Marsin menneisyys K15

Aihe: Vs: Marsin menneisyys K15 Su Marras 06 2016, 21:54

Marsin menneisyys osa 10:

Draamaa

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

“Eksä oikeesti kertonu sille? Minni! Sunha piti kertoa!” Krista sanoi ja heitti Minniä tyynyllä. “Se ois pitäny mua ihan hulluna! Me ollaan tunnettu vast pari viikkoa”, Minni huokaisi. “Sä et pääse mihinkään, jos sä et kohta kerro sille”, Krista jatkoi saarnaansa. “Kyllä mä kerron. Sit ku on oikee aika”, Minni sanoi ja heitti tyynyn takaisin Kristalle. “Parasta kertoa tai muuten mä kerron”, Krista sanoi ja virnisti. Minni vain naurahti ja jatkoi kirjansa lukemista.

Samaan aikaan vapaustaistelijoiden päämajalla Turbo luki kirjaansa, kunnes Moto tuli keskeyttämään hänet. “Turbo auta mua”, hän sanoi ja istui Turbon viereen. Turbo nosti katseensa kirjastaan ja kääntyi katsomaan kysyvästi Motoa. “Mitä nyt?” hän kysyi Motolta. “Tuuli pyys mua treffeille, mut mä en tiiä mitä mä teen!” Moto hermoili. “Wou. Tehä etenitte nopeesti. No tota mä en oo kauheen hyvä tällasis asioissa, mut mä yritän auttaa. Yritä vaan pysyy rauhallisena ja älä hermoile liikaa. Oot vaan oma ittes nii kaikki sujuu hyvin. Tärkein neuvo on kuitenkin se, että älä tee mitään mitä Vinski tekis!” Turbo neuvoi ja naurahti lopuksi. “Okei. Kiitti Turbo”, Moto sanoi hymyillen ja lähti matkoihinsa. Turbo pudisteli päätään ja luki viimeisen sivun kirjastaan. Oh man. Tää oli toisiks viimene osa eikä mul oo sitä viimestä! Turbo ajatteli ja huokaisi syvään. Hän otti kirjansa ja nousi ylös. Turbo käveli hänen ja ystäviensä yhteiseen huoneeseen ja ajatteli vain yhtä asiaa. Hän halusi tietää mitä Minni olisi sanonut päivää aikaisemmin. Turbo heittäytyi mahalleen vilttinsä päälle ja huokaisi. Hän otti vihkonsa esille ja avasi sen. Vihkon sivuja koristeli tekstit ja piirustukset. Turbo selasi vihkon läpi, kunnes pysähtyi tyhjän aukeaman kohdalle. Sinne hän alkoi kirjoittaa ajatuksensa ylös. Turbo halusi kirjoittaa kaiken muistiin, jotta voisi vuosien päästä palata takaisin johonkin tiettyyn hetkeen. Vihko oli Turbolle kuin päiväkirja.

Illalla Tuuli ja Moto istuivat vuoren huipulla ja katselivat tähtiä. Kumpikaan ei keksinyt mitä sanoa, joten he olivat hiljaa. “Kiitti, kun sä tulit” Tuuli sanoi viimein. Moto vilkaisi häntä ja sanoi: “Tottakai mä tulin. En mä halunnut tuottaa pettymystä.” “Tarkoittiko toi et sä et ois halunnut tulla?” Tuuli kysyi hiukan pettyneenä. “Ei! Ei todellakaan! Mä sanoin se vähän väärin. Mä siis halusin ja haluanki olla sun kaa. Siis kavereita tai jotain muuta. Mä tarkotan et sä oot tosi kiva ja kaikkee ja mä-” Moto ei kerinnyt sanoa lausettaan loppuun, kun Tuuli painoi suunsa Moton suuta vasten. Moto oli ensin hämmentynyt, mutta vastasi lopulta suudelmaan. Muutaman intensiivisen sekunnin kuluttua Tuuli irrotti otteensa ja sanoi: “Sori.” “Ei se mitään. Se oli.. Öm.. Kivaa? Ei se oli upeaa”, Moto sanoi ja hymyili vinosti. Tuuli punastui, mutta hymyili silti. “Moto sä oot ihana ja mä haluan olla sulle enemmän kuin pelkkä ystävä”, hän sanoi ja katsoi Motoa suoraan silmiin. “Samat sanat Tuuli”, Moto vastasi ja painoi uuden suudelman Tuulin suulle.

