Chicagon ritarit (K-12)

Jatkuu

22. Osa. Myrkkyshokki
Paljon myöhemmin kaksikko oli palannut tulostaululle josta oli tullut eräänlainen väliaikainen lepakkoluola.
- Me löydettiin se mitä etsittiinkin, Robin sanoi ja heitti Batmanille koeputken jonka yön ritari nappasi nopealla liikkeellä.
- Kiitti, hän mutisi ja sujautti tipan ainetta mikroskoopin alle.
Moto katseli hieman ihmeissään kaikkia varusteita mitä tulostauluun oli saatu. Heillä oli jo ollut valmiina kuntosali ja varikko mutta nyt settiin oli saatu rikoslaboratorio.
- Vau. Oon nähny näitä kamoja vain telkkarissa ja nekin on vaan poliisisarjat, hän sanoi.
Robin vilkaisi häntä huvittuneena.
- Etteks te koskaan tutki mitään? hän kysyi.
- Jos Leipiksen "lumekuolemaa" ei lasketa niin ei, Moto totesi.
- Hei tulkaas katsomaan, Batman huikkasi mikroskoopin luota.
Moto ja Robin tulivat paikalle ja Robin katsoi mikroskoopiin. Aine näytti olevan kolmen eri myrkyn sekoitusta.
- Näyttää vähän siltä et pelkomyrkky olis yhdistetty Myrkkymuratin myrkkyihin ja sit vielä lisätty pari tippaa Jokeri myrkkyä, hän sanoi.
Batman nyökkäsi vakavan näköisenä.

Jatkuu

23. Osa. Halloweeniksi hoitoon
Paljon myöhemmin Moto oli nukkumassa kerrossängyssä ja alkoi saman tien nähdä painajaista. Linnunpelätin pelkomyrkyn aiheuttamat hallusinaatiot piianisvat häntä yhä.
- EIIIHH! Moto huusi ja nousi istumaan otsa hiessä.
Hän tajusi nopeasti missä oli ja painoi pään käsiinsä. Hänestä tuntui kuitenkin siltä että häntä tarkkailtiin ja hän vilkaisi ympärilleen. Mitään ei kuitenkaan näkynyt. Samaan aikaan kaukana Tiidetissä salaperäinen mies tarkkaili Motoa piilokameroiden kautta.
- Näyttää siltä että suunnitelmamme etsivän lyömiseksi alkaa tuottaa tulosta. Kullanruskea ja valkoinen ovat poissa pelistä ja harmaa pelkää menettävänsä ystävänsä, mies sanoi.
Hänen takanaan polvistunut mies nyökkäsi.
- Lähetämmekö hyökkäyskäskyn teidän armonne? mies kysyi.
- Ei vielä. Sen sijaan lähetä häirikkö. Lähetä tyttäreni, edellinen mies sanoi.
Polvistunut kumarsi ja lähti.

Jatkuu

24. Osa. Syviä  varjoja
Moto nousi ylös ja käveli keittiösyvennykseen hakemaan lasin vettä. Hänestä tuntui yhä siltä että häntä tarkkailtiin. Kuin punasilmäinen demoni.
- Rauhoitu Moto. Sähän käyttäydyt kuin kuusvuotias kersa, hän ajatteli ja täytti vesilasin hanasta.
Hän käveli ikkunalle ja katseli ulkona raivoavaa myrskyä. Turbo ja Vinski olivat olleet kateissa jo kolme päivää. Mitä jos ne painajaiset muuttuisivat todeksi. Jos hän todella näkisi ystävänsä perheenä kuolleina. Hän ei ikinä antaisi sitä itselleen anteeksi. Rotat olivat aikanaan tappaneet hänen isänsä ja tyttöystävänsä. Moto painoi otsansa vasten kylmää ikkunalasia. Hän tunsi itsensä toivottomaksi.
- Moto miks sä olet pystyssä? kuului äkkiä Santun ääni.
Moto kääntyi hätkähtäen ympäri ja näki Santun edessään.
- Mä...mä vain, Moto yritti selittää mutta oli liian hämmentynyt saadakseen selitettyä.
Santtu painoi kätensä hänen olalleen.
- Se pelkomyrkyn hallusinaatio painaa sua eiks jeh? hän kysyi.
Moto nyökkäsi huokaisten ja istui sitten parven portaille.
- Mä pelkään et menetän ystäväni. Jos ne hallusinaatiot käy toteen..., hän voihkaisi ja painoi käden otsalleen.
Santtu istui hänen vierelleen.
- Kerro mulle mitä sä näit? hän pyysi.
Moto alkoi kertoa kangerrellen painajaismaisesta näystä minkä hän oli nähnyt.

