Sekalaiset vuodatukset

Ehkä se johtuu sivustosta.

Onko teillä muilla ollut ongelmia Katsomo.fi:n kanssa?

En ole käyny Katsomossa joten en teidä

On joo, joskus pätki ihan mielettömästi tai ei antanut katsoa yhtään mitään. Lähiaikoina on yhä toiminut, voisin kokeilla uudestaan jos siinä sivussa on jotain vikaa.

Veikkaan samaa

Jeps, tänään siis oli tuo palaveri.. Päässä myllertää tuhat ja yksi ajatusta, mutta tuli käsiteltyä asiaa ja mielipide-eroja. Ehkä tämä tästä helpottaa ja tilanne rauhottuu, kun kaikki saivat purkaa tuntojaan.
Itse olen vähän liiankin herkkä konflikti-tilanteissa ja säikyn heti, jos näyttää ja tuntuu siltä, että kohta räjähtää tai tulee yhteenotto  

Onneksi mulla on vapaa viikonloppu. Saa hetkeksi ajatuksia pois töistä, pari viikkoa mennyt yhden päivän vapailla, eikä se selvästikään tee hyvää mun mielenterveydelle.

Hyvä, että saitte tilaisuuden purkaa tuntoja. Toivottavasti tilanne alkaa rauhoittua.

En itsekään nauti konfliktitilanteista, mutta sille ei oikein mahda mitään että niitä tulee joskus. Mieluummin selvittäisin asiat puhumalla ja neuvottelemalla.

Sama täällä vaik yleensä kiihdyn aika nopeasti.

Minde kirjoitti:

Jeps, tänään siis oli tuo palaveri.. Päässä myllertää tuhat ja yksi ajatusta, mutta tuli käsiteltyä asiaa ja mielipide-eroja. Ehkä tämä tästä helpottaa ja tilanne rauhottuu, kun kaikki saivat purkaa tuntojaan.
Itse olen vähän liiankin herkkä konflikti-tilanteissa ja säikyn heti, jos näyttää ja tuntuu siltä, että kohta räjähtää tai tulee yhteenotto  

Onneksi mulla on vapaa viikonloppu. Saa hetkeksi ajatuksia pois töistä, pari viikkoa mennyt yhden päivän vapailla, eikä se selvästikään tee hyvää mun mielenterveydelle.

Toivotaan näin. En itsekään oikein pidä konflikti-tilanteista ja vihaan nimenomaan sellaisia ihmisiä, jotka tarkoituksella tekevät toiselle pahaa, ja eritoten paheksun, jos pahantekijä on vieläpä aikuinen ihminen. Toivon todellakin, että tämä aikaisemmissa viesteissä esiin tuotu "riitapukari" jenginsä kera nyt lopulta rauhoittuu.

Jeah sellaset tyypit on ärsyttäviä

Kyllä yksinäisyys on kurjaa. Ei ystäviä, ei parisuhdetta ja välit vanhempien kanssa pahasti tulehtuneet. Olen kuin ilmaa muille, ja huomiota saa vain ruokakaupan kassalta, mutta hekin tervehtivät vain siksi että se kuuluu heidän työhönsä. Käytännössä tämän foorumi on ainoa sosiaalinen kontaktini - mikä antaa minulle syyn jatkaa foorumin pyörittämistä vuodesta toiseen. Voisin elää vaikka kadulla kodittomana kunhan olisi mielekkäitä ihmissuhteita.

Fanfiction-tarinoiden kirjoittaminen saattaa lopullisesti loppua kun ei ole hyviä ideoita eikä inspistä.

On muitakin ongelmia joista voisin kirjoittaa mutta en halua kaataa kaikkea mahdollista teidän niskaanne enkä antaa sellaista vaikutelmaa että "aina tuo yksi valittaa joka asiasta". On yksi iso tai itse asiassa kaksikin isoa asiaa jotka jakaisin mielelläni kanssanne, mutta nyt en ole valmis puhumaan niistä. Yritän vielä rohkaistua ja miettiä miten selittäisin ne jutut. Ne ovat vähän arkaluontoisia.

On joka tapauksessa hienoa huomata, että täällä käy ihmisiä kirjoittelemassa. Kiitos kun olette osa tätä pientä mutta lämminhenkistä yhteisöä. Arvostan sitä.

Yksinäisyys on kauhea tunne ja etenkin jos se ei mene ohi kulumallakaan. En osaa itse samaistua sun tilanteeseen, mutta kykenen jollain tasolla kuvittelemaan miten hirveä tilanne toi on. Sosiaaliset kontaktit on todella tärkeitä kaikenlaisen hyvinvoinnin kannalta, ja se ettei olisi yhtään ketään elämässä paitsi just ehkä kassaneidit kaupoissa tuntuu ihan painajaiselta.

Mutta usein yksinäisyys ei kuitenkaan kestä ikuisesti, vaikka siitä kärsis vuosikymmenen tai useammankin. Muilta ihmisiltä ei oikein voi välttyä, ja joskus jonkun pitkäaikaisen ystävän saattaa kohdata silloin kun sitä vähiten odottaa. Jos sulla ikinä elämäntilanne antaa myöden sen verran että voit esimerkiksi muuttaa toiselle paikkakunnalle tai hankkia uuden harrastuksen/työ- tai opiskelupaikan, kannattaa tarttua sellasiin tilaisuuksiin. Uudet alut tuntuu aina vaikeilta mutta yleensä niistä seuraa lähes aina jotain hyvää. Et kuitenkaan oo mikään ikäloppu jonka viimeiset hetket on käsillä nyt, joten sulla on hirveesti aikaa saada vaikka kuinka monta uutta ihmistä sun elämään. Ja niin tapahtuukin vielä, milloin tahansa.

Hei avaudu ihan mistä tahansa ja kuinka paljon haluat, kaikesta saa valittaa ja sitä tekee kaikki enemmän ku mitä itselleen uskottelee :'D Erityisesti henkilökohtasista ja kipeistä aiheista puhuminen on usein helpottavaa, kun ei tarvitse murehtia yksin ja muut osaavat ymmärtää sua paremmin. Tietenkään ei oo pakko jos tuntuu ettei kehtaa tai pysty, on tärkeää huolehtia siitä mihin kaikkeen henkiset voimavarat riittää. Mutta pointtina se, että kaikesta saa avautua jos ahdistaa tai suututtaa tai surettaa, ei me täällä tuomita ketään <3

On se lähikaupan kassakin parempi kuin ei mitään. Ja kiitos kun et tuomitse.

Yksinäisyys on nimenomaan kauheaa, etenkin jos se on vastentahtoista. Todennäköisesti joudun sietämään tätä tilannetta vielä ainakin jonkin aikaa. Ja kun on pitkäään joutunut muiden ihmisten ylenkatsomaksi, alkaa masentua, itsetunto rapistuu ja alkaa väistämättä miettiä mikä minussa on vikana. Haluaisin oikeasti olla kaikkien kaveri, mutta kun se ei oikein onnistu täällä epäsosiaalisessa Suomessa. Täällä Suomessa myös oletetaan että yksin oleminen olisi aina vapaaehtoista, ja yksinäisyys on selvästi tabu. Internetissä ei oikein uskalla sanoa yhtään mitään koska meininki siellä on yleisesti ottaen niin raivokasta ja vihamielistä, että mistä tahansa voi joutua hirteen siellä (kuvainnollisesti ottaen). 

Näillä näkymin valmistun joulukuussa, ja se tarkoittaa todennäköisesti uutta työpaikkaa. Todennäköisesti olen sielläkin kuin ilmaa muulle yhteisölle.

Ihan vielä en ole valmis kertomaan näistä kaikkein arkaluontoisimmista asioista kertomaan, mutta joskus vielä. Nämä asiat ovat olleet minulle kovin vaikeita, enkä ole varma miten täällä suhtaudutaan sellaisiin. Yritän vielä löytää oikeat sanat.

Itsetunnosta tuli mieleen et pahimmillaan mun itsetunto oli yhtä romuna kuin Moton käsi Verminaattorin alkupuoliskolla.

Itsetunto on onneks sellanen joka kehittyy koko ajan vaikka kuinka nollapisteestä alottais. Oon itse ollut ala-asteelta lähtien tuhannen kriisin partaalla siinä, että pääsenkö koskaan vaikeiden tapahtumien yli, ja vasta nyt lukiossa oon alkanu saamaan jotain muutosta aikaan. Yläasteella oli sellainen hyvä kausi, mutta sitä varjosti myrkyllinen seurustelusuhde (kristus miten naiivi voi olla 15-vuotiaana) ja sen mukanaan tuomat ongelmat. Oon kuitenkin jollain tavalla oppinu käsittelemään asioita ja saanu sitä kautta enemmän itseluottamusta. Kaikesta selviää kyllä, mutta siihen vain voi mennä aikaa. Ei siis kannata luopua toivosta ♡ Vaikka tietenkään mun tilanne ei oo niin paha kuin monella muulla, mutta koen silti selvinneeni hyvin vaikeista asioista, ainakin toistaseks.

Take your time, kyseessä on kuitenkin sun henkilökohtaiset asiat ja niitä on aina vaikea kertoa, etenkin ihmisille joita ei tunne.

Kyl se aina välillä laskee taas alatasolle.

Hyvä juttu jos oppii käsittelemään ongelmiaan ja selviytyy niistä.

Taustaltani löytyy vaikeita ja kipeitä asioita, joita en toivoisi tapahtuvan kenellekään ja joita moni ei voi kuvitella. Ne liittyvät ainakin osittain siihen miksi minulla on huonot välit perheeni kanssa ja olen jopa miettinyt lopullista välien katkaisemista. En ole vieläkään kunnolla toipunut tästä kaikesta kunnolla, ja kokemusteni takia itsetuntoni on edelleen miinuksen puolella. Ei sitä kestä kukaan jos saa koko ikänsä ymmärtää, että ei kelpaa sellaisena kuin on ja että jää aina ulkopuolelle.

Ymmärrän sua täysin. Mul on välillä sama tunne varsinkin isän kanssa

Jos tuntuu vähänkin siltä, että olis parempi laittaa välit poikki kokonaan, niin kannattaa tehdä se. Vaikka kyse olis sukulaisista, niin ei tarvitse jäädä sellaisiin ihmissuhteisiin joissa vain tuntee olonsa huonoksi. Olin itse nuorempana lähinnä kynnysmatto monille kavereilleni, mutta myöhemmin tajusin ettei siitä koidu mitään hyvää. Viimeinen niitti oli se, kun meni kaverin kanssa vuosi pari sitten pata ihan kunnolla jumiin ja totesin että hän voi ottaa yhteyttä sitten kun on opetellut kohtelemaan mua paremmin, ja päätin laittaa sen ihmissuhteen jäihin.

Ja vaikka joku kuinka jankuttais miten epäonnistuneita ja pelkkiä luusereita te ootte, se ei kuitenkaan oo totta. Tiedän miten negatiiviset sanat vaikuttaa jos niitä kuulee joka päivä, niitä alkaa uskoa itsekin ja romutetun itsetunnon korjaaminen on pitkä prosessi. Se ei kuitenkaan oo mahdotonta, ja toivon että saatte itsenne takaisin jaloillenne jossain vaiheessa.

Kiitti kannustuksesta

Kiitos kun ette tuomitse. Jos kaveripiirissä ei ole hyvä olla, on ehkä parempi ottaa etäisyyttä.

Ymmärrän kyllä jos näihin asioihin on vaikea samaistua. Kunhan ette tuomitse minua taustani takia.

Välien katkaiseminen sukulaisiin on yhä tabu. Mutta joskus se voi olla omaksi parhaaksi, että jättää myrkyllisen sukunsa taakseen. Olen joutunut koko ikäni olemaan suvun musta lammas ja sylkykuppi, jota on toistuvasti syyllistetty kaikista perheen ongelmista. Perheelläni on vaikka ja mitä ongelmia, joista minua on aiheettomasti syytetty ja jotka kielletään jyrkästi. En ole täydellinen ja olen varmasti tehnyt virheitä, mutta yhden ainoan ihmisen syyllistäminen kaikista perheen ongelmista on kohtuutonta. Ei ole minun syytäni että perheeni on mitä on.

Näin äkkiseltään sanoisin et sun porukat on syvältä

Prätkämimmi kirjoitti:

Näin äkkiseltään sanoisin et sun porukat on syvältä

Älä muuta sano. 

Pitkään olen arastellut puhua tästä asiasta. Mutta enää en suostu vaikenemaan vaikka minua on useaan otteeseen kielletty puhumasta perheen ongelmista ulkopuolisille. Siinä on oikeastaan aika voimaton olo kun kotona hakataan, koulussa kiusataan ja kaverit puuttuvat. Usein olen miettinyt mitä pahaa olen tehnyt koska joudun kestämään tätä kaikkea.

Ymmärrän että kaikilla ihmisillä on omat ongelmansa, mutta tuntuu tosi epäreilulta ja kohtuuttomalta että olen joutunut kestämään tätä kaikkea paskaa. (Anteeksi kielenkäyttö.)

Siis mitä, oot joutunu kokemaan väkivaltaa kaiken ton lisäks? Joo kannattaa katkaista välit niin pian ku mahdollista, oot paljon enemmän arvonen! Ihme että oot kestäny näinkin pitkään, kuulostaa ihan hirveeltä. Et todellakaan ansaitse tollasta paskaa yhtään keneltäkään.

Onneksi se hakkaaminen loppui sitten 19-vuotiaana. Sitten lupasin itselleni että jos joku käy minuun oikeudettomasti käsiksi, vedän turpaan niin että tukka lähtee. Seurauksista viis. Välit perheen kanssa ovat yhä kireät, ja vanhemmat kieltävät kaikki ongelmat. 

Jos jotakin asiaa vihaan enemmän kuin mitään muuta, se on ihmiset jotka tieten tahtoen satuttavat lapsia tai muita puolustuskyvyttömiä eläviä olentoja  Mieleni mustuu joka kerta kun uutisissa on juttua lasten kaltoinkohtelusta, joka on kuoliaaksi vaiettu asia. Tunnen suurta sympatiaa kaikkia niitä kohtaan joilla on ollut vaikeat kotiolot. Oman perheen ja kodin pitäisi olla jotain, jossa kaikilla on hyvä olla eikä tarvitse pelätä käsiksi käymistä.

Taustani ovat suurin syy siihen miksi en halua omia lapsia. En halua olla samanlainen kuin omat porukat. Rakastan lapsia, mutta en halua omia.

Jos joku kertoo vaikeista kotioloistaan, häntä kannattaa uskoa, sillä kertomukset vaikeista kotioloista ovat lähes poikkeuksetta totta.

On se kuitenkin ihan hirveetä. Jos vanhemmat vielä kieltävät kaiken tapahtuneen, niin eiköhän se ole jo merkki siitä ettei sellaisiin ihmisiin kannata olla yhteydessä, missään tapauksessa.
Hienoa ettet hyväksy vastaavaa ja toi asenne on hyvä, monet ei vastaavissa tapauksissa uskalla puolustautua vaikka tarve vaatis. Etkai kuitenkaan syytä itseäs siitä mitä sulle on tapahtunut?