Supersankarileikkiä (K11, action/adventure)

Title: Supersankarileikkiä
Author: Last Chance
Genre: action/adventure, crossoverin tapainen (yhdistelee prätkähiiriä ja DC Comicsin sekä Marvelin supersankarisarjakuvien ja niihin perustuvien elokuvien todellisuutta todellisuutta), ripaus huumoria
Pairing: Ei parituksia, koska paritukset eivät ole olennaisia tarinan juonen kannalta.
Rating: K11
Warning: Jonkin verran väkivaltaa ja satunnaisia kirosanoja. Omalaatuista, kieroutunutta huumoriani.
Disclaimer: Prätkähiiret Marsista hahmoineen kuuluu alkuperäisille tekijöilleen. DC Comicsin ja Marvelin supersankarit kuuluvat myös alkuperäisille tekijöilleen. Taustalla on jokunen oma hahmo. En saa tästä tekeleestä  lainkaan rahaa. Musiikkikappaleet joihin tässä ficissä viitataan, kuuluvat alkuperäisille tekijöilleen.
Summary: Mitä tapahtuu kun prätkähiiret saavat itselleen tunnettujen supersankareiden voimia ja kykyjä? Oppivatko he, edes sankarit eivät aina pärjää yksin?
A/N: Joskus monta vuotta sitten piirsin prätkähiiret supersankariasuissa ja minulla on ollut pitkään ajatuksissa se  että kirjoittaisin ficin siitä mitä tapahtuu kun marsilaiset sankarimme saavat supervoimia. Idea tällaisesta ficistä on ollut mielessäni todella kauan ja nyt on ollut hirveä hinku väsätä siitä ficci. Olen prätkähiirten lisäksi kiinnostunut monista muistakin asioista, kuten esimerkiksi supersankareista. Syntyi jostakin kummallinen idea yhdistellä näitä kahta asiaa. Olen katsellut joitakin supersankarielokuvia ja hankkinut netistä tietoa supersankareista, heidän voimistaan ja heikkouksistaan. Tämä tarina on crossoverin tapainen eli prätkähiirten todellisuus sekoittuu osittain supersankarisarjakuvien ja -elokuvien todellisuuteen.

Pohdin myös sellaista, että käyttäisin samaa ideaa kuin Ollako vai eikö olla - jaksossa jossa jätkät ja Santtu siirtyivät Nuikin keksinnön avulla Shakespearen näytelmien todellisuuteen - ja he olisivat siirtyneet sen avulla supersankaarisarjakuvien maailmaan ja sillä tavalla saaneet tunnettujen supersankareiden voimia ja kykyjä. Mutta sellainen juttu on jo nähty sarjassa, joten hylkäsin idean ja yritin keksiä uudenlaisen idean.

Moneen vuoteen en ole uutta ficciä julkaissut, mutta nyt on uusi tarina saanut alkunsa. En oikein osaa kirjoittaa toimintaseikkailujuttuja, mutta haluan oppia kirjoittamaan niitä ja parantamaan kirjoitustaitojani -siksipä tämä  ficci.

Haluan tässä vaiheessa kiittää Prätkämimmiä, jonka ideoiden avulla minun oli helpompi aloittaa tämä tarina.

Jos saisin valita tälle tarinalle tunnusmusiikin, se olisi Three Doors Downin Kryptonite:


Luku 1

"Varovasti, senkin epätieteellinen tollo!" Nuikki kivahti Rasvanahalle joka raahasi mukanaan isoa metallista  tynnyriä joka oli täynnä radioaktiivista happoa. Tämä radioaktiivinen neste oli professori Nuikin uusin keksintö, jota hän ei ollut vielä ehtinyt testata. Ei ollut minkäänlaista tietoa siitä miten se vaikuttaisi - mitä se tekisi ympäristölle. Juuri siitä syystä Nuikki oli päättänyt testata sitä kaupungin kaatopaikalla. Kaatopaikka oli täynnä poisheitettyä romua, kuten metallisia esineitä ja jopa plutolaista lasiterästä. Radioaktiivisen hapon avulla voisi muuttaa maaperän radioaktiiviseksi ja sitten siirtää sen Plutoon, jossa sitä voisi käyttää tehokkaana energianlähteenä.

"Ei hätää, proffa! Mä sain sen!" Rasvanahka kompuroi ja oli vähällä pudottaa tynnyrin. Hän sai kuitenkin paremman otteen ja laski sen maahan.
"No niin, nyt onkin aika ottaa selvää mihin kaikkeen tämä liuos tehoaa. Väisty syrjään", professori tokaisi  Rasvanahalle. Nuikki puki ylleen suojapuvun, kasvosuojan ja suojakäsineet minkä jälkeen hän pudotti palan plutolaista lasiterästä happoon. Metallinpala liukeni hetkessä. "Se näyttää toimivan. Pian voimmekin valmistautua kuljettamaan radioaktiivisen maaperän suoraan Plutoon."
"Tota noin... proffa..." Rasvanahka änkytti.
"Älä häiritse minua."
"Sitä vaan et ne hiiret tuli tänne!"

Rasvanahka oli ollut oikeassa - prätkähiiret todella olivat tulossa heitä kohti hilpeästi laulaen.
"Moottoripyörä on moottoripyörä, skootteri on lälläripyörä. Namusia naisia katsastan, moottoripyörällä  ratsastan..." Hiiret lauloivat, tosin aavistuksen nuotin vierestä.
"Voi pahka!" Lalli Leipäjuusto kirosi kurkistettuaan limusiinin ikkunasta ja nähtyään hiiret. "Rasvanahka, ole hyvä  ja eliminoi heidät tällä punaisella minuutilla!"
"Eli... Siis mitä?" Rasvanahka kysyi hölmistyneenä, hidasälyinen kun oli.
"Tuhoa ne!"
"Selkis." Rasvanahka otti radiopuhelimensa ja kutsui paikalle pari tusinaa hanttapuleja jotka syöksyivät hiiriä kohti aseet valmiustilassa.

"Jahuu!" Vinski intoili. "Romurallia kaatopaikalla! Täst mä tykkään!" Hän viskasi marsilaisen hiirikranaatin suoraan  päin lähimpiä hanttapuleja, jotka viime hetkellä hyppäsivät pois ajoneuvojensa kyydistä. "Kuten tavallista, Santtu ois halunnu tulla mukaan, mut ehei, me pärjätään yksinkin ilman kenenkään apua."
Turbo vilkaisi Vinskiä. "Jep, on parempi et me hoidetaan tää kolmestaa. Nyt lopetetaan höpiseminen ja pannaan hösseliks. Varokaa tota pönttöä tossa, jos se posahtaa, meille käy huonosti." Turbo osoitti radioaktiivista happoa sisältävää tynnyriä ja täräytti paria hanttapulia nyrkillä niin että nämä lensivät iskun voimasta päin lähintä romukasaa. Taisi siinä irrota pari hammastakin.

Moto tähtäsi käsitykillään ja ampui muutaman vihollisten ajoneuvon tuusannuuskaksi. Vinski innostui heiluttamaan häntää ja kohta valkoinen häntä viuhahti kuin ruoska osuen pariin kätyriin. Kun jäljellä oli enää muutama kätyri, Turbo kääntyi Moton puoleen ja käski tätä hoitelemaan Rasvanahan. Moto hyppäsi pyörän päältä ja lähestyi Rasvanahkaa jolla oli ase kädessä.
"Nyt tuli tupenrapinat, senkin viemärirotta" Korsto osoitti Motoa aseella.
Moto ei moista suvainnut, vaan suuttui heti kuultuaan sanan rotta. "Jos tässä jollekulle tulee tupenrapinat, niin  sulle!" Hän lähestyi Rasvanahkaa silmä punaisena loistaen, mikä sai Rasvanahan ja Nuikin piiloutumaan peloissaan  Leipäjuuston limusiiniin. Harmaa hiiri ei luovuttanut vaan tarttui kiinni limusiiniin sivulta päin, nosti ja onnistui  kääntämään koko auton katolleen.

Leipäjuuston kätyrit eivät vieläkään luovuttaneet vaan aloittivat armottoman tulituksen. Hiiret hyppäsivät pois prätkien päältä ja ampuivat takaisin, mutta Vinskin ampuma panos osui vahingossa radioaktiivista happoa sisältävään tynnyriin, joka räjähti. Hiiret yrittivät väistää mutta saivat itse päälleen radioaktiivista nestettä ja hetken kuluttua kaikki tuntui pimenevän.

Ikuisuudelta tuntuneen ajan kuluttua hiiret tulivat tajuihinsa. Turbo havahtui ensin.
"Vinski? Moto? Ootteks te okei?" Turbo huhuili.
"En osaa sanoo... on vähän outo olo." Vinski nousi istumaan ja hieroi takaraivoaan.
"Mä oon ihan okei... Luulisin." Moto nousi seisomaan.
"Onks tääl jossain peilii?" Vinski ihmetteli ja nousi seisomaan.

Kolmikko katseli ympärilleen ja löysi peilin johon he katsoivat. He eivät olleet vahingoittuneet ollenkaan, mutta se ei tarkoittanut sitä että he olisivat täysin ennallaan - koska sitä he eivät olleet. Katsoessaan peiliin he hämmästyivät nähdessän jotain sellaista, mitä he eivät osanneet ollenkaan odottaa.

*

A/N2: Seuraavassa luvussa selviääkin, mitä sankarimme näkivät peilistä ja mitä heille on oikein on tapahtunut.

Olepa hyvä . Ou jes beibi! Tää alku on siis ihan huippu! Jatka ja äkkiä!

Sehän olikin vakuuttava aloitus. Mukavaa luettavaa, kun ottaa huomioon senkin, ettet ole aikaisemmin toiminta-ficcejä raapustellut.

Kiitos kommenteista, Prätkämimmi ja DeadRat21.

Ei tämä nyt niin huippu ole, mutta tulipahan julkaistua jotain uutta moneen vuoteen. Tämä on todellakin ensimmäinen kerta kun kirjoitan toimintaseikkailujuttuja.

Tarina jatkuu varmasti, ja luku 2 ilmestyy viimeistään tämän viikon sunnuntaina.

- Lil Hoss

Lil Hoss kirjoitti:

Tarina jatkuu varmasti, ja luku 2 ilmestyy viimeistään tämän viikon sunnuntaina.
 

Jee

Luku 2

"Ou män - mitkä kuteet nää on olevinaan? Trikoot, viitat ja naamarit? Tai no, ei tää nyt ihan kokonaan paha juttu ole." Vinski poseerasi peilin edessä.
"Oi äiti, mitä meille on oikein tapahtunu?" Moto tuijotti peilikuvaanssa päätään raapien.
"Sen mäkin haluisin tietää", Turbo sanoi ja mietti kuumeisesti, mistä oli kyse ja mitä oikein oli tapahtunut. "Sillä Nuikin litkulla oli outo sivuvaikutus. Veikat, musta näyttää siltä että meistä on tullu... supersankareita."

Radioaktiivinen happo oli todellakin vaikuttanut omituisella tavalla, ja hiiret olivat sen myötä muuttuneet tunnettujen supersankareiden näköisiksi ja saaneet supervoimiakin.

Turbolla oli nyt Batmanin asu, tarvikevyön aseineen ja musta viitta sekä naamio joka peitti hänen kasvonsa kuonoa ja alaleukaa lukuunottamatta. Turbo tutki uteliaana tarvikevyötään ja sen aseita joita olivat lepakon malliset bumerangit jota heittämällä voisi helposti riisua vihollisen aseista, ja koukkuköysi jonka varassa hän voisi vetää itsensä vaikkapa rakennusten katolle.
"Aika makeet varusteet Batmanilla. "

Moto oli saanut Teräsmiehen asun, voimat ja kyvyt. Hän poimi maasta metallitangon, joka oli plutolaista lasiterästä - materiaalia, joka oli tunnetusti äärimmäisen lujaa, mikä vuoksi ei noin vain voinut vääntää tai taivuttaa. Hän päätti yrittää taivuttaa tankoa - ja suureksi hämmästyksekseen onnistui vääntämään sen mutkalle kuin se olisi ollut rautalankaa! Tämä oli ensimmäinen kerta kun hän oli onnistunut taivuttamaan plutolaista terästä - olihan Moto aina ollut vahva, muttei koskaan näin vahva.
"Mustahan on tullu Teräsmies! Vai pitäis kai sanoo Teräshiiri?"

Vinski oli saanut itselleen Hämähäkkimiehen voimat ja jopa asun. Aistit olivat huomattavasti tarkemmat kuin koskaan aikaisemmin, minkä ansiosta hän saattoi kuulla enemmän erilaisia ääniä kuin koskaan aikaisemmin. Hän saattoi esimerkiksi kuulla auton moottorin hiljaista hurinaa jostain kaukaa. Hänen ranteissaan oli kiinni seittiköyttä ja -verkkoja ampuvat seittisinko-laitteet, joita hän halusi kovasti päästä testaamaan käytännössä.
"Ei yhtään hullumpaa, vaikka ite sanonkin. Tähän vois jopa tottuu."
"Ja varmaan ehditäänkin tottua", Turbo sanoi miettiväisen oloisena. "Ei oo varmaa kuinka kauan radioaktiivisen hapon vaikutus kestää."
"Entä mihin Nuikki oikeen tarvii sitä myrkkyä?" Moto ihmetteli ääneen.
"Hyvä kysymys, isoveikka. Joka tapauksessa se meinaa sitä et isojuustolla on taas pahat mielessä ja sillä myrkyllä on jotain tekemistä niiden suunnitelmien kanssa." Turbo otti kiikarit esille ja tiiraili ympäristöä katsoakseen, oliko jotain normaalista poikkeavaa meneillään juuri sillä hetkellä. "Mitään ei näy just nyt. Taitaa olla aika palata korjaamolle. Santtu varmaan venaa meitä. " Hän ja hänen toverinsa pukivat kypärät päähän, nousivat moottoripyöriensä kyytiin ja nostivat keulia.

Ilta oli jo pitkällä, ja aurinko oli jo ehtinyt laskea joten kaupungissa oli hämärää. Ainoana valon lähteenä olivat katulamput, liikennevalot, ja joistakin ikkunoista näkyi vielä valoa. Ajaessaan hiiret tarkkailivat ympäristöään siltä varalta jos huomaisivat jotain normaalista poikkeavaa. Vinski alkoi jo valittaa pitkästymistä.

"Tylsää! Täällä ei ikinä tapahdu mitään." Vinski valitti.
"Tsiikaas tuonne päin!" Moto osoitti sormellaan kohti pankkia, ja kaikki kolme hiirtä pysähtyivät huomatessaan, että naamioitunut rikollisjoukko oli murtautumassa pankkiin. Rikolliset kantoivat salkkuja ja rahasäkkejä tien laidassa seisovaan pakoautoonsa, ja pankkiliikkeen ovi oli murrettu.
"Pankkiin on murtauduttu. Nuo pitkäkyntiset pitää pysäyttää." Turbo katsoi kiikareilla sisälle liikkeeseen ja näki rosvojen raahaavan kassakaappia mukanaan.

Äkkiä hiiret kuulivat kuinka joku huusi apua. Joku oli vaarassa. Koska kolmikko ei voinut olla kahdessa paikassa yhtä aikaa, Turbo lähetti Moton auttamaan sitä joka oli äsken huutanut apua ja pyysi Vinskiä mukaansa pysäyttämään pankkirosvot.

Turbo ja Vinski pysäyttivät moottoripyöränsä tien laitaan ja menivät sisään avoimesta ovesta. He huomasivat, että roistot olivat aseistautuneita ja että paikalla ollut vartija makasi lattialla sidottuna ja suu kiinni teipattuna. Vinski vapautti vartijan irroittamalla köydet tämän ranteista ja nilkoista sekä poistamalle teipin suun edestä.
"Mitä helvettiä?!" Yksi roistoista osoitti Turboa ja Vinskiä aseella. "Pysäyttäkää ne!"
"Taitaa olla aika heiluttaa häntää", Vinski sanoi huomatessaan että kaikki roistot osoittivat heitä aseilla.
"Yleensä mä sanoisin ton, mutta kannatan ajatusta." Turbo viskasi lepakkobumerangin ja onnistui riisumaan kaikki uhkaajansa aseista.

Tästä seurasi se, että hän ja Vinski joutuivat piiritetyiksi, ja joka puolella oli vihollisia tulossa suoraan kohti. Sankarit eivät jääneet seisomaan tumput suorina vaan ryhtyivät tositoimiin. Turbo tyrmäsi nyrkiniskulla lähimmän hyökkääjän, joka sitten kaatui rikostoverinsa päälle. Vinski sai kimppuunsa useita konnia, mutta onneksi uusien supervoimiensa avulla hän väisteli ketterästi iskuja kiipeillen pitkin seiniä ja kattoa kuin hämähäkki. Turbo löi paria konnaa niin, että nämä lensivät iskujen voimasta monta metriä taakse päin. Hiirenhännät heiluivat kuin ruoskat, ja köysistä vapautunut vartija tarttui puhelimen luuriin ja soitti poliisille. Taistelu jatkui kunnes poliisit saapuivat pidättämään pahantekijät.

Samoihin aikoihin Moto oli lähtenyt selvittämään, mistä avunhuudot olivat kuuluneet. Hän ajoi kohti kaupungin keskustaa, josta huudot olivat kuuluneet. Saavuttuaan keskustaan Moto huomasi, että pilvenpiirtäjän luokse oli kokoontunut ihmisiä. Ja ylös katsottuaan hän ymmärsi, miksi. Helikopterin koneeseen oli tullut vika, ja sen kuljettaja oli yrittänyt laskeutua pilvenpiirtäjän katolle, mutta laskeutuminen oli epäonnistunut ja kuljettaja lyönyt päänsä ja menettänyt tajuntansa. Helikopterin sivulla oleva ovi ole auennut, ja naistoimittaja piteli kaksin käsin kiinni vaijerista ettei olisi pudonnut. Nainen piti vaijerista kiinni rystyset valkoisina ja huusi apua. Hätääntynyt ihmisjoukko osoitteli ylös, ja jostakin kuului paloauton sireenin ääntä.

Moto yritti saada prätkäänsä käynnistymään, mutta siitä oli polttoaine loppunut. Hän tajusi että nyt oli tosi kyseessä ja jotain pitäisi tehdä.
”Tää meinaa nyt sitä et nyt on hommia Teräshiirelle. Venaa tässä, pikkuinen”, hän puheli prätkälleen, ja kokeili nousta lentoon – ja suureksi ällistyksekseen hän lensi kuin oikea supersankari. ”Koita kestää, rouva!”
”Apua!” Nainen ei enää jaksanut pitää kiinni, ja hän alkoi pudota. Onneksi Moto ehti hätiin, ja nainen putosi sankarimme vahvoille käsivarsille.
”Onks kaikki hyvin?”
”Kyllä... kai... ”

Pian Turbo ja Vinskikin saapuivat paikalle. Vinski katsoi ylös, ja huomasi helikopterin keikkuvan vaarallisen näköisesti pilvenpiirtäjän katon reunalla.
”Ou män. Jotenkin mä vaistoan, et toi kopteri tippuu kohta Moton päälle.”
”Pitää varoittaa sitä. Varo, isoveikka!” Turbo huusi Motolle. ”Toi helikopteri taitaa kohta tippua!”
Hetken kuluttua helikopteri todellakin alkoi pudota. Moto vilkaisi ylöspäin ja sai pitävän otteen helikopterin jalaksesta. Ihmisjoukko alkoi hurrata, kun punaviittainen supersankari vei naisen ja helikopterin suoraan pilvenpiirtäjän katolle lentämällä. Varovasti Moto laski naisen alas ja nousi uudelleen lentoon. Lentäessään hän ojensi toisen kätensä suoraan eteen kuin Teräsmies – ja itse asiassa lentäminen oli hänestä hurjan hauskaa.

*

Vähän myöhemmin hiirikolmikko palasi korjaamolle. Santtu oli heitä vastassa, yllään vain pyjama.
”Ootteks te ollut naamiaisbileissä kun on tollaset asut?”
”Nää ei oo vain asuja, vaan me ollaan nyt ihan aitoja supersankareita”, Vinski vastasi.
”Voi pojat”, Santtu huokaisi. ”Tota mä en kyllä usko. Te kolme osaatte olla varsinaisia luupäitä, mut en mä teistä luopuis mistään hinnasta. Mut tää supersankarileikki menee kyl täysin yli ymmärryksen.”
Moto vilkaisi veikkojaan. ”Ei taida uskoo meitä. ”
”No en todellakaan usko. ”
Juuri silloin televisiosta kuului uutisten tunnussävel ja uutistoimittajan ääni: ”Keskeytämme illan elokuvan ylimääräisen uutislähetyksen takia. ”

Santtu ja hiiret kokeentuivat ruudun ääreen katsomaan uutisia. Uutisissa kerrottiin tuona iltana tapahtuneesta pankkiryöstöstä, ja näytettiin videokuvaa siitä kuinka poliisit saattelivat rikoksentekijöitä poliisiauton kyytiin. Pian näkyi myös videokuvaa siitä miten naistomittaja oli putoamassa pivenpiirtäjän katon reunalla huojuvasta helikopterista ja kuinka Moto oli onnistunut pelastamaan hänet lentämällä. Nyt Santtukin alkoi uskoa, että jätkien kertomus supersankaruudesta oli totta.
”Kai mun on pakko uskoo teitä. Mitä teille oikein tapahtui?”
”Koko jutussa on kyse siitä, et me saatiin päälle professori Nuikin kehittelemää radioaktiivista happoa”, Turbo vastasi totuudenmukaisesti. ”Niin siinä kävi.”
Santtu kääntyi katsomaan Turboon päin. ”Oishan se pitäny arvata! Tietenkin Nuikilla on sormensa pelissä. Ja jos Nuikki on mukana juonessa, niin Leipäjuustokin on. Mut tietäis vaan mihin se sitä happoo tarvii.”
”Mistä sitten onkaan kysymys, meiän pitää estää se. Sillä mehän ollaan supersankareista parhaat!” Vinski sanoi itsevarmasti ja tehosti sanojaan lyömällä nyrkin pöytään. Pöytä hajosi palasiksi iskun voimasta, minkä sai Santun katsomaan Vinskiä hieman nuivasti.
”Hups. Mä en vielä tunne mun voimia.” Vinski katsoi Santtua anteeksipyytävästi.

*
A/N: Mitähän kuraa tuli taas kirjoitettua. No, ainakin sain jatkettua tarinaa.

Tuo helikopterikohtaus on viittaus vuoden 1978 Teräsmies - elokuvaan. Alkuperäisen kohtauksen voi katsoa tässä:

Lil Hoss kirjoitti:

”Apua!” Nainen ei enää jaksanut pitää kiinni, ja hän alkoi pudota. Onneksi Moto ehti hätiin, ja nainen putosi sankarimme vahvoille käsivarsille.
”Onks kaikki hyvin?”
”Kyllä... kai... ”

Lepakkohiiri, Teräshiiri ja Hämähäkkihiiri. Ihan huippua  . Tos kohdas mä sain vaan kylmiäväreitä ja polvet notkahti. Tää on mahtava. Jatka ja äkkiä. Sä oot loistava!

Prätkämimmi kirjoitti:

Lil Hoss kirjoitti:

”Apua!” Nainen ei enää jaksanut pitää kiinni, ja hän alkoi pudota. Onneksi Moto ehti hätiin, ja nainen putosi sankarimme vahvoille käsivarsille.
”Onks kaikki hyvin?”
”Kyllä... kai... ”

Lepakkohiiri, Teräshiiri ja Hämähäkkihiiri. Ihan huippua  . Tos kohdas mä sain vaan kylmiäväreitä ja polvet notkahti. Tää on mahtava. Jatka ja äkkiä. Sä oot loistava!

Kiitos kommentista.

Huippu ei ehkä ole ensimmäinen ilmaisu, joka itselle tulee mieleen tästä tarinasta. Mutta kiva juttu kun tykkäät.

Ei syytä huoleen, tämä tarina jatkuu varmasti.

Lil Hoss kirjoitti:

Prätkämimmi kirjoitti:

Lil Hoss kirjoitti:

”Apua!” Nainen ei enää jaksanut pitää kiinni, ja hän alkoi pudota. Onneksi Moto ehti hätiin, ja nainen putosi sankarimme vahvoille käsivarsille.
”Onks kaikki hyvin?”
”Kyllä... kai... ”

Lepakkohiiri, Teräshiiri ja Hämähäkkihiiri. Ihan huippua  . Tos kohdas mä sain vaan kylmiäväreitä ja polvet notkahti. Tää on mahtava. Jatka ja äkkiä. Sä oot loistava!

Kiitos kommentista.

Huippu ei ehkä ole ensimmäinen ilmaisu, joka itselle tulee mieleen tästä tarinasta. Mutta kiva juttu kun tykkäät.

Ei syytä huoleen, tämä tarina jatkuu varmasti.

Jei  !

Tarina jatkuu.

Luku 3

Seuraavana päivänä koko Chicagon kaupunki sai joko sanomalehdestä tai television kautta tietää edellisen illan tapahtumista ja siitä, kuinka supersankarit olivat pysäyttäneet pankkirosvot ja pelastaneet toimittajan putoamasta. Pankkiryöstöstä kertovassa artikkelissa oli kuva Turbosa ja kuvan alla teksti ”Yön ritari.” Sankarit ja heidän urotekonsa olivat päivän polttavin puheenaihe, josta kaikki puhuivat. Chicagolaisissa lehdissä oli ilmestynyt lukuisia lehtiartikkeleita ja runsaasti kuvamateriaalia supersankareihin liittyen.

Jopa Lalli Leipäjuusto oli saanut tietää edellisen illan tapahtumista ja kaupungin uusista supersankareista. Hän katsoi etusivun kuvaa tarkkaan ja oivalsi heti, että nehän olivat prätkähiiret, nuo marsilaiset maanvaivat joista hän oli jo pitkään yrittänyt hankkiutua tuloksetta eroon. Kiukkuisena plutolainen rypisti sanomalehden paperipalloksi ja heitti sen roskakoriin. Hänen oli määrä toimittaa radioaktiiviseksi energianlähteeksi muutettua maaperää Plutoon seuraavan päivän iltana, sillä Plutossa oli suuri kysyntä radioaktiivisille energianlähteille. Jos hän mokaisi, ylipäällikkö Camembert ei ilahtuisi.

*

Saman päivän iltapäivänä hiiret ja Santtu huolsivat moottoripyöriään korjaamolla. Moto oli oppinut käyttämään katseensa lämpösädettä apuna hitsauksessa, ja lämpösäteen avulla pystyi hitsaamaan aivan yhtä hyvin kuin tavallisilla hitsausvälineillä. Hiiret olivat panneet merkille, että Leipäjuustosta ja hänen kätyreistään ei ollut kuulunut mitään vähään aikaan. Sitä paitsi kaupungissa tuntui olevan todella hiljaista ja rauhallista eikä mitään näyttänyt tapahtuvan – mikä oli hiirten mielestä tappavan tylsää. Edes Vinskin hämähäkinvaisto ei ilmoittanut tilanteista joihin hiiret olisivat voineet puuttua. Vinski itse valitti ääneen tylsyyttä.
”Ou mään, miksei mitään tapahdu? Tulis vaikka maanjäristys tai tulipalo että olis kerrankin actionia!”
”Hei Vinsentti. Et kai sä nyt oikeesti toivo et chicagolaisten henki ois vaarassa?” Turbo ihmetteli.
”En, mut mulla on tosi tylsää nyt ja toivoisin et jotain tapahtuis.”
”Eikös se ole pelkästään hyvä asia, et kaupunkilaiset on turvassa?” Santtu kääntyi katsomaan hiiriä.
”Onhan se”, Moto myönsi ja lopetti hitsaamisen. ”Hetkinen ja seis, mä taisin kuulla jotain. Ihan kun paloauton sireeni.”
”Mä en kuule mitään. Kuulitteko te muut?” Santtu kysyi Turbolta ja Vinskiltä, jotka puistelivat päätään vastaukseksi.
Vinski katsoi ikkunasta. ”Mun hämähäkinvaisto sanoo, et tuolla lähistöllä on tulipalo. Tää tietää toimintaa, veikat!”

Hiiret pukivat kypärät päähänsä ja hyppäsivät prätkiensä kyytiin.

”Oottakaa vähän, mä tuun mukaan!” Santtu otti kypäränsä ja nousi seisomaan.
”Ei käy”, Turbo sanoi lujasti.
”Tää on sankareiden hommaa”, Vinski ylpeili.
”Hanat auki!” Kaikki kolme huusivat, nostivat keulia ja kaahasivat tiehensä.

Santtu jäi yskimään pakokaasua. Häntä harmitti kovasti se, ettei hän päässyt mukaan vaikka hän ei ollutkaan mikään avuton seinäruusu. Joskus Santtu jopa toivoi että hänelläkin olisi supervoimia.
”Tyypillistä! Joka kerta kun sattuu ja tapahtuu, mä joudun tyytymään sivusta katsojan rooliin. Lienee kuitenkin parasta ottaa selvää siitä mitä Leipäjuustolla on mielessä ja mitä se tekee sillä radioaktiivisella litkulla. Mitä se ruijanpallas ikinä suunnitteleekaan, kyse ei ole mistään hyvästä asiasta. ” Nainen painoi kypärän päähänsä, nousi moottoripyörän selkään ja lähti matkaan aikomuksenaan selvittää Lalli Leipäjuuston pahanilkisen suunnitelman.

*
Hiiret olivat matkalla kohti tulipalopaikkaa. Tiellä oli paljon liikennettä, ja paloauto oli juuttunut ruuhkaan, minkä takia se ei välttämättä ehtisi ajoissa paikalle. Onneksi prätkissä oli suihkumoottorit, joiden avulla kolmikko pystyi lentämään kunnes pääsivät pahimman ruuhkan ohi. Kun prätkähiiret saapuivat paikalle, he huomasivat että pieni kerrostalorakennus oli tulessa. Rakennus oli yhä pystyssä, mutta ikkunoista näkyi liekkejä. Paikan päällä oli hätääntyneitä ihmisiä. Suurin osa asukkaista oli jo päässyt liekkejä pakoon mutta sisällä oli jäänyt lapsi loukkuun.

Mutta sillä hetkellä Vinskin hämähäkkivaisto varoitti kahdesta muusta vaaratilanteesta. Lähikauppa oli ryöstön kohteena ja jossakin korkealla yläilmoissa oli lentokone tekemässä pakkolaskua.

”Mitä me nyt tehdään?” Moto kysyi Turbolta. ”Me ei voida olla kolmessa paikassa yhtä aikaa.”
”Ei voidakaan”, Turbo vastasi. ”Vinski, pelasta loukkuun jäänyt skidi. Moto, hoitele se lentokone. Mä selvitän lähikaupparyöstön.”
”Miks mä saan kaikki vaikeet hommat?” Moto ihmetteli.
”Ne on sun erikoisalaa”, Vinski vastasi. ”Mutta nyt on aika panna hösseliks. Täällä on nyt kuumat paikat.”

Turbon ja Moton lähdettyä kumpikin omaan suuntaansa Vinski nousi pyörän päältä kypärä yhä päässään ja mursi palavan rakennuksen ulko-oven potkaisemalla sitä. Sisätiloissa oli jo paahtavan kuuma, mutta onneksi kypärä ja supersankariasu suojasivat Vinskiä palamiselta. Adrenaliini virtasi hänen suonissaan, kun hän raivasi tietään palavien huonekalujen seassa. Hänen vaistonsa kertoi, että loukkuun jäänyt oli jo melko lähellä, mutta hänen oli murrettava muutama ovi ennen kuin hän löysi etsimänsä.

Vinski poimi maassa makaavan tajuttoman pikkupojan syliinsä ja päätti viedä hänet ulos turvaan. Jostain ulkoa kuului paloauton ja ambulanssin sireenien ulvontaa, ja Vinski lähti juoksemaan kohti ulko-ovea. Mutta juuri silloin katosta putosi palava puunpätkä suoraan hänen eteensä, mikä tarkoitti sitä että oven kautta ei päässyt ulos. Oli kuitenkin pakko päästä pois. Sankarimme nousi portaat ylös ja alkoi juosta avointa ikkunaa kohti. Hän oli vähällä vajota läpi hiiltyneestä lattiasta, mutta nousi ylös. Ikkunan kohdalle saavuttuaan Vinski otti toisella kädellään pitävän otteen sylissään kantamasta pikkupojasta ja toisen käden seittisingolla ampui seittiköyden jonka tähtäsi tien toisella puolella olevan kerrostalon seinään ja heilautti itsensä ulos rakennuksesta.

Paikalle saapui ensihoitajia paarit mukanaan, ja Vinski laski tajuttoman pikkupojan paareille, ja ensihoitajat ryhtyivät viemään pientä potilasta ambulanssiin. Poika oli saanut palovammoja ja hengittänyt savua, mutta hän oli yhä elossa.
”Päivän hyvä työ tehty”, Vinski tuumi, nousi prätkänsä kyytiin ja ajoi tiehensä.

Samoihin aikoihin paikallisessa lähikaupassa oli kuin olikin ryöstö meneillään. Kolme naamioitunutta rikollista oli murtautunut liikkeeseen, sekä sitoneet kauppiaan ja teipanneet tältä suun kiinni ilmastointiteipillä. Yksi uhkaili pelokkaita asiakkaita aseella samalla kun kaksi muuta tyhjensivät kassakonetta.

Turbo syöksyi sisälle rikotusta ikkunasta musta viitta dramaattisesti liehuen, mikä sai katseet kääntymään häneen päin.
”Se on se yön ritari!” Yksi roistoista huudahti ääneen.
”Ilmielävänä.” Turbo heitti lepakkobumerangin ja riisui sillä roistot aseista.
”Pysy sä erossa meidän asioista”, toinen roisto tokaisi rystysiään hieroen.
”Tästä asiasta ei oikeen voi pysyy erossa. Te ette nyt toimi kovin reilusti.”
”Reiluus ei kuulu meiän sanavarastoon, senkin lepakko”, kolmas roisto sanoi puristaen käsiään nyrkkiin. ”Käydään kimppuun!”

Turbo väisteli ketterästi nyrkiniskuja, ja antoi häntänsä heilua. ”Ei kannata pelleillä yön ritarin kanssa!” Häntä uhattiin taas aseella, ja hänen oli taas heitettävä lepakkobumerangi. Kaikki kolme roistoa syöksyi suoraan häntä kohti, mutta hän väisti ketterästi heittämällä voltin ja potkaisten ahdistelijansa kauemmaksi. Eräs lähikaupan työntekijä nousi seisomaan tiskin takana, tarttui puhelimeen ja hädissään soitti poliisille. Roistot yrittivät yhä selättää Turboa, mutta Turbo pyyhki heillä lattiaa ja koko välikohtaus kesti niin kauan kunnes poliisi saapui paikalle pidättämään rikollisjengin. Tässä vaiheessa Turbo katsoi parhaaksi poistua paikalta, nousta moottoripyörän selkään ja liueta.

Samaan aikaan Moto oli lähtenyt selvittämään, missä pakkolaskua tekevä lentokone oikein oli, miksi se teki pakkolaskua ja oliko kenties ihmishenkiä vaarassa. Kaikista eniten Motoa huoletti se, että suurella todennäköisyydellä lukuisia ihmishenkiä oli vaarassa. Teräshiiri nousi lentoon, kiihdytti vauhtia ja näki alas päin syöksyvän lentokoneen. Koneen moottoriin ja ohjausjärjestelmään oli tullut vika, jonka takia automaattiohjaus ei toiminut ja kapteeni oli menettänyt koneen hallinnan. Koneen suihkumoottorit olivat ilmiliekeissä. Röntgenkatseellaan Moto havaitsi, että kone oli tupaten täynnä panikoivia matkustajia, joista iso osa oli naisia ja lapsia. Olihan Moto pelastanut henkiä aikaisemminkin mutta hän ei ollut koskaan aikaisemmin pelastanut kokonaista matkustajalentokonetta. Osa matkustajista alkoi osoitella häntä ihmeissään.
”Koittakaa kestää!” Moto tarttui lentokoneen toiseen siipeen, jotta saisi sen jotenkin hallintaansa ja se ei syöksyisi hallitsemattomasti kohti maan kamaraa. Mutta siipi irtosi, ja lentokone jatkoi syöksyään kohti maata. Hän otti kiinni toisesta, jäljelle jääneestä siivestä, mutta sekin repesi irti. ”Voi ei. Tää ei näytä hyvältä.”

Maa lähestyi uhkaavasti ja siipiä vailla oleva lentokone syöksyi kohti Chicagon pesäpallostadionia jolla oli meneillään ottelu. Siinä vaiheessa Moto tajusi ettei syöksyvää konetta voisi noin vain pysäyttää, mutta hänen oli siitä huolimatta pelastettava matkustajat. Teräshiiri syöksyi kohti koneen nokkaa, otti siitä kiinni ja yritti hidastaa pudotusta. Stadionille saapuneet pelaajat tajusivat poistua kentältä, ja katsomossa ihmiset nousivat seisomaan ja osoittelivat ylös. Teräshiiri laskeutui stadionille yhä lentokonetta kannatellen, ja kun hänen jalkansa koskettivat maata, hän laski koneen stadionin vihreälle nurmikolle. Sankari vajosi hengästyneenä polvilleen ihmisten hurratessa. Supersankaruus oli joskus vaativaa ja raskasta, mutta onneksi kukaan lentokoneen matkustajusta tai henkilökunnasta ei ollut vakavasti loukkaantunut.

*
Santtu oli sillä aikaa saapunut Leipäjuuston tornille vakoilemaan. Hän kuuli alimman kerroksen avoimesta ikkunasta, kuinka Leipäjuusto puhui puhelimessa ylipäällikkö Camembertin kanssa.

”Haloo? Herra ylipäällikkö, onpa... niin?” Leipäjuusto oli hetken aikaa hiljaa kuunnellen ylipäällikön sanoja. ”Tietysti saatte tilauksenne huomisiltaan mennessä. Maaperää johon on liuotettu professori Nuikin radioaktiivista happoa. Meillä on vain ollut riesana ne pahuksen prätkähiiret... kyllä, eliminoin heidät samalla. Kuulemiin. ” Leipäjuusto sulki puhelimen ja kääntyi Nuikin puoleen. ”Meidän on keksittävä jokin keino päästä niistä superhankalista hiiristä eroon. Onko ehdotuksia, parahin professori?”
”Totta kai on, teidän raasteisuutenne. On olemassa eräs metalli, jonka avulla voimme viedä hiiriltä supervoimat ja siten helpommin eliminoida heidät. Ja se metalli on kryptoniitti.” Professori avasi lyijystä valmistetun rasian, jossa oli vihreänä hohtava metallinpalanen.
”Erinomaista.” Leipäjuusto hymyili häijysti. Hän ja Nuikki nousivat hissiin mennäkseen toimistohuoneeseen.

Santtu oli kuullut keskustelun. ”Nyt siis selvisi, mihin Leipäjuusto tarvii sitä radioaktiivista happoa! Ja se aikoo eliminoida hiiret jollain kryptoniitti-metallilla! Mun pitää varoittaa jätkiä.” Santtu lähti juoksemaan kohti moottoripyöräänsä, mutta törmäsi Rasvanahkaan.
”Kappas vain. Sähän oot vakoillu meitä. Nyt ei hyvä heilu. ” Rasvanahka tarrasi kiinni Santtuun joka rimpuili vastaan.
”Näpit irti, senkin petrooliaivo!” Santtu taisteli vastaan ja onnistui potkaisemaan Rasvanahkaa suoran jalkojen väliin. Rasvanahka taipui kaksinkerroin kivusta ja Santtu pääsi pakenemaan.

*

Myöhemmin illalla sekä hiiret että Santtu olivat palanneet korjaamolle, ja Santtu päätti kertoa hiirille kuulemastaan. Vinski kehuskeli päivän uroteollaan jokaiselle joka oli paikalla.
”Aina sä vaan puhut itsestäs, kyllä me muutkin jotain osataan”,  Moto sanoi.
”Totta kai mekin osataan jotain”, Turbo vahvisti.
”Teidän kannattais kuunnella mua nyt. Mä sain selville mihin Leipäjuusto käyttää sitä radioaktiivista happoa. Se aikoo muuttaa Chicagon maaperän radioaktiiviseksi polttoaineeksi ja viedä sen Plutoon huomenna.” Santtu katsoi tovereitaan.
”Mähän arvasin et sillä on pahat mielessä. Meidän pitää estää se!” Vinski tehosti sanojaan iskemällä nyrkin pöytään. Pöytä hajosi kappaleiksi iskun voimasta. ”Hups. Sori.”
”Voi pojat.” Santtu peitti kasvonsa kämmenellään.

*

Seuraavana päivänä keskipäivän aikoihin Santtu oli huoltamassa prätkiä sillä aikaa kun hiiret olivat taas suorittamassa sankaritekojaan. Nainen tankkasi prätkän, öljysi moottorin osia ja tarkisti että istuimen jousitukset olivat kunnossa. Mutta jäähdytysneste oli lopussa, ja Santtu päätti hakea sitä läheiseltä huoltoasemalta. Mutta juuri kun hän astui ovesta ulos, kaksi käsiparia tarrasi häneen kiinni, ja joku painoi kloroformilla kostutetun kankaan hänen kasvoilleen. Santtu rimpuili vastaan, mutta hänen tajuntansa hämärtyi ja lopulta kaikki pimeni.

*
A/N: Huh, huh, tulipas paljon tekstiä. Tämä tarina ei ole mahdottoman pitkä, mutta se on pakattu täyteen toimintaa.

Mä jotenkin arvelinkin et Santtu päätyis neidoksi hädässä . Mahtista! Jatka ja äkkiä pliis!

Prätkämimmi kirjoitti:

Mä jotenkin arvelinkin et Santtu päätyis neidoksi hädässä . Mahtista! Jatka ja äkkiä pliis!

Kiitos kommentista. Seuraavassa luvussa selviää, miten Santulle käy. Tarina jatkuu varmasti, ja seuraava luku ilmestyy jo tällä viikolla.

Luku 4

Mitä tapahtui? Missä mä olen? Santtu ajatteli. Hän vilkaisi seinäkelloa, ja päätteli, että oli ollut taju kankaalla jo tuntikausia. Nainen sai silmänsä auki ja tajusi, että oli joutunut Leipäjuuston toimistoon. Hän tajusi myös, että hänen ranteensa ja nilkkansa oli sidotty köysillä, ja suu teipattu kiinni ilmastointiteipillä. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun hän oli joutunut pahisten kaappaamaksi – edes Santtu itse ei muistanut kuinka monta kertaa näin oli käynyt. Nainen rimpuili köysissä, mutta turhaan. Köydet oli sidottu niin tiukalle, että ne hiersivät hänen ihoaan, mutta onneksi ne eivät estäneet verenkiertoa. Nyt hänellä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin odottaa että prätkähiiret tulisivat pelastamaan hänet.

*

Samoihin aikoihin prätkähiiret olivat palaamassa korjaamolle – tietysti suoritettua sankaritekoja. Heidän mielestään oli hurjan hauskaa olla supersankareita – vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisasi entistä enemmän, ja he olivat täysin vakuuttuneita siitä että olivat voittamattomia ja selviäisivät supervoimiensa ansiosta kinkkisistä tilanteista ilman kenenkään apua.

”Santtu, täällä ollaan!” Vinski huhuili. ”Ootsä täällä?”
”Santtu? ” Moto huhuili.
Turbo kiipesi portaiden yläpäähän ja katseli ympärilleen. ”Se ei taida olla paikalla.”
”Hei, sen työpöydälle on jätetty viesti.” Moto oli huomannyt Santun työpöydälle jätetyn paperilapun.
Turbo laskeutui portaat alas. ”Viesti?”
”Lue se!” Vinski hoputti.

Moto poimi paperilapun pöydältä ja alkoi lukea ääneen. Teksti oli hieman epäselvää, ja paperissa oli öljytahroja.
”Meillä on Santtu. Ette saa häntä elävänä takaisin. Ei poliisia”, Moto luki.
”Oishan se pitäny arvata! Sitä paitsi mun vaisto sanoo, et Leipäjuusto on siepannu Santun! Jos se laholatvainen lahna taittaa hiuskarvankin Santun päästä, niin mä...” Vinski näytti käsillään mitä tekisi Leipäjuustolle.
Turbo katsoi öljyn tahrimaa paperia inhoava ilme kasvoillaan. ”Tietysti Rasvanahka ja kumppanit on ollu asialla.”
Moto rypisti paperin palloksi ja poltti sen lämpösäteellään. ”Onks ehdotuksia, Lepakkohiiri?”
”Jep. Hiirimobiileille!” Turbo komensi ja nousi prätkänsä selkään. Muut tekivät samoin.

Kolmikko ajoi täyttä vauhtia kohti Leipäjuuston tornia toivoen, että Santtu olisi yhä elossa. Tornille saavuttuaan he huomasivat, että paikalla ei ollut yhtään hanttapulia vartioimassa. Ilmeisesti Leipäjuusto oli osannut odottaa heitä. Hiiret lähtivät ajamaan tornin seinää ylös päin ja syöksyivät toimistohuoneen ikkunasta läpi. Ja heitä vastassa oli – kuka muu kuin itse Leipäjuusto. Plutolainen hymyili häijysti.

”No niin, limanuljaska!” Turbo lähestyi Leipäjuustoa vihaisen näköisenä Vinski ja Moto perässään. ”Missä on Santtu? Onks se elossa?”
”Ihmisystävänne on täällä näin”, Leipäjuusto vastasi ja osoitti kädellään Santtua joka rimpuili köysissä.
”Päästä se heti vapaaksi tai mä teen susta tonnikalasäilykettä!” Vinski puristi käsiään nyrkkiin. Santtu rimpuili köysissä ja yritti puhua, mutta koska hänen suunsa oli teipattu kiinni, kuului vain tukahdutettua muminaa.
”Se ei valitettavasti käy päinsä.” Leipäjuusto virnuili häijysti ja painoi seinässä olevaa nappia. Katosta laskeutui lasiteräksinen häkki johon Turbo ja Vinski jäivät vangiksi. Moto joutui myös häkkiin.
”Toi oli alhaista.” Moton silmä alkoi loistaa kirkkaanpunaisena. ”Sitä paitsi nää kalterit ei voi pidätellä mua.” Hän repi häkistään kalterit irti ja astui siitä ulos.
”Mutta tämäpä pidättelee. Nuikki?” Leipäjuusto huhuili.
”Kutsuitte, teidän ylivertaisuutenne.” Nuikki astui sisään toimistoon kantaen metallista laatikkoa. Hän ojensi laatikon Leipäjuustolle joka aukaisi sen aivan Moton nenän edessä. Laatikossa oli palanen vihreänä hohtavaa kryptoniittia, joka oli kiinni ketjussa.

Heti kryptoniitinpalasen nähdessään Moto alkoi tuntea kovaa kipua ja heikotusta. Hän alkoi peruuttaa taaksepäin mutta Leipäjuusto otti ketjun laatikosta ja tuli yhä lähemmäs kryptoniittipala mukanaan.
”Senkin... alhainen saasta!” Moto manasi. Kipu ja heikotuksen tunne pahenivat entisestään, eikä hän enää pystynyt kunnolla kävelemään vaan alkoi vajota polvilleen. Leipäjuusto ripusti ketjun hänen kaulaansa ja hymyili pahantahtoisesti.  Santtu alkoi uikuttaa ja katsoi järkyttyneenä sivusta.

Moto yritti nousta seisomaan, mutta kipu oli käynyt miltei sietämättömäksi ja häntä heikotti niin ettei voinut seistä vaan vajosi polvilleen ja lopulta makasi maassa puolustuskyvyttömänä. Vielä hetki sitten hän oli ollut väkivahva Teräshiiri, mutta nyt hän oli menettänyt voimansa. Ankara kipu tuntui kehon jokaisessa hermopäätteessä. Mutta Leipäjuusto oli vain tyytyväinen nähdessään hänet avuttomassa tilassa.
”Vihdoinkin minä, Lalli Leipäjuusto olen saanut yliotteen teistä riivatun rotista. ” Hän potkaisi Motoa kipeästi kylkeen.
”Aargh!” Moto karjaisi tuskissaan. Ihan kuin kryptoniitti ei olisi aiheuttanut hänelle jo tarpeeksi kipua.
”Senkin arvoton paskiainen!” Vinski huusi raivoissaan. Valkoinen hiiri takoi nyrkeillään lasiteräksisiä kaltereita, mutta sai aikaan vain pari naarmua.
”Vinski, lopeta! Sä satutat vaan ittees!” Turbo yritti rauhoitella Vinskiä.

Leipäjuusto jatkoi potkimista, kunnes suuri television näyttöä muistuttava monitori laskeutui katosta ja monitorille ilmestyi ylipäällikko Camembert.
”Tervehdys, ylipäällikkö!”
”Missä viipyy perinteinen plutolaistervehdys?!” Ylipäällikkö murahti. ”Haluan sen heti!”
”Onko se ehdottoman tarpeellista?” Leipäjuusto kysyi. Hän olisi mieluummin jättänyt plutolaistervehdyksen välistä.
”Minä odotan.” Ylipäällikkö kääntyi selin Leipäjuustoon, joka huokaisi alistuneena ja käänsi takalistonsa monitoria kohti plutolaistervehdystä varten.
Turbo loi inhoavan katseen plutolaiseen. ”Mä en osaa sanoo, kumpi on pahempaa. Häkissä oleminen vai moisen toimituksen näkeminen.”
Kun plutolaistervehdys oli suoritettu, Leipäjuusto kääntyi takaisin ylipäällikön puoleen ja kysyi: ”Mikä sai teidät ottamaan yhteyttä, teidän ylipäällikkyytenne?”
”Huomaan, että olet vihdoin ja viimein onnistunut hankkiutumaan eroon prätkähiiristä. Erinomaista. Mutta otin yhteyttä koska odotan yhä radioaktiivista tilaustani, joka ei ole vieläkään saapunut. Haluan, että toimitat sen heti! Paras onnistua!” Ylipäällikkö korotti ääntään ja katosi monitorilta.
Sitten Leipäjuusto kääntyi Nuikin puoleen. ”Tule mukaani professori. Menemme nyt muuttamaan maaperän radioaktiiviseksi ja toimittamaan sen Plutoon. Rasvanahka, jää vartioimaan etteivät vankimme pääse karkuun. Listimme heidät kun tulemme takaisin.”Leipäjuusto ja Nuikki poistuivat toimistosta ilkeästi nauraen.

Turbo ja Vinski olivat vankina lasiteräshäkissä, ja Moto oli kryptoniitin takia toimintakyvytön. Santtu makasi sidottuna lattialla. Prätkähiirten oli pakko myöntää itselleen, että he olivat joutuneet tilanteeseen, josta ei noin vain pääsisi pois – oli todennäköistä, että he eivät selviäisi omin avuin.

Santtu mietti kuumeisesti ja katseli ympärilleen siinä toivossa että keksisi keinon vapauttaa itsensä ja ystävänsä. Hän huomasi työpöydällä terävän paperiveitsen ja koeputkitelineen, jossa oli yksi koeputki joka oli täynnä radioaktiivista happoa. Mutta miten hän pääsisi käsiksi siihen? Rasvanahka oli kuitenkin nukahtanut työpöydän ääreen, joten oli toimittava niin ettei kuuluisi kovaa ääntä.

Vaivalloisesti Santtu nousi seisomaan ja kipitti työpöydän luokse nilkat yhä sidottuina. Hän sai käteensä paperiveitsen ja onnistui sillä leikkaamaan ranteita pitelevät köydet poikki. Sitten hän katkaisi nilkkojaan pitelevät köydet ja irroitti teipin kasvoiltaan. Nyt hän otti radioaktiivista happoa täynnä olevan koeputken käteensä ja tärisevin käsin kaatoi sen sisällön päälleen. Hetken kuluttua hän tunsi olonsa omituiseksi - veri tuntui kiehuvan suonissa, ja lihaksia särki. Santtu oli vähällä pyörtyä, mutta onnistui juuri ja juuri säilyttämään tasapainonsa. Omituinen olo meni kuitenkin itsestään ohi, ja muodonmuutoksen jälkeen Santtu nousi seisomaan ja katsoi itseään peilistä. Hän oli saanut Ihmenaisen asun, voimat ja varusteet.

Lepakkohiiri ja Hämähäkkihiiri ovat häkissä. Teräshiiri on kryptoniitin vaikutuksen alaisena. Kuka voi pelastaa sankarimme tästä kiipelistä. IHME SANTTU !!!!! Aivan mahtavaa. Jatka ja äkkiä. Tää on huippua

Prätkämimmi kirjoitti:

Lepakkohiiri ja Hämähäkkihiiri ovat häkissä. Teräshiiri on kryptoniitin vaikutuksen alaisena. Kuka voi pelastaa sankarimme tästä kiipelistä. IHME SANTTU !!!!! Aivan mahtavaa. Jatka ja äkkiä. Tää on huippua

Kiitos kommentista. Hieno juttu jos tykkäät.

Huh huh, mikä stoori: räjähtävää toimintaa, loistavaa huumoria, näppärää dialogia ja vieläpä hyvällä rytmityksellä... ei paha. Varsinkin nämä kohdat saivat allekirjoittaneen nauramaan ainakin pariin otteeseen :

Lil Hoss kirjoitti:

”Mähän arvasin et sillä on pahat mielessä. Meidän pitää estää se!” Vinski tehosti sanojaan iskemällä nyrkin pöytään. Pöytä hajosi kappaleiksi iskun voimasta. ”Hups. Sori.”
”Voi pojat.” Santtu peitti kasvonsa kämmenellään.

Lil Hoss kirjoitti:

Turbo loi inhoavan katseen plutolaiseen. ”Mä en osaa sanoo, kumpi on pahempaa. Häkissä oleminen vai moisen toimituksen näkeminen.”

Ja toisin kuin Prätkämimmi yllä toitottaa ainakin pariin otteeseen, jatka vain omaan tahtiisi, LH. Turhaan sitä mennä hyvää tarinaa pilaamaan tarpeettomalla kiirehtimisellä ja väkisin kirjoittamisella. Kuten sanotaan: ei se määrä, vaan laatu.

DeadRat21 kirjoitti:

Huh huh, mikä stoori: räjähtävää toimintaa, loistavaa huumoria, näppärää dialogia ja vieläpä hyvällä rytmityksellä... ei paha. Varsinkin nämä kohdat saivat allekirjoittaneen nauramaan ainakin pariin otteeseen :

Lil Hoss kirjoitti:

”Mähän arvasin et sillä on pahat mielessä. Meidän pitää estää se!” Vinski tehosti sanojaan iskemällä nyrkin pöytään. Pöytä hajosi kappaleiksi iskun voimasta. ”Hups. Sori.”
”Voi pojat.” Santtu peitti kasvonsa kämmenellään.

Lil Hoss kirjoitti:

Turbo loi inhoavan katseen plutolaiseen. ”Mä en osaa sanoo, kumpi on pahempaa. Häkissä oleminen vai moisen toimituksen näkeminen.”

Ja toisin kuin Prätkämimmi yllä toitottaa ainakin pariin otteeseen, jatka vain omaan tahtiisi, LH. Turhaan sitä mennä hyvää tarinaa pilaamaan tarpeettomalla kiirehtimisellä ja väkisin kirjoittamisella. Kuten sanotaan: ei se määrä, vaan laatu.

Kiitos kommentista.

Hauska kuulla jos tarinasta löytyi noin hauskoja kohtauksia

Minusta se on vain hyvä asia jos joku toinen kannustaa jatkamaan. Voit olla oikeassa - liian hätäisellä kirjoittamisella voi mennä tarina pilalle, ja on hyvä edetä omaa tahtia. Tosin viime aikoina minulla on nyt ollut poikkeuksellisen paljon aikaa ja inspistä kirjoittaa, mikä on syynä siihen että tekstiä on tullut paljon suhteellisen lyhyessä ajassa.

A/N: Nyt on viimeinenkin luku valmistunut. Alunperin kirjoitin tätä tarinaa täysin vakavissani, mutta nyt näyttää siltä että siitä on tullut jonkinlainen supersankariparodia. Mitähän kuraa on taas tullut kirjoitettua. Tosin olen tavallaan tyytyväinen, sillä olen onnistunut saamaan moniosaisen ficin valmiiksi.

Olkaapa hyvät.



Luku 5

Santtu tutki uutta asuaan ja varusteitaan. Vyöllä riippui kultainen Totuuden lasso, joka pakotti kohteensa puhumaan totta, ja metalliset rannekkeet suojasivat hänen ranteitaan. Koko keho tuntui vahvemmalta, ja Santtu tunsi olevansa oikea supersankari. Nyt ei kuitenkaan auttanut jäädä ihailemaan peilikuvaansa, sillä prätkähiiret piti pelastaa pinteestä.

Mutta sillä hetkellä Rasvanahka havahtui unestaan. ”Mitä hemmettiä? Miten sä oot päässy vapaaksi?”
”Kannaittaisko miettiä, mihin jättää paperiveitsensä.” Santtu seisoi korston edessä pelottomana.
”Nyt mä sut nappaan!” Rasvanahka otti aseensa esille ja ryhtyi ammuskelemaan Santtua kohti, mutta nopeiden refleksiensä ja metallirannekkeidensa avulla Santtu torjui Rasvanahan ampumat panokset.
Vinski seurasi tilannetta kiinnostuneena. ”Vihaan sanoa tämän, mut mä tykkään ton mimmin tyylistä.”
Rasvanahka syöksyi uudestaan kohti Santtua, joka reagoi salamannopeasti ja yhdellä nyrkiniskulla hän lennätti korston toiselle puolelle huonetta.
Lopuksi Santtu lassosi Rasvanahan Totuuden lassollaan. ”Missä Leipäjuusto on?”
”Se-se-se on tuolla Michiganjärven rannalla. Sieltä se aloittaa. Päästä mut irti, senkin amatsoni!”
”Kun kerran noin kauniisti pyydät.” Santtu päästi irti ja heitti Rasvanahan toiselle puolelle huonetta kuin tennispallon. Iso korsto näki tähtiä hetken aikaa ja menetti sitten tajuntansa.

Santtu meni Turbon ja Vinskin häkin luokse ja supervoimillaan väänsi kalterit poikki. ”Ootteks te okei?”
”Mä ja Vinski ollaan ihan okei”, Turbo vastasi. ”Mut isoveikka on aika heikossa hapessa.” Hän vilkaisi Motoa, joka oli edelleen kryptoniitin vaikutuksen alaisena ja makasi lattialla elottoman näköisenä.
”Ei kai se vaan oo..?” Vinskin äänestä saattoi erottaa huolestuneen sävyn.
”Ei oo”, Santtu vastasi tunnustellen Moton vasemman käden rannetta. ”Se on elossa. Pulssi tuntuu yhä.” Hän otti kryptoniittiketjun pois Moton kaulasta ja sulki vihreänhohtoisen metallinpalan metalliseen rasiaan. Teräshiiri avasi silmänsä ja nousi istumaan.
”Se teki häijyä.” Moto oli vielä melko tokkurainen, mutta heikotuksen tunne oli alkanut helpottaa, ja kipu oli poissa.
”Onko ihmekään. Sä altistuit kryptoniitille.” Turbo katsoi toveriaan huolestuneena.
”Kryptoniitille?” Moto ihmetteli.
”Radioaktiivinen metalli, joka syntyi kyn Krypton-planeetta tuhoutui kauan sitten”, Santtu selitti. ”Mut meidän pitäis nyt pysäyttää Leipäjuusto ettei Chicago muuttuis radioaktiiviseksi laskeumaksi.”
Moto katseli ympärilleen ja röntgenkatseellaan hän näki seinän läpi suoraan Nuikin laboratorioon. ”Tuolla labrassa on jotain litkua jolla voi neutraloida sen hapon.”
”Sen litkun avulla me voitais pelastaa koko stadi”, Turbo totesi. ”Mut miten me päästään labraan? Toi ovi ei hevillä aukee.” Hän pani merkille että ovi oli lukittu numeroyhdistelmällä, ja se oli tehty metallista.
”Kyllä aukeaa. Väistykää syrjään.” Vinski tarttui oven kahvaan ja nykäisi siitä – ja samalla repi oven irti saranoistaan.

Nelikko käveli sisään laboratorioon, ja siellä todellakin oli tynnyrillinen neutraloivaa liuosta. Nuikin työpöydällä oli radioaktiivisen hapon kemiallinen kaava ja valmistusohje, jonka mukaan hapon vaikutus oli pysyvä.
”Tää siis meinaa sitä, et me jäädään tällaisiksi... ikuisesti.” Turbo sanoi lukiessaan valmistusohjetta.
”Ja se varmasti vaikuttaa pysyvästi Chicagoon, ellei me tehdä jotain”, Moto sanoi. Hän oli jo nyt toipunut kryptoniittialtistuksesta ja hänen voimansa olivat taas ennallaan.
”Mitä me oikeen venataan? Pannaan toimeksi!” Vinski täräytti nyrkin työpöytään joka hajosi palasiksi. ”Ou män, jo kolmas kerta tällä viikolla!  Mä en ihan vielä hallitse mun voimia.”
Santtu huokaisi. ”Onneksi sä et muuttunu Hulkiksi. ”

*

Samaan aikaan Michiganjärven rannalla Lalli Leipäjuusto oli jo pannut toimeksi ja määrännyt konnat levittämään radioaktiivista happoa maahan. Konnat olivat jo työn touhussa ja kuljetinlaite valmiina siirtämään maa-ainesta suoraan Plutoon. Leipäjuusto oli tyytyväinen, sillä hän oli täysin varma siitä että oli vihdoin ja viimein onnistunut eliminoimaan prätkähiiret. Radioaktiivinen happo oli jo saastuttanut ison alueen.
”Tätä iltaa ei voi mikään pilata. Prätkähiiret ovat vihdoin poissa, ja näyttää siltä että ihanan ilkeä suunnitelmani toteutuu vihdoinkin onnistuneesti. Pian koko kaupunki tulee olemaan yhtä radioaktiivista laskeumaa joka siirretään suoraan Plutoon.” Leipäjuusto seurasi sivusta kätyreidänsä työskentelyä.
”Aivan, teidän homeisuutenne”, Nuikki sanoi. ”Mutta näyttää siltä että meillä on nyt neljä superongelmaa.”
”Mitä..?” Leipäjuusto ihmetteli kuullessaan mottoripyörien ääntä. Prätkähiiret ja Santtu olivan todellakin tulossa paikalle.
Turbo pysähtyi suoraan. Leipäjuuston eteen. ”No, Leipäjuusto? Miksi niin vakava?”
Plutolainen katsoi Turboa tyrmistyneenä. ” On se kumma että teitä ei saa hengiltä. Sitä paitsi tuon piti olla minun vuorosanani. Konnat, joudutte nyt valitettavasti keskeyttämään hetkeksi sillä teidän pitää eliminoida nuo hiiret tässä ja nyt!”
Turbo alkoi jakaa ohjeita tovereilleen. ”Vinski ja Moto, tulkaa mun mukaan pitämänä konnat kiireisinä. Santtu... sammuta kuljetin ja neutraloi radioaktiivinen happo.”

Tusinoittain hanttapuleja lähestyi hiiriä. Vinski ja Turbo tajusivat olevansa konnien piirittämänä mutta eivät jääneet seisomaan tumput suorana. Turbo heitti lepakkobumerangin ja riisui lähimmät konnat aseista. Vinski väisteli ketterästi vihollisten ampumia luoteja ja tyrmäsi muutaman konnan nyrkiniskulla ja ampui heidän päälleen seittiverkon. Kaksi konnaa ajoi suoraan häntä kohti, mutta hän väisti ketterästi ja konnat törmäsivät toisiinsa.

Tässä vaiheessa jopa Rasvanahka oli saapunut paikalle, ja lähestyi Vinskiä ase kädessä. ”Nyt mä liiskaan sut, hämähäkki.”
”Turha luulo, traanitapiiri.” Vinski ampui seittiä suoraan Rasvanahan kasvoille.
Rasvanahka hoippui sokkona.”Hei! Kuka sammutti valot?”

Turbon oli pakko heittää useampi lepakkobumerangi, sillä aseistautuneita vihollisia oli joka puolella. Lepakkohiiri väisti heittämällä voltin ja potkaisemalle pari vihollista kauemmas. Turbo heitti pari hiirikranaattia ja antoi häntänsä heilua.

Hanttapulit ampuivat Motoa kohti, mutta luodit eivät vaikuttaneet Motoon ollenkaan. Teräshiiri vain käveli tyynen rauhallisesti luotisateen läpi vahingoittumatta ja sulattaen konnien aseita lämpösäteellään. Edes konekiväärin luodit eivät pysäyttäneet Teräshiirtä, joka väänsi konekiväärin piipun mutkalle kuin rautalangan pätkän.
Konekiväärillä ampunut konna oli aivan tyrmistynyt. ”Jos luodit ei tehoa suhun, niin tämä kyllä tehoaa!” Hän tähtäsi potkun suoraan Moton jalkojen väliin, mutta hetken kuluttua kiljaisi tuskasta ja piteli kipeää jalkaansa.
”Hyvä yritys”, Moto naurahti. ”Ei se edes tuntunut missään.”

Sen jälkeen kaikki hanttapulit lähtivät käpälämäkeen tajuttuaan, että he olivat juuri kohdanneet supersankarin, jota he eivät voisi pysäyttää. Santtu oli jo levittänyt neutraloivaa liuosta maahan ja sammuttanut kuljettimen, joten Chicago oli nyt turvassa. Leipäjuusto oli sen sijaan raivoissaan, sillä prätkähiiret olivat taas estäneet hänen pahojen aikeidensa toteuttamisen. Plutolainen nousi limusiininsa kyytiin Nuikki ja Rasvanahka mukanaan paetakseen takaisin tornille. Hiiret ja Santtu tietenkin seurasivat perässä, ja juuri kun Leipäjuusto rikostovereineen oli ehtinyt sisälle, prätkähiiret pommittivat tornia hiirikranaateilla ja torni sortui.
”Huonoin päivä, mitä minulla on koskaan ollut”, Leipäjuusto jupisi.

Hiiret ja Santtu katselivat sivusta tornin sortumista.
”Päivä pelastettu”, Turbo sanoi riisuttuaan kypäränsä.
”Ja staililla”, Vinski totesi.
”Supersankareiden tapaan”, Moto lisäsi.
”No, nyt Chicago on taas turvassa – toistaiseksi.” Santtu liittyi keskusteluun.
” Osa kiitoksesta kuuluu sulle, Santtu.” Turbo katsoi Santtuun päin. ”Mä vihaan sanoo tätä mut jos sä et ois ehtiny hätiin... meille ois voinu käydä paljon pahemminkin.”
”Tilanne näytti tosi pahalta, ja mun oli oikeesti pakko tehdä jotain. Enhän mä ois voinu jättää teitä pulaan”, Santtu sanoi.
”No, kuten äitini tapas sanoa – hädässä ystävä tunnetaan”, Moto sanoi.
Vinski huokaisi. ”Meidän pitäis olla kiitollisia sulle.”
”No, jokainen voi joskus joutua tilanteeseen josta ei selviä omin neuvoin. Ja sankaruus on paljon muutakin kuin sitä, et voittaa kaikki viholliset ja selvii vaarallisista tilanteista. Ja joskus sankaritkin voi tarvita auttavaa kättä.” Santtu hymyili ystävällisesti Vinskille.
Motokin hymyili. ”Niin se äitikin tapas sanoo aina silloin tällöin. Ja kyllä me nyt uskotaan et mekin voidaan joskus tarvita apua.”
”Eiköhän palata korjaamolle.” Turbo painoi kypärän päähänsä.

Hiiret käynnistivät moottoripyöränsä ja ajoivat korjaamoa kohti hilpeästi laulaen:
”Me ollaan sankareita kaikki, kun oikein silmiin katsotaan. Me ollaan sankareita Chicagon – ihan jokainen.”

LOPPU

This is AWESOME !!!. Tää stoori oli aivan huippu. Just sellanen ku TV-sarjan jaksot. Jätkien ja Santun supervoimat oli vaan iso plussa.

Prätkämimmi kirjoitti:

This is AWESOME !!!. Tää stoori oli aivan huippu. Just sellanen ku TV-sarjan jaksot. Jätkien ja Santun supervoimat oli vaan iso plussa.

Kiitos kommentista.

Kiva juttu jos tykkäsit. Tarkoitus olikin tehdä tästä sellainen kuin tv-sarjan jaksot.

Bravo, bravo. Alusta loppuun asti hienoa luettavaa. Lopun 'Me ollaan sankareita kaikki' oli loistava tapa päättää tämä tarina, LH

DeadRat21 kirjoitti:

Bravo, bravo. Alusta loppuun asti hienoa luettavaa. Lopun 'Me ollaan sankareita kaikki' oli loistava tapa päättää tämä tarina, LH

Kiitos kommentista.

Kiva juttu, jos tykkäsit  Osasin kuvitella hiiret laulamassa tuota laulua, joten sen takia se onkin tuolla ihan tarinan lopussa.

Saatan toistaa itseäni mut oon silt sitä mieltä et tää stoori on ihan tajuton . Mä vaan osaan kuvitella jätkät ja Santun niissä supersankaripuvuissa. Lepakkohiiri, Teräshiiri, Hämähäkkihiiri ja Ihme Santtu

Prätkämimmi kirjoitti:

Saatan toistaa itseäni mut oon silt sitä mieltä et tää stoori on ihan tajuton . Mä vaan osaan kuvitella jätkät ja Santun niissä supersankaripuvuissa. Lepakkohiiri, Teräshiiri, Hämähäkkihiiri ja Ihme Santtu

Mukava kuulla, että tykkäät - tosin en itse menisi kehumaan omia tarinoitani kovin hyviksi. Mikä oli mielestäsi parasta tässä tarinassa?

Pieni tietoisku tähän stooriin liittyen - Vinskistä piti alunperin tulla Salama, mutta päädyin lopulta Hämähäkkimieheen, koska Hämähäkkimies on minulle tutumpi hahmo.

Lil Hoss kirjoitti:

Prätkämimmi kirjoitti:

Saatan toistaa itseäni mut oon silt sitä mieltä et tää stoori on ihan tajuton . Mä vaan osaan kuvitella jätkät ja Santun niissä supersankaripuvuissa. Lepakkohiiri, Teräshiiri, Hämähäkkihiiri ja Ihme Santtu

Mukava kuulla, että tykkäät - tosin en itse menisi kehumaan omia tarinoitani kovin hyviksi. Mikä oli mielestäsi parasta tässä tarinassa?

Pieni tietoisku tähän stooriin liittyen - Vinskistä piti alunperin tulla Salama, mutta päädyin lopulta Hämähäkkimieheen, koska Hämähäkkimies on minulle tutumpi hahmo.

Supernopeana Vinski ois kyl ollukin aika miten sen nyt sanois nopea