Pelkomyrkky näyttäisi olevan aika vahvaa kun se vaikuttaa edelleen aiheuttaen painajaisia.

Ehkäpä Moton viha rottia kohtaan johtuu siitä että rotat ovat tappaneet jonkun joka on Motolle tärkeä - kuten kirjoitit ficissä  Tai mistä sitä tietää kun sitä ei ole selitetty sarjassa suoraan.

Lil Hoss: Sivuvaikutusta sanoisin . Mä ainakin veikkaan sitä et rotat on tappanu jonkun Moton läheisen. Jatkuu

25. Osa. Sielun peilit
Vanhalla hotellilla Turbo ja Vinski  olivat yrittäneet pakoa mutta jääneet aseettomina ansaan. Turbo vilkaisi Vinskiä.
- Okei ollaan aseettomia. Ehdotuksia? hän kysyi.
- Eiköhän noi kaadu nopealla käsirysyllä, Vinski totesi ja oli jo valmis tappeluun.
Ei kumpikaan kuitenkaan ehtinyt edes hyökätä kun parvi köynnöksiä hyökkäsi heidän kimppuunsa  ja sitoi heidät.
- Hei mitä tää on? Vinski huudahti.
- Hei, söpökki. Taitaa joku olla pihkassa suhun. Pakko myöntää, että niissä on tän ikäisinä kyllä sitä jotain, Myrkkymuratti myhäili ja suuteli Vinskiä.
Turbo näytti yllättyneeltä. Vaikka Vinski olikin tunnetusti naistenmies niin tuo tuli kyllä puun takaa. Arvuuttaja astui esiin konnarivistöstä ja nosti Turbon leukaa kysymysmerkkisauvansa kahvalla.
- No niin. Ja mitä tulee lepakon kutsumiseen, sallikaa minun, hän totesi ja vetäisi esille kännykän.
- Halloo, Batsy? Arvaas kuka?
Batman ja Robin olivat juuri palanneet tulostaululle  kun puhelu tuli.

Jatkuu

26. Osa. Veljekset
Turbon onnistui katkaista köynnökset ja hän ryntäsi kohti Arvuttajaa mutta Bane iski häntä vatsaan sellaisella voimalla että hän lensi päin pakkilaatikoita ja jäi siihen tajuttomana makaamaan.
- Et sä niin kova ollukkaa, Bane murahti.
Jokeri astui esiin.
- Hoida se puhelu, Eddie. Me huolehdimme hiirulaisista, hän naureskeli.
Suurin osa tappelusta oli kuulunut langan toisesta päästä tulostaululle. Batman katsoi muita vakavana.
- Turbo ja Vinski ovat roistojen vankeina, hän sanoi.
- Joten miten toimitaan? Moto kysyi.
- Kuulostaa siltä että tarvitsette vähän auttavaa kättä, kuului silloin uusi ääni.
Kaikki kääntyivät äänen suuntaan ja ikkunan edessä seisoi kukas muukaan kuin Batgirl.

