Sekalaiset vuodatukset

En enää syytä itseäni. Aikaisemmin syytin, koska minua syyllistettiin kaikesta tapahtuneesta. Olen saanut tämän tästä kuulla että olen ollut "hankala" jo pienestä pitäen. Mitä se sitten tarkoittaakaan. Minä en ole syypää siihen mitä perheessäni on tapahtunut. En puolustanut itseäni koska en osannut enkä uskaltanut. 

Tällaiset sairaat ihmiset, joihin omat vanhempani kuuluvat, eivät ansaitse omaa lasta. Uhriutuvat, eivät osoita minkäänlaista katumusta ja yhä elävät siinä harhaluulossa että ovat tehneet kaiken oikein  En edes yritä puhua näitä asioita selväksi heidän kanssaan kun tiedän että se on kuitenkin yhtä tyhjän kanssa.

Vanhempiaan ja sukulaisiaan ei voi kukaan valitettavasti valita, mutta onneksi omat ystävänsä ja tulevan perheensä voi. 
Itsekin oon sitä mieltä, että myrkyllisessä ilmapiirissä ei ole todellakaan hyvä olla, jos vain voimat ja rohkeus riittävät, ota kunnon pesäero kun valmistut. 

Toivon, että työpaikkasi on terveempi ilmapiiriltään ja ottaa myös sinut huomioon, omana itsenäsi. Jos ei tuo työpaikka, minne olet menossa, niin ehkä seuraava sitten   Täältä yritän kuitenkin kaikkea hyvää ja positiivista energiaa lähettää siihen suuntaan

Ja jotta päivä ei menisi liian hyvin mullakaan.. joskus sitä vain toivoisi, että osaisi pitää turpansa kiinni tai sanoa juuri oikeat asiat, eikä mitään turhuuksia.

Se siinä onkin se kinkkinen juttu, että omaa sukuaan ei voi valita. Ystävät voi valita ja myös tulevan perheensä (jos aikoo sellaisen perustaa). Jonain päivänä otankin kunnon pesäeron ja pistän välit poikki. Joskus voi jopa tehdä hyvää katkaista välit myrkyllisiin ihmisiin.

Toivotaan että minut otetaan työelämässä hyvin vastaan. Työllistyminen on tällä hetkellä vähän epävarmaa, sillä opinnot ovat hieman kesken mutta muutaman kuukauden päästä se on ohi.

Kiitos kovasti positiivisesta energiasta  Piristi päivääni.

En ole vielä menettänyt toivoani, sillä pahin on jo takana päin ja loppuelämästä tulee toivottavasti parempi.

Siinä olikin jo ihan tarpeeksi avautumista tämän päivän osalta. On jotenkin kevyt ja helpottunut olo kun on saanut tilaisuuden avautua.

Sä voit avautua tälle porukalle mistä vaan

Lil Hoss kirjoitti:

En enää syytä itseäni. Aikaisemmin syytin, koska minua syyllistettiin kaikesta tapahtuneesta. Olen saanut tämän tästä kuulla että olen ollut "hankala" jo pienestä pitäen. Mitä se sitten tarkoittaakaan. Minä en ole syypää siihen mitä perheessäni on tapahtunut. En puolustanut itseäni koska en osannut enkä uskaltanut. 

Tällaiset sairaat ihmiset, joihin omat vanhempani kuuluvat, eivät ansaitse omaa lasta. Uhriutuvat, eivät osoita minkäänlaista katumusta ja yhä elävät siinä harhaluulossa että ovat tehneet kaiken oikein  En edes yritä puhua näitä asioita selväksi heidän kanssaan kun tiedän että se on kuitenkin yhtä tyhjän kanssa.

Eikä kannatakaan syyttää itseään, jos ei ole missään nimessä itse syypää. Itsellänikin on ollut aika vaikeaa elää perheessä jo lapsesta pitäen, kun aikoinaan isä omakotitaloa rakennettaessa saattoi huutaa allekirjoittaneelle päin naamaa ihan pikkuasioista ja joutui elämään sellaisessa pelossa, jos ei esim. taloa oltu siivottu kunnolla tai sitten jos jotain koulutehtävää voitu hoitaa tarpeeksi nopeasti loppuun (tosin herra on pyytänyt jälkikäteen käyttäytymistään anteeksi ja kummallista kyllä, avioeron jälkeen mies muuttui parempaan suuntaan eikä hän ole enää läheskään samanlainen ahdistava ja pelottava hirviö lapsuudesta).

Ja sitten vielä se, kun olen kolmesta sisaruksesta vanhin ja molemmat pikkusiskot asuvat viereisessä huoneessa keskenään, nämä saattavat ajautua riitoihin mitä älyttömimmistä pikkuasioista ja kuinka yritän pitää naaman pokerilla, tämä ärsyttää itseäni aivan s*******ti (ja jäävuoren huippuna tässä keväällä hieman ennen koulujen päättymistä kaksikon välillä oli pelottavat mittasuhteet saanut yhteenotto, josta en tosin halua sanoa sen enempää, että iskuja vaihdettiin puolin ja toisin).

Ja syy miksen oikein lämpene parisuhteille juontaa äitini avioliiton jälkeiseen miessuhteeseen. Tämä mies oli aluksi vieläpä sellainen oikein hyvä ihminen, sellainen iso ja lempeä, mutta... valitettavasti tämä suhde kariutui (kahdesti) kyseisen herran pakkomielteisyyteen äitiäni kohtaan; kerran esimerkiksi herra oli raivostunut sen takia, koska äitini ei ollut päässyt vastaamaan puhelimeen tarpeeksi nopeasti (koska tämä oli ollut suihkussa puhelun aikaan) ja sitten vielä mies oli alituiseen tivannut, että onko äidilläni "joku toinen". Herra ei uskonut äitiäni, vaikka kuinka monta kertaa sai saman vastauksen ja se oli sitten lopullinen naula arkkuun tälle suhteelle. En itse todellakaan tahdo päätyä samanlaiseen p****myrskyyn ja vieläpä ilman omaa syytä. Rakkaus on kyllä hieno asia, mutta enpä oikein tämän edellämainitun tapauksen takia tiedä, mitä mieltä minun siitä pitäisi olla.

(huh, johan helpotti!)

Ehkäpä sinun kohdallasi on vain itsellesi parasta, LH, että et ole vanhempiesi kanssa missään tekemisissä. Turha sitä on vaivautua puhumaan jonkun kanssa, joka ei koskaan omasta mielestään ole tehnyt mitään väärää ja/tai ole väärässä.

Poukat osaa olla rasittavia mut mun taloudessa se rasittavin on kyl faija

Jotkut ihmiset eivät joko vain tajua itse sitä, etteivät ole täydellisiä meihin tavallisiin kuolevaisiin verrattuna. Aikoinaan kun erosin silloisesta tyttöystävästäni, kaikki oli siinä tilanteessa fine ja puhuttiin asioista kunnolla ja niin, ettei minkään olis pitäny jäädä epäselväks. Luultiin että erottiin kavereina ja ihan ok väleissä, mutta myöhemmin eksä ottikin asian esille monta kertaa päivässä kesken tuntien (oltiin koulussa samalla luokalla) ja pyrki riitelemään minkä kerkesi. Jossain vaiheessa paska osui tuulettimeen joka suunnasta, sillä kyseinen ihminen alkoi syytellä mua ihan kaikesta mikä meidän välillä oli mennyt pieleen ja sanoi ihan suoraan kaiken olevan mun vika.

Silloin en sitä jostain syystä vielä hahmottanut, mutta tää entiseni on hyvä manipuloimaan muita ja harrasti sitä useinkin - yritin erota jo aiemmin, mutta tämä maailmankaikkeuden kuningatar loukkaantui siitä että edes kehtasin ehdottaa sellaista (tultiin aika huonosti toimeen noin vuoden seurustelun jälkeen) ja uhkasi tappaa itsensä jos suhde päättyy ja oli aivan hysteerinen - tai sitten vain esitti olevansa - ja koska olin niin naiivi 15-vuotiaana, säikähdin hirveästi ja ajattelin että jos suhde ei jatku niin mulla on omallatunnollani jonkun kuolema.
Tällä tavalla ihastuttava kumppanini pyrkikin saada mut ajattelemaan, ja onnistuikin.

Tyypillä oli muutenkin tapana olla henkisesti väkivaltainen mutten silloin tajunnut sitä. Tän takia mulla on luottamusongelmia, mutta en onneks oo törmännyt samankaltaisiin ihmisiin ku tää.

Tuli vain seurustelusuhteista ja täydellisistä ihmisistä mieleen.

Tavallaan on sekä helpottunut että kiusaantunut olo sen jälkeen kun on saanut suunsa auki ja kerrottua tästä arkaluontoisesta asiasta. Olenkin jo uhannut vanhempiani välien katkaisemisella. Yritän vielä miettiä miten sen käytännössä toteutan.

DeadRat21: Nuo kuulostavat aika rankoilta asioilta. On varmasti aika hankalaa elää sellaisen ihmisen kanssa joka korottaa ääntään ja raivoaa joka asiasta. On kuitenkin hyvä juttu että isäsi on pyytänyt anteeksi ja parantanut tapansa. Oma isäni ei ole koskaan pyytänyt minulta anteeksi, koska hän ei omasta mielestään tee mitään väärin ja luulee olevansa oikeassa aina ja kaikessa. Ei ole edes yrittänyt parantaa tapojaan, tosin onneksi ei ole käynyt käsiksi vuosikausiin.

Ihan varmasti ottaa aivoon, kun sisarukset ottavat yhteen tämän tästä. Ikävältä kuulostaa myös tuo tänä keväänä tapahtunut yhteenotto.

On ymmärrettävää, että parisuhteet arveluttavat sinua kun ottaa huomioon äitisi miessuhteen. Kuulostaa todella mustasukkaiselta ja omistushaluiselta tapaukselta. Aika monesti saa kuulla sellaisia kertomuksia, joissa uusi kumppani vaikuttaa kaikin puolin hyvältä tyypiltä, mutta myöhemmin alkaa mennä päin helvettiä.

retrogalaxy: Exäsi vaikuttaa aika hankalalta ihmiseltä. Tuollainen jatkuva riidan haastaminen ja joka asiasta syyllistäminen ei varmasti tee hyvää. Päätellen exäsi käyttäytymisestä ja itsemurhauhkauksista hän ei vaikuta kovin tasapainoiselta. Hyvä että lähdit suhteesta. Ansaitset parempaa.

Lil Hoss kirjoitti:

retrogalaxy: Exäsi vaikuttaa aika hankalalta ihmiseltä. Tuollainen jatkuva riidan haastaminen ja joka asiasta syyllistäminen ei varmasti tee hyvää. Päätellen exäsi käyttäytymisestä ja itsemurhauhkauksista hän ei vaikuta kovin tasapainoiselta. Hyvä että lähdit suhteesta. Ansaitset parempaa.

Ja taas yksi syy siihen miksi en aio hankkia poikakaveria

Taas tuli sellainen olo että avauduin liikaa ja enemmän kuin olisin halunnut. Tämä tuntuu kiusalliselta. En olisi ollut ihan vielä valmis kertomaan kaikkea tätä. Mistäköhän minua seuraavaksi vaaditaan avautumaan? En ole vielä valmis kertomaan ihan kaikkea mahdollista.

Joskus ja jossain ne elämän pahimmat solmut ja möykyt iskevät vastaan niin lujaa, että niistä on vain pakko puhua. Ja sen olen huomannut, että tämä porukka ei tuomitse, vaan yrittää parhaansa mukaan neuvoa, auttaa ja tukea  Jonkinasteinen anonyymius on siis helpotus, kun pystyy itse kertomaan asioista sen mitä haluaa kertoa, eikä ihan kaikkia yksityiskohtia ole pakko paljastaa

Musta on hyvä, että kerrot asioista, purat mieltäsi. Edes meille toisille nimimerkin takana oleville  Usko pois, ensin se voi nolottaa, mutta varmasti tunnet pian myös helpotusta, että sain pahinta mustaa kuraa pois mielesi päältä, edes vähäsen

Tämä yhteisö ei vaikuta tuomitsevalta, mutta siitä huolimatta arveluttaa puhua omista ongelmista. Epäilen, että saisin sillä tavalla itselleni heikon ihmisen leiman ja menettäisin uskottavuuteni ylläpitäjänä.

Joskus toivon että osaisin pitää suuni kiinni vaikka tiedänkin että ongelmista puhuminen voi helpottaa. Vaikka sen tekisi nimimerkin takaa.

Minusta sinä et todellakaan ole heikko. Olet selvinnyt elämässä tähän asti, olet ottamassa irtiottoa perheestäsi ja aloittamassa oman elämäsi. Se jos mikä on vahvuutta. Vahvuutta ei ole se, kuka lyö takaisin, vaan se, joka nousee ties millaisesta suosta ja näyttää lopulta mistä on tehty ja että hänen ylitseen ei enää kukaan kävele.

Se mitä sulle on tapahtunut ei tee susta heikkoa millään tavalla, päinvastoin. Sulla on ollut käsittämättömän huonoa onnea elämässä ja se, että oot silti elossa ja menossa eteenpäin on vain osoitus siitä miten vahva oikeasti oot. Sulla on syytä olla ylpeä siitä miten hyvin oot pärjännyt. On rohkeaa puhua vaikeista asioista, vaikka tuntuu ettei millään pysty tai halua.

Kävin muuten psykologin luona pitkän tauon jälkeen ja se auttoi ainakin jollain tavalla, mutta en taaskaan saanut lääkkeitä. Tiedän että syy on ihan järkevä (voin opetella hillitsemään ahdistusta itsekin) mutta tuntuu siltä, ettei kukaan oikein tajua mun tilannetta. Koulu alkaa ens viikolla ja kaikki inhottavat ajatukset on tullu takaisin, toivon ettei mitään tapahdu.

Ehkä tää tästä.

Kumma juttu kun joidenkin mielestä vahvuus tarkoittaa sitä että on selvinnyt traumaattisista kokemuksista. Vaikeista asioista puhumisen koen hankalaksi taustani takia - en saanut puhua perheen asioista ulkopuolisille ja eikä meillä oikein saanut ilmaista tunteita. Monesti on käynyt myös niin että kun olen alkanut puhua omista ongelmistani, aletaan helposti vähätellä ja mitätöidä kaikkea sanomaani.

En ehkä osaa samaistua siihen tilanteeseen jossa olet juuri nyt. Mutta voit päästää höyryjä täällä jos se yhtään helpottaa oloasi. Toivottavasti tilanteesi ei pahene.

En tiedä toimiiko tää sanonta täs kohtaa mut se mikä ei tapa vahvistaa.

Voi se toimiakin.  Olenkin joutunut lähinnä olosuhteiden pakosta kovettamaan nahkani ja kasvattamaan rautaisen selkärangan.

Joo joskus kovisasenne on vaan plussa

Mistä näitä terrori-iskuja oikein tulee?  Tuntuu siltä että niitä on koko ajan lehdissä ja uutisissa muutenkin. Viimeisin, josta sain tietää, tapahtui Espanjan Barcelonassa, jossa ajettiin autolla väkijoukkoon.

Ikävä tapaus, mutta siitä huolimatta alan olla kurkkuani myöten täynnä terrorismia.

Mä taas ihmettelen et mikä ihmeen muotivillitys on tullu auton käytöstä iskuvälineenä . Ensin Monacossa sit Ruotsissa ja nyt Espanjassa. Suomeskin on ajettu mut sitä ei ehkä silleen laske kun tekijät on ollu kännikaloja

Älä muuta sano. Ennen vanhaan pommitettiin, nykyisin ajetaan autolla väkijoukkoon.

Uutisten tasoa voisi muutenkin parantaa. Olen kyllästynyt näihin jokapäiväisiin juttuihin terrorismista, rikoksista ja puolialastomista julkkiksista. Voisi jotain positiivisempaakin olla.

Jeah eiks vois edes jotain positiivista edes välillä?

Aivan. Tämä maailma tarvitsee lisää positiivisia uutisia näiden iänikuisten terrorismijuttujen tilalle. Mieluummin lukisin vaikka selviytymistarinoita tai juttuja uusista keksinnöistä.

Hyvää nykytilanteessa on ainakin se, että lama-aika alkaa olla ohi.

Totta ja se kans et on mahista opiskella. Broidin muuttokuorma lähtee huomenna kohti Poria

Täällä on kaikilla mahdollisuus opiskella ja hankkia ammatti. Toivottavasti muutto Poriin sujuu hyvin.