Last Chance Garage

Suomenkielinen foorumi Prätkähiiret Marsista - sarjan faneille.
 
PääsivuPääsivu  KalenteriKalenteri  FAQFAQ  HakuHaku  KäyttäjälistaKäyttäjälista  KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisään  

Jaa | 
 

 Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas 
Siirry sivulle : Edellinen  1, 2, 3, 4, 5  Seuraava
KirjoittajaViesti
Prätkämimmi



Viestien lukumäärä : 4834
Join date : 18.01.2015

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    La Helmi 04 2017, 08:41

Jeah totta Embarassed
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkisfan

avatar

Viestien lukumäärä : 102
Join date : 25.08.2016

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    Ti Helmi 07 2017, 22:31

”Hyvä Milva. Ponnista oikein kovaa, niin pikkunen saapuu maailmaan,” lääkäri kannusti. ”AAA en mää pysty enää,” Milva huusi hengästyneenä ja todella väsyneenä. ”Kyllä sää pystyt! Yks ponnistus, ei oo vaikeeta enää,” Moto sanoi kannustaen vaimoaan. ”Säähän sen tiet kuinka helppoo tää on, kun sää et puske uutta elämää maailmaaAAAAAAAAN…” Milva sanoi huutan miehelleen ja tuntien epämukavan supistuksen, saaden hänet ponnistamaan vielä kerran. ”Hyvä jatka, vain vielä 6…5…4…3…2… ja heii pienokainen,” lääkäri sanoi ja nosti pienen hiiri vauvan iloisen ja hengästyneen äitinsä rinnukselle. Hoitajat puhdistavat pienokaista ja saivat hänet haukkomaan kiljuen henkeä. Milva katsoi hymyillen miestään, joka suuteli häntä onnellisena. ”Hän on niin täydellinen,” Milva sai lopulta sanottua. Moto sai kunnian leikata vauvan napanuoran ja hoitajat lähtivät viemään häntä puhdistettavaksi. ”2645 grammaa ja 46 senttiä pitkä,” hoitaja huikkasi Milvalle ja Motolle. Hän kääri pienokaisen kapaloon ja ojensi pienen tytön odottavan äidin syliin. Hoitaja poistui muiden kanssa huoneesta ja antoi kaksinkeskeistä aikaa heille ja pienokaiselle. Moto oli ottanut vaimonsa kainaloon ja katsoi haltioissaan pikku tyttöään. ”Hän on niin täydellinen,” Milva sanoi uudelleen ja kosketteli varovaisesti tytön kasvoja. ”Meillä on kaksi täydellistä lasta,” Moto sanoi ja otti kuvan pienokaisesta. ”Niin on ja mää en malta odottaa, että Eeli tapaa pikkusiskonsa,” Milva sanoi. ”Niimpä,” Moto sanoi. ”Missähän Minni ja Turbo menee?” Milva mietti. ”Eiks sun pitäis ensin ottaa yhteyttä sun vanhempiin?” Moto kysyi epäillen. ”EI!” Milva sanoi hieman hätääntyneenä. ”Miks ei?” Moto kysyi hämillään. ”Mun vanhemmat… ei ees tiedä mun olevan elossa,” Milva sanoi nieleskellen. ”Mitä?” Moto kysyi hämillään. ”Me ei olla kerrottu, missään välissä heille. He asuvat kaukana mun sisaruksien kanssa ja mun kuolema uutinen oli heille järkytys,” Milva sanoi haikeana. ”Pakko niille kertoo,” Moto sanoi istuen tuolille Milvan viereen. ”Ei sitä noin vaan kerrota,” Milva sanoi. ”Miten niin?” Moto varmensi. ”Muistakko silloin, kun kerroin mun perheestä,” Milva aloitti. ”Joo muistan,” Moto vastasi. ”Sit sää varmaan muistat, että mun pikkusiskolla on, vakava kehitysvamma ja mun veljellä on todella paha psyykkinen kehityshäiriö. Ei niille voi tupata ensin tietoa, että sisko on kuollu ja yht’äkkiä se pamahtaa oven taakse miehen ja kahden lapsen kanssa ja sanoa hei sisko on elossa,” Milva sanoi. ”Ai niin, mää unohdin kokonaan sun sisarukset. Mutta soittaisit sun vanhemmille,” Moto sanoi hieroen sormillaan ohimoaan. ”Niin, mutta Minni on ollu mun lähin perheenjäsen useamman vuoden. Totta kai mää haluan kertoa sille tästä,” Milva sanoi. ”Tiedän, mutta ne on lentokoneessa menossa kohti niiden häämatka kohdetta,” Moto sanoi. ”Aaa niin joo, no soitan, kun ne on varmasti perillä,” Milva sanoi ja hymyili tyttärelleen. Moto nousi, myös seisomaan ja Milva ojensi pienen kääreen ensimmäistä kertaa isänsä syliin.
 
 
”JALKAPALLOOO TURNAAUUS!” Vinskin äänen kaiku valloitti koko kasarmin alueella. Minnin ja Turbon ollessa häämatkalla ja Moton ja Milvan ollessa sairaalassa, he olivat päättäneet keksiä itselleen järjevää tekemistä, joka oli jalkapallo turnaus. Adam oli tämän hyväksynyt yhdessä Rontin kanssa ja voittaja tiimille olisi luvassa erilaisia palkintoja. Se oli, myös keino saada perheitä yhteen ja tämän pohjalta myös tekemään asioita yhdessä. Hän oli samalla tuonut Eelin ja tyttärensä katsomaan ottelua. ”OOKKO VALMIS MILANIUS HÄVIÄMÄÄN?” Vinski huusi varmana. ”OOKKO VALMIS OTTAAN RISKIN ETTÄ SUN UHKAILLUILLA EI PALJON PELATA?” Marcus huusi vastapuolelta. ”AHAA JÄTKÄ ALKAA UHKAILEEN!” Vinski huusi nauraen ja kääntyi joukkueeseensa päin. ”Me saatiin uus pelikaveri,” Miihkali sanoi ja iski Danielia selkään. Vinskin ilme kertoi ennemmin ettei miestä olisi halunnut joukkueeseensa mukaan. ”Kaikki hyvin?” Daniel kysyi. ”Joo eiköhän,” Vinski sanoi hieman kylmästi jopa ja käänsi miehelle selän. ”Tervetuloa tänne Vapaustaistelijat vastaan Armeija jalkapallo otteluun. Sää on pirteän aurinkoinen ja läpötila hivelee sellaista 20 astetta,” Anni sanoi tehdyn kuulutus pöydän ääressä Santtu vieressään. ”Kyllä vain Anni. Tunnelmat ovat korkealla, kun kaksi sotilas kampusta ottaa mittaa toisistaa,” Santtu sanoi mikrofooniin. ”Kyllä vain ja muistakaahan, myös vanhemmat, että lapsille on järjestetty vesileikkipaikka ja yhteinen ruokala löytyy tilojen viileydestä maanalta,” Anni sanoi. Pelin alkaessa porukkaa oli kokoontunut muurin reunoille ja maantasalla olevaan katsomoon. Eeli ja Adamin tytöt olivat saaneet erikoispaikat pelikentän vierestä, jossa he söivät hodareita ja heiluttelivat vanhoja peliviirejä kannustuksena. Santtu ja Anni kuuluttivat pelin tapahtumia. Adam ja Rontti pitivät yllä muuta järjestystä. Alokkaillekkin oli annaettu mahdollisuus liittyä joukkueisiin ja vapaa-aikaa muutenkin. Kentällä Vinski oli ottanut tähtäimekseen voittaa, mutta ei pelkästään Armeijaa. Hän ei sietänyt sitä, että Daniel oli heidän joukkueessaan ja yritti kaikin keinoin olla huomioimatta mieheä. Ensimmäinen 20 minuuttia meni sukkelasti ja 15 minuutin erätauko alkoi. Vinski hörppi juomaansa ja kiristeli kengännauhojaan. ”Mikä sulla oikein on?” Miihkali kysyi tuhahtaen ja astui Vinskin eteen. ”Miten niin?” Vinski kysyi hieman ärtyneenä. ”Minkä takia sää omit pallon kentällä, huomioiden kaikki muut paitsi Danielin?” Miihkali kysyi. ”Mun ei tarvi selittää sulle mitään,” Vinski sanoi ja käveli miehen ohi. ”Olisit edes Annin takia iloinen,” Miihkali huusi miehen perään ja sai tämän pysähtymään. Hän näki, kuinka Daniel kuherteli Annin kanssa pöydän ääressä ja näki Annin leveän hymyn. Hän tunsi haikeutta, kateutta ja vihaa samaan aikaan. Kaiken lisäksi hän ei ollut puhunut vieläkään Santun kanssa, siitä mitä oli sanonut. Pelit käynnistyivät taas tauon jälkeen ja Daniel tuli viimeisenä kentälle paikalle. ”Silloin, kun on pelit olisi toivottavaa, että kaikki tulisivat ajoissa,” Vinski tuhahti miehelle. ”Ooo älä nyt Vinsetti, eihän tässä ollut edes kiire,” Miihkali sanoi. ”Alotetaan,” Vinski sanoi ja käänsi joukkueelleen selän. ”Mitä jos annetaan Danielin olla alotuksessa?” Miihkali ehdotti ja sai Vinskin katsomaan häntä vihaisesti. ”Ei. Pysytään suunnitelmassa,” Vinski totesi. ”Nyt sää ajattelet taas itsees. Daniel mee alotukseen,” Miihkali sanoi ja epävarmana Daniel käveli vihaisen Vinskin ohi. Pelit käynnistyivät ja yleisö hurrasi äänekkäästi. Eeli, Viivi ja Emilia olivat lähteneet Rontin kanssa vesileikkipaikkaan. Vinski näki, kuinka Marcus oli ottamassa palloa Danielilta. Vintti tuntui pimenevän lopullisesti ja kaatoi mies kaksikon suurella voimalla maahan. ”Mitä helvettiä Vinski?” Marcus kysyi. ”Daniel!” Anni huusi ja juoksi pelikentän reunalle. ”Vou ooks sää kunnossa?” Marcus kysyi ja auttoi miehen istumaan. ”Mulla tais mennä jalka,” Daniel sopersi ja piteli säärtään. ”Mikä sua oikeen vaivaa?” Anni kysyi vihaisena ja tuuppasi valkoista hiirtä taaemmas. Daniel pyöritteli jalkaansa ja nousi seisomaan. ”Ei se murtunut ole, mutta kipee se on,” hän sanoi. ”Sää oot valehtelva kusipää,” Vinski sanoi raivostuneena ja kävi mieheen käsiksi. ”VINSKI!” Anni huusi. Koko joukkue yritti saada kaksikkoa irti toisistaan. Samalla tuttu sinivioletti moottoripyörä ajoi kasarmin pihalle. ”Moto tule auttaan,” Miihkali huusi. Moto juoksi heidän luokse ja tarrasi valkoisen hiiren ympärille vetäen hänet pois tilanteesta. ”Vinski, Vinski rauhotu,” hän sanoi ja asettui hänen ja Danielin väliin pitäen tämän olkapäistä kiinni. ”Sää et oo Daniel mitään. Enkä mää tajua mitä Anni näkee sussa,” Vinski sanoi. Samalla Santtu ja Anni auttoivat Danielin seisomaan, joka piteli nenäänsä. ”Mikä sua oikeen vaivaa?” Anni huusi ja kävel valkoisen hiiren luo, josta Moto oli päästänyt jo irti. ”Toi jätkä ei vaan oo sun tyyppiä. Se on oikee kusipää,” Vinski sanoi ja isotteli Annin edessä, joka ei väistänyt. ”MÄÄ KERRON KUKA TÄSSÄ ON KUSIPÄÄ!” Anni huusi miehelle, joka näytti hieman säikähtäneeltä. ”Joo voin määkin kertoa. SE ON TUO!” Vinski huusi ja osoitti Annin yli Danielia, jonka nenästä vuosi runsaasti verta. ”VÄÄRIN! SE KUSIPÄÄ OLET SINÄ!” Anni sanoi ja siirtyi, kun Rontti astui heidän väliinsä. ”Mitä ihmettä täällä tapahtuu?” Rontti kysyi, kun Anni palasi Danielin tueksi. ”Kysy Vinskiltä,” Santtu sanoi ja sai Vinskin huomion. Vinski näki Santun silmissä kyyneleet ja tajusi nyt vasta mitä oikeasti oli tehnyt. ”Anni ja Santtu hoitakaa pojan nenä. Ja sinä tulet mukaani,” Rontti sanoi ja lähti tuuppimaan valkoista hiirtä kohti toimistoaan. ”Pahoittelemme arvon katsojat tästä välikohtauksesta. Pelit jatkuvat 30 minuutin kuluttua,” Adam sanoi puhuessaan mikrofooniin. Moto jäi huokaisten katsomaan tilannetta ja auttoi Danielin kasarmin sisälle viilleään tilaan. ”Kiitos Moto,” Anni sanoi ja asetti kylmäpakkauksen tämän niskalle. ”Eipä mitään,” hän sanoi huokaisten. ”Anteeks tää välikohtaus,” Santtu sanoi ja silitti jättiläinen olkapäätä. ”Nooo pikku juttuja. Eikä sun tarvi pyydellä anteeks,” Moto sanoi napaten naisen kainaloonsa. ”Heeii! Miten Milva voi ja teidän uus tulokas vai onks se vie syntynyt?” Anni sanoi tajutessaan, että Moto ja Milva oli lähtenyt häistä suoraan sairaalalle. ”Milva voi hyvin, kuten vauvakin,” Moto sanoi. ”Kumpi se on?” Santtu kysyi hihkuen. ”ISKÄ!” Eeli huusi, jonka Moto koppasi syliinsä. ”Lähetäänkö sairaalalle kattomaan sun pikkusiskoa,” Moto sanoi ja sai tytöt kiljumaan riemusta. Eeli ja miehet pitelivät korviaan. ”Onks se oikeesti tyttö?” Anni kysyi iloisena. ”On” Moto sanoi kevyesti nyökäten. ”Oih Moto! Onneks olkoon ja Eelille kanssa,” Santtu sanoi. ”Mennään jo,” Eeli sanoi ja tiputtautui isänsä sylistä ja lähti kohti ulko-ovea. ”Me mennään, ennen kuin tulee enempää sanomista,” Moto sanoi. ”Onnittelut Milvalle! Mekin tullaan käymään jossain kohtaan,” Santtu huusi miehen perään.
 
 
Samaan aikaan Rontti sulki toimiston oven ja käski valkoisen hiiren istumaan. ”Mitä helvetin pelleilyä tää oikeen on?” Rontti sanoi ja istui työpöytänsä taakse. ”Se on kokonaan, sen Danielin vika,” Vinski sanoi, kun ardenaliini taso alkoi taas nousemaan. ”Ai Danielin, tytöt taisivat sitten olla erimieltä asiasta,” Rontti sanoi ja sai Vinskin rauhoittumaan, kun tämä muisti Santun ilmeen. ”Mää vihaan sitä miestä,” hän mutisi ja puristi kätensä ristiin eteensä. ”Ai vaan sen perusteella, että se seurustelee Annin kanssa,” Rontti varmensi. ”Niin,” Vinski sanoi lähes kuiskaten. ”Mää ymmärrän, että sulla oli tunteita Annia kohtaan, mutta sun on osattava päästää irti,” Rontti sanoi. ”Daniel ei ole Annin tyyppiä. Määkin olen parempi vaihtoehto,” Vinski sanoi ja sai Rontin pyörittelemään päätään. ”Mutta ymmärräkkö sää, että kuinka paljon sää satutat Santtua?” Rontti kysyi. ”Me ollaan, vaan kavereita,” Vinski sanoi ja kohautti olkapäitään. ”Vaan kavereita? Ei kyllä siltä vaikuta. Sää et edes tie miten Santtu kattoo sua,” Rontti sanoi. ”Onks Santtu kattonut mua?” Vinski kysyi. ”Useasti, mutta sää käytät Santtua hyväksesi, jotta olisit saanut Annin tuntemaan mustasukkasuutta,” Rontti sanoi. ”Ei idä paikkaansa,” Vinski sanoi. ”Ai no kerro sit, miks kaikki muut on sit sitä mieltä?” Rontti kysyi saaden valkoisen hiiren taas mietteliääksi. ”Kaiken lisäksi, mää joudun ottaan yhteyttä Turboon,” Rontti sanoi. ”Ai miks?” Vinski kysyi hämmästyneenä. ”Turbo on paikan kenraali ja sua ei voi selvästikkään pitää täällä, ennen kuin sää tiet miten sää selvität tän sotkun,” Rontti selitti ja ohjasi Vinskin ulos. Hän käveli kasarmin ulkopuolelle ja näki, kuinka ottelu oli lähtenyt uudestaan käyntiin. Uusia pelaajia oltiin otettu mukaan Vinskin ja Danielin tilalle. Sillä mies istui syömässä hodareita ja keskustelemassa Santun ja Annin kanssa. He näkivät, myös valkoisen hiiren ja Anni päätti lähteä hänen peräänsä. ”Voikko kertoa mulle jo mikä sua vaivaa?” Anni kysyi ja saapui Vinskin taakse. ”Ekkö sää ymmärrä, että mää rakastan sua!” Vinski sanoi ja kääntyi ympäri. ”Ja ekkö sää ymmärrä, että mää en rakasta sua niin kuin sää luulet,” Anni sanoi ja perääntyi hieman taakse. ”Mää rakastan sua pikkuveljen tavoin. Kaikkein pahinta tässä on se, että sää satutat tässä muita ja kaikkein eniten Santtua,” Anni sanoi. ”Mutta mää en oo pari sen kanssa,” Vinski intti. ”Ette niin, mutta se tulee tänne asti sun takia. Se olis halunnut teille yhteisen tulevaisuuden, mutta sää loukkaat sitä tunteellisesti koko ajan,” Anni sanoi ja poistui paikalta. Vinski kääntyi kohti prätkäänsä. ”Mikä paska päivä,” hän ajatteli ja lähti kohti asuntoaan. Punainen pyörä jätti peräänsä vain pölypilven.
 
 
Sairaalaan päästyä, Eeli ja Moto katselivat lahjapuodista pikkuiselle lelua. ”Ootko jo päättänyt mitä haluaisit siskolle antaa?” Moto kysyi. ”Jotain pehmeetä. UUU tämä,” Eeli sanoi ja otti syliinsä ison valko-pinkin ketun, jolla oli iso rusetti pään päällä ja pehmeä pörhöinen häntä. ”Se täydellinen,” Moto sanoi ja polvistui pojan tasolle. ”Ja äidille hedelmäkarkkeja,” hän sanoi, kun pääsivät kassalle. Milva silitteli pienokaisen vatsaa kevyesti sängyllä. Ovi aukesi vauhdilla ja hänen pieni poikansa pysähtyi sängyn viereen naulittuna. ”Tässä on sun pikkusiskosi,” Milva sanoi ja silitti hymyillen poikansa hiuksia. ”Mää ostin sille lahjan,” Eeli sanoi ja ojensi ketun äidilleen. ”Voi se on ihana,” Milva sanoi ja otti ketun vastaan. ”Haluakko ottaa pikkusiskon syliin?” Moto kysyi ja kyykistyi pojan tasolle. ”Haluan!” Eeli sanoi ja nousi sängyn toisella puolella olevalle nojatuolille. Moto nosti tytön syliinsä ja käveli Eelin luokse. Hän laski tytön odottavan isoveljen syliin. Milva otti rakkaimmistaan kuvan ja katsoi puhelimen kelloa. ”Mää yritän soittaa sille Minnille,” Milva sanoi. Hetken aikaa hän ajatteli ettei Minni ollut tavoitettavissa, kunnes videopuhelu aukesi. ”Heii. Mää luulin jo ettet sää vastaa,” Milva sanoi ja näki ystävänsä rantahotellilla. ”Heii! Joo saavuttiin pari tuntii sitten tänne meidän hotellille ja ollaan just lähdössä kierteleen kaupungille,” Minni sanoi ja heilautti hiuksiaan kädellään. ”Oih miten ihanalta kuulostaa,” Milva sanoi. ”Miten teidän synnytys meni?” Minni kysyi. ”Hei Turbo!” Milva sanoi, kun näki Turbon kävelevän Minnin taakse. ”Hei!” Turbo sanoi ja heilautti kättään. ”Ja kiitos kysymästä meillä meni oikein hyvin. Lapsi oli isompi syntyessään, kuin Nicholas ja kummatkin lapset ovat niin suloisia keskenään,” Milva sanoi. ”Kerro kumpi se on,” Minni sanoi hihkuen. ”Se on taddadadaaa tyttö,” Milva sanoi ja käänsi kameran kuvaamaan Eeliä, joka piti siskoaan sylissä. ”Oow Milva hän on ihana.” Minni sanoi. ”Paljon onnea isoveli ja Eeli,” Turbo sanoi ja sai Eeliltä leveän hymyn. ”Kiitos veikka. Pitäkää te hyvä häämatka,” Moto sanoi. ”Onnea vielä murut. Te ootte ihana combo,” Minni sanoi. ”Kiitos muru. Soitellaan ja pitäkää ihana häämatka,” Milva sanoi. ”Pidetään. Nähdään kahden viikon päästä,” Minni sanoi, ennen kuin sulki puhelimen linjan. ”Pitäsköhän meidänkin suunnitella häämatka?” Moto kysyi ja otti tytön vastaan Eeliltä. ”Ehkä, mikäli sää haluat vie häämatkalle,” Milva sanoi ja suukotti miestään, joka istui sängyn reunalle pidellen pientä tyttöä sylissään. ”Totta kai mää haluan viedän sut häämatkalle,” Moto sanoi hymyillen tälle. ”Kiitos,” Milva sanoi suudellen miestään. ”Miten sulla meni Eeli Adamin luona?” hän jatkoi, kun poika oli mennyt piirtelemään. ”Hyvin se ja Turbo on tosi kivoja ja sain leikkikavereitakin,” Eeli sanoi nostamatta päätään piirustuksesta. ”Niin joo kun siellä oli Viivi ja Emiliakin,” Moto sanoi. ”Mites kaverit?” Milva kysyi. ”No Vinskillä ja Danielilla oli turpa saunat käynnissä, kun menin sinne,” Moto aloitti. ”Ei voi olla totta,” Milva sanoi ja haroi hiuksiaan. ”Jep. Se sai aikamoiset haukut sekä Annilta, että Rontilta,” Moto sanoi. ”No en ihmettele. Se satuttaa Santtua törkeellä tavalla,” Milva sanoi. ”Nii in. Nyt Rontin pitää soittaa Turbolle, että voiko Vinski työskennellä vähään aikaan tukikohdalla,” Moto sanoi huokaisten. ”Ei oo kyllä kauheen kiva, että Turboa häiritään tälläisellä asialle kesken sen oman häämatkan,” Milva sanoi. ”No niimpä, mutta nyt on kyse kumminkin vakavammasta asiasta,” Moto sanoi ja laski tytön sängylle, joka tyytyväisenä tuhisi kapalossaan. ”No se on kyllä totta,” Milva sanoi siirtäen hiuksensa selän puolelle. ”Kyllä tää asia selviää ei huolta,” Moto sanoi ja nappasi naisen kainaloonsa. ”Toivotaan,” Milva sanoi huokaisten.
 
 
Kaksi viikkoa sujui sekavissa tunnelmissa. Milva ja Moto olivat seuraavana päivänä päässyt jo vauvan kanssa pois sairaalasta. Vinski oli lähes kaikkien kanssa riidoissa. Hän oli saanut Turbolta kiellon, olla tekemättä töitä siihen asti, kunnes hän itse saapuisi takaisin häämatkaltaan arvioimaan tilanteen vakavuuden. Hän ei ollut moneen viikkoon puhunut kenenkään kanssa ja, jopa Santtu alkoi olemaan huolissaan tästä. Hän oli keskustellut asiasta Rontin, Moton ja Milvan kanssa. Kaikkien todetessa, vain hänen olevan aina sellainen, kun häntä kielletään tekemästä jotain. Miihkali oli kanssa ennättänyt katsomaan setänsä pienokaista ja kertonut samalla nähneensä Vinskin läheisessä pubissa kaljaa lipittämässä. Moto oli käynyt tilanteen tarkastamassa ja ei Vinskiä ollut löytänyt. Olihan se jo huolestuttavaa, ettei hänestä kahteen viikkoon ollut mitään kuulunut. He istuivat Moton ja Milva olohuoneessa keskustelemassa tilanteesta, kunnes koputus sai heidän huomionsa. ”Mää avaan!” Eeli huusi ja juoksi ovelle. ”MINNI JA TURBO!” hän huusi ja halasi innoissaan kaksikkoa. ”Hei kulta! Oliko ikävä?” Minni kysyi ja astui taloon sisälle. ”Joo, mutta tulkaa kattomaan,” Eeli sanoi ja viittoi kohti olohuonetta. Turbo laski sylissään olevan Nicholaksen lattialle ja riisui tämän kengät. ”Terve tupaan” Minni sanoi ja astui olohuoneeseen. ”Hei ihana! Oliko hyvä häämatka?” Milva kysyi, halaten tätä ja ohjasi ystävänsä istumaan. ”Voi aivan täydellinen,” hän sanoi ja nosti poikansa syliinsä. ”Yhtä välikohtausta lukuun ottamatta,” Turbo sanoi ja istui vaimonsa viereen. ”Niin tarkotat Vinskiäkö?” Moto varmensi. ”Joo. Onks siitä kuulunut mitään?” Turbo jatkoi. Moto ja Miihkali pyöritteli päitään. ”Tää on aina sama juttu,” hän sanoi ja hieroi toisen käden sormilla silmiään. ”Niinhän se on,” Moto totesi ja nojasi käteensä. ”Minni kato. Tässä on mun pikkusisko,” Eeli sanoi ja osoitti keinussa nukkuvaa harmaan rusehtavaa hiirityttöä. ”Hän on niin suloinen,” Minni sanoi ja ihasteli pienokaista. ”Haluakko ottaa hänet syliin?” Eeli kysyi innoissaan ja sai aikuiset naureskelemaan hieman. ”Kyllä mää kohta,” Minni vastasi. ”Anna Minnin ja Turbon vähän hengähtää,” Milva sanoi. ”Miten sun synnytys meni?” Minni kysyi. ”Yllätävän hyvin ja nopeasti,” Milva kertoi. ”No hyvä,” Minni sanoi ja päästi pojan sylistään, joka oli kiinnostunut kanssa keinussa olevasta tytöstä. ”Oliko vähän täsmällinen?” Turbo kysyi irvaillen. ”Oli,” Milva vastasi naurahtaen. ”Kuka tiesi vai Anni?” Minni kysyi. ”En muuten muista,” Milva sanoi hieman hämillään. ”No mites teillä onko uutta elämää teidän yhteisellä rintamalla?” Milva kysyi uteliaana ja sai pariskunnan hieman punaiseksi ja vaivaantuneiksi. ”Ootteks te?” Milva innostui. ”Ei ei vielä, mutta sitä voi aina yrittää,” Minni sanoi ja katsoi Turboa hymyillen. ”Yritittekö te häämatkalla?” Milva kysyi. ”Sää oot liian utelias. Menee henkilökohtaisuuksiin,” Turbo sanoi hieman perääntyen. ”Eikä mee,” Milva intti. ”Hei ihana! Me voidaan puhua sit, kun miehet ei oo täällä,” Minni sanoi ja nyökkäsi miehensä suuntaan. Turbo katsoi epäuskoinen virne kasvoillaan Minniä ja sai hänet naureskelemaan. Turbo sanoi hieman perääntyen. ”Pitäskö meidän mennä kattoon se Vinski? En mää usko, että tää juttu on aikalailla taputeltu,” Turbo kysyi ja katsoi Motoa. ”Onks sulla prätkä?” Moto kysyi. ”Todellakin!” Turbo sanoi ja nousi ylös. ”Mmmm nähdään myöhemmin,” Turbo sanoi kumartuen vaimonsa ylle ja suukottaen kevyesti. ”Nähdään illemmalla,” Minni sanoi.
 
