Jatka tarinaa

Korjaamolla jätkät, Elsa ja Santtu juttelivat keskenään ilman minkäänlaista aavistusta siitä mitä Leipäjuusto puuhaili. Moto oli hyvää vauhtia toipumassa nukutusaineesta ja hänen olonsa oli jo virkeämpi. Päätä särki yhä, mutta se oli menossa ohi.

Leipäjuusto katsoi hämmästyneenä velociraptoreita. Hän oli toki toivonut että kuljettimesta tulisi esiin ei niin tieteellinen ja brutaali konna, ja nuo matelijat vaikuttivat hyvin brutaaleilta.

Keltainen velociraptor, joka oli ilmeisesti johtaja, nuuhki ilmaa ja käänsi sitten vihreät silmänsä suoraan Leipäjuustoon.
- Kuka olet typerä nisäkäs, matelija murisi uhkaavasti.
Leipäjuusto nielaisi pienesti. Vihreiden silmien eläimellinen tuijotus oli aika puistattava.
- Tuota itse asiassa ole Plutosta ja olen kala, hän mumisi, mutta rykäisi sitten ja muuttui oitis liikemiesmäisemmäksi.
- Hyvät herrat, olen Lalli Leipäjuusto ja pyytäisin mielelläni apua erään erään pienen päästäisongelman kanssa, hän sanoi.
Raptorit näyttivät kummastuneilta.
- Tää saattaa olla thmä kysymys, mut jos sulla on jyrsijäongelma niin miks sä et hanki tuholaistorjujaa? tummanruskea matelija kysyi.
Tummanruskean vieressä seisova pinkki raptori pamautti häntä päähän.
- Pää kiinni, Haxx, pinkki murisi.

Rasvanahkakin huomasi raptorit ja pelästyi. Hän piiloutui Nuikin työpöydän taakse. Leipäjuusto hikoili hermostuneena - miten hän saisi suostuteltua raptorit yhteistyöhön?

- Kuulkahan hyvät herrat. Jos me voisimme yhdistää voimamme niin voisimme saavuttaa päämäärämme yhteistyöllä. Te nirhaatte ne rotat ja minä autan tietä saavuttamaan oman tavoitteenne. Miltä kuulostaa, Leipäjuusto ehdotti.
Raptorit katsoivat toisiaan ja kerääntyivät hetkeksi yhteen kuin neuvotellakseen rauhassa. Sitten johtaja kääntyi leipäjuuston puoleen.
- Hyvä on nisäkäs. Tehdään kaupat. Olen Badrap ja nämä kaksi ovat Spittor ja Haxx, Badrap sanoi.
Leipäjuusto  huokaisi helpotuksesta.
- Tuota saanko tiedustella mikä on tavoitteenne? hän vielä kysyi.
- Ilmaston lämmittäminen matelijolle sopivaksi ja tehdä tästä typerästä pienestä mutapallosta liskojen paratiisi, Badrap murahti.

Leipäjuusto hymyili häijyn tyytyväisenä. "Selvä on. Järjestän asiat niin että meidän molempien tavoitteet toteutuvat."

Koska Leipäjuusto oli kierompi kuin korkkiruuvi, hän ei oikeasti aikonut auttaa raptoreita pääsemään kohti tavoitetta. Häntä kiinnosti vain ja ainoastaan se että hän pääsi eroon prätkähiiristä hinnalla millä hyvänsä. Mutta hän piti todelliset ajatuksensa omana tietonaan.

Leipäjuusto napsautti sormiaan.
- Nuikki, viitsisitkö näyttää uusille ystävillemme kuvan heidän saalistaan, hän pyysi.
Nuikki veti vapisevin käsin esille kuvan prätkähiiristä ja ojensi sen Badrapille. Velociraptor nappasi kuvan ja tutki sitä tarkoin. Sitten hän ojensi kuvan Spittorille ja Haxxille.
- Nuo jyrsijät ovat pian historiaa, hän murahti ja sitten raptorit häipyivät sateeseen.

Korjaamolla koko jengi katseli uutislähetystä televisiosta. Moton vointi oli jo sen verran kohentunut että hän pystyi jo seisomaan. Hän tarjoutui viemään roskat ulos, ja pani merkille sateen. Sade itse asiassa oli aika virkistävää. Mutta sitten hän katsoi kadulle ja näki raptorien lähestyvän.

- Mitä? Moto aloitti kysymyksen mutta ei päässyt loppuun kun raptorit saartoivat hänet.
- Katsos vain. Mitäs täältä löytyy. Ettei vaan ois yks niistä jyrsijöistä, Badrap naureskeli.
Moto otti nopeasti puolustusasennon. Kaikesta päättäen nämä jättimatelijat eivät olleet hyviä tyyppejä. Raptorit virnistivät ja vetivät esille omat aseensa. Badrapilla oli lasertykki, Spittorilla sumuttimet ja Haxxilla vihreät terät. Moto irvisti uhkaavasti ja veti esille oman lasertykkinsä, mutta ennen kuin hän ehti ampua Spittor ampui siihen jonkilaista violettia liimaa muistuttavaa ainetta joka lukitsi tykin paikalleen. Badrap ja Haxx kävivät yksissä tuumin Moton kimppuun. Moto yritti puolustautua mutta se tuntui olevan toivotonta. Raptoreilla oli ylivoima. Lopulta Moto lojui maassa hengästyneenä ja verinaarmuilla.
- No niin, mitäs tehdään sille, Haxx kysyi.
- Sen tappaminen olisi liian lempeää, Badrap murahti.
Samassa heidän takaansa kuului kauhistunut huuto ja raptorit kääntyivät ympäri. Elsa seisoi kujan suulla tuijottaen järkyttyneenä Motoa ja raptoreita. Kuullessaan Elsan äänen Moto sai hetkeksi voimansa takaisin ja hyökkäsi takaapäin Badrapin kimppuun kaataen hänet.
- Juokse Elsa! Hae muut! Sano et mä tarviin apua! Moto huusi.
Elsa olisi ilmiselvästi halunnut auttaa mutta velociraptorit saivat häneen liikettä. Hän alkoi juosta kohti korjaamoa. Badrap iski Moton niskastaan ja paiskasi hänet vasten seinää. Moto irvisti kivusta ja valui sitten makaamaan maahan tajuttomana. Spittor ja Haxx katsoivat pomoaan.
- Mitäs me tehdään sen albiinon typykän suhteen? Se pääs haneen, Haxx kysyi.
Badrap ei heti vastannut vaan nosti Moton ylös kaulasta roikottaen.
- Sama se. Houkuttelemme ne hiiret ansaan ja tässä meillä on oiva syötti, hän murisi.

Raptorit veivät Moton pois, ja järkyttynyt Elsa kiiruhti takaisin sisätiloihin kertomaan muille mitä oli tapahtunut.

Turbo, Vinski, Rontti ja Santtu kääntyivät katsomaan sisään sännännyttä Elsaa. Valkea hiirineito oli kalmankalpea.
- Elsa, mikä ihme sulla on? Vinski kysyi.
- Ve-ve-velociraptoreita, Elsa onnistui änkyttämään.
Hiiret katsoivat toisiaan hämmästyneinä. He olivat kyllä katsoneet Jurassic parkia mutta että Elsa näkisi esihistoriallisia saalistajia. Santtu huomasi äkkiä ettei Moto ollut Elsan mukana.
- Mis Moto on? hän kysyi.
- Ne-ne raptorit vei sen, Elsa onnistui kertomaan ennen kuin rojahti shokin takia istumaan ovea vasten.

Toisaalla Moto palasi tajuihinsa todella ilkeän päänsäryn avittamana.
- Argh. Kiva. Just kun siit pääs eroon, hän voihkaisi ja yritti nousta istumaan.
Samassa Moto huomasi jotain. Hän ei pystynyt liikuttamaan käsiään. Moto avasi hitaasti silmänsä ja tajusi makaavansa homeisella lautalattialla tiukasti sidottuna.
- Ne raptorit, hän ajatteli.

Santtu auttoi Elsan sohvalle istumaan. Turbo, Vinski ja Rontti vilkaisivat toisiaan ja päättivät yhdessä lähteä etsimään Motoa. Pojat pukivat kypärät päähänsä, hyppäsivät prätkiensä kyytiin ja lähtivät etsimään Motoa.

Pojat ajoivat kujalle jossa Elsa oli nähnyt viimeksi  Moton ja raptorit. Kujalla oli kyllä tappelun jälkiä mutta se oli muuten tyhjä. Maassa oli suuria kynsien jälkiä joita Rontti polvistui tutkimaan.
- Nä ei näytä minkään tavallisen Leipiksen roiston jäljiltä. Sil täytyy olla hommissa joitain tosi raskaan sarjan konnia, hän sanoi.
- Eiks Elsa puhunu jotain velociraptoreista? Vinski kysyi.
Ennen kuin kukaan ehti vastata Turbon prätkän radiosta alkoi kuulua ääntä.
- No oletteko te jyrsijät tulossa vai ette? radiosta kuului eläimellinen murina.
Turbo avasi yhteyden.
- Kuka sä oot? hän kysyi.
- Olen yksi ystävänne sieppaajista, vastaus kuului.
Sitten radiosta kuului Moton ääni:
- Jätkät!
- Moto! Turbo huudahti.
Vinski ja Rontti katsoivat häntä häkeltyneinä.
- Niillä on Moto, Turbo sanoi.
- Aivan niin. Yrittäkää löytää hänet jos voitte, murina kuului taas.
Sitten radiosta kuului jonkilaisia tappelun ääniä ja sitten Moton ääni:
- Jätkät! Mä en o varma mis mä oon mut tää näyttäis autiotalolta. Älkää tulko tänne. Se on a-Aaargh!
Sitten ääni vaihtui taas ja Moton ääni haalistui takana kuuluviin tappelun ääniin.
- Teillä on 4 tuntia aikaa. Kello käy, ääni murahti ja sitten radioyhteys katkesi.

Yhteyden katkettua pojat päättivät Moton varoituksista huolimatta ryhtyä toimeen. Eivät he voineet jättää toveriaan yksin pahisten kanssa. Ongelmana oli ettei heillä ollut varmaa tietoa siitä missä Moton mainitsema autiotalo sijaitsi. Joka tapauksessa oli pakko tehdä jotain.

Badrap murskasi radion jalkansa alla ja kääntyi sitten Moton puoleen jota Haxx ja Spittor pitelivät maassa. Moton poskessa oli kaksi verta vuotavaa haavaa Badrapin iskettyä hänet maahan. Moto yritti yhä tapella itsensä vapaaksi vaikka se oli todella toivotonta. Badrap nosti Moton kasvot omiaan kohti leuasta pidellen.
- Sinä ja ystäväsi olette pian historiaa, Badrap murisi.
Moto irvisti raivoisasti.

Turbo, Vinski ja Rontti olivat yhä matkalla kohti autiotaloa. Turbo huomasi kojelaudalla vilkkuvan valon. Hän oli onnistunut paikantamaan Moton joka ei onneksi ollut kovin kaukana.

Spittor seisoi laudatun ikkunan ääressä ja näki laudan raosta että hiiret olivat tulossa kohti rakennusta.
- Ne jyrsijät on tulossa, hän ilomitti.
Badrap virnisti julmasti ja katsoi sitten Motoa.
- Sinä ja ystäväsi olette pian mennyttä ja sen jälkeen saalistamme sen naaraan, hän naureskeli.
Moto ei voinut oikein muuta kuin mulkoilla sillä hänen suunsa oli tukittu ilmastointiteipillä. Badrap katsoi kavereitaan.
- Selvä sitten. Järjestetään se ansa, hän murahti.

Turbo, Vinski ja Rontti olivat pian päässeet autiotalolle. Kolmikko juoksi ovelle ja Turbo valmistautui avaamaan oven. Kaikilla oli aseet esillä. Turbo katsoi muita ja Vinski ja Rontti nyökkäsivät. Turbo kiskaisi oven auki. Rakennus näytti olevan tyhjillään.

Turbo katsoi ympärilleen. "Ei ristin sielua. Oon kuitenkin varma et Moto on täällä jossain."
"Ei se voi kaukana olla", Vinski totesi. 
"Musta tuntuu siltä et tässä on koira haudattuna", Turbo sanoi katsellen tyhjää rakennusta.

Äkkiä toisesta huoneesta alkoi kuulua liikettä ja tukahtuneita huutoja. Rontti riensi ovelle ja avasi sen. Moto lojui lattialla sidottuna ja suu tukittuna imastointiteipillä. Turbo ja Vinski riensivät myös paikalle.
- Moto. Koita kestää kamu, Turbo sanoi ja riensi hatmaan hiiren luo muut kannoillaan.
Vinski kiskaisi ilmastointiteipin Moton suulta jolloin Moto sai vihdoin äänensä kuuluviin.
- Jätkät, se on ansa! hän huusi.
Juuri silloin ulko-ovi pamahti kiinni.
- Hah hah ha! Te jyrsijät ette taidakaan olla niin fiksuja kuin luulette, kuului oven takaa.
- Kuka toi on? Vinski kysyi.
- Ne on ne raptorit, Moto selitti samalla kun Rontti vapautti häntä köysistä.
Samassa rakennuksessa alkoi tuntua pistävä haju. Turbo nuuhki ilmaa ja irvisti.
- Haistatteks? Ihan ku bensa! hän huudahti.
Samassa kuului roihahduksen ääni ja oranssit lieskat alkoivat loimottaa laudoituksen välistä.

Nyt oli kiire vapauttaa Moto ja poistua palavasta autiotalosta. Rontti ja Turbo vapauttivat Moton ja irroittivat tämän ranteissa ja nilkoissa olleet köydet. Sisätiloissa alkoi olla kuuma, ja huoneessa oli savua. Hiiret pukivat kypärät päähänsä ja alkoivat etsiä uloskäyntiä.  Ulko-ovi löytyi, mutta katosta putosi palava lauta hiirten eteen. Ainoa mahdollisuus päästä ulos oli ikkuna, ja rikottuaan ikkunan hiiret kiipesivät ulos ikkunan kautta. He olivat onnistuneet poistumaan palavasta rakennuksesta.

Ei aikaakaan kun koko rakennus oli tulessa. Jätkät riisuivat kypäränsä ja yskivät.
- Onks kaikki ok? Turbo kysyi.
Muut nyökkäsivät.
- Jeah ollaan me. Kiitti, kundit, kun tulitte avuks, Moto sanoi.
Rontti tarttui harmaata hiirtä olkapäästä.
- Ei me sua niiden matelijoiden armoille oltais jätetty, hän naurahti.
Vinski oli mennyt hakemaan prätkiä mutta kurkisti nyt kulman takaa.
- Tota, jätkät. Huonoja uutisia. Ne liskot tais pöllii meidän prätkät, hän ilmoitti.
Muut riensivät paikalle. Paikka mihin he olivat jättäneet prätkät oli tyhjillään. Moto näytti huolestuneelta.
- Badrap sano et heti kun meistä on päästy ne lähtee Santun perään. Se ja Elsa on vaarassa, hän sanoi.
- Ja miten me muka kaupunkiin päästään? Me ollaan jossain korvessa, Vinski ähkäisi.

Santtu ja Elsa olivat yhä korjaamolla tietämättömänä siitä että Raptorit olivat heidän perässään. Santtu tarjosi Elsalle kupin teetä ja piti tälle seuraa. Naiset toivoivat, että jätkät selviäisivät ja että Moto pelastuisi.

Elsa alkoi pikkuhiljaa selvitä shokista ja siemaili nyt teetä katsellen Santun kanssa Neiti Marple TV-sarjaa. Äkkiä Elsa hytisi kylmästä. Santtu katsoi häntä.
- Onks kaikki okei? hän kysyi.
- Mulla on paha tunne. Jokin tai jotkut on tulossa eikä ne ole ystäviä, Elsa sanoi.
Samassa korjaamon ovi potkaistiin hajalle ja sisälle astui kolme velociraptoria. Elsa huudahti kauhusta ja perääntyi seinää vasten. Santtu yritti näyttää rohkealta vaikka ei sitä todellakaan ollut.

Jätkät yrittivät keksiä keinoa päästä takaisin kaupunkiin ilman prätkiä. Vinski huomasi tiellä lähestyvän pakettiauton ja viittoi sitä pysähtymään. Jätkät selittivät auton kuljettajalle että he tarvitsivat kyydin kaupunkiin koska heillä ei ollut kulkuvälineitä. Kuski suostui auttamaan, ja jätkät matkustivat kohti kaupungin keskustaa kohti korjaamoa. Mieluummin he olisivat itse ajaneet moottoripyörillään, mutta nyt ei ollut valinnanvaraa. Korjaamon kohdalla jätkät nousivat pois kyydistä ja kiittivät kuskia, joka ajoi pois. 

Jätkät huomasivat raptorit oviaukon luona.

- Hei, matelijat! Turbo huusi.
Raptorit kääntyivät ympäri. Badrapin silmät laajenivat hämmästyksestä kun hän näki hiiret.
- Mitä? Teidänhän piti tuikata se tönö tuleen! hän karjui Spittorille ja Haxxille.
- Niin me tuikattiinkin, Spittor yritti selittää.
Badrap murisi.
- Mrrr sama se. Hoidelkaa te nuo hiiret. Minä huolehdin naaraasta, hän murahti ja syöksyi sisälle. korjaamoon.

Santtu poimi rengasraudan käteensä valmiina puolustautumaan. Elsa säikähti pahanpäiväisesti nähdessään Badrapin tulevan sisälle oviaukosta.

Samaan aikaan jätkät huomasivat kahden raptorin tulevan suoraan kohti. Hiiret olivat valmiita taistelemaan.