Chicagon suojelijat (K11, action/adventure)

Title: Chicagon suojelijat
Author: Last Chance
Genre: Action/adventurea huumorilla höystettynä. Crossoverin tyyppinen - yhdistelee prätkiksiä DC comicsin ja Marvelin supersankarisarjakuvien ja leffojen todellisuteen.
Pairing: Lisää tietoa tulee myöhemmin tarinan edetessä.
Rating: K11
Warning: Jonkin verran väkivaltaa. Satunnaisia kirosanoja.
Disclaimer: Prätkähiiret, Dc Comics ja Marvel kuuluvat alkuperäisille tekijöilleen. Musiikkikappaleet, joihin tarinassa viitataan, kuuluvat alkuperäisille tekijöilleen. Tarinassa on mukana omia hahmojani.
Summary: Saatuaan supervoimia prätkähiiret ja Santtu ovat yhdessä muodostaneet supersankariryhmän nimeltä Chicagon suojelijat. Miten heidän elämänsä on muuttunut? Sankarimme joutuvat aivan uudenlaisiin koettelemuksiin, eivätkä täysin varmasti tiedä kuka on kenenkin puolella...
A/N: Saatuani valmiiksi Supersankarileikkiä -tarinani tajusin että halusin kirjoittaa lisää tarinoita supersankareiksi muuttuneista prätkähiiristä. Joten tuumasta toimeen.

Tämä tarina on jatkoa Supersankarileikkiä- ficille, joten suosittelen että tutustut Supersankarileikkiin ennen kuin alat lukea tätä tarinaa.

Jos saisin päättää tämän tarinan tunnarin, se olisi Skilletin Hero:



Prologi

Oli kulunut noin kuukausi siitä kun prätkähiiret ja Santtu olivat altistuneet professori Nuikin radioaktiiviselle hapolle ja muuttuneet supersankareiksi sekä saaneet supervoimia. Turbosta oli tullut Batman, Motosta Teräsmies, Vinskistä Hämähäkkimies ja Santusta Ihmenainen. Pahikset olivat yrittäneet muuttaa kaupungin radioaktiiviseksi laskeumaksi ja samalla tuhota hiiret, mutta heidän suunnitelmansa olivat vesittyneet. Kaupunki oli toistaiseksi turvassa.

Hiiret olivat oppineet läksynsä siitä, että edes he eivät aina selviytyneet kaikesta yksin. He olivat jatkaneet elämäänsä samalla tavalla kuten aina ennenkin vaikka hyödynsivätkin supervoimiaan ihmisten pelastamisessa. He liikkuivat usein ihmisten ilmoilla sankariasut yllään. Santtu piti matalampaa profiilia. Kyllä hänkin käytti sankariasuaan, mutta se oli piilossa hänen omien vaatteittensa alla. Supervoimista oli hänelle paljon hyötyä. Nyt hän pystyi vaivatta nostelemaan moottoripyöriä ilmaan silloin kun niitä piti siirrellä.  

Hiiret seurasivat kuinka stadionilla oli meneillään pesäpallomatsi. Heillä oli tylsää, koska koko päivänä ei ollut tapahtunut yhtään mitään sellaista joka olisi kiinnostanut heitä ja saanut heitä toimintavalmiuteen. Heillä ei ollut muutat tekemistä kuin seurata matsia.
”Onpa hiljaista”, Turbo tuumi.
”Rauhallista”, Moto totesi.
”Eli siis tosi tylsää.” Vinski haukotteli pitkästymistään.
Santtu osallistui keskusteluun. ”Mut eiks se oo vaan hyvä asia että välillä on rauhallista. Aina ei tarvi olla menossa.”
”Mitä veikkaatte – kumpi joukkue voittaa?” Turbo kysyi tovereiltaan
”Yks hailee”, Vinski tuhahti. 
”Tuliskohan radiosta mitään hyvää?” Moto pohti ääneen ja käynnisti prätkänsä radion josta alkoi kuulua hevimetallia.
”Jee!” Vinski innostui ja alkoi soittaa ilmakitaraa Turbon kansas. ”Täst mä tykkään.”
Santtu piteli korviaan. ”Mä en tuu ikinä ymmärtään, miks te diggaatte hevistä!”
”Miten joku ei vois tykätä hevistä?” Turbo jatkoi joraamista.
”Jep”, Moto sanoi. ”Kuten harmaaturkkinen äitini tapas sanoo...”
Äkkiä musiikki lakkasi ja radiosta kuului: ”Apua! Apua!”
”Hetkinen nyt, ei se ihan noin sanonu.” Moto raapi päätään.
Vinski katsoi ulos. ”Mulla on tästä huonot vibat. Tuolla on avaruusalus tekemässä pakkolaskua.”
Santtukin katsoi ulos. ”Ja se on tulossa suoraan tulostaulua kohti! Voi veljet, tää tulostaulu on jonkinlainen avaruusalusmagneetti,”
Radiosta kuului taas avunhuuto. ”Moto-setä, kuuletsä mua? Miihkali tässä. Mä menetin aluksen hallinnan ja mun pitää tehdä pakkolasku. Oon tulos sinne päin just nyt.”
Moto kiiruhti radion luokse. ”Miihkali, Moto tässä. Ootas hetki, me tullaan jeesaan sua.”
”Miten sä aiot tehä sen?” Turbo ihmetteli. ” Väistykää, se on tulossa tänne päin.” Turbo vei Santun ja Vinskin syrjemmälle.
”Tää tietää hommia Teräshiirelle.” Moto painoi kypärän päähänsä. ”Ylös, ylös, ja lentoon!” Hän nousi ilmaan lentäen putoavaa alusta kohti. 

Samaan aikaan Miihkali yritti saada alusta hallintaansa, mutta se ei totellut häntä. Sitä paitsi moottori oli ilmiliekeissä, ja ohjaamossa oli tukalan kuuma. Miihkalin käsi osui vahingossa kojelauden isoon punaiseen nappulaan, mistä seurasi se, että heittoistuin viskasi hänet ulos aluksesta. Miihkali alkoi pudota huutaen.
”Koita kestää!” Moto lensi sisarenpoikaansa kohti ja sai tämän kiinni viime tipassa. Oli vain muutamista metreistä kiinni, ettei Miihkali paiskautunut maahan.
”Miten sä ton teit?” Miihkali  ihmetteli.
”Se on pitkä tarina. Kerron myöhemmin lisää.”

Ou jes beibi! Tää alku on ihan tajuttoman siisti . Vähäks Miihkali on hämmästyny kun se tajuu et Motolla ja muilla on supervoimia. Jatkoa pian pliis

Prätkämimmi kirjoitti:

Ou jes beibi! Tää alku on ihan tajuttoman siisti . Vähäks Miihkali on hämmästyny kun se tajuu et Motolla ja muilla on supervoimia. Jatkoa pian pliis

Kiitos kommentista. Luulen, ettei Miihkali heti usko kun Moto ja kumppanit kertovat miten saivat supervoimansa. Seuraava luku ilmestyy viimeistään sunnuntaina ja silloin saamme tietää miksi Miihkali on Chicagossa. Enempää en paljasta tässä vaiheessa.

Lil Hoss kirjoitti:

Prätkämimmi kirjoitti:

Ou jes beibi! Tää alku on ihan tajuttoman siisti . Vähäks Miihkali on hämmästyny kun se tajuu et Motolla ja muilla on supervoimia. Jatkoa pian pliis

Kiitos kommentista. Luulen, ettei Miihkali heti usko kun Moto ja kumppanit kertovat miten saivat supervoimansa. Seuraava luku ilmestyy viimeistään sunnuntaina ja silloin saamme tietää miksi Miihkali on Chicagossa. Enempää en paljasta tässä vaiheessa.

Jei  !

Tota noin milloin sä oikein jatkat tätä stooria ?

Prätkämimmi kirjoitti:

Tota noin milloin sä oikein jatkat tätä stooria ?

Voin jatkaa tällä viikolla. Olen pahoillani että on kestänyt niin kauan - opiskelijaelämä on pitänyt kiireisenä. Mutta nyt olen lomalla ja voin taas jatkaa. Ei hätää, tarina ei ole unohtunut - se tulee vielä jatkumaan.

Lil Hoss kirjoitti:

Prätkämimmi kirjoitti:

Tota noin milloin sä oikein jatkat tätä stooria ?

Voin jatkaa tällä viikolla. Olen pahoillani että on kestänyt niin kauan - opiskelijaelämä on pitänyt kiireisenä. Mutta nyt olen lomalla ja voin taas jatkaa. Ei hätää, tarina ei ole unohtunut - se tulee vielä jatkumaan.