Seuraavana aamuna Minni oli todella hyvällä tuulella, joten hän päätti lähteä käymään vapaustaistelijoiden luona. “Mä lähen taas moikkaan vapaustaistelijoita”, Minni ilmoitti ennen lähtöään. “Sä et lähde mihinkään”, joku sanoi Minnin takaa. Minni kääntyi katsomaan ja näki setänsä Skapparin seisovan ovensa edessä. “Miten nii en oo menossa?” Minni kysyi kädet puuskassa sedältään. “Sä pysyt nyt niin kauan täällä, kunnes sun opiskelu on taas samalla tasolla, kuin muilla”, Skappar sanoi normaalilla tiukalla äänellään. “Ei oo reiluu! Mä oon samalla tasolla ku muutkin!” Minni väitti vastaan, mutta myöntyi lopulta jäämään. Nyt mä en ainakaan pysty kertoon Turbolle… Minni ajatteli kävellessään hänen ja ystäviensä huonetta kohti. Minni heittäytyi sängylleen ja kirosi Skapparin mielessään. Hän ei voinut ymmärtää, miksi hänen setänsä vihasi vapaustaistelijoita. Ehkä se johtui Rontista. Olihan Rontti Minnin eno ja vieläpä erittäin tärkeä Minnille, kun taas Skappar oli vähän vähemmän tärkeä Minnille ja armeijassa kenraalina. No ihan sama.. Mä karkaan! Jos Skappar ei päästä mua niin mä päästän itse itseni! Minni ajatteli ja hymy levisi hänen kasvoilleen.

“Turbo! Nouse ylös! Treenit alkaa!” Stella huusi ovelta ja samalla herätti Turbon. Turbo nosti päänsä ja katseli väsyneenä ympärilleen. Hän vilkaisi kelloa ja tajusi olevansa myöhässä aikataulusta. Turbo nousi ja vetäisi treenivaatteet äkkiä päälleen ja juoksi nopeasti treenisalia kohti. “Stop! Stop! Stop! Mihis noin kova kiire?” Axe kysyi ja pysäytti Turbon. “Treeneihin! Mä oon myöhässä!” Turbo sanoi ja jatkoi matkaansa. Axe katsoi vielä Turbon perään ja naurahti pudistellen päätään. Turbo juoksi treenisalin ovelle ja avasi sen. “Myöhästyinks mä?” Turbo kysyi hengästyneenä. “Sä oot juuri oikeaan aikaan paikalla. Ja sit aloitetaan!” James sanoi ja laittoi radion päälle.

Samaan aikaan Minni pakkasi tavaroitaan. “Muutaks sä tai jotain?” Krista kysyi ja sai Minnin hypähtämään säikähdyksestä. “Krista! Älä säikyttele! Ja ole hiljaa! Mä karkaan. Skappar ei saa tietää tästä! Anna tää sille illalla”, Minni sanoi ja ojensi Kristalle lapun. “Sä siis pakenet Skapparia vapaustaistelijoiden luokse? Sano terveisiä”, Krista sanoi ja poistui huoneesta. Minni pakkasi loput tavaroistaan ja suuntasi hiljaa ulos. Ulkona hän haki nopeasti prätkänsä ja talutti sitä vähän matkaa ennen käynnistämistä.

