Last Chance Garage

Suomenkielinen foorumi Prätkähiiret Marsista - sarjan faneille.
 
PääsivuPääsivu  KalenteriKalenteri  FAQFAQ  HakuHaku  KäyttäjälistaKäyttäjälista  KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisään  

Jaa | 
 

 Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas 
Siirry sivulle : Edellinen  1, 2, 3, 4, 5
KirjoittajaViesti
Prätkisfan

avatar

Viestien lukumäärä : 102
Join date : 25.08.2016

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    Ti Huhti 25 2017, 09:58

Puvitsu kirjoitti:
Täh? Mitä? Häh? Skippasinks mä jotain? Oliks Minni raskaana? OMG! Tää oli loistava! Jatka pian, oot huippu  Smile
Hahah Kiitos! Very Happy tää oli itsellekkin yllättävä juonen käänne. Mutta käy totta kai tsekkaamassa mun uusin ficci: 
We are not relationship anymore... Siellä tulee kanssa uusia käänteitä Very Happy
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkämimmi



Viestien lukumäärä : 4834
Join date : 18.01.2015

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    Ti Huhti 25 2017, 14:36

Sulla on mahtava kerronta tyyli  Very Happy. Jatka pian pliis.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkisfan

avatar

Viestien lukumäärä : 102
Join date : 25.08.2016

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    Pe Toukokuu 05 2017, 14:17

Tämä kappale on kahdessa osassa, koska oli liian pitkä viesti ketjuu Smile 




”Siis miten tää voi olla mahdollista?” Milva kysyi, kun he olivat päässeet istumaan terassille. Minni piti jalkojaan pienellä pöydällä ja jalkojensa päällä makasi hänen uusi poikansa. Hän hieroi tämän pientä kättä ja oli aivan haltioissaan. ”Niimpä. Miten sää olit raskaana?” Anni ihmetteli. ”No joo. Me nähtiin pari viikkoa sitten. RANNALLA! Minni rannalla,” Milva jatkoi. ”No siinä kävi vähän sillein,” Minni aloitti. ”Kävi miten?” Milva kysyi. ”Mää huomasin yhdessä välissä, että mulla on todella huono-olo. No mää tein raskaustestin ja se olikin positiivinen. Soitin siitä sitten, mun lääkärille ja se pyysi tarkistukseen. No se teki mulle perus tutkimukset ja ultran. Sitten se heitti mulle sen pommin, että oonkin jo viidennellä kuulla raskaana,” Minni selitti. ”Viidennellä?” Santtu kysyi hämillään. ”Joo. Vähän aikaa piti keräillä itseä, ennen kuin soitti Turbolle. Mää olin kanssa shokissa,” Minni sanoi ilahtuneena. ”Ja te piditte tän salaisuutena,” Milva sanoi. ”Joo, kun tajuttiin ettei mun vatsa kasvanutkaan, mutta vauva voi silti hyvin. Niin päätettiin sit yllättää kaikki,” Minni sanoi hymyillen. ”No oli kyllä maailman ihanin yllätys,” Marie sanoi ja istui varovaisesti Minnin viereen. ”Mutta poika on siis susta ja Turbosta lähtösin?” Milva varmensi ja sai naiset naureskelemaan. ”Joo on. 100%,” Minni sanoi. ”Miten edes Nicholas ei kertonut pikkuveljestä mitään?” Santtu ihmetteli. ”Me kerrottiin kyllä Nicholakselle, että siitä tulee isoveli, mutta HAHAH sen vastaus oli… JAA,” Minni sanoi naureskellen. ”Siis siitä oli tulossa isoveli ja se totes vaan, että… JAA?” Anni kysyi. ”Joo, sellanen poika,” Minni sanoi. ”Kyllähän se nyt on koko ajan isässään kiinni ja kyselee veljen perään,” Minni jatkoi. ”Mihin ne meidän miehet muuten jäi?” Santtu kysyi. ”Ne meni rantaan muiden lasten kanssa,” Anni sanoi. ”Mää tiesin, että sää oot raskaana!” kuului tuttu mies ääni terassin sivulta. ”Hei Thomas,” Minni sanoi. Thomas nousi terassille katsomaan uutta lapsen lastaan. ”Miten sää tiesit Minnin raskaudesta?” Marie kysyi. ”Arvasin, mutta Turbo valehteli mulle,” Thomas sanoi. ”Piti salassa,” Minni sanoi ja sai mieheltä viekkaan katseen. ”Haluatko?” Minni kysyi. ”Joo todellakin,” Thomas sanoi ja otti Minniltä vastaan pienen nyytin. ”Hän on niin pieni,” Thomas totesi. ”Mutta isompi, kun Nicholas,” Minni sanoi. ”Eihän?” Anni kysyi yllättyneenä. ”Joo, muutaman sata grammaa,” Minni sanoi. Miehet ja lapset saapuivat rannasta viimein. ”Kato huijareiden mestari,” Thomas totesi nähdessään poikansa. ”Pakkohan sua on välillä huijata,” Turbo sanoi. ”Äiti,” Nicholas sanoi ja nousi äitinsä syliin. ”Mitä?” Minni kysyi ja yritti etsiä pojan katsekontaktia. ”Ei mittään,” hän sanoi. ”Aijaa,” Minni sanoi ja suukotti poikaansa otsalle. ”Onko Nicholas kivaa, kun sulla on nyt pikkuveli?” Anni kysyi. ”On,” Nicholas sanoi ja katsoi pappansa sylissä olevaa pikkuveljeä. Turbo istui vaimonsa toiselle puolelle. ”Isi syödäänkö me jäätelöä ruuaks?” Nicholas kysyi ja valuttautui isänsä syliin. ”Jäätelöä ruuaks. No arvaa?” Turbo kysyi hymyillen. ”JOOO,” Nicholas huusi isänsä sylissä ja katsoi tätä suoraan silmiin. ”Ööö ei,” Turbo sanoi edelleen hymyillen. ”Mut se olis ollu kivaa,” Nicholas sanoi ja halasi isäänsä. ”Varmasti olis, mutta silti ei,” Turbo sanoi. ”Miksi vauva vain nukkuu?” Nicholas kysyi. ”Koska se on niin pieni. Ei se jaksa olla hereillä vielä pitkiä aikoja,” Minni sanoi. ”Aha,” Nicholas totesi ja nojautui isäänsä kiinni. ”Sitä paitsi kohta syödään iltapala eikä ruokaa,” Turbo jatkoi. ”Mutta mää olisin halunnut auhelija kastiketta ja perrunaa,” Nicholas sanoi. ”Jauheliha kastiketta ja perunaa iltapalaksi?” Minni kysyi. ”Joo,” Nicholas sanoi. ”Saat kaurapuuroa ja marjakeittoa iltapalaksi,” Minni vastasi pojalle. ”Mää haluan leipää,” Nicholas sanoi. ”Tai leipää,” Minni sanoi. ”Me voitais mennä laittaan iltapalaa, vaikka valmiiksi,” Marie sanoi ja katsoi tytärtään. ”Mennään vaan,” Minni sanoi ja nousi seisomaan. ”Saanko mää auttaa?” Eeli kysyi ja katsoi Minniä. ”Totta kai sää saat auttaa,” Minni sanoi ja ohjasi pojan sisälle. ”Saanko määkin auttaa?” Nicholas kysyi nousten isänsä sylissä seisomaan. ”Et, sää oot mun kokonaan?” Turbo sanoi ja kaappasi pojan tiukkaan halaukseen ja suukotteli tätä kaulalle päristellen samalla, saaden pojan kikattamaan. ”Isii,” Nicholas sanoi ja otti pienillä käsillään tämän kasvoista kiinni. ”Mitäs me vielä keksittäisiin kesällä?” Turbo kysyi ja auttoi pojan istumaan syliinsä. Nicholas katsoi isäänsä silmiin ja mietti hartaasti. ”Eikö tuu mieleen?” Turbo kysyi. ”Saunaan,” Nicholas sanoi. ”Haluat saunaan vielä kesällä?” Turbo kysyi. ”Ei kun nyt,” Nicholas totesi. ”Meidän pitää laittaa sauna valmiiksi, ennen iltapalaa,” Hans totesi. ”Joooo,” Vilhelmiina huusi, vaikka ei oikeastaan edes tiennyt mille huusi. ”Tuukko sää Nicholas auttaa vaaria?” Hans kysyi. ”Joo,” Nicholas totesi ja kapusi isänsä sylistä pois, lähteäkseen auttamaan vaariaan. Moto nosti tyttönsä syliin ja pusutteli tämän kanssa. ”Mää käyn, muuten kysymässä mitä iltapalaa ne ajatteli tehdä?” Turbo sanoi ja käveli sisälle.
          Sisällä Minni auttoi Eeliä pilkkomaan kasviksia pienemmiksi siivuiksi, joita saisi laitettua leivän päälle. ”Mitä te ajattelitte tehdä iltapalaksi?” Turbo kysyi ja käveli keittiöön. ”Ihan perus iltapalaa ja grillataan jälkkäriksi vaahtokarkkeja,” Minni sanoi. ”Okeii. Nicholas ja isäs lähti meinaan laittamaan saunaa lämpiämään, että me luultavasti syödään eka,” Turbo sanoi. ”Saunan? Sillähän kestää melkein tunnin tulla,” Minni sanoi hämmentyneenä. ”Nicholas halusi sitä,” Turbo sanoi. ”Isälle pitää sanoa, että ei anna kaikkea periksi sille pojalle,” Minni sanoi. ”No joo, mutta se on kumminkin kesälomalla,” Turbo sanoi ja lähti takaisin terassille. ”Sun isäs on niin ihana tuosta, kun hän saa viettää aikaa lapsenlapsensa kanssa,” Marie totesi. ”Niin on,” Minni sanoi. ”Minni laitanko mää tänkin vielä puoliksi?” Eeli kysyi. ”Joo laita vaan. Ja muista varoa sormia,” Minni sanoi. ”Joo, mää muistan,” Eeli sanoi. Turbo istui terassin tuolille väsyneen näköisenä. ”No tykkäätkö sää ja veljes isyydestä?” Thomas kysyi, kun piti lapsenlastaan rintakehänsä päällä. ”Miksei tykättäis? Ei kai me lapsia oltais hankittu, jos ei tykättäis,” Turbo sanoi ja katsoi isäänsä. ”Anni sun perheenlisäystä odotellen,” Thomas sanoi ja katsoi tytärtään. ”Mää jo oletin, että sanot mua sun pikkutytöksi ja, että mää en saa hankkia poikakaveria,” Anni totesi isälleen. ”Kuhan katot vähän ensin kenet otat,” Turbo sanoi ja katsahti vieressään istuvaa siskoaan. ”No joo, ja meillä on aika huono tuuri, jos sama toistuu uudelleen,” Anni sanoi ja vilkaisi nopeasti veljeään. ”No joo, mutta välillä tuntui ettei meillä mitään muuta ollutkaan, kuin huonoa tuuria,” Turbo sanoi naureskellen siskolleen. ”No joo, mutta parempaan päin,” Anni sanoi. ”Mitähän me seuraavaksi tehdään?” Moto mietti. ”Tai mitä meille tapahtuu seuraavaksi?” Vinski jatkoi. ”Sitä kukaan ei voi tietää. Oikeastaan mää oon nauttinut tästä, kun ei ole aikaisemmin tiennyt mitä tulevan pitää,” Turbo sanoi. ”Se on totta, mutta olis siistiä tietää mitä seuraavaksi tapahtuu,” Vinski sanoi. Samalla Nicholas juoksi rantasaunalta suoraan isänsä syliin. ”Tuleeks meille lämmin sauna?” Turbo kysyi. ”Tulee,” Nicholas totesi. ”Sää saat tän pienen kanssa, me mennään käymään Hansin kanssa tallissa,” Thomas sanoi ja sai poikansa hämilleen. ”Ai mennään vai?” Hans kysyi. ”Joojoo. Mene nyt?” Thomas sanoi ja laski pienen pojan isänsä syliin. Nicholas teki veljelleen tilaa. Hän katsoi pikkuista todella lähellä ja käänteli päätään. Pienen venytys sai hänet hieman taemmas ja katsomaan isäänsä, joka hymyili hänelle. Vauva alkoi yht’äkkiä itkemään isänsä sylissä. ”Nyt se itkee,” Nicholas sanoi ja meni tuolin taakse piiloon. ”Auta Nich isää ja mee hakemaan äidiltä tutti vauvalle,” Turbo sanoi. ”Jooo,” Nicholas sanoi ja juoksi sisälle. ”Äiti,” hän huusi ja juoksi äitiinsä kiinni joka juuri kuivasi käsiään keittiöpyyhkeeseen. ”Mitä rakas?” Minni kysyi ja haroi tämän hiuksia. ”Vauva itkee,” Nicholas sanoi. ”Itkee?” Minni kysyi. ”Joo sitä harmittaa. Isi…isi sanoi että se tarvii tutin,” Nicholas selitti. Minni hymyili pojalleen ja kaivoi vauva laukusta pojan ensitutin. ”Tuossa,” Minni sanoi ja antoi tutin Nicholakselle. ”Pidä hyvin kiinni,” hän huusi pojan perään. ”Tässä isi,” Nicholas sanoi ja ojensi tutin isälleen. ”Kiitos,” Turbo sanoi ja kellautti pienen pojan jalkojensa päälle. ”Laita varovaisesti tutti veljen suuhun,” Turbo sanoi, kun Nicholas seisoi hänen vieressään ja piteli tuttia. Varovaisesti hän laittoi tutin veljen suuhun. ”Pitää vähän aikaan pitää, että veikka saa hyvän otteen tutista,” Turbo sanoi ja piti kevyesti tuttia paikoillaan. Nicholas silitti isovelimäisesti veikkansa päätä. ”Nicholas sää oot niin suloinen,” Santtu sanoi Vinskin kainalossa. Nicholas oli ylpeä suorituksestaan ja katsoi hymyillen veljeään. Minni, Marie ja Eeli käveli ulos, mukanaan iltapala tarvikkeet. Minni istui miehensä viereen ja hymyili heille lämpimästi. ”Mä… mää annoin vauvalle tutin,” Nicholas sanoi äidilleen. ”Uu ihan tosi?” Minni kysyi yllättyneenä. ”Joo, mää oon reipas isoveli,” Nicholas sanoi ja äitinsä nostamaan hänet syliinsä. ”Niin sää oot. Äidin iso poika,” Minni sanoi ja suukotti tätä. ”Ja isin,” Nicholas sanoi ja katsoi isäänsä. ”Niin oot,” Turbo sanoi. Santtu katsoi kaksikkoa hymyillen, mutta tunsi silti haikeutta. Minni ja Turbo, sekä Moto ja Milva oli täydellinen nelikko hänen silmissään. Kummallakin miehellä oli vaimot ja upeat lapset, koti ja työpaikat. Olihan hänellä Vinski ja yhteinen koti ja työpaikka, mutta heiltä puuttui sitä jotain. Hän halusi olla kokonaan Vinskin, mutta ei tiennyt oliko mies valmis. Lapsia he eivät koskaan saisi, koska risteytys ei onnistu. Hän ajatteli kaiken tapahtuvan aikanaan, toivottavasti. Hän hymyili miehelle ja nojasi tätä vasten, saaden miehen suukottamaan tämän otsaa. Marie tarjoili jokaiselle iltapalaa vuorotellen. ”Otatko sää Nicholas nyt sitä leipää?” Marie kysyi. ”Otan,” Nicholas sanoi mummulleen. ”Mitä sää otat leivän päälle?” hän jatkoi. Nicholas näytti vuorotellen mitä halusi ja Marie kasasi sitä mukaan leipää pojalle. Minni syötti pientä poikavauvaansa ja Turbo kokosi heille syötävää. Vähän ajan perässä, myös Thomas ja Hans kävelivät tallilta naureskellen omille jutuilleen, kalja tökit kädessä. ”Että sellainen tallireissu,” Turbo totesi. ”Nooooo, älähän nyt,” Thomas sanoi ja silitti poikansa hiuksia, joka siirsi päätään sivummalle. ”Ai niin. Älä koske hiuksiin!” Thomas sanoi. ”Monta te joitte?” Minni kysyi. ”Tarpeeks,” Marie totesi ja katsoi nenä nyrpeenä miestään, joka istui tämän viereen. ”Muista sit, että täällä on lapsia,” hän jatkoi. ”Totta kai,” Hans sanoi ja suukotti vaimoaan otsaan. ”Mennäänkö me miesten kesken saunaan?” Moto kysyi. ”Mää jätän väliin,” Thomas sanoi, kun makasi takapihan nurmikolla. ”Samoin,” Hans sanoi. ”Tuleeko Eeli ja Nicholas meidän kanssa saunaan?” Moto kysyi ja katsoi leipää mussuttavaa poikaansa. ”Joo mää tuun ainakin,” Eeli sanoi suu täynnä ruokaa. ”Syöppä suu tyhjäksi, ennen kuin alat puhumaan,” Milva sanoi pienesti tökkien poikaansa. ”Älä töki,” Eeli sanoi ja nyrpisti nenäänsä. Milva nyrpisti myös nenäänsä ja suukotti tätä nenänpäähän. ”Tuutko sää Nicholas isin kanssa saunaan?” Turbo kysyi ja katsoi poikaansa, joka istui mummunsa vieressä. ”Joo. Tuleeko vauvakin?” hän kysyi ja katsoi Minnin olalla olevaa tyytyväisenä olevaa pienokaista. ”Ei,” Turbo sanoi. ”Miksi?” Nicholas kysyi. ”Koska vauva on niin pieni ja hän ei kestä kuumuutta,” Turbo vastasi. ”Miksi?” Nicholas jatkoi. ”Koska pikkuveljellä ei ole kunnon turkkia mikä suojaisi häntä,” Minni sanoi ja hieroi poikansa selkää. ”Aha,” Nicholas totesi. Syötyään miehet pakkasivat kamansa ja lähtivät saunalle. Nicholas oli saanut Eelin kanssa ammeet, jossa he voisivat istua kuumassa saunatilassa. Pieninä lapsina he jaksoivat vähän aikaan, vain istua saunassa. Vinski siirsi heidät leikkimään kylpyleluillaan pesutilaan ja nousi itse takaisin lauteille. ”Teillä menee Santun kanssa ilmeisesti aika hyvin?” Turbo kysyi kyyryssä, kun kuumuus alkoi helpottamaan. ”Joo, mutta mulla on yksi juttu,” Vinski sanoi katsomatta veljiään. Turbo ja Moto katsahtivat toisiaan. ”Ai niin kuin mitä?” Moto kysyi. ”Mää tarvisin teidän ja Minnin apua,” Vinski sanoi. ”Missä?” Turbo kysyi ja heitti lisää löylyä. ”Aah… tota. Mää ajattelin kosia Santtua,” Vinski sanoi. ”Oikeasti?” Turbo kysyi. ”Joo ja haluaisin tehdä sen täällä, mutta en keksi mitään ideaa, että miten. Siksi haluan Minninkin apua,” Vinski sanoi. ”Mutta, et halua kaikkien tietävän,” Turbo varmensi. ”Mitä vähemmän meistä tietää, sen helpompaa kaikki on järjestää,” Vinski sanoi. ”Sää voit keskustella Minnin kanssa vielä tänään tai huomen aamulla,” Turbo sanoi. ”Voisin jättää aamuun. Se herää kumminkin vauvan kanssa ajoissa,” Vinski totesi. ”Niin herää,” Turbo sanoi. ”Kauan sää oot pohtinut tätä?” Turbo kysyi. ”Nelisen kuukautta, mutta halusin järjestää jotain erityistä. Harmitti tosi paljon silloin, kun se oli innoissaan niistä latotansseista, mutta ei tapahtuneesta johtuen päässyt,” Vinski sanoi hieman masentuneena. ”Vinski, sulle tuli idea just,” Turbo sanoi innostuneena. ”Ai mikä?” Vinski kysyi ihmeissään. ”Pyydä Minniltä apua latotanssien järjestämiseen,” Turbo vastasi. ”Hei! Ihan sika hyvä idea,” Vinski sanoi innoissaan. ”Kuulostaa loistavalta,” Moto sanoi. ”Kiitti veikat,” Vinski sanoi. ”Isi, mää tarvitsen apua,” Eeli huusi. ”Jaaha. Isyys kutsuu,” Moto sanoi. ”Tuutko sää?” Turbo kysyi. ”Joo todellakin,” Vinski sanoi.
          Miesten saunottua oli naisten vuoro. Vilhelmiina oli nukahtanut ja ei Nicholaksellakaan uni ollut kaukana. ”Mää niin nautin olla täällä,” Anni sanoi. ”Kuka ei nauttisi,” Marie sanoi ja nojasi seinään. ”Ookko sää ikinä asunut kaupungissa?” Milva kysyi. ”Joskus 18-vuotiaana, kun protestoitiin Hansin kanssa vanhempiamme vastaan,” Marie sanoi naureskellen. ”Aika jännä,” Minni totesi. ”Paraskin puhuja, kun ite aloitit 10-vuotiaana,” Marie sanoi ja katsoi nauraen tytärtään. ”No joo, itse et päästänyt lähtemään,” Minni sanoi ja sai naiset nauramaan. Santtu seisoi saunanovella ja katsoi neljää hiirinaista. Hän koki olevansa niin erilainen heidän seurassaan. ”Hei Santtu! Tule,” Minni sanoi ja teki tilaa naiselle. Nainen hymyili tälle lempeästi. Toisaalta ei hän vaihtaisi tätä mihinkään. Hän oli saanut heistä perheen, jota hänen maan ystävät eivät olleet. Puhumattakaan hänen perheestään. Äidin kanssa Santulla oli mennyt välit poikki jo aikoja sitten, hänen ollensa vielä teini-ikäinen. Isä oli muuttanut pois, kun tila epämukavan naisen ja kahden lapsen kanssa oli käynyt tukalaksi. Siskoon hän piti kaikkein eniten yhteyttä, koska he olivat tottuneet pitämään aina toisensa puolia. Carolina tiesi jätkistä ja oli hiukan shokissa, mutta ymmärsi siskoaan ja päätti uskoa tätä, kun oli saanut tarpeelliset todisteet jätkistä. Valitettavasti Carolina asui toisessa maassa miehensä kanssa ja he eivät nähneet hirveän usein. Hiiret olivat vain ottaneet naisen perheeseensä ja tiesi voivansa luottaa heihin aina. ”Onko kaikki hyvin?” Minni kysyi, kun nainen oli oudon hiljainen. ”Joo on,” Santtu vastasi heräten ajatuksistaan. ”Santtu jos sua painaa jokin asia, niin sää voit kyllä kertoa siitä,” Milva sanoi. ”No itse asiassa, mää oon hieman mustasukkainen teille,” Santtu sanoi ja hieroi käsiään yhteen. Naiset katsahtivat kysyvästi toisiaan ja sitten Santtua. ”Ai mitä?” Minni kysyi. ”Teillä on upeat elämät, musta tuntuu että multa ja Vinskiltä puuttuu jotain,” Santtu sanoi. ”Ai niin, kuin mitä?” Milva kysyi. ”Yhteinen perhe,” Santtu sanoi. ”Me ollaan sun perhe,” Minni sanoi ja hieroi naisen selkää. ”Niin mutta mää tarkoitan siis omaa perhettä,” Santtu sanoi. ”Aaa siis haluakko sää lapsia?” Minni kysyi. ”Joo ja siis olla Vinskin kanssa yhdessä, niin kuin pidempään,” Santtu sanoi. ”Mutta Vinski ei ole osoittanut minkäänlaista naimisiin meno tai lapsen hankinta ideaa,” Anni pohti. ”Ei,” Santtu sanoi haikeana. ”Voi kulta, kyllä mää uskon, että te Vinskin kanssa vielä saatte toisenne,” Minni sanoi ja halasi ystäväänsä. ”Rakkaus osoittuu kyllä ajan mittaan,” Marie sanoi ja hymyili naiselle. ”Kiitos. Teitä mää just tarvitsinkin,” Santtu sanoi vaisusti hymyillen.
 
 
Minni harjasi sängyllä hiuksia, kun Turbo oli laittanut pojat nukkumaan. Minnin entinen huone oli onneksi tarpeeksi iso heille, niin kummallekin oli saatu omat sängyt mahtumaan. ”Mitä mietit?” Turbo kysyi, kun nainen tuntui olevan ajatuksissaan. ”Santtua,” Minni vastasi ja asetti harjan pöydälleen. ”Mitä Santusta?” Turbo kysyi. ”Se on kateellinen hieman meille sekä Motolle ja Milvalle,” Minni vastasi ja asettui peiton alle. ”Mistä se on kateellinen?” Turbo kysyi ihmeissään. ”Siitä, että ollaan naimisissa ja, että meillä on lapsia,” Minni sanoi. ”Haluaako Santtu perheen Vinskin kanssa?” Turbo kysyi. ”Ilmeisesti, ei kai se muuten olisi tuollaisia puhunut,” Minni sanoi ja katsahti miestään. ”Niin joo,” Turbo sanoi yksiselitteisesti. ”Onks kaikki hyvin?” Minni kysyi, kun mies tuntui olevan vaitonainen. ”Joo on, väsyttää vain,” Turbo sanoi. ”Sää muuten saatat keskustella Vinskin kanssa aamulla,” Turbo sanoi, ennen kuin kaivautui peiton alle. ”Ai miksi?” Minni kysyi hämmentyneenä. ”Sillä on asiaa sulle,” Turbo sanoi mutisten tyynyä vasten. ”Mitä asiaa?” Minni kysyi. ”Mää en rakas halua puhua Vinskin asioista, mutta se haluaa itse kertoa sulle,” Turbo sanoi ja vetäisi naisen kiinni itseensä. ”Ootpa hyvä isoveikka,” Minni sanoi ja sormeili miehen leukaa. Turbo naurahti hyväntuulisena ja suukotti vaimoansa ennen, kuin sammutti valot.
           Vauvan itku sai Minnin havahtumaan. Turbo käänsi kylkeä naisen vieressä ja noustuaan näki Nicholaksen tekevän samoin. Minni naurahti pienesti kaksikolle. ”Oikein isä ja poika,” hän ajatteli ja nousi seisomaan. Pienokainen oli lähellä ettei alkanut huutamaan kurkku suorana, vaan oli itkemällä saanut äitinsä heräämään. Minni nappasi pienokaisen mukaansa ja lähti kohti alakertaa. Hän katsahti oven vierestä olevasta ikkunasta ulos. Koirat ja avolava puuttuivat pihasta. ”Äiti ja isä taitaa olla paimentamassa,” Minni mietti ja käveli olohuoneeseen. Hän vaihtoi pienokaiselle vaipan, jonka jälkeen alkoi syöttämään tätä. Oven avaus ja saman tien sen sulkeminen sai hänet havahtumaan. Valkoinen marsilainen käveli mahdollisimman hiljaa alakertaan. ”Huomenta,” Vinski sanoi, kun näki naisen yksinään pitkällä divaanisohvalla. ”Vinski? Huomenta? Mitä sää tähän aikaan oot hereillä?” Minni kysyi hämmentyneenä. ”Mää tarvisin sun apua,” Vinski sanoi ja käveli naisen luo. Hän istui läheiselle nojatuolille ja katsoi, kun nainen röyhtäytti pienokaista. ”Turbo joo kerto, että sää halusit puhua,” Minni sanoi ja hieroi kevyesti pienen selkää. ”Kertoko Turbo mitään muuta?” Vinski kysyi. ”Ei, se halusi, että kerrot mulle itse,” Minni sanoi pienesti pyöritellen päätään. ”Hyvä!” Vinski totesi. ”Mikä hätänä?” Minni kysyi. Vinski katsoi naista suoraan silmiin. Hän oli nähnyt Minnistä monia puolia ja tämä oli taas ihan uusi puoli hänelle. Äitiys oli pehmittänyt häntä. Vinskiä jännitti hieman puhua Minnille, mutta tiesi voivansa luottaa tähän. ”Mää haluaisin yllättää Santun,” hän aloitti. ”Yllättää miten?” Minni kysyi. ”Mää haluaisin kosia häntä,” Vinski sanoi ja katsoi naista. Minni meni sanattomaksi. Juuri eilen hän oli vielä murehtinut sitä, haluaako Vinski ikinä sitoutua Santtuun. ”Haluat kosia?” Minni kysyi hämillään. ”Joo. Mää olen viimeiset neljä kuukautta pohtinut sitä ja nyt olisi sopiva hetki,” Vinski kertoi. ”Mihin sää mua tarvitset?” Minni kysyi. ”Muistakko ne latojuhlat mitkä jäi ikävän välikohtauksen takia välistä,” Vinski sanoi. ”Joo valitettavasti,” Minni sanoi. ”No siinä mää tarvitsenkin sun apua. Santtu odotti niitä tansseja innolla ja harmistui, kun ei sinne päästykkään. Voitko sää auttaa mua jätkien kanssa järkkäämään uudet? Haluaisin kosia sitä naista, kun oltais kavereiden ympäröimiä,” Vinski kysyi naiselta, joka hymyili lempeästi tälle. ”Vinski tuo on kaunis ajatus. Totta kai mää autan sua,” Minni sanoi iloisesti ja otti tämän kädestä kiinni. ”Kiitos, mutta mää en halua, että kukaan muu saa sitten tietää,” Vinski sanoi. ”Sovittu. Mulle tuli yks idea mieleen,” Minni sanoi ja laski pojan leikkimatolle. ”Ai mikä?” Vinski kysyi innoissaan. ”Jotta homma ei olisi paljastava. Me voitais pyytää nuoria auttamaan meitä. Voitais maksaa niille neljään pekkaan vähän vaivan palkkaa,” Minni sanoi. ”Toi on ihan sika hyvä idea? Onko liian paljastavaa, jos sanoo että nuoret järkkää uudet latotanssit?” Vinski kysyi. ”Ei todellakaan. Siten Santtu ei edes epäile mitään. Eikä kukaan muukaan,” Minni sanoi. ”Ihan mahtavaa,” Vinski sanoi innostuneena. ”Ensin pitää saada nuoret kasaan,” Minni sanoi. ”Kiitos, todella paljon,” Vinski sanoi ja halasi naista. Minni oli hieman yllättynyt. ”Ei kestä Vinski,” Minni sanoi ja irrottautui miehen otteesta. ”Ootko ajatellut ajan kohtaa?” Minni kysyi. ”Mahdollisimman pian,” Vinski sanoi. ”Lähetään tänään tapaamaan nuoria,” Minni sanoi. ”Sopii,” Vinski sanoi. ”Autatko mua laittaan aamupalaa?” Minni kysyi ja siirsi poikansa sitteriin ja lähti keittiöön. ”Joo todellakin,” Vinski sanoi ja lähti naisen perään. Minni laski pojan keittiön pöydälle ja aloitti valkoisen marsilaisen kanssa tekemään aamupalaa. Hetkeä myöhemmin Eeli ja Nicholas heräsi ja kapusivat suoraan katsomaan lastenohjelmia televisiota. ”Huomenta,” Turbo sanoi haukotellen. ”Huomenta… kulta,” Minni ja Vinski sanoi yhteen ääneen Minnin päättäessä lauseen ja suukotti miestään. ”Puhuitteko te jo?” Turbo kysyi ja kaatoi kuppiinsa kahvia. ”Joo puhuttiin. Pitää puhua sun ja Moton kanssa vielä lisää,” Vinski sanoi ja vilkaisi musta hiuksista naista. ”Joo sopii,” Turbo sanoi. ”Tulkaahan Nicholas ja Eeli aamupalalle,” Minni huuteli kaksikolle. Pojat juoksivat nopeasti keittiöön. ”Kyllähän te tottelitte hyvin,” Minni ihmetteli, kun kaksikko istui pöytään. ”Ei sieltä tullut enempää lastenohjelmia,” Eeli sanoi ja alkoi kasaamaan leipäänsä. ”Aaa, niin joo kun tänään on arkipäivä,” Turbo totesi ja istui kaksikkoa vastapäätä. ”Tässä teille puuroa,” Minni sanoi. ”En mää halua puuroa,” Nicholas sanoi ja työnsi lautasen kauemmas itsestään. ”Sulle tulee nälkä päivän mittaan jos, et syö kunnon aamupalaa,” Minni sanoi. ”En halua!” Nicholas tiuskaisi. ”Se nyt ei ollut vaihtoehto. Joko sää syöt tai sit odotat iltapäivään. Ja voin sanoa, että sinne on toooosi pitkä aika,” Turbo sanoi nousten seisomaan ja kiinnitti servetin pojan paidalle. Nicholas katsoi nyrpeenä lautastaan. ”Kumpaa mehukeittoa Eeli?” Minni kysyi ja näytti kahta pahvipurkkia pojalle. ”Mmm… metsämarja,” Eeli sanoi tiukkaan pohtien. Minni kaatoi mehukeiton pojalle ja siirtyi poikansa eteen. ”Kumpaa mehukeittoa Nicholas?” Minni kysyi. ”Kakkaa,” Nicholas totesi. ”Lopeta sitten tollaiset puheet,” Minni sanoi tiukkana. ”Vadelma,” Nicholas sanoi nöyränä. Minni kaatoi mehukeiton pojalle. ”Minni saanko pelata jalkapalloa, kun oon syönyt?” Eeli kysyi. ”Saat mun puolesta,” Minni vastasi ja nosti vauvan pois pöydältä laittaen sitterin lattialle. Minni laittoi myös omaa aamupalaansa. Nicholas taas pelleili ruuallaan. ”Nicholas sää istut siinä niin kauan, kunnes oot syönyt,” Turbo sanoi ja sai pojan lopettamaan puurolla leikkimisen. ”Tää on hyvää,” Eeli sanoi, kun söi puuroa hyvällä mielellä. ”Kiitos,” Minni sanoi hymyillen pojalle. Nicholas oli kateellinen äidistään ja löi Eeliä kovaa käteen. ”Ai,” Eeli huusi ja piti kättään. ”Nicholas!” Minni ja Turbo sanoi toruvasti. Turbo nosti pojan kainaloista matkaansa ja käveli eteiseen pienen enkin luokse. ”Ketään ei saa lyödä. Sinä istut tässä siihen asti kunnes tulen hakemaan,” Turbo sanoi. Nicholas oli aloittanut vuolaan itkemisen ja yritti halata isäänsä. ”Ei auta nyt! Sinä olet jäähyllä,” Turbo sanoi nostaen pojan takaisin penkille ja poistui paikalta. Nicholas huusi kurkku suorana isälleen. ”Koko talo herää kohta,” Minni sanoi. ”Tiedän, mutta pakko jäähy on toteuttaa,” Turbo sanoi. Minni nyökkäili miehelleen, joka silitti tämän selkää. ”Mää söin aamupalan,” Eeli totesi ja joi maitolasinsa tyhjäksi. ”Sää voit, nyt mennä pelaan jalkkista,” Minni sanoi ja keräsi pojan astiat. ”Kiitos aamupalasta,” Eeli huusi matkalla kohti eteistä. ”Ole hyvä,” Minni sanoi. Eeli katsoi eteisen käytävällä makaavaa pikku poikaa. Nicholas makasi penkin vieressä ja leikki jonkun kengännauhoilla. Eeli puki kenkänsä ja nappasi terassilta pallon mukaansa. ”Nicholas,” Minni sanoi ja käveli pojan luo. Nicholas ei ottanut katsekontaktia äitiinsä. Minni polvistui pojan viereen ja nosti tämän seisomaan eteensä. ”Nicholas sää tiedät, että ketään ei saa lyödä. Sun pitää pyytää anteeksi Eeliltä,” Minni sanoi. Nicholas halasi äitiään tiukasti. Minni nosti pojan kantoonsa ja käveli ulos. ”Eeli tuletko käymään?” Minni huuteli pojalle. ”Huomenta,” kuului hänen takaansa. ”Huomenta,” Minni sanoi, kun näki takanaan Milvan ja Vilhelmiinan takanaan. ”Onko kaikki hyvin?” Milva kysyi. ”Kerron kohta,” Minni sanoi. Eeli juoksi yhden maalin jälkeen naisen luokse. Minni laski Nicholaksen sylistään. ”Sää tiedät mitä pitää sanoa,” Minni sanoi, kun poika tuntui olevan vaitonainen. ”Anteeks,” Nicholas sanoi hiljaa. ”Saat,” Eeli sanoi. ”Sitten kaveria voi halata,” Minni sanoi ja pojat halasivat nopeasti. ”Juuri noin,” Minni sanoi. Eeli juoksi taas pelaamaan ja Minni nosti Nicholaksen syliinsä, viedäkseen tämän aamupalalle. ”Okeii,” Milva sanoi kun he saapuivat takaisin keittiöön. ”Mitä nyt?” Minni kysyi. ”Ei Turbo just kerto mitä oli tapahtunut,” Milva sanoi. ”Aaa joo, no se on nyt selvitetty. Turbo nappasi pojan syliinsä. ”Lämmitetäänkö sun puuro?” Turbo kysyi ja pyyhki tämän kyyneliä. Nicholas nyökkäsi lempeästi isälleen ja laittoivat yhdessä puuron mikroon hetkeksi.
 
 
Iltapäivää kohden kaikki oli saatu syötyä. Minni, Turbo, Vinski ja Moto alkoivat suunnittelemaan lähtöä kohti nuorten tilaa. Kesä oli pitkällä ja nuoret viettivät aikaa läheisellä nuorisotilalla. Minni oli soittanut työntekijöille ja kysellyt nuorten määrästä. ”Mää en ymmärrä miksi te neljä lähdette kauppaan,” Milva ihmetteli. ”Koska te saatte olla lasten kanssa täällä,” Moto sanoi ja tarrasi naisen olkapäistä kiinni. ”Hyvä on, mutta mää haluan karkkipuiston, kun vahdin teidän lapsia,” Anni sanoi. ”Totta kai kultaseni!” Minni vastasi naiselle ja nousi auton kyytiin. ”Okei. Ajakaa varovasti,” Santtu sanoi ja suukotti Vinskiä poskelle. ”Ajetaan ajetaan,” Vinski sanoi ja nousi Minnin viereen takapenkille. He olivat ajaneet jo hetken matkaa. ”Missä päin se nuorten tila on?” Turbo kysyi. ”Muistakko sen vanhan maalaiskoulun?” Minni kysyi ja selasi puhelintaan takapenkillä. ”Joo muistan,” Turbo vastasi. ”Se on ihan samassa yhteydessä. Joskus teininä kävin armeijan lomassa samassa paikassa,” Minni sanoi. ”Mutta säähän olit vuosia riidoissa sun äidin kanssa,” Vinski totesi hänen vierestään. ”Tiedän. Ja kuka sanoi, että mää kotona kävin,” Minni sanoi hymyillen miehelle. Hetkeä myöhemmin he saapuivat läheiselle koululle. Minni nousi auton kyydistä. Muistot heräsivät hänen sisällään. ”Täälläkö sää opiskelit?” Turbo kysyi. ”Muutaman vuoden, kunnes lähdin armeijaan,” Minni sanoi hymyillen miehelle, joka nappasi hänet kainaloonsa. Musiikki raikasi koulun takaa ja nelikko katsoi toisiaan. ”Mennään,” Minni sanoi ja lähti rakennuksen toista laitaa, kohti nuorisotilaa. ”Minni ja Turbo! OOoh tää on uskomatonta! Kaverit kattokaa,” Pete huusi ulkoa kavereille. ”Hei Pete!” Minni sanoi ja tervehti nuorukaista. ”Minni! Voi luoja kun susta on tullut niin… aikuinen,” mies hiiri sanoi. Hänellä oli kastanjanvärinen turkki ja leukaa korosti harmahtava parta. ”Niin musta on tainnut tulla,” Minni sanoi naureskellen ja halasi miestä. ”Siitä on aikaa,” mies sanoi. ”Niin on. Felix tässä on mun aviomieheni Turbo, sekä meidän hyvät ystävät Moto ja Vinski,” Minni sanoi ja esitteli miehet toisille. ”Aviomies,” Felix sanoi hämmentyneenä. ”Kyllä! Turbo hauska tavata,” Turbo sanoi ja kätteli miestä. ”Kuin myös ja hauska tavata teidätkin,” Felix sanoi ja kätteli miehiä tyytyväisenä. ”Istukaa ihmeessä,” Felix sanoi ja istutti nelikon pihakalusteille. ”No miten muuta sulle kuuluu? Kuulin jo Peteltä, sun saavutuksista,” Felix sanoi ja sai pariskunnan katsomaan toisiaan. ”Meille on tapahtunut vaikka mitä. Meillä on kotona odottamassa meidän esikoinen. Nicholas 3-vuotta ja just eilen tultiin kahden päivän ikäisen vauvan kanssa kotiin,” Minni selitti. ”Siis sinä perheen äitinä? Kun viimeksi täällä kävit niin ei susta olis uskonut, että joku päivä susta äiti tulisi,” Felix sanoi. ”Se oli silloin, kun mää olin 13,” Minni sanoi naureskellen. ”Ja te ootte alkanut seurustelemaan?” Felix aloitti. ”15-vuotiaina,” Minni sanoi ja katsahti miestään. ”Kauan te olette olleet naimisissa?” Felix kysyi lähes tentaten. ”Reilu 2-vuotta,” Minni sanoi. ”Ei ihan kolmea, koska meillä oli Nicholas jo ennen kuin mentiin naimisiin,” Turbo sanoi. ”Mutta hyvän aikaa jo,” Felix sanoi. ”Yli kymmenen vuotta katseltu toisiamme,” Minni totesi. ”Siis tää on ihan uskomatonta,” Felix sanoi. ”No joo,” Minni sanoi ja katsahti miestään. ”Mutta mitä te nyt täällä teette?” Felix kysyi. ”Siitä me haluttiinkin puhua,” Minni sanoi. ”Vinski olisi kosimassa tyttöystäväänsä ja me tarvittaisiin nuoria meidän suunnitelmaan mukaan,” hän jatkoi ja selitti tilanteen miehelle. ”Okei,” Felix sanoi. ”Meidän pitäisi järjestää latotanssit tai oikeastaan nuoret saisi järjestää ne. Vinskin tarkoitus olisi kosia naistaan tansseissa, mutta luonnollisista syistä me ei voida olla kotoa pois,” Minni selitti. ”Koska se olisi liian ilmiselvää, että te salaisitte jotain,” Felix sanoi. ”Juuri niin,” Turbo jatkoi. ”Miten te aioitte saada nuoria mukaan tähän?” Felix kysyi. ”Me ollaan yhteistuumin mietitty, että jokainen meistä ottaa viisi tai kuusi nuorta niin sanotusti hallintaansa. Nuori voi olla henkilökohtaisesti siten siihen omaan mentoriinsa ja näin ollen saadaan hommaa jaettua. Jotta nuoret saadaan kiinnostumaan tästä, niin me maksetaan jokaiselle nuorelle 9 grediä tunnilta,” Minni selitti. ”No tuo kuulostaa hyvältä idealta,” Felix sanoi innoissaan. ”Niin heti kun otettiin raha puheeksi,” Vinski sanoi naureskellen ja saaden kaikki muut nauramaan. ”Täällä on nyt sellainen 30 nuorta, te voitte mennä keskustelemaan heidän kanssa asiasta,” Felix sanoi. ”Sitten mennään,” Minni sanoi ja nousi seisomaan. ”Mää voin ottaa noi jokka pelaa palloa,” Moto sanoi. ”Sisällä on tyttö porukka muuten,” Felix sanoi. ”Mää voin ottaa heidät,” Minni sanoi ja lähti sisälle. ”Mää tuun kanssa katsoon onks sie muita,” Vinski sanoi ja lähti naisen perään. ”Pete!” Turbo huusi ja lähti nuorukaista kohden. Minni ja Vinski oli saapunut sisälle. ”Noora istuu näköjään tuolla,” Minni sanoi. ”Ai siis kuka?” Vinski kysyi. ”Meidän kesätyöntekijä,” Minni sanoi. ”Ei kun niin olikin,” Vinski sanoi. ”Pelihuoneessa tuntuu olevan joku, jos sen käyt katsomassa,” Minni sanoi. ”Joo totta kai,” Vinski sanoi ja lähti pelihuoneeseen.
(Minni): ”Moi tytöt!”
(nuoret): ”Hei!”
(Turbo): ”Nyt olis sellanen tilanne…”
(Moto): ”Että minä ja mun kaverit…”
(Vinski): ”Tarvittais teidän apua…”
(Minni): ”Kuulostaisko lisätienisti ennen varsinaisia kesätöitä hyvältä idealta?”
(nuoret): ”Joo kai,”
(Vinski): ”Halaisitteko te…”
(Turbo): ”auttaa meitä…”
(Moto): ”Järjestämään uudet latotanssit,”
(Minni): ”Tienaisitte jokainen 9 grediä tunnilta. Miltä kuulostaisi?”
(nuoret): ”Hyvältä,”
(Turbo): ”Mutta te ette saisi kertoa kenellekään, että me ollaan palkattu teidät…”
(Moto): ”Onnistuisko tälläinen?”
(nuoret): ”Joo,”
(Minni): ”Mennään ulos ja kerätään kaikki halukkaat kokoon,”
 

Minni ja jätkät pääsivät nuorten kanssa ulos. ”Ketkä kaikki olisi halukkaita lähtemään mukaan?” Minni kysyi. ”Turbo nopea laskutoimitus,” hän jatkoi. ”23,” Turbo sanoi. ”Kolmelle tulee kuusi ja yhdelle viisi nuorta,” Minni laski nopeasti. ”Sopivat koot,” Turbo sanoi. ”Jakaantukaan kuuden hengen ryhmiin, yhteen tulee viisi,” Minni huusi nuorille. ”Onko teillä vielä viime kerran tansseista tavaraa jäljellä?” Minni kysyi ja katsoi nuoria. ”Kaikki valot ja istuimet on, sekä suurin osa koristeista on nuorten tilan varastossa,” Noora vastasi. ”Ja ne on suurin osa muokattavissa hieman, niin ei ole aina samaa,” Pete jatkoi. ”Loistavaa, koska jos me annetaan teille aika. Niin olisiko ei nyt viikonloppuna vaan sitä seuraavana viikonloppuna latotanssit valmiina?” Minni kysyi. Nuoret katsoivat hetken toisiaan ja nyökkäsivät hyväntuulisena. ”Tuttu homma niin kaikki järjestyy nopeasti,” Noora totesi. ”Loistavalta kuulostaa,” Felix sanoi hymyillen naisen vieressä. ”Te saatte meistä mentorinne. Jos tulee asiaa tai asioita mitä pitää hankkia niin soittakaa sille omalle mentorillenne, koska me ollaan samassa paikassa ja pystytään keskustelemaan keskenämme,” Minni selitti. ”Te saatte meidän puhelinnumerot siis sitä varten,” Turbo jatkoi. ”Onko nyt jo jotain mitä me voitais hankkia?” Minni kysyi. ”Joo lamppuja. Meillä on sellaisia koriste lamppuja ja niissä on vika, että ne toimii hetken ja sitten ne sammuu yht’äkkiä,” Noora sanoi. ”Heittäkää ne vanhat pois. Me ostetaan teille ihan uudet, koska ne on sellaisia että ne voi aiheuttaa vaaratilanteen pahimmassa tapauksessa,” Turbo sanoi isällisesti. ”Me hankitaan kaikki tarjottavat ja maksetaan teidän palkat kun hommat on hoidossa,” Minni sanoi. ”Eli kirjatkaa tuntimääränne aina johonkin ylös, että mekin nähdään paljon te ootte tehnyt tunteja,” Moto selitti. ”Rahaa tulee saman verran mitä enemmän teette yhteistyötä,” Vinski sanoi. ”Onks kaikki selvää?” Felix varmensi nuorilta. ”Eli me ei saada kertoa kenellekään, että tää on teidän idea?” Noora varmensi. ”Ette. Sanotte vaikka, että järjestätte ennen töitä kesä latotanssit,” Minni sanoi. ”Minni on huijausten mestari,” Felix sanoi. ”Sitäkään ei tartte kertoa kenellekään,” Minni sanoi naureskellen. ”Pystyykö joku teistä tulemaan kaupalle hakeen ne lamput tänne ja kokeilemaan että ne toimii,” Turbo kysyi. ”Mää voin tulla,” Pete sanoi ja nappasi pyöränsä matkaan. ”Okei ja me ostetaan teille vihkot muuten, että saatte aloittaa tunti laskelman saman tien. Kun saatte ne käteen, laittakaa niihin etu- ja sukunimi sekä tilinumero valmiiksi,” Minni sanoi. Nuoriso nyökkäsi tyytyväisenä. He kiittivät koko porukkaa ja Felixiä yhteistyöstä. Minni ja jätkät lähtivät takaisin autolle. ”Seuraavaksi kauppa,” Minni sanoi. ”Aijjai kenraali,” Turbo sanoi ja nousi valkoisen maasturin kyytiin. Kaupalle päästyään he ostivat kaikki tarvikkeet ja antoivat Petelle nuorten tarvitsemat tavarat. ”Soittakaa, jos tulee jotain,” Minni sanoi. ”Joo soitellaan,” Pete sanoi ja lähti polkemaan takaisin nuorisotilalle. ”Mennäänkö käymään tuossa ostarilla Minni?” Vinski kysyi. ”Mihin sää Minniä tarvitset?” Turbo kysyi ja nappasi vaimonsa kainaloon. ”Mää haluaisin apua sormuksen hankinnassa,” Vinski sanoi. ”Menkää te tuohon maalaiskahvilaan sillä aikaa, kun me ajetaan nopeasti kaupungin ostarille,” Minni sanoi. ”Tai sitten me mennään ostarin kahvilaan,” Turbo sanoi. ”Ihan kuinka vaan,” Minni sanoi. He ajoivat pienen välimatkan päässä sijaitsevaan isompaan kaupunkiin ja läheiselle ostoskeskukselle. ”Nähdään tunnin kuluttua,” Minni sanoi ja suukotti miestään. ”Pitäkää hauskaa,” Turbo sanoi ja lähti Moton kanssa toisaalle. ”Mää olin jopa yllättynyt, että Vinski haluaa kosia Santtua,” Moto sanoi. ”MMmm samoin, mutta toisaalta onhan ne jo pidempään tunteneet,” Turbo sanoi. ”Todella miehinen teko,” Moto totesi. ”Jep,” Turbo sanoi hymyillen. Minni ja Vinski oli ennättänyt jo läheiselle korukaupalle. ”Moikka!” myyjä sanoi. ”Hei,” Minni ja Vinski sanoi yhteen ääneen. ”Miten mää voisin olla avuksi?” myyjä kysyi hymyillen. Minni katsoi Vinskiä hymyillen. ”Mää haluaisin hankkia mun tyttöystävälle kihlasormuksen,” Vinski sanoi. ”Okei,” myyjä sanoi ja alkoi kaivamaan lasin alta sormuksia. ”Haluakko toimia koekaniinina? Sulla ja Santulla on aika samankokoiset sormet,” Vinski kysyi tunnustellen Minnin kättä. ”Mikäs siinä,” Minni sanoi. ”Minkälaista sormusta olet ajatellut?” myyjä kysyi. ”Jotain mikä kuvaa Santtua,” Vinski totesi. ”Okei. Kerro Santusta. Minkälainen hän on?” myyjä kysyi. ”Santtu aurinkoinen, energinen ja aina valmis joka tilanteeseen. Ei mikään hirveä helyihminen, joten mitään massiivista sormusta en halua,” Vinski sanoi. ”Tosi kauniisti sanottu,” Minni sanoi. ”Kiitos,” Vinski sanoi hymyillen. ”Tässä levyssä on enemmän yksi sydämisiä sormuksia. Ja sitten on maksimissaan kolmea timanttia eli yksi iso ja kaksi pienempää reunoilla. On pyöreä, neliskulmaista ja pisaranmuotoista timanttia,” myyjä sanoi. ”Liian iso valikoima,” Vinski sanoi hieman paniikissa. ”Aloitetaan pyöreistä,” Minni sanoi, rauhoittaen tilanteen. He katselivat jonkin aikaan sormuksia ja lopulta Vinski oli haltioissaan yhdestä sormuksesta. ”Saanks mää kokeilla tätä sun sormeen?” Vinski kysyi, kun sai sanoja suuhunsa. Minni hymyili lempeästi miehelle ja riisui omat sormuksensa hetkeksi pois. Vinski pujotti sormuksen naiselle. ”Se on täydellinen,” Vinski sanoi, kun koko oli oikea. ”Onko se sun sormuksesi?” myyjä kysyi. ”Kyllä,” Vinski sanoi ja sai myyjältä ja Minniltä taputukset. ”Haluatko vielä oman sormuksen?” myyjä kysyi ja pakkasi sormuksen vaaleanpunaiseen rasiaan. ”Joo, haluan ihan perussormuksen,” Vinski sanoi ja myyjä kaivoi miehille suunnatut sormukset. ”Tuo on ihan sun näköinen,” Minni sanoi ja osoitti yhtä sormuksista. ”Se on hieno,” Vinski sanoi ja katseli sormusta. ”Tää se on,” Vinski sanoi ja ojensi sormuksen naiselle. Vinski maksoi ostoksensa ja he lähtivät etsimään Turboa ja Motoa. Kaksikko istuikin läheisessä kahviossa. ”Hei! Löytykö sopivat?” Moto kysyi, kun näki kaksikon. ”Joo ihan täydelliset, nyt tää tuntuu vaan entistä todellisemmalta,” Vinski sanoi. ”Hyvin se menee,” Turbo sanoi ja nousi seisomaan. He kiittivät tarjoilijaa ja lähtivät takaisin talolle. 
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkisfan

avatar

Viestien lukumäärä : 102
Join date : 25.08.2016

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    Pe Toukokuu 05 2017, 14:18

Osa 2 lue aikaisempi ensin Smile 




”Hirveän kauan ne viihtyy yhdellä kauppareissulla,” Milva totesi. ”No kyllä ne sieltä tulee,” Marie totesi ja kitki rikkakasveja talon etuterassin edestä olevasta kukkapenkistä. Anni heijaisi pientä veljenpoikaansa sylissään. Nicholas nukkui päiväunia Minnin ja Turbon huoneessa heidän sängyllään. Samoin teki myös Vilhelmiina. ”Mutta outoa silti,” Santtu jatkoi. ”Tuolta ne tulee,” Anni sanoi ja nyökkäsi portin suuntaan. ”Missä te viivyitte?” Milva kysyi. ”Ei ollut kaikkia tarvittavia niin oli pakko käydä isommassa kaupungissa,” Moto vastasi ja nosti pari muovikassia takakontista. ”Mitä me tehdään tänään?” Anni kysyi ja antoi odottaville käsille pienen pojan. ”Äidin muru. Olitteko te veikan kanssa nätisti?” Minni kysyi ja suukotti pientä poikaansa. ”Oli nätisti. Nicholas nukkuu teidän sängyllä. Pienokainen ei jostain syystä halunnut nukkua hirveästä,” Anni sanoi. ”Joo nukkuu sellaisia pätkiä ja mikään muu ei kelpaa kuin syli,” Minni sanoi ja sai naisen nyökkäämään. ”Tosa,” Turbo sanoi ja ojensi naiselle karkkipussin. ”Kiitos,” Anni sanoi ja halasi veljeään. ”Me ajateltiin tehdä tänään kiviuuni pizzaa,” Vinski sanoi ja nappasi naisen kainaloonsa. ”Mitä kaikkea te ostitte?” Milva kysyi. ”Kaikkea hyvää, kun lapset ovat menneet nukkumaan on aikuisten ilta,” Moto sanoi. ”Kuulostaa hyvälle,” Milva sanoi ja auttoi miestään. ”Isi mää sain tänään monta maalia,” Eeli sanoi hengästyneenä. ”Susta tulee hyvä jalkapalloilija vielä,” Moto sanoi ja pörhensi poikansa hiuksia. ”Autakko sää Eeli tekemään pizzaa?” Milva kysyi ja katsahti poikaansa. ”Joo,” Eeli sanoi ja juoksi sisälle. He leipoivat pizzapohjat valmiiksi ja lämmittivät kiviuunin. He viettivät aikaa keskenään pelaillen erilaisia pelejä. Ulkona oli juuri alkanut satamaan ja erilaiset lautapelit olivat kaikkien mieleen. Niin isot, kuin pienetkin osasivat pelejä. Minni huolehti äitinsä kanssa pizzoista, vaikka kiviuunin käyttö ei vaikeaa ollutkaan. Nicholas ja Vilhelmiinakin oli herännyt päiväuniltaan. Kumpikin pienokainen heräili rauhassa isiensä sylissä. Ruoan tullessa uunista porukka söi ja vietti yhteistä aikaa. Iltapäivä ja ilta meni rauhallisesti. Sateen helinä kattoparruja ja puuosia vasten oli oikeastaan hyvin rauhoittava. Yhdeksään mennessä lapset oli laitettu nukkumaan yläkertaan ja aikuiset saivat viettää omaa aikaansa. Pienokainen keinui omassa keinussaan vielä alakerrassa. ”Ja sitten, mää lensin nokalleni, kun yritin pitää hirveää kiirettä niiden työkalujen viemisen kanssa,” Santtu selitti sai muut nauramaan. ”Mutta tossa olisi voinut oikeasti sattua pahastikkin,” Minni sanoi miehensä kainalossa. ”No joo, mutta oli se silti niin huvittava tilanne,” Santtu sanoi naureskellen. ”Äiti,” kuului yläkerrasta parvelta. Pieni poika katsoi kaiteen läpi alas aikuisia surkean näköisenä. ”Mikä hätänä Nicholas?” Minni kysyi. ”Mua sattuu,” hän totesi. ”Mihin sua sattuu?” Minni kysyi välittävästi. ”Korvaan,” Nicholas sanoi ja piteli toista korvaansa. ”Tuu näyttämään,” Minni sanoi. ”Portti on kiinni,” Nicholas sanoi. Minni tökkäsi miestään siihen malliin, että menisi lapselle avaamaan portin. Turbo haki pojan alakertaan. ”Kumpaan korvaan sua sattuu?” Minni kysyi. ”Tähän,” Nicholas sanoi ja näytti oikeaa korvaansa. Minni käänsi poikaa valoa kohden ja katsoi korvaan. ”Hieman punoittaa. Mitä sanot Anni?” Minni kysyi ja katsoi naista. Anni nousi tarkistamaan pojan korvaa. ”Pieni tukos näyttäisi olevan sisäosassa. Alkava korvatulehdus,” hän totesi. ”Mulla on Nicholakselle lasten särkylääkettä. Jos annetaan sitä yöksi ja huomenna menisitte lääkärille hakemaan antibiootit,” Marie sanoi ja nousi seisomaan. ”Sopii,” Minni sanoi. Nicholas oli hieman vaikeana isänsä sylissä. ”Tässä,” Marie sanoi ja kaatoi Nicholaksen suuhun kirkasta nestettä. ”Nielaise niin saat sitten mehua,” Minni sanoi. Nielaistuaan pahanmakuisen nesteen sai hän hieman mehua päälle. Minni puolestaan vei pojan takaisin nukkumaan ja kertoi isän ja äidin tulevan kanssa kohta nukkumaan. Hän myös kertoi, että menisivät huomenna lääkäriin hakemaan korvalääkettä kipeään korvaan. Nicholas nyökkäsi äidilleen hyväntuulisena ja kömpi sänkyynsä. Minni peitteli pojan ja suukotti hyvän yön suukon tämän otsalle ja palasi alakertaan hetkeksi. Aikuiset viettivät vielä hetken alakerrassa, kunnes menivät nukkumaan. Minni ja Turbo peittelivät toisenkin poikansa ja kapusivat sänkyyn. Nicholas ähisi unissaan sängyssään. ”Nicholasta sattuu ihan oikeasti,” Minni sanoi. ”Mmm, eihän se hetkeen ole ollutkaan kipeä,” Turbo totesi ja sammutti yöpöydän lampun. ”Lähetäänkö me kumpikin huomenna lääkäriin?” Minni kysyi. ”Mennään, vaan. Otetaan pienokainenkin mukaan,” Turbo sanoi ja nosti lasinsa pöydälle. Minni kiintyi miehen lihasten päälle, joka otti hänet hellästi kainaloonsa. ”Onneks Nich sanoi, että sitä sattuu,” Minni sanoi. ”Niimpä!” Turbo sanoi. ”Nukutaan nyt niin päästään huomenna lähtemään,” hän jatkoi ja suukotti vaimonsa otsaa. ”Hyvää yötä,” Minni sanoi. ”Hyvää yötä kulta,” Turbo sanoi.
 
 
Aamulla Minni heräsi ajoissa pienokaisen kanssa ja herätti sekä Turbon, että Nicholaksen. Nicholas oli herännyt useamman kerran yössä kipeän korvan takia ja oli ruokahaluton ja hyvin itkuinen. ”Kohta lähetään lääkäriin Nicholas,” Minni sanoi pojalle, joka istui isänsä sylissä pienesti nyyhkien. ”Ollaanko me valmiita?” Turbo kysyi. ”Joo, syödään kunnon aamupala sitten, kun tullaan takaisin,” Minni sanoi. ”Joo, sopii,” Turbo vastasi ja nosti pojan autoon. Minni kiinnitti turvakaukalon toiselle puolelle autoa ja olivat valmiita lähtemään kohti terveysasemaa. Maantien vieressä käveli kaksi tuttua naista, kohti Minnin lapsuuden kotia. Minni tervehti kaksikkoa, jotka olivat hämmentyneitä. ”Joko ne lähtivät?” Sofia kysyi. ”Kyllä Marie sanoi heidän olevan pidempään,” Ester sanoi ja kaksikko kiiruhti kohti taloa.
           Minni ja Turbo olivat taasen päässeet terveysasemalle. Minni kaivoi rahapussistaan Nicholaksen henkilökortin ja nosti toisen poikansa takapenkiltä mukaan. ”Täällä on täyttä,” Turbo totesi ja näki enimmäkseen vanhempia hiiriä. ”No joo, mutta pakko Nicholakselle on saada lääkäri,” Minni sanoi ja laski pienokaisen kantokopan lattialle. ”Hei. Kuinka voin auttaa?” hoitaja kysyi. ”Meidän kolme vuotias poika on eilisestä asti valittanut oikeaa korvaansa. Nyt yön aikana pahentunut,” Minni selitti ja ojensi pojan kortin hoitajalle. ”Lääkärille pitäisi päästä?” hoitaja kysyi. ”Joo mielellään,” Minni sanoi. ”Jonotus aika yli puoli tuntia,” hoitaja sanoi. ”Juu meillä ei ole kiire minnekään,” Minni sanoi. ”Voitte mennä odottamaan,” hoitaja sanoi. ”Mennään tuonne päin,” Minni sanoi. Turbo otti kummatkin pojat kantoonsa ja lähti kohti odotusaulaa. ”Pitää varmaan käydä apteekissa tän jälkeen?” Turbo kysyi. ”No todellakin. Pitää katsoa myös jotain jäähdyttävää suihketta. Ilmat vain kuumenee taas,” Minni sanoi. ”Joo niin pitää,” Turbo vastasi. ”Isi,” Nicholas sanoi ja nyki tämän paitaa. ”Mitä?” Turbo kysyi ja silitti tämän selkää. ”Saanko mää mennä tohon?” hän kysyi ja näytti leikkipöytää. ”Mene vain,” Turbo sanoi ja laski pojan sylistään. ”Voi toista, kun se yrittää olla reipas,” Minni sanoi ja nojasi miehen olkapäähän. ”Mmm. Mennäänkö aamupalalle siihen maalaiskahvilaan mitä eilen ehdotit?” Turbo kysyi ja sai naisen nostamaan katseensa. ”Mennään vain,” Minni sanoi. Ähinä kaukalosta sai heidän huomion. Turbo avasi vyöt ja nosti pienokaisen syliinsä, joka kipristi varpaitaan. Turbo suukotti tätä kevyesti ja laittoi jatkamaan uniaan rintakehänsä päälle. He saivat huomiota eräältä vanhalta pariskunnalta, jotka katselivat ihastuneena pienokaista. ”Hän ei taida olla kovinkaan vanha,” nainen totesi. ”Viidenpäivän ikäinen,” Minni sanoi hymyillen. ”Juu niin arvelinkin,” nainen sanoi. ”Oletteko täältäpäin? En muista nähneeni teitä aikaisemmin,” mies kysyi. ”Mun lapsuuden koti on täällä. Ollaan viettämässä kesälomaa, mun vanhempien luona,” Minni sanoi. ”Onko vanhemmillasi tila?” mies kysyi. ”Joo on,” Minni sanoi. ”Aijjaa kenenkäs tyttöjä sitä ollaan,” nainen kysyi ”Oon kotoisin Von Vimer’s farmilta,” Minni sanoi. ”Marie ja Hans Milaniuksen tytär?” pariskunta kysyi hämmentyneenä. ”Sama nainen,” Minni nyökkäsi. ”Juu nyt minä muistan sinut. Olit se rohkea, joka lähti armeijaan,” mies sanoi. ”Niin, tällaisessa kylässä ei pysy mikään salassa,” Minni sanoi hieman epävarmana. ”Juu ei,” nainen vastasi. ”Nicholas Thremes,” lääkäri huusi ovelta. ”Nich tule!” Minni sanoi ja nousi seisomaan. Turbo otti vauvan kantoonsa ja Minni haki Nicholaksen pöydän äärestä. ”Kaikkea hyvää,” nainen totesi. ”Kiitos,” Minni sanoi. ”Heippa! Sää olet ilmeisesti Nicholas?” lääkäri kysyi pojalta, joka ujosteli äitiään vasten. Minni nosti pojan syliinsä lääkäriin päin. ”Sulla oli korva kipeä?” lääkäri kysyi ja katsoi poikaa, joka nyökkäsi vaimeasti. ”Kumpi korva?” lääkäri kysyi ja Nicholas katsoi äitiään. ”Sää menetit puhekyvyn jonnekin,” Turbo totesi naurahtaen. ”Oikea korvaa hän eilen näytti,” Minni vastasi pojan puolesta. ”Katsotaahan,” lääkäri sanoi. Minni käänsi poikaa sylissään. Jännitys sai Nicholaksen purskahtamaan itkuun ja kipeän korvan tarkkailu ei tuntunut myöskään mukavalta. ”Joo, korvakäytävä on tulehtunut. Katsotaan myös toinen korva,” lääkäri sanoi ja Minni käänsi pojan sylissään. ”Tämä korva on ihan puhdas,” lääkäri sanoi ja rupesi kirjoittamaan reseptiä. ”Nyt sulla ei ole mitään hätää. Mennään hakemaan lääkettä, niin korva paranee,” Minni sanoi ja pyyhki pojan kasvoja. ”Viikon antibiootti kuuri nesteenä kaksi kertaa päivässä. Voi laittaa puuron tai jugurtin sekaan,” lääkäri sanoi ja ojensi reseptin Minnille. ”Kiitos,” Minni sanoi. ”Ja vielä ennen kuin lähette, niin Nicholas saa täältä valita tarran,” lääkäri sanoi ja näytti pientä kippoa missä oli erilaisia tarroja. Nicholas katsoi purkkia. Hän kaivoi purkista hienon kiiltävän tarran, jossa oli moottoripyörä. ”Ompa hieno. Kuinka sanotaan?” Minni vastasi ja laski pojan sylistään. ”Kiitos,” Nicholas sanoi reippaana. ”Ole hyvä,” lääkäri sanoi. Minni ja Turbokin kiitti lääkäriä ja poistuivat huoneesta. Nicholas piti kiinni tiukasti tarrastaan. He kävelivät ensin apteekkiin hakemaan Nicholaksen lääkkeen ja sen jälkeen maalaiskahvilaan aamupalalle. He istuivat ulos kauniin ilman takia. ”Me unohdettiin se suihke,” Minni sanoi, kun pääsi pöytään. ”Haetaan sitten, kun lähdetään tästä,” Turbo sanoi ja sekoitti Nicholaksen puuroa. ”Laitetaan heti tätä,” Minni sanoi ja luki lääkepurkin pakkaus selosteen. Hän kaatoi tummaa nestettä puuron sekaan. He nauttivat aamupalastaan, kunnes vaalean beige mies käveli heidän ohitseen ja tuijotti Minniä pitkään. ”Minni?” mies kysyi, kun tunnisti naisen. ”Nooa?” Minni kysyi epäuskoisena. Mies oli Minnin ikäinen ja pituinen, jolla oli vihreät hiukset, jotka oli nostettu pystyyn pään päälle. ”Mitä sulle kuuluu?” Nooa kysyi tunkeilevasti, eikä välittänyt siitä, että nainen oli perheensä kanssa viettämässä yhteistä aikaa. Hän halasi naista, joka näytti hieman ahdistuneelta tilanteesta. ”Kiitos, ihan hyvää. Mitäs sulle?” Minni kysyi ja irrottautui miehen otteesta. ”Mitäs tässä? Ei kummempia,” Nooa sanoi nyökkäillen. ”Okei,” Minni vastasi, kun ei enää tiennyt mitä olisi vastannut. ”Sää oot yhtä kaunis, kun silloin viimeksi kävit täällä,” Nooa sanoi ihailevasti. ”Siitä on 14 vuotta,” Minni sanoi ja katsoi miestä. ”No joo, mutta silti,” Nooa sanoi innoissaan. ”Ihanaa, että sää olet kohtelias, mutta mää oon mun perheen kanssa aamupalalla. Joten saammeko jatkaa rauhassa?” Minni kysyi ja näytti seuruettaan. ”Siis ookko sää varattu? Ou mään, mää myöhästyin,” Nooa sanoi ja poistui epäuskoisena paikalta. Minni katsoi hymyillen Turboa. ”Sun joku entinen kesäheila?” hän kysyi ja sai Minniltä katseen. ”Se oli joskus, muhun todella paljon pihkassa ja yritti vaan iskeä mua. Ollaan siis nähty kerran nuorisotilalla,” Minni selitti. ”Juu totta kai. Ja joskus pihkassa,” Turbo sanoi ilmeillen naiselle ja sai Minnin potkaisemaan tätä pienesti sääreen. ”Miksi sää kiusaat mua?” Minni kysyi. ”Koska sää oot mun rakas,” Turbo sanoi hymyillen. ”Enkä mää kiusaa sua, kuhan härnään,” hän jatkoi. ”Ketään ei saa kiusata!” Nicholas sanoi tiukasti. ”Ei niin,” Minni sanoi ja siirsi pojan hiuksia pois kasvoilta. Syötyään he lähtivät ”Ja miten niin sun?” hän jatkoi. ”Sää oot mun,” Turbo sanoi ja nosti tämän kättä suudellakseen sitä. Minni hymyili miehelle ja pyöritti pienesti päätään. ”Ootko sää ollut joskus mustasukkainen?” Minni kysyi. ”Ehkä ajoittain,” Turbo sanoi ja sai naisen suukottamaan tätä poskelleen, kun lähti viemään astioita paikoilleen. Turbo sulki vauvan turvavyöt ja nosti kopan kantoonsa. ”Tule Nicholas,” Turbo sanoi ja ojensi lapselle kätensä. Nicholas otti pöydältä tarransa ja tarrasi isänsä käteen kiinni. Hän nosti pojat auton kyytiin valmiiksi. Minni oli käymässä vielä nopeasti apteekissa. Piakkoin he pääsivät lähtemään takaisin talolle. ”Ostin korvavahaakin, jos Nicholas haluaa olla uima-altaassa ulkona,” Minni sanoi. ”Hyvä,” Turbo sanoi ja lähti ajamaan kohti taloa.
 
 
”Siis mitä te teette?” Marie kysyi hämillään, kun oli juuri herännyt. ”Tehtiin teille aamupala valmiiksi,” Ester sanoi. ”Okeiiii,” Marie sanoi epävarmana. ”Mihin Minni ja hänen se mies meni? Ei kai ne lähtenyt?” Sofia kysyi. ”Ei kai ne tehnyt mitään sopimatonta?” Ester jatkoi kauhistuneena. ”Jos satutte muistamaan, niin Minni ja Turbo on naimisissa. He eivät voi tehdä mitään sopimatonta,” Marie sanoi. ”Ai niin, kun he ovat naimisissa,” Ester sanoi. ”Juu juu niin hän se oli,” Sofia sanoi. ”Niin ja se heidän pienokaisen kuolemakin,” Ester sanoi. ”Mmm siitäkin on jo vuosi,” Marie sanoi, kun muistot siitä päivästä muistui hänen mieleensä. ”Onko siitäkin jo niin kauan?” Ester kysyi. ”On ja nyt heillä on uusi pienokainen,” Marie sanoi. ”Ai tulossa?” Sofia kysyi innoissaan. ”Onko Minni raskaana? Miksi et ole kertonut?” Ester kysyi. ”Ou hei!” Hans sanoi yllättyneenä nähdessään sisarensa keittiössä. ”Kerrokko sisarillesi Minnin tilanteesta,” Marie sanoi tuskaisesti ja piteli päätään pöydän ääressä. ”Mitä Minnistä?” Hans kysyi. ”Miksi ette ole kertoneet Minnin olevan jälleen raskaana?” Ester kysyi ja huitaisi veljeään. ”Minni on synnyttänyt, joku viisi päivää sitten,” Hans sanoi. ”MITÄ?” sisarukset älähtivät samaan aikaan. ”Mihin he sitten menivät?” Sofia kysyi. ”Lääkäriin. Heidän vanhempi poikansa valitti eilen illalla korvaansa,” Hans sanoi ja ohitti sisarensa. ”Sieltä he tulevat,” Ester totesi ja katsahti ikkunasta. ”Voi suloisuus. Onko Nicholaskin jo noin iso,” Sofia sanoi hämmentyneenä. ”Onhan se jo kolme vuotias. Täyttää alkuvuodesta neljä,” Marie sanoi. ”No siihen on aikaa vielä,” Sofia sanoi. Sisään päästyään Nicholas juoksi suorinta tietä olohuoneeseen. ”Nicholas kengät,” Minni huusi pojan perään. ”Noo ne lähti jo,” Hans sanoi ja hörppäsi kahvikupistaan kuumaa nestettä. Nicholas katsoi jäljellä olevia piirrettyjä loppuun ja oli heittänyt kenkänsä matolle. ”Hei Minni,” Ester sanoi ja levitti käsiään halaus asentoon. Minni näytti säikähtäneeltä. Hän välitti tädeistään, mutta hän ei pitänyt heidän yllätys visiiteistään. ”Hei,” hän sanoi varovaisesti ja halasi tätiään. ”Sinä se, et vain vanhene,” Sofia sanoi. ”No kiitos vain,” Minni sanoi naurahtaen. Turbo käveli olohuoneeseen. ”Nicholas vieppä kengät eteiseen,” hän sanoi. ”EI!” Nicholas sanoi. Turbo otti pöydältä kaukosäätimen ja sulki television. ”Heiii!” Nicholas huusi. ”Televisio menee päälle, kun olet vienyt kengät eteiseen,” Turbo sanoi. Nicholas otti tympeentyneenä kenkänsä ja vei ne eteiseen. ”Hyvä poika,” Turbo sanoi ja avasi television. ”Turbo tuleeko sieltä vielä lasten ohjelmia?” Eeli kysyi yläpuolelta. ”Tulee, tuu kattomaan,” Turbo sanoi pojalle. ”Voinko mää jättää portin auki?” Eeli kysyi. ”Jätä vain,” Turbo sanoi ja käveli keittiöön. ”Voi kun sinäkin olet vielä niin nuorekas,” Ester sanoi ja halasi miestä tiukasti. ”Ööö kiitos,” Turbo sanoi. ”Ja niin lihaksikas,” Sofia sanoi ja tarttui tämän käsipuoleen. ”Ja komea,” Ester sanoi ja tarrasi tämän toisesta kädestä. ”Ja mun aviomies,” Minni sanoi ja katsoi kaksikkoa kulmiensa alta. ”Oih älä ole kulta mustasukkainen. Kyllä me se tiedetään,” Sofia sanoi. Marie nosti kantokopasta pienen pojan. ”Voi herran jumala!” Ester sanoi innoissaan ja irrottautui miehestä sadas osa sekunnissa. Kumpikin nainen katseli pientä poikaa ja Minni kiintyi mieheensä, halaten tätä tiukasti. Nicholas juoksi yht’äkkiä keittiöön. Ja oli juoksemassa takaisin kunnes isänsä kaappasi tämän syliin. ”Mitä sää teet? Mitä sää teet?” hän hoki pojalle nauraen, kun piteli tätä käsillään ilmassa. Nicholas nauroi hyväntuulisena. Turbo heitti pojan muutaman kerran ilmaan ja sai tämän oikein hekottamaan. Muutama pusu leuan alle ja hän päästi syvää henkeä vetävän lapsen alas. ”Isi on ihan höpsö,” Minni sanoi. ”Niin on,” Nicholas sanoi ja juoksi olohuoneeseen. ”Lääke taitaa vaikuttaa. Jo,” Minni sanoi miehelle, joka vastaukseksi suukotti tätä. ”Niin taitaa,” Turbo vastasi. Aamupäivä meni sutjakasti. Nuoret soittivat Minnille muutamaan otteeseen samana päivänä ja pyysivät uusia tuolin päällisiä. Minni lupasi nuorille, että hän laittaa yhdelle rahaa tilille ja he voisivat itse mennä ostamaan tarvikkeita lisää. Tämä tietysti sopi nuorille hyvin, kun Minni mainitsi, että hänen poikansakin oli kipeä. Päivät menivät sutjakasti erilaisten askareiden parissa.
 
 
Seuraavan viikon alussa Vinskin jännitys, vain kasvoi ja hermoili Minnille ja Turbolle mitä nainen mahtaa vastata hänen kosintaansa. ”Rauhoitu nyt,” Minni sanoi yrittäen toppuutella miestä. ”En mää voi. Mitä se vastaa mulle? Mitä jos se ei tän vaivan jälkeen suostukkaan?” Vinski hermoili ja pyöri ympyrää huoneessa. Hans oli halunnut opettaa Eelille ja Nicholakselle ratsastusta linnuilla. Kaikki loput aikuiset olivat paikalla seuraamassa vieressä. Minnin ja Turbonkin piti mennä paikalle, rasvattuaan ensin pienokaisen, mutta Vinski oli ennättänyt paikalle, juuri kun heidän piti ulos lähteä. ”Vinski rauhoitu. Miksi Santtu ei suostuisi?” Turbo sanoi ja nosti poikansa syliinsä. ”En mää tiiä. Mitä jos se ei oo tosissaan mun kanssa?” Vinski sanoi. ”Vinski usko mua. Santtu välittää susta ja sää välität siitä. Ei ole mitään syytä, jos Santtu ei suostuis,” Minni sanoi ja pysäytti hiiren liikehdinnän. ”Niimpä. Te rakastatte toisianne,” Turbo jatkoi. ”Miten sää selvisit silloin kosinnasta?” Vinski kysyi ja katsoi hätääntyneenä veikkaansa. ”Mää vaan tein sen. Tosin siihen vaikutti sekin, että Marie oli juuri antanut luvan mulle kosia Minniä,” Turbo sanoi. ”Ja jos mää rehellinen oon niin enemmän mua hääpäivä jännitti, kuin kosinta,” hän jatkoi ja katsoi hymyillen vaimoaan. ”Oikeasti?” Vinski kysyi ja sai veikkansa nyökkäilemään. ”Ehkä mää selviä siitä,” Vinski sanoi rohkaistuneena. ”Kyllä sää selviät. Mutta saat hoitaa mun kanssa yhden jutun,” Minni sanoi. ”Ai minkä?” Vinski kysyi hämmentyneenä. ”Santtu puhui sen sisaresta Carolinasta. Meidän pitää ottaa häneen jonkilainen yhteys,” Minni sanoi. ”Aa kyllä me Carolina tiedetään,” Vinski sanoi. ”Tiedän, mutta olis varmasti rohkaisevaa, jos hänkin olisi paikalla,” Minni sanoi ja katsoi miestä hymyillen. Vinski nyökkäsi tälle hyväntuulisesti. ”Meidän pitää meinaan mennä käymään siellä ladolla. Nuoret pyysi taas apua,” Minni sanoi. ”Okei. Oliks jotain suurta?” Turbo kysyi. ”Ei. Jotain, että niillä loppui pituus kesken,” Minni sanoi. ”Hahha okei,” Turbo sanoi. ”Tuutteks te?” Nicholas kysyi ovelta, pienet cowboyn vaatteet päällään. ”Tullaan tullaan,” Minni sanoi ja silitti pojan hiuksia, joka lähti alakertaa kohden. ”Pärjäättekö te Vinskin kanssa kahdestaan?” Turbo kysyi. ”Joo. Sää saat jäädä lasten kanssa tänne,” Minni sanoi. ”Vai otatko pikkuveijarin mukaan, niin voidaan mennä Nicholaksen kanssa ongelle?” Turbo kysyi. ”Ei sen väliä. Kyllä sekin käy,” Minni sanoi. ”Äiti kato!” Nicholas huusi punaisen linnun selässä. ”Pidä lujasti kiinni,” Minni sanoi. ”Missä te viivyitte?” Santtu kysyi ja katsoi valkoista miestä. ”Vinski rikkoi meidän sälepohjan sängystä. Mennään ostamaan uus, kun ollaan päästy tästä ratsastus hommasta,” Minni sanoi pelastaen tilanteen. ”Miten sää sen sillein rikoit?” Santtu kysyi. ”Painittiin vähän liian kovaa Turbon kanssa,” Vinski sanoi, vetäen myös Turbon tähän juttuun. ”Oikeasti Minni?” Santtu kysyi hämmentyneenä. ”Jep,” Minni sanoi napakasti. Nicholas ja Eeli oli hyvin innoissaan ratsastuksesta. ”Tuutko sää jo pois?” Hans kysyi. ”Joo,” Nicholas sanoi. Hans ojensi suitset vaimolleen ja nosti pienen cowboyn ratsailta pois. ”Hans määkin haluan jo pois,” Eeli sanoi, kun Moto pysäytti linnun. Milva puolestaan nosti poikansa linnun kyydistä pois. Nicholas juoksi äitinsä luo iloisena. ”Sitten kun oot iso poika, voit lähteä laukkaamaan,” Minni sanoi ja siveli tämän kasvoja. ”Mää oon iso poika,” Nicholas totesi itsevarmasti. ”Niin sää oot,” Turbo sanoi. ”Mutta silti äidin pikkunen,” Minni sanoi ja suukotti tätä nenänpäähän. ”Mennäänkö Nicholas kalaan tänään?” Turbo kysyi. ”Meinaatteko saada kalaa näin kuumalla ilmalla?” Hans kysyi. ”Ainahan voi yrittää,” Turbo totesi naureskellen. ”Me tullaan kanssa,” Moto sanoi. ”Jooo,” Eeli huusi innoissaan. ”Just oltiin kysymässä teitä mukaan,” Turbo sanoi ja pörhensi tämän hiuksia. ”Ja me lähetään hakemaan uutta säleikköä,” Minni sanoi Vinskille. Turbo ojensi pienokaisen äidilleen, joka nosti tämän autoon. ”Vinski älä ole noin nöyrä,” Milva huusi naureskellen. ”Pakko sitä vähän olla,” Vinski sanoi ja nousi autoon. ”Me tehdään ruokaa sillä välin,” Santtu sanoi Minnille, joka nyökkäsi hyväksyvästi.
          Jonkin matkaa jo ajettuaan Vinski hieman rentoutui. ”Mää luulin jo, että Santtu olis halunnut tulla mukaan,” hän totesi. ”Mutta ne tiesi, että haluan yksin ’’nöyryyttää’’ sua, niin ne ei ängennyt mukaan,” Minni totesi. ”Hankitaanko me oikeasti säleikkö sinne sänkyyn?” Vinski kysyi. ”Ei. Sanotaan vaan ettei löydetty,” Minni totesi hymyillen miehelle. ”Sää oot oikeasti paljon ovelampi mitä voisi uskoa,” Vinski sanoi. ”Mulla on vuosien kokemus,” Minni sanoi ja sai miehen naureskelemaan. Hetken päästä he pääsivät ladolle, jossa liuta nuoria jo odotti. ”Hei miten menee?” Minni kysyi. ”Kiitos ihan hyvää,” nuoret vastasivat. ”Mikä teillä oli täällä hätänä, kun pyysitte apua?” Vinski kysyi, kun käveli jo edempänä nuorten luokse. Minni nosti autosta kantokopan ja käveli miehen perään. ”Me ei ylletä laittaan valoja yhteen kulmaan. Se joka ne viimeksi laittoi muutti kaupunkiin, eikä ehdi auttaa meitä,” Noora sanoi. ”No mennään katsomaan,” Minni sanoi. ”Toitko sää teidän pojan mukana?” yksi ujompi tyttö kysyi. ”Joo, mun ja Turbon nuorempi,” Minni sanoi hymyillen tytölle. ”Mikä sun nimi on?” hän kysyi tytöltä. ”Rosa,” tyttö vastasi. ”Hauska tavata Rosa,” Minni sanoi ja astui ladon sisälle. ”Täällä on upeeta,” Vinski sanoi hymyillen. ”Kiitos,” Noora sanoi hymyillen. ”Toi pitäis saada tonne,” Pete sanoi ja osoitti kattoa. ”Selvä,” Vinski sanoi ja nousi tikapuille. ”Käykö teille muuten, että meidän bändi soittais siellä juhlissa?” yksi toinen poika kysyi. ”Mitä sanot Vinski?” Minni kysyi mieheltä. ”Hä? Ai mitä?” Vinski kysyi. ”Että nuorten bändi soittais juhlissa,” Minni selitti. ”Joo totta kai. Kuulostaa tosi hyvälle,” Vinski sanoi. Ei olisi uskonut, että tuosta rämäpäästä olisi muutamassa vuodessa rauhoittunut suhteellisen helppo kansalainen. ”Sopii,” Minni sanoi. ”Meidän kutsut on täällä. Onko ne hyvät?” Noora kysyi ja ohjasi Minnin pöydän äärelle. ”Ne on täydelliset. Jos viitsitte, niin alkakaa jakaan niitä jo tänään,” Minni sanoi. ”Joo Pete on jo jaellut niitä jo tänään,” Rosa sanoi. ”Joo mulla on tauko vaan menossa,” Pete sanoi. ”Hyvä kun ootte itsenäisiä,” Minni sanoi. ”Ja jakaa niitä muutkin kuin minä,” Pete jatkoi. ”Meillä oli 23 nuorta kun me alotettiin. Ja teitä on viisi täällä. Missäs loput?” Vinski kysyi, kun laskeutui tikapuilta. ”Osa on jakamassa näitä. Osa meni syömään ja osa hankkii tarvikkeita nuorisotilalta,” Noora selitti. ”No sitten,” Minni sanoi. ”Oliks muuta?” Vinski kysyi ja nuoret pyörittelivät vain päitään. ”Me soitetaan Carolinalle,” Minni sanoi. ”Ai ennen kuin lähdetään?” Vinski kysyi ja Minni nyökytteli tälle vastaukseksi. ”Selvä,” Vinski sanoi. ”Jatkakaa te vain,” Minni sanoi ja nuoret lähtivät omiin hommiinsa. Minni ja Vinski kävelivät hieman syrjempään ja istuivat heinäpaalujen päälle. ”Mistä sää sait Carolinan numeron?” Vinski kysyi. ”Mää tein rumasti ja lainasin Santun puhelinta yks kerta, kun se ei huomannut,” Minni sanoi ja selasi puhelintaan, kunnes näytölle ilmestyi Carolina Davidsonin numero. ”Valmiina?” Minni kysyi. Vinski nyökkäsi. ”Haluakko sää puhua?” Minni kysyi. ”Ei puhu sää,” Vinski sanoi. Minni painoi numeroa, joka alkoi hälyttämään. Minni vaihtoi kaiuttimen päälle. ”Tuuut, tuuuuut, tuuuuut, tuuuut…” ”Carolina,” kuului puhelimen toisesta päästä. ”Hei Carolina! Sää et tunne mua entuudestaan, mutta mää olen Carbine Thremes ja mää soittelen sun siskon miehen puolesta,” Minni sanoi esitellen itsensä ja asiansa. ”Okei? Onks Santulla mies?” Carolina kysyi hämillään. ”Itse asiassa on. Sää tiedät Santun kaverit Prätkähiiret,” Minni tiedusteli. ”Joo. Santtu kertoikin heistä,” Carolina sanoi. ”Joo ja nyt on käynyt niin, että Santtu on alkanut seurustelemaan yhden heidän kanssaan reilu pari vuotta sitten,” Minni sanoi ja katsoi Vinskiä joka nyökkäili tämän vieressä. ”Ai?” Carolina sanoi hieman yllättyneenä. ”Sää et sitten varmaan tiennyt sitäkään, että Santtu on muuttanut Marsiin?” Minni kysyi. ”Asuuko Santtu Marsissa?” Carolina kysyi hämmentyneenä. ”Kyllä. Asunut jo tovin. Mutta asia mitä halusin kysyä sulta oli, että haluaisikko tulla yllätysvierailulle Marsiin?” Minni kysyi. ”Marsiin? Miten mää sinne pääsen?” Carolina kysyi. ”Siinä se onkin. Tulisin hakemaan sut. Koska tilanne on se, että sun siskon mies on järjestämässä yllätyskosintaa ja toisena yllätyksenä haluttais, että myös sää olet paikalla,” Minni selitti. ”Oikeasti?” Carolina kysyi. ”Oikeasti,” Minni vastasi. ”ÖÖö… kuulostaa mahtavalta. Joo todellakin mää haluan nähdä, kun mun siskosta tulee onnellinen. Ja varsinkin kun on nähty vaivaa,” Carolina sanoi. ”Sovittu. Mää lähden torstaina hakemaan sua, niin pääset sitten ajoissa perille,” Minni sanoi. ”Okei, joo sopii. Ihan mahtavaa,” Carolina sanoi innoissaan. ”Me nähdään perjantai aamuna sitten,” Minni sanoi. ”Joo selvä. Nähdään,” Carolina sanoi. ”Nähdään,” Minni sanoi, jonka jälkeen linja katkesi. ”Iha mahtavaa,” Vinski sanoi innoissaan. ”Täytyy soittaa Miihkalille ja sanoa, että tulee hakemaan mut,” Minni sanoi ja nappasi pojan kantoonsa. ”Joo, niin täytyy, jos meinaat ehtiä,” Vinski totesi. He tervehtivät nuoria ennen kuin lähtivät takaisin talolle.
 
 
”Kohta syö,” Nicholas totesi isänsä jalkojen välissä ja piteli tiukasti kiinni ongestaan. ”Niinkö meinasit?” Turbo kysyi. ”Mmhmmm,” Nicholas vastasi kieli keskellä suuta ja nyökkäsi hyväntuulisesti. ”Selvä!” Turbo sanoi. Moto käveli laituria pitkin tuoden jäähdyttävää suihketta ja suihkutti sitä poikansa käsivarsille. ”Hei!” Eeli sanoi tiukasti ja mulkaisi isäänsä. ”Pakko, ettet saa lämpöhalvausta,” Moto sanoi tiukasti ja ojensi suihkeen Turbolle. Moto istui poikansa taakse ja siveli suihkeen turkin sekaan. Turbo teki samoin Nicholakselle, joka ei laittanut yhtään hanttiin. ”Otat sä?” Turbo kysyi ja ojensi suihkeen takaisin Motolle. ”Joo,” hän vastasi ja siveli suihketta omaan käsivarteensa. ”Hellurei,” Vinski sanoi ja käveli laiturin nokalle. ”Hei! Miten meni?” Turbo kysyi. ”Tosi hyvin. Kaikki kondiksessa,” Vinski sanoi ja näytti sormillaan pyöreää muotoa. ”Hyvä, sitten,” Turbo vastasi. Vinski kurkkasi nopeasti olkansa yli. ”Minni lähtee torstaina hakemaan Carolinaa,” Vinski kuiskasi. ”Ai sitä Santun siskoa?” Turbo kysyi varovaisesti. ”Joo,” Vinski vastasi ja nyökkäsi. ”Sää saat olla lapsenvahti mun kanssa,” hän totesi. ”Mää teen ihan mitä vaan, että saan korvattua tän teille,” Vinski sanoi. ”Noo ei sun tätä tarvitse paljoo korvata,” Moto sanoi hymyillen. Illat ja seuraavat päivät menivät hirveän hitaasti. Kuuma aurinko porotti paljaalta taivaalta ja lämpö vei mehut kaikista. Lammen vesikin oli sen verran lämmintä, että se hetkellisesti viilensi. Minni pakkasi tavaroitaan sängyllä. Hän oli valmis lähtemään hakemaan Carolinaa. Turbo käveli hänen taakse ja halasi tiukasti. Kädet, kuin vahingossa eksyi ensin pakaroille, joista Minni vetäsi ne lanteilleen hymyillen. ”Onks teillä kaikkea?” Minni kysyi. ”On, mutta tuntuu silti inhottavalle, kun lähdet,” Turbo sanoi. ”Voi rakas, mää tuun jo parin päivän päästä takaisin,” Minni sanoi ja kääntyi ympäri. ”Tiedän,” Turbo sanoi mutisten Minnin suuta vasten. Nainen suukotti tätä hellästi ja nappasi laukun mukaansa. Minni suukotti poikansa ja miehensä kertaalleen ja lähti ulos, jossa Miihkali jo häntä odotti. ”Eiks oo kurjaa olla tälläsellä säällä töissä?” Minni kysyi nuorukaiselta. ”On niitä pahempiakin päiviä ollut. Ainakin pääsi pois kasarmilta,” Miihkali sanoi. ”Ja kohta pääset takaisin,” Minni sanoi säälien ja nousi aluksen kyytiin, nuorukaisen löntystäessä perässä. ”Noustaan pilvien yläpuolelle tuosta vuoren kohdalta ja sitä kautta pois Marsin ilmakehästä,” Minni ohjeisti. ”Selvä kenraali!” Miihkali sanoi ja teki työtä käskettyä.
 
 

Pari päivää meni jännittävissä tunnelmissa. Kutsun saatuaan, jokainen oli innoissaan siitä, että nuoret oli järjestänyt uudet latotanssit. Tai niin he luulivat. Vinski oli hyvin jännittynyt, kun puki punaista kauluspaitaa päälleen. ”Kaikki ok?” Santtu kysyi ja astui kaunis a-linjainen polviin asti ylettyvä keltainen mekko päällään. ”Joo ja sää oot ihan uskomattoman kaunis,” Vinski sanoi ja vetäisi naisen kiinni itseensä. ”Kiitos,” Santtu sanoi ja suukotti miestä. Santtu poistui huoneesta, kun Anni huusi alakerrassa tämän apua. ”Miten menee?” Turbo kysyi ja kantoi pienempää poikaansa käsivarrellaan, jolle oli puettu Nicholaksen vanha kravaatti body päälle. Turbolla itsellään oli musta kauluspaita ja Nicholaksella siisti lasten kauluspaita ja farkut joita vehnän väriset henkselit piti ylhäällä. ”Joo kai. Jännittää,” Vinski totesi. ”Hyvin se menee,” Turbo totesi ja lähti kohti alakertaa Vinski mukanaan. Seurue oli valmiina lähtöön ja nousivat autojen kyytiin. ”Tuleeko Minni juhlapaikalle?” Marie kysyi. ”Joo laittoi juuri viestiä, että on Rontin ja Miihkalin kanssa tulossa,” Turbo sanoi. ”Okei, no hyvä sitten,” Marie totesi ja nousi oman autonsa kyytiin. Seurue ajoi jonkin aikaa juhlapaikalle ja Vinskistä tuntui, kuin kauluspaita olisi kuristanut hänet. Perille päästyään musiikki raikasi ja paikalla oli paljon porukkaa jo odottamassa. ”Oih täällä on niin kaunista,” Santtu totesi. ”Vihdoinkin me päästiin tänne,” Milva sanoi naisen perässä ja astuivat kunnolla ladon sisälle. Seinän reunamille oli laitettu erilaisia valoja ja tuoli ja pöydät oli aseteltu sivummalle, jotta vanereista tehty tanssilattia ei olisi mennyt huonoksi. Buffet pöytä oli kasattu ja bändin lava pistetty sivummalle. Bändin soittimien ääntä oli saatu vaimennettua suurilla heinäpaaluilla, jotta tila ei kaikuisi. ”Hyvää työtä ne teki,” Moto totesi. ”Joo todellakin,” Turbo sanoi ja käänteli pienokaista sylissään, kun kaikki asennot tuntuivat olevan huonoja. ”Kaikki hyvin?” Minni kysyi yhtäkkiä miesten vierestä. ”Haluakko?” Turbo kysyi ja ojensi poikaa naiselle. Minni nosti pojan olkapäälleen. ”Kiertääkö murun mahassa taas?” Minni kysyi ja hieroi pojan selkää. ”Löysittekö te etsimänne henkilön?” Moto kysyi. ”Joo löydettiin,” Minni sanoi. ”Koskakohan Vinski aikoi, tiettehän,” Turbo mietti ääneen. ”Jaa a. Ei se sitä kertonut,” Moto totesi. ”Kertonut mitä?” Milva kysyi. ”Eiii mitään,” Minni sanoi hieman säikähtäneenä. ”Mitä te nyt salaatte?” Milva kysyi ärsyyntyneenä. ”Ei mitään,” Moto sanoi. ”Miks te valehtelette?” Milva kysyi kiukkuisena. ”Älä yleistä,” Minni sanoi ja yritti saada syytä Moton syyksi. ”Älä yritä. Sää oot ihan yhtälailla mukana tässä,” Milva sanoi ja sai Minnin pyörittelemään silmiään. ”Mää nostan metelin, jos te ette kerro,” Milva sanoi. ”Milva me ei voida kertoo,” Minni sanoi hermostuneena ja työnsi naisen kauemmas. ”Miksi ette?” Milva kysyi. ”Koska me luvattiin. Tää on julmaa, mutta kyllä sää saat kohta tietää mitä me salataan,” Minni selitti. Milva katsoi ystäväänsä hieman hämillään, mutta ymmärsi tämän pointin. ”Minni!” Noora sanoi ja otti muutaman nopeamman askeleen naisen luokse, joka oli juuri päässyt Milvasta eroon. ”Mikä hätänä?” Minni kysyi. ”Öö ei mitään. Mutta Vinskille pitäis kertoa, että bändi lopettaa ihan juuri hetkeksi soittamisen. Ja paljastetaan, että te ootte koko bileiden takana ja Vinskin tilaisuus oli…tiethän,” Noora selitti ja pyöritteli sormiaan hermostuneena. Minni näki tämän ja nosti pienokaisensa hänen syliin. Tyttö näytti yllättyneeltä. ”Jos mää olen jotain oppinut niin eläimet ja rauhallisesti nukkuvat vauvat, vapauttavat oman hermostuksen,” Minni totesi ja Noora hymyili vaisusti. ”Tää on kyllä niin ihana,” Noora sanoi ja silitti pientä hiiripoikaa. ”Hän on ja niin on hänen isoveljensäk-kin…” Minni sanoi ja nytkähti vähän eteenpäin. Hänen jaloissaan roikkui kolme-vuotias naureskeleva hiiri poika. ”Nicholaskin on todella suloinen,” Noora sanoi. ”Enkä oo. Mää oon komea,” Nicholas totesi. ”Ai komea vai?” Minni kysyi. ”Joo niin kuin isi,” Nicholas sanoi ja sai kaksikon hymyilemään. ”Niin sää oot,” Minni sanoi ja silitti tämän poskea. ”Hei Vinski!” Minni sanoi, kun näki miehen. Vinski oli yllättynyt ja käveli tämän luokse. ”Kohta olis aika. Ookko sää valmis?” Minni kysyi. ”Nyt tuli pakokauhu. Saanko juosta vain pakoon?” hän kysyi, ”Hyvin se menee. Carolina on Miihkalin seurassa vähän syrjemmällä,” Minni sanoi. ”Kiva,” Vinski totesi ja katsoi lavalle, kun bändi oli lopettanut soittamisen ja aplodit raikuivat heille. ”Kiitos oikein paljon. Nyt meillä on ilmoitus luonteista asiaa,” bändin solisti sanoi. ”Me halutaan tunnustaa oikeastaan yksi asia. Nää juhlat ei ollut meidän idea. Me vain tehtiin idean kehittelijöille töitä, järjestääksemme näin upeat juhlat,” solisti sanoi. ”Toivotetaan tervetulleiksi idealistit, Turbo, Moto, Vinski ja oman kylän tyttö Minni,” solisti sanoi ja nelikko nousi pienelle lavalle. Milva katsoi Santtua hämmentyneenä. ”Haluaako teistä joku sanoa jotain?” solisti sanoi ja katsoi nelikkoa. Minni, Turbo ja Moto käänsi katseensa Vinskiin. ”Juu kyllä vain,” Vinski sanoi ja nappasi mikrofonin nuorukaiselta. ”Ensinnäkin mää haluan kiittää teitä kaikkia sekä itseni, että ystävieni puolesta siitä, että saavuitte paikalle. Kiitos myös nuorille aivan loistavasta työstä ja salaisuuden pidosta,” Vinski jatkoi. ”Mutta syy miksi me järjestettiin nää juhlat oli, että halusin järjestää yhdelle erityiselle naiselle ikimuistoisen illan,” Vinski sanoi ja katsoi onnellisen näköistä naista väkijoukossa. ”Ja mää haluaisin jatkaa tätä erityistä iltaa vielä,” Vinski sanoi ja pomppasi lavalta. Hän käveli naisen luokse ja kaikki seurasivat odottavasti mitä mies aikoi. Turbo nappasi oman rakkaansa kainaloonsa ja hymyili tälle lämpimästi. ”Santtu, me ollaan tunnettu jo niin pitkään. Ja vaikka mää en ole ollut helpoin marsilainen…” Vinski aloitti ja sai kaikki naureskelemaan. ”…Mutta sää oot tehnyt maailman onnellisimman hiiren. Tai oikeastaan universumin, jos ihan tarkkoja ollaan,” Vinski sanoi ja sai naisen naurahtamaan ääneen. ”Mutta olis asia mitä mää haluan kysyä sulta,” Vinski sanoi ja tarttui naisen käteen ja veti väkijoukon keskelle. Santtu oli hämmentynyt ja katseli ympärilleen. ”Santtu… sää oot ollut uskomaton avopuoliso ja nyt mää haluaisin kysyä sulta,” Vinski sanoi. ”Vinski?” Santtu kysyi hiljaa. Vinski kaivoi housujensa taskua ja otti pienen rasian esille. ”Et sä voi,” Santtu totesi ja asetti kätensä poskilleen. ”Charlene Davidson,” Vinski aloitti ja polvistui naisen eteen, jonka silmien kostuttava hymy sai myös miehen hymyilemään. ”Tulisitko sää mun vaimoksi?” Vinski kysyi ja avasi rasian, josta paljastui timantti sormus, jossa oli yksi pyöreä timantti keskellä ja kaksi pienempää rinnalla, jotka oli kaiverrettu keskeltä paljaiksi. Vinskin valkatessa sormusta kaksi pientä timanttia muistutti mutteria, joka kuvastaa Santun unelmaa ammattilaisena. ”Vinski tää on parasta mitä sää oot tehnyt,” Santtu sanoi iloisena ja kyynelten valuessa. ”Eli sää?” Vinski kysyi. ”Totta kai mää suostun,” Santtu sanoi innokkaana. Vinski nousi ylös ja pujotti sormuksen naisen sormeen, joka taas hyppäsi tämän kaulalle ja suuteli pitkään. Raikuvat aplodit kaikuivat talossa. Vinski pyyhki hellästi naisen kostuneita poskia. Tärisevin käsin, hän myös pujotti Vinskin sormuksen tämän sormeen. ”Mää tiesin, että sää välität,” Santtu kuiskasi tämän suuta vasten. ”Totta kai mää välitän,” Vinski vastasi ja suukotti naista. ”Te ootte ihania,” Santtu sanoi ja halasi ystäväänsä tiukasti. ”Niin sääkin oot. Ja sää ansaitsen tän,” Minni sanoi ja katsoi naista suoraan silmiin. ”Kiitos,” Santtu sanoi ja halasi myös jätkiä, jotka onnittelivat häntä lämpimästi. ”Tätä te siis salasitte,” Milva totesi, kun oli naista onnitellut. ”Mää en salaa sulta mitään,” Moto sanoi ja kaappasi naisen kainaloonsa. Noora toi Nicholaksen ja vauvan takaisin vanhemmilleen. ”Meillä on sulle vielä yksi yllätys,” Vinski sanoi. ”Ei,” Santtu sanoi hieman pakokauhussa. ”Juu juu,” Minni sanoi ja hymyili naiselle. ”Mikä? No kertokaa jo?” Santtu sanoi ja katseli hiiri ystäviään. ”Hei pikkusisko,” kuului naisen ääni hänen takaansa. Santtu kääntyi ympäri ja oli pakahtua onnesta. ”Paljon onnea,” Carolina sanoi. ”CAROLINA!” nainen huusi ja kietoi kätensä tiukasti tämän kaulalle. ”Mitä sää täällä teet?” Santtu kysyi. Carolina oli erinäköinen, kun Santtu. Ei heitä heti sisariksi olisi uskonut, muuta kuin punaruskeista hiuksista. ”Minni soitti mulle ja kerto sun tilanteen. Halusin tulla kattomaan, kun sää meet kihloihin,” Carolina sanoi. Hän oli luonteeltaan huomattavasti naisellisempi, kuin Santtu. Santtu katsoi Minniä, joka osoitti taas sormellaan Vinskiä. ”Mitä?” Vinski älähti hyvätuulisesti. ”Ihanaa, että sää oot täällä,” Santtu sanoi ja halasi siskoaan. ”Häät seuraavaksi,” Carolina sanoi. ”Hahhaha nyt mennään vähän vauhdilla,” Santtu sanoi naureskellen. ”Mikä toi ääni on?” Nicholas kysyi yhtäkkiä isänsä sylissä. Kaikki jäivät kuuntelemaan. Ulkona kuului outoa pauketta. He kävelivät ulos. ”Nyt ei taas näy mitään,” Turbo totesi. ”TUOLLA!” Eeli huusi ja taivaalla räjähti juuri samalla hetkellä värikäs raketti. ”Ilotulitus,” lapset huusivat ja menivät läheiselle aidalle roikkumaan ja katselemaan taivaalle. Jätkät olivat ottaneet puolisonsa kainaloon ja katselivat ilotulistusta. ”Hienon ilotulituksen sää järjestit,” Turbo sanoi ja suukotti Minniä ohimolle. ”En mää tätä järjestänyt,” Minni sanoi ja katsoi hämmästyneenä miehensä kanssa toisiaan. ”Mutta kuka sitten?” Turbo kysyi. ”Äidiltä ei jää mikään salaisuudeksi,” Marie sanoi ja katsahti takanaan seisovaa tytärtään. Minni ja Turbo katsoi hymyillen toisiaan. Ilta oli täydellinen ja sen kruunasi todellakin uusi kihlautuminen. Ilotulis oli ikään kuin merkki heidän onnestaan… 
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkämimmi



Viestien lukumäärä : 4834
Join date : 18.01.2015

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    Pe Toukokuu 05 2017, 15:06

Aaaww maaan Vinski Smile! Tää kosinta oli ehkä universumin parhain jos suoraan sanon. Jatka pian pliis. Oot huippu.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkisfan

avatar

Viestien lukumäärä : 102
Join date : 25.08.2016

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    Su Toukokuu 07 2017, 18:51

Prätkämimmi kirjoitti:
Aaaww maaan Vinski Smile! Tää kosinta oli ehkä universumin parhain jos suoraan sanon. Jatka pian pliis. Oot huippu.
Kyllä Vinskinkin pitää loistaa Very Happy ja Kiitos
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkämimmi



Viestien lukumäärä : 4834
Join date : 18.01.2015

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    Ma Toukokuu 08 2017, 09:05

Ole hyvä vain Very Happy
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Sponsored content




ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    

Takaisin alkuun Siirry alas
 
Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15
Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun 
Sivu 5 / 5Siirry sivulle : Edellinen  1, 2, 3, 4, 5

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Last Chance Garage :: Fanfiction ja fanitaide :: Prätkähiiritarinat K15-K18-
Siirry: