Haasta hahmo (K13, huumori)

Joo totta. Mut mieluummin otan turhan kireet housut kuin turhan löysät

No, ei ainakaan tarvitse pelätä että ne putoavat

Jep just siks mä ottaiaisn ne mieluumin

Huonoja uutisia

Voi olla että en ehkä jatkakaan tätä tarinaa. Kirjoitusinto on aivan lopussa. Ei vain enää hirveästi kiinnosta.

Ou come on. Justhan sä sanoit et inspiraatioaalto iski taas. Älä luovuta tän suhteen. Tää tarina on mega hauska

Inspistä on nyt enemmän, mutta ei välttämättä tälle tarinalle jonka kohtalo on hieman auki. En lupaa mitään.

Toivottavasti jatkat

Jatkuu yleisön pyynnöstä. 

Seuraavassa luvussa yhdistyy kolme eri haastetta. Tässä ei ole päätä eikä häntää - tosin ei ole tarkoituskaan olla.



Luku 10 – Yö museossa

Prätkämimmi on haastanut Nuikkia etsimään kultaisen kompassin ja Mutanttia etsimään maagisen kaukoputken. Hän on myös haastanut Terminaattoria etsimään salaperäisen veitsen.


”Hei, miksen mä pääse mukaan?” Rasvanahka marmatti Nuikin ja Mutantin valmistautuessa museon murtokeikalle, etsimään kultaista kompassia, maagista kaukoputkea ja salaperäistä veistä.
”Koska tämä haaste ei ole osoitettu sinulle, senkin epätieteellinen tollo”, Nuikki tokaisi vääntäessään siirrinkoneen vipua. Savupöläyksen saattelemana Terminaattori tuli esiin, valmiina ottamaan haasteen vastaan ja etsimään salaperäisen veitsen käsiinsä.

Professori oli jo hakkeroitunut museon tietojärjestelmään, ja poistanut turvakamerat ja varashälyttimet käytöstä. Näin kiinni jäämisen riski jäisi pienemmäksi. Mutta museossa oli yhä vartijoita yövuorossa, minkä takia piti toimia huomaamattomasti ettei jäisi kiinni. Hyvällä tuurilla vartijat olisivat nukahtaneet kesken työvuoronsa, mutta siitä ei voinut olla aivan varma. He saattaisivat olla kierroksella. Yövartijat eivät olleet konnien ainoa pulma, sillä Marsin prätkähiiret voisivat tulla paikalle. Sen takia Leipäjuusto oli järjestänyt asiat niin, että museon ulkopuolella oli Rasvanahka ja tusinan verran hanttapuleja siltä varalta että hiiret saapuisivat paikalle. 

Sekä Nuikki, Terminaattori että Mutantti saapuivat sisälle museoon, etsimään niitä esineitä jotka heidät oli haastettu etsimään käsiinsä. Terminaattori ja Nuikki joutuivat väkisin raahaamaan Mutantin pois keskiaikaisten kidutusvälineiden osastolta. Ei siksi, että he olisivat halunneet estää Mutanttia satuttamasta itseään, vaan siksi että heillä oli tähdellisempääkin tekemistä ja keskiaikaisten kidutusvälineiden tutkiminen olisi ollut ajan haaskausta. 

Jotain kuitenkin löytyi. Nuikki äkkäsi kultaisen kompassin, joka lepäsi punaisella samettityynyllä lasikuvun alla. Hullu professori nosti lasista kupua ja poimi kompassin käteensä.

Terminaattorikin löysi etsimänsä – salaperäisen veitsen. Sekin oli aseteltu punaiselle samettityynylle lasikuvun alle. Veitsen kahva oli koristeellinen, ja sen terä oli aikojen kuluessa päässyt lievästi ruostumaan. Toisin kuin Nuikki, Terminaattori ei tyytynyt nostamaan kupua, vaan ampui sen aseellaan tuhannen päreiksi.

”Shh!” Nuikki sihahti.
”Mulle kans! Mulle kans!” Mutantti hihkui, yrittäen yllyttää Terminaattoria ampumaan häntä. Ampumisen sijaan Terminaattori potkaisi Mutanttia niin, että tämä lensi oviaukosta toiseen huoneeseen suoraan kohti koroketta, jolle maaginen kaukoputki oli aseteltu. Kipuhullu otus nappasi kaukoputken ja kalautti sillä itseään päähän.

Sitten kelmit kuulivat kahden miehen puhuvan. Yövartijat olivat lähteneet kierrokselle kuultuaan kolinaa ja särkyvän lasin ääntä.

”Se kuului täältä päin”, sanoi ensimmäinen vartija.
”Täällä on varmasti joku asiaankuulumaton”, sanoi toinen vartija. ”Kumma juttu, ettei valvontakameroiden kuvassa näkynyt mitään.”
”Eikä hälyttimetkään pitäny ääntä.”

Vartijat yllättivät kolme konnaa ja osoittivat heitä aseillaan. Terminaattori ampui vartijoita päin ja nämä väistivät viime tingassa huutaen. 

Ja hetken kuluttua alkoi kuulua moottoripyörän jyrinää, joka viestitti, että konnien olisi syytä joko vaihtaa maisemaa tai valmistautua taistelemaan.

Jee! Vihdoin jatkoa! Tää oli huippu museokeikka ja osihan se pitänyt arvata et Mutantti jumittaa keskiaikaiselle osastolle. Oot tosi hyvä.

Mul ois kans haaste Vinskille. Mä haastan Vinskin pukeutumaan kuin Varjoankka ja pelastamaan kaupungin yhden illan aikana.

Ok, haaste otettu vastaan. Nyt joudun hieman jarruttelemaan haasteiden kanssa, koska on useampi työn alla. Ja koska on muutakin elämää, en voi antaa mitään takuuta siitä miten usein jatkan tarinaa. Jatkan kuitenkin. Mutta kiva kun kelpaa.

Joo mä ymmärrän täysin.

Jatkuu. En omista niitä biisejä joita tässä kappaleessa on. Eli tässä on oma haasteeni Turbolle.



Luku 11 – Nolot soittoäänet

Haaste: Turbon pitää vaihtaa Vinskin, Moton ja Santun kännykkään nolot biisit soittoääneksi.

”Oolrait.” Turbo nyökkäsi ja hymyili ilkikurisesti. 

Saat itse päättää mitkä biisit vaihdat soittoääniksi. Jotain minkä arvelet nolostuttavan heitä.

”Mulla on sellaset vibat että tästä tulee hauskaa. Nyt pitää vain löytää ne kännykät ja varmistaa ettei niiden omistajat yllätä mua.”

Turbo lähti tutkimaan paikkoja ja huomasi, että Santtu oli poissa korjaamolta ja jättänyt kännykkänsä työpöydälleen. Turbo poimi kännykän käteensä, poisti näppäimistön lukituksen ja latasi nolon biisin kännykälle. Seuraavaksi hän huomaasi, että Vinski oli jättänyt kännykän ruokapöydälle vartioimatta ja kännykän omistaja itse oli muilla mailla. Jos Turbo yhtään Vinskiä tunsi, hän tiesi että tämä voisi olla missä tahansa. Mutta asia ei huolestuttanut ollenkaan sillä Vinski palaisi takaisin.

Moton kännykkä löytyi keittiön työtasolta latautumassa. Turbo poimi sen käteensä kuulostellen, ettei kukaan pääsisi yllättämään häntä kesken soittoäänen vaihtamisen. Hän oli löytänyt juuri tarpeeksi nolon biisin, jonka lataaminen tosin kesti ikuisuudelta tuntuvan ajan. Jostain alkoi jo kuulua moottorin jyrinää ja Turbo naputti pöytää kärsimättömästi.

”Juhuu, kotona ollaan!” Vinski hihkui.

Yhä vain Turbo tuijotti näyttöä joka vain latasi ja latasi soittoääntä. Ehkä yhteydessä oli jotain vikaa. 

