Jatka tarinaa

Turbo nojaili varastorakennuksen seinään ja odotti että Moto saapuisi. Hän vilkuili välillä seinällä tikittävää kelloa. Muutaman minuutin kuluttua Moto saapui.

"Mä tulin niin pian ku pääsin", Moto sanoi riisuttuaan kypäränsä. 
"Hyvä että tulit", Turbo sanoi. "Vinski siepattiin täältä äskettäin. Vaikka yritin estää, se syöksyi rantakirppujen perään varastoalueelle, suoraan tähän varastoon ja sit rantakirput löi siltä tajun kankaalle ja sieppas sen."
"Niin Vinskin tapaista syöksyä päin vaaroja", Moto tuhahti. "Mut ei me voida jättää sitä pulaan. Se on ihan varmasti liemessä nyt. Missähän se mahtaa olla?"
"Mä oon ihan varma et se on Detroitissa", Turbo vastasi. "Ei ne rantakirput ois muuten ollu täällä. Tahkolla on taatusti näppinsä pelissä."
Moto nosti Vinskin prätkän pystyyn. " Mitä se liero haluaa Vinskistä?"

Juuri silloin Turbo ja Moto kuulivat kuinka punaisen moottoripyörän radio alkoi rätistä.

Turbo ja Moto vilkaisivat toisiaan ja Turbo avasi yhteyden.
- Tervehdys marsilaiset maanvaivat! kuului Tahkon ääni radiosta.
- Tahko, Moto murahti.
- Mitä sä haluat? Turbo kysyi.
- Minulla on hallussani eräs henkilö jota olette ehkä jo hetken kaivanneet, Tahko sanoi ja napsautti sormiaan.
Ykkönen kiskaisi teipin Vinskin suulta.
- Auts! Yritäks sä repiä mun huulia irti? Vinski ärähti.
- Vinski! Turbo ja Moto huudahtivat.
- Aivan niin. Minulla on valkoinen toverinne vankinani. Jos suostutte ehtoihini hänelle ei tapahdu mitään mutta jos ette...Tahko sanoi.
- Sano asias äläkä kiertele! Moto ärähti.
- Eipäs hoppuilla. Minä määrään nyt tahdin. Haluan vaihtaa hänet siihen valkoiseen kaunottareen joka teillä on luonamme, Tahko sanoi.
Moto ja Turbo katsoivat toisiaan huolestuneina. He eivät voisi luovuttaa Elsaa Tahkolle. Mutta jos he eivät suostuisi Vinski saisi kärsiä seuraukset.
- Teillä on tunti aikaa päätää. Kello käy, Tahko sanoi ja sitten radio sulkeutui.
Moto katsoi Turboa.
- Mitä me tehdään. Me ei voida antaa Elsaa Tahkolle. Ei sen jälkeen mitä viimeks tapahtu, Moto sanoi.
- Mä tiedän mut nyt mulla on todellakin ideat vähissä, Turbo totesi.

Detroitissa Tahko laski mikrofonin paikalleen ja kääntyi sitten Vinskin puoleen. Hän virnisti voitonriemuisesti.
- Ystäväsi eivät voi muuta kuin suostua ehtoihini ja jos eivät suostu sinä tulet tuntemaan tumiion tuulet, Tahko naureskeli.
- Tää ei ikinä mene läpi senkin kumihuummmh! Mmmph! Vinskin sanat tukahtuivat liinaan jonka Ykkönen painoi hänen suulleen.
Vinksi haistoi äkkiä omituisen makean hajun joka lähti liinasta.
- Kloroformia! hän tajusi ja yritti taistella itsensä vapaaksi mutta turhaan.
Tahkon virnuileva ilme alkoi häipyä.
- Nuku hyvin hiirulainen, Tahko sanoi ja nauroi.
Vinskin pääsä pimeni.

Paljon myöhemmin Vinski palasi tajuihinsa. Hän yritti nousta istumaan mutta ei voinut liikkua. Vinski vilkaisi alas päin ja tajusi nopeasti makaavansa sidottuna liukuhinalla. Hänen suunsa oli peitetty liinalla. Vinski yritti kiemurrella itsensä vapaaksi siinä kuitenkaan onnistumatta.
- Ai sä oot vihdoin hereillä, kuului silloin Ykkösen ääni.
Vinski käänsi katseensa äänen suuntaan ja huomasi Ykkösen joka seisoi ohjauspaneelin luona.
- Jos ne sun kaveris tekee niinkuin pomo käski niin sä oot vapaa, mut jos ei...no ainaskin siinä tavarassa on kerrankin jotain tuoretta, Ykkönen totesi.
Vinski nosti kummastuneena kulmiaan ja vilkaisi sitten taakseen. Hän oli päätymässä suoraan lihasilppuriin.
- Ou mään! Mustahan on tulossa kissanruokaa! Vinksi ajatteli hädissään.

