Chicagon ritarit (K-12)

Jatkuu

78. Osa. Kissan päivät
Batman käveli tyrmättyjen konnien luo.
- Yleensä Ra's ei lähetä kuin yhden konnan. Tässä on jotain outoa, hän sanoi.
- Se outoa taidan olla minä, kuului uusi ääni varjoista.
Pimeydestä astui esiin Kissanainen. Turbo ja Vinski vetivät oitis aseet esiin.
- Pankaa noi pois. En ole taistelutuulella, Kissanainen sanoi.
Pojat eivät sanoneet mitään vaan tähtäsivät yhä Kissanaista. Batman nousi seisomaan.
- Järjestit tämän vai mitä? hän kysyi.
Kissanainen nyökkäsi.
- Jep. Sanoinhan että rikollisporukassa täytyy olla ainakin yksi petturi, hän totesi.
Turbo ja Vinski katsoivat Kissanaista epäluuloisina.
- Ootko varma et toi mirri pelaa meidän puolella? Turbo kysyi.
- Samaa kysyn mäkin. Sitä paitsi toi on kissa, Vinski mutisi suupielestään.
- Onko sinulla jotain kissoja vastaan? Kissanainen kysyi hieman ärtyneenä.
- No oon hiiri, Vinski totesi.
Batman katseli hetken aikaa Kissanaista ja nyökkäsi sitten.
- Uskon hänen puhuvan totta, hän sanoi.

Jatkuu

79. Osa. Operaatio kissansilmä
Katolla Robin, Batgirl ja Santtu olivat onnistuneet jallittamaan ninjat.
- Aika helppoa, Batgirl tuumasi.
- Jeah, vähän liian helppoa. Ra'silla täytyy olla jokin ässä hihassaan, Robin sanoi.
- Naggiin arvattu, Ihmegoju! kuului silloin uusi ääni joka sai kolmikon kääntymään ympäri.
Jonkin matkan päässä katto-ovella seisoi mies käsisään vatsastapuhujan nukke
- Keitä noi on? Santtu kysyi hämmästyneenä.
- Vatsastapuhuja ja Arpinaama, Robin sihahti.

Jatkuu

80. Osa. Ninjoja ja nukkeja
Santtu näytti lähinnä kysyvältä.
- Toi on vatsastapuhujan nukke. Miten se muka vois meitä satuttaa? hän ihmetteli.
- Arvaa, Batgirl mutisi kun Arpinaama veti esille konekiväärin ja alkoi tulittaa.
Sankarit loikkasivat äkkiä suojaan.
Santtu katsoi muita ällikällä lyötynä.
- Ampuuks toi nukke? hän äimisteli.
- Hei, me sanottiin et meidän konnat on hulluja, Robin huomautti.

Jatkuu

81. Osa. Zeuksen viha
Sen sanottuaan Robin veti esille batrangin ja heitti sen lentämään kohti Vatsastapuhujaa ja Arpinaamaa. Batrang kolkkasi konnat alta aikayksikön ja sankari kolmikko pääsi vihdoin nousemaan suojastaan. Santtu kumartui tutkimaan nukkea.
- Tavallinen vatsastapuhujan nukke. Ei radioita tai nauhureita. Kaveri on aika taitava, hän totesi.
Robin oli aikeissa sanoa jotain kun äkkiä häneen osui salama. Tytöt kääntyivät Robinin puoleen kun kattovaraston katolta kuului jylisevä ääni:
- Kuinka uskallatte astua pyhälle maaperälle!
Tytöt nostivat katseensa tajuttomasta Ihmepojasta ja näkivät edessään miehen joka oli pukeutunut toogaan, sandaaleihin, rannesuojuksiin ja laakeriseppeleeseen. Kädessään hänellä oli salaman muotoinen keihäs.
- Älä sano et toi luulee olevansa Zeus, Santtu mutisi.
- Jep se luulee olevansa Zeus, Batgirl vahvisti.
- Olen Zeus! Zeus ärähti.

Jatkuu

82. Osa. Jumalallinen kohtaaminen
Sitten tyttöjen keskelle osui salama. Tytöt loikkasivat nopeasti pois alta ja Batgirl nappasi Robinin mukaansa. Tytöt painautuivat ilmanvaihtoventtiilien taakse. Salamoita sateli edelleen.
- Mitäs nyt tehdään? Santtu kysyi.
- Meidän on saatava Zeus pois pelistä jotenkin, Batgirl sanoi ja sitten hän nyökkäsi.
Tytöt loikkasivat esiin ja lähtivät juoksemaan kohti Zeusta väistellen salamoita. He onnistuivat taklaamaan ukkosenjumalan ja paiskautuivat konnan kanssa kattoikkunan läpi varastoon.