”Täällä ollaan taas!” Moto hihkaisi.
”Lataa jo”, Turbo mumisi ääntään madaltaen niin etteivät muut kuulisi. Ikuisuudelta tuntuneen ajan kuluttua soittoääni oli latautunut kännykälle jonka Turbo laski alas.
”Joko siinä on akku täynnä?” Moto kysyi Turbolta.
”Eiköhän. Jokohan Santtu tulee kohta takasin?”
”Tuli jo. Se kävi hakemassa lisää jäähdyntinnestettä.” Moto otti kännykän ja laittoi sen taskuunsa.

Turbo oli päättänyt että hän joko soittaa kännyköihin joihin oli vaihtanut uudet ja nolot soittoäänet. Kauaa hänen ei tarvinnut odottaa sillä Santun kännykkä alkoi soida.

”I’m a barbie girl, in a barbie world, life is plastic it’s fantastic..”, kännykästä kuului.
“Mitä v…” Santtu ihmetteli Turbon pidätellessä naurua. ”En muistanu että oisin ladannu ton biisin. Se ei edes oo mun tyyliä.” Santtu vastasu puhelimeen palvellakseen asiakasta joka kysyi neuvoa moottoripyörän öljynvaihtoon.

Seuraavaksi Turbo otti kännykkänsä taskunsa ja näppäili siihen Moton numeron. Moton kännykästä alkoi kuulua:
”My anaconda don't. My anaconda don’t. My anaconda don’t want none unless you got buns hun!”
“Oi äiti!” Moto säpsähti tuntiessaan kännykän värinän taskussaan ja punastui kuullessaan sen rivot sanat. Hän poimi kännykän taskustaan ja mykisti sen Turbon pidätellessä naurua. ”En muista et oisin ladannu noin kornin ja nolon kipaleen.”

Lopuksi oli Vinskin vuoro. Seuraavaa iskuaan suunnitellen Turbo löysi Vinskin sohvalta torkkumassa, kännykkä rintansa päällä. Hetki oli täydellinen. Uusi soittoääni saisi Vinskin taatusti heräämään silmänräpäyksessä. Valkoinen hiiri kuorsasi autuaan tietämättömänä tulevasta.

Sokkiherätyksen aika, Turbo ajatteli näppäillessään Vinskin numeroa ja pian alkoi kännykkä soida.
”And I was like baby, baby, baby. oooh..”, kännykästä kuului.
”AARGH!” Vinski säpsähti heti hereille, pomppasi pystyyn ja heitti kännykän sohvalle. ”Tää ei oo kivaa herätä näin nolon ja epämachon biisin takia!”
 
Turbo painoi kännykkänsä punaista luuria ja Vinskin puhelin lakkasi soimasta. Hänen oli vaikea pidätellä nauruaan. Myös Santtua ja Motoa nauratti.
”Heko heko”, Vinski tuhahti. ”Tosi hauskaa.”
”Oisit nähnyt oman ilmees”, Moto tirskui.
”Yks asia jäi vaan mietityttään mua.” Santtu raapi päätään. ”Meidän kaikkien kännyköistä on soittarit vaihdettu supernoloihin biiseihin sillä aikaa kun on oltu pois korjaamolta. Se voi tarkottaa vain yhtä asiaa. Turbolla on jotain tekemistä tän jutun kanssa.”
”Koko juttu lähti siitä, et mä sain haasteeks vaihtaa teille nolot biisit soittoääneksi. Niin siinä kävi.” Turbo selitti.
”No se selittää jo kaiken”, Santtu sanoi.
”Selityksist puheenollen”, Turbo sanoi. ”Tuun kohta takas.”

Santtu, Vinski ja Moto katsoivat, kun Turbo lukitsi vessan oven perässään. Kolmikko vaihtoi keskenään merkitseviä katseita ja virnistivät toisilleen. Turbo oli nimittäin jättänyt kännykkänsä sohvapöydälle vartioimatta. Santtu poimi Turbon kännykän ja päätti vaihtaa siihen noloimman ja huonoimman biisin jonka hän tiesi.

Heti, kun Turbo palasi, hän poimi puhelimensa pöydältä. Santtu iski silmää Vinskille ja Motolle ja näppäili Turbon numeron.
”Nää soittoäänet on aika metka juttu... Täh!?” Turbo älähti kun hänen kännykkänsä pärähti soimaan.
”Mä aloin deittiä tuijottaa, ei tule teeveestä muutakaan, sä etsit siellä muijaa seuraavaa”, kännykästä kuului Santun, Vinskin ja Moton nauraessa Turbon järkyttyneelle ilmeelle.
”No, kai me sit ollaan tasoissa”, Turbo totesi, kuultuaan juuri huonoimman ja noloimman biisin joka oli koskaan sävelletty ja julkaistu.

*

A/N: Idea lukuun syntyi siitä, kun mietin miten jätkät ja Santtu reagoisivat erilaisiin noloihin biiseihin. Biisit, jotka tässä ficissä olivat mukana, olivat Aquan Barbie Girl, Nicki Minaj'n Anaconda, Justin Bieberin Baby ja Gimmelin Etsit muijaa seuraavaa - joista Barbie Girl on omasta mielestäni siedettävin. No, mikä nyt on kenenkin mielestä noloa - ei millään pahalla, edellä mainittujen biisien fanit. 

En omista tekijänoikeuksia edellä mainittuihin biiseihin, jotka kuuluvat alkuperäisille tekijöilleen.

Hitsi tää pätkä oli mielettömän hauska . Itse pidän kyllä Gimmelin Etsit muijaa seuraavaasta. Mä voin vain kuvitella Vinskin ilmeen kun se kuuli ton Babyn. Hillittömän hauska pätkä.

Mä haastan Turbon estämään timanttiryöstön.

Kiva kun kelpasi  No, musiikkikappaleet ovat makuasia, eikä makuasioista kannata tapella. Vinskille se oli todellakin iso järkytys kuulla se biisi johon hän heräsi  

Haaste on otettu vastaan.

Ole hyvä vain . Joo ihan varmasti.

Voi jumatsukka, tämä viimeisin lukuhan oli pirun hauska ja idea oli loistava. Varsinkin se, kun Vinski joutui kuuntelemaan Babya, sai allekirjoittaneen nauramaan makeasti. 

DeadRat21 kirjoitti:

Voi jumatsukka, tämä viimeisin lukuhan oli pirun hauska ja idea oli loistava. Varsinkin se, kun Vinski joutui kuuntelemaan Babya, sai allekirjoittaneen nauramaan makeasti. 

Kiitos kommentista ja kiva jos kelpaa  Kyllähän idea Vinskistä kuuntelemassa juuri tuota biisiä oli huvittava jo siinä vaiheessa kun vasta kehittelin ideaa tätä lukua varten  Sitä paitsi Baby on niin uskomattoman nolo biisi, että... No, voi olla että joku tykkää siitä kipaleesta, mutta allekirjoittanut itse ei kuulu niihin ihmisiin.

Hauska kuulla, että tarinani ovat hauskuuttaneet ihmisiä

Joo tää soittoääni pila oli kyl tosi hauska pätkä

Hauska juttu, että tämä viimeisin luku on ollut lukijoiden mielestä hauska  Ilmeisesti yksi hauskimpia lukuja tässä tarinassa. Vaikka siinä ei ollut päätä eikä häntää.

Edit 13.3.-18: Vähän pakotetulta tämän jutun jatkaminen on tuntunut kun itseä ei huvittaisi mutta lukijat vaativat jatkoa.

No se oli vaan niin hauska . Koko tää idea on hauska

Selvän teki. Tämä tarina on nyt lopetettu enkä jatka sitä. Ei vain kiinnosta jatkaa. Minulla on muitakin ideoita joita haluaisin toteuttaa, mutta juuri tämän ficin suhteen on inspis täysin lopussa.

Aww. Tää oli niin hauska tarina

Ymmärrän että tämä on lukijoille pettymys, mutta joskus inspis katoaa  ja haihtuu taivaan tuuliin eikä sille aina voi mitään

Joo mä ymmärrän . Se on tuttua

Olen pahoillani  

Jätän ketjun auki siltä varalta jos joku haluaa kommentoida tai muuten kirjoittaa tänne.