Jatkuu

27. Osa. Tyttöjen ilta
Batman nyökkäsi.
- Selvä sitten. Ruvetaan hommiin. Batgirl ja Robin te tutkitte satama-alueen. Moto sinä tulet mukaani tutkimaan hylättyjä rakennuksia. Santtu pidä meidät ajan tasalla, hän sanoi.
- Mut..., Santtu yritti vängätä vastaan.
- Tämä on liian vaarallista, Batman sanoi ja porukka kaahasi ulos tulostaulusta.
Santtu jäi yskimään pölypilven laskeuduttua.
- Vai muka liian vaarallista. Oon kohdannu melkein yhtä paljon pahiksia kuin Arkhamin porukka on yhteensä. No jos Santusta ei ole apua niin ehkä Naamioidusta prätkämimmistä on, hän tuumasi ja lähti korjaamolle vaihtamaan kamppeensa.
Hieman myöhemmin Batman ja Moto tutkivat rakennuksia katoilta käsin. Batman huomasi yhden pilvenpiirtäjän ikkunan olevan hajalla. Moto huomasi saman.
- Joku Arkahmin tapauksista? hän kysyi.
- Ehkä. Odota tässä. Käyn varmistamassa, Batman sanoi ja ampui kiintokoukun kohti rakennusta ja heilautti itsensä köyden avulla sisälle aukosta.
- Yllätyitkö? kuului kehräävä ääni.
- Selina? Batman kysyi.
Kissanainen seisoi hänen edessään pyöritellen sormissaan kultaista lepakkosormusta jossa oli kaksi pientä rubiinia silminä ja jaloissa iso topaasi. Hän hymyili huvittuneesti.
- Tämän kaupungin ryöstömahdollisuudet ovat aikamoiset itse asiassa. Tämä sormus esimerkiksi. Lucky Lucianon sormus uskomattoman arvokas, hän totesi.
- Mies joka varsinaisesti kehitti nykyaikaisen mafian. Tiedän kyllä, Batman sanoi.
Kissanainen hymyili taas ja alkoi sujauttaa sormuksen vyöhönsä kun Batman tarttui häntä ranteesta.
- Mitä teet täällä, Selina, hän vaati.
- Ai sormusvarkauden lisäksikö? No ajattelin että sinä ja se hiirulainen kaipaatte hieman infoa. Ei yksi petturi pahistiimissä pahaa tee, Kissanainen virnisti.

Jatkuu

28. Osa. Merkilliset päivät
Batman päästi irti ja katsoi Kissanaista odottavasti.
- Hunajan väristä hiirua pidetään vankina vanhalla hotellilla. Valkoisen sijainnista en sen sijaan osaa kertoa mitään, Kissanainen kertoi kynsiään tutkien.
Batman nyökkäsi. Kun Kissanainen nosti katseensa yön ritari oli jo häipynyt.
Moto oli saanut odotella jonkin aikaa katolla kun Batman vihdoin palasi.
- Mikä tilanne? hän kysyi.
- Saimme tietoja, Batman sanoi ja kertoi mitä Kissanainen oli kertonut.
Moto katsoi Batmania hieman kummastuneena.
- Kissanainen? Onks se joku kissatronilainen? hän kysyi.
- Ei. Vain kissaksi pukeutunut naismurtovaras, Batman totesi ja otti sitten yhteyttä Robiniin ja Batgirliin.
Dynaaminen teinikaksikko oli juuri estämässä myymälä varkautta kun viesti tuli.
- Ok. Ollaan kohta siellä, Robin sanoi ja iski tyylikkään potkun yhden monttukonnan leuka periin.

Jatkuu

29. Osa. Gakomatka
Batgirl  jakoi myös iskuja ja potkuja joka suuntaan saaden monta konnaa lakoon. Yksi yritti paeta salkun kanssa mutta batbola veti häneltä nopeasti jalat alta. Lopulta roistot oli saatu lyötyä lakoon. Robin otti salkun maasta.
- Katotaas mitä ne aiko vohkia, hän mutisi ja avasi salkun.
Salkusta paljastui nippu tolkulla paperia.
- Mitä nä on? Batgirl ihmetteli ja otti yhden paperin.
- Näyttäis pohjapiirroksilta. Ehkä pankki, Robin sanoi.
- Tai sit jotain muuta, kuului silloin uusi ääni.
Robin ja Batgirl kääntyivät ympäri ja näkivät seinään nojaavan pinkkimustaan prätkähaalariin ja prätkäkypärään pukeutuneen naisen.
- Kuka sä olet? Robin kysyi
- Kutsuvat Naamioiduksi prätkämimmiksi, nainen vastasi.

Jatkuu

30. Osa. Käskevä ääni
Naamioitu prätkämimmi tuli paikalle ja vilkaisi papereita.
- Nää on koko kaupungin pohjapiirros. Joko ne suunnittelee tosi isoa rikosaaltoa tai sit..., hän sanoi.
- Tai mitä? Batgirl kysyi.
Naamioitu prätkämimmi nosti katseensa.
- Tai sit koko kaupunki on vaarassa.
Hieman myöhemmin koko sankaritiimi oli kerääntynyt eräälle katolle. Moto vilkaisi epäilevästi Naamioitua prätkämimmiä mutta ei sanonut mitään. Hän kyllä tiesi kuka kypärän alle kätkeytyi.