Hieno juttu  . Toivottavasti jatkat pian. Tää alku saa oikeesti koukkuun.

A/N: Tarina jatkuu pitkähkön tauon jälkeen. Pahoittelen että kesti niin kauan.  Koska minulla on muutakin elämää ja kiinnostuksen kohteita, en välttämättä voi kirjoittaa lisää lukuja joka viikko. Yritän siitä huolimatta saada seuraavan luvun julkaistua tällä viikolla.

Olkaapa hyvät.


Luku 1

Miihkalin alus syöksyi suoraan tulostauluun, ja Turbo joutui Vinskin ja Santun avustamana sammuttamaan liekehtivän aluksen. Oli vaikea sanoa, montako kertaa marsilainen alus oli iskeytynyt päin tulostaulua ja miksi alukset osuivat juuri tulostauluun. Moto laski sisarenpoikansa stadionille ja molemmat lähtivät nousemaan portaita ylös kohti tulostaulua. Turbo ja kumppanit huomasivat Miihkalin tulevan.
”Pitkästä aikaa. Mikä sai sut tulemaan maapallolle, Miihkali?” Turbo kysyi.
”Mä olin tulossa tänne Moto-setää katsomaan. Edellisestä kerrasta on aikaa”,  Miihkali vastasi ja katsoi kuinka Vinski, Santtu ja Moto sammuttivat palavaa avaruusalusta. ”Mut mistä te ootte asut saanu? Entä miks teillä on supervoimia?”

Turbo alkoi kertoa, mitä oli tapahtunut. Hän kertoi miten hän ja toverinsa olivat saaneet päälleen radioaktiivista happoa joka oli muuttanut heidät supersankareiksi ja miten he olivat suorittaneet sankaritekoja. Vinski toi mukanaan koeputkellisen radioaktiivista happoa näyttääkseen mistä oli kyse. Mutta sitten Vinski pudotti koeputken vahinngossa lattialle, ja radioaktiivista nestettä roiskui Miihkalin päälle. Miihkali tuupertui maahan, ja Santtu ja Moto säntäsivät paikalle.
”Miihkali!” Moto huudahti. ”Ootsä  okei!”
Miihkali nousi huojuen seisomaan. ”Luulisin... mut mulla on outo olo. ” 
”Oho, sustahan on tullu... Robin.” Vinski oli itsekin huomannut Miihkalin muodonmuutoksen.

Miihkali katsoi itseään Moton prätkän peruutuspeilistä ja tajusi että Vinski oli ollut oikeassa. Hänestä oli todellakin tullut ihmepoika Robin, tuo Batmanin apuri. Miihkalin leuka loksahti ja hän huomasi, että hän oli saanut jopa uuden asun. Hänellä oli musta naamio, punainen liivi jonka rinnassa oli iso R-kirjain ja vihreät trikoohousut. Hartioilla oli keltainen viitta.
”Oi isoäiti! Mustahan on tullu... Ihmepoika.”
”Tarkotat kai Ihmehiiri?” Turbo kysyi.
Santtukin oli huomannut mitä oli tapahtunut. ”Nyt mä muistan... Ihmepoika Robin on siis Batmanin sidekick, ja niistä kahdesta käytetään nimitystä Voimakaksikko.”
Miihkalin mielestä se kuulosti todella hienolta. ”Vau.. Lepakkohiiri ja Robin. Kuulostaa tosi hienolta. Mut sattuuks kukaan tietämään saaks täältä jostain hodareita? Avaruusmatkailu tekee hieman nälkäseks...”
”Tuolla keskustan lähellä on yks hyvä mesta josta saa tän planeetan parhaat hodarit”, Moto selitti ja painoi kypärän päähänsä. Miihkali hyppäsi setänsä kyytiin ja painoi kypärän päähänsä. 
”Jep. Eiköhän panna menoks.” Turbo puki kypärän päähän ja käynnisti prätkänsä. Santtu puki kypärän ja hyppäsi Vinskin kyytiin. Ja niin sankariryhmä suuntasi kohti kaupungin keskustaa.

*

Supersankarit olivat löytäneet tiensä pikaruokalaan jossa heillä oli silloin tällöin tapana asioida. Paikalla oli ihmisiä joko aterioimassa tai ihmettelemässä sankareita. Ihmiset jutustelivat vilkkaasti keskenään ja muutamat olivat ottaneet kamerat mukaan siinä toivossa että saisivat otettua kuvia supersankaritiimistä.
”Täällä ei saa enää olla rauhassa”, Santtu harmitteli kun ihmisiä parveili ympärillä.
”Sitä se suosio tekee, söpöliini”, Vinski sanoi. ”Koska me ollaan supersankareista parhaat!” Hän kohotti nyrkkinsä ja aikoi lyödä sen pöytään tehostaakseen sanojaan mutta Turbo esti sen.
”Hei, Vinski.” Turbo joutui rauhoittelemaan toveriaan. ”Opettelisit nyt kuitenkin hallitseen voimasi jos et haluu pistää tätä paikkaa maan tasalle.”
”Anteeksi”, kuului silloin naisääni. Supersankaritiimi katsoi äänen suuntaan ja huomasi että ääni kuului kauniille naistarjoilijalle. Naisen musta tukka oli sidottu poninhännälle, ja hänellä oli siniset silmät. ”Tilauksenne, olkaa hyvät. ” Nainen laski pöydälle tarjottimen, jolle oli koottu iso kasa hoddogeja.
”Kiitti kovasti, mä kaipasinkin jo murua rinnan alle. Muuten, harrastatko sä nyrkkeilyä?” Vinski kysyi tarjoilijattarelta.
”En. Miten niin?”
”Ajattelin vaan kun oot niin tyrmäävän upee ilmestys.” 
Vinskin repliikki sai Turbon ja Moton naurahtamaan huvittuneina. Tarjoilijatar naurahti ja poistui paikalta koska hänellä oli muitakin asiakkaita palveltavana.
”Heko, heko.” Santtu huokaisi. ”Sä ja sun iskurepliikit.”
”Mistä arvasit et se oli iskurepliikki?”
Santtu joi kulauksen juomastaan. ”Sä olet tosi läpinäkyvä.”

Koko sankaritiimi keskittyi ruokailuun hilpeästi jutustellen. He jatkoivat syömistään hilpeästi jutellen. Tarjotin tyhjenikin muutamissa minuuteissa. 

Mutta yhtäkkiä Vinski jäykistyi paikoilleen, ja seuraavassa hetkessä tapahtui paljon ja äkkiä. Miihkali oli istunut selkä ikkunaan päin, ja Vinski tyrkkäsi hänet pois tuolilta koska hänen hämähäkkivaistonsa oli havainnut että joku oli ampunut luodin Miihkalia kohti. Ja jos Vinski ei olisi tönäissyt Miihkalia, luoti olisi taatusti osunut Miihkaliin. Kuului särkyvän lasin helinää, ja Santtu ja Turbo väistivät viime tingassa. Ikkunan läpi lentänyt luoti kimposi suoraan Teräshiiren rinnasta lattialle. Pikaruokalan asiakkaat joutuivat paniikkin ja piiloutuivat pöytien alle. Samoin tekivät tarjoilijat.

”Mikä se oli?” Santtu ihmetteli.
”Siinä taitaakin olla vastaus sun kysymykseen”, Moto vastasi ja osoitti ikkunasta ulos. Parkkipaikalle oli kerääntynyt tusina hanttapuleja tietysti Rasvanahka mukanaan. Mutta mitä he tekivät pikaruokalan parkkipaikalla? Joka tapauksessa tilanne näytti varsin tiukalta. Oli aika panna hösseliksi ja heiluttaa häntää.

Jee ! Vihdoinkin jatkoa. Tätä on odotettu oikeesti kuin kuuta nousevaa. Jos ihan totta puhutaan Batman sarjakuvissa mä pidän enemmän apurista kuin itse sankarista. Tää on ihan huippu! Jatka pian pliis!

Prätkämimmi kirjoitti:

Jee ! Vihdoinkin jatkoa. Tätä on odotettu oikeesti kuin kuuta nousevaa. Jos ihan totta puhutaan Batman sarjakuvissa mä pidän enemmän apurista kuin itse sankarista. Tää on ihan huippu! Jatka pian pliis!

Kiitos kommentista.