Jatkuu

83. Osa. Kohtaamisia kerrakseen
Zeus  jäi tajuttomana lojumaan lattialle kun tytöt nousivat ylös. Robin oli selvinnyt sähköiskun aiheuttamasta tiedottomuudesta ja riensi kattoikkunalle.
- Oletteko okei tytöt? hän huikkasi.
- Jeah ollaan, Santtu sanoi ja katseli ympärilleen.
Outoa kyllä tila oli tyhjä. Vain pirajatankki ja Moto. Santtu oli jo aikeissa syöksyä harmaan körilään avuksi mutta Batgirl esti hänen etenemisensä. Robin laskeutui alas.
- Tää on liian helppoa, Robin sanoi ja Batgirl nyökkäili vieressä.
Juuri silloin varjoista astui esiin lauma ninjoja. Kolmikko otti valmiusasennon mutta ninjat eivät tehneet mitään muuta kuin muodostivat kujan jota pitkin varjoista esiin asteli vanhahko mies joka oli pukeutunut kuin itämainen ruhtinas seurassaan kaunis tummatukkainen nainen.
- Ra's Al Ghul, Robin henkäisi.

Jatkuu

84. Osa. Demonin pää
Ra's hymyili huvittuneesti.
- Hyvin huomiotu, Ihmepoika. Olet näemmä tuonut mukanasi muutaman apulaisen, hän sanoi viitaten tyttöihin.
Robin olisi ollut valmis hyökkämään mutta hän tiesi sen olevan tuhoon tuomittu yritys. Ninjoja oli aivan liikaa. Heistä tehtäisiin selvää pienimmänkin tilaisuuden tullen. Ra's käveli kohti ketjukelan lukitusta joka piteli Motoa kaukana pirajoista.
- Ja nyt kun sain viimein houkuteluta teidät tänne tätä harmaata jyrsijää ei enää tarvita, hän totesi ja tarttui katkaisimeen.
- Moto! Santtu kiljaisi.
Ennen kuin Ra's kuitenkaan ehti vapauttaa ketjua batrang lensi tyhjyydestä päin kelaa lukiten sen paikalleen. Batman, Turbo ja Vinski loikkasivat esiin varjoista.
- Se on ohi Ra's, Batman sanoi.

Tämä tarina on täynnä toimintaa. Hui, Moto melkein joutui piraijojen ruuaksi. Onneksi hänet pelastettiin.

Lil Hoss: Kiva et tykkäät. Jatkuu

85. Osa. Kamppailua katoilla
Ra's katsoi Batmania ällistyneenä.
- Etsivä? Miten? hän hämmästeli.
- No mitäs luulisit? Ne seot oli pikkujuttu, Vinski totesi.
Ra's ei tehnyt muuta kuin viittasi ninjat sankareiden kimppuun. Sitten hän veti Talian mukaansa ja kääntyi Jokerin puoleen.
- Hoitele harmaa rotta, hän sanoi ja pakeni tyttärensä kanssa.
Jokeri vei käden olemattomaan lippaan ja kääntyi sitten Moton puoleen.

Jatkuu

86. Osa. Jokerin viimeinen nauru
Jokeri virnisti julmasti ja väänsi batrangin irti ketjukelasta. Moto irvisti raivoisasti ja hänen silmänsä hohti punaisena.
- Sä et selviä tästä klovni, hän kivahti.
Jokeri naurahti mielipuolisesti.
- Kavereillasi on vähän kiire ninjojen kanssa joten kuka muka miuna estää? hän kysyi ja tarttui kelan kampeen.
Juuri silloin Moto sai mekaanisen kätensä vapaaksi ja ampui laserin suoraan akvaarion lasin läpi. Lasi räjähti hajalle ja vesi piraijaparven kera syöksyi suoraan Jokerin päälle. Moto onnistui pääsemään irti ketjuista ja loikkasi alas. Jokerilla oli täysi työ päästä eroon kimppuunsa käyvistä piraijoista.
- Aih! Iih! Tosi hauskaa! Tosi ähk hauskaa! Jokeri ähki piraijojen näykkiessä.
Lopulta hullu klovni onnistui saamaan itsensä vapaaksi piraijoista. Hän säntäsi kohti katto-oven portaita.
- Hei, klovni häipyy! Vinski huusi.
- Jättäkää se mulle. Mä nappaan sen, Moto sanoi ja säntäsi Jokerin perään.
Jokeri juoksi katoilla naureskellen kuin pähkähullu.
- Nyt se lepakko ei saa minua enää kiinni. Puhumattakaan niistä rotista, hän naureskeli kunnes törmäsi johonkin joka seisoi hänen edessään.
- Ketä sä sanot rotaks? Moto kysyi silmä punaisena hohtaen.
Jokeri virnisti ja otti muutaman askeleen takapakkia.
- No vikisijä. Miksi niin vakava? hän kysyi.
Moto ei kuitenkaan vastannut vaan kolautti Jokeria leukaan niin että tämä lensi pitkän matkaa taaksepäin ja jäi tajuttomana katolle makaamaan.
- Toi repla ei ole koskaan toiminut muhun, hän totesi.

Jatkuu

A/N: Tää tulee oleen viimeinen osa tätä juttua. Toivottavasti ootte viihtyny tän tarinan seurassa vaik se ei ehkä o niitä mun parhaimpia stooreja.

87. Osa. Kuoleman laakson viimeiset kaiut
Batman, Robin, Batgirl, Turbo, Vinski ja Santtu olivat onnistuneet saamaan ninjat ja Arkhamin hullut pois pelistä aika nopeasti ja sitoivat nyt näitä yhteen.
- Homma alkaa olla paketissa, Vinski naurahti ja puisteli pölyjä käsistään.
- Ei aivan. Jokeri taisi päästä pakoon, Batman sanoi.
- Tai sit ei, Moto sanoi kurkistaessaan hajonneesta kattoikunasta.
Hänellä oli Jokeri mukanaan.

Paljon myöhemmin sankarit seurailivat läheisen varaston katolla kun poliisit taluttivat tajuihinsa palanneita konnia vankien kuljetusautoon joka veisi heidät takaisin Gotham cityyn Arkhamin vankimielisairaalaan. Batman katsoi Prätkähiiriä.
- Kiitos avusta. Teidän ansiostanne konnat ovat taas telkien takana, hän sanoi.
- No problem. Se on miedän hommaa. Pala kakkua, jätkät mutisivat.
Batman nyökkäsi ja kääntyi sitten Robinin ja Batgirlin puoleen.
- On aika palata, hän sanoi ja kolmikko oli jo aikeissa hypätä katolta alas kun Vinski huikkasi:
- Hei, me haluttais näyttää yks juttu mikä me tehdään aina seikkailun päätteeks.
Batman kääntyi kysyvänä hiirten puoleen.

Hieman myöhemmin Leipäjuuston tornissa Leipäjuusto oli toimistossaan vihdoin ja viimein päässyt eroon jokerimyrkyn aiheuttamasta naurunpuuskasta ja istui nyt huojenutneena työpöydän tuolissaan.
- Huh, johan se loppui. Pistä muistiin. Älä hanki enää psykopaatteja kätyreiksi, hän mutisi.
- Arvelinkin että sinulla olisi osasi siinä joukkopaossa, kuului silloin varjoista tumma ääni.
Leipäjuusto kääntyi katsomaan äänen suuntaan ja kukas se astelikaan varjoista ellei Batman. Leipäjuusto katsoi häntä ällistyneenä.
- Miten oikein pääsit sisälle? hän kysyi.
- Sillä ei ole väliä. Mutta sillä on että sinun on parasta jättää eräs tietty korjaamo rauhaan tai elämäsi tulee olemaan sinulle erittäin piinallista, Batman sanoi uhkaavasti.
Leipäjuusto nielaisi ja nyökkäili pontevasti.
- Hyvä. Ja ai niin eräät ystäväni halusivat lähettää terveisiä, Batman jatkoi ja heitti pöydälle marsilaisen hiirikranaatin joka vilkkui uhkaavasti punaisella.
Batman kääntyi kannoillaan ja häipyi huoneesta vain kuullen Leipäjuuston huutavan:
- VOI EI !!!!!
Synkkä viittaritari ehti ulos rakennuksesta juuri kun se räjähti. Prätkähiiret, Santtu, Robin ja Batgirl seurasivat tilannetta jonkin matkan päästä.
- En kyl ihmettele miks tää on näkemisen arvoinen esitys, Robin totesi virnistäen.