Jatkuu

31. Osa. Porfesserin johdolla vapauteen
- Mitä löytyi? Batman kysyi.
- Näyttäis siltä et Chicagon ja meidän konnat on yhdistäny voimansa. Ne suunnittelee jotain tosi isoa, Robin kertoi ja ojensi piirustukset Batmanille.
Batman tutki hetken piirroksia ja nyökkäsi sitten.
- Taitaa olla aika tavata tämä Leipäjuusto, hän totesi.
Paljon myöhemmin Leipäjuuston tornissa Leipäjuusto puhui puhelimessa Jokerin kanssa.
- Mitä tarkoitat ettet ole vielä saanut niitä myrkkyjä liitettyä niihin elektroniikkalaitteisiin? Mehän sovimme että saatte hoidettua sen vähintään päivässä, Leipäjuusto ärähti.
- Sori vaan herra Isojuusto mutta meille tuli pienoinen syöpäliäis ongelma, Jokeri totesi ja vilkaisi yhteen sidottuja Turboa ja Vinskiä.
- Sitä paitsi johtoportaalta tuli infoa et mitään ei tule ennen kuin pomon tyllerö ilmaantuu paikalle, hän lisäsi.
- Ja kukahan tämä "tyllerö" mahtaa olla? Leipäjuusto kysyi ärtyneenä.
- Se taidan olla minä, kuului silloin ovelta ja Leipäjuusto kääntyi katsomaan äänen suuntaan.
Ovella seisoi kaunis ruskeahiuksinen nainen jolla tyylikäs jakkupuku.

Jatkuu

32. Osa. Demonin veri
- Talia Head on nimeni. Isäni lähetti minut, Talia sanoi ja kätteli Leipäjuustoa.
- Niin tiedän. No mitä voin tehdä hyväksenne neiti Head? Leipäjuusto kysyi.
Talia vetäisi jakkunsa taskusta pienen näytepullon ja ojensi sen Leipäjuustolle.
- Se on tappavaa, kasviperäistä, eikä siitä ole mitään tietoja paitsi minulla, isälläni ja Myrkkymuratilla. Se on viimeinen ainesosa siihen suunnitelmaan mitä olemme pitemmän päälle juonineet, Talia selitti.
Leipäjuusto pyöritteli pulloa sormissaan. Jokin pieni vaisto sanoi hänen päässään että tämä nainen oli vaarallisempi kuin päältä näytti.
- No neiti Head. Ymmärtääkseni isänne on varsin vaikutusvaltainen mies mutta saanen kysyä miksei hän vaivaudu itse paikalle? Leipäjuusto ihmetteli.
Talia oli jo tekemässä lähtöä kun hän kääntyi ja katsoi Leipäjuustoa.
- Sanotaan vaikka että demonit eivät kestä päivän valoa, hän totesi ja heitti pöydälle käyntikortin.
Siinä on verenpunainen demonilogo

Tämähän on aika jännittävä tarina. Sankareilla näyttää olevan kädet täynnä töitä Arkhamin pahisten kanssa.

Lil Hoss: Kiva et tykkäät . Jatkuu

33. Osa. Tappava lehti
Leipäjuusto katsoi käyntikorttia suu auki. Ai demoneita? Työskenteli tuo kaunokainen demonille? Leipäjuusto puisteli päätään. Hänen olisi parasta ryhdistäytyä ennen bisnestapaamista. Tornin ala-aulassa Bruce Wayne ojensi solmiotaan ja varmisti korvansa kuulokemikkiä.
- Testi. Testi. Kuuluuko? hän kysyi.
- Kovaa ja kunnolla. Ja kovaa, Moto vastasi kadun toisella puolella olevan pilvenpiirtäjän katolta.
- Hyvä. Muistatko suunnitelman? Bruce kysyi.
- Selvä se. Vahdin tilannetta ulkoakäsin ja suojaan selustan, Moto vastasi.
Bruce nyökkäsi ja käveli sitten hissiin.

Jatkuu

34. Osa. Kaupunki kaaoksessa
Talia tuli juuri ulos viereisestä hissistä kun Bruce lähti ylös. Moto seurasi naisen liikkeitä kiikarilla kun tämä nousi autoon ja lähti ajamaan pois päin rakennuksesta.
- Ok kaverit. Pallo on teillä, Moto ilmoitti radiopuhelimella Robinille.
- Selvä juttu, Robin sanoi ja lähti varjostamaan autoa.
Jonkin ajan kuluttua auto pysähtyi hylätyn hotellin eteen ja Talia nousi autosta. Robin seurasi varjoja apunaan käyttäen perässä ja onnistui pääsemään sisälle. Ruokasalista kuului puhetta.
- Ei hätää. Se läski lahna on edelleen tiukasti koukussa. Se että hän alkaisi pian epäillä jotain on turha pelko, Talia kertoi.
- Ja sitä paitsi me listitään se ennen kuin se ehtii edes tajuta, Linnunpelätti huomautti.
Robin vetäytyi oven raosta ja lähti tutkimaan rakennusta. Hissit olivat poissa käytöstä joten portaat olivat ainoa mahdollisuus. Hän hiipi hiljaa portaita ylös ja alkoi sitten kuulla epäselvää muminaa ja heikkoa kirskunaa. Aivan kuin tuolin jalat raahaisivat lankkulattiaa vasten. Robin seurasi ääntä ja huomasi sen tulevan yhden huoneen oven takaa. Hän avasi oven. Turbo yritti vapautua köyisitä joilla hänet oli sidottu kiinni tuoliin. Turbo nosti katseensa Robiniin ja yritti ilmiselvästi kertoa jotain mutta liina vaiensi sanat epäselväksi muminaksi.
- Koita kestää. Oot kohta vapaa, Robin sanoi ja aikoi juuri rientää vapauttamaan Turboa kun tämän takana alkoi loistaa kaksi silmää ja valtava mutanttilepakko hyökkäsi Robinin kimppuun. Se oli Man-Bat.

Jatkuu

35. Osa.  Lepekko vastaan punarinta
Valtava ihmislepakko hyökkäsi Robinin kimppuun ja lennätti ovesta ulos käytävälle. Robin onnistui lennättämään Man-Batin kimpustaan mutta otus vain päästi läpitunkevan rääkäisyn ja hyökkäsi uudestaan. Huoneessa Turbo oli onnistunut kaatamaan tuolin ja yritti nyt jotenkin päästä irti köynnöksistä jotka häntä sitoivat. Jos hänellä vain olisi zernohanskat.
- Äh come on. Ei nä köynnökset voi olla niin vahvoja, hän ajatteli ja yritti saada kätensä vapaiksi.

Saa nähdä miten Turbo pärjää ilman tsernohanskojaan, joilla se on selvinnut monesta tilanteesta sarjan aikana.

Joo totta ja yleensäkin ilman aseitaan. Arkhamin tyypeillä on aika usein tapana riisua vankinsa aseista kirjaimellisesti

Jatkuu

36. Osa. Lepakko, punarinta ja hiiri
Turbo puri hammasta ja väänsi käsiään vapaaksi köynnöksistä. Hänen kuuli kuvottavan rusahduksen olkapäänsä seutuvilla mutta viis siitä. Olihan hän vihdoin vapaa. Turbo kiskoi loput köynnökset irti terveellä kädellään ja kiskaisi kapulan suustaan nousten samalla ylös. Robin tarvitsisi apua. Samaan aikaan käytävällä Robin olikin jo aika ahtaalla Man-Batin kanssa. Lepakko yritti työntää hänet kaiteen yli putoamaan viisi kerrosta suoraan alas. Turbo ontui ulos huoneesta pidellen olkapäätään ja syöksyi terve olkapää edellä päin Man-Batia saaden tämän horjahtamaan Robin yli alas. Sitten hän vajosi polvilleen kivun takia. Robin riensi hänen luokseen.
- Ootko okei? Sun olkapääs taitaa olla sijoiltaan, hän sanoi.
- Oon OK. Häivytään vaan täältä ennen kuin se iso lepakko..., pidemmälle Turbo ei ehtinyt kun Man- Bat jo nousi siipiään räpytellen isku korkeuteen.
- Ehtii takas, hän mutisi.

Jatkuu

37. Osa. Sankarit satimessa
Man-Bat laskeutui kaiteelle ja päästi korvia huumaavan rääkäisyn. Robin vetäisi vyöltään kaasupommin.
- Pidätä hengitystäs, hän huudahti ja paiskasi pommin maahan.
Vihreä tyrmäyskaasu täytti käytävän samalla kun Robin ja Turbo säntäsivät katolle vieviin portaisiin. He pääsivät katolle vaikka Robinin oli tuettava Turboa loppumatka. Olkapään sykkivä kipu oli viedä häneltä tajun. Robin laski hänet istumaan katon reunaa vasten.
- Lepää tässä hetki, hän sanoi.
Sitten hän kääntyi vain nähdäkseen katto-oven läpi lentävän osittain tokkuraisen Man-Batin. Man- Bat syöksyi horjuvasti kohti Robinia joka onnistui täpärästi väistämään. Man-Bat lensi suoraan päin kattovaraston seinää ja lyyhistyi tajuttomana maahan.

Jatkuu

38. Osa. Muistomessu
Robin kääntyi Turbon puoleen, joka yritti päästä ylös olkapäätään pidellen ja kivusta irvistäen. Robin asetti hänet istumaan katon reunaa vasten.
- Ota rennosti. Tää tekee aika kipeetä, mut mun on saatava sun olkapääs paikalleen, hän sanoi.
Turbo nyökkäsi, veti syvään henkeä ja valmistautui ottamaan vastaan harvinaisen kivuliaan toimenpiteen.
Robin rusautti Turbon olkapään paikalleen. Turbo ei päästänyt minkäänlaista ääntä mutta irvisti kivusta.
- Sulla on kyllä harvinaisen hyvä kivunsietokyky, Robin totesi.
- Sama kokemus on kestetty ainakin kolmesti Marsin vapaustaistelijoissa. Ei o uutta, Turbo voihkaisi ja nousi ylös Robin tukemana.

Jatkuu

39. Osa. Kaksoishuijaus
Paljon myöhemmin Robin ja Turbo olivat palanneet tulostaululle. Robin alkoi sitoa Turbon olkapäätä tukisiteeseen kun Batgirl ja Naamioitu prätkämimmi saapuivat paikalle. Turbo katsoi Naamioitua prätkämimmiä hämmästyneenä.
- Santtu? hän kysyi.
Naamioitu prätkämimmi pysähtyi, huokaisi sitten ja veti kypärän päästään.
- Oliks sun pakko paljastaa mun henkilöllisyys kun paikalla on kaks oikeesta supersankaria, hän hymähti.
- Sori siitä. Mut et sä sanonu et sä jätät sankarihommat meille? Turbo ihmetteli.

Auts, Turbolla meni olkapää sijoiltaan. Ei varmasti ole kivaa.

Lil Hoss: Joo ei todellakaan . Jatkuu

40. Osa. Tiedon puu
Santtu mulkoili Turboa ärtyneenä ja katsoi sitten Robinia.
- Mis Vinski on? hän kysyi.
- En tiedä. Pahisten lisäksi rakennuksessa oli vain Turbo, Robin kertoi.
Santtu puristi kätensä nyrkkiin ja vilkaisi ulos ikkunasta. Ilta alkoi jo tummua.
Moto tarkkaili edelleen tilannetta pilvenpiirtäjän katolla kun hän äkkiä kuuli hiljaisia risahduksia takanaan. Hän käännähti nopeasti ympäri mutta ei nähnyt ketään. Hän kääntyi takaisin tarkkailuun kun hän kuuli askeleet takanaan. Nopealla liikkeellä hän kolautti takanaan hiippailutta ninjaa suoraan naamaan. Sitten hän painoi sormen korvalleen ja ilmoitti Brucelle:
- Ninjoja!
Sitten hän kävi hyökkäykseen ninjoja vastaan. Hetken taistelun jälkeen hän alkoi päästä voitolle kun äkkiä joku tarrasi häntä niskasta ja paiskasi päin moottoripyörää. Moto nousi polvilleen ja nosti katseensa. Hänen edessään seisoi mies joka näytti krokotiililta.
- Ja mä kun toivoin et tää keikka ois joku Kyttä ja puolikas, Moto mutisi itsekseen.

Jatkuu

41. Osa. Raivopäinen lisko
Krokotiilimies verrytteli rystysiään ja virnisti vaarallisesti.
- Pomo sano et mulle ois hommia kaupungilla mut en kyl ois arvannu et päädyn nirhaan isokokoista rottaa. No krokotiileille kelpaa mikä tahansa liha, olento murisi.
Moton silmä alkoi hohtaa punaisena kuten aina kun häntä kutsuttiin rotaksi.
- Mä sulle rotat näytän, hän ärähti ja säntäsi pystyyn.
Sisällä Leipäjuuston tornissa oli bisnesneuvottelu käynnissä. Bruce tiesi kyllä ulkona olevan tilanteen mutta ei pääsisi millään avuksi ilman että aiheuttaisi epäluuloja. Leipäjuusto virnisti.
- Joten mitä ehdotatte herra Wayne? hän kysyi.
- Niin ehdotukseni on että voisimme tehdä yhteistyötä, Bruce sanoi.