Marsin Puolustajat (K-13)

Jatkuu 

8. Luku: Näkymätön nainen

Masi. Joskus ihmettelen miksi iskin silmäni häneen koska melkein joka välissä häntä tekisi mieli läimäyttää.

Nimi on Sissi ja mut tunnetaan Marsin Puolustajien Näkymättömänä naisena. Joo mut tunnetaan Näkymättömänä naisena mut mä en todellakaan ole niin näkymätön kuin vois luulla. Joskus ihmettelen että mikä korkeampi voima oikein päätti mun voimista. Mä ja Vinski osallistuttiin kosmisen säteilyn tutkimisreissulle ja lyön vaikka mistä vetoa että Vinski osallistui siihen vain saadakseen tyttöjä. Joka tapauksessa jokin meni pieleen, alus teki pakkolaskun ja mä ja Vinski saatiin kosmisesta säteilystä supervoimat. Voin muuttua näkymättömäksi ja luoda voimakenttiä ja siinä se sitten onkin.

Käännyin katsomaan Masia vähintäänkin tympääntyneenä.
- Ai jaa. Ja mistä sä niin päättelet, tuhahdin.
Masi hymähti ivallisesti.
- No sehän on selvää. Käsikonsoli on aina käytettävissä jos ollaan portaalitilassa, hän sanoi.
- En oikein usko tota. Käsikonsoli just oli se mikä risas, Anni manitsi.
Masi katsoi häntä tympääntyneenä.
- No sit se oli Miihkali joka lennätti ne jonnekkin, hän sanoi.
Miihkali oli aikeissa nousta istumaan ja sanoa Masille pari valittua sanaa mutta Anni painoi hänet takaisin makuulle.
- Miihkalin kroppaan ladattu sähköshokki veti hänet oikosulkuun. Joten se on turhaluulo, Anni sanoi.
Masi näytti edelleen hapanta naamaa mutta sitten ilme kirkastui.
- No joka tapauksessa koska kakkosjohtaja on poissa kuvioista seuraava johtaja on..., hän ei päässyt loppuun kun mä, Miihkali ja Anni sanoimme yhteen ääneen:
- Minni.
Masin leuka loksahti.
- Mitä? Miks Minni? hän kysyi.
- No esimerkiksi siks et se on Rontin veljentyttö ja Turbon tyttöystävä, hymähdin.

Jatkuu

9. Luku: Hopeasapeli

Kun Skorpioni kätyreineen oli ajettu käpälämäkeen ilman ryöstösaalista käännyin hiirten puoleen.
- Ootteks te todella ne kuuluisat Marsin Puolustajat? kysyin.
Valkeaturkkinen tulihiiri virnisti.
- Jep ja sitä komeinta tavaraa, hän sanoi ja pullisteli lihaksiaan.
- On sitä komeempiakin nähty, hymähdin ja osoitin kaverin takana murisevaa Hulkia.

Nimeni on Santtu mutta kaikki Chicagossa tuntee mut Hopeasapelina. Supervoimia mulla ei ole mutta ole megatason kamppailulajien taitaja ja asespesialisti. Olen Chicagon Kostajien johtaja ja pidän siitä kyllä kiinni vaikka kaikki muut tiimissä onkin miehiä.

Hieman myöhemmin olimme palanneet tukikohtaan joka itse asiassa on mun prätkäkorjaamon kellarissa. Kun hiiripoppoo oli saatu sisälle olin valmis pistämään pystyyn varsinaisen ristikuulustelun. En siks että olisin kiinnostunut tyypeistä vaan siks että epäilen jokaista uutta tulokasta vakoojaksi. Kaverit tuppaavat sanomaan että antisankari vaihteeni menee uusien tyyppien kanssa aina päälle mutta minkä minä sille mahdan että isän yrityksen kaappasivat gangsterit ja niitä kohtaan kostaessa en tunne mitään armoa.
- No niin jyrsijät. Mikä on teidän tarkoitus täällä? kysyin.
- Ei mikään. Me vaan jouduttiin tänne koska joku aktivoi portaalin, kullanruskea hiiri yritti selittää.
- Ja just joo. Toi selitys on kuultu ennenkin. Antaa kuulua. Ootteks te vakoojia, ärähdin jo aika kovaan ääneen.

Santusta tuli siis Hopeasapeli  Täytyy sanoa, että moni Marvelin hahmo on minulle vieras, mutta tässä lukiessa tutustuu heihin.

Joo niin tuli . Hiukan tylympi tyttö kuin tavallista.

Jatkuu

10. Luku: Tikari

Arvasinhan mä että Masi ilmaantuis paikalle ja mainostais olevansa uus johtaja. Sitähän se on halunnu jo siitä lähtien kun Rontti katosi.

Olen Anni mutta kaikki Marsissa tuntevat minut Tikarina. Olen tyypiltäni samanlainen kuin johtajamme Rontti eli mutantti. Olen Rontille siiltä kiitollisuuden velassa että hän pelasti minun ja isoveljeni Tyronen hengen. Eräs rottajengi oli siepannut meidät ja muutaman muun nuoren joita oli tarkoitus käyttää huumetestien koe-eläiminä. Niiden oli kai tarkoitus saada tuotettua nopeasti riippuvuuden aiheuttavia kamoja mutta testit eivät näyttäneet tuovan haluttua tulosta. Nuoria kuoli kuin kärpäsiä konsanaan Mä ja Tyrone oltiin viimeiset testikohteet mut jotenkin me onnistuttiin selviimään hengissä ja pakenemaan. Oltiin kyl ihan henkitoreissa kun päästiin siitä luolastosta ja tuuskahdettiin autiomaan hiekkaan taju veks. Myöhemmin me palattiin tajuihimme Marsin puolustajien tukikohdassa ja Rontin vahtivan silmän alla alettiin oppia hallitsemaan voimiamme. Tyrone pystyy kehittämään pimeyttä ja häntä kutsutaan Viitaksi. Mun voimat on taas valopohjaiset ja luon valotikareita. Tyrone on Marsin puolustajien jäsen mutta liikkuu ympäri Marsia pysäyttelemässä rottia, plutolaisia ja raidereita.

Masi mulkoili jonkin aikaa koko porukkaa ja lähti sitten. Käännyin katsomaan Sissiä.
- Oikeasti mitä sä edes näet tossa tyypissä? ihmettelin.
- Oikeestaan ihmettelen sitä itsekkin välillä, hän hymähti.
Miihkalin uudelleen aktivointi oli suoritettu loppuun ja hän nousi seisomaan.
- Kiitti Anni. Kuka se ikinä olikaan joka iski mut matalaks ei voi olla kaukana, hän totesi.
Minni nyökkäsi.
- Kaverit. Musta tuntuu vahvasti siltä että joukossamme on vakooja, hän sanoi.

Anni joutui siis rottien koekaniiniksi ja sai sitä kautta voimansa. Tämä Tikari on minulle uusi tuttavuus.

Just niin. Tikari on yks Ryhmä-X hahmo.

Jatkuu

11. Luku: Thor

Olisihan se pitänyt arvata et Santtu pistäisi nämä uudet tulokkaat kolmannen asteen kuulusteluun heti kun päästään tukikohtaan. Se tekee sen jokaiselle uudelle tapaukselle. Itsekkin päädyin sen pöydän ääreen kun saavuin Maahan.

Oikea nimeni on Hevihemmo mutta kaikki Maassa tuntee minut Thorina. Olen kotiplaneettani prinssi ja siellä aika on jäätynyt viikinkien aikakaudelle. Isä lähetti minut Maahan opettelemaan miten olla oikea johtaja ja lähinnä vain siksi että pikkuveli onnistui saamaan minutt kiinni hevirokin treenaamisesta. Kyseinen musa ei ole muuten tuttua planeetallani ja isä pitää sitä pimeyden voimien salaliittona vaikka siinä tapauksessa se sopisi paremmin pikkuveljelleni. Maassa olen supervahva ja käytän apunani mjolniria jonka voin tarvittaessa muuttaa sähkökitaraksi. Olisin varmaan saanut jo mahdollisuuden palata kotiin mutta...tapasin tytön.

Minä, Roope ja Jaska seurasimme tilannetta peili-ikkunan läpi kun Santtu yritti saada hiirikolmikon murtumaan. Siitä ei kuitenkaan näyttänyt tulevan mitään joten aloin jo kyllästyä.
- Jos sopii poistun hetkeksi puhumaan puhelimessa, sanoin.
Roope ja Jaska virnistivät.
- Menet puhumaan sen tyttösi kanssa vai mitä? Roope virnisti.
Olisin tietysti halunnut kieltää asian mutta ei se olisi auttanut. Koko tiimi tietää että pidän Tintistä.
- No joo, huokaisin ja menin toiseen huoneeseen.

Hevihemmo Thorina  Aika coolia.

Joo niin on . Tosi coolia

Jatkuu

12. Luku: Mysterio

Leipäjuutson tornissa Leipäjuusto oli käskenyt Korppikotkan kutsua Chicagon kaikki konnat kokoukseen. Nyt pöydän ääressä istuikin jo kirjava konna joukko jotka kaikki olivat joutuneet vastakkain Chicagon Kostajien kanssa. Leipäjuusto iski nyrkkinsä pöytään ja salissa vaimeni nopeasti mutina.
- No niin hyvät herrat...ja naiset, hän lisäsi saadessaan hieman ärtyneen mulkaisun parilta naispuoliselta roistolta.
- Olemme saaneet tietoomme että Chicagon Kostajat ovat kasvattaneet joukkojaan muutamalla marsilaisella jyrsijällä.
Konnien kesken alkoi kova kuhina. Jotkut supisivat Marsin Puolustajista. Lopulta eräs konna, Terminaattorilta näyttävä robotti, jolla oli yllään vihreä tirkoopuku, keltaiset hanskat, violetti viitta ja päässään maljakypärä, nosti kätensä.
- Niin Mysterio? Leipäjuusto kysyi.
- No mitäs me tehdään niille? Jos ne on yhdistäny voimansa Marsin Puolustajien kanssa niin me ei kyllä pystytä teilaan niitä, Mysterio sanoi.
Leipjuusto virnisti.
- No sanoisin että Marisn Puolustajat ovat tällä hetkellä hiukan hukassa, hän naurahti.
Konnat katsoivat puheenjohtajaa kysyvinä.
- Koska meillä on heidän johtajansa. Korppikotka, Leipäjuusto sanoi ja napsautti sormiaan.
Korppikotka painoi kaukosäätimen nappia ja sylinteri missä Rontti kellui nukutuskaasunaamari kasvoillaan nousi lattiasta ylös.
Konnien joukossa kuului kova kohina. Maailman kaikkeuden kovin kaveri oli vangittu.

Jatkuu

13. Luku: Tärisyttäjä

Nyt vuorostaan nosti kätensä toinen konna, joka oli pukeutunut keltaisen, musta ja punaisen kirjavaan asuun ja käsissään hänellä oli shokkiaaltoja ampuvat hanskat.
- Marsin puolustajat toi ehkä pitää matalalla mut entäs Chicagon Kostajat? Ne Hulkin tällit särkee vieläkin mun päätä, hän sanoi ja hieroi päätään.
Leipäjuusto painoi kätensä otsaansa vasten ja puisteli päätään. Miksi hänelle siunaantuivat aina ne kaikkein epäpätevimmät kätyrit?
- Kuulehan Tärisyttäjä. Oletko  edes kuullet sellaisesta tempusta kuin etsiä heikko kohta, hän kivahti.
Kaikki konnat katsoivat toisiaan. Heikko kohta?

Jatkuu

14. Luku: Hautakivi

Albiinorotta nosti kätensä.
- Jos sä tarkoitat et me siepattais Hopeasapeli niin se on kyl hukkaan heitetty yritys. Se likka hakkaa jo meidät yksinään kuus nolla, rotta sanoi.
Leipäjuusto löi kätensä otsaan.
- Ei Hopeasapelia senkin honttava Hautakivi vaan Thorin naisystävä, hän ärähti.
- Mitä? Purppuranoitako? kaikki huusivat yhteen ääneen.

Jatkuu 

15. Luku: Vihreä menninkäinen

Hiukan menninkäistä muistuttava plutolainen nosti kätensä.
- Tota noin öööh miten me oikein voidaan se napata kun Thor roikkuu melkein koko ajan sen kintereillä? hän kysyi.
Nyt Leipäjuuston mitta alkoi tulla täyteen.
- Painukaa sinne, teilatkaa Thor, napatkaa se naikkonen ja tämä oli sitten käsky! hän kivahti ja loi käsiinsä kaksi tulipalloa heittovalmiiksi.
Konnat olivat heti menossa.
- Joo, pomo. Heti, pomo. Menossa jo, pomo. Sä oot, pomo, he muitsivat mennessään.
Leipäjuusto sammutti tulen käsistään ja pyyhki otsaansa. Miksi hänelle aina osuivat ne kaikkein epäpätevimmät konnat?

Rasvanahka Vihreänä menninkäisenä. Ymmärsinkö oikein?

Ei kun Käry. Rasvanahka on Skorpioni

Ai niin. Putosin kärryiltä, koska monet näistä Marvelin hahmoista eivät ole tuttuja minulle.

Ei se mitään. Tässähän samalla niistä oppii

Jatkuu

16. Luku: Hulk

Kaikki tässä ryhmässä tietää että Hevihemmo tykkää Tintistä. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. On minullakin kyllä tyttömutta en roiku hänen perässään kuin sähköllä varattu koiranpentu.

Nimeni on Roope mutta kaikki Chicagossa tuntevat minut Hulkina. Olen varmaankin maailman vahvin kaveri ja sen kans huomaa. Sain voimani tavallaan vahingossa kun pelastin erään ystäväni Rickin ydinpommin testialueella. Armeija oli aikeissa räjäyttää pommin kun huomasin Rickin jääneen jumiin vanhaan sotilasajoneuvoon. Ryntäsin auton luo ja kiskoin hänet ulos tönäisten suojaan ojaan. Valitettavasti minä sain suurimman osan pommin gammasäteilystä suoraan niskaani. Gammasäteily aiheutti minussa mutaation mikä aiheuttaa sen että muutun suuttuessani isoksi ja vihreäksi.

Lopulta Santtu tuli luoksemme.
- Ne on meidän puolella, hän totesi.
- Eiks se ois tullu muutenkin selväks ilman tota ristikuulustelua? Jaska kysyi.
Hiiret olivat seuranneet Santtua ulos.
- Joten mitäs seuraavaks? rusehtavaturkkinen hiiri kysyi.
Ennen kuin Santtu ennätti vastata viereisessä huoneessa kuului selvästi ukkosen jyrähdys ja sitten kaikki huoneen valot alkoivat välkkyä. Santtu huokaisi turhautuneesti ja meni ovelle mistä Hevihemmo oli juuri mennyt.
- Hemmo, jos sä käräytit taas sulakkeet niin..., hän ei päässyt loppuun sillä hän pysähtyi kuin seinään.
Hevihemmo oli polvillaan lattialla tuhoutunut puhelin edessään ja kasvoillaan mitä tyrmistynein ilme. Me muut tungeksimme Santun takana.
- Onks jokin vialla? harmaaturkkinen hiiri kysyi.
Hevihemmo ei heti vastannut. Sitten hän nosti katseensa meihin.
- Tintti. Hänet on kaapattu, hän sanoi.

Jatkuu

Luku 17. Professori A

Tulihan se aika tavalla puun takaa. Siis onhan se aika tavallista että pahikset sieppaavat tyttöystävän mutta nyt Hemmo näytti harvinaisen järkyttyneeltä ja on kyllä kans hyvä kysymys kuka edes pystyisi sieppaamaan Purppuranoidan ilman että joutuu täydelliseen aivoshokkiin?

Nimeni on Asfaltti Jaska mutta kaikki Chicagossa tuntevat minut Professori A:na. Olenkin tämän tiimin ainoa mutantti ja voimani on telepatia. Huomasin aika nuorena olevani mutantti, kun luin huomaamattani opettajani ajatukset eikä hän edes älynnyt miten osasin vastata niin nopeasti. Valitettavasti istun pyörätuolissa erään vakavan taistelun jäljiltä jossa selkääni osui vanhan ystäväni torjuma luoti.

Tuijotimme kaikki Hevihemmoa suu auki.
- Miten se edes on mahdollista? Eihän kukaan pysty pääsemään Tinttiä lähelle ilman että hän päätyy shokkiin? ihmettelin.
- Siinä se kysymys onkin. En tiedä miten ne roistot pääsivät hänen kimppuunsa, ukkosprinssi sanoi.

Jatkuu

Luku 18. Tohtori Doom

Tintin kämpillä kaksi Leipäjuuston kätyriä naureskeli jaloissaan tajuton Tintti.
- Se kävi helpommin kuin ois uskonut, Vihreä menninkäinen naurahti ja nosti Tintin olkapäälleen.
- Jeah ja ukkosprinssi varmasti kipinöi tällä hetkellä  hullun lailla, toinen plutolainen jolla oli vihreä kaapu ja haarniska naurahti.
- Sä sen sanoit Doom, Vihreä menninkäinen sanoi.

Jatkuu 

Luku 19. Mystikko

Hetken kuluttua roistokaksikko painelikin jo kerrostalon ovella odottavalle autolle. Autossa istui  kolme muukalasita joista yksi luultavasti johtaja sini-ihoinen, punaisella elvistukalla varustettu keltasilmä katsoi Vihreää menninkäistä ja Tohtori Doomia taustapeilistä.
- Onnistuiko? hän kysyi.
- Nappiin meni Mystikko. Tyttö on tässä, Vihreä menninkäinen sanoi.
Mystikko katsoi heitä taustapeilistä ja virnisti.
- Hieno homma. Eiköhän pistetä suunnitelma vaiheeseen kaksi, hän sanoi ja muuttui samannäköiseksi kuin Tintti.

Jatkuu 

Luku 20. Purppuranoita

En oikeastaan ole varma mitä tapahtui, kun konnat kävivät kimppuuni, mutta se kävi niin nopeasti etten ehtinyt aiheuttaa mielentilashokkia.

Nimeni on Tintti mutta Chicagossa kaikki tuntevat minut Purppuranoitana. Pystyn muokkaamaan todellisuutta miten haluan milloin haluan. Minä Thor olemme yhdessä ja sitä en muuttaisi mitenkään.

Konnat olivat ehkä huumanneet minut mutta tunsin sen kuitenkin miten minut kannettiin autoon ja he lähtivät ajamaan. Ja hajusta päätellen asialla olivat Leipäjuuston miehet.

Jatkuu

Luku 21. Jean Grey

Marsissa Puolustajien tukikohdasssa oli menossa nuorien kokelaiden taistelutesti. Minni asteli tarkkaamoon seuratakseen tilannetta. Hän vilkaisi sivulleen ja huomasi yhden kokelaan huomioivan kaiken muun paitsi takana olevan vihollisrobotin.
- Hei, Jean. Huolehdi hännästäs, Minni huikkasi mikrofoniin.
Punaturkkinen hiirityttö ehti vain kerran vilkaista taakseen kun robotti lennätti hänet seinään. Siihen ei telepatia ehtinyt auttaa.

Jatkuu

Luku 22. Kyklooppi

Toinen ruskeaturkkinen hiirimies laukoi laseria silmistä tuhoten useamman ammustornin kunnes yksi energia-ammus osui häntä selkään.
- Jos sä yrität tollaisia temppuja kentällä Scott susta tulee avaruusromua, Minni huokaisi.
Sissi käveli sisälle tarkkaamoon.
- Moi Minni, hän sanoi.
- Ai terve Sissi. Sun pitää nähdä tää, Minni virnisti ja kääntyi takaisin mikrofonin puoleen.
- All right katotaas miten te pärjäätte ysi tasolla kadetit, hän naurahti.
- Antaa tulla, mustaturkkinen hiirimies naurahti valmiina taisteluun.