Sekalaiset vuodatukset

Minä ainakin arvostan sun työtäs foorumin pidossa. Olen itsekin monta kertaa miettinyt foormuin pystyyn pistoa mutta olen todennut etten ole siihen niin hyvä. Tää foorumi on mahtava paikka

Hienoa kuulla että on niitäkin ihmisiä jotka osoittavat arvostusta. Foorumin pyörittäminen on vastuullista puuhaa ja kovaa työtä. Ja kannattaa harkita tarkkaan ennen kuin omaa sivustoa lähtee pyörittämään.

Sitä mäkin ajattelen ja siks en ole vielä saanut aikaseks.

Välillä tämä sivusto oikeasti tympii ja siksi pidän välillä taukoa. Mutta en luovu tästä sivustosta koska olen saanut täältä myös paljon hyvää ja mahdollisuuden ilmaista itseäni - ja suoda saman mahdollisuuden muillekin. Ja tämä paikka on käytännössä ainoa, jossa voin puhua ongelmistani sillä "ammattilaiset" eivät ota tosissaan, välit vanhempien kanssa ovat tulehtuneet ja ystäviä ei ole. Ja tämä sivusto on jopa pelastanut minut itsemurhalta.

Mutta... on pari muutakin asiaa josta en ole vielä avautunut mutta aikomus on ottaa ne puheeksi. Vielä en ole täysin valmis.

No otat ne puheeksi kun olet valmis. Ei me painosteta.

No, kaikki ajallaan. Eikä kukaan ole pakottamassa sinua puhumaan näistä "arkaluontoisista" asioista.

Muuten, nyky-aikana on todella tyypillistä se, että tv-sarjoista, elokuvista ja peleistä julkaistaan soundtrack -albumeita, joihin on saatu mahdutettua jokainen taustalla soiva ääniraita (tai sitten ei). Tämän tyyppisiä kokoelmia/soittolistoja on esim. pelkästään YouTubessa tuhansia. Saihan Prätkähiiretkin oman albuminsa, mutta se ei ole aivan sama asia, sillä kyseisessä albumissa on ainoastaan murto-osa sarjassa kuulluista ääniraidoista. Nyt puhun sellaisesta soundtrack-albumista, jossa olisi nimenomaan jokaikinen taustalla soiva ääniraita, varsinkin Leipäjuuston omaa teemaa olisi nastaa kuunnella. Ihmetyttää se, että kyseessähän on "hitti-sarja", mutta tästä huolimatta sille ei olla julkaistu tällaista "täydellistä" soundtrack -albumia. Mitä sanoisitte, jos luotaisiin adressi, jonka tarkoituksena on pyytää sarjan tekijöitä julkaisemaan nämä ääniraidat?

Kuulostaa ihan hauskalta ajatukselta. Olen kuunnellut soundtrackkeja vain Disneyltä mut toi kuulostaa mielenkiintoiselta idealta.

Tämä Iltalehdessä pari viikkoa sitten julkaistu artikkeli siitä, miksi "kiltit" miehet eivät saa naisia, sai huomioni. Artikkelissa sanotaan muunmuassa, että naiset muka tykkäävät siitä, kun heitä kohdellaan huonosti. Justiinsa joo, entäpä silloin, jos osoitetaan täydellistä välinpitämättömyyttä naisen terveyttä kohtaan, siitäkin nainen tykkää, vai?

Otetaan esimerkki Prätkisten Lepakkohiiret -jaksosta: Vinski on juuri heittänyt Santun pois prätkänsä kyydistä (Santulla tosin oli laskuvarjo mukanaan) ja sitten muutama hetki myöhemmin, kun Rasvanahka osuu Santun laskuvarjoon ja vetää tätä mukanaan alas, Vinski saapuu paikalle ja pelastaa Santun vakavalta loukkaantumiselta (ja mahdollisesti myös kuolemalta). Santtu on todella hiilenä Vinskille tästä tempusta, ja vieläpä hyvästä syystä, ja jos ei tässä olisi tarpeeksi, niin se mikä tässä kohdassa itseäni todella vihastuttaa, niin se on Vinskin osoittama hälläväliä -asenne Santun oikeutettua raivostumista ja turvallisuutta kohtaan ("Sä vaan sanot noin!"). Jos itse olisin ollut Santtu, olisin antanut välittömästi maahan päästyä herralle raipasta, tähän tyyliin. Sen jälkeen olisi hiirulainen miettinyt jatkossa kahdesti, tehdäkö tuollaisia temppuja naiselle. 

Eli toisin sanoen: minun mielestäni tällainen väite, että ihminen mukamas tykkää, kun häntä kohdellaan kuin mutaa, on aivan puutaheinää.

Luin tuon artikkelin ja täytyy sanoa, että on melkoista yleistämistä ja että sen kirjoittaja puhuu roskaa.

Jos olisin ollut Santun asemassa tuossa tilanteessa, olisin läiminyt Vinskiä pitkin korvia jälkeen päin. Santtu oli vihainen täysin aiheesta. En edes ymmärrä miksi Santun pitää melkein aina mennä istumaan Vinskin kyytiin vaikka se on hengenvaarallista. Juuri tuo Vinskin totaalinen piittaamattomuus Santun turvallisuudesta on yksi syy siihen miksi en pidä Vinski/Santusta. Toinen syy on se, että Vinski on mielestäni epäkunnioittava Santtua kohtaan, esimerkkinä jatkuva kultsiksi/beibiksi/söpöliiniksi kutsuminen vaikka Santtu ei ole antanut lupaa. Toisena esimerkkinä epäkunnioittavuudesta mainitsen jatkuvat ja epätoivoiset iskuyritykset, jotka jatkuvat huolimatta siitä ettei Santtu lämpene niille. Ja minusta näyttää siltä että Santulla on aina enemmän tai vähemmän epämukava olo Vinskin seurassa. Mutta jos joku haluaa välttämättä parittaa näitä kahta niin antaa mennä, en estä. Tässä tulikin lueteltua myös syyt siihen, miksi en usko näillä kahdella olevan mahdollisuuksia terveeseen parisuhteeseen.

Tuskin kukaan itseään kunnioittava sallii itseään kohdeltavan miten sattuu.

Siis aloitan sillä että Iltasanomat ja Iltalehti ovat semmosiakin roskalehtiä. Mä oon laittanu ne sivut vuosia sitten jo melko täydelliseen boikottiin itselläni. Pelkkiä klikkiotsikoita ja jostain muualta kopioituja (=varastettuja) uutisia, joiden lähteitä tai oikeellisuutta ei viitsitä edes tarkistaa...

JUUUH mutta tohon uutiseen.

Ihan täydellistä yleistämistähän tuo on. Ite ainakaa en ikinä kattelis semmosta menoa. Mut sit fakta on se, että stereotypia kumpuaa aina jostain. Ja kyllä itselläkin on hyvä ystävä, joka aina vain valkkaa toinen toistaan huonompia miehiä, jotka ei tunnu ajattelevan ku sitä omaa napaansa.... Mut ei siinä tilanteessa oleva ihminen varmasti nää, että asiat vois olla toisinkin...

Roskaahan niiden sisältö on. Itsekin olen rajoittanut niiden lukemista vaikka välillä eksynkin niiden sivustoille. Sisältö on joka päivä käytännössä samanlaista soopaa. Miehet sitä, naiset tätä.  Hohhoijaa. Ei kannata yleistää sukupuolen perusteella.

Ylen uutisten taso on mielestäni parempi kuin näissä iltapäivälehdissä.

Siis niin täyttä roskaa!

Yleensä jos joku väittää, että kiltti mies (tai miksei nainenkin) saa puolisoa, niin käy ilmi, ettei se ole oikeasti mikään kiltti ole ollut alun perinkään. On vain esittänyt kilttiä, että saisi siitä omaa hyötyä... ja sen esityksen näkee läpi jos osaa katsoa. Eli kiltteys on ollut esittämistä, ei aitoa.

Ja toisaalla on todistettu, että juuri huolehtivainen ja kompromisseihin pystyvä on haluttu kumppani

Tää on sellainen aihe, että voisi kirjoittaa vaikka gradun

Joo ja sit monet tommoset tapaukset, jotka  itkee ettei löydä ketään niin aika usein se on siellä peilissä se syy.. Ikävä kertoa että ei se unelmien prinssi tai prinsessa tuu vaan sinne kotiovelle :/ Ja kun kuitenkaa se ei nykypäivänä tarkoita sitä että pitäs baarissa ravata vaan näitä kanavia on paljon muitakin.

Toki tos joskus kaveria yritin auttaa nettideittailussa, niin tuntui että se meininki on menny ihan hölmöksi : s Ihmiset ei halua tutustua ystävinä, ku pitäs heti olla vaa kimpas.. Ei etitä ihmistä vaan vaan parisuhdestatusta....

Ainii!! Oisko kolme vuotta sitte ku nostalgiahuuruissa kirjautuin IRC-galleriaan huvikseni nii sain todeta että se on näköjää muodostunu joskiki seuranhakupalstaksi vaan -,- Ja sielläki on joku kiva pikaviesti mahdollisuus... Huolimatta siitä että olin statukseen laittanut "kihloissa" sain aika monta yllätyspippelikuvaa täysin pyytämättä. Yhden äijän oikein läksytinkin aiheesta kunnolla ku kilahti XDDD

Siinä kyl yks avautumisen aihe; Kuinka kukaan mies voi kuvitella, että KUKAAN nainen syttyis siihen että näkee jonku ruttusen pienen pippelin?!?!?!?!?!?!?

apua voi ei

Tuntuu vähän, että porukka on jakautunut. On tyyppejä joilla kaveriporukka on kaikkia sukupuolia ja todella avointa ja hauskaa ja asiat käydään läpi hyvässä hengessä - ja sitten toiset jää nettifoorumien varaan, tosi sulkeutunutta, ja ei oikeasti tiedetä miten pitäisi olla ja toimia... Ja ehkä ihan oikeasti luullaan, että ne pippelikuvat on ok?

En kyl tiedä miten tähän pitäis puuttua. ehkä yläasteella jo puhua avoimesti?

Tällaiset ääliöt, jotka laittavat näitä pippeli-kuvia, voisivat oikeasti lopettaa tuollaiset ääliömäisyydet ja olla lähettämättä noita kuvia ollenkaan, ei naurata pätkääkään eivätkä tällaisten tekeminen anna tekijöistä ollenkaan positiivista kuvaa. Tosin minusta on hieman hassua, Pahgiz, että vaikka olit laittanut statukseesi olevasi kihloissa, sait kuitenkin tällaisia kuvia. Voi olla mahdollista, että joku jätkäporukka halusi vain katsoa, miten reagoisit näiden kuviin.

: D Siis kyllä siellä oli ihan sekalaista seurakuntaa nämä lähettelijät... Ei siis yhtä samaa porukkaa. Mutta kuten sanoin niin siellä oli ihan selkeesti se seuranhaun ilmapiiri nykyään. Ei mitään muuta... Ja näillä onnettomimmilla tapauksilla ei tunnu olevan mitään käryä siitä, kuinka sen kuuluis tapahtua... Joskus luin jonku uutisen naisesta joka oli kans saanu tälläsen yllättävän genitaalikuvan nii oli ottanut sit selville tän lähettäjän äidin yhteystiedot ja olikohan lähettänyt sähköpostia vai peräti soittanut että voisitko jutella poikasi kanssa XD

En mä silleesti ottanut itseeni koko tapahtumia. Koen sen enemmänkin niin että heidän tässä kuuluisi hävetä. Usein kommentoin että "hyi yök" tai "ompa pieni" loppu keskustelu hyvin lyhyeen ;D Osaan pitää puoleni kun ollaan online.

Tuollainen omasta alakerrasta otettujen kuvien lähettäminen toiselle on tulkittavissa seksuaaliseksi häirinnäksi. Ainakin itse kokisin sen niin jos näin tapahtuisi. Onneksi minulle ei ole koskaan lähetetty tuollaisia kuvia.

Mutta... niistä tyypeistä jotka eivät koskaan löydä ketään. Minä olen yksi heistä. Naurakaa vain jos uskallatte.

Olen 28-vuotias enkä ole koskaan edes suudellut ketään koska en kelpaa kenellekään. Olen kurkkuani myöten täynnä sitä että ihmiset sanovat "ei ne tule kotiovellekaan hakemaan", "kyllä sinä jonkun löydät", "ei sitä koskaan tiedä" ja "se tapahtuu kun sitä vähiten odotat". Olen kuullut näitä latteuksia kyllästymiseen asti. Jos saisin lantin joka kerta kun kuulen/olen kuullut jonkin niistä, olisin rikas.

Minua ärsyttää se, että jos jonkun on vaikea löytää kumppania, vikaa etsitään hänestä itsestään. Olen itse asiassa tehnyt kaiken mahdollisen minkä olen pystynyt tekemään asialle - käynyt paikoissa joissa käy muita ihmisiä, kokeillut nettideittailua, ottanut itse kontaktia... mutta mikään ei ole toiminut. Olen muutenkin kuin ilmaa toisille ihmisille. He ovat kuin minua ei olisi olemassa. Ja sitä paitsi, olen saanut pakit joka ikiseltä jota kohtaan olen osoittanut vähänkin kiinnostusta. Enkä ole edes kovin valikoiva. Yritä siinä sitten löytää kumppani itsellesi  

25-vuotissyntymäpäivänä päätin että en enää koskaan yritä löytää ketään kun en kuitenkaan siinä onnistu. Se, etten pysty löytämään ketään ja olen kokenut pelkkiä pettymyksiä romantiikan saralla, on se syy siihen miksen usko rakkauteen ja miksi en ole romanttinen persoona ja miksi muutenkin  vierastan romantiikaa. Se etten usko rakkauteen on se syy siihen miksi en mielelläni kirjoita romanttisia  fanfiction-tarinoita. Se romanttinen Kiitos kyydistä-ficci olikin yskänlääketokkurassa kirjoitettu... selvin päin en kirjoittaisi mitään sellaista.

Eikä kukaan tunnu osoittavan minkäänlaista myötätuntoa tai ymmärrystä. Ihmisten pitää lakata olettamasta, että kuka tahansa voi löytää rakkauden. Pyh, sanon minä.

Ugh, olen puhunut. Siinä tulikin samalla yksi niistä asioista joista avautumista olin suunnitellut. En odota saavani ratkaisua ongelmaani täältä, vaan avauduin siinä toivossa että olo helpottaisi.

No itse asiassa olen itsekin samoilla aallon pituuksilla kuin sinä sillä olen aika pitkään sanonut olevani ikisinkku, Artemis tai jotain muuta vastaavaa sillä en todellakaan aio etsiä itselleni miestä. Ja syy siihen on aika yksinkertainen. Koska kaikki luokkani jätkät olivat idiootteja ja kannattaa ihastua vain fiktiiviisiin miehiin koska niihin ei ainakaan voi pettyä ja jos tympääntyy yhteen sankariin voi helposti vaihtaa toiseen. Ja en tasan ala nettideittalemaan koska olen aika varma ettei kukaan oikeasti innostuisi tällaisesta supersankarinörtistä kuin minä

Omalla kohdallani syy on pelkästään ylenkatsominen toisten ihmisten taholta - kukaan ei ole kiinnostunut minusta. Yrityksen puutteesta minua ei voi syyttää, sillä olen kokeillut vaikka ja mitä tuloksetta. Kaipaisin lämpöä ja läheisyyttä, mutta olen luovuttanut vain siksi koska olen epäonnistunut romantiikan saralla. Kuka tahansa pettyisi ja turhautuisi jos yrittäisi tosissaan vain epäonnistuakseen kerta toisensa jälkeen. Siitä syystä en ymmärrä mitä hienoa rakkaudessa ja sinkkuelämässä on. Ja minulle on aivan sama olisinko naisen vai miehen kanssa.

No suoraan sanoen niillä tyypeillä on joku ihmeen asenne ongelma jos eivät ole kiinnostuneita susta. Se fiilis mullakin on kun tiedän muutenkin ettei kukaan musta kiinnostuis.

Haluaisin uskoa etteivät ymmärrä hyvän päälle, mutta kyllähän se koettelee itsetuntoa. En ole nirso enkä ole edes "poikkeavan" näköinen. Sympatiani ovat aidosti kaikkien niiden puolella joilla on vaikeuksia löytää kumppania ja jotka kokevat etteivät muut kiinnostu.

Tällä menolla olen vielä vuosien/vuosikymmenien päästä sinkku joka asuu kahdestaan lemmikkieläimen kanssa. Lemmikkieläimistä on ainakin seuraa, ja niiltä saa hyväksyntää.

Sen kyl uskon et itsetunto on koetuksella. Itsellänkin olisi tossa tilanteessa. Onneks sentään sulla on lemmikki. Itse en voi ottaa edes eläintä kaveriksi kun pikkuveli on allerginen ja en mene itsekkään takuuseen omien aivastuspuuskieni suhteen.

Omaa lemmikkiä ei juuri nyt ole mutta voin aina käydä paijaamassa ja hoitamassa perheen koiraa. Jonain päivänä hankin oman koiran jos elämäntilanne sallii. Harmi ettet voi tilanteesi takia ottaa lemmikkiä  

Sanotaanko näin että asiat voisivat olla huonomminkin. Minulla on onneksi katto pään päällä ja terveys on hyvä. Monessa asiassa olen joutunut koetukselle, mutta olen päättänyt keskittyä siihen mikä on hyvin tässä ja nyt.

Jeah kun oon jo pitkään kinunut koiraa tai kissaa . Nessu meidän kissa kuoli kun olin kolmannella luokalla ja siit on jo ties kuinka kauan aikaa. Toisaalta siit ois varmaan jouduttu luopuun joka tapauksessa broidin kissa-allergian takia vaik siinä iässä mä olisin varmaan todennu et jos Nessusta luovutaan saavat sitten luopua mustakin.

Se onkin hyvä motto. Itsekin yritän ns elää tässä ja nyt.

Tuo on varmasti tosi surullista että lemmikki menehtyy  

Se onkin viisasta, että keskittyy niihin asioihin jotka ovat hyvin tässä ja nyt. Elämä on kolhinut minua melkoisesti, joten en valita pikkujutuista vaan keskityn niihin asioihin jotka ovat hyvin. Pyrin säilyttämään myönteisen asenteen vaikka se onkin hetkittäin koetuksella.