Parin tunnin päästä James lopetteli tämän päivän treeniä. “Nyt aletaan lopetteleen. Jokainen teki tänään taas kerran upeaa työtä. Nyt menkää vaihtaan vaatteita”, James käski ja muut tottelivat. Huoneeseensa päästyä ystävykset yllättyivät nähdessään Minnin seisovan keskellä huonetta. “Tulittehan te! Mä jo luulin, että James rääkkäs teijät hengiltä!” Minni naurahti. “Ei nyt sentään. Normi treeni” Turbo sanoi hymyillen.
Turbo, Moto, Vinski, Stella ja Tuuli vaihtoivat vaatteet ja liittyivät sen jälkeen Minnin ja muiden seuraan päähuoneeseen. Minni selitti tilanteensa ja Rontti antoi luvan jäädä. “Hei, kiva ku sä jäät”, Turbo sanoi Minnille kun he pääsivät puhumaan kahden kesken. Minni hymyili ja vastasi: “Mustakin on kiva jäädä tänne. Kuule Turbo. Mä oon yrittänyt sanoo tätä jo muutamaankin kertaan, mut-” “Turbo! Minni! Tulkaas kattoon!” Rontti keskeytti Minnin. Ja taas… Minni ajatteli, mutta meni kuitenkin Turbon kanssa katsomaan mitä asiaa Rontilla oli.

A/N: Huh! Tästä tulikin sitten pitempi mitä yleensä! Kauhee kirjotus into päällä joten uusi osa saattaa ilmestyä lähi aikoina Wink

Aihe: Vs: Marsin menneisyys K15 Ma Marras 07 2016, 07:27

Heh heh vähän vaikeeta kertoo kundille tykkäävänsä kun aina tulee keskeytyksiä Laughing

. Tää oli tosi hauska pätkä. Jatka pian pliis.

Marsin menneisyys osa 11:

Paetkaa!

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

--------

“Kattokaas nyt tätä”, Rontti sanoi ja levitti kartan pöydälle. Hän piirsi punaisella ympyrän vapaustaistelijoiden päämajan kohdalle ja sinisellä ympyrän vähän matkan päähän päämajasta. “Sininen ympyrä meinaa plutolaisjoukon piilopaikkaa”, Rontti selitti. “Onks niitä paljonki?” Turbo kysyi. “Ei. Pieni joukko vain” paikalle tullut James kertoi. “Miten tää liittyy meihin sitte?” Minni kysyi. “Siten, että te kaksi saatte iltavahtivuoron”, Rontti sanoi. Minnin kasvoille levisi vino hymy. Vihdoinkin kahden Turbon kanssa! Hän ajatteli.

Kun päivä alkoi kääntyä iltaan Turbo ja Minni alkoivat valmistautua. “Meillä vissiin on nyt kaikki mitä tarvitaan”, Turbo sanoi ja vetäisi hupparin päälleen. “Jep, mutta toi vaatetus ei kyllä suojaa sua mitenkään”, Jamesin ääni kuului ovelta. Hän heitti Turbolle takin ja housut jotka olivat samanlaiset, kuin Jamesilla ja muilla vapaustaistelijoilla. “Onneksi olkoon skidi. Sä oot nyt virallisesti vapaustaistelija!” James sanoi ja hymyili leveästi. Turbon kasvoilla oli hämmentynyt ilme joka vaihtui pian leveäksi hymyksi. “Kiitti!” Turbo sanoi ja poistui huoneesta vaihtaakseen vaatteensa. “Älä vaan sano et säkin tuut”, Minni sanoi hiukan tympääntyneenä. “Tulen. Eiks Rontti sanonut mitään?” James kysyi. “No ei sanonut. Kuule mä olen odottanut tätä hetkeä et mä saisin olla Turbon kanssa kahestaan, että mä saisin vihdoinkin kertoa sille kuinka paljon mä tykkään siitä. Mutta eei. Rontti lähettää sut lapsenvahdiks”, Minni murahti, kunnes hän tajusi mitä oli sanonut. Minnin kasvot muuttuivat vaaleanpunaisiksi turkin alta. “Jaa sen takii sä olit niin innoissas vahtivuorosta!” James naurahti. “Ole hiljaa! Oot säki joskus ollu ihastunut!” Minni naurahti myös ja tönäisi hiukan Jamesiä. “No, miltä mä näytän?” Turbo kysyi saapuessaan huoneeseen. Minnin leuka loksahti auki, kun hän näki Turbon vapaustaistelijan asussa. “Sä näytät siltä miltä oikeen vapaustaistelijan kuuluukin näyttää”, James sanoi hymyillen.

Hetken päästä kolmikko istui kallion päällä tarkkaillen ympäristöä. “Hiljasta”, James sanoi. “Jep”, Turbo vastasi ja huokaisi tylsistyneenä. “Mä ainakin käyn vähän jaloittelemassa. Tuleeks kukaan mun mukaan?” Minni kysyi noustessaan ylös. “Mä tuun”, Turbo vastasi ja nousi itsekin ylös. Vihdoin! Minni ajatteli helpottuneena.

Turbo ja Minni kävelivät rinnettä alas. “Vihdoin me saadaan olla kahestaan! Mä oon yrittänyt kertoa sulle yhtä juttua jo ties kuinka monesti, mutta aina joku on tullut keskeyttämään!” Minni sanoi. “No nyt sä voit kertoa sen mitä sun on pitänyt jo monta kertaa kertoa mulle”, Turbo naurahti. Minni mietti hetken. Hän ei ole pitkään aikaan hermoillut yhtä paljon. “No siis kun mä taidan olla vähän niinku ihastunut suhun”, Minni sai lopulta sanotuksi ja jälleen hänen kasvonsa muuttuivat vaaleanpunaisiksi hänen turkkinsa alta. Samassa Turbo tarttui Minnin käteen, katsoi taivaalle ja sanoi: “Sit meil on ongelma, koska tunne taitaa olla molemminpuolinen.” Minni kääntyi katsomaan Turboa hämmentyneenä, mutta hymyili sitten ja suorastaan halasi häntä. Minni päästi irti ja sanoi hieman kiusaantuneena: “Sori. Toi tuli vaan automaattisesti.” “Ei se haittaa!” Turbo naurahti ja otti taas Minniä kädestä, kun he jatkoivat kävelemistä.

“Tiesittekö, että tarun mukaan näillä vuorilla on tuhansia vuosia sitten asustanut lohikäärmeitä?” James kysyi Turbon ja Minnin palattua. “Ai niinku Yön sotureissa? Siin Scar kylläkin taistelee niitä vastaan”, Turbo selitti. “Öö, no, voi sen ajatella noinki”, James sanoi ja katseli sitten ympärilleen. “Näättekö te tota?” James kysyi ja osoitti horisontissa näkyvää valoa. “Joo. Mikä se on?” Minni ihmetteli. He katselivat lähestyvää valoa, kunnes valoja olikin jo useampi tusina. He kuulivat myös moottorin jyrinää ja samassa he tajusivat mistä oli kyse. Vapaustaistelijoiden päämajaa kohti marssi suuri joukko plutolaisia. He juoksivat alas vuorelta varoittaakseen muita. James meni heti sisälle, mutta Turbo pysäytti Minnin ja sanoi: “Minni, aja armeijalle ja kerro mitä on tapahtunut. Okei?” “Okei, mut entä te?” Minni kysyi Turbolta. “Me pärjätään kyllä. Älä huoli”, Turbo vastasi ja ennen kuin meni sisälle hän nosti hellästi Minni leukaa ja painoi suudelman tämän suulle. Sanomatta enää sanaakaan Turbo meni sisälle ja Minni jäi seisomaan pihalle. Minni havahtui ajatuksistaan ja nousi prätkänsä selkään.

“Kaikki ulos! Meidän on pakko paeta! Niitä on liikaa jopa meille. Ottakaa mukaan vain välttämätön!” Rontti huusi joukoilleen ja ei mennyt kauaakaan kun kaikki olivat lähtövalmiudessa. Plutolaiset olivat kuitenkin nii lähellä, että he alkoivat tulittaa hiiriä minkä kerkesivät. Hiiret kaasuttivat eteenpäin katsomatta taakseen, kunnes he kuulivat räjähdyksen. Rontti oli asentanut pari pommia päämajaan ennen heidän lähtöään. “Kun pommit räjähtää, plutolaiset ei saa mitään tietoa meistä tai armeijasta”, Rontti oli vain sanonut ennen lähtöä. Nyt kukaan ei sanonut sanaakaan. Vapaustaistelijoilla ei ollut enää kotia. Ei paikkaa johon palata rankan päivän jälkeen.

“Benjamin! Sun täytyy auttaa! Plutolaiset ajoi vapaustaistelijat kodistaan!” Minni huusi nähdessään Benjamin. Benjamin oli salaisen vapaustaistelijaliiton johtaja. Tämä salainen liitto oli siis täynnä sotilaita jotka oli samaan aikaan armeijalla, mutta kannattivat silti vapaustaistelijoita. “Mitä? Et oo tosissas. Missä he nyt ovat?” Benjamin kysyi huolissaan. “Mä en tiedä. He.. Pakenivat?” Minni sanoi. “Voi olla ettei heistä kuulla tai ettei heitä nähdä vähään aikaan. Heidän täytyy löytää paikka jossa asua ennen kuin he tekevät mitään muuta”, Benjamin sanoi ja huokaisi syvään.

Sinä iltana Minni makasi sänkynsä päällä ja mietti päivän tapahtumia. “Mars kutsuu Minniä. Kuuletko sä mitään?” Kristan ääni sai Minnin havahtumaan. “Häh? Sanoiksä jotain?” Minni kysyi ja kääntyi ystäväänsä kohti. “No joo. Mietin et ookko sä tullu mykäks tai jotain ku sä et oo sanonu pariin tuntiin mitään ja tuijottanu vaan kattoa”, Krista sanoi ja heittäytyi vatsalleen sänkynsä päälle. “Mä vaan mietin vapaustaistelijoita ja sitä mitä Turbo sanoi ja teki”, Minni sanoi ja pieni hymy ilmestyi hänen suulleen hänen muistaessaan pusun jonka oli saanut Turbolta. “Niin mitä? Kerro! Mitä se teki?” Krista kysyi innoissaan. “No kun mä kerroin, et mä tykkään siitä, niin se sanoa et tunne on molemminpuolinen ja ennen kuin mä lähtiin tännepäin Turbo suuteli mua! Tai no se oli aika nopea, mut silti!” Minni sanoi ja hänestä kuuli kuinka innoissaan hän oli. “Wau. Onnee”, Krista sanoi ja hymyili leveästi. Kumpikaan ei ollut huomannut Liliä joka kuunteli oven raosta. Lili sulki oven ja oli jo lähdössä, mutta törmäsikin Maxiin. “Mä tiiän mitä sä aattelet. Tehään diili. Sä autat mua saamaan Minni itelleni niin mä autan sua samaan Turbo sulle. Okei?” Max sanoi ja hymyili salaperäisesti. Lili mietti hetken kunnes katsoi Maxia, hymyili ilkeällä tavalla ja kysyi: “No, mitäs tehään?” Max hymyili kierosti tietäen samalla tismalleen mitä seuraavaksi tulisi tapahtumaan.

Vapaustaistelijat yöpyvät suuressa luolassa. Kaikki nukkuivat jo. Kaikki paitsi Turbo joka seisoi luolan suulla ja katseli tähtiä. Mitä mun pitäis tehä? Meidän ainoa koti räjähti ilmaan ja vei kaiken mukanaan. Mä en näe Minniä vähään aikaan, koska pitää löytää uus koti. Entä jos mä lähen niinku Janen? Emmä voi.. Oh man.. Mä en tiiä mitä mun pitäis tehä! Turbo ajatteli ja huokaisi syvään. Hän näki tähdenlennon taivaalla ja toivoi hartaasti, että kaikki järjestyisi mahdollisimman nopeasti.

A/N: Nyt on tääki kirjotettu ja huomenna jatkuu… Hah! Empä kerro Wink

. Saatte ite nähä sen sitte huomenna Razz

. Hyvää yötä kaikki!

Tää on tosi hyvä stoori Wink

. Jatka pian pliis.

Marsin menneisyys osa 12:

Uusi Koti Ja Vanha Ystävä

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Oli kulunut kahdeksan kuukautta, kunnes vapaustaistelijat löysivät uuden kodin. “Tää se on. Tästä tulee meijän uus koti”, Rontti sanoi pysähdyttyään. “Ai luostari vai? Tätäkö me ollaan etsitty viimeset kaheksan kuukautta?” Mike kysyi ärtyisänä. Hän ja kaikki muutkin olivat jo totaalisen väsyneitä kaikesta matkaamisesta. “Juuri tätä, Mike, juuri tätä. Tarpeeksi kaukana rotista ja plutolaisista. Enää tarttee vaan pyytää munkeilta lupaa asua heidän kellarissaan”, Rontti sanoi ja nousi prätkänsä selästä. Hän käveli oven luo ja koputti. Oven avasi vanha mies hiiri. “Pyydän anteeksi häiriötä. Olen Rontti ja johdan vapaustaistelijoita. Kotimme tuhottiin kahdeksan kuukautta sitten ja olemme siitä asti etsineet kattoa pään päälle. Olisiko mitenkään mahollista, jos muuttaisimme kellariinne?” Rontti kysyi vanhalta munkilta. “Tietenkin voitte. Olkaa kuin kotonanne ja olkoon Jumalat teidän puolellanne. Kellariin pääsee tuolta”, munkki kertoi ja osoitti ovea kallion seinämässä. “Kiitos paljon”, Rontti kiitti ja kumarsi vielä kiitokseksi.

Vapaustaistelijat asettuivat kellariin ja menivät suoraan nukkumaan. Aamun sarastaessa jokainen nousi vuorollaan ylös ja istui pöydän ympärille. “Huomenta soturit”, Rontti toivotti haukotellen ja huomasi, että oli viimeinen joka nousi ylös. “Huomenta. Tais uni maistua?” Anni kysyi ojentaen samalla Rontille puurolautasen. “Joo. Mis Mike?” Rontti kysyi huomatessaan, että yksi sotureista puuttui. “Täällä näin”, Miken ääni kuului portaikosta. Hän tuli paikalle roikottaen nuorta ruskea turkkista poikaa hännästä. “Mä löysin tän ulkoa prätkien luota”, Mike kertoi ja tiputti pojan lattialle. “Au! Varoisit vähän!” poika ärähti ja oli nopeasti taas jaloillaan. “Noniin! Rauha! Kerrohan skidi, kuka olet?” Rontti aloitti kuulustelun samantien. “Nimi on Jack enkä todellakaan ole mikään skidi”, Jack ärähti kädet puuskassa. “Jack? Säkö? Et voi olla”, Turbo liittyi keskusteluun. “Turbo? Ei voi olla tosi! Siit on ikuisuus, ku viimeks nähtiin!” Jack naurahti tunnistaessa vanhan ystävänsä. “Tunnette toisenne?” Rontti kysyi keskeyttäen kaksikon innostuneisuuden. “Jeah. Tavattiin ekan kerran päiväkodissa vuojen ikäsinä ja viimeksi ennen mun perheen muuttoa”, Turbo selvensi. “Jep! Ainiin, mä oon muute seurannu teitä jo parin kuukauden ajan ja aattelin jos ottaisitte mut porukkaan mukaan? Alan kyllästyä yksin eloon aavikolla”, Jack huokaisi. “Kaks kuukautta?! Miten me ei olla huomattua sua?” Rontti kysyi. Muutkin alkoivat ihmetellä, miten heiltä oli jäänyt jotain tuollaista huomaamatta. “Kulkee geeneis. Mun faija oli yks armeijan parhaimmista vakoojista. No, pääsenks mä messiin?” Jack kysyi uudelleen. “No, jos sä oot kerta jo kaks kuukautta seurannu meitä, niin kait sä voit jäädä. Mutta! Sä saat silti harjotella muiden kanssa”, Rontti sanoi. “Hmph, emmä mitään koulutusta tartte..” Jack mutisi ja hänen onnekseen Rontti ei kuullut sitä.

Myöhemmin illalla Turbo ja Jack istuivat luostarin takana olevan mäen harjalla. “Joten, sä siis liityit sun uusien frendien kanssa vapaustaistelijoihin?” Jack kysyi, kun Turbo oli kertonut, mitä oli tapahtunut viimeisten muutaman vuoden aikana. “Jep. Entä sä? Mite sulla on menny?” Turbo kysyi. “Niin ja näin. Plutolaiset hyökkäs kotikylään pari viikkoa teijän muuton jälkeen. Mun vanhemmat kuoli räjähdyksessä ja sen jälkeen tää onki ollu yhtä selviytymistä. Mä tiesin heti keitä mun pitää ettiä. Teitä vapaustaistelijoita. Lopulta mä löysin teijät, mut tais multakin loppua rohkeus tulla tapaan teitä heti”, Jack kertoi ja loi katseensa tähtiin. “Välillä mä mietin, et mitä teille muille kuuluu. Mä en oo nähny tai kuullu mitään susta, Demonista, Tomista enkä Ninasta meijän muuton jälkeen. Mä olin kuitenki onnekas, et mä sain noinki hyvii ystävii teijän lisäks”, Turbo sanoi katsoen itsekin tähtiin. “Älä kuiten ala vetistelee”, Jack naurahti. Turbo vain hymähti vastaukseksi. Hän katseli hetken ympärilleen, kunnes huomasi jonkin olevan tekeillä pienessä laaksossa mäen takana. “Mitähän tuol on tekeillä?” Jack kysyi heidän noustessa ylös. “Mennään ottaa selvää”, Turbo sanoi ja lähti jo kävelemään mäkeä alas. Jack pudisti pienesti päätään, kunnes lähti Turbon perään. “Johan mä sanoin, etten halua olla sun kanssa! Päästä irti!” Minni huusi, kun Max tarrasi hänen käsistään kiinni, eikä hellittänyt otettaan. “Kyllä sä vielä muutat mieles”, Max tokaisi ja vain tiukensi otettaan. “Max! Irrota”, Turbo käski tullessaan paikalle. Hän tönäisi Maxin kauemmas Minnistä, jolloin myös Maxin ote irtosi ja Minni pääsi vapaaksi. “Ooksä kunnossa?” Turbo kysyi kääntyen katsomaan Minniä. “Joo oon mä, kiitos.. Turbo? Te palasitte!” Minni huudahti iloisena ja halasi Turboa. “Ihan tosi? Just ku mä luulin, ettei mun tarttis nähä sun rumaa naamaa enää”, Max murahti nousten ylös maasta. Minni tiesi, ettei se tilanne tulisi päättymään hyvin, joten hän pysytteli Turbon takana. Tää ei tiedä hyvää! Pitänee ilmoittaa Rontille. Jack ajatteli ja katosi vähin äänin paikalta. “Max, ala painua. Sua ei kaivata täällä”, Turbo sanoi ja Minnistä Turbon ääni kuulosti siltä, kuin jonkin sortin johtaja olisi puhunut sotilaalle. “Luulet olevas kovakin kaveri ton univormun takia, vai?” Max kysyi ja tuli aivan parin sentin päähän Turbosta. Turbo katsoi syyttävällä katseella Maxia syvälle silmiin eikä sanonut sanaakaan. “Veikö kissa kielen, vai pelottaaks sua?” Max kysyi hymyillen ilkeästi. “Häivy”, Turbo murahti. “Ja nyt sä kerjäät kuonoos. Pakotaks sä mut lyömään?” Max kysyi edelleen häijysti hymyillen. “Lyö jos haluat. Mua ei kiinnosta, luuseri”, Turbo vastasi. Samassa Max täräytti Turboa nyrkillä suoraan kuonoon. “Turbo! Max, lopeta toi!” Minni huudahti. “Minni, mee kauemmas”, Turbo sanoi ja ojensi tälle takkinsa. Minni näki, että Turbo oli harjoitellut ahkerasti kahdeksan kuukauden aikana, mutta niin oli myös Max. “Hui, ku pelottaa. Suorastaan tärisen pelosta!” Max naurahti ja valmistautui jo hyökkäämään Turbon kimppuun. Turbo itse puristi kätensä nyrkkiin ja odotti Maxin ensimmäistä siirtoa. Max otti vauhtia ja hyppäsi Turboa kohti. Turbo kuitenkin väisti ja Max lysähti maahan vatsalleen. Kun Max nousi ylös Turbo kietaisi häntänsä hänen nilkkansa ympärille ja pian Max löysi itsensä jälleen maasta, tällä kertaa vai selältään. Max murahti jotain ja nousi äkkiä ylös. Hän onnistui täräyttämään jälleen Turboa kuonoon. Tällä kertaa Turbon kuono alkoi vuotaa verta. Turbo ei kuitenkaan välittänyt siitä vaan löi Maxia. “Nyt riittää!” Rontti sanoi ja asettui kaksikon väliin. “Toi aloitti!” Max huudahti osoittaen Turboa. “Mä vai? Sä se löit mua eka!” Turbo huusi takaisin. “Aivan sama kuka aloitti. Max saa nyt luvan palata armeijalle ja Turbo lähtee mun mukaan. Minnikin voi liittyä seuraan, jos haluat”, Rontti sanoi ja katsahti Minniä hymyillen. “Ei mun sua tartte totella”, Max vastusti, mutta nähdessään Rontin tuiman katseen hän lähti äkkiä pois paikalta mutisten samalla jotain typeristä vapaustaistelijoista. “Mitä sä luulit oikeen tekeväs?”, Rontti kysyi hieman vihaisena Turbolta. “Täytyi mun nyt jotain tehä! Se sentään ahdisteli Minniä”, Turbo vastasi. “Onko se totta?” Rontti kysyi Minniltä joka nyökkäsi vastaukseksi. “Ens kerralla ajattelet ensin, ennen ku täräytät jotakin, okei?” Rontti kysyi ja Turbo lupasi tehdä niin.

Noin puoli tuntia myöhemmin Turbo ja Minni istuivat takan ääressä vierekkäin. “Kiitti vielä, ku autoit mua, vaikka oisin mä kyl pärjänny yksinki”, Minni sanoi virnistäen. “Joopa joo. Ihan hukassa sä oisit ollu”, Turbo sanoi hymyillen. “Paraski puhuja!” Minni sanoi ja tönäisi Turboa hiukan. “Mut toisaalta sä oot myös oikeessa. Max on treenannu viimesen vuoden aikana hurjasti ja näköjään säkin”, Minni myönsi ja silmäili Turbo nyt jo aika lihaksikasta vartaloa. “Äh, eihän tää oo viel mitään. Sitä paitti mä oon vasta vähän päälle 15, joten tää massa kyl kerkee kasvaa viel ennen täydellistä lopputulosta”, Turbo huomautti ja lisäsi takkaan puita. “En mäkään oo ku vähän päälle 15 ja opiskelen jo komentajaksi”, Minni kehuskeli. “Oikeesti? Nyt jo? Eiks komentajaksi pääse, ku vaan 18 täyttäneet?” Turbo ihmetteli. “Nooh, sanotaaks vaikka, et johtaja arvostaa mun taitoja ja aikoo ylentää mut ennen 16 vuotis synttäreitäni”, Minni kertoi. “Huh, mun on jotenki vaikee kuvitella sut komentaja”, Turbo myönsi ja pyöritti pienesti päätään. “Älä huoli. Musta tulee kyl Marsin paras komentaja ja jonain päivänä mä saatan jopa johtaa itäistä osastoa!” Minni haaveili. “Sitä päivää ootellessa”, Turbo naurahti.

A/N: Tää tuli vähän myöhässä, mutta nyt tää on täällä Smile

. Toivottavasti tykkäsitte ja kommentit on aina tervetulleita Wink

Ou jeah

! Turbo näytti Maxille kuka on pomo. Jotenkin musta tuntuu et täst tulee viel uus matsi ja se on vähän niinku Kaunottaressa ja hirviössä eli Turbo ja Max taistelee Minnistä ja Turbo haavoittuu vaarallisesti. Jatka pian pliis.

» Marsin ilmasto
» Marsin Puolustajat (K-13)