Jatka tarinaa 2

Hiiret katselivat, kun kalmankalpea mies käveli pois päin ja päättivät sitten palata korjaamolle.

- Terve kaverit. Saatiin safkat eikä törmätty edes konniin, Turbo huikkasi kun he astuivat sisälle korjaamolle.
Koko tiimi istui syömään pöydän ääreen. Juttelu ja nauru raikui pian korjaamolla. Vain Vinski pysyi vaiti. Jokainen Moton ja santun välinen katseiden vaihto ja kosketus sai hänen sisällään mylläävän mustasukkaisuuden vain paisumaan. Lopulta hän ei enää pystynyt olemaan hiljaa. Vinski iski kotikaljatölkkinsä pöytään.
- Oikeesti mitä sä oikein näet Motossa? hän ärähti.

Santtu ja muut hiljenivät ja käänsivät katseensa kohti Vinskiä. Moto päästi irti Santun kädestä, ja Turbo yritti rauhoitella Vinskiä. Santtu ei saanut heti sanaa suustaan vaan alkoi yskiä, koska hänellä melkein meni kotikalja väärään kurkkuun.

Nainen selvitteli kurkkuaan ja sai sitten suunsa auki. "No, voinhan mä kertoa sen sulle."
Vinski katsoi Santtua vaativasti, vastausta odottaen.

- Moto on kookkain, vahvin ja tunteellisin tyyppi koko porukassa. Sen lisäks se on herrasmies ja muutenkin hyvä tyyppi, Santtu sanoi ja katsoi hymyillen Motoa.
- Ja mäkö en sit muka ole hyvä tyyppi vai? Vinski kysyi entistäkin ärtyneempänä.
Santtu käänsi katseensa Vinskiin.
- Jos suoraan sanon sä olet totaallinen naistenmies joka luulee et jokainen tyttö lankeaa sen eteen. Arvaa uudestaan ei lankee, Santtu sanoi.

"Tota noin..." Vinski yritti selittää.
Santtu jatkoi juttuaan. "Sitä paitsi sun kyydissä mä saan koko ajan pelätä että heität mut kyydistä. Moton kanssa ei oo samaa ongelmaa."
Santeri puuttui keskusteluun. "Ai sä hurjastelet mun siskon kanssa niin et se joutuu pelkäämään?"
"Hei, mä..." Vinski yritti taas selittää.

Santtu alkoi päästä vauhtiin.
- Ja kolmanneks sun rehvastelus alkaa pikku hiljaa ottaa aivoon ja sulla on varmaan planeetan isoin ego, hän jatkoi.
Vinski alkoi jo näyttää todella nololta. Myönnettäköön hän hän oli ehkä itsekeskeinen mutta suitsutus alkoi jo tulla korvista ulos.
- Okei, okei. Myönnetään. Mä olen naistenmies, kaahaaja ja mulla on todella iso ego mut silti. Mä luulin et me oltais pari, Vinski sanoi.

"Elämä ei voi aina mennä just niin ku sä haluisit", Santtu totesi. "Et sä voi aina saada mitä haluut."

Vinski huokaisi. Tilanne oli kiusallinen, ja Santun sanat olivat kolhineet hänen egoaan. Ja itse asiassa Santtu oli oikeassa. Hän oli juuri sitä mitä Santtu oli juuri äsken sanonut - naistenmies, kaahaaja ja rehentelijä.

Vinski  laski katseensa ja nousi ylös. Ruokahalu oli kadonnut tykkänään. Hän lähti kohti korjaamon ovea. Moto käveli hänen peräänsä ja laski kätensä valkean hiiren olkapäälle.
- Vinski. Mä olen pahoillani tästä, hän sanoi.
Vinski vilkaisi häntä syrjäkarein.
- Jeah niin varmaan, hän murahti, nousi prätkän selkään ja kaahasi tiehensä ennen kuin kukaan ehti sanoa mitään.

Vinski ajoi poispäin. Hän ei halunnut juuri sillä hetkellä olla tekemisissä kenenkään kanssa - ei varsinkaan Moton kanssa. Santun ajatteleminen teki kipeää.

Korjaamolla Moto palasi takaisin pöydän ääreen. "Ehkä on parempi et annetaan sen mennä."

Hämärällä kujalla kaksi miestä tarkkaili tilannetta. Toinen oli Rasvanahka ja toinen kalpea mies johon Vinski ja Turbo olivat aiemmin törmänneet.
- Hiirillä näyttäis olevan jonkinlaista kränää keskenään. Mitä tehdään pomo? Rasvanahka kysyi radiopuhelimen välityksellä.
- Odottakaa sopivaa tilaisuutta ja iskekää sitten, kuului vastaus.
- Valkoinen lähti just jonnekin, kalpea mies ilmoitti.
Rasvanahka vilkuili vieressään olevaa korstoa. Häntä mietitytti miehen kalpeus.
- Tota et sä oo saanu aurinkoa tai jotain? hän kysyi.
Mies käänsi punertavat silmänsä  suoraan Rasvanahkaan ja sanoi jokaista tavua painottaen:
- Oon albiino.

(Kuka tuo albiino mies on?)

Santtu ja pojat olivat jo syöneet ja nyt katselivat yhdessä televisiota tietämättöminä kujalla väijyvistä miehistä. Santtu istui Moton sylissä, varoen kipeää ja siteiden peitossa olevaa kättä. Turbo katseli välillä ikkunasta ulos ja toivoi ettei Vinski hankkiutuisi vaikeuksiin. Hetkinen ja seis, Vinskistä ei koskaan tiennyt. Jotakin voisi tapahtua.

(Hautakivi englanniksi Tombstone)

Lopulta Turbo nousi seisomaan. Hänestä tuntui koko ajan enemmän ja enemmän siltä että jollekulle heidän porukassaan saattaisi sattua jotain. Jotenkin hän aavisti sen olevan Vinski.
- Must tuntuu et Vinski saattaa olla pulassa. Mä lähden sen perään, hän sanoi.
Moto katsoi johtajaa hieman epävarmana.
- Ootsä varma? Musta tuntuu et Vinski ei välttämättä just nyt kaipaa seuraa, hän sanoi.
- Me ollaan tiimi ja pidetään aina yhtä. Oli sitten edessä millanen este vaan, Turbo sanoi.
Moto ei sanonut mitään sillä hän tiesi Turbon olevan oikeassa. Turbo nousi prätkän selkään ja ajoi ulos korjaamolta. Turbo ajoi pitkin katua ajatuksiinsa vaipuneena kun hän huomasi edessään seisovan valtavan korston joka ajovalojen loisteessa suorastaan aavemaisen kalpea. Sama kaveri johon hän ja Vinski olivat aiemmin törmänneet. Turbo yritti väistöliikettä mutta mies oli nopeampi ja tarrasi häntä kurkusta hänen ajaessaan ohi. Prätkä jatkoi menoaan ja syöksyi suoraan seinään. Turbo yritti päästä irti mutta kaverin ote oli kuin terästä.
- Kuka sä oot? hän ähkäisi.
Mies virnisti.
- Nimi on Hautakivi, mies murahti ja iski Turboa niin kovaa että tämä näki tähtiä ja sitten kaikki pimeni

Santeri nousi ylös ja katsoi ulos ikkunasta. Hänellä oli aavistus siitä että Turbo ja Vinski voisivat olla vaikeuksissa. Eikä hän tiennyt mistä oli kyse. Epätietoisuus oli raastavaa.

- Musta tuntuu et Turbo ja Vinski on pulassa, Santeri mutisi.
Ennen kuin Moto ja Santtu ehtivät sanoa mitään ikkunan läpi lensi kivi. Moto veti Santun matalaksi lisätulituksen varalta mutta muuta ei kuulunut. Santeri nosti kiven maasta ja huomasi että sen ympärille oli kääritty viesti.
- Hei kaverit tsekatkaas tää, hän sanoi ja ojensi viestin Motolle.
Teksti oli kirjoitettu huonolla käsialalla ja paperi oli täynnä rasvatahroja mutta Moto sai tekstistä pian tolkkua.
- Meillä on teidän johtaja vankina. Jos haluutte vielä nähdä sen elossa tulkaa vanhalle rakennustyömaalle. Hautakivi? Moto hämmästyi.

Santtu luki viestin. "Hautakivi?" Leipiksellä on pakko olla uusi superkelmi."
"Tietenki Rasvanahka on kirjottanu ton viestin", Moto totesi. "Miks tässä paperissa olis muuten rasvatahroja."
"Oli miten oli", Santeri sanoi. "Me ei voida jättää Turboa ja Vinskiä pulaan. Turbo on rakennustyömaalla ja Vinski voi olla ihan missä tahansa."
"Pannaan toimeksi." Moto nousi seisomaan mutta hetken kuluttua irvisti käsivarressa tuntuvan kivun takia.

Santtu katsoi Motoa huolestuneen näköisenä.
- Kaikki okei? hän kysyi.
Moto nyökkäsi.
- Jeah on kyl. Ei täs mitään mä pärjään kyllä, hän sanoi ja nousi prätkänsä selkään kivusta huolimatta.
Santtu ja Santeri katsoivat toisiaan ja sitten päättäväisen näköistä Motoa. Moto oli alikunnossa ja jos hän päätyisi taisteluun käynti Amyn luona ei välttämättä auttaisi. Moto katsoi Davidsonin sisaruksia.
- Menoks kaverit. Me ei voida jättää Turboa pulaan, hän sanoi.
- Moto sun kätes ei ole kunnossa, Santeri sanoi.
Moto nyökkäsi hiljaa mutta näytti sitten päättäväiseltä.
- Mun on tehtävä tää. Niinku Turbo sano me ollaan tiimi ja pidetään yhtä, hän sanoi ja käynnisti prätkän.
Santtu ja santeri loikkasivat omien prätkiensä selkään ja kolmikko kaahasi ulos korjaamolta kohti rakennustyömaata.

Vinski oli palaamassa korjaamolle, kun hän näki Turbon prätkän maassa. Turboa ei näkynyt missään - jotain oli pahasti pielessä. Vinski hinasi Turbon prätkän mukanaan korjaamolle ja löysi viestin, jonka mukaan hiirikolmikon johtaja oli viety rakennustyömaalle. Valkoinen hiiri hyppäsi uudestaan prätkän selkään ja suuntasi kohti rakennustyömaata. Turboa ei voinut jättää yksin.

Rakennustyömaalla oli suorastaan epäilyttävän hiljaista kun kolmikko pääsi sinne. He vilkuilivat ympärilleen. Ketään ei kuitenkaan näkynyt.
- Hiljaista, Santeri totesi.
- Joo vähän liian hiljaista, Moto sanoi.
- Jätkät, hei. En haluis olla pahan liman lintu mut musta tää haiskahtaa..., Santtu ei saanut lausettaan loppuun kun valot syttyivät ja sokaisivat porukan.
- Ansalta, hän sanoi.
Heidät ympäröi lauma hanttapuleja mutta roistot jäivät telineiden laidoille aivan kuin antaen tilaa painiringille. Telineillä seisoi suurikokoinen kalmankalpea korsto jolla oli yllään mustat jengipomon vetimet. Mies virnisti kylmästi.
- Tervetuloa tuhoosi jyrsijä. Sä näemmä toit pari lisäkatsojaa, Hautakivi naurahti.
- Missä on Turbo? Moto kivahti.
- Se hunajanvärinen hiiru on varmassa tallessa, mut seuraa sua kunhan susta on päästy eroon, Hautakivi totesi ja loikkasi alas.
Pari hanttapulia tarttui Santtuun ja Santeriin ja raahasi nämä katsoja rivistöön.

Sisarukset yrittivät tapella vastaan mutta eivät onnistuneet. Samalla hetkellä Turbo sai silmänsä auki ja tajusi missä oli. Hän näki Moton ja Davidsonit.

Samaan aikaan Vinski oli tulossa kohti rakennusmaata. "Koita kestää, Turbo."

- Pysy siinä ja katso ottelua, toinen roistoista hymähti.
- Silmä kovana, naurahti toinen.
Hautakivi ja Moto olivat suurinpiirtein saman kokoisia. Hautakivi virnisti ja verrytteli rystysiään. Moto otti puolustusasennon ja irvisti kivusta käsivarren vihlaistessa ikävästi. Hautakivi huomasi sen ja iski muitta mutkitta suoraan haavottuneeseen käsivarteen. Moto karjaisi kivusta ja vajosi polvilleen. Hautakivi nauroi.
- Ai sä oot mahtava Moto? hän ilkkui ja iski Motoa leukaan.
Hän löi potki ja hakkasi Motoa. Kerrankin prätkähiirten voimkkaimmasta ei ollut vastusta. Daividsonit näkivät tämän ja riensivät etsimään Turboa. Yhtä varastokoppia vartioi kaksi hanttapulia aseiden kanssa.

Vinski saapui rakennustyömaalle ja näki, mitä oli tekeillä. Hän huomasi myös että Moto oli vaikeuksissa, samoin Turbo. Hän ei olisi halunnut olla tekemisissä Moton kanssa mutta ei hän voinut jäädä seisomaan tumput suorina.

Vinski missä Santtu ja santeri olivat ja riensi näiden luo.
- Saaks liittyä seuraan, hän tokaisi ykskantaan.
Santtu kääntyi katsomaan Vinskiä.
- Vinski? Mistä sä siihen tulit? hän hämmästyi.
- Seurasin perässä, Vinski hymähti ja katsoi sitten Santeria.
- Eli mikä on jutun nimi? hän kysyi.
- Me luullaan et Leipiksen konnat pitää Turboa tossa varastossa vangittuna. Noi vartijat on saatava pois tieltä, Santeri selitti ja osoitti varastoa.
Vinski virnisti ja veti aseensa esiin.
- Mä hoidan ne jos vaan neidille kelpaa tälläsen naistenmieskaahajaegoistin apu, hän sanoi.
Santtu pyöräytti silmiään.

Varaston luona oli kolme hanttapulia vartioimassa. Heidän ohi piti päästä jotta Turbon pelastaminen olisi mahdollista.  Vinski ja Santeri kolkkasivat kaksi hanttapulia tajuttomaksi nyrkeillään ja Santtu kalautti kolmannelta tajun kankaalle putken pätkällä. 

Santtu otti tajuttomaksi kolkkaamaltaan konnalta avaimet. "No niin. Nyt vain vapautetaan Turbo." Santtu. 
Vinski otti esille valoammuksen. "Miksi käyttää avaimia kun voi räjäyttää?" Hän heitti ammuksen kohti lukkoa, mikä sai Santun ja Santerin väistämään juuri ennen kuin kuului räjähtävä ääni ja ovi lensi auki. Turbo huomasi mitä oli juuri äsken tapahtunut.

- Kaverit mikä makso? Turbo kysyi Santerin, Vinskin  ja Santun sännätessä vapauttamaan häntä.
- Sori, mut oli pakko kuunnella yhden karpaasin alotuspuhe, Santeri totesi.
- Moto on pulassa, Santtu sanoi ja hän kuulosti jo jonkin verran hätääntyneeltä.
Vinski nousi seisomaan ja käveli varaston ovelle. Muut katsoivat häntä kummastuneina
- Hei, mihin sä oot menossa? Turbo kysyi.
- Lähen vetää, Vinski hymähti ja hänen äänensä kuulosti katkeralta.
- Moto tarttee sun apua, Santtu yritti selittää.
- Mihin se mua tarttee? Sillähän on sut, Vinski kivahti.
Santeri säntäsi pystyyn ja tarrasi Vinskiä rinnuksista.
- Kuules nyt...., hän ei kuitenkaan päässyt kovin pitkälle kun Vinski jo riistäytyi irti ja käveli prätkälleen.
Santtu käveli hänen peräänsä. Vinski istui jo pyörän selässä aikomuksenaan häipyä.
- Toi ei ole se Vinski jonka mä tunnen. Se Vinski on aina valmis auttamaan ystäviään. Ja jos sä nyt käännät selkäs Motolle se kuolee, Santtu sanoi itku kurkussa.
Vinski oli aikeissa polkaista pyöränsä käyntiin kun Santun sanat pysäyttivät hänet. Moto oli vaarassa...mitä?

"Kuulinks mä oikeen? Moto voi kuolla?" Vinski kääntyi katsomaan Santtua.
"Kuulit ihan oikein", Santtu vastasi. "Vinski, mä tiedän kyl ettet sä haluis just nyt olla missään tekemisissä Moton kanssa. Mut nyt ei oikeen ole muuta vaihtoehtoo kuin se, et sä tuut meidän mukaan."
"No hyvä on." Vinski suostui, tosin hieman vastentahtoisesti. "Ei sitä voi jättää kuolemaan."