Last Chance Garage

Suomenkielinen foorumi Prätkähiiret Marsista - sarjan faneille.
 
PääsivuPääsivu  KalenteriKalenteri  FAQFAQ  HakuHaku  KäyttäjälistaKäyttäjälista  KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisään  

Jaa | 
 

 Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15

Siirry alas 
Siirry sivulle : Edellinen  1, 2, 3, 4, 5
KirjoittajaViesti
Prätkisfan

avatar

Viestien lukumäärä : 140
Join date : 25.08.2016

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    Ti Huhti 25 2017, 09:58

Puvitsu kirjoitti:
Täh? Mitä? Häh? Skippasinks mä jotain? Oliks Minni raskaana? OMG! Tää oli loistava! Jatka pian, oot huippu  Smile
Hahah Kiitos! Very Happy tää oli itsellekkin yllättävä juonen käänne. Mutta käy totta kai tsekkaamassa mun uusin ficci: 
We are not relationship anymore... Siellä tulee kanssa uusia käänteitä Very Happy
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkämimmi

avatar

Viestien lukumäärä : 12930
Join date : 18.01.2015
Ikä : 25

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    Ti Huhti 25 2017, 14:36

Sulla on mahtava kerronta tyyli  Very Happy. Jatka pian pliis.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkisfan

avatar

Viestien lukumäärä : 140
Join date : 25.08.2016

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    Pe Toukokuu 05 2017, 14:17

Tämä kappale on kahdessa osassa, koska oli liian pitkä viesti ketjuu Smile 




”Siis miten tää voi olla mahdollista?” Milva kysyi, kun he olivat päässeet istumaan terassille. Minni piti jalkojaan pienellä pöydällä ja jalkojensa päällä makasi hänen uusi poikansa. Hän hieroi tämän pientä kättä ja oli aivan haltioissaan. ”Niimpä. Miten sää olit raskaana?” Anni ihmetteli. ”No joo. Me nähtiin pari viikkoa sitten. RANNALLA! Minni rannalla,” Milva jatkoi. ”No siinä kävi vähän sillein,” Minni aloitti. ”Kävi miten?” Milva kysyi. ”Mää huomasin yhdessä välissä, että mulla on todella huono-olo. No mää tein raskaustestin ja se olikin positiivinen. Soitin siitä sitten, mun lääkärille ja se pyysi tarkistukseen. No se teki mulle perus tutkimukset ja ultran. Sitten se heitti mulle sen pommin, että oonkin jo viidennellä kuulla raskaana,” Minni selitti. ”Viidennellä?” Santtu kysyi hämillään. ”Joo. Vähän aikaa piti keräillä itseä, ennen kuin soitti Turbolle. Mää olin kanssa shokissa,” Minni sanoi ilahtuneena. ”Ja te piditte tän salaisuutena,” Milva sanoi. ”Joo, kun tajuttiin ettei mun vatsa kasvanutkaan, mutta vauva voi silti hyvin. Niin päätettiin sit yllättää kaikki,” Minni sanoi hymyillen. ”No oli kyllä maailman ihanin yllätys,” Marie sanoi ja istui varovaisesti Minnin viereen. ”Mutta poika on siis susta ja Turbosta lähtösin?” Milva varmensi ja sai naiset naureskelemaan. ”Joo on. 100%,” Minni sanoi. ”Miten edes Nicholas ei kertonut pikkuveljestä mitään?” Santtu ihmetteli. ”Me kerrottiin kyllä Nicholakselle, että siitä tulee isoveli, mutta HAHAH sen vastaus oli… JAA,” Minni sanoi naureskellen. ”Siis siitä oli tulossa isoveli ja se totes vaan, että… JAA?” Anni kysyi. ”Joo, sellanen poika,” Minni sanoi. ”Kyllähän se nyt on koko ajan isässään kiinni ja kyselee veljen perään,” Minni jatkoi. ”Mihin ne meidän miehet muuten jäi?” Santtu kysyi. ”Ne meni rantaan muiden lasten kanssa,” Anni sanoi. ”Mää tiesin, että sää oot raskaana!” kuului tuttu mies ääni terassin sivulta. ”Hei Thomas,” Minni sanoi. Thomas nousi terassille katsomaan uutta lapsen lastaan. ”Miten sää tiesit Minnin raskaudesta?” Marie kysyi. ”Arvasin, mutta Turbo valehteli mulle,” Thomas sanoi. ”Piti salassa,” Minni sanoi ja sai mieheltä viekkaan katseen. ”Haluatko?” Minni kysyi. ”Joo todellakin,” Thomas sanoi ja otti Minniltä vastaan pienen nyytin. ”Hän on niin pieni,” Thomas totesi. ”Mutta isompi, kun Nicholas,” Minni sanoi. ”Eihän?” Anni kysyi yllättyneenä. ”Joo, muutaman sata grammaa,” Minni sanoi. Miehet ja lapset saapuivat rannasta viimein. ”Kato huijareiden mestari,” Thomas totesi nähdessään poikansa. ”Pakkohan sua on välillä huijata,” Turbo sanoi. ”Äiti,” Nicholas sanoi ja nousi äitinsä syliin. ”Mitä?” Minni kysyi ja yritti etsiä pojan katsekontaktia. ”Ei mittään,” hän sanoi. ”Aijaa,” Minni sanoi ja suukotti poikaansa otsalle. ”Onko Nicholas kivaa, kun sulla on nyt pikkuveli?” Anni kysyi. ”On,” Nicholas sanoi ja katsoi pappansa sylissä olevaa pikkuveljeä. Turbo istui vaimonsa toiselle puolelle. ”Isi syödäänkö me jäätelöä ruuaks?” Nicholas kysyi ja valuttautui isänsä syliin. ”Jäätelöä ruuaks. No arvaa?” Turbo kysyi hymyillen. ”JOOO,” Nicholas huusi isänsä sylissä ja katsoi tätä suoraan silmiin. ”Ööö ei,” Turbo sanoi edelleen hymyillen. ”Mut se olis ollu kivaa,” Nicholas sanoi ja halasi isäänsä. ”Varmasti olis, mutta silti ei,” Turbo sanoi. ”Miksi vauva vain nukkuu?” Nicholas kysyi. ”Koska se on niin pieni. Ei se jaksa olla hereillä vielä pitkiä aikoja,” Minni sanoi. ”Aha,” Nicholas totesi ja nojautui isäänsä kiinni. ”Sitä paitsi kohta syödään iltapala eikä ruokaa,” Turbo jatkoi. ”Mutta mää olisin halunnut auhelija kastiketta ja perrunaa,” Nicholas sanoi. ”Jauheliha kastiketta ja perunaa iltapalaksi?” Minni kysyi. ”Joo,” Nicholas sanoi. ”Saat kaurapuuroa ja marjakeittoa iltapalaksi,” Minni vastasi pojalle. ”Mää haluan leipää,” Nicholas sanoi. ”Tai leipää,” Minni sanoi. ”Me voitais mennä laittaan iltapalaa, vaikka valmiiksi,” Marie sanoi ja katsoi tytärtään. ”Mennään vaan,” Minni sanoi ja nousi seisomaan. ”Saanko mää auttaa?” Eeli kysyi ja katsoi Minniä. ”Totta kai sää saat auttaa,” Minni sanoi ja ohjasi pojan sisälle. ”Saanko määkin auttaa?” Nicholas kysyi nousten isänsä sylissä seisomaan. ”Et, sää oot mun kokonaan?” Turbo sanoi ja kaappasi pojan tiukkaan halaukseen ja suukotteli tätä kaulalle päristellen samalla, saaden pojan kikattamaan. ”Isii,” Nicholas sanoi ja otti pienillä käsillään tämän kasvoista kiinni. ”Mitäs me vielä keksittäisiin kesällä?” Turbo kysyi ja auttoi pojan istumaan syliinsä. Nicholas katsoi isäänsä silmiin ja mietti hartaasti. ”Eikö tuu mieleen?” Turbo kysyi. ”Saunaan,” Nicholas sanoi. ”Haluat saunaan vielä kesällä?” Turbo kysyi. ”Ei kun nyt,” Nicholas totesi. ”Meidän pitää laittaa sauna valmiiksi, ennen iltapalaa,” Hans totesi. ”Joooo,” Vilhelmiina huusi, vaikka ei oikeastaan edes tiennyt mille huusi. ”Tuukko sää Nicholas auttaa vaaria?” Hans kysyi. ”Joo,” Nicholas totesi ja kapusi isänsä sylistä pois, lähteäkseen auttamaan vaariaan. Moto nosti tyttönsä syliin ja pusutteli tämän kanssa. ”Mää käyn, muuten kysymässä mitä iltapalaa ne ajatteli tehdä?” Turbo sanoi ja käveli sisälle.
          Sisällä Minni auttoi Eeliä pilkkomaan kasviksia pienemmiksi siivuiksi, joita saisi laitettua leivän päälle. ”Mitä te ajattelitte tehdä iltapalaksi?” Turbo kysyi ja käveli keittiöön. ”Ihan perus iltapalaa ja grillataan jälkkäriksi vaahtokarkkeja,” Minni sanoi. ”Okeii. Nicholas ja isäs lähti meinaan laittamaan saunaa lämpiämään, että me luultavasti syödään eka,” Turbo sanoi. ”Saunan? Sillähän kestää melkein tunnin tulla,” Minni sanoi hämmentyneenä. ”Nicholas halusi sitä,” Turbo sanoi. ”Isälle pitää sanoa, että ei anna kaikkea periksi sille pojalle,” Minni sanoi. ”No joo, mutta se on kumminkin kesälomalla,” Turbo sanoi ja lähti takaisin terassille. ”Sun isäs on niin ihana tuosta, kun hän saa viettää aikaa lapsenlapsensa kanssa,” Marie totesi. ”Niin on,” Minni sanoi. ”Minni laitanko mää tänkin vielä puoliksi?” Eeli kysyi. ”Joo laita vaan. Ja muista varoa sormia,” Minni sanoi. ”Joo, mää muistan,” Eeli sanoi. Turbo istui terassin tuolille väsyneen näköisenä. ”No tykkäätkö sää ja veljes isyydestä?” Thomas kysyi, kun piti lapsenlastaan rintakehänsä päällä. ”Miksei tykättäis? Ei kai me lapsia oltais hankittu, jos ei tykättäis,” Turbo sanoi ja katsoi isäänsä. ”Anni sun perheenlisäystä odotellen,” Thomas sanoi ja katsoi tytärtään. ”Mää jo oletin, että sanot mua sun pikkutytöksi ja, että mää en saa hankkia poikakaveria,” Anni totesi isälleen. ”Kuhan katot vähän ensin kenet otat,” Turbo sanoi ja katsahti vieressään istuvaa siskoaan. ”No joo, ja meillä on aika huono tuuri, jos sama toistuu uudelleen,” Anni sanoi ja vilkaisi nopeasti veljeään. ”No joo, mutta välillä tuntui ettei meillä mitään muuta ollutkaan, kuin huonoa tuuria,” Turbo sanoi naureskellen siskolleen. ”No joo, mutta parempaan päin,” Anni sanoi. ”Mitähän me seuraavaksi tehdään?” Moto mietti. ”Tai mitä meille tapahtuu seuraavaksi?” Vinski jatkoi. ”Sitä kukaan ei voi tietää. Oikeastaan mää oon nauttinut tästä, kun ei ole aikaisemmin tiennyt mitä tulevan pitää,” Turbo sanoi. ”Se on totta, mutta olis siistiä tietää mitä seuraavaksi tapahtuu,” Vinski sanoi. Samalla Nicholas juoksi rantasaunalta suoraan isänsä syliin. ”Tuleeks meille lämmin sauna?” Turbo kysyi. ”Tulee,” Nicholas totesi. ”Sää saat tän pienen kanssa, me mennään käymään Hansin kanssa tallissa,” Thomas sanoi ja sai poikansa hämilleen. ”Ai mennään vai?” Hans kysyi. ”Joojoo. Mene nyt?” Thomas sanoi ja laski pienen pojan isänsä syliin. Nicholas teki veljelleen tilaa. Hän katsoi pikkuista todella lähellä ja käänteli päätään. Pienen venytys sai hänet hieman taemmas ja katsomaan isäänsä, joka hymyili hänelle. Vauva alkoi yht’äkkiä itkemään isänsä sylissä. ”Nyt se itkee,” Nicholas sanoi ja meni tuolin taakse piiloon. ”Auta Nich isää ja mee hakemaan äidiltä tutti vauvalle,” Turbo sanoi. ”Jooo,” Nicholas sanoi ja juoksi sisälle. ”Äiti,” hän huusi ja juoksi äitiinsä kiinni joka juuri kuivasi käsiään keittiöpyyhkeeseen. ”Mitä rakas?” Minni kysyi ja haroi tämän hiuksia. ”Vauva itkee,” Nicholas sanoi. ”Itkee?” Minni kysyi. ”Joo sitä harmittaa. Isi…isi sanoi että se tarvii tutin,” Nicholas selitti. Minni hymyili pojalleen ja kaivoi vauva laukusta pojan ensitutin. ”Tuossa,” Minni sanoi ja antoi tutin Nicholakselle. ”Pidä hyvin kiinni,” hän huusi pojan perään. ”Tässä isi,” Nicholas sanoi ja ojensi tutin isälleen. ”Kiitos,” Turbo sanoi ja kellautti pienen pojan jalkojensa päälle. ”Laita varovaisesti tutti veljen suuhun,” Turbo sanoi, kun Nicholas seisoi hänen vieressään ja piteli tuttia. Varovaisesti hän laittoi tutin veljen suuhun. ”Pitää vähän aikaan pitää, että veikka saa hyvän otteen tutista,” Turbo sanoi ja piti kevyesti tuttia paikoillaan. Nicholas silitti isovelimäisesti veikkansa päätä. ”Nicholas sää oot niin suloinen,” Santtu sanoi Vinskin kainalossa. Nicholas oli ylpeä suorituksestaan ja katsoi hymyillen veljeään. Minni, Marie ja Eeli käveli ulos, mukanaan iltapala tarvikkeet. Minni istui miehensä viereen ja hymyili heille lämpimästi. ”Mä… mää annoin vauvalle tutin,” Nicholas sanoi äidilleen. ”Uu ihan tosi?” Minni kysyi yllättyneenä. ”Joo, mää oon reipas isoveli,” Nicholas sanoi ja äitinsä nostamaan hänet syliinsä. ”Niin sää oot. Äidin iso poika,” Minni sanoi ja suukotti tätä. ”Ja isin,” Nicholas sanoi ja katsoi isäänsä. ”Niin oot,” Turbo sanoi. Santtu katsoi kaksikkoa hymyillen, mutta tunsi silti haikeutta. Minni ja Turbo, sekä Moto ja Milva oli täydellinen nelikko hänen silmissään. Kummallakin miehellä oli vaimot ja upeat lapset, koti ja työpaikat. Olihan hänellä Vinski ja yhteinen koti ja työpaikka, mutta heiltä puuttui sitä jotain. Hän halusi olla kokonaan Vinskin, mutta ei tiennyt oliko mies valmis. Lapsia he eivät koskaan saisi, koska risteytys ei onnistu. Hän ajatteli kaiken tapahtuvan aikanaan, toivottavasti. Hän hymyili miehelle ja nojasi tätä vasten, saaden miehen suukottamaan tämän otsaa. Marie tarjoili jokaiselle iltapalaa vuorotellen. ”Otatko sää Nicholas nyt sitä leipää?” Marie kysyi. ”Otan,” Nicholas sanoi mummulleen. ”Mitä sää otat leivän päälle?” hän jatkoi. Nicholas näytti vuorotellen mitä halusi ja Marie kasasi sitä mukaan leipää pojalle. Minni syötti pientä poikavauvaansa ja Turbo kokosi heille syötävää. Vähän ajan perässä, myös Thomas ja Hans kävelivät tallilta naureskellen omille jutuilleen, kalja tökit kädessä. ”Että sellainen tallireissu,” Turbo totesi. ”Nooooo, älähän nyt,” Thomas sanoi ja silitti poikansa hiuksia, joka siirsi päätään sivummalle. ”Ai niin. Älä koske hiuksiin!” Thomas sanoi. ”Monta te joitte?” Minni kysyi. ”Tarpeeks,” Marie totesi ja katsoi nenä nyrpeenä miestään, joka istui tämän viereen. ”Muista sit, että täällä on lapsia,” hän jatkoi. ”Totta kai,” Hans sanoi ja suukotti vaimoaan otsaan. ”Mennäänkö me miesten kesken saunaan?” Moto kysyi. ”Mää jätän väliin,” Thomas sanoi, kun makasi takapihan nurmikolla. ”Samoin,” Hans sanoi. ”Tuleeko Eeli ja Nicholas meidän kanssa saunaan?” Moto kysyi ja katsoi leipää mussuttavaa poikaansa. ”Joo mää tuun ainakin,” Eeli sanoi suu täynnä ruokaa. ”Syöppä suu tyhjäksi, ennen kuin alat puhumaan,” Milva sanoi pienesti tökkien poikaansa. ”Älä töki,” Eeli sanoi ja nyrpisti nenäänsä. Milva nyrpisti myös nenäänsä ja suukotti tätä nenänpäähän. ”Tuutko sää Nicholas isin kanssa saunaan?” Turbo kysyi ja katsoi poikaansa, joka istui mummunsa vieressä. ”Joo. Tuleeko vauvakin?” hän kysyi ja katsoi Minnin olalla olevaa tyytyväisenä olevaa pienokaista. ”Ei,” Turbo sanoi. ”Miksi?” Nicholas kysyi. ”Koska vauva on niin pieni ja hän ei kestä kuumuutta,” Turbo vastasi. ”Miksi?” Nicholas jatkoi. ”Koska pikkuveljellä ei ole kunnon turkkia mikä suojaisi häntä,” Minni sanoi ja hieroi poikansa selkää. ”Aha,” Nicholas totesi. Syötyään miehet pakkasivat kamansa ja lähtivät saunalle. Nicholas oli saanut Eelin kanssa ammeet, jossa he voisivat istua kuumassa saunatilassa. Pieninä lapsina he jaksoivat vähän aikaan, vain istua saunassa. Vinski siirsi heidät leikkimään kylpyleluillaan pesutilaan ja nousi itse takaisin lauteille. ”Teillä menee Santun kanssa ilmeisesti aika hyvin?” Turbo kysyi kyyryssä, kun kuumuus alkoi helpottamaan. ”Joo, mutta mulla on yksi juttu,” Vinski sanoi katsomatta veljiään. Turbo ja Moto katsahtivat toisiaan. ”Ai niin kuin mitä?” Moto kysyi. ”Mää tarvisin teidän ja Minnin apua,” Vinski sanoi. ”Missä?” Turbo kysyi ja heitti lisää löylyä. ”Aah… tota. Mää ajattelin kosia Santtua,” Vinski sanoi. ”Oikeasti?” Turbo kysyi. ”Joo ja haluaisin tehdä sen täällä, mutta en keksi mitään ideaa, että miten. Siksi haluan Minninkin apua,” Vinski sanoi. ”Mutta, et halua kaikkien tietävän,” Turbo varmensi. ”Mitä vähemmän meistä tietää, sen helpompaa kaikki on järjestää,” Vinski sanoi. ”Sää voit keskustella Minnin kanssa vielä tänään tai huomen aamulla,” Turbo sanoi. ”Voisin jättää aamuun. Se herää kumminkin vauvan kanssa ajoissa,” Vinski totesi. ”Niin herää,” Turbo sanoi. ”Kauan sää oot pohtinut tätä?” Turbo kysyi. ”Nelisen kuukautta, mutta halusin järjestää jotain erityistä. Harmitti tosi paljon silloin, kun se oli innoissaan niistä latotansseista, mutta ei tapahtuneesta johtuen päässyt,” Vinski sanoi hieman masentuneena. ”Vinski, sulle tuli idea just,” Turbo sanoi innostuneena. ”Ai mikä?” Vinski kysyi ihmeissään. ”Pyydä Minniltä apua latotanssien järjestämiseen,” Turbo vastasi. ”Hei! Ihan sika hyvä idea,” Vinski sanoi innoissaan. ”Kuulostaa loistavalta,” Moto sanoi. ”Kiitti veikat,” Vinski sanoi. ”Isi, mää tarvitsen apua,” Eeli huusi. ”Jaaha. Isyys kutsuu,” Moto sanoi. ”Tuutko sää?” Turbo kysyi. ”Joo todellakin,” Vinski sanoi.
          Miesten saunottua oli naisten vuoro. Vilhelmiina oli nukahtanut ja ei Nicholaksellakaan uni ollut kaukana. ”Mää niin nautin olla täällä,” Anni sanoi. ”Kuka ei nauttisi,” Marie sanoi ja nojasi seinään. ”Ookko sää ikinä asunut kaupungissa?” Milva kysyi. ”Joskus 18-vuotiaana, kun protestoitiin Hansin kanssa vanhempiamme vastaan,” Marie sanoi naureskellen. ”Aika jännä,” Minni totesi. ”Paraskin puhuja, kun ite aloitit 10-vuotiaana,” Marie sanoi ja katsoi nauraen tytärtään. ”No joo, itse et päästänyt lähtemään,” Minni sanoi ja sai naiset nauramaan. Santtu seisoi saunanovella ja katsoi neljää hiirinaista. Hän koki olevansa niin erilainen heidän seurassaan. ”Hei Santtu! Tule,” Minni sanoi ja teki tilaa naiselle. Nainen hymyili tälle lempeästi. Toisaalta ei hän vaihtaisi tätä mihinkään. Hän oli saanut heistä perheen, jota hänen maan ystävät eivät olleet. Puhumattakaan hänen perheestään. Äidin kanssa Santulla oli mennyt välit poikki jo aikoja sitten, hänen ollensa vielä teini-ikäinen. Isä oli muuttanut pois, kun tila epämukavan naisen ja kahden lapsen kanssa oli käynyt tukalaksi. Siskoon hän piti kaikkein eniten yhteyttä, koska he olivat tottuneet pitämään aina toisensa puolia. Carolina tiesi jätkistä ja oli hiukan shokissa, mutta ymmärsi siskoaan ja päätti uskoa tätä, kun oli saanut tarpeelliset todisteet jätkistä. Valitettavasti Carolina asui toisessa maassa miehensä kanssa ja he eivät nähneet hirveän usein. Hiiret olivat vain ottaneet naisen perheeseensä ja tiesi voivansa luottaa heihin aina. ”Onko kaikki hyvin?” Minni kysyi, kun nainen oli oudon hiljainen. ”Joo on,” Santtu vastasi heräten ajatuksistaan. ”Santtu jos sua painaa jokin asia, niin sää voit kyllä kertoa siitä,” Milva sanoi. ”No itse asiassa, mää oon hieman mustasukkainen teille,” Santtu sanoi ja hieroi käsiään yhteen. Naiset katsahtivat kysyvästi toisiaan ja sitten Santtua. ”Ai mitä?” Minni kysyi. ”Teillä on upeat elämät, musta tuntuu että multa ja Vinskiltä puuttuu jotain,” Santtu sanoi. ”Ai niin, kuin mitä?” Milva kysyi. ”Yhteinen perhe,” Santtu sanoi. ”Me ollaan sun perhe,” Minni sanoi ja hieroi naisen selkää. ”Niin mutta mää tarkoitan siis omaa perhettä,” Santtu sanoi. ”Aaa siis haluakko sää lapsia?” Minni kysyi. ”Joo ja siis olla Vinskin kanssa yhdessä, niin kuin pidempään,” Santtu sanoi. ”Mutta Vinski ei ole osoittanut minkäänlaista naimisiin meno tai lapsen hankinta ideaa,” Anni pohti. ”Ei,” Santtu sanoi haikeana. ”Voi kulta, kyllä mää uskon, että te Vinskin kanssa vielä saatte toisenne,” Minni sanoi ja halasi ystäväänsä. ”Rakkaus osoittuu kyllä ajan mittaan,” Marie sanoi ja hymyili naiselle. ”Kiitos. Teitä mää just tarvitsinkin,” Santtu sanoi vaisusti hymyillen.
 
