Jatka tarinaa 2

"Tota mä en tiennytkään", Vinski sanoi.
"Joka päivä oli tekemistä kun sain paikkailla loukkaantuneita sotilaita." Amy auttoi Turbon istumaan nojatuoliin. 
"Sellaista se sota on", Santeri totesi. "Olin itsekin kerran sodassa mukana."
"Ilmankos sä osaat käsitellä aseita", Moto sanoi.

Santeri nyökkäsi hymyillen. Santtua hiukan huvitti tilanne.
- Jos mua ei oteta lukuun niin täs on kokonainen porukka sotilaita, hän naurahti.
Amy hymyili Santulle hieman surumielisesti.
- Jeah vaik sotilaana olo ei olekaan mitään ruusuilla tanssimista, hän sanoi kääri sitten paitansa oikean hihan ylös näyttääkseen jotain.
Koko olkavarsi oli palanut.
- Sain tämän silloin. Tienvarsipommi räjähti aivan kuljetusauton vieressä. kolmannen asteen palovamma, Amy selitti.
Vinski irvisti ja kosketti naamiotaan.

Amyn palovamma muistutti Vinskiä siitä mitä hänen omille kasvoilleen oli tapahtunut.

Moto kääntyi Santerin puoleen. "Niin missä sodassa sä olit?"
"Se oli Persianlahden sota", Santeri vastasi. "En ois oikeestaan halunnut lähteä sotaan mut ei ollu vaihtoehtoo. Jouduin usein kantaan haavoittuneita sotilaita lääkintämiesten luokse. Tulitusta oli koko ajan, ja oli monta kertaa lähellä etten ite saanu osumaa. Mut kerran tapahtu jotain kamalaa... Yks lapsuudenystävä tuli mun luokse haavoittuneena... sit se... kuoli mun käsivarsille." Santeri veti syvään henkeä. Miehen kasvot olivat muuttuneet kalpeiksi.
"Otan osaa", Moto sanoi.

- Eiks sen ansiosta joitakin öljykenttiä pala edelleen? Turbo kysyi.
Santeri nyökkäsi.
- Sodat saattavat loppua mutta niiden vaikutukset ovat keskuudessamme pitkään, hän sanoi.
Vinski nousi seisomaan.
- Jos mä käyn hakees meille safkaa, kun ainaskin kaks meistä on toipilas listalla, hän ehdotti.
Kaikki nyökkäilivät. Ennen kuin Vinski ehti ovelle Amy kuitenkin huikkasi hänen peräänsä:
- Tuo mulle lohisalaatti.
- Täh? Vinski kääntyi hämmästyneenä ympäri.
- Oon pescovegaani, Amy selitti.
- Siis mikä? Vinski kysyi vielä hämmästyneenä.

(Pescovegaani tarkoittaa että kala menee mut ei muu liha)

"Ekaa kertaa mä kuulen sellasesta", Vinski sanoi. "Mutta no problem. Voin hakee sen. Nähdään myöhemmin." Valkoinen hiiri poistui paikalta lähteäkseen hakemaan ruokaa."

Turbo nousi seisomaan ja venytteli. Hänen vointinsa oli jo parempi.

- Tota mitä pescovegaani tarkottaa? Turbo kysyi.
- Sitä etten mä syö punasta lihaa mut kala menee, Amy selitti.

Vinski kaahasi jonkin aikaa katuja pitkin kohti lähintä ruokakauppaa. Äkkiä hän huomasi silmäkulmastaan kujalla jotain mitä oli miltei mahdoton uskoa. Kujan suulla seisoi Anni. Vinski pysäytti pärtkänsä ja kääntyi katsomaan uudestaan. Toden totta oranssiturkkinen hiirityttö seisoi kujalla hymyillen hänelle. Vinskistä tuntui siltä että hän näki unta.
- Anni? hän kysyi.
Hiirityttö hymyili vastaukseksi ja viittasi Vinskiä seuraamaan. Vinski lähti nopeasti perään tytön lähtiessä juoksemaan pitkin kujaa. Vinski näki hiirineidon pujahtavan eräästä takaovesta sisään ja hän seurasi tiiviisti perässä. Hän halusi palavasti selvittää mitä Annilla oikein oli mielessään. Hetken kuluttua hän näki Annin sujahtavan eräästä kerrostalo asunnon ovesta sisään. Vinski säntäsi perään ja jäi hämmästyneenä seisomaan. Huoneisto olikin tyhjillään. Äkkiä hänen takaansa kuului miltei äänetön risahdus mutta ennen kuin hän ehti kääntää päätään hänen takaraivoonsa iskeytyi putkenpätkä. Vinski vaipui tajuttomana lattialle ja hänen takanaan seisoi Anni tai jokin mitä hän oli luullut Anniksi.
- Kohde harhautettu ja napattu kiinni. Nyt siirrytäänkin vaiheeseen kaksi, Anni sanoi itsekseen ja hänen silmänsä muuttuivat keltaisiksi.

Jonkin aikaa myöhemmin Amy katsoi kelloa. Miksi Vinski viipyi niin kauan? 
"Missä Vinski on? Miks sillä menee niin kauan?" Amy ihmetteli.
"Eksyiköhän se?" Santeri kysyi.
"Joko se on eksyny tai sit se voi olla pulassa", Turbo totesi.

Samaan aikaan vanhassa kerrostaloasunnossa Vinski alkoi palata tajuihinsa armottoman päänsäryn avustuksella.
- Uuh, mikä muhun osu? Hei, mis Anni o? hän kysyi ja yritti nousta vain tajutakseen että hänet oli sidottu vasten lämpöpatteria nippustiellä, ilmastointiteipillä ja köydellä.
- Aah viimein hereillä, kuului silloin vieras naisen ääni.
Vinski käänsi katseensa äänen suuntaan ja esiin astui nuori nainen jolla oli sininen iho, punaiset hiukset ja keltaiset silmät. Yllään naisella oli valkoinen mekko, hanskat ja saappaat ja vyötäisillä ja otsalla kultaisia kalloja. Vinski tuijotti naista hämmästyneenä.
- Kuka sä olet? Ja mis Anni? hän kysyi.
- Nimeni on Mystique ja mitä siihen hiirityttöön tulee, Mystique sanoi ja muuttui samassa Annin näköiseksi.
- Tässä ollaan, hän naurahti.
Vinski tuijotti ällistyneenä.

Vinski tuijotti ällistyneenä, ja hänen oli vaikea uskoa, että tuo nainen osasi muuttaa muotoaan. Mystique oli niin uskottavasti esittänyt Annia että Vinski oli mennyt halpaan.

Samaan aikaan Amyn kämpällä ihmeteltiin missä Vinski oli.
"Pitäiskö lähtee perään?" Moto kysyi?

- Odotetaan vielä hetki. Ehkä se kohta ilmaantuu, Santtu ehdotti vaikka hänen äänestään kuului selvästi ettei hän ollut toiveikas.

Mystique muuttui takaisin omaksi itsekseen ja katseli huvittuneena valkoisen hiiren ällistynyttä ilmettä. Lopulta Vinski kuitenkin pääsi ällistyksestään.
- Ai muodonmuutaja vai? No mitä sä musta haluat? hän kysyi.
Mystique hymyili viekkaasti.
- En mitään erityistä. Varmistan vain ettet pääse sotkemaan suunnitelmiani pelamahtamalla paikalle huonoon aikaan, hän totesi.
- Ja toi tarkotti mitä? Vinski kysyi.
- Tätä, Mystique vastasi ja muuttui samannäköiseksi kuin Vinski.
Vinski tuijotti suu auki. Sitten hänelle aikoi valjeta. Mystique aikoi huijata muita esittämällä häntä.
- Jos sä luulet et mun kaverit menee yhtä helposti halpaan kuin mä niin enpä us..., Vinskin lause jäi kesken kun Mystique tunki hänen suuhunsa sukkamytyn.
Sitten hän vielä liimasi kaksi laastarilappua Vinskin suulle saadakseen tämän pysymään hiljaa.
- Hyss, olet liian äänekäs hiireksi. Emmehän halua kissan löytävän sinua, Mystique vitsaili ja antoi suukon Vinskin poskelle.
Sitten hän lähti kohti ovea ja huikkasi vielä olkansa yli:
- Hei sitten hiiru. Älä karkaa mihinkään.

Amy ja kumppanit alkoivat jo huolestua ja ihmetellä, oliko Vinskille sattunut jotain. 
"Jos mä yhtään Vinskiä tunnen, se voi olla vaikeuksissa", Turbo sanoi katsoessaan ulos ikkunasta.

Juuri silloin ovi avautui ja Vinski astui sisään täyden hodarilastin kanssa.
- Sori kun kesti. Jono oli hirvee, kassa sekos ja juutuin ruuhkaan, hän selitti ja laski hodarit pöydälle.
- Luultiin jo hetki et sulle on sattunu jotain, Santtu sanoi huojentuneena.
Vinski virnisti.
- Mitäs mulle ois sattunu. Konnia ei ollu lähimaillakaan, hän naurahti ja heitti sitten Amylle lohisalaatin.
Amy nyökkäsi kiitokseksi mutta katsoi Vinskiä epäilevästi. Jokin oli pielessä. Vinski liikkui liian sulavasti.

Turbo raapi päätään epäilevästi. Jotain oli pielessä koska Vinski ei näyttänut olevan oma itsensä. Turbo oli varma että tässä oli koira haudattuna.

- Ootsä  kunnossa? Turbo kysyi Vinskiltä.
Vinski katsoi häntä huvittuneena.
- Ihan täysin. Miten niin? hän naurahti.
- Sä käyttädyt tosi oudosti? Moto lisäsi.
- Mä olen täysin kunnossa iso kamu. Ei hätää, Vinski virnisti ja kääntyi sitten hetkeksi toiseen suuntaan.
Amy oli tarkkaillut koko ajan Vinskiä ja huomasi nyt jotain. Vinskin silmät muuttuivat hetkeksi kirkkaan keltaisiksi ennen kuin palautuivat taas normaaleiksi. Amy veti Santun mukaansa keittiöön etteivät pojat ja varsinkaan Vinski kuulisi.
- Huomasiks et Vinski käyttäytyy tosi oudosti? hän kysyi.
Santtu nyökkäsi.
- No mulla on uutisia. Se ei o Vinski, Amy sanoi.

"Ootsä tosissas?" Santtu madalsi ääntään etteivät miehet kuulisi.
"Kyllä olen. Liikkuu jotenkin oudosti. Ja äsken näin miten sen silmät muuttu keltasiks. Jokin ei nyt täsmää." Amy vilkaisi Vinskin suuntaan.
"Ehkä sä oot oikeessa. Nyt on jotain tavallisesta poikkeavaa tekeillä. Tietäis vaan mitä." Santtu raapi päätään.

Amy nyökkäsi yhteisymmärryksessä Santun kanssa. Heidän pitäisi saada enemmän toidisteita  siitä että Vinski ei ollut Vinski. Hetken kuluttua Vinski lähti ulos sanoen lähtevänsä tankkaamaan prätkänsä. Kun ovi sulkeutui Vinskin jäljessä Amy katsoi Santtua.
- Mä lähen sen perään. Mulla on aika vahva aavistus ettei se mee tankkaan, hän sanoi.
Santtu nyökkäsi ja ojensi sitten paikantimen.
- Ota tää. Jos tulee ongelmia me voidaan paikantaa sut, hän selitti.
Amy nyökkäsi ja lähti Vinskin perään.

Amy seurasi Vinskiä, ja pani merkille ettei Vinski ollutkaan menossa tankkaamaan.

Pöydän ääressä miehet olivat lopettaneet syömisen. Yksikään heistä ei ollut huomannut, ettei Vinski ollut oma itsensä. Turbo oli lyhyen hetken ajan huomannut että Vinskin silmät olivat vaihtaneet väriä. Jotain oli pielessä.

Turbo katsoi Motoa ja Santeria.
- Huomasitteks et Vinski on jotenkin outo? hän kysyi.
- Mitä sä meinaat? Moto kysyi.
- Se liikkuu liian sulavasti ja sen silmät muuttu hetkeks kirkaan keltasiks. Jotain on pielessä, Turbo sanoi.
Moto ja santeri katsoivat toisiaan. Santtu tuli paikalle ja kuuli mitä Turbo sanoi.
- Amy näki saman. Vinski ei varmana o Vinski, hän sanoi.
- Mitä sä meinaat et Vinski ei o Vinski? Santeri kysyi häkeltyneenä.
- Sitä et se ei o oikee Vinski. Sen täytyy olla joku joka osaa muuttuu Vinskiks, Santtu selitti.

Samaan aikaan toisaalla Amy oli seurannut Vinskiä vanhalle kerrostalolle ja näki kuinka tämä pujahti sisälle. Amy seurasi perässä. Hän kulki hiljaa portaissa ja alkoi sitten kuulla puhetta. Naisen ääni puhui:
- Ystäväsi eivät taida ollakkaan niin hölmöjä kuin olisi luullut. No eivät he kuitenkaan tätä selvitä.
Amy hiipi lähemmäs ja kurkisti oven raosta. Sini-ihoinen punatukkainen nainen seisoi keskellä huonetta selkäpäin ovea ja puhui Vinskille joka istui sidottuna vasten lämpöpatteria.

Vinski yritti puhua, mutta hänen suustaan kuului vain muminaa koska suu oli tukittu. Mitä kummaa tuo nainen oikein aikoi? Vinski kuitenkin luotti siihen että hänen ystävänsä pelastaisivat hänet pulasta.

Amy näki tilanteen ja pohti pitäisikö ilmoittaa Santulle.

Amy oli jo aikeissa vetää esille taskukommunikaattorin kun huoneessa oleva nainen muuttui taas Vinskiksi ja veti esille äänenvaimentimella varustetun pistoolin. Vinskin silmät laajenivat pelosta. Mystique katsoi häntä kylmästi.
- Siltä varalta että joku niistä ystävistäsi sattuisikin löytämään sinut et voi enää kertoa mitään, hän sanoi ja käänsi pistoolin piipun kohti Vinskin otsaa.
- Ei jos se musta riippuu, Amy kivahti ja taklasi Mystiquen takaapäin lattialle.
Mystique iski päänsä lattiaan ja jäi siihen makaamaan. Amy nousi seisomaan ja meni Vinskin luo.
- Ootko okei? hän kysyi ja kiskaisi laastarikapulan Vinskin suulta.
Vinski sylkäisi sukkamytyn suustaan ja yski.
- Jeah oon kyllä. Varo! hän huudahti sillä Mystique oli pääsyt ylös ja kävi Amyn kimppuun.
Kommunikaattori lensi Amyn kädestä Vinskin viereen.

Samaan aikaan Santtu huomasi että hänen omasta radiopuhelimesta alkoi kuulua tappelun ääniä. Hän erotti sieltä Vinskin ja Amyn äänet. Myös Turbo, Moto ja Santeri olivat kuulleet äänet.

"Hei kundit, Amy taitaa olla vaikeuksissa." Santtu alkoi pukea kypärää päähän.

Turbo, Moto ja Santeri nousivat ylös. Koko nelikko riensi prätkille Moto joskin muita hieman hitaamin. Hän oli vielä puolikuntoinen mutta sen verran paremmassa kunnossa että pystyisi taistelemaan. Turbo kytki paikantimen päälle.
- Ne on vanhalla kerrostalo alueella. Menoks, hän sanoi ja kaasutti.
Nelikko lähti ajamaan kohti kerrostalo aluetta. Kun he pääsivät perille he ryntäsivät nopeasti sisälle. Tappelun äänet kuuluivat selvästi kolmannesta kerroksesta. Nelikko ryntäsi ja jäi hämmästyneenä tuijottamaan oven suuhun. Amyn kimpussa oli toinen Amy.

Nelikko tuijotti ihmeissään, sillä he eivät tienneet kumpi oli oikea Amy. Kaikki neljä ottivat aseet esille varmuuden vuoksi. Vinski nousi ylös pölyiseltä lattialta koska hän oli yrittänyt irroittaa Mystiqueta Amysta, mutta Mystique oli tönäissyt hänet nurin.

Amyn onnistui potkaista Mystiquea leukaan ja irroittautua tämän ottesta. Hän kierähti pöydän luo ja nappasi siltä toisen pistoolin jossa oli äänenvaimennin. Tytöt kiersivät toisiaan kuin johtajajuudesta taistelevat alfasudet.
- Kumpi on oikea? Turbo kysyi.
Kumpikin tyttö katsoi hunajanruskeaa hiirtä.
- Toi on huijari! molemmat huusivat yhteen ääneen.

Naiset osoittelivat toisiaan pistooleilla. Hiiret ja Santeri olivat entistäkin hämmentyneempiä. Santtu pani merkille että toisen Amyn silmät loistivat hetken keltaisina.