Last Chance Garage

Suomenkielinen foorumi Prätkähiiret Marsista - sarjan faneille.
 
PääsivuPääsivu  KalenteriKalenteri  FAQFAQ  HakuHaku  KäyttäjälistaKäyttäjälista  KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisään  

Jaa | 
 

 Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas 
Siirry sivulle : Edellinen  1, 2, 3, 4, 5  Seuraava
KirjoittajaViesti
Puvitsu

avatar

Viestien lukumäärä : 227
Join date : 02.08.2015
Paikkakunta : oulu

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    La Tammi 14 2017, 14:16

Älyttömän söpöä <3! En malta oottaa mitä seuraavaksi tapahtuu  Razz

_________________
"Räjäytetään ovi auki, pannaan kalusto remonttiin ja paiskataan Nuikki päin seinää!"~Vinski
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkämimmi



Viestien lukumäärä : 4839
Join date : 18.01.2015

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    Su Tammi 15 2017, 08:48

Sama täällä Razz
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkisfan

avatar

Viestien lukumäärä : 102
Join date : 25.08.2016

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    Su Tammi 15 2017, 22:00

Kiitos taas Prätkämimmi ja Puvitsu. Nyt odotettu jatko. Olkaa hyvä. 





Kolme viikkoa oli kulunut Minnin ja Turbon pojan syntymästä. Turbo oli alkajaisiksi ottanut lomaa, jotta kotiutuminen oli heille helpompaa. Pojan turkki oli alkanut kasvaa ja se kätki värikseen upean kullanruskean värin. Poika keinui omassa keinussaan hyväntuulisena, Minnin hääriessä parin matkalaukun kanssa. Minni viikkasi vaatteitaan. He olivat lähdössä yhdessä ystäviensä kanssa Minnin äidin Marien luokse maalle. Marie täytti pyöreitä vuosia ja tämän vuoksi Minni halusi juhlistaa äitiään. Hänen ajatuksensa katkesi ovikellon soidessa. ”Hei!” Minni sanoi, kun Milva ja Eeli seisoi oven takana. ”Onks täällä muita?” Milva kysyi ja käveli keittiöön. Eeli meni keinun luokse ja sulki sen. ”Hei Eeli! Saikko luvan sulkea sen?” Milva kysyi pojaltaa, jopa hieman ankarasti. Minni katsoi kaksikkoa. ”Milva! Ei se haittaa. Laitan hänet siihen nukahtamaan ja nyt poika nukkuu jo,” Minni sanoi, mutta Milva ei pitänyt silti poikansa toiminnasta. Kolahdus katolta sai hänet juoksemaan takapihalle. ”Missäs Turbo?” Milva kysyi. ”Takapihalla. Viimeinen sivu maalaamatta,” Minni sanoi. ”Mää en vaan ymmärrä, miksi Turbo maalaa talvella,” hän totesi ja istui Minnin viereen sohvalle ja nosti pienet vauvan housut käteensä. ”Jos et ole oppinut vielä, niin Prätkähiiristä ei ikinä tiedä,” Minni sanoi ja viikkasi Turbon paidan matkalaukkuun. Milva mulkaisi hyvä uskoisena ystäväänsä. Milva silitteli pieniä vaatteita haikeana. ”Aijotteko hankkia Moton kanssa vielä lapsia?” Minni kysyi, saaden Milvan huokaisemaan syvään. ”En tiedä. Ei olla keskusteltu aiheesta. Se on ollut niin haltioissaan teidän lapsesta ja hehkuttaa sitä, niin en tiedä haluaako se lisää lapsia,” Milva sanoi ja viikkasi vauvan vaatteet matkalaukkuun. Minni silitti ystävänsä olkaa rohakisevasti. ”Ikinä ei tiedä, ellei kysy,” hän totesi.
 
 
Eeli oli ennättänyt takapihalle ja etsi Turboa. ”Moi Turbo,” hän huusi, kun löysi tämän keikkumassa tikkaiden puolessa välissä ja asensi ilmanvaihtokanavan sulku tilaa, jottei talo jäätyisi heidän poissa ollessaan. ”Ai hei Eeli,” Turbo sanoi ja laittoi viimeisen piuhan paikalleen ja laskeutui alas. ”Sukkasilteen vie tässä säässä. Kuules kakara,” Turbo sanoi ja nosti kikattavan lapsen ilmaan ja kantoi tämän sisälle. ”Jaahas,” hän sanoi, kun he päätyivät keittiöön. Hän laski Eelin saarekkeelle. ”Ja mitähän meiltä tänään löytyy,” Turbo sanoi pelleillen ja avasi jääkaapin oven voimakkaalla liikkeellä, saaden Eelin nauramaan kippurassa. Minni ja Milva kurkki sohvan reunalta keittiöön. ”Taidankin mennä hissillä katsomaan. DING!” hän sanoi ja kyykistyi pakkasen oven taakse, Eelin nauraessa vielä enemmän. ”JÄÄTELÖÖÖÖ!” hän huusi, kuin ooppera laulaja. Lopulta Minni ja Milvakin repesivät nauruun, Turbon pelleilylle. Turbo ojensi jäätelön pojalle ja lennätti hänet olohuoneeseen. ”Herra on hyvä ja valitkoon syökö ensin mansikan vai suklaa osan,” Turbo sanoi. Eeli ei pystynyt lopettamaan nauramista, mutta samalla avasi jäätelöpaperia. ”Missäs meidän jäätelöt?” Milva kysyi. ”Valitettavasti tämän esityksen jälkeen, ei naisille enää riitä jäätelöä,” Turbo sanoi ja Eeli nauroi entistä enemmän. ”Turbo anna pojan nyt syödä jäätelö rauhassa,” Minni sanoi ja nosti täyden matkalaukun eteiseen. ”Missäs kaikki muut?” Turbo kysyi. ”Ne tulee kohta. Vuokras pari autoa ja on hakemassa niitä,” Milva sanoi. ”Meidän kyytiin mahtuu yks,” Minni huusi eteisestä. ”Mää haluan teidän kyytiin!” Eeli sanoi ja katsoi innoissaan Turboa. ”No sitten, me otamme sinut kyytiin,” Turbo sanoi, jälleen pelleilen ja mennen liukuportaita sohvan takaa.
 
 
Hetken päästä, myös jätkät sekä Santtu ja Anni saapuivat heidän luokseen. ”Hei cutie,” Anni sanoi, kun oli päässyt sisälle katsomaan veljenpoikaansa. Hän silitti varovaisesti tämän poskea, joka reagoi tähän pienesti venytellen ja maiskutellen makeasti. ”Se on niin söpö,” Santtu sanoi ja silitti tämän pientä kättä. ”Okei pakataan autot ja syödään. Matka kestää tämän päivän lopun ja huomisen päivän alun. Matkataan noin viiden tunnin sessioissa ja etsitään yöpaikka,” Minni ohjeisti. Jätkät pakkasivat isoja laukkuja autoon. Minni asensi kantokopan ja Eelin istuin korokkeen auton takapenkille. Milva, Anni ja Santtu valmistelivat ruoan valmiiksi. ”yyäh yhääh ÄÄääÄÄä äÄÄä ÄÄÄääää,” poika alkoi kovaan ääneen itkemään. ”Voi kulta,” Anni sanoi ja nosti pojan keinusta syliinsä. Turbo saapui sisälle ja otti pojan syliinsä. ”Hei pikku kaveri,” Turbo sanoi ja nosti poikaa sen verran, että sai nuuhkaista vaippaa. ”Haiseeko?” Vinski kysyi. ”Ei,” hän totesi ja käveli jääkaapille. Hän otti hyllytä tuttipullon ja laittoi sen mikroon hetkeksi. ”Säähän oot jo ihan malli isä,” Santtu sanoi, kun kaikki hoitui, kuin sujauksessa. ”Joo, kyllä tää kolmen viikon tehotreeni ja yö syöttämiset alkaa jo hoitumaan,” Turbo sanoi istuen keittiön pöydän ääreen. ”Ai sää yö syötät?” Santtu kysyi hämillään. ”Joo. Halusin, että Minni saa yön nukuttua, kun on päivisin muutenkin pienokaisen kanssa,” Turbo sanoi ja katsoi pinkin punaisia silmiä, jotka pienesti hymyilivät. ”Ei olis uskonut, että isyys pamahtaa teille näin nopeasti. Kun miettii, minkälaisia te olitte ennen tätä,” Santtu sanoi, nojaten käsiinsä ihastellen pienokaista, joka piti tiukasti isänsä sormesta kiinni. ”En minäkään. Kuinka vastuu kasvaa moninkertaiseksi, kun lapsi saapuu elämään,” Turbo sanoi. ”Jep. Te ootte aikuistunut, jopa Vinski,” Santtu sanoi. ”Niimpä,” Turbo vastasi hymyillen tälle. Sekalainen seurakunta söi ja pakkasi osan tavaroista vielä mukaan. ”Muistittehan ettei me tarvita talvivaatteita äidillä?” Minni kysyi ennen, kuin kukaan liikkui mihinkään. Hyväntuuliset nyökkäykset olivat merkki, että olivat valmiita lähtemään. ”Mistä meidän kannattaa ajaa?” Turbo kysyi. ”Mennään vanhalle tielle 14 ja jatketaan sitä kautta, etelään kohti Phaliymin kaupunkia,” Minni sanoi ja kurkisti taakseen. Turbo oli hankkinut auton niskatyynyyn kiinnitettävänä pienen dvd laitteen, jolla Eeli katseli elokuvia kuulokkeiden kanssa. Eeli hymyili Minnille lämpimästi, joka nyrpisti hänelle nenäänsä. Matka sujui hyvin, muutaman pysähdyksen jälkeen ja yöpyivät pienen kaupungin motellissa. ”Vau. Marsissa on vähän kuin kaksi puolta, jos vertaa siihen mistä lähdettiin,” Santtu totesi ja venytteli pienesti. ”Eteläinen Mars voi paljon paremmin, kuin pohjoinen,” Minni sanoi. ”Jep. Kyllä täälläkin sotia käytiin, mutta ryöstöretkien jälkeen plutolaiset keskittyivät enemmän pohjoiseen,” Turbo sanoi. ”Moni turva-alue on rakennettu sen takia etelään,” Minni sanoi. ”Onks oikeesti, että Etelässä on vielä lämpöasteita plussan puolella?” Miihkali kysyi ja nojasi väsyneesti käteensä. He olivat lähteneet motellin vieressä sijaitsevaan ravintolaan syömään. ”Joo on kuulemma. Puhuin pari päivää sitten äidin kanssa puhelimessa ja hän sanoi lämpöä olevan vielä 20-25 astetta,” Minni selitti, ruokkien poikaansa. ”Yöllä saattaa sitten ollakkin alle nollaa,” Rontti sanoi hieroen silmiään väsyneesti. ”Mutta, onneks ollaan isossa talossa nukkumassa. Ei tarvi palella,” Minni sanoi ja nosti pojan olkapäälleen. ”Vaikee kuvitella Minni olevan maalta,” Anni sanoi hymyillen. ”Ahah niin on,” Vinski sanoi naurahtaen. Minni pyöritteli huvittuneesti päätään.
 
 
Aikaisin seuraavana aamuna seurue oli valmis jatkamaan matkaansa. ”Miks meidän pitää lähteä näin aikaisin?” Miihkali kysyi löntystäen motellin aulaan. ”Jotta pääsisimme ajoissa perille. Taukojen kanssa olemme noin puoli 12 äidillä,” Minni selitti ja allekirjoitti poistumis-paperin. ”Sitä paitsi autossa voi nukkua,” Moto sanoi iskien sisarenpoikaansa olalle. Miihkali hymyili tälle lämpimästi, mutta väsyneesti. Kahdentoista jälkeen he saapuivat viimein Hielkamienin kaupunkiin. ”Huooh!” Minni huokasi syvään. ”Mitä huokailet?” Turbo kysyi. ”Kaikkien näiden vuosien jälkeen, mää olen kotona. Oman perheeni kanssa,” Minni sanoi ja katseli hymyillen Turboa. He ajoivat pois kaupungista. ”Käänny oikealle tuosta liikennemerkin kohdilta,” Minni sanoi ja osoitti merkkiä. ”Mihin ihmeeseen me mennään?” Vinski kysyi toisessa autossa, kun maasto oli muuttunut hiekkatieksi ja joka puolella oli suuria pelto-alueita ja isoja maatiloita. ”Me ollaan lähellä meidän lapsuuden kotia,” Rontti sanoi. Hetkeä myöhemmin kaikki haukkoivat henkeä. Kuusiston läpi tullut tie avarsi leveä tie. Tien kummallakin puolella oli isoa peltoaukeaa ja heidän edessään kohosi isot metalliputkiset portit, joista lähti aidattu alue tontilla. Heidän edessään kohosi suuri vaaleansininen omakotitalo, valkoisilla yksityiskohdilla. Talon alatasolla oli iso vaalea terassi, jonka yläpuolella oli suuri samaan tyyliin sopiva parveke. Talossa oli harjakatto. Talon takaa avarsi suuri maatila ja tontin oikealta puolelta kuului voimakasta haukuntaa. Seurue pysähtyi ja näki Minnin nousevan autosta. ”Miks me pysähdyttiin?” Anni kysyi. ”Marie ei ilmeisesti ole kotona ja Minnin pitää avata portit,” Rontti sanoi. ”Onks normaalia, että portit on kiinni tai auki?” Vinski kysyi. ”Joo on. Meillä on aina ollut käytäntönä, että jos talon väki on paikalla, niin portit on auki, muussa tapauksessa ne ovat kiinni,” Rontti selitti. Minni aukaistua portit, autot pääsivät itse tontille. ”Tää on valtava,” Milva sanoi hämmentyneenä ja nousi autosta. ”Joo niin on,” Minni sanoi hymyillen. ”Tässä on tontin etupuolella on, vain tilaa just autoille ja täällä vietetään usein ulkojuhlia. Portueita ei tarvitse pelätä, ne on kuin maan koiria, mutta marsilaisia versioita niistä ja ne pitää vain… kovaa meteliä,” Minni selitti ja katsahti portueita, jotka vinkuvat enää tulijoille. ”Käyks ne sisällä?” Eeli kysyi hieman pelokkaana. ”Ei ne tuu sisälle. Ne on tarha koiria ja niillä on lämmitetty koppi aitauksessa, jonne ne menee nukkumaan. Äiti käyttää niitä paimennukseen. Täältä vasemmalta puolelta pääsee pelloille ja tuo punainen iso rakennus on talli. Siellä samassa on myös lembot eli Marsin versio lampaista ja kvieelit,” Minni selitti. ”Mitä kvi… kviieel, kvi,” Eeli yritti kysyä. ”Kvieelit ovat todella suuria punertavan sinisiä lintuja, joilla voi ratsastaa. Ne omaavat maan hevosen koulutus tavan, mutta varokaa suuttuessaan ne hyödyntää sarviaan enemmän, kuin nokkaansa,” Minni selitti. ”EIII! Voi olla totta. MINNI!” kuului hänen takaansa kahden vanhemman naisen iloinen kiljunta. Minni katsoi ystäviään hieman shokissa ja kääntyi hitaasti ympäri. Kaksi hieman tukevahkoa vanhempaa hiekanruskeaa naista juoksivat löntystäen tämän luokse, kädet leväällään. He puristivat Minnin tiukkaan otteeseensa. Minnin ilme oli, kuin hän olisi sanattomasti huutanut apua. ”Heii Ester ja Sofia- tädit,” Minni sanoi, kun viimein pääsi kaksikon otteesta irti. ”Katsos nyt, kun katson sinua. Onpas sinusta tullut kaunis nuori nainen,” Ester sanoi ja silitteli Minniä olkapäästä. ”Olet ihan, kuin isäsi,” Sofia sanoi ja haroi Minnin paksuja mustia hiuksiaan sormiensa välissä. Esterillä ja Sofialla oli päällään vanhojen tapojen mukaan maatalouden-emännän vaatteet. Ruskean vaaleat vaatteet ja rintojen alta oli ympäri kiedottu tiukasti esiliinat. ”Me olemme kuulleet sinusta paljon,” Ester sanoi innostuneena. ”Toivottavasti pelkkää hyvää,” Minni kysyi. ”Oi kyllä ja ne huonotkin. Meiltä, kun ei mikään jää kuulematta,” Sofia sanoi. ”En epäile,” Minni sanoi todella hiljaa katsoen poispäin tädeistään. ”No kerro nyt kaikki. Harva nainen pääsee noin pitkälle,” Ester sanoi. ”Mitä jos esittelisin ystäväni ensin,” Minni kysyi ja osoitti ystäviään, jotka olivat tapaamisesta hiukan hämmentyneitä. ”Ooo onko sinun vauva mukana. Äitisi näytti kuvan pienokaisesta,” Sofia kysyi ristien kämmenensä. ”Joo totta kai hän on mukana,” Minni sanoi. ”Rontin te tunnettekin, tässä on Milva, Anni, Santtu, Vinski, Moto, Miihkali ja Eeli,” hän jatkoi ja käveli Turbon luokse. ”Ja tässä on… sulhaseni Turbo,” Minni sanoi ja katsoi Turboa. ”Ihana tavata sinutkin viimein Turbo,” Sofia sanoi ja kätteli tätä lämpimästi. ”Kuin myös,” Turbo vastasi. ”Voi, kun hän on suloinen ilmestys,” Ester sanoi ja pöyhensi Eelin hiuksia. ”Ihana, kun teillä on kaksi lasta jo,” hän jatkoi saaden kaikki hämmentyneiksi. ”ÖÖöö Ester. Eeli on Moton ja Milvan poika,” Minni sanoi hieman vaivaantuneena ja osoitti kädellään ystäviään. ”Aa no katos vaan, totta,” hän sanoi hämmentyneenä. ”Ja porukka. Tässä on Ester ja Sofia, mun tädit. Isän puolelta, asuvat omassa lapsuuden kodissaan pellon toisella laidalla,” Minni selitti ja kaikki tervehtivät heitä lämpimästi. Samalla Minnin äiti palasi ja parkkeerasi autonsa. ”Hei kulta!” hän sanoi, kun Minni käveli tätä vastaan. ”Hei äiti!” Minni sanoi ja halasi äitiään lämpimästi. ”OOOOOHhii luojan kiitos,” kuului iloinen kiljaisu hänen ja Turbon autolta. ”Hän on oikein jumalan siunaama,” Sofia sanoi ja teki rukouksen kohti taivasta. ”Mikä ihana pieni hurmuri,” Ester sanoi ja silitti pienen pojan poskea. ”Mennäänkö sisälle? Teillä on varmasti kova nälkä?” Marie kysyi ja lähti avaamaan ovea. ”Anteeks jos saan,” Turbo sanoi varovaisesti naisten takaa. ”Juujuu ilman muuta, jotta saadaan hänet paremmin esille,” Ester sanoi ja veti Sofiaa taaemmas. Turbo irroitti kaukalon telakasta ja pyysi jos naiset kantaisivat pojan sisälle. He katsoivat innoissaan toisiaan ja ottivat kaukalosta kiinni ja kuljettivat kohti taloa. Marie tuli ovelle heitä vastaan. ”Voi mummun pieni hurmuri,” hän sanoi ja kumarsi pienesti silittäen tämän pientä kättä. ”Jos mää annan ohjeet mihin huoneisiin meette, jos käy,” Marie sanoi. ”Joo totta kai. Hei kuunnelkaa kaikki, äiti kertoo mihin huoneisiin menemme,” Minni huusi saaden ystäviensä huomion. ”Minni ja Turbo voi mennä pienokaisen kanssa, Minnin vanhaan huoneeseen, siellä on pienokaiselle myös nukkumapaikka,” Marie alkoi luettelemaan. ”Eli matkasänkyä emme tarvitse,” Turbo sanoi nyrpeänä. ”Anteeksi, minun virheeni, kun unohdin ilmoittaa,” Marie sanoi. ”Ei hätää, kyllä me sitä tarvittiin muuallakin kuin täällä,” Minni sanoi, kun Turbo nyökkäili. ”Vinski ja Santtu voi mennä ensimmäiseen vieras huoneeseen. Moto ja Milva toiseen, Rontille on oma koppi alakerrassa, jonne mahtuu myös Miihkali, Anni sinulle on varattu parvi huonekäytävän välistä, joka aukeaa olohuoneen ylä puolelle ja ihana Eeli saa Marcuksen vanhan huoneen jonne olen jättänyt ihanan yllätyksen,” Marie sanoi ja iski pikkusoturille silmää. Seurakunta astui talon sisälle ihastellen sitä. Talo oli ulkoa niin entisen ajan tyylinen ja sisältä hyvinkin moderni. Talo oli kuin kaksi yhdessä, ulkoa Marien tyylinen siisti ja sisällä koristi hirsitalon tyyliä suurilla parruilla varusteita. Talo oli hyvin avara ja valoisa. Minni opasti vanhoja puuportaita seurakunnan yläkertaan, jonka päästä aukeni upea parvi taso. ”Uuu tää on ihana,” Anni sanoi ja asettui parvelle katsellen olohuoneeseen. ”Wau tää on ihan sika iso,” Vinski totesi myös parvelta. Olohuone aukeni isoineen ikkunoineen alakerrassa, jota koristi isot kivilaatat. Olohuoneen toisessa päässä oli yksi makuuhuone, johon Rontti ja Miihkali meni. Ikkunoiden vastaisen seinän takana oli suuri keittiö ja ikkunoiden takaa paljastui iso terassi, kiviuunin kanssa. Parvelta jatkui käytävä kahteen suuntaan. ”Okei, Milva, Moto, Vinski ja Santtu teidän huoneet ovat tuolla suunnassa ja me menemme Turbo ja Eelin kanssa tänne suuntaan,” Minni sanoi. Portaiden vieressä olevan seinän takaa pääsi useampaan makuuhuoneeseen. Marien huone oli käytävän päässä, joka oli talon etupuolella. Minni avasi Eelille oven, josta paljastui lapselle suunnattu huone. Leluilla ja urheiluvälineillä varustettu huone sai pojan hullaantumaan. Minni ja Turbo katsoi hymyillen toisiaan ja kävelivät viereiseen huoneeseen. Minni ihasteli huonetta, jonka hänen äitinsä oli remontoinut uudestaan. ”Oih Turbo katso,” Minni sanoi ja osoitti vaatehuoneen edessä olevaa vanhaa kehtoa. ”Vau, tää ei oo mikään uus,” Turbo sanoi ja siveli kehdon päätä. ”Ei niin. Tarinan mukaan, mun isoisän isä on rakentanut tämän hänelle ja se on ollut suvun lapsilla käytössä aina tähän päivään asti,” Minni sanoi. ”Eli sääkin oot nukkunut tässä?” Turbo kysyi. ”Joo olen ja Marcus ennen minua. Nyt meidänkin poika saa nukkua siinä,” Minni sanoi. Turbo otti Minnin kainaloonsa ja suukotti tämän otsaa. ”Missä se poika muuten on?” Minni kysyi. ”Tässä hän on,” Marie sanoi ja nosti sitterin sängylle. ”Pelastin hänet liian monilta suukoilta ja lässytyksiltä,” hän jatkoi naureskellen ja Minni alkoi, riisumaan pienokaisen vaatetusta kevyemmäksi. ”Ihan hyvä vaan,” Turbo sanoi. ”Ruoka on muuten valmis. Tulkaa syömään,” Marie sanoi. ”Joo tullaan,” Minni huikkasi äitinsä perään. Alakertaan päästyä Minni laski pojan olohuoneeseen leikkimatolle, joka katseli hämmentyneenä roikkuvia leluja ja ähisi tyytyväisenä. ”Saanks mää kysyä, minkä takia täällä on niin paljon huoneita?” Moto kysyi, kun Marie laski soppakattilan pöydälle. ”Se johtuu siitä, että meidän suvussa on aina ollut paljon lapsia, meitäkin on viisi pelkästään. Puhumattakaan siitä, kuinka paljon meitä on ollut ennen sitä,” Marie selitti ja laittoi vuorollaan jokaiselle soppaa. Minni nojasi kyynärpäillään pöytä vasten pitäen päätään nyrkkiensä päällä. Hänen sormuksensa sai huomiota. ”Ouh!” hän sanoi, kun hänen kätensä vedettiin pöydän toiselle puolelle. Ester ja Sofia katselivat sormusta haltioissaan. ”Oletteko te kihloissa?” Ester kysyi. Minni otti kätensä takaisin ja katsoi Turboa huvittuneena. ”Enks mää sanonu, että Turbo on mun sulhanen,” Minni kysyi hieroen rannettaan. ”Oih kulta! Sulhasen voi ymmärtää niin monella tavalla,” Sofia sanoi. ”Ja sinä, et kertonut meille Minnin menneen kihloihin,” Ester sanoi iskien kevyesti Marie käsivarteen. ”Olen kertonut,” hän sanoi. ”Et varmasti,” Ester intti. ”Kyllä kerroin, mutta olitte enemmän haltioissa tulevasta lapsesta, kuin kihlauksesta,” Marie sanoi ja istui pöytään. ”Ennen kuin aloitetaan lukemalla ruokarukous,” Marie sanoi. Jätkät ja tytöt olivat hieman hämillään ruokarukouksesta, mutta ottivat mallia Minnistä, joka piti kyynärpäitään edelleen pöydällä kädet ristissä, itäen päätään käsiensä välissä. ”…kiitos kaikki tietävä Jumala tästä ruoasta. Amen,” Marie lausui ruokarukouksen loppuun. ”Amen!” kaikki sanoivat yhteen äänen.
 
 
Illalla Minni liikkui ulkona suuren puupinon kanssa, vauva kantorepussa hänen selkäpuolella. ”Tarviikko apua?” Milva kysyi. ”Haluakko laittaa saunan, mun kanssa päälle?” hän kysyi. ”Mikä ettei,” Milva sanoi ja otti kantoonsa polttopuita. He kävelivät talon läpi takapihalle, josta lähti polku kohti rantasaunaa. Pienessä lammessa oli jälleen vettä ja se oli niin syvää, että siinä pystyi jopa uimaan. ”Ookko sää keskustellut Moton kaa siitä asiasta?” Minni kysyi ja pisti puita palamaan. ”Ei olla,” Milva sanoi. ”Sää et saa toista lasta, ellet puhu siitä Motolle,” Minni sanoi ja heitti puiden sekaan paperia. ”Tiedän, mutta miten?” Milva kysyi. ”No sano vaikka ”Hei Moto oon miettinyt, että haluaisin toisen lapsen,” niin saat ainakin varmimman vastauksen,” Minni sanoi nousten seisomaan. ”Niin. Eelikin olisi niin onnellinen jos saisi pikkusiskon tai pikkuveljen,” Milva sanoi ja sulki saunan oven. Tytöt istahtivat saunan portaille katsomaan lampea. ”Niin olis. Mutta en mää usko Moton laittavan pahakseen sitä, että haluat toisen lapsen,” Minni sanoi. ”En määkään, mutta kunpa se kävis oikeesti toteen,” Milva sanoi. ”Kyllä se käy,” Minni sanoi rohkaisten ystäväänsä.
 
 
Eeli oli löytänyt Marcuksen huoneesta jalkapallon ja halusi isompien hiirien kanssa pelata. Tytöt istuivat terassilla ja suunnittelivat Marien synttäreitä. Heidän huomionsa sai, kun pihaan ajoi vanhahko marsilainen auto. ”Voi ei,” Marie sanoi ovelta. ”Mitä nyt?” Moto kysyi. ”Tuo on minun äitini Theresa-Maria,” Marie sanoi. ”Voi ei,” Minnikin sanoi ja katsoi hieman paniikissa autosta nousevaa vanhaa harmaa hiuksista naista. Kaikki katsoivat hieman shokissa vanhaa naista. Naisella oli suuri risti kaulassaan ja pitkähihainen vanha mekko, hän itse oli punertavan ruskea. Hiukset olivat nutturalla päällä ja kävelykepin avulla hän käveli kumarassa eteenpäin. Naisen kasvot olivat happamat, kun hän saapui seurakunnan eteen. Marie-Elisabeth ja Stoker-Marius astukaa eteeni,” nainen tiuskasi. Rontti ja Marie astui nöyränä äitinsä eteen. ”Hei äiti!” Marie sanoi nöyrästi. Minni yritti piiloutua pöydän taakse. ”Carbine-Maria, missä olet astu eteeni. NYT!” nainen tiuskaisi ja Minni nousi vastahakoisesti pöydästä isoäitinsä eteen. ”Hei isoäiti!” Minni sanoi. ”Ojennas minulle Stoker tuoli!” hän sanoi ja tuuppasi Ronttia kepillään. Hän istui Rontin ojentamalle tuolille ja käski kaikki istumaan. ”Tulin puhumaan teille vakavasta asiasta!” Theresa sanoi ja katsoi kaikkia tiukalla ilmeellä. ”Missä Marcus-Oscar?” hän kysyi tiukasti. ”Ei ole tullut,” Minni sanoi puhuen maata vasten. ”Puhuppa minulle tyttö, etkä sille maalle,” Theresa sanoi. ”Marcus ei ole tullut,” Minni sanoi ja katsoi isoäitiään silmiin. ”Jaahas, no ei se mitään, kun keskustelemme teistä,” Theresa sanoi. ”Asia koskee Marien kasvatustyyliä ja Carbinesta,” Theresa sanoi ja katsoi Minnin panikoivia kasvoja. ”Se, että en onnistunut teidän kasvatuksessasi, niin en tarkoittanut, että se pitää opettaa myös sinun lapsillesi,” Thresesa aloitti. ”Minni on ihan täysipäinen nainen,” Marie aloitti. ”Täysipäinen, jos Carbine olisi kasvatettu oikein hän olisi Jumalan lapsi. Nyt hän on helvetin lapsi, joka tekee vastakkaisia ratkaisuja,” Theresa sanoi tiukasti. ”Minni ei ole helvetin lapsi,” Marie intti. ”Älä intä äidillesi! Todellinen nainen olisi jatkanut suvun perinteitä,” Theresa sanoi. Kaikki katsoivat toisiaan hämmentyneinä. ”Ja mää luulin Minnin olevan tiukka,” Vinski sanoi kuiskaten, saaden ystävänsä nyökkäilemään. ”Mää olen ihan järkevä nainen omasta mielestäni,” Minni sanoi. ”Järkevä! Hohhoi. Kuka järkevä ja hyvin kasvatettu nainen tai tyttö karkaisi Armeijaan, löytäisi miehen jota hänelle ei ole valittu ja kaiken lisäksi vielä sellainen, joka on enosi kasvattama,” Theresa kysyi saaden Minnin katsomaan muualle. ”Turbo ei ole mun poikani,” Rontti sanoi. ”Mutta kasvatettava on!” Theresa sanoi. ”Vaikka mää pidin huolta ja ohjasin Turbon sisarensa kanssa oikeaan suuntaan, niin ei se tarkoita, että he mun lapsia olis,” Rontti sanoi hermostuneena. ”ÄLÄ PUHU MINULLE NOIN!” Theresa sanoi korottaen ääntään. ”Ihan miten vain, kaiken lisäksi kuulin tästä syntisestä lapsesta,” Theresa saoi. ”Mun poikani ei ole mikään syntinen,” Minni totesi. ”Esiaviollisen seksistä tulleet lapset ovat syntisiä,” Theresa sanoi. ”Me ollaan menossa naimisiin,” Minni yritti sanoa. ”Se ei riitä, vahinko on jo tapahtunut!” Theresa sanoi tiukasti. ”Miten sää julkeat?” Minni sanoi raivostuneena. ”Minni kiltti,” Marie yritti toppuuttaa tytärtään. ”Sanon vain totuuden,” Theresa sanoi. ”Mun lapsi EI OLE MIKÄÄN SYNTINEN, EIKÄ VAHINKO,” Minni sanoi korottaen ääntään. ”Vuoden tappelu,” Vinski kuiskasi ja valui hieman pöydän alle. ”Ja hänkö niin järkevä?” Theresa kysyi. ”SE, ETTÄ MULLA ON RAKASTAVA MIES, IHANA LAPSI JA RAKASTAVAT YSTÄVÄT, NIIN NE EI TEE MUSTA HUONOO HIIRTÄ. MÄÄ EN EHKÄ TÄYTÄ SUN STANDARTEJA, MUTTA OLETKO AJATELLUT MUN TAI ÄIDIN TAI JOPA RONTIN OLEVAN ONNELLISIA SIINÄ MITÄ MEILLÄ ON JA MILLÄ MEITÄ SIUNATAAN!” Minni huusi nousten samalla seisoman isoäitinsä eteen. ”Miten sinä julkeat puhua minulle näin?” Theresa kysyi. ”Armeijassa kuule oppii kaikenlaista, jopa puolustamaan itseään. Ja sun säännöt ei vaikuta mun päätöksiin. Mää en ehkä oo niin uskonnollinen kuin sinä, koska ajat on muuttunut,” Minni sanoi ja poistui raivoissaan paikalta, saaden kaverinsa lähtemään tämän perään. ”Katso minkälaisen tytön olet kasvattanut,” Theresa sanoi nousten ylös. ”Nyt poistun takaisin vanhainkotiin. Kouluttakaa tyttö seuraavaan tapaamiseemme,” Theresa sanoi ja laskeutui auton kyytiin. Rontti ja Marie katsoi loittonevaa autoa nöyrinä, kunnes se poistui näkökentästä. ”Huuuh!” Marie sanoi. ”Onkohan Minni kunnossa?” Rontti kysyi ja katsoivat sisarensa kanssa suuntaan, minne Minni oli lähtenyt.
 
