Jatka tarinaa 2

Santeri järkyttyi kuultuaan mitä hänen sisarelleen oli tapahtunut. "Eikä! Jos ne taittaa hiuskarvankaan Santun päästä..!"
" Me saadaan Santtu takasin", Turbo vakuutteli Santerille joka oli silmin nähden poissa tolaltaan. 
"Mitä me oikeen venataan?" Vinski nousi seisomaan.

Santeri ja hiiret pukivat kypärät päähänsä ja nousivat pyöriensä kyytiin. Santeri istui Moton kyydissä, sillä hänen oma prätkänsä ei ollut mukana. Nelikko suuntasi kohti Leipäjuuston tornitaloa, koska arvelivat Santun olevan siellä.

Tornitalolla Skorpioni oli jo hetkeä aikaisemmin palannut Santun kanssa. Skorpioni tönäisi kovakouraisesti tiukasti sidotun Santun Leipäjuuston jalkoihin.
- Täs on typy, Skorpioni totesi.
Leipäjuusto virnisti ja nosti Santun leukaa.
- Hienoa työtä. Hän on varma syötti niille jyrsijöille, hän naurahti.
Santtu ei oikein voinut sanoa mitään tai edes mulkoilla vihaisesti sillä sekä hänen suunsa että silmänsä oli peitetty liinoilla. Juuri silloin Rasvanahka ryntäsi sisälle.
- Pomo! Ne hiiret  on tulossa suoraan kohti, hän hätäili.
Leipäjuusto vain virnisti.
- Loistavaa. Minulla sattuukin olemaan heille sopiva yllätys valmiina. Nuikki! hän huikkasi kuvapuhelimeen.
Nuikin kuva näkyi ruudulla.
- Kyllä teidän eläimellisyyttenne. Sekä Korppikotka että Skorpioni ovat valmiina ottamaan vihollisemme vastaan, hän naureskeli.

Hetken kuluttua hiiret ja Santeri syöksyivät ikkunasta läpi suoraan siihen huoneeseen jossa Santtu ja pahikset olivat. Santulla oli silmät sidottuna joten hän ei voinut nähdä mitä oli tekeillä, mutta hän kuuli moottoripyörän jyrinän ja särkyvän lasin kilinän.

Moto veti lasertykkinsä esille ja tähtäsi sillä pahiksia silmä punaisena palaen. Turbo ja Vinski vetivät myös aseensa esille.
-  Okei limanuljaska. Vapauta Santtu. Heti, Turbo käski.
Leipäjuusto virnisti pahansuovasti.
- Valitettavasti se ei juurikaan nyt käy oikein päinsä sillä täällä taidetaan kohta puoleen tarvita eläintenpelastustiimiä. Saanen esitellä saattajanne tuonpuoleiseen. Skorpioni ja Korppikotka, hän esitteli.
Lattian läpi nousi kaksi miestä joista toisen Vinski tunnisti kaveriksi joka oli hyökännyt korjaamolle. Toinen mies oli kalju vanha mies joka oli pukeutunut vihreään trikoopukuun missä oli höyhenkaulus. Hihojen sivuista lähti pitkät vihreät siivet. Pojat tuijottivat konnia hämmästyneinä. Korppikotka ei näyttänyt kovin vaaralliselta. Vinski katsoi Leipäjuustoa huvittuneena.
- Oikeesti kalakukko. Pistät eläkeläisen meidän kimppuun? hän naurahti.
- Tässä sinulle eläkeläistä jyrsijä, Korppikotka kivahti ja heilautti käsivarttaan niin että siitä lensi siipisulkia.
Vinski onnistui väistämään juuri kun sulat olisivat osuneet häneen. Sulat upposivat seinään.

Santeri yritti mennä auttamaan siskoaan mutta ei päässyt - Rasvanahka ehti tarttua häneen kiinni. Santeri rimpuili korston otteessa, mutta joutui itsekin sidotuksi ja hänen suunsa tukittiin teipillä.

Jätkät huomasivat että sekä Skorpioni että Korppikotka olivat tulossa heitä kohti. Nyt ei voinut seistä tumput suorina, vaan oli pakko toimia.

Rasvanahka tönäisi Santerin siskonsa viereen.
- Istu siinä ja kato esitystä, hän naurahti.
Skorpioni ja Korppikotka lähestyivät jätkiä jota olivat nyt todella selkä seinää vasten. Skorpionilla oli pistin iskuvalmiina ja Korppikotka oli levittänyt siipensä. Jätkät vilkaisivat toisiaan.
- Mitäs nyt tehdään? Vinski kysyi.
Turbolla oli vastaus valmiina.
- Touchdown-kuvio 12 ja eikun hanat auki! hän huudahti ja kävi rynnäkköön muiden kanssa.
Moto ja Turbo onnistuivat yhteisvoimin kaatamaan Skorpionin ja Vinski oli  tulossa perässä mutta ei ehtinyt kun Korppikota nousis äkkiä siivilleen ja nappasi Visnkiä hartioista. He lensivät ulos ikkunasta korkealle taivaalle.
- Ou mään tää ei o hyvä, Vinski mutisi vilkaistuaan alas.

Turbo ja Moto ymmärsivät, että Vinski piti pelastaa, mutta pahikset ahdistelivat heitä edelleen. Moto vapautti Santun ja Santerin, ja Turbo täräytti Skorpionia nyrkillä niin että tämä meni pyörälle päästään ja tuupertui lattialle. Rasvanahka yritti taas tarttua Santeriin joka tönäisi öljyistä korstoa niin että tämä liukui taaksepäin omissa öljyisissä jalanjäljissään lyöden päänsä seinään ja menettäen tajunsa. Santtu irroitti siteet silmiltään.

- Uuh, mentinks mä jotain? Santtu kysyi silmiään hieroen.
- No et paljon, Moto sanoi hymyillen lämpimästi ja auttoi ihmisnaisen pystyyn.
Hetken heidän välilleen tuntui syttyvän jotain mutta se keskeytyi kun Turbo rykäisi.
- En haluis pilata herkkää hetkee mut meidän ois parasta lähtee sen haaskalinnun perään ennen kun Vinskistä tulee pannupizzaa, hän totesi.
Moto nyökkäsi ja nelikko loikkasi prätkien selkään. He kaahasivat ulos rakennuksesta suoraan Vinskin ja Korppikotka perään.

Korppikotka piti yhä kiinni Vinskistä joka toivoi toden teolla ettei häntä tiputettaisi. Jos hän putoaisi, hän liiskaantuisi maahan litteäksi kuin pannukakku.

Turbo, Moto ja Davidsonin sisarukset olivat yhä Korppikotkan perässä.

Korppikotka vilkaisi taakseen ja huomasi sankaritiimin. Sitten hän katsoi Vinskiä.
- Hyvää matkaa, hiiri, Korppikotka totesi ja päästi irti.
Vinski putosi huutaen kohti maata.

Turbo käynnisti prätkänsä suihkumoottorit ja nousi ilmaan. Vinski putosi Turbon kyytiin.
"Ootsä yhtenä kappaleena?" Turbo kysyi.

Vinski huokaisi helpotuksesta ja nyökkäsi.
- Jeah. Oon mä. Mut tipu taitaa haluta uusinta erää, hän sanoi ja osoitti kohti syöksyvää Korppikotkaa.
Korppikotka syöksyi ohi ja viilsi mennessään Turbon prätkään syvän loven. Suihkumoottori alkoi reistailla.
- Se tirppa osui moottoreihin. Me pudotaan, Turbo huusi radioon.

"Koettakaa kestää!" Moto huusi radioon ja syöksyi avuksi. Vinski hyppäsi Moton kyytiin ja Turbo onnistui painaa kojelaudan nappia, ja laskeutui alas laskuvarjon avulla saamatta naarmuakaan.

Kun kaikki olivat taas maan pinnalla, Santtu meni tutkimaan Turbon prätkää. "Pelkään pahoin et me joudutaan käymään korjaamolla. Tää menopeli ei oo just nyt ajokunnossa."

Korppikotka teki uuden kaarroksen ilmassa ja lähti syöksymään kohti hiiriä, Santtua ja Santeria.
- Hinatkaa te prätkä korjaamolle. Me hoidetaan toi kalkkuna, Turbo sanoi.
Santtu aikoi jo väittää vastaan kun Santeri kiskaisi jo hänet mukaansa ja he lähtivät kaahaamaan kohti  korjaamoa. Hiiret kääntyivät kohtaamaan Korppikotkan.

Davidsonin sisarukset kaahasivat kohti korjaamoa hinaten Turbon prätkää. Santeri oli ollut kovin huolestunut Santusta kun tämä oli joutunut pahisten kaappamaksi mutta oli nyt hyvillään siitä että hänen siskonsa oli selvinnyt ehjin nahoin.

Jätkät huomasivat ettei Korppikotkalla ollut aikomustakaan antaa periksi.
"Mitä sä haluat, senkin haaskalintu?" Vinski tivasi.

- Teidät, Korppikotka totesi ja lähti täyteen syöksyyn kynnet tanassa.
Pojat ennättivät onneksi pois alta.
- Tolla tipulla täytyy olla jokin heikkokohta, Turbo ajatteli ääneen.
- Jeah mut mikä, Moto sanoi.

Davidsonin sisarukset saapuivat korjaamolle ja Santtu haki työkalut paikatakseen Turbon prätkän. 

(Anteeksi lyhyys )

(No problem )

Santeri katseli vierestä siskonsa työskentelyä. Häntä hieman mietitytti ilme miten Santtu oli katsonut Motoa. Hän päätti kysyä asiasta Santulta.
- Tota noin sisko. Tykkääks sä jostakin noista hiiristä? hän kysyi.
Santtu kääntyi katsomaan Santeria hieman kysyvänä. Sitten hän tajusi.
- Jos sä ajattelit et oon pari jonkun niistä kanssa niin Turbolla on tyttöystävä Marsissa ja Vinski totally ladiesman, Santtu hymähti ja kääntyi taas pyörän puoleen.
Santeri virnisti.
- Eli jäljelle jää siis Moto, hän naurahti.

"Moto on ihan hyvä tyyppi. Oikee herrasmies." Santtu otti vastaan veljensä ojentaman työkalupakin.
"En mä sitä epäilekään. "Santeri auttoi siskoaan tuomalla hänelle työkaluja ja varaosia hyllystä.

Santtu uppoutui hetkeksi ajatuksiinsa. Moto oli porukan kookkain, vahvin ja tunteellisin tyyppi joka osasi olla oikea muurinmurtaja tiukan paikan tullen. Hän oli myös kiltti ja hellä ja varsinainen herrashiiri. Jotenkin toisin kuin Vinskin kohdalla Moto oli saanut hänet aina rentoutumaan ja sydämen ehkä sykkimään inan verran nopeammin kuin muuten. Oliko se vain hän vai oliko hän ihastunut Motoon? Santeri tuntui lukevan sisarensa ajatukset sillä hän ryhtyi nojailemaan pyörään hymynkare suupielessään.
- Sisko kuule. Mä tiedän ton naaman. Sä tykkäät siitä harmaasta köriläästä ihan tosissas, hän naurahti.

Santtu punastui - miten Santeri oli osannut lukea hänen ajatuksensa? "M-mistä arvasit?"
"Me ollaan samaa perhettä, joten mä tunnen kyllä sut. Kyllä sä voit kertoa mulle mitä vain", Santeri sanoi.

Santtu tunsi nolostuvansa mutta huokaisi sitten ja nyökkäsi.
- Joo, mä oon jo pitkään ollu ihastunut Motoon. Se saa mut tunteen itteni rennoks ja on muutenkin tosi hyvä tyyppi. Ja se on kans hurjan komea. Mä en vaan osaa tai uskalla myöntää sitä ääneen  ja varsinkaan Vinskin kuullen. Mä saisin luultavasti niskaani vielä härskimpiä heittoja kuin yleensä, Santtu sanoi päätänsä puistellen.

Santeria ei haitannut ollenkaan että hänen sisarensa oli kiinnostunut Motosta. "Yritetään järjestää asiat niin että sä ja Moto saisitte olla ihan rauhassa kahdestaan. Mä voisin yrittää järjestää Vinskille muuta tekemistä Turbon kanssa ettei se tulis häiritseen teitä."

Santtu kuunteli veljensä sanoja. Hänelle tuli väistämättä mieleen, että Vinski tulisi melko varmasti mustasukkaiseksi jos saisi tietää että Santun ja Moton välillä oli vetovoimaa.

Samoihin aikoihin jätkät taistelivat yhä Korppikotkaa vastaan ja yrittivät selvittää kelmin heikkoa kohtaa.

Vinski ampui laserin kohti Korppikotkaa joka täpärästi onnistui väistämään. Laser melkein hipaisi selässä olevaa kuomua. Turbo huomasi Korppikotkan huojentuneen ilmeen.
- Mä keksin sen heikon kohdan. Se on toi kuomu sen selässä, hän huikkasi.
Vinski nyökkäsi ja lähti juoksemaan kohti Turboa ja Motoa. Turbo ja Moto olivat valmiina ja auttoivat valkeaa hiirtä ponkaisemaan ilmaan. Vinski teki voltin ilmassa ja onnistui laskeutumaan kahareisin Korppikotkan selkään. Korppikotka yritti saada Vinskin kimpustaan.
- Häivy selästäni senkin syöpäläinen, Korppikotka rääkyi.
- Sori tirppa mut sun lentos katkes tähän, Vinski totesi ja  iski nyrkkinsä kuomuun ja kiskaisi irti kourallisen johtoja.
Levitaatioreppu lakkasi toimimasta ja Korppikotka ja Vinski syöksyivät kohti maata. Vinski onnistui laskeutumaan loikkaamaan prätkänsä selkään. Valitettavasti Korppikotkan laskeutuminen ei ollut yhtä tyylipuhdas suoritus. Hän nimittäin lensi päin lyhtypylvästä. Korppikotka valui pylvästä alas maahan ja hän näki hiirenpäitä.

Korppikotka makasi tajuttomana maassa ja hiiret kääntyivät kohti Leipäjuuston tornitaloa romuttaakseen sen maan tasalle. Jätkät heittivät pohjakerroksen ikkunoista sisään marsilaisia hiirikranaatteja, ja poistuivat paikalta kohti Santun korjaamoa. Leipäjuusto huomasi kranaatit, alkoi huutaa paniikissa ja juoksi ulos rakennuksesta ennen kuin kranaatit räjähtivät ja torni sortui.

"Masentava päivä", plutolainen huokaisi katsellessaan savuavia raunioita.