Jatka tarinaa 2

Vinskillä oli ristiriitaiset tunnelmat. Hän halusi pyytää anteeksi Motolta mutta jostain syystä hän ei saanut sanaa suustaan. Hänen ei tehnyt mieli edes katsoa Motoon päin. Santeri lähti, sillä hänen oli mentävä töihin. Moto puolestaan oli iloinen siitä että oli elossa. Hän kuitenkin huomasi Vinskin oviaukossa.

- Vinski, se mitä rakennustyömaalla tapahtu ei ollu..., Moto ei saanut sanottua loppuun kun Vinski puuskahti:
- Olipas. Se nimen omaan oli mun vikani. Mä oon ihan sika pahoillani kaikesta. Jos mä en ois ollu sellanen mustasukkanen idiootti millanen mä olin tätä ei ois koskaan tapahtunu. Mä en ois voinu antaa itselleni anteeksi jos sä oisit menettäny henkes siellä raksalla. Sulla on kyl täys oikeus vihata mua tästä hyvästä.
Sen sanottuaan Vinski laski katseensa lattiaan eikä sanonut enää mitään. Moto oli suorastaan hämmästynyt Vinskin purkauksesta.

"Ei se ollu sun vika. Vaan mun. Mun ei ehkä sittenkään ois pitäny lähtee sinne raksalle. " Moto yritti vakuutella Vinskille että rakennustyömaan tapahtumat eivät olleet Vinskin vika.
Vinski huokaisi. "Jos mä en ois ollu sellanen idiootti... sä et ois nyt heikossa hapessa. "
.
Moto ei tiennyt mitä sanoa. Vinski ei ollut yhtään vakuuttunut - eivät Moton sanat helpottaneet hänen syyllistä olotilaansa. Hän tunsi edelleen olevansa vastuussa Moton loukkaantumisesta.

- Vinski kuuntele mua. Se ei ollu sun moka, Moto sanoi ja yritti nousta istuvampaan asentoon mutta irvisti kivusta murtuneiden kylkiluiden takia.
Vinski riensi hänen luokseen ja painoi hänet takaisin makaamaan.
- Sun ei kannata nousta. Sulla on kylkiluita poikki, hän sanoi.
Moto virnisti tuskaisesti.
- Thanks maan. Voisiks hakeemulle jotain juotavaa? hän pyysi.
Vinski nyökkäsi ja lähti.

Vinski haki jääkaapista kotikaljatölkin ja toi sen Motolle. 
"Kiitti." Harmaa hiiri otti ensimmäisen kulauksen tölkistä. Hänen ei ollut helppoa löytää mukavaa asentoa murtuneiden kylkiluiden takia. Hän ei ollut aikaisemmin nähnyt Vinskiä yhtä katuvaisena, ja nyt valkoinen hiiri istui vuoteen reunalla selvästi katuvainen ilme kasvoillaan. Vinski ei suostunut katsomaan Motoa suoraan silmiin.

Moto laski metallisen kätensä Vinskin kädelle mikä sai valkean hiiren nostamaan katseensa. Moto hymyili väsyneesti.
- Kuules pikkuveikka. Sä oisit varmaan tehny saman mitä mäkin jos oisit ollu mun asemassa. Eihän me voitu tietää miten vahva Hautakivi oikeesti on. Sä ja Turbo onnistuitte kuitenkin teilaamaan sen. Te kaks pelastitte mun hengen, hän sanoi.
Vinski alkoi hymyillä mutta ei ehtinyt sanoa mitään kun Amy tulihuoneeseen.
- Mikä olo Moto? hän kysyi.
- Muuten ok mut liikkuminen tekee kipeetä, Moto vastasi.
- Mä haen sulle särkylääkettä ja Turbo muuten pyys kertoon et se vie Santun takas korjaamolle et sä saat levätä, Amy sanoi.
Moto nyökkäsi. Vinski nousi seisomaan.
- Voinks mä auttaa jotenkin? hän kysyi.

"Ei sun tarvitse. Voit hengailla täällä jos haluat." Amy meni hakemaan särkylääkettä.
"Vinski, en mä ole vihainen sulle", Moto vakuutteli.
"No... hyvä juttu kun et oo vihainen. Hei, mä oon nyt menossa korjaamolle Turbon ja Santun luokse. Nähdään myöhemmin. Moikka." 

Vinski poistui rakennuksesta, nousi pyörän selkään ja suuntasi kohti korjaamoa. Hän oli hyvillään siitä ettei Moto ollut vihainen, tosin hän ei täysin päässyt eroon syyllisyyden tunteesta. Moton ja Santun suhde vaivasi häntä edelleen. Vinski oli jo ehtinyt kuvitella että hänestä ja Santusta tulisi pari, mutta toisin kävi. Asian hyväksymiseen ja siitä yli pääsemiseen menisi varmasti aikaa.

Kun Vinski pääsi korjaamolle hän näki Turbon ulkona vaihtamassa ikkunaa minkä läpi viestikivi oli lentänyt. Santtu oli luultavasti sisällä korjaamassa Turbon prätkän vaurioita. Turbo huomasin Vinskin kun tämä nousi prätkän selästä ja tuli tämän avuksi.
- Mites Moto? Turbo kysyi.
- Toipumaan päin jos mä oikein ymmärsin ja me saatiin kans sovittua, Vinski sanoi niskaansa hieroen.
Turbo virnisti valkoiselle hiirelle ja katsoi sitten sisälle. Santtu hääräsi prätkän kimpussa.
- Mä luulen et sun kantsis kans jutella Santun kanssa. Sä kai näit sen ilmeen kun se näki Moton sen matsin jälkeen, Turbo kehoitti.
Vinskin naama venähti. Hän näytti aivan kiusaantuneelta koulupojalta.

"Okei. Ehkä sä oot oikeessa. Mun pitäis ehkä jutella Santun kanssa tästä asiasta." Vinski astui ovesta sisään ja näki Santun paikkaamassa Turbon prätkää suojalasit kasvoillaan. Vinski seurasi naisen työskentelyä miettien mitä sanoisi tälle. Hän oli ollut melko ajattelematon, ja toivoi että olisi voinut toimia toisin. Menisi jonkin verran aikaa ennen kuin hän oppisi hyväksymään sen tosiasian, että Santtu oli nyt Moton kanssa eikä hänen.

Santtu kohotti katseensa, keskeytti työskentelyn, huomasi Vinskin ja riisui suojalasinsa. "Ai, sä tulit. Miten Moto jaksaa?"
"Kyl se pärjäilee", Vinski vastasi. "Otti aika pahasti osumaa mut se on jo toipumaan päin."
"Hyvä juttu. Mä säikähdin toden teolla kun Moto oli niin huonossa kunnossa, mut on kuitenkin tosi hyvä juttu et se toipuu. "

Santtu oli jo aikeissa jatkaa puuhiaan kun Vinski pysäytti hänet sanomalla:
- Mä olen tosi pahoillani.
Santtu kääntyi katsomaan valkeaa hiirtä hieman kummissaan.
- Sä oot oikeessa kaikesta. Mä olen naistenmies, kaahaaja ja mulla on tajuttoman kokoinen ego. Kaiken kukkuraks mä olen pitäny sitä et meistä tulis pari itsestään selvyytenä. Se mitä raksalla tapahtu oli kokonaan mun syytä. Olin kai vaan tikahtua mustasukkaisuuteen en mä tiedä. Mut Moto on meistä se joka ansaitsee sut. Mä näen sen nyt, Vinski sanoi ja laski sitten katseensa.
Santtu katsoi Vinskiä todella pitkään hiljaa. Oliko valkea turkkinen machoilija juuri myöntänyt olleensa väärässä. Lopulta Santtu kuitenkin suli hymyyn.

Santtu oli yllättynyt Vinskin sanoista. Kuuliko hän oikein - valkoinen hiiri oli myöntänyt olevansa kaahaava egomaanikko ja myös olleensa väärässä? Nainen laski työkalun kädestään lattialle. "Vinski, älä syytä ittees raksan tapahtumista. Ei me voitu tietää miten kova vastus Hautakivi on. "
Vinski huokaisi. "Mä olin ajattelematon ja mustasukkainen. Mut jos sä haluut kerran olla Moton kanssa... tee kuten haluut. Mä vaan haluun et sä oisit onnellinen."

Turbo oli jo asentanut uuden ikkunan ja kuunteli keskustelua raollaan olevan ikkunan luona.

Turbo hymyili hiljaa itsekseen. Kerrankin Vinski oli jättänyt rehvastelun vähemmälle ja toimi järkevästi. Santtu hymyili Vinskille joka näytti edelleen siltä kuin hänen prätkänsä olisi tuomittu romuttamolle. Hän nousi ylös, käveli Vinskin luo ja painoi kätensä tämän poskelle.
- Kiitti Vinski, Santtu sanoi hymyillen.
Vinski ei voinut sille mitään mutta hän kietoi kätensä Santun ympärille ja halasi häntä voimakkaasti.
- Vielä kerran. Mä olen pahoillani, Vinski sanoi itku kurkussa.

Santtu katsoi Vinskiä silmiin. "Kyl mä uskon sua ja saat anteeksi. Tosin ei sun tarvi pyytää multa anteeksi. "
"Mä oisin voinu toimii toisinkin", Vinski sanoi.

Amyn kämpillä Moto makasi makuuhuoneessa Amyn sängyllä ja nukkui. Amy tuli juuri huoneeseen kun Moto alkoi liikkua unissaan ja mumista hiljaa itsekseen.
- Ei...älä...Santtu, hän mumisi ja otsalla helmeili hiki.
Amy tunnisti oireet.
- Painajaisia, hän ajatteli ja meni istumaan sängyn reunalle.
Amy silitti rauhoittavasti Moton mekaanista olkapäätä. Siitä ei kuitenkaan ollut apua sillä hetken päästä Moto ponkaisi istualleen hengästyneenä ja silmät pystyssä pelosta. Sitten hän katsoi vieressään istuvaa Amya.
- Ootsä kunnossa? Amy kysyi.
Hetken Moto katsoi häntä kuin ei tuntisi tyttöä mutta huokaisi sitten ja irviti kivusta. Amy auttoi hänet takaisin makuulle.
- Ootsä kunnossa? hän toisti kysymyksen.
Moto nyökkäsi.
- Jeah oon mä. Mä näin vaan painajaista, hän huokaisi.
Amy katsoi Motoa kuin odottaen jatkoa.

"Näin pahaa unta siitä et... Santulle sattuis jotain pahaa", Moto selitti.
"Santtu tuntuu olevan sulle tosi tärkee", Amy sanoi.
"Pitää paikkansa", Moto vastasi totuudenmukaisesti.

Amy laski kätensä harmaan hiiren mekaaniselle kädelle ja hymyili tälle ystävällisesti.
- Se oli vaan unta. Kukaan tai mikään ei uhkaa Santtua täl hetkel ja Turbo ja Vinskihän on korjaamolla sen kanssa, hän sanoi.
Moto nyökkäsi ja alkoi pikku hiljaa jo hymyillä kun hän äkkiä kuuli jotain. Jokin vihelsi kuin kohti syöksyvä meteori tai...
- Pommi! Suojaudu! Moto huusi ja  veti Amyn mukanaan lattialle.
Ikkunan läpi huoneeseen lensi kurpitsaa muistuttava pommi joka räjähti ilmassa kuin salama. Amy ja Moto nostivat katseensa ylös. Räjähdys oli vienyt osan seinästä mukanaan ja aukon edustalla lepakkoamuistuttavan kiiturin päällä leijui omituinen vihreä otus jolla oli violetit trikoot yllään ja kasvoillaan mitä mielipuolisin virnistys.
- Karkki vai kepponen! otus naureskeli.
Moto nousi osittain seisomaan ja katsoi oliota hämmästyneenä. Kuka tämä kuminaamariin sonnustautunut pelle oli? Taas yksi Leipäjuuston superkelmikö?
- Kuules kaveri halloween oli jo, Moto totesi.

Samaan aikaan korjaamolla Vinski oli lopettanut keskustelun Santun kanssa ja oli hyvillään siitä että hän ja Santtu olivat tehneet sovinnon. Vinski oli tosin alla päin, koska hänen ei ollut kovin helppo hyväksyä sitä tosiasiaa, että Santtu olikin Moton kanssa. Mutta pohjimmiltaan Vinski toivoi että Santtu olisi onnellinen. Valkoinen hiiri tuijotti ikkunasta ulos.

Santtu ja Turbo vilkaisivat toisiaan. Ei ollut Vinskin tapaista ryvetä surussa kovin pitkään mutta nyt valkoinen hiiri oli ollut alla päin siitä asti kun Moto oli saanut köniinsä Hautakiveltä. Turbo käveli Vinskin luo ja laski kätensä tämän olkapäälle.
- Hei, piristy kamu. Vaik Santtu valitsikin Moton älä kuitenkaan vaivu masikseen. Kyl sä vielä itelles tytön löydät, hän sanoi.
Vinski katsoi Turboa hieman tympääntyneesti olkansa yli.
- Hei Anni on ollu kateissa ties kuinka pitkään, hän hymähti.
Juuri silloin puhelin soi ja Santtu meni vastaamaan.

Santtu puhui puhelimessa, mutta Turbo ja Vinski eivät saaneet selvää, sillä he olivat ulkona suljetun oven takana. 
"Toi on ihan totta. Anni on ollu kateissa ties kuinka kauan." Turbo katsoi Vinskiin päin.
"Mä toivoisin ettet sä puhuis Annista." Vinski kieltäytyi katsomasta Turboon päin. "Ei Annia sais välttämättä takaisin. " Hänen oli myönnettävä itselleen että hänellä oli ikävä Annia, vaikka hän ei sitä halunnut sanoa ääneen.

Samassa Santtu ulos suoraan prätkälleen. Hän näytti pelästyneeltä. Turbo ja Vinski katsoivat häntä hämmästyneinä.
- Onks  kaikki okei? Turbo kysyi.
- Se oli Amy, Santtu sanoi.
- Onks Moto okei? Vinski kysyi.
- Siitä mä just oonkin huolissani. Amyn luo on hyökätty, Santtu kertoi ja katsoi jätkiä huolestuneena.
- Täh? Turbo ja Vinski huusivat yhteen ääneen.
Santtu nyökkäsi ja polkaisi pyörän käyntiin. 
- Mä selitän matkalla. Nyt mentiin on kiire, hän sanoi ja oli jo menossa.
Turbo ja Vinski syöksyivät prätkilleen ja kolmikko lähti kaahaamaan kohti Amyn kämppää.

Kolmikko saapui Amyn asunnolle ja näkivät mitä oli tekeillä. He hämmästyivät nähdessään Amyn olohuoneessa pienen vihreän otuksen joka virnuili heille.

Olento piteli Amya aloillaan ja Moto makasi vähän matkan päässä kylkeän pidellen.
- Mikä tai kuka toi on? Vinski kysyi.
- Kaveri sanoo itseään Vihreäks menninkäiseks, Moto ähkäisi.
Vihreä menninkäinen oli iskenyt hänet maahan osuttuaan suoraan vatsan seutuville. Santtu aikoi rientää Moton luo, mutta menninkäinen kiristi otetaan Amyn ranteista.
- Liikkumatta tai tapan naikkosen, Vihreä menninkäinen sihisi pahan suovasti vetäen esille lepakon mutoisen veitsen ja painoi sen Amyn kaulalle.
Moton silmät laajenivat. Tilanne oli aivan sama kuin unessa mutta Santun paikalla oli Amy.

Mitä tässä tilanteessa tekisi? Jos jätkät liikkuisivat, Vihreä menninkäinen toteuttaisi uhkauksensa. Mutta Amya ei voinut jättää pulaan.

Vihreä menninkäinen nauroi.
- Jos haluatte vielä nähdä kimulia elossa tulette maantiesillalle tunnin sisällä. Kello käy, hän naurahti, loikkasi kiiturille ja pakeni paikalta Amy mukanaan. Turbo ja Vinski juoksivat aukolle vain nähdäkseen Vihreän menninkäisen katoavan yö ilmaan. Santtu juoksi Moton luo.
- Oletko okei? hän kysyi.
- Jeah oon mä, Moto sanoi mutta irvisti kivusta Santun auttaessa hänet ylös.
Sekä käsi, kyljet että jalat olivat edelleen kipeinä.

Amy kiljui kun vihreä menninkäinen vei häntä mukanaan. Vinski jä Turbo poistuivat asunnosta ja lähtivät pahiksen perään. Santtu epäröi - kannattiko Moton lähteä tovereiden mukaan loukkaantuneena? Ehkä se ei hänen mielestään ollut kovin hyvä idea.