Prätkähiiret joulukalenteri (S)

Name: Prätkähiiret joulukalenteri
Genre: Huumori ja fluffy
Age: S
Paring: TurboXMinni, MotoXOC, VinskiXSanttu ja RonttiXAnni.
Waring: Ei mitään erikoista muuten kuin aika ilkeä nilkan nyrjäytys.
Huomautus: En omista hahmoista muuta kuin Sissin ja joitakin tarinan aikana tulevia sivullisia.
Summary: Millainen mahtaakaan olla joulu Marsin Prätkähiirillä kun sankaritiimimme lähtee viettämään joulua Santun isovanhempien erämökille Montanan vuoristoon.

A/N: Sain eilen idean kirjoitettavaan joulukalenteriin ja ajattelin että se ois ihan hauska ajatus . Toivottavasti pidätte ideastani ja viihdytte tämän joulukalenterin parissa. Hauskaa joulun odotusta kaikille .

Luukku 1. Täältä tullaan Montana!

Oli joulukuun ensimmäinen päivä ja Chicagoa peitti kaunis puhtaan valkoinen lumi. Neljän moottoripyörän porukka kiihdytteli moottorikelkkamuodossa kohti Last Chance-korjaamoa. Kolme kuskeista lauloi kovaa ja aika tavalla nuotin vierestä joululauluja.
- Kulkuset. Kulkuset. Riemuin helkkäilee, pojat lauloivat kuorossa.
- Oikeesti, jätkät. Vähentäkää vähän. Multa katoo kohta kuulo, porukan ainoa tyttö, Sissi, ähkäisi.
- Heh, sori, Sissi. Me pienennetään voluumii. Ja sitä paitsi me ollaan jo perillä, Turbo sanoi kun nelikko kaarsi korjaamolle.
Santtu, Prätkähiirten luottomekaanikko ja läheisin liittolainen, seisoi ovella heitä odottamssa. Vinski nousi prätkän selästä.
- Hei, söpöliini. Sulla oli jotain asiaa? hän sanoi virnistäen flirttailevasti.
Santtu puisteli päätään. Muutkin nousivat prätkien selästä.
- Ei sellasta asiaa mitä sun kaksmieliset ajatukses varmaan ekana toi mieleen. Mä ajattelin et me voitais lähtee jouluks pois kaupungista, Santtu selitti.
Pojat ja Sissi näyttivät hämmästyneiltä. Pois kaupungista? Toisaalta Leipäjuuston viimeisin suunnitelma oli pistetty lakoon pari viikkoa sitten ja tornin kasaan saaminen kestäisi aikansa.
- Mitä sä tarkotat? Turbo kysyi.
- Mun isovanhemmilla on erämökki Montanan vuoristossa. Siel on aivan upeat maisemat talvisaikaan ja  ois tosi kiva viettää joulu kaukana kaupunkielämästä, Santtu selitti.
Vinski aikoi kysyä jotain mutta ei ehtinyt kuin avata suunsa kun Santtu jo sanoi:
- Älä huolestu. Siel on kaikki kodin mukavuudet TV:stä sisävessaan.
Moto ja Sissi katsoivat ensin toisiaan ja sitten  Turboa, joka näytti tuumivan ankarasti. Lopulta hän nyökkäsi.
- OK. Sopii mulle. Täältä tullaan Montana! hän huudahti.
Moto, Sissi ja Vinskikin alkoivat hihkua. Santtu hymyili.
- OK, kamut. Käykää pakkaas ja tulkaa sit takas tänne. Mun täytyy kans pakata ja hoitaa yks pikku juttu, Santtu sanoi,kun hiiret loikkasivat prätkien selkään.
- Ai mikä juttu? Vinski kysyi kiinnostuneena.
Santtu hymyili arvoituksellisesti.
- Saatte tietää perillä, hän sanoi silmää iskien.
Kommentoikaa pliis

Prätkisaiheinen joulukalenteri kuulostaa hyvältä idealta  Jään seuraamaan - saapa nähdä kuka on se joka nyrjäyttää nilkkansa.

Lil Hoss: Kiva et tykkäät . Jatkuu.

Luukku 2. Yllätysvieraita.
Matka Montanaan neljällä prätkällä, joissa kaikissa on matkalaukut mukana saattaa kuulostaa kamalata kokemukselta mutta sitä se ei itse asiassa ollut. Viisikolla oli hymy herkässä ja matka sujui kahta huoltoasemapysähdystä lukuun ottamatta joutuisasti. Lopulta sankaritiimi olikin jo perillä. Santtu nousi pärtkän selästä.
- Tervetuloa Davidsonien erämökille, hän naurahti.
Heidän edessään kohosi erätyypin huvila, jossa oli kaksi kerrosta ja sekä talon edustan että ylemmän kerroksen kiersivät kuistit. Hiiriltä jäi suu auki pelkästä hämmästyksestä.
- Vau. Oon nähny tällaisia vaan telkkarissa ja sekin tais olla joku asunnonvälitysohjelma Alaskasta, Sissi sanoi.
Santtu hieroi hieman vaivaantuneen näköisenä niskaansa.
- No mun isovanhemmat oli aikast varakkaita, hän sanoi.
Sitten Santtu viittasi muita seuraamaan. He menivät sisälle ja Santtu alkoi esitellä paikkoja.
- Makkareita on neljä et joudutaan vähän jakamaan  huoneita, Santtu selitti.
- Ai joo muuten. Sä sanoit et sul on jokin ylläri tääl odottamassa, Vinski mainitsi.
Santtu alkoi hymyillä, mutta ei ehtinyt sanoa mitään, kun ovelta kuului koputus. Sissi näytti kummastuneelta ja meni avaamaan. Kuka kumma siellä voisi olla? Vastaus tuli kylläkin nopeasti, sillä avatessaan oven, hän näki edessään joukon ystäviä Marsista.
- Ho ho ho, hyvää joulua. Onks täällä kilttejä lapsia? Rontti vitsaili.
- Rontti! Miihkali! Minni! Anni! Miten te? Santtu? Sissi oli niin yllättynyt ettei saanut kunnollista lausetta ulos suustaan.
Santtu nauroi.
- Joo. Mä kutsuin ne radion välityksellä viettään joulua tänne Maahan. Ajattelin pitää sen yllätyksenä tänne pääsyyn asti, hän selitti.
- No se onnistui kyl todella hyvin, Sissi naurahti katsellessaan sivusta miten Minni heittäytyi Turbon kaulaan ja suuteli tätä intohimoisesti.
Pari oli ollut todella kauan erossa toisistaan. Lopulta suudelma keskeytyi hetkeksi.
- Olen kaivannut sinua niin, Minni kuiskasi.
- Ja minä sinua, Turbo sanoi ja jatkoi suudelmaa.
- Okei, alkaa mennä siirappiseks, Vinski hymähti.
- Sanoo herra Naistenmies, Sissi huomautti.
Vinski meni aika nolon näköiseksi. Moto halasi Miihkalia ja katsoi sitten siskonpoikaansa.
- Miten isoäidillä, äidilläs ja siskollas menee? hän kysyi.
- Ihan hyvin. Isoäiti ja äiti on turvassa pakolaisleirillä ja systeri pääs just upseerikurssille, Miihkali kertoi.
- Hei, hieno juttu, Moto hihkaisi ja läimäytti poikaa olalle.
Sissi ja Santtu seurasivat kohtaamisia sivusta hymyssä suin ja huvittuneina ainakin siitä että Vinski yritti kilpailla Annin huomiosta Rontin kanssa.
- Tästä tulee vuosituhannen huikein joulu, Sissi totesi hiljaa itsekseen.
Kommentoikaa pliis

Ronttikin on mukana juonessa  Saa nähdä mitä tapahtuu kun marsilaiset yllätysvieraat ovat mukana tarinassa.

Lil Hoss: Todellakin . Jatkuu.

Luukku 3. Ain laulain työtäs tee.
Edellinen päivä oli mennyt matkustaen ja kuulumisia vaihtaen joten seuraavana aamuna porukkaa odotti erikoinen yllätys ruokasalissa, kun he tulivat aamiaiselle. Pöytään nimittäin nojasi erilainen valikoima siivousvälineitä.
- Miks nä on tässä? Vinski ihmetteli.
- Siivoomista varten, Santtu totesi tullessaan keittiöstä puurokattilan kanssa.
Kaikki katsoivat häntä hieman kysyvästi.
- Tänään on siivoamispäivä. Joulun pitää kaiken näyttää hyvältä, Santtu selitti.
Sitten hän laski kattilan pöydälle.
- Teidän kannattaa syödä aika rutkasti. Tulee aika raskas päivä meinaan, Santtu sanoi hymyillen.
Tytöt nyökkäilivät ymmärtäväisesti vaikka miesväki näytti epävarmalta. Kumpi tämän reissun piti olla? Joululoma vai kuntorääkki? Minkäänlaiset vastaanväitteet tai armonanelut eivät kuitenkaan auttaneet. Heti kun aamiainen oli syöty Santtu jakoi kaikille siivousvälineet ja siivouskohteet.
- Okei, Sissi ja Miihkali. Te voitte ottaa ullakon. Tsekatkaa samalla jos löydätte joulukoristeet, hän sanoi.
- Selvä juttu, Sissi naurahti ja lähti Miihkali kannoillaan vintille.
- Mä, Minni ja Anni hoidetaan alakerta ja te jätkät voitte hoitaa yläkerran, Santtu sanoi.
Turbo ja Moto veivät käden lippaan kuin sanoen:
- Kyllä, rouva!
Vinski näytti happamelta.
- Oikeesti. Mä luulin et tää reissu ois loma, hän mutisi.
- Hei, muista. Ain laulain työtäs tee, Moto vitsaili.
- En mä ole mikään Lumikki, Vinski hymähti, mutta seurasi kuitenkin muita yläkertaan.
Sitten Santtu kääntyi Rontin puoleen, mutta ei tuntunutkaan keksivän mitään tehtävää. Kaikki urakat oli jo jaettu. Rontti kuitenkin tuntui lukevan hänen ajatuksensa.
- Mä voin mennä hakkaan halkoja. Mä huomasin, et olkkarin takka on aika avara, hän sanoi.
- Okei, sopii. Lämmin tuli ois muutenkin mukava, Santtu sanoi hymyillen.
Rontti nyökkäsi ja lähti ulos.
Kommentoikaa pliis

Hyvä idea  Kiitos tästä!

Norton: Kiva et tykkäät . Jatkuu.

Luukku 4. Joululahjaideoita.
Ullakolla oli enemmän roinaa kuin Sissi ja Miihkali olivat arvanneet. Pahvilaatikko pinot ulottuivat miltei kattoon asti.
- Haukattiinkohan me turhan iso pala? Miihkali kysäisi.
- Vielä mitä. Kyllä me tää suma setvitään, Sissi naurahti ja alkoi tutkia ensimmäistä laatikkoa.
Hetken kuluttua kaksikko olikin jo työn touhussa. Santtu oli pyytänyt heitä tutkimaan laatikot siinä toivossa että joitakin vanhoja vaatteita voisi viedä hyväntekeväisyyskirpputorille. Suurin osa laatikoista oli jo tutkittu, kun yksi laatikkopino sortui Sissin päälle, hänen yrittäessään saada ylintä laatikkoa alas. Miihkali riensi hänen luokseen.
- Oletko okei? hän kysyi.
- Jeah oon kyllä. Onneks laatikoissa ei ollu mitään hajoavaa, Sissi sanoi noustessaan istumaan.
Yksi laatikoista oli auennut ja paljastanut sisällökseen vanhoja aikauslehtiä. Sissi nosti yhden lattialta ja selaili sitä hetken. Sitten hän vilkaisi Miihkalia hymynkare suupielessään.
- Mitäs sanot? Tauon paikka? hän kysyi.
Miihkali nyökkäsi ja nappasi lehtien seasta vanhan Aku Ankan. Kaksikko alkoi lueskella vanhoja lehtiä.
- Hei, vilkases tätä, Sissi huudahti äkkiä.
Miihkali tuli katsomaan ja huomasi Sissin löytäneen vanhan Kotivinkin joululehden. Herkkuohjeita oli joka lähtöön. Yksi oli kuitenkin kiinnittänyt Sissin huomion.
- Murosuklaat. Kuulostaa namilta, Miihkali totesi.
Sissi nyökkäsi mietteliään näköisenä. Sitten hän repi sivun irti ja taittoi sen nahkatakkinsa taskuun.
Hän oli saanut loistavan joululahjaidean.
Kommentoikaa pliis

Saa nähdä millaisen idean Sissi on saanut

Lil Hoss: Jeah todellakin . Jatkuu.

Luukku 5. Tykkääkö vai eikö tykkää.
Toisessa kerroksessa tytöt pistivät paikkoja joulukuntoon. Minni ja Anni juttelivat herkeämättä, mutta Santtu vaikutti jotenkin vaiteliaammalta. Minni katsoi Santtua ja hymyili. Hän kyllä tunnisti oireet.
- Sä tykkäät Vinskistä eiks jeh? hän kysyi.
Santtu oli vähällä pudottaa Mikki ja Minni herätyskellon jota hän oli juuri pyyhkimässä puhtaaksi pölystä ja kääntyi katsomaan Minniä.
- Mä? Vinskistä? Joo en tasan. Miks mä kiinnostuisin tyypistä jolla on Marsin kokoinen ego, hän naurahti.
Anni puisteli päätään hymyillen.
- Santtu, sen näkee jo sun ilmeestä jos sä ajattelet Vinskiä. Ajattele ny hei kuinka monta kertaa se on pelastanu sut pulasta, hän sanoi.
Minni nyökkäili vieressä.
- Se todella välittää susta, hän sanoi.
Santtu kääntyi katsomaan ulos ikkunasta ajatuksiinsa vaipuneena. Vinski kyllä todella oli jätkistä ensimmäinen joka säntäsi apuun jos hän oli vaikeuksissa. Kun jätkät ja Sissi olivat saapuneet maahan ja Rasvanahka oli siepannut hänet, Löyhkälän veljesten ensitapaaminen ja laskuvarjohyppy ilman varjoa ja keskiaikaisen Englannin seikkailu vaikka linnanneito vitsejä lensikin sen  jälkeen aika paljon. Santtu alkoi hymyillä ja katsoi sitten tyttöjä.
- Tiiätteks mitä. Te taidatte olla  oikeassa, hän sanoi.
Samaan aikaan alakerrassa jätkät siivosivat myös paikkoja. Vinski näytti edelleen hapanta naamaa sillä hän oli päätynyt pitkän tikun vedossa siksi joka saa kunnian kuurata vessan.
- Mä ja suuri suuni, hän mutisi.
Vinskin idea nimittäin oli ollut pitkän tikun veto. Äkkiä hän huomasi jonkin pilkistävän lämpöpatterin takaa. Vinski yritti saada sen esille käsikopelolla mutta tajusi samassa juuttuneensa kiinni.
- Ou mään, hän voihkaisi ja yritti kiskoa itsensä irti.
- Hei, Vinski. Onks kaikki okei vai pyörryiks sä sinne, Moto huuteli oven takaa.
Vinskin teki mieli iskeä otsansa seinään. Olisi kyllä todella noloa myöntää jätkille juuttuneensa kädestään lämpöpatterin taakse.
- Mä oon OK mut oon vähän jumissa, Vinski mutisi viimeisen sanan niin hiljaa ettei Moto erottaisi sitä.
- Mitä? Oot sä jumissa? Moto kysyi.
Vinski voihkaisi. Tämä olisi niin nöyryyttävää.
- Oota vähän. Mä haen Turbon, Moto huikkasi ja  lähti.
Vinski istui polvillaan vessan lattialla ja paukutti päätään seinään. Tämä ei voinut tapahtua hänelle, Marsin kovimmalle kundille. Jos Santtu saisi tietää tapauksesta, hänen maineensa olisi mennyttä. Santulla oli vieläkin tallella kuva siitä kun hänet oli puettu mummoksi. Toisaalta Santtu oli aina paikalla kun tarvittiin ja joskus kun ei olisi tarvittu. Santtu oli auttanut häntä pysäyttämään robottiklooninsa joka aikoi tehdä Turbosta ja Motosta selvää,  Santtu oli pelastanut heidät tervahaudasta kun he olivat päätyneet kivikaudelle ja kuka tunsikaan Shakespearin näytelmät paremmin kuin kukaan ellei Santtu. Se tyttö todella osasi rokata. Vinskin ajatukset keskeytyivät äkkiä kun Turbo avasi vessan oven ja jäi tuijottamaan Vinskiä suu auki.
- Älä kysy, Vinksi hymähti.
Kommentoikaa pliis

Heei, täähän oli loistava idea  ! Itelläkin tulossa jouluaiheista ficciä, mutta kyllä täydet pisteet menee sulle   . En ois kyllä ite keksinyt joulukalenteria perustaa  . Saa nähä mitä huomenna tapahtuu 

Puvitsu: Kiva et tykkäät . Jatkuu.

Luukku 6. Metsän neito.
Ulkona Rontti oli jo päässyt hyvään vauhtiin halkojen hakkuussa. Homma kävi hyvästä treenistä sillä sekä halot että vasara olivat aika raskaita. Äkkiä hänen ajatuksensa keskeytyivät sillä hän huomasi jotain metsän reunassa. Metsän reunalla seisoi nuori intiaanineito. Kaunis kuin mikä. Pitkät mustat hiukset kehystivät kauniit kasvot ja tummissa silmissä oli viisas hieman tutkisteleva katse. Tyttö oli paljain jaloin ja yllään hänellä oli vain lyhyt nahasta tehty mekko. Harteillaan hänellä oli turkisviitta. Rontti ajatteli harmaan värin perusteella turkin olevan suden. Muutama kotkan sulka roikkui hiuksista. Rontti ei voinut muuta kuin tuijottaa. Aivan kuin tyttö olisi lumonnut hänet. Tilanteen kuitenkin särki äkkiä sisältä kuuluva meteli ja heti perään kuuluvat huudot.
- Ou mään! Vinski huusi kovaan ääneen.
- Okei, kukas selittää Santulle tän? Moto kysyi.
Rontti vilkaisi äänien suuntaan ja sitten uudestaan metsään. Neito oli kadonnut. Rontti katseli hetken hämmentyneenä metsän reunaa, mutta nosti sitten halkopinon syliinsä ja lähti sisälle.
Hän löysi Santun keittiöstä vaihtamassa lattian pesuvettä.
- Tota onks täällä päin intiaaneja? Rontti kysyi.
- Kyl niit asuu läheisessä reservaatissa ja on töissä kylän kaupoissa. Kuin ni? Santtu ihmetteli.
- Mä luulin nähneeni yhden metsän reunassa, Rontti selitti.
Santtu katsoi häntä kummastuneena. Rontti selitti nopeasti mitä oli nähnyt. Santtu tuumi hetken kuulemaansa ja muisti sitten isoisänsä kertoman intiaanitarinan. Hän alkoi hymyillä.
- Sä taisit nähdä Metsän neidon, Santtu sanoi hymyillen.
Rontti näytti hämmentyneeltä.
Kommentoikaa pliis

Olisi kivaa tietää lisää tästä metsän neidosta

Lil Hoss: Eiköhän me jossain vaiheessa saada . Jatkuu

Luukku 7. Hei me leivotaan.
Hieman myöhemmin Santtu löysi Sissin keittiöstä tutkimasta löytämäänsä ohejtta. Oli jo ilta sillä jätkien aiheuttaman pienen sekasorron korjaamisessa oli mennyt enemmän aikaa kuin kukaan olisi arvannut. Jätkät olivat nimittäin onnistuneet irroittamaan lämpöpatterin seinästä.
- Mitä sä teet? Santtu kysyi.
Sissi hätkähti ja kääntyi ympäri.
- En mitään erikoista. Tsekkaan vaan et onks jääkaappi täynnä tavaraa, hän yritti selittää.
Santtu huomasi kuitenkin reseptin pöydällä.
- Mikäs toi on? hän kysyi.
-Ei mikään, Sissi sanoi ja yritti piilottaa lapun selkänsä taakse, mutta Santtu oli nopeampi ja nappasi sen.
- Murosuklaat, hän luki ja katsoi sitten Sissiä hymyillen.
Sissi huokaisi.
- Okei, mä luovutan. Mä löysin ton yhdestä lehdestä ullakolla ja ajattelin et ois aika hauska kokeilla ja et niist sais varmaan aika kivan joululahjan Motolle. Se on aika perso suklaalle ja sama juttu mulla, hän sanoi niskaansa hieroen.
Santtu laski kätensä hiiritytön olalle.
- Älä huoli. Huuleni ovat sinetöidyt. Mut haluuks sä apua? Me voidaan jelppiä, hän kysyi.
Sissi nyökkäsi ja Santtu huikkasi ulos keittiön ikkunasta:
- Hei, Minni! Anni! Haluutteks kokeilla murosuklaiden valmistusta?
Hetken kuluttua keittiössä soivat hevijoululaulut kun tytöt uurastivat ihanien herkkusuklaiden kimpussa.
Samaan aikaan ulkona pojat olivat muuten vain vaelluksella metsässä. Oli taianomaisen hiljaista. Lunta oli kaikkialla eikä ääntäkään kuulunut. Joitakin metsän eläinten jälkiä näkyi siellä täällä. Moto nosti katseensa ylös taivaalle jossa kimmelsi muutama yksittäinen tähti. Hän ajatteli Sissiä. Sissi oli kovistyttö, mutta tietyssä suhteessa myös hyvin herkkä. Kuin lumihiutale. Yksittäisenä se oli kaunis, mutta kehittyessään lumimyrskyksi se saattoi olla vaarallinen. Äkkiä hänen ajatuksensa katkaisi Rontin äkillinen huudahdus:
- Näitteks?
- Siis minkä? Vinski kysyi.
- Tuolla se taas seiso, Rontti sanoi ja osoitti kuumeisesti jonnekkin metsään.
- Siis mikä? Turbo ihmetteli.
- Metsän neito, Rontti selitti.
Kaikki katselivat ympärilleen, mutta eivät nähneet mitään.
- Ootsä ihan kunnossa, ope? Miihkali kysyi
Rontti katseli epävarmana ympärileen. Hän oli aivan varma oli nähnyt mystisen intiaanineidon jälleen mutta ei ollutkaan enää varma. Rontti huokaisi.
- Mä taisin erehtyä. Palataan mökille, hän sanoi.
Jätkät katsoivat toisiaan hieman häkeltyneinä.
Kommentoikaa pliis

Jatkuu .

Luukku 8. Metsän neidon salaisuus.
Sinä yönä Rontti ei saanut unta. Häntä vaivasi salaperäinen intiaanineito mitä Santtu oli sanonut Metsän neidoksi. Mitä neito oikein halusi hänestä. Miksi se ilmestyi hänelle. Ja mikä neito oikeastaan oli. Rontti nousi ylös ja hiipi hiljaa ulos ettei herättäisi Vinskiä. Vinski oli kuitenkin umpiunessa ja kuorsasi kuin moottorisaha mutisten aina välillä unissaan jotain sellaista kuin "Santtu" ja "Hei, söpöliini". Rontti meni työhuoneeseen tietäen että talon ainoa tietokone löytyisi sieltä. Kone oli kyllä ikäloppu pöytäkone, mutta pyöritti sentään nettiä tehokkaasti. Rontti aukaisi koneen ja hetken odottelun jälkeen hän pääsi nettiin. Hän naputteli googleen hakusanaksi Metsän neito ja samassa hänellä olikin erilaisia tietolähteitä. Kaikkea löytyi aina elokuvasta pinup-tyttöihin mutta ei intiaaneja tai taruja. Rontti alkoi jo turhautua, kun hän keksi. Hän kirjoitti hakupalkkiin Metsän neidon perään intiaanitarut. Heti aihealue vaihtui ja intiaanitaruja alkoi löytyä. Eräs tarina koski Metsän neitoa.
- Tarun mukaan nuori intiaaninainen nainen oli luvattu Kojootille puolisoksi. Tyttö itse ei kuitenkaan halunnut petkuttajan puolisoksi ja niimpä pyysi apua Sudelta ja Kotkalta. Nämä lupasivat auttaa tyttöä pakenemaan jos tämä liittyisi heihin. Tyttö suostui ja Susi ja Kotka auttoivat häntä pakenemaan Kojootilta. Mutta Kojootilla oli kuitenkin ässä hihassa ja hän ehti kirota tytön. Nyt tyttö vaeltelee yhä metsissä auttamassa avuntarvitsioita. Tyttö saattaa ilmestyä joko kotkana, sutena tai naisena, Rontti luki hiljaa ääneen.
Hän jäi istumaan tuoliin. Tuo ei kyllä selittänyt miksi tyttö oli ilmestynyt hänelle. Vai ounasteliko se vaaraa? Rontti ei ollut varma. Hän kohautti harteitaan, sammutti koneen ja lähti takaisin nukkumaan. Vinski kuorsasi edelleen täyttä päätä, kun Rontti palasi huoneeseen. Hän hymyili huvittuneena valkoisen hiiren raajat levällään nukkumisasennolle ja asettui itsekin uudestaan levolle.
Kommetoikaa pliis

Ymmärsinkö oikein - Metsän neidossa oli siis kyse intiaanitarusta ja kirouksesta.

Lil Hoss: Aivan nappiin kaiffari. Jatkuu.

Luukku 9. Rokaten jouluostoksille.
Seuraavana aamuna Rontti heräsi hiestä märkänä. Hän oli nähnyt koko loppu yön unta kirotuista intiaanineidoista, susista, kotkista ja kojooteista. 
- Rontti, sä näytät väsyneeltä, Santtu sanoi Rontin tullessa aamiaiselle.
- Heräsin yöllä enkä meinannu enää saada unta, Rontti selitti istuessaan pöytään.
Sissi katsoi häntä mietteliäästi ja Rontista alkoi tuntua ettei hänen seltyksensä ainakaan Sissiin tehonnut. Sissin terävät silmät yrittivät kaivaa tunnustusta esille, mutta Rontti onnistui pitämään päänsä. Ainakin tällä kertaa.
Hieman myöhemmin kaikki olivat valmistelemassa prätkiä matkakuntoon. Heidän oli tarkoitus lähetä läheiseen kaupunkiin jouluostoksille ja katsomaan Lucia-kulkuetta. Sissi veti Rontin sivuun.
- Okei, mitä on tekeillä. Sä salaat jotain, Sissi sanoi.
Rontti avasi ja sulki suunsa pari kertaa. Hän ei ollut ihan varma miten hän asian selittäisi ettei kuulostaisi ihan seinähullulta. Lopulta hän huokaisi.
- Okei, mun oli pakko saada lisätietoa hahmosta minkä mä näin eilen, Rontti selitti.
Sissi nosti kulmaansa hieman ivallisen näköisenä.
- Minkä sä sit muka näit? Isojalanko? hän kysyi.
- En vaan intiaanineidon. Mä mainitsin siitä Santulle ja se sano et se oli Metsän neito, Rontti vastasi hieman ärtyneenä.
Sissin kulmat kohosivat hämmästyksestä. Hän ei ollut kuullutkaan sellaisesta neidosta. Rontti aikoi juuri selittää mitä oli lukenut netistä, kun Vinski huikkasi:
- Hei te kaks. Ootteks te tulossa vai ette?
Kaksikko lähti moottorikelkkamuotoon muutettuja prätkiä.
- Mistä sä edes tiesit et mä olin työhuoneessa? Rontti kysyi.
- Mä kävin juomassa vettä ja tietokoneen valo kajastaa työhuoneen oven alta, Sissi vastasi hymyillen.
Kommentoikaa pliis

Intiaanitaruja ja kirouksia? Kuulostaa mielenkiintoiselta 

Kiva et tykkäät

Jatkuu .

Luukku 10. Hopea sydän.
Matka kaupunkiin ei ollut kovin pitkä. Itse asiassa se oli aivan vuoriston tuntumassa sillä lähellä oli myös hiihtokeskus. Pääkatu ja keskustori oli koristeltu jouluvaloin ja seppelein joita koristi punainen nauha.
- Aika hienon näköistä, Vinski totesi.
Santtu virnisti.
- Etkä sä ole vielä nähnyt Lucia-kulkuetta, hän sanoi.
- Mikä oikeestaan on Lucia? Anni kysyi.
- Pyhä Lucia on katolisen kirkon pyhimys ja valon tuoja, Sissi selitti.
Anni ja Minni katsoivat Sissiä kuin kysyen, että miten hän sen tiesi.
- Santtu selitti saman jutun mulle kolme vuotta sitten, Sissi naurahti.
Santtu vilkaisi rannekelloaan ja katsoi sitten muita.
- Okei, Lucia-kulkue alkaa noin kello neljä eli meillä on ihan hyvin aikaa. Joten eiköhän aleta shoppailla, hän sanoi.
Porukka hajaantui eri puolille keskustoria. Vinski käveli ajatuksissaan erään koruliikkeen ohi ja pysähtyi kuin seinään. Näyteikkunassa oli aivan upean näköisiä sydänmedaljonkeja. Vinski kaivoi farkkujen taskusta valokuvan jonka oli löytänyt lämpöpatterin takaa. Kuvassa oli Santtu viisitoista vuotiaana. Santun hiukset olivat kahdella niskasaparolla ja poskessa oli laastari. Sama naurava hymy kuin nytkin joka sai Santun silmät kimmeltämään kuin Michigan-järven vesi. Vinski hymyili katsellessaan kuvaa ja kaivoi sitten esille lompakkonsa. Lompakossa olevien valokuvien seasta täytyisi löytyä joku kuva hänestä viisitoista vuotiaana. Kun hän vihdoin löysi kuvan hänen naamansa venähti. Vinski  oli melkein unohtanut miten hönöltä hän oli näyttänyt. Valtavat neliönmalliset hipsterilasit ja ne hammasraudat. Miten hän edes pystyisi näyttämään kuvan Santulle ilman että joutuisi naurunalaiseksi.
- No päätetty mikä päätetty, Vinski ajatteli ja astui sisälle kauppaan.
Tiskillä asiakkaista palveli juuri todella hyvän näköinen vaaleatukkainen tyttö jolla oli suorastaan aurinkoinen hymy. Vinskin teki mieli heittää jokin iskurepliikki, mutta puisteli sitten päätään.
- Ei, nyt ei isketä tyttöjä vaan ostetaan joululahja, hän mutisi ja meni tiskille.
- Miten voin auttaa, tyttö kysyi hymyillen säteilevästi.
- Joo katselisin vähän noita sydänmedaljonkeja. Ajattelin ostaa joululahjan tytölleni, Vinski sanoi.
Myyjätyttö nyökkäsi ja otti esille valkoiman medaljonkeja. Vaihtoehtoja oli joka lähtöön. Oli kultaa, hopeaa, soikiota ja sydäntä. Lopulta Vinski päätyi kahteen hopea sydämeen.
- Otan nämä kaksi ja voisko niihin asentaa nä valokuvat, hän pyysi ja ojensi kuvat.
Tyttö tuijotti hetken Vinskin kuvaa ja Vinskistä tuntui että tämä pidätteli naurua. Tyttö kuitenkin nyökkäsi ja lähti takahuoneen puolelle. Hetken kuluttua hän tuli takaisin korujen kanssa. Vinskistä näytti että tytön silmät kiiltelivät enemmän. Ehkä takahuoneessa oli naurettu vedet silmissä valokuvalle.
- Olkaa hyvä. Se tekisit 10.7, tyttö sanoi.
Vinski maksoi ja vilkaisi samalla tytön puseron etumuksessa olevaa nimikorttia.
- Kiitti, Linnet. Hyvää joulua, hän sanoi  lähtiessään liikkeestä.
- Hyvää päivän jatkoa ja hyvää joulua, Linnet huikkasi hänen peräänsä.
Kommentoikaa pliis

Vinski, hipsterilasit ja hammasraudat  Anteeksi mutten voi olla nauramatta.

Lil Hoss: No problem . Se oli tarkoituskin. Jatkuu.

Luukku 11. Lumihiutaleita.
Moto oli kävellyt ajatuksissaan ympäri toria. Mitä hän voisi keksiä Sissille joululahjaksi.
- Hei, sinä. Pitkä muukalainen, kuului äkkiä yhdestä myyntikojusta.
Moto pysähtyi äkisti ja kääntyi katsomaan äänen suuntaan. Ainoa lähellä oleva koju näytti olevan täynnä intiaanitaidetta. Moto asteli lähemmäs. Myyjä ei sen sijaan näyttänyt intiaanilta. Pikemminkin mustalaiselta. Hoikka tummatukkainen nainen jolla oli valtavasti koruja, korvissaan suuret kultarenkaat ja päässään huivi.
- Puhuitko mulle? Moto kysyi.
- Onko näkyvissä muitan vähän päälle kaksimetrisiä? myyjä kysyi virnistäen.
Sitten naisen katse muuttui mystiseksi.
- Etsit sopivaa lahjaa tyttöystävällesi, hän sanoi.
Moto hämmästyi. Oliko nainen lukenut hänen ajatuksensa vai mitä oli juuri tapahtunut. Hän ei oikein keksinyt muuta kuin nyökätä myöntävästi.
- Voin ehkä auttaa sinua. Millainen neitosi on luonteeltaan? nainen kysyi.
- No hänelle ei kannata ryttyillä. Hän on näet aikamoinen kovis. Mutta sismmässään hän on äärimmäisen herkkä. Kuin lumihiutale tai kuurankukka, Moto selitti.
Hänen äänensä pehmeni aavistuksen muistaessaan Sissin lämpimän hymyn, joka tuli nyt entistä paremmin esiin. Ennen takaisin maksua Masille Sissin hymy oli ollut lähinnä joko ivallinen virnistys tai taistelun aikana aiheutuneen adrenaliininryöpyn sivuvaikutusta. Nainen nyökkäili ja sukelsi sitten hetkeksi myyntipöydän alle. Kohta hän tuli takaisin kauniin kristalliriipuksen kanssa. Kristallit oli sommiteltu muistuttamaan lumihiutaleita. Moto henkäisi ääneen.
- Se on upea, hän sanoi.
- Eikö olekin. Intiaanitarinoiden mukaan tällaista korua kantava nainen on vahva kuin jää, mutta silti lämmin kuin aurinko, nainen selitti.
Moto kaivoi lompakon taskustaan.
- Paljonko se maksaa? hän kysyi.
Nainen hymyili jälleen mystisesti.
- 1.19, hän sanoi.
Moto vilkaisi lompakkoonsa. Juuri sen verran hänellä oli. Oliko nainen jonkinlainen ajatustenlukija?
Moto ojensi rahat ja nainen ojensi riipuksen.
- Kiitos...,Moto aloitti.
- Jacqueline, nainen sanoi.
- Kiitos, Jacqueline. Ja hyvää joulua, Moto sanoi ja lähti.
Jacqueline hymyili.
- Hyvää joulua sinullekin, Moto, hän kuiskasi.
Moto hätkähti ja kääntyi katsomaan taakseen, mutta hänen hämmästyksekseen myyntikoju ei ollut enää paikkallaan. Sitten hän vilkaisi korua.
- Okei, toi oli outoa, hän mutisi.
Kommentoikaa pliis

Aika outoa että myyntikoju näyttäisi olevan paikallaan mutta kun hetkeksi kääntää selkänsä, se katoaa kuin ei olisi siinä koskaan ollutkaan 

Lil Hoss: Jeah wierd or what ? Jatkuu.

Luukku 12. Kelttiläistä rakkautta.
Turbo oli onnistunut löytämään kirjakaupan ja kuljeksi nyt ympäriinsä katsellen ympärilleen. Hän oli jo pitkään harkinnut asiaa ja tullut siihen tulokseen että hän tekisi sen. Hän aikoisi kosia Minniä tänä jouluna. Enää hänen pitäisi löytää sormus mikä kuvastaisi hänen tunteitaan Minniä kohtaan. Jokin mikä kuvastaisi uskollisuutta, rakkautta ja ystävyyttä. Eli ei siis mikään perus timanttisormus. Turbo oli niin ajatuksissaan ettei huomannut nuorta ruskeahiuksista myymäläapulaista ennen kuin törmäsi tähän. Tytön pitelemät kirjat putosivat lattialle.
- Oi,sori. En nähny sua, Turbo sanoi ja laskeutui polvilleen keräämään kirjoja.
- Ei se mitään. Vahinkohan se vaan oli, tyttö sanoi hymyillen ja polvistui myös keräämään kirjoja.
Turbo ja tyttö saivat nopeasti yhteisvoimin pinottua kirjat. Samalla Turbo huomasi yhden kirjan kannessa kuvan sormuksesta jossa kaksi kättä piteli kruunattua sydäntä. Tyttö huomasi mitä Turbo katseli.
- Se on claddagh. Kelttiläinen kihlasormus. Kädet kuvastavat ystävyyttä, Sydän rakkautta ja kruunu uskollisuutta, tyttö kertoi.
Turbosta tuntui että hänen päässään oli juuri sytytetty hehkulamppu.
- Tiedäks sä mist tällaisia saa? hän kysyi.
- Keskustorilla on aina kelttikorujen myyjiä. Ehkä sieltä löytyy, tyttö kertoi hymyillen.
- Kiitti, Cornelia. Sä olet todella pelastava enkeli, Turbo sanoi vilkaistuaan ensin tytön nimikorttia ja säntäsi sitten ulos kaupasta.
Cornelia katsoi hieman hämmästyneenä hänen peräänsä.
Kommentoikaa pliis

Siis myö en kestä. Siis toi Turbo Minni <3 miun ei pitänyt kommentoida vasta kun tää on valmis mut siis nyt en voinu. Turbo on niin söpö jatka pian. Haluun tietää kuinka heille käy.

Prätkisfan: Kiva et tykkäät . Jatkuu.

Luukku 13. Lucia-kulkue yllätys.
Tytöt olivat saaneet joululahja ostoksensa tehtyä ja istuivat nyt eräässä torin reunalla olevassa kahvilassa kaakaolla. Minni huokaisi ihaillen katsellessaan ulos missä oli hiljalleen alkanut sataa lunta.
- En ois arvannu et talvi maassa vois olla näin kaunis, hän sanoi.
Santtu nyökkäsi, mutta ei ehtinyt sanoa mitään kun läheisestä pöydästä kuului kovaäänistä puhetta.
- Mitä tarkoitat "meillä ei ole Luciaa"?! nuori vaaleatukkainen nainen kysyi hätääntyneenä.
- Niin juuri. Rosaliella on keuhkokuume ja kolme ensimmäistä kynttilätyttöäkin makaa tällä hetkellä vuoteessa flunssassa, sanoi naisen seuralainen, jolla oli ruskeat hiukset, myös huolestuneeseen sävyyn.
- Voi itku. Miten me voidaan pitää Lucia-kulkue ilman Luciaa, vaaleaverikkö voihkaisi ja vei käden otsalleen.
Tytöt vilkaisivat toisiaan. Lucia-kulkue oli vaarassa peruuntua, jos he eivät tekisi jotain. Sitten Santulla välähti. Hän nousi pöydästä ja käveli naisten luo.
- Anteeksi, mutta me ei voitu olla kuulematta mistä te puhuitte. Ehkä me voidaan auttaa, Santtu ehdotti.
Vaalea nainen kääntyi katsomaan Santtua ja muita tyttöjä. Hän näytti miettiväiseltä.
- Osaatteko laulun? hän kysyi.
- Eiköhän me se äkkiä opita, Minni totesi.
Rontti ja Miihkali olivat löytäneet kirpputorille ja yrittivät löytää jotain sopivaa. Rontti oli jäänyt katselemaan ylijäämä korvakoruja, kun Miihkali oli mennyt sarjakuvaosastolle. Rontti ajatteli mielessään Annia ja yritti samalla miettiä sopivia korvakoruja. Perusnappi korvakorut näyttivät vähän pliisuilta ja valtavilla paljeteilla varustetut ruuturiipukset vaikuttivat turhan raskailta. Sitten hän huomasi jotain. Isot kultarenkaat. Samanlaiset kuin merirosvoilla ja mustalaisilla elokuvissa. Ne olivat täydelliset. Samaan aikaan sarjakuvaosastolla Miihkalilla oli jo mielessään täydellinen lahja koko porukalle. Hän oli löytänyt ison pinon vanhoja Jerry Cottoneita. Kolme jokaiselle niin kaikki osuisi nappiin. Juuri kun kumpikin oli kassalla maksamassa, Turbo, Moto ja Vinski ryntäsivät sisälle.
- Vauhtia, tyypit. Lucia-kulkue alkaa ihan just, Turbo sanoi.
- Jeah. Santtu sano et se alkaa neljältä enkä mä halua nähdä sitä raivona, Vinski lisäsi.
Rontti ja Miihkali nyökkäsivät ja ryntäsivät ulos heti maksettuaan ostoksensa. Tyttöjä ei kuitenkaan näkynyt missään.
- Mis tytöt on? Mehän sovittiin et me tavataan ennen kulkueen alkua, Turbo ihmetteli.
Kukaan ei kuitenkaan ehtinyt vastata kun katuvalot himmenivät ja hämäryydessä alkoi näkyä kynttilöiden liekkien lepatusta ja kuulua hiljaista laulua:
- Taivaalla tähtivyö
kirkkaana loistaa,
viestiä jouluyön
tuikkeensa toistaa.
Taivainen kirkkaus,
riemuisa julistus.
Kynttilät syttyy,
kynttilät syttyy.

Metsiin jo Pohjolan
vaipan luo hanki,
ja maa on valkean
verhonsa vanki.
Taivaisen hohteen tuo,
Lucia valon suo,
Santa Lucia,
Santa Lucia.

Kiteet luo helmivyön
valkoiseen kaapuun.
Kätköstä talviyön
luoksemme saapuu.
Lucia seppelpää,
juhlista hetki tää,
saavuthan luoksemme,
Santa Lucia.
Pitkiin valkoisiin kaapuihin pukeutuneita tyttöjä käveli hitaasti pitkin pääkatua kantaen kynttilöitä. Kulkueen etunenässä käveli neito jolla oli päässään lehtiseppele jossa oli kynttilöitä. Puku erottui muista vain sillä että hänellä oli punainen huivi vyötäisillään. Turbosta Luciassa oli jotain tuttua. Lucialla oli nimittäin mustatukka ja hän oli hiiri.
- Onko tuo Minni? Turbo kysyi ällistyneenä.
- Eikä muuten o ainoo yllätys. Katoo kolmee ekaa tyttöö, Moto sanoi.
Ja toden totta. Minnin perässä kulkivat valkoisiin kaapuihin ja hopea seppeleisiin pukeutuneina Santtu, Anni ja Sissi. Pojat tuijottivat kulkuetta suu auki. Sissi huomasi heidät ja virnisti Santulle ja Annille.
- Tätä joulua ne ei kyl unohda, hän hihitti.
Kommentoikaa pliis