Epäsuositut mielipiteet

Minun osaltani tämä asia on joka tapauksessa selvä ja loppuun käsitelty.

Joo, tehdään näin.

En tiedä teistä mutta mun mielestä on vähän turhauttavaa väittää jokaisen herkkupalan syödessä et paino nousee vaik se ois vaan lasillinen pepsiä

Se voi tuntua siltä. Itsestä ainakin tuntuu siltä että paino nousee pelkästään ruokaa ajatellessa. Tosin tämän vuoden puolella olen saanut sen pysymään kurissa kovalla työllä ja olen jopa onnistunut suureksi hämmästyksekseni pudottaman kaksi kiloa.

Hei hieno juttu. Itsekin ajattelin aloittaa kunnon treenit kunhan kesä alkaa.

Tsemppiä kesätreeneihin

Kiitti . Ajattelin sen vähän triatlonisti

No, tämä asia on sinällään käsitelty loppuun, mutta haluaisin nyt kuitenkin vielä kertoa, miksi minä olen sellainen kuin minä olen. Admin mainitsi toisessa ketjussa siitä, että ”Ehkä voisin jollain tasolla ymmärtää, jos on paljon huonoja kokemuksia”.  Ja kyllä, niitä on paljon. Ja varoitan: seuraavat tekstinkappaleet kertovat ihan aidoista, synkistä kokemuksista.

Tälläisiä kokemuksia on tullut aina yläkoulun kasiluokasta lähtien, ja ne ovat jättäneet jälkensä minuun. Varsinkin kasiluokalla tuntui siltä, että koko maailma on minua vastaan, kaikki vihaavat minua, vaikken tehnyt näille mitään pahaa ja että oma ihmisarvoni olisi vedetty viemäristä alas. Ja sitä jatkui vielä jopa lukiossakin. Ainoastaan yksi kiusaajistani, tai tarkemmin sanottuna tämän vanhempi, pyysi anteeksi. Muilta ei tullut mitään.

Sitten vielä lisätään soppaan maailman paras isä (huom. sarkasmi), jolla on taipumusta henkiseen ja myös fyysiseen väkivaltaan. Miltä kuulostaisi se, että sinä pyydät vanhemmaltasi apua koulujutussa, ja miten tämä sinua auttaa? Tökkimällä niskaan ja haukkumalla sinua jokaisesta pikkuvirheestä ja siitä, ettei asioissa olla edetty nopeammin. Vielä tänäkin päivänä minulle on hieman vaikeaa pyytää ihmisiltä apua, koska pelkään antavani itsestäni negatiivisen kuvan, sillä juuri itsenäisyyttä ja vastuullisuutta arvostetaan. Tunnen vieläkin hieman katkeruutta isääni kohtaan, en ainoastaan siitä, mitä hän minulle teki, vaan myös siitä, mitä hän teki äidilleni. Tuntui kyllä hyvältä huutaa kerrankin herralle päin naamaa, kaikkien vuosien jälkeen. Siinä lähti pelkokin pois. Tai ainakin osa siitä.

Ja sitten vielä puolitoista vuotta sitten, käytettyäni pari vuotta ylioppilaskirjoitusten jälkeen uuden opiskelupaikan etsimiseen, sain tietää äidiltäni tälläisestä paikasta kuin Kiipulan erityisammattioppilaitos, jossa on minunlaisiani ihmisiä, joilla on joku ”juttu”, siis asia, minkä takia he eivät ole ns. ”normaaleja”. Uuteen opiskelupaikkaan tottuminen vaati minulta aikansa ja minulla oli tässä vuoden 2016 syyskuussa iso hermoromahdus, kun vanhat kiusaamiskokemukset nousivat jälleen pintaan, tuntui siltä, että minua vakoillaan, minulle naureskellaan selkäni takana ja kaikkea muuta ihanaa. Lopulta onnistuin kuitenkin saamaan itseni kuntoon ja pääsin sitten takaisin opiskelemaan. Tällä hetkellä opiskelen ICT -alaa, ensimmäinen (varsinainen) opiskeluvuoteni tulee kesäkuussa päätökseen. Kiipula on sinänsä hieno paikka, välillä se tosin tuntuu kuluttavalta, ei ihmisten takia, vaan sen takia, koska poden koti-ikävää, kun olen siellä vähintään puolet viikosta, aina maanantai-iltapäivästä perjantai-iltapäivään. Minulla on ollut siis onni aikaisempien opiskelupaikkojen kanssa, ettei ole tarvinnut ajaa pitkää automatkaa päästäkseen niihin.

Mutta että minä olisin kyyninen ihmisvihaaja, joka vihaa joka ikistä ihmistä ja asiaa maailmassa…

Pyrin pitämään itseni niin neutraalina ja asiallisena kuin mahdollista, mutta välillä minulle tulee sellaisia hetkiä vastaan, jotka koettelevat sietokykyäni ja ajattelutapani voi sumentua vihalla. Tarkennuksena, minä en vihaa ihmiskuntaa. Se viesti, jossa kirjoitin, että ”ihminen on pedoista suurin”, se tuli kirjoitettua tunnekuohussa. Tämä negatiivisuuteni/inhoni on kohdistunut sellaisiin yksilöihin, jotka

a) tekevät toisille ihmisille pahaa (esim. tämä Turun puukottaja, joka ei tunnu katuvan tekojaan pätkääkään)
b) käyttävät valtaansa väärin (esim. Trump, itse en pidä herrasta ollenkaan)
c) vääristelevät totuutta ja/tai pistävät liikkeelle sellaisia asioita, jotka eivät välttämättä edes ole totta (allekirjoittanut on itse syyllistynyt ensin mainittuun)
ja
d) jotka kohdistavat huonon olonsa toisiin ihmisiin sen sijaan, että voisivat ajatella muuntavansa sen energiaksi.

Näitä ”hyviä” ihmisiä (esim. poliisit, palomiehet, lääkärit, sosiaalityöntekijät) vastaan minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa, vaikka niin on saatettu käsittää, että minä vihaan jopa heitäkin, mikä ei ole totta. Arvostan ihmisissä eritoten epäitsekkyyttä, suoraselkäisyyttä, halua auttaa, luottamusta ja oikeudenmukaisuutta.

Pyydän vielä loppuun mitä nöyrimmin anteeksi, että olen mennyt loukkaamaan adminia ja sanonut ilkeitäkin asioita. Ehkäpä se olenkin minä itse, jossa on vikaa, eikä muissa.

Kaksi asiaa.

1. Nuo kuulostavat tosi ikäviltä ja rankoilta kokemuksilta. Kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan tuollaisia asioita. Älä syytä itseäsi, nuo kokemukset eivät ole sinun syytäsi. Alan vähitellen hahmottaa, mitä tarkoitat.

Vaikeita kokemuksia löytyy omaltakin taustalta, minkä takia luulin pitkään että aivan kaikki ihmiset olisivat pahoja. Olen viime vuosina alkanut päästä asiasta yli ja huomannut ettei näin ole. Taustallani on vaikeat kotiolot plus koulukiusaamista, ja sitten vielä se ettei oma perhe hyväksy... erästä asiaa jolle en itse voi mitään. Taustallani on tämän takia useita itsemurhayrityksiä.

2. Minä erehdyin luulemaan että tämä asia on loppuun käsitelty   Olisiko tosiaankin liikaa pyydetty että annetaan asian olla? Minua ei huvita jatkaa tätä aihetta.

1. Hyvä, että osoitat ymmärrystä. Niin pitkään olen pitänyt näitä asioita sisälläni, että oli korkea aika tuoda nämä kokemani asiat esille ja päästää sitä pahaa oloa ulos. Ja itsemurha-ajatuksetkin ovat tuttuja, vaikeina aikoina on tullut mietittyä, kuinka helppoa olisi vain luovuttaa. Samalla tavalla kuin Linkin Parkin solisti Chester Bennington, joka teki viime vuonna itsemurhan. Miesparalla ei ollut mikään helpoin elämä.

2. No, minun osaltani se on nyt lopullisesti käsitelty loppuun. Minulla ei ole enää mitään sanottavaa asian suhteen.

Ton taustan perusteella en ihmettele kyynisyyttäs.

Palataan alkuperäiseen aiheeseen.

Minusta small talkissa ei ole mitään vikaa, vaan se on mainio tapa rikkoa jää ihmisten välillä ja se voi helpottaa toisiin tutustumista. Osa suomalaisista kuvailee small talkia jopa "p*skan jauhannaksi" ja "amerikkalaiseksi hapatukseksi" mitkä ovat... ehkä turhan kovia sanoja. Small talkista voi olla paljonkin hyötyä. Toki ymmärrän ettei se ole kaikille luontevaa, eikä ketään voi pakottaa siihen.

Ei kannata olla kyynikko, sillä vain karkottaa muut ihmiset ympäriltään. Minusta pitäisi keskittyä enemmän siihen mikä on hyvää ja positiivista.

Mustakin juttelu on ihan järkevä juttu jos haluaa tutustua johonkuhun

Kevyemmän jutustelun jälkeen on varmasti helpompi tutustua toiseen ja puhua syvällisemmistä asioista

Jeah totta . Oon itsekin huomannu se toimivan

En ymmärrä miksi Batmania pidetään supersankarina sillä häneltä puuttuu supervoimat kokonaan. Tästä syystä en laske häntä supersankariksi ensinkään. Minun mielestäni oikeita supersankareita ovat vain ne sankarihahmot joilla on supervoimia, esim. Salama ja Teräsmies. 

Ei millään pahalla, Batman-fanit. Batman on supervoimien puutteesta huolimatta kova jätkä joka on selvinnyt monesta tiukasta tilanteesta.

No tuo on kyl totta ettei Batmania voi laskea supersankariksi voimen takia koska hänellä ei ole voimia. Toisaalta ei ole Marvelin Elektrallakaan ole voimia joten ei kai sitäkään lasketa.

Minulla ei ole henkilökohtaisesti mitään Batmania tai hänen fanejaan vastaan. Ihmettelin lähinnä sitä miksi hänet lasketaan supersankariksi vaikka hänellä ei ole supervoimia. Perustelen näkemystäni myös sillä, että olen tottunut ajattelemaan että supersankari = supervoimat.

Joo toi on ihan hyvä peruste. En mäkään silleen katso Batmania supersankariksi. Lähinnä ehkä viittakostajaksi.

Olisi kiva kuulla kannanottoja ja perusteluita myös niiltä jotka laskevat Batmanin supersankariksi. Silloin voisin ehkä helpommin oppia ymmärtämään heidän ajattelutapaansa.

No tein yläasteella esitelmä Batmanista joten itse sanoisin että sen supersankariksi laskemisen tekee varmaan se että perustason konnille hän antaa ekalla ilmaantumisella aina tosi hyytävän kuvan kun sankari loikkii varjoista toiseen ja kolkkaileen konnia minkä kerkeää ja lopulta viimeinen on ihan vetelät housuissa pelosta et mitä on tekeillä. Plus Batmanin päättäväisyys lähentelee melkein itsepäisyyttä.

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, jos joku ei näe Batmania supersankarina. Olen hyväksynyt sen, että Batman on loppujen lopuksi "vain" sankari, jonka ehkäpä suurin ase on tämän hämmästyttävä äly, joka on pelastanut hänet monestakin pinteestä. Mene ja tiedä, ehkäpä hahmon ympärillä oleva mystiikka ja julkikuva ovat ne asiat, minkä takia Batmania pidetään (fiktion maailmassa siis/in-universe) jotenkin yliluonnollisena olentona.

Joo itsekin katson sen noin. Yöllinen viitakostaja joka pistää konnien puntit tutisemaan

Mielenkiintoinen näkökulma. Ehkäpä juuri tuosta syystä jotkut laskevat Batmanin supersankariksi vaikka allekirjoittanut itse ei kuulu näihin ihmisiin.

Joo ehkä se on niin. Supersankari tai ei on se kova joka tapauksessa.