(Oisko tästä apua jatkoon)

(On siitä  )

Turbon ja Moton ei auttanut muu kuin ryhtyä tositoimiin ja pelastaa Vinski. Tahko oli vaatinut heitä luovuttamaan Elsan, mutta ei - he eivät luovuttaisi Elsaa Tahkolle mistään hinnasta. Kaksikko ajoi täyttä vauhtia eteenpäin hinaten Vinskin prätkää mukanaan kunnes he saapuivat Detroitiin jossa Vinski varmasti oli. 

Turbo ja Moto syöksyivät ovesta sisään ja juuri viime hetkellä Moto ampui Vinskiä pidätelleet köydet rikki ja Turbo pysäytti liukuhihnan. Vinski oli ollut vain senttien päässä silppurista. Turbo vapautti Vinskin joka huokaisi helpotuksesta. Onneksi hänestä ei ehtinyt tulla silppua.

(Kelpaako?)

(Yes! Vihdoin jatkoa. Sä oot tosi hyvä )

- Ooks sä okei, Vinski? Turbo kysyi auttaessaan valkoisen hiiren jaloilleen.
- Jeah. Oon mä. Kiitti jätkät, Vinski sanoi hieroessaan ranteitaan.
Köydet olivat hiertäneet ranteisiin aikamoiset jäljet. Moto tuli paikalle.
- Eiköhän aleta painua. Mä en todellakaan tahtois olla paikalla, kun Tahko tajuu sen suunnitelman menneen pyrstölleen, Moto naurahti.
- Ei niin nopeasti, jyrsijät, kuului silloin Ykkösen ääni parvelta.
Hiiret kääntyivät katsomaan ylös ja näkivät Ykkösen tähtäävän heitä singolla. Samalla hetkellä tehdashallin ovista kaahasi sisälle pataljoona Tahkon kätyreitä. Hiiret loikkasivat prätkien selkään ja kävivät hyökkäykseen. Ykkönen ryhtyi tulittamaan. Turbo onnistui iskemään yhden auton kuskin kyydistä nyrkillään ja väisti täpärästi Ykkösen laukauksen. Vinski kaahasi autojen väliin ja iski kummankin kuskin kyydistä. Ykkönen yritti etsiä sopivaa kohdetta kiikaritähtäimen läpi ja keksi Moton, joka ampui juuri mekaanisella kädellään erään auton renkaat puhki.
- Nyt mä sut nappaan, rotta, hän mutisi ja laukaisi.
- Moto, varo! Turbo huusi.
Moto näki kohti tulevan laukauksen ja onnistui väistämään. Pahaksi onneksi räjähdyksen paineaalto iski häntä selkään ja lennätti hänet alas liukuhihnalle.
- Moto! Turbo ja Vinski huusivat.
- Hyvästi, jyrsijä, Ykkönen naureskeli ja veti kahvasta.
Tajuton Moto alkoi kulkeutua kohti silppuria.

"Ei!" Vinski huusi.
"Voi kyllä", Teuvo Tahko naureskeli häijysti.
"Nyt pitää toimii ja äkkiä ennen ku isoveikasta tulee mureketta", Turbo sanoi. "Vinski, pidättele Ykköstä sillä aikaa kun mä pelastan Moton!"

Ykkönen ryhtyi heti ampumaan kohti Vinskiä joka väisteli vikkelästi ja joka nauroi ivallisesti kun Ykkönen ei osunut. "Hähää, taitaa olla tähtäys vähän pielessä?"

Turbo meni auttamaan tajutonta Motoa ja sai viime hetkellä kiskaistua tämän pois liukuhihnalta. Turbo yritti herätellä Motoa joke hetken kuluttua sai silmänsä auki. 
"Moto, ootsä yhtenä kappaleena?"
"Juu... kai. Mitä tapahtu?" Moto hieroi takaraivoaan.

- Sanotaan vaik näin. Pari sekkaa lisää ja sä oisit ollu siivuja, Turbo totesi ja vihelsi sitten Moton prätkän paikalle.
Moto nousi prätkänsä selkään ja lähti Turbon perään. Kaksikko kaahasi takaisin taisteluun. He saavuttivat Vinskin.
- Eiköhän alaeta painua? Tahkon kätyrit alkaa olla paketissa, Vinski kysyi ja ositti peukalollaan taakseen.
Parvi jolta Ykkönen oli tulittanut oli romahtanut.
- Jeah, mut yks pikku juttu pitää eka hoitaa, Turbo naurahti ja veti esille hiirikraanatin.
- Hiirikranu? Moto ja Vinski kysyivät.
- Hiirikranu, Turbo vahvisti ja lähti kaahaamaan samalla kun kiskaisi sokan irti.
Moto ja Vinski riensivät perään käsissään hiirikraanatit. Kolmikko paiskasi hiirikraanatit ilmaan ja ajoivat ulos tehdashallista juuri kun paikka lensi ilmaan. hiiret jäivät hetkeksi katselemaan räjähdystä.
- Meist ois kyl ilotulitushommiin, Vinski naurahti.
- Jeah, mut eiköhän aleta painua takas Chicagoon, Turbo ehdotti.
Muut nyökkäsivät ja käynnistivät prätkät. Kolmikko lähti ajamaan kohti Chicagoa.

Samaan aikaan tulostaulussa Elsa oli jo päässyt seisaalleen ja avannut TV:n. Hän selaili kanavia, kunnes hän osui ohjelmaan mikä sai hänet tuijottamaan TV-ruutua suu auki. Kolmen tai neljän ihmisen porukan oli saartanut lauma käveleviä ruumiita.
- Ai sä löysit Walking Deadin, Santtu totesi kävellessään Elsan viereen.
Elsa katsoi Santtua hieman hämmästyneenä.
- Walking Dead? Ovatko nuo zombeja? hän kysyi.

"Kyllä, ne on zombeja", Santtu selitti. "Onneksi niitä ei oo oikeesti olemassa."

*

Hiirikolmikko matkasi kohti Chicagoa hilpeästi laulaen. Muutaman viime päivän aikana oli sattunut ja tapahtunut todella paljon, ja nyt hiiret myönsivät itselleen että kaipasivat hieman taukoa seikkailemisesta. Oli hyvä juttu että päivä oli pelastettu.

Myöhemmin kolmikko saapui Chicagoon tulostaululle.
" Kotona ollaan!" Vinski pysähtyi ja riisui kypäränsä. " Santtu, ootsa täällä?"

(Anteeksi, jäi hieman lyhyeksi)

(No problem )

Santtu käänsi katseensa poikiin.
- Hei, pojat. Mites meni? hän kysyi.
- No aika perus. Kyrmyytettiin konnii, Turbo totesi.
- Iskettiin naisii, Vinski sanoi.
- Pelastettiin pallo, Moto totesi.
Tytöt katsoivat toisiaan ja puistelivat päätään huvittuneina. Sitten Vinski huomasi TV:stä tulevan zombi TV-sarjan.
- Hei mikäs tää on? hän kysyi ja loikkasi sohvalle.
- Walking dead. Maailmaa on kohdannut zombiepidemia ja nyt pieni selviytyjäporukka yrittää löytää vastalääkkeen taistellen tiensä elävien kuolleiden armeijan läpi, Santtu selitti.
- Wow. Karuu, Turbo totesi.
Hän ja Moto olivat myös tulleet paikalle. Santtu huomasi nopeasti että illasta taitaisi tulla zombipainotteinen ja kävi hakemassa popcornia, sipsejä, hodareita ja kotikalja sixpackin.
- Ajattelin et tää maraton tarvii vähän pikkupurtavaa, Santtu naurahti.
Moto istui Elsan vieressä, Turbo keskellä ja Vinski Santun vieressä. Kaikkien katseet olivat kiinnittyneet TV-ruudulla tapahtuvaan toimintaan. Vinski huomasi nopeasti hyvän tilaisuuden tulleen, venytteli haukotellen ja aikoi laskea kätensä Santun olalle, kun Santtu yskäisi sen kuuloisesti kuin sanoisi:
- Yritä tuota ja sidon sun häntäs umpparille.
Vinski nojautui käsinojaa vasten tympääntyneen näköisenä. Elsa hihitti juuri kun selviytyjien piilopaikan ikkunan taakse hyppäsi zombi. Valkoinen hiirityttö painautui pelästyneenä Motoa vasten. Moto laski kätensä hellästi Elsan olalle ja silitti sitä rauhoittavasti. Paljon myöhemmin 12 jakson maraton oli ohi. Vinski nousi ylös venytellen.
- Ei ihan Indiana Jones-tasoo, mut aika kovaa kuitenkin, hän totesi.
Elsa näytti kummastuneelta.
- Missä Indiana Jonesissa on zombeja? hän kysyi.
- No siinä ekassa. Kadonneen aarteen metsästäjissä, Vinski sanoi.
- Ne liiton arkista tulevat otukset on haamuja, Santtu oikaisi.
- Ai ootko varma? Vinski kysyi.
Elsa kikatti.

