Jatka tarinaa 2

Moto irvisti kivusta Santun auttaessa hänet ylös ja tukiessa häntä kun he siirtyivät sohvalle. Moton jaloissa olevien useiden hiusmurtumien takia jalat eivät suostuneet toimimaan kunnolla ja jokainen askel teki kipeää. Oli ilmiselvää ettei hänestä ollut taistelemaan. Santtu auttoi hänet makaamaan sohvalle. Moto yritti kuitenkin harata vastaan.
- Mun kamut... Amy...ne tarttee apua, hän ähkäisi.
- Moto, sä et voi lähtee niiden perään. Sä oot vielä liian huonossa kunnossa, Santtu sanoi ja painoi harmaan hiiren väkisin makaamaan sohvalle.
Moto olisi halunnut vängätä vastaan mutta tiesi Santun olevan oikeassa. Hän oli vielä heikkona Hautakiven kanssa käydystä taistelusta.

Samaan aikaan Turbo ja Vinski jahtasivat Vihreää menninkäistä pitkin moottoritietä. Vihreä menninkäinen roikotti mukanaan Amya joka yritti joskin huonolla menestyksellä.
- Päästä mut senkin vihertävä mutantti, Amy kivahti ja iski Vihreää menninkäistä naamaan.

Moto olisi halunnut lähteä mukaan mutta Santtu esteli eikä harmaa hiiri ollut taistelukunnossa. Hän tulisi kuitenkin toipumaan loukkaantumisestaan.


Yläilmoissa Vihreä menninkäinen roikotti Amya käsivarsista. Roisto päästi irti naisesta, joka putosi kiljuen alas. Turbo ja Vinski näkivät tilanteen. Vinski käynnisti prätkän suihkumoottorit, syöksyi ilmaan ja Amy putosi hänen kyytiinsä. Vinski palasi maahan Amyn kanssa.

- Ootko okei? Vinski kysyi.
Amy nyökkäsi ja ennen kuin Vinski edes tajusi suuteli tätä. Vinski näytti hölmistyneeltä Amyn lopetettua. Amy näytti hieman nolostuneelta.
- Sori oli pakko. Teräsmies klisee, hän selitti.
Vihreä menninkäinen kääntyi takaisin ja lähti syöksymään kohti kolmikkoa. Samalla hän kaivoi laukustaan uuden kurpitsapommin.
- Varokaa! Amy huusi, kun menninnkäinen viskasi pommin kohti hiiriä ja Amya.

Hiiret väistivät viime hetkellä. Turbo ja Vinski ottivat aseet esille. Kolmikko huomasi että paikalle saapui Santeri. Santeri oli juuri tullut kuntosalilta ja huomasi mitä oli tekeillä. Hän oli valmiina auttamaan Turboa ja Vinskiä.

Nopealla liikkeellä Santeri nappasi maasta putkenpätkän ja syöksyi väliin juuri kun seuraava ammus oli tulossa. Hän heilautti putkea kuin baseball-mailaa ja osui pommiin. Pommi lensi kohti Vihreää menninkäistä. Pommi pudotti Vihreän menninkäisen kiituriltaan ja tämä putosi maahan. Turbo laski kätensä santerin olalle.
- Kiitti avusta ässä, hän sanoi.
Santeri virnisti.
- Oli siitä baseball-joukkueeseen kuulumiseen sitten jotain hyötyä, hän naurahti.

Vihreä menninkäinen istui maassa pyörällä päästään. Hänen oli vaikea uskoa, että hänet oli juuri pudotettu kiiturilta maahan.

Turbo käveli konnan luo ja kiskaisi tämän ylös kauluksesta.
- Okei viheriö. Ala laulaa. Kuka sut palkkas? hän ärähti.
Ennen kuin Vihreä menninkäinen ehti vastata heidän yläpuoleltaan kuului tuttu ääni:
- Älkää nyt viitsikö. Ettekö muka arvanneet?
Samassa nelikon päälle pudotettiin helikopterista häkki. Valonheitin sokaisi koko porukan mutta äänen kyllä tunnisti missä vain.
- Leipäjuusto, Vinski murahti.

"Olisihan se pitänyt arvata", Turbo murahti. 

Nelikko katsoi yläilmoihin yrittäen nähdä Leipäjuuston, mutta valonheitin häikäisi.

Häkkiä alettiin kiskoa helikopteriin ja pian se olikin jo saatu ylhäälle.  Heidän yllätyksekseen heitä odotti mies jolla oli yllään metallinen haarniska ja vihreä huppuviitta.
- Et sä ole Leipis, Vinski hämmästyi.
- Tässä ollaan, Leipäjuusto sanoi ja astui esiin ohjaamosta.
- Ja tämä herra on nimeltään Doom, hän esitteli.
- Tohtori Doom sinulle, metallinen mies sanoi kylmästi.

Hiiret, Amy ja Santeri katsoivat metallihaarniskaan pukeutunutta miestä. Tämä roisto saattaisi olla kovempi vastus kuin Vihreä menninkäinen.

Samaan aikaan Amyn kämpällä Moto ja Santtu tuijottivat ikkunasta ulos toivoen, että Turbo ja Vinski selviäisivät. Aika kävi pitkäksi, mutta Moto ei voinut lähteä mukaan loukkaantuneena. Marsilaiset kuitenkin toipuivat loukkaantumisesta nopeammin kuin ihmiset, joten ei menisi montaa viikko kun Moto olisi taas kunnossa.
"Äh, mä haluisin lähtee mukaan mut on paikat vähän hellänä." Moto irvisti, sillä murtuneet kylkiluut aiheuttivat kipua.
"Sun pitää nyt hoitaa ittes kuntoon", Santtu sanoi. "Sä et oo vielä kunnossa."

Moto huokaisi ja nyökkäsi. Sitten hän katsoi Santtua. Hänen teki mieli kertoa painajaisesta jonka oli nähnyt, mutta hän ei halunnut huolestuttaa Santtua turhaan. Santtu kuitenkin huomasi Moton osittain tuskaisen katseen.
- Kylkiluutko? hän kysyi.
Moto puisti päätään.
- Ei ne tällä kertaa. Mä vain..., Moto keskeytti lauseensa.
Santtu katsoi häntä kysyvästi kuin odottaen jatkoa. Moto huokaisi:
- Okei, mä näin vähän ennen hyökkäystä painajaista. Siin unessa se sama otus joka sieppas Amyn oli aikeissa tappaa sut. Mä yritin estää mut en ehtiny avuks. Mä en halua et suhun sattu.

"Mä ymmärrän kyllä. " Santtu silitti Moton poskea. " Onneksi se otus ei kuitenkaan saanut mua kiinni."
"Se sai kuitenkin Amyn mut onneks Turbo ja Vinski lähti auttaan sitä." 
"Nyt vaan toivotaan et ne onnistuu."
"Kyl ne pärjää. Vaikka mieluummin mä lähtisin niiden mukaan. Mut ku nyt ei voi lähtee mihinkään."
"Moto, keskity nyt vaan hoitaan ittes kuntoon." Santtu laski kätensä Moton olkapäille.
"Mä yritän. Santtu, mä tekisin mitä vaan suojellakseni sua", Moto vakuutteli, myös tarkoittaen sitä mitä sanoi.

Samaan aikaan Leipäjuuston tornissa helikopteri oli juuri palannut torniin ja vangit oli viety Nuikin labraan. Amy, Vinski ja Santeri olivat yhä lukittuina häkissä mutta Turbo oli kahlittu ranteista, nilkoista ja käsivarsista tuoliin. Oli ilmiselvää että uudella pahiksella oli todella pahat mielessä.
- Täs on ne nestetyppikanisterit, Doom, Rasvanahka sanoi kantaessaan sisälle kaksi painesäiliötä.
Doom nyökkäsi ja seurasi sivusta kun Nuikki kiinnitti säiliöt tuoliin.
- Mitä sä oikein aiot?! Vinski ärähti.
Doom kääntyi katsomaan loppuja vankeja.
- Aion tuhota teidät. Ja johtaja lähtee ensimmäisenä. Saatte kuitenkin seurata sivusta hänen hidasta ja tuskallista kuolemaansa, hän sanoi kylmästi.
- Sä oot hullu! Amy huusi.
Doom kääntyi takaisin Turbon puoleen johon Nuikki oli kytkenyt pieniä putkia. Doom käveli tuolin luo ja väänsi vivusta. Nestetyppi alkoi virrata suoraan Turbon suoniin. Turbo ähkäisi kivusta.

Amyn kämpillä Moto ähkäisi myös kivusta. Santtu katsoi häntä huolestuneena.
- Onks kaikki okei? hän kysyi.
- Joo mä oon okei, mut jätkät ei, Moto sanoi.
Santtu katsoi häntä hämmästyneenä.
- Meil on niin sanottu veljesside. Me tunnetaan toistemme kivut. Ja jää suonissa ei kyllä tunnu kivalta, Moto selitti ja oli jo nousemassa.
Santtu kuitenkin esti sen.
- Ei sä et lähe mihinkään, hän sanoi käskevästi.
- Mut jätkät on pulassa, Moto sanoi.
- Sä et mene vaan mä, Santtu sanoi päättäväisesti.

"Mut ku... " Moto yritti väittää vastaan.
"Moto, mä yritän vaan ajatella sun parasta", Santtu sanoi pukien kypärää päähän. "Nyt ei voi muuta."

Nainen poistui rakennuksesta, nousi pyörän selkään ja suuntasi kohti Leipäjuuston tornitaloa. Moto katsoi Santun perään.

Vinski katsoi järkyttyneenä sivusta Turbon vaikeroidessa kivun takia. Valkoinen hiiri takoi nyrkillään kaltereita. 
"Toi äijä on sekaisin ku seinäkello", Santeri murahti.
Tohtori Doom kuuli sen. "Sinä olet seuraava."
"Enpä usko." Santerin äänessä oli uhmakas sävy.

Santeri ja Amy huomasivat häkkiä vartioivan Rasvanahan takataskussa häkin avaimet joilla voisi päästä pois. Nyt vain pitäisi päästä käsiksi avaimiin. 

Santtu saapui tornitalolle ja ryhtyi ryömimään ilmastointikanavaa pitkin labraa kohti.

Doom käveli pikku hiljaa sisältä päin jäätyvän Turbon luo ja nosti  tämän leukaa sormellaan.
- Mikä hätänä jyrsijä? Etkö kestä kylmää, hän naureskeli ja taivutti sitten yhtä Turbon sormista niin että ritisi.
Turbo irvisteli kivusta. Häkissä Santeri, Amy ja Vinski yrittivät lyödä viisaat päänsä yhteen.
- Okei, avaimet on rasva-apinalla. Jos me saadaan ne me voidaan pelastaa itsemme ja Turbo, Amy järkeili.
- No kerros mulle hoitsu miten me saadaan ne avaimet? Vinski kysäisi.
- Kokeile hännällä ja lakkaa sanomasta mua hoitsuksi, Amy hymähti.

Ilmastoinnissa Santtu oli päässyt labraan vievälle tuuletusritilälle ja näki kaiken mitä labrassa tapahtui.

Vinski työnsi häntänsä kaltereiden läpi ja varasti Rasvanahalta avaimet. Iso korsto ei huomannut mitä oli tekeillä sillä hän tarkkaili Tohtori Doomin tekemisiä. Sitten Vinski avasi häkin oven, ja yhteistyössä Santerin kanssa kumautti Rasvanahalta tajun kankaalle ja tyrkkäsivät hänet häkkiin. Amy poistui häkistä ja lukitsi sen oven.

Kovin pitkälle kolmikko ei päässyt kun Rasvanahka havhtui ja tarrasi Amya ranteesta kaltereiden välistä.
- Mihinkäs sä luulet meneväs, pimu? hän kysyi.
- Näpit irti musta senkin tahmainen talkkuna-aivo, Amy ärähti ja kopautti Rasvanahkaa nuppiin.
Vinski ja Santeri olivat tulossa avuksi kun heidän jalkoihinsa ammuttiin sähköpurkaus. Kumpikin kääntyi katsomaan Doomia joka seisoi käsi ojossa.
- Ei olisi kannattanut harkita pakoa. Sillä nyt teidät tuhotaan nopeasti ja kivuliaasti, hän sanoi ja aikoi jo ampua uuden sähköpurkauksen kun valot sammuivat.

Mikä nyt eteen kun valot sammuivat eikä kukaan nähnyt eteensä? Nyt oli pakko keksiä jotain.

Vinski tunsi äkkiä jonkun laskevan käden olalleen ja oli vähällä kiljaista.
- Oikeesti sä huudat kuin tyttö, kuului pimeydestä tuttu ääni.
- Santtu! Mitä sä täällä teet? Vinski huudahti.
- Tulin auttamaan. Moto ei ole taistelu kunnossa jos muistat, Santtu hymähti ja lähti sitten liikkeelle.
Nopealla liikkeellä hän sai Rasvanahan irroittamaan otteensa Amystä  ja kolkattua tämän uudestaan tajuttomaksi. Nyt pitäisi enää teilata Doom ja pelastaa Turbo.

Santtu onnistui käynnistämään siirrinkoneen josta lähti jonkin verran valoa, ja Vinski tönäisi tohtori Doomia niin että tämä lensi päin siirrintä ja katosi näkyvistä. Amy ja Santeri menivät vapauttamaan Turbon.

Amy kiskaisi säiliöt pois paikaltaan ja Santeri ryhtyi availemaan siteitä. Turbo oli niin jäässä että hädin tuskin pysyi jaloillaan. Vinski ryntäsi Santerin avuksi tukemaan hunajanruskeaa johtajaa. Sitten hän katsoi Santtua.
- Mistä sä edes keksit tällaisen suunnitelman? Vinski kysyi.
- Helppo juttu. Katkaisin sähköt koko tornista, santtu naurahti.

"Fiksusti tehty" Santeri kehui. "Mut nyt pitäis viedä Turbo pois täältä. Se on vähän heikossa hapessa just nyt."

Hiiret, Santeri, Amy ja Santtu poistuivat rakennuksesta suunnaten kohti AMyn kämppää ja poistuessaan Vinski jätti tornin pohjakerrokseen muutaman hiirikranaatin jotka räjähtivät. Tornin perustukset hajosivat ja torni sortui.

- Homma maan tasalla, Vinski naurahti ja teki ylävitosen Santerin kanssa.
Myöhemmin viisikko pääsikin jo takaisin Amyn kämpille. Moto oli odottanut huolissaan Santun paluuta ja toivonut että kaikki olisivat kunnossa. Kun ovi avautui, Moto nosti katseensa. Nähdessään Santun ehjänä hänet valtasi suunnaton helpotus.
- Santtu, sä oot kunnossa, Moto henkäisi ja kaapaisi Santun vahvaan syleilyyn.
Sitten hän irvisti kivusta sillä kylkiluut ilmoittivat taas olemassa olostaan. Vinski virnisti hiukan.
- Jos teidän herkkä jälleennäkeminen on jo hoidettu niin me haluttais kantaa pakkasukko pirtin puolelle, hän totesi.
Moto  ja Santtu tulivat avuksi ja auttoivat muita kantamaan jäässä olevan Turbon sisään.

Turbo oli kovin kylmissään ja oli keksittävä jokin keino lämmittää häntä. Onneksi talossa oli kylpyamme, ja Turbo pääsi pian lämpimään kylpyyn. Vähitellen Turbo lämpeni, eivätkä hänen hampaansa enää kalisseet. Amy laski lisää lämmintä vettä ammeeseen. 

Meni aikansa, ennen kuin Turbo oli saanut itsensä lämpimäksi. Tohtori Doomin käsittely oli tehnyt häijyä, mutta onneksi hän toipuisi siitä. 

(Vedin hatusta.)

Hetken kuluttua Amy auttoi Turbon ylös ammeesta ja ojensi hänelle pyyhkeen. Turbo tunsi itsensä edelleen aika kankeaksi mutta jäsenet varmasti vetreytyisivät ennen pitkää. Amy puisteli hieman huvittuneena päätään tullessaan olohuoneeseen Turbon kanssa. 
- Teidän viholliset on aika värikästä sorttia. Olen kyllä ollu ennenkin taistelukentällä mut en kyl o kohdannu mitään tollasta, hän naurahti ja meni keittiön puolelle valmistamaan kaakaota.
- Taistelukentällä? Ooksä sotilas tai jotain? Vinski kysyi.
- Joo olin kenttälääkärinä Afganistanissa, Amy totesi.