 
Minni harjasi sängyllä hiuksia, kun Turbo oli laittanut pojat nukkumaan. Minnin entinen huone oli onneksi tarpeeksi iso heille, niin kummallekin oli saatu omat sängyt mahtumaan. ”Mitä mietit?” Turbo kysyi, kun nainen tuntui olevan ajatuksissaan. ”Santtua,” Minni vastasi ja asetti harjan pöydälleen. ”Mitä Santusta?” Turbo kysyi. ”Se on kateellinen hieman meille sekä Motolle ja Milvalle,” Minni vastasi ja asettui peiton alle. ”Mistä se on kateellinen?” Turbo kysyi ihmeissään. ”Siitä, että ollaan naimisissa ja, että meillä on lapsia,” Minni sanoi. ”Haluaako Santtu perheen Vinskin kanssa?” Turbo kysyi. ”Ilmeisesti, ei kai se muuten olisi tuollaisia puhunut,” Minni sanoi ja katsahti miestään. ”Niin joo,” Turbo sanoi yksiselitteisesti. ”Onks kaikki hyvin?” Minni kysyi, kun mies tuntui olevan vaitonainen. ”Joo on, väsyttää vain,” Turbo sanoi. ”Sää muuten saatat keskustella Vinskin kanssa aamulla,” Turbo sanoi, ennen kuin kaivautui peiton alle. ”Ai miksi?” Minni kysyi hämmentyneenä. ”Sillä on asiaa sulle,” Turbo sanoi mutisten tyynyä vasten. ”Mitä asiaa?” Minni kysyi. ”Mää en rakas halua puhua Vinskin asioista, mutta se haluaa itse kertoa sulle,” Turbo sanoi ja vetäisi naisen kiinni itseensä. ”Ootpa hyvä isoveikka,” Minni sanoi ja sormeili miehen leukaa. Turbo naurahti hyväntuulisena ja suukotti vaimoansa ennen, kuin sammutti valot.
           Vauvan itku sai Minnin havahtumaan. Turbo käänsi kylkeä naisen vieressä ja noustuaan näki Nicholaksen tekevän samoin. Minni naurahti pienesti kaksikolle. ”Oikein isä ja poika,” hän ajatteli ja nousi seisomaan. Pienokainen oli lähellä ettei alkanut huutamaan kurkku suorana, vaan oli itkemällä saanut äitinsä heräämään. Minni nappasi pienokaisen mukaansa ja lähti kohti alakertaa. Hän katsahti oven vierestä olevasta ikkunasta ulos. Koirat ja avolava puuttuivat pihasta. ”Äiti ja isä taitaa olla paimentamassa,” Minni mietti ja käveli olohuoneeseen. Hän vaihtoi pienokaiselle vaipan, jonka jälkeen alkoi syöttämään tätä. Oven avaus ja saman tien sen sulkeminen sai hänet havahtumaan. Valkoinen marsilainen käveli mahdollisimman hiljaa alakertaan. ”Huomenta,” Vinski sanoi, kun näki naisen yksinään pitkällä divaanisohvalla. ”Vinski? Huomenta? Mitä sää tähän aikaan oot hereillä?” Minni kysyi hämmentyneenä. ”Mää tarvisin sun apua,” Vinski sanoi ja käveli naisen luo. Hän istui läheiselle nojatuolille ja katsoi, kun nainen röyhtäytti pienokaista. ”Turbo joo kerto, että sää halusit puhua,” Minni sanoi ja hieroi kevyesti pienen selkää. ”Kertoko Turbo mitään muuta?” Vinski kysyi. ”Ei, se halusi, että kerrot mulle itse,” Minni sanoi pienesti pyöritellen päätään. ”Hyvä!” Vinski totesi. ”Mikä hätänä?” Minni kysyi. Vinski katsoi naista suoraan silmiin. Hän oli nähnyt Minnistä monia puolia ja tämä oli taas ihan uusi puoli hänelle. Äitiys oli pehmittänyt häntä. Vinskiä jännitti hieman puhua Minnille, mutta tiesi voivansa luottaa tähän. ”Mää haluaisin yllättää Santun,” hän aloitti. ”Yllättää miten?” Minni kysyi. ”Mää haluaisin kosia häntä,” Vinski sanoi ja katsoi naista. Minni meni sanattomaksi. Juuri eilen hän oli vielä murehtinut sitä, haluaako Vinski ikinä sitoutua Santtuun. ”Haluat kosia?” Minni kysyi hämillään. ”Joo. Mää olen viimeiset neljä kuukautta pohtinut sitä ja nyt olisi sopiva hetki,” Vinski kertoi. ”Mihin sää mua tarvitset?” Minni kysyi. ”Muistakko ne latojuhlat mitkä jäi ikävän välikohtauksen takia välistä,” Vinski sanoi. ”Joo valitettavasti,” Minni sanoi. ”No siinä mää tarvitsenkin sun apua. Santtu odotti niitä tansseja innolla ja harmistui, kun ei sinne päästykkään. Voitko sää auttaa mua jätkien kanssa järkkäämään uudet? Haluaisin kosia sitä naista, kun oltais kavereiden ympäröimiä,” Vinski kysyi naiselta, joka hymyili lempeästi tälle. ”Vinski tuo on kaunis ajatus. Totta kai mää autan sua,” Minni sanoi iloisesti ja otti tämän kädestä kiinni. ”Kiitos, mutta mää en halua, että kukaan muu saa sitten tietää,” Vinski sanoi. ”Sovittu. Mulle tuli yks idea mieleen,” Minni sanoi ja laski pojan leikkimatolle. ”Ai mikä?” Vinski kysyi innoissaan. ”Jotta homma ei olisi paljastava. Me voitais pyytää nuoria auttamaan meitä. Voitais maksaa niille neljään pekkaan vähän vaivan palkkaa,” Minni sanoi. ”Toi on ihan sika hyvä idea? Onko liian paljastavaa, jos sanoo että nuoret järkkää uudet latotanssit?” Vinski kysyi. ”Ei todellakaan. Siten Santtu ei edes epäile mitään. Eikä kukaan muukaan,” Minni sanoi. ”Ihan mahtavaa,” Vinski sanoi innostuneena. ”Ensin pitää saada nuoret kasaan,” Minni sanoi. ”Kiitos, todella paljon,” Vinski sanoi ja halasi naista. Minni oli hieman yllättynyt. ”Ei kestä Vinski,” Minni sanoi ja irrottautui miehen otteesta. ”Ootko ajatellut ajan kohtaa?” Minni kysyi. ”Mahdollisimman pian,” Vinski sanoi. ”Lähetään tänään tapaamaan nuoria,” Minni sanoi. ”Sopii,” Vinski sanoi. ”Autatko mua laittaan aamupalaa?” Minni kysyi ja siirsi poikansa sitteriin ja lähti keittiöön. ”Joo todellakin,” Vinski sanoi ja lähti naisen perään. Minni laski pojan keittiön pöydälle ja aloitti valkoisen marsilaisen kanssa tekemään aamupalaa. Hetkeä myöhemmin Eeli ja Nicholas heräsi ja kapusivat suoraan katsomaan lastenohjelmia televisiota. ”Huomenta,” Turbo sanoi haukotellen. ”Huomenta… kulta,” Minni ja Vinski sanoi yhteen ääneen Minnin päättäessä lauseen ja suukotti miestään. ”Puhuitteko te jo?” Turbo kysyi ja kaatoi kuppiinsa kahvia. ”Joo puhuttiin. Pitää puhua sun ja Moton kanssa vielä lisää,” Vinski sanoi ja vilkaisi musta hiuksista naista. ”Joo sopii,” Turbo sanoi. ”Tulkaahan Nicholas ja Eeli aamupalalle,” Minni huuteli kaksikolle. Pojat juoksivat nopeasti keittiöön. ”Kyllähän te tottelitte hyvin,” Minni ihmetteli, kun kaksikko istui pöytään. ”Ei sieltä tullut enempää lastenohjelmia,” Eeli sanoi ja alkoi kasaamaan leipäänsä. ”Aaa, niin joo kun tänään on arkipäivä,” Turbo totesi ja istui kaksikkoa vastapäätä. ”Tässä teille puuroa,” Minni sanoi. ”En mää halua puuroa,” Nicholas sanoi ja työnsi lautasen kauemmas itsestään. ”Sulle tulee nälkä päivän mittaan jos, et syö kunnon aamupalaa,” Minni sanoi. ”En halua!” Nicholas tiuskaisi. ”Se nyt ei ollut vaihtoehto. Joko sää syöt tai sit odotat iltapäivään. Ja voin sanoa, että sinne on toooosi pitkä aika,” Turbo sanoi nousten seisomaan ja kiinnitti servetin pojan paidalle. Nicholas katsoi nyrpeenä lautastaan. ”Kumpaa mehukeittoa Eeli?” Minni kysyi ja näytti kahta pahvipurkkia pojalle. ”Mmm… metsämarja,” Eeli sanoi tiukkaan pohtien. Minni kaatoi mehukeiton pojalle ja siirtyi poikansa eteen. ”Kumpaa mehukeittoa Nicholas?” Minni kysyi. ”Kakkaa,” Nicholas totesi. ”Lopeta sitten tollaiset puheet,” Minni sanoi tiukkana. ”Vadelma,” Nicholas sanoi nöyränä. Minni kaatoi mehukeiton pojalle. ”Minni saanko pelata jalkapalloa, kun oon syönyt?” Eeli kysyi. ”Saat mun puolesta,” Minni vastasi ja nosti vauvan pois pöydältä laittaen sitterin lattialle. Minni laittoi myös omaa aamupalaansa. Nicholas taas pelleili ruuallaan. ”Nicholas sää istut siinä niin kauan, kunnes oot syönyt,” Turbo sanoi ja sai pojan lopettamaan puurolla leikkimisen. ”Tää on hyvää,” Eeli sanoi, kun söi puuroa hyvällä mielellä. ”Kiitos,” Minni sanoi hymyillen pojalle. Nicholas oli kateellinen äidistään ja löi Eeliä kovaa käteen. ”Ai,” Eeli huusi ja piti kättään. ”Nicholas!” Minni ja Turbo sanoi toruvasti. Turbo nosti pojan kainaloista matkaansa ja käveli eteiseen pienen enkin luokse. ”Ketään ei saa lyödä. Sinä istut tässä siihen asti kunnes tulen hakemaan,” Turbo sanoi. Nicholas oli aloittanut vuolaan itkemisen ja yritti halata isäänsä. ”Ei auta nyt! Sinä olet jäähyllä,” Turbo sanoi nostaen pojan takaisin penkille ja poistui paikalta. Nicholas huusi kurkku suorana isälleen. ”Koko talo herää kohta,” Minni sanoi. ”Tiedän, mutta pakko jäähy on toteuttaa,” Turbo sanoi. Minni nyökkäili miehelleen, joka silitti tämän selkää. ”Mää söin aamupalan,” Eeli totesi ja joi maitolasinsa tyhjäksi. ”Sää voit, nyt mennä pelaan jalkkista,” Minni sanoi ja keräsi pojan astiat. ”Kiitos aamupalasta,” Eeli huusi matkalla kohti eteistä. ”Ole hyvä,” Minni sanoi. Eeli katsoi eteisen käytävällä makaavaa pikku poikaa. Nicholas makasi penkin vieressä ja leikki jonkun kengännauhoilla. Eeli puki kenkänsä ja nappasi terassilta pallon mukaansa. ”Nicholas,” Minni sanoi ja käveli pojan luo. Nicholas ei ottanut katsekontaktia äitiinsä. Minni polvistui pojan viereen ja nosti tämän seisomaan eteensä. ”Nicholas sää tiedät, että ketään ei saa lyödä. Sun pitää pyytää anteeksi Eeliltä,” Minni sanoi. Nicholas halasi äitiään tiukasti. Minni nosti pojan kantoonsa ja käveli ulos. ”Eeli tuletko käymään?” Minni huuteli pojalle. ”Huomenta,” kuului hänen takaansa. ”Huomenta,” Minni sanoi, kun näki takanaan Milvan ja Vilhelmiinan takanaan. ”Onko kaikki hyvin?” Milva kysyi. ”Kerron kohta,” Minni sanoi. Eeli juoksi yhden maalin jälkeen naisen luokse. Minni laski Nicholaksen sylistään. ”Sää tiedät mitä pitää sanoa,” Minni sanoi, kun poika tuntui olevan vaitonainen. ”Anteeks,” Nicholas sanoi hiljaa. ”Saat,” Eeli sanoi. ”Sitten kaveria voi halata,” Minni sanoi ja pojat halasivat nopeasti. ”Juuri noin,” Minni sanoi. Eeli juoksi taas pelaamaan ja Minni nosti Nicholaksen syliinsä, viedäkseen tämän aamupalalle. ”Okeii,” Milva sanoi kun he saapuivat takaisin keittiöön. ”Mitä nyt?” Minni kysyi. ”Ei Turbo just kerto mitä oli tapahtunut,” Milva sanoi. ”Aaa joo, no se on nyt selvitetty. Turbo nappasi pojan syliinsä. ”Lämmitetäänkö sun puuro?” Turbo kysyi ja pyyhki tämän kyyneliä. Nicholas nyökkäsi lempeästi isälleen ja laittoivat yhdessä puuron mikroon hetkeksi.
 
 
Iltapäivää kohden kaikki oli saatu syötyä. Minni, Turbo, Vinski ja Moto alkoivat suunnittelemaan lähtöä kohti nuorten tilaa. Kesä oli pitkällä ja nuoret viettivät aikaa läheisellä nuorisotilalla. Minni oli soittanut työntekijöille ja kysellyt nuorten määrästä. ”Mää en ymmärrä miksi te neljä lähdette kauppaan,” Milva ihmetteli. ”Koska te saatte olla lasten kanssa täällä,” Moto sanoi ja tarrasi naisen olkapäistä kiinni. ”Hyvä on, mutta mää haluan karkkipuiston, kun vahdin teidän lapsia,” Anni sanoi. ”Totta kai kultaseni!” Minni vastasi naiselle ja nousi auton kyytiin. ”Okei. Ajakaa varovasti,” Santtu sanoi ja suukotti Vinskiä poskelle. ”Ajetaan ajetaan,” Vinski sanoi ja nousi Minnin viereen takapenkille. He olivat ajaneet jo hetken matkaa. ”Missä päin se nuorten tila on?” Turbo kysyi. ”Muistakko sen vanhan maalaiskoulun?” Minni kysyi ja selasi puhelintaan takapenkillä. ”Joo muistan,” Turbo vastasi. ”Se on ihan samassa yhteydessä. Joskus teininä kävin armeijan lomassa samassa paikassa,” Minni sanoi. ”Mutta säähän olit vuosia riidoissa sun äidin kanssa,” Vinski totesi hänen vierestään. ”Tiedän. Ja kuka sanoi, että mää kotona kävin,” Minni sanoi hymyillen miehelle. Hetkeä myöhemmin he saapuivat läheiselle koululle. Minni nousi auton kyydistä. Muistot heräsivät hänen sisällään. ”Täälläkö sää opiskelit?” Turbo kysyi. ”Muutaman vuoden, kunnes lähdin armeijaan,” Minni sanoi hymyillen miehelle, joka nappasi hänet kainaloonsa. Musiikki raikasi koulun takaa ja nelikko katsoi toisiaan. ”Mennään,” Minni sanoi ja lähti rakennuksen toista laitaa, kohti nuorisotilaa. ”Minni ja Turbo! OOoh tää on uskomatonta! Kaverit kattokaa,” Pete huusi ulkoa kavereille. ”Hei Pete!” Minni sanoi ja tervehti nuorukaista. ”Minni! Voi luoja kun susta on tullut niin… aikuinen,” mies hiiri sanoi. Hänellä oli kastanjanvärinen turkki ja leukaa korosti harmahtava parta. ”Niin musta on tainnut tulla,” Minni sanoi naureskellen ja halasi miestä. ”Siitä on aikaa,” mies sanoi. ”Niin on. Felix tässä on mun aviomieheni Turbo, sekä meidän hyvät ystävät Moto ja Vinski,” Minni sanoi ja esitteli miehet toisille. ”Aviomies,” Felix sanoi hämmentyneenä. ”Kyllä! Turbo hauska tavata,” Turbo sanoi ja kätteli miestä. ”Kuin myös ja hauska tavata teidätkin,” Felix sanoi ja kätteli miehiä tyytyväisenä. ”Istukaa ihmeessä,” Felix sanoi ja istutti nelikon pihakalusteille. ”No miten muuta sulle kuuluu? Kuulin jo Peteltä, sun saavutuksista,” Felix sanoi ja sai pariskunnan katsomaan toisiaan. ”Meille on tapahtunut vaikka mitä. Meillä on kotona odottamassa meidän esikoinen. Nicholas 3-vuotta ja just eilen tultiin kahden päivän ikäisen vauvan kanssa kotiin,” Minni selitti. ”Siis sinä perheen äitinä? Kun viimeksi täällä kävit niin ei susta olis uskonut, että joku päivä susta äiti tulisi,” Felix sanoi. ”Se oli silloin, kun mää olin 13,” Minni sanoi naureskellen. ”Ja te ootte alkanut seurustelemaan?” Felix aloitti. ”15-vuotiaina,” Minni sanoi ja katsahti miestään. ”Kauan te olette olleet naimisissa?” Felix kysyi lähes tentaten. ”Reilu 2-vuotta,” Minni sanoi. ”Ei ihan kolmea, koska meillä oli Nicholas jo ennen kuin mentiin naimisiin,” Turbo sanoi. ”Mutta hyvän aikaa jo,” Felix sanoi. ”Yli kymmenen vuotta katseltu toisiamme,” Minni totesi. ”Siis tää on ihan uskomatonta,” Felix sanoi. ”No joo,” Minni sanoi ja katsahti miestään. ”Mutta mitä te nyt täällä teette?” Felix kysyi. ”Siitä me haluttiinkin puhua,” Minni sanoi. ”Vinski olisi kosimassa tyttöystäväänsä ja me tarvittaisiin nuoria meidän suunnitelmaan mukaan,” hän jatkoi ja selitti tilanteen miehelle. ”Okei,” Felix sanoi. ”Meidän pitäisi järjestää latotanssit tai oikeastaan nuoret saisi järjestää ne. Vinskin tarkoitus olisi kosia naistaan tansseissa, mutta luonnollisista syistä me ei voida olla kotoa pois,” Minni selitti. ”Koska se olisi liian ilmiselvää, että te salaisitte jotain,” Felix sanoi. ”Juuri niin,” Turbo jatkoi. ”Miten te aioitte saada nuoria mukaan tähän?” Felix kysyi. ”Me ollaan yhteistuumin mietitty, että jokainen meistä ottaa viisi tai kuusi nuorta niin sanotusti hallintaansa. Nuori voi olla henkilökohtaisesti siten siihen omaan mentoriinsa ja näin ollen saadaan hommaa jaettua. Jotta nuoret saadaan kiinnostumaan tästä, niin me maksetaan jokaiselle nuorelle 9 grediä tunnilta,” Minni selitti. ”No tuo kuulostaa hyvältä idealta,” Felix sanoi innoissaan. ”Niin heti kun otettiin raha puheeksi,” Vinski sanoi naureskellen ja saaden kaikki muut nauramaan. ”Täällä on nyt sellainen 30 nuorta, te voitte mennä keskustelemaan heidän kanssa asiasta,” Felix sanoi. ”Sitten mennään,” Minni sanoi ja nousi seisomaan. ”Mää voin ottaa noi jokka pelaa palloa,” Moto sanoi. ”Sisällä on tyttö porukka muuten,” Felix sanoi. ”Mää voin ottaa heidät,” Minni sanoi ja lähti sisälle. ”Mää tuun kanssa katsoon onks sie muita,” Vinski sanoi ja lähti naisen perään. ”Pete!” Turbo huusi ja lähti nuorukaista kohden. Minni ja Vinski oli saapunut sisälle. ”Noora istuu näköjään tuolla,” Minni sanoi. ”Ai siis kuka?” Vinski kysyi. ”Meidän kesätyöntekijä,” Minni sanoi. ”Ei kun niin olikin,” Vinski sanoi. ”Pelihuoneessa tuntuu olevan joku, jos sen käyt katsomassa,” Minni sanoi. ”Joo totta kai,” Vinski sanoi ja lähti pelihuoneeseen.
(Minni): ”Moi tytöt!”
(nuoret): ”Hei!”
(Turbo): ”Nyt olis sellanen tilanne…”
(Moto): ”Että minä ja mun kaverit…”
(Vinski): ”Tarvittais teidän apua…”
(Minni): ”Kuulostaisko lisätienisti ennen varsinaisia kesätöitä hyvältä idealta?”
(nuoret): ”Joo kai,”
(Vinski): ”Halaisitteko te…”
(Turbo): ”auttaa meitä…”
(Moto): ”Järjestämään uudet latotanssit,”
(Minni): ”Tienaisitte jokainen 9 grediä tunnilta. Miltä kuulostaisi?”
(nuoret): ”Hyvältä,”
(Turbo): ”Mutta te ette saisi kertoa kenellekään, että me ollaan palkattu teidät…”
(Moto): ”Onnistuisko tälläinen?”
(nuoret): ”Joo,”
(Minni): ”Mennään ulos ja kerätään kaikki halukkaat kokoon,”
 

Minni ja jätkät pääsivät nuorten kanssa ulos. ”Ketkä kaikki olisi halukkaita lähtemään mukaan?” Minni kysyi. ”Turbo nopea laskutoimitus,” hän jatkoi. ”23,” Turbo sanoi. ”Kolmelle tulee kuusi ja yhdelle viisi nuorta,” Minni laski nopeasti. ”Sopivat koot,” Turbo sanoi. ”Jakaantukaan kuuden hengen ryhmiin, yhteen tulee viisi,” Minni huusi nuorille. ”Onko teillä vielä viime kerran tansseista tavaraa jäljellä?” Minni kysyi ja katsoi nuoria. ”Kaikki valot ja istuimet on, sekä suurin osa koristeista on nuorten tilan varastossa,” Noora vastasi. ”Ja ne on suurin osa muokattavissa hieman, niin ei ole aina samaa,” Pete jatkoi. ”Loistavaa, koska jos me annetaan teille aika. Niin olisiko ei nyt viikonloppuna vaan sitä seuraavana viikonloppuna latotanssit valmiina?” Minni kysyi. Nuoret katsoivat hetken toisiaan ja nyökkäsivät hyväntuulisena. ”Tuttu homma niin kaikki järjestyy nopeasti,” Noora totesi. ”Loistavalta kuulostaa,” Felix sanoi hymyillen naisen vieressä. ”Te saatte meistä mentorinne. Jos tulee asiaa tai asioita mitä pitää hankkia niin soittakaa sille omalle mentorillenne, koska me ollaan samassa paikassa ja pystytään keskustelemaan keskenämme,” Minni selitti. ”Te saatte meidän puhelinnumerot siis sitä varten,” Turbo jatkoi. ”Onko nyt jo jotain mitä me voitais hankkia?” Minni kysyi. ”Joo lamppuja. Meillä on sellaisia koriste lamppuja ja niissä on vika, että ne toimii hetken ja sitten ne sammuu yht’äkkiä,” Noora sanoi. ”Heittäkää ne vanhat pois. Me ostetaan teille ihan uudet, koska ne on sellaisia että ne voi aiheuttaa vaaratilanteen pahimmassa tapauksessa,” Turbo sanoi isällisesti. ”Me hankitaan kaikki tarjottavat ja maksetaan teidän palkat kun hommat on hoidossa,” Minni sanoi. ”Eli kirjatkaa tuntimääränne aina johonkin ylös, että mekin nähdään paljon te ootte tehnyt tunteja,” Moto selitti. ”Rahaa tulee saman verran mitä enemmän teette yhteistyötä,” Vinski sanoi. ”Onks kaikki selvää?” Felix varmensi nuorilta. ”Eli me ei saada kertoa kenellekään, että tää on teidän idea?” Noora varmensi. ”Ette. Sanotte vaikka, että järjestätte ennen töitä kesä latotanssit,” Minni sanoi. ”Minni on huijausten mestari,” Felix sanoi. ”Sitäkään ei tartte kertoa kenellekään,” Minni sanoi naureskellen. ”Pystyykö joku teistä tulemaan kaupalle hakeen ne lamput tänne ja kokeilemaan että ne toimii,” Turbo kysyi. ”Mää voin tulla,” Pete sanoi ja nappasi pyöränsä matkaan. ”Okei ja me ostetaan teille vihkot muuten, että saatte aloittaa tunti laskelman saman tien. Kun saatte ne käteen, laittakaa niihin etu- ja sukunimi sekä tilinumero valmiiksi,” Minni sanoi. Nuoriso nyökkäsi tyytyväisenä. He kiittivät koko porukkaa ja Felixiä yhteistyöstä. Minni ja jätkät lähtivät takaisin autolle. ”Seuraavaksi kauppa,” Minni sanoi. ”Aijjai kenraali,” Turbo sanoi ja nousi valkoisen maasturin kyytiin. Kaupalle päästyään he ostivat kaikki tarvikkeet ja antoivat Petelle nuorten tarvitsemat tavarat. ”Soittakaa, jos tulee jotain,” Minni sanoi. ”Joo soitellaan,” Pete sanoi ja lähti polkemaan takaisin nuorisotilalle. ”Mennäänkö käymään tuossa ostarilla Minni?” Vinski kysyi. ”Mihin sää Minniä tarvitset?” Turbo kysyi ja nappasi vaimonsa kainaloon. ”Mää haluaisin apua sormuksen hankinnassa,” Vinski sanoi. ”Menkää te tuohon maalaiskahvilaan sillä aikaa, kun me ajetaan nopeasti kaupungin ostarille,” Minni sanoi. ”Tai sitten me mennään ostarin kahvilaan,” Turbo sanoi. ”Ihan kuinka vaan,” Minni sanoi. He ajoivat pienen välimatkan päässä sijaitsevaan isompaan kaupunkiin ja läheiselle ostoskeskukselle. ”Nähdään tunnin kuluttua,” Minni sanoi ja suukotti miestään. ”Pitäkää hauskaa,” Turbo sanoi ja lähti Moton kanssa toisaalle. ”Mää olin jopa yllättynyt, että Vinski haluaa kosia Santtua,” Moto sanoi. ”MMmm samoin, mutta toisaalta onhan ne jo pidempään tunteneet,” Turbo sanoi. ”Todella miehinen teko,” Moto totesi. ”Jep,” Turbo sanoi hymyillen. Minni ja Vinski oli ennättänyt jo läheiselle korukaupalle. ”Moikka!” myyjä sanoi. ”Hei,” Minni ja Vinski sanoi yhteen ääneen. ”Miten mää voisin olla avuksi?” myyjä kysyi hymyillen. Minni katsoi Vinskiä hymyillen. ”Mää haluaisin hankkia mun tyttöystävälle kihlasormuksen,” Vinski sanoi. ”Okei,” myyjä sanoi ja alkoi kaivamaan lasin alta sormuksia. ”Haluakko toimia koekaniinina? Sulla ja Santulla on aika samankokoiset sormet,” Vinski kysyi tunnustellen Minnin kättä. ”Mikäs siinä,” Minni sanoi. ”Minkälaista sormusta olet ajatellut?” myyjä kysyi. ”Jotain mikä kuvaa Santtua,” Vinski totesi. ”Okei. Kerro Santusta. Minkälainen hän on?” myyjä kysyi. ”Santtu aurinkoinen, energinen ja aina valmis joka tilanteeseen. Ei mikään hirveä helyihminen, joten mitään massiivista sormusta en halua,” Vinski sanoi. ”Tosi kauniisti sanottu,” Minni sanoi. ”Kiitos,” Vinski sanoi hymyillen. ”Tässä levyssä on enemmän yksi sydämisiä sormuksia. Ja sitten on maksimissaan kolmea timanttia eli yksi iso ja kaksi pienempää reunoilla. On pyöreä, neliskulmaista ja pisaranmuotoista timanttia,” myyjä sanoi. ”Liian iso valikoima,” Vinski sanoi hieman paniikissa. ”Aloitetaan pyöreistä,” Minni sanoi, rauhoittaen tilanteen. He katselivat jonkin aikaan sormuksia ja lopulta Vinski oli haltioissaan yhdestä sormuksesta. ”Saanks mää kokeilla tätä sun sormeen?” Vinski kysyi, kun sai sanoja suuhunsa. Minni hymyili lempeästi miehelle ja riisui omat sormuksensa hetkeksi pois. Vinski pujotti sormuksen naiselle. ”Se on täydellinen,” Vinski sanoi, kun koko oli oikea. ”Onko se sun sormuksesi?” myyjä kysyi. ”Kyllä,” Vinski sanoi ja sai myyjältä ja Minniltä taputukset. ”Haluatko vielä oman sormuksen?” myyjä kysyi ja pakkasi sormuksen vaaleanpunaiseen rasiaan. ”Joo, haluan ihan perussormuksen,” Vinski sanoi ja myyjä kaivoi miehille suunnatut sormukset. ”Tuo on ihan sun näköinen,” Minni sanoi ja osoitti yhtä sormuksista. ”Se on hieno,” Vinski sanoi ja katseli sormusta. ”Tää se on,” Vinski sanoi ja ojensi sormuksen naiselle. Vinski maksoi ostoksensa ja he lähtivät etsimään Turboa ja Motoa. Kaksikko istuikin läheisessä kahviossa. ”Hei! Löytykö sopivat?” Moto kysyi, kun näki kaksikon. ”Joo ihan täydelliset, nyt tää tuntuu vaan entistä todellisemmalta,” Vinski sanoi. ”Hyvin se menee,” Turbo sanoi ja nousi seisomaan. He kiittivät tarjoilijaa ja lähtivät takaisin talolle. 
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkisfan

avatar

Viestien lukumäärä : 140
Join date : 25.08.2016

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    Pe Toukokuu 05 2017, 14:18

Osa 2 lue aikaisempi ensin Smile 




”Hirveän kauan ne viihtyy yhdellä kauppareissulla,” Milva totesi. ”No kyllä ne sieltä tulee,” Marie totesi ja kitki rikkakasveja talon etuterassin edestä olevasta kukkapenkistä. Anni heijaisi pientä veljenpoikaansa sylissään. Nicholas nukkui päiväunia Minnin ja Turbon huoneessa heidän sängyllään. Samoin teki myös Vilhelmiina. ”Mutta outoa silti,” Santtu jatkoi. ”Tuolta ne tulee,” Anni sanoi ja nyökkäsi portin suuntaan. ”Missä te viivyitte?” Milva kysyi. ”Ei ollut kaikkia tarvittavia niin oli pakko käydä isommassa kaupungissa,” Moto vastasi ja nosti pari muovikassia takakontista. ”Mitä me tehdään tänään?” Anni kysyi ja antoi odottaville käsille pienen pojan. ”Äidin muru. Olitteko te veikan kanssa nätisti?” Minni kysyi ja suukotti pientä poikaansa. ”Oli nätisti. Nicholas nukkuu teidän sängyllä. Pienokainen ei jostain syystä halunnut nukkua hirveästä,” Anni sanoi. ”Joo nukkuu sellaisia pätkiä ja mikään muu ei kelpaa kuin syli,” Minni sanoi ja sai naisen nyökkäämään. ”Tosa,” Turbo sanoi ja ojensi naiselle karkkipussin. ”Kiitos,” Anni sanoi ja halasi veljeään. ”Me ajateltiin tehdä tänään kiviuuni pizzaa,” Vinski sanoi ja nappasi naisen kainaloonsa. ”Mitä kaikkea te ostitte?” Milva kysyi. ”Kaikkea hyvää, kun lapset ovat menneet nukkumaan on aikuisten ilta,” Moto sanoi. ”Kuulostaa hyvälle,” Milva sanoi ja auttoi miestään. ”Isi mää sain tänään monta maalia,” Eeli sanoi hengästyneenä. ”Susta tulee hyvä jalkapalloilija vielä,” Moto sanoi ja pörhensi poikansa hiuksia. ”Autakko sää Eeli tekemään pizzaa?” Milva kysyi ja katsahti poikaansa. ”Joo,” Eeli sanoi ja juoksi sisälle. He leipoivat pizzapohjat valmiiksi ja lämmittivät kiviuunin. He viettivät aikaa keskenään pelaillen erilaisia pelejä. Ulkona oli juuri alkanut satamaan ja erilaiset lautapelit olivat kaikkien mieleen. Niin isot, kuin pienetkin osasivat pelejä. Minni huolehti äitinsä kanssa pizzoista, vaikka kiviuunin käyttö ei vaikeaa ollutkaan. Nicholas ja Vilhelmiinakin oli herännyt päiväuniltaan. Kumpikin pienokainen heräili rauhassa isiensä sylissä. Ruoan tullessa uunista porukka söi ja vietti yhteistä aikaa. Iltapäivä ja ilta meni rauhallisesti. Sateen helinä kattoparruja ja puuosia vasten oli oikeastaan hyvin rauhoittava. Yhdeksään mennessä lapset oli laitettu nukkumaan yläkertaan ja aikuiset saivat viettää omaa aikaansa. Pienokainen keinui omassa keinussaan vielä alakerrassa. ”Ja sitten, mää lensin nokalleni, kun yritin pitää hirveää kiirettä niiden työkalujen viemisen kanssa,” Santtu selitti sai muut nauramaan. ”Mutta tossa olisi voinut oikeasti sattua pahastikkin,” Minni sanoi miehensä kainalossa. ”No joo, mutta oli se silti niin huvittava tilanne,” Santtu sanoi naureskellen. ”Äiti,” kuului yläkerrasta parvelta. Pieni poika katsoi kaiteen läpi alas aikuisia surkean näköisenä. ”Mikä hätänä Nicholas?” Minni kysyi. ”Mua sattuu,” hän totesi. ”Mihin sua sattuu?” Minni kysyi välittävästi. ”Korvaan,” Nicholas sanoi ja piteli toista korvaansa. ”Tuu näyttämään,” Minni sanoi. ”Portti on kiinni,” Nicholas sanoi. Minni tökkäsi miestään siihen malliin, että menisi lapselle avaamaan portin. Turbo haki pojan alakertaan. ”Kumpaan korvaan sua sattuu?” Minni kysyi. ”Tähän,” Nicholas sanoi ja näytti oikeaa korvaansa. Minni käänsi poikaa valoa kohden ja katsoi korvaan. ”Hieman punoittaa. Mitä sanot Anni?” Minni kysyi ja katsoi naista. Anni nousi tarkistamaan pojan korvaa. ”Pieni tukos näyttäisi olevan sisäosassa. Alkava korvatulehdus,” hän totesi. ”Mulla on Nicholakselle lasten särkylääkettä. Jos annetaan sitä yöksi ja huomenna menisitte lääkärille hakemaan antibiootit,” Marie sanoi ja nousi seisomaan. ”Sopii,” Minni sanoi. Nicholas oli hieman vaikeana isänsä sylissä. ”Tässä,” Marie sanoi ja kaatoi Nicholaksen suuhun kirkasta nestettä. ”Nielaise niin saat sitten mehua,” Minni sanoi. Nielaistuaan pahanmakuisen nesteen sai hän hieman mehua päälle. Minni puolestaan vei pojan takaisin nukkumaan ja kertoi isän ja äidin tulevan kanssa kohta nukkumaan. Hän myös kertoi, että menisivät huomenna lääkäriin hakemaan korvalääkettä kipeään korvaan. Nicholas nyökkäsi äidilleen hyväntuulisena ja kömpi sänkyynsä. Minni peitteli pojan ja suukotti hyvän yön suukon tämän otsalle ja palasi alakertaan hetkeksi. Aikuiset viettivät vielä hetken alakerrassa, kunnes menivät nukkumaan. Minni ja Turbo peittelivät toisenkin poikansa ja kapusivat sänkyyn. Nicholas ähisi unissaan sängyssään. ”Nicholasta sattuu ihan oikeasti,” Minni sanoi. ”Mmm, eihän se hetkeen ole ollutkaan kipeä,” Turbo totesi ja sammutti yöpöydän lampun. ”Lähetäänkö me kumpikin huomenna lääkäriin?” Minni kysyi. ”Mennään, vaan. Otetaan pienokainenkin mukaan,” Turbo sanoi ja nosti lasinsa pöydälle. Minni kiintyi miehen lihasten päälle, joka otti hänet hellästi kainaloonsa. ”Onneks Nich sanoi, että sitä sattuu,” Minni sanoi. ”Niimpä!” Turbo sanoi. ”Nukutaan nyt niin päästään huomenna lähtemään,” hän jatkoi ja suukotti vaimonsa otsaa. ”Hyvää yötä,” Minni sanoi. ”Hyvää yötä kulta,” Turbo sanoi.
 
 
Aamulla Minni heräsi ajoissa pienokaisen kanssa ja herätti sekä Turbon, että Nicholaksen. Nicholas oli herännyt useamman kerran yössä kipeän korvan takia ja oli ruokahaluton ja hyvin itkuinen. ”Kohta lähetään lääkäriin Nicholas,” Minni sanoi pojalle, joka istui isänsä sylissä pienesti nyyhkien. ”Ollaanko me valmiita?” Turbo kysyi. ”Joo, syödään kunnon aamupala sitten, kun tullaan takaisin,” Minni sanoi. ”Joo, sopii,” Turbo vastasi ja nosti pojan autoon. Minni kiinnitti turvakaukalon toiselle puolelle autoa ja olivat valmiita lähtemään kohti terveysasemaa. Maantien vieressä käveli kaksi tuttua naista, kohti Minnin lapsuuden kotia. Minni tervehti kaksikkoa, jotka olivat hämmentyneitä. ”Joko ne lähtivät?” Sofia kysyi. ”Kyllä Marie sanoi heidän olevan pidempään,” Ester sanoi ja kaksikko kiiruhti kohti taloa.
           Minni ja Turbo olivat taasen päässeet terveysasemalle. Minni kaivoi rahapussistaan Nicholaksen henkilökortin ja nosti toisen poikansa takapenkiltä mukaan. ”Täällä on täyttä,” Turbo totesi ja näki enimmäkseen vanhempia hiiriä. ”No joo, mutta pakko Nicholakselle on saada lääkäri,” Minni sanoi ja laski pienokaisen kantokopan lattialle. ”Hei. Kuinka voin auttaa?” hoitaja kysyi. ”Meidän kolme vuotias poika on eilisestä asti valittanut oikeaa korvaansa. Nyt yön aikana pahentunut,” Minni selitti ja ojensi pojan kortin hoitajalle. ”Lääkärille pitäisi päästä?” hoitaja kysyi. ”Joo mielellään,” Minni sanoi. ”Jonotus aika yli puoli tuntia,” hoitaja sanoi. ”Juu meillä ei ole kiire minnekään,” Minni sanoi. ”Voitte mennä odottamaan,” hoitaja sanoi. ”Mennään tuonne päin,” Minni sanoi. Turbo otti kummatkin pojat kantoonsa ja lähti kohti odotusaulaa. ”Pitää varmaan käydä apteekissa tän jälkeen?” Turbo kysyi. ”No todellakin. Pitää katsoa myös jotain jäähdyttävää suihketta. Ilmat vain kuumenee taas,” Minni sanoi. ”Joo niin pitää,” Turbo vastasi. ”Isi,” Nicholas sanoi ja nyki tämän paitaa. ”Mitä?” Turbo kysyi ja silitti tämän selkää. ”Saanko mää mennä tohon?” hän kysyi ja näytti leikkipöytää. ”Mene vain,” Turbo sanoi ja laski pojan sylistään. ”Voi toista, kun se yrittää olla reipas,” Minni sanoi ja nojasi miehen olkapäähän. ”Mmm. Mennäänkö aamupalalle siihen maalaiskahvilaan mitä eilen ehdotit?” Turbo kysyi ja sai naisen nostamaan katseensa. ”Mennään vain,” Minni sanoi. Ähinä kaukalosta sai heidän huomion. Turbo avasi vyöt ja nosti pienokaisen syliinsä, joka kipristi varpaitaan. Turbo suukotti tätä kevyesti ja laittoi jatkamaan uniaan rintakehänsä päälle. He saivat huomiota eräältä vanhalta pariskunnalta, jotka katselivat ihastuneena pienokaista. ”Hän ei taida olla kovinkaan vanha,” nainen totesi. ”Viidenpäivän ikäinen,” Minni sanoi hymyillen. ”Juu niin arvelinkin,” nainen sanoi. ”Oletteko täältäpäin? En muista nähneeni teitä aikaisemmin,” mies kysyi. ”Mun lapsuuden koti on täällä. Ollaan viettämässä kesälomaa, mun vanhempien luona,” Minni sanoi. ”Onko vanhemmillasi tila?” mies kysyi. ”Joo on,” Minni sanoi. ”Aijjaa kenenkäs tyttöjä sitä ollaan,” nainen kysyi ”Oon kotoisin Von Vimer’s farmilta,” Minni sanoi. ”Marie ja Hans Milaniuksen tytär?” pariskunta kysyi hämmentyneenä. ”Sama nainen,” Minni nyökkäsi. ”Juu nyt minä muistan sinut. Olit se rohkea, joka lähti armeijaan,” mies sanoi. ”Niin, tällaisessa kylässä ei pysy mikään salassa,” Minni sanoi hieman epävarmana. ”Juu ei,” nainen vastasi. ”Nicholas Thremes,” lääkäri huusi ovelta. ”Nich tule!” Minni sanoi ja nousi seisomaan. Turbo otti vauvan kantoonsa ja Minni haki Nicholaksen pöydän äärestä. ”Kaikkea hyvää,” nainen totesi. ”Kiitos,” Minni sanoi. ”Heippa! Sää olet ilmeisesti Nicholas?” lääkäri kysyi pojalta, joka ujosteli äitiään vasten. Minni nosti pojan syliinsä lääkäriin päin. ”Sulla oli korva kipeä?” lääkäri kysyi ja katsoi poikaa, joka nyökkäsi vaimeasti. ”Kumpi korva?” lääkäri kysyi ja Nicholas katsoi äitiään. ”Sää menetit puhekyvyn jonnekin,” Turbo totesi naurahtaen. ”Oikea korvaa hän eilen näytti,” Minni vastasi pojan puolesta. ”Katsotaahan,” lääkäri sanoi. Minni käänsi poikaa sylissään. Jännitys sai Nicholaksen purskahtamaan itkuun ja kipeän korvan tarkkailu ei tuntunut myöskään mukavalta. ”Joo, korvakäytävä on tulehtunut. Katsotaan myös toinen korva,” lääkäri sanoi ja Minni käänsi pojan sylissään. ”Tämä korva on ihan puhdas,” lääkäri sanoi ja rupesi kirjoittamaan reseptiä. ”Nyt sulla ei ole mitään hätää. Mennään hakemaan lääkettä, niin korva paranee,” Minni sanoi ja pyyhki pojan kasvoja. ”Viikon antibiootti kuuri nesteenä kaksi kertaa päivässä. Voi laittaa puuron tai jugurtin sekaan,” lääkäri sanoi ja ojensi reseptin Minnille. ”Kiitos,” Minni sanoi. ”Ja vielä ennen kuin lähette, niin Nicholas saa täältä valita tarran,” lääkäri sanoi ja näytti pientä kippoa missä oli erilaisia tarroja. Nicholas katsoi purkkia. Hän kaivoi purkista hienon kiiltävän tarran, jossa oli moottoripyörä. ”Ompa hieno. Kuinka sanotaan?” Minni vastasi ja laski pojan sylistään. ”Kiitos,” Nicholas sanoi reippaana. ”Ole hyvä,” lääkäri sanoi. Minni ja Turbokin kiitti lääkäriä ja poistuivat huoneesta. Nicholas piti kiinni tiukasti tarrastaan. He kävelivät ensin apteekkiin hakemaan Nicholaksen lääkkeen ja sen jälkeen maalaiskahvilaan aamupalalle. He istuivat ulos kauniin ilman takia. ”Me unohdettiin se suihke,” Minni sanoi, kun pääsi pöytään. ”Haetaan sitten, kun lähdetään tästä,” Turbo sanoi ja sekoitti Nicholaksen puuroa. ”Laitetaan heti tätä,” Minni sanoi ja luki lääkepurkin pakkaus selosteen. Hän kaatoi tummaa nestettä puuron sekaan. He nauttivat aamupalastaan, kunnes vaalean beige mies käveli heidän ohitseen ja tuijotti Minniä pitkään. ”Minni?” mies kysyi, kun tunnisti naisen. ”Nooa?” Minni kysyi epäuskoisena. Mies oli Minnin ikäinen ja pituinen, jolla oli vihreät hiukset, jotka oli nostettu pystyyn pään päälle. ”Mitä sulle kuuluu?” Nooa kysyi tunkeilevasti, eikä välittänyt siitä, että nainen oli perheensä kanssa viettämässä yhteistä aikaa. Hän halasi naista, joka näytti hieman ahdistuneelta tilanteesta. ”Kiitos, ihan hyvää. Mitäs sulle?” Minni kysyi ja irrottautui miehen otteesta. ”Mitäs tässä? Ei kummempia,” Nooa sanoi nyökkäillen. ”Okei,” Minni vastasi, kun ei enää tiennyt mitä olisi vastannut. ”Sää oot yhtä kaunis, kun silloin viimeksi kävit täällä,” Nooa sanoi ihailevasti. ”Siitä on 14 vuotta,” Minni sanoi ja katsoi miestä. ”No joo, mutta silti,” Nooa sanoi innoissaan. ”Ihanaa, että sää olet kohtelias, mutta mää oon mun perheen kanssa aamupalalla. Joten saammeko jatkaa rauhassa?” Minni kysyi ja näytti seuruettaan. ”Siis ookko sää varattu? Ou mään, mää myöhästyin,” Nooa sanoi ja poistui epäuskoisena paikalta. Minni katsoi hymyillen Turboa. ”Sun joku entinen kesäheila?” hän kysyi ja sai Minniltä katseen. ”Se oli joskus, muhun todella paljon pihkassa ja yritti vaan iskeä mua. Ollaan siis nähty kerran nuorisotilalla,” Minni selitti. ”Juu totta kai. Ja joskus pihkassa,” Turbo sanoi ilmeillen naiselle ja sai Minnin potkaisemaan tätä pienesti sääreen. ”Miksi sää kiusaat mua?” Minni kysyi. ”Koska sää oot mun rakas,” Turbo sanoi hymyillen. ”Enkä mää kiusaa sua, kuhan härnään,” hän jatkoi. ”Ketään ei saa kiusata!” Nicholas sanoi tiukasti. ”Ei niin,” Minni sanoi ja siirsi pojan hiuksia pois kasvoilta. Syötyään he lähtivät ”Ja miten niin sun?” hän jatkoi. ”Sää oot mun,” Turbo sanoi ja nosti tämän kättä suudellakseen sitä. Minni hymyili miehelle ja pyöritti pienesti päätään. ”Ootko sää ollut joskus mustasukkainen?” Minni kysyi. ”Ehkä ajoittain,” Turbo sanoi ja sai naisen suukottamaan tätä poskelleen, kun lähti viemään astioita paikoilleen. Turbo sulki vauvan turvavyöt ja nosti kopan kantoonsa. ”Tule Nicholas,” Turbo sanoi ja ojensi lapselle kätensä. Nicholas otti pöydältä tarransa ja tarrasi isänsä käteen kiinni. Hän nosti pojat auton kyytiin valmiiksi. Minni oli käymässä vielä nopeasti apteekissa. Piakkoin he pääsivät lähtemään takaisin talolle. ”Ostin korvavahaakin, jos Nicholas haluaa olla uima-altaassa ulkona,” Minni sanoi. ”Hyvä,” Turbo sanoi ja lähti ajamaan kohti taloa.
 
 
”Siis mitä te teette?” Marie kysyi hämillään, kun oli juuri herännyt. ”Tehtiin teille aamupala valmiiksi,” Ester sanoi. ”Okeiiii,” Marie sanoi epävarmana. ”Mihin Minni ja hänen se mies meni? Ei kai ne lähtenyt?” Sofia kysyi. ”Ei kai ne tehnyt mitään sopimatonta?” Ester jatkoi kauhistuneena. ”Jos satutte muistamaan, niin Minni ja Turbo on naimisissa. He eivät voi tehdä mitään sopimatonta,” Marie sanoi. ”Ai niin, kun he ovat naimisissa,” Ester sanoi. ”Juu juu niin hän se oli,” Sofia sanoi. ”Niin ja se heidän pienokaisen kuolemakin,” Ester sanoi. ”Mmm siitäkin on jo vuosi,” Marie sanoi, kun muistot siitä päivästä muistui hänen mieleensä. ”Onko siitäkin jo niin kauan?” Ester kysyi. ”On ja nyt heillä on uusi pienokainen,” Marie sanoi. ”Ai tulossa?” Sofia kysyi innoissaan. ”Onko Minni raskaana? Miksi et ole kertonut?” Ester kysyi. ”Ou hei!” Hans sanoi yllättyneenä nähdessään sisarensa keittiössä. ”Kerrokko sisarillesi Minnin tilanteesta,” Marie sanoi tuskaisesti ja piteli päätään pöydän ääressä. ”Mitä Minnistä?” Hans kysyi. ”Miksi ette ole kertoneet Minnin olevan jälleen raskaana?” Ester kysyi ja huitaisi veljeään. ”Minni on synnyttänyt, joku viisi päivää sitten,” Hans sanoi. ”MITÄ?” sisarukset älähtivät samaan aikaan. ”Mihin he sitten menivät?” Sofia kysyi. ”Lääkäriin. Heidän vanhempi poikansa valitti eilen illalla korvaansa,” Hans sanoi ja ohitti sisarensa. ”Sieltä he tulevat,” Ester totesi ja katsahti ikkunasta. ”Voi suloisuus. Onko Nicholaskin jo noin iso,” Sofia sanoi hämmentyneenä. ”Onhan se jo kolme vuotias. Täyttää alkuvuodesta neljä,” Marie sanoi. ”No siihen on aikaa vielä,” Sofia sanoi. Sisään päästyään Nicholas juoksi suorinta tietä olohuoneeseen. ”Nicholas kengät,” Minni huusi pojan perään. ”Noo ne lähti jo,” Hans sanoi ja hörppäsi kahvikupistaan kuumaa nestettä. Nicholas katsoi jäljellä olevia piirrettyjä loppuun ja oli heittänyt kenkänsä matolle. ”Hei Minni,” Ester sanoi ja levitti käsiään halaus asentoon. Minni näytti säikähtäneeltä. Hän välitti tädeistään, mutta hän ei pitänyt heidän yllätys visiiteistään. ”Hei,” hän sanoi varovaisesti ja halasi tätiään. ”Sinä se, et vain vanhene,” Sofia sanoi. ”No kiitos vain,” Minni sanoi naurahtaen. Turbo käveli olohuoneeseen. ”Nicholas vieppä kengät eteiseen,” hän sanoi. ”EI!” Nicholas sanoi. Turbo otti pöydältä kaukosäätimen ja sulki television. ”Heiii!” Nicholas huusi. ”Televisio menee päälle, kun olet vienyt kengät eteiseen,” Turbo sanoi. Nicholas otti tympeentyneenä kenkänsä ja vei ne eteiseen. ”Hyvä poika,” Turbo sanoi ja avasi television. ”Turbo tuleeko sieltä vielä lasten ohjelmia?” Eeli kysyi yläpuolelta. ”Tulee, tuu kattomaan,” Turbo sanoi pojalle. ”Voinko mää jättää portin auki?” Eeli kysyi. ”Jätä vain,” Turbo sanoi ja käveli keittiöön. ”Voi kun sinäkin olet vielä niin nuorekas,” Ester sanoi ja halasi miestä tiukasti. ”Ööö kiitos,” Turbo sanoi. ”Ja niin lihaksikas,” Sofia sanoi ja tarttui tämän käsipuoleen. ”Ja komea,” Ester sanoi ja tarrasi tämän toisesta kädestä. ”Ja mun aviomies,” Minni sanoi ja katsoi kaksikkoa kulmiensa alta. ”Oih älä ole kulta mustasukkainen. Kyllä me se tiedetään,” Sofia sanoi. Marie nosti kantokopasta pienen pojan. ”Voi herran jumala!” Ester sanoi innoissaan ja irrottautui miehestä sadas osa sekunnissa. Kumpikin nainen katseli pientä poikaa ja Minni kiintyi mieheensä, halaten tätä tiukasti. Nicholas juoksi yht’äkkiä keittiöön. Ja oli juoksemassa takaisin kunnes isänsä kaappasi tämän syliin. ”Mitä sää teet? Mitä sää teet?” hän hoki pojalle nauraen, kun piteli tätä käsillään ilmassa. Nicholas nauroi hyväntuulisena. Turbo heitti pojan muutaman kerran ilmaan ja sai tämän oikein hekottamaan. Muutama pusu leuan alle ja hän päästi syvää henkeä vetävän lapsen alas. ”Isi on ihan höpsö,” Minni sanoi. ”Niin on,” Nicholas sanoi ja juoksi olohuoneeseen. ”Lääke taitaa vaikuttaa. Jo,” Minni sanoi miehelle, joka vastaukseksi suukotti tätä. ”Niin taitaa,” Turbo vastasi. Aamupäivä meni sutjakasti. Nuoret soittivat Minnille muutamaan otteeseen samana päivänä ja pyysivät uusia tuolin päällisiä. Minni lupasi nuorille, että hän laittaa yhdelle rahaa tilille ja he voisivat itse mennä ostamaan tarvikkeita lisää. Tämä tietysti sopi nuorille hyvin, kun Minni mainitsi, että hänen poikansakin oli kipeä. Päivät menivät sutjakasti erilaisten askareiden parissa.
 
 
Seuraavan viikon alussa Vinskin jännitys, vain kasvoi ja hermoili Minnille ja Turbolle mitä nainen mahtaa vastata hänen kosintaansa. ”Rauhoitu nyt,” Minni sanoi yrittäen toppuutella miestä. ”En mää voi. Mitä se vastaa mulle? Mitä jos se ei tän vaivan jälkeen suostukkaan?” Vinski hermoili ja pyöri ympyrää huoneessa. Hans oli halunnut opettaa Eelille ja Nicholakselle ratsastusta linnuilla. Kaikki loput aikuiset olivat paikalla seuraamassa vieressä. Minnin ja Turbonkin piti mennä paikalle, rasvattuaan ensin pienokaisen, mutta Vinski oli ennättänyt paikalle, juuri kun heidän piti ulos lähteä. ”Vinski rauhoitu. Miksi Santtu ei suostuisi?” Turbo sanoi ja nosti poikansa syliinsä. ”En mää tiiä. Mitä jos se ei oo tosissaan mun kanssa?” Vinski sanoi. ”Vinski usko mua. Santtu välittää susta ja sää välität siitä. Ei ole mitään syytä, jos Santtu ei suostuis,” Minni sanoi ja pysäytti hiiren liikehdinnän. ”Niimpä. Te rakastatte toisianne,” Turbo jatkoi. ”Miten sää selvisit silloin kosinnasta?” Vinski kysyi ja katsoi hätääntyneenä veikkaansa. ”Mää vaan tein sen. Tosin siihen vaikutti sekin, että Marie oli juuri antanut luvan mulle kosia Minniä,” Turbo sanoi. ”Ja jos mää rehellinen oon niin enemmän mua hääpäivä jännitti, kuin kosinta,” hän jatkoi ja katsoi hymyillen vaimoaan. ”Oikeasti?” Vinski kysyi ja sai veikkansa nyökkäilemään. ”Ehkä mää selviä siitä,” Vinski sanoi rohkaistuneena. ”Kyllä sää selviät. Mutta saat hoitaa mun kanssa yhden jutun,” Minni sanoi. ”Ai minkä?” Vinski kysyi hämmentyneenä. ”Santtu puhui sen sisaresta Carolinasta. Meidän pitää ottaa häneen jonkilainen yhteys,” Minni sanoi. ”Aa kyllä me Carolina tiedetään,” Vinski sanoi. ”Tiedän, mutta olis varmasti rohkaisevaa, jos hänkin olisi paikalla,” Minni sanoi ja katsoi miestä hymyillen. Vinski nyökkäsi tälle hyväntuulisesti. ”Meidän pitää meinaan mennä käymään siellä ladolla. Nuoret pyysi taas apua,” Minni sanoi. ”Okei. Oliks jotain suurta?” Turbo kysyi. ”Ei. Jotain, että niillä loppui pituus kesken,” Minni sanoi. ”Hahha okei,” Turbo sanoi. ”Tuutteks te?” Nicholas kysyi ovelta, pienet cowboyn vaatteet päällään. ”Tullaan tullaan,” Minni sanoi ja silitti pojan hiuksia, joka lähti alakertaa kohden. ”Pärjäättekö te Vinskin kanssa kahdestaan?” Turbo kysyi. ”Joo. Sää saat jäädä lasten kanssa tänne,” Minni sanoi. ”Vai otatko pikkuveijarin mukaan, niin voidaan mennä Nicholaksen kanssa ongelle?” Turbo kysyi. ”Ei sen väliä. Kyllä sekin käy,” Minni sanoi. ”Äiti kato!” Nicholas huusi punaisen linnun selässä. ”Pidä lujasti kiinni,” Minni sanoi. ”Missä te viivyitte?” Santtu kysyi ja katsoi valkoista miestä. ”Vinski rikkoi meidän sälepohjan sängystä. Mennään ostamaan uus, kun ollaan päästy tästä ratsastus hommasta,” Minni sanoi pelastaen tilanteen. ”Miten sää sen sillein rikoit?” Santtu kysyi. ”Painittiin vähän liian kovaa Turbon kanssa,” Vinski sanoi, vetäen myös Turbon tähän juttuun. ”Oikeasti Minni?” Santtu kysyi hämmentyneenä. ”Jep,” Minni sanoi napakasti. Nicholas ja Eeli oli hyvin innoissaan ratsastuksesta. ”Tuutko sää jo pois?” Hans kysyi. ”Joo,” Nicholas sanoi. Hans ojensi suitset vaimolleen ja nosti pienen cowboyn ratsailta pois. ”Hans määkin haluan jo pois,” Eeli sanoi, kun Moto pysäytti linnun. Milva puolestaan nosti poikansa linnun kyydistä pois. Nicholas juoksi äitinsä luo iloisena. ”Sitten kun oot iso poika, voit lähteä laukkaamaan,” Minni sanoi ja siveli tämän kasvoja. ”Mää oon iso poika,” Nicholas totesi itsevarmasti. ”Niin sää oot,” Turbo sanoi. ”Mutta silti äidin pikkunen,” Minni sanoi ja suukotti tätä nenänpäähän. ”Mennäänkö Nicholas kalaan tänään?” Turbo kysyi. ”Meinaatteko saada kalaa näin kuumalla ilmalla?” Hans kysyi. ”Ainahan voi yrittää,” Turbo totesi naureskellen. ”Me tullaan kanssa,” Moto sanoi. ”Jooo,” Eeli huusi innoissaan. ”Just oltiin kysymässä teitä mukaan,” Turbo sanoi ja pörhensi tämän hiuksia. ”Ja me lähetään hakemaan uutta säleikköä,” Minni sanoi Vinskille. Turbo ojensi pienokaisen äidilleen, joka nosti tämän autoon. ”Vinski älä ole noin nöyrä,” Milva huusi naureskellen. ”Pakko sitä vähän olla,” Vinski sanoi ja nousi autoon. ”Me tehdään ruokaa sillä välin,” Santtu sanoi Minnille, joka nyökkäsi hyväksyvästi.
          Jonkin matkaa jo ajettuaan Vinski hieman rentoutui. ”Mää luulin jo, että Santtu olis halunnut tulla mukaan,” hän totesi. ”Mutta ne tiesi, että haluan yksin ’’nöyryyttää’’ sua, niin ne ei ängennyt mukaan,” Minni totesi. ”Hankitaanko me oikeasti säleikkö sinne sänkyyn?” Vinski kysyi. ”Ei. Sanotaan vaan ettei löydetty,” Minni totesi hymyillen miehelle. ”Sää oot oikeasti paljon ovelampi mitä voisi uskoa,” Vinski sanoi. ”Mulla on vuosien kokemus,” Minni sanoi ja sai miehen naureskelemaan. Hetken päästä he pääsivät ladolle, jossa liuta nuoria jo odotti. ”Hei miten menee?” Minni kysyi. ”Kiitos ihan hyvää,” nuoret vastasivat. ”Mikä teillä oli täällä hätänä, kun pyysitte apua?” Vinski kysyi, kun käveli jo edempänä nuorten luokse. Minni nosti autosta kantokopan ja käveli miehen perään. ”Me ei ylletä laittaan valoja yhteen kulmaan. Se joka ne viimeksi laittoi muutti kaupunkiin, eikä ehdi auttaa meitä,” Noora sanoi. ”No mennään katsomaan,” Minni sanoi. ”Toitko sää teidän pojan mukana?” yksi ujompi tyttö kysyi. ”Joo, mun ja Turbon nuorempi,” Minni sanoi hymyillen tytölle. ”Mikä sun nimi on?” hän kysyi tytöltä. ”Rosa,” tyttö vastasi. ”Hauska tavata Rosa,” Minni sanoi ja astui ladon sisälle. ”Täällä on upeeta,” Vinski sanoi hymyillen. ”Kiitos,” Noora sanoi hymyillen. ”Toi pitäis saada tonne,” Pete sanoi ja osoitti kattoa. ”Selvä,” Vinski sanoi ja nousi tikapuille. ”Käykö teille muuten, että meidän bändi soittais siellä juhlissa?” yksi toinen poika kysyi. ”Mitä sanot Vinski?” Minni kysyi mieheltä. ”Hä? Ai mitä?” Vinski kysyi. ”Että nuorten bändi soittais juhlissa,” Minni selitti. ”Joo totta kai. Kuulostaa tosi hyvälle,” Vinski sanoi. Ei olisi uskonut, että tuosta rämäpäästä olisi muutamassa vuodessa rauhoittunut suhteellisen helppo kansalainen. ”Sopii,” Minni sanoi. ”Meidän kutsut on täällä. Onko ne hyvät?” Noora kysyi ja ohjasi Minnin pöydän äärelle. ”Ne on täydelliset. Jos viitsitte, niin alkakaa jakaan niitä jo tänään,” Minni sanoi. ”Joo Pete on jo jaellut niitä jo tänään,” Rosa sanoi. ”Joo mulla on tauko vaan menossa,” Pete sanoi. ”Hyvä kun ootte itsenäisiä,” Minni sanoi. ”Ja jakaa niitä muutkin kuin minä,” Pete jatkoi. ”Meillä oli 23 nuorta kun me alotettiin. Ja teitä on viisi täällä. Missäs loput?” Vinski kysyi, kun laskeutui tikapuilta. ”Osa on jakamassa näitä. Osa meni syömään ja osa hankkii tarvikkeita nuorisotilalta,” Noora selitti. ”No sitten,” Minni sanoi. ”Oliks muuta?” Vinski kysyi ja nuoret pyörittelivät vain päitään. ”Me soitetaan Carolinalle,” Minni sanoi. ”Ai ennen kuin lähdetään?” Vinski kysyi ja Minni nyökytteli tälle vastaukseksi. ”Selvä,” Vinski sanoi. ”Jatkakaa te vain,” Minni sanoi ja nuoret lähtivät omiin hommiinsa. Minni ja Vinski kävelivät hieman syrjempään ja istuivat heinäpaalujen päälle. ”Mistä sää sait Carolinan numeron?” Vinski kysyi. ”Mää tein rumasti ja lainasin Santun puhelinta yks kerta, kun se ei huomannut,” Minni sanoi ja selasi puhelintaan, kunnes näytölle ilmestyi Carolina Davidsonin numero. ”Valmiina?” Minni kysyi. Vinski nyökkäsi. ”Haluakko sää puhua?” Minni kysyi. ”Ei puhu sää,” Vinski sanoi. Minni painoi numeroa, joka alkoi hälyttämään. Minni vaihtoi kaiuttimen päälle. ”Tuuut, tuuuuut, tuuuuut, tuuuut…” ”Carolina,” kuului puhelimen toisesta päästä. ”Hei Carolina! Sää et tunne mua entuudestaan, mutta mää olen Carbine Thremes ja mää soittelen sun siskon miehen puolesta,” Minni sanoi esitellen itsensä ja asiansa. ”Okei? Onks Santulla mies?” Carolina kysyi hämillään. ”Itse asiassa on. Sää tiedät Santun kaverit Prätkähiiret,” Minni tiedusteli. ”Joo. Santtu kertoikin heistä,” Carolina sanoi. ”Joo ja nyt on käynyt niin, että Santtu on alkanut seurustelemaan yhden heidän kanssaan reilu pari vuotta sitten,” Minni sanoi ja katsoi Vinskiä joka nyökkäili tämän vieressä. ”Ai?” Carolina sanoi hieman yllättyneenä. ”Sää et sitten varmaan tiennyt sitäkään, että Santtu on muuttanut Marsiin?” Minni kysyi. ”Asuuko Santtu Marsissa?” Carolina kysyi hämmentyneenä. ”Kyllä. Asunut jo tovin. Mutta asia mitä halusin kysyä sulta oli, että haluaisikko tulla yllätysvierailulle Marsiin?” Minni kysyi. ”Marsiin? Miten mää sinne pääsen?” Carolina kysyi. ”Siinä se onkin. Tulisin hakemaan sut. Koska tilanne on se, että sun siskon mies on järjestämässä yllätyskosintaa ja toisena yllätyksenä haluttais, että myös sää olet paikalla,” Minni selitti. ”Oikeasti?” Carolina kysyi. ”Oikeasti,” Minni vastasi. ”ÖÖö… kuulostaa mahtavalta. Joo todellakin mää haluan nähdä, kun mun siskosta tulee onnellinen. Ja varsinkin kun on nähty vaivaa,” Carolina sanoi. ”Sovittu. Mää lähden torstaina hakemaan sua, niin pääset sitten ajoissa perille,” Minni sanoi. ”Okei, joo sopii. Ihan mahtavaa,” Carolina sanoi innoissaan. ”Me nähdään perjantai aamuna sitten,” Minni sanoi. ”Joo selvä. Nähdään,” Carolina sanoi. ”Nähdään,” Minni sanoi, jonka jälkeen linja katkesi. ”Iha mahtavaa,” Vinski sanoi innoissaan. ”Täytyy soittaa Miihkalille ja sanoa, että tulee hakemaan mut,” Minni sanoi ja nappasi pojan kantoonsa. ”Joo, niin täytyy, jos meinaat ehtiä,” Vinski totesi. He tervehtivät nuoria ennen kuin lähtivät takaisin talolle.
 
 
”Kohta syö,” Nicholas totesi isänsä jalkojen välissä ja piteli tiukasti kiinni ongestaan. ”Niinkö meinasit?” Turbo kysyi. ”Mmhmmm,” Nicholas vastasi kieli keskellä suuta ja nyökkäsi hyväntuulisesti. ”Selvä!” Turbo sanoi. Moto käveli laituria pitkin tuoden jäähdyttävää suihketta ja suihkutti sitä poikansa käsivarsille. ”Hei!” Eeli sanoi tiukasti ja mulkaisi isäänsä. ”Pakko, ettet saa lämpöhalvausta,” Moto sanoi tiukasti ja ojensi suihkeen Turbolle. Moto istui poikansa taakse ja siveli suihkeen turkin sekaan. Turbo teki samoin Nicholakselle, joka ei laittanut yhtään hanttiin. ”Otat sä?” Turbo kysyi ja ojensi suihkeen takaisin Motolle. ”Joo,” hän vastasi ja siveli suihketta omaan käsivarteensa. ”Hellurei,” Vinski sanoi ja käveli laiturin nokalle. ”Hei! Miten meni?” Turbo kysyi. ”Tosi hyvin. Kaikki kondiksessa,” Vinski sanoi ja näytti sormillaan pyöreää muotoa. ”Hyvä, sitten,” Turbo vastasi. Vinski kurkkasi nopeasti olkansa yli. ”Minni lähtee torstaina hakemaan Carolinaa,” Vinski kuiskasi. ”Ai sitä Santun siskoa?” Turbo kysyi varovaisesti. ”Joo,” Vinski vastasi ja nyökkäsi. ”Sää saat olla lapsenvahti mun kanssa,” hän totesi. ”Mää teen ihan mitä vaan, että saan korvattua tän teille,” Vinski sanoi. ”Noo ei sun tätä tarvitse paljoo korvata,” Moto sanoi hymyillen. Illat ja seuraavat päivät menivät hirveän hitaasti. Kuuma aurinko porotti paljaalta taivaalta ja lämpö vei mehut kaikista. Lammen vesikin oli sen verran lämmintä, että se hetkellisesti viilensi. Minni pakkasi tavaroitaan sängyllä. Hän oli valmis lähtemään hakemaan Carolinaa. Turbo käveli hänen taakse ja halasi tiukasti. Kädet, kuin vahingossa eksyi ensin pakaroille, joista Minni vetäsi ne lanteilleen hymyillen. ”Onks teillä kaikkea?” Minni kysyi. ”On, mutta tuntuu silti inhottavalle, kun lähdet,” Turbo sanoi. ”Voi rakas, mää tuun jo parin päivän päästä takaisin,” Minni sanoi ja kääntyi ympäri. ”Tiedän,” Turbo sanoi mutisten Minnin suuta vasten. Nainen suukotti tätä hellästi ja nappasi laukun mukaansa. Minni suukotti poikansa ja miehensä kertaalleen ja lähti ulos, jossa Miihkali jo häntä odotti. ”Eiks oo kurjaa olla tälläsellä säällä töissä?” Minni kysyi nuorukaiselta. ”On niitä pahempiakin päiviä ollut. Ainakin pääsi pois kasarmilta,” Miihkali sanoi. ”Ja kohta pääset takaisin,” Minni sanoi säälien ja nousi aluksen kyytiin, nuorukaisen löntystäessä perässä. ”Noustaan pilvien yläpuolelle tuosta vuoren kohdalta ja sitä kautta pois Marsin ilmakehästä,” Minni ohjeisti. ”Selvä kenraali!” Miihkali sanoi ja teki työtä käskettyä.
 
 

Pari päivää meni jännittävissä tunnelmissa. Kutsun saatuaan, jokainen oli innoissaan siitä, että nuoret oli järjestänyt uudet latotanssit. Tai niin he luulivat. Vinski oli hyvin jännittynyt, kun puki punaista kauluspaitaa päälleen. ”Kaikki ok?” Santtu kysyi ja astui kaunis a-linjainen polviin asti ylettyvä keltainen mekko päällään. ”Joo ja sää oot ihan uskomattoman kaunis,” Vinski sanoi ja vetäisi naisen kiinni itseensä. ”Kiitos,” Santtu sanoi ja suukotti miestä. Santtu poistui huoneesta, kun Anni huusi alakerrassa tämän apua. ”Miten menee?” Turbo kysyi ja kantoi pienempää poikaansa käsivarrellaan, jolle oli puettu Nicholaksen vanha kravaatti body päälle. Turbolla itsellään oli musta kauluspaita ja Nicholaksella siisti lasten kauluspaita ja farkut joita vehnän väriset henkselit piti ylhäällä. ”Joo kai. Jännittää,” Vinski totesi. ”Hyvin se menee,” Turbo totesi ja lähti kohti alakertaa Vinski mukanaan. Seurue oli valmiina lähtöön ja nousivat autojen kyytiin. ”Tuleeko Minni juhlapaikalle?” Marie kysyi. ”Joo laittoi juuri viestiä, että on Rontin ja Miihkalin kanssa tulossa,” Turbo sanoi. ”Okei, no hyvä sitten,” Marie totesi ja nousi oman autonsa kyytiin. Seurue ajoi jonkin aikaa juhlapaikalle ja Vinskistä tuntui, kuin kauluspaita olisi kuristanut hänet. Perille päästyään musiikki raikasi ja paikalla oli paljon porukkaa jo odottamassa. ”Oih täällä on niin kaunista,” Santtu totesi. ”Vihdoinkin me päästiin tänne,” Milva sanoi naisen perässä ja astuivat kunnolla ladon sisälle. Seinän reunamille oli laitettu erilaisia valoja ja tuoli ja pöydät oli aseteltu sivummalle, jotta vanereista tehty tanssilattia ei olisi mennyt huonoksi. Buffet pöytä oli kasattu ja bändin lava pistetty sivummalle. Bändin soittimien ääntä oli saatu vaimennettua suurilla heinäpaaluilla, jotta tila ei kaikuisi. ”Hyvää työtä ne teki,” Moto totesi. ”Joo todellakin,” Turbo sanoi ja käänteli pienokaista sylissään, kun kaikki asennot tuntuivat olevan huonoja. ”Kaikki hyvin?” Minni kysyi yhtäkkiä miesten vierestä. ”Haluakko?” Turbo kysyi ja ojensi poikaa naiselle. Minni nosti pojan olkapäälleen. ”Kiertääkö murun mahassa taas?” Minni kysyi ja hieroi pojan selkää. ”Löysittekö te etsimänne henkilön?” Moto kysyi. ”Joo löydettiin,” Minni sanoi. ”Koskakohan Vinski aikoi, tiettehän,” Turbo mietti ääneen. ”Jaa a. Ei se sitä kertonut,” Moto totesi. ”Kertonut mitä?” Milva kysyi. ”Eiii mitään,” Minni sanoi hieman säikähtäneenä. ”Mitä te nyt salaatte?” Milva kysyi ärsyyntyneenä. ”Ei mitään,” Moto sanoi. ”Miks te valehtelette?” Milva kysyi kiukkuisena. ”Älä yleistä,” Minni sanoi ja yritti saada syytä Moton syyksi. ”Älä yritä. Sää oot ihan yhtälailla mukana tässä,” Milva sanoi ja sai Minnin pyörittelemään silmiään. ”Mää nostan metelin, jos te ette kerro,” Milva sanoi. ”Milva me ei voida kertoo,” Minni sanoi hermostuneena ja työnsi naisen kauemmas. ”Miksi ette?” Milva kysyi. ”Koska me luvattiin. Tää on julmaa, mutta kyllä sää saat kohta tietää mitä me salataan,” Minni selitti. Milva katsoi ystäväänsä hieman hämillään, mutta ymmärsi tämän pointin. ”Minni!” Noora sanoi ja otti muutaman nopeamman askeleen naisen luokse, joka oli juuri päässyt Milvasta eroon. ”Mikä hätänä?” Minni kysyi. ”Öö ei mitään. Mutta Vinskille pitäis kertoa, että bändi lopettaa ihan juuri hetkeksi soittamisen. Ja paljastetaan, että te ootte koko bileiden takana ja Vinskin tilaisuus oli…tiethän,” Noora selitti ja pyöritteli sormiaan hermostuneena. Minni näki tämän ja nosti pienokaisensa hänen syliin. Tyttö näytti yllättyneeltä. ”Jos mää olen jotain oppinut niin eläimet ja rauhallisesti nukkuvat vauvat, vapauttavat oman hermostuksen,” Minni totesi ja Noora hymyili vaisusti. ”Tää on kyllä niin ihana,” Noora sanoi ja silitti pientä hiiripoikaa. ”Hän on ja niin on hänen isoveljensäk-kin…” Minni sanoi ja nytkähti vähän eteenpäin. Hänen jaloissaan roikkui kolme-vuotias naureskeleva hiiri poika. ”Nicholaskin on todella suloinen,” Noora sanoi. ”Enkä oo. Mää oon komea,” Nicholas totesi. ”Ai komea vai?” Minni kysyi. ”Joo niin kuin isi,” Nicholas sanoi ja sai kaksikon hymyilemään. ”Niin sää oot,” Minni sanoi ja silitti tämän poskea. ”Hei Vinski!” Minni sanoi, kun näki miehen. Vinski oli yllättynyt ja käveli tämän luokse. ”Kohta olis aika. Ookko sää valmis?” Minni kysyi. ”Nyt tuli pakokauhu. Saanko juosta vain pakoon?” hän kysyi, ”Hyvin se menee. Carolina on Miihkalin seurassa vähän syrjemmällä,” Minni sanoi. ”Kiva,” Vinski totesi ja katsoi lavalle, kun bändi oli lopettanut soittamisen ja aplodit raikuivat heille. ”Kiitos oikein paljon. Nyt meillä on ilmoitus luonteista asiaa,” bändin solisti sanoi. ”Me halutaan tunnustaa oikeastaan yksi asia. Nää juhlat ei ollut meidän idea. Me vain tehtiin idean kehittelijöille töitä, järjestääksemme näin upeat juhlat,” solisti sanoi. ”Toivotetaan tervetulleiksi idealistit, Turbo, Moto, Vinski ja oman kylän tyttö Minni,” solisti sanoi ja nelikko nousi pienelle lavalle. Milva katsoi Santtua hämmentyneenä. ”Haluaako teistä joku sanoa jotain?” solisti sanoi ja katsoi nelikkoa. Minni, Turbo ja Moto käänsi katseensa Vinskiin. ”Juu kyllä vain,” Vinski sanoi ja nappasi mikrofonin nuorukaiselta. ”Ensinnäkin mää haluan kiittää teitä kaikkia sekä itseni, että ystävieni puolesta siitä, että saavuitte paikalle. Kiitos myös nuorille aivan loistavasta työstä ja salaisuuden pidosta,” Vinski jatkoi. ”Mutta syy miksi me järjestettiin nää juhlat oli, että halusin järjestää yhdelle erityiselle naiselle ikimuistoisen illan,” Vinski sanoi ja katsoi onnellisen näköistä naista väkijoukossa. ”Ja mää haluaisin jatkaa tätä erityistä iltaa vielä,” Vinski sanoi ja pomppasi lavalta. Hän käveli naisen luokse ja kaikki seurasivat odottavasti mitä mies aikoi. Turbo nappasi oman rakkaansa kainaloonsa ja hymyili tälle lämpimästi. ”Santtu, me ollaan tunnettu jo niin pitkään. Ja vaikka mää en ole ollut helpoin marsilainen…” Vinski aloitti ja sai kaikki naureskelemaan. ”…Mutta sää oot tehnyt maailman onnellisimman hiiren. Tai oikeastaan universumin, jos ihan tarkkoja ollaan,” Vinski sanoi ja sai naisen naurahtamaan ääneen. ”Mutta olis asia mitä mää haluan kysyä sulta,” Vinski sanoi ja tarttui naisen käteen ja veti väkijoukon keskelle. Santtu oli hämmentynyt ja katseli ympärilleen. ”Santtu… sää oot ollut uskomaton avopuoliso ja nyt mää haluaisin kysyä sulta,” Vinski sanoi. ”Vinski?” Santtu kysyi hiljaa. Vinski kaivoi housujensa taskua ja otti pienen rasian esille. ”Et sä voi,” Santtu totesi ja asetti kätensä poskilleen. ”Charlene Davidson,” Vinski aloitti ja polvistui naisen eteen, jonka silmien kostuttava hymy sai myös miehen hymyilemään. ”Tulisitko sää mun vaimoksi?” Vinski kysyi ja avasi rasian, josta paljastui timantti sormus, jossa oli yksi pyöreä timantti keskellä ja kaksi pienempää rinnalla, jotka oli kaiverrettu keskeltä paljaiksi. Vinskin valkatessa sormusta kaksi pientä timanttia muistutti mutteria, joka kuvastaa Santun unelmaa ammattilaisena. ”Vinski tää on parasta mitä sää oot tehnyt,” Santtu sanoi iloisena ja kyynelten valuessa. ”Eli sää?” Vinski kysyi. ”Totta kai mää suostun,” Santtu sanoi innokkaana. Vinski nousi ylös ja pujotti sormuksen naisen sormeen, joka taas hyppäsi tämän kaulalle ja suuteli pitkään. Raikuvat aplodit kaikuivat talossa. Vinski pyyhki hellästi naisen kostuneita poskia. Tärisevin käsin, hän myös pujotti Vinskin sormuksen tämän sormeen. ”Mää tiesin, että sää välität,” Santtu kuiskasi tämän suuta vasten. ”Totta kai mää välitän,” Vinski vastasi ja suukotti naista. ”Te ootte ihania,” Santtu sanoi ja halasi ystäväänsä tiukasti. ”Niin sääkin oot. Ja sää ansaitsen tän,” Minni sanoi ja katsoi naista suoraan silmiin. ”Kiitos,” Santtu sanoi ja halasi myös jätkiä, jotka onnittelivat häntä lämpimästi. ”Tätä te siis salasitte,” Milva totesi, kun oli naista onnitellut. ”Mää en salaa sulta mitään,” Moto sanoi ja kaappasi naisen kainaloonsa. Noora toi Nicholaksen ja vauvan takaisin vanhemmilleen. ”Meillä on sulle vielä yksi yllätys,” Vinski sanoi. ”Ei,” Santtu sanoi hieman pakokauhussa. ”Juu juu,” Minni sanoi ja hymyili naiselle. ”Mikä? No kertokaa jo?” Santtu sanoi ja katseli hiiri ystäviään. ”Hei pikkusisko,” kuului naisen ääni hänen takaansa. Santtu kääntyi ympäri ja oli pakahtua onnesta. ”Paljon onnea,” Carolina sanoi. ”CAROLINA!” nainen huusi ja kietoi kätensä tiukasti tämän kaulalle. ”Mitä sää täällä teet?” Santtu kysyi. Carolina oli erinäköinen, kun Santtu. Ei heitä heti sisariksi olisi uskonut, muuta kuin punaruskeista hiuksista. ”Minni soitti mulle ja kerto sun tilanteen. Halusin tulla kattomaan, kun sää meet kihloihin,” Carolina sanoi. Hän oli luonteeltaan huomattavasti naisellisempi, kuin Santtu. Santtu katsoi Minniä, joka osoitti taas sormellaan Vinskiä. ”Mitä?” Vinski älähti hyvätuulisesti. ”Ihanaa, että sää oot täällä,” Santtu sanoi ja halasi siskoaan. ”Häät seuraavaksi,” Carolina sanoi. ”Hahhaha nyt mennään vähän vauhdilla,” Santtu sanoi naureskellen. ”Mikä toi ääni on?” Nicholas kysyi yhtäkkiä isänsä sylissä. Kaikki jäivät kuuntelemaan. Ulkona kuului outoa pauketta. He kävelivät ulos. ”Nyt ei taas näy mitään,” Turbo totesi. ”TUOLLA!” Eeli huusi ja taivaalla räjähti juuri samalla hetkellä värikäs raketti. ”Ilotulitus,” lapset huusivat ja menivät läheiselle aidalle roikkumaan ja katselemaan taivaalle. Jätkät olivat ottaneet puolisonsa kainaloon ja katselivat ilotulistusta. ”Hienon ilotulituksen sää järjestit,” Turbo sanoi ja suukotti Minniä ohimolle. ”En mää tätä järjestänyt,” Minni sanoi ja katsoi hämmästyneenä miehensä kanssa toisiaan. ”Mutta kuka sitten?” Turbo kysyi. ”Äidiltä ei jää mikään salaisuudeksi,” Marie sanoi ja katsahti takanaan seisovaa tytärtään. Minni ja Turbo katsoi hymyillen toisiaan. Ilta oli täydellinen ja sen kruunasi todellakin uusi kihlautuminen. Ilotulis oli ikään kuin merkki heidän onnestaan… 
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkämimmi

avatar

Viestien lukumäärä : 12930
Join date : 18.01.2015
Ikä : 25

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    Pe Toukokuu 05 2017, 15:06

Aaaww maaan Vinski Smile! Tää kosinta oli ehkä universumin parhain jos suoraan sanon. Jatka pian pliis. Oot huippu.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkisfan

avatar

Viestien lukumäärä : 140
Join date : 25.08.2016

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    Su Toukokuu 07 2017, 18:51

Prätkämimmi kirjoitti:
Aaaww maaan Vinski Smile! Tää kosinta oli ehkä universumin parhain jos suoraan sanon. Jatka pian pliis. Oot huippu.
Kyllä Vinskinkin pitää loistaa Very Happy ja Kiitos
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkämimmi

avatar

Viestien lukumäärä : 12930
Join date : 18.01.2015
Ikä : 25

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    Ma Toukokuu 08 2017, 09:05

Ole hyvä vain Very Happy
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkisfan

avatar

Viestien lukumäärä : 140
Join date : 25.08.2016

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    Su Marras 19 2017, 20:02

Vauvan kova huuto sai kaikki talossa heräämään. Vinski kurtisti kulmiaan ja painautui enemmän peiton alle. Vauvan itkusta ei meinannut tulla loppua. Vinski otti tyynynsä ja painoi sen korvalleen. ”Huomenta,” Santtu sanoi kurottuen miehen yli. ”Mikä pienokaisella taas on?” Vinski kysyi ja heitti tyynyn oveen. ”Rauhoitu nyt,” Santtu sanoi ja suukotti miestä. Ääni hiljeni lopulta. ”Minni taisi viedä lapsen ulos huutamaan,” Santtu sanoi, kun vaimeasti kuuluva itku jatkui edelleen. ”Ihan sama mihin se sen vei. Mää oon hereillä jo,” Vinski sanoi ja kääntyi selälleen. Santtu katsoi hymyillen miestä ja istui sängynlaidalle. ”Sää näytät hyvälle pitkässä yöpaidassa,” Vinski sanoi ja silitti naisen kylkeä. ”Sää saat mut aina tuntemaan itseni kauniiksi,” Santtu sanoi ja suukotti miestä. Vinski teki naiselle tilaa ja veti tämän viereensä ja halasi tiukasti. ”Mää en vois olla onnellisempi juuri nyt,” Vinski sanoi ja pyöritteli naisen sormusta sormiensa välissä. ”En minäkään,” Santtu sanoi ja tarrasi tiukasti miehen kädestä kiinni. ”Rehellisesti sanottuna en odottanut sun kosimista ollenkaan,” hän jatkoi. Vinski pyöräytti naisen toiselle kyljelle ja suukotti tätä monesti, saaden naisen naureskelemaan ja halaamaan miestä. Herkän hetken keskeytti kumminkin koputus oveen. ”Ovi on auki,” Santtu sanoi. ”Hei,” Minni sanoi. ”Hei. Mikä pikkuisella on?” Santtu kysyi huolestuneena. Minni näytti hyvin väsyneeltä. ”Ookko sää myöhäänkin valvonut?” nainen jatkoi huolestuneena. ”Vai pitikö mies sut hereillä yön?” Vinski irvaili ja sai Santulta kovan huitaisun. ”Mehän nukuttiinkin saunalla,” Minni sanoi ja hieroi kevyesti silmiään. ”Miksi?” Santtu kysyi. ”Vauva oli koko yön hereillä ja puol kuuden aikaan se aloitti ihan järkyttävän huutamisen. Ihan kuin sitä sattuis tosi paljon johonkin,” Minni sanoi. ”Joo me herättiin siihen,” Vinski tuhahti. ”Eikä herätty,” Santtu sanoi. ”No en ihmettelis vaikka olisittekin heränneet,” Minni sanoi. ”Mitä te nyt?” Santtu sanoi. ”Lähetään käymään sairaalassa,” Minni sanoi. ”Entä Nick?” Santtu kysyi. ”Voisitteko vahtia häntä?” Minni kysyi. Santtu ja Vinski katsoivat toisiaan. ”Eiks Moto ja Milva ole täällä?” Vinski kysyi. ”Ne oli lähtenyt lasten kanssa kuulemma huvipuistoon, ja mun vanhemmat on töissä,” Minni selitti. ”Totta kai me vahditaan Nicholasta,” Santtu sanoi ja peitti valkoisen miehen suun kädellään. ”Kiitos. Nicholas nukkuu vielä, meidän makuuhuoneessa,” Minni sanoi ennen, kuin poistui huoneesta. ”Soittakaa jos tarvii tulla sairaalalle,” Santtu huikkasi naisen perään. ”Joo,” Minni vastasi. ”Ei meidän olisi tarvinnut vahtia Nicholasta,” Vinski totesi. ”Ja jättää ystävät pulaan? Minni ja Turbo ei ole nukkunut koko yönä pikkuisen sairastaessa. Se, että ne olis ottanut toisen lapsen vielä mukaan sairaalaan niin ne olis kohta, TAAS itsekin vuodepotilaina siellä,” Santtu sanoi ja alkoi vaihtamaan vaatteitaan. ”No joo. Mutta,” Vinski sanoi ja nousi istumaan. ”Mutta mitä?” Santtu kysyi. ”Nicholas nukkuu vielä, meillä on aikaa hempeillä siihen mistä meidät keskeytettiin,” Vinski sanoi ja pyöräytti hännän naisen jalan ympärille, pakottaen hymyilevän naisen takaisin sängylle. Jonne valkoinen hiiri hänet hukutti intohimoisiin suudelmiin.
 
 
Myöhemmin Nicholas oli herännyt ja mennyt alakertaan leikkimään autoillaan. Carolina vahti nuorukaisen leikkiä ja yritti valmistaa aamiaista. Marsilaiset ruoka-aineet olivat vieraita hänelle ja hän oli ennemmin hämmentynyt, kuin kartalla. ”Ööö Nicholas?” Carolina sanoi huhuillen poikaa. Hän tutki pakettia kädessään, kunnes nuorukainen juoksi keittiöön. ”Haluatko auttaa mua tekemään aamiaista?” Carolina kysyi. ”En mää tiedä,” Nicholas sanoi. ”Mikä hätänä kulta?” Carolina kysyi ja kyykistyi surullisen pikku pojan eteen. ”Mulla ikävä äitiä,” Nicholas sanoi. ”Voi kulta! He ovat käymässä lääkärissä, kun pikku veikka on kipeä. Mutta ne tulee takaisin,” Carolina sanoi lohduttavasti pikku pojalle. ”Mutta mulla on ikävää…äää,” Nicholas sanoi purskahtaen itkuun. Kyyneleet kirvelivät silmiä ja sai hänet hinkkaamaan niitä. Carolina nosti itkevän pojan syliinsä, joka itki lohduttomasti. Juoksemisen jyske laskeutui alas portaita. ”Onko kaikki hyvin?” Santtu kysyi pelästyneenä, kun saapui keittiöön. Nicholas nyyhkytti ihmisnaisen sylissä. Hän ei oikein tiennyt miten reagoida naisen saapumiseen vauhdilla. ”Mikä täällä on hätänä… OUH!?” Vinski huusi heti naisen perässä ja kompuroi pari viimeistä porrasta. Santtu ja Carolina katsoivat pelästyneenä valkeaa hiirtä lattialla. Vinski kompuroi takaisin seisomaan ja pyyhki jalkojaan. Nicholasta tilanne huvitti ja alkoi naureskelemaan. Carolina katsoi hymyillen pikku poikaa ja pyyhki loput tämän kyynelistä pois kasvoilta. ”Ei meillä mitään hätää ollut. Nicholakselle tuli vain ikävä äitiä,” Carolina sanoi. ”Nooh Nicholas missä meidän reipas prätkähiiri junior on?” Vinski kysyi ja pörrötti tämän hiuksia. ”TÄSSÄ!” Nicholas huudahti ja osoitti itseään. Vinski kaappasi nuorukaisen syliinsä. ”Mun lelut on tuolla!” Nicholas sanoi ja osoitti olohuonetta. ”No kuule mennään sitten kattomaan. WIHUUU!” Vinski huusi ja lennätti nauravan poikalapsen olohuoneeseen. Carolina katsoi ihaillen Vinskin perään. ”Ei hän niin rajupäinen ole kuin olet kuvannut,” hän sanoi. ”Vinski on pehmennyt ja muuttunut aikuismaisemmaksi, kun isommat veikat on saanut lapsia,” Santtu sanoi. ”Muuten mää en osaa tehdä aamupalaa,” Carolina sanoi. ”Riisillä aamupalaa tehdäänkin,” Santtu totesi. ”No perhana en mää tunne marsilaista kieltä tai heidän ruoka-aineitaan,” Carolina sanoi naureskellen. ”Mutta mää uskon, että jääkaapissa on varmasti valmiiksi, jotain aamupalaa,” Santtu sanoi ja avasi jääkaapin oven. Santtu löysi puuroa ja leipä tarvikkeita, joista jokainen sai koota oman luomuksensa. Aamupalan jälkeen joukkio meni ulkoilemaan. Hetkeä myöhemmin, myös Minni ja Turbo saapuivat takaisin lääkärireissulta. Nicholaksen nähtyä äitinsä, itkun sekainen huuto alkoi. ”No mikäs sulla on?” Minni kysyi ja nosti nuorukaisen syliinsä. Nicholas painautui äitiinsä kiinni tiukasti. ”Oli ikävä,” Santtu sanoi. ”Ilmeisesti,” Minni tokaisi ja silitti poikaansa. ”Mikäs pikkumiehellä on?” Vinski kysyi. ”Korvatulehdus,” Minni sanoi. ”Nukkuu sikeästi?” Carolina kysyi. ”Joo, onneksi,” Minni sanoi huokaisten. ”Mikä Turbolla on?” Vinski kysyi, kun näki veikkansa puhumassa sivummalla puhelimeen. ”Ei kertonut,” Minni sanoi ja katsoi suuntaan, jossa mies oli. ”Haluatteko kahvia?” Carolina kysyi. ”No miksei,” Minni sanoi. Hetkeä myöhemmin Turbo saapui heidän seuraansa. ”Onko kaikki hyvin?” Vinski kysyi, kun Turbo oli ihan ajatuksissaan. ”Ei!” hän tokaisi. ”Mikä hätänä?” Minni kysyi. ”Meidän on pakko palata. Marsin ulkopuolella on havaittu liikettä, joka ei ole meidän sotilaiden aiheuttamia,” Turbo selitti. ”Ulkopuolista liikennettä? Mutta plutolaisethan häädettiin pois,” Santtu totesi hieman pelokkaana. ”Nämä eivät ole plutolaisia. Paljon kehittyneempiä ja katoavat nopeammin tutkasta,” Turbo sanoi. ”Entä Moto?” Vinski kysyi. ”Laitoin sille viestin, mutta lähdetään illalla tai viimeistään huomen aamulla,” Turbo sanoi. ”Jeejee prätkähiiret on täällä taas,” Vinski ilakoi.
 
 
Illemmalla Moto ja Milva saapuivat lasten kanssa takaisin talolle. Eeli kävi hieman ylikierroksilla eikä olisi millään rauhoittunut istumaan. Minni oli kertonut tilanteen kanssa vanhemmilleen. ”Kurjaa, että joudutte lähtemään,” Marie totesi. ”Marsin puolesta meidän tää on tehtäväkin,” Turbo sanoi. ”Ilman muuta. Ja aikainen puuttuminen ei tuo uutta katastrofia, kuin plutolaisten kanssa,” Hans sanoi. ”Niinpä. Mars ei ole toipunut heistäkään,” Milva sanoi. ”Eli te lähdette aamulla?” Marie kysyi. ”Joo,” Turbo sanoi. Hans katsoi pientä tuhisijaa sylissään, joka selvästi oli rauhoittunut lääkkeen myöden. Olohuoneessa oli syvä hiljaisuus. Kaikki oli selkeästi omassa maailmassaan miettien vaan tulevaa. ”Äitiii,” Eeli sanoi voihkaisten, rikkoen samalla hiljaisuuden. ”Mitä kulta?” Milva kysyi. ”Mun särkee päätä ja väsyttää,” Eeli sanoi ja painoi päänsä tämän syliin. ”Varmasti sillä sokerimäärällä,” Moto totesi ja sai kaikki naureskelemaan. ”Mutta, kun se hattara on oli hyvää,” Eeli sanoi naureskellen. ”Mee pesemään hampaat, niin me tullaan lukemaan sulle iltasatu,” Milva sanoi. Poika nyökkäsi ja juoksi yläkertaan. ”Pitäis varmaan itsekkin mennä nukkumaan,” Minni totesi. ”Niimpä. Päästään aamulla sitten lähtemään,” Turbo totesi. ”Menkää vain niin jaksatte. Teillä on kumminkin pieniä lapsia mukana,” Marie totesi. Prätkähiiri porukka ei miettinyt kauaa nukkumaan menoa. Marie ja Hans suukottivat pienen pojan ennen antamista äidilleen. ”Hyvää yötä,” Marie totesi. Kaikki toivottivat hyvät yöt pariskunnalle.
 
 
Nicholas käänsi kylkeään omassa pienessä sängyssään, kun Minni ja Turbo saapuivat huoneeseen. Minni nukutti pienemmän poikansa uudelleen sylissään kevyesti keinuen. ”Onko kaikki hyvin?” Turbo kysyi ja istui sängylle vaimonsa viereen. ”On. Mietityttään, vain että kuka olisi käynyt Marsin ilmatilassa,” nainen vastasi nostamatta katsetta käsissään makaavasta vauvasta. ”Mutta sää oot huolissasi samalla,” Turbo vastasi. ”Miksen mää olisi huolissani? Meillä on kaksi pientä poikaa, just selvitty yhdestä sodasta ja nyt Mars tuntuu olevan vaarassa uudestaan,” Minni sanoi haikeana nostaen katseensa mieheen. ”Mutta eihän Mars välttämättä ole vaarassa,” mies vastasi. ”Tiedän, mutta jos onkin?” Minni sanoi. ”Hei kultaseni! Älä huolehdi. Me selvitetään tää asia,” Turbo sanoi lohduttavasti ottaen hennosti naisen kainaloonsa. Minni hymyili vaisusti miehelle. ”Sitä paitsi mää suojelen teitä,” Turbo vastasi suukottaen samalla naista. ”Tiedän,” Minni sanoi suukottaen miestä takaisin. Minni ojensi pienokaisen isänsä syliin. Turbo suukotti poikaansa ennen laskemista tätä omaan pinnasänkyyn nukkumaan. Hän silitti myös Nicholasta hennosti ennen kömpimistään vaimonsa viereen. ”Älä ole huolissasi, kaikki järjestyy,” Turbo sanoi ennen valon sammuttamista. ”Tiedän,” Minni sanoi jääden vielä hetkeksi istumaan sängylle mietteissään.
 
 
Hypätään kaksi päivää eteenpäin. Minni viikkasi vaatteita takaisin kaappeihin, kun Turbo oli taas lähtenyt Nicholaksen kanssa käymään kaupassa. Pienempi poika ähisi omiaan pariskunnan sängyllä ja Minni suukotti hymyillen pienokaista. ”Haloo! Onko ketään kotona!” kuului alakerrasta tutun naisen huuto. ”Olen yläkerrassa Milva!” Minni huusi ystävälleen. Milvan edellä käveli pieni vaaleanpunainen röyhelömekkoon puettu tyttö. ”Voi Viltsu! Ompa kaunis mekko!” Minni sanoi, kun näki tytön. ”Joo ei suostunut poistumaan asunnosta ilman mekkoa!” Milva sanoi. ”Mutta siinähän annetaan lapsen leikkiä luovuudella ja vanhempi nähdään hyvänä,” Minni sanoi ja pakkasi loput kamppeet vaatekaappeihin. ”Nykyajan protokollaa,” Milva sanoi ja istui sängylle. ”Niimpä. Nykyaikana lasta ei saisi rangaistakaan,” Minni sanoi. ”Just. Vangitkaa mut huono äiti roolissa,” Milva sanoi ja sai naiset naureskelemaan. ”Mitä sää muuten luulet, että se ilmavierailu on?” Milva kysyi. Minni nosti poikansa syliinsä ja lähti kohti alakertaa. ”Vaikea sanoa,” Minni sanoi. ”Oletko sää huolestunut?” Milva kysyi ja auttoi Vilhelmiinan alasportaita. ”No olen. Ja vähemmästäkin,” Minni sanoi ja laski pojan leikkimatolle. ”Mikä sua vaivaa. Sää oot yleensä viileä kun viilipytty,” Milva sanoi ja seurasi naista olohuoneeseen. ”Tiedän. Ehkä lapset on saanut mut huolehtimaan enemmän,” Minni sanoi. ”No sellaista se on lasten myötä,” Milva sanoi. ”Mutta jos jotain tulee niin, haluan olla mukana omassa roolissani,” Minni sanoi. ”Mahtavaa. Meidän kenraali on palannut,” Milva sanoi ja sai Minnin hymyilemään. ”Mutta mites Vinski ja Santtu? Nehän järjestää häitään ja teidän toisella pojalla ei ole nimeä,” Milva sanoi huolestuneena. ”No sun hormonit hyppii kanssa näköjään sinne tänne,” Minni sanoi hämillään. ”Älä viitsi,” Milva sanoi. ”Kaikki järjestyy. Vinski ja Santtu tanssii häänsä ja me kastetaan poika,” Minni sanoi. ”Toivottavasti olet oikeassa,” Milva sanoi.
 
 
Seuraavana päivänä Minni katseli monitorien näyttöjä. ”Minni?” Miihkali kysyi hämillään. ”Hei!” Minni totesi. ”Mitä sää täällä? Hei pikkunen, hei,” Miihkali kysyi kävellen naisen viereen ja lirkutellen vauvalle. ”Tulin töihin,” Minni sanoi. ”Töihin? Lapsen kanssa?” Miihkali kysyi. ”Totta kai. Nich on kesä päiväkodissa ja Turbo on töissä,” Minni sanoi. ”Tietääkö Turbo?” Miihkali kysyi. ”Mikä esikoulun kyselytunti tämä on?” Minni kysyi tiukasti mieheltä. ”E-ei mikään,” Miihkali sanoi änkyttäen. ”Onko sulla töitä?” Minni kysyi. ”Ei ruokkis,” Miihkali sanoi. ”No mene syömään sitten!” Minni sanoi tiukasti. ”Kyllä kenraali,” Miihkali sanoi ja poistui nöyränä paikalta. ”Äiti on palannut! Nyt saat nähdä mitä äiti tekee työkseen,” Minni sanoi ja suukotti pienokaistaan. ”Mennään etsimään isäsi,” hän jatkoi ja nosti kantokopan kantoonsa.

          ”Meillä ei ole kenraali vieläkään tietoa ilmatilassa vierailleesta aluksesta,” majuri sanoi. Turbo hieroi väsyneenä silmiään. ”Ei mitään? Teillä on ollut mahdollisuus selvittää kuka osaa esimerkiksi teleportauksen. Tai kansakuntaa joilla on mahdollisuus illuusioon,” Turbo sanoi. ”No tuo ei ole tullut mieleenikään,” majuri sanoi. ”Ahhhg,” Turbo sanoi ja iski päänsä pöytään. ”Mutta kenraali…” majuri epäröi. ”Menkääs sitten hoitamaan työnne kunnolla,” Minni sanoi. ”Kenraali Carbine,” sotilaat sanoivat kokoustilassa ihmeissään. ”Minni. Mitä sää täällä teet?” Turbo kysyi. ”Tulin auttamaan sua tietenkin,” Minni sanoi. Sotilaat poistuivat tilasta nopeasti ennen kuin nainen korottaisi ääntään toimimattomuudesta. ”Sää oot äitiyslomalla,” Turbo sanoi ja nousi seisomaan. ”Entä sitten. Samat asiat hoitaisin kotona,” Minni sanoi ja ojensi pojan miehelleen. Turbo hymyili vaimolleen ja lähtivät kohti kenraalin työhuonetta. Työhuoneessa Minni avasi tietokoneensa. ”Tympikö kotona istuminen?” Turbo kysyi, kun silitteli poikansa vatsaa kevyesti pienellä sohvalla. ”Arvaa vaan,” Minni sanoi irrottamatta katsettaan koneestaan. ”Oltaisiin sit vaihdettu,” Turbo sanoi roikottaen päätään sohvan selkänojan yli. ”Ekkö viihdy töissä?” Minni kysyi. ”Viihdyn, mutta toisinaan kaipaa aikaa jolloin sai vedellä plutolaisia päin naamaa ja heittää huonoa läppää, kun iski pommin lentävään plutolaisalukseen,” Turbo sanoi huokaisten. ”Et kai väitä, että meidän elämä olis jotenkin tylsää nyt?” Minni kysyi tiukasti. ”En tietenkään. Meidän elämä on ihanaa, kaksi poikaa, talo, ja sinä vaimoni. Mutta silti kaiken tän lisäksi kaipaa sitä tietynlaista rämäpäisyyttä ja kaksi pyöräisellä ajoa,” Turbo sanoi saaden vaimonsa liikkeelle tuoliltaan. ”Voi kulta. Mää ymmärrän sua, mutta sotaa ei oltais voitu jatkaa ikuisuuksia,” Minni sanoi ja istuuntui miehensä syliin. ”Tiedän sen, pitäisi aloittaa joku harrastus missä saisi mätkiä jotain,” Turbo sanoi ja sai naisen nauramaan sylissään. ”No kas kun et, kiinnitä nyrkkeilysäkkiä autotallin kattoon ja mätki sitä,” Minni sanoi nousten miehen sylistä ja palaten koneelleen. ”Mikä idea! Miks mää en oo keksinyt tota? Oikeesti?” Turbo kysyi hämmentyneenä. ”No autotalli tuntuu muutenkin olevan sun valtakuntas, joten miksi ei,” Minni sanoi kohauttaen harteitaan. ”Kun haetaan Nich, niin käydään kyllä heti hakemassa sellanen,” Turbo sanoi. ”Miten vaan kulta. Sitä paitsi urheilethan sää töissäkin,” Minni sanoi. ”No se on totta,” Turbo sanoi. ”Noi tohelot ei ole vieläkään löytäneet mitään… Minni?” Vinski sanoi paiskaten oven auki. Valkoinen hiiri oli kuin lekalla lyöty päähän, kun näki naisen istuvan siinä missä yleensä Turbo oli. ”Minni tuli töihin vauvan kanssa,” Turbo sanoi sohvalta ja sai miehen ajatuksistaan. ”Aaah. Hei pikkunen,” Vinski sanoi ja helisteli sormeaan pienokaisen naaman edustalla. ”Rouvaa ilmeisesti tylsistysti kotona istuminen,” Milva sanoi paukaten myös sisään kaikki muutkin tutut ystävät perässään. ”Sää oot unohtanut Stynér taas lääkitykses, kun oot noin helvetin kiree,” Minni sanoi katsoen kuvaa tietokoneeltaan. ”Haaahaa, ootpa hauska,” Milva sanoi istuen työpöydän kulmalle. ”Joo eivät ole isomman luokan ”pomot” mitään löytäneet,” Turbo sanoi ärtyneenä. ”Turhauttavaa, kun kenelläkään ei ole mitään,” Minni sanoi ja nousi seisomaan Milvan viereen. ”Kenraali…kenraali se tapahtui taas!” Sotilas huusi juosten ovelle. Sankaritiimi katsoi nopealla vilkauksella toisiaan ja lähtivät juoksemaan yleisiä tiloja. Naiset katsoivat miesten perään, jonka jälkeen toisiaan. ”No mennäänkö?” Santtu kysyi. Minni nosti poikansa syliinsä. ”Mennään, ennen kuin he keksivät jotain ihan älytöntä,” Minni sanoi. Salissa oli kuhina ja naiset työnsivät itsensä väkijoukon ohi eturiviin. ”Saimme ainoastaan tämän kuvan otettua,” sotilas sanoi ja näytti epämääräisen heilahtaneen kuvan, jossa selvästi saattoi ehkä olla aluksen siluetti. ”Sehän on täysin tärähtänyt!” Milva tivasi. ”Tiedän, mutta parempaa emme saaneet,” sotilas sanoi. Kaikki katsoivat toisiaan. ”No ainakin se on jotain,” Turbo sanoi ja poistui paikalta. Ruokatila oli hiljainen. ”Hei! Kahvi, kiitos,” Turbo sanoi. ”Kaikki hyvin?” Minni kysyi ja käveli miehensä viereen. ”Tuntuu turhauttavalta. Odotin jo enemmän,” Turbo sanoi ottaen kahvinsa ja mennen pöytään istumaan. Minni istui miehen viereen ja silitti tämän kättä. ”Ootko sää veikka kunnossa?” Moto kysyi ja saapui Vinskin kanssa kahvioon. ”Joo ihan ok,” Turbo sanoi ja hieroi otsaansa. ”Ketähän ne on?” Vinski kysyi. ”En tie, mutta jotain ne haluu,” Turbo sanoi. ”Piristystä elämään kaverit!” Santtu sanoi ja laski pöydälle kasan häälehtiä. ”Me ei olla mitään hääsuunnittelijoita,” Moto sanoi. ”Etkö sää kertonut vielä?” Santtu kysyi ja katsoi Vinskiä. ”Kertonut mitä?” Turbo kysyi. ”Me vietetään häät kuukauden päästä,” Vinski sanoi hieroen niskaansa. ”Kuukauden?” Minni kysyi. ”Joo. Carolina pitää huolta Eelistä ja Vilhelmiinasta tällä hetkellä, kun jouduimme tänne takaisin. Hän kertoi samalla, kun kävin katsomassa heitä, että hänen on palattava maahan,” Santtu sanoi. ”Joten te nopeutitte häitänne?” Minni kysyi. ”Joo. Carolinan osallistuminen häihin on minulle tärkeää, enkä tiedä koska saan hänet nähdä taas,” Santtu sanoi haikeana. ”Ihan ymmärrettävää,” Turbo sanoi. ”Tässä teille juotavaa rakkaat ystävät,” Milva sanoi ja laski juomatarjottimen pöydälle. ”Malja Vinskin ja Santun häille,” Turbo aloitti. ”Ja ollaan ne sankarit, jotka myös selvittävät tämän heilahtaneen avaruusaluksen mysteerin!” Vinski jatkoi. ”Ei tossa oli järkee,” Milva sanoi naureskellen. ”Tai sitten siinä olikin,” Minni sanoi. ”Se kuulosti vain oudolta Vinskin suusta,” Moto sanoi ja sai porukan nauramaan. ”C’MOOON!” Vinski älähti ja sai kaikki nauramaan entistä enemmän. 




A/N: Hellurei pitkästä aikaa tämän tarinan myötä! Ilmoitus luontainen asia tästä tarinasta. Seuraavaksi ilmestyvä tarinan pätkä on viimeinen tätä stooria. Sitten jatkan myös muutkin keskeneräiset tarinat loppuun. 
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkämimmi

avatar

Viestien lukumäärä : 12930
Join date : 18.01.2015
Ikä : 25

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    Ma Marras 20 2017, 07:50

Jee vihdoinkin jatkoa. Miks musta tuntuu et se avaruusalus on kissatronilaisten? Sä oot tosi hyvä kirjoittaan.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkisfan

avatar

Viestien lukumäärä : 140
Join date : 25.08.2016

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    Su Huhti 22 2018, 23:32

Kaksiosainen tarina! Tämä on 1.osa




Viikot kuluivat vauhdilla. Minni oli aina välillä auttanut Turboa Vapaustaistelijoiden tukikohdalla. Nyt hän vietti aikaa kumminkin poikiensa kanssa kotona. ”Mitä veikkaat, että pikkuveljen nimeksi tulee?” Minni kysyi, kun samalla leikki lattialla autoilla Nicholaksen kanssa. ”Mmmm… Simeon,” Nicholas tokaisi. ”Simeon?” Minni kysyi huvittuneena. ”Joo, se olis kiva,” Nicholas sanoi hymyillen. ”Kerrotko saman isällesi?” Minni kysyi. ”En,” Nicholas tokaisi. Yhtäkkiä ulko-ovi aukesi ryminällä. ”Minni… Minni!” Vinski huusi ja juoksi olohuoneeseen. ”Kengät pois, mun kodissani!” Minni tuhahti ja nousi nopeasti seisomaan. ”Oho…” Vinski tokaisi. ”Ei mitään oho. NYT!” Minni sanoi tiukasti. ”Ihme niuhotusta,” Vinski mutisi mennessään. ”Niin kauan kuin sinä et meillä siivoa, niin sinä teet mitä minä sanon!” Minni vastasi kädet puuskassa. ”Noin! Parempi?” Vinski irvaili kädet leväällään viitaten ilman kenkiä. ”Parempi. Mitä asiaa?” Minni kysyi ja istui sohvalle. Vinski mateli hänen perässään ja istui lopuksi lattialle Nicholaksen kanssa. ”Meillä on kaksi päivää. Toisena päivänä pidetään ristiäiset ja toisena meidän häät,” Vinski aloitti. ”Niin? Nehän on eri viikoilla,” Minni vastasi hämmentyneenä. ”Kivi-sakset-paperi, kumman päivän te otatte ja kumman me,” Vinski ehdotti. ”Siis te ette ole valinneet päivää vielä ja häät on parin viikon päästä?” Minni kysyi. ”No ei. Kun mää möhlin tänkin. Minni pliis, mää pyydän,” Vinski sanoi rukoillen naisen jalkojen juuressa. ”Kolmannella, voittaja saa parin viikon päässä olevan päivän ja häviäjä tyytyy ensi viikon päivään,” Minni sanoi ja löi käden nyrkkiin. ”Yy, kaa, koo, KIVI-SAKSET-PA-PERI,” he laskivat yhteen ääneen. Vinskillä leikkasi hyvin hitaasti. ”Mä… MÄÄÄ VOITIN! JES!” Vinski ilakoi ja löi nyrkeillä ilmaan voiton merkiksi. ”Jaa tulee kiire järjestää ristiäiset ensi viikolla, mutta voit ainakin kertoa Santulle ilouutisen,” Minni sanoi ja nousi seisomaan. ”MINNI! Kiitos, kiitos,” Vinski sanoi ja suukotti tämän poskia ennen kuin kompuroi hämmästyneiden Turbon ja Moton ohi, jotka olivat juuri saapuneet paikalle. ”Ai hei veikat! WUhuuu!” hän huusi ennen kuin poistui talosta. Minni oli järkyttynyt ja hämmentynyt ja seisoi vain kuin tatti sateessa. ”Mitä toi oli?” Turbo kysyi ja astui olohuoneeseen vaimonsa eteen. ”Mää en… tiedä?” Minni sanoi hämmentyneenä ja poistui takavasemmalle keittiöön. ”Mutta meidän ristiäiset on ensiviikolla,” Minni sai sanottua, kun oli saanut ajatuksen kasattua uudelleen. ”Anteeksi rakkaani? Ensi viikolla?” Turbo varmensi. ”Kyllä. Sää saat lähettää kaikille kutsut ja mää hoidan koristelut ja syötävät,” Minni sanoi. ”Käykö ihan viesti kutsu?” Turbo kysyi. ”Ei kutsukortit on olohuoneen valkoisen lipaston ylälaatikossa. Postitat ne tänään niin ne ehtii viikonlopuksi perille,” Minni sanoi tiukasti. Nicholas istui Moton vieressä sohvalla, jotka katselivat kaksikon hösläämistä. ”Kummia noi aikuiset,” Moto kuiskasi pojalle. ”Niin on,” Nicholas kuiskasi ja nojasi hieman Motoon päin. Turbo istui Moton ja poikansa kanssa samalle sohvalle ja katsoi hänen ja Moton kainalossa istuvaa poikaa. ”Mitä sää haluaisit syödä juniori?” Turbo kysyi pojaltaan ja hieroi kevyesti tämän päätä. Nicholas nousi seisomaan ja alkoi roikkumaan isänsä kaulassa. ”Hä? Vai tuliks susta mykkä?” Turbo kysyi ja halasi poikaansa. ”Ei!” Nicholas sanoi ja istui isänsä syliin. ”Meidän pitää äidin kanssa varmaan tehdä jotain selleristä sekä kukkakaalista,” Turbo sanoi. Nicholas nyrpisti kuonoaan ja katsoi isäänsä. ”Ai ei vai?” Turbo vastasi. ”Eiiii,” Nicholas sanoi. ”Kerro sitten äkkiä isälle mitä haluat syödä, ennen kuin syödään pelkkää selleriä,” Minni sanoi. Itku hälytin alkoi samalla sekunnilla soittamaan vauvan itkua. ”Pizzaa ja mää haluan syöttää veikan!” Nicholas ilmoitti ja pomppasi isänsä sylistä osuen tämän herkimpiin. Moto sai makeat naurut ja Minnikin pidätteli nauruaan samalla kun lähti terassia kohden poikansa perään.
 
Viikko meni todella nopeasti ja Minni oli yhdessä äitinsä kanssa saanut järjestettyä kaikki tarpeellisen. Turbo ja Hans sen sijaan tulivat ilmapallojen kanssa paikalle. ”Uu nättejä,” Nicholas totesi. ”Kiinnitetään ne johonkin hyvään paikkaan,” Hans sanoi. ”Onko meillä kaikkea?” Minni kysyi. ”Jaa en osaa sanoa,” Turbo sanoi ja otti vaimonsa hellään otteeseensa. ”Kyllä mää uskon, että meillä alkaa kaikki olemaan,” Maria totesi. ”Pitää varmaan mennä pukemaan päivän sankari valmiiksi,” Minni sanoi ja irrottautui miehen otteesta. ”Mää tuun äiti auttamaan,” Nicholas totesi. ”Susta onkin paljon apua,” Minni sanoi. Yläkerrassa pienempi poika oli vanhempien sängyllä hyväntuulisena. Nicholas kiipesi hänen viereensä ja silitti tämän päätä hellästi. Kumpikin pojista muistutti isäänsä huomattavasti. ”Noniin reipas apulainen. Kumpi puku veikalle, kun kastemekko vaihdetaan,” Minni kysyi. Vaihtoehtoina oli potkupuku farkkushortseilla tai potkupuku farkuilla ja henkseleillä. ”Mmm… noi shortsit,” Nicholas sanoi. ”Susta on kyllä tosi iso apu,” Minni sanoi ja laski puvun sängylle. ”Koska vieraat tulee?” Nicholas kysyi. ”Kyllä ne kohta tulee,” Minni sanoi ja istui poikien kanssa sängylle silittäen nuoremman päätä. ”Ootko sää puhunut isin kanssa veikan nimestä?” Nicholas kysyi ja istui äitinsä syliin. ”Miten me oltais muuten keksitty veikan nimi?” Minni kysyi ja silitti poikaansa. ”Arvoitteks te sen?” poika kysyi hämmästyneenä. ”Hahaha ei kulta. Kyllä me ollaan keskusteltu siitä,” Minni vastasi naureskellen. ”Ai milloin? En mää oo kuullut mitään,” Nicholas sanoi vielä hämmentyneempänä. ”Ei me kuule olla keskusteltukaan silloin, kun oot ollut paikalla,” Minni sanoi ja nousi pojan kanssa seisomaan. ”Määkin olisin halunnut tietää,” Nicholas sanoi, kun äitinsä laski hänet lattialle. ”Mutta tänäänhän sinä saat tietää,” Minni sanoi ja käveli karhukävelyä poikansa kanssa. ”Hahahah,” Nicholas vastasi vain nauraen. ”Menes nyt vaihtamaan ne omat siistit vaatteet päällesi!” Minni sanoi. ”Sun pitää auttaa!” Nicholas sanoi, mutta juoksi silti nopeasti huoneeseensa. ”Autan, autan! Ota ne vaatteet eka pois niin tulen sitten,” Minni vastasi.
          Parin tunnin kuluessa Turbo otti Nicholaksen kanssa vieraita vastaan. Minni puki pienelle pojalle kastemekkoa päälle. ”Miten täällä menee?” Marie kysyi. ”Hyvin. Olen just valmis,” Minni sanoi ja nosti juuri nukahtamaisillaan olevan pikku pojan syliinsä. ”Mennään alakertaan. Turbon veljet ja sisko ovat tulleet,” Marie sanoi. Alakerrassa Adam ja Anton pitivät lapsiaan sylissä ja Anni istui yksinäisellä nojatuolilla Nicholas sylissään. ”Hei!” Minni tervehti tuttuja innoissaan. ”No hei,” Anni vastasi hymyillen. ”Säähän oot hyvällä tuulella,” Anton vastasi. ”Totta kai mää olen,” Minni sanoi. ”Haluatko Anni ottaa hetkeksi?” nainen jatkoi ja ojensi vauvaa naiselle. ”Joo totta kai,” Anni sanoi ja siirsi Nicholasta sylissään. Ovikellon soidessa Minni meni avaamaan. ”Moiii,” kuului iloinen naurahdus oven takaa. ”No teitä ei oo vaikea arvata,” Minni sanoi ja väistyi eteisen edestä. ”Tää on vauvalle,” Eeli sanoi. ”Voi kiitos. Sää voit viedä sen tuohon eteisen pöydälle,” Minni sanoi. Hiukan Moton, Milvan, Viltsun, Vinskin ja Santun jälkeen tuli Turbon isä sekä Turbon täti. Kuhina kävi talossa. Minni ja Turbo kävi papin kanssa yhteisiä asioita vielä läpi, kunnes olivat valmiita aloittamaan. ”Hyvät ystävät ja perheen jäsenet. Tervetuloa juhlimaan tämän ihanan pienen omaa ensimmäistä juhlaa,” pappi aloitti ja osoitti hellästi Annin sylissä nukkuvaa pikku poikaa. Nicholas roikkui isänsä jaloissa. Turbo kuiskasi käskien poikaansa seisomaan nätisti tai menisi istumaan. Poika kumminkin päätti seistä nätisti. ”Ensimmäisenä haluaisin vanhempien viereen seisomaan tulevat kummit,” pappi sanoi ja hymyili vanhemmille. ”Harley, tulisitko pienokaisen kanssa tänne,” pappi sanoi ja osoitti vierustaansa. ”Mitä?” Anni kysyi hämmentyneenä. ”Juu juu tänne vaan,” Minni sanoi ja viittoi tulemaan. ”Oikeesti?” Anni kysyi ja nousi pojan kanssa seisomaan. ”Ihan oikeasti,” Turbo sanoi hymyillen. Anni asteli papin viereen epäuskoisena. ”Toisen kummin haluaisin kanssa pyytää Annin viereen… Sarianne tai Santtu tulisitko tänne?” pappi kysyi. Santun ilme oli yhtälailla yllättynyt, kuin Annillakin. Jätkät katsoivat häntä hymyillen. Santtu käveli Annin viereen epäuskoisena ja hymyili hyväntuulisesti nukkuvalle pojalle. Kastetilaisuus sujui aikataulullisesti. Pappi oli siunauksien jälkeen valmis kastamaan pienokaisen. Nicholas ei lattiatasosta oikein nähnyt kunnolla ja kinusi isänsä syliin. Turbo nosti pojan syliinsä, joka katseli mielenkiinnolla, kun pappi pyysi siirtämään pienokaisen päätä lähemmäksi kastemaljaa. ”Hyvät juhlavieraat. Vanhemmat ja isoveli. Sekä kummit,” pappi aloitti. ”Haluan kastaa sinut Michael-Marcus Kasper Thremeksen, isän, pojan ja pyhän hengen nimeen. Näin ollen olemme kastaneet sinut Jumalan lapseksi,” nainen jatkoi ja paineli pienokaisen pään kuivaksi. Anni ja Santtu katsoivat hymyillen kummipoikaansa. He tekivät kummin lupauksen, jonka jälkeen Turbo ohjasi vieraita kahvittelemaan. Minni otti poikansa kummeilta vastaan, jotta he pääsivät valokuvaajan kanssa ottamaan kastekuvia. Kastekuvien jälkeen Minni vaihtoi Michaelille juhlavaatteensa ja pyysi valokuvaajaa ottamaan pojista vielä sisarus kuvat. Juhlavieraat olivat siirtyneet hyvän sään takia ulos terassille. Nicholas juoksi kaikkien ohi hyppimään serkkujensa ja Eelin kanssa trampoliinille. Minni ja Turbo käveli kanssa ulos. Minni istui äitinsä ja Turbon veljien seuraan. ”Nyt on pojilla täydelliset nimet,” Marie totesi. ”Nicholas ja Michael. Kyllähän ne menee,” Adam sanoi. ”Helppo ainakin komentaa,” Minni totesi. ”Tai vielä helpompi sekoittaa,” Anton sanoi ja sai kaikki nauramaan. ”No se on totta,” Minni sanoi. ”Hei mulla olis sulle kysymys?” Santtu sanoi. ”Kerro,” Minni sanoi. Santtu istui heidän seuraansa. ”Mää löysin puku suunnittelijan, joka ehtisi korjaamaan puvun viikkoon mikäli löytäisin sen huomiseen mennessä,” Santtu aloitti. ”Oikeasti?” Minni kysyi. ”Joo. Anni ja Milva on tulossa huomenna mukaan, niin lähtisitkö sääkin?” Santtu kysyi. ”No miksei. Voiko pojatkin tulla?” Minni kysyi. ”Onks Turbolla työvuoro huomenna?” Santtu kysyi, johon sai vain Minnin nyökkäyksen. ”Voin tehdä huomenna kotivuoron. Saatte viettää tyttöjen päivää,” Turbo sanoi ja laski vaimonsa kahvikupin pöydälle. ”Ja mää hoidan meidän lapsia eli tuun häiritsemään Turboa,” Moto sanoi nojaten terassin kaiteeseen. ”Niimpä. Otatte tyttöjen kanssa hetkeksi ilon irti,” Vinski sanoi ja liittyi keskusteluun. Naiset katsoivat toisiaan. ”Ei taida olla muuta mahdollisuutta, kuin suostua,” Santtu totesi. ”No hei ei todellakaan. Nää on sun häät,” Minni sanoi ja nappasi naisen kainaloonsa. Santtu hymyili koko porukalle. Loppu juhlat sujuivat sukkelasti. Vieraiden lähdettyä Minni siivosi keittiötä. ”Huh! Sammui, kun saunalyhty,” Turbo sanoi ja laski t-paidan ylleen. ”Ai Nicholas?” Minni kysyi. ”No kukas muukaan,” Turbo sanoi. ”Vaihdoit sitten pieruverkkarit jalkaan,” Minni sanoi ja katsoi miestä päästä varpaisiin. Turbo otti jääkaapista kotikaljan ja suuntasi sohvalle. ”Parasta lapsissa,” Turbo totesi ja lysähti sohvalle. Minni nosti loput ruoat jääkaappiin ja suuntasi miehensä viereen. Turbo nappasi vaimonsa kainaloonsa. ”Vaikea uskoa, että Vinski menee naimisiin,” Turbo totesi samalla kun seurasi uutislähetystä. ”No on jo aikakin,” Minni sanoi. Turbo katsoi vaimoaan hellästi. ”Mitä?” Minni kysyi. ”Mää oon ylpee siitä mitä mää oon teistä saanut,” Turbo sanoi. ”Onpa susta tullut herkkis,” Minni sanoi ja silitti miehen poskea. ”Sää oot pehmentänyt tän Prätkähiiren,” Turbo sanoi muka mököttäen naiselle. ”Ai mää olen, mitenkäs sitten sun yli suloiset poikasi,” Minni sanoi ja kietoi kädet miehen ympärille ja painaen nenänsä tämän poskea vasten. ”Mää tarviin varmaan toimintaa, että saan mun miehisyyden takaisin,” Turbo sanoi ja sai vaimonsa suukottelemaan tämän poskea. ”Hei, jos olisit menettänyt sun miehisyyden, niin sää et olisi mun kanssa naimisissa, meillä ei olisi taloa tai lapsia,” Minni sanoi. ”Onks se epä miehekästä jos noita asioita ei ole?” Turbo kysyi. ”Ei, jos on päättänyt niin,” Minni totesi. ”Eli mää päätin näin,” Turbo vastasi ja katsoi Minniä. ”Niinkin voisi sanoa,” Minni sanoi ja nousi ylös. Turbo katsoi naisen perään, joka käveli takaisin keittiöön. Minni otti lasin vettä ja lähti kohti yläkertaa. ”Kelpaako herralle pikaiset vai jäätkö telkkarin kaa treffeille?” Minni kysyi portaiden juuressa ja lähti samalla sekunilla yläkertaa kohden. Turbo oli vaihtamassa kanavaa, kun tajusi naisen kysymyksen. ”Täh?” Turbo kysyi ja katsoi suuntaan, johon nainen oli lähtenyt. ”Kuulit kyllä,” Minni sanoi yläkerrasta. Turbo sammutti telkkarin nopeammin, kuin oli luullut ja lähti naisen perään. ”Sit oot hiljaa, ettei pojat herää,” Minni sanoi ja veti miehen makuuhuoneeseen.
 
 
”Isi, isi. Heräää,” Nicholas huusi isänsä päällä. ”Mmh Nicholas,” Turbo sanoi ja hautautui käsiensä alle. ”Äiti sano, että sun pitää nousta,” Nicholas sanoi. ”Onks äiti tehnyt susta juoksupojan?” Turbo kysyi. ”Ei,” Nicholas sanoi ja halasi isäänsä tiukasti. ”Huomenta,” Minni sanoi ovelta Michael sylissään. ”Mhhm huomenta,” Turbo sanoi ja katsoi vaimoansa. ”Mistä moinen kunnia?” hän jatkoi. ”Siitä, että sulla on sylin täydeltä hommia tänään,” Minni sanoi ja laski Michaelin isänsä kainaloon. Nicholas makasi edelleen isänsä rinnan päällä. ”Mulla on paperi hommiakin,” Turbo sanoi hymyillen. ”Itsehän päätit tehdä kotipäivän töistä ja vahtia samalla poikia,” Minni sanoi. ”No se,” Turbo sanoi. ”Siellä on kahvia alakerrassa, jos maistuu,” Minni sanoi ja lähti kohti alakertaa. ”Mitä kivaa me tehdään tänään?” Nicholas kysyi. ”Täytyy katsoa. Moto ja Vinskikin tulee tänään tänne,” Turbo sanoi. ”Tuleeks Eeli ja Vilhelmiina?” Nicholas kysyi. ”Tulee,” Turbo vastasi pojalleen. Vähään aikaan yläkerrasta ei kuulunut mitään ja Minni ihmetteli miksei miestä ja lapsia kuulunutkaan alas. Minni käveli yläkertaan. ”Turbo siellä on sitä… aamupalaa,” Minni sanoi ja katsoi hellästi hymyillen perhettään. Turbo ja pojat olivat nukahtaneet uudelleen. Turvallisuuden vuoksi Minni siirsi Michaelin nukkumaan omaan sänkyynsä ja Nicholaksen isänsä viereen sängylle. Silitti vielä tämän poskea ja sulki oven perässään. Alakerrassa hän otti puhelimensa ja soitti puhelun. ”Hei Moto! Kuule voisitko ottaa Turboon parin tunnin päästä yhteyttä… Joojoo ei mitään vakavaa, se vaan nukahti poikien kanssa uudelleen… Joo sovit sen kanssa sitten miten tuutte… Hyvä kiitti sulle… Moikka!” Minni sanoi ja päätti puhelimen. Hän kirjoitti miehelleen kirjeen keittiön kaapin oveen ja valmistautui naisten kanssa lähtöön. Hän sulki oven kiinni perässään ja auton ääni sai hänen huomionsa. ”Moi! Mitä sää siinä kökit?” Milva kysyi pelkääjän paikalta. ”Mää tulin ulos odottamaan, kun Turbo nukahti poikien kanssa makkariin,” Minni sanoi. ”Aaa. Hyppää kyytiin,” Santtu sanoi ja nainen nousi hyvillä mielin kyytiin.
          Matkalla naiset ehtivät keskittyä toistensa kuulumisiin paremmin. ”Miten se Turbo sillein lasten kanssa nukahti?” Milva kysyi. ”Jaa a. Hyvä kysymys. Nicholas oli menossa herättämään isäänsä. Seuraavalla hetkellä kaikki kolme nukkui samassa sängyssä,” Minni totesi. ”Jätkistä on tullut niin hellyyttäviä, kun saavat olla isiä,” Anni sanoi. ”No kyllä. Niiden miehisyys on koetuksella,” Santtu sanoi. Naisporukan iloinen nauru raikasi autossa. ”Mites teillä Santtu. Meinasitteko hankkia Vinskin kaa lapsia? Carolina kysyi. ”Mää en tiedä vielä. Mehän ei voida lisääntyä keskenämme,” Santtu sanoi haikeana. ”Mutta ainahan on adoptio mahdollisuus,” Milva sanoi. ”No siis joo, mutta ei olla puhuttu vielä siitä,” Santtu sanoi. ”No teidän aika tulee vielä,” Minni sanoi. ”Tiedän,” Santtu sanoi hymyillen. ”Mmmm olitteko muuten kuullut siitä uudesta ravintolasta mikä avattiin keskustaan?” Milva kysyi samalla, kun oli juuri hörpännyt vettä. ”Joo. Se uus sushi paikka,” Anni sanoi. ”Onkohan sie plutolaisia listalla?” Milva kysyi. ”Yyy… mikä ajatus,” Minni sanoi ja sai naiset naureskelemaan. ”Mutta mää haluaisin maistaa marsilaista sushia,” Santtu sanoi ja sai Carolinan, myös nyökkäilemään. ”Mennään pukusovituksen jälkeen syömään. Nautitaan nyt siitä, että jätkät vahtii lapsia,” Minni ehdotti. ”Joo. Ihan paras idea,” Milva sanoi innoissaan. ”Joo joo mennään,” Annikin liittyi innostuneeseen porukkaan mukaan. ”Se on sovittu sitten,” Carolina sanoi. ”Minni muuten,” Anni aloitti. ”Niin?” Minni kysyi. ”Mää haluan sitten tulla kattomaan mun kummipoikaa, kun lähetään,” Anni sanoi. ”Minä myös,” Santtu jatkoi. ”Sopii mulle,” Minni sanoi hymyillen.
 
”Isi… isi sun puhelin soi,” Nicholas sanoi ja tuuppasi isänsä hereille. Sokkona mies etsi kännykän käteensä. ”Mmm… haloo,” Turbo sanoi väsyneenä. Nicholas kuuli pientä ähinää ja laskeutui sängyltä alas lattialle. ”No heräsithän sää viimeinkin,” kuului puhelimesta. ”No joo. Pitäisi varmaan alkaa nousemaan, mutta jotenkin on ihan voimat nollissa,” Turbo sanoi. Nicholas silitteli Michaelin kättä samalla. ”Noh mitkä sun voimat on syönyt?” Moto kysyi. ”En osaa sanoa. Nyt olisi toiminnan paikka ja pian,” Turbo sanoi naureskellen ja nousi istumaan. ”Isi Michaelkin on hereillä,” Nicholas sanoi ja sai Turbon katsomaan poikaansa. ”Joo mää tuun kohta Nich,” Turbo sanoi ja nousi seisomaan. ”Monen aikaan me voidaan tulla?” mies kysyi. ”No mulle on ihan sama. Koska haluatte tulla?” Turbo kysyi. ”Mää mietin ruokailua. Naiset tuskin syö meidän kanssa,” Moto naureskeli. ”No joo tuskin,” Turbo sanoi ja avasi verhot. ”Mites olisi perinteinen hodari ja kotikalja päivä?” Moto kysyi. ”Hei loistava idea!” Turbo sanoi innoissaan ja käveli pinnasängyn luo. Michael naureskeli isälleen hyväntuulisena. ”No me tullaan kohta, niin nähdään!” Moto sanoi. ”Juu nähdään!” Turbo sanoi ja sulki puhelimensa. ”Mitä me syödään tänään?” Nicholas kysyi. ”Syödään kuule hodareita,” Turbo sanoi ja sai Nicholaksen kääntelemään päätään. ”Mitä ne on?” hän kysyi. ”Ne on iskän, Moton ja Vinskin suurta herkkua, mitä syötiin silloin kun oltiin Maapallolla,” Turbo sanoi ja nosti samalla nuorimmaisensa syliin. ”Miksei äiti syö meidän kanssa?” poika kyseli. ”Äiti on ulkona Santun ja muiden tyttöjen kanssa,” Turbo vastasi ja nuuhkaisi poikaansa. ”Michaelilla on kakka,” Nicholas sanoi naureskellen. ”Niin on. Onko sulla pissahätä?” Turbo kysyi. ”Joo,” poika sanoi ja juoksi vanhempiensa huoneessa olevaan vessaan. Turbo katsoi hymyillen pojan perään ja lähti itse hoitohuoneeseen vaihtamaan pienemälle kuivat päälle. Alakerrassa Turbo lämmitti pullollisen maitoa. ”Isi… kato!” Nicholas sanoi olohuoneesta. ”Mitä sää katot?” Turbo kysyi. ”Poliisikoiria,” poika vastasi irrottamatta katsettaan telkkarista. ”Ylättävää,” Turbo totesi. Sitterissä potkiva pienempi poika oli todella hyväntuulinen, ainakin toistaiseksi. Turbo veti sitterin lähemmäksi sohvaa, jolla istui. ”Olisiko ruoka-aika?” Turbo kysyi, johon sai epämääräisen äänähdyksen pojalta. ”Ai ei vai?” Turbo kysyi ja nosti pojan syliinsä. Ovikellon soidessa, Turbo nousi syötettävän pojan kanssa avaamaan ovea. ”Hei!” Moto sanoi lastensa kanssa oven takaa. ”Hei! Tulkaa sisään,” Turbo sanoi. ”Onko teillä aamupala?” Vilhelmiina kysyi ja istui Turbon vierelle sohvalle. ”Joo. Meidän aamu vähän venyi, kun Turboa nukutti hirveästi,” Turbo vastasi tytölle ja silitti tämän poskea. ”Onks Vinski tulossa?” Moto kysyi ja istui nojatuolille. ”Kai se tullee. Ei oo soittanut mitään,” mies vastasi. Moto laski päänsä selkänojalle. ”Väsyttääkö?” Turbo kysyi, kun Moto vaikutti hieman poissaolevalta. ”Ei. On yks toinen juttu,” Moto sanoi. ”Haluatko kertoa siitä?” Turbo uteli ja käänsi Michaelin sylissään. Moto hymyili leveästi pikku pojalle. ”Vaihdetaanko keittiössä muutama sana?” Moto kysyi ja nousi ylös. ”Joo totta kai. Olkaahan nätisti,” Turbo vastasi ja nousi seisomaan. Hän istutti pienen pojan saarekkeelle tukien tätä samalla. ”Meneekö teillä huonosti?” Turbo kysyi. ”Ei ollenkaan. Paremmin kuin vuosiin,” Moto sanoi hymyillen. ”No mikä on?” mies uteli. ”Milva on raskaana,” Moto vastasi katsellen Michaelia hymyillen. ”Mitä?” Turbo kysyi epäuskoisena. ”Milva on raskaana,” mies toisti. ”Oikeasti!” Turbo kysyi hymyillen, johon sai miehen nyökkäisyn. ”Mutta lapset ei tiedä?” Turbo kysyi. ”Ei tiedä ei. Kukaan ei tiennyt vielä ennen tätä,” Moto vastasi hieman hiljaisena. ”Meinasitko Vinskille kertoa?” Turbo kysyi. ”Miksen kertois? Te ootte mun veikkoja,” Moto totesi kohottaen hartioitaan. ”Se on hyvä kuulla. Muuten, kun Vinski tulee niin saatte, vähän aikaa toimii lapsen likkoina,” Turbo totesi. ”Onks sulla paljonkin töitä?” Moto kysyi. ”Eii, muutama paperihomma vain,” Turbo sanoi ojentaen Michaelin isoveljelleen. ”No sää et ainakaan ujostele,” Moto sanoi painaen otsansa pienen pojan otsaa vasten. ”Aika hassu tunne,” Turbo totesi hymyillen. ”Ai mikä?” Moto kysyi nostamatta katsettaan vauvasta, joka tunnusteli sormillaan miehen naamaa. ”No se, että ollaan vanhempia,” mies totesi. ”No joo, jos miettii minkälaisia oltiin ennen tätä kaikkea,” Moto vastasi vilkaisten miestä. ”No sitä just,” Turbo sanoi lähes innoissaan. ”Mää oon ylpee meistä,” Moto sanoi ja suoristi itsensä saarekkeen päältä. Samalla ovi paukahti auki. ”Hellurei sinapin tuoksuiset veikkani!” Vinski sanoi iloisena astuen keittiöön. ”Kengät pois,” Nicholas sanoi ja juoksi Vinskin viereen. ”No sori,” Vinski sanoi ja riisui saappaansa. ”Äiti laittaa sut siivoamaan, kun saa tietää,” poika totesi ja sai Vinskille ällikällä lyödyn ilmeen kasvoilleen sekä Turbon ja Moton nauramaan. ”Minni on tainnut vallata tänkin huushollin, samalla tavalla, kuin armeijan ja vapaustaistelijatkin,” Vinski mutisi viedessään kenkänsä eteiseen. ”Ei tätä huushollia olisi, jos Minniä ei olis,” Turbo sanoi ja kaivoi piirongin laatikosta pienen paperi nipun. ”Hei! Ca’moon me ollaan prätkähiiret. Nyt me ollaan vaan rengastettuja, sinapin hajuisia ja lapsenlikkoja vaan siihen verrattuna mitä muutama vuosi sitten oltiin,” Vinski tivasi ja astui keittiöön takaisin. ”Joskus se elämä menee vain näin eteenpäin,” Turbo vastasi. ”Ennen sää olisit räjäyttänyt noi paperit käsikranaatilla ilmaan,” Vinski sanoi ja katsoi nippua miehen käsissä. ”Hei Vinski! Et voi sanoa, että meidän elämä olisi nyt huonoa,” Moto jatkoi. ”Sitä paitsi, jos viilataan pilkkua; A) Me ollaan toistaiseksi rengastettuja Moton kanssa, B) Me haistaan sinapilta ja C) Se olisit ollut sinä, joka nää paperit olisi räjäyttänyt,” Turbo vastasi ja lähti kohti yläkertaa. ”HEI!” Vinski huusi miehen perään. ”Saat sääkin tuntea sinapin tuoksut,” Moto sanoi ja suorastaan työnsi kullanruskean vauvan miehen syliin. ”Joo kiitti!” Vinski sanoi tympeänä. ”Sitä paitsi ei millään pahalla. Sää loukkaat Minniä ja sen tapoja aina kun se on pois,” Moto kuiskasi miehelle. ”Mutta se on sellanen,” Vinski älähti. Moto iski nyrkillä miestä hauikseen ja sai tämän tuskailemaan kivun kanssa hetken. ”Isi mulla on edelleen nälkä,” Vilhelmiina sanoi. ”Ai niin,” Moto sanoi ja alkoi tutkimaan veikkansa jääkaappia. ”Eihän täällä edes ole mitään syötävää,” Vinski totesi. ”Pitää käydä kaupassa, että saadaan meille hodareita ja kotikaljaa,” Moto sanoi ja otti tyttärelleen jugurtin. ”Kelpaako?” Moto kysyi ja sai vastaukseksi vain nyökkäisyn. ”Onko pojilla nälkä?” Moto kysyi. ”Ei ole,” Eeli vastasi. ”Mulla on,” Nicholas sanoi. ”Eiks sun isä ole antanut sulle ruokaa?” Vinski kysyi samalla, kun käveli olohuoneeseen ja laski vauvan leikkimatolle. ”Mitä sää nyt kiukuttelet?” Moto kysyi hermostuneena. ”En mitään,” Vinski tivasi. ”Jännitätkö pikkasen häitä, kun oot noin kireänä?” Moto kysyi ja käveli jääkaapille huomaten samalla Minnin kirjeen. ”Vie tää Turbolle, jos et voi olla äksyilemättä,” hän jatkoi ja antoi kirjeen miehelle. ”Joo, kiitti.” Vinski tuhahti ja lähti yläkertaan. ”Mitä te haluatte syödä?” Moto kysyi Viltsulta ja Nicholakselta. ”Muroja,” Nich vastasi ja käveli ruokapöydän ääreen. ”Leippää!” Vilhelmiina totesi ja käveli kanssa pöydän vierelle. Moto katsoi hymyillen kaksikkoa.


Viimeinen muokkaaja, Prätkisfan pvm Ma Huhti 23 2018, 00:19, muokattu 1 kertaa
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkisfan

avatar

Viestien lukumäärä : 140
Join date : 25.08.2016

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    Su Huhti 22 2018, 23:33

Kaksiosainen tarina! Tämä on 2.osa 




Vinski koputti Turbon työhuoneen oveen. Epämääräinen murahdus kuului huoneesta ja Vinski asteli sisään. ”Sun vaimoke oli jättänyt, jonkun lapun jääkaapin oveen,” Vinski totesi rauhallisemmin ja ojensi lapun veikkansa olan ylitse. Turbo katsoi viestiä hetken. ”Aa ei tää ole mikään tärkeä,” Turbo sanoi ja laski lapun kädestään. Vinski seisoi vain hiljaa hänen takanaan. ”Kaikki hyvin?” Turbo kysyi ja kääntyi veljeään kohden, joka istui vuodesohvalle. ”Anna anteeksi veikka,” Vinski totesi katse lattiassa. ”Mistä?” Turbo kysyi hämmentyneenä. ”Että mää sätin taas Minniä ja arvostelin sitä,” Vinski vastasi hiljaa. ”Ai se. En mää sitä itseeni ota,” Turbo sanoi. ”Mutta…” Vinski sanoi ja nosti katseensa juuri kun Turbo keskeytti hänet nostamalla kätensä ilmaan. ”Vinski. Mää tiedän minkälainen, sää olet luonteeltasi, samoin tiedän millainen, Minni on. Ei sun tarvitse olla pahoillasi siitä,” Turbo vastasi. ”Miksi sää oot aina niin ymmärtäväinen, vaikka mää suorastaan haukun sulle tärkeää hiirtä,” Vinski kiivastui. ”Koska sulla on stressiä just nyt ja kyllä mää osaan sanoa sulle, jos jokin asia menee yli,” Turbo vastasi. ”Osaatko edes enää?” Vinski naurahti. ”Älä kokeile onnees,” Turbo vastasi naurahtaen ja kääntyi työpistettään kohden. Vinski naurahti ja antoi veikalleen työrauhan. Alakerrassa Eeli katsoi piirrettyjä ja Moto oli saanut kaksikolle aamupalaa tai kellon mukaan välipalaa. ”Anteeks,” Vinski totesi ja sai Moton hämmentymään. ”Mistä?” Moto kysyi. ”Sää oot samanlainen, kun Turbo, kumpikin kysyy miksi,” Vinski sanoi hymyillen. ”Ai edes jossain,” Moto naureskeli. ”Niin. No siitä äskeisestä tiuskimisesta,” Vinski vastasi. ”Aa se no problem veikka,” Moto sanoi ja siirtyi olohuoneeseen valkea mies perässään. ”Ai niin, mulla on sullekkin uutisia…” Moto sanoi muistaen yhtäkkiä asiansa, jonka oli jo Turbolle kertonut. Mies veti valkoisen miehen keittiön puolelle vielä hetkeksi…
 
 
Pari tuntia eteenpäin Vinski ja Moto leikkivät lasten kanssa takapihalla. Turbo käveli alakertaan ja katseli keittiön ikkunasta veikkojansa. ”Hei! Se oli mun,” Eeli sanoi, kun Vinski vei häneltä pallon. ”Pelaa vaan Eeli,” Moto kannusti. ”Iskä!” Nicholas huudahti, kun näkin isänsä seisovan terassin edessä. ”Hei!” Turbo sanoi ja koppasi pojan syliinsä. ”Michael nukahti. Laitoin sen vaunuihinsa,” Moto sanoi ja pelasi Vinskiltä pallon syöttäen sen pojalleen. ”Selvä!” Turbo vastasi. ”Isi tuu pelaan!” Nicholas sanoi. ”Meidän pitäis mennä sinne kauppaan, että saadaan ruokaakin jossain vaiheessa,” Turbo sanoi saaden jalkapallo pelin kesken. ”Pakko mennä varmaan kahdella autolla,” Moto totesi. ”Niin varmaan täytyy mennä,” Turbo totesi. ”Lähdetään sitten saman tien!” Vinski sanoi. Turbo laski Nicholaksen sylistään ja lähti sisälle pakkaamaan tarvittavia tarvikkeita mukaansa. Jätkät pakkasivat autot ja lastasivat lapset turvaistuimiinsa. Vinski kiipesi Turbon auton kyytiin. ”Sää tuut mun kyytiin?” Turbo kysyi, kun katsoi vielä kuskin ovesta, että hänellä oli kaikki mukana. ”Mää oon ollu liikaa Moton kyydissä,” Vinski sanoi ja veti penkkiä taakse päin. ”En kai osu Michaelin koppaan?” Vinski kysyi. ”Et, koska se istuu mun takana,” Turbo sanoi ja istui miehen viereen. Vinski katsoi hölmistyneenä, kun Turbon takana nukkui pienempi poika. ”No en kai osu Nicholakseen?” Vinski jatkoi. ”Et. On katsottu, että on sen verran jalkatilaa, että ei poikiin osu,” Turbo sanoi ja sai Vinskiltä makeat naurut. ”Minni tainnut viimeksi ajaa?” Vinski kysyi. Turbo hymyili tympeästi ja veti penkkiä taaksepäin. ”Vissiin,” Turbo sanoi. Moto lähti ensimmäisenä ajamaan ja Turbo heti hänen peräänsä. Ei kulunut aikaakaan, kun he saapuivat kauppakeskukseen. Kolmikko suuntasi ensimmäisenä kauppaan hakemaan tarvikkeita hodareita varten. ”Voidaanks me mennä leikkimään vielä tohon leikkipuistoon?” Eeli kysyi. ”Jos te jaksatte?” Moto kysyi. Ähinä kantokopasta sai heidän huomionsa. ”Vois olla järkeen käypä. Sais Michaelin syötettyä,” Turbo sanoi ja antoi pojalle tutin, mikä hieman rauhoitti tätä. Ostosten jälkeen lapset juoksivat sisällä olevaan leikkipuistoon. ”Varovasti sitten, ettette tipu,” Moto sanoi, kun lapset kiipeilivät kiipeilytelineessä. Turbo pisti Michaelin pullon lämpiämään lasten nurkkauksessa olevaan mikroon. Maidon lämmityksen jälkeen hän otti räjähtämäisillään olevan pojan syliinsä. ”Mikä ajoitus,” Vinski totesi istuen veikkansa viereen. ”Älä! Ihan sairaan nopeet liikkeet,” Turbo totesi saaden kaksikon nauramaan. ”No katos katos, prätkähiiret marsista,” kuului mies ääni heidän takaansa saaden kolmikon hymyt hyytymään. ”No katos vaan eversti Karoliina,” Vinski totesi tympeänä. ”En olis moista päivää uskonut näkeväni. Prätkähiiret vaipan vaihdossa. Kenes lapset nyt on paasauksessa?” Karpaasi irvaili. ”No olisko ihan omiamme,” Turbo vastasi saaden miehen hiljaiseksi. ”Siis teistä huligaaneista tullut isiä. Älkää jaksako naurattaa,” Karpaasi totesi. ”Hei! Sää tiet, että sun paras sotilas meni parisen vuotta sit naimisiin Turbon kanssa ja vastasuudessa nyt äitiyslomalla,” Vinski härnäsi. ”Ja vaikka me ollaan huligaaneja niin ei se tarkoita, etteikö me vanhemmiksi haluta,” Moto sanoi. ”Tai haluta sitoutua,” Turbo jatkoi. ”Minni olisi paremmissa käsissä, jos se ei olis tavannut sua,” Karpaasi vastasi. ”Ai. Kappas, kun Minni ei ole samaa mieltä kanssasi,” Turbo totesi. ”Nyt mulle alkaa riittää! Haluakko…” Karpaasi jatkoi, kunnes Nicholas tuli isänsä jalkoihin. ”Isä kuka toi vanhus on?” Nich kysyi. ”VANHUS!” Karpaasi huudahti saaden pojan pelästymään ja pakenemaan isänsä taakse. ”Meinaatko oikeasti käydä mun kimppuun, kun meidän lapset on täällä?” Turbo kysyi rauhallisena. ”Tai saati sitten, että korotat ääntäs,” Moto totesi. Karpaasia alkoi nolottamaan koko tilanne ja poistui paikalta. Jätkät katsoivat tympeästi miehen perään. ”Ei hätää Nich. Kaikki eivät vaan osaa käyttäytyä,” Turbo sanoi ja silitti pojan hiuksia. Nicholas unohti välikohtauksen nopeasti ja juoksi takaisin leikkimään. Turbo laski pullon kantokoppaan ja nosti pojan hartialleen. ”Äh toi rumilus osaa aina pilata päivän,” Vinski totesi ja istui takaisin alas. ”Karpaasi onneksi on aina pienin murhe,” Turbo totesi. Vinski pyöritteli silmiään. ”Isi kato,” Nicholas huusi. ”Isi kato,” Vilhelmiina matki. Kaksikko roikkui kiipeilytelineen yläosassa turvaverkon takana. ”Varovasti sitten, kun tuutte alaspäin,” Turbo vastasi. Eeli juoksi tämän jalkoihin ja auttoi laittamaan Michaelille tutin suuhun. ”Turbo,” Eeli kommentoi. ”Kerro,” Turbo vastasi harmaalle nuorukaiselle. ”Mulla on nälkä,” hän totesi ja hieroi vatsaansa. ”Me voidaan ihan hyvin lähteä, vai mitä? Moto!” Turbo kysyi yrittäen saada veikkansa huomion. ”Hä?” Moto kysyi. ”Että lähetäänkö, että saadaan lapsille ruokaa?” Turbo kysyi. ”Joo… tota Nich ja Viltsu nyt lähdetään,” Moto sanoi. ”EI!” kuului jostain keskeltä kiipeilytelinettä. Turbo ojensi Michaelin Vinskille hetkeksi, joka hieman epävarmasti otti pojan syliinsä. ”Nicholas, alas tulla nyt,” Turbo totesi kiipeilytelineen vierestä. ”EIKÄ!” Nicholas kiukkusi kiipeilytelineen keskeltä ja tutki lattialla häntäänsä. Turbo käveli Moton lähemmäksi. Moto nosti tyttärensä syliinsä, joka totteli isäänsä toisin, kuin temperamenttinen Nicholas. Turbo polvistui niin, että näki telineen alle, jonka keskellä istui kullanruskea hiiripoika. ”Nich,” Turbo sanoi käskevästi. ”EIIiiii,” Nicholas huusi ja lapsen tapaan iski itsensä makuuasentoon lattialle. ”Meidän täytyy lähteä syömään,” Turbo sanoi. ”Ei ole nälkä,” Nicholas totesi mutisten lattiaan. ”Älä yritä, kiukuttelet nyt vaan turhaan iskälle,” Turbo sanoi ja konttasi vaivalloisesti telineen alle. ”EI ei ei,” Nicholas yritti kiemurrella, kun hänen isänsä sai hänet syliinsä. Itkun sekainen huuto sai Turbo heristelemään korviaan. Kiemurteleva pikku poika ei tehnyt tavaroiden pakkaamisesta helppoa. ”Mää voin, ottaa teidän vaunut,” Moto sanoi. ”Kiitos ja NYT Nicholas lopettaa ton älyttömän huutamisen,” Turbo sanoi tiukemmin ja kyykistyi lapsen kanssa lattialle, nostaen tämän jaloilleen seisomaan. Nicholas niiskutti kyyneleitään. ”Just tän kiukuttelun takia meidän pitää mennä syömään,” hän jatkoi ja pyyhki tämän kyyneleitä. Nicholas nyökkäsi isälleen. Turbo nosti nyyhkyttävän pojan syliinsä ja otti rattaat Motolta, joka oli jo pidemmällä. ”Laitetaanks me Michael koppaansa?” Vinski kysyi. ”Joo,” Turbo vastasi ja laski Nicholaksen hetkeksi sylistään. Nicholas ei tosin liikkunut isänsä jaloista mihinkään, joka otti veikaltaan Michaelia. Turbo kiinnitti Michaelin vyöt ja nosti esikoisensa takaisin syliinsä. ”Elämää isänä,” Vinski totesi naureskellen. ”Tällaista tää on,” Turbo vastasi naureskellen.
 
 
Takaisin Turbolle ja Minnille päästyään Eeli juoksi takapihalle. Nicholas ja Vilhelmiina oli nukahtanut automatkalla. ”Mihin me nää laitetaan?” Moto kysyi pitäen nukkuvaa tyttöä sylissään. ”Viedään vaikka mun ja Minnin sänkyyn. Ettei tule paniikkia,” Turbo vastasi ja ojensi kantokopan Vinskille, jonka jälkeen irrotti poikansa istuimestaan. ”Laitanks mää Michaelin olkkariin?” Vinski kysyi. ”Joo laita vaan,” Turbo totesi. ”Kato jätkät,” kuului heidän takaansa. ”No katos, mentorien mentori ja muistisairas vanhushan se siinä,” Vinski totesi nojaten porraskaiteeseen ja saaden jätkät nauramaan. ”Hahhaa olettepa hauskoja,” Rontti vastasi ja astui portista sisään. ”Jäätkö syömään?” Turbo kysyi. ”Mikä ettei. Onks Minni valmistanut jotain gurmeeta?” Rontti kysyi. ”Ei, me tehdään,” Turbo vastasi leveästi hymyillen. ”Ei mulla tainnut ollakaan nälkä,” Rontti sanoi ja katsoi miehen ollalla nukkuvaa poikaa. ”Simahti, kun käytiin kaupassa,” Moto totesi ja sai mentoriltaan nyökkäisyn. ”Ymmärrän, jos teidän kaa joutuu ostoksille,” Rontti totesi. ”Olis muuten hodareita ja kotikaljaa ruokana,” Vinski totesi. ”Maan perinteet kunniaan,” Rontti sanoi hämmentyneenä. ”Mennään sisään,” Turbo sanoi ja kaivoi avaimet esille. Sisällä Rontti helisteli sormeaan Michaelille. ”Miten veltto lapsi voikin painaa noin paljon?” Moto totesi. ”Luulis ettei teillä tee tiukkaa,” Rontti totesi. ”Ei teekkään, se oli vaan toteama,” Moto vastasi istuen sohvalle. ”Ruvetaanks me heti valmistaa ruokaa?” Turbo kysyi. ”Joo tehdään vaan. Eeli aloittaa vielä kiukuttelemaan, jos ei ala ruokaa kuulumaan,” Moto naurahti. ”Mikään ei olekkaan pahempaa, kuin lapsen raivo,” Rontti sanoi nojaten käteensä ja katsoen syvästi Turboa. ”Mitä sää mua katsot? Mää olin helppo lapsi,” Turbo sanoi ja käveli keittiöön. ”Juu totta kai. Mitä nyt purit, syljit, potki ja lattasit erilaisia rivouksia suustas,” Rontti sanoi saaden Vinskin ja Moton nauramaan sekä Turbon punastumaan. ”Turbo voisitko vähän meillekkin valaista tätä sun lapsuuttas?” Vinski ilkkui. ”Eiköhän se kaikki jo tolta vanhukselta kuulunut,” Turbo vastasi ja käveli takaisin olohuoneeseen. ”Vanhus! Kuule pojan kloppi älä tuu aukoo päätäs,” Rontti sanoi. ”Joko sitä ruokaa on?” Eeli kysyi, kun juoksi olohuoneeseen. ”Ei vielä, mutta mennään laittaan grilli päälle,” Turbo sanoi ja nosti kantokopastaan pienen poikansa syliinsä. ”Mää tuun jelppaa,” Moto sanoi. ”Hei en mää Rontin kaa kaksin jää,” Vinski totesi lähtien kaksikon perään. ”Ja älkää unta nähkö, että tänne asti ajoin vaan istuakseni yksin,” Rontti totesi ja lähti kolmikon perään.
 
 
Nelikko vietti aikaansa terassilla. Nicholas ja Vilhelmiinakin oli herännyt ja saanut syödäkseen. Jätkät oli ottaneet omat lapsensa syliinsä ja pitivät viilenevässä kesä säässä lapset lämpimänä vilttien alla. ”Hodarit oli hyviä,” Eeli totesi ja huikkasi limsastaan. Kotikalja ei oikein maistunut nuorukaiselle. ”Voidaan tehdä useamminkin, jos äiti antaa luvan,” Moto sanoi ja siirsi pojan hiuksia. ”Antaa se,” Eeli totesi saaden kaikki nauramaan. ”Huhuu,” kuului nais ääni. ”Äiti tuli!” Nicholas hihkaisi innoissaan ja laskeutui isänsä vierestä ja juoksi eteiseen. ”No hei kulta,” Minni sanoi ja nosti poikansa syliinsä. ”Oliko hyvä päivä?” hän jatkoi ja suukotti poikaansa. ”Joo,” Nicholas sanoi iloisena ja halasi tiukasti äitiään. ”Hyvä kuulla kulta,” Minni sanoi ja laski lapsen lattialle. ”Onkohan ne meidän kauhu kolmikko täällä,” Milva mietti. ”Eiköhän,” Minni sanoi ja sai naisporukan naureskelemaan. ”Taitaa tulla isompikin naislauma,” Rontti totesi. ”Ehkä,” Turbo vastasi. ”Hei!” Minni sanoi lämpimästi ja naurahtaen. ”Hei!” muutkin naiset totesivat. Minni nosti Nicholaksen syliinsä. ”Anteeks, kun meillä venähti,” Minni sanoi ja suukotti miehensä poskea. ”No ei se mitään. Kyllä meillä ihan hyvin meni,” Turbo sanoi. Minni hymyili miehelleen ja silitti Michaelin poskea. ”Onks meidän kummipoika hereillä?” Anni kysyi ja kuikuili veljensä sylissä hyväntuulista poikaa. ”Haluatko?” Turbo kysyi. ”Haluan,” Anni vastasi nälväisten. ”No löytykö hääpuku?” Vinski kysyi, kun Santtu istui tämän syliin puoliksi nähdäkseen kummipoikansa. ”Löyty,” Santtu totesi hymyillen nopeasti miehelle. ”Millainen?” Vinski kysyi ja halasi naista tiukasti. ”En mää sitä sulle kerro,” Santtu sanoi naureskellen. ”Tuleeko Carolina meille yöks?” Vinski kysyi. ”Tuutko?” Santtu kysyi. ”Mutta te ootte prätkällä,” Carolina totesi. ”Eihän olla, se auto on mun,” Santtu totesi. ”Mää oon,” Vinski jatkoi hörpäten kotikaljaansa. ”Mut Milvahan ajo sitä autoa?” Carolina kysyi hämillään. ”Voi kulta. Se on Santun. Mää halusin vaan ajaa, kun Moto vei meidän auton,” Milva sanoi ja halasi naista. ”Aaa no, nyt mää ymmärrän,” Carolina sanoi ja hymyili Motolle. ”Mitä, jos ens kerralla tullaan Turbolle prätkällä?” Moto kysyi Eeliltä. ”JOO!” Eeli sanoi innostuneena. ”Ei onnistu, ennen kuin Eeli täyttää 18.sta,” Milva sanoi saaden kaikki nauramaan. ”Pojat pojat, te ootte tossun alla,” Rontti nälväisi. ”Tai pikemminkin tus…” Vinski aloitti, mutta lopetti hyvin nopeasti, kun muisti että lapset oli kuuloetäisyydellä. ”Mitä?” Eeli kysyi. ”Ei mitään,” Minni sanoi nopeasti. ”Pitäsköhän meidän lähteä?” Moto kysyi katsoen kelloa. ”Vois,” Milva totesi ja nousi seisomaan. ”Kiitos tästä päivästä arvon herrat. Nähkäämme viikonloppuna,” Moto sanoi ojentaen tyttären äidilleen. ”Jees,” Turbo sanoi lyöden nyrkit yhteen veikkansa kanssa. ”Mää laitan viestiä paremmin perjantaina, kun tien nukkumiskuviot,” Vinski sanoi tehden samat, kuin Moto ja Turbo. ”Joo,” Turbo vastasi. ”Hyvää yötä kultapieni,” Anni sanoi ja suukotti nukahtaneen pojan otsaa. ”Hyvää yötä. Nähdään taas,” Santtu jatkoi ja silitti tämän poskea. Anni ojensi pojan äidilleen, kun Turbo viikkasi viltit takaisin omille paikoilleen. ”Nähdään viikonloppuna. ”Juu ja ajakaa varovasti,” Minni huikkasi köörin perään ennen kuin ovi sulkeutui heidän perässään. ”Nicholas tule. Mennään iltapesuille,” Minni huuteli olohuoneessa leikkivälle pojalle. Nicholas jätti autonsa nopeasti ja lähti kävelemään äitinsä kanssa kohti yläkertaa. Minni laski nuoremman nukkumaan omaan sänkyynsä ja lähti auttamaan esikoistaan iltapesuissa. ”Oliko teillä kivaa iskän kaa?” Minni kysyi, kun auttoi pojalta paidan pois. ”Joo. Me käytiin leikkipuistossa,” Nicholas sanoi. ”Ai missä leikkipuistossa?” Minni kysyi hämmentyneenä. ”Siinä kaupan,” Nicholas vastasi ja otti äidiltään vastaan yöpaidan. Minni mietti hyvin pitkään mitä leikkipuistoa poika tarkoitti, mutta ei antanut sen vaivata päätään. ”Vai niin. Tottelitko isiä?” Minni kysyi. ”En,” Nicholas sanoi leveästi hymyillen. ”Et totellut?” Minni kysyi ihmeissään. ”Isi pakotti, mut kotiin,” Nicholas sanoi ja nousi jakkaralle, että saisi hampaansa pestyä. ”Koskeeko tämä nyt leikkipuistosta lähtöä kotiin?” Minni varmensi. ”Joo, mä, mää olisin halunnu leikkiä siellä vielä,” Nicholas selitti, kun tämän äiti silitteli tämän hiuksia. ”Voi kulta pieni. Ei sinne leikkipuistoon voi jäädä asumaan. Sitä paitsi iskää pitää totella,” Minni selitti pojalle ja antoi tälle hammasharjan. Nicholas ei vastannut enää äidilleen vaan pesi hampaansa omalla tavallaan, jonka jälkeen Minni viimeisteli jäljen. ”Sitten menet valitsemaan iltasadun,” Minni sanoi, kun pojan hampaat oli saatu pestyä. Iltasadun jälkeen Minni vaihtoi omat vaatteensa ja meni takaisin alakertaan. Kummallista alakerrassa oli, että miestä ei näkynyt missään. ”Täällä hän sää olet,” hän sanoi, kun löysi miehen terassilta. ”Kotikalja?” mies kysyi hieman väsyneenä. ”Ei kiitos, siinä on vehnää,” Minni sanoi ja istui miehen kainaloon. ”Vehnätöntä,” Turbo sanoi edelleen tarjoten kotikaljaa. Minni katsoi hämmentyneenä pulloa, jossa vehnänkorsi oli yli viivattu. Minni kilisti miehen kanssa pulloja ja hörppäsi juomastaan. ”Nicholas kertoi, että sää pakotit sen kotiin,” Minni sanoi rikkoen hiljaisuuden. ”Joo olin varmaan tyhmä isä siinä kohtaan,” Turbo totesi huikaten juomaansa. ”Et sää tyhmä ollut, fiksun isän tekoja,” Minni sanoi hieroen miehen kättä. ”Kiitos. Nicholas ei olisi halunnut syömään,” Turbo vastasi tarraten naisen kädestä hellästi kiinni. ”Missä leikkipuistossa te olitte?” Minni kysyi asiasta, joka pojan kanssa oli jäänyt epäselväksi. ”Kauppakeskuksen sisäleikkipuistossa,” Turbo vastasi tyhjä ilme kasvoillaan. ”Ai niin se,” Minni sanoi, kun sai ajatuksensa kasaan. ”Oliks rankka päivä?” hän jatkoi, kun mies vaikutti poissaolevalta. ”Jota kuinkin, olis pitänyt jättää työt vaan töihin,” Turbo sanoi hieroen otsaansa. ”No mennään nukkuun kohta,” nainen vastasi haroen miehen hiuksia. ”Joo, pojat oli onneks suhteellisen hyvällä tuulella,” Turbo sanoi kevyesti hymyillen. ”Unohtamatta Nicholaksen kiukkua,” Minni naureskeli. ”Johtui nälästä,” Turbo vastasi. ”Tai uhmasta,” Minni sanoi. ”Mmm,” mies murahti. ”Nyt mennään,” hän sanoi ja nousi seisomaan. ”Ai nukkumaan?” Minni kysyi ja nousi miehen avustamana seisomaan. ”No ei kun hyppiin sängylle,” Turbo nälväisi ja sai vaimoltaan nyrkin iskun rintaan. ”Kuulitko uutiset?” hän jatkoi, kun pisti oven kiinni perässään. ”Minkä uutisen?” Minni kysyi hämmentyneenä. ”Milvasta ja Motosta,” Turbo vihjasi. ”En, miten niin?” Minni kysyi entistä hämmentyneenä. ”Ai Milva ei sitten kertonut,” Turbo tuhahti. ”Kertonut mitä?” Minni kysyi samalla, kun pariskunta käveli yläkertaan. ”Mää en tie saisinko mää tätä kertoa,” Turbo vastasi. ”Kerro mulle,” Minni sanoi ja avasi sängyn petiä. Turbo riisui pääli vaatteensa ja kapusi sänkyyn. ”Turbo,” nainen sanoi hellästi. ”Milva on raskaana,” Turbo sanoi. ”Raskaana?” Minni kysyi hieman järkyttyneenä. ”Ainakin Moton mukaan,” Turbo vastasi asettaen lasit yöpöydälle. ”Miksei Milva meille kertonut? Se oli raskaana, kun tanssittiin meidän häitä ja nyt se on taas raskaana,” Minni sanoi. ”Haittaako se?” Turbo kysyi katsahtaen vaimoaan. ”Polttareita tässä vaan mietin,” Minni mietti. ”No silloinhan Milvalla on osuva tilaisuus kertoa,” Turbo vastasi ja sai naisen vain nyökkäisemään syvään. ”Mutta silti ihmettelen miksei Milva kertonut. Me ollaan kumminkin parhaat kaverit,” Minni sanoi hieman surkeana. ”Se voi olla niin uus asia, ettei Milva ehkä ollut valmis kertomaan,” Turbo vastasi ja otti naisen vastaan viereensä. ”Mutta Moto avautui,” Minni ihmetteli. ”No Moto nyt avautuu pienemmästäkin asiasta. Milva on hieman eri asia,” Turbo sanoi. ”No toivottavasti oot oikeassa,” Minni sanoi ja kurottautui sammuttamaan yölampun.
 
 
Perjantaina Turbo ja Minni ajoivat Tulikivikaupunkiin. Minnin vanhemmat oli tullut vahtimaan heidän poikiaan viikonlopuksi. Turbo vei Minnin Moton ja Milvan luokse, koska naiset yöpyivät siellä ja miehet Vinski ja Santun luona. ”Hyviä polttareita. Nähdään huomenna,” Turbo sanoi ja suukotti vaimoansa. ”Olkaa tekin nätisti,” Minni sanoi ja antoi intohimoisen suudelman miehelle. ”Moikka,” Moikka,” Minni vastasi ennen, kuin löi auton oven kiinni. ”Viiniä naiselle,” Anni kysyi, kun sai oven auki. ”No kyllä kiitos. Harvoin sitä dokaamista aloittaa ihan näin nopeasti,” Minni sanoi ja riisui kenkänsä. ”Mitäs kivaa me ollaan tekemässä tänään?” Santtu kysyi. ”Se on yllätys,” Carolina vastasi ja katsahti Minniä. ”Sää oot kaaso, sun piti suunnitella polttarit,” Santtu sanoi. ”Niin mää suunnittelinkin, mutta tarvitsin marsilaista apua, kun ei planeetan tavat ole hallussa,” Carolina puolusteli. ”Milva,” Anni sanoi ja ojensi tälle viinilasia. ”Ei kiitos,” Milva sanoi. ”Siis tää nainen sanoo EI viinille,” Anni sanoi hämmentyneenä. ”Mitä? Miksi?” Santtu kysyi hymyillen. ”Mulla on kerrottavaa,” Milva aloitti. ”Anna kuulua vaan,” Minni sanoi jopa kylmästi ottaen suullisen viiniä samalla. ”Mää oon raskaana,” Milva vastasi ja istui sohvalle. ”Ihan tosi. Mahtavaa. Onneks olkoon,” tytöt onnittelivat. ”Mää en siis juo tänään, mutta kyllä mää aion hauskaa pitää,” Milva totesi. ”Se on hyvä. Mää muistan meidän häät, kun jännitettiin, että pääsetkö niihin ollenkaan,” Minni sanoi naurahtaen. ”Ai niin, totta,” Milva sanoi hämmentyneenä. ”Mutta nyt ei tartte jännittää nyt, että synnytät,” Anni sanoi. ”No äläpä,” Milva totesi. ”Mutta varo liikaa riehumasta,” Minni totesi. ”Otan otan,” Milva sanoi hymyillen. ”Mitähän jätkät on suunnitellut Vinskille?” Santtu pohti ja istui nojatuolille. ”Jos jätkiä tunnen yhtään, niin varmasti jotain minkä Vinski kokee todellisen noloksi,” Minni sanoi ajatteleva ilme kasvoillaan. ”Pörrää kuule pitkin Tulikivenkatuja mehiläisenä,” Milva totesi saaden kaikki nauramaan makeasti. ”No en ihmettelisi yhtään. Onhan se törmännyt parfyymi hyllyynkin tuoden naisellista tuoksuaan joka paikkaan,” Santtu sanoi. ”Jätkät taitaa olla aika vauhdikkaita persoonia,” Carolina totesi. ”Lievästi sanottuna,” Minni hymähti. ”Sää oot nähnyt jätkät lievimmillään,” Santtu sanoi kaapaten siskonsa kainaloonsa. ”Harmillista,” Carolina vastasi. ”Mutta nyt. Me sidotaan sun silmät,” hän jatkoi ja nousi seisomaan. Carolina haki eteisen piirongin laatikosta mustan liinan. ”Apua,” Santtu totesi laittaen kädet poskilleen. ”Älä huoli me sentään pidetään sut oikeasti turvassa,” Minni sanoi ja nousi seisomaan. ”Teidän onneksi mää toistaiseksi luotan teihin,” Santtu sanoi ennen, kuin Carolina sulki silmänsä. Minni ja Anni tiirailivat ikkunan edessä odottaen kyytiä. Ei mennyt aikaakaan, kun talon eteen ajoi valkoinen limusiini. Carolina nosti hieman sisarensa kättä, jotta tämä tajusi nousta seisomaan. Anni nappasi viinipullon mukaansa, kun muut pakkasivat loput tavaroista mukaan. Carolina ohjasi Santun limusiinin kyytiin. ”Mua oikeasti vähän hirvittää,” Santtu totesi. ”Ihan turhaan,” Minni sanoi työntäen naiselle viinilasin käteen. Silmät sidotulle Santulle matka tuntui ikuisuudelta. Hänellä ei ollut hajuakaan mihin he olivat menossa. ”Perillä ollaan,” Carolina sanoi ja auttoi sisarensa limusiinista. ”Ai nyt vasta,” Santtu totesi. ”Ai nyt vasta. Pikemminkin nyt jo,” Milva sanoi naurahtaen. ”Mää en tie missä me ollaan,” Santtu totesi. ”No kohta se selviää,” Minni sanoi. ”Varo siinä on kynnys,” Carolina totesi. Santtu nousi varovaisesti kynnyksen päälle ja hänet ohjattiin tuoliin istumaan. Tuoli tuntui erilaiselta, kuin normaali keittiön tuoli. Tuoli muistutti ehkä pikemminkin istuinta ja Santtu hieman pelästyi, kun joku laittoi hänelle jotain rinnan eteen. ”Voit avata silmät,” Carolina sanoi. ”Saanks mää kädet ylös?” Santtu kysyi epävarmasti. ”Saat, saat,” Anni totesi. Santtu riisui liinan silmiltään ja oli saada sydänkohtauksen. ”Voi luoja,” hän totesi järkyttyneenä. Hän istui huvipuistomaisessa tuolissa pöydän päässä. Hänen ystävättärensä istuivat pöydän sivuilla. ”Arvon neidit. Tervetuloa Sky Food kokemukselle,” päätarjoilija sanoi toivottaen naiset tervetulleeksi. ”Ennen, kuin noustaan yläilmoihin, niin ei kai kenelläkään ole korkeanpaikankammoa,” tarjoilija kysyi. ”Ei ole,” Minni sanoi varmasti saaden kaikki muutkin pyörittelemään päitään. ”Mahtavaa,” tarjoilija sanoi ja antoi nosturin kuljettajalle luvan nostaa Sky Foodin ilmaan. ”Nosturi nostaa meidät 75 metrin korkeuteen,” tarjoilija kertoi. Naiset ihailivat maisemia, jotka nosturi avarsi. Santtu katsoi haltioissaan Marsin kauniita maisemia ja siten miten ihanan yllätyksen naiset olivat hänelle järjestänyt. ”Otetaan jätkille kuva tästä,” Milva sanoi kun, he olivat viimeisiä metrejä vaille ylhäällä. ”Ne tulee olemaan kateudesta vihreitä,” Anni sanoi. ”Hyvä idea,” Santtu sanoi leveästi hymyillen. Ylhäälle päästyään naiset pyysivät tarjoilijaa ottamaan kuvan heistä. Kuvan saatuaan Santtu laittoi viestin jätkille.
 
 
”Wohoohoo tänään dokataan!” Vinski huusi innoissaan rock musiikin pauhatessa taustalla. ”Itse asiassa sää teet mitä me käsketään,” Turbo sanoi naureskellen. ”Haahaa, ei sitten mitään noloa,” Vinski sanoi. Musiikkiin tuli katko, kun tekstiviestin piippaus saapui puhelimeen. Vinski otti kännykän tarkastaen viestin. ”No just! Miksi te ette järjestänyt tällästä?” Vinski kysyi ja näytti jätkille kuvan naisista Food Sky:ssa. ”No juu ei tullutkaan heti mieleen,” Moto sanoi. ”Mut kyllä ne hyvältä näyttää,” Vinski sanoi hieroen leukaansa samalla. ”Onks täällä jotkut bailut?” Rontti kysyi astuen asuntoon sisälle Miihkali perässään. ”No en tie, kun en tiedä mitä ootte järkännyt?” Vinski sanoi muistaen alkuperäisen keskustelun ennen tekstiviestiä. ”Voi pientä, jännittääkö?” Rontti kysyi kaapaten miehen kainaloonsa. ”Älä unta näe papparainen,” Vinski sanoi iskien kyynärpäällään miehen itsestään irti, joka lensi kaaressa lattialle. ”Mua ennemmin häiritsee meinaatteko te nolata mut ihan lopullisesti,” valkea mies jatkoi pyyhkien olkapäitään. ”Voi ei, egoistin pahin pelko,” Moto sanoi kiusoitellen antaen miehelle kaljapullon kouraan. ”No todellakin,” Vinski sanoi huikaten juomaansa. ”Siksi onkin hyvä hetki lähteä,” Turbo totesi. ”Voi helvetti,” Vinski totesi. ”Tarviikko vahvemman paukun?” Rontti kysyi. ”En, aion hoitaa nää polttarit kunnialla loppuun, niin kuin kunnon Prätkähiiri,” Vinski sanoi varmasti. ”Kunnon puhetta!” Moto sanoi ja kilistelivät pullojaan yhteen.
 
 
Hetkeä myöhemmin jätkät istuivat keskustan suihkulähteellä ja katsoivat, kun Vinski myi amorina kartonkeja ja ruusuja pitkin katuja. Muut hiiret olivat hieman pihalla miesten tempauksesta, mutta tarkoitus olikin, että Vinski selitti polttari tarkoituksen. ”Hyvinhän sää vedät,” Turbo sanoi, kun Vinski tuli täydentämään varastojaan. ”Joo kiitos, olutta,” Vinski sanoi. Moto ojensi kaljatölkin miehelle. Vähän matkan päästä kuului naisporukan makeat naurut. Jätkät käänsivät päitään ja huomasivat tutut naiset nauramassa heille. ”Täällähän törmää tuttuihin,” Santtu totesi ja Vinski kaappasi hänet syleilyynsä. ”Onks ollut hyvä päivä?” Turbo kysyi, kun Minni nojasi tämän olkapäätä vasten. ”On ja meidän pitää jatkaa matkaa,” Minni sanoi. ”Mmm, nähdäänks me vie,” Turbo kysyi ja veti naisen syliinsä. ”Ehkä,” Minni sanoi ja silitti miehen käsiä, jotka olivat hänen ympärillä tiukasti. ”Santtu meidän pitää mennä,” Minni sanoi. Nainen irrottautui miehensä otteesta ja otti oman kassinsa kantoon. ”Nyt pitää mennä,” Minni sanoi kiljaisten ja naurahtaen samaan aikaan, kun mies suuteli tämän korvan taustaa. ”Kyllä me nähdään vie,” Minni sanoi suudellen miestään ennen lähtöään. ”Hei hei pojat,” tytöt sanoivat ennen lähtöään. ”Mmm. Mää voisin seurata niitä ihan mihin vaan,” Vinski sanoi. ”Sulla on amor hommia vie,” Moto sanoi ja antoi Vinskille ison ruusukimpun. Valkoinen hiiri otti kimpun vastaan ja lähti piristämään vastaantulijoita jälleen kerran. Ilta sujui moitteettomasti. Polttari pilan jälkeen jätkät olivat vuokranneet hienon saunatilan, jossa he viettivät loppuyön.
 
 
Aamulla Vinski oli aikaisin hereillä. Nyt hän viimein ymmärsi miten toista ja rakastamaansa henkilöä voi jännittää näin paljon. ”Ole hyvä,” Turbo sanoi ja ojensi miehelle tämän kengät. ”Mun pitää varmaan pukea muutakin päälle ennen kenkiä,” Vinski totesi pidellen kenkäparia käsissään. ”Joo tiedän. Päätin vaan varmistaa ettei perinteet katoo mihinkää,” Turbo sanoi poistuen vessan puolelle. Vinski tyrmistyi miehen sanoista ja kurkisti kenkien pohjiin. Vinski muisti pari vuotisen jäynän, jonka oli Turbolle tehnyt ja tunsi koston omissa nahoissaan. Mies oli kirjannut kenkien pohjaan nimittäin tekstin Help me! Vinski kävi suihkussa raikastumassa, ettei tuleva morsian vain juokse karkuun viinanhajuista miestä. ”Ootko valmis?” Moto kysyi. ”En tiedä. Ensimmäistä kertaa mua jännittää tavata nainen,” Vinski totesi. ”Voi sua hermostuttaa,” Rontti sanoi. ”Totta kai mua hermostuttaa,” Vinski sanoi ja alkoi pukemaan vielä päälleen. Pari tuntia sujahti kuin tuuli aavikolla. Mitä lähemmäksi kello läheni yhtä, sitä enemmän alkoi Vinskiä jännittämään. Hän oli epätavallisen hiljaa koko sen ajan mitä he ajoivat kirkolle. ”Ookko kunnossa veikka?” Turbo kysyi valkealta veikaltaan. Vinski oli todella hiljainen, katseli vain valkoista vanhaa kivikirkkoa mikä kohosi keskellä kaupunkia. ”Joo kai,” Vinski vastasi miehelle. ”Kai?” Moto varmensi. ”Älkää hiillostako,” mies tiuskaisi ja sai kaksikon katsomaan toisiaan. ”Vieraita ei saapunut paljon paikalle, muttei sitäkään vähempää. Santun vanhemmat eivät edes tienneet, että heidän tyttärensä oli menossa naimisiin. Saati tiennyt sitä, että nainen asui toisella planeetalla ja oli humanoidihiiren kanssa menossa vihille. Vinskiä tämä tosin ei hirveämmin liikuttanut. Hänelle oli tärkeää, vain että nainen sai olla tämän kanssa ystävien ympäröimä. ”Vinski kulta,” kuului hennon naisen ääni tämän takaa. Vinski ei voinut uskoa korviaan. Hän kääntyi ympäri ja katsoi valkeaa naishiirtä, jolla oli kerman vaaleat hiukset. ”Äiti,” Vinski sanoi kevyesti ja hieman epäuskoisesti. Turbo ja Moto oli lähtenyt ohjaamaan vieraita sisälle antaen kaksikolle keskustelurauhan. ”Mitä sää täällä?” Vinski kysyi. ”Mun kai pitäisi olla hieman loukkaantunut, kun en saanut kutsua häihin. Ja kun mää niin toivoin tätä hartaasti,” nainen sanoi suoristaen miehen takin kaulusta suorempaan. ”Tiedän, mutta mulla oli syyni,” Vinski sanoi ottamatta katsekontaktia äitiinsä. ”Kumpi soitti?” hän jatkoi ja katsoi äitiään. ”Ei kumpikaan. Santtu soitti. Hän kertoi kaiken,” nainen sanoi. ”Äiti, mutta Santtu on…” Vinski empi. ”Ihminen. Tiedän ja, jos olet onnellinen niin en voi pientä Vincenttiäni kieltämästä menemään rakastamansa naisen kanssa naimisiin,” nainen sanoi ottaen poikansa käsistä kiinni. Vinski hymyili naiselle pienesti. Nainen nosti katseensa poikansa kasvoilla olevaan maskiin, josta heijastui hänen oma kuvansa. ”Mua oikeastaan helpottaa, että sää olet täällä,” Vinski sanoi. ”Se on äidin tehtävä. Sitä paitsi sää olet mun ainokaiseni ja haluan olla sinun elämässäsi. Valitettavasti vapaustaistelijoissa ollessasi et ole hirveämmin yhteyttä pitänyt,” nainen vastasi. ”Tiedän. Mut se johtui siitä, että halusin pitää sut turvassa. Minä, mun veikat, frendit ja niiden vanhemmat on vuosien varrella joutunut niin lukemattomiin vaaroihin, etten halunnut, että sulle käy samaa,” Vinski sanoi kohottaen äitinsä katsetta takaisin häneen. ”Tiedän ja minä olen ihan tavattoman ylpeä sinusta,” nainen sanoi. Vinski halasi äitiään tiukasti. ”Nyt viedään sut vihille, ennen kuin muutan mieleni,” nainen sanoi ja tarttui poikansa käsivarteen. ”No mutta Vinski kukas kaunokainen sun mukanasi on?” Rontti kysyi, kun kaksikko saapui kirkon portin eteen. ”Tässä on mun äitini, Helga. Ja jos yritätkin, niin mää vedän sun hampaat sisään,” Vinski sanoi ja nosti sormensa kohti Ronttia. ”No en mää sun äitiä yritä, jos sitä pelkäät,” Rontti sanoi saaden naisen naureskelemaan. ”Voi kuulkaa, en mää itseeni ota ja osaan puolustaa itseänikin,” Helga sanoi. ”Sää voit mennä jo sisälle odottamaan,” Vinski sanoi ja suukotti naisen poskea. ”Kiitos kulta,” Helga sanoi ja poistui sisälle Turbon ohjaamana. Hetken päästä Prätkähiiri kolmikko asteli kirkon sisälle. Hetken perästä, myös naiset saapuivat kirkolle. ”Oletko valmis?” Carolina kysyi. ”Olen,” Santtu sanoi varmana. ”Ei muuta, kuin menoksi sitten,” Milva sanoi ja ojensi tälle kauniin pyöreän ruusukimpun. Musiikin aloittaessa Carolina käveli jonon edessä, muiden seuratessa perässä. Naisten päästyä omille paikoilleen, Santtu alkoi kävellä kohti alttaria. Vinski meni enemmän lukkoon naisen nähtyään. Santulla oli kaunis ihoa myötäilevä häämekko, jonka pitkä laahus liukui sulavasti hänen perässään. Mekossa oli kauniit läpikuultavat hiat, ja mekosta laskeutui kohti laahusta kaunis pitsinen kukkakuviointi. Jätkät työnsivät Vinskiin hieman vauhtia, kun tämä tuntui kadottavan ajankulun kokonaan. ”Sää oot lumoava,” Vinski sanoi, kun katsoi naista suoraan vihreisiin silmiin. Naisen hiukset oli laitettu tiiviille nutturalle niskan kohdille ja lyhyet irtohiukset oli kiharrettu laskeutumaan poskien korkeudelle siististi. ”Kiitos, niin sinäkin,” nainen sanoi ja tarttui miehen käsi puoleen kiinni. Hääseremonia kesti pienen hetken niin, kuin pari oli toivonutkin. Lyhyt ja intiimi tilaisuus oli kaunis ja sai monien vieraiden silmille ilon kyyneleitä.
 
 
Juhlapaikaksi Vinski ja Santtu oli valinnut ison juhlatilan yhden ravintolan yläkerrasta, joka sisustukseltaan muistutti vanhaa latoa. Ravintola varmisti, että kaikki saivat tuoretta ruokaa syödäkseen ja ravintolan henkilökunta auttoi kattamaan jälkiruoka pistettä valmiiksi. ”Vinski,” Santtu aloitti. ”Niin?” Vinski kysyi ja katsoi naista. ”Kiitos,” Santtu sanoi ja suukotti miestä. Mies oli hieman ihmeissään naisen kiitoksesta, mutta kerrankin elämässään päätti olla kommentoimatta asiaa sen koommin. ”Ei kestä,” mies totesi ja suuteli tätä uudelleen. ”Kiitos, myös itsellesi. Sää pelastit mut,” hän jatkoi ja sai naiselta lempeän hymyn. ”Ihanat häät,” Minni totesi miehelleen, kun katsoi rakastavaisten kuhertelua. ”Ei näköjään tunnettu Vinskiä kokonaan,” Turbo sanoi. ”Ai miten niin?” Minni kysyi ihmeissään. ”Jos Vinski olis Vinski niin näissä häissä olisi enemmän äksöniä,” Turbo sanoi. ”Me ollaan tyttöjen kanssa puhuttu, että ootte aika paljon pehmennyt tässä muutamassa vuodessa,” Minni sanoi ja hieroi miehensä reittä. ”Mmm, ehkä vähän liikaakin,” mies hymähti ja otti huikan juomastaan. Iltaa kohden kumminkin häät saivat potkua enemmän. Jätkät järjestivät avioparille erilaisia puheita ja saivat tuotua Vinskin omaa luonnetta jännityksen alta takaisin esille. Jätkät olivat puheiden lisäksi järjestänyt morsiamen ryöstöä. Santtu oli kehitellyt pelin, jossa parit istuivat selkä toisiaan vasten. Pareille oli annettu eripari kengät. Toinen kengistä oli korkokenkä ja toinen miesten juhlakenkä. Pelin nimi oli: Kumpi teistä? Pelin tarkoituksena oli selvittää kenkien avulla kumpi pareista esimerkiksi kuorsaa kovempaa. Se kumpaa kysymys viittasi piti nostaa vastaava kenkä ilmaan. Mitä enemmän pari oli samaa mieltä, sitä enemmän he pisteitä keräsivät. Eniten pisteitä kerännyt pari voitti koko pelin. Myöhemmin illalla prätkähiiret seisoivat puolisoineen ulkosalla. Ravintola itse oli mennyt jo kiinni. ”Aikamoisia vuosia meillä,” Vinski totesi äänekkäästi. ”No ainakin oot saanut äänes takaisin,” Turbo naurahti. ”Jep. Päivällä sai vie pelätä, että sanokko sanaakaan,” Moto totesi. ”Mua jännitti,” Vinski älähti. Santtu halasi miestään tiukasti. ”Jännitti jännitti,” Turbo sanoi kiusoittelevasti. ”Kyllä me sua uskotaan,” Minni sanoi tukkien miehensä suun. ”Tulipa pimeetä yhtäkkiä,” Santtu totesi. ”Niin tuli,” Milva sanoi. Kaikki katselivat ympärilleen, mutteivat ymmärtäneet mistä pimennys, johtui. ”Voi luoja,” Anni sanoi ja osoitti taivaalle. ”Valtava avaruusalus oli ihan heidän yläpuolellaan. Aluksesta laukesi, kuin tyhjästä iso ohjus lähelle sankareita. ”Wohouu,” Vinski totesi. ”Ketä ne on?” Turbo mietti. ”Mitä toi on?” Vinski jatkoi ja nousi seisomaan auttaen morsiamensa pystyyn. ”Hahhaah Prätkähiiret Marsista,” kuului pieni ääni aluksen luukulta, joka oli auennut. ”Hei tappi tule tänne sanomaan!” Moto huusi. ”Nyt riitti, kukaan ei puhu ylikomentaja Hannibal T. Karvapallolle tuohon tapaan,” sanoi kissamainen vastustaja, joka heilutti hanskaansa. ”No just. Kissatronilaisia,” Minni tuhahti. ”Tunneks sää noi kävelevät kirppusäkit?” Vinski kysyi. ”Niinkin voisi sanoa,” Minni vastasi ottamatta mieheen katsekontaktia. ”Tästä saatte,” Karvapallo äänähti ja painoi jotakin nappulaan aluksen luukun vierestä. ”Sanokaa hyvää yötä hiiret,” iso kissatronilainen sanoi, joka laskeutui pienelle sillalle suhteellisen ison aseen kanssa. Kieroutunut hymy ilmestyi juuri, kun hän alkoi tulittamaan hiiriä kohden. ”Wohouuu,” jätkät päästivät yhteen ääneen. ”Selvä nyt riitti,” Moto sanoi silmä hehkuen ja nosti takin hiaa saaden käsitykkinsä esille. Hän osuikin sillan reunaa, joka uhkaavasti heilui ison Kattinaattorin jalkojen alla. ”Jätkät nyt on aika näyttää, keitä me ollaan,” Turbo sanoi ja vislasi uskolliset ajokkinsa paikalle. ”Ottakaa te taka-ala,” Moto sanoi naisille, jotka perääntyivät hieman. ”Antaa tulla hiiret!” Kattinaattori totesi ivallisesti hymyillen. ”Jätkät on aika laittaa jälleen… HANAT!” Turbo huusi. ”AUKI!!” kaikkien huutaessa samaan aikaan…
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkisfan

avatar

Viestien lukumäärä : 140
Join date : 25.08.2016

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    Su Huhti 22 2018, 23:36

A/N: Tähän loppuun haluan lausuani vielä kiitokset teille kaikille lukijoille, jotka ovat tätä tarinaa jaksaneet lueskella. Toivon sydämeni pohjasta, että saan jatkossakin inspistä kirjoittaa yhtä pitkiä tarinoita, kuin tämä. Lupaan kirjoittaa työn allakin olevat tarinat loppuun ja katson sitten, josko sitä jatko osaa johonkin tarinaa lisäilisi. Wink Kiitän ja kumarran tämän tarinan myötä... 


-Prätkisfan  I love you 
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkämimmi

avatar

Viestien lukumäärä : 12930
Join date : 18.01.2015
Ikä : 25

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    Ma Huhti 23 2018, 08:02

Mä jotenkin arvasin et ne on kissatronilaiset Wink. Tää tarina oli aivan mahtava. Jätkät on syötävän suloisia isinä ja toi Vinskin amorointi oli niin hauska nolaus. Sä oot mahtava kirjoittaja
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Vierailija
Vierailija



ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    Pe Huhti 27 2018, 12:17

Vau, mikä stoori. Todella pitkä, monipuolinen ja loistavasti kirjoitettu. Tähän mennessä lukemistani Prätkähiiri-ficeistä yksi pisimpiä, ellei jopa pisin (Writer näyttää tarinan sanamäärän olevan peräti 105 000) Smile.

Tosin, olisiko liikaa pyydetty, jos harkitsisit jatkossa käyttäväsi selkeämpää kappalejakoa etkä laittaisi kokonaista kappaletta yhdeksi isoksi pötköksi? Pidän tarinoistasi, mutta niiden lukeminen on hieman raskasta, kun välillä pitää tosissaan etsiä sitä seuraavaa lausetta tai virkettä.

EDIT 13:36: Laitettu Wordin tilalle OpenOffice Writer.


Viimeinen muokkaaja, DeadRat21 pvm Pe Huhti 27 2018, 14:22, muokattu 1 kertaa
Takaisin alkuun Siirry alas
Prätkisfan

avatar

Viestien lukumäärä : 140
Join date : 25.08.2016

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    Pe Huhti 27 2018, 14:06

DeadRat21 kirjoitti:
Vau, mikä stoori. Todella pitkä, monipuolinen ja loistavasti kirjoitettu. Tähän mennessä lukemistani Prätkähiiri-ficeistä yksi pisimpiä, ellei jopa pisin (Writer näyttää tarinan sanamäärän olevan peräti 105 000) Smile.

Tosin, olisiko liikaa pyydetty, jos harkitsisit jatkossa käyttäväsi selkeämpää kappalejakoa etkä laittaisi kokonaista kappaletta yhdeksi isoksi pötköksi? Pidän tarinoistasi, mutta niiden lukeminen on hieman raskasta, kun välillä pitää tosissaan etsiä sitä seuraavaa lausetta tai virkettä.

EDIT 13:36: Laitettu Wordin tilalle OpenOffice Writer.

Hei kiitos todella paljon! En ole koskaan laskenut montako sanaa olen tähän laittanut tai kirjannut koska tein monella eri koneella työtä. 

Kitos myös vinkista. Totta kai panostan jatkossa enemmän jaksotuksiin. Huomasin itse sen kanssa kun luin läpi tekstiä, mutta yhden mukasuuden takia en lähtenyt sitä korjaamaan, kun olisi saanut tehdä kaikille kappaleille. Palaute oli mieleeni. Kiitos! Smile
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkisfan

avatar

Viestien lukumäärä : 140
Join date : 25.08.2016

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    Pe Huhti 27 2018, 14:07

Prätkämimmi kirjoitti:
Mä jotenkin arvasin et ne on kissatronilaiset Wink. Tää tarina oli aivan mahtava. Jätkät on syötävän suloisia isinä ja toi Vinskin amorointi oli niin hauska nolaus. Sä oot mahtava kirjoittaja

Kiitos kiitos! Jatkoa ajatellen ei jätkien isänpäivät jää tähän! Wink ja uudet kujeet odottaa
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkämimmi

avatar

Viestien lukumäärä : 12930
Join date : 18.01.2015
Ikä : 25

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    Pe Huhti 27 2018, 16:05

Isänpäivistä tuli mieleen voisit väsätä jonkin lyhyen jutun missä on just isänpäivä kyseessä Wink
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkisfan

avatar

Viestien lukumäärä : 140
Join date : 25.08.2016

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    Pe Huhti 27 2018, 21:27

Prätkämimmi kirjoitti:
Isänpäivistä tuli mieleen voisit väsätä jonkin lyhyen jutun missä on just isänpäivä kyseessä Wink

Ou. Nyt keksin heti hyvän stoorin Very Happy kiitos vinkistä Wink
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkämimmi

avatar

Viestien lukumäärä : 12930
Join date : 18.01.2015
Ikä : 25

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    La Huhti 28 2018, 08:59

Ole hyvä Very Happy. Vähän on tullut luettua preferences juttuja ja vanhemmat aiheissa jutuissa on aika usein isänpäivä
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Sponsored content




ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    

Takaisin alkuun Siirry alas
 
Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15
Takaisin alkuun 
Sivu 5 / 5Siirry sivulle : Edellinen  1, 2, 3, 4, 5

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Last Chance Garage :: Fanfiction ja fanitaide :: Prätkähiiritarinat K15-K18-
Siirry: