Sekalaista höpinää

Se ois kyl tosi kiva et se jäis maahan

Sääennusteen perusteella lunta sataa seuraavan kerran maanantaina  Toivottavasti se lumi pysyy.

Mä toivon sitä kans

Sääennuste on muuttunut ja nyt näyttää siltä että lunta tulee vasta perjantaina.

Totuuden hetki koittaa pian ja se tarkoittaa sitä että kerron pian mistä elämänmuutoksestani on kyse. Kaikki eivät sitä hyväksy mutta se on heidän ongelmansa. Hermostuttaa, en tiedä miten sanoisin asiani.

Anna palaa vaan ja kerro mistä on kyse. Meille voi kyl avautua.

Yritän löytää oikeat sanat ja jotenkin selittää tämän asian. Ei ole yhtään varmaa millainen reaktio siitä tulee. Taitaa olla parasta että sanon suoraan ja reilusti, mistä on kyse ja annan muille tilaisuuden esittää kysymyksiä.

Jostain selittämättömästä syystä koen itseni mieheksi vaikka olenkin syntynyt naisen kehoon. Olen ryhtymässä toimenpiteisiin korjatakseni tämän asian. Tämä asia on vain yksi osa minua, ja se ei vaikuta tämän sivuston toimintaan tai olemassaoloon millään tavalla. Tosin olen edellä mainituista syistä harkinnut nimimerkin vaihtamista. Voitte kohdella minua samalla tavalla kuin ennenkin.

Vastaan avoimesti kaikkiin kysymyksiin joita nyt sattuu mieleen tulemaan. Kiellettyjä kysymyksiä ei ole.

Ymmärsinks mä nyt oikein? Sä olet transukupuolinen?

Kyllä. Ymmärsit täysin oikein.

Okei  sit tiedän yhden toisenkin. Äidin työkaverin "tytär". Kun mä kerran kävin äidin työpaikalla niin mä näin sen eka vaan takaapäin ja ajattelin sitä poikana mut sit kun mä olin menny ohi tajusin et kyseessä olikin tyttö. Sil oli mun ymmärtääkseni operaatio aluillaan. Ja sit TV:stä tulee se minä olen Jazz.

Olen tuosta ohjelmasta kuullut. mutten seurannut sitä. Kun en omista telkkaria.

Ai okei. Mut sanalla sanoen teidän mitä meinaat.

Mulla on monta transsukupuolista kaveria, joten ymmärrän kyllä (vaikken tietenkään osaa samaistua), hienoa että uskalsit kertoa. Jos joku ei hyväksy sua, niin se on hänen ongelmansa - transsukupuolisuus ei todellakaan oo helppo juttu tässä yhteiskunnassa, mutta se ei tietenkään oo este onnellisuudelle. Upeaa, jos oot löytäny identiteettis! Toivon että kaikki menee sen asian tiimoilta hyvin.

retrogalaxy kirjoitti:

Mulla on monta transsukupuolista kaveria, joten ymmärrän kyllä (vaikken tietenkään osaa samaistua), hienoa että uskalsit kertoa. Jos joku ei hyväksy sua, niin se on hänen ongelmansa - transsukupuolisuus ei todellakaan oo helppo juttu tässä yhteiskunnassa, mutta se ei tietenkään oo este onnellisuudelle. Upeaa, jos oot löytäny identiteettis! Toivon että kaikki menee sen asian tiimoilta hyvin.

Kiitos näistä sanoista  Ymmärrän kyllä, ettei suurin osa ihmisistä osaa samaistua tällaiseen asiaan koska heillä ei ole samanlaisia kokemuksia. En odota muilta ihmisiltä täyttä ymmärrystä tässä asiassa - kunhan ei tuomittaisi. No, se on totta että transsukupuolisuus on kaikkea muuta kuin helppoa, mutta onneksi on mahdollisuus elää onnellisempaa elämää. Käsitän myös että kaikki ihmiset eivät osaa suhtautua tällaisiin asioihin. Mutta se on heidän ongelmansa. Olenkin päättänyt etten tuhlaa aikaa tai energiaa ihmisiin jotka eivät hyväksy.

Olen hämmästynyt siitä miten hyvin täällä on tähänkin asiaan suhtauduttu  Odotin kielteistä ja torjuvaa reaktiota, minkä vuoksi arvelutti ottaa tämä asia puheeksi.

Olit todella rohkea, kun uskalsit kertoa tästä asiasta  Nämä on niitä aiheita, joista ei varmasti kovin helposti tule kerrottua muille, mutta arvostan avoimuuttasi ja toivon, että tulevaisuus on sinulle parempi

Minde kirjoitti:

Olit todella rohkea, kun uskalsit kertoa tästä asiasta  Nämä on niitä aiheita, joista ei varmasti kovin helposti tule kerrottua muille, mutta arvostan avoimuuttasi ja toivon, että tulevaisuus on sinulle parempi

Kiitos näistä sanoista  No, tällaisista jutuista ei ole helppo puhua. Mutta nyt vain toivotaan että elämä muuttuu paremmaksi tulevaisuudessa.

Pääsääntöisesti ihmisten suhtautuminen on ollut joko myönteistä tai neutraalia. Vain oma perheeni ei hyväksy. Äitini on jopa uhannut katkaista välit kanssani  No, se on hänen ongelmansa.

Mulla on eräs ystävä, joka on transsukupuolinen ja ollaan tunnettu yli 5 vuotta, olin ensimmäisiä jolle ns. tuli kaapista asian kanssa. Tällä ihmisellä on erittäin uskovainen äiti, joka ei ole vieläkään asiaa hyväksynyt, mutta nyt ystäväni on muuttamassa täysin omilleen kihlattunsa kanssa ja on laittanut välit jäihin äitinsä kanssa (ja on paljon onnellisempi niin) eli asiat voi järjestyä tosi hyvin! Sinuna katkaisisin itse ne välit tuollaiseen äitiin, näytät sille ettei sua voi kohdella miten vaan loputtomiin asti.

retrogalaxy kirjoitti:

  Sinuna katkaisisin itse ne välit tuollaiseen äitiin, näytät sille ettei sua voi kohdella miten vaan loputtomiin asti. 

Samaa mieltä. Oma on ongelmansa jos ei suostu myöntymään siihen tosi asiaan että tytär tuntee olevansa väärässä kropassa.

Retrogalaxy: Harmi että kaverisi ei ole saanut hyväksyntää omalta äidiltään. Toivottavasti hän on onnellinen kihlattunsa kanssa. Ymmärsinkö oikein - kaverisi ei ole enää tekemisissä äitinsä kanssa?

Oma perheeni ei ole uskonnollinen, vaan ahdasmielisyys johtuu ihan muusta syystä. Fiilikset ovat todella ristiriitaiset, koska tiedän että tämä on oikea ratkaisu minulle, mutta olen ottamassa sen riskin että välit menevät poikki suvun kanssa. Se on heidän tappionsa, ja joskus välien katkaiseminen voi olla oikea ratkaisu vaikka se on kaikkea muuta kuin helppoa. Tiedän kyllä ettei tilanne ole täysin toivoton, vaikka onkin syvältä olla transsukupuolinen.

No mulla ei ole varsinaisesti omakohtaista kokemusta tästä asiasta vaikka yläasteella musta kyl tuntui ettei mua hyväksytä vain siksi et oon tyttö ja mietin et pitäiskö ryhtyä korjausleikkaukseen.

Ei ehkä kannata ryhtyä korjausleikkaukseen vain siksi, jos tuntuu siltä ettet tule hyväksytyksi tyttönä. Jos muut eivät hyväksy, se on heidän ongelmansa.

Sitä sano mun äitikin ja en mä mihinkään ryhtynykään. Sellanen vaan kävi mielessä kun olin luokan kiusattu

Ikävää että olet joutunut kiusatuksi  Kukaan ei ansaitse tulla kiusatuksi.

Jeah se on kurjaa

Millaista se kiusaaminen oli (ei ole pakko kertoa jos ei halua)? Puututtiinko siihen?

No enimmäikseen pään aukomista. Yhdeksännellä pari tyttöä rupes syrjiin minkä ansiosta mä jäin enimmäkseen yksin. Pari sellasta juttua mitkä on parhaiten jääny mieleen on kun mulla iski pahmman luokan menkka kivut kesken historian tunnin ja Forrest Gumpin niin joku jätkistä päätti kuvata sitä kun mä kärvistelen kivuissani lattialla. Opettaja oli lähteny luokan ulkopuolelle puhumaan puhelimessa. Ja sit toinen on sellanen kun mulla on tummanpunainen lippis jossa on kuva vanamosta joka on mun nimikkokukka latinaks. Se katos äidinkielen tunnin jälkeen ja mä tutkin koko käytävän tosi tarkkaan ja mainitsin sit kans opettajalle joka kehotti mua ilmoittaan rehtorille. Ennen kuin sitä kuulutusta kuitenkaan tuli niin jätkät löysi sen muka jostain ja palautti sen. Lyön vaik mistä vetoa et ne sen oli kans piilottanu. Kyl mä siit kerroin kuraattorille ja siihen puututtiinkin mut paljooks siitä oli apua. Katin kontit