Jatka tarinaa 2

Pojat kaahasivat kohti Santun korjaamoa. Moto mietti Santun ja hänen välistä hetkeä. Oliko siinä ollut jotain muuta kuin ystävyyttä? Santtu oli sievä ja sisukas tyttö jonka kekseliäisyys veti vertoja Ihmemies MacGyverile.

Muutaman minuutin kuluttua pojat saapuivat korjaamolle ja huomasivat Santun työn touhussa.
"Hei, kiva nähdä taas. Miten kävi?" Santeri kysyi jätkiltä jotka saapuivat sisälle.
"Rökitettiin Korppikotka ja pistettiin Leipiksen torni romuksi", vastasi Turbo.
"Tosin mä olin se joka sen rökitti", Vinski rehenteli.
"Aina sä puhut itestäs, kyllä me muutkin osataan", Moto sanoi ja katseli Santun työskentelyä.

Santtu vilkaisi olkansa yli ja hymyili Motolle. Moto vastasi hymyyn ja vilkaisi sitten ympärilleen. Kaikki tuntui olevan niin kuin ennenkin mutta hänestä tuntui että jokin oli kuitenkin toisiin. hän ei vain keksinyt mikä.

Sekä Santtu että Moto punastuivat huomatessaan, että muut olivat huomanneet heidän katselevan toisiaan.

Vinski nosti toista kulmaansa huvittuneen kysyvästi.
- Mikäs teillä on? Onkos jotain tekeillä? hän virnisti.
- Täh? Meillä vai? Ei varmana! Moto ja Santtu sanoivat yhteen ääneen.

Vinskin ilmeestä huomasi että hän ei uskonut mitä hänelle oli juuri sanottu. Hän olisi voinut vannoa että oli juuri äsken nähnyt Santun ja Moto hymyilevän toisilleen ja katsovan toisiaan silmiin.

Kun Moto lähti keittiön puolelle hakemaan juotavaa Vinski lähti hänen peräänsä.
- No niin. Mitä nyt? hän kysyi.
- Mitä? Moto kysyi samalla kun otti kotikaljatölkin jääkaapista.
- Sä salaat jotain, Vinski sanoi kädet lanteilla.
- En mä salaa mitään, Moto sanoi kummastuneena.

"Mä olen ihan varma ettet sä kerro koko totuutta." Vinski rypisti otsaansa epäuskoisena Moton juodessa tölkistä. "Näin kun sä katselit Santtua sillä silmällä."

- Mä en nyt kyl kuule yhtään tajuu mistä sä puhut, Moto sanoi.
- Mun ja Santun välil ei o muuta kuin et me ollaan kavereita.
Vinski katsoi Motoa edelleen epäluuloisena. Lopulta hän kuitenkin luopui huokaisten.
- No ihan sama, mut muistakin et Santtu on mun tyttö, hän sanoi ja tökki samalla Motoa rintaan.
- Joo joo. Ihan vapaasti mun puolestani, Moto mutisi yhä kummissaan siitä mistä Vinski oikein puhui.

"Äläkä unohda sitä." Vinski poistui keittiöstä.

Moto rypisti tyhjän tölkin ja jäi miettimään Vinskin sanoja. Kyllä, oli totta että Moto ja Santtu olivat olleet pitkään ystäviä, mutta totuus oli että nyt ystävyys oli syventymässä ihastukseksi. Jos Moto olisi puhunut totta, Vinski olisi taatusti tykännyt huonoa ja heidän ystävyytensä olisi mahdollisesti kärsinyt.

Vinski vaikutti vieläkin hieman kireältä tullessaan ulos keittiöstä. Turbo huomasi sen.
- Mikäs sulla on? hän kysyi.
- Ei mikään, Vinski murahti ja jäi nojailemaan prätkäänsä.
Hänen katseensa hakeutui Santtuun.

Santtu oli jo ehtinyt korjata Turbon prätkän. Nainen huomasi Vinskin katseen ja kireyden. "Mikä tuli?"
"Ei mikään", valkoinen hiiri toisti. 
"Miten niin ei mikään?" Santtu ihmetteli ja vilkaisi sitten Turboa. "Turbo, sun prätkäs alkaa olla taas ajokunnossa."

Moto tuli pois keittiöstä ja pani merkille Vinskin huonotuulisuuden.

Moto näytti hieman vaivautuneelta. Hänen ja Vinski kiista vaivasi häntä vaikka kiista olikin ollut lähinnä yksipuolista.

Santeri huomasi myös tilanteen - Moton vaivautuneisuudeen ja Vinskin huonotuulisuuden. Ei hänellä ollut mitään sitä vastaan että Moton ja Santun välillä oli selvästi kemiaa. Hän oli tosin huomannut että Vinski oli tullut keittiöstä pois pahantuulisena ja päätellyt että Vinski oli saanut tietää että Moto ja Santtu olivat katselleet toisiaan sillä silmällä. 

Santtu halusi kertoa Motolle tunteistaan mutta miten hän sen tekisi. Hän itse vilkuili välillä Motoon päin joka nojasi seinään hieman vaivautuneen oloisena. Muut huomasivat vilkuilun.

- Hei lopettakaa jo toi vilkuilu, Vinski hymähti.
- Oikeesti mikä sua riivaa? Turbo ihmetteli.
- Ööh Turbo. Juteltaisko hetki, Santeri sanoi ja veti hunajanruskean johtajan mukanaan ulos.
Sitten hän kääntyi katsomaan Turboa.
- Mulla on selitys miks Vinski muuttu äkkiä kireäks ja Moto on vaivaantunu, Santeri sanoi.
Turbo katsoi häntä kysyvästi odottaen jatkoa.
- Moto ja Santtu on ihastunu toisiinsa, Santeri selitti.
Turbo näytti hämmästyneeltä.

"Ootsä tosissas?" Turbo kysyi.
"Miksen olisi?" Santeri madalsi ääntään varmuuden vuoksi etteivät muut kuulisi heitä."Santtu on jo kertonu mulle, mistä on kyse. Moto ei oo vielä sanonu paljon mitään. Jotenkin näyttää siltä et Vinski on huomannu, et Santtu ja Moto tykkää toisistaan, ja on siksi mustasukkainen. Sen takia se on nyt kiree."

Äkkiä sisältä kuului huuto:
- Hei kundit! Teidän ois parasta nähdä tää!
Turbo ja Santeri riensivät sisälle. Santtu oli avannut TV:n ja sieltä tuli uutiset.
- Olemme juuri nyt keskustassa jonka yllä näyttäisi leijuvan valtava lentävä lautanen, Uutisankkuri kertoi.
Keskustan yllä näytti todellakin olevan valtavan kokoinen ufo jonka alla hohtavassa valossa näkyi jokin isopäinen mantelisilmäinen otus. Kuin joskus muodissa olleet alienmaskotit.
- Tervedys maan asukkaat. Viekää minut johtajanne luo, otus sanoi.
- Selvää 50-lukua. Huonompaa leffakässäriä ei olekkaan, Vinski mutisi.
- Täs on nyt jotain pielessä. Ykskään meidän tuntema alus ei näytä tollaselta, Moto sanoi.
- Mä haistan kalanaamana. Nyt menoks. Jää sä vahtiin varikkoo Moto, Turbo käski.
- Selkis, Moto sanoi ja vei käden lippaan.
Vinski oli jo aikeissa väittää vastaan kun Turbo ja Santeri kiskoivat hänet prätkille ja he kaahasivat ulos korjaamolta.

Santtu yski pakokaasua ja katsoi kun miehet ajoivat pois päin. "Tyypillistä. Joka kerta kun tapahtuu, mä joudun katsomaan sivusta. Joko kalannaamalla todellakin on sormensa pelissä tai sitten joku on tullut vierailemaan kaupunkiin yllättäen. Otan asiasta selvää."

Santtu painoi kypärän päähänsä ja lähti jätkien ja Santerin perään.

Ei aikaakaan kun jätkät pääsivät perille. keskustan yllä todellakin roikkui valtava ufo mutta siinä oli jotain outoa. Ihan kuin se olisi hologrammi.
- Okei täs on nyt jotain outoa, Turbo mutsisi.
- Aivan oikein päätelty hiiriystäväni, kuului silloin ääni  läheiseltä katolta.
Kaikki katsoivat ylös ja näkivät miehen jolla oli yllään vihreä trikoopuku, vihreät hanskat, violetti viitta ja päässä kultakalamalja. Hiiret ja Santeri katsoivat näkyä hölmistyneinä.
- Okei kuka tää pelle on? Vinski kysyi.
- Nimeni on Mysterio, mies sanoi kuin yrittäisi olla dramaattinen.

Santtukin saapui paikalle ja huomasi Mysterion. Hän alkoi huolestua jätkistä ja Santerista. "Tuon on pakko olla Leipiksen uusi superkelmi", Santtu ajatteli. "Ei kai se muuten olisi täällä."

Turbo katsoi Mysterioon päin. "Mitä sä teet täällä?"

- Sanotaan vaikka niin että pomoni haluaa päästä teistä eroon, Mysterio myhäili.
Santtu nousi prätkänsä selästä ja aikoi hiipiä lähemmäs kun joku tarttui häntä käsivarresta. Santtu vilkaisi sivulleen ja häneltä pääsi kirkaisu. Häntä piteli aloillaan mies jolla oli kasvoillaan nuhjuinen lätkämaski ja kädessä machete.
- Näemmä meillä on naisseuraa, Mysterio naurahti.
Jätkät kääntyivät katsomaan ja näkivät tilanteen. Moto lähti heti liikkeelle.
- Mä autan Santtua. Hoidelkaa te toi maljapää, hän huusi.
- Miten niin sä? Santtu on mun tyttö! Vinski huusi hänen peräänsä.

"Ei!" Santeri huusi nähdessään lätkämaskiin sonnustautuneen tyypin raahaamassa Santtua mukaansa.
"Vinski, anna sen mennä", Turbo sanoi Vinskille. "Moto pärjää kyllä."
"Mut ku mun kuuluis pelastaa se!" Vinski intti vastaan.
"Hoidellaan nyt toi mysteeripelle." Turbo vilkaisi Mysteriota.

- Se on Mysterio, Mysterio hymähti ja katosi sitten savupilveen ilmestyen miltei heti jätkien ja Santerin eteen kadulle.
Ennen kuin kukaan edes tajusi heidän ympärillään oli iso lauma Mysterioita. Kaikki nauroivat.
- Tän kaverin täytyy käyttää illuusioita hyväkseen, Santeri järkeili.
- Joo mut mikä noista on se oikee? Vinski kysyi.
Samaan aikaan Moto oli kaahannut Santun ja lätkämaskihemmon perään. Hän hyppäsi prätkän selästä ja hyökkäsi kohti miestä.
- Hei, perjantai. Täältä pesee, Moto ärähti ja iski nyrkkinsä suoraan kaverin naamaan.
Nyrkki kuitenkin sujahti läpi kuin tyhjää vaan.
- Täh? Onks toi illuusio? Moto hämmästyi.
Vaikka mies saattoikin olla illuusio niin machete ei ollut. Kaveri nosti aseensa ja sivalsi Motoa suoraan käsivarteen. Moto karjaisi kivusta.

"Ei!" Santtu kiljaisi nähtyään mitä lätkämaskimies oli tehnyt Motolle joka nyt irvisti kivusta ja piteli verta vuotavaa käsivarttaan. Nainen rimpuili lätkämaskimiehen otteessa.

Vinski, Turbo ja Santeri miettivät kuumeisesti yrittäessään selvittää mikä noista Mysterioista olisi se oikea ja mikä olisi tämän superkelmin heikko kohta. Nyt he ymmärsivät että Mysteria käytti illuusioita hyväkseen.

Lätkämaskimies nosti macheten uuteen iskuun ja Santtu huomasi tilaisuutensa. Hän polkaisi miestä jalalle jolloin hokkarihemmo päästi irti ja pudotti veitsen. Moto vetäisi kampilla mieheltä jalat alta ja nousi sitten horjuen pystyyn. Santtu tarttui häneen ja esti häntä kaatumasta. Moto oli mennettänyt jo aika runsaasti verta.
- Meidän on päästävä jonnekkin suojaan, Santtu ajatteli ja huomasi sitten huoltoaseman myymälän.
Lätkämieheltä kestäisi kyllä jonkin aikaa päästä ylös. Santtu ja Moto lähtivät kohti myymälää ja onnistuivat pääsemään sisälle.

Tilanne oli jo todella vaikea mutta muutui vielä haastavammaksi kun Mysterio loi valtavan savuverhon. Mysterion nauru raikui savun seassa.
- Niin kauan kun minä olen pystyssä ystävienne elämä on vaakalaudalla, hän sanoi.