"Kyllä olen", Santtu vastasi. "Ne liiton arkin otukset on haamuja, ei zombeja. Mitäköhän kello on?" Hän haukotteli.
"Sä voisit vaikka tulla mun viereen nukkumaan", Vinski virnisti. "Jos sua alkaa vaikka pelottaa zombimaratonin jälkeen."
"Heko heko. Ei mua pelota. Ellei sua sitten ala pelottaa."
"Ai niinkö? Ei mua pelota mikään. "  Sen sanottuaan Vinski kiljaisi ja hyppäsi säikähdyksestä puoli metriä ilmaan kun kuuli ukkosen jyrähtävän ulkona kovaäänisesti. Ulkona oli alkanut näet sataa ja ukostaa. Muut vain nauroivat.

Myöhemmin yöllä Moto heräsi hätkähtäen painjaiseen. Hän oli seissyt keskellä Marsilaista sotatannerta jolla lojuneet ruumiit olivat heränneet henkiin ja lähteneet tulemaan häntä kohti.
- Pahuksen zombit. Arvasinhan mä et ne tunkis mun uniin, Moto ajatteli ja nousi hakeakseen lasillisen vettä.
Mennessään kohti keittiösyvennystä hän huomasi Elsan istuvan ikkunalaudalla katselemassa sateiselle pelikentälle. Salaman välähtäessä Moto näki Elsan poskella kyyneleitä. Hän meni Elsan luokse.
- Elsa? hän kysyi.
Elsa kääntyi katsomaan Motoa ja yritti samalla pyyhkiä kyyneleitään.
- Moto? hän kysyi yllättyneenä.
- Lampunhenkeäkö odotit? Moto virnisti.
Elsa hymyili huvittuneesti mutta hymy ei yltänyt silmiin asti. Ne näyttivät surullisilta.
- Onks kaikki okei? Moto kysyi.
- Joo kaikki on ok. Mä vaan...ajattelin asioita, Elsa sanoi vähätellen.
Moto kuitenkin huomasi että hänen silmissään oli kyyneliä.
- Ei ole. Elsa, mä näen jo sun silmistäs ettei kaikki o ok. Mikä hätänä? hän kysyi.
Elsa huokaisi.
- Mä pelkään. Pelkään ettei musta ole siihen mihin mut on jäävoimien ansiosta saatettu. Kun Marsista loppui vesi mulle sanottiin miltei heti et mä olen Marsin viimeinen toivo. Ja nyt mua ajetaan takaa kuin jotain saaliseläintä. Mä en osaa taistella. Sä, Turbo ja Vinski ootte vapaustaistelijoita. Mä oon lähinnä melkein jonkilainen jumalatar, hän sanoi katse lattiaan luotuna.
Moto nosti hänen leukaansa.
- Älä höpötä. Sä osaat taistella. Sä jäädytit sen rantakirpun renkaan ja pakastit liekinheittimen. Vaik sä et ollukkaan kentällä sä oot silti taistelija, hän sanoi hymyillen.
Elsa heittäytyi Moton kaulaan nyyhkyttäen. Moto halasi häntä. He olivat pitkään hiljaa. Sitten Moto katsoi Elsaa.
- Sä voit jos siis haluat..., Moto sanoi hieman nolostuneena.
- Nukkua sun vieressäs vai? Elsa kysyi.
- Jeah, Moto sanoi punastuen kevyesti.
Elsa nyökkäsi ujosti hymyillen. Kaksikko palasi vuoteiden luokse. Turbo ja Vinski kuorsasivat kuorossa ja Santtu nukkui sohvalla. Moto istui vuoteelleen ja siirtyi sen verran että Elsalle jäi tilaa. Elsa siirtyi Moton viereen ja painautui tämän lihaksikasta rintakehää vasten. Moto veti hymyillen peittoa hänen päälleen ja katseli nopeasti nukahtanutta lumenvalkoista hiirineitoa. Hänen oli pakko myöntää itselleen että lukioaikainen ihastuminen oli takana päin. Hän oli todella rakastunut Elsaan. Miten hän voisi kertoa tunteistaan hänelle.

Samaan aikaan Chicagon vanhalla hautausmaalla kolme tuttua konnaa punoi taas uusia juonia Prätkähiirten pään menoksi.
- Toivottavasti tämä sinun litkusi toimii tällä kertaa paremmin. En halua niiden gangsterizombien yrittävän syödä minun aivojani, Leipäjuusto ärähti.
- Ei hätää teidän eläväisyytenne. Olen varmistanut että tällä kertaa nämä kävelevät kuolleet pysyvät tiukasti kontrollissa, Nuikki sanoi samalla kun Rasvanahka kärräsi paikalle tynnyri kaupalla sutinamehua.
- Eiks me oitais voitu ottaa jotain muuta hirviöö niinku vaik ihmissutta? Zombit on karmivia, hän kysyi.
- Ehkäpä niin mutta ne pysyvät hengissä sekä päivällä että yöllä joten ei muuta kuin operaatio Elävien kuolleiden yö täytäntöön, Leipäjuusto sanoi.
- Kyllä teidän kuolleisuutenne, Nuikki nauroi ja avasi tynnyrien hanat.
Keltaista nestettä valui maahan eikä aikaakaan kun haudoista alkoi puskea esiin mädäntyneitä käsivarsia jotka kaivoivat loput itsestään esiin. Leipäjuusto veti esille megafoonin ja kuulutti:
- Hyvät herrat ja naiset! Teille tarjoutuu nyt erinomainen tilaisuus käyttää epäkuolleiden kykyjänne ja aiheuttaa maailmanloppu. Joten menkää ja tuhotkaa niin paljon kuin voitte. Ja jos tiellenne osuu hiiriä ottakaa ne hengiltä ja tuokaa valkoinen minulle!
Zombit ölisivät ja alkoivat laahustaa kohti hautausmaan portteja.

