Jatka tarinaa

Turbo syöksyi Moton luo ja irroitti kaasunaamarin tämän kasvoilta.
- Ootsä okei, isoveikka? hän kysyi ja samalla laserleikkurin Pirajan kädestä seinään.
Vinski auttoi Moton ylös leikkauspöydältä mutta oli ilmiselvää ettei harmaa jättiläinen selviäisi nukutuskaasusta niin helposti kuin Turbo ja Vinski. Pari vartijaa säntäsi sisälle mutta Elsa jäädytti lattian ja vartijat lensivät lattialle. Tohtori päätti toimia ja ampui köysikoukun kohti Santtua joka kietoutui hänen ympärilleen. Piraja kiskaisi Santun luokseen ja osoitti tätä lasertykillään.
- Santtu! Elsa huudahti.
- Aivan niin. Yksikin liike ja nainen menettää henkensä, Piraja uhkasi.

Jälleen yksi tukala tilanne. Kaikki olivat satimessa ja Santtu ei päässyt mihinkään Piraijan lujasta otteesta. Moto oli yhä sekaisin nukutuskaasun takia, eikä hän voinut sen takia taistella juuri sillä hetkellä. Santtu oli pakko pelastaa, mutta oli olemassa se riski että hullu tohtori toteuttaisi uhkauksensa. Tämä tohtori Piraija oli vieläkin vaarallisempi ja sekopäisempi kuin Nuikki.

Moto voihki ja yritti selvittää päätään mutta ei onnistunut. Hän nojasi Vinskin hartiaa vasten ja näytti siltä että tuupertuisi kohta. Elsa vilkaisi vain kerran jätkiä ja katsoi sitten Pirajaa.
- Maista tästä, kupolipää, hän sähähti ja ampui käsistään jäätä lattiaan.
Lattia jäätyi Pirajan alla ja hän lensi lattialle päästäen samalla irti Santusta. Lasertykistä laukesi laser kattoon. Katto alkoi sortua.
- Nyt olis parasta alkaa painua, Turbo totesi.
Muut nyökkäsivät. Elsa auttoi Santun ylös ja sitten sankaritiimi alkoi juosta ulos rakennuksesta Vinski kantaen Motoa olallaan.

Koko tiimi pääsi ulos viime hetkellä juuri ennen kuin koko rakennus sortui. He nousivat prätkiensä kyytiin ja suuntasivat kohti korjaamoa. Moto sai silmänsä auki mutta oli edelleen hyvin sekava nukutusaineen jäljiltä.

Elsa vilkaisi Motoa joka piteli päätään voihkien.
- Ootsä okei? hän kysyi.
- Jeah, uuh. Päästä vaan heittää, Moto mutisi.
Ei aikaakaan kun sankaritiimi oli päässyt takaisin korjaamolle. Elsa auttoi Moton sohvalle lepäämään.
Vinski oli ollut jo jonkin aikaa vaiti mutta aukasi nyt suunsa.
- Tota Santtu. Mä haluaisin sanoo et .... Kiitti, hän mutisi.
Tytöt katsoivat Vinskiä hämmästyneinä.
- Kuulinks mä just oikeen? Sä myönnät et me osataan antaa pahiksille turpiin? Santtu kysyi huvittuneena.
- Joo myönnän kyllä. Kiitos. Me ei oltais päästy sieltä ulos ilman apua, Vinski hymähti hieman ärtyneenä.
- Ei ainakaan nukutuskaasun vaikutuksen alaisina, Elsa hihitti.

Motokin tajusi mitä oli tapahtunut. "Kiitti." Hän hymyili ystävällisesti Santulle ja Elsalle.
"Eipä kestä. Moto, ota nyt rauhallisesti kunnes voit paremmin", Santtu sanoi. "Sait aika reilun annoksen nukutusainetta."

Vinskin oli pakko myöntää itselleen, että hänkin saattaisi joutua tilanteisiin joist ei pääse pois yksin vaan joskus hänkin voisi tarvita apua. Mutta hän ei missään nimessä sanoisi sitä ääneen.

Turbo hymyili huvittuneena mutta vakavoitui sitten.
- Meil on viel yks juttu hoidettavana. Meidän on saatava Rontti vapaaks, hän sanoi.
Elsa näytti yllättyneeltä.
- Onks Rontti maassa? hän kysyi.
Turbo nyökkäsi.
- Se on Leipiksen tornis vankina. Pitää vaan keksii miten me saadaan se vapaaks, hän sanoi ja hieroi leukaansa.
- Mulla ois ajatus, Santtu sanoi hymyillen ovelasti.

"Mikä ajatus?" Vinski uteli. Muutkin hiiret katsoivat Santtuun päin koska halusivat tietää mitä Santulla oli mielessä.
"Turbo, mistä tiesit et Rontti on maassa?" Moto ihmetteli. Hän hieroi särkevää päätään.

- Kun me hyökättiin torniin ekalla kerralla sitä pidettiin labrassa vankina muistaks? Turbo kysyi.
Moto puisteli päätään ja irvisti kivusta. Kolaus päähän hummerin saksista ja nukutuskaasu oli nähtävästi vienyt häneltä hetkellisesti lähimuistin.
Hieman myöhemmin Turbo, Vinski ja Santtu olivat päässeet takaisin Leipäjuuston tornille. Moto oli jäänyt korjaamolle toipumaan ja  Elsa oli luvannut huolehtia hänestä.
- Muistaaks kaikki nyt suunnitelman? Santtu selitti.
- Joo kyllä mut miks meidän piti vetää päälle nä  kissatrikoot? Vinski kysyi ja venytti yllään olevaa ihonmyötäistä trikoopukua.
- Ei tää muuten ois mission impossible, Santtu totesi samalla kun Turbo irroitti ilmastointi kanavan ritilän.

Jos Elsa ei olisi ollut korjaamolla, Moto olisi tylsistynyt perusteellisesti. Harmaa hiiri vain toivoi että hänen toverinsa onnistuisivat pelastamaan Rontin. 

Samaan aikaan Turbo, Vinski ja Santtu ryömivät pitkin ilmastointikanavaa. Vinskin mielestä kissatrikoot olivat harvinaisen nolo asu, mutta muutakaan ei ollut saatavilla tähän hätään. Kanava tuntui loputtoman pitkältä, mutta lopulta Turbo näki ritilän välistä vilauksen Rontista.

- Rontti löyty, hän kuiskasi.
Muut ryömivät lähemmäs ja huomasivat kurkkivansa suoraan labraan. He huomasivat jotain muutakin. Tohtori Piraja oli nähtävästi selvinnyt tuhotuneesta sotilastukikohdasta.
- No katos vaan. Tohtori Amazonikin näyttäis olevan paikalla, Vinski totesi.
- Ok kaverit. Naamarit päähän, Santtu sanoi ja veti kommandopipon kasvoilleen.
Labrassa tohori Piraja kihisi raivosta. Hiiret olivat onnistuneet jallittamaan häntä peruteellisesti. Hän oli jo muuttunut Pirajan näköiseksi.
- Minulla olivat ne hiiret aivan hyppysissäni ja sitten kaksi tyttöä onnistuu tekemään suunnitelmani tyhjiksi, Piraja murisi.
- No minulle se on arkipäivää, Leipäjuusto hymähti.

"Suu kiinni!" Piraija ärähti, ja Leipäjuusto ymmärsi että nyt olisi parempi olla vaiti.

Samalla hetkellä Rontti oli havahtunut todellisuuteen ja näki ritilän läpi kommandopipoisen pään mutta ei tunnistanut kenellä pää kuului. Hetken kuluttua Piraija ja Leipäjuusto poistuivat labrasta.

Santtu näki sen ritilän raosta.
- Ok reitti selvä, hän sanoi ja irroitti ritilän.
Kolme kommandopipoista kissatrikoihin pukeutunutta hahmoa loikkasi alas ilmastoinnista. Rontti tuijotti näkyä ällistyneenä.
- Mitä...? hän aloitti kysymyksen.
- Miten pyyhkii vanhus? Vinski sanoi.
Rontin leuka loksahti auki.
- Turbo? Vinski? Santtu? Oikeesti miks ihmeessä teil on tollaset puvut? hän kysyi ällistyneenä.
- Kysy Santulta, Vinski hymähti.

"Ne on valeasuja", Santtu selitti. "Nyt meidän pitää saada sut pois täältä."
Vinski kohotti aseensa ja ampui rikki kahleet jotka olivat pidätelleet Ronttia paikoillaan. Rontti nousi seisomaan ja oli hyvillään siitä että hän oli päässyt kahleista. Nyt pitäisi vain poistua paikalta mahdollisimman huomaamattomasti.

Juuri silloin labran ovi aukesi ja sisään astuivat Slash, Slobster ja Rasvanahka.
- Hei,  se papparainen on vapaana. Napatkaa ne, Rasvanahka  huudahti.
Roistokolmikko kävi hyökkäykseen.
- Se siitä huomaamattomasta poistumisesta, Santtu mutisi ja oli jo valmis taisteluun.
Kun Slash pääsi lähelle Turboa tämä pamautti marliinin rintaan tyylikkään karatepotkun. Vinski iski sarjatulella löyntejä Slobsterin  vatsaan. Rasvanahka yritti napata Santun mutta tyttöpä loikkasi ilmaan ja mojautti terävän lentopotkun suoraan öljyisen karpaasin leukaperiin. Konnat kaatuivat yhtenä rivinä maahan. Rontti tuijotti kolmikkoa suu auki.
- Milloin te oikein opitte tappelemaan noin? hän ihmetteli.
- Pienoinen kertauskurssi karatesta, Santtu selitti hymyillen ja auttoi sitten Vinskin kanssa Rontin ilmastointiin samalla kun Turbo asensi aikapommin.

Tiimi lähti ryömimään ilmastointikanavaa pitkin ulos tornitalosta. Pölyinen kanava sai heidät aivastelemaan, mutta parissa minuutissa he pääsivät ulos rakennuksesta ja hyppäsivät prätkiensä kyytiin juuri ennen kuin aikapommi räjähti saaden aikaan tornin sortumisen.

Kolmikko kiskaisi kommandopipot päästään ja teki ylävitosen.
- Sun suunnitelmas suju kun rasvattu, Turbo naurahti ja läimäytti Santtua selkään.
- No on siitä näemmä ollu jotain hyötyä et te tuijotatte Bondien lisäks muitakin vakoojafilmejä, Santtu hymyili.

Samaan aikaan korjaamolla Moto oli noussut istumaan sohvalle ja tuijotti nyt seinäkelloa. Aika tuntui matelevan. Toivottavasti Santun suunnitelma onnistuisi.

Elsa tuli juuri silloin keittiön puolelta mukanaan pari tölkkiä kotikaljaa. Hän huomasi Moton mietteliään ilmeen.
- Moto? hän kysyi.
Moto havahtui ajatuksistaan ja aikoi nousta mutta jalat eivät vieläkään tuntuneet kantavan kunnolla. Elsa tuki häntä.
- Sun ei kannata nousta. Se oli aika raskas annos, hän sanoi auttaessaan Moton takaisin istumaan sohvalle.
- Ootsä kokenu jotain samanlaista vai? Moto kysyi naurahtaen.
- No jos umpisuolen poisto ja komplikaatiot lasketaan niin olen, Elsa hymyili.
Moto hymyili ja kosketti Elsan leukaa sormillaan. Hän oli jo aikeissa suudella kun riemusta hihkuva kolmikko palasi korjaamolle Rontin kanssa.

Moto oli hyvillään siitä että Santun suunnitelma oli onnistunut ja siitä että Rontti oli pelastinut.

"Me onnistuttiin!" Santtu intoili.
"Katsokaa kuka tuli", Vinski sanoi ja viittasi Ronttiin. 
"Elsa, tässä on Rontti. Rontti, tässä on Elsa." Santtu esitteli Elsan ja Rontin toisilleen.

Rontti nyökkäsi hymyillen Elsalle.
- Sulla näyttää sujuvan täällä suht hyvin, hän totesi.
Elsa nyökkäsi hymyillen ja punastui lievästi. Rontti kääntyi katsomaan muita.
- Mun alkuperäinen tarkotus oli tulla tsekkaan miten Elsalla sujuu maassa. Vanhiko vaan et merimonsterit päätti napata mut heti kun pääsin ulos aluksesta, hän selitti.

Rontti oli hyvillään siitä että Elsa oli kunnossa. Hän kertoi koko jutun siitä miten hän oli saapunut maahan ja miten ne merihirviöt olivat napanneet hänet. Jätkät ja Santtu kertoivat oman tarinansa muutaman viime päivän tapahtumista.

Rontti nyökkäili.
- Teil on ollu aika rankat oltavat etten sanois, hän totesi.
- Eikä siinä vielä kaikki. Lukioaikainen suhde on taas noussu kartalle, Vinski vitsaili.
Sekä Elsa että Moto punehtuivat aika voimakkaasti.

"Maistuisiko kotikalja?" Santtu kysyi Rontilta ja nousi ylös mennäkseen keittiöön.
"Mikä ettei. Avaruusmatkailu ja panttivankina oleminen tekee janoiseksi." Rontti otti vastaan Santun tarjoaman tölkin ja alkoi juoda siitä.

Samaan aikaan tornin raunioilla Leipäjuusto harmitteli jälleen yhtä puihin mennyttä suunnitelmaa.
- Ja taas sama juttu. Tämä juttu toistaa aina samaa kaavaa. Minä keksin suunnitelman ja hiiret tuhoavat sen. Niistä merenelävä konnistakaan ei ollut apua, hän mutisi ja kääntyi sitten Nuikin puoleen.
- Joten olisikohan sinulla jotain vähemmän tieteellistä ja enenmmän brutaalia konnaa? Leipäjuusto kysyi.
Nuikki verrytteli sormiaan ja käveli kuljettimen luo.
- No katsotaan mitä onnetar meille arpoo, hän totesi ja veti kahvasta.
Kuljetin vilkkui ja hohti hetken aikaa. Sitten suuaukosta astui päkijöillä seisova keltainen liskomainen jalka jossa oli tappavan näköinen raatelukynsi. Kuljettimesta astui esiin kolme esihistoriallista humanoidi liskoa. Leipäjuusto tuijotti matelijoita hämmästyneenä.
- Velociraptoreita? hän hämmästyi.