Ja kuinka siinä, sitten kävikään K15-K18

Tittle: Ja kuinka siinä, sitten kävikään 
Author: Prätkisfan 
Genre: H/C, action, romance, vähän huomor, vähän fluff, Lemon&Lime, suspense, sex/porn  
Pairing: Turbo/Minni
Rating: K15-K18
Disclaimer: En omista prätkähiiriä. Ne kuuluvat alkuperäisille tekijöilleen.
Warning: K15-K18 satunnaisesta muutamasta ja voimakkaasta seksin kuvaamisesta. Taistelua, verta, mielipahaa, manipulointia, yllätyksiä ja rakkautta
Summary: Prätkähiiret ovat juuri saapuneet Maa-planeetalle, kun heidät oli lauottu avaruuteen koti planeetaltaan Marsista. Pakkaa lähtee sekoittamaan maan nainen Santtu, joka ei oikeastaan olekaan jätkistä moksiskaan. Tämä hämmentää sankareitamme suuresti, kunnes Santtu kertoo yllättäviä uutisia, musta hiuksisesta nais kenraalista.
 
A/N: Pakko oli saada uusia näkökulmia, miksi Minnin ja Turbon suhde on monimutkainen. Yksi olisi tämä tarina, että he eivät ole tuntenutkaan ennen tätä. Joten toivottavasti nautitte ficcistä ja saan paljon kommentteja. Ja oli syy paeta pitkää ficciä pakoon, joka tuntuu kirjoitus vaiheessa junnaamaan paikallaan. Niin laitetaan tästä uutta putkeen. Enjoy! Uusia sankareita nimi vaihtunut! 
 
 
Viikko oli kulunut siitä, kun jätkät olivat maahan saapuneet. Santtu, joka oli paikallinen asukas maasta ja mekaanikko, oli auttanut jätkiä kotiutumaan uudelle planeetalle, koska kotiin pääsystä ei varmasti lähipäivinä ollut tietoakaan. Jätkät, oli, myös tutustunut paikalliseen plutolaiseen. Lalli Laktoosi Leipäjuustoon. Leipäjuusto oli muutaman kerran yrittänyt varastaa läheisen järven ja jätevesilaitoksen. Nyt hän oli kumminkin hieman rauhoittunut, koska oli tajunnut jätkistä olevan enemmän haittaa kuin hyötyä hänen bisneksilleen. Jätkät olivat majoittuneet tulostauluun, joka sijaitsi hieman kaupungin laidassa. ”Wooohhouuu!! Tää planeetta on mahtava!” Vinski kiljaisi onnea hihkuen, kun Moto kantoi täydeltä syliltä hodareita. ”Niin on, mutta mua ihmetyttää yksi asia,” Turbo sanoi, joka istui pienen kuluneen ruokapöydän päällä ja joi kotikaljaa. ”Mitä sää ihmettelet?” Moto kysyi ja tarjosi veikalle hodaria. ”Sitä Santun reaktiota meistä. Mitähän se oikeen salailee?” hän mietti. ”Outoohan se on, mut selvitetään se,” Moto sanoi. ”Uuu se beibi on kyllä kuuma,” Vinski sanoi. ”Varsinainen naisten mies,” Turbo totesi. ”Sanoo se, joka ei oo kiinnostunut kenestäkään,” Vinski totesi. ”Miten se liittyy sun naistenmieheyteen?” Turbo kysyi ja katsoi lasiensa alta valkeaa marsilaista. Vinski ei osannut enää vastata veikkansa kommenttiin mitään, vaan laittoi tyhjän lasipullon sille tarkoitettuun keräysastiaan ja lähti kävelemään punaista moottoripyöräänsä kohden. Turbo hymyili vienosti Motolle ja vinkkasi valkean hiiren suuntaan. He lähtivät, myös pyöriensä luokse ja ajoivat kohti Santun tallia.
 
 
Korjaamolla, Santtu hääri keittiössä. ”Voi perha…” hän kirosi, kun täysi pino kattiloita ja pannuja kolisi kaapista lattialle, hänen ottaessa yhden käsiinsä. Tutut moottoripyörien äänet saivat hänen huomionsa ja hymyilemään leveästi. Hän nosti kattilat takaisin kaappiin ja hämmensi liedellä olevaa ruokaansa. ”Santtuu!” Turbo huuteli pienesti. ”Ai hei! Mitäs te?” Santtu kysyi ja istui pyöreän ruokapöydän tuolille, nauttien nuudeleitaan ja kana-annoksestaan. ”Me halutaan kysyä sulta yhtä asiaa?” Turbo sanoi ja istui myös pöydän ympärille naisen viereen. ”Aa no kysykää,” Santtu sanoi, irrottamatta katsettaan sanomalehdestä, joka oli levällään pöydällä. ”Siitä viikon takaisesta. Me ihmetellään edelleen, minkä takia sää esitit yllättynyttä siitä, että ollaan marsilaisia, vaikka selvästikään,” Turbo aloitti. ”Et ollut yllättynyt,” Moto sanoi päättäen lauseen. Santtu hymyili pienesti ja huokaisi syvään. ”Ai niin se. Ehkä mun on aika kertoa teille,” hän aloitti. ”No anna kuulua vaan,” Turbo sanoi. ”Niin eiköhän me beibi olla kaikkeen totuttu,” Vinski sanoi leperrellen naisen vieressä, joka työnsi tätä kauemmas kasvoistaan. ”Hyvä on. Pari vuotta sitten mää tutustuin marsilaiseen nais hiireen. Se ei kertonut mulle syytä siitä, miksi se on tullut just Maahan, mutta jo silloin se kertoi mulle kaiken Marsista ja sen pinnalla olevasta elämästä,” Santtu kertoi. ”Siis onks täällä. Just täällä samassa kaupungissa, meidän kanssa,” Turbo varmasti ja naputti kevyesti sormellaan pöytään. ”Joo. Minni työskentelee läheisessä ostoskeskuksessa,” Santtu sanoi. ”Työskentelee ostarilla?” Moto kysyi ihmeissään. ”Sitä on vaikea selittää. Minni osaisi kertoa sen paremmin teille,” Santtu sanoi huokaisten. ”Mää haluan tavata tän Minnin,” Turbo sanoi. ”Hei kuulitko Moto! Turbo haluaa tavata tytön. Nyt on maailman kirjat sekaisin,” Vinski ilkkui ja osoitteli tympeentyneen näköistä veikkaansa. ”Saatte tavata Minnin, mutta me ollaan sovittu, että hän ottaa yhteyttä minuun, eikä toisin päin,” Santtu sanoi hieman apeana. ”Siis miksi?” Vinski kysyi. ”Minni arveli, että jotain on jo tekeillä, kun hän tänne saapui. Ei halua, että ulkopuoliset eli plutolaiset eivät saa tietää hänestä mitään,” Santtu selitti. ”Sää tunnet tuntevan Minnin hyvinkin,” Turbo sanoi. ”No joo Minni on tosi itsepäinen, mutta ihan älyttömän mukava ja ystävällinen,” Santtu sanoi. ”Kertoko Minni ammattiaan, mikä hänellä oli tai on Marsissa?” Turbo kysyi. ”Ööö… se oli,” Santun lauseen jääden, kun radio puhelin alkoi yht’äkkiä piipittämään. ”Haloo,” Santtu sanoi ja avasi radiopuhelin yhteyden. ”Santtu… se oon.. mää,” kuului naisen ääni hieman pätkien radiopuhelimessa. ”Minni! Missä sää oot?” Santtu kysyi ja sai jätkienkin huomion. ”Mää… en… voi puhu…a kauheasti. Tässä koordinaatit… tuu… pian,” Minni sanoi ja sammutti radiopuhelun ja näyttöön ilmestyi erilaisia numero ja kirjain sarjoja. ”Missä Minni on?” Turbo kysyi. ”Koordinaattien mukaan. Detroitissa,” Santtu sanoi hieman järkyttyneenä. ”Detroitissa, se on kaukana Chicagosta,” Moto sanoi. ”Meidän pitää lähtee, kuulosti siltä että se on suuressa vaarassa,” Santtu sanoi ja nousi jätkien eteen seisomaan. ”Sit me lähdetään,” Turbo sanoi hymyillen.
 
 
Paljon myöhemmin he saapuivat Detroitiin. He ajoivat Detroitin ja Kanadan välisen sillan päälle ja yrittivät paikantaa tarkempaa osoitetta missä Minni saattaisi olla. ”Tän mukaan hänen pitäisi olla todella lähellä,” Moto sanoi ja paineli prätkänsä tietokone näyttöä. ”Täällä haisee kamalalle,” Santtu sanoi. ”Niin haisee. Normaalia pahemmalle,” Vinski sanoi ja tutki kaupunkia sillan huipun reunalta. ”Ja syy taitaa olla aika selvä,” Turbo sanoi ja osoitti yksinkertaisen oloista rakennusta. ”Tutkitaan se,” hän jatkoi ja käveli pyörälleen. ”Ja ei kun HANAT,” Turbo aloitti. ”AUKII!” kaikki huusivat yhteen ääneen.
          Paikka vaikutti hyvinkin autiolta, kun jätkät saapuivat rakennuksen alatasoon sisälle. ”Täältäkö Minni pitäis löytää,” Vinski totesi ja väisti juuri tullutta luotia. Heidän sivustaan alkoi, saapumaan suuri joukko Leipäjuuston hanttapuleja muistuttavia sotilaita. ”Annetaan noille taltta-aivoille kyytiä. Vinski pidä Santtu turvassa,” Turbo lateli ohjeita ja lähti sotureita kohti. ”Selvä pyy veikka,” Vinski totesi ja lähti veikkansa perään Moton kanssa. ”Hajaannutaan,” Turbo ohjeisti ja jätkät, teki työtä käskettyä. Koko rakennus oli yhtä sokkeloa ja sieltä oli vaikea ylipäätänsä löytää mitään tai ketään. Yksi sotilaista osui Turbon pyörän kulmaan saaden Turbon lentämään pyörän päältä. Hän joutui hyödyntämään käsiaseitaan. Hän väisti sivukäytävän sivukäytävälle niin, että roistojoukko ajoivat hänen ohitseen. Hän nosti nahkaliivinsä kaulusta. ”Jätkät, mun prätkä maassa. Ottakaa signaali siihen ja viekää se pois. Tuun jaloin perästä,” Turbo sanoi. ”Asia selvä veikka,” kuului Vinskin ääni kypärän kaiuttimeen. Turbon meni varmuuden vuoksi muutaman mutkan kautta, kunnes havahtui yhdellä käytävällä parin sotilaan ääneen. Hän näki vieressään oven ja astui huoneen sisään, ennen kuin sotilaat näkisivät hänet. Hän kuunteli oven takana, että sotilaat menivät ohi, jotka puhuivat tuon päiväisistä surku tarinoistaan. Tunto havahtui pieneen inahdukseen, joka kuului huoneen sisällä. Hän kääntyi ympäri ja huomasi lattialla maakaavan hahmon. Huone oli pilkkopimeä, mutta kypärän yönäkö visiirin ansiosta hän näki, myös pimeässä. Hän käveli hahmoa lähemmäksi ja huomasi lähempää hahmon olevan nainen ja tarkkaan ottaen vielä ihmisnainen. Hän otti muutaman juoksu askeleen naisen luokse ja nosti hänet käsivarsilleen. Nainen avasi hieman silmiään tuntiessaan olevan jonkun pitelemänä. ”A-auta,” nainen sopersi ja pyörtyi uudelleen. Turbo ei aikaillut, vaan nosti naisen matkaansa. Turbo pääsi ilman vaikeuksia ulos rakennuksesta nainen mukanaan. Hän katsahti naista, joka oli todella kalpea. Turbon silmiin hän oli jopa viehättävä maan naiseksi. Hänen mustat paksut hiuksensa ylettyivät puoleen selkään asti. Hänen kaulassaan roikkui ihmisen muotoinen riipus. Korun hahmo oli naismuotoinen ja korun keskellä sykki turkoosi kivi. Turbo käveli lähelle siltaa, jossa olisi turvallisempi paikka laskea nainen hetkeksi sylistään. ”Jätkät kuuletteko?” Turbo sanoi takissaan olevaan mikrofoniin. ”Ollaan tulossa,” Moto sanoi. ”Tulkaa pian,” Turbo sanoi.
          Hetkeä myöhemmin jätkät ja Santtu saapuivat Turbon luokse, tuoden samalla Turbon prätkän mukanaan. ”Me ei löydetty Minniä ja se on tuolla vielä,” Santtu sanoi ärtyneenä ja osoitti rakennusta, joka suorasanaisesti räjähti ilmaan. ”Mitä te teitte?” hän kysyi ja katsoi vihaisena jätkiä. ”Ei mitään,” jätkät sanoi ja nostivat kädet ilmaan. ”Ihan totta söpöliini. Ei me tehty mitään,” Vinski sanoi. ”Mutta mää löysin jonkun naisen rakennuksesta. Hän on heikko, mutta hengissä,” Turbo sanoi ja nosti naisen piilostaan esille. ”MINNI!” Santtu sanoi raukeana ja otti muutaman harppauksen Turbon luo, joka piteli Minniä edelleen käsillään, mutta niin että hänen kroppansa sai ottaa tukea maasta. ”Hei mitä?” Turbo kysyi, kun tajusi Santun sanoman. ”Onks tää Minni?” Vinski älähti. ”On. Hänet pitää saada sairaalaan. Hän on todella heikko,” Santtu sanoi. ”Miten ihmeessä hän voi olla ihminen?” Vinski kysyi hämillään. ”Kerron myöhemmin. Tulkaa!” nainen sanoi ja nousi jo punaisen kilpapyörän kyytiin. Turbo nosti Minnin oman prätkänsä päälle. Prätkä oli ottanut pahaa osumaa, mutta pääsi jätkien hinauksella takaisin Chicagoon. Santtu oli vastustanut viemästä Minniä niin pitkää matkaa, mutta jätkät olivat sitä mieltä, että kotikaupungin sairaala olisi parempi.
 
 
Jätkien odottaessa sairaalan ulkopuolella, kun Santtu selvitti lääkäreille Minnin huonoa kuntoa. ”Miten ihmeessä Minni voi olla ihminen?” Vinski kysyi. ”Mää sanoin, ettei sitä ole helppo selittää,” Santtu sanoi ja käveli jätkien luokse. ”Miten Minni-neiti voi?” Moto kysyi huolestuneena. ”Heikko, mutta selviää. Hänen verestään löytyi seerumia, joka sai hänet oksentamaan taukoamatta, niin kauan kuin seerumia suonessa oli. Siitä hänen heikkoutensa johtui,” Santtu selitti helpottuneena. ”Yritettiin tappaa hitaasti?” Vinski kysyi. ”Tai saada meidät paikalle?” Turbo mietti. ”No kumminkin. Minni varmasti selittää teille, miksi on ihminen. Pääasia, että hän on kunnossa,” Santtu sanoi. ”Voiko Minniä mennä kattomaan?” Turbo kysyi. ”Joo mennään vain,” Santtu sanoi.

          Jätkät katselivat helpottuneena musta hiuksista naista, joka oli kiinni erilaisissa koneissa. Tipan kautta hän sai nesteitä kehoonsa ja happiviiksien ansiosta lisähappea. ”Hän on oikea kaunotar,” Vinski totesi hiljaisuuteen. ”Onneksi hän on kunnossa,” Santtu sanoi ja pyyhki kostealla lapulla Minnin huulia. Silmien värähdys sai hänet lopettamaan. ”Minni?” hän kysyi hiljaa, kun pienellä ähinällä nainen alkoi avaamaan silmiään. Kirkas valo sokaisi hänet entisestään. ”Santtu,” hän sai sanottua kuivalla äänellä. ”Onko kaikki hyvin?” hän kysyi, kun tämä sai avattua silmänsä. ”Vettä,” Minni sanoi käheästi. ”Tässä kulta,” Santtu sanoi ja auttoi Minniä juomaan vettä. ”Onko parempi?” hän jatkoi. ”Kiitos, ja paljon parempi,” Minni sanoi lievästi hymyillen. ”Älä mua kiitä. Kiitä jätkiä,” Santtu sanoi ja nyökkäsi jätkien suuntaan. Minni käänsi päänsä Santun osoittamaan suuntaan ja tunsi, kuinka pala jäi hänen kurkkuunsa. ”Kaikista kiertoradan planeetoista, juuri Chicagoon eksyy marsilaisia,” Minni sanoi hieman tympeästi ja siirsi katseensa valkoiseen seinään. ”Me sentään pelastettiin sut,” Vinski totesi. ”Kiitos siitä,” Minni sanoi ilmeettömänä. ”Me halutaan tietää yks asia?” Turbo aloitti. ”Hetikö te alatte tenttaamaan, kun olen juuri herännyt helvetistä,” Minni sanoi ja katsoi tiukasti Turboa. ”Me halutaan tietää mitä sie rakennuksessa tapahtu,” Turbo sanoi yhtä tiukasti. ”Eiks me halutukkaan tietää miksi Minni on ihmine…” Vinski sanoi ja meni, kaksin kerroin Moton iskiessä tätä mahaan. ”Teuvo Tahko tapahtui,” Minni sanoi ja siirsi katseensa taas seinään. ”Kuka?” Turbo kysyi. ”Teuvo Tahko, Leipäjuuston pahin plutolais kilpailija. Hän sai tietää mun olevan marsilainen ja kidutti sen mukaan,” Minni selitti. ”Hakiko Tahko sut täältä?” Santtu kysyi. ”Haki ja suoraan työpaikan parkkipaikalta,” Minni sanoi ilmeettömästi. ”Sairas kala,” Moto totesi ja sai Minnin hymähtämään. ”Niin ja se miksi olen ihminen. Se johtuu tästä korusta,” Minni sanoi ja hieroi korua kaulassaan, jonka keskellä sykki kivi. ”Miten toi vaikuttaa siihen, että oot ihminen jatkuvasti?” Turbo kysyi ja puristi kätensä ristiin eteensä. ”Mun iso-iso-iso-isoisä keksi kiven voiman joskus aikoja sitten. Näitä on jaettu marsilaisille jo useamman vuoden, jotka eivät halua asua enää Marsissa. Mun koko perhe on aina asunut Maassa ja sen takia määkin korun omistan. Kivi sisältää neurfogoliinia, joka auttaa muodonmuutoksessa. Täytyy vain olla tarkka, että miehillä ja naisilla on omat korut,” Minni selitti tyynesti ja silitteli sormillaan korua. Jätkät nyökkäsivät uskovasti naiselle. ”Entä sitten, kun otat korun pois?” Moto kysyi. ”Muutun saman tien hiireksi. Ei ole mikään pitkä vaikutteinen muuta kuin kaulassa roikkuen,” Minni sanoi. ”Sää oot tullut Marsista,” Turbo aloitti. ”Niin?” Minni kysyi hämillään. ”Just sanoit, että sun koko perhe on aina asunut maassa,” Turbo sanoi. ”Et taida olla mikään tyhmä. Ethän?” Minni sanoi ja katsoi Turboa. Turbo kohautti naiselle olkapäitään. ”Mää muutin Marsiin 10-vuotiaana, kun liityin Armeijaan,” Minni sanoi. ”Ihme, että me ei olla kuultu susta. Sää oot niitä armeijan sätkyukkoja,” Vinski sanoi. ”Siinä sää oot väärässä,” Minni totesi. ”Ja kuinkahan niin?” Vinski totesi ja puristi, myös kätensä ristiin eteensä. Minni naureskeli. ”Koska mää oon niiden sätkyukkojen käskyttäjä,” Minni sanoi ja siirsi katseena valkeaan hiireen, joka katsoi hämmentyneenä veikkojaan. ”Mää olen Armeijan neljän tähden kenraali; Carbine Milanius,” Minni sanoi saaden koko huoneen hiljenemään alle sekunnissa. 






A/N: Tästä se alkaa. Kommentoikaa. Kiitos ja Kumarrus  

Vaikuttaa kiinostavalta . Jatka pian pliis.

Mielenkiintoista, jään seuraamaan . Jatka pian, oot huippu

Prätkämimmi kirjoitti:

Vaikuttaa kiinostavalta . Jatka pian pliis.

Kiitos paljon.

Puvitsu kirjoitti:

Mielenkiintoista, jään seuraamaan . Jatka pian, oot huippu

Kannattaa  Kiitos

HUOM! TÄMÄ KAPPALE ON K18 MATERIAALIA! 










Kenraali Carbine Milanius. Ei, jätkät luulivat kuulevansa väärin. Minni on yksi Marsin arvostetuimmista johtajista ja häntä on jo ensimmäisen tähden saannista yritetty saada johtoon, myös Vapaustaistelijoille. Jätkät katsoivat naista hämillään. ”Kissako kielen vei?” Minni sanoi ja katsoi jätkiä huvittuneena. ”Ja sää et tiennyt mitään tästä?” Vinski kysyi ja katsoi Santtua, joka pyöritteli päätään. ”En yhtikäs mitään,” hän sanoi. ”Oikeesti?” Turbo kysyi vakavana. ”Ei mun tarvi teille mitään todistella,” Minni sanoi. ”Jos sää oot Marsin kenraali. Miks sää oot täällä?” Moto kysyi. ”Se on henkilökohtainen asia,” Minni sanoi ja siirsi katseena takaisin seinään. Jätkät katsoivat toisiaan ja kohauttivat hartioitaan.
          Parin päivän sairaala olon jälkeen Minni pääsi pois sairaalasta. Santtu oli saanut hänet ylipuhuttua, että hänen ei kannattaisi olla yksin vähään aikaan, mikäli plutolaiset jo tietäisivät missä hän asuisi. Jätkät ja Santtu olivat häntä vastassa sairaalan parkkipaikalla. Minni käveli hyvinvoivan näköisenä kohti sekalaista seurakuntaa. Minnin olemus sai jätkät katsahtamaan taas toisiaan. Hänen kertomansa taisi olla totta, koska kukaan ei pukeudu niin siististi. Pillifarkut oli taiteltu mustiin varsisaappaisiin siististi ja ruudullinen hihaton fanellipaita oli laitettu nätisti housujen vyötärön alle. Mustat hiukset laskeutui selkää pitkin ja pään päälle oli nostettu pilotti lasit. ”Aamupäiviä,” Turbo sanoi kädet puuskassa ja istui sivuttain pyöränsä päällä. ”Aamupäiviä,” Minni sanoi irvaillen miehelle. ”Mikä olo?” Santtu kysyi. ”Parempi, kun pääsi pois tuolta hoitolaitoksesta,” Minni sanoi ja vinkkasi sairaalaa kohti. ”Mennäänkö?” Santtu kysyi. ”Mennään vain,” Minni sanoi. ”Sää istut Turbon kyydissä. Vai?” Santtu sanoi. Turbo ojensi kypärän naiselle, joka otti sen vastaan. ”Eiköhän me pärjätä,” Minni sanoi nälvien ja hymyili miehelle. ”Jos pysyt kyydissä, niin ei meillä ole hätää,” Turbo vastasi samalla tavalla naiselle. ”Enköhän mää pysy,” Minni sanoi ja vastasi yhtä kauniisti, kuin äskenkin. ”Lopettakaa toi nälviminen toisillenne. Kavereita tässä ollaan,” Santtu sanoi hermostuneesti naureskellen. ”Niin ihan kavereita,” Minni sanoi ja nousi Turbon kyytiin. ”Toivottavasti oot tottunut koviin kyytiin ja yhtä koviin jätkiin,” Vinski elvisteli naiselle. ”Älä huoli, ehkä mää oon. Ja en nyt siitä kovuudesta tie, aika lepsuja te tunnutte olevan,” Minni sanoi. ”Wohhoouuu nyt jarruja päälle. Me ollaan Marsin kovimpia sotureita,” Vinski sanoi ja katsoi naista kulmiensa alta. ”No siinähän olette sitten,” Minni sanoi ja sai valkean hiiren hiljenemään. Jätkät tiputtivat naiset kyydistään ja lähtivät hakemaan ruokaa. ”Saako teille olla?” Moto kysyi. ”Mää en tarvi ainakaan,” Minni sanoi ja astui tallin sisälle. ”Eiköhän me keksitä jotain syötävää. Hakekaa itsellenne vaan,” Santtu sanoi hymyillen ja lähti Minnin perään. Turbo katsoi musta hiuksisen naisen perään ja hymähti pienesti. ”Wou toi Minni on aika pakkaus,” Vinski sanoi. ”Joo huomaa, että on aikaisemminkin sanonut miehelle vastaan,” Moto sanoi naureskellen ja kohautteli kulmaansa. ”Älä mitään ja kaiken lisäks se on KUUMA!” Vinski sanoi ulvahtaen kohti taivasta. ”Keskity sää siihen Santtuun vaan,” Turbo totesi ja kurtisti kulmiaan sen jälkeen. Mitä hän oikein sanoi. ”Siis mitä? Ai mun pitäs keskittyy, vain Santtuun,” Vinski sanoi ja ajoi aivan veikkaansa kiinni, joka ei antanut hänelle edes katsekontaktia. ”Mutta sehän tarkoittaa sitten sitä, että…” Moto sanoi ja ajoi kanssa Turboon kiinni. ”Sää haluat Minnin itselles,” Vinski jatkoi, leveästi hymyillen ja etsi veikkansa katsekontaktia. ”Mitä? Mistä te tollasen vetäsitte? Minni on liian naseva mulle,” Turbo sopersi ja ajoi veikoistaan irti. ”Ooo älä nyt,” Moto sanoi rohkaisten veljelleen. ”Joo otat sen ja pamautat sitä muutaman kertaan intohimoisesti, niin eiköhän se lepy siitä,” Vinski sanoi ja sai Turbolta mulkaisun. ”Mitä?” Vinski kysyi, kädet kohti taivasta. Turbo pyöritti tyrmistyneenä päätään ja lisäsi pyöräänsä kaasua.
          Santun korjaamolla, Santtu hääri keittiössä ja etsi heille sopivaa ruokaa. ”Oliks se niin, että tummat pastat ja riisit menee?” Santtu kysyi. ”Just niin,” Minni sanoi ja istuuntui sohvanmitalta ja avasi sanomalehden. ”Saanks mää kysyy miksi sää nälvit Turbon kanssa koko ajan?” Santtu sanoi ja istui naisen jalkoihin. Minni hymyili leveästi ja iski lehden naamalleen. ”No mitä?” Santtu kysyi leveästi hymyillen. ”Koska mää selvitän, minkälainen se oikein on?” Minni sanoi ja laski lehden naamaltaan. ”Miksi?” Santtu kysyi hämillään. ”Koska se on HOT!” Minni sanoi ja katsoi ovelle, ettei jätkät vain olleet lähistöllä. ”Siis ookko sää ihastunut Turboon?” Santtu kysyi. ”Njää, ei sitä ihastumiseksi voi vie sanoo. Sanotaan enemmin onks se kuinka munaton,” Minni sanoi nojaten käsinojaan. ”Hei pliis. Mää pyydän, että sää et hae Turbolta pelkkää seksii,” Santtu sanoi ja katsoi anovasti ystäväänsä. ”Älä huoli. Seksi on vaan yks keino saada se puhumaan, mutta mää alotan tällä näkväilyllä. Koska siinä olis mies, jonka kehtais ehkä viemään kotiin näytille,” Minni sanoi. Santtu hymyili ystävälleen leveästi. ”Et aloita seksillä suhdetta,” Santtu sai vielä sanottua ja osoitti ystäväänsä. ”Jostainhan se on aloitettava. Mää en oo mikään normi flirttailija nimittäin,” Minni sanoi ja käänsi päänsä oven suuntaan kuulleessaan prätkä kolmikon saapuvan jälleen tallille. ”Ai niin sun kamoja varmaan pitäs hakea, jos meinaat olla täällä,” Santtu sanoi ja meni keittiöön, kun kattilassa ollut vesi alkoi kiehumaan hellalle. ”Mitä pitää hakee?” Moto kysyi ja käveli Minnin taakse. ”MÄÄ KUN LUULIN, ETTÄ KÄYTETÄÄN SAMOJA VAATTEITA!” Minni huusi naisen perään keittiöön, jota seurasi räkäinen nauru. ”Älä unta nääkkään,” Santtu sanoi ja puhui tavalla kuin hällä olisi ollut kuuma peruna suussa. ”Höh no ei sit,” Minni sanoi ja hyppäsi selkänojan yli lattialle suoraan Turbon eteen. Turbo oli hieman tympeentynyt naiselle, joka hymyili tälle viekkaasti. Seurue istui ruokapöytään syömään. ”Täällä on aivan liian hiljasta!” Vinski sanoi ja laittoi radion päälle, josta kantautui rokkia. ”Ou jee tästä mää tykkään,” Vinski sanoi ja teki ilmassa ilmakitara liikettä. ”Mistä musiikista sää tykkäät Minni-neiti,” Moto kysyi. ”Kiltti, pelkkä Minni riittää,” Minni sanoi lempeästi hymyillen. Hymy oli jotain mitä Turbo ei ollut hänen kasvoillaan nähnyt ja se sai hänet lumoutumaan. Nähtävästi Minnistä löytyi myös se herkkä ja koskettavakin puoli. ”Yritän muistaa,” Moto sanoi, hymyillen naiselle. ”Mää tykkään kaikesta rokin maailmasta. Hevi ei mene, mut mun lempi bändi on Thunder Birds,” Minni sanoi. ”Tykkääks sää Thunder Birdseistä?” Vinski kysyi ja nojautui pöydän yli Minniä kohden. Turbo kyllästyi, myös katsomaan Vinskin ahteria ja vetäisi hänet tuoliinsa. ”Mitä?” hän kysyi ärsyyntyneenä. ”Anteeks sun ahteri ei ollut mitään kaunista katsottavaa,” Turbo totesi ja nosti alustalta hodarin. Kommentti sai Minnin naurahtamaan ja Turbon katsomaan taas haltioissaan tätä. Minni käänsi katseensa hetkeksi muualle. ”Joo tykkään,” hän sai sanottua. ”Sää oot niin täydellinen,” Vinski totesi ja sai naiset katsomaan toisiaan. ”En ole,” Minni sanoi ja sekoitti höyryävän ruokansa. ”No ootpas,” Vinski intti ja sai Minnin kurtistamaan kulmiaan. ”En oo. Yksi mää oon ihan helvetin ärsyttävä ja pilkun nussija, jos sille päälle satun. Kaks mää en siedä inttämistä, jota herra tällä hetkellä harrastaa ja kolmanneks mää ärsyynnyn nollasta sataan parissa sekunnissa,” Minni sanoi ärtyneenä ja sai valkean hiiren hieman perääntymään hänestä. ”Älä huoli saat pitää!” Vinski kuiskasi Turbon korvaan, joka laski pullon pöydälle ja katsoi tätä sivusilmällä. ”No jo on taas kireetä porukkaa! Relakkaa välillä!” Vinski älähti. Koko porukka katsoi Vinskiä ihmeissään, joka punastukseltaan jatkoi syömistä. ”Mää haluaisin, joku päivä Minni-neit. Minni! Miltä sää näytät hiirenä,” Moto sanoi. ”Senkun etsitte musta kuvia Marsin tietokannasta,” Minni sanoi ja jatkoi syömistä. ”Niin, mutta ihan livenä,” Moto sanoi. ”Nooh, ehkä joskus!” Minni sanoi hymyillen. Turbo piti kasvonsa tiukasti maassa ja varoi katsomasta Minniä. Hymy, jonka hän oli antanut, oli saanut hänet kokemaan sisällään lämpöä ja housujen kiristyminenkään ei auttanut asiaa yhtään. ”Mites ne sun kamat?” Santtu kysyi. ”Mää pärjään, kyllä kämpällä. Kyyti olis vaan kiva,” Minni sanoi. ”Laiska!” Santtu totesi. ”No en minä jaksa kävellä urheilustadionin viereen. Toisella puolella kaupunkia,” Minni älähti nauraen. ”Voisko, joku teistä?” Santtu kysyi ja katsoi jätkiä. ”Mmm joo Turbo suostuu,” Vinski sanoi ja iski veljeään selkään mennessään keittiöön. Turbo katsoi veikkansa perään hieman vihaisena. ”Suostukko sää? Turbo?” Santtu kysyi. ”Joo ihan sama,” Turbo sanoi hieman välinpitämättömästi ja lähti valkean hiiren perään. ”Ei sun ole pakko jos et halua?” Minni huusi miehen perään. ”Mitä sää oikeen duunaat?” Turbo kysyi vihaisesti kuiskaten veikaltaan. ”Yritän saada teitä yhteen,” Vinski sanoi kuiskien. ”Mää en tarvii sun apua. Ja mää en ole edelleenkään kiinnostunut Minnistä,” Turbo kuiski. ”C’moon. Kyllä mää nään miten sää katot sitä ja se kattoo sua. Se haluaa sua,” Vinski sanoi ja iski tätä sormella rintaan. Turbo huokaisi pitkään. ”Kato mihin se johtaa. Se on nainen, kyllä se sanoo jos meet liian pitkälle,” Vinski sanoi. ”KopKop,” kuului karmiin koputettu ääni. Minni seisoi karmiin nojaten ja katsoi hymyillen miehiä. ”Haluakko sää heittää, mut vai?” Minni kysyi. Turbo huokaisi ja haroi hiuksiaan. ”Joo, voin heittää,” hän sanoi. Minni laittoi kipon tiskipöydälle ja nosti kypärän mukaansa. ”Osaakko sanoa, kauan teillä menee?” Santtu kysyi. ”Mun pitää varmaan pestä muutama koneellinen pyykkiä, niin menee varmaan parisen tuntia,” Minni sanoi, ennen kuin nousi Turbon kyytiin.
 
 
Matka Minnille kesti pienen hetken. Matka tuntui vain erilaiselta, kuin sairaalalta lähdettyä. Minni oli nimittäin pitänyt alussa kiinni moottoripyörästä ja nyt hän oli pitänyt koko matkan Turbosta kiinni. Turbo koki sen lämpöisenä tunteena sisällään. He pysähtyivät korkean kerrostalon eteen. ”Jos sää haluat odottaa niin, sää voit tulla ylös odottamaan. Tai sit tulla parin tunnin päästä takaisin,” Minni sanoi rennosti. ”Jos mää odotan sun luona. Ei tarvi sitten, edes takaisin ajella,” Turbo sanoi ja sai Minnin hymyilemään lempeästi. Hissi matkaa seurasi kiusallinen hiljaisuus ylös. Turbo oli tottunut siihen, että Minni nälväilisi hänelle, eikä odottanut ystävällistä vastausta tältä. ”Sää unohdit sanoo, itsestä yhden kohdan,” Turbo sanoi ja rikkoi hiljaisuuden, juuri, kun he pääsivät katto kerrokseen. ”Ai minkä?” Minni kysyi hämmentyneenä. ”Neljännen, nimittäin mukavuus,” Turbo sanoi ja sai Minnin katsomaan hämmentyneenä itseään. Hän hymyili tälle ja avasi katto huoneiston oven. ”Täälläkö sää asut?” Turbo kysyi hämillään. Katto huoneisto oli todella iso. Heti ovesta päästyä oikealla puolella avautui avokeittiö, jonka takana oli huurrettujen lasiovien taakse kätkeytyvä makuuhuone.  Vasemmalta pääsi katto terassille ja vasemmassa kulmassa oli olohuone. Huoneen takaosassa oli pesuhuone ja pyykkihuone. ”Joo tällänen kiva pieni yksiö,” Minni sanoi ja käveli huoneeseensa. ”Ai yksiö? Pirun iso,” Turbo sanoi ja istui nojatuoliin ja näki koko huoneiston eri kulmasta. ”Joo. Jälki asennetut ovet, niin sen takia lasketaan yksiöksi,” Minni sanoi. Turbo katsoi naista, kuin hai laivaa. Housujen kiristyminen sai taas hänet katsomaan muualle. Vaatteita lensi huoneesta suuressa kaaressa keittiön lattialle. Varjon siluetti seinässä kertoi, myös naisen riisuvan vaatteitaan. ”Anteeks, että mää oon kylpytakissa, pakko pestä nää plutolais hajuiset vaatteetkin,” Minni sanoi ja keräili vaatteita lattialta. Turbo katsoi ajatuksissaan naista ja käänsi päänsä taas muualle. Hän oli kuvitellut kylpytakin pitkäksi, mutta todellisuudessa Minnillä oli samettinen polviin ylettyvä aamutakki päällään. Turbo yritti näyttää siltä, että hän ajatteli muuta, mutta todellisuudessa ajatteli Minniä. ”Limu?” Minni kysyi, herättäen miehen ajatuksistaan ja ottamaan naiselta vastaan limsa tölkin. Minni hymyili huvittuneena miehelle ja meni sohvalle istumaan. Hän katsoi naista, jolla oli lasittunut katse kasvoillaan. Voi kuinka hänen tekikään mieli, vain kaataa nainen sohvalle ja rakastella intohimoisesti häntä, niin että saavuttaisi huippunsa. Hän hieroi otsaansa ja yritti saada mielikuvaa pois mielestään. ”Särkeekö päätä?” Minni kysyi ja sai Turbon taas katsomaan tätä. ”Eii, kuhan muuten vaan hieroin,” hän sanoi ja huikkasi juomastaan. ”Sano vaan jos tarviit jotain, niin mää yritän auttaa,” Minni sanoi ja meni käymään uudestaan huoneessaan. No kyllä Turbo olisikin halunnut apua erilaiseen vaivaan, mutta hän ei halunnut tuoda asiaa esille. Mistä hän tietäisi ajaisiko se kenraalin kauemmas hänestä, juuri kun hän haluaisi lähentyä häntä. Hän oli sitä, mieltä että idean olisi lähdettävä Minniltä. Minni taas käveli ajatuksissaan olevan miehen ohi iso nippu uusia pyykättäviä vaatteita käsissään ja vei ne pesuhuoneeseen. Hän laittoi pinon lattialle ja alkoi erottelemaan vaatteita toisistaan. Hän tunsi, kuinka kihelmöinti alapäässä tuntui pirun hyvälle. Hän huokaisi syvään. Pesukoneen ääni sai hänet pysymään alkuperäisessä tehtävässään. Miksi hän halusi lähestyä Turboa väärällä tavalla. Mutta tuskin mies olisi hanttiikaan laittanut, jos hän olisi vain hypännyt tämän syliin ja rakastellut intohimoisesti. Turbo ei ollut pieni mies ja eikä ollut kyllä hänen varustuksensakkaan. Hyvän oloinen kihelmöinti vain voimistui Minnin sisällä, eikä pesukoneen hakkaaminen seinää vasten auttanut asiaan yhtään. Nännitkin tuntui iskevän aamutakin läpi. Minni katsoi ovelle. Onneksi Turbo oli olohuoneessa. Minni nosti katseensa kattoon. Mitä hän tekisi, Turbo ei ikinä ehdottaisi hänelle seksiä. Santullekin hän oli ollut niin varma, että aikoi naida miehen kanssa, mutta enää sekään ei tuntunut selvältä ajattelulta. Ihanaahan se olisi ollut, mutta mitä Turbokin sanoisin. Hän pyöräytti päätään. Ikinä ei saisi tietää, jos ei tekisi asian eteen mitään. ”Turbo!” Minni huusi. ”Mitä?” kuului vastaus olohuoneesta. ”Mää käyn suihkussa, ettet siis ihmettele minne katoon,” Minni huusi. ”Ota oma aikas,” kuului vastaus. Ihan, kuin mies olisi tiennyt mitä nainen huomiollaan haki. Hän riisui aamutakin ja ripusti sen naulakkoon. Hän avasi suihkun, jonka kuuma höyry täytti huoneen. Hän ajatteli kahdesti ennen, kuin toimi. Hän riisui korunsa, vaikka se vettä kestäisikin, mutta näin hän sai uutta varmuutta lähestyä Turboa. Hän riisui korun kaulastaan ja asetti sen lasiselle hyllylle, jossa hänen muitakin koruja oli. Samalla hetkellä, kun koru oli irti ihosta, muuttui hän takaisin hiireksi. Hän katsahti itseään peilistä. Beigen harmaa turkki alkoi, kostumaan vesihöyrystä. Arpi kuonon pielessä kertoi pienestä onnettomuudesta Marsissa. Hän astui kuumaan suihkuun ja sai hetkeksi olonsa ja mielensä rentoutumaan. Mielikuviin palasi hyvinkin nopeasti Turbo ja, ajatukset voimakkaasta seksistä ja intohimosta alkoi, kilpailemaan hänen muiden ajatustensa kanssa. ”Ei voi olla totta,” hän huokaisi hiljaa. Peseydyttyään, hän sammutti suihkun ja puki pienen pyyhkeen ympärilleen. Hän katsahti korua hyllyssä, mutta intohimot Turboa kohtaan alkoi käymään tuskallisiksi ja päätti jättää korun hyllylle. Hän käveli nopeasti takaisin pyykkihuoneeseen ja huomasi ohi mennessään, että Turbo nojasi terassin kaiteeseen katsellen kohti kaupunkia. ”Hän on niin komea,” Minni ajatteli ja säntäsi pyykkihuoneeseen. Märät vaatteet hän nosti kuivausrumpuun ja uusi satsi likaisia pesukoneeseen. Koneet päälle ja seuraavan asian pariin. Mutta, asiat ei menneetkään niin kuin Minni oli suunnitellut. Hän oli ajatuksissaan työntänyt huuhteluaine pullon ylähyllylle niin, ettei enää omatoimisesti siihen ylettynyt. Mitä hän tekisi. Joutuuko hän pyytämään puoli alastomana Turbon apua. Hän ei olisi halunnut. Tilanne aiheuttaisi, kumminkin kiusallisen tilanteen ja Minni oli epävarma, miten asian hoitaisi eteenpäin. Minni käveli olohuoneen puolelle, jossa Turbo pysähtyi kuin seinään katsomaan häntä. Minni oli hiirenä ja oli paljon kauniimpi mitä uskoi tämän olevan.  Minni nieleskeli sanoja, juuri tätä kiusallista tilannetta hän pyrki välttämään. Hän tunsi epämielisyyttä, kun Turbo herrasmiehenä käänsi katseensa muualle. ”Tota… mää tarvisin sun apua,” Minni sanoi ja haroi kosteita hiuksiaan. ”Missä?” Turbo kysyi varovaisesti ja nosti nolostuneena katseensa Minniin. ”Mää tönäsin ajatuksissani huuhteluaineen, niin pitkälle hyllyn päälle, etten enää ylety siihen,” Minni sanoi. ”Ehkä mää voin just siinä auttaa,” Turbo sanoi varovaisesti hymyillen. ”Se olis mukavaa,” Minni sanoi ja hymyili tälle lämpimästi. Turbo käveli Minnin ohi ja Minni tunsi ilmassa leijuvan hajuveden tuoksun, mikä Turbosta lähti. Hän katsoi miehen perään ja tunsi taas samaa kihelmöintiä alakerrassaan. ”Miten sää sen näin kauas työnsit?” kuului miehen ääni pyykkihuoneesta. Minni käveli Turbon luokse, joka juuri sai otteeseensa huuhteluaineen. Hän kääntyi ympäri ja ei uskonut Minnin seisovan niin lähellä häntä. ”Tässä,” hän sanoi ja ojensi pullon naiselle. ”Kiitos,” Minni sanoi ja otti pullon niin, että heidän sormet koskettivat toisiinsa. Syvä ja pitkä katse toistensa silmiin sai heidät lamaantumaan. Nopealla liikkeellä Turbo irroitti otteensa pullosta. Hän käänsi katseensa muualle. Minni oli edelleen hänen edessään hiirenä ja ilman rihman kiertämää. Hän huomasi Minnin kuonossa olevan arven. ”Jos mää meen takaisin olohuoneeseen,” Turbo sanoi vaivaantuneena. ”Joo. Mää tuun kohta perässä,” Minni sanoi ja ohitti miehen. Hän sulki luukun ja laittoi pesuaineet koneeseen, kun Turbo lähti kohti olohuonetta. Paine tuntui kasvavan kummankin sisällä, mutta eivät uskaltaneet sitä toisilleen kertoa. Kone päälle ja vaatteita pukemaan, mutta… ”Turbo odota,” Minni sanoi ja kääntyi ympäri. Pesukone alkoi hurisemaan hänen takanaan ja se tuntui aivan samalta kuin hänen sisällään. ”Onks kaikki hyvin?” Turbo kysyi ja kääntyi ovelle takaisin. ”Ei,” Minni sanoi ja nousi pesukoneen päälle istumaan. Hän otti juuri tippumaisillaan olevasta pyyhkeestä kiinni. ”Voinks mää auttaa?” Turbo kysyi, vaikka melkein jo arvasikin syyn miksi nainen oli hänet pysäyttänyt. Hän käveli naisen eteen ja katsoi häntä kirkkaan punaisiin silmiin. Minni nosti toisen jalkansa toisen päälle, niin että sääret vilahtivat. Turbo ei pystynyt enää olematta katsomatta naista. ”Mää en halunnut edetä näin, mutta mää en pysty tähän enää,” Minni sanoi ja otti miehen käsistä kiinni. ”Pysty mihin?” Turbo kysyi. Hän halusi olla naiselle mahdollisimman paljon avuksi, mikäli hänellä olisi seksin halun lisäksi vielä muita murheita. Minni ei sanonut mitään, vaan silitti toisella kädellä Turbon vatsalihaksia, saaden myös Turbon katsomaan itseään. He olivat todella lähekkäin niin, että otsat melkein koskivat toisiinsa. He tunsivat yhteisen yhteyden antenniensa päässä ja sai heidät katsomaan toisiaan. Minni siirsi käsiään ylemmäs Turbon kroppaa pitkin ja tarrasi käsillään tämän nahkaliivin kauluksista kiinni. Turbo kurottautui pienesti Minnin ylle ja suuteli häntä varovaisesti. Minnin vastatessa suudelmaan, hän saattoi tuntea, kun Turbon vahvat kädet alkoivat sivelemään hänen reisiä, kohti pyyhkeen alareunaa. Minni tarrasi Turbon kaulasta käsillään kiinni ja veti hänet intohimoisiin suudelmiin mukanaan. Minnin oli pakko muuttaa istuma asentoaan ja levitti pienesti jalkojaan. Turbo sai muutettua myös asentoaan ja sai naisen jalat ympärilleen. Intohimoiset suudelmat saivat tuulta purjeisiin ja Turbo siirtyi suutelemaan Minniä kaulalle. Minni sai upotettua sormensa tämän hiusten sekaan ja tunsi kuinka, himo pääsi voihkaisuina hänen suustaan. Turbo siirsi hänen katseena Minniin, joka ei olisi halunnut keskeyttää mitään. ”Haluakko sää oikeesti tehdä tän?” Turbo kysyi, hieman hengästyneenä. Pulssi tuntui vetelevän pilvissä. ”Miks muuten mää sut tänne olisin pyytänyt?” Minni kysyi ja sai miehen hiljenemään. Turbo näytti vakavalta. Menikö hän liian pitkälle. ”Sää et tie kuinka paljon mää haluan sua,” Turbo sanoi ja painoi otsansa Minnin omaa vasten. ”Kyllä mää tien,” Minni sanoi ja tunsi taas hengityksen kiihtyvän. Turbo ei sanonut mitään, vaan alkoi suutelemaan naista intohimoisesti. Minni riisui miehen nahkaliivin ja laittoi sen pesukoneen viereen. Hän sai käsillään tunnustella paremmin miehen tiukkoja lihaksia ja kylkiä. Minni tunsi, kuinka pyyhe valahti hänen päältään ja sai Turbon vain katsomaan häntä ja heittämään pyyhkeen lattialle. Vahva käsi tarrasi hänen rintaansa kiinni ja Minni suoranaisesti tarjosi kaulaansa jälleen miehelle. Hän tunsi Turbon sukuelimen hänen housujensa läpi ja siirsi kätensä hieromaan housujen pintaa. Turbon kädet sivelivät Minnin reisiä, kohti hänen haarojaan. Peukalo painui hänen häpyhuuliaan vasten ja sai Minni painamaan Turbon päätä vielä kiinnimmäksi hänen kaulaansa. Kiihkeä hengitys kaikui Turbon korvaan ja tunsi kuinka, erektio oikein puski hänen housujensa läpi. Minni käänsi päätään ja suuteli voimakkaasti miestä. Suudelmat eivät jääneet pelkästään huulten välisiksi, vaan Minni tunsi, myös kuinka kieletkin alkoivat, rakastelemaan toisiaan. Minni avasi Turbon vyön ja veti sen yhdellä vetäisyllä irti paikoiltaan. ”Voimakas nainen,” Turbo sanoi ja jatkoi naisen hyväilyä. Minni veti hänet uudelleen suudelmien pyörteisiin ja avasi housun napin sekä vetoketjun. Käsi kuin vahingossa sujahti housuihin ja tarttui tiukalla otteella elimeen kiinni. Suudelmat oli keskeytyneet ja intohimoiset hengitykset tuntuivat vain turkkia vasten. Pienellä liikkeellä Turbo nykäisi housut pois jaloistaan. Turbon sormet olivat painautuneet enemmän Minnin häpyhuulia vasten ja tekivät voimakasta pyörivää liikettä. ”Mää tuun kohta,” Turbo sanoi kyykistyen naisen eteen. Huulet painautuivat häneen kiinni ja Minni tunsi kuinka koko keho värähtelisi. Huippu oli lähellä ja Minni painoi kätensä miehen hiuksiin. ”Turbo… mää tuun ihan… just,” Minni sopersi ja painoi tämän päätä entistä enemmän itseensä kiinni. Turbo nousi pienillä liikkeillä ylös suudellen Minnin koko kehoa ja lopulta painoi suudelman tämän huulille. Turbo veti Minnin lähemmäs reunaa ja suuteli tätä intohimoisesti. Minni auttoi kädellään painamaan paksun elimen sisäänsä. Hän tarrasi Turbon kaulasta kiinni ja tunsi kuinka hengitys olisi lamaantunut. ”Kaikki hyvin?” Turbo kysyi. ”Se… on vaan… iso,” Minni sanoi ja suuteli miestä. Turbo hymyili tälle lempeästi ja aloitti rauhallisella liikkeellä edestakaisen liikkeen. Samalla hänen toinen käsi hyväili Minnin rintaa. Samalla tuntui, kun kone alkoi linkoamaan, Turbo lisäsi työntöihinsä vauhtia ja terävöitti niitä. ”OMG… mää tuun,” Minni sanoi ja tarrasi Turbon kaulan takaa kiinni. ”Niin määkin,” Turbo sanoi ja suuteli intohimoisesti naista juuri ennen laukeamistaan. Parilla terävällä liikkeellä vielä, Minni halasi miestä ja tunsi, kuinka huippu otti hänet haltuunsa. Tiukalla otteella Minni halasi miestä pitkään. ”Se oli jotain…” Turbo aloitti ja painoi otsansa naisen otsaan kiinni, joka hymyili tälle raukeasti. ”Aivan mieletöntä,” Minni sanoi ja suukotti hengästyneenä miestä. Turbo veti itsensä ulos ja tunsi kuinka, hengitys alkoi tasaantumaan. ”Sää oot uskomaton nainen,” hän sanoi ja siveli Minnin jalkoja. ”Et sääkään huono ollut,” Minni sanoi ja sai miehen naureskelemaan. ”Tiekkö… mun silmiin sää oot paljon kauniimpi hiirenä, kuin ihmisenä. Mutta mää kunnioitan sun päätöstä totella sun perheen toivetta pitää korua,” Turbo sanoi. ”Turbo ei sun tarvitse selitellä. Mää ymmärrän kyllä, kyllä meinaan muakin enemmän mieshiiri vetää puoleensa, kuin ihmismies,” Minni sanoi ja siveli Turbon hauiksia. ”Mmmh,” Turbo sanoi ja suuteli naista. ”Tiiiiidiii Tiiidiiii,” pesukone huusi. Minni sammutti koneen ja avasi luukun. ”Kuinka nopee sun kone oikeen on?” Turbo kysyi hämillään. ”Ihan tunnin se pesi, mutta jonkun rakastelu vei enemmän aikaa,” Minni sanoi ja nousi koneen päältä miehen eteen seisomaan. Turbo hymyili hänelle lämpimästi ja suuteli lempeästi. Minni tarrasi miehen käsistä kiinni ja veti hänet mukanaan. ”Eiks meidän pitänyt mennä takaisin?” Turbo kysyi. ”Santtu ei tästä maasta karkaa ja ei haittaa, vaikka mentäis vaikka huomenna takaisin. Joten älä pilaa tätä,” Minni sanoi ja veti miehen itseensä kiinni. ”Enhän mää ajatellutkaan,” Turbo sanoi ja nosti Minnin syliinsä, joka kiljaisi pienesti. Hän katsoi miestä ja tarrasi kasvoihin ja suuteli intohimoisesti. ”Sitten vaan makuuhuonetta kohti,” Minni sanoi, kun Turbo teki työtä käskettyä. Hän sulki lasiovet kiinni perässään ja pari aloitti jälleen intohimoisen rakastelun.

          Monen kerran jälkeen peti oli myllätty useaan eri otteeseen, kun pari makaili sängyllä toisiinsa kietoutuneina. Minni oli heittänyt jalkansa Turbon kropan yli niin, että Turbo pystyi silittelemään niitä. Ohut silkkipeitto peittosi, vain intiimeitä kohtia heidän kehostaan. ”Se oli oikeesti ihan mahtavaa,” Minni sanoi ja hieroi kevyesti silmiään. ”Koska sää oot viimeks saanut mieheltä?” Turbo kysyi ja katsoi Minniä, joka katseli kattoa. ”Siitä on aikaa, mutta oon saanut tasan kaks kertaa,” Minni sanoi ja näytti sormillaan kahta, eikä irrottanut katsettaan katosta. ”Kaksi?” Turbo kysyi hämillään. ”Ookko itse saanut useammin?” Minni kysyi ja katsoi huvittuneena miestä. ”Itse asiassa en. Oon saanut vähemmän ja sekin oli virhe,” Turbo sanoi huvittuneena. ”Ai kui?” Minni kysyi. ”Sanotaan, että se oli tunteetonta ja sillä tarkotan siis sitä, että se tosiaan oli vaan pano, eikä se tuntunut henkisesti ja fyysisesti miltään,” Turbo sanoi. ”Melkoinen tuuli tunneli, jos se ei tuntunut fyysisesti miltään ja sää et kumminkaan oo mikään pieni,” Minni sanoi naureskellen ja sai myös Turbon nauramaan ääneen. ”No sää olit aika tiukka. Ei uskois, että sää oot kahden kanssa ollut,” Turbo sanoi. ”No se johtuu ihan siitä, että toista en ees tuntenut ja toisen akti oli niin valas maista mouruamista, että nukahdin,” Minni sanoi, saaden kummatkin purskahtamaan täyteen ääneen. ”Mahto olla miehelle varsinainen kokemus,” Turbo sanoi ja pyyhki silmä kulmiaan, jotka olivat kostuneet nauramisesta. ”Juu varsinainen. Ei puhu mulle edelleenkään, jos nähdään,” Minni sanoi. ”Sää olit kyllä täydellinen sänkykumppani,” Minni sanoi ja silitti sormellaan Turbon rintalihasta. ”Niin sääkin,” Turbo sanoi ja veti Minnin itseensä kiinni. ”Saanko kysyä yhtä asiaa,” Turbo sanoi ja siveli Minniä kevyesti. ”Kysy vain,” Minni sanoi huokaisten. ”Miks sää lähdit armeijasta?” Turbo kysyi. Minni huokaisi syvään. ”Koska,” Minni aloitti, mutta sanat tuntuivat jäävän kurkkuun kiinni. ”Ei sun oo siis pakko kertoo, jos se on vaikeaa,” Turbo sanoi. Minni hymyili lempeästi ja suukotti Turbon rintalihasta. ”Koska pari vuotta sitten mää sain hermoromahduksen. Mut on hyllytetty neljäks vuodeks. Mut lähetettiin maahan periaatteessa, mun vanhempien luo, mutta päädyin Chicagoon,” Minni sanoi. ”Mahtoi ottaa koville,” Turbo sanoi ja suukotti tämän päälakea. ”No joo. Kyllä mää sen hermoromahduksen kestin, mutta hyllyttäminen otti enemmän henkisesti voimille,” Minni sanoi. ”Kyllä sää vie takaisin pääset,” Turbo sanoi kannustavasti. ”Kiitos,” Minni sanoi, nostaen päänsä ja suudellen kevyesti Turboa. ”Ei mitään,” Turbo sanoi. Minni korjasi asentoaan ja nousi Turbon päälle istumaan. ”Sun kaltasta miestä mää ehkä oon ettinyt,” Minni sanoi. ”Sit varmaan pitäs tutustuu enemmän,” Turbo sanoi ja nousi istumaan, silitellen Minnin selkää kevyesti. ”Otetaanko yks ratsastus?” Turbo kysyi ja sai Minnin hymyilemään leveästi. Minni katsoi ensin ikkunasta ulos ja sitten mieshiirtä. Hän tönäisi miehen voimakkaalla liikkeellä makuuasentoon, kumartuen itse perässä. ”Sopii vallan mainiosti,” Minni sanoi ja hukutti miehen suudelmiin… 








A/N: Kappale oli odotettua pidempi, mutta näitä ei tule montaa. Älkää siis huoliko. Tarina ei koostu pelkästään K18 materiaalista, vaan niitä tulee satunnaisia määriä aina mukaan, josta varoittelen! Kiitos ja kommentoikaa  

Okei tää oli aikast kuuma pätkä . Jatka pian pliis. Tää on tosi hyvä.

Wou, aika kuumaa settiä . Jatka pian, oot huippu

Samaa mieltä . Tää on huippu.

Oleppa hyvä . Tää oli mahtava pätkä. Jatka pian pliis.

Tää oli ihan huippu ! Turbo ja Minni on vaan niin suloisia keskenää . Jatka pian, oot huippu

Samaa mieltä

”Hei!” Turbo sanoi, kun käveli Santun tallin sisälle. ”Ai hei! Mitäs sää täällä?” Santtu kysyi hämmentyneenä. ”Haluaisin sun neuvoja. Onks Minni täällä?” Turbo kysyi ja kurkki muutamaan huoneeseen, mitkä tallista löytyivät. ”Ei, se lähti aamuun töihin,” Santtu sanoi. ”Olisko sulla ollut hänelle jotain?” hän jatkoi ja pysäytti miehen seilailun ympäri tallia. ”Ei. Sulta mää halusin pyytää apua,” Turbo sanoi ja katsoi naista silmiin. ”Okei. Missä mää voin auttaa?” Santtu kysyi. ”Sää tiet, että mää oon viemässä Minnin ulos lauantaina. Mutta mää en tie yhtään mistä kevyistä ruuista Minni tykkää,” Turbo selitti tilanteen ja istui läheiselle tuolille. ”No… Minni tykkää tosi paljon kiinalaisesta. Minnin ruokavalio on tarkka. Hän ei saa syödä vaaleita viljoja,” Santtu aloitti. ”Vaaleita viljoja?” Turbo kysyi hämillään. ”Joo, jos hankit ruokaa niin ole tosi tarkka, että riisit, pastat, mikä vaan on täysjyvää. Ei missään nimessä vaaleita viljoja,” Santtu toppuutteli käsillään ja nojautui pöytää vasten. ”Okeiiii… tykkääks Minni muista ruuista. Ajattelin ettei mitään tuhtia syötäis,” Turbo sanoi. ”Ööö… joo. Minni tykkää todella paljon hedelmistä. Vesimeloneista, mansikat, kirsikat. Kaikki tälläinen,” Santtu sanoi hymyillen. ”Pitää varmaan hankkia niitä sit,” Turbo sanoi ja nojasi penkin selkänojaan. ”Mää voin auttaa. Mää meen perjantaina kauppaan, niin voit tulla mun mukana, jos haluat,” Santtu sanoi. ”Tuntuu pahalta elää sun varoilla,” Turbo sanoi. ”Hei. Ei teillä täällä ole mitään. Totta kai autan mielelläni ja varsinkin, kun kyse on sun ja Minnin treffeistä,” Santtu sanoi ja poistui naureskellen keittiöön. ”Kiitos sulle! Me korvataan tää vielä,” Turbo sanoi ja lähti kohti moottoripyöräänsä. ”Kyllä mää sen tien, ette te voisi olla korvaamatta tätä jotenkin,” Santtu sanoi ja nojasi oven karmiin. ”Me ollaankin tälläsiä nalle-karhuja,” Turbo sanoi ja käynnisti moottoripyöränsä. Santtu heilautti kättään tälle ennen hänen lähtöään ja jatkoi muita hommiaan.
 
 
”Mää lähen Vinskin ja Moton kanssa sinne ajelulle, että saatte Turbon kanssa viettää vähän laatu aikaa,” Santtu sanoi ja katsoi pöydän ääressä meikkaavaa ystäväänsä. ”Ei teidän olis tarvinnut mihinkään lähteä, kun ei me Turbon kanssa tänne jäädä,” Minni sanoi ja korjasi hieman meikkiään. ”Tiedän, mutta ei mekään paikallaankaan jakseta istua,” Santtu sanoi. ”Niin… ja pian huomaatte istuvanne joko täällä tai stadionolla katsomassa futista ja syömässä roskaruokaa,” Minni totesi ja keräsi meikkinsä niille tarkoitettuun pussiin. ”Voi olla. Meinasikko muuten kohdata Turbon hiirenä, vai ihmisenä?” Santtu kysyi, katsoen Minnin perään joka korjasi tavaransa oikeille paikoilleen. Minni katosi hetkeksi vessaan, hymyillen naiselle viekkaasti, kun tämä sulki oven kiinni perässään. Moottoripyörien ääni sai hänen huomionsa vessan ovesta. ”Hei jätkät!” Santtu tervehti sankareita. ”Hei söpöliini. Onks ideoita mihin mennään?” Vinski kysyi ja nojasi pyörän keulaansa. ”Ei ole väliä,” Santtu sanoi kohauttaen hartioitaan. ”Eli kaikki käy?” Moto varmensi. ”Joo,” Santtu sanoi nyökkäillen. Turbo tunsi, kuinka hänen suu oli loksahtaa auki, kun Minni käveli tallin sisältä ulos. Auringonpaiste valaisi hänen beigen harmaan turkkinsa. Valkoinen, kukkakuosinen polviin asti yltävä mekko koristi hänen hoikkaa ulkomuotoonsa, paljastaen hänen säärensä upeasti. ”Wohoou,” Vinski sanoi ja katsoi Minnin ulkomuotoa. Hyväntuulinen mulkaisu naiselta sai hänet hiljenemään. ”Hei! Nyt mää tunnistan sut,” Moto sanoi. ”Määhän sanoin,” Minni totesi. ”Olisin tiennyt, niin en olis antanut Turbolle sua,” Vinski sanoi innoissaan. ”Ei Turbo mua saanut ole,” Minni totesi saaden egoistin hiljenemään. ”Enkä mää halua sua palkintona,” Turbo sanoi ja auttoi naisen taakseen istumaan. ”Wohhooouuu, kun Rontti kuulis tästä,” Vinski intoili enemmän ja nosti moottoripyöränsä keulaa. Valkoisen hiiren sanoma sai Minnin omiin ajatuksiinsa.  ”Joo. Katsellaan sitä myöhemmin. Nää on vasta ekat treffit,” Turbo sanoi ja lähti kaasuttelemaan toisaalle, kun veikkansa toisaalle.
          Minni oli koko moottoripyörä ajo matkan omissa ajatuksissaan, kunnes Turbo kaarsi vuorelle, josta näki koko kaupungin ja Michiganin järven. ”Täällä on tosi kaunista,” Minni sanoi hennosti viimein. Auringonlasku oli hetki sitten alkanut ja valaisi järven pintaa helmeillen. ”Siks mää valkkasinkin tän. Ihastuin itekkin tähän, kun saavuttiin tänne,” Turbo sanoi ja irrotti piknik korin moottoripyörästään. Minni katsoi miestä, joka asetti kätensä tämän lanteille. ”Mihin kohtaan sää haluat?” Turbo kysyi. ”Tuo puun lomassa voisi olla,” Minni sanoi ja osoitti yksinäistä puuta. ”Mennään sinne,” Turbo sanoi ja työnsi kevyesti naiselle vauhtia. Hän levitti viltin ja tarjottavia esille. ”Mitä kaikkee sää oot oikeen hankkinut?” Minni kysyi ja kurkisteli koriin. ”Erinäisiä hedelmiä ja kiinalaista,” Turbo sanoi ja nosti kiinalaisen ruuan rasian korista. ”Mun lempparia. Mistä sää tiesit?” Minni kysyi haltioissaan, kun sai mieheltä laatikon käsiinsä. ”Pikku linnut lauloi… ja ai niin se riisi on sit täysjyvää,” Turbo sanoi ja kaivoi oman rasiansa korista. Hän ojensi naiselle haarukan, joka katsoi tätä kulmiensa alta hymyillen. ”Mitä?” hän kysyi naureskellen. ”Sää juttelit Santun kanssa,” Minni sanoi. ”Mää sanoin, että pikku lintu lauloi,” Turbo sanoi, järvelle katsoen. ”Ihanasti ajateltu,” Minni sanoi ja silitti miehen poskea. ”Miks sää päätit tulla hiirenä?” Turbo kysyi. ”Koska se on mun todellinen muotoni, jota vääristän todellisuudessa,” Minni sanoi katsomatta miestä. ”Et sää todellisuudessa vääristä. Pidät vaan huolen, ettei alkukantaiset pelästy vierasta,” Turbo sanoi ja katsoi hymyillen naista. ”No toi, oli ehkä lähempänä totuutta,” Minni sanoi nauraen. ”Mää oon iloinen, että sää tulit hiirenä,” Turbo sanoi, katsoen hieman punastellen ruokaansa. ”En mää kiusaakaan halua tehdä,” Minni sanoi ja katsoi miestä haltioissaan. Hän oli todella ihastunut mieheen. Ja vielä korviaan myöten vielä kaiken lisäksi. Hänen ihastumisen tiellä oli vain yksi este, mistä Vinskikin oli puhunut. ”Mistä sää tunnet Rontin?” Minni kysyi yht’äkkiä, saaden miehen yskimään ruokaansa. ”Ai Rontin?” Turbo kysyi, kun sai taas sanoja suuhunsa. ”Niin?” Minni kysyi. ”Se on meidän mentori. Mutta eiks sun Armeijan kenraalina pitäs tietää, kuka Vapaustaistelijoita johtaa?” Turbo kysyi hymyillen. ”Tiedän ja tiedän senkin, että Rontilla on kaksi kasvattilasta, jotka hän on ohjannut oikeaan suuntaan,” Minni selitti. ”Mistä sää Rontin taustat tiet?” Turbo kysyi hämillään. ”Koska mää tie, että sää oot toinen Rontin kasvateista,” Minni sanoi ja katsoi miestä. ”Joo, mutta Rontti on mun mentori. Ei isä!” Turbo sanoi. ”Tiedän, koska Rontti on sanonut samaa,” Minni sanoi. ”Mistä sää tiet nää asiat?” Turbo kysyi. Minni kaivoi käsilaukustaan rahapussinsa ja sen seteli kotelosta valokuvan. Hän ojensi kuvan Turbolle. Turbo ei voinut uskoa silmiään. Minnillä oli kuva nuoresta Rontista, joka ilmeili kahden hiiri lapsen kanssa. ”Mistä sää tän oot saanut?” Turbo kysyi. ”Ekkö sää tunnista?” Minni kysyi ja sai mieheltä vain päänpyöräytyksen. Minni asetti itsensä lähemmäksi miestä. ”Tunnistat Rontin,” Minni sanoi ja osoitti kuvan miestä sormellaan. ”Joo,” Turbo sanoi nyökkäillen. ”Tuo hiiri poika on Marcus ja Marcus on mun 6-vuotta vanhempi isoveljeni,” Minni sanoi ja siirsi katseensa mieheen. ”Eli toi, viekkaasti hymyilevä pikku tyttö…” Turbo aloitti, kun tajusi, kuka kuvassa oleva pikku tyttö oli. ”Kyllä, se olen minä,” Minni sanoi. ”Mutta miten sää tunnet Rontin?” Turbo kysyi, kun ei löytänyt yhteyttä Rontin ja Minnin välille. ”Rontti on mun enoni,” Minni sanoi. ”Sun ENOS?” Turbo kysyi todella hämmentyneenä. ”Joo, mun äidin isoveli,” Minni sanoi nyökkäillen. ”Kiva ylläri,” Turbo sanoi ja huikkasi juomastaan. ”Mää en tie miks, mut mulla on tarve kertoo sulle, mun perheestä ja itsestäni asioita,” Minni sanoi ja katsahti nopeasti miestä. ”Ehkä munkin pitäis, että sääkin opit tunteen mut,” Turbo sanoi nojaten hieman lähemmäksi Minniä. ”No joo, se olisi tasapuolista,” Minni sanoi naureskellen. ”Haluakko sää kertoa, nyt ihan kaikki ensin sun perheestä?” Turbo kysyi. ”No… mulla on yksi biologinen veli Marcus, neljä vuotta sitten äiti meni uudelleen naimisiin. Mun isä on kuollut, kun olin 10 ja samana vuonna lähdin Armeijaan. No sitten muutama vuosi sitten selvisi, että mää olen saanut tän äidin uuden avioliiton myötä kuusi uutta veljeä,” Minni sanoi. ”Kuusi?” Turbo sanoi. ”Joo. Olen edelleen loukkaantunut äidille, koska hän ei ikinä kertonut kihlauksestaan, uudesta miehestä, hänen lapsistaan tai naimisiin menostaan. Kaiken tämän sain kuulla Marcukselta, kun hän oli osallistunut kaikkiin juhliin,” Minni sanoi tylysti ja loukkaantuneena. ”Miten sun äiti ei voinut kertoa sulle tollasia asioita?” Turbo ihmetteli. ”Jaa a. Sanoppa se. Silti äiti toitottaa mulle sitä, että olen sinkku ja kuinka minun täytyisi löytää mies. Hän ei tajua kuinka loukkaantunut oikeasti olen,” Minni sanoi puristaen kätensä nyrkkiin, jokka hellittivät otteensa, kun Turbo asetti kätensä tämän käsille. ”Mut sää esität?” Turbo kysyi. ”Joo, olen iloinen, että hän on onnellinen, mutta tavat jolla saan asiat kuulla, on loukannut mua ja pahasti. En tiedä kostaako äiti sen, että lähdin Armeijaan niin pienenä,” Minni sanoi ja katsoi miestä. ”No älä huoli! Ei munkaan elämä mitään ruusuilla tanssimista ole ollut,” Turbo sanoi ja katsoi järvelle. ”Ai kuin?” Minni sanoi. ”Äiti kuollut, isä ja sisko kadonnut sekä veljet Armeijalla,” Turbo sanoi. ”Mihin sun äiti kuoli?” Minni kysyi. ”En tiedä. Mää olin tosi pieni silloin. Kuuleman mukaan en totellut ketään muuta kuin Ronttia, siks jouduin Vapaustaistelijoihin,” Turbo sanoi hymyillen naiselle. ”Eikä pahalla. Mää en nää sua Armeijan sätkyukkona,” Minni sanoi ja painoi otsansa miehen otsaan kiinni. ”Niinkö meinasit?” Turbo kysyi. ”Ahaa,” Minni sanoi ja suuteli miestä hellästi. Turbo vastasi naisen pyyntöön ja suuteli tätä takaisin. Herkkä hetki kesti jonkin aikaa, kunnes Minni kävi selälleen maahan. Turbo kävi hänen viereensä kyljelleen ja nojasi käteensä. ”Mitä?” Minni kysyi, kun mies vain katsoi häntä. ”Ei mitään,” Turbo sanoi ja hieroi vapaalla kädellään kasvojaan. ”Sano nyt,” Minni sanoi ja iski miestä kevyesti. ”Sää oot kaunis,” Turbo sanoi ja sai Minnin katsomaan hetkeksi muualle. ”Älä viitti,” Minni sanoi. ”Ei kun oikeesti! Sää oot upee,” Turbo sanoi ja sai Minnin nousemaan istumaan. ”Mikä sulla on?” Turbo kysyi ja nousi naisen viereen. Minnin olo oli ahdistunut ja hän tunsi vain sydämensä tykyttävän todella lujaa. Suorasanaisesti irtoavan melkein rinnasta. ”Ei mikään,” hän sanoi. ”Pakko sulla joku olla, kun menit vaikeaksi, kun sanoin sua kauniiksi,” Turbo sanoi ja silitti naisen selkään. ”Ensimmäistä kertaa, joku välittää musta muunkin perusteella, kun siitä mihin sotilaskuntaan kuulun. Mää oon 14-vuoden aikana saanut vain kuulla, kuinka olen nainen ja siitä etten kuulu Armeijaan. Yritetty, vain pitää miesten panokaverina, kukaan ei ole edes sanonu mua ikinä kauniiks,” Minni selitti kädet ristissä. ”Sää oot kokenut kovia ja mää ymmärrän sua. Mutta ei toista voi arvostella sukupuolen tai sotilasarvon perusteella,” Turbo sanoi. Minni katsoi hymyillen miestä. ”Onko väärin ajatella, että saatettais kuulua yhteen?” Minni kysyi ja sai miehen katsomaan tätä. ”Ei, koska ajattelen samalla tavalla,” Turbo sanoi ja tarttui naisen kädestä kiinni. ”Mutta toisaalta haluan, vie tutustuu suhun ennen kuin tästä tulee vakavaa,” Minni sanoi ja painoi päänsä tämän olkapäälle. ”Se on ehkä järkevää, mutta en halua piilotellakkaan sitä, että meillä on juttua,” Turbo sanoi ja painoi suukon tämän otsalle. ”No juu ei. Sehän olis kamalaa,” Minni sanoi. Turbo katsoi hymyillen naista ja alkoi suukotella tämän kasvoja, painaen hänet maahan, mennen itse perässä. Nainen kikatteli tyytyväisenä ja kietoi kätensä tämän kaulan ympärille. Varovaisesti tunnustellen, hän haroi miehen hiuksia ja veti intohimoiseen suudelmaan. Turbo tunnusteli varovaisesti naisen jalkaa, kohti mekon reunaa ja tämän reittä. ”Turbo… ei me täällä voida,” Minni sanoi ja työnsi miehen kevyesti pois. ”Aina voi yrittää jälkkäriä,” Turbo sanoi naureskellen. ”Me voidaan mennä taas mun luo,” Minni sanoi ja silitti miehen vatsalihaksia. ”Mmmhmm,” Turbo sanoi ja suukotti uudelleen naista. ”Oliks sulla muuten jotain jälkkäriä tuo korissa vie?” Minni kysyi. ”Onks sun nälkä?” Turbo kysyi. ”Onko sulla?” Minni kysyi leveästi hymyillen ja nousi istumaan. ”Mansikoita ja kermavaahtoa,” Turbo sanoi hymyillen, kun kaivoi koria. ”Klassikko,” Minni sanoi. ”Löytyy kuoharikin,” Turbo sanoi. ”Sää se tiet miten tyttöjä kohdellaan,” Minni sanoi. ”Ai tien vai? Sää oot eka jonka kanssa olen treffeillä,” Turbo sanoi ja nousi seisomaan. Minni otti kantoonsa kaksi lasia ja meni Turbon viereen, joka ojensi pullosta tulleet roskat hänelle. ”Mites tuulitunneli?” Minni kysyi ja sai miehen pamauttamaan korkin auki, sekä nauramaan makeasti. ”Sitä ei lasketa, koska me ei oltu treffeillä koskaan, vaikka haluskin,” Turbo sanoi ja kaatoi vaahtoavaa juomaa sille tarkoitettuun lasiin. Hän ojensi lasin naiselle, joka teki vaihtokaupan miehen kanssa ja ojensi tälle tyhjän lasin. ”Totta,” Minni sanoi ja astui miehen viereen. Turbo ojensi maljaansa kilistyksen merkiksi. ”Mille me otetaan?” Minni kysyi. ”Meille ja toivottavasti positiiviselle tulevaisuudelle,” Turbo sanoi ja sai Minnin kilauttamaan laseja yhteen sekä huikkasivat juomistaan. Turbo nappasi naisen kainaloonsa ja suukotti hellästi. He istuivat alas ja nauttivat loppuillasta…
 
 
”Hahhaha loistavaa,” Leipäjuusto sanoi tornistaan ja katsoi kiikareillaan hellyyden kipeitä marsilaisia, jotka pusuttelivat edelleen auringonlaskun suomissa. ”Mikä on loistavaa teidän juustoisuutenne?” Nuikki nöyristeli Leipäjuuston taka-alalla Rasvanahka vieressään. ”Se, että tuo naikkonen esiintyy ilman korua maailmalla,” Leipäjuusto sanoi. ”Ai mikä koru?” Nuikki ihmetteli. ”Rakas pasta-aivoni se samainen koru, jonka Tahko jo yritti varastaa. Harmillisesti vain tuloksetta,” Leipäjuusto sanoi ja kääntyi kätyreitään kohden. ”Ai se samainen koru joka…” Nuikki aloitti. ”Kyllä, korun sisältämä neurfogoliini riittäisi muuttamaan kokonaisen sotilasprikaatin ihmisiksi ja heti kun saan sen käsiini, voin kertoa lordi Camembertille voiton olevan kohta meidän,” Leipäjuusto sanoi. ”Ai miten niin meidän voitto? Se nainenhan on niitten jyrsijöiden kaveri,” Rasvanahka sanoi raapien päätään. ”Yksinkertaisesti poikaseni. Kuka osaisi epäilläkkään ihmissotilaita. Ja, kun nainen pyörii hiirien kanssa hiirenä eikä ihmisenä on, koru silloin vartioimaton ja helpompi varastettavissa. Ja sinähän uutat juoman siitä sitten proffa,” Leipäjuusto sanoi äänekkäästi nauraen. ”Oi, mutta kyllä teidän juustoisuutenne,” Nuikki sanoi. ”Loistavaa! Ei mene kauaa, kun tuo kolmikko on poissa päiväjärjestyksestä,” Leipäjuusto sanoi, kun hänen torninsa takaa oli alkanut kerääntymään raskaita ukkospilviä. Jyrinä oli merkki Leipäjuuston alkaneesta tulevasta pahuudesta.
 
 
Jyrinä sai, myös kaksikon huomion. ”Kohta sataa ja reippaasti,” Turbo sanoi ja nousi seisomaan. ”Meidän pitää lähteä,” Minni sanoi käskevästi. ”Tuo on sitä kenraalin asennetta,” Turbo sanoi ja kiinnitti korin prätkäänsä kiinni. Minni mulkaisi hyväntuulisena miestä ja viikkasi vilttiä. Turbo sitoi vielä viltin kiinni ja ojensi kypärän naiselle. ”Itä puolella alkoi jo satamaan,” Minni sanoi juuri, kun Turbo lähti ajamaan. ”Me ehditään tallille ennen sitä,” Turbo sanoi ja katsoi taakseen.
          Tallilla Santun sähköt olivat sammuneet ukonilman johdosta. ”Tuleekohan Minni ja Turbo kohta?” Vinski mietti ja katsoi ulos ikkunasta. Ilma oli muuttunut todella nopeasti ja ulkona satoi rankasti vettä. Moottoripyörän ääni sai hänet avaamaan oven valmiiksi. Sähkökatkoksen takia ei tallin iso ovi auennut. Minni ja Turbo astui nopeasti tallin sisälle. ”Huh mikä ilma,” Minni sanoi ja otti Santulta pyyhkeen vastaan. ”Sää oot päästäkin märkä. Ajoitteko ilman kypäriä?” Santtu kysyi, kun Minni ojensi kostean pyyhkeen Turbolle. ”Tehtiin typerästi, kun otettiin ulkona kypärät pois,” Turbo sanoi pyyhettä vasten. ”Meillä on sitten sähköt katki,” Santtu sanoi ja kaivoi laatikoitaan. ”Niin oli monessa muussakin asunnossakin,” Minni sanoi. ”No varmasti tolla ilmalla,” Moto sanoi ja seurueen katsomaan ulos, kun kirkas välähdys ja sitä seuraava jyrähdys. ”Mää meen vaihtaan vaatteet,” Minni sanoi ja pyyhki hiuksiaan. ”Mulla on teille niitä vaihtovaatteita, jos haluat,” Santtu sanoi ja katsoi Turboa. ”Joo mielellään,” Turbo sanoi ja laittoi pyyhkeen sekä nahkaliivinsä läheiseen naulakkoon. Vaatteet vaihdettuaan, Minni palasi olohuoneeseen ihmisenä. Löysä t-paita ja college housut tuntuivat suorastaan mukavalta päältä. Minni auttoi Santtua sytyttämään kynttilöitä. Motokin liittyi isovelimäisesti auttamaan naisia ja ennen pitkään koko talli oli valaistu täyteen kynttilöillä. Turbo oli kerännyt pienelle sohvaryhmälle vilttejä. Hän asettui Vinskin kanssa nojatuoleille istumaan. He olivat keränneet pöydille erilaisia pelejä, joita voisivat pelailla. ”Koko talli on nyt valaistu,” Santtu sanoi ja laski käsistään popparikulhon. ”Täällä on paljon kauniimpaa, kun valot päällä,” Minni totesi ja laski juomia pöydälle. ”Ja paremman tuoksuista,” Santtu totesi ja sai kaikki nauramaan. ”Mitä pelejä te otitte?” Minni kysyi ja istui Turbon viereen nojatuolille, heittäen jalkansa tämän yli. ”Mahduks sää?” Turbo kysyi ja katsoi naisen änkeämistä. ”Sää et vastannut mun kysymykseen, niin miks mun pitäs vastata sun?” Minni totesi ja siirsi itseään hieman saadakseen yläkroppansa nojaamaan Turboon. ”Ooo te ootte niin söpöjä,” Santtu sanoi. ”Niimpä. Miten teidän treffit meni?” Moto kysyi ja sekoitti korttipakkaa. ”Ihan hyvin,” Minni sanoi ja katsoi Turboa. ”Kunnes alkoi satamaan,” Turbo jatkoi. ”Ootteks te nyt yhdessä?” Santtu kysyi varovaisesti ja sai kaksikon katsomaan toisiaan hymyillen. ”Sovittiin, että ei kiiruhdeta, mutta ei salatakkaan mitään,” Minni sanoi. ”Mmm,” Turbo hymähti. ”Eli Minnillä oli tunteita Turboa kohtaan,” Vinski totesi. ”En mää muuten olis nälviny,” Minni totesi. ”Sulla on erikoinen tapa iskeä mieheä,” Moto totesi. ”Hhhahah, jos oon ihan rehellinen Turbo on ihan eka mies, jota oon yrittänyt iskee,” Minni sanoi ja otti Motolta vastaan kaksi kortti nippua ja antoi toisen Turbolle. ”Eka? Ekkö oo koskaan seurustellut?” Vinski kysyi ihmeissään. ”Oon, mutta mies itse päätti että seurustelen hänen kanssaan. Mulla ei ollut valinnan varaa siinä kohtaan,” Minni sanoi naureskellen. ”Oli kiva ylläri sillein, kun Karpaasi tulee yht’äkkiä huutaan mulle, että olen solminut vakavan suhteen, vastoin omaa kulttuuriani,” hän jatkoi. ”Mitä sää vastasit?” Moto kysyi mielenkiintoisena. ”Olin ihan Hoo-Moilasena, kun en tiennyt mistä hän ees puhuu. Hän näytti sitä miehen kuvaa mulle ja sanoin, että en oo sopinut kyllä mitään suhteita sen kanssa. Se ’’suhde’’ loppui lyhyeen,” Minni sanoi. ”Hahha voin kuvitella,” Turbo sanoi ja silitti naisen selkää. ”Onks sulla tiukkakin kulttuuri?” Santtu kysyi. ”No ei sinänsä. Perjaitteessa esiaviollinen seksi on kiellettyä, mutta ei mun äitikään sitä enää ole totellut,” Minni sanoi. ”Eli osa siitä, on muuttunut?” Santtu jatkoi ja iski kortin pöytään. ”Joo aikalailla. Mutta Karpaasi tarkoitti sitä, että en ole ensin esitellyt miestä äidilleni mikä olisi kunnioitettavaa ja äidin päätös ratkaisee sen onko mies oikea vain ei,” Minni sanoi ja sai Turbolta hymyilevän ilmeen, josta paljastui hieman kauheus. ”Mutta älä huoli, mää osaan laittaa aikalailla hanttiin. Ja mää tiedän, kyllä kuka mulle se oikea on,” Minni sanoi miehelle hymyillen. ”Kiva kuulla,” Turbo sanoi hymyillen. ”Sitä paitsi. Miksi teitä kiinnostaa, mun asiat niin hirveästi?” Minni mietti ja katsoi ystäviään. ”Sää oot niin kiinnostava persoona,” Moto totesi. ”Ja on kiva kuulla naisenkin elämää Marsin sodan keskellä,” Santtu sanoi. ”Ja kaiken lisäksi oot ollut niin salaperäinen omista taustoistasi niin on se kiva kuulla sustakin jotain,” Turbo sanoi ja sai naiselta -älä viitsi katseen. ”Miten vaan,” Minni sanoi ja iski viimeisen korttinsa pöytään. ”Menit sitten voittaan,” Santtu totesi ja katsoi naisen tyhjiä käsiä. ”Näin on,” hän totesi ja asetti päänsä Turbon hartialle. ”Mitäs sit pelataan?” Vinski kysyi ja heitti ylimääräiset kortit pöydälle. ”Uu mää tien,” Santtu sanoi ja lähti nopeasti sohvalta. ”Miten olis… Prätkähiirten välinen Twister kisa?” Santtu kysyi ja esitti peliä kädessään. ”Miten tota pelataan?” Turbo kysyi. ”Tässä on sellainen iso matto, joka laitetaan lattialle niin, että väripilkut on ylöspäin. Yksi on pyörittäjän ja huutelee esim. oikea käsi siniselle ja pelaajien on tehtävä työtä käskettyä. Viimeisenä pystyssä oleva on voittaja,” Santtu sanoi ja avasi pelin laatikostaan. ”AAA,” porukka sanoi yhteen ääneen hymyillen ja katsoi toisiaan. ”Tiettekö nyt?” Santtu kysyi. ”Joo se on samanlainen peli, kun Marsissa on Solmulukko,” Moto sanoi ja nousi seisomaan. ”Ai, että peli menee niin, että me neljä pelataan ja sää pyörität,” Turbo sanoi ja katsoi huvittuneena naista. ”Joo,” Santtu älähti hymyillen. ”Sitten mennään,” Minni sanoi innoissaan. Ei mennyt aikaakaan, kun hiiri nelikko oli ihan solmussa. Yksi kurottautui toisen yli, toinen osui melkein lattiaa ja loput olivat epämääräisissä asennoissa toistensa päällä. ”Mää en tie enää mikä väri on missäkin,” Minni sanoi, kun oli silta-asennossa Turbon ja Vinskin yläpuolella. Moto oli sen verran pitkä, että ylettyi kevyesti tämän yli. ”Ja mieti, jos Moto lysähtää sun päälle?” Vinski sanoi. ”Älä nyt saakeli aloita,” Minni sanoi. Santtu nauroi nelikolle kippurassa sohvalla. ”Mitä sääkin siellä naurat?” Vinski tuhahti hyväntuulisena naiselle. ”Oikea käsi siniselle,” Santtu sanoi naurun keskeltä. ”Missä on sininen?” Turbo kysyi pinon alimmaisena. ”Sun oikealla on yks vapaa,” Minni sanoi. ”Prhyuu, jonkun neidin hiukset naamalla,” Turbo sanoi ja yritti päätään heilauttamalla saada mustia hiuksia naamaltaan. ”Sori, mutta mää kun satun oleen näin lähellä,” Minni sanoi ja laski itseään niin, että hiukset osui maahan. ”Ai sää oot noin lähellä,” Turbo sanoi ja katsoi hieman punertavia ihmisen kasvoja. ”Juu,” Minni sanoi hymyillen ja katsoi miestä. Turbo tökkäsi pusun tämän poskelle ja sai tämän nyrpistämään nenäänsä. ”Ei nyt ei kyllä taivu enää,” Vinski ähisi ja kaatui Turbon päälle. Hänen kätensä luiskautti, myös Minni tasapaino käden ja sai hänet kaatumaan kaksikon mukana. Epämääräiset voihkailut maatasolta sai Moton auttamaan Minnin seisomaan. ”Uuh, kiitos,” Minni sanoi ja nosti housujaan. ”Nonnii häviäjä. Ylös siitä,” Turbo sanoi ähkäisten ja nousi seisomaan. ”Häviäjä?” Vinski tuhahti. ”Joo sää kaaduit ekana eli hävisit,” Minni sanoi ja nojasi lipastoon. ”Joo ja Moto voitti,” Turbo sanoi asettuen naisen viereen ja osoitti veljeään. Valkea hiiri näytti suorastaan tympeältä ja mökötti sohvalla. ”Sää varmaan voit kertoa mitä me pelataan seuraavaks,” Santtu sanoi ja istui miehen viereen, joka katsoi virnistäen tätä. Pitkään he pelasivat erilaisia pelejä, kunnes yhden aikaan yöllä tajusivat, että heidän kannattaisi mennä nukkumaan. ”Meneekö Turbo Minnin viereen?” Vinski kysyi lirkuttaen kaksikolle. ”Saa nähdä. Vai nukutatko mut taas sohvalle?” Turbo kysyi ja katsoi naista, joka puhalteli kynttilöitä sammuksiin. ”Mun puolesta voit tulla mun huoneeseen nukkuun. Ei oo nimittäin ekakerta, kun nukun miehen vieressä,” Minni sanoi ja katsoi kaksikkoa, joka katsoi toisiaan. ”Sit, vaan laitat jouset natisemaan,” Vinski sanoi ja iski veljeään olkapäähän. Turbo ei sanonut mitään, vaan lähti naisen perään, kun kaikki kynttilät oli sammutettu. Vinski hyppäsi riippumattoon ja katsoi virnistellen kaksikon perään. Moto levittäytyi sohvalle ja piirteli pieniä sydämiä ilmaan. Minni sulki makuuhuoneen oven ja lysähti sängylle. ”Mää oon ihan poikki,” hän sanoi mutisten tyynyä vasten. ”Ai ihan poikki,” Turbo sanoi ja asettui naisen päälle halaamaan tätä. Nainen nauroi pienesti, kun mies ei päästänyt tästä irti. ”Sää oot ihana,” Minni sanoi. Turbo nousi hänen viereensä makaamaan ja katsoi häntä. ”Niin sääkin,” hän sanoi ja silitti naisen kasvoja. ”Meinasikko nukkua koru kaulassa?” hän jatkoi. ”Joo, miten niin?” Minni kysyi. ”Ajattelin vaan,” Turbo sanoi. ”Mää tien kyllä, mistä sää tykkäät, mutta mun on pakko myös suojella korua,” Minni sanoi ja halasi selällään makaavaa miestä. ”Tiedän,” Turbo sanoi ja suukotti naisen päätä. ”Haluakko nukkuu vaatteet päällä?” Turbo kysyi ja katsoi naista. Minni katsoi leveästi hymyillen miestä. ”EN!” hän totesi ja nousi seisomaan. ”Onneks on jo nähnyt kaiken,” Turbo sanoi, kun nainen riisui pääli vaatteitaan pois. Kaikki iltatoimet tehtyään, hän kömpi takaisin miehen viereen. ”Karva tuntuu oudolta paljasta reittä vasten,” Minni sanoi, kun hieroi jalkaansa Turbon jalkaa vasten. ”Ai miltä se tuntuu?” Turbo kysyi. ”Pehmeältä, mutta toisaalta hieman karhealta,” Minni sanoi. ”Hyvää yötä,” Turbo sanoi ja suukotti naisen otsaa. ”Hyvää yötä,” Minni sanoi ja suukotti miestä, joka vaikutti vedosta yllättyneeltä. Hän ei voinut, kuin kaapata naisen kainaloonsa tiukemmin ja laski lasinsa läheiselle yöpöydälle.
 
 

Aamulla Santtu hääri jo keittiössä, kun Minni heräsi. ”Huomenta,” hän sanoi ja otti lasin vettä. ”Huomenta. Nukuitteko te hyvin?” Santtu kysyi. ”Joo yllättävän, eikä ees tehnyt mieli iskeä Turbon pöksyihin,” Minni sanoi. ”Sää oot rakastumassa,” Santtu totesi ja pyöräytti kuumana höyryävää puuroa. ”Ehkä,” Minni totesi naureskellen. ”Onks sähköt palannut?” hän jatkoi ja laittoi lasin pöydälle. ”Joo on…” Santtu sanoi vaisusti. ”Mikä tuli?” Minni kysyi hämmentyneenä. ”Onks sulla kaikki hyvin?” Santtu kysyi ja katsoi naista. ”Joo miten niin?” Minni vastasi. ”No, kun oot puoliks ihminen ja puoliks hiiri,” Santtu sanoi. ”Mitä?” Minni kysyi ihmeissään ja juoksi peilin eteen. ”Mitä ihmettä tää on?” hän kysyi. ”Toimiiks sun koru kunnolla?” Santtu kysyi ja laski puurokattilan pöydälle. Minni nappasi korun nopeasti kaulastaan ja ihmisenä olevat osat hänen kehostaan muuttui kanssa kokonaan hiireksi. ”Kiven väri on hiipunut,” Minni sanoi ja istui pöydän ääreen tutkimaan koruaan. ”Hiipunut?” