Jatka tarinaa 2

- Joten eiköhän oteta selvää mistä on kyse? Moto naurahti.
Turbo ja Santeri olivat heti valmiina toimintaan. Santtu kuitenkin yritti toppuutella.
- Moto, musta sun kantsis jäädä tänne. Sä oot haavoittunu aika pahasti, hän sanoi.
- Ei hätää, Santtu. Mä pärjään kyllä, Moto sanoi ja laski mekaanisen kätensä naisen hartialle.
Amy nosti toista kulmaansa kuin kysyen "Ai niinkö luulet?" ja painoi sormellaan Moton haavoittunutta käsivartta. Moto irvisti kivusta ja istui alas.
- Okei, ehkä en sittenkään, hän totesi.
Santtu katsoi Turboa ja Santeria.
- Mä lähden mukaan. Ja turha pistää kampoihin. Mähän se tappelin Jasonin kanssa, hän sanoi.

"Yleensä mä en ottais sua mukaan", Turbo sanoi. "No jos nyt tämän kerran ku ei oo vaihtoehtoo. On aika heiluttaa häntää... Ei ku hetkinen. On aika panna hösseliksi." 

Turbo painoi kypärän päähänsä. Sisarukset tekivät samoin ja lähtivät seuraamaan Turboa. Motoa tietenkin harmitti ettei hän päässyt mukaan, mutta hänen oli pakko ottaa rauhallisesti.

Vinski oli jonkin verran alakynnessä kun Turbo, Santeri ja Santtu ehtivät paikalle. Tärisyttäjä oli painanut hänet seinää vasten kurkusta ja työnsi toisen shokkihanskansa hänen leukaansa.
- Katotaas täriseeks sulta hampaat suusta, Tärisyttäjä naurahti ja aikoi jo painaa laukaisin nappia kun laser osui hänen hanskaansa.
Tärisyttäjä kääntyi katsomaan laserin tulo suuntaan pidellen yhä toisella kädellä Vinskiä seinällä.

Turbo oli se joka oli ampunut laserin. Vinskin suusta pääsi kähisevää äänetä kun Tärisyttäjän käsi oli yhä hänen kaulallaan. Hän oli hyvillään huomatessaan että Turbo oli tullut paikalle. Turbo osoitti aseellaan Tärisyttäjää, valmiina ampumaan uudestaan.

- Askelkin vielä ja täristyän tältä valkealta rotalta aivot veks, Tärisyttäjä uhkasi.
Turbo irvisti ja laski hieman asetta. Tärisyttäjä virnisti.
- Hyvä valinta. Huono ajotus, hän totesi ja ampui shokkiaallon kohti kolmikkoa.
Sankaritiimi ehti juuri ja juuri pois alta. Aalto osui vastapäätä olevaan rakennukseen ja koko talo hajosi kasaan.

"Se oli lähellä", Santtu huokaisi ja yski pölyä. Kolmikko nousi ylös ja puisteli tomua vaatteistaan. Tärisyttäjällä oli pakko olla jokin heikko kohta. Nyt superkelmi nauroi ilkeästi yhä pitäen kiinni Vinskistä.

Vinski vilkaisi alas ja huomasi jotain. Hanskojen laukaisimet olivat samanlaiset kuin joystickissä. Jos he vain saisivat lukittua peukalot toiseen asentoon. Vinski yritti saada Santun huomion ja onnistuikin siinä. Hän näytti pantomiimina joystickillä pelaamista ja sanoi sitten äänettömästi:
- Peukalot.

Santtu huomasi Vinskin elehtimisen ja onnistui lukemaan huulilta. "Ne hanskojen laukaisimet on ihan ku joystickit. Ja Vinski sanoi jotain peukaloista. Ne pitää yrittää saada toiseen asentoon."
"Mut miten me päästään laukaisimiin ja peukaloihin käsiksi? " Santeri kysyi.

Turbo vilkaisi Santtua ja sitten Santeria. Sitten hän käänsi katseensa Tärisyttäjään ja Vinskiin. Vinskillä näytti olevan suunnitelma sillä hän nyökkäsi. Turbo nyökkäsi vastaukseki. Vinski tarttui Tärisyttäjän käteen ja yritti vääntäytyä irti. Kun Tärisyttäjä käänsi hetkeksi katseensa toisaalle Turbo sai tilaisuuden käydä Santun ja Santerin kanssa hyökkäykseen.

Turbo ja sisarukset hyökkäsivät yhdessä Tärisyttäjän kimppuun. Yhdessä he saivat väännettyä Tärisyttäjät peukalot toiseen asentoon. Nyt hanskojen laukaisimet eivät enää toimineet eikä superkelmi voinut käyttää niitä. Vinski pääsi irti otteesta.

Samassa Tärisyttäjä riistäytyi irti kolmikon otteesta. Hän mulkoili sankaritiimiä murhaavasti.
- Te ette ole vielä voittaneet minua, Tärisyttäjä sanoi ja nosti kätensä  aikoen laukaisita shokkiaallon mutta tajusi sitten ettei hänellä ollutkaan hanskoja.
- Näitäkö sä etsit? Santtu kysyi ja heilutteli käsiään joissa hanskat nyt olivat.
Tärisyttäjän naama venähti.
- Oijoi, hän mutisi.
Santtu painoi hanskojen laukasimia ja shokkiaalto lennätti Tärisyttäjän kauas taaksepäin suoraan sisälle Leipäjuuston toimistoon. Leipäjuusto oli nimittäin hankkinut Tärisyttäjän tuhoamaan rakennuksia.
- Näkiks joku sen rekan rekkarin? hän mutisi ja romahti sitten tajuttomana lattialle.

Vinski hieroi kaulaansa siitä kohtaa josta Tärisyttäjä oli pitänyt kiinni. "Kiitti, kaverit. Muuten, meiltä tais unohtuu yks juttu."
"Mikä juttu?" Santtu kysyi.
"Juustoparonin torni on vielä pystyssä. Näille hanskoille on vielä käyttöä." 

Vinski puki Tärisyttäjän hanskat käteensä, käveli lähemmäs Leipäjuuston tornia ja lähetti hanskoillaan paineaallon kohti tornia joka sortui maan tasalle.

Sitten Vinski kääntyi kavereitaan kohti. Hän oli huomannut että Moto puuttui porukasta.
- Mis Moto muuten on? hän kysyi.
- Joutui jättään keikan väliin. Amy käski sen ottaa pari päivää iisisti, Turbo selitti.
Vinskillä oli kyllä omat epäilyksensä asiasta.
- Jeah right, hän mutisi silmiään pyöritellen.

"Se ois halunnu tulla mukaan mut Amy kielsi", Santtu selitti. 
"No, mehän pärjättiin ilman sitä", Vinski totesi. Hän ei halunnut katsoa Santtuun päinkään. 
"Ei voitu tehdä muutakaan", Santeri selitti. "No, ainakin saatiin superkelmi aisoihin."

Vinski tuhahti ja tuijotti eteensä hapan ilme kasvoillaan. Oli hyvä juttu että Turbo ja Davidsonit olivat saapuneet apuun, mutta häntä vaivasi kovasti se että Santtu pitikin enemmän Motosta.

Porukka päätti palata Amyn kämpille. Onneksi he olivat selvinneet konnan päihityksestä vähillä mustelmilla. Vinskin kaulan ympärillä oli kyllä aikamoiset jäljet mutta hän ei tuntunut välittävän niistä. Kun he olivat päässeet perille Amy halusi välttämättä tarkistaa Vinskin kunnon vaikka tämä kuinka yritti estellä.
- Hei, oikeesti, muru. Mä oon ihan okei, Vinski yritti sanoa kun Amy istutti hänet istumaan keittiöjakkaralle ja alkoi tutkia hänen kaulaansa.
- Suu kiinni äläkä liiku, Amy hymähti ja tutki mustelmia.
- Sillä kaverilla on ollu aika tiukka ote. Pikkasen vielä ja sun henkitorves ois rusentunu, hän totesi.

"Ei se kuitenkaan ehtiny tehdä mitään", Vinski sanoi Amyn tutkiessa mustelmia. Hänen äänensä oli hieman normaalia käheämpi.
"Koska Turbo ja kumppanit tuli ajoissa apuun. Henkitorvi näyttäisi olevan kunnossa. Ääni palautuu kyllä."

Vinski nyökkäsi vastaukseksi. Turbo oli seurannut sivusta tilannetta ja hymyili hiukan. Oikeastaan Amy olisi ihan hyvä lisä tiimiin. Lääkintämies. Santtu käveli myös paikalle.
- Mikä olo? hän kysyi Vinskiltä.
- Kurkku on vähän arka mut muuten oon ok, Vinski totesi ja nappasi pöydältä kotikaljatölkin.
Hän yritti välttää katsekontaktia ilman että Santtu huomaisi sitä. Santtu kuitenkin huomasi sen.

Vinski kieltäytyi katsomasta Santtuun päin. Moto oli myös huomannut sen ja vilkaisi Vinskiä joka käänsi katseensa pois päin. Valkoinen hiiri ei halunnut katsoa Santtua tai Motoa silmiin. Hän avasi tölkin ja joi siitä. Kurkku oli yhä arka mutta se menisi itsestään ohi. Moto ymmärsi että Vinski oli vihainen hänelle.

Moto huokaisi ja käänsi katseensa telkkariin. TV:stä tuli jokin supersankari piirrossarja jonka kaveri kiipeili seinillä. Se mikä kuitenkin mikä sai Moton kiinnostumaan oli että sankarin viholliset muistuttivat heidän kohtaamiaan konnia.
- Kaverit hei! Tulkaas stekkaan! hän huikkasi.
Muut tulivat katsomaan.
- Eiks me olla löylytetty no samat tyypit? Vinski ihmetteli.

Santeri vilkaisi television ruutua ja nyökkäsi. "Ne oli ne samat tyypit. Tärisyttäjä ja Mysterio. Onneksi saatiin ne aisoihin."

- Jeah. Ja tos on Skorpioni ja Korppikotka, Santtu lisäsi nähdessään kyseisten superkonnien livahtavan ruudulla.
Kaikkien mieleen tuli sama kysymys. Mitä superkonnia kalakukko vielä voisi vetäisitä hihastaan ja kuinka vaarallisia ne olisivat. Sitä saattoi vain odotella. Myöhemmin porukka oli palaamassa korjaamolle.

Koko tiimi oli hyvillä mielin siitä että superkelmit oli voitettu. Mutta ei voinut tietää, mitä seuraavaksi tapahtuisi ja millainen vihollinen heillä olisi vastassa. Nyt sankarit päättivät ottaa rennosti.

Moton vointi oli jo parempi. Hänen olonsa oli yhä hieman hutera. Haavan tikit poistettaisiin myöhemmin, ja menisi aikansa ennen kuin käsi paranisi kunnolla. 

Vinski tuijotti ikkunasta ulos. Sade oli jo lakannut ja aurinkokin alkoi paistaa. Se ei erityisemmin piristänyt häntä, sillä hän oli vieläkin aika kireä Santun ja Moton takia.

Vinski puisteli päätään. Hän ei ymmärtänyt tilannetta millään tavalla. Hänen ajatuksensa kuitenkin keskeytyivät äkkiä kun hän huomasi vatsansa murisevan.
- Hei tyypit, mua alko hiukoo. Kuka kannattaa hodareita ja kotikaljaa? hän kysyi.
Kaikki nyökkäilivät hyväksyvästi. Turbo nousi ylös.
- Mä lähden mukaan, hän sanoi.
Vinski kohautti olkiaan kuin sanoen: 
- Siitä vaan.
Kaksikko hyppäsi prätkien selkään ja kaahasi ulos korjaamolta. Jonkin aikaa ajettuaan Turbo katsoi Vinskiä.
- Sä oot ollu kumman hiljainen viime päivinä. Mikä sun on? hän kysyi.
- Ei mua mikään vaivaa, Vinski ärähti kovempaa kuin oli tarkoitus.
Turbo katsoi Vinskiä pitkään ja vaativasti. Vinski huokaisi.
- Okei. Moto ja Santtu. Se mua vaivaa, Vinski hymähti.

"Sen takia sä et siis oo ollu oma ittes." Turbo kääntyi risteyksestä vasemmalle ja Vinski tuli perässä.
"Mä en nyt vaan kerta kaikkiaan tajuu, miks Santtu valitsi Moton. Enkä tajuu mitä se näkee Motossa. Santun kuuluis olla mun tyttö." 
"No mitäköhän tuohonkin nyt sanois. Santulla on varmasti omat syynsä. "

Kaksikko saapui myymälälle ja poistui sieltä hodarilasti mukanaan.

Vinski oli niin ajatuksissaan ettei meinannut huomata kadulle astuvaa suurikokoista miestä. Onneksi hän kuitenkin ehti jarruttaa. Mies mulkaisi hiiriä.
- Katohan etees jätkä, mies murahti melkein yhtä matalalla äänellä kuin Moto ja jatkoi sitten matkaansa.
Hiiret jäivät tuijottamaan miehen perään.
- Kuka toi oli? Turbo kysyi.
- Ei hajuukaan mut kalmankalpee se kyl oli, Vinski totesi.