Kiva kun tykkäät vaikka en itse omasata mielestäni ole kovin kaksinen kirjoittaja. Niin ja voi varmastikin pitää paikkansa että joitakin ihmisiä kiinnostaa enemmän sankarin apuri kuin itse sankari.  Vaikka Miihkali ei olekaan tämän tarinan päähenkilö, hän on silti mukana juonessa.  

Seuraava osa tulee vielä tällä viikolla.

Lil Hoss kirjoitti:

Prätkämimmi kirjoitti:

Jee ! Vihdoinkin jatkoa. Tätä on odotettu oikeesti kuin kuuta nousevaa. Jos ihan totta puhutaan Batman sarjakuvissa mä pidän enemmän apurista kuin itse sankarista. Tää on ihan huippu! Jatka pian pliis!

Kiitos kommentista.

Kiva kun tykkäät vaikka en itse omasata mielestäni ole kovin kaksinen kirjoittaja. Niin ja voi varmastikin pitää paikkansa että joitakin ihmisiä kiinnostaa enemmän sankarin apuri kuin itse sankari.  Vaikka Miihkali ei olekaan tämän tarinan päähenkilö, hän on silti mukana juonessa.  

Seuraava osa tulee vielä tällä viikolla.

Ole hyvä  . Mitä vielä. Sä oot mahtava kirjoittaja. Oo ylpeä töistäs sillä ne on ihan tajuttoman hyviä . Jeah totta puhut. Jei

Heipä hei.


Inspiraationi on ollut viime kuukausina kovin vähissä, joten tämän tarinan kohtalo on vähän epäselvä. Haluaisin jatkaa, mutta inspistä on kovin vähän. Syynä tähän kaikkeen on se, että minulla on ollut muutakin elämää ja henkilökohtaisia ongelmia, joista en halua avautua tämän enempää. Enkä edes tiedä, onko tämä tarina niin kovin hyvä.

Tarina on siis toistaiseksi laitettu jäihin, enkä ole kovin varma sen jatkumisesta. Ilmoitan kyllä jos tilanne muuttuu.

Toivottavasti ymmärrätte.

Harmi olisin mielelläni halunnut lukea tämän loppuun. Mut ymmärrän kyllä jos inspiraatio on lopussa. Toivon kuitenkin että päätät jatkaa tätä tarinaa sillä olet todella hyvä.

Juuri nyt on hieman epävarmaa, jatkanko tarinaa. Haluaisin viedä tämän loppuun asti, ja toivoisin että inspiraationi paranee. En ole päättänyt lopettaa. Olen joutunut miettimään tarinan juonikuvioita uusiksi monta kertaa, ja harkinnut omien hahmojen käyttämistä tarinassa. 

En pidä itseäni kovin hyvänä kirjoittajana, mutta on tietenkin hyvä juttu jos löytyy ihmisiä jotka tykkäävät tarinasta.

Musta se kuulostaa tosi hyvältä oikeesti. Ja tykkään tarinoistasi todella paljon

Kiva kuulla että tykkäät.

Ole hyvä vain

Huonoja uutisia  

Tämä tarina ei jatku enää koskaan.

Olen monta kuukautta yrittänyt pakottaa itseäni jatkamaan tätä, mutta en kerta kaikkiaan pysty, kun inspiraatio on kadonnut olemattomiin. En keksi miten jatkan tätä, ja mielenkiintoni tähän tarinaan on lopussa. Sitä paitsi se on surkea. Enkä edes välittäisi kuulla mitään kehuja. Minulla on myös muita ideoita mielessä, en vain tiedä miten toteuttaisin ne. Henkilökohtaiset ongelmatkaan eivät auta asiaa.

Miksi pakottaa itsensä väkisin jatkamaan jotakin mihin ei ole enää tippaakaan mielenkiintoa? En edes tiedä kuka tätä lukee vai lukeeko kukaan.

Huomaan kyllä, että moniosaiset ficit eivät ole minun juttuni. Jäävät kuitenkin kesken.

Olen pahoillani.

No höh . Olisin niin halunnu tietää miten tää tarina jatkuu mut ymmärrän kyl ei enää hotsita.

Ymmärrän kyllä, että olisit halunnut tietää miten tarina jatkuu. Sen olisin minäkin halunnut tietää, mutta nyt en vaan enää pystynyt keksimään miten jatkaisin. Ei se kirjoittaminen aina suju.

Jätän kuitenkin tämän ketjun auki jos joku haluaa vielä kommentoida.

Ymmärrän kyllä.