Hiirillä ja Santulla ei ollut aavistustakaan siitä mitä Leipäjuusto juonitteli sinä yönä. He vain nukkuivat. Moto katseli nukkuvaa Elsaa ja kuunteli sateen ropinaa kunnes nukahti uudelleen. Hän joutui myöntämään sen tosiasian, että teinivuosien aikainen ihastuminen oli takana päin ja nyt hän oli tosissaan rakastunut. Hän tekisi mitä tahansa Elsan vuoksi.

Samaan aikaan hautausmaalla lauma öliseviä ja kankeasti liikkuvia zombeja laahusti kohti hautausmaan portteja ja kävelivät portista ulos kaupungin öisille kaduille. Rasvanahka tärisi pelosta ja piiloutui Leipäjuuston selän taakse hampaat kalisten. Mutta Leipäjuusto oli vain tyytyväinen. Nekin harvat ihmiset jotka olivat uskaltautuneet liikkua ulkona siihen aikaan yöstä, pakenivat paikalta.
"Mitä me tehdään seuraavaksi, pomo?" Rasvanahka kysyi kurkistellen Leipäjuuston olan yli.

Leipäjuusto vilkaisi pelokasta kätyriään julmasti hymyillen.
- Nyt poikaseni vain odotellaan, hän sanoi.
Zombit olivat pian vallanneet Chicagon kadut. Rakennuksiin tunkeutuneet zombit saivat asukkaat painumaan pää kolmantena jalkana paloportaita pitkin parkkipaikalle ja pakenemaan autolla.
- Loistavaa! Juoskaa hölmöt! Paetkaa voittamatonta mahtavuuttani, Leipäjuusto naureskeli katsellen tilannetta toimistonsa ikkunasta.
Roistot olivat hetki sitten palanneet tornille. Rasvanahka ja Nuikki seisokelivat pöydän takana.
- Tota pomo. Tuli just mieleen. Mitäs sit tehdään, jos hiiret ilmaantuu paikalle? Rasvanahka kysyi.
- Ne jyrsijät eivät voi asialle mitään sillä he eivät aavista mitään, leipäjuusto naureskeli.

Samaan aikaan muutaman zombin porukka oli saapunut baseball-stadionille. Yksi iski tulostauluun vievän oven ikkunan ja avasi oven sisäpuolelta. Zombit laahustivat sisälle ja suoraan kohti hiiriä ja Santtua. Ne pysähtyivät hetkeksi katsomaan Elsaa mutta huomasivat sitten Vinskin. Pomo oli sanonut että heidän pitäisi tuoda hänelle valkoinen mutta kumpi. Hetken zombit käänteilivät päitään Elsan ja Vinskin välillä kuin ne olisivat seuranneet tennisottelua. Lopulta ne päätyivät Vinskiin. Kaksi zombia nosti yhä nukkuvan Vinskin ylös sängystä ja lähtivät raahaamaan ulos kun muut kääntyivät Turbon, Moton, Elsan ja Santun puoleen aikomuksenaan tuhota heidät.

Vinski ei heti huomannut, että lauma zombeja raahasi häntä ulos stadionilta. Leipäjuusto oli nimenomaan sanonut niille, että niiden piti tupda valkoinen hiiri, mutta kumpaa valkoista hiirtä pomo oli oikein tarkoittanut? Tulostaululla oli ollut kaksi valkoista hiirtä ja lopulta zombit olivat päätyneet Vinskiin.

Muut eivät huomanneet mitään normaalista poikkeavaa sillä he olivat sikiunessa.

Lopulta Vinski havahtui ja tajusi, että hänet oli raahattu pois stadionilta.

- Hei mitä tää on?! Vinski huudahti tajutessaan istuvansa vyötettynä tuoliin kiinni Nuikin labrassa.
Juuri silloin sisälle astui Leipäjuusto perässään Nuikki ja Rasvanahka. Leipäjuusto tuijotti hetken aikaa Vinskiä ällistyneenä ja sitten löi kätensä otsaan.
- Pahuksen zombit. Arvasinhan minä että näin pääsisi käymään, hän mutisi.
- Mut pomo. Toihan on valkoinen, Rasvanahka ihmetteli.
- Niin on mutta tarkoitin sitä tyttöä. En hurjapäätä, Leipäjuusto ärähti.
Vinski yritti päästä irti vöistä jotka pitelivät häntä paikallaan.
- Jos sä ruijanpallas luulet pääseväs käsiks Elsaan niin älä unta nää, hän ärähti.
Leipäjuusto käveli Vinskin luo ja nosti tämän leukaa.
- Luulenpa että pääsenpä hyvinkin. Sinun avullasi. Nuikki! hän naurahti ilkeästi.
- Kyllä tiedän yöllisyytenne, Nuikki naureskeli ja näppäili hetken näppäimistöä.
Katosta Vinskiä kohti laskeutui jonkinlainen laite. Vinski katsoi Leipäjuustoa.
- Mitä sä oikein aiot? hän kysyi.
- Oi enkö kertonut? Sinun avullasi saan käsiini sen jäähiiren mutta sitä ennen sinun aivotoimintasi on saatava zombin tasolle joten sinut on aivopestävä mielenhallintaimplantilla, Leipäjuusto selitti.
Vinskin leuka loksahti auki. Mitä leipäjuusto aikoi tehdä hänelle? Hetken Vinski toivoi että oli kuullut totaalisesti väärin. Implantin asettaja lähestyi edelleen Vinskin päätä. Vinski katsoi Leipäjuustoa.
- Sun suunnitelmas ei tuu onnistuun. Turbo ja Moto on siellä ja sun kätyreirtäs ei ole löytään ulos edes Saturnuksen renkaista, hän sanoi.
Leipäjuusto virnisti.
- Ehkäpä niin mutta luulenpa että zombit ovat tehneet ystävistäsi jos selvää, hän naurahti.
- Mitä?! Zom-AAAAGGGGHHHH!!!! Vinski ei päässyt loppuun kun impalntin asettaja laskeutui Vinskin päähän.
Vinski yritti taistella vastaan kun laite painoi hänen otsaansa pienen mielenhallintaimplantin. Kun laite nousi taas ylös Vinski istui tuolissa katse tyhjänä. Leipäjuusto nauroi.

Samaan aikaan tulostaulussa jokainen zombi oli ottanut itselleen kohteen. Elsan kohteekseen zombi seisoi hiirineidon vieressä. Vesipisara putosi zombin hiuksista Elsan poskelle jolloin tyttö heräsi. Nähdessään zombin Elsa aikoi ruveta kirkumaan mutta zombi peitti hänen suunsa kädellään. Zombi aikoi juuri tarttua Elsaan kun se lensi seinään lasersäteen saattelemana niin että vain toinen käsi jäi jäljelle. Moto oli herännyt Elsan osittaiseen kirkaisuun.

Elsa jäädytti suunsa päällä olevan käden ja heitti sen suoraan ylös yrittävän zombin otsaan jolloin elävä kuollut pysähtyi.
- Jätkät hei! Herätys! Tänne on hyökätty! Moto huusi ja yritti saada kimppuunsa käyneen zombin pois niskastaan.
Turbo ja Santtu olivat  salamana hereillä ja kävivät taistoon mukaan.
- Niitä pitää iskeä päähän. Muuten ne ei pysähdy, Santtu  neuvoi.
- Ai joo. Kun niiltä tuhoo aivot ne lakkaa liikkumasta, Turbo sanoi ja ampui laserpistoolilla yhtä zombia päähän.
Hetken kuluttua kaikki kuolleet oli saatu pois pelistä. Nelikko katseli hetken aikaa jäljelle jääneitä jätteitä.
- Miten tää on mahdollista. Alkoks maailmanloppu kun me nukuttiin? Moto ihmetteli.
- Musta tää haiskahtaa Leipäjuustolle, Turbo totesi leukaansa hieroen.
Elsa irvisti.
- Mä kyl haistan jotain muuta, hän murahti ja löyhytti käättään kuononsa edessä.
Santtu katsoi hiiriä vakavana.
- Täs on nyt kaks vaihtoehtoa. Joko Nuikki on keksiny tavan aiheuttaa zombiepidemia tai sit..., hän ei päässyt loppuun kun Turbo ja Moto huudahtivat:
- Sutinamehu!
Elsa katseli hetken aikaa ympärilleen ja huomasi jotain. Vinski puuttui.
- Hei hetkonen. Mis Vinski on? hän kysyi.

"Mä epäilen, et se on joutunu Leipiksen tornitalolle", Turbo vastasi. 
"Mitä se ruijanpallas tällä kertaa aikoo?" Moto murahti.
"Ei hajuakaan, mut nyt on tosi kyseessä. Meidän pitää pelastaa Vinski ennen kuin on liian myöhäistä." Turbo puki kypärän päähänsä ja hyppäsi pyöränsä selkään.

Mielenhallintaimplantti oli jo kuitenkin ehtinyt vaikuttaa Vinskin aivotoimintaan, ja nyt valkoinen hiiri istui tuolissa paikallaan tyhjä katse silmissään. Hänen aivotoimintansa oli jo sumentunut, ja muistikaan ei ollut ennallaan. Hän ei muistanut miten oli päätynyt Leipäjuuston tornitalolle. Hän ei enää muistanut Turboa, Motoa tai Santtua.

Turbo ja Moto olivat jo lähdössä kun Elsa sanoi:
- Odottakaa. Me tullaan mukaan.
- Ei käy. Se on liian vaarallista, Turbo sanoi.
- No, vaarallista on täälläkin, Santtu hymähti.
Elsa katsoi Motoa.
- Sä itse sanoit et mä osaan taistella vaik en vapaustaistelija olekkaan. Mä haluan nähdä onks musta siihen. Mä haluan auttaa, hän sanoi.
Moto katsoi hetken Elsaa ja katsoi sitten Turboa kuin apua pyytäen. Turbo huokaisi.
- Okei. Te tytöt olette mukana, hän sanoi.
Elsa ja Santtu tekivät ylävitosen.

Leipäjuusto tarkkaili vieressä kun Nuikki sääti mielenhallintaimplanttia kontrolloivaa tietokonetta.
- Kuinka pian on valmista? Ne hiiret on saatava pois päiviltä ja nopeasti, hän kysyi.
- Älkää huoliko, teidän kuolleisuutenne. Enää hetki ja se valkea rotta on yhtä tahdoton kuin muutkin zombit, Nuikki hykerteli.
Leipäjuusto hieroi käsiään yhteen.
- Loistavaa. Kunhan niistä turhanpäiväisistä polkupyöräpäästäisitä on päästy voin helposti kuljettaa sen jäähiirosen Plutoon. Ylipäällikkö tulee riemastumaan ikihyviksi kun tuon hänelle hiiren joka tuottaa niin paljon lunta, jäätä ja vettä kuin on tarvis, hän naureskeli.
Juuri silloin Rasvanahka juoksi paikalle.
- Pomo. Ne jyrsijät on tulossa. Meidän meidän Thriller-tasotuksella ei o mitään mahiksia niitä vastaan, hän ilmoitti.
Leipäjuusto irvisti turhautumisesta ja kääntyi sitten Nuikin puoleen.
- Alkaako olla valmista? hän kysyi.
- Hetki pieni vain ja se on paketissa. Valkea jyrsijä on nyt zombitasolla teidän aamuisuuttenne, Nuikki ilmoitti.
Leipäjuusto virnisti ilkeästi.

Turbo, Moto, Santtu ja Elsa olivat nyt matkalla kohti Leipäjuuston tornitaloa. Nyt ei ollut aikaa hukattavissa. Kenelläkään heistä ei ollut aavistustakaan siitä, mitä pahikset oikein juonittelivat, ja missä kunnossa Vinski oli. Toivottavasti Vinski olisi vielä pelastettavissa. Toivottavasti mitään peruuttamatonta ei ollut ehtinyt tapahtua.

Tornitalon pihalle tullessaan nelikko huomasi että vahdissa oli pari tusinaa hanttapuleja, joista ei kuitenkaan ollut juuri ollenkaan vastusta sankareillemmen. Nelikko syöksyi suoraan ikkunasta sisään juuri siihen huoneeseen, jossa Vinski ja pahikset olivat. He olivat melko järkyttyneitä huomatessaan mitä Vinskille oli tapahtunut.

Vinskin pää roikkui rintaa vasten ja hän näytti olevan tajuton. Moto iski nopeasti Rasvanhan tieltään ja tarttui Leipäjuustoa rinnuksista.
- Mitä sä teit Vinskille senkin eväkäs! hän karjui.
Turbo tähtäsi Nuikkia laserpistoolilla. Tytöt riensivät Vinskin luokse. Santtu alkoi avata siteitä, kun Elsa tutki missä kunnossa Vinski oli. Äkkiä Vinski nosti katseensa ja Elsa peräytyi pelästyneenä. Vinskin kasvot olivat kalman kalpeat, silmät tyhjät ja elottomat ja suusta kuului samanlaista ölinää kuin zombeista. Santtu ei ehtinyt tehdä mitään kun vyöt avautuivat itsestään ja Vinski nousi ylös. Ennen kuin kumpikaan tyttö tajusi Vinski jo iski Santun tieltään ja kääntyi Elsan puoleen. Elsa peräytyi kauhistuneena. Yhdestä hänen parhaista ystävistään oli tullut zombi joskin ei yhtä kuollut kuin zombi.

"Ei hyvältä näytä", Turbo sanoi. "Meidän pitää nyt varmistaa, ettei Vinski vahingoita itteensä tai ketään muuta ku se on tuossa tilassa. "

Turbo ja Moto ottivat köyttä ja sitoivat Vinskin kädet ja jalat ettei tämä vain aiheuttaisi tarpeetonta vahinkoa itselleen tai muille.

Moto kääntyi Santun ja Elsan puoleen ja kysyi heiltä: "Ootteko te kunnossa?"

(Anteeksi kun jäi lyhyeksi  )

(No problem )

Santtu ja Elsa nyökkäsivät. Juuri samalla hetkellä Vinski onnistui vapautumaan köysistä ja lähti hitaasti laahustamaan kavereitaan kohti. Turbo yritti hillitä aivopestyä ystäväänsä mutta turhaan. Hän lensi päin seinää. Moto tarttui Vinskin käsivarsiin saadakseen tämän pysähtymään mutta lensi pian Turbon seuraksi. Vinski käänsi katseensa Santtuun ja Elsaan. Santtu huomasi että Vinski oli suunnannut katseensa suoraan Elsaan. Vinskin kohde oli Elsa. Santtu siirtyi Elsan ja Vinskin väliin.
- Vinski, katso mua. Se oon mä. Santtu, hän sanoi.
Vinski pysähtyi hetkeksi. Aivan kuin yrittäen muistaa. Sitten hän jatkoi taas rävähtämätöntä suuntaustaan kohti Elsaa. Santtu yritti estää, mutta ylös päässyt Rasvanahka tarttui häneen. Vinski tarttui Elsan ranteeseen ja väänsi sen selän taakse. Hanttapulit saartoivat Turbon ja Moton. Leipäjuusto virnisteli.
- Näyttääpä siltä, että olen niskan päällä, hän naureskeli.

Tilanne oli tukala, eikä siitä pääsisi noin vain pois. Vinski oli mielenhallintaimplantin vaikutuksen alaisena tullut vaaralliseksi ja vaikeaksi pidätellä. Turbo ja Moto olivat vihollisten ympäröimät.
"Pitäiskö heiluttaa häntää?" Moto kysyi Turbolta.

Santtu pani merkille, että Nuikki hääräili tietokoneen ääressä - eikä minkä tahansa tietokoneen vaan juuri sen tietokoneen joka kontrolloi mielenhallintaimplanttia. Hän päätteli, että hänen olisi päästävä käsiksi tietokoneeseen, jotta hän voisi kytkeä mielenhallintalaitteen pois päältä ja palauttaa Vinskin normaalitilaan. Mutta miten hän tekisi sen kun hän ja hänen ystävänsä olivat vihollisten saartamina ja Vinski oli aivopesun takia mahdoton hallita?

Leipäjuusto virnuili ja kääntyi sitten kätyriensä puoleen.
- Sitokaa heidät ja viekää valkoinen tyttöhiiri alukseeni. Muille minulla ei ole käyttöä, hän sanoi.

Muutama minuutti myöhemmin Turbo, Moto ja Santtu roikkuivat ranteista sidottuina vaha-altaan yllä. Leipäjuusto virnuili omahyväisesti.
- Toivottavasti olette mukavasti sillä tähän teidän kolmen matka taitaakin päättyä. Valkoinen hurjastelija on kyllä aivopestynä ihan varteen otettava alainen, hän totesi.
Moton silmä paloi punaisena.
- Jos sä taitat hiuksenkin Elsan päästä niin mä vannon et teen susta karpin ruokaa, hän karjui.
- voi en minä häntä satuttaa aio. Vain kuljettaa hänet Pluton ylipäällikölle eläväksi sadettajaksi, hän nauroi ja lähti huoneesta.
Nuikki painoi nappia koepöydässä. Kolmikko alkoi hitaasti laskeutua kohti vaha-allasta.

(Tosi tukalan oloinen tilanne. Jatkaminen tuntui vähän hankalalta, joten en tiedä miten jatkaa mutta yritän kuitenkin saada jotain aikaiseksi.)

Tilanne oli aika tukala. Santun, Turbon ja Moton piti yrittää keksiä keino jolla päästä pois köysistä ennen kuin he päätyisivät altaaseen ja muuttuisivat vahanukeiksi. Sitä paitsi Vinski oli yhä aivopesun vaikutuksen alainen, ja ainoa keino palauttaa hänet normaalitilaan olisi päästä käsiksi tietokoneeseen, joka kontrolloi Vinskissä yhä kiinni olevaa implanttia. Nyt oli pakko tehdä jotain.