 

Hetkeä myöhemmin Turbo ja Moto saapuivat Vinskin asunnolle. Miihkali oli saanut työtehtävän ja oli palannut kasarmille. He soittivat ovisummeria, johon ei kumminkaan vastattu. ”Turbo?” kuului tuttu nais ääni heidän takaansa. ”Santtu hei. Mitäs sää täällä?” Turbo kysyi ja kääntyi naisen suuntaan. ”Mää olen huolissani Vinskistä, vaikka se on ollut ääliö,” Santtu sanoi. ”No huonompi homma. Ei oo vissiin kotona,” Moto sanoi. ”Kokeillaan Vinskin naapuria,” Turbo sanoi ja soitti ovisummeria. ”Ha-haloo,” kuului vanhahkon herrasmiehen ääni puhelimeen. ”Hei tässä Vapaustaistelijoiden kenraali Thremes. Etsimme ystäväämme ja mietimme voistteko avata oven meille, jotta pääsemme katsomaan hänen kuntonsa?” Turbo kysyi. ”Juujuu ymmärrän. Häntä ei olekkaan näkynyt moneen päivään ja asuntokin haisee, kuin tunkio,” mies sanoi ja sai kolmikon katsomaan toisiaan. ”Voisitteko päästää meidät sisään niin tarkistamme tilanteen?” Turbo kysyi uudelleen. Hetkeen ei kuulunut mitään, kunnes pitkä summerin ääni aukaisi oven. Kolmikko käveli valkoisen hiiren oven taakse ja koputtivat sitä. ”Vinski! Oletko siellä?” Moto kysyi oven läpi. Mitään ei kuulunut ja asunnon lemu läpäisi oven kevyesti. ”Vinski, jos sää et avaa, me tullaan väkisin sisään,” Turbo huusi. Siltikään mitään ei kuulunut ja Turbo sai Motolta hyväksyvän nyökkäyksen. Hän perääntyi hieman ja potkaisi oven huoneiston sisään. ”Vinski!” hän huusi, kun hän pääsi sisälle. ”Täällä tosiaan haisee,” Santtu sanoi ja piteli nenäänsä. ”Johtuu varmaan usean viikon biojätteistä,” Moto sanoi ja osoitti hyvin likaista keittiötä. ”Vinski?” Turbo kysyi ja katsoi varovasti makuuhuoneeseen. ”Pakko pelotella?” hän kysyi, kun näki riutuneen näköisen valkoisen hiiren makaavan sängyllä puhelimensa kanssa. ”Mitä sää välität?” hän kysyi. ”Vinski. Me oltiin huolissamme susta,” Santtu sanoi ja halasi valkoista hiirtä. ”Anteeks vaan. Kukaan ei oo välittänyt musta sen jälkeen, kun sain kuulla kunniani, sen kusipään takia,” Vinski sanoi ja asteli keittiöön. ”Se mitä sää teit ei ollut riippuvainen Danielista. Sinä itse oot ottanut tuon asenteen häntä kohtaan, kun hän sattuu seurustelemaan Annin kanssa,” Turbo sanoi hieman vihaisena. ”Eikä pahalla. Sää yrität saada Annin takaisin käyttämällä Santtua hyväksesi,” hän jatkoi saaden miehen nojaamaan tiskipöytään. ”Ei mulla oo ikinä tarkotus oo ollut satuttaa ketään,” Vinski sanoi hieman värisevällä äänellä, painaen päätään rintakehäänsä. ”Vinski, jos et oo huomannut niin Santtu… Santtu rakastaa sua,” Moto sanoi ja katsoi Santtua, joka istui sohvan käsinojalla. ”Tiedän, mutta mää en pääse Annista yli,” Vinski sanoi ja tunsi kyynelien valuvan poskiaan pitkin. ”Sitä paitsi. Te, ette tie kuinka yksinäiseksi mää itseni tunnen,” hän sanoi ja katsoi itkuisin silmin ja hieman ärtyneenä veljiään. ”Mitä sää tarkotat?” Turbo kysyi hämillään. ”Marsiin päästyämme, te ootte pyöriny kuin mehiläiset puolisoidenne ympäri. Me ei olla tehty mitään yhdessä paluumme jälkeen ja joka toinen kerta, joku meistä makaa aina sairaalassa,” Vinski sanoi. ”Meillä ei ole samanlaista sidettä kuin ennen. Totta kai mää oon iloinen siitä, että te ootte onnellisia, kun taas mää yritän tunnustaa naiselle, jota mää rakastan tunteeni, mutta menneisyyden haamut ja tunteet herää väkisinkin henkiin,” Vinski sanoi, kun kyyneltulva tuntui lisääntyvän. ”Vinski. Meidän ei oo koskaan ollut tarkotus satuttaa sua. Mää oon pohtinut ihan samoja asioita. Me kaivataan yhteistä aikaa myös,” Turbo sanoi kävellen veikkansa luo. Pikkuveljen elkein, Vinski halasi tiukasti Turboa, johon myös Moto liittyi. Santtu katseli tilannetta edelleen sivummalta ja tunsi pientä katkeruutta, silti ettei Vinski ollut osannut käyttäytyä ikäisensä mukaan. ”Me järkätään meille aikaa, mutta sitä ennen sää saat selvittää välit Santun kanssa, siivota asunnon ja palata viikon päästä töihin,” Turbo sanoi irtaantuen Vinskin otteesta. ”Miks viikon?” Vinski kysyi. ”Koska mää haluan olla varma, että sää oot kunnossa,” Turbo sanoi hymyillen veikalleen. Vinski tervehti veljensä, kun he lähtivät ja katsoi naista, joka nojasi sohvaan. ”Santtu mää oon,” Vinski aloitti. ”Pahoillasi. Tiedän, mutta voinko mää luottaa siihen?” Santtu kysyi. ”Mää teen, mitä vaan että sää pystyt luottaan muhun. Mää tiedän. Mää alotan tän, meidän mahdollisen uuden alun sillä, että mää pyydän Annilta ja Danielilta anteeksi,” Vinski sanoi ja sai Santun hellittämään katsettaan. ”Kuulostaa hyvältä,” Santtu sanoi lähes kuiskaten, kun Vinski painautui hellyyden osoituksesta häneen kiinni. ”Mää välitän susta oikeesti,” Vinski sanoi. ”Tiedän ja mää autan sua unohtamaan Anniin kohdistuvat tunteet,” Santtu sanoi ja kietoi kätensä tämän kaulanympärille. Hellä suudelma sai Vinskin tuntemaan taas lämpöä sisällään. ”Meidän pitäs siivota. Täällä haisee, kuin tunkiolla,” Santtu sanoi. ”Niin. Haluaisikko sää muuttaa tänne?” Vinski kysyi ja sai naisen hämmentyneeksi. ”Ai kotiapulaiseksi?” Santtu kysyi huvittuneena. ”Ei vaan… mun… tyttöystäväks?” Vinski kysyi änkyttäen. Santtu katsoi miestä hieman epäuskoisena, mutta suostui tämän pyyntöön. ”WOOOOOUUUHH!” kuului Moton ja Turbon ääni ovelta. ”Teidän piti lähteä!” Vinski tokaisi ja käveli ovelle. ”Joo meidän piti sulkee tää ovi perässämme,” Turbo sanoi ja nosti oven. ”Soita huoltomiehelle. Saranat pitää vaihtaa,” Moto sanoi oven toiselta puolelta. ”En mää tarvi, kun mulla on upea mekaanikko talossa,” Vinski sanoi ja suuteli iloisena naista… 
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Puvitsu

avatar

Viestien lukumäärä : 227
Join date : 02.08.2015
Paikkakunta : oulu

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    Ke Helmi 08 2017, 07:17

Hetken aikaa jo luulin, et täs ei tuu käymään hyvin, mutta loppu hyvin kaikki hyvin Wink. Onneksi Santun ja Vinskin välit on nyt paremmat Smile. Jatka pian, oot huippu Smile

_________________
"Räjäytetään ovi auki, pannaan kalusto remonttiin ja paiskataan Nuikki päin seinää!"~Vinski
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkämimmi



Viestien lukumäärä : 4834
Join date : 18.01.2015

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    Ke Helmi 08 2017, 08:04

Tää oli tosi hyvä pätkä Wink. Loppu oli kyl aika hassu kun hellän hetken katkasee Moton hihkunta. Jatka pian pliis.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkisfan

avatar

Viestien lukumäärä : 102
Join date : 25.08.2016

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    La Helmi 18 2017, 15:26

”Haloo!” Minni sanoi puhelimeensa. ”Hei! Mitä teet?” Milvan ääni kuului luurin toisessa päässä. ”Itse asiassa en mitään. Yllättävää sinänsä, paitsi jos kynsien lakkaamista ei lasketa,” Minni sanoi ja lakkasi varpaan kynsiään. ”Hahha no ei todellakaan! Äidin luksus elämää tuollainen. Muuten haluaisikko tulla käymään tarvisin sun apuua hieman,” Milva sanoi hieman huolestuneena. ”Joo voin tulla illemmalla. Käydään Turbon kaa lounaalla syömässä ja odotan, että Nicholas herää,” Minni sanoi. ”Okei. No ilmoittele, kun olet tulossa,” Milva sanoi. ”Juu laittelen viestiä. Nähdään,” Minni sanoi. ”Nähdään,” Milva sanoi ja sulki linjan. Minni sai puhelimen pöydälle takaisin, kunnes se soi uudelleen. ”Haloo,” Minni sanoi. ”Hei kulta! Valmiina lounaalle?” Turbon ääni kuului puhelimen päästä. ”Joo olen ihan hetken päästä valmis,” Minni sanoi ja sulki kynsilakka purkin korkin. ”Mää odottelen sua täällä,” Turbo sanoi. ”Okei. Pakkaan muksun autoon ja puen päälle niin tuun sinne,” Minni sanoi. ”Jees nähdään kohta,” Turbo sanoi ja sulki puhelun. Minni käveli terassille ja kurkisti vaunuihin. Nicholas oli täydessä unessa ja ei herännyt edes Minnin siirrettyä hänet auton istuimeen nukkumaan. Minni vaihtoi lökähousut ja topin siistimpiin vaatteisiin ja pakkasi vaunut autoon mukaan. ”Aamupäiviä naapuri!” vanhempi mies huusi aidan toiselta puolelta Minnin kerätessä tavaroita autoon. ”Ai hei Henry!” Minni sanoi ja sulki oven. ”Miten teillä on mennyt?” Henry kysyi. ”Hyvin kiitos kysymästä. Mites teidän päiväänne?” Minni kysyi. ”Todella hyvin. Saatiin vaimokkeen kanssa kuulla tänään, että meidän lapsenlapsi on syntynyt,” Henry kertoi. ”Oii ihanaa! Onneksi olkoon,” Minni sanoi. ”Kiitos kiitos, koska teidän toinen lapsi syntyy?” Henry kysyi. ”Voi kuule sitten, kun se saa alkunsa,” Minni sanoi ja avasi auton etuoven. ”Hahah ei siihen kauaa mee,” Henry sanoi. ”No joo toivottavasti ei, mutta mitään ei saa hoputtamalla,” Minni tokaisi. ”No se on totta. Oletko muuten kuullut uusista naapureista, jotka muuttavat teidän toiselle puolelle? ” Henry kysyi. ”En oo edes kuullut, että naapuriin muuttaa uusi perhe,” Minni sanoi. ”Joo kuulemma kanssa, joku vanhempi pariskunta,” Henry sanoi. ”Ai jaa. No mikäs siinä,” Minni totesi ja kohautti olkapäitään. ”Niimpä, mutta mää päästän teidät matkaan. Päivänjatkoja,” Henry sanoi ja astui talon sisälle. ”Kuin myös,” Minni huikkasi miehen perään ja nousi auton kyytiin.
 
 
Vapaustaistelijoiden tukikohdalla Turbo ja Rontti seurasi toimiston parvekkeella Vinskin anteeksi pyyntö yritystä. Viikko oli kulunut nopeasti ja Turbo oli ollut sitä mieltä, että Vinski olisi paremmassa kunnossa ja valmiina palaamaan takaisin töihin. ”Vinskiltä iso henkinen kasvu, kun pystyy kohtaaman Annin,” Rontti sanoi ja nojasi betoniseen kaiteeseen. ”Niin, mutta se tekee sen ihan Santunkin takia,” Turbo sanoi. ”Kunnioitettavaa,” Rontti sanoi. ”Mmmm,” Turbo hymähti lempeästi. ”Onks teillä kaikki kotona hyvin?” Rontti kysyi ja katseli Turboa. ”Joo on. Miks ei olis?” Turbo kysyi vähän hämmästyneenä. ”Ei kuhan kysyin. Kaipaako Minni töihin?” Rontti jatkoi ja astuivat takaisin toimiston sisälle. ”Kyllähän se aina välillä, mutta ennemmin se haluais toisen lapsen,” Turbo sanoi ja nojasi parvekkeen oven karmiin, Ronttiin selin. Tuntien kevyen tuulenpuhalluksen kasvojaan vasten. ”Haluaa lisää lapsia? Minni?” Rontti kysyi hämmästyneenä ja yritti kulauttaa kurkustaan alas kylmää kotikaljaa. ”Joo, mutta se johtuu osittain siitä, että Minni haluaa lapsille pienen ikäeron,” Turbo sanoi ja otti mentoriltaan vastaan kotikaljan. ”Ekkö sää sitten halua?” Rontti kysyi. ”Mulle on ihan sama, kuinka iso ikäero lapsilla on. Kuhan Nicki ei oo ainoo,” Turbo sanoi hymyillen Rontille. ”Onks Nicholaksella jo lempinimi?” Rontti kysyi huvittuneena. ”Hahhaha joo on. Minni ei vaan tykkää,” Turbo sanoi nauraen. Porttien turvaääni sai heidän huomionsa. ”Kenraali! Vieras valkoinen auto saapumassa tukikohtaan,” sotilaan monologinen ääni kuului kaiuttimesta. ”Mmmm Minni ja Nicholas,” Turbo sanoi Rontille ja veti viimeisen kulauksen kotikaljasta suuhunsa. ”Onks teillä deitti ilta?” Rontti kysyi ja lähti Turbon perään. ”Ei, kuhan käydään perheen kesken lounaalla,” Turbo sanoi ja saapui ulos, jossa portit mollottivat auki ja valkoinen auto parkkeerasi portin eteen. Myös Anni, Daniel, Vinski ja Santtu saapuivat tukikohdan etupuolelle. Minni nousi autosta ja katseli ympärilleen, pieni virne kasvoillaan. ”Mitä?” hän kysyi ja kohotti käsiään. ”Ei mitään,” kuului iso epämääräinen mutina tukikohdasta, kun sotilaat palasivat tehtäviinsä. ”Kiva nähdä muru,” Turbo sanoi ja suuteli vaimoaan. Minni hymyili tälle lämpimästi. ”Äh! ÄITTI!” kuului auton takapenkiltä, kun Nicholas oli hetki sitten herännyt päiväuniltaan. Turbo käveli auton toiselle puolelle ja katsoi sitterissä makaavaa poikaansa. Nicholas oli hieman hikinen ja hiukset sojottivat mihin sattuivat. Se ei kumminkaan laannuttanut pienen pojan hymyä, kun tämä näki isänsä. ”Hei pikku soturi,” Turbo sanoi ja nosti pysty tukkaisen pojan syliinsä, joka näytti hämmentyneeltä, kun ei ollutkaan enää kotona. ”Voi tädin muru. Jollain hiukset ihan pystyssä,” Anni sanoi ja pyöräytti käsiään kevyesti tämän kasvoilla ja suukotti tämän pientä kuonoa. Nicholas hymyili leveästi ja meni käsiensä taakse piiloon. ”Sovitaanko sillein, että synnytä toinen lapsi ja jätä Turbo niiden kanssa kotiin?” Rontti kuiskasi Minnille. ”Joo kuulostaa tosi hyvältä,” Minni sanoi nälvien enolleen. Rontti naureskeli ja nappasi sisarentyttärensä kainaloonsa. ”Äitti,” Nicholas sanoi ja etsi äitiään. ”Tuolla on äiti,” Turbo sanoi ja käänsi Nicholaksen toiselle käsivarrelleen, jotta näkisi äitinsä. Minni heilutti Rontti kanssa hymyillen tälle.  ”Ai Nicholaksella on äiti vaihe?” Rontti kysyi. ”Joo silloin, kun isi ei oo kotona,” Minni sanoi ja risti kädet eteensä. ”Iti,” Nicholas sanoi ja osoitti isäänsä sormellaan niin, että onnistui koskemaan sormenpäällään tämän poskea. Turbo härnäsi poikaansa ja yritti napata suuhunsa tämän sormen. Kikatus kaikui koko kasarmin alueella ja sai kaikki muutkin hyvälle tuulelle. ”Mennäänkö?” Turbo kysyi. ”Joo mennään, vaan niin pääset takaisin sitten,” Minni sanoi ja käveli auton luokse. ”Ihanaa, kuinka sää ajattelet mun työntekoa,” Turbo sanoi naljaillen vaimolleen. Minni hymyili ivallisesti miehelleen. Turbo kiinnitti pojan istuimeensa ja nousi auton kyytiin. ”Pitäkää hauskaa,” Anni huikkasi heidän peräänsä.
 
 
Hetken päästä he istuivat lounas ravintolassa, lukien ruokamenua. Nicholas istui syöttötuolissa ja yrtti nähdä mitä hänen äitinsä teki. Hän ei millään olisi pysynyt paikallaan ja kääntyili tuolissaan miten sattui. ”Joko sää tiet mitä sää syöt?” Turbo kysyi. ”Mää en osaa päättää,” Minni sanoi ja laski menun pöydälle. ”Mää otan varmaan ton päivän pastan,” Turbo sanoi ja sulki menunsa. Hän katseli hämmentyneenä ja hymyillen poikansa vääntelyä, joka hymyili veikeästi toisessa pöydässä istuvalle naiselle. ”Kas kun et hodaria?” Minni sanoi ja nojasi pöytää vasten. ”Ehkä mää tälläsessä paikassa pystyn oleen ilman hodareita,” Turbo sanoi ja nojasi kanssa pöytään. ”Syöt töissä kumminkin niitä,” Minni sanoi ja silitti poikansa niskaa ja sai tämän huomion. ”Niin syönkin. Onneks saa muutakin ruokaa,” Turbo sanoi ja katsoi poikaansa. ”Hei mitä saisi olla?” tarjoilija kysyi. ”Mää otan tuon päivän pastan,” Turbo sanoi. ”Joo, sitten,” tarjoilija sanoi ja katsoi Minniä. ”Mää otan samanlaisen, mutta tummalla pastalla. Ja sitten jos tän sais kädenlämpöisenä,” Minni sanoi ja kaivoi laukusta Nicholaksen oman ruoan. ”Joo totta kai. Hetki menee, salaatti pöydällä voitte aloittaa,” tarjoilija sanoi ja poistui paikalta. ”Mää meen ainakin hakeen. Otakko sää?” Minni kysyi. ”Salaatti on yliarvostettua,” Turbo sanoi naureskellen. ”Kuulikko muuten siitä, että meidän naapuriin muuttaa uusi pariskunta?” Minni kysyi ja istui takaisin pöytään. ”Muuttaaks meidän naapuriin joku?” Turbo kysyi. ”Joo Henry puhui siitä, ennen kuin lähdin sua hakemaan. Kuulemma, joku vahempi pariskunta kanssa,” Minni sanoi ja ojensi pienen porkkanaa muistuttavan vihanneksen Nicholakselle. ”No mikäs siinä. Toivottavasti ovat mukavia. Koska he muuttavat?” Turbo kysyi. ”En sitä huomannut kysyä. Kai lähipäivinä,” Minni sanoi. ”Mikä sun olo on?” Turbo kysyi. ”Ihan hyvä, eipä oo ollut kummempi. Mikä toisaalta on ihme,” Minni sanoi ja nosti tyhjän lautasen pöydän reunalle. ”Mutta ei oo ollut pahoinvointia?” Turbo kysyi. ”Ei ollenkaan,” Minni sanoi. Tarjoilija toi Nicholaksen lämmitetyn vauvan ruoan. ”Asialle on varmasti sitten tehtävä jotain piakkoin,” Turbo sanoi. ”Niimpä,” Minni sanoi pienesti hymyillen. ”Onks sulla tekemistä tänään?” Turbo kysyi. ”Joo meen käymään Milvalla ja Motolla,” Minni sanoi ja lappasi ruokaa hyväntuulisen pojan suuhun. ”Mitä sää siellä?” Turbo kysyi. ”Milva pyysi mun apua, johonkin. Meen kattoon mikä sillä on hätänä,” Minni sanoi. Turbo nyökkäili hyväntuulisena ja pyöritteli ajankulukseen sormuksiaan.
 
 
Lounaan jälkeen Minni vei Turbon takaisin tukikohdalle ja kävi Santun sekä Annin kanssa kahviossa vielä. ”Joko kaipaat töihin?” Anni kysyi. ”Pahaltahan tää tuntuu olla täällä tekemättä mitään, mutta enköhän mää noi lapset hoida Turbon kaa eka,” Minni sanoi. ”Ootteks te jo suunnitelleet uutta lasta?” Santtu kysyi. ”Joo, mutta mietitään vie oikeeta ajankohtaa,” Minni sanoi. ”Turbo puhui, ettet halua lapsille suurta ikäeroa,” Anni sanoi ja hörppäsi kahviaan. ”En haluakkaan, mutta Nicholas on onneksi vasta alle kaksi, mutta oikeessa ootte, ettei tässä kauaa enää ole aikaa,” Minni sanoi. ”No se on nopee homma, kun viet vain Turbon sängyn syövereihin,” Santtu sanoi ja sai naisporukan naureskelemaan. ”Hei kenraali. Mukava nähdä,” sotilas sanoi. ”Kuin myös,” Minni sanoi. ”Onks sun lapsi täällä?” sotilas kysyi. ”Joo se on jossain Vinskin ja Moton kanssa,” Minni sanoi ja sotilas poistui paikalta. ”Ihme ettei Moto pitänyt lomaa, vauvan takia,” Santtu sanoi. ”No jokaisella oma tapa,” Anni sanoi. ”Saitteko muuten sovittua Vinskin kanssa?” Minni kysyi. ”Joo saatiin. Vinski teki jopa sillein, että tuli pyytään oma-aloitteisesti multa ja Danielilta anteeksi,” Anni sanoi. ”Vinski?” Minni kysyi ihmeissään. ”Joo se ehdotti sitä mulle ja enhän mää voi häntä siinä estää,” Santtu sanoi. ”No hyvä, että saitte sovittua. ”Niimpä,” Anni sanoi. ”Pitäs varmaan, joku päivä käydä Milvalla ja Motolla. Mää olin muutaman yön siellä, kun riideltiin Vinskin kaa, niin ne pitäis varmaan hakea,” Santtu sanoi. ”Mmm siitä puheen ollen mun pitää mennä,” Minni sanoi ja otti yhdellä kulauksella loput kahvinsa. ”Mihin sää meet?” Anni kysyi. ”Lupasin mennä auttaa Milvaa. Nähdään myöhemmin,” Minni sanoi ja lähti etsimään poikaansa. ”Nähdään,” Anni ja Santtu sanoi hiljaa hämmentyneenä ja katselivat ystävänsä loittonevaa selkää.
 
 
Hetken kuluttua Minni saapui Nicholaksen kanssa ystävilleen. Minni koputti ovea voimakkaasti. ”Sun piti ilmoittaa,” Milva sanoi. ”Sori. Menin kierroksille tuossa ja unohdin ilmoittaa. En kai keskeyttänyt mitään?” Minni kysyi ja laski Nicholaksen sylistään. ”Et ollenkaan. Oltiin kanssa just syömässä Eelin kanssa,” Milva sanoi ja palasi keittiöön. ”No hyvä ettei sen enempää. Tule rakas!” Minni sanoi ja ojensi matkalaiselleen kätensä. ”Moi Minni ja Nicholas!” Eeli sanoi reippaana. ”Heei kulta!” Minni sanoi ja kävi silittämässä tämän hiuksia. ”Oliks koulussa kivaa?” hän jatkoi ja istui Nicholaksen kanssa olohuoneen sohvalle. ”Joo oli,” Eeli sanoi reippaana. Tyttökin näytti pirteältä ja makasi leikkimatollaan. Milva palasi olohuoneeseen syötyään ja pyysi Eeliä mennä leikkimään Nicholaksen kanssa. ”Missä sää kaipasit mun apua?” Minni kysyi, kun Milva näytti vakavalta. ”Mää puhuin Moton kanssa mun vanhemmista ja haluaisin soittaa niille. Meillä on nimittäin parin viikon päästä nimenanto tilaisuus tytölle, jossa haluaisin että he olisivat paikalla,” Milva selitti. ”Ja sää tarviit mua tähän?” Minni kysyi hämmentyneenä. ”Mää haluan sut mun henkiseksi tueksi, koska me ollaan tunnettu pisimpään. Sää oot, kun sisko mulle ja, jos mun vanhemmat epäilee niin olis luotettava taho, joka todistaisi mun puhuvan totta,” Milva sanoi ja katseli tytärtään. ”Moto olis auttanut sua, mutta sen vaikuttavuus ei välttämättä olis ollut sama kun mulla?” Minni varmensi. ”Niin. Autakko sää mua?” Milva kysyi nojatuolista ja piteli anovasti Minnin käsistä kiinni. ”Totta kai mää autan sua,” Minni sanoi ja hieroi tämän käsiä. ”Ihanaa… nonnii tästä se lähtee. Syteen tai saveen,” Milva sanoi ja kaivoi puhelin luettelosta vanhempiensa numeron. Minni peukutti ystäväänsä, kun tämä nosti puhelimen korvalleen. ”Apua se hälyttää,” Milva parahti pienesti. ”Rauhoitu. Hyvin se menee,” Minni kuiskasi. ”Haloo,” puhelimesta vastattiin ja sai Milvan nieleskelemään sanojaan. ”Haloo… onko siellä kukaan. Harold, joku pilapuhuja taas,” ärhäkän oloinen nainen sanoi puhelimeen. Milva sulki silmänsä tiukasti, jonka jälkeen katsoi Minniä. Minni pyysi eleillään tämän sanomaan jotain. ”Haloo. Onko tämä taas teidän kakaroiden temppuja,” kireä miesääni sanoi puhelimeen. ”Ei ole,” Milva sai sanottua. ”Eikö? No kuka siellä sitten on?” Harold sanoi puhelimeen rauhoittuneena. ”Minä… Milva,” Milva sanoi. Kuin seinään koko puheluun iski kylmä hiljaisuus. Milva ei kuullut edes isänsä hengitystä. ”Isä?” Milva kysyi. ”No Harold kuka siellä on?” kuului naisen ääni puhelimen vierestä. ”Lilian. Ehkä sää otat tän. Tarviin vahvan paukun,” Harold sanoi ja Milva kuuli, kuinka puhelin vaihtoi käsissä paikkaa. ”Harold? Ha-halooo. Kuka olet?” Lilian kysyi. ”Minä täällä Milva,” Milva sanoi varovaisesti. ”Milva? Oletko se todella sinä?” Lilian sanoi värisevin äänin. ”Olen. Ihan elossa,” Milva sanoi. ”Miten? Miten voit olla?” Lilian kysyi itkuisena. ”Se on pitkä tarina. Kuuntele…” Milva sanoi. He puhuivat puhelimessa useamman minuutin. Hän kertoi äidilleen kaikki Masista, kidanuppauksesta aina ystäviinsä ja puolisoonsa.  ”Miksi, et aiemmin ilmoittanut?” Lilian kysyi. ”Koska mää ajattelin myös mun sisaruksia ja heidän hyvinvointiaan. En mää voinut tehdä ensin sitä, että kerrotaan siskon kuolleen ja sit olevan yht’äkkiä elossa,” Milva sanoi. ”No itseasiassa. Sun sisarukset ei tiedä mitään sun tarinasta,” Lilian sanoi hieman nolostuneena. ”Eivät tiedä? Miksi? Ainakin Mitro olisi ymmärtänyt. Mirella nyt ei välttämättä,” Milva sanoi hämmentyneenä. ”Se on väärin, tiedetään, mutta olet heidän suurin sankarinsa. Ymmärräthän?” Lilian sanoi ja hänen äänestään kuului syvä kaipaus. ”Mää ymmärrän, mutta olis paljon muutakin mitä haluaisin kertoa teille,” Milva sanoi. ”Mitä?” Linnea kysyi. ”Mää oon naimisissa ja meillä on mun miehen kanssa kaksi lasta. Eeli on seitsemän ja meidän tytär on muutaman viikon,” Milva sanoi ja katsoi Minniä, joka hymyili lämpimästi ja nojasi sohvan selkänojaan. ”Ihan tosi?” Lilian kysyi hämmentyneenä. ”Kyllä. Ja jos haluatte tulla käymään, niin sekin onnistuu tai jos haluatte meidät sinne,” Milva sanoi epävarmana. ”Tuota… tässä on sulateltavaa. Enemmän minun ja Haroldin välillä. Käykö, jos soittelen myöhemmin?” Lilian kertoi. ”Joo käyhän se. Tästä numerosta minut saa kiinni,” Milva sanoi haikeana. ”Kiitos. Soitellaan,” Lilian sanoi ja sulki puhelun. ”Joo tota soitellaan,” Milva sanoi ja laski puhelimen pöydälle. ”No miten meni?” Minni kysyi, kun Milva näytti surulliselta. ”Hyvin kai. Isä otti enemmän itseensä, kuin äiti. Sanoivat soittavansa ja pystyvätkö he sulttamaan tämän asian,” Milva selitti. ”Kyllä se siitä. Mites Mitro ja Mirella?” Minni kysyi. ”Äiti ja isä ei ollut edes kertonut, mun kuolemasta heille. Mutta en olisi silti voinut lasten ja Moton kanssa vain mennä sinne,” Milva sanoi. ”Ai kuin?” Minni hämmentyi. ”Mitro on henkisesti kuusi vuotiaan tasolla, eikä se ymmärrä tälläisia monimutkaisia asioita,” Milva selitti. ”Mut hei. Ainakin ne kuunteli sua,” Minni sanoi rohkaisten. ”Niin se on totta,” Milva sanoi lievästi hymyillen. ”Äiti, äiti!” Eeli sanoi hengästyneenä. ”Mitä kulta?” Milva kysyi. ”Nicholas nukahti mun sänkyyn,” Eeli sanoi. ”Anna Nicholaksen nukkua. Mennään me tekeen Minnin ja vauvan kanssa isot jäätelöannokset,” Milva sanoi ja näki vain vilahduksen, kun Eeli jo oli keittiössä. Milva nosti tytön syliinsä ja he astelivat keittiöön. Samasena iltana Milva kertoi, myös Motolle puhelustaan vanhempiensa kanssa. Moto oli ymmärtäväinen ja oli iloinen vaimonsa vuoksi.
 
 
Pari viikkoa meni Milvan ja Moton järjestellessä tyttärensä nimiäisiä. Kumpikaan lapsi ei kuulunut kirkkoon, joten heillä olisi vain nimenanto tilaisuus ja kummien valojen lukeminen. Juhlat järjestetään heidän kotonaan. ”Onks kaikki?” Moto kysyi ja suukotti vaimonsa poskea, katsellen hänen olan takaansa pöytää, joka oli täynnä erilaisia herkkuja. ”Joo on. Kakku on jääkaapissa, joten enää puuttuu prinsessa,” Milva sanoi ja kääntyi nopeasti ympäri. Hieman hämmentyneenä hän katsoi miestään, joka seisoi odotettua lähempänä häntä. Moto suuteli hellästi vaimoaan, jonka keskeytti ovikello. ”Jeee se toimii,” Milva hihkui ja meni avaamaan ovea. ”Hei ihanat tervetuloa,” Milva sanoi ja ohjasi Minnin, Turbon ja Nicholaksen sisälle. ”Kiitos. Ompa söpöä ja pinkkiä,” Minni sanoi ja astui koristeltuun olohuoneeseen. ”Missäs meidän sankari on?” Turbo kysyi. ”Se on ylhäällä vielä Eelin kanssa. Hänenkin piti saada laittaa hiuksensa,” Moto sanoi rehennellen ja kutittaen Turbon sylissä olevaa pikku miestä. ”No totta kai,” Turbo sanoi ja ojensi Nicholaksen Motolle. Eeli juoksi kovaa vauhtia suoraan Turbon syliin. ”Ootpa sää komea,” Turbo sanoi. ”Kiitos. Niin sinäkin,” Eeli sanoi. ”Yhtä kohtelias, kuin isänsä,” Turbo sanoi, Moton virnistellen tälle. ”Kato nyt niitä,” Milva sanoi. ”Niimpä. Ei olis kaks vuotta sitten uskonut näkevänsä tätä,” Minni sanoi. ”No juu ei,” Milva sanoi ja katsahti Minniä hymyillen. Ovikello soi ripeää tahtia ja Milva oli pyytänyt Minniä hakemaan tytön yläkerrasta. ”Tää on harvinaista, että täällä on kaikki prätkähiiret ajoissa paikalla,” Minni sanoi ja ojensi pienen nukkujan isänsä syliinsä. ”Me osataan yllättääkkin,” Rontti sanoi. Minni istui Turbon viereen nojatuolin käsinojalle. ”Haluakko tähän?” Turbo kysyi. ”Ei. Istu vaan, sitä paitsi sulla on Nicholas sylissäsi. Moton äiti istui Eeli sylissään Minniä ja Turboa vastapäätä. Helen seisoi heidän takanaan Miihkali vieressään. Oven aukaisu sai heidän huomionsa. ”Anteeks, että mää oon myöhässä,” Penelope sanoi hieman hengästyneenä. ”Sää oot kulta just ajoissa,” Milva sanoi ja Penelope astui äitinsä toiselle puolelle. ”Onks kaikki?” Milva varmensi, saaden kaikki nauramaan. ”Eiköhän,” Minni vastasi naiselle. ”Kiitos kaikille, että olette tulleet julkaisemaan yhdessä meidän tyttären nimeä. Maistraatti on nimen hyväksynyt ja olemme valinneet prinsessan kummitkin jo ennen oikeestaan, kun tyttö syntyi,” Milva aloitti. ”Joten pyydämme tytön ensimmäisen kummin, joka toimii myös sylikummina tytölle,” Moto jatkoi ja katsoi vaimoaan. ”Minni jos sallit,” Milva sanoi. ”Mitä?” Minni kysyi hämmentyneenä. ”Me ollaan valittu sut tytön kummiksi. Otatko pestin vastaan?” Moto sanoi. Minni hymyili pienesti ja taputti kevyesti sormenpäitään yhteen. ”Joo,” hän sanoi ja käveli Moton viereen. ”Olis pitänyt sanoo sulle, että pidä tyttö sylissäs vaan,” Moto sanoi naureskellen. ”Totta,” Minni sanoi ja silitti tytön kasvoja kevyesti. ”Toinen kummi on… Vinski,” Milva sanoi ja osoitti hellästi käsillään valkeaa hiirtä. ”Minä,” Vinski sanoi ja osoitti itseään. ”Kyllä Vinski, sinä,” Moto sanoi. ”Totta kai suostun,” Vinski sanoi ja käveli Minnin viereen. He lukivat kummin valat ja piirsivät peukaloillaan hänen otsaansa pinkin ja vaaleansinisen viivan merkkinä heidän kummiudestaan. ”Kiitos,” Moto sanoi. ”Maistraatin hyväksymänä rakas tyttäremme on tästä eteenpäin,” Milva aloitti ja nosti kirjekuoresta valkean lapun. ”Vilhelmiina Amanda Rewilton,” Milva sanoi. ”Aaw mikä ihana nimi,” Minni sanoi. Moto ja Milva ottivat samoja värejä sormeensa ja ’’ristivät’’ hänet. Miihkali otti kuvia maistraattia varten, että rituaalit varmasti suoritettiin. Nimiäisen annon jälkeen jokainen ihasteli vaaleanpunaiseen mekkoon puettua prinsessaa. He olivat siityneet ilman hienouden takia takapihalle, jossa miehet leikkivät poikien kanssa. Milva ruokki pullolla tyttöä, joka piteli äitinsä sormesta tiukasti kiinni. Pallo vieri vahingossa talon sivulle, jonka Eeli kävi hakemassa. ”Ööö äiti?” hän kysyi epävarmana. ”Eeli kutsu sua,” Anni sanoi. ”Mitä kulta?” Milva huuteli ja Eeli juoksi hänen luokseen. ”Mitä nyt poika?” Moto kysyi, kun tämä piti vain palloa käsissään, jonka seurauksena pelit oli pysähtynyt. ”Meidän etupihalla on auto, josta tuli ulos vanha mies ja nainen. Sit niillä oli mukanaan, joku joka istui oudossa tuolissa,” Eeli selitti. Milva ja Moto katsoivat toisiaan hämmäsyneenä. ”Helen voisitko?” Milva kysyi ja ojensi tyttöä hänelle. ”Totta kai,” Helen sanoi ja piteli tyttöä varovaisesti. Milva kiersi talon sivusta, sen etupuolelle ja pysähtyi, kuin naulittu. ”Äiti? Isä?” hän kysyi varovaisesti. ”MILVAAA! Kulta!” Lilian sanoi ja halasi tiukasti tytärtään. ”Hei kultaseni,” Harold sanoi ja halasi epäuskoista tytärtään. Motokin oli tullut Eelin kanssa etupihan puolelle ja ihmettelivät saapuvaa seurakuntaa. ”Tässäkö on sun perhe?” Lilian kysyi ilahtuen. ”Joo on. Tässä on mun mieheni ja poikani Eeli,” Milva sanoi. ”Hauska tavata. Moto,” Moto sanoi ja ojensi vasemman kätensä naiselle. ”Lilian hauska tavata ja Eeli sinua myös. Tässä on mieheni Harold,” Lilian sanoi. ”Harold,” Harold sanoi ja tervehti Motoa. Eeli ujosteli ja piiloutui isänsä jalkojen taakse. ”Eeli. Tässä on äidin vanhemmat. Sun toiset mummu ja pappa,” Moto sanoi rohkaisten poikaansa. ”Hauska tavata,” Eeli sanoi ja juoksi nopeasti takaisin takapihalle. ”Hei Mirella,” Milva sanoi ja hymyili pyörätuolissa istuvalle siskolleen, joka riemastui hänet nähdessään. ”Mirella ei osaa sitten puhua,” Milva sanoi Motolle. Mirella hymyili paljon ja hän muistutti siskoaan hyvin paljon. ”Mitro tule tapaamaan siskoa,” Lilian huusi. ”En tuu,” kuului pieni lapsimainen tiuskaisu autosta. ”Mää hoidan,” Milva sanoi. ”Hei sankari. Maistuisko herkut,” Milva sanoi ja kurkisti auton sisälle, jossa Mitro pyöritteli rubikinkuutiota käsissään. ”Sää oot mun sankari,” hän sanoi hymyillen ja nousi autosta. Hän halasi siskoaan todella lujaa. Mitro katseli ympärilleen. Hän oli yhtä ruskea, kuin Milva oransseineen hiuksineen ja pari metriä pitkä. Moton nähdessään hän otti muutaman harppaus askeleen ja halasi tätäin tiukasti. "Lähtö tuli hieman nopeasti. Sen takia kiukutteli,” Lilian sanoi. ”Ymmärrän. Mitro hei, nyt voi päästää jo irti,” Milva sanoi. Milva ohjasi seurueen takapihalle ja Moto auttoi Haroldia työntämään Mirellan takapihalle. Mitro harppoi edellä ja tervehti reippaasti muuta juhlakansaa. Milva esitteli perheensä muille, sekä ihanan Vilhelmiinan. Loppu juhlat sujuivat hyvin. Milva ja Moto auttoivat vanhempiaan yöpymään heillä, sillä Mirella tarvisi ympäri vuorokautista hoitoa. Pitkä kotimatka olisi ollut heille uuvuttava ja yksi lento riittää heille hetkeksi.
 
 

Minnin ja Turbon luona he keskustelivat päivän tapahtuneista ja olivat yllättyneitä siitä, että Milvan vanhemmat olivat paikalle saapuneet. ”Mää meen käymään vessassa vie,” Minni sanoi. ”Älä viivy kauaa. Pienokaiset ei odota pitkiä aikoja,” Turbo sanoi. ”Toivottavasti ne sun pienokaiset sais aikaankin jotain,” Minni huuteli vessasta ja sai Turbon röhähtämään nauruun. Minnin vessa aika, vain piteni pitenemistään. ”Nukahdikko sää sinne vessaan?” Turbo kysyi, kun samalla vessan ovi aukesi. ”En,” Minni vastasi ja katseli käsiään. ”Mitä nyt?” Turbo kysyi ja asettui kyljelleen. Minni siirsi hymyilevän katseensa häneen. ”Mitä?” Turbo tivasi. ”Meidän ei tartte yrittää enää,” Minni sanoi. ”Nyt mää tipuin kärryiltä,” Turbo sanoi hämmentyneenä. ”Mää oon raskaana,” Minni sanoi ja heilutti valkeaa tikkua kädessään. ”Mitä?” Turbo kysyi epäuskoisena ja istui sängyn reunalle. Minni käveli hänen viereensä istumaan ristiasentoon ja näytti testiä tälle. ”Me saadaan vauva,” Minni sanoi hellästi ja hymyili miehelleen. ”Tää on paras uutinen päättää tää päivä,” Turbo sanoi ja suuteli voimakkaasti vaimoaan. ”Me saadaan toinen vauva,” hän sanoi ja sai Minnin hymyilemään levesti. ”Niin saadaan ja ihan tietoisesti,” Minni sanoi ja kävi makuu asentoon sängylle. Turbo hymyili tälle ja laski testin pöydälle suudellen tätä. ”Mennäänkö nukkumaan?” Minni kysyi. ”Mennään vaan. Saat sit joku toinen kerta,” Turbo sanoi ja kiersi Minnin toiselle puolelle. ”Kuulostaa hyvälle,” Minni sanoi ja tunsi vahvan käden tämän vatsalla. ”Hyvää yötä,” Turbo sanoi ja asettui lähemmäs Minniä. ”Hyvää yötä,” Minni sanoi ja suukotti tämän kuonoa, sammuttaen lopulta valon. 






A/N: Uusia juonen käänteitä. Mitä seuraavaksi tapahtuu jää nähtäväksi Wink Ja kiitos palautteesta Puvitsu ja Prätkämimmi
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Puvitsu

avatar

Viestien lukumäärä : 227
Join date : 02.08.2015
Paikkakunta : oulu

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    Su Helmi 19 2017, 00:25

Aww, tää oli ihana osa Smile. Vilhelmiina kuulostaa erikoisella tavallaan kauniilta Smile. Ja lisäksi on kivaa et Minni on taas raskaana Smile. Jatka pian, oot huippu Wink.

_________________
"Räjäytetään ovi auki, pannaan kalusto remonttiin ja paiskataan Nuikki päin seinää!"~Vinski
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkämimmi



Viestien lukumäärä : 4834
Join date : 18.01.2015

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    Su Helmi 19 2017, 08:37

Aww tää oli tosi söpö pätkä Smile. Milvan perheen löytyminen ja Minnin uus raskaus on tosi söpöä ja Vilhelmiina vaikuttaa suorastaan syötävän suloselta. Jatka pian pliis.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkisfan

avatar

Viestien lukumäärä : 102
Join date : 25.08.2016

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    Su Maalis 26 2017, 23:39

Hypätään puoli vuotta eteenpäin. Minnin raskaus oli sujunut ongelmitta. Turbo oli taas puhunut veikkojensa kanssa, jos he lähtisivät muutaman päivän mökki vapaille ottamaan irti arjestaan ja viettämään aikaa keskenään. Vaimot oli vain pitänyt suostutella tähän ja Minni oli sanonutkin Turbolle lähtevänsä vanhempiensa luokse, tyttöjen ja lasten kanssa. Mökki reissulta päästyään, hekin saapuisivat Minnin vanhempien luokse, koska Marie ja Hans uusisivat vihkivalansa ja olisivat jälleen aviopari. ”Minni missä meidän matkalaukut on?” Turbo huusi kellarista. ”Siellä missä ne aina ennenkin,” Minni huusi ja leikki samalla Nicholaksen kanssa olohuoneen matolla. Nicholas ei tajunnut vielä saavansa pikkusiskon tai pikkuveljen, mutta tajusi että äidin lähellä piti leikkiä rauhallisesti. Satunnaisia raivokohtauksia lukuun ottamatta. ”Oliks se iso matkalaukku kanssa siellä samassa paikassa?” Turbo kysyi ja nosti kaksi pienempää laukkua lattialle. ”Kuinka paljon vaatteita sää meinasit tarvita kahden päivän mökki retkellä?” Minni kysyi ja katsoi hymyillen miestään. ”Ajattelin, jos sää otat sen ison sinne sun vanhemmille mukaan,” Turbo sanoi. ”Niin, viikkohan me siellä ollaan,” Minni sanoi ja antoi leluauton pojalleen. ”Niin tai muutama ekstra päivä niin, kuin viimeks,” Turbo sanoi naureskellen. ”Älä nyt. Nicholas sai siellä nimensä,” Minni sanoi ja silitti poikansa poskea. ”Ja kohta varmaan nimetään tää toinenkin,” Turbo sanoi ja istui kotikaljapullon kanssa Minnin viereen, silittäen tämän vatsaa. Minni mulkaisi hyväntuulisena miestään ja siirsi katseensa lattialla mahallaan makaavaan poikaansa, joka piti pärinä ääntä ja liikutti autoa edes takaisin. ”Mää en jaksa odottaa, että saadaan toinen tuollainen päristelijä tänne,” Turbo sanoi ja katsoi haltioituneena poikaansa. ”Mistä sää sen tiet onks se yhtään samanlainen, kuin Nicholas?” Minni sanoi ja katsoi miestään. ”Se on prätkähiirten lapsi. Siitä tulee!” Turbo sanoi. ”Uuu. Anna!” Nicholas sanoi, nousten istumaan ja osoitti isänsä kotikalja pulloa. ”Et anna,” Minni sanoi. ”Ei yks tippa mitään tee,” Turbo sanoi ja pisti pienen pisaran kotikaljaa sormelleen. ”Et anna! Turbo!” Minni sanoi ja katsoi epäuskoisena miestään. ”Ei yks tippa mitään tee,” Turbo sanoi. ”Ehkei, mutta mää en halua että sää annat puoltoista vuotiaalle pojalle kotikaljaa,” Minni sanoi. ”Hyrrääkö rouvan hormoonit taas kunnolla,” Turbo sanoi ja nousi seisomaan. Minni huitaisi häntä pienesti jalkaan ja oli tympeentyneen oloinen. ”Ei miten niin!” hän sanoi nälväisten, saaden Turbon nauramaan. Ovikellon soidessa, Nicholas juoksi pienen kilvan isänsä kanssa. Nicholas seisoi isänsä jaloissa, kun tämä aukaisi oven. ”Hei! Mun pitää pakata vielä,” Turbo sanoi. Nicholas hihkui intoa ja irvisteli prätkähiiri kaksikolle. ”Mitä sää irvistelet meille?” Vinski kysyi ja kutitti pienesti poikaa. ”Turbo!” Minni huusi. ”Mää oon ylhäällä,” Turbo huusi. ”Äh isi!” Nicholas huusi portaiden edessä olevan portin takaa. ”Tarvikko apua Minni-neiti?” Moto kysyi. ”Ihanaa, kun joku kutsuu mua vielä naimisiin menon jälkeenkin neidiks. Ja joo tarviin,” Minni sanoi ja ojensi kätensä harmaalle jätille. ”Mikä sun olo?” Moto kysyi. ”Kiitos ihan hyvä. Parempi oikeastaan, kuin silloin kun odotin Nicholasta,” Minni sanoi. ”Mitä sää Nicholas teet?” Eeli kysyi, kun astui talon sisälle. ”Isi!” Nicholas sanoi ja heilutti porttia, joka ei liikkunut elettäkään mihinkään suuntaan. ”Nicholas, isi tulee kohta alas,” Minni huusi, istuen nojatuolissa. ”Ei!” Nicholas sanoi topakasti. ”Hyvä sanavarasto sillä on,” Milva sanoi ja käveli Vilhelmiina käsivarrellaan olohuoneeseen. ”Saduista jotain hyötyä,” Minni sanoi. ”Ja helpoista sanoista,” Moto totesi. Milva ojensi tytön kummitädilleen, joka suukotteli tätä kevyesti, joka hymyili tälle viekeästi. ”Ahha isi!” Nicholas sanoi ja pomppi riemuisasti, kun Turbo käveli täyden matkalaukun kanssa alas. ”Väistä Nicholas!” Turbo sanoi ja avasi portin. Nicholasta yläkertaan meno ei kiinnostanut, vaan lähti isänsä perään. Itku potku raivarit alkoivat Turbon laittaessa ulko-oven kiinni hänen ja isänsä välistä, kun Turbo alkoi pakkaamaan moottoripyöräänsä. Minni ojensi Vilhelmiinan omalle isälleen ja lähti hakemaan eteisen lattialla makaavaa poikaansa. ”Voi kulta pieni,” Minni sanoi ja nosti poikansa syliinsä. Nicholas tarrasi tiukasti kiinni äidistään ja Minni vei pojan olohuoneeseen. Hän istui ison ikkunan ikkunalaudalle, josta Nicholas näki isänsä. Minni kertoi mitä isä teki ja Nicholas istui itse ikkunalaudalle ja katseli isänsä touhuja. ”Niin isänsä poika,” Vinski sanoi. ”Niin on,” Minni sanoi. ”Toisin, kuin eräät,” Milva sanoi ja suukotti esikoisensa päälakea. ”Mää oon äidin poika,” Eeli sanoi ja halasi äitiään tiukasti. Poika sai aikuiset naureskelemaan. ”Joko sää muuten Minni oot pakannut?” Milva kysyi. ”En vielä. Turbon pitää nostaa se meidän iso matkalaukku vielä alas,” Minni sanoi. Minni katsoi ulos, jossa Turbon seuraksi Anni oli liittynyt. Anni näytti onnelliselta kertoen Turbolle ja jotain, jonka jälkeen Turbon ilme muuttui kauhituneeksi. Tämän jälkeen vihaiseksi ja alkoi selvästi kinastelemaan sisarensa kanssa. Minni kurtisti kulmiaan hämmennyksestä. ”Mikä hätänä?” Milva kysyi. ”Turbo alkoi kinastelemaan sisarensa kanssa,” Minni sanoi. Anni poistui tilanteesta ja saapui hetken kuluttua sisälle. ”Hei! Onks kaikki kunnossa?” Minni kysyi, kun vihoissaan oleva ruskeaverikkö istui sohvalle kädet puuskassa. ”Ei ole!” Anni sanoi tiuskaisten. ”Haluakko kertoa?” Milva kysyi. ”En ainakaan nyt,” Anni sanoi. Turbo saapui, myös sisälle ja paineli vihoissaan yläkertaan. Minni nosti Nicholaksen lattialle ja lähti miehensä perään. Nicholas oli tilanteesta hieman hämmenyt ja ei oikein tiennyt minne olisi mennyt. Minni sulki hänen ja Turbon huoneen oven. ”Onks kaikki kunnossa?” hän kysyi, kun Turbo oli nostanut ison matkalaukun heidän sängylle. ”Ei!” hän tiuskasi. ”Mistä te tappelitte?” Minni kysyi ja alkoi nostamaan vaatteita matkalaukkuun. Turbo ei sanonut mitään, vaan auttoi vaimoaan pakkaamisessa. ”Voikko puhua mulle?” Minni kysyi ja yritti saada katsekontaktia mieheensä. ”Mää haluan, että sää kuulet tän asian Annilta itseltään,” Turbo sanoi huokaisten. ”Oliks se joku paha asia?” Minni kysyi, silittäen miehensä selkää. ”On se aika paha,” Turbo sanoi. ”Yrittäkää silti pitää hauskaa jätkien kanssa,” Minni sanoi ja nosti vaatekerroksen matkalaukkuun. ”Pää täyteen vain,” Turbo sanoi ja sai Minnin katsomaan tätä. Turbo suuteli hellästi vaimoaan. ”Menetkö hakemaan Nicholaksen vaatteita?” Minni sanoi ja keskeytti suudelman. Pitkinkynsin Turbo astui ulos huoneesta ja haki Nicholaksen vaatteita. Pakattuaan laukun pariskunta saapui alakertaan, johon myös Santtu oli työpäivän jälkeen saapunut. Turbo vei laukun valmiiksi autoon ja pakkasi autotallista matkasängyn pojalle mukaan. ”Mun puolesta me ollaan valmiita lähteen jätkät,” Turbo sanoi. ”Jeeess tätä on ootettu!” Vinski sanoi ja hihkui onnesta. ”Lähdetään sitten!” Moto sanoi ja nousi seisomaan. Eeli halasi isäänsä tiukasti. Moto suukotteli pienen tyttärensä ja vaimonsa, sekä ojensi tytön tälle. Hän suukotti vielä Eelin päälakea ennen kuin lähti eteistä kohden. Vinski suukotteli Santun kanssa ja sai naisen hieman perääntymään nauraen. Turbo hyvästeli, myös perheensä ja rohkaisi Nicholasta olemaan reipas mummun ja papan luona. Hän ojensi pojan vaimolleen ja suuteli tätä intohimoisesti. Jätkien lähdettyä naiset pakkasivat autonsa ja lähtivät kohti Minnin vanhempien asumusta. ”Onks meillä varmasti kaikki?” Anni kysyi, selvästi rauhoittuneena, kun veljensä oli lähtenyt. ”Kyllä mää uskon, kyllä äidillä sitten löytyy hätä varoja, jos ei kaikkea ole mukana,” Minni sanoi ja kiinnitti Nicholaksen istuimeensa kiinni. ”No joo totta. Kuhan on rahat ja puhelin niin pärjää varmasti pitkälle,” Santtu naureskeli. ”Nehän on ne nykypäivän kriteerit nykyisin,” Minni sanoi ja nosti vielä oman laukkunsa autoon. ”Onneks taas riittää kaksi autoa,” Anni sanoi ja avasi repsikan oven. ”Niimpä. Mut eiköhän lähdetä,” Minni sanoi ja tarkisti vielä, että kaikki ovet olivat varmasti kiinni. Naisseurue lähti kohti Minnin vanhempien taloa. Anni matkusti Minnin kanssa ja Santtu Milvan. ”Onks teidän naapurit jo muuttaneet?” Anni kysyi. ”Ei. Joka on outoa, koska luulis että ne on ainakin tullut katsomaan sitä,” Minni sanoi. ”Minkähän laisia ne on?” Anni mietti. ”Ei mitään hajua. Toivottavasti mukavia ja lapsi ystävällisiä,” Minni sanoi. Matka sujui ongelmitta ensimmäiseen pysähdyspaikkaan, jossa he myös yöpyivät. 






Seuraavana iltapäivänä he saapuivat Minnin vanhempien luokse. Marie ja Hans saapuivat seuruetta vastaan. ”Hei kulta! Ihana nähdä,” Marie sanoi ja halasi tytärtään tiukasti. ”Mukava nähdä kulta!” Hans sanoi ja halasi vuorostaan tytärtään. ”Kuin myös!” Minni sanoi ja irtaantui isänsä otteesta. ”PAPPA!” Nicholas kiljaisi ensimmäisenä, kun pääsi autosta. ”No heiiiii. Mitä papan soturi,” Hans sanoi ja nosti pienen tiuhdin syliinsä. Nicholas irvisteli tälle, joka irvisteli lapselle takaisin. ”Nyt mää tien mistä Nicholas on ton oppinut,” Minni sanoi ja nosti laukun peräkontista. ”Voi kulta, et sää saa nostella mitään painavaa,” Marie sanoi ja otti laukun tyttärensä käsistä. ”En mää sairas oo,” Minni tokaisi. ”Joo mutta raskaana oot,” Marie sanoi. Minni pyöritteli päätään. He purkasivat laukkunsa ja alkoivat syömään. ”Niin koska jätkät tulee tänne?” Hans kysyi. ”Kolmen päivän päästä,” Minni sanoi ja kiinnitti ruokalapun pojalleen. ”Vasta! Missä ne oikeen on?” Hans kysyi. ”Ne lähti pienelle mökki lomalle keskenään,” Minni sanoi. ”Ja jätti teidät lasten kanssa,” Hans sanoi naureskellen. ”Me sovittiin tää asia niiden kanssa. Ne ansaitsee olla keskenään,” Minni jatkoi ja syötti samalla poikaansa. ”Miten niin?” Marie kysyi ja istui pöytään. ”Ne uhras todella paljon yhteisestä ajastaan silloin, kun astuttiin kuvioon uudelleen,” Milva sanoi. ”Muutos tuli nopeasti ja ne ei ehtinyt pohtia asioita keskenään ja niiden yhteinen tekeminen vain jäi,” Santtu jatkoi. ”Sellaista se perheen perustaminen on,” Hans totesi ja jatkoi ruokailuaan. ”No joo, mutta kyllä me tää aika takaisin otetaan,” Minni sanoi. ”Jos yhteistä tekemistä haluatte, niin kylän nuoret ärjestävät ensi perjantaina vanhat kunnon latotanssit,” Marie sanoi. ”Voi vitsi latotanssit,” Minni sanoi. ”Kuulostaa todella hyvältä,” Anni sanoi. ”Mää en oo ikinä ollut latotansseissa,” Milva sanoi. ”Ja se on lapsiperhe ystävällinen, nuoret keräsivät ideoita kylän väeltä. Kuuluvat heidän viimeiseen kouluprojektiinsa,” Marie sanoi. ”Wau. Paljon nähty vaivaa,” Milva sanoi. ”No joo,” Minni sanoi ja laski poikansa syöttötuolista lattialle. Sadasosa sekunissa poika oli kadonnut silmistä. ”Joo kyllähän ne huoooooh, on aktiivisia nuoria,” Marie sanoi haukotellen ja venytellen. Minni oli juuri avaamassa suutan, kun ulkoa tuttu nauru kaksikko saapui pihalle. ”Mmmm kiitos ruoasta,” Minni sanoi ja pyyhki suunsa servettiin. ”Joo meidän pitikin mennä laittamaan se sauna päälle,” Milva sanoi ja nousi Minnin perään. Santun ja Annin kurkatessa ikkunasta lähtivät he yhtä nopeasti Minnin ja Milvan perään. Eelistä se oli leikkiä ja lähti, myös aikuisten perään. ”Mikä kiire niille, nyt tuli?” Hans kysyi ja nousi seisomaan. ”Mää taidan rakas tietää syyn,” Marie sanoi ja katsoi ikkunasta ulos. Hans astui puolisonsa viereen ja huokaisi epäuskoisena. Sieltähän hänen sisarensa käveli kohti taloa.
          Saunalla Minni kantoi polttopuita saunan sisälle, jossa Anni ja Santtu sytyttivät sitä. Nicholas auttoi reippaana äitiään ja kantoi yhtä puupalikkaa saunan sisälle. ”Oi kiitos. Ootpa sää tädin reipas,” Anni sanoi ja otti veljenpojaltaan puupalikan vastaan ja heitti sen kiukaan sisälle. ”Eippa!” Nicholas sanoi ja heilutti puupalikalle, joka paloi muiden puiden kanssa jo ilmiliekeissä. ”Ai heippa,” Santtu sanoi naureskellen ja sai, koko naisporukan nauramaan ihan kippurassa. Nicholas nousi porrastasanteen äitinsä tukemana ylös ja meni puku tilaan. Hän oli jatkamassa matkaa ulos, mutta pysähtyi oven suun eteen. ”O-ou,” hän sanoi ja katsoi kahta tukevahkoa naista. ”Voi herranjestas, kun sinusta on tullut iso poika jo,” Sofia sanoi ja sai Nicholaksen kiintymään äitinsä jalkoihin. ”No mitä kulta pieni. Ujostelekko sää?” Ester sanoi ja sai Minnin hymyillen silittämään poikansa hiuksia, joka painoi kasvoja tämän jalkoja vasten. ”Ne hiiret ja ihmiset, joita näkee useasti niin ei ujostele, muita sitten hetken aikaa,” Minni sanoi. ”Mummua ja pappaa ei taida ujostella?” Sofia kysyi. ”Ei! Innoissaan vaan,” Minni sanoi ja pyöritteli hieman päätään. ”Äiti, äiti,” Eeli huusi ja juoksi saunalle. Seurue siirtyi ahtaasta saunatilasta, sen ulkopuolelle ja katsoi Eelin kädessä olevaa pitkää keppiä. ”Mikä tää on?” Eeli kysyi. ”Se on onki. Sillä napataan kaloja lammesta, tai järvestä,” Milva sanoi. ”Sun isä on kova kalastaja. Opettais sua varmasti mielellään,” Santtu sanoi. ”Onks mun pakko odottaa isän tuloon saakka?” Eeli kysyi hämmentyneenä. ”Se olis varmasti ikimuistoista sun isälles, jos se sais opettaa sua,” Milva sanoi. ”Okeiiii,” Eeli sanoi ja pisti ongen saunan seinää vasten. ”Tälläinen prinsessa huusi kurkku suorana olohuoneessa,” Marie sanoi ja kantoi Vilhelmiinaa käsivarrellaan. ”Kiitos,” Milva sanoi ja nosti tytön syliinsä. ”Mites sää olet nyt muuten voinut?” Ester aloitti hössöttämisen Minnille. ”Niin onko ollut pahoja raskausoireita?” Sofia jatkoi. ”Niin kyllä minäkin muistan, kun serkkuasi odotin, kuinka pahoja oireita minullakin oli,” Ester jatkoi ja kaksikko tarttui Minnin kumpaankin käsivarteen kiinni. Hän huokaisi syvään ja mietti selkeästi vastaustaan. ”Ihan normaalisti sujunut. Helpompi raskaus, verrattuna Nicholaksen odotukseen,” Minni sanoi ja irroittautui tätiensä otteesta. ”Juujuu niin hän se usein menee,” Sofia sanoi. ”Juu niin menee, niin kuin meidän Vallulla,” Ester sanoi. Minni katsoi huokaisten heidän peräänsä ja silitteli vatsaansa. ”Isän kosto, kun karattiin niin nopeasti,” Minni sanoi ja katsoi äitään. ”Sellainen se aina on ollu,” Marie totesi ja hieroi kevyesti tyttärensä selkää.
          Illan tullen naisseurue pääsi saunaan ja jätti lapset hetkeksi Marien ja Hansin hoivaan. Hans vahti pikku kaksikkoa, kun Marie oli päättänyt opettaa Eeliä tekemään lettuja. ”Ooh, mitenköhän jätkillä menee,” Milva totesi ja nojasi silmät kiinni saunan seinää vasten. ”Kännissä ja ei yhtä rennosti, kuin meillä,” Santtu totesi saaden taas naiset naureskelmaan. ”Tuo on totta,” Anni sanoi. ”Muuten Anni,” Minni aloitti. ”Kerro,” Anni sanoi. ”Haluakko kertoa, mistä tappelit veljesi kanssa ennen, kuin lähdimme tänne?” Minni kysyi ja sai koko nais porukan katsomaan ruskeaa naishiirtä, joka istui saunan viimeisimmässä laidassa. ”Turbo ei kertonut?” Anni kysyi lasittunut ilme kasvoillaan. ”Ei. Käski puhua sun kaa,” Minni sanoi. ”Onks se jotain vakavaa, että haluat puhua pelkän Minnin kanssa?” Milva kysyi ja silitti naisen polvea. ”Voin sen teillekkin kertoa. Pakkokin mun on. Eteen se kumminkin tulee,” Anni sanoi huokaisten. ”Mitä se on?” Minni kysyi varovaisesti. Anni oli herkkä muutenkin ja turha utelu sai hänet vain sulkeutuneeksi. ”Mää oon raskaana,” Anni sanoi. ”Mitä?” Milva sanoi innostuneena. ”Oikeasti?” Minni ja Santtu kysyi yhteen ääneen samalla innostuksella. ”Joo, ensimmäisillä viikoilla,” Anni sanoi hymyillen. Kuin taakka olisi otettu hänen harteiltaan. ”Mahtavaa,” Milva sanoi. ”Onneks olkoon,” Santtu jatkoi. ”Miks sun veljes veti tälläisestä asiasta riidan aikaiseksi?” Minni kysyi. ”Koska sen mielestä, minä ja Daniel ollaan seurusteltu liian vähän aikaa ja jotain, että se ei olis hyvä idea,” Anni sanoi. ”Sillä on vaan stressiä,” Milva sanoi. ”Mutta outoa Turbolta. Ei hän turhasta asiasta pultteja vetäisi. Ookko varma, että tässä ei ole muuta?” Minni kysyi. ”En tie, mutta ota siitä nyt aina selvää,” Anni sanoi kohottaen olkapäitään. ”Mää voin puhua sille, koska hieno asiahan tää on,” Minni sanoi. ”Kiitos, teitä mää tarvinkin,” Anni sanoi.







Kolmen päivän kuluessa varhain aamulla sai kaikki heräämään unestaan. Viiden moottoripyörän ääni sai heidät havahtumaan kunnolla. Nicholas käänsi Minnin vieressä kylkeä ja poika nukkui muutenkin ihme mutkalla. Minni laskeutui pojan viereen uudelleen ja hieroi vatsaansa. Pahoinvointi mylli taas hänen sisällään. ”Huomenta,” Marie sanoi ja katsoi mieslaumaa, jotka siristelivät krapulan omaisesti silmiään kirkkaalle aamuauringolle. ”Huomenta,” Turbo sanoi kuivalla äänellä. ”Oliks Rontti ja Miihkali teidän mukana?” Marie kysyi, kun oli tyttärensä puheista ymmärtänyt, että Turbo oli ollut Vinskin ja Moton kanssa kolmisin. ”Ei poimittiin ne keskustasta matkaan,” Turbo sanoi. ”Kahvia?” Marie kysyi ja näytti omaa kuppiaan. ”Ei kiitos. Uni maistuis hetken aikaa,” Turbo vastasi. ”Sopiihan tuo,” Marie sanoi ja väisti oven suusta. ”Kiitos,” Turbo sanoi ja kankesi yläkertaan. Hänen perässään yhtä vaivalloisesti könysi Vinski ja Moto. Marie pyöritteli huvittuneena päätään. Turbo astui varovaisesti huoneeseen, jossa Minni ja Nicholas nukkui. Turbo kurottautui pienesti vaimonsa yli ja suukotti kevyesti tämän poskea. ”Huomenta,” Minni sanoi avaamatta silmiä miehelle. ”Huomenta. Miten teillä on mennyt?” Turbo kysyi ja istui sängyn reunalle, silittäen samalla vaimonsa vatsaa. Minni kääntyi hieman ja katsoi ettei poika herännyt. ”Hyvinhän meillä. Mites teillä?” Minni kysyi ja silitti miehensä jalkaa. Turbo nousi seisomaan ja riisui päälivaatteensa pois. ”Kahden päivän ryyppy putki ei sovi, kyllä enää tähän elämän tilanteeseen,” Turbo sanoi ja nosti Nicholasta keskemmälle sänkyä. ”Voi raukkaa,” Minni sanoi ja kääntyi takaisin kyljelleen nähdäkseen miehen. Turbo hymähti tyytyväisenä ja laski lasinsa yöpöydälle. ”Puhutaanko eräästä asiasta tänään?” Minni kysyi unisena. ”Ai mistä?” Turbo kysyi. ”Annista,” Minni sanoi ja sai Turbolta kysyvän katseen. ”Sää tiedät?” Turbo kysyi. ”Joo tiedän,” Minni sanoi nyökäten. ”Joo sopii. Saathan tietää miksi en ole tyytyväinen,” Turbo sanoi hieman äreänä. Minni katsoi huolestuneena miestä, mutta antoi tälle tilaisuuden nukkua hieman. Pari tuntia kului, kun siivillä ja Turbo heräsi märkiin pusuihin. Hän nyrpisti nenäänsä ja vajosi peiton alle. Naurun kikatus sai hänet kaappaamaan pikkuisensa peiton alle ja olemaan salamyhkäisiä. Turbo kumminkin havahtui siihen, että Minni ei ollut enää sängyssä ja sai hänet pois peiton alta. Nicholas istui sängyllä hiukset pystyssä ja katsoi isäänsä. Hän nousi ylös ja puki housut päällensä. Nicholas halusi isänsä syliin ja he lähtivät kohti alakertaa. ”Äitti!” Nicholas totesi, kun Minni nautti aamuteestään keittiön pöydän ääressä. ”Huomenta kullat,” Minni sanoi ja nosti pienen poikansa syliinsä. ”Missäs kaikki?” Turbo kysyi, kun ketään ei näkynyt mailla halmeilla. ”Äiti ja isä on kaupungissa käymässä. Hakee vihkivala juttuja. Moto opettaa poikaansa kalastamaan ja varmaan kaikki muutkin ovat myös siellä,” Minni sanoi, kun Turbo kauhoi kattilasta puuroa itselleen ja pojalleen. ”Ja ainiin. Danielkin tuli puoli tuntia sitten tänne,” Minni sanoi ja sai Turbon lopettamaan tekemisensä ja katsomaan ikkunasta ulos. ”Mikä tää juttu oikein on?” Minni kysyi ja otti mieheltään vastaan puuro lautasen. ”Mää näytän sulle,” Turbo sanoi ja käveli olohuoneeseen. Minni syötti hämmentyneenä poikaansa. Turbo palasi Marien tietokone mukanaan. Hän istui Minniin viereen. Koneen avauduttua Turbo kirjautui sisään Vapaustaistelijoiden ja Vastarintaliikkeen tietorekisteripalveluun. ”Ookko sää koskaan katsonut jonkun tietoja täältä?” Turbo kysyi ja sai Minniltä ’’oletko tosissasi?’’ ilmeen. ”Olen,” Minni vastasi epämääräisesti. ”Niin määkin tein. Silloin viimeisenä iltavuorona ennen reissua. Mua kiinnosti mitä Daniel on tehnyt aikaisemmin, kun ei olla ehditty sillein kunnolla jutteleen,” Turbo selitti ja etsi Danielin tiedostoa verkkokannasta. ”Eiks Daniel kuulu Armeijaan?” Minni kysyi hämmentyneenä. ”Kuului. Vaihtoi vapareihin jokunen vuosi sitten,” Turbo vastasi irroittamatta katsetta koneesta. ”Mikä tässä on sitten ihmeellistä?” Minni kysyi. ”Mää etin tietoa Danielin aikaisemmista työkokeiluista, mutta mää löysin kaikkea muuta mitä odotin. Katso,” Turbo sanoi ja käänsi näyttöä Minnille. Hänen kasvoilleen nousi enemmän järkytys, kuin mikään muu mitä hän osasi odottaa. ”Mitä ihmettä?” hän kysyi. ”Niimpä,” Turbo vastasi nyökkäillen. ”Määkin luulin hänen olevan kunnollinen,” hän jatkoi näreissään. ”26-vuotias Daniel Meerk on todistetusti ollut apuna Marsin vaarallisemmalle rotta kaksikolle. Mies on tunnustanut tekonsa ja erotettu saman tien Armeijasta. Teloittamisen sijaan hän sai ehdollista vankeutta. 3-vuotta myöhemmin hän sai todistamalla todistaa olevansa kunnon kansalainen ja pääsi näin vapaaksi. Nuori Meerk avioitui ensimmäisen puolisonsa kanssa heti vankilsta pääsyn jälkeen. Tietoja ei otettu huomioon tarpeeksi tarkasti, joka johti seuraavaan tragediaan. 22.12.2010 hän murhasi julmasti vaimonsa ja heidän yhteisen lapsensa. Meerkillä on todettu todella vakava mielenterveydellinen ongelma, joka luokittelee hänet erittäin vaaralliseksi,” Minni luki näytöltä. ”Voi luoja,” hän jatkoi järkyttyneenä. ”Ymmärräkkö miks mää oon huolissani. Se hullu on auttanut Masia ja Marekkia koko ajan,” Turbo sanoi ja katsoi vain vaimoaan. ”Ymmärrän. Turbo…” Minni sanoi ja katsoi hätääntyneenä miestään. ”Tiedän. Anni on suuressa vaarassa ja, myös me jos tää kaikki käy julkisesti ilmi,” Turbo sanoi huolestuneena vaimolleen. 






A/N: Kiitos taas Prätkämimmi ja Puvitsu. Nauttikaa uusista juonenkäänteistä Wink ja kaikki muutkin. 
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkämimmi



Viestien lukumäärä : 4834
Join date : 18.01.2015

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    Ma Maalis 27 2017, 07:50

Jukra nyt ei näytä hyvältä Wink. Tää on huippu. Jatka  pian pliis
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Puvitsu

avatar

Viestien lukumäärä : 227
Join date : 02.08.2015
Paikkakunta : oulu

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    Ma Maalis 27 2017, 11:00

Apua, saa nähä miten tässä käy. Jatka pian, oot huippu Smile

_________________
"Räjäytetään ovi auki, pannaan kalusto remonttiin ja paiskataan Nuikki päin seinää!"~Vinski
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkämimmi



Viestien lukumäärä : 4834
Join date : 18.01.2015

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    Ti Maalis 28 2017, 18:49

Samaa mieltä Smile
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkisfan

avatar

Viestien lukumäärä : 102
Join date : 25.08.2016

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    Ke Maalis 29 2017, 13:34

”Turbo… Annille pitää kertoo tästä,” Minni sanoi ja nosti poikansa syöttötuolista lattialle. ”Yritetty on,” Turbo sanoi pyöritellen päätään. ”Mitä?” Minni kysyi. ”Mää kerroin sille asiasta, mutta se sano olevan mun sairas kosto hänelle, koska en halua hänen olla onnellinen,” Turbo sanoi hieroen sormenpäillä ohimoitaan. ”Miten Anni voi sanoa noin? Totta kai sää haluat, että se on onnellinen,” Minni sanoi ja kääntyi mieheensä päin. ”Totta kai haluan, mutta ton jätkän kanssa se on todella vaikeaa. Anni on niin sinisilmänen koko asialle,” Turbo sanoi nojaten huolestuneena käteensä. ”Mitä me tehdään?” Minni kysyi, tarraten tiukasti miehensä kädestä kummallakin kädellään kiinni. ”Yritetään olla mahdollisimman normaalisti. Jos Daniel kuulee, että me tiedetään, niin me ollaan ensimmäisenä sen tulilinjalla,” Turbo sanoi. He eivät kumminkaan huomanneet mustaturkkista Danielia, joka salakuunteli heitän nurkan takana. Hän siirsi katseensa muualle, jonka jälkeen hymyili ivallisesi. Renkaiden alla pyörivä sora-ääni sai heidän kaikkien huomionsa. Daniel siirtyi nopeasti menosuuntaansa eli kohti takaisin laituria. Minni nousi ylös ja lähti auttamaan vanhempiaan purkamaan lava-autoa. Turbo tuli hänen perässään, mutta outo haju sai hänet pysähtymään nurkalle, missä Daniel oli hetki sitten ollut. Hän kurtisti kulmiaan ja lähti Minnin perään. Nicholas juoksi pappansa syliin, joka laittoi cowboy hatun tämän päähän. Hattu tosin upposi korvienkin ohi ja pienestä pojasta ei näkynyt mitään muuta, kuin leuka. Iloinen nauru kantautui pihassa. Nicholas yritti nostaa hattua päästään tuloksetta, kunnes Hans auttoi hyvyyttään ja laski hatun takaisin omaan päähänsä. ”Löysittekö te kaikki?” Minni kysyi. ”Juu. Löydettiin,” Marie sanoi ja purki lava-auton lavaa. ”Ja paljon muutakin,” Hans sanoi naureskellen ja nosti tyttärenpoikansa hartioilleen, joka tarrasi kovaa tämän antenneista kiinni. Marie mulkaisi tätä hyväntuulisena. ”Oot ihan, kun äitis,” Turbo totesi ja kosketti tämän olkapäätä, ennen kuin auttoi Marieta purkamaan autoa. Minni katsoi miestä epäuskoisena. ”Ai mitä?” hän kysyi. ”Että oot ihan, kuin äitis,” Turbo sanoi uudelleen ja naureskeli samaan aikaan. ”Kuka lapsi ei olis samankaltainen, kuin vanhempansa?” Minni kysyi ja katsoi sivusilmällä miestä. ”Väitäks sää, että mää olisin perinyt mun isältä joitain tapoja, vaikka ollaan harvoin edes tekemisissä?” Turbo kysyi, kun kantoi isoa pahvilaatikkoa kohti taloa. ”On teissä jotain samaa. En tie vaan mitä,” Minni huuteli miehen perään, joka nauroi huvittuneena. Auton purettuaan he auttoivat Hansia ja Marieta suunnittelemaan, miten pihaa voisi koristella. ”TURBO TURBO, kato mää sain,” Eeli sanoi ja juoksi suhteellisen kokoisen kalan kanssa heidän luokseen. ”Wau Eeli!” Minni sanoi innoissaan. ”Hyvää työtä,” Turbo sanoi ja pörhensi tämän hiuksia. ”Voidaanks me perata tää ja tehdä siitä ruokaa?” Eeli kysyi. ”Me voitais lähtee iltaretkelle laavulle läheiselle nuotiolle ja loimuttaa se siellä. Syödä vaikka iltapala siellä,” Hans ehdotti ja laski Nicholaksen hartioiltaan. ”ÄITI, ISI, kuulitteko, me lähetään retkelle,” Eeli sanoi hihkuen, kun hänen vanhempansa tulivat hänen perässään takaisin talolle. ”Kuulostaa hienolta,” Milva sanoi ja paransi tyttärensä asentoa. ”Perataan kala, vain valmiiksi niin ei mene siellä laavulla sitten aikaa,” Hans sanoi polvistuen Eelin tasolle, joka ojensi tälle kalansa. ”JOOOOOO!” Eeli huusi ja juoksi jo talon sisälle Hans perässään. ”Hahha mää muistan, kun Marcus oli tuollainen,” Marie sanoi naureskellen. ”Onneksi on, joku innokas,” Minni sanoi. ”Niimpä,” Milva sanoi ja astui ystävänsä viereen. ”Turbo oletko kiltti ja viet tämän talliin, sinne ihan perälle, missä on kaikkia tallitarvikkeita,” Marie sanoi ja ojensi miehelle painavan puulaatikon. ”Totta kai,” Turbo sanoi. Häntä vastaan tuli Santtu, Vinski, Anni ja Daniel. Daniel ja Anni käveli kaksikon perässä hieman. Turbo tervehti heitä ja heidän mennessä hänen ohitseen sai tämän pysähtymään. Tuttu haju leijaili hänen nenäänsä. Se oli sama haju, minkä hän oli vielä hetki sitten haistanut sisällä. Hän katsahti mustan hiiren perään ja kurtisti kulmiaan. Nicholas oli juossut isänsä kiinni ja oli tämän mukana reippaana apupoikana. Takaisin tullessaan he jäivät silittelemään maatilan eläimiä. Päivä meni erilaisten askareiden merkeissä. Marie kertoi, että huomenna pidettäisiin siivouspäivä ennen lauantain juhlia. Latotanssitkin lähenivät ja porukka mietti hartaasti, menisivätkö he paikalle vai ei. Vaikka tapahtuma oli järjestetty lapsiystävälliseksi, miettivät sankarimme, jos he menisisivät ilman lapsia juhlimaan. Antaen lapset hoitoon Esterille ja Sofialle, koska Marie ja Hans halusivat, myös osallistua tansseihin. Ilta läheni pikku, hiljaa ja Eeli pomppi eri suuntiin täpinöissään. ”Nonnii. Meillä taitaa olla kaikki,” Hans sanoi ja ohjasi porukan kohti laavua. Laavu sijaitsi yhden pellon takana korkean vuoren päällä. ”Mää olin eka!” Eeli sanoi ja hyppi sinne tänne, kun he viimein pääsivät perille. ”Täällä on kaunista,” Minni sanoi, kun iltaaurinko oli laskemassa. ”Niin, kuin sääkin,” Turbo sanoi kävellen tämän taakse ja ottaen hänen olkapäistä hellästi kiinni. Pieni suukko poskelle sai, myös vauvan potkaisemaan kunnolla. ”Siirappi mies,” Minni sanoi naureskellen ja painaen kätensä miehen poskea vasten. Turbo naureskeli hyväntuulisena ja suukotti tämän takaraivoa. Hans laittoi kalaa valmiiksi loimutettavaksi, Eelin seuratessa hyvinkin tarkkaan hänen vieressään. Ilmapiiri oli hyvin väsynyt ja jokseenkin vaivaantunut. Minni ja Turbo istui todella kiinni toisissaan, Nicholaksen istuen väsyneenä isänsä sylissä. He katselivat vuorotellen toisiaan ja välillä Annia ja Danielia, jotka kuhertelivat nuotion toisella puolella. ”Onks teillä kaikki hyvin?” Marie kysyi, kun aisti vaivaantuneen ilmapiirin. ”Joo on,” Anni sanoi iloisena. ”Yritätkö sää?” Turbo kuiskasi Minnille. Hän nyökkäsi vastaukseksi ja nousi seisomaan. ”Anni, tuutko käymään, mulla on asiaa,” Minni sanoi ja lähti nuotiolta poispäin. Anni katsoi hämentyneenä Danielia ja lähti naisen perään. He kävelivät rinnettä alaspäin pienen matkan. ”Onks kaikki hyvin?” Anni kysyi viimein, kun mustahiuksinen nainen ei ollut sanonut hälle mitään koko matkan aikana. ”Istu,” Minni sanoi ja he istuivat vanhalle aidalle. Anni katsoi ystäväänsä kulmiensa alta, mutta istui tämän viereen. ”Kai sää tiet, että mää haluan sun olla onnellinen?” Minni kysyi haikeana. ”Joo… kai. Kuin?” Anni kysyi vaivaantuneena. ”Sit sää varmaan tiedät Danielin taustat,” Minni sanoi varovaisesti. ”Eli sää oot uskonut Turbon paskapuhetta,” Anni sanoi tuhahtaen. ”Me ei tehdä tätä kiusallamme, mutta se mies on vaarallinen,” Minni yritti saada naisen kuulemaan järkipuhetta. ”Ja säähän sen tiedätkin,” Anni sanoi vihaisena ja nousi aidalta. ”Anni-rakas. Turbo ei ikinä pystyis tekemään sulle sellaista, että se muka mustamaalais Danielin tahallaan,” Minni selitti. ”Te ootte vaan kateellisia meille,” Anni sanoi ja kääntyi naista kohden kädet puuskassa. ”Mitä?” Minni kysyi hämillään. ”Teillä, ei vaan oo samanlaista onnee enää, kun mulla ja Danielilla. Siks yritätte saada meitä tahalleen eroamaan,” Anni tuhahti. ”KUUNTELE NYT ITTEES! Eihän tuossa ole mitään järkeä. Me ei voida Turbon kanssa edes tehdä tietokantaa uutta profiilia. Hallitus tekee sen,” Minni sanoi korottaen hiukan ääntään. ”Ihan sama kuka tekee ja mitä tekee. Sinä ja se sun miehes jätätte meidät rauhaan. Tollanen paskanjauhanta saa luvan loppua,” Anni sanoi hyvin vihasena. Minni ei ollut naisen olemuksesta moksiskaan. Oli hän aikaisemmin pahempaakin kokenut. ”Sää oot vaarassa! Ja mää en Turbon ka asua turhaan varoteta! Me halutaan, että sää oot onnellinen ja turvassa!” Minni sanoi ja nousi naista vastaan. ”Jos annatte mun olla onnellinen, niin painukaa vittuun teidän ’’todisteiden’’ kanssa,” Anni sanoi ja lähti vihaisena paikalta pois. ”Me yritetään, vaan varottaa,” Minni huusi naisen perään. ”Haista paska!” Anni tuhahti naiselle. Anni palasi laavulle ja istui tiukasti Danielin kainaloon ja katsoi veljeään hieman, jopa murhaavasti. Minni palasi myös miehensä viereen ja katsoi tämän sylissä nukkuvaa pikku poikaa. ”Lähetäänkö takaisin talolle?” Turbo kysyi. ”Joo. Viedään poika nukkumaan,” Minni sanoi raukeana. ”Mää lähen teidän mukaan,” Milva sanoi ja nousi nukkuvan tyttärensä kanssa seisomaan. ”Onks mun pakko vie lähtee?” Eeli kysyi hätääntyneenä. ”Ei meidän tarvi vielä,” Moto sanoi ja sai pojan rauhoittumaan. ”Onks sun ja Annin välillä kaikki hyvin?” Milva kysyi, kun koko matka talolle oli melkein mennyt täydessä hiljaisuudessa. ”Ei,” Minni vastasi huokaisten. ”Ai kuin?” Milva kysyi, saaden pariskunnan katsomaan toisiaan. ”Mitä?” hän tivasi. ”Me ei voida tarkkaan kertoa, mutta Anni on suuressa vaarassa,” Minni sanoi ja katsoi surkean näköisenä ystäväänsä. ”Ja jos tää juttu leviää, niin on myös kaikki muutkin,” Turbo sanoi. ”Eli mää en saa kertoa tätä kenellekkään?” Milva kysyi. ”Et!” Turbo vastasi tiukasti.
          Kun kaikki oli saapunut takaisin mökille, tekivät aikuiset enää omia iltapuuhiaan. Turbo oli nukahtanut ennätys ajassa parin sänkyyn. Minni oli yläkerrassa vessassa, valmiina pesemään vielä hampaitaan. Hän oli avaamassa vesihanaa. ”ÄITI!” Minni huusi ja käveli vessasta käytävälle. ”Mitä?” Marie kysyi alakerrasta, kun hän sammutti valoja. ”Tuleeks alakerrasta vettä?” Minni kysyi. Marie katsoi tyttäreensä hämmentyneenä ja käveli keittiöön. Minni käveli äitinsä perään. ”Tämäpä outoa?” Marie sanoi, kun vesihanasta ei tullut tippaakaan vettä. ”Mää meen ottaan kaivosta vettä ja pesen ulkona hampaat,” Minni sanoi ja käveli ulos ”Joo pakko tää on selvittää päiväsaikaan,” Marie huikkasi tyttärensä perään. Ulkona oli ihan kirkas tähti taivas ja sai Minnin, vain jäämään ihastelemaan taivasta. ”Hei Minni!” kuului kylmä mies ääni hänen takaansa. Hän kääntyi varovaisesti puhujansa suuntaan. ”Mitä sää haluat Daniel?” Minni kysyi tiukasti, kun havahtui mustan hiiren seisovan pihassa olevan katuvalon alla. ”Kyllä sää tiedät!” Daniel sanoi kylmästi ja käveli nopein askelein naisen luokse. Minni ei ehtinyt toimimaan mitenkään, kun mies jo painoi tämän kasvoille valkoisen liinan.
          Minni heräsi kylmältä hiekalta. ”Mis- missä mää oon?” Minni kysyi ja nousi käsiensä varassa istumaan. Hän katseli ympärilleen. Kaikkialla oli hirveästi erilaista tavaraa. Tai kaikkialla muualla paitsi missä hän makasi. Pölyhiukkasten näki oikein leijailevan, kun rakennuksen lävitse pääsi valonsäteet. ”Tää on, joku vanha lato,” kuului miehen ääni hänen takaansa. Vaistomaisesti Minni nousi seisomaan ja katsoi puhujaa silmiin, joka valmiiksi likaisella liinalla puhdisti asettaan. ”Daniel,” Minni sanoi inhoten miestä kohtaan. Daniel nosti katseensa tähän ja hymyili ivallisesti. ”Mitä sää haluat musta?” Minni kysyi raivostuneena. ”Päästä mut pois,” hän jatkoi. ”Voi rakas kenraali. En mää voi,” Daniel sanoi säälien. ”Mitä?” Minni kysyi. ”Sää tiedät aivan liikaa, kuten se sun mieheskin,” Daniel sanoi ja astui lähemmäs Minniä. ”Mitä sää aiot tehdä meille?” Minni kysyi epävarmana. ”Turbo on liian haastava raivata pois tieltä. Sen sijaan sää oot paljon helpompi,” Daniel sanoi. ”Ai vaan sen takia, että mää oon nainen?” Minni kysyi nälvien. ”Ei vaan, koska sää oot Annin hyä ystävä. Veljensä kanssa hän voi tapella sydämensä kyllyydestä. Kaverina sää voit kato vaan jättää naisen huomioimatta, lähtemällä kotio,” Daniel sanoi ja lopetti aseen puhdistamisen. ”Mää en ikinä jättäis Nicholasta. Ja miten kukaan uskoo ton sun paskanjauhannan?” Minni raivostui miehelle. ”Sää kirjotat niille kirjeen,” Daniel sanoi ja osoitti Minnin taakse olevaa pöytää. ”Sää et voi pakottaa mua,” Minni sanoi, sai Danielin kävelemään ihan hänen viereensä ja lataamaan aseensa. Hän painoi aseen piipun naisen vatsalle. ”En vai?” Daniel sanoi ja sai naisen hiljenemään. Kirjeen kirjotettua Daniel hutaisemalla lukaisi kirjeen ja taittoi sen kuoreen. ”Erinomaista,” Daniel sanoi. ”Mitä sää nyt aiot?” Minni kysyi. ”Se jää nähtäväks,” Daniel sanoi hyvin tyynesti ja kostutti valkoista liinaa. ”Mitä sää teet?” Minni kysyi vaivaantuneena. ”Pidän sut poissa silmistä. ”Ei… ei taas…” Minnin ääni kaikui ladosta, jonka jälkeen koko rakennus hiljeni.
 
 
”Iti, iti… I-S-I!” Nicholas komensi seisten pinnasängystään. Turbo havahtui unestaan ja katsoi hämmentynyttä lastaan. Hän katsahti viereensä ja huomasi Minnin puuttuvan. Hän nousi ylös ja nappasi pojan mukaansa. He menivät kylpyhuoneeseen. Vesijohdot oli edelleen poikki. ”Marie?” hän huusi. ”Niin tiedän, vesijohto on poikki, jostain syystä. Tässä teille vettä,” hän sanoi hieman huolestuneena. ”Kiitos,” Turbo vastasi ja sulki oven perässään. Aamutoimien jälkeen he kävelivät alakertaan. ”MITEN NIIN MEIDÄN VEDET ON KATKASTU?... JOO MUTTA EI NIIDEN TOLLEIN PITÄIS KATKEKA, KUN KYSE ON KUMMINKIN SIITÄ, ETTÄ MINÄ JA MUN VAIMO MAKSETAAN AJALLAAN MEIDÄN LASKUT… ÄLÄ SINÄ KLOPPI VÄITÄ VASTAAN… MÄÄ TOIVON, ETTÄ VEDET ON PÄÄLLÄ PÄIVÄÄN MENNESSÄ… KUULEMIIN!” Hans sanoi puhuen puheliin todella vihaisena. Turbo laski pojan syöttötuoliinsa ja valmisteli heille aamupalan. ”Otatko sää mummun kulta vähän sormiruokaa ensin?” Marie kysyi ja antoi tuoreita marjoja pojalle, joka ensin murskasi ne kädessään ja tunki koko nyrkin suuhunsa. ”Mitä ne sano?” Marie kysyi, kun Hans käveli takaisin keittiöön. ”No… ööö… en mää vaan tiedä,” Hans sanoi matkien asiakaspalvelijaa. ”Miten niin ei tiedä?” Marie kysyi. ”Jaa a,” Hans sanoi. Turbo kuunteli pariskunnan keskustelua sivukorvalla ja katsoi ulos. Valkoinen maastoauto puuttui pihasta kokonaan. Hän kurtisti kulmiaan. ”Huooomenta,” Moto sanoi pienesti venytellen ja käveli veikkansa viereen. ”Huomenta,” Marie vastasi ja ihasteli tyttärenpoikaansa, joka selvästi piti paljon marjoista. ”Mitä nyt?” Moto kysyi, kun Turbo ei tuntunut edes kuulevan hänen aamutoivotustaan. ”Marie. Tiekkö missä Minni on?” Turbo kysyi hämillään ja katsoi kulmat kurtussa naista. ”Mää näin Minnin viimeksi illalla, kun hän meni ulos pesemään hampaitaan,” Marie sanoi. ”Ehkä se on lähtenyt käymään kaupassa?” Moto mietti. ”Ehkä,” Turbo sanoi epävarmana. Hän ojensi puurolautasen Marielle ja söi itse aamupalansa rauhassa. ”Mitä mietit?” Moto kysyi, kun mies tuntui olevan ajatuksissaan. ”Mietin vaan miksi Minni ei ilmottanut mitään? Kun ei se ole sanonut, että sillä olis ollut asiaa kaupunkiin,” Turbo sanoi huolestuneena. ”Kyllä se sieltä tulee. Ei se koskaan ikinä mihinkään kauas ole lähtenyt,” Marie sanoi ja silitti miehen selkää. Epämääräinen hymähdys oli vastaus naiselle. ”Autatteko pojat mua tänään?” Hans kysyi ja nosti työkalupakin eteisaulaan. ”Missä?” Moto kysyi. ”Tarkastetaan noi putket, että onko jossain vuotoa tai tukos, kun vesi ei valu,” Hans selitti. Kaksikko nyökkäsi hyväntuulisena ja lähtivät miehen avuksi. Marie nosti aamupalan syöneet sottapytyn putsattavaksi ja sen jälkeen olohuoneeseen katsomaan hetkeksi piirrettyjä. ”Tuleeks sieltä vielä piirrettyjä?” Eeli kysyi porrastasanteelta, jossa Daniel ja Anni nukkui. ”Eeli mene kiltti sinne alas kyselemään?” Anni tuhahti peiton alta. ”Tule kulta,” Santtu sanoi ja ojensi pojalle kätensä. ”Kyllä täältä tulee vielä hetken aikaa,” Marie sanoi. Hetken päästä myös Milva kömpi Vilhelmiinan kanssa alakertaan. ”Tehän nukuitte pitkään,” Santtu ihmetteli, kun nautti olohuoneessa aamukahvistaan. ”Joo. Viltsu heräsi kuuden aikaan viimeksi syömään ja olin vaan, etten kyllä vielä jaksa herätä hänen kanssaan. Niin päätettiin sitten nukkua vielä vähän aikaa,” Milva sanoi ja silitti tytön ruskeita hiuksia. ”Se on hyvä, että nukutte riittävästi,” Marie sanoi. ”Missäs Moto, Vinski ja Turbo?” Milva kysyi, kun talo tuntui ihmeen hiljaiselta. ”Sen tien, että Vinski vielä nukkuun, kuten Rontti ja Miihkalikin. Motosta ja Turbosta en ole varma,” Santtu sanoi katsellen ympärilleen. ”Moto ja Turbo on auttamassa Hansia selvittämään, miksi hanoista ei tule vettä,” Marie sanoi ja sai nais kaksikon nyökkäilemään. Turbo käveli takapihalta sisälle ja pyyhki samalla käsiään. ”Löytykö syytä?” Marie kysyi, kun mies käveli ajatuksissaan sisälle. ”Ei toistaiseksi. Hans pyysi käydä kattoon ullakon johdot vielä. Moto on kellarissa,” Turbo sanoi, kun havahtui naisen kysymykseen. Hän käveli yläkertaan ja pysähtyi, kun seinään Annin seistessä rappusten yläpäässä. He katsahtivat toisiaan, kunnes Turbo kylmästi käveli, vain hänen ohitseen. Annin silmistä huokui, että hän halusi sopia riitansa veljensä kanssa, mutta ei vain kokenut sitä mahdolliseksi. Turbo käveli parven ohitse, jossa Daniel vielä unisena nukkui. Hän mulkaisi murhaavasti tätä ja mietti miten saisi Annin mielen uskomaan tämän taustoista. Mies oli ilmiselvästi taitava manipuloija, koska Anni epäili Turboa syylliseksi mustamaalaamiseen. Tämä loukkasi suorasanaisesti Turboa, koska Anni uskoi ennemmin sellaista, jonka on tuntenut huomattavasti vähemmän aikaa, kuin oman veljensä. Hän avasi käytävän katosta portaat, jokka johtivat suoraan ullakolle. Hän valaisi ja etsi vesijohtoverkostoa. Hän otti puhelimensa esille ja soitti Hansille. ”Haloo…” kuului puhelimen toisesta päästä. ”Hei mää oon nyt täällä ullakolla. Missä päin se pääkatkasin oli?” Turbo kysyi. ”Se on siellä oikealla puolella. Aika lähellä ikkunaa,” Hans sanoi. ”Okei. Mää soitan jos tulee ongelmia,” Turbo sanoi ja katkaisi linjan. Hän käveli ikkunan luo ja rupesi siirtämään putkiston edestä laatikoita. Hän sai viimein putkiston kokonaan näkösälleen ja alkoi tutkimaan taskulampun kanssa nurkkaa, jossa putkisto meni. Hän kiinni huomiota teipinpalalla kiinnitettyyn kahvaan. ”Perhana kun pitää ollaa… niin helkkarin iso mies,” hän mutisi, kun polvilleen yritti ahtautua pieneen tilaan ja katsoa mitä teipin alla oikein oli. Hän tunnusteli sormilla varovaisesti ensi putkistoa, joka oli ihan kuiva. ”Mmh ei ainakaan vuotoa ole,” hän totesi itsekseen. Hän nyppäsi teipin palan irti ja katsoi, että sulku venttiili oli laitettu kiinni. Varovasti kääntäen hän käänsi kahvan asennosta OFF, asentoon ON. Samalla kova karjaisu sai hänen huomionsa pihalta. Hän katsoi ikkunasta ulos ja näki Hansin pyyhkivän kasvojaan, jokka oli kastuneet vedestä. Hän lähti nopeasti takaisin alas ja huomasi kattoluukun olevan kiinni. ”Outoa? Mää jätin tän auki,” hän mietti ja yritti avata luukkua, joka tuntui olevan jumissa. ”Ei voi olla totta,” hän totesi. Hän katsahti ikkunaa ja huomasi sen olevan saranallinen. Hän avasi ikkunan ja asettui varovaisesti harjakaton reunalle. ”Onks kaikki hyvin?” hän kysyi, kun Hans oli viimein saanut pyyhkeen käsiinsä. ”Joo oon. Mitä sää sie teet?” Hans kysyi, kun kullanruskea hiiri lasketui lähemmäs terassin katosta. ”Mitä te riehutte täällä ja minkä takia sää oot ihan märkä?” Marie kysyi, kun muu seurue seurasi häntä. ”Kastuin,” Hans tuhahti. ”Joo ja tien miksi,” Turbo sanoi ja loikkasi terassin katolta maantasalle takaisin. ”Ai, sää varmaan kerrot sen meille?” Hans sanoi. ”Joku oli sulkenut pääkatkaisijan OFF asetukselle ja laittanut päälle vielä teippiä, ettei tekoa muka huomattaisiin,” Turbo sanoi ja mulkaisi lasiensa alta mustaa mieshiirtä. ”ET KYLLÄ SYYTÄ DANIELIA!” Anni murahti vihaisesti veljelleen ja tönäisi tätä pienesti. ”En mää syyttänytkään ketään,” Turbo sanoi kylmästi, mutta rauhallisesti naiselle. ”Mutta ajattelit,” Anni sanoi ja sai miehen hiljenemään. ”Oli kuka tahansa, mutta sitä ei väännellä enää seuraavan kerran. ONKO SELVÄ!” Hans sanoi teräsvästi katkaisten nuorten riidan ja saaden heidät nyökkäilemään kevyesti. Nicholas käveli isänsä luokse ja kinusi syliä. Pienen hymypojan nostettua syliin alkoi kysely tunti. ”Äitti, äitti?” Nicholas toisti ja yritti etsiä näkökenttäänsä äitiään. ”Ei oo äiti täällä,” Turbo sanoi ja siirsi pojan hiuksia pois hänen kasvoiltaan. ”Missähän sekin tyttö on?” Hans totesi. ”Ei ole kuulunut mitään,” Marie totesi ja sai Turbon taas ajatuksiinsa. Pyörän kellon ääni sai heidän huomionsa. ”Ai täällä te olette?” nuori 15-kesäinen poika hiiri totesi hengästyneenä. ”Hei Pete! Joo oli hieman vesi-ongelmia tuossa,” Hans sanoi ja käveli nuorukaisen luokse. ”Mikäs saa sut meille tulemaan?” Marie kysyi ystävällisesti pojalta ja ojensi tälle kokis-tölkin terassin jääkaapista. ”Huh kiitos! Mää sain kesätyöpaikan postilta. Oon postipoikana kesän. Tosin sain jo aloittaa aikasemmin, kun töitä kerran oli tarjolla,” Pete kertoi. ”Aaa sehän on tosi hyvä. Ja latotanssien järjestelyt siinä ohella,” Marie totesi iloisena. ”No joo, mutta ne onneks on ihan loppuun mietitty, joten hommaa ei enää pahemmin ole. Mites teillä? Tuleeko teille tänä vuonna kesätyöntekijää?” Pete kysyi ja avasi limsa tölkkinsä. ”Joo kyllä meille 19-vuotias Nooran pitäis tulla,” Marie sanoi. ”Philin tytön?” Pete kysyi. ”Joo, juuri hän,” Hans sanoi hymyillen pojalle. ”Onneks on näin hyvä yhteishenki täällä puolella maata. Toiset joutuu lähtee suurempiin kaupunkeihin kesäksi,” Pete kertoi. ”Niin. Kaikkialla ei mene jauhot tasan,” Marie totesi. ”Ainakin te haette töitä ja se kertoo aktiivisuudesta paljon,” Hans sanoi isällisesti ja iski poikaa olkapäälle. ”Samaa äitikin sanoi,” Pete totesi. ”Äitti!” kuului heidän sivultaan. ”Ei oo totta! Tää on varmaan paras päivä ikinä. Sää oot prätkähiiri Throttle Thremes ja te kans,” Pete sanoi haltioissaan ja sai jätkät katselemaan hymyillen toisiaan. ”Niin ollaan. Hauska tavata,” Turbo sanoi ja kätteli nuorukaista, joka selvästi oli lähes lamaantuneessa tilassa. ”Sää oot mun suurin Idoli tällä hetkellä,” Pete sanoi. ”Mukava kuulla,” Turbo vastasi pojalle. ”Turbo on naimisissa meidän tyttären kanssa,” Marie sanoi ja vinkkasi mieheen päin. ”Joo mää oon kuullu. Kylän tytöt oikeestaan jumaloi Minniä. Ne haluu olla aikuisena ihan samanlaisia,” Pete sanoi ja antoi tyhjän tölkin takaisin Marielle. ”Ei muuta vaan kun Armeija akateemiin opiskelemaan ja sieltä sit kavuttava tie kohti johto porrasta,” Hans sanoi naureskellen. ”Ei meidän tytöistä oo siihen. Ne on liian hienoja siihen työhön,” Pete totesi. ”Voi kuule poika, kyllä niistäkin voi tulla ihan mitä vaan. Meidänkin herkästä pikku tytöstä kasvoi rujo kenraali,” Hans sanoi ja kaappasi pojan kainaloonsa. ”Joo mutta Minni oli kasvava lapsi. Yritäppä teini-ikäinen tyttö saada koulutettua,” Pete totesi. ”Helppo homma,” Turbo sanoi naureskellen ja pojan punastelemaan. Ennakkoluuloja aina on, mutta idolin edessä ne sanominen on aika nolo tilanne. Tai ainakin hänen mielestään. ”Ai niin mun pitää jatkaa matkaa. Muuten tulee sanomista,” Pete sanoi, kun havahtui olevansa pitkään paikallaan. ”Lähdeppä,” Marie sanoi tyytyväisenä ja taputti pojan olkaa. ”Ai niin. Tää oli teille,” hän sanoi ja ojensi olkalaukustaan Hansille kirjeen. ”Minniltä?” hän kysyi. ”En tie keneltä. En tunnista käsialoja, mutta näkyillään,” Pete sanoi ja lähti liikkeelle. ”Nähdään ja onnea kesätöihin,” Marie huusi pojan perään. ”Kiiiiitooos,” kuului pojan loittonevä ääni talon takaa. ”Onks se oikeesti Minniltä?” Turbo kysyi ja laski Nicholaksen pihakeinuun. ”Haluakko kiikattaa Nicholasta hetken Eeli?” Turbo jatkoi. ”Joo,” Eeli sanoi iloisena ja rupesi työntämään ystävälleen vauhtia. ”On. Mutta miksei hän soittanut tai laittanut viestiä,” Hans mietti ja istui teranssin portaille. ”Jos Minnillä on akku loppu,” Santtu mietti. ”En usko,” Turbo sanoi ja kaivoi puhelimensa esille. Priii, priiii, priiiii, kuului talon sisältä Minnin ja Turbon huoneesta. ”Se on selvää. Minnin kännykkä on täällä,” Turbo totesi. ”Eli se on luultavasti tiputtanut tänä aamuna kirjeen postiin, koska se nyt jo on täällä,” Hans tuumi. ”Mitä Minni kirjoittaa?” Milva kysyi, kun Hans pyöritteli kirjettä kädessään. ”Se selviää pian,” hän sanoi ja repäisi kirjeen auki. ”No?” Marie kysyi uteliaana. ”Kuunnelkaa,” Hans sanoi ja rupesi lukemaan kirjettä.
 
Hei kaikille!
 
Ensinnäkin haluan pyytää teiltä kaikilta anteeksi, että lähdin tällä tavalla kertomatta
kenellekkään yhtään mitään. En vain pystynyt enää olemaan paikalla läsnä.
Riita, jonka kävin Annin kanssa laavulla, satutti minua oikeasti ja en sen
vuoksi voi kohdata naista. Raivo sisälläni kasvoi niin voikkaaksi, että päätin
lähteä takaisin kotiin. Anteeksi äiti ja isä! Mutta niin kauan,
kuin Anni on läsnä talolla en voi osallistua mihinkään tapahtumaan mihin olisin
halunnut, häihinne tai latotansseihin. Älkää silti häätäkö Annia pois takiani. Oli vain
helpompaa, jos minä lähden
kiivauteni takia. Puhelin ja osa tavaroistani on vielä talossa. Haen ne, kunhan olen
ensin rauhoittunut hieman. Turbolle ja Nicholakselle terveisiä. Ps. vauva on kunnossa,
että tiedätte ettei sekään ei ole syy lähtööni.
 
 
Rakkadella Minni
 
”Rakkaudella Minni?” väsynyt Vinski kysyi oviaukosta. ”Todella ihmeellinen kirje Minniltä,” Milva ihmetteli. ”En mää halunnu näin isoo riitaa Minnin kanssa,” Anni totesi hieman surullisena. ”Ei nyt mietitä sitä,” Hans totesi ja taittoi kirjeen. ”Ainakin Minni on kunnossa ja tiedämme, minne hän on menossa,” Marie sanoi ja silitti miehensä selkää. ”Harmi vain, ettei Minni voi osallistua edes meidän häihin,” Hans sanoi haikeana. ”Mutta parempi ehkä näin. Minni on kiivas ja räjähdys herkkä suuttuessaan,” Marie sanoi. ”Joo niin on, mutta ei ole kyllä Minnin tapaista,” Turbo totesi. ”Joo, vaikka Minni on kaikkea tota, niin hän osaa kyllä tilanteessa olla hyvinkin sellainen ettei ota ketään huomioon, jonka kanssa hänellä on riitaa,” Milva totesi, saaden Minnin ystävät nyökkäilemään. ”No ei voi mitään,” Hans sanoi ja käveli takaisin talon sisälle.
          Illantullen Daniel saapui jälleen ladolle. ”Sun kirjees oli jymy menestys. Meni kaikille lävitse,” Daniel hehkutti. Minni seisoi kädet puuskassa, selkä mieheen päin. ”Hirveen kiva. Kai oot tyytyväinen?” Minni tuhahti miehelle. ”Totta kai ja kiitos siitä sulle,” Daniel sanoi. ”Turbo löytää mut vielä ja sitten kaikki saa tietää minkälainen roisto sää oot,” Minni sanoi vihaisena miehelle. ”Sää oot niin liikuttava,” Daniel sanoi säälien. ”Annikin saa hyvin pian tietää myös,” hän jatkoi. ”Jos sää tapat Annin, niin voit olla varma, että määkin tapan sut,” Minni sanoi vihaisena miehelle. ”Hhahah mahtaavaa. Sulla taitaakin olla nyt nukkumaan meno aika ja tiedät sen, että tän jälkeen me nähdään yhden kerran vielä, jonka jälkeen sää et enää herää,” Daniel sanoi ja yritti napata naista otteeseensa. ”Koskekkin muhun niin voit olla varma, että sää et enää herää,” Minni sanoi ja heitti tavaroita miestä päin. ”Siinä sää oot väärässä,” Daniel sanoi ja hyökkäsi naisen kimppuun ja kaatoi tämän maahan. Viimeiseenkin pisteeseen asti Minni rimpuili valkoista liinaa vastaan, kunnes Daniel sai painettua sen hänen kasvoilleen.
          Päivät kuluivat ja Turbo oli nukuttanut Nicholaksen päiväunille ja tutkaili sängyllä Minnin kirjettä. Hansin ja Marien häät alkoivat ihan juuri ja vieraita oli alkanut kokoontua jo talolle. ”Kaikki hyvin?” Milva kuiskasi ja astui ovesta sisälle, sulkien sen perässään. ”Jotain outoa tässä on,” Turbo vastasi irroittamatta katsetta kirjeestä. ”Epäileks sää?” Milva kysyi. ”Epäilen ja oon varma, että Daniel on tän takana,” Turbo sanoi kuiskaten. ”Olisko se tehnyt Minnille jotain?” Milva kysyi. ”Tiekkö sää enemmän?” Turbo kysyi hämillään. ”Tiedän. Luin tietokannasta,” Milva sanoi. ”No siinä tapauksessa pysy Moton lähellä. Se hullu voi tehdä ihan mitä vain,” Turbo totesi. ”Muakin pelottaa, että se on tehny Minnille jotain pahaa,” Milva sanoi ja nojasi ystävänsä olkapäätä vasten. ”Me…” Turbo sanoi ja käänsi kirjettä hieman. ”Mitä nyt?” Milva kysyi ja nosti päänsä. ”Katso,” Turbo sanoi ja käänsi Milvalle kirjettä. ”Se on taitettu,” Milva totesi. ”Vapaustaistelijoiden kirjevaihtotaktiikka,” Turbo sanoi ja avasi reunan varovasti. Kirjeen taitettu lisäosa aukesi. ”Lukeeks siinä mitään?” Milva kysyi. ”Voi helvetti,” Turbo sanoi ja heitti kirjeen sängylle. Hän juoksi kohti juhlapaikkaa. Milva luki nopeasti kirjeen loppuosan nopeasti.
 
Se on Daniel. Ladossa keskellä peltoo. APUA!
 
Milva lähti nopeasti ystävänsä perään ja pysähtyi hänen taakseen. ”Mitä nyt?” Moto kysyi, kun näki ystävänsä etsivät ilmeet. ”Daniel kidnappas Minnin,” Turbo sanoi ja juoksi Hansin luokse. ”Mää soitan Vapareille, että tulee partion kanssa tänne,” Milva sanoi ja paineli takaisin sisälle. ”HANS!” Turbo huusi, kun tämä keskusteli sivummalla Rontin ja Thomaksen kanssa. Thomas oli lupautunut miehelle Best Maniksi. ”Mikä hätänä?” Hans kysyi hengästyneeltä mieheltä. ”Ookko sää nähnyt Annia tai Danielia?” Turbo kysyi. ”Joo menivät laiturille. Kuin?” Rontti vastasi. ”Daniel kaappas Minnin ja vei sen johonkin latoon,” Turbo sanoi ja lähti kohti laituria. ”Jätkät tulkaa mukaan!” hän huikkasi veljelleen. ”Rontti käy kertoon Marielle,” Hans sanoi.
          ”Mitä me täällä tehdään? Häät alkaa ihan just,” Anni kysyi, kun Daniel toi hänet laiturille. ”Tiedän. Halusin olla sun kaa hetken kahdestaan,” Daniel sanoi ja kaappasi naisen syliinsä. ”Ihanasti ajateltu,” Anni sanoi ja halasi miestä. ”Kumpaa sää odotat?” Daniel kysyi. ”Mitä?” Anni kysyi hämmentyneenä. ”Kumpi me saadaan?” hän kysyi ja hieroi naisen vatsaa. ”En minä tiedä,” Anni sanoi hämmentyneenä ja sai miehelle happamat kasvot. ”Sää senkin huora!” hän sanoi ja kaatoi naisen laiturille… ”HEI!” Turbo huusi ja keskeytti miehen pahoinpitelyn. Turbo juoksi tätä kohden, mutta Daniel aikoi samaa ja tönäisi miehen sivuun päästen tämän ohitse. ”Pitäkää huoli Annista,” Turbo huusi ja lähti miehen perään.
”Siis Daniel kaappasi Minnin?” Marie kysyi, kun oli Rontilta kuullut Turbon tarinan. ”Niin Turbo meille väitti. Se kirje oli tekaistu,” Hans sanoi. ”Missä, mun poikani on nyt?” Thomas kysyi. ”Aaaah,” kuului kiljaisuja heidän takaansa. Ensimmäisenä alttarin eteen juoksi Daniel, jonka perässä Turbo. Daniel oli juuri pääsemässä alttarille, kun Turbo taklasi tämän maahan. ”MISSÄ MINNI ON?” hän karjui miehelle, kun tämä vain naureskeli. ”Sää oot ihan sekaisin,” Turbo sanoi närkästyneenä. ”Ehkä, mutta sulle tulee kiire,” Daniel sanoi. ”Miten niin?” Turbo kysyi. ”Se lato missä, sun rakas vaimosi ja syntymätön lapsesi on palaa ihan juuri maan tasalle. Jos haluat pelastaa hänet, niin sulle tulee kohta kiiireee,” Daniel sanoi nauraen. ”MISSÄ SE LATO ON?” Turbo kysyi raivostuneena. ”HEI! MEIDÄN TALON LÄHETTYVILLÄ OLEVA LATO PALAA!” Pete sanoi hätääntyneenä, kun oli tuomassa päiväpostia. Turbo löi miehen tajuttomaksi voimakkaalla iskulla ja lähti kohti moottoripyöräänsä. ”ANNI!” Santtu ja Milva huusi, kun puoliksi hakattu nainen saapui etupihalle. ”Mennään auttaan Turboa. TULKAA!” Hans sanoi ja mies porukka lähti miehen perään.
 
 
Keskellä peltoa lato alkoi, käymään todella kuumana. Savu täytti ladon ja Minni ei voinut mitään muuta kuin yskiä. Raot lautojen välissä oli todella pienet ja runsas savu määrä ei päässyt poistumaan rakennuksesta. Minni yritti kolistella ladon ovia auki, mutta turhaan. ”APUA!” hän huusi, mutta savu alkoi tunkeutumaan hänen sisälleen ja sai hänet näin yskimään enemmän. ”AAAAHHH,” hän sanoi voimakkaasti ja piteli mahaansa. Toinen voimakas isku sai hänet menettämään jalat altaan. Hän oli monena kerroksena maassa ja piti toisella kädellä maasta tukea ja toisella kädellä vatsaansa. ”Mitä?” hän kysyi lähes itkun partaalla, kun hänen kätensä oli värjäytynyt punaan. ”Ei…ei…eiiiiii,” Minni sanoi ja katsoi itkuisena veristä kättään. Moottoripyörien ääni ja palosireenit sai hänen huomionsa. ”MINNI!” kuului Turbon ääni oven toiselta puolelta. ”TUR-bo. A-u-t-a!” Minni sanoi ja lopulta pyörtyi maahan. Turbo alkoi murtamaan ovea ja lopulta säpäleet vain lensivät erisuuntaan. Palokunta oli jo alkanut sammuttaa paloa toiselta puolelta. ”Voi luoja. MINNI!” Turbo huusi, kun pääsi latoon sisälle. Näky oli todella shokeerava ja sai Turbon vain nostamaan vaimonsa syliinsä ja viemään raikkaaseen ilmaan. Ensihoitajat ottivat hänet vastaan. ”MINNI!” Hans sanoi pelästyneenä ja juoksi tyttärensä luokse. Hän silitteli tärisevin käsin tyttärensä päätä. Ensihoitajat nostivat Minnin lanssin kyytiin ja lähtivät kohti sairaalaa. ”Tää on sen hullun syytä,” Turbo sanoi ja katsoi verisiä käsiään. ”Ja se on tehnyt tän huolella. Täällä on teidän auto ja Minnin osa tavaroista,” Miihkali sanoi, kun palo oli pysähtynyt ja suojapussin alta paljastui maastoauto. ”Ja mää varoitin Annia,” Turbo sanoi. Hän selitti tilanteen kaikille ja sen miksi ei voinut Danielista aikaisemmin kertoa. ”Nyt vaan katsoa, että Minni ja vauva on kunnossa,” Hans sanoi. ”Ja Anni,” Moto totesi.
 
 
Sairaalalle päästyä Minni oli jo päässyt osastolle toipumaan, kun miesporukka oli käynyt talolla kertomassa ensin tilanteen. Hän heräili varovaisesti ja katseli ympärilleen. ”Voi kulta pieni,” kuului naisen syvä huokaisu ovelta. Hän katsahti äitiään kevyesti hymyillen, jonka perässä olivat isänsä, jätkät ja tytöt sekä lapset. ”Oletko sää kunnossa?” Marie kysyi ja piteli tyttärensä kasvoja. ”Joo. Oon mää,” hän sanoi ja siirsi kätensä vatsalleen. ”Missä vauva?” Minni kysyi ja nousi istumaan. ”Minni kulta!” Marie sanoi ja yritti asettaa tyttäreensä makuulle. ”MISSÄ MUN VAUVA?” Minni huusi äidilleen. ”Kuuntele kulta,” Turbo sanoi ja otti vaimonsa olkapäistä kiinni. ”Vauva on syntynyt. Se on keskosten teho-osastolla,” Turbo selitti. ”EI! EI SE VOINUT VIELÄ SYNTYÄ!” Minni sanoi itkuisena miehelle. ”Anteeksi, että häiritsen,” kuului nais lääkärin ääni heidän takaa. ”Miten mun lapsi voi?” Minni kysyi. ”Mää olen pahoillani. Lapsi on edelleen hengissä koneen takia, mutta lapsi ei koskaan tule oppimaan hengittämään itse. Lisäksi lapsi on saanut pahan Sxionidi myrkytyksen, joka vaikuttaa muun muassa sydämen toimintaan,” lääkäri kertoi. ”Se aine millä Daniel tyrmäs mut,” Minni sanoi. ”Mää olen pahoillani, mutta lapsi ei selviä ja vaikka selviäiskin niin hän joutuu koko iäkseen hengityskoneeseen,” lääkäri sanoi ja sai Minnin purskahtamaan itkuun. ”Voi ei,” Marie sanoi ja kiintyi Hansin kainaloon. ”Eli sää tarviit meidän luvan sammuttaa koneet,” Turbo sanoi itkuisena. ”Niin,” lääkäri sanoi. ”Turhaan me annetaan hänen kärsiä…” Minni sanoi hyvin itkuisena miehensä olkapäätä vasten. ”Tässä,” lääkäri sanoi ja ojensi sopimus paperit pariskunnalle. Allekirjoitettuaan paperit lääkäri oli lähdössä. ”Odota,” Minni huikkasi tämän perään. ”Niin?” lääkäri kysyi. ”Saadaanko me hyvästellä hänet vielä?” Minni kysyi. ”Saatte. Laitamme hänet valmiiksi,” lääkäri sanoi. Koko huone täyttyi suurella surulla ja vuolaat kyyneleet valuivat kaikkien poskella.
 
 

Myöhemmin Minni ja Turbo käveli sairaalan alakerrassa kiinni toisissaan. Hoitajat ohjasivat heidät tilaan, jossa pieni lapsi oli puettu valkoiseen mekkoon. Turbo tarrasi pienen tyttölapsen kädestä kiinni kahdella sormellaan ja piti Minniä tiukasti kainalossaan. Vuolaat kyyneleet valuivat kummankin poskilla. ”Hyvää matkaa pikkuinen,” Turbo sanoi ja silitti pienen pientä kättä. ”Äiti ja isä lupaa, että sää saat oikeutta,” Minni sanoi ja silitti tytön otsaa. ”Me rakastetaan sua aina,” Turbo sanoi ja huoneeseen jäi ääneksi vain syvä hiljaisuus… 








A/N: Kiitos kommenteista. Tässä Draamaa ja Tragediaa. Saa nähdä miten seuraavaksi käy. Kommentoikaa. 
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Puvitsu

avatar

Viestien lukumäärä : 227
Join date : 02.08.2015
Paikkakunta : oulu

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    Ke Maalis 29 2017, 15:57

Voi ei Sad... nyt sä sait mut itkeen Sad. Daniel on hirviö joka ansaitsee kyllä pahan rangaistuksen. Jatka pian, oot huippu

_________________
"Räjäytetään ovi auki, pannaan kalusto remonttiin ja paiskataan Nuikki päin seinää!"~Vinski
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkämimmi



Viestien lukumäärä : 4834
Join date : 18.01.2015

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    To Maalis 30 2017, 08:27

Tää oli kyl tosi surullinen pätkä Sad. Daniel on yht likainen rotta kuin Masi ja Mareek yhteensä ellei jopa likasempi. Jatka pian pliis.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkisfan

avatar

Viestien lukumäärä : 102
Join date : 25.08.2016

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    Ti Huhti 04 2017, 12:59

A/N: Kiitos kauniista sanoista Prätkämimmi ja Puvitsu. Tää ei jatku hirveän iloisena, mutta toivotaan sen auringon jälleen nousevan Smile 






DONG…DONG…DONG…DONG… kirkon kellot oli sydäntä raastavaa kuunneltavaa, kun Minni ja Turbo odottivat pihalla vieraiden saapumista. Minni ja Turbo oli pyytänyt naapuri pariskuntaa, jos he voisivat vahtia Nicholasta hautajaisten ajan. Minni suoristi Turbon rusetti ja silitti lopuksi käsillään tämän takin suoraksi. Hänen ilmeensä oli murheen murtama ja sai Minnin vain halaamaan tiukasti miestään. ”Kaikki järjestyy,” Minni sanoi itkuisena hänen korvaansa. ”Tiedän,” Turbo vastasi hiljaa, nieleskellen samalla kyyneliään. Minni nosti katseensa ja pyyhkäisi hellästi tämän kasvoja. ”Hei,” kuului hento ääni heidän takaansa. Minni ja Turbo kääntyi katsomaan ystäviään, jotka seisoivat rivissä erilaisten vaaleanpunaisten kukka-asetelmien kanssa. Minni halasi tiukasti ystäviään, jotka purskahtivat itkuun. He vain tukivat ystäväänsä, jotta tämä ei menettäisi jalkoja altaan. Jätkät kävelivät Turbon luo ja halasivat tiukasti. Hän oli lamaantunut eikä tiennyt mihin päin olisi liikkunut. Myös Adan ja Anton saapuivat vaimojensa kanssa paikanpäälle. Aivan heidän perässään oli, myös Marie, Hans ja Thomas. ”Onks kaikki täällä?” Marie kysyi ja silitteli tytärtään, joka oli isän saapuessa tarrannut tähän tiukasti kiinni. ”Kaikki paitsi tyttö,” Turbo sanoi ja nosti katseensa taivaalle. ”Entä Anni?” Adam kysyi ja katsoi veljeään. ”Ei oo kuulunut sen jälkeen, kun Daniel jäi kiinni,” Minni sanoi ja pyyhki kasvojaan. ”Mutta Annikin pahoinpideltiin pahasti,” Rontti sanoi. ”Tiedetään. Omatpa on valintansa,” Turbo sanoi kylmästi. Hetken päästä paikalle ajoi pieni musta auto. Kuljettaja nousi autosta ja käveli seurueen eteen. Hän kumarsi surullisen näköisenä. Turbo huokaisi syvään ja käveli kuljettajan luo, joka auton takaosasta veti esille pienen valkean arkun. Arkku oli verhoiltu kauniisti ja sen päällä koristi pieni vaaleanpunainen rusetti. ”Osan ottoni,” kuljettaja sanoi. ”Kiitos,” Turbo sanoi lähes kuiskaten ja nosti arkun syliinsä. Seurue teki keskelle tilaa, jotka lähtivät Turbon perään, kohti kirkon sisätiloja. Minni nappasi matkaan hänen ja Turbon kukka-asetelman ja pienen vaaleanpunaisella mekolla olevan kirahvin. Turbo laski arkun sille tarkoitetulle korokkeelle ja meni vaimonsa viereen istumaan. Pappi aloitti siunaamalla tilaisuuden. ”Hyvät omaiset ja ystävät. Kiitos, että olette tulleet saattamaan tämän pienen tytön matkaa kohti tuntematonta. Jumala on avannut sylinsä hälle ja pitää hänet suojissaan. Suru ei koskaan häviä, mutta sen kanssa oppii elämään. Mutta muistakaa. Nämä eivät ole jäähyväiset tai hyvästit. Nämä ovat näkemiin, tulemme vielä kohtaamaan. Elämäsi alkoi vaarallisesti, mutta loppui täyteen rakkauteen. Viime metreilläkin sinusta pidettiin huolta loppuun saakka. Nyt olet Jumalan käsillä ja voit olla huoleton. Enää ei tarvitse pelätä. Sinua rakastetaan nyt ja aina. Minä siunaan sinut Jumalalle. Maasta sinä olet tullut ja maahan sinun on aika laskeutua,” pappi sanoi ja kaatoi arkun päälle hienoa hiekkaa. ”Olisi suru-addressien vuoro,” pappi sanoi ja nyökkäsi ajatuksissaan olevien Minnin ja Turbon suuntaan. Minni hieroi miehensä kättä, joka nousi seisomaan. He kävelivät pienen arkun luokse. Vuoron perään, jokainen kävi antamansa surusanomansa pienen tytön matkaan…
 
”Rakas pikku tyttömme…”
”Enää sinulla ei ole pelättävää…”
”Nyt olet turvassa…”
”Elämäsi loppui liian aikaisin…”
”Mutta nämä ei ole hyvästit…”
”Olisit ansainnut elämän, jota kantaa ylpeydellä…”
”Olet aina elämässämme…”
”Äiti ja isä lupaa, että saat pienellekkin elämällesi oikeutta…”
”Hyvää matkaa toivoo äiti, isä ja isoveljesi Nicholas…”
”Mummu, pappa ja Marcus…”
”Vaari…”
”Rontti ja Miihkali…”
”Vinski ja Santtu…”
”Moto ja Milva sekä lapset…”
”Setäsi Adam ja Anton sekä heidän puolisot ja lapset…”
 
Suru adressien jälkeen Turbo nosti jälleen pienen arkun kantoonsa ja lähti rauhallisella kävelly papin perään, kohti hautasmaata. Marie piti surullisen tyttärensä kädestä kiinni. Seurue seurasi kukka-asetelmien kanssa. He saapuivat vaaleanpunaisena kukkivien puiden lomaan, jossa pieni hautakivi, pienellä enkeli koristeella sijaitsi. Turbo laski arkun pienelle alustalle, joka käsin laskettiin alas. Turbo piti vaimoaan tiukassa otteessa, kun arkku laskettiin hautaan. Hautaustyömaan työntekijä peitti mullalla haudan. Hautauksen jälkeen asetti seurue kukka-asetelmat haudalla. Pienen hiljaisen hetken täytti nyyhkäilyt. Marie ohjasi seurueen kahvitilaan, mikä sijaitsi kirkon vieressä erillisessä rakennuksessa. ”Tuletteko te?” Marie kysyi, kun Turbo ja Minni katselivat edelleen hautaa. ”Tullaan kohta,” Minni vastasi katsomatta äitiään. ”Selvä,” Marie vastasi ja lähti seuraamaan seuruetta. Kevyt tuulen puhallus liikutti heidän hiuksiaan hiljaisella hautuumaalla. ”Mää en usko tätä vieläkään todeksi,” Minni sanoi hiljaisuuteen. ”En määkään uskonut, että mää joutuisin hautaaman oman lapseni,” Turbo sanoi. Kaksikosta hän oli enemmän surullinen ja ei pelännyt näyttää tunteitaan. ”Hei,” kuului varovainen ääni heidän takaansa. ”Anni,” Minni sanoi ja katsoi hämmentyneenä naista, joka piteli kädessään vaaleanpunaista pupua ja kukkakimppua. ”Miten sää voit?” Minni kysyi. ”Ai miten niin mää? Miten te voitte?” Anni kysyi hämmentyneenä. Tälläisessäkin tilanteessa Minni ajatteli muita, kuin itseään. ”Niin hyvin, kuin lapsensa menettäneet voi voida,” Turbo tuhahti katsomatta naiseen. ”Mää olen pahoillani. Mää en osannut odottavan mitään tälläistä,” Anni sanoi. ”Anni sää et voinut tietää,” Minni sanoi. ”Olisi, jos vaan olis uskonut mua, mutta eiii mua syytetään mustamaalaajaksi ja valehtelijaksi,” Turbo sanoi ja astui uhkaavasti naisen eteen. ”Turbo lopeta,” Minni yritti toppuutella miestään. ”Joo myönnän, olin sokee rakkaudelle. Et sääkään olis uskonut sitä todeksi, jos se tollain sulle töksäytettäisiin,” Anni sanoi kanssa ärtyneenä. Turbo meni naisen sanomasta hiljaiseksi. ”Nyt lopetatte tuon riitelyn. Kumpikin on loukkaantunt, mutta mää en jaksa tälläisenä päivänä kuunnella mitään ylimääräistä,” Minni sanoi ja seisoi erotuomarina kaksikon välissä. ”Sää odotat kaiken lisäks sen hullun lasta,” Turbo vastasi ja katsoi maahan. ”En odota,” Anni tuhahti. ”Mitä?” Minni ja Turbo kysyi hämmentyneenä. ”Mää kävin näyttämässä ruhjeitani mitkä Daniel oli tehnyt. Kerroin hänelle kaiken ja sanoin haluavani abortin. Mää en sen hullun lapsea kanna, vaikka oma lapsi haaveissa olikin,” Anni sanoi surkeana. Turbo oli ottanut takapakkia ja katsoi kyykyssä hautaa. ”Me ymmärretään,” Minni sanoi ja silitti naisen olkapäätä. Anni laski kukkakimpun ja lelun haudalle. Turbo ei sanonut mitään. Anni lähti surullisena kohti kahvitilaa. ”Pakkoko sun oli olla noin kylmä,” Minni sanoi, kun nainen oli poistunut näkökentästä. ”Mää en nyt ajattele tälläisellä hetkellä Annia, kun mun tyttäreni on juuri kuollut,” Turbo sanoi jo huomattavasti rauhoittuneempana. ”Annikin koki kovia, kun rakastama mies ei ollutkaan sitä mitä hän kuvitteli. Sen naisen elämä ei ole ollut helppo ja tälläinen asia ei ole mukava muistoissa,” Minni sanoi ja lähti kohti kahvitilaa jättäen miehen murjottamaan yksin. Hän ymmärsi, että Turbo oli loukkaantunut, mutta samalla yritti nähdä myös Annin näkökulman asiaan. Turbo kaivoi takin taskustaan pienen rasian ja avasi sen. Sen sisältä paljastui pelkistetty sydänriipus. Hän otti korun rasiasta ja suukotti sitä kevyesti. Vuolaat kyyneleet alkoivat uudelleen valua hänen poskillaan. Ei hän tahalleen Annille ilkeä ollut, mutta ikävä lasta kohtaan oli suurempi, kuin riita sisarensa kanssa. Hän avasi korun ja kiinnitti sen kultaisen enkelin kaulaan. Hän nousi seisomaan ja katsoi taivaalle. Hän nieleskeli kyyneleitä.
 
 
Kahvitilalla oli hiljaista. ”Miten sää voit?” Moto kysyi vaimoltaan, joka nojaili käsiinsä surkean näköisenä. ”Tää on kamala päivä,” hän totesi. ”Ei oo helppo kenellekkään,” Vinski totesi. ”Anni?” Santtu kysyi, kun ruskeaverikkö astui kahvitilaan sisälle. ”Hei, kaikille,” Anni sanoi varovaisesti. ”Miten sää voit?” Milva kysyi ja halasi ystäväänsä. Anni oli hieman hämmentynyt ystäviensä reaktiosta, mutta sai hänet purskahtamaan itkuun. Kukaan ei ollut moneen päivään lohduttanut häntä surun keskellä. Häntä oli harmittanut, kun ei ollut uskonut veljeään, mutta tämän syntymättömän lapsen kuolema oli vielä kamalampaa mitä hän ei olisi uskonut todeksi. ”Kiitos, paremmin. Siis nyt,” Anni sanoi ja pyyhki kasvojaan. ”Kenenkään ei pitäisi olla yksin tälläisessä tilanteessa,” Milva sanoi ja pyyhki omia kasvojaan. ”Mää tunnen itseni vaan niin syylliseksi koko asiaan,” Anni sanoi. ”Voi kulta. Ei tää ole sun syytä,” Santtu sanoi ja silitti ystävänsä olkapäätä. ”Tää on niin kauheeta,” Anni sanoi. ”Hei! Kohta on oikeudenkäynti ja se hullu ei enää astu tähän piiriin,” Vinski sanoi ja otti naisen olkapäistä kiinni. ”Ikävä sanoa, mutta Vinski on oikeassa,” Moto sanoi ja sai porukan naureskelemaan. Musta hiuksisen naisen vilahdus sai heidän huomionsa. ”Onko kaikki hyvin kulta?” Marie kysyi, kun Minni otti ajatuksissaan kahvia. ”Joo jotenkin,” Minni sanoi surullisena. ”Koska se oikeudenkäynti on?” Vinski kysyi. ”En mää tiedä, siitä ei ole tullut vielä päätöstä,” Minni sanoi. ”Miten Turbo voi?” Milva kysyi. ”Huonosti. Suru muuttuu erilaiseksi kiukutteluksi ja muutenkin hän on todella väsynyt,” hän selitti. Hetkeä myöhemmin Turbo saapui myös paikalle. Kahvihetki meni hiukan kireissä tunnelmissa.
          Turbo kurvasi hänen ja Minnin kodin eteen katsellen tienvieressä olevaa pakettiautoa. ”Jaaha. Se olis uudet naapurit sitten,” Minni sanoi. ”Mmm,” Turbo sanoi ajatuksissaan ja lähti hakemaan postia. Minni taas, meni käymään naapuri pariskunnan luona hakemassa Nicholaksen. ”Kertokaa, jos voimme useammin auttaa,” Amelia sanoi. ”Kiitos teille! Ootte ollut enemmän avuksi, kuin voi vain pyytää,” Minni sanoi ja nosti nukkuvan lapsen syliinsä. ”Yrittäkäähän pärjätä,” Henry sanoi ja silitti naisen olkapäätä. ”Kyllä me pärjätään,” Minni sanoi ja lähti kohti omaa kotiaan. Hän laski Nicholaksen sisällä oleviin rattaisiin nukkumaan. ”Sää sait kirjeen,” Turbo sanoi maaten sohvalla. ”Se on oikeudesta,” Minni sanoi ja sai miehensä huomion. ”Mitä ne haluaa?” Turbo kysyi. Minni istui miehensä viereen. ”He ovat päättäneet oikeudenkäynti päivän, mutta sitä ennen he haluavat asianosaiset Anni mukaan lukien paikalle kuuntelemaan hänen tunnustuksensa,” Minni sanoi ja katseli kirjettä samalla. ”Milloin?” Turbo kysyi ja katsoi kirjettä. ”Nyt keskiviikkona,” Minni sanoi. ”Sit me mennään sinne,” Turbo sanoi. ”Mää iloitsen sitten vasta, kun oikeus toteutuu,” Minni sanoi ja katsoi miestään. ”Samoin,” Turbo sanoi ja suukotti vaimoaan kevyesti. ”Kaikkein parasta tässä on ollut se, että sää oot ollut uskomaton tukija tän kaiken keskellä,” Minni sanoi. ”Samat sanat. En olisi selvinnyt tästä kaikesta ilman sua,” Turbo sanoi. ”Isi,” Nicholas sanoi ja nousi vaunuissaan istumaan. ”Ainakin meillä on Nicholas,” Turbo sanoi kevyesti hymyillen. Hän nosti pojan vaunuistaan, joka lähti innokkaana leikkimään. ”Vaippa pitäis vaihtaa,” Minni sanoi väsyneenä. ”Mää soitan töihin ja kerron olevani vähän aikaa poissa töistä,” Turbo sanoi ja liukeni paikalta. ”Vastuun välttäjä,” Minni huusi miehen perään ja pitkästä aikaa sai tämän naurahtelemaan. Minni kaappasi pojan syliinsä, joka piti pientä rekkaa kädessään. Vaipan vaihdon ja puhelun jälkeen, pariskunta alkoi, tekemään ruokaa. Hetkeä myöhemmin Marie ja Hans saapuivat, myös heidän luokseen. He lupasivat olla tyttärensä apuna, niin kauan kuin vain olisi tarpeen. Nicholas oli onneissaan, kun sai viettää ennemmän aikaa isovanhempiensa kanssa. Thomaskin kummasti oli alkanut tapahtuneen jälkeen käydä enemmän pariskunnan luona kylässä.
 
 
Keskiviikkona Minni puki hermostuneena vaatteita päälleen. Napitukset ja kaikki muukin tuntui menevän ihan väärin ja turhautumisen tunnetta ei vain pystynyt estämään. ”Perkele!” hän totesi, kun koru jonka hän oli, laittamassa kaulaan tippui hänen kädestään suoraan lattialle. ”Kaikki hyvin?” Turbo kysyi, kun tunsi kireän ilmapiirin heidän makuuhuoneessaan. ”Joo on. Mikään ei vaan tunnu pysyvän kädessä,” Minni sanoi ja nosti korun lattialta, joka tippui uudelleen. Minni sulki silmänsä ja yritti hillitä hermojaan. ”Anna mää autan,” Turbo sanoi ja sai vaimonsa hieman rauhoittumaan. ”Kiitos,” Minni sanoi, kun mies oli saanut korun tämän kaulalle. ”Eipä mitään. Hermostuttaako?” Turbo kysyi ja puki kenraalin vaatteitaan päälle. Kummankin oli tarkoitus astua edustuspuvussa oikeuteen tunnistamisen vuoksi. Minni ei tälläisestä muodollisuudesta olisi niinkään piitannut. ”Hermostuttaa. Ensin me joudutaan kuuleen sen hullun versio tapahtuneesta, jonka jälkeen oikeus käsittelee asian. Ja sit se tuomio, mikäli päätös tulee tänään,” Minni sanoi ja puki kenraalin asuunsa mustat housut jalkaan, jonka sivuissa meni pari ohutta punaista raitaa. Samaan tyyliin sopiva pääli takki ja pariskunta oli valmis lähtemään. ”Hei rauhoitu! Oikeus toteutuu ja meidän tyttö saa rauhan levätä,” Turbo sanoi ja silitti naista olkapäistä. Minni hymyili miehelle hennosti ja suoristi tämän takissa olevat olkakoristeet. He lähtivät kohti alakertaa, jossa Hans ja Marie odottivat. ”Sää oot kyllä isän unelma tytär,” Hans sanoi ja suukotti ylpeästi tyttärensä poskea. ”Kiitos. Pärjäättekö te?” Minni kysyi huolestuneena. ”Ei hätää, kyllä me pärjätään,” Marie sanoi rohkaisevasti ja suukotti, myös tytärtään. ”Kertokaa Nicholakselle terveisiä, kun se herää,” Turbo sanoi. ”Kerrotaan,” pariskunta sanoi yhteen ääneen ja heilutti matkalaisille. Mitä lähemmäs oikeustaloa he pääsivät, sitä hermostuneempi Minni oli. Hän ei pystynyt ymmärtämään, miten Turbo pystyi olemaan niin kylmän rauhallinen. Toisaalta, jos hän yhtään tunsi miestään, hän jännitti omalla tavallaan. Oikeustalolle päästyään he nappasivat portailla odottavan Annin ja ystävänsä matkaan. ”Kiitos, että tulitte tueksi,” Minni sanoi. ”Hei mitä vaan ystävien takia,” Milva sanoi. Seurue kulki odotusaulan infopisteelle ja kysyi neuvoa. Heidät ohjattiin huoneeseen, josta näki lasin läpi kuulustelu huoneeseen. ”Nyt on aika,” poliisi sanoi seurueelle. Hetkeä myöhemmin kuulusteluhuoneeseen saapui useampi poliisi ja sekä itse vangittu Daniel. Daniel kiinnitettiin tuoliinsa, joka oli kylmän rauhallinen. Hän katsoi haastattelijaansa suoraan silmiin ja oli lähes eleetön.  ”Kerrohan meille jälleen ihan kaikki mitä sää tiedät?” haastattelija kysyi. ”Otitko sää Harley Thremeksen tahallaan uhriksesi päästäksesi lähemmäs hänen veljeään ja tämän puolisoa?” hän jatkoi. ”Annin otin kohteekseni, mutta en osannut odottaa häneltä utelaista veljeä,” Daniel sanoi. ”Oliko sun alunperinen suunnitelmasi oikeasti vahingoittaa Annia?” haastattelija kysyi. ”Ei, mutta suunnitelmat muuttuivat, kun se nainen tulikin raskaaksi,” Daniel sanoi. ”Sun tarkoitus oli tappaa Anni mikäli hän olisi synnyttänyt tytön?” haastattelija jatkoi rauhallisena. ”Kyllä, mutta tappaminen on lievä käsitys. Mun oli tarkoitus murhata hänet, sekä lapsi,” Daniel sanoi ja sai Annin kääntämään päätään kyyneleet valuen. Turbo ei voinut olla vihoissaan siskolleen tälläisessä tilanteessa ja nappasi tämän kainaloonsa, joka tarrasi tiukasti tästä kiinni. ”Vaan senkö perusteella, jos lapsi olisi ollut tyttö?” haastattelija kysyi hämmentyneenä. ”Eihän niillä tytöillä mitään tee,” Daniel totesi. ”Vuosia sitten teit samat edelliselle vaimollesi. Onko tässä sama periaate?” haastattelija kysyi ja näytti Danielille tämän edellisen vaimon kuvaa. ”Kyllä!” Daniel sanoi kylmästi. ”Miten sitten Carbine Milaniuksen, anteeksi korjaan Thremeksen kidnappaaminen ja vankina pitäminen. Ja mitä hänen vanhempiensa talolla oikein tapahtui?” haastattelija kysyi tiukasti. ”Minni ja hänen miehensä sai tietää minusta aivan liikaa. Valitettavasti sydänkäpyset eivät huomanneet minun kuulevan kaiken mistä he keskustelivat. Anni taas oli liian rakastunut uskoakseen totuutta minusta. Mää olin kaiken takana mitä sie talossa tapahtui. Katkaisin vedet asunnosta, kun tiesin Minnin olevan ainoana enää hereillä talossa, joka tekisi iltatoimensa ulkona. Hänen kaappaamisensa oli suoraan sanottuna helppoa. Yöllä ehdin keräillä hänen tavaroitaan ja uskottelemaan, muille hänen todella lähteneen. Pahuksen Turbo ei, vain uskonut, että hänen rakas vaimonsa oli lähtenyt talosta vaan sen takia, että oli ystävänsä kanssa riidoissa. Anni kertoi riidasta mulle ilomielin ja sai mut vaan toteuttamaan paremmin suunnitelmaani,” Daniel kertoi. ”Sää siis oikeesti myönnät, että sää olit tahallesi satuttamassa fyysisesti sekä Harley Thremestä ja Carbine Thremestä?” haastattelija kysyi. ”Kyllä,” Daniel sanoi ilmeettömästi ja sai Minnin suorasanaisesti sisäisesti kiehumaan lasin toisella puolella. ”Ja sää ymmärrät, että antamalla Carbinelle hengityksen kautta Sxionidia sinä tapoit hänen syntymättömän lapsensa?” haastattelija kysyi. ”Kyllä,” Daniel sanoi. ”Miksi?” haastattelija kysyi. ”Mitäs tunkeutuivat miehensä kanssa henkilökohtaisille alueilleni,” Daniel sanoi ja hymyili ilkeästi, katsoen samalla mustaa lasia, jonka takana tiesi sankarien seisovan. ”Miksi, et tehnyt Throttle Thremekselle mitään?” haastattelija kysyi. ”Teinpäs. Vangitsin hänet ullakolle. Ja en mää ihan hullu oo, että kävisin tuplasti isomman miehen kimppuun fyysisesti,” Daniel sanoi ilkeästi nauraen. ”Ei pidä itseensä hulluna. Tyypillistä sairaalta hiireltä,” Moto totesi lasin toiselta puolelta. ”Sää oot siis ihan kaiken takana?” haastattelija varmisti. ”Kyllä ja perhanan ylpeä itsestäni!” Daniel sanoi hymyillen ja syylisyyttä tuntematta. ”Selvä! Daniel Meerk minä vangitsen teidät manipuloinnista, törkeästä vangitsemisesta, törkeästä pahoinpitelystä ja murhan yrityksestä, törkeästä kiddnappauksesta ja syntymättömän lapsen murhasta, sekä murha yrityksestä ja suunnittelusta,” haastattelija sanoi ja nousi seisomaan, sammuttaen samalla nauhoittimen, joka oli ollut päällä koko haastattelun aikana. Poliisit vapauttivat Danielin tuolista ja lähti kuljettamaan kohti selliä, kunnes oikeuskäsittely alkaisi. Ennen lähtöä hän katsahti vielä ikkunaan ja hymyili viekkaasti. ”Sairas hiiri,” Minni sanoi, kun he pääsivät kanssa huoneesta pois. ”Todella sairas,” Vinski jatkoi. Minni istui käytävän penkille ja piteli päätään. ”Kyllä tää kohta on ohi,” Milva sanoi ja silitti ystävänsä selkää. ”Miten sairas toinen voi olla, ettei tunne edes syyllisyyttä asiaan?” Minni mietti ja nosti päänsä, haroen hiuksensa takaisin oikeaan asentoon. ”Sanos muuta. Kaikkein tärkein olis, että se sais tuomion,” Moto sanoi ja istui Minnin toiselle puolelle. ”Kaikkein tärkeintä olisi se, että meidän tyttö saisi oikeutta,” Minni sanoi ja pyyhkäisi pienen kyyneleen silmäkulmastaan. ”Kyllä se saa. Älä sitä murehdi!” Milva sanoi. Turbo ja Anni keskustelivat kauempana. Kumpikin näytti ymmärtäväisiltä toisiaan kohden. Annin hento hymy ja halaus veljensä kanssa saivat kaikki hymyilemään lämpimästi. ”Sotakirves haudattu,” Moto totesi. ”Turbo taisi viimein ymmärtää miksi Anni käyttäytyi, sillein kuin käyttäytyi,” Minni sanoi. ”Niimpä,” Milva sanoi. ”Anteeksi,” kuului heidän takanaan. Turbo ja Annikin ennätti paikaikalle. ”Hei,” Minni sanoi vanhemmalle punaturkkiselle naishiirelle. ”Kuka teistä mahtaa olla Harley Thremes?” hän kysyi ja katsoi papereitaan. ”Minä olen,” Anni sanoi ja käveli naisen luokse ja kätteli tätä. ”Asianajaja Roxanne Philip,” Roxanne sanoi kohteliaasta, kun tunnisti, myös ruskea turkkisen naisen takana seisovan nais kenraalin. ”Harley Thremes,” Anni sanoi, esitellen itsensä uudelleen naiselle. ”Mää puolustan teidän oikeuksianne oikeuden käynnin alkaessa. Vielä odotamme tuomarin päästöstä, missä oikeudenkäynti pidetään,” Roxanne selitti. ”Puolustakko sää ainoastaan mua?” Anni kysyi. ”Sinua, veljeäsi Throttle Thremestä ja hänen vaimoaan Carbine Thremestä, sekä traagisesti menehtynyttä vauvaa,” Roxanne selitti. ”Koska oikeus alkaa?” Turbo kysyi haikeana, kun Roxanne oli muistuttanut tytöstä. ”Tietojen mukaan, vasta parin tunnin kuluessa. Paikka on vielä hakusessa,” Roxanne sanoi. ”Eli me voidaan käydä syömässä tässä välissä?” Minni kysyi. ”Kyllä. Voin ilmoittaa, vaikka puoli tuntia etukäteen mihin tulette. Jos minusta ei kuulu, niin tulkaa tähän aulaan, juuri vaikka puoli tuntia ennen,” Roxanne sanoi. ”Okei kiitos sulle,” Anni sanoi ja lähti seurueen matkaan. Roxanne nyökkäsi tyytyväisenä ja lähti tekemään omia asioitaan. ”Missä Eeli muuten on, kun teillä on vaan tyttö mukananne?” Minni kysyi. ”Koulussa,” Milva sanoi hämmästyneenä. ”Ei, kun niin totta. Nythän on keskiviikkoa,” Minni sanoi. ”Joo pyydettiin, jos Miihkali hakisi hänet koulusta, kun veikattiin, että tää päivä menee pitkälti täällä,” Moto sanoi ja asetti kantokopan auton takapenkille. ”Mää oon ihan sekaisin päivistä,” Minni sanoi ja hieroi poskiaan väsyneenä. ”Varmasti, kun miettii tän päivän tapahtumia,” Santtu sanoi. ”Mennäänkö?” Turbo kysyi. ”Mennään vaan,” Minni sanoi.
 
 
Parin tunnin kuluttua seurue oli saanut puhelun Roxannelta ja pyysi heitä tulemaan montulle, jossa oikeuden käynti pidettäisiin. Minni nielaisi kerran, koska tunnisti paikan samaksi missä meinasi teloittaa miehensä, sekä ystävänsä. Turbo tarrasi tiukasti tämän kädestä kiinni ja hymyili lempeästi. Paikkaa oli hieman muunnettu ja reunoille oli rakennettu istumapaikkoja, josta oikeuden käyntiä voisi seurata. Minni, Anni ja Turbo istuivat ihan aidan taakse, joka erotteli tasanteen ja katsomon toisistaan. Heidän ystävänsä istuivat ihan heidän taakseen. Roxanne käveli, myös seurueen luokse ja kertoi oikeuden käynti kulusta. Mikäli Daniel tuomitaan heti kuolemaan, tapahtuisi teloitus samassa yhteydessä. Ystävykset katsahtivat toisiaan. ”Tuomari Lena Kilompi,” poliisi kuulutti ja sai seurueen nousemaan seisomaan. Vanhahko naistuomari istui tuolilleen ja kääntyi kohti asianomistajia. ”Oikeus 300 4 aloitetaan,” Lena sanoi ja antoi luvan heille istua alas. Paikalla oli myös tarkastuslautakunta ja muutama Hallituksen jäsen. Hallituksen muutamat jäsenet oli myös haastettu oikeuteen, koska he olivat arvioineet väärin Danielin mielenterveyden ja päästäneet uudelleen sotavoimiin, kertomatta tämän taustoissa paikalliselle kenraalille eli Minnille tai Rontille. ”Tuokaa pääsyytetty sisään,” Lena sanoi. Poliisit saattoivat käsiraudoissa olevan Danielin istumaan omalle paikalleen lähelle tuomaria. ”Syytetty Daniel Meerk, vastaan Thremekset,” tuomari sanoi. ”Daniel Meerk kuulemani nauhoitteen mukaan olet syyllistynyt useampaan törkeään rikokseen viimeisen vuoden aikana, sekä yhteen kuoleman tuottamukseen. Onko tämä totta?” tuomari kysyi. Hän oli jopa hieman tiukka asialle. ”Ei mikään päänsilittelijä,” Turbo kuiskasi vaimolleen, joka tarrasi tämän kädestä tiukasti kiinni. ”On,” Daniel sanoi ja katsoi sankareitamme suoraan silmiin. ”Kaikki haastattelussa sanomasi asiat pitävät paikkaansa siis?” tuomari kysyi. ”Kyllä ja olen edelleen ylpeä siitä mitä tein,” hän sanoi ja näki, kuinka Minnin silmissä paloi raivo. ”YLPEÄ! MITEN SÄÄ VOIT OLLA YLPEÄ TÄSTÄ ASIASTA? SÄÄ TAPOIT MUN SYNTYMÄTTÖMÄN LAPSEN!” Minni sanoi nousten seisomaan raivoissaan ja nojasi kaiteeseen. ”KENRAALI MINNI rauhoittukaa tai poistan teidät oikeuden käynnistä!” Lena sanoi naputtaen vasaraansa pöytään. Pitkin mielin Minni istui vihaisena alas ja oikeuden käynti sai jatkua. Turbo katsoi huolestuneena vaimoaan. Oikeus toisti haastattelussa tallentaman haastattelun. ”Oikeuslautakunta olkaa hyvä ja menkää tekemään päätöksenne. Aikaa 30 minuuttia,” Lena sanoi ja napautti napakasti vasaran pöytään. Minni rauhoitteli itseään sivummalla. ”Mikä sun tuli?” Milva kysyi, kun Minni pyöri pientä ympyrää. ”En mää tiiä. Mää oon vaan niin hermona, että hermot paloi,” Minni sanoi. Hänen pyörimensä loppui nopeaan, kun hänet vedettiin halaukseen. Se ei ollut Milva, vaan Turbo. Minni painoi päänsä tämän olkapäätä vasten ja tunsi hänen rauhoittavan hengityksen hiuksiaan vasten. ”Tuomion kuuntelu rauhallisemmin. Okei?” Turbo kysyi ja katsoi tätä suoraan silmiin. ”Okei,” Minni sanoi vaimealla nyökkäyksellä. Tuomio hermostutti ihan kaikkia. Roxanne oli pitänyt palveria päälautakunnan jäsenen kanssa miksi Daniel pitäisi tuomita. Lautakunta palasi ja ilmasta pystyi aistimaan jännittyneisyyden. ”Mitä olette päättäneet syytetyn Daniel Meerkin tuomioksi,” Lena kysyi ja katsoi lautakuntaa. ”Rouva tuomari. Lautakunta on yksimielisesti päättänyt Daniel Meerkin syylliseksi kaikkeen häneen tunnustamiin asioihin. Hänet on määrätty teloitettavaksi. Hallitusta koskevien jäsenten tuomiot ovat vaadittavat vankeusrangaistukset huolimattomasta työstä, arvioida vangin tila,” lautakunnan pääjäsen sanoi. Syvä huokaus ja halaukset kantautuivat todistajista. ”Daniel Meerk totean sinut teloitettavaksi välittömäksi. Hallituksen jäsenet Bilos ja Herper tuomitaan 4 vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen ja sakkojen maksamiseen,” tuomari sanoi ja iski pöytäänsä vasaralla. Daniel nukutettiin kevyesti, jonka jälkeen teloitettiin tiputtamalla hänet rotkoon rautapiikkien sekaan. Kuin salaman isku ja päivä näytti heti kirkkaammalta. Roxanne kätteli asianosaisia tyytyväisenä ja onnitteli heitä voitosta. Minni tunsi suurta helpotusta ja halasi miestään tiukasti. ”Se on ohi. Meidän tyttö sai oikeutta!” Minni sanoi onnellisena ja hiukan itkuisena. ”Niin sai,” Turbo sanoi yhtä onnellisena ja suuteli intohimoisesti vaimoaan. ”Nyt me voidaan jatkaa eteenpäin,” Minni sanoi. ”Niin voidaan, sekä hankkia lisää lapsia, koska mää uskon, että tyttö olis halunnut sitä,” Turbo sanoi iloisena. Totta kai hänellä oli vielä haikea olo siitä, että tyttö oli menehtynyt julmalla tavalla, mutta Danielin tuomio sai hänet jatkamaan eteenpäin ja näkemään asiat positiivisella kannalla. ”Tiedän,” Minni sanoi.
 
 
Kotiin päästyään he kertoivat oikeuden käynnistä vanhemmilleen ja siitä, kuinka oikeus oli toteutunut. ”Mites jatko?” Hans kysyi. ”Ai kuin?” Minni kysyi hämillään ja nosti poikansa syliinsä. ”Niin meinaatteko hankkia lisää lapsia?” hän jatkoi ja sai pariskunnan katsomaan toisiaan. ”Kyllä me aiotaan. Vaikka tyttö menettikin henkensä, mutta uskomme hänen haluavan sitä,” Turbo sanoi. ”Ja ajalla ei oo merkitystä, koska uusi lapsi tulee. Tyttö on aina elämässämme mukana,” Minni sanoi. ”Niin. Se on totta,” Marie sanoi ja halasi tytärtään, joka taas suukotti poikaansa. ”Nyt on lettukestien aika,” Hans ja Thomas sanoivat ja käveli suuren lettupinon kanssa olohuoneeseen, mukana kaikki herkulliset lisukkeet. Syötyään mahansa kyllyydestä, Minni kantoi Nicholaksen omaan huoneeseensa nukkumaan. Turbo seurasi häntä väsyneenä. Minni katsoi pinnasängyssä tyytyväisenä nukkuvaa poikaansa ja havahtui kun Turbo halasi tätä takaapäin tiukasti. ”Kyllä me vielä saadaan samanlainen tuhisija,” Minni sanoi. ”Toivottavasti pikinmiten,” Turbo sanoi ja suuteli naista kaulalle. ”Ai niin kuin heti vai?” Minni kysyi. ”Vaikka,” Turbo sanoi ja siveli naisen lanteita. ”Turbo, me ollaan just yksi lapsi haudattu juuri viime viikonloppuna. Eiks se häiritse sua,” Minni sanoi ja asetti kädet miehensä käsien päälle. ”Viimeiset viisipäivää, kyllä mutta sitten nyt kun tyttö sai oikeutta niin ei tunnu niin pahalle,” Turbo selitti. ”Tyttö haluais, että me jatketaan eteenpäin,” hän jatkoi ja sai Minnin kääntymään ympäri. ”Tuo on totta,” hän sanoi. ”Mutta onko se väärin heti tehdä uus lapsi, jos surutyö edellisestä on vielä kesken,” Minni kysyi, poistuen samalla pojan huoneesta, jotta tämä ei heräisi vanhempiensa keskusteluun. ”Minni rakas! Se on meidän päätös, ei kenenkään muun, ja mua helpottais ainakin se, että saatais se toinen lapsi,” Turbo sanoi ja sulki heidän makuuhuoneensa oven. ”Minni hymyili miehelle ja tarrasi tästä tiukasti kiinni. ”Oot oikeessa,” Minni sanoi ja suuteli miestä intohimoisesti. Minni veti miehen perässään, joka kaatoi heidät sängylle. Turbo paransi asentoaan ja nosti Minniä sängyllä ylöspäin. Hän suuteli naista ympäri kehoa ja napitti tämän paitaa samalla auki. Minni hengitys tuntui vasten kauluspaitaa ja käsi joka siveli hiusten seassa. Minni napitti miehen paidan auki ja nousi istumaan saadakseen paidan miehen päältä pois. Parin rakastelu kesti jonkin aikaa, kunnes Minni tunsi, kuinka Turbo painautui hänen sisälleen. Turbo suuteli naista intohimoisesti ja aloitti intohimoisen liikehdintänsä. Akti päätyi heidän huippuunsa ja raskaaseen hengitykseen.
 
 

Hetkeä myöhemmin Minni oli nukahtanut hänen rintakehänsä päälle ja Turbo sai sivellä naisen selkää. Hän todella toivoi Minnin tulevan raskaaksi taas uudelleen. Ikävä ei katoa edellisestä, mutta asioiden helpottuessa paremmaksi kaikki näytti Turbolle valoisemmalta jälleen… 
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkämimmi



Viestien lukumäärä : 4834
Join date : 18.01.2015

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    Ti Huhti 04 2017, 14:35

Oon edelleen sitä mieltä et Daniel on likainen rotta mut nyt se riesa on poissa Very Happy. Välillä mietin et ammennaks sä inspiraatios saippuasarjoista? Jatka  pian kuitenki pliis.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkisfan

avatar

Viestien lukumäärä : 102
Join date : 25.08.2016

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    Ti Huhti 04 2017, 15:18

Ahahah ehkä! Otan vaan niin helposti kaikista sarjoista tälläsiä kohtauksia ja mietin vaan että miks, mutta menköön Very Happy  yritän olla vähemmän käyttämättä niitä mutta väkisinkin välillä tulee! Very Happy
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkämimmi



Viestien lukumäärä : 4834
Join date : 18.01.2015

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    Ti Huhti 04 2017, 15:25

Prätkisfan kirjoitti:
Ahahah ehkä! Otan vaan niin helposti kaikista sarjoista tälläsiä kohtauksia ja mietin vaan että miks, mutta menköön Very Happy  yritän olla vähemmän käyttämättä niitä mutta väkisinkin välillä tulee! Very Happy
Hyvä tää stoori on joka tapauksessa Very Happy
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Puvitsu

avatar

Viestien lukumäärä : 227
Join date : 02.08.2015
Paikkakunta : oulu

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    Ti Huhti 04 2017, 17:30

Tää oli kyll aika surullinen, mutta onneks Daniel on nyt poissa Smile. Ja kyllä itelläkin tulee otettua ideoita TV sarjoista, biiseistä ja muiden tarinoista, mutta itsekin yritän käyttää niitä vähemmän Rolling Eyes. Mutta tää oli huippu, joten jatkahan pian Wink

_________________
"Räjäytetään ovi auki, pannaan kalusto remonttiin ja paiskataan Nuikki päin seinää!"~Vinski
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkämimmi



Viestien lukumäärä : 4834
Join date : 18.01.2015

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    Ke Huhti 05 2017, 07:29

Puvitsu kirjoitti:
 Ja kyllä itelläkin tulee otettua ideoita TV sarjoista, biiseistä ja muiden tarinoista, mutta itsekin yritän käyttää niitä vähemmän Rolling Eyes
Itse asiassa sama täällä Rolling Eyes
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkisfan

avatar

Viestien lukumäärä : 102
Join date : 25.08.2016

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    Pe Huhti 21 2017, 14:01

Hypätään vuosi eteenpäin. Vuoden mittaiset tragediat olivat jääneet muuhun elämään ja kaikki tuntui olevan hyvin. Minni oli palannut takaisin töihin ja Nicholas oli aloittanut päiväkodin. Oli siis ensimmäisen kevät näytöksen aika ja päiväkodin kevätjuhla olikin järjestetty viereisen koulun liikuntasalissa. Minni ja Turbo istuivat paikoilleen ja kuiskuttelivat toisilleen. ”Mitenköhän reipas Nicholas on?” Turbo kysyi ja yritti etsiä näkökenttäänsä kullanruskeaa poikaansa. ”Nicholas pärjää kyllä,” Minni sanoi ja silitti aviomiehensä kättä. ”Tiedän, mutta toisinaan poika on tosi ujo,” Turbo sanoi ja hymyili vaimolleen. ”No joo, mutta kyllä hän pärjää,” Minni sanoi. Pienet lapset 1-3-vuotiaat ja 3-5-vuotiaat kävelivät omille paikoilleen ohjaajiensa kanssa. Minni nojasi kevyesti miehen olkapäähän ja hymyili leveästi. ”Hän on niin suloinen,” Minni sanoi ja nosti päänsä. ”Meidän pikku soturi,” Turbo sanoi ja tarrasi naisen kädestä tiukasti kiinni. Näytös kesti reilu tunnin, kun kaikki lapsiryhmät esittelivät oman esityksensä, yhdessä ohjaajan kanssa. Esitysten jälkeen, esikouluun siirtyville lapsille ojennettiin ruusukkeet ja kunniakirjat hienosta päiväkotisuorituksesta. Minni ja Turbo käveli pienten lasten luo. Nicholas oli enemmän, kuin onnellinen nähdessään vanhempansa. ”Näitteks te, kun mää esiinnyin?” Nicholas kysyi isänsä sylissä. ”Voi kulta nähtiin ja olit aivan loistava,” Minni sanoi ja silitti pojan kättä. ”Ja siksi me lähetäänkin nyt hampparille,” Turbo sanoi ja sai pienen pojan hymyn levenemään korviin. Poika tiputtautui isänsä sylistä ja juoksi ohjaajan luokse, joka halaili muita lapsia ja toivotti hyvää kesää. ”Iina, Iina, arvaa mitä?” Nicholas kysyi ja nyki tämän hametta. Iina kyykistyi pienen pojan tasolle ja hymyili tälle leveästi. ”No mitä?” Iina sanoi hymyillen ja piti pienen pojan käsistä kiinni. ”Me mennään hampparille,” Nicholas sanoi. ”Ha mitä? Ja ilman mua,” Iina sanoi ja kutitti pikku poikaa leikkisästi. Minni ja Turbo käveli hymyillen heidän luokseen. ”Hei ja hyvää kesää,” Iina sanoi ja kätteli pariskuntaa vuorotellen. ”Kiitos samoin,” Minni sanoi hymyillen. ”Jääkö teistä, nyt jompikumpi kotiin?” Iina kysyi. ”Joo, Turbolla alkaa ylihuomenna kesäloma kanssa, niin hän on pari viikkoa yksin pojan kanssa ja sitten määkin jään kesälomalle,” Minni kertoi. ”Aaa ihanaa,” Iina sanoi. ”Mennään jo,” Nicholas huusi salin ovelta. ”Haha meidän pitää ehkä mennä,” Turbo sanoi ja kätteli naista vielä. ”Suosittelen,” Iina sanoi naureskellen. ”Hyvää kesää,” Minni sanoi. ”Kiitos ja samoin,” Iina sanoi ja otti vastaan uuden lapsilauman. ”Nicholas odota,” Turbo huusi ja poika pysähtyi kun seinään. ”Nicholas täällä menee autoja niin, et saa juosta miten haluat,” Turbo sanoi ja silitti poikansa päätä. Nicholas tarrasi isänsä kädestä kiinni ja lähti kohti autoa. Minni seurasi kaksikkoa hieman jälkikäteen. Turbo kiinnitti pojan istuimeensa kiinni. ”Ajanko mää vai sää?” Turbo kysyi, kun nainen käveli auton luokse. ”Kysyit siihen malliin, että sun pitää saada ajaa,” Minni sanoi ja suukotti miestä. ”Miten vaan,” Turbo sanoi ja nousi naureskellen auton kyytiin.
 
 
Kauppakeskuksella oli hieman ruuhkaa, kun koululaisillakin oli alkanut kesäloma. Minni nosti Nicholaksen syliinsä. He kävelivät autohallista, kohti liukuportaita. ”Täällä on aika paljon porukkaa,” Minni sanoi. ”No joo, nähtävästi,” Turbo sanoi ja katseli liukuportaista ympärilleen. ”Enimmäkseen nuoria,” Minni sanoi ja käveli liukuportaista pois. ”Jep,” Turbo tokaisi. ”Ei voi,” kuului nuoren pojan ääni heidän takaa. ”Se on Turbo,” sanoi toinen. ”Se on se prätkähiiri,” koko nuoriso porukka kuiskutteli. ”Anteeks,” sanoi nuori tyttö varovaisesti heidän takanaan. Turbo kääntyi ympäri ja katsoi mustan ruskeaa, punahiuksista tyttöä. ”Ookko sää oikeesti se prätkähiiri?” tyttö kysyi ujostellen. Hieman edemmällä Minni oli pysähtynyt Nicholaksen kanssa. ”Joo olen,” Turbo sanoi hymyillen tytölle. ”Voidaanko me saada nimmari?” nuorehko tumman harmaa poika kysyi. ”Tai kuva,” sanoi toinen musta poika. ”Joo mikäs siinä,” Turbo sanoi ja nuoret olivat enemmän innoissaan, kun saivat tavata idolinsa. ”Onks teidän vanhemmat Vapaustaistelijoissa?” Turbo kysyi, kun oli nimmarin kirjoittanut. ”Mun serkku on ja Liamin isä on kanssa. Niiltä me ollaan kuultu tarinoita teistä,” tyttö sanoi. ”Toivottavasti pelkkää hyvää,” Turbo sanoi. ”No joo todellakin,” tyttö sanoi innoissaan. ”Olkaa hyvä,” Turbo sanoi ja lähti vaimonsa suuntaan. ”Kiitos,” nuoret sanoivat yhteen ääneen. Turbo käveli hymyillen vaimonsa luokse. ”Sää oot suosittu,” Minni tokaisi. ”Jep, mutta mää en tarvitse kuin yhden ihailijan,” Turbo sanoi ja silitti poikansa leukaa. ”Ekkö sää nauti huomiosta?” Turbo kysyi ja katsoi vaimoaan. ”En liiallisesta,” Minni sanoi.
          Pienen hetken jälkeen he pääsivät ravintolaan sisälle. Turbo yritti napata syöttötuolin pojalleen mukaan. ”En mää halua! Haluan istua äidin vieressä!” Nicholas tokaisi jämäkästi isälleen. Turbo jätti tuolin paikoilleen ja käveli Minnin perässä vapaalle loossille. Minni laski pojan sylistään, joka kiipesi omatoimisesti loossiin. Minni istui poikansa viereen. Turbo istui heitä vastapäätä. Loossista näki koko kauppakeskuksen ja Nicholas tutki uteliaana kauppakeskuksen elämää. ”Mitä sää haluat syödä Nicholas?” Minni kysyi ja katsoi listan takaa poikaansa. ”Hampparia,” poika tokaisi äänekkäästi, eikä katsonut eleelläkään äitiään. Lasi höyrysi, kun pikku poika katseli nenä lasissa kiinni, muiden aikuisten ja lasten tekemisiä kauppakeskuksessa. 3-vuotias kullanruskea poika muistutti ulkonäöltään isäänsä huomattavasti ja päiväkodin ansiosta hän oli oppinut puhumaan ymmärrettävästi. Minni katsoi hymyillen poikaansa ja siirsi tämän hiuksia tämän kasvoilta. Nicholas toisti kaiken mitä hänen äitinsä teki ja pyyhkäisi, myös itse kasvojaan. ”Mitäs me tehtäis kesälomalla?” Turbo kysyi ja laski listan käsistään. ”Mummu ja pappa,” Nicholas tokaisi. ”Ai haluakko sää mennä mummulle ja papalle?” Minni kysyi ja katsoi poikaansa. ”JOOO!” Nicholas huudahti ja sai osakseen hymyileviä kasvoja. ”Nicholas täällä ei saa huutaa, kun on muitakin asiakkaita,” Minni sanoi. ”Ja me voidaan mennä mummulle ja papalle sitten, kun äitikin jää kesälomalle,” Turbo sanoi. ”Eiköhän me kaikkea kivaa keksitä,” Minni sanoi. ”Moikka! Mitä saisi olla?” tarjoilija nuorukainen kysyi. ”Hamppari,” Nicholas vastasi innokkaasti. ”Yksi lasten hampurilainen, ilman suolakurkkuja ja mulle tupla liha hampurilainen,” Turbo sanoi. ”Ja mää otan haudutetun kanahampurilaisen täysjyvä leivällä,” Minni sanoi. ”Kiitos ja mitäs juotavaa saisi olla?” tarjoilija kysyi. ”Vettä meille ja mitä? Nicholas,” Turbo kysyi ja sai pojan katsomaan tarjoilijaa. ”Kerro mitä sää haluat juoda,” Minni sanoi ja silitti poikaansa. ”Limpparia,” Nicholas tokaisi. ”Selvä kiitos. Voitte aloittaa salaatti pöydästä,” tarjoilija sanoi ja osoitti kynällään täyteen buugattua salaattipöytää. ”Kiitos,” Minni ja Turbo sanoi melkein yhteen ääneen. ”Onks salaatti vielä yliarvostettua?” Minni kysyi ja sai miehen naureskelemaan. ”Voit jotain pientä tuoda mulle,” Turbo sanoi ja silitti vaimoansa. ”Äiti,” Nicholas sanoi ja juoksi hänen perään. ”Nich…” Turbo yritti estellä, mutta pienokainen meni jo. ”Otakko sää salaattia äidin lautaselle?” Minni kysyi ja katsoi lastaan. ”Otan,” Nicholas sanoi ja nyökkäsi kevyesti. Minni kasasi kahdelle lautaselle erilaisia antimia ja ojensi Nicholakselle vietäväksi haarukat ja veitset. ”Tässä,” Nicholas tokaisi iloisena ja antoi aterimet isälleen. ”Kiitos,” Turbo sanoi ja otti nipun vastaan. ”Tässä on sulle,” Minni sanoi ja laittoi lautasen miehen eteen. ”Salaatti on silti yliarvostettua,” Turbo tokaisi hymyillen vaimolleen. ”Ai sun piti keksiä vastaus sillä aikaa, kun oltiin poissa,” Minni sanoi naureskellen. ”Joo, mitä sää kuvittelit,” Turbo sanoi. ”Mää haluun ton,” Nicholas sanoi polvillaan äitinsä vieressä ja piti toisella kädellä tämän käsivarresta kiinni. Minni laittoi ylimääräiselle lautaselle, jonka oli ottanut mukaan pienen määrän salaattia. Hän ojensi pojalle haarukan ja laittoi servetin kauluriksi pojan juhlavaatteita suojaamaan. ”Onks meillä tekemistä vielä tänään?” Turbo kysyi ja nojasi käsiinsä. ”Ei mulla ainakaan,” Minni sanoi. ”Moto ja Milva meinaan kysyi, että lähdetäänkö me heidän kanssa Tuliputouksille,” Turbo sanoi ja katsahti kännykkäänsä samalla. ”Rannalle? Mikäs siinä,” Minni sanoi. ”Mennäänkö Nicholas uimaan Viltsun ja Eelin kanssa?” Turbo kysyi ja katsoi poikaansa. ”Joo ja mä otan koira kellukkeet,” hän tokaisi ja työnsi mini tomaatin suuhunsa. Minni ja Turbo katsoi hymyillen poikaansa. Hetken päästä he saivat juomansa ja ruokansa. Syötyään he kiittivät tarjoilijaa ja lähtivät kohti autohallia. Nicholas pysähtyi läheisen lelukaupan eteen. ”Lelukauppa!” hän tokaisi isoon ääneen. ”Nicholas-rakas sulla niitä leluja on jo kotona,” Minni sanoi pojalle, joka kurtisti kulmiaan ja käänsi katseen lelukauppaan. Minni huokaisi ja katsoi miestään. ”Nich sulla on leluja ihan riittävästi, niin kuin äiti sanoi,” Turbo sanoi kompaten Minniä. ”Ei oo!” Nicholas sanoi kiukutellen ja pomppasi tasajalkaa. ”Sitten meidän pitää mennä kotiin katsoon ensin mitä leluja laitetaan pois, ennen kuin ostetaan uusia,” Minni sanoi ja käveli pojan luokse ojentaen tälle kätensä. ”Eiii!” Nicholas kiljaisi ja lysähti maahan makaamaan kasvot kohti maata. Pieni poika itki vuolaasti ja sai Minnin katsomaan huvittuneena miestään. ”Nonnii, pikku soturi. Sitten mennään,” Turbo tokaisi ja nappasi pojan kantoonsa. Poika aloittikin kunnon itku-potku-raivarit isänsä sylissä, joka loppu peleissä kantoi poikaa sivuttain. Rimpuileva pikku poika sai ohikulkijoilta erilaisia reaktioita ja katseita. Autohallissa Turbo laski pojan sylistään auton viereen seisomaan ja piti tämän olkapäistä kiinni. ”Nyt lopetat ton kiukuttelun!” hän tokaisi ja poika katsoi nyyhkien enää tätä. ”Jos äiti ja isä sanoo ei, niin se myös tarkoittaa sitä ja silloin pitää totella,” Turbo sanoi tiukasti. Nicholas pyyhki nenäänsä hieman ja nyyhkytteli enää. ”Sun hyväkäytös-taulusta lähtee nyt yksi tähti ja sen saa takaisin, jos käyttäytyy hyvin,” Turbo sanoi ja avasi auton oven. Nicholas ei tiennyt mitä sanoa ja halasi isäänsä, vain tiukasti. Turbo nosti nyyhkivän pikku poikansa syliinsä ja suukotti tämän otsaa isällisesti. Hän laittoi Nicholaksen istuimeensa ja pyyhki vielä tämän poskia, jotka olivat kostuneet kyynelvanasta. ”Eihän sitten kiukutella rannalla?” Turbo kysyi ja katsoi poikaansa. ”Ei,” Nicholas sanoi hiljaa, kun itku oli alkanut helpottumaan. Turbo silitti vielä pojan kasvoja ja nousi itse etupenkille. ”Loistavaa vanhemmuutta,” Minni tokaisi ja Turbo nosti tämän kättä suudellakseen sitä. Turbo käynnisti auton ja lähti kohti kotia.
 
 
”Vilhelmiina ei!” Eeli huusi ja nosti sisarensa kauemmas hyllystä. ”EI!” Vilhelmiina huusi ja rimpuili veljensä sylissä. ”Mitä te tappelette täällä?” Milva kysyi ja pyyhki käsiään keittiöpyyhkeeseen. ”Vilhelmiina oli ottamassa kirjahyllystä kirjoja ja levittämässä niitä,” Eeli sanoi. ”Sun ei tarvitse komentaa Viltsua, vaikka hän jotain tekisikin. Sun tehtäväsi on olla isoveli ja näyttä miten pitää käyttäytyä,” Milva sanoi ja palasi keittiöön. ”Joo mää tiiän,” Eeli sanoi ja vetelehti äitinsä perässä. ”Turbo laitto viestii, että ne lähtee meidän kaa rannalle,” Moto sanoi ja käveli keittiöön. ”Mahtavaa. Vastasko Vinski, että lähteekö ne?” Milva kysyi. ”Ei oo vastannut, mutta tietää mistä meidät löytää,” Moto sanoi. ”Hiihih isi,” Vilhelmiina totesi ja kurotteli isäänsä kohden. ”Hiihi mitä?” Moto kysyi ja nosti tyttärensä syliinsä. Tyttö hymyili hempeästi isälleen ja halasi tiukasti. ”Tuleeko Minni ja Turbo suoraan sinne?” Milva kysyi. ”En huomannut kysyä, mutta uskoisin,” Moto sanoi. ”Nonnii, Eeli menes pakkaan uimakamat,” Milva sanoi ja viikkasi liinan paikalleen. Eeli juoksi nopeasti omaan huoneeseensa ja alkoi pieneen jumppakassiin uimakamojaan. Moto käveli Vilhelmiinan kanssa, tämän huoneeseen ja alkoi pakkaamaan, myös tämän uimatavaroita. Milva taasen pakkasi tämän ja Moton uima tavarat. ”Äiti mää oon valmis,” Eeli huusi ja juoksi kassinsa kanssa, vanhempiensa makuuhuoneeseen. ”Hyvä, koska niin määkin,” Milva sanoi ja nappasi kassin mukaansa ja käveli takaisin keittiöön. Hän pakkasi pientä purtavaa lapsille mukaan ja lähti Eelin kanssa pakkaamaan autoa. Moto oli vaihtanut tyttärensä vaipan ja käveli tyttö kainalossaan autolle. Hän kiinnitti tytön istuimeensa. ”Onko meillä kaikki?” Milva kysyi. ”Joo on. Laitan nyt Turbolle viestiä, että mennään jo edeltä. AI,” mies sanoi ja jopa yllättyi ennen, kuin ehti viestin laittaa. ”Mitä nyt?” Milva kysyi. ”Turbo ja Minni lähti just kotoota, kohti putouksia,” Moto sanoi ja laski puhelimen taskuunsa. ”Okei, lähetään silti. Ne tulee hieman meidän jälkeen,” Milva sanoi ja nousi auton kyytiin. Motokin nousi auton kyytiin ja lähti ajamaan kohti putouksia.
          Putouksilla oli porukkaa lapsista, nuoriin aina ikä-ihmisiin asti. Eeli oli tarrannut isänsä kädestä kiinni. ”Onks toi Vinski?” Milva kysyi ja osoitti vesiputouksen kalliolla seisovaa valkeaa hiirtä. ”Jjahahahuuuuu!” kuului iloinen kiljahdus kalliolta. ”Jep se on Vinski ja syy sille miksei se vastannut,” Moto sanoi, ei niin yllättyneenä. ”Heiiiii! Tekin tulitte,” kuului iloisen naisen ääni rannalta. ”Anni hei!” Milva sanoi ja halasi ystäväänsä. ”Meidän kamat on tuolla, jos haluatte tulla meidän kanssa istuun,” Anni sanoi ja heitti lettinsä selkänsä puolelle. ”Joo tullaan mielellämme,” Milva sanoi. ”Oliks täällä pukukoppeja?” Moto kysyi. ”Joo tuossa kioskin yhteydessä,” Anni sanoi. ”Minni ja Turbokin on tulossa,” Milva sanoi. ”Mahtavaa!” Anni sanoi iloisena. ”Koska ne tulee?” hän jatkoi ja kääntyi katsomaan, kun valkoinen hiiri hyppäsi kalliolta alas. ”Ne oli just lähtemässä, kun me lähettiin kotoo,” Moto sanoi. ”Okei eli ne on kohta täällä?” Anni mietti. ”Joo, aikalailla,” Milva sanoi. ”Hei mitäs te?” Vinski kysyi hieman hengästyneenä. ”Tultiin uimaan ja yritin herrallekin soittaa,” Moto sanoi. ”Mun puhelin on jossain,” Vinski sanoi. ”Moi,” Santtu sanoi hymyillen. ”Moi,” Milva sanoi ja halasi ystäväänsä. Hän laski Vilhelmiinan viltille istumaan ja otti kassista hänen uimatavaransa. Moto ojensi naiselle tytön uimakassin. ”Nonnii nuppu, mennään vaihtamaan vaatteet,” Milva sanoi ja nosti tytön seisomaan. Hän ojensi tytölle kätensä ja lähtivät kohti pukukoppeja. Moto ja Eeli teki samoin. Moto oli laittanut Vinskin puhaltamaan pojan uimarenkaan. ”Iskä,” Eeli sanoi ja riisui paitaansa samalla. Moto auttoi ottamaan paidan loppuun pois. ”Mitä?” Moto kysyi. ”Koska Turbo tulee?” hän kysyi ja katsoi pukukopin ovia kohden. ”Kyllä se…” Moto sanoi, kun hänen huomionsa sai oven aukeaminen. Vakavana katsova kullanruskea hiiri, sai hänet nauramaan ääneen, joka loppujen lopuksi itsekkin purskahti nauruun. ”Turbo,” Eeli huusi ja juoksi ovelle. ”Mitä jäbä?” Turbo kysyi ja pörhensi tämän hiuksia. ”Mulla heiluu hammas,” Eeli sanoi ja näytti hammastaan. ”Siistiä. Siitä saa rahaa, jos laittaa tyynyn alle,” Turbo sanoi ja katsahti ulos. ”Niin saa,” Eeli totesi. ”Nicholas, tule,” Turbo huusi, kun pikkupoika kantoi käsikellukkeitaan hieman haaveillen ulkosalla. Isän huudahdus sai hänet ajatuksiin ja tulemaan pukukopeille. ”Moi Nicholas,” Moto sanoi. ”Moi,” Nicholas sanoi isäänsä vasten hieman ujostellen. ”Mitä sää ujostelet, kyllä sää Moton tiet,” Turbo sanoi ja istui penkille. Nicholas istui isänsä viereen ja hymyili tämän ohi Motolle ja sai miehet nauramaan. ”Sää oot ihan hassu,” Turbo sanoi ja silitti tämän poskea. Naisten pukukopissa oli, myös iloinen tunnelma. ”Hellloouuuu,” Minni sanoi ja avasi oven. ”He-heii,” Milva sanoi ja halasi tiukasti tätä. ”Miten teillä on mennyt?” Milva kysyi ja vaihtoi tyttärensä vaatteita. ”Hyvin. Nicholaksella loppui tänään päiväkoti,” Minni sanoi. ”Oih! Iso poika,” Milva sanoi. ”Niin on ja syksyllä se menee isojen puolelle,” Minni sanoi. ”Voi ei,” Milva sanoi. ”Se on niin iso poika. Mää en kestä,” Minni sanoi ja vaihtoi vaatteensa bikineihin. ”Sää oot hyvässä kunnossa,” Milva tokaisi. ”Vähän on vie pientä pyörettä, vaikka tytön syntymästä on yli vuosi,” Minni sanoi ja silitti lähes olematonta vatsaansa. ”Hyvässä kunnossa sää silti oot,” Milva tokaisi. ”Oih Viltsu, kun sulla on kauniit uikkarit,” Minni sanoi ja katsoi yksivuotiasta kummityttöään. Vaatteiden vaihdon jälkeen he laittoivat tavaransa yhteiseen paikkaan ja lähtivät uimaan. Vilhelmiina juoksi aina karkuun, kun varpaat kostuivat veteen. Hän nauroi hyväntuulisena. Minni nosti Nicholaksen syliinsä. ”Me mennään hyppään kalliolta,” Turbo sanoi ja silitti vaimonsa kylkeä. ”Joo. Katotaanks me täältä, kun isä jänistää,” Minni sanoi ja sai pojan nyökkäämään iloisesti. ”Prätkähiiri ei jänistä,” Turbo sanoi ja suukotti vaimoaan. Minni vei Nicholaksen veteen. Vähän aikaan he totuttelivat viileään veteen, mutta nopeasti Nicholas tottui ja iloitsi äitinsä sylissä. Minni pyöritteli ja heitteli poikaa vedessä. Karjahdus sai heidät katsomaan, kun valkea hiiri lensi kalliolta suoraan veteen. Milvakin oli päässyt Vilhelmiinan kanssa veteen heidän viereensä. Turbo ja Moto nauroi kippurassa kallion päällä ja naiset tiesivät syyn miehen putoamiseen. Heidän vieressään oli, myös Santtu ja Anni, jotka nauroivat pienesti. ”Äiti kato! Mää hyppään tästä,” Eeli sanoi laiturilta. ”Joo mää katon,” Milva huusi ja katsoi, kun uimarenkaan kanssa hyppäävä pikku poika oikein loikkasi laiturilta. ”Hyvä Eeli,” Minni huusi pojalle. Pitkään he temmelsivät vedessä. Nicholaskin halusi kokeilla laiturilta hyppäämistä. Hän käveli äitinsä kanssa laiturille ja vedessä isänsä otti hänet vastaan. Leveällä hymyllä, hän uhkarohkeasti hyppäsi laiturilta niin, että hän Turbo otti hänet kiinni. Muutaman hypyn jälkeen, he menivät rannalle syömään välipalaa. Vilhelmiina oli nukahtanut viltille temmellyksestä. Minni ojensi Nicholakselle mehupullon ja keksin. ”Mitä te meinaatte  tehdä lomalla?” Milva kysyi. ”Mmm mennään ainakin käymään, mun vanhempien luo ja sit kaikki muut onkin auki,” Minni sanoi ja huikkasi omasta vesipullostaan. ”Lähetäänkö kesällä huvipuistoon?” Milva kysyi. ”Joo vois, vaikka loppu kesästä,” Minni sanoi. ”Saadaanko mekin tulla sun vanhemmille?” Anni kysyi. ”Joo, mun puolesta,” Minni sanoi iloisena. ”Pitää sopia, vaan päivät koska mennään, koska mulla ja Motolla on lähempänä keskikesää lomat,” Milva sanoi. ”Tai Motolla on, koska sää oot edelleen äippälomalla,” Minni sanoi ja sai ystävänsä pyörittelemään hymyillen silmiään.
          Iltaa kohden lapset alkoivat väsymään. Nicholaskin oli nukahtanut ja Minni ja Turbo oli päättänyt, että poika voisi ihan hyvin lähteä kotiin uimahousut jalassa. He kävelivät autoilleen ja nostivat lapset istuimiinsa. ”Hei, kiitos ihanasta päivästä,” Milva sanoi ja halasi ystäväänsä tiukasti. ”Kiitos samoin,” Minni sanoi. Jätkätkin tervehtivät vielä toisensa ennen autoihin ja prätkiin nousua. Minnin ja Turbo pääsivät viimein kotiin, suhteellisen pitkän ajomatkan jälkeen. Minni sytytti alakertaan valoja, kun taas Turbo vei väsyneen matkalaisen nukkumaan. Hän vaihtoi tälle yövaipan vielä ja käveli alakertaan. ”Kelpaako munakas,” Minni kysyi. ”Kelpaa, ei kello niin paljon vielä ole,” Turbo sanoi ja halasi naista takaapäin. ”Varovasti,” Minni sanoi ja hellitti miehen otetta vatsallaan. ”Totta kai,” Turbo sanoi ja suukotti tämän olkapäätä. Minni laittoi iltapalan valmiiksi ja käveli lautasten kanssa olkkariin, miehen viereen. ”Koska me mennään, sun vanhemmille?” Turbo kysyi ja seurasi uutisia samalla. Marsissa, kaikki oli nostettu pystyyn lähes pikavauhtia. ”Mmm, puhuttiin Milvan ja tyttöjen kanssa, jos ne tulee meidän kanssa sinne, mutta voidaanhan me mennä edellä sinne,” Minni sanoi ja katsahti nopeasti miestään. ”Niin voidaankin,” Turbo sanoi. ”Onks se sun äidille ok?” Turbo kysyi. ”Kyllä mää uskon, ainakin positiivisempi kokemus, kuin viimeksi,” Minni sanoi, jopa hieman naurahtaen. ”Mää oon maailman onnellisin mies, kun se hullu on poissa päiväjärjestyksestä,” Turbo sanoi, jopa kylmästi. ”Joo mutta ei vaivata sillä asialla enää itseämme,” Minni sanoi ja laski lautasen olkkarin pöydälle ja kietoi kätensä miehen kaulan ympärille. Turbo laski oman lautasensa, myös pöydälle ja suuteli vaimoaan. Minni laski päänsä tämän olalle. Turbo hieroi kevyesti tämän selkää. Minni tunsi epämiellyttävää vääntöä vatsassaan ja sai hänet suoristamaan asentoaan. ”Kaikki hyvin?” Turbo kysyi. ”Joo, kaikki hyvin. Pieni vääntö, vain,” Minni sanoi ja suukotti miestä. He pitivät aikuisten laatuaikaa ja katselivat yhden elokuvan ennen nukkumaan menoaan.
 
 
Turbon kesäloma oli alkanut ja he olivat saaneet viettää pojan kanssa yhteistä, isä-poika laatuaikaa. He olivat vielä rempanneet yhdessä takapihaansa. He olivat naapureidensa kanssa sopineet, että he uusisivat tonttien väliaidat uusiksi. Nicholas pomppi samaan trampoliinilla. ”Kaikki irti?” Henry kysyi ja katseli takapihaa. ”Joo,” Turbo sanoi nyökkäillen. Vanhempi pariskunta, jotka olivat puolivuotta sitten, muuttaneet heidän naapuriinsa olivat, myös auttamassa heitä. ”Onks ne uudet aidan laudat, jossain?” vanhempi mies kysyi, jota Victoriksi kutsuttiin. ”Joo ne on meidän tallin edessä. Ne tuli tänä aamuna,” Turbo sanoi. ”Iskä?” Nicholas kysyi trampoliinilta. ”Mitä Nicholas?” Turbo kysyi. ”Mitä me syödään tänään?” Nicholas kysyi. ”Katotaan. Onko sulla nälkä?” Turbo kysyi. ”Joo,” Nicholas sanoi ja tiputtautui alas. ”Voin antaa sulle välipalaa. Onko pissahätä?” Turbo kysyi. ”Ei,” Nicholas sanoi ja käveli isänsä luo. ”Hän on niin sulonen,” Henry sanoi. Turbo ohjasi Nicholaksen istumaan terassin tuolille ja haki jääkaapista tälle välipalaa. ”Sano, jos tulee vessahätä,” Turbo sanoi. ”Joo,” Nicholas sanoi. Turbo palasi miesten luokse ja alkoivat repimään vanhoja aitoja irti. ”Nää on ihan tällaisissa levyissä,” Victor sanoi ja nosti yhden aitapätkän irti maasta. ”Onneksi. Mää olin laskenut enemmän aikaa tän rakentamiselle,” Turbo sanoi. ”Samoin,” Henry sanoi. Nopeasti aidat oli saatu pois. ”Iskä mulla on pissahätä,” Nicholas huusi. ”Mennään vessaan,” Turbo sanoi ja poika lähti jo edeltä kohti vessaan. ”Mää tuun kohta,” Turbo huusi kaksikolle. ”Ottakaa oma aikanne,” Henry huusi miehelle takaisin. Turbo odotti vessan oven takana. ”Nich onko valmista?” Turbo kysyi. ”Joo,” Nicholas huusi vessasta. Turbo auttoi pojan vessasta, joka juoksi takaisin ulos ja takaisin trampoliinille. ”Isi auta!” Nicholas huusi. Turbo nosti pojan trampoliinille ja sulki turvaverkon vetoketjun. ”Kaikki alkaa olemaan valmista,” Victor sanoi ja käveli miehen luokse. ”Hyvä. Ei niiden uusienkaan asentamisessa kauaa mene, kun oli samanlaisissa paloissa,” Turbo sanoi. ”No sehän on todella hyvä,” Victor sanoi. ”Ja meillä on maaliruisku, niin voidaan sillä maalailla sit,” Henry sanoi. ”Tää menee ihan liian iisisti,” Turbo sanoi ja sai miehet naureskelemaan. ”Nich, me haetaan etupihalta aitapätkät tänne, niin sää voit pomppia siellä,” Turbo huusi. ”Jooo,” Nicholas huusi ja pomppi sinne tänne trampalla. Etupihalla Turbo katsoi hämmentyneenä moottoripyörän päältä nousevaa miestä. ”Mitä sää isä täällä teet?” Turbo kysyi ja sai miehen kääntymään ympäri. ”Aaa moi vaan sullekkin. Tulin käymään ja katsomaan Minnin vointia,” Thomas sanoi ja kääntyi poikaansa suuntaan. ”Terve. Thomas, Turbon isä,” hän jatkoi ja esitteli mies kaksikolle itsensä. ”Henry,” ”Victor,” miehet esittelivät itsensä. ”Meidän naapurit,” Turbo sanoi. ”Juu niin päättelinkin. Missäs Minni?” Thomas kysyi. ”Öö töissä,” Turbo sanoi ja katsoi hämmentyneenä isäänsä. ”Siinä tilassa,” Thomas älähti. ”Missä tilassa?” Turbo kysyi hämmentyneenä. ”Älä viitti. Kyllä sää tiedät, että sun vaimo on raskaana,” Thomas sanoi. ”Ei Minni oo raskaana. Me ollaan jo lasta vuosi yritetty eikä Minni vieläkään ole raskaana,” Turbo sanoi. ”Mistähän mää sit sain päähäni, että se olis raskaana?” Thomas mietti. ”Jaa a. Vaikea sanoa,” Turbo sanoi hämmentyneenä. ”No ihan sama. Mitä te teette?” Thomas kysyi. ”Vaihdetaan meidän takapihan aidat. Oli osa jo ihan mätiä, kun oli rakennettu jostain vanhoista kelopuista,” Henry kertoi. ”Voinko mää auttaa?” Thomas kysyi. ”Joo totta kai,” Victor sanoi. Mies porukka sai nopeasti kasattua aidat paikoilleen. ”Täytyy antaa niiden hieman elää maassa ennen maalaamista,” Henry sanoi ja katseli lopputulosta Turbon ja Minnin terassilta. ”Joo niin täytyy,” Turbo sanoi. ”Koskas te lähditte sinne maalle?” Victor kysyi. ”Parin viikon päästä,” Turbo sanoi. ”Meetteks te Minnin porukoille?” Thomas kysyi. ”Joo kenenkä muunkaan,” Turbo sanoi hymyillen. Nicholas oli juossut myös heidän luokseen. ”Mitä vaarin pikkunen,” Thomas kysyi. ”Ei mittään,” Nicholas sanoi ja sormeili isänsä paitaa. ”Saanks mä limpparin,” hän kysyi kuiskaten ja halasi vetelästi isäänsä samalla. ”Mitä haluat limpparin,” Turbo sanoi kuiskaten ja halasi toisella kädellä poikaansa. ”Joo,” Nicholas sanoi. ”Mee hakeen terassin jääkaapista,” Turbo sanoi ja suukotti tämän ohimoa. ”Teille niin sopisi toinen lapsi,” Thomas totesi. ”Tiedät kyllä kauan ollaan yritetty, mutta mää veikkaan, että kummallakin on hirvee stressi töiden takia niin vaikeuttaa lapsen saantia,” Turbo sanoi ja hieroi silmiään. ”Niin ja on teillä ollut rankka vuosi muutenkin,” Thomas tokaisi, johon sai poikansa hymähtämään.
          Illemmalla Turbo laittoi iltapalaa pojalleen valmiiksi. Aidan maalaamisessa oli päästy yhteisymmärrykseen ja Victor sekä Henry maalaisivat ne, sillä välin kun Turbo ja Minni olisi tämän vanhempien luona. Thomas oli myös ehdottanut, jos tulisi poikkeen maalla ja tapaamassa ystäviään. ”Nich syömään,” Turbo huusi ja poika juoksikin hirveällä vauhdilla olohuoneesta keittiöön. ”Koska äiti tulee?” Nicholas kysyi. ”Kyllä se kohta tulee,” Turbo sanoi ja hymyili pojalleen. ”Saanks mää kattoa vie hetken Nallea ja Telfiiniä?” Nicholas kysyi. ”Jos syöt reippaasti, niin sit voit katsoa siihen asti, kunnes äiti tulee,” Turbo sanoi ja käänsi katseen ovelle, kun ulko-ovi kävi. ”Nyt mää en voi kattooo,” Nicholas sanoi ja alkoi itkemään vuolaasti tuolissaan. Minni käveli hämmentyneenä keittiöön. ”Mikäs Nicholaksella on?” hän kysyi. ”Sanoin, että voi hetken katsoa vielä piirrettyjä siihen asti kunnes sää tuut. No sää tulit jo ennen, kuin piirretyt ehti alkaa niin tässä tulos,” Turbo sanoi ja osoitti kädellään vuolaasti itkevää lastaan. ”Voi äidin kulta,” Minni sanoi ja nosti pojan syliinsä ja pyyhki tämän kasvoja. ”Kuuntele Nicholas. Sää voit katsoa hetken piirrettyjä kyllä vielä, mutta sitten kun sanotaan, että on aika mennä nukkuun, niin sitten mennään. Sopiiko?” Minni kysyi ja pyyhki muutaman kerran nyyhkivän pojan kasvoja. Nicholas nyökkäsi vaimeasti ja putsasi itse vielä kasvojaan. Poika tiputtautui äidin sylistä ja lähti katsomaan piirrettyjä. Turbo nousi pöydästä ja suukotti tämän poskea. ”Haluakko nähdä meidän uuden aidan?” Turbo kysyi. ”Ooo joo,” Minni sanoi innoissaan ja lähti kohti terassia. ”Paljon parempi,” Minni sanoi. ”Kelpaa rouvalle,” Turbo sanoi ja nappasi naisen kainaloonsa. ”No joo. Paljon parempi, kuin se romu,” Minni sanoi ja suukotti miestä. ”Mää meen suihkuun vielä,” Turbo sanoi ja lähti takaisin sisälle. ”Mää oon Nicholaksen kanssa olkkarissa,” Minni huikkasi miehen perään. ”Oliks sulla kiva päivä iskän kanssa tänään?” Minni kysyi ja istui sohvalle. ”Joo. Äiti mää sain hyppiä rampalla,” Nicholas sanoi ja nousi äitinsä viereen. ”Oliko kivaa?” Minni kysyi. ”Joo,” Nicholas vastasi iloisena. Hetken päästä, myös Turbo tuli olohuoneeseen. ”Pitäs varmaan viedä poika nukkuun,” Minni totesi ja katsoi miestään. ”Ai kuin?” Turbo kysyi. Minni osoitti sohvalla nukkuvaa poikaa. ”Ilmeisesti,” Turbo sanoi huvittuneena ja nosti pojan kantoonsa. ”Mennäänkö mekin jo nukkuun?” Minni kysyi. ”Joo vois,” Turbo vastasi. Minni sammutti lamppuja asunnosta ja kapusi loppujen lopuksi itse yläkertaan. Hän riisui työvaatteitaan ja viikkasi ne läheiselle nojatuolille. ”Yks päivä vielä,” Minni totesi, kun mies käveli makuuhuoneeseen. ”Onneks. Mää en olis kestänyt enää,” Turbo sanoi. ”Ai, kun mää oon pois,” Minni sanoi ja katsoi miestään, joka vaihtoi pyyhkeen alushousuihin. ”Niin,” Turbo sanoi ja kapusi naisen viereen. ”Isäkin kävi täällä tänään,” hän jatkoi. ”Ai mitäs se?” Minni kysyi hieman yllättyneenä. ”Tuli käymään ja kertomaan, että oot raskaana,” Turbo sanoi. ”Mitä sää sanoit sille?” Minni kysyi. ”Että et oo raskaana,” Turbo sanoi ja nosti lasinsa yöpöydälle. ”No hyvä,” Minni totesi. Hän valahti miehen viereen, joka siveli tämän vatsaa. Minni katsahti Turboa, joka hymyili tälle ovelasti. ”Rehellisesti sanottuna en olis uskonut, että meidän suhde kestää näin pitkään,” Minni sanoi ja halasi miestä väsyneenä. ”En määkään. Mut sää oot antanut ja tehnyt mahdolliseksi kaiken mitä mää oon vaan toivonut,” Turbo sanoi ja sai pitkän suukon puolisoltaan. ”Hyvää yötä,” Minni sanoi. ”Hyvää yötä rakas,” Turbo sanoi ja sammutti yöpöydän lamppunsa. Ei, vain mennyt montaa tuntia, kun heidän ovensa avattiin. ”Isi,” Nicholas kuiskasi unisena. ”Mmm mitä nyt?” Turbo kysyi ja hieroi silmiään. ”Mää näin pahaa unta,” Nicholas sanoi. Turbo mietti hetken, mutta nosti sitten pikku pojan hänen ja Minnin väliin. ”Sitten nukutaan,” Turbo sanoi ja piti poikaa kainalossa tuodakseen turvaa tälle. Loppu yö meni onneksi paljon paremmin.
 
 
Pari viikkoa oli kulunut, kun Minnikin oli jäänyt kesälomalle ja he pakkailivat kamojaan valmiiksi. Moto oli saanut aikaistettua lomaansa ja he pääsivät yhtä aikaa koko prätkähiiri porukka yhdessä Minnin vanhempien luokse. Vinskin loma oli alkanut viikkoa aikaisemmin ja Santtu sai vapaata, kun sitä vain pyysi. ”Käydäänkö me siellä paikassa ensin, kun lähdetään?” Turbo kysyi. ”Joo käydään. Sain Milvan kiinni ja he pystyvät ottamaan Nicholaksen mukaansa ja menemään edellä äidille ja isälle,” Minni sanoi ja nosti laukun takakonttiin. ”Mahtavaa. Jännittääkö?” Turbo sanoi ja halasi vaimoaan. ”Mmm vähän,” Minni sanoi. ”Hyvin se menee,” Turbo sanoi ja suukotti tätä kevyesti. ”Heippa!” Milva sanoi ja nousi auton kyydistä. ”Hei,” Minni ja Turbo sanoi yhteen ääneen. ”Nicholas tule!” Turbo huusi. Minni ojensi ystävälleen pojan turvaistuimen. ”Nicholas pääsee meidän lasten väliin,” Milva sanoi, jopa helpottuneena. ”Ai jaa,” Minni sanoi. Moto nosti Vilhelmiinan hetkeksi ulos autosta, jotta Nicholaksen istuin mahtuisi mukaan. ”Joo ne tappelis, koko matkan,” Milva sanoi. ”Älä huoli. Nicholaskin osaa ärsyttämisen salat,” Minni sanoi naureskellen. Nicholas oli juossut isänsä syliin. Hän laski pojan istuimelleen. ”Tässä on Nicholaksen vaatteet. Tai osa, me tuodaan loput perässä,” Minni sanoi ja ojensi pienen kassin Milvalle. ”Ja soittakaa, jos tulee jotain,” Turbo sanoi. ”Heippa!” Nicholas huusi autosta ja sai aikuiset naureskelemaan. ”Heippa kulta. Nähdään mummulla ja papalla,” Minni sanoi. Kaksikko lähti matkaan lasten kanssa. ”Käyttäytyykö Minni ja Turbo sustakin oudosti?” Milva kysyi. ”Vähän. Outoo että ne ei tuu meidän kaa samaan aikaan,” Moto sanoi. ”Niin on,” Milva sanoi ja katsoi miestään huolestuneena. ”Toivotaan vaan, että niillä on kaikki hyvin,” Moto sanoi. ”Mmmm mm,” Milva vastasi hymähtäen miehelle. Matka Minnin vanhemmille kesti sen normi ajan ja seuraavana päivänä seurue saapui heidän luokseen. ”Hei!” Marie sanoi ja halasi naisia tiukasti. ”Missäs Minni ja Turbo?” Hans kysyi. ”Ne tulee perässä,” Moto vastasi. ”Perässä?” Marie kysyi hämillään ja astui miehensä kainaloon. ”Ei kai mitään vakavaa?” Hans kysyi. Kaikki kohauttivat vain hartioitaan. ”Nicholas on meidän mukana. Kaikki kolme lasta vaan nukkuu takapenkillä,” Milva sanoi ja osoitti autoaan. He nostivat lapset kuumenevasta autosta ja veivät olohuoneeseen jatkamaan uniaan. Marie oli keittänyt kahvia ja valmistanut pullaa matkalaisille. ”Ei Minni tai Turbo kertonut mihin ne meni?” Hans kysyi. ”Ei ja se tässä outoa onkin,” Milva sanoi. ”Ei yleensä ole Minnin ja Turbon tapaista, että ne häviää yht’äkkiä johonkin kertomalla, vaan että ne tulee perässä,” Moto sanoi. ”No ehkä se sitten selviää meille, kun he tänne saapuvat,” Marie sanoi ja istui pöydän ääreen. ”Niin kai,” Milva totesi. Hans oli keksinyt miehille pientä ilta puuhaa ja Marie opetti tytöille, kuinka paksuista heinän versoista punottiin koreja. Lapsetkin oli herännyt ja heitä kiinnostikin enemmän, mitä miehet teki. Vilhelmiina tosin vaelteli ympäri tonttia ja oli poiminut kauniin kukan Marien puutarhasta. ”Mikä sulla on Vilhelmiina?” Milva kysyi, kun tyttö piti kahdella kädellä kiinni kukasta. Hän hymyili äidilleen iloisesti ja ojensi itse kukan Marielle. ”Voi kiitos,” Marie sanoi, hymyillen tytölle. ”Olen pahoillani,” Milva sanoi ja otti tyttärensä syliinsä. ”Ei haittaa, ei hän voi ymmärtää,” Marie sanoi. Milva näytti tytölle mitä he tekivät, jota tyttö seurasi mielenkiinnolla. Tämän jälkeen oli iltapesut, iltapalat ja nukkumaan meno aika. Anni oli suostunut nukkumaan Nicholaksen kanssa, siihen asti kunnes Minni ja Turbo tulisivat.
 
Kolme päivää oli kulunut, eikä Minnistä tai Turbosta ollut kuulunut mitään. ”Mää alan olemaan huolissani, kun heistä ei ole kuulunut mitään,” Marie sanoi miehelleen, joka luki sanomalehteä. ”Kyllä mää uskon, että ne kunnossa on,” Hans sanoi ja sai naiselta tiukan katseen. ”Minni on ihan äitinsä tyttö,” Hans totesi ja Marie työnsi kädellään tämän kasvoja pienesti pois. ”Huomenta,” Anni sanoi ja kantoi virkeän näköistä pikku poikaa sylissä. ”Taitaa tätiä väsyttää enemmän, kuin poikaa,” Marie totesi ja otti pojan vastaan. ”Pappa,” Nicholas sanoi ja ojensi itseään Hansia kohden, joka otti tämän syliinsä. ”No joo,” Anni sanoi ja istui pöytään. ”Sitten vaan vahvaa kahvia naamaan niin kyllä se siitä,” Marie sanoi ja kaatoi kuppiin mustaa juomaa. ”Kiitos,” Anni sanoi ja nojasi väsyneenä käsiinsä. ”Sää oot Nich isäs poika,” Anni sanoi ja sai vastaukseksi leveän hymyn. ”Hei sormi pois suusta,” Hans sanoi ja nykäisi sormen pojan suusta. Iloinen naurun rykäys ja kokeili sitä useamman kerran.  Eelikin oli herännyt ja kantoi jo jalkapalloa mukanaan. ”Eeli!” Anni huusi, kun poika vilahti vain keittiön ohitse. ”Mitä?” Eeli kysyi ja tuli takaisin. ”Mihin sää meet?” Anni kysyi. ”Pelaan jalkkista,” Eeli sanoi. ”Syö ensin aamupala, niin jaksat pelata sitten,” Marie sanoi. Eeli laski pallon käsistään ja nousi ruokapöydän ääreen. ”Haluaisikko sää Eeli pelikavereita?” Hans kysyi. ”Ai ketä?” Eeli kysyi. ”Minnin serkulla on saman ikäisiä poikia, kun sinä. Asuvat tuossa lähellä,” Hans sanoi. ”Jos ne haluaa tulla niin iha sama,” Eeli sanoi ja tunki leipää suuhunsa. ”Mää voin soittaa Patrikille,” Marie sanoi ja hörppäsi aamukahviaan. ”Onko Minnillä montakin serkkua?” Anni kysyi. ”Joo, meidän puolelta kahdeksan ja Hansin puolelta kuusi,” Marie kertoi. ”14! Teillä on iso suku,” Anni sanoi. ”Juu ja kaikki Minnin serkut poikia,” Hans sanoi hymyillen. ”Kaikki?” Anni kysyi ihmeissään. ”Joo joo, Minni on heidän sukupolvesta ainoa tyttö,” Marie sanoi. ”Siksi Minnin saaminen tuntui silloin mahtavalta, kun olikin tyttö,” Hans sanoi haaveillen. ”Ja nyt sekin on yksi arvostetuimmista marsilaisista,” Anni totesi. ”No joo. Ihanaa olla isä, kun saa olla ylpeä lapsistaan,” Hans sanoi. ”Ja Minni ja Turbo olisi saanut jatkettua tyttö linjaa, kunnes Daniel tuli kuvioihin,” Marie totesi. ”Mua kaduttaa edelleen, että en silloin uskonut Turboa,” Anni totesi. ”No joo, mutta ihan ymmärrettävää,” Marie sanoi. ”No se on mennyttä elämää ja Marcuksella on, myös mahdollisuus,” Hans totesi ja kauhasi puuroa Nicholaksen suuhun. ”Niin tässä poika valtaisessa suvussa,” Marie totesi ja sai sekä itsensä, että Annin nauramaan. Aamupalan jälkeen Marie soitti luvatun puhelun Minnin serkulle Patrikille ja Hans pelasi poikien kanssa palloa. Maalla olisi ollut vielä paljonkin tekemistä, mutta pieni irtiotto arjesta ei tehnyt pahaa eläimillekään. Anni jatkoi eilistä koriaan lisää. ”Huomenta,” Milva sanoi ja laski Vilhelmiinan pehmeä päällysteiselle rottinki penkille. ”Huomenta,” Anni vastasi, kun nainen oli sisälle mennyt hakemaan kahvikuppiaan ja tytön aamupalaa. ”Tiesikkö että Minnillä on 14 serkkua?” Anni kysyi. ”Mmm joo tiesin,” Milva sanoi. ”Ihan sika paljon,” Anni totesi. ”Jep,” Milva sanoi. ”Marie soittaa yhdelle Minnin serkulle ja kysyy, jos sen pojat tulisi pelaamaan Eelin kanssa palloa,” Anni jatkoi. ”Oi se olis mahtavaa,” Milva sanoi iloisesti yllättyneenä. ”Niin olisi,” Anni nyökytteli. ”Ei Minnistä tai Turbosta oo sulle mitään kuulunut?” Anni kysyi. ”Joo. Minni oli laittanut tänä aamuna aikasin viestiä, että ne on tulossa. On joskus neljän viiden aikaan täällä,” Milva sanoi. ”Missä ne sitten oli?” Vinski kysyi. ”Ei mitään hajua,” Milva sanoi. ”No ei kellään ole,” Moto vastasi heti perään. ”Jaa mitä?” Marie kysyi miesten takaa. ”Minni ja Turbo on tulossa,” Milva sanoi. ”Ai?” Marie sanoi yllättyneenä. ”Joo,” Milva totesi. ”Ei sanoneet missä oli,” Moto totesi ennen kuin nainen ehti edes kysyä. Myöhemmin iltapäivällä Hans oli halunnut opettaa Eelille ja Nicholaksella linnulla ratsastusta. Patrik oli sanonut, että pääsisivät vasta seiskan pintaan tulemaan, joten heillä oli aikaa tehdä kaikkea muuta ennen sitä.
 
 
Minni ja Turbon autossa oli jännittynyt tunnelma. ”Pelottaaks?” Turbo kysyi hymyillen. ”Tuliko sulle halu helää teinielämä uudestaan?” Minni kysyi. ”Sitä elämää, mää en eläis uudelleen,” Turbo sanoi ja sai naisen hymyilemään. ”Ei mua pelota, jännittää,” Minni sanoi. ”Mikä sua jännittää?” Turbo kysyi. ”Että miten kaikki ottaa tän asian,” Minni sanoi. ”Tää ei voi olla mitään muuta, kuin hyvä asia,” Turbo sanoi ja katsahti naista. ”Mmm ehkä, mutta mua huolestuttaa vaan se kun ei kerrottu kellekkään,” Minni sanoi. ”Meidän asiat kerrotaan, jos me niin halutaan,” Turbo sanoi. ”Tiedän kulta,” Minni sanoi ja silitti tämän kättä. Turbo katsoi hymyillen vaimoaan. ”Vihdoinkin perillä,” Turbo sanoi, kun sininen omakotitalo astui horisonttiin.

          ”Äiti ja isi!” Nicholas huusi ja nousi penkille seisomaan. ”Vihdoinkin,” Vinski totesi. Kaikki menivät heitä vastaan, kun valkoinen maasturi kaarsi pihaan. Minni nousi ensimmäisenä autosta. ”Missä te olette ollut?” Marie kysyi ja käveli tyttärensä luokse. ”Kävi yks juttu,” Minni sanoi ja käveli tämän luokse. ”Kauhean vaivalloisesti sää tunnut kävelevän. Onko kaikki hyvin?” Marie sanoi ja hieroi tämän selkää. ”Joo on. Puutu paikat vain, ” Minni sanoi ja kumarsi pitäen käsillään tukia polvistaan. ”Äiti,” Nicholas huusi ja juoksi tämän luokse. Minni katsoi kumarassa hiustensa alta iloista poikaansa ja halasi tätä äidillisesti. ”Hei kulta. Ootko ollut nätisti,” Minni sanoi ja piti suoristi itsensä pitäen pojan käsistä kiinni. ”Olen,” Nicholas tunnusti ja sai Minnin katsomaan muita. ”On se ollut tosi nätisti,” Milva sanoi. ”No hyvä,” Minni sanoi ja silitti tämän poskea. ”Niin missä te olitte?” Hans kysyi ja astui kanssa heidän lähettyvilleen. ”Me haettiin kotiin teidän häälahja,” Minni sanoi hymyillen ja astui muutaman askeleen taakse päin, antaakseen tilaa vanhemmilleen. Turbo tuli auton toiselta puolelta uuden lainen sitteri kädessään. Hans ja Marien suut loksahti auki. ”Ookko sää raskaana?” Marie kysyi ja katsoi tytärtään. ”Parempaa,” Minni sanoi hymyillen. He käänsivät katseensa takaisin Turboon, joka käänsi sitterin suuaukon heitä kohden. ”Ei voi olla totta,” Marie sanoi innostuneena, hypäten ensin miehensä kaulaan ja sen jälkeen kävellen epätodellisena ympäri pihaan. Hans oli mennyt shokkiin ja katsoi vain sitteriä. ”Ei voi olla!” Marie sanoi, melkein kyynelehtien ja halasi tytärtään. ”Siis onko se oikeasti…” Marie mietti ja meni Turbon luokse. Varovasti hän raotti vilttiä ja sen alta paljastui sini pipoinen tuhisija. Kaikki olivat menneet shokkiin. Kukaan ei sanonut mitään ja paikalta saattoi aistia erilaiset tuntemukset. ”Siis onko tää?” Marie kysyi. ”Kyllä. Siinä on mun ja Turbon uusi poika vauva,” Minni sanoi ja sai kyyneleet valumaan enemmän äitinsä poskilla… 








A/N: Kiitos kommenteista Smile nyt jatkui... 
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkämimmi



Viestien lukumäärä : 4834
Join date : 18.01.2015

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    Pe Huhti 21 2017, 15:02

Vain yks sana: AWWWWW Smile!!!!. Tosi sulosta et Nicholas saa pikkuveikan. Jatka pian pliis.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkisfan

avatar

Viestien lukumäärä : 102
Join date : 25.08.2016

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    Su Huhti 23 2017, 16:16

Prätkämimmi kirjoitti:
Vain yks sana: AWWWWW Smile!!!!. Tosi sulosta et Nicholas saa pikkuveikan. Jatka pian pliis.
Kiitos Smile uusia juonen käänteitä Smile
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkämimmi



Viestien lukumäärä : 4834
Join date : 18.01.2015

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    Ma Huhti 24 2017, 08:15

Ole hyvä vain Smile
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Puvitsu

avatar

Viestien lukumäärä : 227
Join date : 02.08.2015
Paikkakunta : oulu

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    Ti Huhti 25 2017, 08:32

Täh? Mitä? Häh? Skippasinks mä jotain? Oliks Minni raskaana? OMG! Tää oli loistava! Jatka pian, oot huippu  Smile

_________________
"Räjäytetään ovi auki, pannaan kalusto remonttiin ja paiskataan Nuikki päin seinää!"~Vinski
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Sponsored content




ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    

Takaisin alkuun Siirry alas
 
Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15
Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun 
Sivu 4 / 5Siirry sivulle : Edellinen  1, 2, 3, 4, 5  Seuraava

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Last Chance Garage :: Fanfiction ja fanitaide :: Prätkähiiritarinat K15-K18-
Siirry: