Ja kuinka siinä, sitten kävikään K15-K18

Puvitsu kirjoitti:

Prätkämimmi kirjoitti:

Puvitsu kirjoitti:

Prätkisfan kirjoitti:

Puvitsu kirjoitti:

OMG. Tästä tuli nyt kyllä TODELLA mielenkiintosta. Isosisko katto hölmistyneenä vierestä ku intoilin liikaa . Jatka pian, oot huippu

Hahaha mulla on ihan samoja fiiliksiä kun luen sun ficcejä pitäis varmaan laittaa tonne esittely ficeistä niin näkee missä mennään ja mitä jatketaan seuraavaksi. Mulla on nyt kolme ficciä menossa samaan aikaan ja yritän niitä pyöritellä sitten tasasesti. Välillä tulee hankaluuksia, että mistä ficcistä on nyt kyse. jatkuu mahdollisimman pian

Haha kiva kuulla . Itelläkin ainakin se kolme (ellei jopa enemmänkin) ficciä työn alla, että ymmärrän miltä se tuntuu, varsinkin nyt kun itellä on tosiaan tää maratooni jota pyörittelen, työtä riittää ja hankaluuksilta ei vältytä !

Työn iloa  . Toivottavasti me saadaan pian lukee niitä.

Varmasti saatte, ehkä jopa tänään, ei sitä koskaan tiedä

Hieno homma

”Mitä sää täällä teet?” Turbo kysyi iloisena ja nousi paljusta. Vinski ja Moto nousi kanssa paljusta ja tervehtivät kenraalia. ”Tulin moikkaan mun sisarta, niin kuin aika usein. Ootte näköjään löytänyt yhteisiä tuttuja?” Rontti sanoi ja katsahti jätkien ohi Minniä. ”Mitä sää katot mua?” Minni kysyi. ”Kai saan omaa siskontyttöäni katsoa, josta pidetään huolta,” Rontti sanoi ja katsoi Turboa. ”Onks siinä jotain väärää?” Turbo kysyi. ”Ei,” Rontti vastasi. ”Mutta silti sua häiritsi, jos mulla olis juttua, sun kasvattis kanssa,” Minni sanoi ja nousi kanssa paljusta. ”Eli te ette kiellä mitään?” Rontti kysyi ja asettui oven eteen. ”Mutta ei kyllä myönnetäkään,” Minni totesi ja astui miehen ohitse. ”Temperamenttisen naisen sää oot valinnut,” Rontti totesi ja katsoi Turboa ennen kuin poistui sisälle. Seurue vaihtoi vaatteensa ja käveli alakertaan hetkeksi. ”Te otitte sitten seuralaisen mukaan tänne,” Rontti vastasi. ”Pakko se mukaan oli ottaa,” Turbo totesi. ”Olis tuhonnut maapallon sillä välin, kun oltais oltu pois,” Moto jatkoi. ”No se on totta,” Rontti totesi. ”Käytettiin Minniä avuksi,” Turbo sanoi ja hymyili naiselle. ”Teillä taitaa olla kaikkea muuta menossa, kun pelkkä kaverisuhde,” Rontti sanoi keskeyttäen kaksikon katsekontaktin. ”Harmillista,” Minni totesi enolleen. ”Mää lähden nukkumaan,” hän jatkoi ja nousi seisomaan. ”Hyvää yötä,” Turbo sanoi naiselle. ”Hyvää yötä,” Minni sanoi ja silitti miehen olkapäätä ennen yläkertaan kapuamista. ”Jos teille jotain vakavaa syntyy, niin toivon että pidät hyvää huolta Minnistä,” Rontti totesi. ”Älä huoli, kyllä mää huolehdin,” Turbo sanoi viekkaasti hymyillen. ”Koska, jos en niin sun kasvatus on mennyt pieleen,” hän jatkoi ja sai miehet naureskelemaan. ”Joo hyvää yötä jätkät,” Rontti sanoi ja nousi seisomaan. Jätkät lähtivät mentorinsa perään, kohti makuuhuoneita. Minnin äiti ja Carl olivat menneet jo aiemmin nukkumaan. Turbo astui naisen huoneeseen ja katseli ympärilleen. Naista ei näkynyt missään. Oven sulkeminen hänen takaansa sai hänen huomionsa. Minni näytti väsyneeltä. ”Kaikki hyvin?” Turbo kysyi. ”Pahoinvointia,” Minni sanoi ja pyyhkäisi kasvoiltaan hiuksia sivuun. Turbo katsoi huolestuneena naista. Minni kömpi miehen ohitse sänkyyn. Turbo tuli perässä. Nainen letitti hiuksensa kiinni. ”Onks se koru tallessa?” Turbo kysyi. ”Joo äiti piilotti sen omiin paikkoihinsa,” Minni sanoi. ”Miten sää muuten voit?” Turbo kysyi. ”Ihan ok. Hirveän epävarma olo koko ajan,” Minni sanoi ja katsahti miestä. ”Mää en yhtään ihmettele,” Turbo sanoi ja silitti naisen kättä. ”Jos ihan rehellinen olen niin, mua pelottaa. PALJON!” Minni sanoi. ”Onhan tää uutta ja jännittävää, mutta me ei olla valmiita,” Turbo sanoi. ”Ei ollakkaan,” Minni sanoi ja halasi miestä. ”Muutehan me pärjättäis?” Turbo pohti. ”Pärjättäis missä?” Minni kysyi. ”Kaikessa,” Turbo sanoi ja sai naisen hymyilemään. ”Niin, kai,” Minni sanoi. Turbo suukotti kevyesti tämän päälakea ja sammutti valon.
 
 
Aamulla Minni oli todella hermostunut. Hän oli juuri soittanut Marsin sotilassairaalaan ja odotti vastauspyyntöä. ”Huomenta,” Turbo sanoi ja astui huoneen parvekkeelle naisen viereen. ”Huomenta,” Minni vastasi. ”Soititko Marsiin?” Turbo kysyi ja istui alas. ”Joo. Odotan vastausta,” Minni sanoi pienesti nyökkäillen. Turbo hieroi naisen selkää. Hetken päästä Minni sai hyväksyttävän vastauksen sairaalasta ja abortti ajan jo samalle illalle. ”Otatteko Leippiksen haltuunne, kun mää käyn Marsissa?” Minni kysyi, kun he olivat Turbon kanssa saapuneet alakertaan. ”Joo ja palataan Chicagoon,” Turbo sanoi. Minni nyökkäsi hyväntuulisena miehelle. ”Olisitte mun puolesta voineet olla pidempäänkin,” Marie totesi. ”Leipäjuuston tuntien, tämäkin kaupunki on kohta yhtä karu, kuin Chicago,” Moto sanoi. ”Muuten täällä on oikein viihtyisää,” Turbo sanoi. ”Meidän pitää nyt mennä,” Minni sanoi. ”Minni odota,” Marie sanoi. Minni kääntyi äitinsä suuntaan, joka ojensi tämän korurasian tälle. ”Kiitos, meinasi unohtua,” Minni sanoi ja kaivoi housun taskujaan. ”Turvallista matkaa,” Marie sanoi ja sai vastaukseksi nyökkäisyn. Ulkona jätkät olivat valmiita lähtemään kohti Leipäjuuston tornia. ”Pärjääks sää?” Turbo kysyi. ”Joo kyllä mää pärjään,” Minni sanoi. ”Miten sää pääset Marsiin?” Santtu kysyi. ”Tällä,” Minni sanoi ja näytti lasista kapselia naiselle. Kapselin sisällä kimmelsi vaaleaa usvan näköistä sumua. Minni ravisti muutaman kerran voimakkaasti kapselia. ”Mars, sotilassairaala,” hän sanoi kapselille ja heitti sen maahan, että se meni rikki. Suuri portaali aukeni ja peilikuvana näkyi Marsin karu maisema, jonka keskellä loisti valkea sairaala. ”Nähdään,” Minni sanoi ja astui portaalin sisälle, jonka jälkeen se sulkeutui. ”Okei jätkät. Hanat…” Turbo aloitti. ”AUKII!” he huusivat ja ampaisivat vauhtiin kohti Leipäjuuston tornia. ”Miksi Minni meni sairaalaan muuten?” Vinski kysyi. Turbo huokaisi syvään. Hän ei olisi halunnut kertoa. ”Onks sillä kaikki hyvin?” Moto kysyi. ”Joo on. Se on ihan kunnossa. Koskee kontrolli käyntiä vain,” Turbo sanoi valehdellen. ”Ai se syy miksi Minni tänne joutui?” Vinski kysyi. ”Just siitä syystä,” Turbo sanoi. Piakkoin he pääsivät tornille ja ampaisivat suoraan toimistoon. ”AAAH! Motohiiret,” Leipäjuusto karjaisi. ”Onpas hehkeä sisään otto,” Vinski totesi. ”Ei voi kehua,” Leipäjuusto vastasi pyöritellen. ”Kaiken lisäksi te pannukakku korvat huijasitte mua. Täällä ei ole mitään varastamista,” Leipäjuusto sanoi ja käänsi hiirille selkänsä. ”Mmhh semmosta se on jos uskoo vihollista, Turbo totesi ja puristi kätensä ristiin eteensä. ”Harmillista, vain teidän osaltanne,” Leipäjuusto sanoi ja napsautti sormiaan. Ovet aukeni ja sen takaa paljastui liuta sotilaita. ”Tuhotkaa heidät!” Leipäjuusto sanoi. ”Oo me oltais viety sut kotiin vaan,” Vinski totesi ja lähti kohti vihollisia. ”Santtu hoida homma,” Turbo sanoi, kun Viski tiputti naisen kyydistään. ”Enpä usko,” Nuikki sanoi ja Santtu veti suurehkolla jakoavaimella hänet tajuttomaksi. ”Missä se rasvakanisteri on?” Moto kysyi. ”Liukastui varmaan jo omaan öljyynsä,” Turbo sanoi naureskellen ja iski konnia tajuttomaksi. ”Joo ihan hyvä, ettei ole tiellä,” Vinski sanoi. Se oli totta Rasvanahka puuttui ja kukaan ei tiennyt missä hän oli. Santtu sai siirtimen toimimaan ja vihreä välähdys ja he olivat takaisin Chicagossa. ”Sit mennään!” Turbo huusi ja jätti jälkeen marsilaisia kranaatteja. ”EIIIIIIIIII!” kaikui Leipäjuuston epätoivoinen huudahdus taas torista ja hetken päästä koko torni räjähti maan tasalle.
 
 
Marsissa Minni ennätti sairaalan sisälle. Valitettavasti tuttu hahmo sai hänen päivänsä pilalle. ”Minni! Sää oot hyllytetty tietääkseni?” Karpaasi kysyi ja katsoi naista alaviistoon. ”Joo kiitos, että väännät veistä haavassa,” Minni totesi tylysti. ”Mitä sää sit täällä teet?” Karpaasi kysyi. ”Olisko kontrollikäynti?” Minni kysyi ja ohitti miehen. Tämän olemus sai hänet pahalle tuulelle. Karpaasi katsoi tämän perään ja pyöritti päätään. Matka lääkärin luokse sai Minnin rauhoittumaan ja suhteellisen hyvällä tuulella hän astui aulaan, jossa oli marsilaisia lapsiperheitä ja odottavia äitejä. Kansa näytti rähjäiseltä ja Minni tunsi, vain kuinka olisi epäonnistunut tehtävässään. Hän istui tuoliinsa. Nainen sai muilta odottajilta katseita ja supinaa siitä minkä, takia nainen vastaanotolla oli. ”Carbine Milanius,” lääkäri huusi ovelta ja Minni lähti kohti lääkäriä. Hän tervehti tätä. Sen sijaan, että hän olisi ohjannut naisen huoneeseen, he lähtivät kulkemaan käytävää pitkin pidemmälle. Lääkäri ohjasi Minnin sairaalahuoneeseen, jossa vuode odotti. Vuoteen päälle oli asetettu sairaalavaatteet ja pöydälle erilaisia lääkkeitä. ”Vaihda vaatteet ja sen jälkeen ota pöydältä lääkkeet. Me valmistelemme salin valmiiksi,” lääkäri sanoi ja sai Minnin huokaisemaan syvään. ”Hyvin se menee. Se on todella nopea operaatio,” hän jatkoi ja poistui huoneesta. Minni tunsi kuinka aika olisi pysähtynyt. Hän oli ottamassa ensimmäisen lääkkeen kunnes laittoi sen takaisin purkkiin. Hän lamaantui hetkeksi ja teki ratkaisu, jota ei olisi uskonut ikinä tekevänsä. Hän keräsi tavaransa ja lähti sairaalahuoneesta pois. Matkalla hän törmäsi lääkäriinsä. ”Oih mihin te menette?” lääkäri huusi naisen perään. Minni pyörähti ympäri ja käveli takaperin hetken. ”Mää oon pahoillani. Mää en pysty,” Minni sanoi ja lähti sairaalasta pois. Hän pääsi sairaalan ulkopuolelle ja veti henkeä muutaman kerran syvään. ”Mitä mää teen?” hän mietti ja katsahti taivaalle. Hän oli juuri lähdössä kunnes takana oleva varjo sai hänen huomionsa. Hän ei ehtinyt mitään muuta kuin vetäistä nopeasti henkeä, kunnes kaikki pimeni…
 
 
Turbo katsoi Santun tallin ovelle ajatuksissaan taivaalle. ”Mitä sää mietit?” Santtu kysyi ja herätti miehen ajatuksistaan. ”Minniä,” Turbo sanoi suoraan. ”Ooo. Ootko sää rakastunut?” Santtu kysyi. ”Taidan olla,” Turbo sanoi hieman punastellen. ”Ei se mitään. Niin Minnikin on,” Santtu sanoi ja hörppäsi kahvistaan. ”Jep tiedän,” Turbo sanoi. ”Mää muuten tiedän totuuden siitä, miksi Minni lähti Marsiin,” Santtu sanoi ja painoi katseensa maahan. ”Onneks Minni voi luottaa suhun,” Turbo sanoi. ”Olisko se ollut mahdoton asia, että te Minnin kanssa… olisitte pitäneet lapsen,” Santtu sanoi kurkistaen sisälle ja kuiskaten lopun miehelle. ”Olis. Me ei oltu valmiita ja tilanne ei salli sitä,” Turbo sanoi haikeana. ”Kunhan tuet Minniä tän jälkeenkin, niin jonain päivänä voittekin olla onnellisia vanhempia,” Santtu sanoi ja sai miehen hymyilemään leveästi. ”Sitä päivää odotellen,” Turbo sanoi.
          Rasvanahka oli päässyt takaisin pomonsa asuntovaunun luokse, kun he taas odottivat uuden rakennuksen rakentamista. ”Öö mää löysin hänet,” Rasvanahka sanoi ja laski naisen olaltaan. ”Senkin typerys. Käskin tuoda, vain sen korun,” Leipäjuusto huusi. ”Ööö anteeks pomo,” Rasvanahka sanoi pelokkaasti. Hän repäisi hupun pois naisen päästä. ”Yh mää ajattelinkin, että haistoin jotain pahaa,” Minni sanoi, kun näki lihavan plutolaisen edessään. ”Oih älä ole noin naseva kenraali hyvä,” Leipäjuusto sanoi ja katsoi naista. ”Sulla on jokin minkä minä haluan,” hän jatkoi. ”Ai mulla ei ole mitään, mikä kuuluisi sulle,” Minni sanoi ja puristi kätensä eteensä. ”Miksi sinun täytyy olla noin hankala,” Leipäjuusto sanoi ja kaivoi laatikostaan kourallinen matoja. ”Mulla ei ole mitään!” Minni sanoi tiukasti. ”Rasvanahka tutki hänet,” Leipäjuusto sanoi. Varovaisin liikkein, hän alkoi tutkimaan naista. Minni mulkaisi miestä vihaisesti, joka selvästi pelästyi hieman. ”Ööö ei täällä ole mitään,” Rasvanahka sanoi. ”Mitä? Miten niin ei ole mitään?” hän tivasi ja kalusi naisen itse läpi. ”Missä se on?” hän kysyi. ”Ai se koru? Ei kuulu sulle,” Minni sanoi nälväisten. ”Kerro tai sun rakkaaseen omaisuuteesi sattuu, joka taitaa olla arvokkaampi, kuin se koru,” Leipäjuusto sanoi ja painoi aseen naisen vatsalle. Minni katsahti inhoten miestä ja siirsi katseensa muualle.
          Santun tallilla, jätkät huolsivat moottoripyöriään. Turbo suoristi hetkeksi itsensä ja oikaisi pienellä nykäyksellä nahkaliiviään. Liivin taskusta tippui pieni pussukka. Turbo nosti hämmentyneenä pussin käteensä ja alkoi tutkimaan, sen sisältöä. ”Mikä se on veikka?” Moto kysyi. ”En mää tiedä,” Turbo sanoi hämmentyneenä ja avasi pussin. Hän huomasi, että pussi oli täynnä pieniä osia. Hän laski pussin sisälle ja sai veikkojensa huomionkin kokonaan. Pitkä riipus sai hänen silmänsä pyöreiksi. ”Minnin koru,” Turbo sanoi. ”Miksi se on sulla?” Vinski kysyi. ”Mää en tiedä,” Turbo sanoi pyöritellen päätään. Samalla ikkunasta lensi ohjus, josta aukeni viesti luukku. ”Mikä se on?” Vinski kysyi ja Moto nappasi lapun käteensä. ”Sen Leipäjuustolta,” Moto sanoi. ”Mitä se nyt haluaa?” Turbo kysyi näreissään. Moto näytti kauhistuneelta. ”Mitä nyt?” Vinski kysyi. Moto siirsi katseen Turboon ja ojensi lapun miehelle. ”Sillä on Minni!” Moto sanoi. Turbo repäisi nopealla liikkeellä lapun mieheltä. ”Se haluaa tän korun Minnistä,” Turbo sanoi ja katsoi korua ja lappua vuorotellen. ”Mitä me nyt aiotaan?” Moto kysyi. ”Suunnitellaan hiukan. Minnin henki on kumminkin kyseessä,” Turbo sanoi ja laski tavarat pöydälle. Hetkeä myöhemmin he lähtivät kohti paikkaa, johon plutolainen oli heidät pyytänyt. ”Hiljaiselta vaikuttaa,” Moto totesi, kun he olivat jollain romuttamolla. ”Tyypillistä Leipäjuustoa,” Turbo sanoi ja nousi prätkän selästä. ”Aaah tulittehan te,” Leipäjuusto sanoi ja heidän yläpuolelleen syttyi kirkas valo. ”Teillä on jotain mitä mää haluan,” hän sanoi. ”Niin sullakin meille,” Turbo sanoi. Rasvanahka toi naiskenraalin esille ja piti asetta tämän vatsalla. ”Olkaa hyvä, nyt teidän vuoro,” Leipäjuusto sanoi. ”Päästä Minni ensin,” Turbo sanoi neuvottelevasti. ”Voi rakkaat moottoripyörä karvalaput. En mää voi, koska muuten pieni kärsii,” Leipäjuusto sanoi ja sai jätkät hämmentymään. Vinski ja Moto katsoi Turboa hämmentyneenä ja Turbo Minniä. ”Anteeks! Mää en pystynyt,” Minni sanoi. Turbo ei sanonut mitään. Nyt hänen tehtävänsä olisi ainoastaan vapauttaa nainen turvallisesti. Turbo kaivoi liivinsä taskua ja otti pienen pussin esille. ”Turbo älä tee sitä! Se tuhoo koko maapallon,” Minni sanoi. Leipäjuusto jo oli ottamassa pussin, mutta Turbo vaati Minniä itselleen ensin. Rasvanahka vapautti Minnin ja Turbo veti hänet turvaan. ”Turbo kuulikko mitä mää sanoin,” Minni yritti saada miehen kuuntelemaan. Turbo kumminkin antoi pussin plutolaiselle ja lähti kävelemään kohti moottoripyöräänsä. ”Vihdoinkin se on minun!” Leipäjuusto sanoi, kun sai korun pussista. Minni suuttui suoraan miehelle ja istui tämän taakse. ”Nyt voitte tuhota hiiret!” Leipäjuusto sanoi ja jätkät sai peräänsä suuren liudan Hanttapuleja. Jätkät hoitelivat nopealla tahdilla pulit pois perästään ja ajoivat kohti Santun tallia. Minni nousi vihaisena miehen kyydistä pois. ”Minni ole nyt kiltti ja kuuntele,” Turbo sanoi ja lähti naisen perään. ”Sää tuhosit just koko maapallon,” Minni sanoi ja kääntyi vihaisesti miestä päin. ”En jos kuuntelisit,” Turbo sanoi ja astui naisen eteen. ”Onks tää sun?” Santtu kysyi ja näytti sormiensa välissä olevaa turkoosia pyöreää kiveä. Minni oli hämmentynyt ja katsoi miestä. ”Luulekko sää oikeasti, että me tuhottais tää pallo?” Turbo kysyi nälvien naiselta. Minni hymyili leveästi miehelle ja huitoi tätä kiusoitellen pienesti. Mies veti hänet pitkään halaukseen ja suukotti tämän otsaa. ”Ei mulla nyt käynyt mielessä, että te ootte peukaloinu sitä korua,” Minni sanoi ja irroittautui tämän otteesta. ”Miten niin?” Vinski kysyi ja samalla kuului suuri räjähdys lähellä. He katselivat hymyssä suin ulos. ”Joo… muuten mites se raskaus juttu?” Moto kysyi varovaisesti ja sai kaksikon katsomaan toisiaan. ”Ja te sanoitte, että mitään ei tapahtunut,” Vinski totesi tirskuen. ”Sää et sitten tehnyt sitä?” Turbo kysyi. ”Mää en pystynyt. Päätin ottaa riskin. Lähekkö mukaan?” Minni kysyi ja katsoi miestä hymyillen. ”Lähden. Mää lupasin olla sun tukena tapahtui mitä tapahtui,” Turbo sanoi ja sai naiselta pitkän halauksen. ”Eli te saatte lapsen?” Santtu kysyi. ”Joo, me saadaan lapsi,” Minni sanoi, kun ei pystynyt olemaan katsomatta miestä. ”Ootteks te nyt virallisesti yhdessäkin?” Moto kysyi. ”Mun puolesta,” Turbo sanoi ja yllätykseksi nainen suuteli tätä voimakkaasti. He saivat onnitteluja ja ennen kaikkea toisensa. Minni ei voinut olla onnellisempi ja sen huomasi, myös miehestäkin…
 
 
 
 
Minni ja Turbo istui vierekkäin moottoripyörän päällä, kun Moto ja Vinski leikki pienen pojan kanssa nurmikolla. Poika oli kullanruskea väriltään ja muistutti isäänsä. Hän lähti kiljuen jätkiä karkuun ja jätkät saivat istuttua prätkiensä päälle. Minni oli unohtanut korunsa pojan syntymän jälkeen ja oli palauttanut sen äidilleen. ”Mitä sää kiljut?” Minni kysyi, kun poika oli painanut kasvonsa tämän syliin. ”Iti,” poika sanoi ja piti isänsä polvesta kiinni. ”Mitä?” Turbo kysyi ja pyyhki pojan kasvoja. Poika kääntyi nähdäkseen Moton. ”MOT-TOOOOO,” hän kiljaisi ja sai aikuiset nauramaan. ”Mennäänkö Michael?” Minni kysyi ja sai vastaukseksi päänpyörityksen. Nurmikko tuntui hyvälle ilmeisesti paljaissa jalkapohjissa. ”Mää en voinut ikinä kuvitella, että me oltais yhdessä,” Turbo sanoi. ”En minäkään, mutta parempi näin,” Minni sanoi. ”Todellakin” Turbo sanoi hymyillen. ”Mää oon onnellinen, että me tavattiin,” Minni sanoi ja hieroi miehensä polvea. ”Samoin,” Turbo sanoi ja suuteli kihlattuaan. ”Seuraavaksi häät?” Minni kysyi rikkoen suudelman. Turbo naurahti tyytyväisenä. ”Todellakin!” Turbo sanoi ja piteli kotikaljaansa. Minni kolautti vesipulloaan tämän kotikalja pulloon ja suuteli voimakkaasti.

Awww tää oli tajuttoman söpö tää loppu. Oot mega hyvä kirjoittaja. Jos saa antaa ehdotuksia niin koitas keksiä jotain sellasesta kuin vanhan ruhtinaan rakkaus.

Awww. Aivan sika hyvä loppu ! Tää tarina oli kyllä huippu, kiitokset siitä

Samaa mieltä

Kiitos! Joo saas nähdä mitä keksin seuraavaksi!

Toivottavasti se nähdään pian