 
Minni istui laiturin kaiteella ja pyöritteli sormusta sormessaan. ”Ootko sää kulta kunnossa?” Anni kysyi ja istui Minnin viereen. ”Joo kyllä mää uskon. Mää en oo vaan koskaan laittanut mun isoäidille vastaan,” Minni sanoi ja tunsi käden olkapäällään. Minni katsahti miestään. ”Sun isoäiti on aikamoinen,” Vinski totesi. ”Mun isoäiti on niin uskonnollinen ja saanut itse tiukan kasvatuksen. Sen peitoks hän kuvittelee, että meidätkin pitäisi kasvattaa samalla kaavalla,” Minni sanoi. ”Se oli rohkeaa nousta vastaan, koska maailma on myös muuttunut,” Milva sanoi rohkaisevasti. ”Tiedän. Isoäiti ei vain halua sitä,” Minni sanoi. ”ÄIIIITIIII!” Eelin ääni kuului talolta. ”Mää meen kattoon mikä sillä on,” Milva sanoi. ”No kuka haluaa mennä ekana saunaan,” Minni kysyi ja siirsi hiuksiaan. ”Mennäänkö me, kun poikakin nukkuu?” Turbo kysyi. ”Hhhm ei huono idea vai?” Minni kysyi ystäviltään. ”Ei menkää vain, me voidaan pelata vie Eelin kanssa,” Vinski sanoi.
Hetkeä myöhemmin Minni nojasi saunan seinää vasten ajatuksissaan. ”Onks kaikki varmasti hyvin?” Turbo kysyi ja astui pesutilasta saunan puolelle. ”On,” Minni sanoi hymyillen. ”Eli seuraan saa liittyä?” Turbo kysyi siirtäen Minnin jalkoja ja nostaen ne syliinsä. ”Saa,” Minni sanoi. ”Sää näytät väsyneeltä,” Turbo sanoi. ”Olihan tää aikamoinen päivä,” Minni sanoi siirtäen hiuksensa selän puolelle. Turbo ei sanonut mitään, vaan hieroi kihlattunsa jalkoja. ”Tältäkö lapsi vapaa arki tuntuu?” Turbo kysyi, saaden Minnin hymyilemään. ”Jos tähän lapsi vapaaseen kuuluu jalkahieronta, niin sitten se on,” Minni sanoi. ”Tähän kuuluu paljon muitakin hoitoja,” Turbo sanoi, nojautuen Minniin päin ja suudellen tätä. Hän siveli kädellään Minnin jalkaa ja suuteli intohimoisesti. Pistos alakerrassa sai intohimon katoamaan. ”Turbo. En mää pysty,” Minni sanoi ja Turbo näytti pettyneeltä. ”Sää oot sanonut viimeiset neljä kuukautta tollein,” hän tuhahti. ”No anteeks, että raskausaikana en tuntenut itseäni mitenkään kauniiks ja nytten synnytyksen jälkeinen repeytyminen oikeasti sattuu,” Minni sanoi hieman loukkaantuneena. Turbo ei sanonut mitään, vaan otti armaansa kädestä kiinni ja suuteli hellästi. ”Kyllä mää haluan ymmärtää, mutta mää oon mies ja mullakin on tarpeet,” Turbo sanoi. ”Pärjäsithän sää neljä vuottakin ilman minua,” Minni sanoi. ”Joo, mutta silloin et ollut keikistelemässä edessä,” Turbo sanoi saaden Minniltä suukon poskelle. ”Onhan sulla aina sun oikea käsi,” Minni sanoi ja poistui saunasta. Turbo naurahti huvittuneena puolisolleen. Heidän saunottuaan, vuoron sai Milva ja Moto. Milva oli ottanut aikalisän selvästi tästä itselleen ja nautti kotikaljasta saunan terassilla katsellen iltaaurinkoa. ”Ohhoih,” Moto huokaisi ja istui vaimonsa viereen. ”Mistä tuollainen huokaisu?” Milva kysyi. ”Ei mitään, tää vaan on aikamoista elämää,” Moto sanoi ja avasi kotikalja tölkkinsä. Milva nieleskeli hetken. Hän tiesi, että tämän pitäisi kysyä asiaa mieheltään, mutta pelko tuntui viimein vievän voittoa. Mikä hänellä oli, hän oli ollut ennen rääväsuinen ja uhkarohkea soturi, joka ei pelännyt sanoa vastaan. Hän usein räjähti nollasta sataan muutamassa sekunnissa. Hän huokaisi syvään. ”Mun pitäs kysyy sulta yhtä asiaa,” hän sai viimein sanotuksi. ”Mitä?” Moto kysyi. ”Sanon nyt suoraan, koska en tie muutakaan keinoa sanoa tätä,” Milva jatkoi. ”Okei,” Moto vastasi hämillään ja katsoi vaimoaan. ”Mää haluan toisen lapsen,” Milva sanoi. ”Mhhrr” Moto vastasi suu täynnä juomaa naurahtaen. ”Onks tässä jotain hauskaa?” Milva kysyi. ”Ooks sää tosissas?” Moto kysyi naureskellen. ”Siis sää oikeesti pilkkaat mua,” Milva sanoi vihoissaan. ”Mää vaan kysyin,” Moto sanoi näkemättä tekemäänsä virhettä. ”Siis mää ehdotan toista lasta ja sää vaan naurat?” Milva kysyi nousten seisomaan. ”En mää sillä,” Moto sanoi edelleen leveästi hymyillen. ”Ja sää muka herrasmies. Idiootti sää oot,” Milva sanoi ja heitti loput juomastaan Moton päälle. ”Milva?” Moto kysyi, kun nainen paineli nopeaan suihkuun ja lähti takaisin talolle. Moto katsoi nopeasti häviävää naista ja oli ymmällään. Vinski, Rontti ja Miihkali saunoi keskenään. Kuten Anni ja Santtu. Marie oli kieltäytynyt saunasta ja Eeli oli halunnut käydä vain suihkussa talon sisällä. Porukka söi iltapalansa ja painui pehkuihin. Ilmasta pystyi aistimaan jäykkyyden ja vaivaantuneisuuden. Milva ei puhunut Motolle enää sinä iltana, vaan piti tälle mykkä koulua. Päivä oli ollut kaikin puolin hyvä lukuun ottamatta päivän muutamia yhteenottoja.

Moto katseli vieressään olevaa naista. Hän ei vieläkään tajunnut mistä Milva oli suuttunut ja toivon huomisen päivän olevan parempi.






A/N: Jatkuu taas myöhemmin. Kommentoikaa.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Puvitsu

avatar

Viestien lukumäärä : 227
Join date : 02.08.2015
Paikkakunta : oulu

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    Ma Tammi 16 2017, 06:15

Toivottavasti Moto ja Milva saa puhuttua. Tää on huippu, jatka pian  Smile

_________________
"Räjäytetään ovi auki, pannaan kalusto remonttiin ja paiskataan Nuikki päin seinää!"~Vinski
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkämimmi



Viestien lukumäärä : 4839
Join date : 18.01.2015

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    Ma Tammi 16 2017, 08:13

Minnin isoäiti on aika tiukka tapaus ja Moto teki just elämänsä isoimman munauksen Smile. Toivottavasti Moto ja Milva saa sovittua. Jatka pian pliis.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkisfan

avatar

Viestien lukumäärä : 102
Join date : 25.08.2016

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    Ma Tammi 16 2017, 19:06

Puvitsu kirjoitti:
Toivottavasti Moto ja Milva saa puhuttua. Tää on huippu, jatka pian  Smile
Kyllä tää mahdollisimman nopeasti jatkuu. Saa nähdä mitä tapahtuu. Very Happy
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkisfan

avatar

Viestien lukumäärä : 102
Join date : 25.08.2016

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    Ma Tammi 16 2017, 19:08

Prätkämimmi kirjoitti:
Minnin isoäiti on aika tiukka tapaus ja Moto teki just elämänsä isoimman munauksen Smile. Toivottavasti Moto ja Milva saa sovittua. Jatka pian pliis.
Joo. Ajatus lähti siitä, että pakko Minnin omata uhmakas tausta muustakin, kuin armeijasta olemisesta. Mikä olisi parempi selitys, kuin isoäiti, joka on tiukkis Very Happy
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkämimmi



Viestien lukumäärä : 4839
Join date : 18.01.2015

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    Ti Tammi 17 2017, 07:45

Sitä mäkin arvelin Very Happy
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkisfan

avatar

Viestien lukumäärä : 102
Join date : 25.08.2016

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    To Tammi 19 2017, 19:28

Seuraavana päivänä Minni oli pyytänyt jätkiä käymään kaupungissa hakemassa viikonlopun tarvikkeita synttäreitä varten. Jätkien päästyä kaupunkiin he menivät läheiseen ostoskeskukseen. ”Uskomatonta, että me suostuttiin tähän,” Vinski tokaisi. ”No mieluummin mää hoidan tän, kun kuuntelen Minnin kiukuttelua,” Turbo tokaisi ja sai Moton enemmän omiin ajatuksiinsa. He keräilivät tavaroita läheisestä marketista ja Turbo pelasti Motolta tippumassa olevan hillopurkin. ”Kaikki hyvin veikka?” Turbo kysyi ja katsoi ajatuksissaan olevaa jättiläistä. ”Milva, vaan mietityttää,” Moto sanoi huokaisten. ”Mitä Milva?” Turbo jatkoi ja otti Motolta vastaan tavaroita. ”Se suuttu mulle eilen,” Moto sanoi ihmetellen. ”Mistä se suuttu?” Turbo kysyi. ”No siis Milva ehdotti eilen, että hankittais toinen lapsi ja sit yht’äkkä se vetää mulle hirveet kilarit siitä,” Moto sanoi ja työnsi ostokärryjä seuraavalle käytävälle. ”No sanoikko tai käyttäydyikkö jotenkin mikä olisi voinut hänet suututtaa, koska epäilen vahvasti, että hän ei ilman syytä ole suuttunut,” Turbo kysyi. ”Ahh en mää tiedä, kai mää tein jotain, koska ei se olis muuten suuttunut,” Moto sanoi. ”Hei, selvität tän asian sen kaa. Kyllä te saatte sovittua,” Turbo sanoi ja jatkoi ostoskierrosta.
Talolla Minni maalasi aidalla muovipurkkia. ”Koska mää saan sen käyttöön?” Eeli kysyi roikkuen aidassa. ”Heti vain, kun maali on kuivunut,” Minni sanoi. ”Minnniiiiii,” hän sanoi tylsistyneenä. ”Mitä Eeeeeliii,” Minni sanoi matkien poikaa, joka alkoi hyvän tuulisena kikattamaan. ”Saanks mennä kattoon, mitä tuolla pellolla on?” hän kysyi ja kiipesi aidan läpi pellon puolelle. ”Mun puolesta kyllä, kunhan olet varovainen ja tulet aina välillä käymään ilmoittamassa, että olet kunnossa,” Minni sanoi. ”Joo joo,” Eeli sanoi ja lähti juoksemaan pellolle, joka oli yhtä pitkää, kuin poika itse. ”Hei girl,” Milva sanoi haikeana ja nojasi aitaan. ”Hei! No mikäs sut noin alakuloiseksi vetää?” Minni kysyi ja katsoi ystäväänsä. ”Moto,” hän sanoi ja katseli pellolle. ”Se ei vissiin halunnut toista lasta?” Minni kysyi varovaisesti. ”Ei kyse ollut siitä,” Milva sanoi. ”Vaan?” Minni kysyi yrittäen saada katsekontaktia. ”Se julkes nauraa mulle, kun ehdotin sille lapsi asiaa,” Milva sanoi. ”Nauramaan? Moto?” Minni kysyi hämillään. ”Joo,” Milva sanoi. ”Miten se voi nauraa tuollaiselle, ehdotukselle,” Minni ihmetteli ja keräsi maalaustarvikkeet. ”No sitä minäkin, mutta näköjään Moto ei ole niin tunteellinen kuin luulin,” Milva sanoi haikeana. ”Outoa käytöstä jopa Motolta. Yleensä se on se emotionnaalisesti tunteellisin,” Minni sanoi ja lähti takaisin talolle.






Minni ja Milva valmistelivat lounasta, kunnes Eeli juoksi sisälle. ”Mää näin paljon lintuja,” hän sanoi innoissaan. ”Ai mitä sää näit?” Milva kysyi. ”Ne oli isoja valkosia, jolla oli punainen nokka ja pienet sarvet,” Eeli selitti. ”Aa eli joutsenia,” Minni sanoi. ”Onks Marssissakin joutsenia?” Santtu kysyi ja kantoi pestyjä perunoita takaisin sisälle. ”Joo on. On niilläkin joku hieno nimi, mutta joutseniks äiti niitä on sanonut,” Minni sanoi ja havahtui poikansa itkuun. ”Mää meen takaisin,” Eeli sanoi ja juoksi ulos. ”Eeli ruoka on sitten kohta,” Milva huusi ikkunasta. ”Joo joo,” kuului lapsen loittoneva ääni. Jätkien palattua, tytöt auttoivat purkamaan tavarat. Jätkät veivät tavaraa kylmäkellariin, kun tytöt pysyttelivät sisätiloissa. Milva käveli ulos ja osui olkavarreellaan vahingossa Moton rintakehää vasten. ”Voikko varoa?” hän kysyi, kun nainen käveli vain hänen ohinsa. ”Missä Eeli on?” hän kysyi, mutta nainen ei edelleenkään vastannut. ”Ja tää kaikki vaan siitä etten tehnyt yhtään mitään,” Moto huusi ja sai naisen viimein pysähtymään. ”Sää et tehnyt MITÄÄN?” Milva sanoi korottaen ääntään. ”No en,” Moto sanoi vihaisena. ”Sää pilkkasit mua,” Milva sanoi osoittaen kädellä itseään. ”Ja saanen kysyä miten?” Moto kysyi. ”Mää ehdotin sulle toista lasta ja sää vaan nauroit mulle,” Milva sanoi ja käveli Moton eteen. Hän ei todellakaan pelännyt Moton punaisena hohtavaa silmää tai siitä, että mies oli uhkaava. ”Siis mitä ihmettä?” Moto kysyi. ”Sää et ajatellut yhtään miltä musta saattais tuntua. Sää vaan nauroit!” Milva tivasi. Moto silmä lopetti hehkumisen, mutta oli hän silti vihainen naiselle. ”Sää haluut toisen lapsen, ekkä ees tie missä meidän vanhempi menee? Miten sää pärjäät kahden kanssa, jos sää et pärjää edes yhden kans…” Moto sanoi uhkaillen, kunnes Milva veti litsarin tämän poskelle. ”HEI!  Nyt riittää!” Minni sanoi ja puuttui kaksikon väliin. ”Sää haukut mua selvästi huonoks äidiks. Kaiken lisäksi ilmeisesti sun metorioiden pohjalta mun pitäs kasvattaa lapsi yksin?” Milva kysyi ja katsoi Motoa inhoten, joka meni selvästi sanattomaksi. Ei hän sitä ollut tarkoittanut, mutta suutus päissään oli sanonut mitä sylki suuhun toi. ”Nyt kumpikin rauhottuu ja miettii sanomisiaan. Miihkali mee hakee Eeli pellon laidalta syömään,” Minni sanoi ja sai Motolta hämmentyneen katseen. Milva paineli sisälle vihaisena ja Motoa kadutti suuresti mitä naiselle oli sanonut.
Minnin äiti saapui pian takaisin kotiin portueiden kanssa. He olivat olleet paimennuksella toisella pellolla ja syöttänyt sitä kautta lampaat. Hän juoksi innoissaan Minnin luokse keittiöön. ”Mää sain ihan huikeen idean,” hän totesi tyttärelleen. ”Eiks näitten tunne aaltojen pitäis mennä toisin päin,” Minni sanoi ja kattoi pöytää, kun hänen äitinsä käyttäytyi hänen tapojensa mukaan silloin, kun hän oli jostain innoissaan. Santtu, Milva ja Annikin halusi kuulla naisen idean. ”No pitäis, mutta tää on ehkä paras idea aikoihin,” Marie sanoi ja otti Annilta vastaan leipäkorin. ”No mikä se on?” Minni kysyi. ”Kauan teillä on lomaa?” Marie kysyi. ”No mää oon äitiyslomalla ja Turbo on kotona kuulemma vie kolme viikkoa. Ja nuolle voimme myöntää tarvittaessa lomaa,” Minni sanoi. ”Mää tien, että viikonloppuna vietetään mun synttäreitä. Niin olisiko mahdoton asia, jos poika kastettaisiin siitä seuraavan viikonlopun sunnuntaina?” Marie sanoi ja sai Minniltä ’’oletko tosissas?’’ ilmeen. ”Siis me ei olla ihan lukkoon lyöty vielä nimee Turbon kanssa,” Minni sanoi. ”Mut se on ehdotus ja voit keskustella siitä Turbon kanssa. Haluaisin, että lapsi kastetaan täällä, suvun kunniaksi,” Marie sanoi ja sai Minnin näyttämään mietteliäältä. Samalla Milva oli kadonnut ulos, josta kuului jälleen voimakasta tappelun ääniä. Minni huokaisi syvään. Samalla hän näki Miihkalin saapuvan takaisin ilman Eeliä. Minni juoksi ulos. ”Missä Eeli?” Minni kysyi ja sai kaksikon lopettamaan tappelunsa. Miihkali näytti hengästyneeltä. ”Mää en löytänyt häntä, vaikka juoksin ja huutelin häntä,” Miihkali sanoi. Kaikki olivat kiinnostuneet keskustelusta ja näyttivät järkyttyneiltä. ”Meidän pitää löytää hänet,” Milva sanoi pienesti panikoiden. ”Meidän pitää lähtee nyt ennen, kuin tulee pimeää. Turbo hae jokin tavara mikä on Eelin,” Minni sanoi. ”Mitä sää aijot?” Moto kysyi. ”Te kaks jäätte tänne,” Minni tokaisi olematta kiinnostumatta miehen kysymykseen. ”MITÄ?” Milva ja Moto kiljaisivat yhteen ääneen. Samalla Turbo ojensi Minnille Eelin paidan. ”Meidän pitää löytää Eeli turvallisesti ja te ette tee mitään muuta kuin tappele. Kaiken lisäks Eeli kertoi mulle, että tappelette nykyään jatkuvasti ja ei halua kuunnella enää yhtään sitä. Teidän PITÄÄ selvittää asianne,” Minni sanoi ja avasi portueiden häkin. Milva ja Moto katsoivat hämmentyneenä Minniä, joka käski koiria nousemaan avolavaisen auton kyytiin. ”Miihkali, Turbo, Vinski, Santtu ja Anni mun mukaan. Milva ja Moto selvittää asiansa, se pieni poika ei ansaitse kuulla teidän tappelua enää yhtään. Ja äiti huolehdikko pojasta?” Minnin jakaessa ohjeita ja katsoen äitään, joka nyökkäsi tälle. ”Tuokaa Eeli takaisin,” Marie sanoi. Minni taputti auton kattoa ja pölypilvi saattoi heidät matkaan.
Pian he pääsivät pellon toiselle laidalle. ”EELI!” ”Eeeliii” jokainen huusi vuorollaan pitkin peltoa. Minni käski koirat lavan kyydistä ja antoi pojan paidan heille haisteltavaksi. ”Etsikää!” Minni sanoi, osoittaen peltoa ja koirat lähtivät nopeasti liikkeelle. ”EEELII!” ”PIKKU SOTURI!” he huutelivat tuloksetta. Pimeys alkoi valaista maata. ”Minni kohta tulee ihan pimeää,” Anni totesi. ”Meidän on löydettävä se poika,” Minni sanoi tiukasti.






Talolla Milva istui huoneen sängyllä pyöritellen sormuksia sormessaan. Moto astui surullisen oloisena huoneeseen. ”Voidaanko me jutella? Siis ihan rauhassa,” hän kysyi varovaisesti istuen naisen viereen. ”Pakkohan meidän on. Eelin takia,” Milva sanoi katsoen edelleen sormuksiaan. ”Mää oon pahoillani, siitä mitä mää sanoin,” Moto sanoi. ”Mä en usko enää, että me voidaan enää sopia,” Milva sanoi haikeana. ”Mitä sää tarkotat?” Moto sanoi ja katsoi vaimoaan. ”Tää kuvio menee aina samalla tavalla. Me sovitaan tapellaan ja sovitaan ja tapellaan. Mää en jaksa enää. Enkä ihmettele yhtään, että myös Eeli on mieluummin puhunut Minnille kuin meille kahdelle. Se lapsi kärsii eniten ja oikeestaan ihan hyvä, ettei meillä ole toista lasta,” Milva sanoi. ”Milva! Mää en halua erota susta. Mää rakastan sua,” Moto sanoi nousten polvilleen sängylle ja yrittäen saada naiseen katsekontaktia. ”Määkin rakastan sua, mutta riittääkö se, kun tapellaan koko ajan,” Milva sanoi. ”Mää lähden vaikka sun kaa terapiaan, jos vain saan olla sun kanssa,” Moto sanoi. ”Mää en tarvi terapiaa, vaan ymmärtävän miehen,” Milva sanoi siirtäen hiuksiaan kasvoiltaan. ”Mää oon ymmärtävä,” Moto sanoi, saaden naisen pyörittämään päätään. ”Ymmärtäväinen mies ei loukkais toista noin törkeällä tavalla, kun sää loukkasit mua,” Milva sanoi lähtien itkien vessaan. Moto istui sängylle ja hieroi leukaansa. ”Mitä mää oon tehnyt?” Moto ajatteli ja painoi kasvonsa käsiinsä.
 
 




Pellolla Minni ja kumppanit olivat kävelleet ison jyrkänteen laidalle. Vinski kurkki varovaisesti alas. ”Ei Eeli sinne olis mennyt,” Turbo totesi. ”Ei, mutta on se hyvä tarkistaa,” Vinski sanoi. Toinen portue pyöri pellon päällä, kun toinen käveli jyrkänteen reunaa pitkin. He olivat selvästi saaneet useamman vainun Eelistä ja kävivät aina Minnin luona hakemassa uutta hajua. Yht’äkkiä toinen portue sai kovan vainun ja käveli nopeammin jyrkänteen reunaa pitkin. Hän pyöri pienesti ympäri, koska haju oli todella voimakas. Hän kävi makaamaan ja haisteli jyrkänteen reunalta alas. ”Niisk,” kuului alempaa ja portue nousi seisomaan. Portue oli innoissaan saavutuksestaan ja alkoi haukkua todella voimakkaasti. ”Voi ei portue, mutta Minni lupas,” Eeli sanoi hiljaa. Haukunta sai kaikkien huomiot alempaa rinnettä. ”Mennään,” Minni sanoi ja porukka lähti juoksemaan kohti portuetta. He saapuivat koiran luokse. ”Missä poika?” Minni kysyi ja koira vinkui ja hyppi paikallaan. ”Voi luoja. Minni katso!” Santtu sanoi ja katsoi jyrkänteen reunalta alas. ”EELI!” Minni huusi pienelle pojalle, joka oli tippunut jyrkänteeltä, pienen tasanteen päälle ja piteli oikeaa jalkaansa. ”Minni AUTA!” poika huusi. ”ÄLÄ HUOLI, KYLLÄ ME SUT YLÖS SAADAAN. Menkää joku hakeen auto, siellä on köyttä,” Minni sanoi. Miihkali otti auto avaimet naiselta ja juoksi rinteen alas auton luokse. ”MINNI MUA PELOTTAA!” Eeli huusi itkuisena. ”EELI EI HÄTÄÄ! OO VAAN LIIKKUMATTA!” Minni huusi ja katsoi josko Miihkali jo tulisi. ”JOO NIIN OONKIN. JOKAINEN LIIKAHDUS MURENTAA REUNAA,” Eeli huusi. Poika oli kalpea ja hieman sinertävä. Pian Miihkali saapui auton kanssa heidän luokseen. ”Laskekaa mut alas,” Minni sanoi ja nosti köyden lavan päältä. ”Miksei joku meistä?” Vinski kysyi näyttäen itseään sekä Turboa ja Miihkalia. ”Joo ihan, kun jaksettais jotain teitä kannatella,” Minni sanoi. ”Sitä paitsi Eeliä pelottaa jo tarpeeks ja pyytää Minniltä apua,” Anni sanoi. Lopulta jätkät nyökkäilivät päätökselle ja Turbo alkoi solmia narua Minnin lanteille. ”Oot sit varovainen, sulla on pieni poika kotona,” Turbo sanoi kiusoitellen. ”EN putoo jos pidätte kiinni,” Minni sanoi ja suuteli miestään. ”Valmiina?” Minni sanoi. He kiinnittivät köyden varuiksi autoon, mutta olivat he Marsin prätkähiiriä. Muutaman kilon rautaa nostaneita, mutta ikinä ei voinut tietää mitä tapahtuisi. Minni pääsi Eeli luokse. ”Älä astu siihen se murenee muuten,” Eeli sanoi ja osoitti Minnin alla olevaa tasannetta. ”Anna käsi niin mennään ylös,” Minni sanoi, mennen lähemmäs Eeliä ja ojentaen käden tälle. Eeli nojautui varovaisesti Minniä kohden, mutta veti itsensä nopeasti takaisin, kun tasanne rasahti kova äänisesti. Minni ei aikaillut vaan nappasi nopeasti pojan syliinsä, ennen kuin tasanne olisi murtunut kokonaan pojan alta. Eeli piteli Minnistä tiukasti kiinni. ”VETÄKÄÄ MEIDÄT YLÖS” Minni huusi. Hetkeä myöhemmin Eeli istui lava-auton lavalla kiedottuna huopaan. ”Minkä takia sää menit jyrkänteen reunalle?” Minni kysyi ja istui pojan viereen. ”En, en mää sitä tahalleen Minni tehnyt. Mää näin yhden joutsenen, joka ei päässyt ystäviensä matkaan. Juoksin sen luokse ja kompastui johonkin. Sitten se lintu lensi nopeasti mun yli ja pelästyin sitä niin, että menin liian lähelle reunaa. MUTTA MÄÄ EN OIKEESTI HUOMANNU! Ethän oo vihanen,” Eeli selitti surkeana. ”Voi kulta, en tietenkään. Kaikki vaan pelästyi tosi paljon, kun eivät tienneet missä sää olit,” Minni sanoi ja silitti pojan hiuksia. Anni tutki pojan jalan, jota hän oli valittanut, mutta totesi sen vain venähtäneeksi. ”Lähdetään, saat sitten syötävää ja kaakaota,” Minni sanoi ja nosti pojan auton sisälle, koska pelkäsi edelleen Marien koiria. Takaisin talolle päästyään Milva ja Moto olivat huojentuneita saadessaan pojan takaisin kotiin. He söivät ja tekivät Eelille lupaamaansa kaakaon, jonka jälkeen oli valmiita nukkumaan. Milva siirsi peittonsa ja tyynynsä pojan huoneeseen. ”Miks, et nuku iskän kanssa?” Eeli kysyi. ”Koska haluan olla nyt lähellä sinua,” Milva sanoi ja suukotti pojan otsaa.
Seuraavana aamuna Milva seisoi teekupin kanssa laiturilla ja katseli aamuaurinkoa. ”Hei,” Minni sanoi ja käveli varovaisesti naisen luokse. ”Hei” Milva vastasi haikeana. ”Mites näin aikasin jo hereillä,” hän jatkoi ja katsoi mustahiuksista ystäväänsä. ”Miksköhän, isä kääntää kylkee ja vauva huutaa kurkku suorana ruokaa,” Minni sanoi saaden ruskean hiiren naurahtamaan. ”Sain mää siltä hymyn palkaks,” hän jatkoi. ”Mites te? Saitteko sovittua?” Minni kysyi. Milvan syvä huokaisu sai jo Minnille tarkan vastauksen heidän tilanteestaan. ”Mää luulen, että tästä ei tuu enää mitään,” Milva sanoi. ”Miten niin?” Minni kysyi. ”Ei tästä tuu vaan mitään. Aina kun saadan sovittua niin seuraavana päivänä odottaa uus riita. Mää uskon vahvasti siihen, että me erotaan,” Milva sanoi pyyhkäisten nenäänsä. ”EROOKS SÄÄ JA ISKÄ?” Eeli huusi laiturin päässä. ”Eeli?” Milva sanoi hiljaa. ”SÄÄÄ OOT IHAN TYHMÄ!” Eeli huusi ja lähti takaisin talolle. Milva ei pystynyt pidättämään itkuaan. Ruskeat posket kostuivat kyynelistä. Minni yritti rohkaista ystäväänsä. Eeli oli juossut sisälle, jossa myös jätkät keräilivät itseään. Poika vauva oli uudelleen herännyt ja Marie taasen oli herättänyt Turbon, joka piti paljaan rintakehänsä päällä nytten tyytyväistä tuhisijaa. Kumpikin istui vetelästi ja haukottelivat vuorotellen. ”Huomenta,” Anni sanoi ja kurkki kaiteen yli. ”Huomenta,” miehet sanoivat, kunnes havahtuivat liukuovien aukeamiseen. ”TE OOTTE IHAN TYHMIÄ!” Eeli sanoi pysähtyen isänsä eteen ja huitaisten tätä, jatkaen sitten matkaansa kohti yläkertaa. Turbo ja Moto katsoi hämmentyneenä toisiaan. Moto katsoi suuntaan, josta poika oli tullut ja näki laiturilla liikettä. ”Kannattaisi, ehkä selvittää asia ennen, kuin on liian myöhästä,” Turbo sanoi saaden Motoon liikettä. Milva pyyhki kyyneliään, yrittäen koota ajatuksiaan. Minni katsoi laiturin päähän, jossa harmaa jättiläinen seisoi. ”Kannattais puhuu tää loppuun nyt,” Minni sanoi ja käveli Motoa kohden. ”Eelin takia,” hän kuiskasi ja silitti tämän hauista kävellen takaisin talolle. Moto käveli Milvan luokse, joka nojasi kaiteeseen. ”Meidän pitää selvittää tää,” Moto sanoi. ”Niin pitää,” Milva sanoi. ”Näiks sää Eelin?” hän jatkoi. ”Joo ja sain tuntea sen nahoissani, kuinka mää oon oikeesti loukannut sua,” Moto sanoi. ”Tässä ei vaan oo enää pelkästään siitä kysymys. Musta tuntuu, että aina kun ehdotan jotain tai haluan tehdä, jotain se on susta jotenkin huvittavaa ja sitten kumminkin kiellät sen. Mää tunnen olevan vankina omassa kodissani,” Milva selitti. ”Mää oon pohtinut samaa asiaa. Ja joo oot oikeessa mää yritän olla sun muuri, vaikka mitään ei sattuiskaan. Kaiketi se johtuu siitä, että en saanut sun tietää odottavan Eeliä ja sit sut kidnapattiin,” Moto sanoi. ”Ei se silti oikeuta sua vangitsemasta mua kotiin. Ja ymmärrän, että sua pelottaa. Mutta entä se, kun sovitaan tää niin huomenna odottaa uus riita,” Milva sanoi kääntyen Moto eteen. ”Mää ehdotan, että sovitaan tämä pois alta ja seuraavalla kerralla ajatellaan enemmän tai mietitään sitä toista eli tässä tapauksessa minä sinua. Koska mää rakastan sua oikeesti ja haluan lapsia sun kanssa, mutta se pelko viime kerrasta on niin vahva, että en ajattele mitään muuta ja se purkautuu nauramisena. Mitä mää en tarkota. Sää ja Eeli ootte mulle tärkeintä koko Marsissa,” Moto sanoi ja otti naisen olkapäistä kiinni. ”Sääkin oot mulle tärkeä. Mää rakastan sua,” Milva sanoi ja kietoi kätensä miehen kaulalle. Moto painoi otsansa naisen otsaa vasten. ”Mää oikeesti haluan sun kanssa lisää lapsia. Annakko mulle anteeks, aikasemman käytöksen,” hän sanoi. ”Annan,” Milva sanoi. ”Ja eiks se mee niin, että mää oon yleensä ollut se lasten haluaja ja sää oot tullut vaan, mmm mm,” Moto sanoi, kun Milva suuteli häntä tiukasti. ”Meillä taitaa olla anteeks pyynnön velka erälle paljon kokeneelle,” Milva sanoi ja lähti kohti taloa. Moto nappasi naisen kainaloonsa. ”Tiekkö? Voisin tehdä lapsen jo, vaikka heti,” Moto sanoi. ”Ai, että sovinto seksi korvattais lapsen teolla?” Milva kysyi. ”Eiiii kuulosta hyvältä. Entä jos, ensin olis sovinto ja sitten lapsen teko,” Moto sanoi saaden naisen nauramaan. ”Senkin pervo,” Milva sanoi ja iski miestä vatsalihaksiin, ennen liukuoven avaamista. Turbo oli edelleen löhö asennossa sohvalla pitäen jalkojaan sohvapöydällä. Jalkojen päällä oli hymyilevä hiiri vauva, jolle isällisesti ilmeili. Minni istui Turbon vieressä hymyillen kaksikolle. ”Hei, noo joko ero on pysyvä?” Minni kysyi. ”Eiii, kyllä me vie pyritään kokeilemaan,” Milva sanoi hymyillen Moton kainalossa. ”Hyvä,” Minni sanoi, kun rasahdus parvelta sai hänen huomionsa. ”Ja joltain tarvis varmaan pyytää, myös anteeksi,” hän jatkoi. ”Sitä me tultiinkin tekemään,” Moto sanoi. ”Olispa vie jokin millä me voitais kiittää häntä, että on jaksanut meidän riitelyä ja ettei jatkossakaan taritse,” Milva pohti. ”Mulla, mulla saattais olla idea teille,” Turbo sanoi sohvalta. ’’KOP, KOP’’ ”Eeli,” Milva sanoi hiljaa. Poika istui selkä heihin päin silittäen nalleensa. ”Voidaanko me puhua?” Moto kysyi, kun he istuivat pojan viereen. ”EI! Te aiotte erota,” Eeli sanoi. ”Voi kulta. Ei me aiota,” Milva sanoi ja silitti poikansa hiuksia. ”No ainakin te tappelette jatkuvasti,” Eeli sanoi heittäen nallensa pois sylistään. ”Me juteltiin äidin kanssa ja luvattii jo toisillemme, että mietimme, miten sanoisimme toisillemme, jos tappelisimme,” Moto selitti. ”Ja lupasimme, että emme tappele enää, ellei ole ihan pakko,” Milva sanoi, saaden Motolta nyökkäyksen. ”Lupaatteko?” Eeli kysyi. ”Lupaamme,” Milvan ja Moton sanoessa melkein yhtä aikaa. ”Ja, kun me ollaan satutettu sua meidän tappelemisella, niin haluaisimme vähän viettää aikaa kanssasi,” Milva sanoi. ”Ai millä?” Eeli kysyi. ”Me mentäis Sunnuntaina kaupungilla aukaistuun tivoliin,” Moto sanoi. ”OIKEESTI?” Eeli kysyi innoistuneena. ”Kyllä!” Milva vastasi. ”Tuleeks Minni tai Turbo tai Rontti tai joku meidän kaa,” hän kysyi henkeä vetämättä. ”Ei tule. Me mennään keskenämme,” Milva sanoi. ”AAA AAAAaaa,” poika lähti huutaen juoksemaan kohti alakertaa. ”MINNNIIIIII!” hän huusi. ”No mitä?” Minni sanoi napaten pojan syliinsä. ”Me mennäään tivoliiin sunnuntaina,” Eeli sanoi innoissaan. ”No sulla on oikee juhla viikonloppu. Ensin lauantaina mun äidin synttärit ja sitten sunnuntaina tivoliin,” Minni sanoi. ”Mää syön lauantaina vähän herkkuja, jotta voin sitten sunnuntaina syödä paljon herkkuja,” Eeli sanoi ja nousi Minnin sylistä. HA! MARIEE!” Eeli huusi ja meni takapihalle, jossa Marie oli menossa kohti tallia. ”Hyvää työtä,” Turbo sanoi ja katsoi parvelle, jossa pari nyökkäili. Päivä meni nopeasti eteenpäin. He muun muassa siivosivat tallia, korjasivat autoja, hoitivat eläimiä ja putsasi takapihaa. Milva oli ehdottanut, että he menisivät nais porukalla saunaan. Miehet veivät heidän ideansa ja kostoksi he saivat ottaa myös pojat kylpyyn mukaan.





Minni harjasi hiuksiaan sängyllään. ”Hyvää yötä,” Hyvää yötä,” kuului käytävästä, kun Moto ja Milva toivottivat pojalleen hyvää yötä. Turbo astui vessasta ja katsoi puolisoaan. ”Onneks Moto ja Milva sai sovittua,” hän totesi. ”Niimpä. Rauha maassa,” Minni sanoi ja otti sormuksen sormestaan laittaen sen yöpöydällä olevaan koru kippoon, jossa hänen kaulakorunsa oli. Turbo asetteli pojan peiton paremmin tälle. ”Hyvää yötä pikkunen, nuku hyvin,” hän sanoi suukottaen tämän otsaa hellästi. ”Mun äiti ehdotti muuten tosi outoa juttua,” Minni sanoi. ”Ai mitä?” Turbo sanoi istuen Minnin viereen sängylle parantaen hänen peittoaan. ”Äiti ehdotti, että olisimme täällä vielä seuraavan viikon ja sen samasen viikonloppuna järjestäisimme kastejuhlan pojalle,” Minni sanoi. ”Kastejuhla? Poika on vasta kuukauden,” Turbo sanoi. ”Niin mää tiedän ja sanoin äidille, että ollaan mietitty jo nimiä, mutta ei olla päätetty vielä mitään,” Minni sanoi. ”Et kai sanonu sille mitä ollaan mietitty,” Turbo sanoi asettaen lasinsa yöpöydälle ja nostaen peiton päälleen. ”En tietenkään, mutta olisko se paha asia? Olis kiva, jos pojalla olis jo nimi,” Minni sanoi ja silitti miehen kättä. ”No ei se paha olis,” Turbo sanoi. Hän irroitti myös sormuksensa sormestaan ja ojensi sen Minnille, joka laittoi sen korukippoon. ”Ja mää suostun tekemään kompromissin pojan toisen nimen kanssa,” Minni sanoi. ”Onks se etunimi jo päätetty, entä sukunimi,” Turbo varmensi. ”Etunimi on täydellinen ja totta kai poika saa sun sukunimen,” Minni sanoi. ”Okei. Pidetään ristiäiset seuraavalla viikolla,” Turbo sanoi. ”Oikeesti?” Minni kysyi innoissaan. Turbo nyökkäsi hymyillen puolisolleen. Minni suuteli Turbo intohimoisesti vetäen tämän perässään. ”Mites sun repeymä?” Turbo kysyi. ”Hei, jos mää pystyin juoksemaan tänään, niin enköhän mää sutkin kestä. Sitä paitsi eiköhän viiden kuukauden tauko oo jo ohi,” Minni sanoi. Turbo hymyili tälle ja suuteli intohimoisesti. ”Tekeeköhän Milva ja Motokin tän tänään?” Turbo pohti Minnin kaulaa vasten. ”Ei kiinnosta,” Minni sanoi, sammuttaen valot. 




A/N: Jätän tämän vain tähän. Kommentoikaa  thumbs up 
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Puvitsu

avatar

Viestien lukumäärä : 227
Join date : 02.08.2015
Paikkakunta : oulu

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    To Tammi 19 2017, 21:59

Awws, onneks Moto ja Milva sai sovittua Smile. Nyt jänskätään sitte Turbon ja Minnin pojan nimeä  Razz. Jatka pian, tää on huippu Smile

_________________
"Räjäytetään ovi auki, pannaan kalusto remonttiin ja paiskataan Nuikki päin seinää!"~Vinski
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkämimmi



Viestien lukumäärä : 4839
Join date : 18.01.2015

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    Pe Tammi 20 2017, 08:06

Onneks Moto ja Milva sai sovittua ja nyt vaan venataan ristiäisiä Smile. Jatka pian pliis.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkisfan

avatar

Viestien lukumäärä : 102
Join date : 25.08.2016

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    La Tammi 21 2017, 21:50

Kiitos kiitos. Nyt jatkuuuuuuuuu.... 




Perjantaina Minni oli hävinnyt jonnekkin vauvan kanssa. ”Hei onks Minnistä tietoo?” Anni kysyi. ”Ei ole, jossain se on kun sillä on poikakin mukana,” Turbo sanoi ja vaihtoi kanavaa televisiosta. ”Meidän piti alkaa leipomaan pikkuhiljaa niitä Marien juhlia varten,” Anni sanoi ja istui nojatuoliin veljensä viereen. ”Nooo eiköhän se sieltä tule,” Turbo sanoi. ”Toi oli hyvä ohjelma,” Anni sanoi ja osoitti telkkaria, kun Turbo vaihtoi kanavaa. ”Ei ollut,” hän sanoi. ”Olipas,” Anni sanoi ja hyökkäsi toiseen nojatuoliin veljensä kimppuun. Naurun täyttämä huone sai osakseen, myös muita. ”Hei hei, te teitte tota viimeks lapsina,” Rontti sanoi ja istui sohvalle. ”Turbo on ikuinen lapsi,” Anni sanoi ja siirsi voiton riemuisesti hiuksiaan ja vaihtoi kanavan takaisin. ”Se on totta,” Rontti sanoi ja katsoi Turboa huvittuneena. Samalla heidän huomionsa sai koirien haukunta ulkoa. Porukka siirtyi ulos katsomaan, kuka saapui paikalle. Tuttu valkoinen auto kaarsi omalle paikalleen pihaan. ”Missä sää olit?” Santtu kysyi ja irtaantui korjattavan traktorin kyljestä. ”Mää hain vähän tarvikkeita ja TADAA yhden juhlijan asemalta,” Minni sanoi ja avasi toisen etuoven, josta nousi beigen värinen, musta hiuksinen mies. ”Marcus,” jätkät sanoivat innoissaan ja löivät tälle ylävitoset. ”Hei!” hän sanoi ja otti tavaroitaan takakontista. ”Mitä sää hait?” Milva kysyi. ”Älä töni mua,” Minni sanoi, kun sisaruspari yritti ottaa takakontista samaan aikaan tavaroitaan. ”En mää voi sille mitään, että sulla on niin iso takapuoli,” Marcus sanoi mennen syvemmälle peräkonttiin. ”Anteeks?” Minni kysyi huvittuneena ja nosti itsensä suoraksi. Marcus ei voinut lopettaa nauramista ja sai osakseen sisareltaan suuren avolyönnin takapuolelle. ”AI. Toi sattu,” Marcus sanoi nousten nopeasti myös peräkontista. ”Ite oot paksu peffa,” Minni sanoi ja nosti muovipussillisen tavaraa peräkontista. ”Eiks hyä pyllyisillä miehillä oo enemmän vientiä?” Marcus kysyi katsoen sisarensa perään. ”Mmm miks sää oot sit viel sinkku?” Minni kysyi saaden veljensä hiljaiseksi. ”Mitä sulla siinä on?” Milva kysyi. ”Tänään ohjelmassa on leipomista ja askartelua,” Minni sanoi ja nosti vaaleansinisiä paketti kortteja pussista. ”Mitä me askarrellaan,” Eeli kysyi innoissaan. ”Tehdään ristiäisten kutsukortit ja sitten Marcus pääsee postimieheksi sunnuntaista maanantaihin,” Minni sanoi. ”Kertokaa ees etunimi,” Santtu sanoi anellen. ”Ei me sellaista voida,” Turbo sanoi ja nosti poikansa auton kyydistä. ”Mistä me aloitetaan?” Anni kysyi. ”Aloitetaan leipomisesta, koska on tuotteita mitkä pitää saada kylmään vetäytymään,” Minni sanoi. ”Mennäänkö me pelaamaan?” Vinski kysyi. ”Mennään vaan,” Moto sanoi. Eeli näytti mietteliäältä. ”Mikä hätänä kulta?” Milva kysyi. ”No, kun mää en nyt osaa päättää,” hän sanoi. ”Ai, että minne menet?” Milva jatkoi. ”Niin,” hän sanoi lapsimaisesti huokaisten. ”Mee eka pelaamaan ja sit leivot loppuun meidän kanssa,” Minni sanoi. Tyytyväisenä poika lähti kohti tallia. ”Ookko muuten nähnyt tätejä?” Marcus kysyi hiljaa Minniltä tämän olan takaa. ”EIII VOI OLLA! MARCUS!” kuului naisten ääni ennen, kuin Minni ehti vastata mitään. Marcus ummisti tiukasti silmänsä kiinni ja toivoi sen olevan pahaa unta. ”Joo olen. Pidä hauskaa!” Minni sanoi ja poistui nopeasti talon sisälle poikansa kanssa.
Sisällä Minni laski muovipussin käsistään. ”Mitäs meidän pitäisi tänään tehdä?” Anni kysyi. ”Niin ja aloitetaanko askartelulla, vai leivonnalla?” Santtu kysyi. ”Aloitetaan leivonnalla, koska meillä on paljon tuotteita mitä meidän pitää saada kylmään,” Minni sanoi. ”Mitäs kaikkee syötävää meillä on?” Milva kysyi. ”Meidän pitää tehdä kakku ja sitten on pari suolaista piirakkaa sekä mini pizza palojen taikina pitäisi tänään tehdä,” Minni selitti ja nappasi tuotteita vuorotellen kaapista. ”Aika paljon suolaista ruokaa. Onko meillä jotain makeaa tarjottavaa vielä?” Milva kysyi. ”Oih Minni katso mitä mää löysin,” Marie sanoi saapuen yläkerrasta olohuoneeseen, ennen kuin Minni ehti vastata ystävälleen. Tytöt katsahtivat toisiaan ja laskivat tavarat käsistään, mennen Marien perässä olohuoneeseen. Mariella oli käsissään musta pukupussi. ”Mitä sulla siinä on?” Minni kysyi. ”Täällä on sun ja Marcuksen päällä ollut ristiäismekko ja nauhat,” Marie sanoi ja kaivoi pussista kirkkaan punaisen marsilaisen pitsinen ristiäismekon ja kaksi nauhaa. Toinen nauha oli hennon vaaleanpunainen ja toinen hennon vaaleansininen. Mekossa oli, myös kultaisia yksityiskohtia. ”Oih se on kaunis,” Minni sanoi ja hypisteli mekon helmaa. ”Sopii tosi hyvin teidän pojalle,” Santtu sanoi ja katsoi hyvin erilaista kastemekkoa, mihin oli maassa tottunut. ”Näytetään se vielä illemmalla Turbolle ja sitten loppu ajan juhlien asu,” Minni sanoi ja auttoi äitiään laittamaan puvun takaisin pussiin. ”Onks sille joku söpö asu?” Anni kysyi. ”On. Mää kävin kaupungilla tänään ja löysin pojalle äidin juhliin asun ja sitten hänen omiin juhliin asun. Ostin kyllä mulle ja Turbollekkin juhla-asut ritiäisiin,” Minni sanoi. ”Se on hyvä, kun tietää miehensä koon niin sit voi vaan mennä ja ostaa,” Milva sanoi. ”Ja kaikkein parasta on, että meidän asut sopii yhteen,” Minni sanoi. ”Oikeesti?” Anni kysyi. ”Joo,” hän hihkui ja lähti takaisin keittiöön. ”Niin sää kysyit Milva onks muita makeita ruokia. Mää ajattelin, että jos täytekakun kanssa tekis, jonkun maustekakun tai makean marjapiirakan. Koska sitten, meillä on vielä keksejä, vaahtokarkkeja ja kaikkee muuta pientä naposteltavaa,” Minni kertoi. ”Se maustekakku vois olla hyvä, jos tekee ihan tavallisen siihen ja laittaa sekaan esimerkiksi marjaa,” Milva sanoi aaden kaikki nyökkäilemään hyväksyvästi. ”Aika paljon syötävää,” Santtu tuumi. ”Joo, mutta on tänne tulossakin väkeä. Sukulaisia ja äidin hyviä lapsuuden ystäviä, sekä entisiä työkavereita tulee paikalle,” Minni jatkoi. ”Aaa no sitten. Tehdäänkö ne pizza palat kiviuunissa?” maan nainen kysyi. ”Joo, mutta tehdään taikina valmiiksi tänään,” Minni sanoi. ”Minni!” Marie huuteli. ”Joo!” hän huusi takaovelle päin. ”Mää lähden talille ja siitä koirien kanssa pellolle, soittakaa jos tarvitsette apua,” Marie huusi. ”Joo eiköhän me pärjätä tää päivä,” Minni huusi. ”Perkeleen uuni,” Minni sanoi ja yritti säätää vanhaa uunia päälle. ”Ja me pärjätään ilman Marieta,” Milva sanoi naureskellen. ”Tää uuni on niin vanha, että se välillä temppuilee,” Minni sanoi ja sai viimein uunin päälle. ”Mikä siinä sitten on?” Santtu kysyi. ”Joku kosketus häiriö, että napit ei väännä vastuksia päälle,” Minni selitti ja kaivoi ohjekirjan kaapista. ”Äitis tarvis jo kokonaan uuden uunin,” Milva totesi. ”Niin tarvis,” Minni sanoi. Hieman myöhemmin Eeli tuli myös auttamaan ja saivat kaiken yhteisvoimin tehtyä. Hetkeä myöhemmin myös jätkät tulivat sisälle. ”Oih mikä tuoksu,” he sanoivat ja kävelivät keittiöön. Turbo nappasi hereillä olevan pikku miehensä syliinsä. Hän käänsi tämän vatsalleen kädelleen ja kurkisti vaippaan. ”Jaahas,” Turbo sanoi ja teki hienon kunniakierroksen keittiöstä, yläkertaan. Kaikki oli lopulta, siivousta myöden valmista ja he parkkeerasivat olohuoneeseen hengähtämään. Minni näytti askartelu tarvikkeet tytöille, joilta ideoita ei puuttunut. Turbokin saapui tyytyväisen pienokaisen kanssa takaisin alakertaan. Hän ojensi hymyilevän pienokaisen äidilleen, joka hetken päästä alkoi tyytyväisenä syömään. ”Oiii, täällä on vähän koristeluakin sun äidin juhliin,” Milva sanoi ja kaivoi esiin koriste nauhaa, jossa luki ’’Paljon Onnea!’’ ”Joo, kyse on kumminkin ulkojuhlista, niin ajattelin laittaa sen talon terassin yläreunaan,” Minni selitti. ”Aiotaanko me käyttää niitä ulkosoihtuja?” Marcus kysyi sisarensa vierestä sohvalla. ”Kyllä se olis hyvä idea. Ne tuo illasta kumminkin sitä tunnelmaa,” Minni sanoi.  ”Onks meillä musiikkia?” Moto kysyi. ”On,” Minni vastasi. ”Onko?” Marcus kysyi hämmästyneenä. ”Joo joo. Soitin jo aikoja sitten kylän herrasmiehille, jotka on tunnettuja kantrimusiikistaan ja pyysin heitä esiintymään,” Minni kertoi. ”Jonkinlainen lava pitää varmaan rakentaa,” Turbo sanoi. ”Äidillä on sellasia lavapaloja noin 30cm korkeita, niin niitä voi käyttää,” Marcus sanoi. ”Ja jos niitä ei oo, niin tekee vaan vanerista sellaisen kovan alustan, että siinä on hyvä soittaa musiikkia,” Minni sanoi vielä veljensä perään ja tarkistaen liinan alle poikaa. ”Missä vaiheessa sää oot kaiken ehtinyt hoitamaan?” Milva kysyi. ”Äitiyslomalla ehtii kaiken näköistä,” Minni sanoi. ”Anna poika mulle,” Marcus sanoi yht’äkkiä vaihtaen puheen aihettaan. ”Poika syö nyt,” Minni sanoi ja mulkaisi veljeään. ”Mää oon nähny hänet kerran. Anna!” hän tivasi ja tarttui Minnin kädestä. ”Sää käyttäydyt pahemmin, kuin kuus vuotias. Poika syö nyt! Saat sen jälkeen,” Minni sanoi ja irroitti kätensä miehen otteesta. ”Mää oon kuus vuotias,” Eeli sanoi ja keskeytti väritys puuhansa. ”Niin oot ja osaat käyttäytyy paremmin, kuin Marcus,” Minni sanoi kehuvasti. ”Missä sää Marcus muuten nukut?” Milva kysyi, kun kaikki huoneet olivat täynnä. ”Nukun Annin vieressä,” hän sanoi. ”Niin varmaan,” Minni sanoi naureskellen. ”Ei vais, nukun omassa huoneessani Eelin kanssa, patjalla,” Marcus sanoi. ”Patjalla?” Milva kysyi. ”Se on tosi paksu patja, ei mikään semmonen ohut,” Marcus sanoi. ”Aaaa,” Milva sanoi, kaikkien nauraessa tyytyväisenä. Minni nosti pojan liinan alta ja asetti jalkojensa päälle, puhdistaakseen hieman hänen suutaan. Minni ojensi pojan veljelleen, joka hymyili tälle lämpimästi. ”Röyhtäytä hänet,” Minni sanoi. ”En mää osaa,” Marcus sanoi. ”Nosta poika olalle ja hiero kevyesti selkää,” Turbo sanoi ja kaappasi Minnin kainaloonsa. ”Eikö pepusta saa kevyesti taputtaa,” Marcus kysyi, kun pieni häntä kietoutui hänen sormensa ympärille. ”Saa, mutta poika puklauttaa helpommin, jos takapuolesta taputtaa,” Minni sanoi. Kaiken varalta hän laittoi veljensä olkapäälle liinan, ettei hänen paitansa likaantuisi. ”Onks meillä muuta tekemistä vielä, kuin kortit?” Milva kysyi. ”Me voitais siivota toi etupiha, valmiiksi ja jätkät vois kattoo sen lavan. Sitten illalla voitas mennä saunaan,” Minni sanoi. ”Kuulostaa suunnitelmalta,” Vinski totesi. ”Au au au, kuules nyt pikkunen. Ei sitä häntää noin käytetä,” Marcus sanoi ja yritti irroittaa pikkuista sormestaan. ”Aloitetaanko?” Minni kysyi. ”Joo,” porukka sanoi nyökytellen. Minni pyysi Marcusta laittamaan pojan takapihalle nukkumaan rattaisiinsa ja lähteä näyttämään jätkille missä lavapalat on. Ronttia hän pyysi hakemaan työkalupakin Marien komerosta. Tytöt jäivät olohuoneeseen askartelemaan, kun Eeli taas halusi olla avuksi isälleen. Hetkeä myöhemmin, he saivat kortit valmiiksi. ”Ei niitä montaa oo, mutta tärkeimmille,” Milva sanoi. ”Niimpä ja nyt, kun olemme kaikki täällä niin, sukulaiset kutsutaan enää. Harmi sinänsä, että te ette tunne kuin yhden tätinne,” Minni sanoi ja katsoi haikeana Annia. ”Niin, mutta hänetkin ollaan nähty kerran. Mutta alku sekin ja mää uskon, että Turbollekkin on tärkeintä, että hyvät ystävät ovat läsnä,” Anni sanoi. ”Oletteko jo päättäneet kummit?” Santtu kysyi. ”Joo ollaan. Marsissa on tapana, että tulevat kummit yllätetään, myös. Eli vasta kastejuhlassa saadaan tietää, ketkä kummit on,” Minni selitti. ”Mitä jos tuleva kummi ei suostu tähän rooliin,” Santtu kysyi. ”Sitä varten vanhemmilla pitää olla varasuunnitelma eli pari ylimääräistä kummi ehdokasta,” Minni selitti. ”Onneks täällä oppii joka päivä uutta,” Santtu totesi. ”Hei kulta,” Turbo tuli sisälle pyyhkien käsiään valkoiseen liinaan. ”Mitä te ootte tehnyt?” Milva kysyi. ”Jouduttiin lisää lavojen väliin öljyä, kun ne oli aika jumissa. Laitatteko te saunan päälle? Meillä menee hetki vielä,” Turbo selitti. ”Joo voidaan laittaa,” Minni sanoi. ”Kiitti muru oot paras,” Turbo sanoi ja palasi takaisin ulos. ”Mennäänkö uimaan tänään?” Milva kysyi. ”Eihän meillä ole uikkareita,” Minni sanoi hymyillen ja kasaten kortit yhteen nippuun. ”Naku-uinnille vaan. Naisiahan tässä kaikki ollaan,” hän sanoi nojautuen istuimen selkänojaan. ”Vois tulla ylimääräistä huomiota,” Anni sanoi. ”No mitä sitten, jos pällistelevät niin saavat liittyä seuraan. Ne on nähnyt alastoman naisen ja me ollaan nähty alastomia miehiä. Joten?” Milva sanoi. ”Ehkä me voidaan mennä uimaan, kun rouva on noin innoissaan. ”Jeeei,” Milva sanoi ja taputti käsiään yhteen.
 
 
Illalla, myös Marie saapui takaisin ja halasi poikaansa tiukasti. Sauna ja uimareissu menivät hyvin ilman ylimääräisiä silmäpareja. Marie valmisteli porukalle iltapalaa ja sai Minnin apu käsikseen. ”Saanko auttaa vuorostani ensi viikolla, pienokaisen juhlia varten jotenkin?” Marie kysyi, kun Minni nosti astioita kuivumaan niille tarkoitettuun telineeseen. ”Toki. Kaikessa muussa paitsi kakussa,” Minni sanoi. ”Sen olisin juuri halunnut tehdä,” Marie sanoi ja nojasi pöytään. ”Älä luulekkaan, että olisit saanut tietää pojan nimen sillä tavalla,” Minni sanoi ja nosti puuro kulhon tälle. ”No olisin voinut,” Marie sanoi. ”Kakku on jo tilattu leipomosta ja Turbo käy sen sunnuntai aamuna hakemassa. Maanantaina menemme läheiseen kirkkoon, puhumaan kirkko herran kanssa, että tulisko hän kastamaan pojan,” Minni sanoi. Marie nyökytteli ja kutsui kaikki syömään. Kaikki söivät hyvällä omalla tunnolla iltapalansa ja painuivat pehkuihin.
          Seuraavana päivänä koko talossa oli kuhinaa. Jätkät valmistelivat ulkona paikkoja valmiiksi ja siirsivät autot enemmän talon viereen. Tytöt koristelivat kakun loppuun ja valmistelivat pizza palat. Kolmen aikaan päivällä kaikki olivat valmiina, ottamaan vieraita vastaan. Minni laittoi Marieta valmiiksi juhlakuntoon, kihartamalla hänen hiuksiaan. ”Minni ei teidän olis näin paljon vaivaa tarvinnut nähdä,” Marie sanoi vaivaantuneena. ”Älä höpötä. Susta tulee kaunis ja tänään juhlitaan sua,” Minni sanoi kumartuen Marien olkapäätä vasten ja katsoen heitä meikkipöydän peilistä. Marie hymyili tyttärelleen ja silitti kädellä tämän poskea. Viimeisiä silauksia vaille valmista ja he lähtivät kohti alakertaa. Minni antoi tilaa äidilleen, joka astui ekana ulko-ovesta ulos. ”PALJON ONNEA MARIE!” kaikki huusivat yhteen ääneen. Marie laittoi kätensä suulleen ja hymyili kyynel silmäkulmassa, kun Minni otti hänet kainaloonsa. ”Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan, paljon onneaaa Marie. Paljon onnea vaan,” kaikki lauloivat ja taputtivat lopuksi käsiään yhteen. Marie halasi tiukasti tytärtään ja siirtyi onnittelevien ystäviensä ja sukulaistensa seuraan. Minni oli tyytynyt ystäviensä seuraan ja erityisesti Turbon. Jossain vaiheessa he hajaantuivat ja Minni ja Turbo esitteli Marien lapsuuden ystäville poikaansa. ”Voi kun hän on suloinen, niin sinä olet,” yksi ystävistä sanoi ja heilutteli tämän pikkuista kättä. Ilta sujui mallikkaasti ja illan tullen jätkät sytyttivät ulkolyhdyt. ”Saanen huomionne kaikki,” Minni huusi portailta. Porukka hiljeni ja kääntyi Minniin päin. Marie oli väkijoukon keskellä ja sai osakseen huomioita. ”Kuten kaikki tietää ja nyt ainakin saavat tietää, niin minä ja Marcus ollaan oltu paljon poissa äidin elämästä. Ja sen pohjalta me halutaan antaa äidille erityinen lahja, sen pohjalta,” Minni aloitti. ”Ja kiitoksena siitä, ettei me olla Minnin kanssa oltu mitään helpoimpia lapsia,” Marcus jatkoi. ”Tää on äiti sulle,” Minni sanoi ja käveli mustaan verhoillun laatikon eteen. Marie käveli lapsiensa luokse ja sai Minniltä ’’luvan’’ ottaa mustan verhon pois paketin päältä. ”Ei voi olla,” Marie sanoi, kun verhon alta paljastui uusi uuni. Marie halasi lapsiaan tiukasti. Uunin päällä oli vielä lahjakortti kaupungissa olevaan sisustusliikkeeseen. ”Se on veljeltäs ja meidän porukalta,” Minni sanoi, kun Marie huokaili summan suuruutta. ”Kiitos ja kiitos kaikille minua muistaneille,” Marie sanoi. ”Ja nyt on aika juhlia ja kunnolla,” Minni sanoi ja antoi huomion lavalle nouseelle kantri bändille. ”Kiitos. Nää on ollut parhaat synttärit moneen vuoteen,” Marie kuiskasi Minnille ja halasi tiukasti. ”Ei kestä sää oot ansainnut nää,” Minni sanoi ja vei äitinsä tanssimaan. Juhlat jatkuivat myöhään iltaan. Myös marsilaiset sankarimme pääsivät tanssimaan puolisoidensa kanssa. ”Me tanssittiin viimeks niissä ylennystilaisuuden juhlissa,” Turbo sanoi ja katsoi puolisoaan. ”Niin ja seuraavat tanssit ovat varmasti vuoden päästä,” Minni sanoi saaden Turbon nauramaan ääneen. ”Toi on niin totta,” Turbo sanoi ja pyöräytti Minniä ilmassa. Takaisin maahan päästyä, hän huomasi puiden lomassa, aidan edessä seisovan naisen, joka katseli taivaalle. ”Sopiiko, että mää tulen kohta takaisin?” Minni kysyi ja irtaantui Turbosta. ”Sopii aivan loistavasti. Uuu en olekkaan saanut vahvan miehen tanssitusta hetkeen,” Ester sanoi ja veti Turbon perässään, saaden Minnin nauramaan. Minni käveli aidan vierelle ja yllättyi nähdessään äitinsä. ”Äiti?” hän kysyi varovaisesti. ”Ai hei. En huomannut sinua,” Marie sanoi ja pyyhkäisi kyyneleen poskeltaan. ”Heii! Mikä on?” hän kysyi, kun näki äitinsä itkevän. ”Olisin vain toivonut, ettei sun isäs olis jättänyt mua,” Marie sanoi ja pyyhki kyyneliään. ”Ei isä sua tarkotuksella jättänyt,” Minni sanoi silittäen äitinsä selkää. ”Tiedän, mutta olen niin yksin,” Marie sanoi purskahtaen kunnolla itkuun. ”Voi äiti, onhan sulla meidät, sun tuleva vävy ja tulevat lapsenlapset. Isä rakasti sua ja rakastais edelleen. Joten on meidän tehtävämme vaalia, ettei häntä unohdeta,” Minni sanoi ja käänsi äitinsä eteensä seisomaan ja pidellen tämän olkapäistä kiinni. Marie hymyili kyynelten alta tyttärelleen, sillä tiesi tämän olevan oikeassa. ”Juhlitaanko me nuorta 50-vuotiasta vielä vai murehdimmeko täällä?” Minni kysyi. ”Juhlitaan,” Marie sanoi ja vei tyttärensä käsipuolessa takaisin juhlapaikalle. Loppu ilta sujui ilman murheita ja viimeiset vieraat lähtivät ennen puolta yötä.
            Minni oli tehnyt iltahommansa ja käveli äitinsä huoneen taakse. Hän koputti ovea ja astui varovaisesti sisään huoneeseen. ”Ai hei kulta,” Marie sanoi, kun Minni astui huoneeseen sisälle. ”Hei,” Minni sanoi. ”No onko kaikki hyvin?” Marie kysyi, kun Minni istui hänen viereensä sängylle. ”Mää keskustelin Turbon kanssa ja tulin tulokseen, jonka hänkin hyväksyi, niin haluan nukkua tämän yön sinun kanssasi,” Minni sanoi ja katsoi kirjaa lukevaa äitiään. ”Haluat nukkua minun kanssani,” Marie kysyi hyväntuulisena. ”Joo,” Minni sanoi ja kaivautui peiton alle äitinsä viereen. ”Voi äidin pieni tyttö,” Marie sanoi ja silitti tyttärensä hiuksia. ”Mää nauran, jos Marcuskin tulee vielä tänne,” Minni sanoi ja kaivautui enemmän peiton alle. Samalla ovi aukesi ja beigen värinen hiirimies sai osakseen vain suuret naurut. ”Mitä?” Marcus kysyi hämmentyneenä. ”Tuliks sääkin mun viereen nukkumaan?” Marie kysyi. ”En mää uskalla, kun Minni potkii mua kumminkin,” Marcus sanoi ja meni isolle vaatekaapille. ”Mitä sää kultaseni haet?” Marie kysyi, kun hiirimies selvästi etsi jotain. ”Pyyhettä, käyn vielä yö uinnilla,” Marcus sanoi ja näytti pyyhettä äidilleen. ”Hyvää yötä,” Marie toivotti. ”Hyvää yötä,” Marcus sanoi ja suukotti äitinsä otsaa ennen, kuin lähti pois huoneesta. ”Eiks Marcus harrastanut lapsenakin yö uinteja?” Minni kysyi unisena peiton alla. ”Harrasti. Hän saa kuulemma helpommin unta, kun rauhoittuu kylmässä vedessä,” Marie sanoi. ”No Marcus on hieman erikoinen persoona,” Minni sanoi. ”Te ootte kumpikin,” Marie sanoi. ”Hyvää yötä,” Minni sanoi. ”Hyvää yötä kultaseni,” Marie sanoi.
 
 
Seuraava viikko meni nopeasti ja hieman kiireisenä. Minni ja Turbo kävi paljon kaupungissa, kun Marcus jakoi kutsukortteja toisella puolella Marsia. Minni oli, myös esitellyt Turbolle juhla-asut, joka tuntui olevan todella innoissaan koko juhlasta. Marien talolla kävi kuhina. He valmistelivat ristiäisiä ja porukka löi vetoa mikä pojan nimeksi tulisi. Adam oli soittanut veljelleen ja kysynyt voisivatko he tulla aluksella talolle, koska johtokunta ei tykkäisi siitä, että he olisivat pitkään pois. Turbo oli suostunut tähän ja pyysi, että Adam toisi, myös muita vieraita samalta suunnalta. Minni kiersi kauppakeskusta hakien viimeisiä koristeita. ”Vieläkö on monta asiaa?” Turbo kysyi. ”Ööö muutama juttu vielä ja sitten pitäisi käydä valokuvaus liikkeessä kysymässä kuvaajaa,” Minni sanoi ja katsoi muistilistaansa. ”Käydään, vaikka siellä valokuvaamossa ensin ja mennään sitten kahville katsomaan mitä meitä puuttuu,” Turbo sanoi Minnin korvaan ja suukotti tämän poskea. ”Sopii,” Minni sanoi ja lähti työntämään vaunuja, kohti valokuvaamoa. He saapuivat valokuvaamoon ja katselivat valmiiksi kehyskokoja. ”Hei, kuinka voisin auttaa?” nuori valokuvaaja tyttö kysyi heidän takaa. ”Joo hei! Mää olen Minni ja tässä on mun mieheni Turbo. Me tarvittais valokuvaajaa sunnuntaiksi mun äidin luokse, meidän pojan ristiäisiin,” Minni selitti. ”Hei vain Minni ja Turbo. Minä olen Samantha. Joo katsotaan miten meidän aikataulut menee?” Samantha sanoi ja meni tiskin toiselle puolelle aukaisten kalenterinsa. ”Monelta tarvitsette kuvaajaa ja kuinka pitkäksi aikaa,” Samantha kysyi. ”Itse kaste tilaisuus alkaa 12.00 ja tarvittaisiin, sen jälkeen eli joskus yhden aikaan noin pariksi tunniksi tarvittaisiin kuvaajaa, että saadaan vaan pojasta viralliset ristiäiskuvat ja kiitoskortit,” Minni selitti. ”Okei. Joo mulla on itseasissa vapaa aika yhdestä kolmeen, jos mää käyn niin, tulen mielelläni,” Samantha sanoi. ”Joo käy. Se olis mahtavaa,” Minni sanoi. ”Joo eli täyttäkää tää. Laittakaa teidän nimet ja osoite. Valitkaa myös haluamanne kuvapaketti,” Samantha sanoi ja näytti kynällä kohtia, joita piti täyttää. Minni täytti paperin nopeasti. Samantha kiitti heitä ja he näkisivät sunnuntaina.
Sunnuntai saapui nopeasti. Turbo oli aamusta hakenut kakun leipurilta ja vei sen kylmäkellariin, muiden tarjottavien viereen. Minni syötti yläkerrassa poikaa, jonka jälkeen puki hänelle tämän kastemekon päälle. Hän laittoi sinisen nauhan pojalle ja alkoi valmistella itseään. Poika nukkui heidän sängyllään imien tuttiaan samalla, kun Turbo saapui huoneeseen. "Ohhoi mikä huli vili päivä,” Turbo sanoi ja alkoi vaihtamaan vaatteitaan. ”Niimpä. Sun uus paita on siellä kaapissa silitettynä,” Minni sanoi, meikaten samalla. Ulkona Marie otti Turbon veljet, puolisoineen ja lapsineen vastaan. Penelope, Moton äiti ja hänen siskonsa. Pikku hiljaa, myös moni muukin saapui paikalle ja kaiken lisäksi Turbon täti Fiona. Minni ja Turbo saapuivat pojan kanssa juhlapaikalle. He tervehtivät pappia. Kastemaljaksi he olivat saaneet Marien kristallikulhon. Marien äiti Theresa ei saapunut paikalle. Pian kaikki olivat valmiina ja pappi aloitti tilaisuuden. ”Hyvä juhlakansa ja vanhemmat. Kiitos, että olette tulleet kastamaan, tämän lapsen Jumalan suojeluun ja perheeseen liittyminen. Ennen, kuin kaste aloitetaan, haluan pyytää kummit tänne eteen myös,” pappi aloitti. ”Ketkähän ne on valinnut kummeiks?” Vinski kysyi kuiskaten Motolta. ”Jaa a, kohta se nähdään,” Moto vastasi. ”Ensimmäinen kummi, Adam Thremes saavutko tänne eteen kummipoikasi viereen,” pappi sanoi ja Adam näytti hyvin yllättyneeltä ja katsoi leveellä hymyllä Minniä ja Turboa. ”Toinen kummi, joka toimii, myös pojan sylikummina on. Marcus Milanius,” pappi sanoi ja Marie joutui työntämään poikaansa vauhtia. ”Tässä ovat pojan kummit. Nyt saanko pienokaisen?” pappi kysyi ja Minni ojensi pojan papille. Pappi siunasi pojan sylissään ja ojensi tämän jälkeen, pojan Marcukselle. Marie otti Rontin kanssa kuvia. He lauloivat muutaman laulun, jonka jälkeen pappi pyysi Marcusta siirtymään kastekulhon viereen. ”Rakkaat sukulaiset ja ystävät. Sytytän tämän kynttilän pojalle, joka vaalii hänen rauhaansa Marsissa ja sen ulkopuolella. Haluan ojentaa rauhan tulen vanhemmille ja heidät on näin luotu pitämään lapsensa hyvinvoinnista ja turvallisuudesta huolta. Nyt rakkaat ystävät. Haluan pyytää, myös vanhemmat ja toisen kummin lähemmäksi, siunateksemme pojan Jumalan lapseksi,” pappi jatkoi ja kaikki kaivoivat kameroita eteen. ”Nyt minä, kastan sinut Nicholas-Marcus Marius Thremes isän ja pojan ja pyhän hengen nimeen,” pappi sanoi, kasten kevyesti pienen pojan päälakea ja juhlakansasta pystyi aistimaan syvät hengen vedot. He siunasivat pojan lopulta ja pyysi valaa kummeilta, joissa heidän oli tarkoitus pitää myös huolta pojan kasvatuksesta. Turbo ilmoitti kastamisen jälkeen, että tarjottavat löytyisivät takapihalta, jossa jatkojuhlat pidettäisiin.
 
 
Minni ja Turbo otti juuri saapuvan Samanthan vastaan ja esittelivät poikansa hänelle. He olivat tehneet kuvaus paikan Marien olkkariin, jossa kastekuvat otettaisiin. He ottivat muutaman perhekuvan ja missä oli jompikumpi vanhemmista. Minni vaihtoi lopuksi pojalle bodyn, jossa oli painettu kuva rusetista ja muutamasta napista. Hän laittoi tälle jalkaan siniset farkkuhousut ja ruskeat henkselit. Turbolle hän nimittäin oli hankkinut valkoisen kaulus paidan, jossa oli suhteellisen suuret mustat napit ja itsellään hänellä oli päällä valkoinen ihoa myötäilevä hame, jota koristi musta mekkoon kiinnitetty vyö. Kuvien oton jälkeen Minni pyysi, jos Samantha pystyisi ottamaan yleisesti kuvia ja joissa poika olisi pääosassa. Ja ottaisi kummikuvat ulkona kukkivan Amaroliksen vieressä. Tarjosivat he hänelle, myös tarjottavia. Kaikki ympäröivät heidät ja katsoivat Minnin sylissä pientä tuhisijaa. ”Oih Nicholas. Mikä ihana nimi,” Marie sanoi ja otti tyttärenpoikansa syliinsä. ”Mistä Nicholaksen nimet tulee?” Milva kyseli, kun ihasteli pojan nimeä ja itse juhla sankaria. ”Nicholas nimen Turbo vain bongasi jostain. Marcus tulee Turbon suvusta ja se on heillä yleisin käytetty toinen nimi ja Marius on mun isoisän nimi,” Minni selitti. ”Onks joku teistä Marcus toiselta nimeltään?” Marie kysyi. ”Joo. Minä,” Turbo sanoi ja sai Marielta hämmentyneen ilmeen. ”Ihan totta,” hän varmensi. ”Kyllä,” Turbo sanoi hymyillen. ”Sulla on hyvä nimi,” Marcus sanoi ja käveli Turbon taakse. ”Niin on,” hän sanoi ja ottivat toisensa kainaloon.

          Kaikki juttelivat mukavia ja Turbokin sai keskustella tätinsä kanssa ja esitellä Minninkin hänelle. He kertoivat suunnitelmistaan, josta täti oli enemmän kuin onnellinen. He tutustuivat myös Marien ja Rontin kolmeen sisarukseen tai oikeastaan veljeen. Loppu juhlat sujuivat loppuun asti hyvänä. Ainoana ettei kukaan huomannut pellolla puun takana seisovaa, kahta tummaa hahmoa, jotka katselivat ivalliset hymyt huulillaan juhlakansaa. 






A/N: Ja tässä tulee Turbon ja Minnin ihastuttava poika Nicholas <3 mitä seuraavaksi tapahtuu se selviää piakkoin Wink Kommentoikaa
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkämimmi



Viestien lukumäärä : 4839
Join date : 18.01.2015

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    Su Tammi 22 2017, 09:02

Tää oli tosi söpö osa Wink. Ja jos se rotan ryökäle Masi selvis alku rähinästä niin tavallaan jes. Jatka pian pliis.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Puvitsu

avatar

Viestien lukumäärä : 227
Join date : 02.08.2015
Paikkakunta : oulu

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    Su Tammi 22 2017, 12:47

Nicholas on kyllä söpö nimi Smile. Saa nähä kuka pellolla on Rolling Eyes. Jatka pian, tää on huippu Smile

_________________
"Räjäytetään ovi auki, pannaan kalusto remonttiin ja paiskataan Nuikki päin seinää!"~Vinski
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkisfan

avatar

Viestien lukumäärä : 102
Join date : 25.08.2016

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    Su Tammi 22 2017, 21:59

Ei vieläkkään selviä ketä pellolla seisoi, mutta eiköhän piakkoin Wink Kiitos kommenteista. Smile 



Hypätään puoli vuotta eteenpäin. Nicholas oli oppinnut konttaamisen salat ja halusi myös ottaa matalilta pöydiltä kaikki irtoesineet. Hän muistutti isäänsä hyvin paljon ja samanlainen otsatukka muistutti periytyvästä pyörtyväisestä. Hän oli äitinsä mukaan oikea hulivili, mutta sitäkin helpompi lapsi. ”Aaaa,” kuului olohuoneessa tuttu kiljaisu, kun Nicholas yritti ottaa televisio pöydältä hopeista kynttilän jalkaa. ”Voi Nicholas,” Minni sanoi ja nosti hieman rimpuilevan pikku herran pois pöydän luota. Nicholas katsoi äitiään, joka hymyili tälle lämpimästi. Nauru rykelmä sai heidän huomionsa. ”AAAA,” Nicholas kiljaisi ja konttasi kovaa vauhtia ulko-ovea kohden. Oven avauduttua, ei tuolla pienellä pikkuisella ollut riemun rajaa. Hän istui toisen jalkansa päällä ja kurotteli kohti isäänsä, hytkyen innoissaan. ”Heei! Mitä isin pikkunen,” Turbo sanoi ja nosti poikansa syliinsä. Nicholasta kiinnosti, kyllä enemmän Turbon kaulassa oleva punainen huivi enemmän. ”Hei,” Turbo sanoi, saapuen keittiöön ja suudellen Minniä. ”Hei, mites te nyt täällä?” Minni kysyi ja katsoi Miihkalia, Vinskiä ja Santtua jotka kävelivät Turbon perässä. Turbo laski Nicholaksen syöttötuoliinsa ja antoi maissinaksun tälle. ”Tultiin lounaalle,” Vinski vastasi. Samalla Nicholas ojensi puoliksi imeskeltyä naksua tälle. ”Oih ei kiitos, syö sää se vain,” Vinski sanoi ja nojasi käsillään saareketta vasten ja nojautui pienesti Nicholasta päin. ”Mitäs meinasitte syödä?” Minni kysyi ja puristi kätensä ristiin ja katsoi Turboa hymyillen. ”Me tilattiin ruoka matkalla,” Miihkali sanoi. ”Missäs Moto ja Milva?” Minni kysyi. ”Ne on Tulikivikaupungissa,” Vinski totesi. ”Eiiihän, ihan tosi, nyt tuli ihan puskista,” Minni sanoi muka yllättyneenä. ”Ite kysyit?” Vinski älähti. ”Eelillä alkoi koulu tänää, ne on siellä ja sit niillä on niitä rakennus juttuja kanssa,” Turbo sanoi. ”Aii niiin. Vitsi, kun sekin on jo iso poika,” Minni sanoi ja katsoi omaa poikaansa, joka oli murskannut naksunsa pieniksi muruiksi pöydälle ja taputteli niitä käsillään vielä pienemmiksi. ”Mitä sää Nicholas teet?” Turbo kysyi ja katsoi saarekkeen toisesta päästä poikaansa. Poika vain hymyili leveästi isälleen ja paiskasi vielä kovempaa käsillään pöytää. ”Outoon aikaan alkoi koulu vuosi,” Miihkali totesi. ”Se johtuu sodasta, mutta kaikki lomat ja uudet lukuvuodet alkaa sitten ajallaan,” Minni selitti. ”Nonnii sitä määkin, koska lokakuu on outo aloitus kuukausi koulu vuodelle,” Miihkali sanoi. ”Mites teidän hää suunnittelut?” Santtu kysyi. ”Siinähän ne, kaikkea ja paljon hommaa olis vielä hoidettavana,” Minni sanoi ja siivosi poikansa murskatun naksu kasan. ”Onks teille tulossa isotkin häät?” Vinski kysyi. ”Semmoset semi kokoset,” Turbo vastasi. ”Koska lähdetään Minni kokeilemaan mekkoja,” Santtu kysyi. ”Voi luoja, mun äiti kysy kuukausi takaperin samaa asiaa,” Minni sanoi. Samalla ulko-ovi aukesi voimalla ja ruskea hiirinainen pyöräytti innokkaasti hämmentynyttä Minniä. ”Mikä sulla on?” Minni kysyi, kun pääsi Milvan otteesta irti. ”Arvaa mitä?” Milva sanoi ja hytkyi innoissaan. ”En voi tietää. Saitte talonne valmiiks?” Minni heitti. ”Eiiii,” Milva sanoi. Kaikki jäivät miettimään mistä nainen voisi noin hytkyä onnesta. Milva kaivoi takataskuaan ja laski ohuen tikun saarekkeelle. ”MÄÄÄ OON RASKAANA!” Milva sanoi. ”EI VOI OLLA TOTTA!” Minni sanoi yhtä innoissaan ja hyökkäsi naisen kaulaan. ”JOOO saatiin tänä aamuna tietää,” Milva sanoi. ”Ihana kulta,” Minni sanoi ja halasi uudestaan ystäväänsä. ”No oli jo aikakin,” Turbo totesi ja halasi naista. ”Ihana uutinen,” Santtu sanoi ja onnitteli halaamalla naista. ”Missäs köriläs?” Vinski kysyi ja halasi myös naista. Miihkali onnitteli naista. ”Se on Tulikivikaupungissa. Meni käymään äitinsä luona ja olemalla vastassa Eeliä,” Milva sanoi. ”Tää on aikamoinen uutinen ja toisin, kun Minni niin sää kerroit heti,” Vinski tokaisi, kunnes sai nyrkistä hauikseensa. ”No joo, mutta mää oon halunnu tätä niin pitkään. Ties kuinka kauan oikeestaan,” Milva sanoi. ”Mutta kohta se on pian totta,” Minni sanoi. ”Niin on. Me ollaan jo puoli vuotta yritetty toista lasta,” Milva sanoi. ”Ai eiks Moto löytänyt oikeeseen paikkaan,” Vinski kiusoitteli. ”Ei vaan se johtu musta. Mää en meinannut tulla raskaaksi millään, mutta. Nyt mää oon ja millään muulla ei ole mitään väliä,” Milva sanoi leveästi hymyillen. Syötyään sankarit palasivat takaisin tukikohdalle. Illalla Minni laittoi Nicholasta nukkumaan, kunnes puhelin alkoi soimaan. ”Haloo,” Minni sanoi vastaten puhelimeen. ”Hei, kulta. Mää joudun jäämään tuplavuoroon ja tulisin aamulla vasta kotiin. Parjääkkö pojan kanssa?” kuului Turbon ääni langan toisesta päästä. ”Joo kyllä mää pärjään. Hyvää yötä. Rakastan sua,” Minni sanoi. ”Hyvää yötä, määkin rakastan sua,” Turbo sanoi, jonka jälkeen yhteys katkesi. Minni laski puhelimen kädestään ja meni itkevän poikansa luokse. Rauhoituttuaan, Minnikin pääsi vihdoin nukkumaan. Naapurusto oli hyvin rauhallinen yleensä, lukuun ottamatta tätä yötä. Tumma auto pysähtyi Minnin ja Turbon talon eteen. Kyydistä nousi kaksi tummaa hahmoa, jotka avasivat oven sille suunnatulla lukonavaajalla. He astuivat sisään ja saivat selkeästi ohjeita joltain. He avasivat lasten huoneen oven varovasti ja katsoi pinnasängyssään nukkuvaa pienokaista. Toinen hahmoista nosti lapsen syliinsä ja he nyökkäsivät, lähteäkseen talosta pois. He sulkivat oven perässään ja havahtuivat, kun Minni avasi oman huoneensa oven. ”Mitä helvettiä?” Minni kysyi jähmettyneenä oven suulta. ”Mihin te viette poikani?” Minni kysyi, kunnes toinen hahmoista suihkutti sumutetta Minnin silmiin. ”Aaaaah!” Minni karjaisi ja kuuli, kuinka toinen hahmoista lähti alakertaa juoksien. Sumutetta suihkaissut hahmo tarttui Minnistä kiinni ja heitteli häntä pitkin yläkerran käytävää, rikkoen muutaman pikkupöydän mennessään. Lopulta sumutteen vaikutus lakkasi ja Minni näki viimein eteensä. Hän hyökkäsi hahmon kimppuun, joka kolautti Minnin pään seinän kulmaan ja heitti rappusista alas. Hahmo juoksi alas ja tarkisti, että Minni oli vielä elossa, kunnes poistui paikalta. Jättämällä Minnin lojumaan syvän haavan kanssa lattialle ja he katosivat yön pimeyteen poika mukanaan.
 
 
Aamulla Turbo makasi työhuoneen sohvalla. Hän havahtui, kun huoneen ovi aukesi. ”Huomenta,” Rontti sanoi ja herätti kasvattinsa, laittamalla valot päälle. ”Huo-oo-menta,” Turbo sanoi haukotellen. ”Oliks rankka yö?” Rontti kysyi ja kasasi Turbon jättämättä paperit, nippuun. ”No oli ja ei. Tupla vuoro otti vaan koville, kun Oscar on kipeä, niin ei päässy töihin,” Turbo sanoi ja keräili itseään sohvalta ylös. ”Aaa no mää ihmettelinkin, että mitä sää täällä teit,” Rontti totesi. ”Joo. Pitäs Vinskin, Annin ja Santun kanssa hakea Minni ja mennä auttamaan Motoa ja Milvaa siirtämään tavaroitaan niiden uuteen taloon,” Turbo sanoi ja pyöritteli päätään. ”Jaksakko varmasti? Ja miks he tulevat sinun mukaasi?” Rontti kysyi. ”Joo. Mää oon muutenkin päässy jo kaks tuntii sitten töistä. Koska ne itse haluaa,” Turbo sanoi ja katsoi kelloa. ”No mee äkkiä kotiin, ennen kuin Minni soittaa ja kysyy missä oot,” Rontti sanoi. ”Jep,” Turbo sanoi ja poistui huoneesta. Hän nappasi kaverinsa mukaan ja ajoivat moottoripyörillä Minnin ja Turbon luokse. ”Teidän luokse on aina niin kiva tulla,” Santtu sanoi. ”Hei Turbo?” Vinski kysyi. ”Mitä?” Turbo kysyi. ”Onks teidän ulko-ovi tarkotuksella raollaan?” Vinski kysyi ja osoitti raollaan olevaa ulko-ovea. Turbo oli hiukan ihmeissään. Minni oli hyvin tarkka siitä, että kotona oli lapsella turvallista olla. He astuivat talon sisälle, jossa kohtasi suuri järkytys. ”MINNI!” Turbo huudahti ja käänsi Minnin käsivarrelleen ja kokeili tämän päässä olevaa syvää haavaa. Anni pyysi Turboa laskemaan Minnin lattialle. ”Mitä täällä on tapahtunut?” Santtu kysyi. Turbokin mietti hetken ja järkyttyi teoriastaan. ”Voi ei! NICHOLAS!” hän sanoi ja juoksi yläkertaan, joka oli pahemmassa kunnossa, kuin alakerta. Yläkerrassa oli selvästi tapeltu ja Turbo käveli nopeasti Nicholaksen huoneeseen. Hän järkyttyi, kun poika ei ollut sängyssään ja juoksi portaiden kaiteiden luokse, kun Vinski ja Santtu oli katsahtanut muun talon. He pyörittelivät päätään. Anni soitti parhaimmillaan ambulanssia ja Turbo kaivoi puhelimensa, soittaakseen Rontille. Ambulanssin saapuessa Minni kiidätettiin sairaalaan ja Santtu soitti Milvalle, kertoakseen tapahtumasta. Turbo lähti ajamaan kohti sairaalaa, ambulanssin perässä. ”Mitä me tehdään?” Anni kysyi veljensä vierestä. ”Meidän pitää löytää Nicholas,” hän sanoi ja kääntyi sairaalan parkkipaikalle. ”Meidän pitää odottaa ensin, että Minni herää,” Anni sanoi ja nousi auton kyydistä. Santtu ja Vinski oli lähtenyt auttamaan Milvaa ja Motoa, mutta tulisivat sairaalalle pikapuoliin perässä. ”LUULEKKO ETTÄ MÄÄ EN TIEDÄ SITÄ!” Turbo huusi sisarelleen. ”Turhaan sää mulle huudat. Kaikki me huolissamme olemme,” Anni huusi Turbon perään.
 
 
Minni oli päässyt osastolle. Vekki päässä oli ommeltu ja nyt hän makasi tarkkailussa osastolla. Turbo sai lääkäriltä tiedotteen Minnin voinnista. Rontista ei ollut kuulunut mitään, kun Turbo oli kertonut tapahtuneesta. Rontti oli lähettänyt partion, mikäli lähistöltä löytyisi, jotain mikä viittaisi Nicholaksen kaappaukseen. Viimein Anni ja Turbo pääsivät Minnin huoneeseen ja istuivat hänen viereensä. ”Onks sulla hajua missä Nicholas voisi olla?” Anni kysyi, rikkoen huoneen hiljaisuuden. ”Ei. Saati, että Minni päästi hänet pakoon,” Turbo sanoi. ”Et sää voi Minniä syyttää. Minni on varmasti laittanut vastaan kaappaajalle. Eihän muuten tuossa kunnossa olisi,” Anni sanoi. Hän ymmärsi Turbon huolen, mutta Minnin syyttäminen ei auttanut asiaa yhtään. Rontti saapui, myös huoneeseen. ”Onks kuulunut mitää?” Turbo kysyi. ”No its…,” Rontti kysyi. ”MINNI!” Anni sanoi hieman helpottuneena, kun nainen avasi silmiään, varovasti. ”Ooh mun pää,” Minni sanoi hieroen kädellään kasvojaan. ”Ootko sää kulta kunnossa?” Turbo kysyi huokaisten. ”Joo… Missä Nicholas?” Minni sanoi nousten nopeasti istumaan ja pitämään päätään. Turbo auttoi hänet takaisin makuulle. ”Mitä yöllä tapahtu?” Anni kysyi. ”Ne vei Nicholaksen,” Minni itkuisena. ”Siis ketkä veivät?” Rontti kysyi. ”Mää en tiedä. Ne oli tummiin vaatteisiin sonnustautuneita, koosta päätellen kaksi miestä. Sain heidät kiinni, kun heillä jo oli Nicholas mukanaan. Sain pippurisumutteesta ja kunnes vaikutus lakkasi, yritin pelastaa poikaani heidän kynsistään. Sen jälkeen kaikki pimeni,” Minni selitti. ”Oliks ne rottia tai raidereita?” Turbo kysyi. ”Ei. Rotta olis ollut aivan liian iso ja raideri liian pieni. Mää veikkaan, että ne oli ihan hiiriä,” Minni sanoi. ”Mutta, kuka haluaisi viedä teidän pojan?” Anni kysyi. ”Veikkaan, että tämä tumma kaksikko on, jonkun alaisena,” Rontti sanoi mietteliäänä. ”Minni! Voi kulta mää kuulin mitä tapahtui,” Milva sanoi juosten huoneeseen ja halaten ystäväänsä tiukasti. ”Kaikki hyvin, me löydetään kyllä Nicholas,” Milva sanoi rohkaisten itkuista ystäväänsä. ”Eli meidän tulee, etsiä nämä tummat hahmot,” Anni sanoi. ”Todistukset on liian minimaaliset. Luultavasti eivät näyttäydy enää,” Rontti sanoi. Turbo alkoi mietteliäänä heiluttamaan sormeen. ”Mää tiedän. Vastaus on kadulla,” hän sanoi nousten ylös. ”Kadulla?” Vinski kysyi. ”Katutolpissa on valvontakamerat, tsekataan ne,” Turbo jatkoi. ”Mää lähen asemalle,” Rontti sanoi ja poistui nopeasti huoneesta. ”Älä huoli kulta, kyllä me saadaan meidän poika takaisin,” Turbo sanoi ja silitti puolisonsa selkää.
          Seuraavana päivänä Minni olisi saanut lääkäreiltä luvan lähteä kotiin, mutta yllättäen Turbo kielsi asian. Minni ei vain voinut istua kököttää paikallaan. Hän pyysi hoitajalta saada soittaa puhelun. Vähän ajan päästä hoitaja toi Minnille puhelimen. ”Minni tässä. Mää pyytäisin sulta palvelusta,” Minni sanoi puhelimeen. Hetken päästä sairaalahuoneen oveen koputettiin. ”Hei mää tiesin, että voisin luottaa suhun,” Minni sanoi, kun vaalea hiuksinen nais-sotilas astui huoneeseen. ”Mää en, kyllä ymmärrä miks mun pitää uhmata Turboa,” Penelope sanoi. ”Ja tässä, siinä pitäis olla kaikki,” hän jatkoi ja ojensi Minnille tämän sotilasvaatteet. ”Et sää Turboa uhmaa, vaan minä. Mutta niin kauan, kuin mun poikani on vaarassa, niin Turbo todellakaan estä mua siinä,” Minni sanoi ja alkoi pukemaan vaatteitaan päälle. ”Et oo kasvanut yhtään, kun vaatteetkin meni hyvin päälle,” Penelope sanoi, istuessaan sängyn laidalla. ”Housut vähän kinttaa vastaan, mutta olinhan semmonen epälaiha naiseksi sodan aikaan,” Minni sanoi ja veteli housuja jalkaan. Saatuaan vaatteet päälleen, hän pyysi Penelopea viemään hänet Vapaustaistelijoiden tukikohtaan. Hän kiitti naista kyydistä ja lähti kohti sisätiloja.
         ”Onko valvontakameroista mitään apua?” Turbo kysyi tietoteknikoilta. ”Ei vielä kenraali. Täytyy vielä päästä tietokantaan sisälle,” teknikko sanoi. ”No sitten te selvitätte sen nopeasti,” kuului naiskenraalin ääni rappusista. ”KENRAALI MINNI!” kaikki sanoivat yhteen ääneen, kun näkivät Minnin seisovan kädet puuskassa portaiden puolessa välissä. ”Minni mitä sää täällä teet?” Turbo kysyi ja tuli puolisoaan vastaan portaiden alapäähän. ”Mää en voi vaan istua paikoillaan, kun mun poika on napattu,” hän sanoi ja tarttui miehensä käsistä kiinni. Turbon ilme oli hyvin luettavissa. Hän oli huolissaan Minnin hyvinvoinnista, mutta ei voinut estää tätä pelastamasta poikaansa. ”Mikä on tilanne?” Minni tiedusteli. ”Etsimme vielä yhteyttä valvontakameroihin ja tietoja, jos jollekkin olisi jäänyt kaunaa teitä kohtaa,” Rontti selitti ja tutki Minnin ja Turbon tiedostoja. ”Nyt ne saastat meni liian pitkälle,” Milva sanoi raivostuneena päästen paikalle. ”Minni?” hän kysyi hämmästyneenä. ”Mikä hätänä?” Minni kysyi. ”Ne saastat vei Eelin suoraan koulun parkkipaikalta, ennen kuin Eeli ehti koulubussiin,” Milva sanoi. ”Nyt ei oo sitten enää kyse, musta ja Turbosta,” Minni sanoi. ”Nyt se löytyi,” teknikko sanoi ja avasi näytön isommalle. Näytöllä näkyi, kun tumma auto saapui heidän talonsa eteen, kunnes kaksi tummaa hahmoa nousi autosta. Vähän ajan päästä toinen hahmoista tuli Nicholas sylissään. Hetkeä myöhemmin myös toinen hahmoista saapui ovesta ulos, nousten auton kyytiin. Auto ajoi lähemmäs kameraa. ”Pysäytä kamera,” Minni sanoi ja teknikko pysäytti videon. ”Mitä nyt?” Milva kysyi.  ”Pystyykö videon zoomaan niin, että rekisteri numero näkyisi?” Minni kysyi nojaten pöytäänsä. ”Saa, mutta kuten näkyy kuva on erittäin sumea,” teknikko sanoi. ”Ei välttämättä,” Santtu sanoi ja pyysi zoomauslaitetta teknikolta. ”Asetan kompeloidun zoomauksen, joka parantaa kuvan laatua ja se on siinä,” Santtu sanoi. ”Kirjoittakaa ylös,” Turbo sanoi. ”Valmiina kenraali,” toinen teknikko sanoi. ”Kenelle rekisteri numero kuuluu?” Minni kysyi. Teknikko etsi tuhansien nimien joukosta. ”Nyt löytyi. Etsitty rotta rikollinen Marek Hyigan, hän on…” teknikko sanoi. ”Masin pikkuveli,” Minni sanoi inhoten. ”Onks Masilla pikkuveli?” Vinski kysyi. ”Joo on,” Minni sanoi äänellä, josta huokui suuri viha miestä kohtaan. ”Miks sää vihaat Marekkia?” Milva kysyi. Minni huokaisi ja katsoi Turboa. ”Sää voit kertoa meille kyllä,” Milva sanoi. ”Marek osasi, myös naamiointi taitonsa, kuten myös veljensä. Mää sain tietää Marekin olevan valehtelija. Hänellä oli samat tavoitteet, kuin Masilla. Hän vain kävi konkreettisesti naisten kimppuun. Minutkin hän yritti raiskata, mutta ei ehtinyt Turbon saapuessa paikalle,” Minni sanoi. ”Se veljes pari on ihan sairas,” Vinski älähti. ”Ne on Marsin vaarallisimmiksi sanottu rotta pari,” Minni kertoi. ”Ottakaa selvää missä hän pitää majaansa. Uskon, että hän on tyhmempi, kuin Masi,” Turbo sanoi. ”Niin hän vaikuttaa olevan, paikka missä hän piileksii on nimittäin tässä ihan lähettyvillä,” Rontti sanoi, kun oli saanut Marekin tiedoston koneelleen auki. ”Wou,” hän sanoi. ”Mitä nyt?” Moto kysyi. ”Marek Hyigan, on tunnettu äärimmäisestä älykkyydestään ja plutolaisten aikaan, hän kaappasi mies hiiriä projektiinsa, jossa hän asensi heille syvä simulaattorin, joka muistuttaa korvanappia, mutta sijaitseen hännän päässä. Simulaattorin tarkoitus on tehdä hiiristä käskyn alaisia ja he eivät pysty laittamaan heille vastaan. Tarpeeksi kauan käytettynä se alkaa vaikuttamaan, myös hiirten mielialaan, jolloin he alkavat ilman erillistä käskyä käyttäytymää, vihollistaan vastaan erittäin aggressiivisesti,” Rontti luki tiedon Marekista. ”Sairasta,” Moto sanoi. ”Eli Marekilla voi olla vaikka, kuinka monta meistä?” Vinski kysyi. ”Kyllä ja tarpeeksi kauan olleet osaavat jo käyttäytyä ilman erillistä käskyä itsenäisesti,” Rontti sanoi. ”Marek ei taida olla niin, tyhmä miltä aluks vaikutti,” Minni sanoi. ”Hän kehittynyt, mutta ei yllä silti veljensä tasolle. Hän olisi muuten pitänyt rekisterikilvet piilossa, kuten myös tukikohtansa,” Turbo sanoi. ”No lähteekö Prätkähiiret taas tien päälle,” Vinski kysyi. ”Todellakin,” kaikki sanoivat. Santtu ja Milva jäivät suosiolla tukikohdalle, kun taas kaikki muut lähtivät kohti Marekin tukikohtaa.
 
 

Pian Minni, Turbo, Rontti, Vinski ja Moto saapuivat tukikohdalle. He katselivat punaista vuoren rinnettä, jonka ilmassa haisi veri ja suuri rotta lauma. ”Miten me päästään sisään?” Vinski kysyi. ”Kai täällä on jokin nappi mikä on piilotettu seinään,” Rontti sanoi ja tunnusteli seinää. ”Outoa,” Minni totesi. Yht’äkkiä kenenkään huomaamatta maasta hävisi pohja ja sankarit tippuivat syvään mustaan kuiluun. ”AAAAHhhh,” kuului huuto ennekuin, kun he tippuivat maahan pudotuksen jälkeen. ”Auh yritättekö te murskata mut,” Minni sanoi pinon alimmaisena. ”Ei ainakaan tahallaan,” Moto sanoi ja auttoi kenraalin seisomaan. ”Eikä voinut sattua?” Vinski tokaisi. ”Joo sellainen noin 400 kiloa ei tunnukkaan missään,” Minni sanoi ja katsoi valkoista hiirtä. ”Ei me paineta niin paljon,” Vinski tuhahti. ”Kyllä painatte, te kolme painatte pelkästään yli satakiloo per nenä,” Minni sanoi. ”Hei tyypit, kattokaa,” Turbo sanoi ja sai kaksikon lopettamaan riitelynsä. ”Mitä tää on?” Minni kysyi ja asettui miehensä viereen. He olivat tippuneet, johonkin laboratorion näköiseen tilaan, jossa oli paljon vilkkuvia valoja ja erikoisia eläimiä lasipurkeissa. ”Meidän pitää häipyä tästä tilasta,” Rontti sanoi. ”Niin pitää,” Minni sanoi. ’’Tsik,tsik’’ kuului aseiden ladattu ääni heidän takaansa. ”Meidät taidetaan, kyllä viedä täältä pois,” Vinski sanoi ja katsahti taakseen. Heidät kuljetettiin yleiseen tilaan, jossa Marek oli heitä vastassa vihaisen näköisenä. Ruma rotta muistutti veljeään hyvinkin paljon ja ei ollut innoissaan nähdessään sankarit. ”No kato kato, mitä meillä täällä on?” hän sanoi ja käveli hiirten eteen. ”Ei voi olla totta, MINNI!” hän sanoi ja veti Minnin eteensä. ”Sää oot paljon kauniimpi, kuin silloin joskus,” Marek sanoi ja siveli Minnin selkää. ”Ja sää oot entistä kuvottavampi, kuin ennen,” Minni sanoi ja katsoi inhoten rottaa. ”Sää osaat edelleen tuon ämmän käytöksen,” Mareks sanoi. ”Kiitos, veljesi sanoi ihan samaa,” Minni sanoi. ”Miten sää julkeat puhua mulle tollein, luulis olevan kiltisti jos haluaa vielä elossa pois täältä,” Marek sanoi. ”Niin luulis,” Minni sanoi. ”Haluakko sää oikeesti olla hankala vai asetetaanko sun poikas vaaraan?” Marek kysyi saaden Minnin hiljaiseksi. ”Mitä sää haluat Marek?” Turbo kysyi. Marek tönäisi Minni takaisin riviin ja katsoi porukkaa vihaisena. ”Luuletteko, ettette oikeasti tiedä,” Marek sanoi. ”Ei tiedetä,” Vinski tokaisi. ”Te tapoitte, mun veljen ja haluan kostoni,” Marek sanoi. ”Me ei tapettu sun veljeä,” Minni sanoi ärtyneenä. ”Ja mitä sää hyödyt kaappaamalla meidän lapset?” Moto kysyi. ”Kaappasin lapset vain sen takia, että saisin teidät tänne,” Marek sanoi. ”Eli asetit lapset turhaan vaaraan?” Moto jatkoi. ”He eivät ole vaarassa,” Marek sanoi ja antoi merkin sotilailleen tai hiirille laittaa vangit heille suunnattuun häkkiin. ”Isi,” Eeli sanoi häkistä. ”Eeli,” Moto sanoi ja kaappasi pojan syliinsä. ”Seis! Odottakaa, Minni ja Turbo saavat jäädä tähän,” Marek sanoi. Minni ja Turbo katsahtivat toisiaan, kun häkin ovi sulkeutui heidän edestään lukkoon. ”Nicholas on täällä ja… se nukkuu,” Vinski sanoi. ”Ja se on kunnossa,” Rontti sanoi, saaden Minnin ja Turbon huokaisemaan syvään. ”Olen tutkinut teidän historiaa vahvasti ja mikäli, jos haluatte täältä pois, teidän tulee kohdata historianne,” Marek sanoi kävellen edes takaisin huonetta. ”Mitä?” Minni ja Turbo kysyi samaan aikaan. ”Mää oon siinä uskossa, että te tapoitte veljeni. Joten kostan teille rakkaimpienne kautta. Tässä on mun historian suurimmat projektit ja he ovat nykyisin täydellisiä,” Marek sanoi. ”Mutta sitä enne, tässä on teille aseet, mikäli saatatte jäädä henkiin,” hän jatkoi ja heitti heille monitoimiset metalli sauvat. Valon syttyminen heidän takaansa sai huomion. ”Olkaa hyvä Minni ja Turbo. Onnea,” Marek sanoi. Minni ja Turbo kääntyivät hitaasti ympäri. He järkyttyivät näkemästään. Valokeilassa seisoi todellakin heidän historiaan vaikuttaneet henkilöt. Minni ja Turbo katsahtivat toisiaan ja tajusivat kyseessä oikeasti olevan elämä ja kuolema… 






A/N: Tässä päästään jännän äärellä. Hui kun jännittää. Nauttikaa Wink ja kommentoikaa 
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Puvitsu

avatar

Viestien lukumäärä : 227
Join date : 02.08.2015
Paikkakunta : oulu

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    Ma Tammi 23 2017, 06:47

Apua, nyt kyllä jännittää! Jatka pian, tää on huippu Wink

_________________
"Räjäytetään ovi auki, pannaan kalusto remonttiin ja paiskataan Nuikki päin seinää!"~Vinski
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkämimmi



Viestien lukumäärä : 4839
Join date : 18.01.2015

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    Ma Tammi 23 2017, 08:06

Marek vaikuttaa yhtä likaselta rotalta kuin veljensäkin Wink. Jatka pian pliis.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkisfan

avatar

Viestien lukumäärä : 102
Join date : 25.08.2016

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    La Tammi 28 2017, 12:38

WARNING: Tää kappale sisältää kidutukseen viittavia sanastoa ja todella tukalaa ja ahdistavaa mielentilaa!







Minni ei voinut uskoa silmiään, hänen silmänsä kostuivat ja tuntui ettei jalatkaan pitäneet. Hän katsahti Turboa, joka itse ei ollut samanlaisessa tilassa, mutta ei tiennyt tuntisiko suurta vihaa vai säälisikö hän. Rontti katsoi, myös häkin takaa järkyttyneenä kahta tuttua mies hiirtä. ”Tappakaa heidät, niin pääsette pois,” Marek sanoi. ”En… en mää voi,” Minni sanoi ja katsoi vastustajaansa silmiin, jotka hohkasivat vihreänä. ”Minni?” Turbo kysyi epävarmana. ”Miks sää teet näin?” Minni kysyi raivoissaan ja kääntyi kohti Marekkia. ”Ai miks teen näin, luulin jo, että tietäisit,” Marek sanoi. ”Sää tiedät hyvin, että mun isän piti olla kuollut jo 14-vuotta sitten!” Minni sanoi raivoissaan ja osoitti aseellaan Turbon pituista, harmaata, mustahiuksista miestä. ”Isä?” Vinski ja Moto kysyivät ihmeissään. ”Onks toi toinen sitten…” Moto jatkoi. ”Kyllä, Turbon isä Thomas,” Rontti sanoi ja katsoi kaltereiden takaa ruskeahkoa miestä, jolla oli Turbon piirteitä. Hänellä oli siististi leikatut tumman ruskeat hiukset ja hän oli lihaksikas rakenteeltaan. ”Sun isä on ollut mun vallassani, jo siitä asti kun täytin 14 vuotta. Harmillisesti hän oli suhteellisen kovapäinen ja manipulointiin meni kauemmin aikaa, kuin olin kuvitellut. Mutta nyt hän on minun ja annan hänelle vapaat kädet tuhota rakkaan tyttärensä,” Marek sanoi. Minni katsoi kyyneleet silmissään isäänsä, joka ei tuntenut tytärtään kohtaan minkäänlaista myötätuntoa. Hän katsoi Turboa, joka oli yhtä huolissaan, kuin hänkin. ”Tappakaa prätkähiiret Carbine Milanius ja Throttle Thremes!” Marek huusi ja osoitti metalliputkella Minniä ja Turboa. Heidän oikeat nimensä saivat Hansin pään nytkähtämään pienesti. ”Näiks sää?” Turbo kysyi hämmentyneenä. ”Näin, mutta ei me voida tänne jäädä,” Minni sanoi. ”Mitä?” Turbo kysyi hämillään. ”Ei… me voida ottaa turpaan veto showta tässä, koska lapset on… täällä,” Minni sanoi ja väisteli kaksi Hansin iskua. Thomas taas työnsi Turbon seinää vasten, kun hänen ajatuksensa herpaantui. Heidän välillään oli vain, monimuoto sauva jolla Turbo yritti vääntää isäänsä eroon hänestä. Hän katsahti huolissaan Minniä, joka katosi Hans perässään tietokoneiden takaa aukealle käytävälle. Turbo nosti isäänsä hieman ilmaan ja potkaisi hänet irti hänestä. Thomas oli todella vahva ja Turbon piti kasata kaikki voimansa saadakseen hänet pelkästään irti hänestä.
 
 
Minni oli päässyt käytävän päähän ja riisui takkinsa maahan. Hän näki katossa menevät lämminvesiputket ja kuuli isänsä lähestyvän. Hän kiipesi katonrajaan. Hän nosti vyöltään mustan ruoskan ja kiinnitti sen pään kaikkein paksumpaan rautaputkeen. Samalla hän näki, kuinka hänen isänsä oli tämän alapuolella. Hän huomasi hännän päässä punaisen vilkkuvan valon. ”Tuon jos saan irti, isä saattaa muuttua entiselleen,” Minni ajatteli. Hans näki käytävän päässä mytyllä olevan takin ja nosti sen käsiinsä. Hän nuuhkaisi sitä ja ajatusvirta tuntui toimivan taas hänen päässään. Muistot olivat sekaisin ja manipulaatio kävi kiinni hänen omiin ajatuksiinsa. Minni katsoi inhoten isäänsä ja tarttui kaksin käsille ruoskasta kiinni. Hän laskeutui suurella voimalla kohti isäänsä. Samalla sekunnilla Hans kääntyi ympäri ja näki Minnin tulevan häntä kohti. Hän iski jaloillaan isäänsä vatsaan ja Hans lensi komeassa kaaressa seinää päin, tiputtaen takin kädestään. Minni laskeutui hänen eteensä ja nappasi sauvan seinän vierestä. Hän huomasi aseen kärjen sauvassa ja ampui kohti rauta putkea, jossa ruoskan solmu sijaitsi. Ruoska tippui maahan, jonka Minni poimi takaisin vyölleen. Samalla hetkellä Hans löi Minni nyrkillä suoraan kuonoon ja Minni lensi lattialle. Hän nousi nopeasti ylös ja hyökkäsi isäänsä vastaan. Hans sai nopeasti Minnin heitettyä samaista seinää vasten ja jäi maahan haukkomaan henkeään. Minni katsoi miestä epätosissaan. Miten hän voisi isänsä voittaa? Hän oli kumminkin aikanaan ollut Marsin voimakkaimpia sotilaita ja yksi fiksummista hiiristä. Minni ei todellakaan tiennyt voisiko hän voittaa tappelemalla isäänsä, järki puhetta voisi kokeilla, mutta ei sekään välttämättä toimisi.
 
 
Turbo oli vienyt taistelun alueelle ja oli jäämässä pahasti kakkoseksi tappelussa. Hän oli nelinkontin ja sylki verta suustaan. ”Mikä suhun on mennyt? Eiks se riittänyt, että sää hylkäsit meidät?” hän kähisi maassa ja katsoi raivostuneena isäänsä, jonka ilme ei värähtänytkään tämän kommentille. Thomas nosti poikansa liivin kauluksista ja heitteli häntä takaisin suuntaan, josta he olivat tulleet. ”Ah Turbo!” Vinski huusi, kun näki veikkansa lentävän verisenä suuressa kaaressa takaisin saliin, josta he olivat lähteneet. ”Eeli pidä Nicholakselle seuraa,” Moto sanoi, ettei poika näkisi Turboa huonossa kunnossa. ”MINNI!” Rontti huusi nähdessään sisarentyttärensä lentävän kaaressa, myös saliin. ”Tur..b…o,” hän sanoi henkeä haukkoen, kun näki miehen makaavan maassa tajuttomana. ”JES! JES! NEROKKUULLANI ON VOITETTU MARSIN KENRAALIT!” Marek huusi tuulettaen. Minni kääntyi pienesti ja näki isänsä kävelevän käytävästä. ”Mit…te…n sää v…oit teh…dä näin sun… omal…le lap…selles ja lap…sen…laps…elle?” Minni sanoi lähes tavuttaen, kun kipu hänen sisällään teki entistä enemmän kipeetä. Hans katsoi tytärtään ilmeettömästi ja Thomas tuli hänen takaansa potkasten Minniä päähän niin, että menetti tajuntansa. ”NYT RIITTÄÄ HANS JA THOMAS!” Rontti huusi ja sai kaksikon katseet, kohti häntä. Myös Thomaksen pää värähti samalla tavalla, kuin Hansin aiemmin. ”LUULIS TEIDÄN OMIEN LAPSIEN MERKKAAVAN TEILLE JOTAIN! AJATELKAA MYÖS TEIDÄN LAPSENLAPSIA JA NYT TE OLETTE VIEMÄSSÄ HEIDÄN VANHEMMAT HEILTÄ! TE OOTTE OLLUT KAIKIN PUOLIN SURKEITA VANHEMPIA!” Rontti karjui häkistä ja puristaen käsillään tiukasti kaltereista. ”No nyt saa jo luvan riittää! Tuollaista ei tarvitse kuunnella!” Marek karjui ja katsoi kaksikkoa, jotka eivät hievahtaneetkaan. ”Mitä te teette? Toimikaa!” Marek huusi ja huomasi, kuinka silmien vihreä hehku alkoi hiipumaan. ”Rontti se toimii. Niiden muistojen herättäminen ja huono-osaisuuden tunne saa ne palaamaan järkiin,” Vinski sanoi. ”Mitä?” hän jatkoi, kun Moto ja Rontti tuijottivat häntä epätodellinen ilme kasvoillaan. ”Milloin susta on tullut tollanen kirja fiksu?” Moto kysyi. Vinski kohautti hartioitaan ja käänsi katseen taistelu kenttään. ”HANS! SÄÄ OOT OLLUT YKS HUONOIMMISTA SOTILAISTA JA HUONO ISÄ. THOMAS! EI REEA SUA RAKASTANUT SE VAAN HALUS LAPSIA SUN KAA, JONKA JÄLKEEN SE LEMPPAS SUT!” Rontti jatkoi. Hans tunsi voimakasta puristusta päässään ja sai hänet menemään kaksin kerroin, pidellen samalla päätään. ”EIII!” Mareks huusi. ”EI TEITÄ RAKASTETTU TE OLITTE KAIKKIEN VIHOLLISIA! EI IHME ETTEI TTEIDÄN LAPSET HALUNNEET TAVAT TEITÄ!” Rontti jatkoi saaden, myös Thomaksen tuntemaan painetta päässään ja pidellen käsillään sitä. Hän väänsi kroppaansa eri suuntiin, jonka jälkeen lopulta polvistui maahan. Myös Hans oli mennyt nelinkontin maahan. ”En… en mää… voi… satuttaa… AHHHHH… Minniä!” Hans sai lopulta sanottua ja tarttui häntäänsä. Hän repäisi simulaattorin irti hännästään ja murskasi sen nyrkkinsä sisällä. Hän katsoi vihaisena Marekkia silmillä, jokka eivät enää hehkuneet ja kirkkaanpunaiset silmät porautuivat Marekin katseeseen. Hän käänsi päätään ja katsoi maassa makaavaa kaksikkoa. ”Voi ei… Minni. Mitä me ollaan tehty?” hän sopersi ja nosti itsensä seisomaan. ”Mää teen susta rukkaset Marek!” Thomas huusi ja repäisi kanssa hännästään simulaattorin irti. ”Te, ette selviä tästä. Mulla on apuvoimia,” Marek sanoi. ”Sää et hallinnoi enää ketään täällä,” Thomas sanoi ja nousi sauvan avulla seisomaan. Hän keräsi voimansa ja iski sauvan koneen läpi, joka sammutti kaikilta koekaniineiltä simulaattorit. ”EIII!” Marek huusi. ”Ja tää on siitä hyvästä, että sää satutit MUN perhettä!” Hans sanoi ja nappasi Minnin vierestä sauvan ja heitti sen kohti Marekkia. Marek ei ehtinyt tekemään mitään vaan sauva lävisti hänet suureen tietokoneeseen kiinni. ”Itsetuho käynnistetty,” tietokone sanoi ja alkoi, laskemaan numeroita alaspäin. ”Miks joka paikassa on itsetuho nappula?” Vinski kysyi ja Thomas väänsi lukon auki sorkkaraudalla. ”Kiva nähdä kamu!” Rontti sanoi iskien kämmenellä tämän hauista. ”Kuin, myös,” Thomas sanoi. ”Okei. Hans ota Minni, Moto ja Vinski ottakaa Turbo kantoon. Eeli mun kanssa ja Thomas otahan sinun lapsenlapsi mukaan,” Rontti sanoi ja sai Thomaksen katsoman häkkiin, jossa pieni hiiri nukkui edelleen. ”Missä loput koekaniinit on?” Rontti kysyi nostaen Eelin syliinsä. ”Ne on matkanvarrella, nyt mennään,” Hans sanoi ja nosti tyttärensä mukaansa.
 
 
Hetkeä myöhemmin kaikki pääsivät luolasta turvallisesti pois, joka räjähti useampaan kappaleeseen. ”No se oli niiden veljesten tarina,” Rontti totesi huokaisten. ”Onks Masi kuollut?” Thomas kysyi. ”On, edellisessä räjähdyksessä yli vuosi sitten,” Rontti sanoi. ”Miten me päästään täältä pois?” Hans kysyi kyykyssä tukien tytärtään samalla. ”Meillä on keinot kyllä,” Rontti sanoi. Vinski ja Moto oli laskenut tajuttoman veikkansa maahan ja lähtivät hakemaan prätkiä. Hans laski Minnin, Turbon viereen ja istui kiveä vasten. ”Miten me ollaan voitu tehdä näin?” Hans kysyi ja katseli surullisena tytärtään. ”Ei me oltais voitu estää tätä mitenkään,” Thomas sanoi, silittäen toisen selkää. ”Tää kaikki on Marekin syytä,” Rontti sanoi. Thomas piteli sylissään edelleen pientä hiiri lasta, joka alkoi pikku hiljaa heräämään. ”Vai, että tää pikku heppu on meidän lapsenlapsi,” Hans sanoi ja silitti varovaisesti sormillaan tämän pientä jalkaa. ”Meistä tulee lähes sukulaisia, jos Minni ja Turbo aikoo yhdessä olla vie,” Thomas sanoi ja silitti pojan kasvoja, joka meni piiloon käsiensä taakse. ”Voi kyllä ne aikoo. Niillä on häät puolenvuoden päästä,” Rontti sanoi ja sai kaksikon katsomaan hämmentyneenä toisiaan. ”Sit meillä tais käydä tuuri,” Hans sanoi ja katsoi pienokaista, joka oli hämmentynyt miehen nähdessään. Lopulta moottoripyörät saapuivat ja he ojensivat satuloiden alta huopia, joilla pitivät Minnin ja Turbon lämpiminä. Heidän kasvonsa vuosivat verta ja olivat pahasti ruhjeilla. ”Me soitettiin Miihkalille, että tulee hakemaan meidät,” Vinski sanoi.
 
 
Paria tuntia myöhemmin Hans kantoi Minniä sairaalan käytävää pitkin. ”Hans?” Ianna kysyi todella hämmästyneenä. ”Hei Ianna!” Hans vastasi. ”Sun pitäis olla kuollut?” Ianna totesi ja Hans käveli vain hänen ohitseen. ”Se on pitkä tarina. Kerron joskus,” Hans sanoi. ”Onks Minni kunnossa? Hans?” Ianna huuteli miehen perään, joka ei vastannut tälle mitään. ”Mit… mitä tapahtui?” Minni sopersi ja avasi varovaisesti silmiään. Hän katsoi seinää, joka liikkui hänen mukanaan. ”Mitä ihmettä?” hän kuiskasi hiljaa ja katsahti kantajaansa. Hän hämmentyi, nähdessään isänsä kantamassa häntä. Silmät olivat normaalit ja hänen olemuksensa oli paljon rennompi, kuin aikaisemmin. ”Isä?” Minni kuiskasi ja tunsi, kuinka sanat olisivat jääneet kurkkuun, itkun takia. Hans katsahti tytärtään rennosti ja osittain hänen katseestaan pystyi lukemaan, hänen olevansa pahoillaan. ”Hei kulta-pieni,” hän sanoi silmien kostuen kyyneliin. Hän laski Minnin varatun huoneen sängylle ja puristi tämän kättä hellästi, kun istui tuolille. Hän suukotti kättä hellästi. ”Sä-sää oot elossa?” Minni kysyi. ”Niin olen,” hän sanoi ja katsoi tytärtään, jonka kyyneleet valuivat hänen poskilleen. ”Voi kulta. Anna mulle anteeks. Kaikesta,” Hans sanoi ja istui tyttärensä viereen ja halasi tätä hellästi. ”Anteeks, että me tehtiin tää sulle ja Turbolle,” Hans sanoi, kyynelten valuessa, myös hänen poskilleen. ”Ei se oo teidän vika. Vaan Marekin. Se teki tän teille,” Minni sanoi ja nosti katsettaan. ”Mää oon niin ylpee susta,” Hans sanoi ja suukotti tyttärensä otsaa. ”Onks Turbo, kunnossa?” Minni kysyi. ”Toivotaan. Ihme, että sää oot noin hyvässä kunnossa, kun Thomas potkas sua kumminkin päähän,” Hans sanoi ja silitti kuhmua tyttärensä päässä. ”Äh! Mulla on paksu kallo,” Minni sanoi, saaden isänsä naurahtamaan.
 
 
Paria päivää myöhemmin Minni ja Turbo oli saaneet saman huoneen, jossa he saivat parannella haavojansa. Milva ja Moto olivat luvanneet huolehtia Nicholaksesta heidän sairaala reissunsa aikana. ”Voi luoja minkä näkösiä te ootte!” Milva totesi ja astui huoneeseen, nähdessään ystävänsä ruhjeilla ja mustelmilla. Heidän onneksi kummallakaan ei ollut tapahtunut mitään hengenvaarallista. Minni oli saanut lievän aivotärähdyksen ja menisi vuodelevolla ohi. ”Kyllä sääkin tän näkönen olisit, jos olisit saanut turpaan Marsin kovimmilta kaksikolta,” Minni totesi. ”Meillä on teille iloinen pikku vieras,” Milva sanoi ja Moto kantoi Nicholaksen huoneeseen. ”Nicholas,” Minni sanoi ja ojensi kätensä pyytävästi kohti Motoa. Hän oli kuullut poikansa olevan kunnossa, viimeksi Marekin tukikohdassa ja nyt sai iloisen lapsensa syliinsä. Minni suukotteli ja halaili tiukasti poikaansa, joka oli kiinnostunut hänen ruhjeistaan kasvoilla. Minni suukotti tämän kättä ja pyysi Motoa lennättämään tämän isänsä luokse. Eeli nousi Minnin sängylle ja ojensi tälle suklaata. ”Oi kiitos kulta,” Minni sanoi ja silitti tämän poskea. ”Sattuuks suhun vie paljon?” Eeli kysyi ja katsoi Minnin kasvoja varovaisesti. ”Ei satu,” Minni sanoi hymyillen. Hän avasi suklaalevyn ja ojensi Eelille rivin. Suurella ilolla hän otti suklaan vastaan. ”Hei! Ruoka-aika olis ollut ihan just,” Milva sanoi, saaden poikansa nauramaan. ”Miten sää oot voinut?” Minni kysyi, kun Milva istui läheiselle tuolille. ”Ihan hyvin. Muutamia aamupahoinvointeja lukuun ottamatta,” hän sanoi. ”Kyllä se helpottaa,” Minni sanoi. ”Hei! Saaks tulla?” Hans kysyi työntäen päänsä varovasti oven raosta huoneeseen. ”Saa tulla!” Minni sanoi. Turbo oli tympeentynyt. Koko sairaala reissun ajan, ei hänen isänsä ollut edes viitsinyt käydä katsomassa tai keskustelemassa hänen kanssaan tilanteesta. ”Toi on se, joka satutti teitä,” Eeli sanoi ja nousi Minnin yli sängyn toiselle puolelle, isänsä jalkoihin. ”Ei hätää Eeli, kaikki mitä tapahtui Marekin luona ei ollut Hansin tai Thomaksen syytä,” Moto sanoi silittäen poikansa hiuksia. ”Aaaa miksi?” Eeli kysyi. ”Heitä hallittiin, niin etteivät tienneet mitä tekivät,” Moto selitti. Hans istui ikkunalaudan reunalle, ilmeillen lapsenlapselleen. ”Koska te pääsette pois?” Hans kysyi. ”Tänään,” Minni sanoi. ”Tänään?” Hans kysyi. ”Joo, haluakko tulla käymään meillä?” Turbo kysyi. ”Mielelläni,” Hans sanoi innoissaan. ”Hyvä,” Minni sanoi. Iltaa kohden Turbo ja Minni tarkistivat, ettei huoneeseen jäänyt ylimääräisiä tavaroita. Turbo kiinnitti Nicholaksen kantokoppaan ja nosti pojan matkaansa. Hans seisoi sairaalan pääaulan ulko-ovien edessä ja lähti parin matkaan samalla. Hetkeä myöhemmin he olivat heidän talollaan ja menivät varovasti sisälle. Minniä hiukan ahdisti ajatus siitä, että hän ei voinut olla viimeksi kodissaan turvassa, mutta on yrittänyt hyväksyä sen, ettei isänsä tai Thomas voineet tehdä asialle mitään. ”Vau täähän on hieno,” Hans sanoi ja riisui kenkänsä. ”Turbo rakensi tän yhdessä rakennusmiesten ja suunnittelijoiden kanssa,” Minni kertoi ja laittoi poikansa keinuun jatkamaan uniaan. ”Hyvää työtä,” Hans sanoi ja iski kevyesti Turboa selkään. ”Kiitos, olen otettu,” Turbo sanoi ja mies kaksikon iloinen naurun rykähdys täytti alakerran. ”Mää meen suihkuun,” Turbo sanoi ja lähti kohti yläkertaa. Minni keitti keittiössä teevettä valmiiksi ja kaatoi kuumana kiehuvaa vettä kahteen mukiin. Hans katseli haltioissaan Nicholasta, joka nukkui tyytyväisenä keinussaan. ”Tässä olis sulle teetä,” Minni sanoi, herättäen isänsä ajatuksistaan. ”Oi kiitos kulta,” Hans sanoi ja otti kuuman kupin vastaan. ”Ookko sää kuullut Thomaksesta mitään?” Minni kysyi ja istui läheiselle nojatuolille. ”En. Tuntui, että se katos tuhkatuuleen heti, kun oltiin saatu teidät sairaalaan,” Hans sanoi katsellen vain eteensä. ”Mites äiti?” Minni kysyi saaden isänsä lopettamaan juomisen ja laskien kupin polvilleen. ”Kyllähän sille pitäis kertoo, mutta mää en tiedä miten,” Hans sanoi, hieman masentuneena. ”Miten olisi suoraan?” Minni kysyi. ”No se, se ongelma onkin,” Hans sanoi. ”Mikä ongelma?” Minni kysyi ihmeissään. ”No, kun se, että tuleeko pataan, häätö, vai hyväksyntä,” Hans sanoi ja katsoi väsyneesti hymyillen tytärtään. Minni katsoi isäänsä. Hän ei tuntenut häntä kunnolla, mutta sen mitä hän tiesi oli, että isä oli aina isä ja hän oli yksi hyvä sydämillisistä hiiristä, jonka hän tunsi. ”Kyllä mää uskon, että äiti ymmärtää, kun sille vaan kertoo kaiken,” Minni sanoi kannustaen isäänsä. ”Kiitos, on mulla kyllä hieno tytär,” hän sanoi, saaden Minnin lempeästi hymyilemään tälle. ”Sitä paitsi äidin tuntien sieltä saattaa tulla kaikki,” Minni jatkoi saaden isänsä nauramaan ääneen. ”No se on kyllä totta,” hän sanoi. ”Haluakko sää auttaa mua?” Hans kysyi. ”Haluan, mikäli sää haluat tavata ensin Marcuksen,” Minni sanoi. ”Ai niin, Marcus,” Hans sanoi. ”Älä huoli, Marcus on lempeempi ja helpommin lähestyttävä, kuin äiti,” Minni sanoi. ”Okei, ehkä mää sitten suostun,” Hans sanoi hieroen silmiään kevyesti. ”Mää käyn laittaan sulle vierashuoneen valmiiksi,” Minni sanoi. ”Hei, ei sun tarvi. Näytä vaan missä se on, niin laitan itselleni pedin kyllä,” Hans sanoi tarraten Minnin kädestä kiinni. Minni nosti Nicholaksen syliinsä ja lähti näyttämään isälleen huonetta. ”Pitää hakea liinavaate kaapista petivaatteet sulle,” Minni sanoi ja oli viemässä Nicholasta ensin omaan huoneeseensa. Hän katseli huonetta hämillään. ”Ööö Turbo?” Minni huuteli. ”Mitä?” kuului kylpyhuoneesta. Hans käveli Minnin luokse ja katseli hämmästyneenä, myös huonetta. ”Missä Nicholaksen pinnasänky?” hän kysyi. ”Täällä, meidän huoneessa,” Turbo huuteli. Minni käveli ihmeessään huoneeseen ja laski pojan hetkeksi heidän sängylleen. ”Vaihdakko vaipan ja laitat yöbodyn pojalle?” Minni kysyi. ”Joo,” Turbo sanoi ja käveli pesuhuoneesta kuivaten korvakäytäviään pienellä pyyhkeellä. ”Ja sulle ne petivaatteet,” Minni sanoi ja osoitti isäänsä sormillaan. Peti vaatteet annettua, hän valmisteli itsensä iltakuntoon. Nicholaskin oli herännyt vielä syömään. Turbo oli paljon väsyneempi ja makasi jo sängyssä mahallaan. Minni nukutti pojan, jonka jälkeen kömpi Turbon viereen nukkumaan. ”Naamaa kiristää,” hän sanoi hieroen poskiaan. ”Johtuu ruhjeista,” Turbo mutisi tyynyä vasten. ”Miten sää voit?” Minni kysyi ja katsahti miestään. ”Ihan hyvin. Kuin?” Turbo kysyi ja raotti silmäänsä. ”Että, et oo huolissas isästäsi?” Minni kysyi. ”No se äijä, osaa ne katoomistemput. Joten en oo ees yllättynyt, että se ei oo täällä,” Turbo sanoi ärtyneenä. ”Sää, et kumminkaan tiedä koko totuutta. Olishan tää kiva selvittää,” Minni sanoi. ”Ei oo tän illan suunnitelma,” Turbo tuhahti. ”No anteeks, että yritin auttaa!” Minni sanoi äkäisenä ja käänsi selän miehelleen ja sammutti valot huoneesta. Turbo katsahti puolisoaan ja otti tämän syleilyynsä tiukasti. ”Anteeksi, ei ollut sulle tarkotus kiukutella,” Turbo sanoi ja suukotti Minnin poskea. ”Mua vaan ärsyttää isän käytös,” hän jatkoi ja asetti päänsä paremmin Minnin viereen. ”Tiedän, mutta pakko tää on selvittää,” Minni sanoi. ”Tiedän,” Turbo sanoi. ”Hyvää yötä rakas,” hän jatkoi ja suukotti Minniä vielä kevyesti poskelle. ”Hyvää yötä rakas,” Minni sanoi ja siirsi kätensä Turbon oman päälle, joka oli tiukasti kiinni hänen ympärillään.
 
 
Aamulla Minni heräsi, kun poika touhusi omia juttujaan pinnasängyssä iloisesti ähisten. Hän oli nelinkontin ja nähdessään äitinsä hereillä, hän tarttui pinnasängyn kaltereista kiinni. Turbo oli Minniin selin ja nukkui tyytyväisenä. Minni nousi ja nappasi pojan mukaansa. He kävivät vessassa, jossa Minni vaihtoi pojalle vaatteet ja vaipan. He kävelivät käytävän toiseen päähän ja kurkistivat Hansin huoneeseen. Huone oli tyhjä ja sänky oli siististi pedattu. Minni kohautti hartioitaan ja lähti alakertaan. Hän laski Nicholaksen syöttötuoliinsa ja näki lapun pöydällä jossa luki:
 
Hei Minni!
Söin jo aamupalan ja olen nyt tapaamassa
Marcusta hänen tukikohdallaan.
Tulen, joskus illalla takaisin ja mietin samalla, miten
kohtaisin äitisi.
Soita, jos tarvitsette jotain, niin autan mielelläni.
 
Terveisin isä!
 
Minni katsoi hymyillen kirjettä ja laski sen takaisin pöydälle. ”Nonnii Nicholas, mitäs puuroo me syötäis tänään?” Minni sanoi ja avasi keittiön sälekaihtimet. ”Voi luoja!” Minni sanoi kovaan ääneen säikähtäen samalla. Hän oli perääntynyt ikkunasta pois ja katseli terassin sohvalla nukkuvaa mies hiirtä, joka oli peittänyt silmänsä cowboy hatulla ja tuki kädellään päätään. ”Mitä sää täällä huudat?” Turbo sanoi väsyneesti. ”Aaaaa,” Nicholas kiljaisi iloisesti nähdessään isänsä. ”Mehän puhuttiin illalla, että meidän pitäs löytää Thomas,” Minni sanoi. ”Niin, sitten,” Turbo sanoi ja luki Hansin kirjeen. ”Mää löysin hänet,” Minni sanoi ja katseli edelleen ulos ikkunasta. ”Mitä?” Turbo kysyi ja käveli Minnin viereen. ”Mitä ihmettä?” Turbo kysyi ja käveli terassin oven luokse. ”Mitä helvettiä?” hän karjaisi saaden isänsä säpsähtämään hereille. ”Pakko riehua?” Thomas kysyi. ”On. Ensin sä kattoot meidän elämistä moneksi vuodeksi ja sitten, kun sut vihdoin löydetään sää katoot uudestaan ja nyt sää vedät hirsiä meidän takapihalla,” Turbo sanoi vihaisena. ”Voidaanko me selvittää tää asia. Meidän elämä ei ollut mitään ruusuilla tanssimista, kun olitte pieniä,” Thomas sanoi ja laski hatun roikkumaan selälleen. ”Mitä sää tarkotat?” Turbo kysyi istuen ulkosarjan nojatuoliin. ”Sun, on ehkä aika kuulla totuus, miksi sinä tai sisaruksesi ette muista mitään,” Thomas sanoi. ”Anna tulla,” Turbo sanoi. ”Mistähän mää aloittaisin. Ensinnäkin, mää rakasti sun äitiä todella paljon. Reea oli uskomaton nainen ja todella hyvä äiti. Jokainen teistä oli meidän onnen pilkahdus. Me ei vaan koskaan kuviteltu saavamme neljää lasta, siksi teillä on iso ikäero Adamin ja Annin kanssa. Kaikki muuttui kumminkin Marekin ja Masin saavuttua armeijalle,” Thomas aloitti. ”Oliks ne hullut armeijassakin?” Turbo kysyi, saaden isänsä nyökkäilemään. ”Kaikki ongelmat alkoi siitä. Mut vangittiin moneksi päiväksi ja asennettiin erilaisia mielenhallinta aineita sähköshokeilla ja neuloilla pistellen. Kun viimein pääsin pois, olin jo heidän vallassaan. Hetken pystyin ajattelemaan omilla aivoillani ja kaikki muu meni heidän pillin mukaan. Olin kuin sätkynukke, jota pystyi ohjailemaan. Reea, kuitenkin huomasi muutokseni ja yritti pitää teidät turvassa. Valitettavasti, Masi ja Marek valitsivat hänet maalitaulukseni ja olemattomista asioista… niisk… mää jouduin pahoinpiteleen äitiänne. Reean ainoa toive oli, että veisin teidät turvaan, ennen, kuin mieleni oli kokonaan vallattu. Ja mää todella ihmettelen, ettei sun äiti hakenut turvapaikkaa mistään. Tottelin häntä ja vein teidät armeijalle. Valitettavasti jouduin pyyhkimään teidän tai oikeastaan Adamin ja Annin muistit, koska olit Antonin kanssa niin pieniä vielä. Palattuani takaisin, veljekset ottivat minut täysin hallintaansa. Reea oli valmistunut tappelemaan minua vastaan ja tiedostan sen, ettei hänellä ole ollut mahdollisuutta siinä. Hän oli ottamassa minut kimppuunsa ja sen jälkeen…” Thomas sanoi, kun suuri kyynelvana alkoi valumaan pitkin hänen poskiaan. ”Mitä sää teit?” Turbo kysyi inhoten. ”Mää… mää tapoin Reean,” Thomas sanoi kädet täristen ja siirtäen ne kasvoilleen. Turbo käänsi päänsä eri suuntaan ja ei voinut estää kyynelien valumasta poskilleen. ”Kaikkein pahinta oli, kun veljekset lopettivat äärimmäisen hallintani ja näin Reean makaavan vain maassa tekemättä mitään. Ammuttuna. Mää en anna itselleni sitä, ikinä anteeks. Siitä asti oon ollut heidän vallassaan,” Thomas sanoi ja pyyhki kyyneliään. ”Hei! Äiti ymmärtäisi varmasti, jos olisi elossa. Et sää voinut tehdä mitään,” Turbo sanoi siirtyen isänsä viereen ja halaten tätä tiukasti. ”Kiitos sää oot kyllä hieno poika ja äärettömän hyvä sydämellinen. Minni todellakin ansaitsee sut,” Thomas sanoi hymyillen pojalleen. ”AA!” kuului tiukka kiljaisu, kun Nicholas konttasi ulos ovesta ja jäi katselemaan kaksikkoa. Hän nyrpisti nenäänsä ja osoitti heitä sormella. ”Ja sulla on upea poika,” Thomas sanoi. ”Niin on,” Turbo vastasi. ”Olisko teillä nälkä?” Minni kysyi ja kantoi aamupala tarjottimen ulos. ”Voi kulta, ei sun olis tarvinnut,” Thomas sanoi ja otti tarjottimen vastaan. Minni ei sanonut mitään ja hymyili lempeästi. Hän haki sisältä vielä kahvipannun ja alusen. Hän istui kaksikkoa vastapäähän ja nosti Nicholaksen viereensä istumaan.
 
 
Seuraavat päivät meni asioiden selvittämisessä. Anni, Adam ja Anton eivät millään meinanneet uskoa isänsä tarinaa, vaikka Turbo yritti heitä asiasta vakuutella. Lopulta, he saivat todisteita, myös Minniltä ja Rontilta. Vinski ja Motokin vakuuttelivat heille tarinan todellisuudesta. Lopulta he olivat valmiita hyväksymään isänsä tekemät virheet ja tajusivat ettei Thomaksella ollut vaihtoehtoja, ollessaan vankina Marekin tukikohdassa. Ronttikin oli kertonut missä Reean hauta sijaitsi ja kävivät viemässä sinne muutaman kynttelikön ja kukkia. Hans valmistui kohtaamaan Marieta ja pyysi Minniä hänen mukaansa tapaamaan tätä. Marcus oli ymmärtänyt isänsä poissaolon ja tajunnut minkälainen kaksikko Marek ja Masi oli. He olivat huijanneet kaikkia, joka paikassa ja suunnitelleet kaiken yksityiskohtaisesti. Minni ja Hans pakkasivat autoa ja olivat valmiita lähtemään, kohti etelää. Minni oli soittanut Marielle, että toi muka Nicholaksen katselemaan eläimiä ja mummiaan. ”Onks kaikki pakattu mukaan?” Turbo kysyi kävellen poika sylissään ulos. ”Joo on. Pärjäätteks te varmasti?” Minni kysyi ja silitti poikansa kättä. ”Kyllä me miehet pärjätään,” Turbo sanoi ja suukotti poikansa otsaa. Minni halasi heitä tiukasti ja suuteli miestään kevyesti. Tämä olisi ensimmäinen kerta, kun Minni vapaaehtoisesti oli erossa pojastaan ja se tuntui hieman pahalta. Turbon läsnäolo sai hänet kumminkin rauhoittumaan ja he olivat valmiita lähtemään.
 
 
Seuraavana päivänä he saapuivat Marien luokse. He parkkeerasivat auton pihaan ja Hans katsoi taloa jännittyneenä. ”Jos mää meen eka ja sää tuut sitten perässä?” Minni kysyi ja tarttui isänsä kädestä kiinni. Hans nyökkäsi hyväksyvästi tälle. Minnin nooustessa autosta Marie käveli ulos talosta. Hans katsoi vaimoaan. Hän oli yhtä kaunis, kuin 14-vuotta sitten. Ruskeat kiharat hiukset laskeutuivat hänen selkäänsä pitkin ja kireä ruudullinen maalaispaita ja tiukat farkut muotoilivat hänen hoikkaa olemustaan. ”Heii kulta! Kamala miltä sää näytät!” Marie sanoi ja pyöritteli Minnin kasvoja kädellään, nähden tämän kaikki ruhjeet. ”Oli pieni välikohtaus tuossa pari päivää sitten,” Minni sanoi. Marie katsoi häntä hieman tympeentyneenä. ”Missä mun vauva?” hän kysyi. ”Kotona,” Minni sanoi. ”Mitä?” Marie kysyi epäuskoisena. ”Mää en voinut kertoa itse tätä,” Minni sanoi ja väisti Marien edestä talon eteen. Hetken he katsoivat autoa, jossa ei tuntunut tapahtuvan mitään. ”Mitä pelleilyä tää nyt on?” Marie kysyi Minniltä juuri, kun ovi aukesi. Hans nousi hitaasti autosta ylös. Minni pyysi äitiän katsomaan autoa. Marien silmistä näkyi suuri suru ja menetys, kun hän näki miehensä kävelevän elossa häntä kohti. ”Hans?” Marie kysyi tärisevällä äänellä ja mies kaapasi hänet syleilyynsä. Marie kietoi kätensä tiukasti Hansin kaulalle ja itki vuolaasti. Minnikin silmille nousi kyyneleet, kun näki vanhempansa taas yhdessä. Hans piti silmiään tiukasti kiinni ja silitti toisella kädellä Marien hiuksia. Hän tunsi, kuinka Marien keho tärisi ja yritti rauhoitella häntä. Marie nosti katseensa ja kosketteli käsillään tämän kasvoja. Ja sitten kurtisti kulmiaan. ”Sää oot elossa!” hän sanoi vihaisena ja työnsi miehen itsestään irti. ”Ymmärräkö yhtään mitä mää oon saanut kestää, sun takia!” hän huusi. ”Marie ymmärrä, mutta kuuntele,” Hans sanoi ja tarttui naisen kädestä kiinni. ”Äiti kuuntele, meillä on aika paljon kerrottavaa,” Minni sanoi, tukien isäänsä. He istuuntuivat ulkokalusteille ja keskustelivat Masista ja Marekista, sekä mitä he olivat hiirille tehnyt. Marien ilme oli epäuskollinen. ”Joten te, ette voineet tehdä mitää?” hän kysyi. ”Ei. Totta kai mää olisin tullut takaisin sun luokse, jos olisin vai pystynyt,” Hans sanoi pitäen kiinni Marien kädestä. Marie näytti leppyvän tarinalle, Minnin vakuutellessa isänsä olen tosissaan.
          Minni valmisteli itseään illalla nukkumaan ja katsoi parvelta alakertaan. Marie käveli juuri keittiöstä Hansin luokse, joka kaappasi hänet syleilyynsä. Marie ei ollut moneen vuoteen nauranut samalla tavalla, mitä hän nyt nauroi. Minni meni hyvillä mielin omaan huoneeseensa ja soitti kotiin Turbolle. Alakerrassa Hans piti Marieta tiukassa otteessaan kainalossaan. ”Ihanaa, kun sää oot elossa,” Marie sanoi katsahtaen miestään. ”Niin mustakin ja anteeksi, että olen aiheuttanut niin paljon harmia,” Hans sanoi. ”Ei sun tarvitse anteeks pyydellä,” Marie sanoi ja suukotteli miestään. ”Ja saan vihdoin olla sun kanssa kotona, jos sää vielä huolit tälläisen ison mörököllin sun vierees,” Hans sanoi painaen päänsä Marien hartialle ja suukottaen tätä poskelle. Marie naureskeli hyväntuulisena. ”Mites armeija?” Marie kysyi hieman maassa. ”Ääh annetaan nuorten hoitaa se. Mää jään tänne. Mä nimitin itseni just eläkkeelle,” Hans sanoi, saaden Marien suutelemaan häntä intohimoisesti. ”Mennäänkö?” hän kysyi ja sammutti valoja. ”Mennään vaan,” Hans sanoi kävellen Marien perässä kohti yläkertaa.
 
 


”Huhuu kotona ollaan!” Minni huhuili pari päivää myöhemmin koti oveltaa. ”Heiii!” Turbo sanoi ja kaappasi tämän syleilyynsä. ”Missäs Nicholas?” Minni kysyi. ”Se on päiväunilla terassilla. Mää siivoon keittiöö, ruoka on uunissa ja tuleva rouva voi vaan istua helpotuksesta alas ja rentoutua,” Turbo sanoi. ”Sää teit ruokaa?” Minni kysyi hämmästyneenä ja hymyillen miehelleen. ”Miten meni?” Turbo kysyi, kun huomasi ettei Hans ollut Minnin mukana. ”Tosi hyvin. Sinne se jäi äidin luokse,” Minni sanoi ja painoi päänsä Turbon hartiaa vasten, kun tämä teki salaattia valmiiksi. Turbo hymyili Minnille lempeästi. He toivoivat samanlaista tulevaisuutta, kuin heidän vanhemmillaan. Thomas oli asettautunut Vapaustaistelijoiden toimipisteeseen siihen asti, kunnes löytäisi oman asunnon. Kaikki tuntuivat olevan hyvin jälleen ja kaikki keskittyivät tulevaan. 




A/N: Näin pääsi käymään. Ollaan taas jännien äärellä mitä sankareillemme seuraavaksi käy. Nauttikaa ja Kommentoikaa Smile Wink
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Puvitsu

avatar

Viestien lukumäärä : 227
Join date : 02.08.2015
Paikkakunta : oulu

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    La Tammi 28 2017, 20:34

Tää oli tosi huippu osa! Ihanaa että kaikki on nyt kunnossa Smile. Saaha nähä mitä seuraavaks tapahtuu Smile. Jatka pian, oot huippu Smile

_________________
"Räjäytetään ovi auki, pannaan kalusto remonttiin ja paiskataan Nuikki päin seinää!"~Vinski
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkämimmi



Viestien lukumäärä : 4839
Join date : 18.01.2015

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    Su Tammi 29 2017, 12:48

Sanoisin et Masi ja Marek sai Criminal Mindsin sekopäät kalpeneen niiden juonien rinnalla Smile. Jatka pian pliis.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkisfan

avatar

Viestien lukumäärä : 102
Join date : 25.08.2016

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    Ma Tammi 30 2017, 19:23

Kiitos huikeista kommenteista. Nyt tulee mun lemppari osa tässä kohtaa...  I love you






”Paljon onneaa, vaaan” ”Jeeiii!” ”Paljon onnea kulta pieni,” Minni sanoi ja suukotti poikansa otsaa kevyesti. ”Paljon onnea! Älä enää kasva!” Moto sanoi ja otti kuvan yksi vuotiaasta synttäri sankarista. Nicholas taputti käsiään yhteen. Turbo nojasi poikansa viereen. ”Puhalla kynttilä,” Milva sanoi seisten takakenossa, kun vatsakumpu kasvoi kasvamistaan. Nicholas kohotti itseään ja istahti takaisin tuoliinsa. ”Auttaako isi?” Turbo kysyi ja poika nyökkäsi hyväntuulisena. He olivat valmiina puhaltamaan ja Turbo puhalsi kynttilän sammuksiin. Nicholas katsoi hämmentyneenä sammunutta kynttilää kakussa, jonka jälkeen taputti tyytyväisenä ”saavutuksestaan”. Vieraat ottivat tarjottavia ja siirtyivät olohuoneen puolelle. Nicholas oli puolessa vuodessa oppinut kävelemään. Hän käveli kädet ilmassa mumminsa luokse ja piti tämän polvista kiinni. ”Otaks sää kakkua?” Marie sanoi ja ojensi hopeisella lusikalla ammottavaan suuhun pienen määrän kakku. Nicholas nyrpisti tyytyväisenä nenäänsä. ”Uuu mää tykkään tosta, kun Nicholas nyrpistää nenäänsä,” Milva sanoi ja silitti vatsaansa. ”Isänsä poika,” Minni sanoi polvillaan lattialla. ’’Ding dong’’ kuului ovikellon ääni. Nicholas käänsi päätään ja kattoi sen jälkeen äitiään. ”Mee kattoon kuka tulee,” Minni sanoi. Nicholas lähti ulko-ovea juosten ja seisoi paikoillaan täpisnöissään. ”AA,” hän kiljaisi, komentaen isänsä paikalle. Turbo nosti täpinä sankarin syliinsä. ”Heeei! Onneks olkoon pikku prinssi,” Santtu sanoi ja halasi pikku hiirtä isänsä sylissä. ”Onneks olkoon,” Vinski sanoi ja kaappasi pojan syliinsä heittäen häntä pari kertaa ilmaan. Kikattava pikku soturi tiputtautui hänen sylistään ja kirjaimellisesti raahasi Santun ojentaman lahjan lattiaa pitkin. Nicholas käveli äitinsä luokse ja istui tämän syliin. ”Katotaas mitä täältä löytyy?” Minni sanoi ja auttoi poikaansa avaamaan lahjoa. ”Avataan kaikki lahjat nyt,” Eeli ehdotti. ”Käykää Santtu ja Vinski ottamassa kakkua ja kahvia. Turbo tuokko sakset ja muovipussin,” Minni sanoi huudellen keittiöön. Nicholas hyppi äidinsä sylissä innoissaan ja meni lattialle istumaan. Minni otti Turbolta vastaan sakset ja muovipussin. ’’Ding dong’’ ”Oo mee kattoon Nicholas kuka sieltä tulee,” Minni sanoi. ”A” Nicholas sanoi ja känsipäätään kieltävästi. ”Iskä taitaa sitten ottaa sun lahjan vastaan,” Turbo sanoi ja oli menossa kohti ulko-ovea, kun Nicholas juoksi hänen luokseen hieman panikoiden. ”Heeei! Kuka on meidän synttäri sankari?” Anni kysyi ja nosti Nicholaksen syliinsä ja suukotti tämän poskea. Olohuoneessa Santtu oli istunut polvilleen Minnin viereen. Annin takaa käveli mustan värinen hiirimies. Turbo katsoi vierasta hieman hämillään. ”Turbo, tässä on Daniel, Daniel tässä on mun pikkuveli Turbo,” Anni sanoi ja esitteli seuralaisensa. ”Hei Throttle, mutta kavereille Turbo,” Turbo sanoi ja kätteli hiirimiestä. ”Daniel, hauska tavata,” Daniel sanoi. ”Uuuuu, Annilla on mies,” Santtu ja Minni sanoi kiusoitellen yhteen ääneen ja heiluttaen toisiaan. ”Ole hiljaa,” Anni sanoi naureskellen. Vinski katsoi hiirimiestä pieni inho kasvoillaan. Santtu huomasi tämän, myös ja hänen naurunsa loppui, kuin seinään. Minni tervehti, myös Danielia ja Nicholas oli kiinnostunut ennemmin Annin kädessä olevasta lahjasta, kuin heistä kahdesta. Anni ojensi lahjan synttärisankarille ja Minni ohjeisti heidät keittiöön. Vinskin silmät seurasivat heitä koko sen ajan, kun hän heidät vain näki. Minni auttoi leikkamaan paketissa olevan nauhan pois ja näytti mistä Nicholas saisi revittyä paperia paremmin. Poika saikin pitkiä suikaleita revittyä ja heitteli niitä ympäriinsä. ’’Ding Dong’’ ovikello soi jälleen. ”Turbo avaakko?” Minni huuteli, kun Nicholasta ei kiinnostanut enää ovikello, vaan lahjapaperin alta paljastuva lahja. Turbo avasi isälleen oven. ”Missäs, mun pikku synttäri sankari on?” Thomas kysyi. ”Tuolla se availee lahjoja,” Turbo sanoi ja näki riemun lapsen kasvoilta, kun hän sai uuden vedettävän ankka-junan. ”Ai ettei pappa kiinnosta vai?” hän sanoi ja käveli Hansin ja Marien taakse, jotka istuivat pitkällä sohvalla. ”Ketä sää nyt kiinnostaisit?” Hans kysyi huvittuneena ja, kun lapset eivät katsoneet Thomas veti kaverimaisen litsarin tämän takaraivoon. Seuraavassa paketissa oli värikäs iso leikkijuna. Minni auttoi poikaansa kaiken mahdollisen kautta ja Nicholas olisikin halunnut lahjan jo, että sitä olisi otettu sen paketista ulos. Minni kumminkin sai taivuteltua lahjan pojaltaan ja otti junan pois paketista. Juna oli vielä taustassa kiinni muovitetuilla metallilangoilla ja Minni alkoi niitä availla. ”Pärjääks sää?” Vinski kysyi huvittuneena. ”Ääh ähgh,” Nicholas kiukutteli, kun olisi jo junan halunnut ja yritti nostaa sitä äidiltään pois. ”Nicholas kulta, kun se on vielä kiinni,” Minni rauhoitteli poikaansa. ”Eikö se äiti nyt saa sitä sieltä pois. Eii niin,” Marie yritti piristää pientä lasta, joka hymyili hänelle veikeästi. ”Siis herran jumala. Kuka nää oikeen pakkaa?” Minni sanoi, kun oli jo viisi metallilankaa irroittanut ja yritti nyt saada ihan junan keskeltä takaa yhtä lankaa poies. Vihdoin metallilangat oli irti ja Nicholas sai uuden lelunsa käsiinsä. Hän esitteli sitä isälleen, joka oli myös innoissaan pojan lahjasta. Lelu kuitenkin jäi hetken päästä, kun hänellä oli vielä monta lahjaa avaamatta. Vihdoin kaikki lahjat oli avattu ja Nicholas sai enimmäkseen uusia leluja, kuin vaatteita tai koruja. Juhlavieraat ja lapset olivat siirtyneet takapihalle. Turbo oli ojentanut varastosta jalkapallon ja nyt heillä oli pelit jo pystyssä. He varoivat kumminkin Nicholasta ja Adamin tyttöjä. ”Hyvä Nicholas, vie maaliin,” Anton sanoi ja puolusti, että Nicholas olisi saanut maalin tehtyä. Nicholas kumminkaan ei ollut samaa mieltä, vaan otti pallon käsiinsä ja lähti kuljettamaan sitä ihan eri suuntaan, kuin maaliin. ”NICHOLAS!” Eeli huusi. ”Hei ei tätä jalkapalloa näin pelata,” Turbo sanoi ja kumartui pienesti poikansa yli ja tiputti pallon maahan tämän käsistä. Itku, potku, raivarit heräsi pienessä pojassa ja laskentui maahan kasvot maata kohden. ”Sulla ei ole mitään hätää,” Turbo sanoi ja nosti itkevän lapsen seisomaan. Nicholas huusi kurkku suorana ja naama punaisena, kyynelten valuessa hänen poskillaan. Hän käveli äitinsä luokse. Nicholas laski päänsä tämän syliin ja itki vuolaasti. ”Voi ei, kun elämä taas kolahti,” Minni sanoi ja nosti pojan syliinsä, joka nojasi tämän olkapäähän niiskuttaen enää. Minni lohdutti poikaansa hieromalla kevyesti tämän selkää. ”Kamala elämä,” Milva totesi. ”Joo siis, ihan hirvee,” Minni sanoi sarkastisesti. ”Voi pieni, kun ei noita isoja voi vielä ymmärtää,” Santtu sanoi. Minni keinutti poikaa kevyesti sylissään, joka oli puristanut kätensä tiukkaan nyrkkiin pidellen äitinsä mekosta kiinni. ”Joku taitaa, kyllä pikku hiljaa väsymään,” Minni sanoi ja suukotti poikansa päälakea. Itkuinen hengitys tuntui Minnin olkapäätä vasten. ”Hei. En kai myöhästynyt?” Marcus sanoi ja kävelin talon vierestä takapihalle. ”Hei, et sää myöhästynyt,” Minni sanoi, tervehtien veljeään. ”Hei pikkunen. Onneks olkoon kummisedän pikkunen,” Marcus sanoi silittäen Nicholaksen kullanruskeita hiuksia. Nicholas käänsi kavonsa äitinsä kaulaa vasten. ”No mikäs meidän pikkuisella on?” hän kysyi ja polvistui Minnin eteen. ”Hän veti herneen venttiiliin, kun ei saanut kuljettaa jalkapalloa käsillään, pois maalista päin,” Minni sanoi hymyillen. ”AAA no sitten, mutta kato mitä kummisetä toi Nicholas sulle,” Marcus sanoi ja sai Nicholaksen huomion. Minni pyyhki tämän kostuneita kasvoja ja käänsi hänet kohti Marcusta. ”Tuuks sää kattomaan?” Marcus sanoi ojentaen käsiään. Nicholas nousi enonsa syliin ja Marcus nosti hänet ison laatikon päälle. ”Se on sun lahja,” Marcus sanoi ja Nicholas katsoi hämmästyneenä isoa laatikkoa. Hän halusi pois laatikon päältä ja lähti hakemaan isäänsä. Pelit oli pysähtynyt Marcuksen saapuessa. Nicholas tarttui isänsä sormesta ja halusi tämän auttavan tätä laatikon kanssa. Hetken he avasivat papereita ja laatikosta paljastui yhden istuttava punainen lasten keinu. ”Ohhoh mitä sää sait?” Minni sanoi ’’yllättyneenä’’, kun näki poikansa suuren riemun. ”Mihin te ton kiinnitätte?” Moto kysyi, kun ei nähnyt takapihalla yhtäkään isoa puuta. ”Tohon terassin toiseen päähän,” Minni sanoi ja osoitti terassin toisessa laidassa olevaa tyhjää kohtaa. ”Onks siinä ollut jotain?” Anni kysyi. ”Joo oli. Tossa päässä oli toi grilli, mutta Turbo siirsi sen tuohon sivuun ja sit ne lepotuolit on varastossa, että jos ne joskus haluaa niin ne voi olla ihan tuossa pihalla sit,” Minni selitti. ”No kiinnitetäänkö se heti vai?” Turbo kysyi, kun poika oli todella innoissaan. Miehet kohauttivat hartioitaan hyväntuulisena. Turbo kävi hakemassa työkaluja ja porakoneen autotallista. Minni ojensi Vinskille imurin sisältä. ”Mitä me tällä tehdään?” Vinski kysyi. ”Älä sitten luulekkaan, että te ensin poraatte ja sitten imuroitte. Pääsette helpommalla, kun joku pitää imuria poraus reijän kohdalla,” Minni sanoi. ”Ihan hölmöö, kyllä me siivotaan meidän jäljet,” Vinski sanoi inttäen vastaan. ”Sinä otat tämän imurin ja imuroit saman tien. Ja mää katon, että mun terassilla ei oo yhtäkään purua!” Minni sanoi tiukkana saaden Vinskin säpsähtämään pienesti. ”Okei rouva,” Vinski sanoi. ”Mää en ole rouva,” Minni sanoi ja istui alas. ”Kohta oot,” Vinski sanoi tutkien terassin katon rajaa. Minni pyöritteli huvittuneena päätään. ”Sitä paitsi sää huojasit meitä!” Hans sanoi yht’äkkiä ja osoitti Ronttia. ”Miten niin?” hän sanoi älähtäen. ”Sää sanoit silloin, kun löysitte meidät, että Minnin ja Turbon häät on puolen vuoden päästä,” Thomas sanoi osoittaen ystäväänsä. ”Niin ne olis siitä hetkestä ollut vasta 9 kuukauden päästä,” Hans sanoi. ”No puoli vuotta yhdeksän kuukautta, ei ole iso ero,” Rontti sanoi kohauttaen hartioitaan. ”Jännän äärellä on pääsekö, mun kaaso häihin,” Minni sanoi ja katsoi ystäväänsä. ”Ai kui?” Marie kysyi ja katsoi myös Milvaa. ”Mulla on laskettu päivä seuraavana päivänä, kun nuo menee naimisiin,” Milva sanoi ja nyökkäsi Minniä kohden. ”Ettekä yhtään miettineet,” Marie sanoi hämmentyneenä tyttärelleen. ”Me saatiin laskettu aika tietää, vasta kun oltiin kirkko ja kaikki jo varattu,” Minni sanoi. ”Se on totta, mutta toivotaan, että syntyy viikkoa aikasemmin, niin pääsee kanssa heti juhlahumuun,” Milva sanoi naureskellen. ”Tai sitten se syntyy, just samana päivänä, kun on laskettu,” Anni sanoi nauraen. ”Niimpä,” Milva sanoi kanssa naureskellen. ”Jos se on täsmällinen lapsi, niin sitten se ei voi olla Moton lapsi,” Santtu sanoi nyökäten jätkien suuntaa, jossa kaikki yritti ohjeistaa toisiaan ja yhdessä supussa. ”Totta, mutta mun lapsi se voi olla,” Milva sanoi naureskellen. ”Oliks Nicholas täys-aikanen?” Marie kysyi. ”Oli täys-aikainen, mutta syntyi silti puoltoista viikkoa ennen laskettua aikaa,” Minni sanoi. ”Ja häämatkalla toinen lapsi tulille,” Milva sanoi, saaden venyttelevän ystävänsä nauramaan. ”Anteeks vaan?” Turbo kysyi hieman hämillään. Koko porukka nauroi täyteen ääneen. ”Ootteks te suunnitellut toista lasta?” Santtu kysyi. ”Ollaan me siitä puhuttu ja sanoi Turbolle että hirtän sen korvista, jos se painaa paksuks ennen häitä,” Minni sanoi naureskellen. ”Niin, että haluat juhlia?” Anni kysyi. ”No todellakin,” Minni sanoi naureskellen. Jätkät saivat vihdoin keinun asennettua ja Turbo nosti poikansa kokeilemaan sitä. ”Viuuuu,” Turbo sanoi. ”Ahhaah,” Nicholas naureskeli, kun keinu sai vauhtia. ”Mun vuoro keinuttaa,” Vinski sanoi innoissaan. Turbo teki innokkaille keinuttajille tilaa ja istui Minnin viereen ottaen tämän kainaloonsa. Ilta sujui loppuun asti hyvin ja väsyneet vierailijat lähtivät kohti omia kotejansa. Hans ja Marie jäivät kumminkin Turbolle ja Minnille yöksi. Nicholas sammui, kuin saunalyhty omaan sänkyynsä. Minni saapui makuuhuoneeseen, jossa Turbo jo peiton alla luki jo kirjaa. Minni vain lysähti hänen viereensä väsyneenä. ”Oliks rankka päivä?” Turbo kysyi. ”Oli. Mää en voi uskoa, että mun vauva on jo yksi,” Minni sanoi ja paransi asentoaan. ”Niin ne vaan kasvaa,” Turbo totesi. ”Mää olisin halunnut, että se vauva aika on pidempi,” Minni sanoi. ”Kuule rakkaani mää teen sun kanssa, vaikka niin monta lasta, että saat vauva kiintiös täyteen,” Turbo sanoi laskien kirjan yöpöydälle ja suukottaen puolisoaan. Minni nauroi hellästi miehelleen ja suuteli tätä hellästi. ”Mun takaraja on neljä,” Minni sanoi, laskeutui Turbon viereen makaamaan. ”Mmmhhh eli kolme vielä, no mikä ettei,” Turbo sanoi mietteliäänä ja suuteli Minniä. ”Se oli maximi,” Minni sanoi naureskellen, kun Turbo suuteli häntä kaulalle. ”Mää en jaksa odottaa hääyötä,” Turbo sanoi. ”Ai hääyönä me tehdään lapsi vai?” Minni sanoi nostaen Turboa hieman. ”No miks ei,” Turbo sanoi. ”Tästä keskutellaan vielä,” Minni sanoi ja veti miehensä intohimoisiin suudelmiin. Hetken päästä Turbo makasi Minnin päällä hengästyneenä. Hän veti itsensä ulos ja suuteli puolisoaan intohimoisesti. ”Kai panostat enemmän hääyöhön?” Minni kysyi, kun Turbo laskeutui omalle sängynpuoliskolleen selälleen. ”Väitäks sää, että se oli huonoa?” Turbo kysyi epäilevästi hymyillen. ”En mää niin sanonu. Kysyin vaan, että panostakko enemmän? Että se on läheisempää ja vielä intensiivisempää,” Minni jatkoi ja asettui Turbon rintakehälle. ”Aaa, no todellakin,” Turbo sanoi ja suukotti Minnin päälakea. ”Näiks sää muuten Vinskin ja Santun, kun Anni tuli Danielin kanssa tänne,” Turbo kysyi. ”Joo näin, Vinski oli todella mustasukkainen Annista ja Santtu ei pitänyt siitä miten Vinski katto Annia,” Minni sanoi. ”Vinskin pitää oikeesti päästää irti Annista,” Turbo sanoi. ”Niin pitää. Tajuaako se, kuinka paljon hän satuttaa Santtua,” Minni mietti. ”Eihän ne ees seurustele vakituisesti,” Turbo sanoi. ”Eikö?” Minni kysyi ihmeissään. ”No selvis, mulle ja Motollekkin silloin, kun Moto antoi mökkinsä nuorille kokelaille. Santtu oli kysynyt Vinskiltä mitä he tekevät, koska eivät he voineet mökkiinkään jäädä. Vinski oli siihen, vain todennut ottavansa läheisen asunnon vuokralle Tulikivestä. Santtu oli kysynyt vihjailevasti, että meinasiko Vinski muuttaa yksin, johon se oli todennut vaan, että joo. Kenen muunkaan kanssa,” Turbo selitti. ”Mää olisin Santun kohdalla suuttunut,” Minni totesi. ”Niin määkin, mutta niillä on jotain niin erityistä kemiaa. Mutta kyllä, Vinskin käytöksen muutoksen taas huomasi, kun Anni palasi kuvioihin,” Turbo sanoi haikeana. ”Voi voi. Kai sää muuten muistat, että meillä on huomenna tyttöjen päivä,” Minni sanoi ja katsoi Turboa. ”Tyttöjen päivä?” hän kysyi. ”Joo. Mennään ostaan mulle häämekko, samalla katotaan morsiusneitojen mekot ja sit katotaan morsiustytöille Viiville ja Emilialle, jotkut kauniit puvut,” Minni sanoi. ”Aaa ja tää on sen takia, miehiltä kiellettyä,” Turbo varmensi. ”Kyllä,” Minni sanoi ja suuteli miestään, sammuttaen samalla yöpöydän valon Turbon yli. ”Tiekkö mitä?” Turbo jatkoi vielä. ”Mitä?” Minni kysyi. ”Me harrastetiin seksiä, kun sun vanhemmat ovat täällä,” Turbo sanoi naureskellen ja saaden Minnin myös nauramaan.
 
 
Seuraavana aamuna Minnin pakkaili tavaroitaan mukaan. Hän ajaisi Tulikiveen äitinsä kanssa, jossa Milva kumppaneineen odottaisi. Turbon oli tarkoitus mennä miesporukan kanssa Niymarin kaupungin ostoskeskuksessa sijaitsevaan hääpuku liikkeeseen katsomaan heille pukuja. ”Missä me nähdään ja monelta?” Turbo kysyi, kun Minni oli jo valmis lähtemään. ”Jos mää, vaikka ilmoitan, kun oon tulossa takaisin,” Minni sanoi ja silitti poikansa hiuksia, joka istui syöttötuolissa. ”Mihin te kaks ootte menossa? Ette saa nähdä toisianne hääpuvuissa ennen hääpäivää,” Marie totesi kävellen tyttärensä viereen. ”Ei tietenkään,” Minni sanoi silittäen äitinsä selkää. ”Me mennään ostaan meidän vihkisormukset,” Turbo sanoi. ”Niin eli sää maksat,” Hans totesi ja nosti puurolautasen mikrosta. ”Kutakuinkin joo, mutta se on reilua Minnille, kun se on tehnyt muita hankintoja häihin,” Turbo sanoi. ”Me mennään nyt,” Minni sanoi ja suukotti miehensä ja Nicholaksen poskea. Nicholas ei ollut tyytyväinen, että hänen äitinsä lähti jonnekkin ilman häntä. Hän kumminkin oli viettänyt Minnin kanssa useamman kuukauden yhdessä, ja eroahditus näkyi suurena huutona äitinsä perään. Turbo silitti poikansa hiuksia ja kertoi äidin tulevan takaisin.
          Minni ja Marie saapui Tulikivikaupungin hääpuku liikkeen eteen, jossa hänen ystävänsä jo odottavat. He tervehtivät toisiaan ja kävelivät liikkeeseen sisälle. ”Hei! Tervetuloa Glamour Diamond’siin. Minä olen teidän konsultti Marget. Voinko olla avuksi?” nelikymppinen vaatekonsultti kysyi, kun nais seurue saapui liikkeeseen. ”Joo. Tarvittais häämekko meidän morsiammellemme,” Marie sanoi. ”Okei. Kuka meidän onnekas on?” Marget kysyi. ”Minä olen,” Minni sanoi ja kätteli naista. ”Marget hauska tavata,” Marget sanoi. ”Minni ja kuin myös,” Minni sanoi. ”Hei. Mennään istumaan ja keskustelemaan vähän ensin minkälainen mekko olisi toiveissa,” Marget sanoi ja ohjasi naiset sohvaryhmän luokse, jonka edessä aukesi tilava tila monen peilin kanssa ja koroke. ”Nonniin, kerrokko vähän tulevista häistä, miehestäsi ja minkälaista mekkoa olisit mahdollisesti ajatellut,” Marget aloitti. ”Meidän häät on ajateltu moderneiksi ja perinteitä kunnioiten, meidän väri teema on sinisen violetin yhdistelmää, pienillä yksityiskohdilla. Eli määkin pyysin, että mun mies ottaisi puvukseen, jotain mikä on perinteistä marsilaista,” Minni aloitti. ”Kuulostaa todella kauniilta, kerro vähän miehestä,” Marget sanoi jatkaen osoittaen Minnille, että hän voi jatkaa. ”Mun mies on mun mielestäni maailman ihanin ja ajattelevin hiiri. Me tavattiin kymmenen vuotta sitten sotilasleirillä ja ollaan siitä asti oltu yhdessä. Turbo on itse pitkä ja tosi vahva, että korot voi olla sen mukaan,” Minni jatkoi. ”Te ootte sotilaita,” Marget kysyi. ”Joo. Toimitaan kenraaleina kumpikin. Turbo on Vapaustaistelijoissa ja Vastarintaliikkeessä, kun sitten taas mää oon noissa kahdessa edellä mainitsevassa ja sen lisäksi vielä armeijassa,” Minni selitti. ”Okeii todella hienoa. Mites sun puku, kun sää puhuit siitä modernista, mutta perinteisestä teemasta. Niin oletko mekonkin menevän siihen teemaan,” ”Joo olen,” Minni sanoi nyökkäillen. ”Okei eiköhän me sulle löydetä puku. Ollaan saatu meidän liike vähän aika sitten uuteen uskoon ja uusia puku malleja on tullut todella paljon,” Marget sanoi. ”Ja sinä sanoit, että iso puku ei ole ongelma,” Marget varmensi. ”Ei ole joo,” Minni sanoi. ”Hyvä, koska perinteiset A-linjaiset puvut ovat alaosasta näyttäviä, mutta eiköhän me sulle puku löydetä. Tule vain mukaani,” Marget sanoi ja ohjasi Minnin pukeutumistilaan myymälän toiseen päähän. Hän kävi hakemassa pukuvaihtoehtoja, kun Minni oli vielä kertonut, minkälaista oli hakemassa. ”Okei, tässä olisi ensimmäinen,” Marget sanoi ja napitti puvun takaosan kiinni. Minni käveli mekon kanssa tyttöjen eteen. ”Oooh se kaunis,” Anni sanoi. ”Mekko on perusmallinen A-linjainen, laskotuksella, kiiltävää materiaalia,” Marget sanoi ja asetteli mekon korokkeen ympärille laskeutuen nätisti. ”Se on nätti, mutta siitä puuttuu se jokin,” Marie sanoi. ”Kerrankin me ollaan samaa mieltä. Tää on vähän pliisu,” Minni sanoi. ”No ei se mitään meillä on monta pukua vielä kokeiltavana,” Marget sanoi ja auttoi Minnin pois korokkeelta. Minni kokeili useampaa pukua ja jokaisesta tuntui puuttuvan se jokin. Hän käveli takaisin kohti pukukoppia, kunnes näki matkalla puvun ja kysyi voisiko hän kokeilla sitä. Marget nappasi puvun mukaan ja lähti sovittamaan sitä. ”Toivottavasti se löytää pukunsa,” Milva sanoi huokaisten silitellen vatsaansa, kun pikku kaveri venytteli makeasti. ”Minni ei ole mikään helpoin asiakas,” Marie sanoi. ”Mutta mää ymmärrän Minniä. Tätä se on varmasti odottanut,” Santtu sanoi. ”Niimpä. Ne on ollut Turbon kanssa niin kauan yhdessä, kokien niin paljon ei niin positiivisia aioita. Paitsi Nicholas, mutta siis Minni haluaa kääntää myös mielialansa positiiviseksi ja, että se oikeasti kohta on Turbon kanssa ikuisesti yhdessä,” Anni sanoi, saaden kaikki naiset nyökyttelemään. ”Joo ei Minnin ja Turbon elämä mitään helppoa ole ollut, saati sitten heidän suhteensa,” Marie sanoi. ”Ne on kyllä uskomattomasti pitänyt yhtä, vaikka ne olikin neljä vuotta kaukosuhteessa,” Santtu totesi, miettien hänen suhdetta Vinskiin. ”Niimp… SIIIS toi on ihana!” Milvan lause jääden kesken, kun Minni asteli esiin bongaamansa puku päällään. Hän nousi korokkeelle, Margetin oikaisten helmaa samalla. ”Ottas niin haen sen hunnun vielä, mikä kuuluu tähän pukuun,” Marget sanoi. Minni hymyili hermostuneesti ja katsoi peilin kautta äitiään. ”Ooow äiti älä itke,” Minni sanoi ja pyyhki omaa silmäkulmaansa. ”Tää on onnellisuutta. Se on täydellinen,” Marie sanoi ja pyyhki paperilla silmäkulmaansa. ”Sää oot tyrmäävä,” Anni sanoi ja nappasi myös itselleen nenäliinan pöydältä. ”Nonni asetetaan tämä vielä ja mitäs raati on mieltä,” Marget sanoi, kun oli asetellut hunnun Minnille. ”Se on täydellinen,” Milva sanoi. ”Mitäs mieltä morsian on?” Marget kysyi. Minni ei sanonut hetkeen mitään, hän ei ollut kuvitellut pääsevänsä ikinä tähän asti elämässään. ”Se on täydellinen,” Minni sanoi ja kyyneleet nousivat pintaan. ”Nyt se tarkka kysymys. Onko tää sun mekko?” Marget sanoi ja katsoi Minniä peilistä. Minni alkoi onnellisesti nyökkäilemään. ”On” hän sanoi ja naisten suuret aplodit täyttivät huoneen. Minni kiitti Margettia konsultoinnista ja auttoi häntä pakkaamaan puvun mustaan pukupussiin. Heidän päästessä liikkeestä ulos. Minni ja Marie nostivat mekon auton peräkonttiin. ”Missä meinasit mekkoa säilyttää, ettei Turbo nää sitä?” Milva kysyi. ”Santulla,” Minni sanoi hymyillen. ”Mitäs me nyt?” Anni jatkoi. ”Voitte tulla Niymariin. Teidän miehet on siellä,” Minni sanoi. Naiset nyökkäilivät tyytyväisenä ja he lähivät matkaan viemällä mekon ensin Santun asunnolle.
           Hetken päästä he olivatkin Niymarin kaupungin ostoskeskuksella. ”Missä jätkät?” Anni kysyi. ”Se pukuliike on tuolla ihan yläkerrassa. Mää laitan Turbolle viestin, että ollaan täällä,” Minni sanoi ja kaivoi laukustaan puhelimensa. ”Mennäänkö vaikka sitten haukkaan jotain sillä välin?” Milva kysyi. ”Joo, tuossa olisi kivan näköinen kahvio,” Santtu sanoi. Tytöt kävelivät kahvioon ja tekivät tilauksensa. ”Mitenköhän jätkien pukusovittelu meni?” Anni mietti. ”Ne tuntien, niin ihan pelleilyksi,” Milva sanoi naureskellen. ”Tai sitten ihan hyvin, kun Hans ja Thomas on siellä mukana,” Marie sanoi. ”Oliks Thomakskin siellä?” Milva kysyi hämillään. ”Joo kuulemma,” Minni vastasi ja laittoi puhelimen takaisin laukkuunsa. ”Isä on yllättänyt itse kunkin tässä lähipäivinä,” Anni sanoi. ”Ai kui?” Santtu kysyi. ”Se on ollut hirveen paljon meidän mukana, soitellut miten menee ja tullut ihan oikeasti käymään,” Anni sanoi. ”Mutta se hyvä oikeestaan, koska se on ollut niin paljon pois teidän elämistä,” Santtu sanoi. ”Niimpä,” kaikki muutkin nyökyttelivät Annille. ”Missä ne meidän miehet ja mikä on seuraava akenda?” Milva kysyi. ”En mää tiiä. Turbo ei vastannut vielä. Mutta seuraavaksi mää ja Turbo lähetään kattomaan meille vihkisormuksia ja jos te menisitte katsomaan itsellenne morsiusmekkoja ja kaasolle mekon,” Minni sanoi. ”Kuulostaa suunnitelmalta,” kuului Turbon ääni hänen olan takaansa. ”Missä te olitte?” Anni kysyi. ”Vietiin ne puvut Milvan ja Moton autoon,” Turbo sanoi. ”Te löysitte sopivat?” Minni kysyi. ”Löydettiin,” Turbo sanoi. ”Mennäänkö?” hän kysyi, kun huomasi Minnin kupin olevan tyhjä. ”Mmm joo mennään vaan,” Minni sanoi ja keräsi tavaransa. ”Aaa Milva tässä,” Minni sanoi. ”Uuu Minnin pankkikortti,” Milva sanoi ja oli nappaamassa jo korttia, kun Minni veti sen takaisin. Kaikki nauroivat makeasti Milvan yritykselle saada kortti. ”Tää kortti on ainoastaan teidän puvuillenne. Onko selvä?” Minni kysyi. ”On neiti kenraali,” Milva sanoi vastaten nälväillen. Minni ojensi kortin ystävälleen ja lähtivät Turbon kanssa kohti koruliikkeitä. ”Miks me ei osteta pukuja itse?” Santtu kysyi. ”Marsissa on tapana, että jos on häät, jotka järjestetään kirkossa, niin morsian tai sulhanen maksaa myös morsiusneitojen ja kaason puvut,” Milva selitti ja keräsi tavaransa. ”Mennäänkö me taas johonkin liikkeeseen?” Eeli kysyi tylsistyneenä. Milva katseli hiukan ympärilleen ja näki ison kylti, jossa mainostettiin lasten leikkipaikasta. ”Haluakko mennä leikkimään sillä aikaa, kun aikuiset shoppailee?” Milva kysyi Eeliltä, joka piti tämän kädestä kiinni. ”Tuleeks joku mun kaa?” Eeli kysyi hieman aristellen. ”Mää voin tulla sun kanssa,” Miihkali sanoi reippaana ja Eeli lähti iloisena tämän mukaan. ”Mua häiritsee edelleen tää, että Minni ja Turbo maksaa käytännössä kaiken,” Santtu sanoi. ”Ai eiks teillä ollut sie sun planeetalla sitä?” Thomas kysyi. ”Ei. Meillä on perinne, että morsiammen isä maksaa kaiken ja jos sulho peruukin häät, hän joutuu pulittamaan isälle koko rahasumman takaisin. Tai ei sitäkään kaikki maksa,” Santtu sanoi. ”Outo käytäntö,” Hans sanoi. ”Eikä sun tarvitse huolehtia. Ei tee Turbolla ja Minnillä tiukkaa,” Anni sanoi. ”Ai kui niin?” Santtu kysyi ihmeissään. Turbo ja jätkät olivat pennittömiä maassa, niin miten heillä nyt olisi varaa maksaa heidän pukunsa. ”Kenraali tienaa 3000-6000 grediin kuukaudessa. Ei luulis tekevän tiukkaa,” Milva sanoi ja lähti kävelemään liukuportaille, koko kööri perässään. Minni ja Turbo oli ennättänyt koruliikkeeseen sisälle. Nicholas nukkui tyytyväisenä rattaissaan. ”Ootko ajatellut, että haluakko samaan tyyliisen korun, mikä sulla nyt on?” Turbo kysyi, kun katseli lasin lävitse erilaisia sormuksia. ”Joo ja sit jokin mikä kuvais meitä,” Minni sanoi ja katseli Turbossa kiinni sormuksia. ”Ei sellasia räjähtäneitä timantteja oo,” Turbo sanoi ja katsoi puolisoaan. Minni hymyili tälle viekkaasti. ”Mites toi?” Turbo kysyi ja osoitti kaksiosaista sormus sarjaa. ”Meinasikko, että mun sormi jaksaa kantaa kolme sormusta?” Minni kysyi saaden Turbon painamaan päänsä rintaansa ja nauramaan tyytyväisenä. ”Hei voinko auttaa?” myyjä kysyi, kun Turbo yritti koota itsensä. ”Joo vihkisormuksia katottais,” Minni sanoi. ”Haluatteko kokeilla jotain?” myyjä jatkoi. ”Joo, noita kaksiosaisia,” Turbo sanoi. Minni ja Turbo katsoivat sormuksia hieman lähemmin. ”Mites tää?” Minni kysyi ja Turbo katsoi Minniä haltioissaan. ”Huhuu Mars kutsuu!” Minni sanoi herättäen Turbon haaveiluistaan. ”Se on täydellinen,” Turbo sanoi ja sai Minniltä suudelman. ”Mitäs me sulle sitten?” Minni kysyi. Minni ojensi sormukset myyjälle paketoivaksi. ”Laitetaanko sulhasen sormukset vielä samaan rasiaan?” myyjä kysyi. ”Laitetaan vaan,” Minni sanoi. ”Saadaanko katsoa noita sormuksia?” Turbo kysyi ja myyjä nosti levyn sormuksia. He kokeilivat sormuksia Turbon sormeen ja löysivät, myös hänelle täydellisen sormuksen. Myyjä pakkasi sormukset heille mukaan ja toivottivat onnea heidän hääpäivälleen. Minni soitti liikkeestä päästyään Milvalle ja kysyi missä he menivät. Milva kertoi, että olivat kanssa juuri päässeet liikkeestä ulos ja pyysivä, jos he treffaisivat leikkimaan edessä. Minni ja Turbo istui leikkipaikan edessä. Nicholaskin oli herännyt ja oli noussut istumaan rattaissaan, heräillen samaan aikaan. Minni silitteli poikansa pystyssä olleita hiuksia siistimmäksi. Nicholas meni käsiensä taakse piiloon ja hieroi silmiään väsyneenä. Milva ja kumppanit saapuivat hetken päästä, myös leikkipaikan eteen. ”Mää soitan Miihkalille, että odotellaan tässä,” Moto sanoi. ”Ai onks Miihkali Eelin kanssa tuolla,” Turbo kysyi. ”Joo on,” Milva sanoi naureskellen. ”Ai niin. Tässä. Ennen kuin se jää mulle,” Milva sanoi ja ojensi Minnin pankkikortin tälle takaisin. ”Löysittekö sormukset?” Hans kysyi ja kaappasi tyttärensä kainaloonsa. ”Joo löydettiin ja ihan täydelliset,” Minni sanoi. Hetken päästä seurue oli kasassa ja lähtivät Minnin ja Turbon talolle syömään. He viettivät päivän yhdessä ja keskustelivat mm. häistä ja polttareista.
 
 
Kolme kuukautta meni nopeammin, kuin kukaan oli odottanut. Turbo teki töitä ja suunnitteli Minnin kanssa häitä, ystäviensä avustuksella. Minni oli järjestänyt viikkoa aikasemmin heidän hääpäiväänsä Milvalle vielä vauvakutsut, jossa he eivät kertoneet vieläkään lapsen sukupuolta. Santtu oli keskustellut Vinskin kanssa heidän välisestä suhteesta ja Vinski oli suuttunut Santulle, kun tämä sanoi olevansa sinkku. Ja hänestä tuntui, että Vinski käytti hänen tunteitaan vain hyväkseen saadakseen Anni takaisin. Vinski oli kaiken tämän kieltänyt ja lähtenyt ovet paukuen Santun luota. Sen koommin he eivät olleet jutelleet ja Vinski oli purkanut sydäntään Turbolle ja Motolle, jotka sanoivat asioiden menevän niin ja Santun olleen oikeassa. Vinski oli miettinyt sanomaansa, mutta ei uskaltanut pyytää naiselta anteeksi, joten jätti Santun hetkeksi rauhaan ja mietti mitä oikeasti haluaa. Minnin polttareissa tytöt olivat pitäneet hemmottelu päivän, jotta se oli Milvallekkin mukava, jonka laskettu aika oli ihan kortilla, mutta pikkuisen tulosta ei ollut vieläkään minkäänlaista tietoa. He olivat pyörineet kauneushoitoloissa ja loppuillasta Milva oli ilmoittanut menevänsä kotiin huonon olon takia ja pyysi Minniä pitämään vielä kerran hauskaa ennen, kuin hänet rengastettaisiin lopullisesti. Jätkien polttarit olivat jo käynnistyneet päivällä erilaisten tehtävien parissa, joka päätyi limusiinilla baariin. Turbo oli luvannut mennä hotelliin yöksi, jotta ei näkisi Minniä valmistautumassa. Marie ja Hans olivat, myös menneet yöksi hotelliin, koska he hoitivat Nicholasta. Minni heräsi aamulla hirveään morkkikseen ja väsymykseen. ”Mitenköhän mää jaksan tänään?” Minni kysyi, kun kotiin tilattu kampaaja laittoi hänen hiuksiaan. ”Jaa a. Sun pitäis olla hereillä sinne puoleen yöhön asti,” Anni totesi, joka oli tullut heille yöksi. Santtu ja Milva parkkeerasivat auton Minnin ja Turbon pihaan ja kantoivat painavan mekon sisälle. ”Ooh kiitos kullat,” Minni sanoi. ”Eipä kestä,” Milva sanoi ja istui hieman vaivalloisesti nojatuoliin. ”Sattuuko tai onko huono-olo vielä?” Minni kysyi. ”Vähän huono-olo, mutta ei muuta. Toivotaan, että pienokainen pysyy tän päivän sisällä,” Milva sanoi naureskellen. ”Niimpä,” Minni sanoi. ”Susta tulee niin kaunis,” Santtu sanoi oven karmiin nojaillen. ”Kiitos. Mua jännittää ihan törkeesti,” Minni sanoi. ”No ketä ei. Susta tulee Thremes tänään,” Anni sanoi. ”Aletaanko mekin laittaa itseämme,” Milva sanoi ja kohotti itseään. ”Joo,” Anni ja Santtu sanoivat yhteenääneen.
          Samaan aikaan hotellilla Turbo oli käynyt suihkussa ja kuivasi nyt hiuksiaan. ”Mitä sää teet?” hän kysyi Vinskiltä, joka hääräsi hänen kenkiensä parissa. ”Tää on perinne, mikä pitää lukee miesten kengissä,” hän sanoi ja näytti kenkiä, joiden pohjassa oli tekstiä. ”Help me! Ookko tossisasi?” Turbo kysyi ja naureskeli Vinskin tempulle. Valkeahiiri nyökkäili tälle ja laittoi kengät takaisin niille tarkoitettuu laatikkoon. ”Jännittääkö?” Moto kysyi, kun Turbo katsoi vain ikkunasta. ”Joo olen,” Turbo sanoi. ”Hyvin se menee. Minni on vihdoin sun,” Moto jatkoi. ”Niimpä ja te kuulutte yhteen,” Vinski sanoi. Turbo hymyili ikkunaan päin. Hän ja Minni oli jo ihan tarpeeksi kauan odottaneet tätä ja oli viimein valmis viemään hänet loppuun asti. Turbo otti pukupussista pukunsa ja alkoi pukemaan päälleen. Hän oli hyvin jännittynyt, eikä puhunut oikeastaan mitään. ”Miten toista voi jännittää näin paljon, vaikka on tuntenut 10 vuotta,” hän ajatteli. Jätkät olivat viimein valmiina ja Turbo puki Vinskin koristelemat kengät jalkaansa ja korjasi kukkaa rintataskussaan. ”Valmiina menemään naimisiin?” Vinski kysyi, kun heillä oli kaikki valmiina. ”Enköhän mää ole,” Turbo sanoi jännittyneenä ja leveästi hymyillen. ”Hyvin se menee. Enää toivotaan, että Minni saapuu paikalle,” Moto sanoi rohakisevasti. Jätkät sammuttivat valot ja olivat valmiita lähtemään kohti kirkkoa.
Minnin ja Turbon luona tytöt auttoivat Minniä pukemaan mekon päälleen. Milva piti hänen käsistään kiinni, kun Anni ja Santtu veti nyörejä kiinni selän puolelta. He nauroivat täyteen ääneen. ”Huh miten yks mekko on noi hankala saada kiinni,” Santtu sanoi, kun Anni vielä teki siistiä rusettia nyöreihin. ”Sää oot täydellinen,” Milva sanoi ja katsoi ystäväänsä. ”Ei vielä,” Santtu sanoi ja otti pukupussista hunnun ja asetteli sen Minnin hiuksiin. Hänen hiuksensa oli kiharrettu ja aseteltu vasemman olkapään päälle kauniille ja löysälle letille. Päälaella olevat hiukset olivat vedetty myös mukaan. Lettiä koristi rautalanagasta tehty kimalteleva kukkaköynnös, joka sopi hänen pukuunsa loistavasti. Milva asenti vielä pienen tiaran hunnun kiinnikkeeksi. Santtu laittoi hunnun laskeutumaan pukua pitkin siististi. ”Meidän pitää mennä,” Milva sanoi ja katsoi seinässä olevaa kelloa. ”Onks limusiini tullut?” Minni kysyi. ”Mikä limusiini toi on?” Anni kysyi, kun katsoi ennemmin maasturia muistuttavaa limusiinia, kuin normaalia limusiinia. ”Turbon takia,” Minni sanoi ja nousi auton kyytiin painavasta mekosta huolimatta.
 
 
Hääpaikalla Turbo otti Vinskin ja Moton kanssa vieraita vastaan. ”Kato nyt kuinka komee sun isi on?” Marie sanoi ja antoi onnellisen lapsen isälleen. ”Meniks teillä yö hyvin?” Turbo kysyi. ”Oi oikein mahtavasti. Mihin Hans voi jäädä odottamaan Minniä?” Marie kysyi. ”Minnin kimppu odottaa takahuoneessa ja sinne pääsee, kun kävelee tuosta pääovista sisään ja heti vasemmalle,” Turbo sanoi näyttäen kirkon ovea. ”Okei. Mennäänkö kulta?” Marie kysyi ja ojensi käsiään Nicholakselle. Nicholas heittäytyi mumminsa syliin. ”Sano hei hei,” Marie sanoi ja vilkutti Turbolle. Nicholas vilkutti isälleen ja lähti tyytyväisenä isovanhempiensa mukaan. Pikku hiljaa kaikki vieraat alkoivat olemaan paikalla. Turbon sukuakin oli Thomaksen ansiosta tullut runsaasti paikalle. Ystäviä ja sukulaisia oli koko kirkko täynnä. ”Minni tulee!” Moto sanoi ja iski Turboa kevyesti selkään, joka katsoi olkansa yli. ”Mennään,” hän sanoi ja pyysi kirkon väkeä sulkemaan pääovet ja väliovet. Turbo huokaisi syvään ja käveli juhlaväen edestä, Vinski ja Moto perässään omalle paikalleen. Häntä ei koskaan elämässään ollut hermostuttanut näin paljon. Pappi tervehti Turboa ja alkoi siunaamaan tilaa.
          Kirkon työntekijät avasivat Minnille oven, joka käveli takahuoneeseen. Hans katsoi huoneeseen saapuvaa prinsessaansa suu pienesti auki. Minni hymyili isälleen lempeästi. ”Voi kulta. Sää oot oikea prinsessa,” Hans sanoi ja piti tyttärensä tärisevistä käsistä kiinni. ”Ei hätää kulta. Kaikki menee hyvin. Turbo jo odottaa sua,” Hans sanoi rauhoitellen. Milva ojensi Minnille tämän upean kimpun, joka oli tehty pitkistä köynnöskukkasista, jossa yhdistyi valkoisen, sinisen ja violetin värisävyt. Viivi ja Emilia toimivat kukkaistyttöinä ja saivat ripotella kukan terälehtiä ennen morsiammen saapumista. Eeli oli sormuspoika ja kulki Viivin ja Emilian takana. ”Valmiina?” Milva kysyi jonon edestä katsoen Annin ja Santun ohi Minniä. Minni nyökkäsi. Milva antoi merkin henkilökunnalle, jotka antoivat urkujen soittajalle merkin. Urkujen aloittaessa keskimmäiset ovet aukenivat ja auringon paiste valaisi aukean kirkon valolla. Kaikki nousivat ylös ja katsoivat haltioissaan, ensin saapuvia lapsia ja sitten morsiusneitoja ja kaasoa. Minni lähti kävelemään kertosäkeen kohdalla, kun kaikki muut olivat päässeet paikalleen. Turbo jähmettyi paikoilleen. Hänen suunsa oli pienesti auki, kun hän näki Minnin kävelevän alttarille. Minnin upea A-linjainen puku oli yksinkertainen, mutta kangas oli kokonaan glitteristä ja täytti koko puvun upealla säihkeellä. Minnillä oli kaulassaan upea jalokivikaulakoru ja korvissa yhteen kuuluvat korvakorut. Meikki oli näyttävä ja täydensi Minnin ihan täydelliseksi Turbon silmissä. Minni oli kanssa haltioissaan nähdessään Turbon perinteisessä marsilaisessa puvussa, joka muistutti entisajan prinssin asua. Puku oli upean musta. Kultaisilla kiemurtelevilla kuvioilla ja kultaisilla yksityikohdilla. Valkoiset hanskat hän oli nostanut housun taskuun siististi. Hän lähti Minniä vastaan ja sai Hansilta hyväksynnän ottaa tyttärensä. ”Sää oot kaunis,” hän kuiskasi ja tarttui Minnin käsipuoleen kiinni. ”Kiitos,” Minni sanoi ja he nousivat alttarin korokkeelle. Pappi kääntyi ympäri. Hän antoi merkin juhlakansalle, että voisivat istua alas. ”Hyvä juhlakansa, sukulaiset ja ystävät. Kiitos, että olette tulleet todistamaan tämän miehen ja tämän naisen avioliittoon astumista,” pappi aloitti ja sai Minnin ja Turbon katsahtamaan toisiaan. ”Jumala siunaa teidän matkaanne kaikessa elämän käännöskohdissa ja luo teille turvallisen ympäristön kasvaa yhdessä. Ensimmäiseksi pyydän teitä Throttle Marcus Thremes ja Carbine-Maria Theresa Milanius, lausumaan lupaukset. Lupaukset, jotka sitovat teidät, myös toistenne perheisiin,” pappi sanoi. Minni ojensi kimppunsa Milvalle ja vaihtoi Turbon kanssa paikkaa. ”Throttle. Perheen tulevana päänä ja miehenä, sinä aloitat. Ole hyvä,” pappi sanoi ja Turbo kaivoi takintaskustaan taitellun paperin.
”Rakkaat tulevan aviovaimoni perhe. Minä, Throttle Marcus Thremes lupaa teille, että olen perheemme pää ja kallio elämän vastaiskuissa. Lupaan olla uskollinen tyttärellenne. Lupaan suojella tytärtänne kaikelta ja rakastaa häntä jokaisessa elämän vaiheessa, tyynessä ja myrskyssä. Lupaan olla mahdollisimman turvallinen isä nyt olevalle ja tulevalle jälkipolvelle. Lupaan ohjata heitä eteenpäin elämässä, yhdessä tulevan vaimoni, tyttärenne ja lapsieni äidin kanssa. Mikäli rikon lupaukseni, on tekoni tuomittava.”
”Kiitos Throttle. Carbine ole hyvä,” pappi sanoi ja kiitti Turboa, antaen samalla Minnille vuoron omaan lupaukseensa.
”Rakkaat tulevan aviomieheni perhe. Minä, Carbinen-Maria Thresa Milanius lupaan teille, että olen perheemme huoltaja ja turvaaja. Lupaan olla uskollinen ja rakastava aviovaimo. Lupaan olla poikanne tukena elämän vaikeissa tilanteissa ja rakastaa häntä jokaisessa elämän vaiheissa. Lupaan rakastaa häntä elämän käännekohdissa, tyynessä ja myrskyssä. Lupaan olla mahdollisimman turvallinen äiti nyt oleville ja tuleville jälkipolville. Lupaan ohjata heitä eteenpäin elämässä yhdessä, tuleva miehi, poikanne ja lapsieni isän kanssa. Mikäli rikon lupaukseni, on tekoni tuomittava.”
”Kiitos Carbine,” pappi sanoi ja antoi heille luvan palata paikoilleen. ”Katsokaa toisanne silmiin ja ottakaa käsistänne kiinni,” pappi jatkoi ja siunasi Minnin ja Turbon lupauksen yhteen. He katsoivat hymyillen toisiaan silmiin. ”Seuraavaksi pyydän sormuspojalta morsiammen sormusta,” pappi sanoi ja Eeli ojensi hänelle tyynyä, jossa sormukset olivat. Pappi siunasi sormukset pyhässä vedessä ja ojensi kaksioisaisen sormuksen Turbolle. Timantit menivät upeasti ristiin sormuksissa ja ne näyttivät, kuin ne olisivat lähteneet kihlasormuksesta. ”Nyt pyydän, että toistat perässäni. Minä Throttle Marcus Thremes,” pappi aloitti. ”Minä Throttle Marcus Thremes,” ”Tahdon ottaa sinut Carbine-Maria Theresa Milaniuksen,” ”Tahdon ottaa sinut Carbinen-Maria Theresa Milaniuksen.” ”Aviovaimokseni,” ”Aviovaimokseni,” ”Ja haluan rakastaa sinua niin myötä, kuin vastoin käymisissä, kunnes kuolema meidät erottaa,” ”Ja haluan rakastaa sinua niin myötä, kuin vastoin käymisissä, kunnes kuolema meidät erottaa,” Turbo sanoi saaden lauseen päätökseen. ”Nyt kysyn sinulta Carbine-Maria Theresa Milanius. Tahdotko ottaa Throttle Marcus Thremeksen aviomieheksesi ja rakastaa häntä niin myötä, kuin vastoin käymisissä, kunnes kuolema teidät erottaa?” pappi kysyi ja katsoi Minniä, joka käänsi katseensa Turboon. ”Tahdon!” Minni vastasi hymyille ja Turbo pujotti sormuksen hänen nimettömäänsä. Pappi pyysi Eeliltä sulhasen sormuksen ja siunasi sen pyhässä vedessä. Turbolle oli otettu upeasti ja terävästi kaiverrettu kultainen sormus, joka sopi yksinkertainen kihlasormuksen viereen. ”Nyt pyydän sinua Carbine-Maria Theresa Milanius toistamaan perässäni,” pappi aloitti taas. ”Minä Carbine-Maria Theresa Milanius,” ”Minä Carbine-Maria Theresa Milanius,” ”Tahdon ottaa sinut Throttle Marcus Thremeksen,” ”Tahdon ottaa sinut Throttle Marcus Thremeksen,” ”Aviomiehekseni,” ”Aviomiehekseni,” ”Ja haluan rakastaa sinua niin myötä, kuin vastoin käymisissä, kunnes kuolema meidät erottaa,” ”Ja haluan rakastaa sinua niin myötä, kuin vastoin käymisissä, kunnes kuolema meidät erottaa,” Minni sanoi ja pyyhkäsi kyyneleen pois silmäkulmasta. ”Nyt kysyn sinulta Throttle Marcus Thremes. Tahdotko ottaa Carbine-Maria Theresan aviovaimoksesi ja rakastaa häntä niin myötä, kuin vastoin käymisissä, kunnes kuolema teidät erottaa?” pappi kysyi ja ojensi Minnille miehensä sormuksen. ”Tahdon!” Turbo sanoi kuuluvaan ääneen ja Minni sujautti sormuksen hänen sormeensa. ”Nyt kysyn vielä teiltä sukulaiset ja ystävät. Onko jollakin tätä liitoa jotain vastaan?” pappi kysyi. Kukaan vieraista istuivat hiljaa paikoillaan, kunnes ”AAAa aa,” Nicholas kiljaisi ja kiipeili vaarinsa sylissä. ”Jaahas, kertoisiko pikku herra miksi vastustaa?” pappi kysyi ja sai kaikki naureskelemaan iloiselle lapselle. Nicholas istui vaarinsa syliin ja huokaisi syvään. ”Kukaan ei vastusta teidän liittoanne. Hyvä juhlakansa. Saanen esitellä teille herra ja rouva Thremes. Ole hyvä, voit suudella morsiantasi,” pappi sanoi. Turbo veti leveästi hymyilevän morsiammensa kiinni itseensä ja suuteli tätä intohimoisesti. Minni kietoi kätensä tämän kaulalle ja he saivat suuret aplodit. Milva ojensi Minnille hänen kimppunsa ja he lähtivät kohti ulko-ovea. Ennen Minnin ja Turbon saapumista ulos, tytöt jakoivat riisejä vieraille ja osalle oli annettu saippuakuplia. Minni ja Turbo käveli riisikylvyn läpi auton kyytiin. He vilkuttivat vierailleen, kunnes auto lähti kohti juhlapaikkaa. Turbo kaatoi shampanjaa Minnin lasiin ja ojensi sen hänelle. Pullon takaisin laitettua, hän suuteli vaimoaan. ”Tää on mun elämän paras päivä,” hän sanoi. ”Niin munkin, kiitos,” Minni sanoi. ”Ai mistä?” Turbo kysyi. ”Siitä, että pidit tän päivän täydellisenä,” Minni sanoi ja suuteli miestään syvään. ”Sää oot niin kaunis,” Turbo sanoi. ”Hyvä, koska mää oon jättänyt sulle yöks ihan omia juttuja,” Minni sanoi ja huikkasi juomastaan. Turbo suukotti tämän poskea.
 
 
Juhlapaikalla henkilökunta laittoivat ruokailua valmiiksi. Ensiksi kaikki saisivat syödä, jonka jälkeen olisi ohjelmat ja bileet käynnistäytyisivät. Marie ja Hans olivat luvanneet ottaa Nicholaksen pariksi viikoksi hoitoon, kun Minni ja Turbo olisivat häämatkalla. Minni oli ensiksi ollut vastahakoinen jättämään niin pienen pojan yksin vanhemmilleen, mutta hänet oli saatu ylipuhuttua. Juhlakansa saapui ennen hääparia paikalle ja ihastelivat koristelua. ”Vau täällä on upeaa,” Santtu sanoi ja käveli juhlapaikan sisälle. ”No joo, ei uskois heti kyseessä olevan Minnin ja Turbon häät,” Milva sanoi. ”Onks kaikki hyvin?” Moto kysyi, kun muut menivät jo etsimään omia paikkojaan. ”Yllättävää, mutta on,” Milva sanoi hymyillen. ”Hyvä, kerro heti, jos vauva yrittää puskea maailmaan,” Moto sanoi ja silitti naisen vatsaa. ”Totta kai,” Milva sanoi ja ohjasi miehensä sisälle saliin, jossa juhlatila oli. Eeli heilutteli heille pöydästä. ”Me ollaan kaikki samassa pöydässä,” Milva sanoi ja istui alas. ”Näköjään,” Santtu sanoi ja istui vastahakoisesti Vinskin viereen. Anni sisaruksineen ja puolisoineen oli laitettu omaan pöytään. Jossa oli myös Viivi ja Emilia. Marcus istui vanhempiensa, sekä Nicholaksen ja Thomaksen kanssa samassa pöydässä lähellä Minnin ja Turbon istumapaikkaa. Muissa pöydissä oli sukulaisia ja porukka oli jaettu selvästi Minnin ja Turbon sukujen mukaan. ”Hyyyväää Juhlaväkii. Minulla on suuri kunnia toivottaa paikalle tervetulleeksi. Herra ja Rouva Thremes,” yksi Turbon vanhoista koulukavereista ilmoitti ovelta. Musiikin soidessa Minni ja Turbo käveli saliin suurien aplodien saattelemana ja pöydän päässä Turbo pyöräytti morsiantaan ja taivutti hänet suudeltavaksi. Minni hymyili lämpimästi ja kiitti juhlakansaa. Juhlakansa söi ja keskustelivat keskenään kuulumisia. Nicholas tiputtautui tuoliltaan ja käveli vanhempiensa luokse. Valokuvaajakin oli pyydetty paikalle ikuistamaan tämä päivä. Minni oli pyytänyt, jos auringonlaskun aikaan he kävisivät ottamaan hääkuvia ulkona, koska juhlapaikan takana oli aivan upea vanha puutarha. Nicholas käveli vanhempiensa pöydän edestä ja sai heidät hymyilemään hänelle lämpimästi. Hän kiipesi isänsä sylistä suoraan äidin syliin ja tutki tämän kimaltavaa pukua. Minni ja Turbo hymyilivät läpimästi, kun poika peitteli jalkojan mekolla.
 
 
Seuraavaksi oli kakun leikkaamista. Minni ehti omiensa sanojensa mukaan potkaisemaan ensin, mutta Turbo väitti hänen osuneensa tämän jalkaan eikä lattiaan. Turbo ja Minni syöttivät toisilleen kakun paloja ja pelleilyksi se meni. Minni yritti olla ovela työntämällä kakun palan miehensä suuhun, mutta karma osui omaan nilkkaan. He nauroivat tyytyväisenä ja suutelivat toistensa kakkuisia suitaan. Juhlaväki herkutteli usealla leivonnaisella ja suolaisilla ruuilla. Lapsia oli useampi paikalla ja heille oli tehty jäätelö ja karkki puffet. Heidän riemullaan ei ollut rajaa, kun he saivat luoda upeita jäätelöannoksia. Minni auttoi poikaansa, kun hänkin halusi jäätelöä. Milva alkoi näyttämään kärsivältä ja hieroi selkäänsä, kun auttoi Eeliä. ”Kaikki hyvin?” Minni kysyi, kun näki ystävänsä naaman vääntelyn. ”Joo kaikki hyvin,” Milva sanoi. ”Milva mää nään, että suhun sattuu,” Minni sanoi. ”Ottaa selkään,” Miva sanoi. ”Mee istuun, mää autan Eeliä,” Minni sanoi. Milva nousi kyykystä seisomaan ja lähti kohti omaa paikkaansa. ”Hei kulta, kaikki hyvin?” Moto kysyi. ”Selkää jomottaa. Voikko?” Milva kysyi ja näytti selkäänsä. ”Joo totta kai,” Moto sanoi ja hieroi toisella kädellään Milvan selkää. Herkuttelujen jälkeen, Minni oli mennyt sermin taakse, muiden tyttöjen kanssa. Seuraavaksi oli peli, jossa sukkanauha piti vetää hampailla naisen reidestä. Valitettavasti tytöt eivät olleet tätä tehtävää tehnyt helpoksi. ”Turbo tänne vaan,” Anni komensi mikrofooniin. Minni istui tuolilla, leveästi hymyillen. ”Okei, seuraava tehtävä on löytää Minnin reidestä sukkanauha. Valitettavasti matkan varrelle on eksynyt muutama pieni este. Sää et saa auttaa käsillä, muuta, kuin siirtämällä mekkoa, ja kaikki mitä tuolta löytyy pitää hampailla tai suulla ottaa,” Anni selitti ja sai Turbon nauramaan ääneen. ”Okei. Let’s do it babe,” hän sanoi ja riisui päällystakkinsa. ”Wohoo, anna mennä veikka,” Vinski huusi kannustavasti, kun Turbo laskeutui polvilleen ja suuteli Minniä käsiin. ”Nähdään 10 minuutin päästä,” Turbo sanoi ja alkoi kaivautumaan mekon alle. Minni nauroi ääneen ja kiljahti muutaman kerran, kun Turbo teki sellaista mitä ei varmasti pitänyt. Ensimmäisenä Turbo irroitti korkkiruuvin Minnin reidestä. Seuraavana oli mm. lasta, cd-levy, kaulakoru, kondomipaketti ja tikkari. Minni ilme kertoi, että Turbo taisi löytää etsimänsä ja veti sukkanauhan Minnin jalasta. Hän nousi ylös sukkanauha suussaan ja otti sen voiton riemuisesti suustaan. Kaikki taputtivat tälle saavutukselle ja hän siisti hiuksiaan hieman ja suuteli Minniä intohimoisesti. Turbon käänsi selän ja ampui sen miesjoukkoon, josta Vinski nosti sen voiton riemuisesti. Samalla rosvojoukko nappasi Minnin mukaansa. ”Viimeisiä sanoja kaunokainen,” yksi huppupäinen mies sanoi, kun he olivat päässeet salin laidalle ovien viereen. ”Kaksi oikeestaan, sun hengitys haisee,” Minni sanoi pidelleen nenäänsä. ”Ja toiseks TURBOOOOO!” Minni huusi ja rosvot nappasivat hänet mukaansa. Turbo kuuli, Minnin huudon ja lähti pelastamaan morsiantaan. Meni pidempi aika ennen, kuin ketään kuului mistään. Lapsille oli, järjestetty sillä välin peli ja leikki, jossa sai käyttää aikuisia apunaan. Pienen tovin päästä Turbo kantoi morsiantaan takaisin juhlasaliin. ”Hyvä Turbo,” ”Niin sitä pitää,” kuului kannustavia huutoja, kun he pääsivät tanssilattian keskelle. Minni otti tämän poskista kiinni ja suuteli hellästi. Valot himmenivät ja musiikki alkoi soimaan. ”Hyvä yleisö. Upean parimme, ensi tanssi avioparina,” Santtu sanoi ja DJ nosti valoja hieman. Yleisö katsoi haltioissaan heidän tanssia. Minnin puku kimalsi upeasti valojen tahdissa ja Turbo painoi otsansa tämän otsaa vasten. ”Mää rakastan sua,” Turbo sanoi. ”Niin määkin sua,” Minni sanoi ja hipasi nenällään Turbon nenää. Tanssin loputtua Marie käveli heidän luokseen Hansin kanssa. Hansin sylissä nukkui pieni soturi. Minni hyvästeli poikansa. Hänestä tuntui todella pahalta jättää poika, mutta vanhempiensa vakuutellessa häntä, hän yritti ajatella positiivisesti. ”Soitelkaa,” Marie sanoi. ”Mää lähden samalla junalla. Onnea vielä,” Thomas sanoi tarraten poikansa kasvoista kiinni, joka iski tätä kädellään, tämän käteen. Thomas suukotti Minniä otsaan ja lähti Hansin ja Marien perään. Hääjuhlat kestivät myöhään, yöhön. Eeli oli lähtenyt Adamin mukaan, koska Milvalla oli alkanut supistukset juuri ennen, kuin Minnin ja Turbon piti lähteä lentokentän hotellille. He toivottivat parille onnea ja nousivat autoonsa.
 
 

Minnin ja Turbon oli, myös aika lähteä. He olivat sopineet, että Anni hoitaisi Minnin vanhempien kanssa siivoamisen. Ennen heidän lähtöään Minni heitti kimppunsa tyttöjen väkijoukkoon. ”Mää sain sen,” Santtu huusi riemuisasti, kunnes vakavoittui ja katsoi Vinskiä. Minni ja Turbo hyvästelivät kaikki. Lento lähti päivällä ja he ehtivät nukkuakkin samalla. He saapuivat hotellille ja kirjautuivat sisään. Turbo avasi oven ja nosti morsiammensa käsivarsilleen. ”Valmiina unelmiesi yöhön?”  Turbo kysyi ja sulki hännällään oven kiinni. ”Totta kai mää oon, mutta sää saat odottaa hetken,” Minni sanoi ja kumosi Turbon sängyn päälle. ”Mää odotan,” Turbo sanoi, kun Minni sulki kylpyhuoneen oven perässään. Turbo riisui vaatteensa ja nojasi oven karmiin ilman paitaa. Varjo hänestä parvekkeen betonista kaidetta vasten sai hänen huomionsa. ”Voi babe,” Turbo sanoi, kun näki Minnin upeassa yöasussa. Hän käveli Minni luokse ja nosti hänet syliinsä suudellen tätä intohimoisesti. Minni tiputtautui hänen sylistään ja työnsi hänet sänkyyn. Hän istahti Turbon syliin jatkaen intohimoista suutelemista. ”Mmm aijotaaks me muuten yrittää?” Turbo kysyi. ”Haluakko sää?” Minni kysyi. ”Jos sää oot valmis,” Turbo sanoi. Minni nyökkäsi miehelleen ja suuteli tätä intohimoisesti. Turbo riisui hänen yövaatteensa ja tunsi, kuinka paine alkoi jalkovälissä kasvamaan. ”Me ei siis tarvita näitä sun, mekon lahjottamia kartonkeja?” Turbo kysyi. Minni hymyili miehelle ja otti kondomin paketin hänen kädestään heittäen sen lattialle. Hän riisui Turbon housut ja tunsi, kuinka hän painui hänen sisäänsä. Turbo käänsi aktin hetken päästä toisin päin ja suuteli vaimoaan intohimoisesti. Toiminta kesti useamman hetken ja päätyi kummankin huippuun. Turbo katsoi hegästyneenä vaimoaan. ”Tää tapahtuu sit, useasti kahden viikon aikana,” Turbo sanoi ja suuteli Minniä. ”Pidetään sitä häämatkanakin, eikä pelkkänä seksi lomana,” Minni sanoi ja veti peittoa päälleen, kun Turbo nousi hänen päältään. ”Totta kai, mitä vaan sun takia,” Turbo sanoi ja veti naisen kiinni itseensä. ”Mitenköhän Milva voi?” Minni mietti. ”Kyllä se pärjää,” Turbo sanoi ja pyyhki kasvojaan. ”Valmiina toiseen erään,” Minni sanoi hymyillen miehelleen. ”Oliks meillä erätauko?” Turbo sanoi ja Minni suuteli tätä nauraen samalla… 








A/N: Huikeet kommentit sallittu. Nauttikaa  cheers
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkämimmi



Viestien lukumäärä : 4839
Join date : 18.01.2015

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    Ti Tammi 31 2017, 07:38

Aww tää oli siis aivan ihana pätkä I love you. Tosta hääpukuliikekohtauksesta tuli kyl mieleen et joku on tainnu katsoa Tahdon morsiuspukua. Jatka pian pliis.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Puvitsu

avatar

Viestien lukumäärä : 227
Join date : 02.08.2015
Paikkakunta : oulu

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    Ke Helmi 01 2017, 14:39

OMG! Tää oli ehottomasti miunki suosikki osa  I love you! Jatka pian, oot huippu Smile

_________________
"Räjäytetään ovi auki, pannaan kalusto remonttiin ja paiskataan Nuikki päin seinää!"~Vinski
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkämimmi



Viestien lukumäärä : 4839
Join date : 18.01.2015

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    To Helmi 02 2017, 06:56

Samaa mieltä I love you
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkisfan

avatar

Viestien lukumäärä : 102
Join date : 25.08.2016

ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    Pe Helmi 03 2017, 16:44

Kiitos paljon. Enkä kyllä kielläkkään etten hää ohjelmia olisi katsonut  Embarassed niiden pohjalta on onneksi helppo kirjoittaa tarinaa ja saa sitä todellisuuttakin täyin fiktiiviseen tarinaan Smile
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Sponsored content




ViestiAihe: Vs: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15    

Takaisin alkuun Siirry alas
 
Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15
Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun 
Sivu 3 / 5Siirry sivulle : Edellinen  1, 2, 3, 4, 5  Seuraava

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Last Chance Garage :: Fanfiction ja fanitaide :: Prätkähiiritarinat K15-K18-
Siirry: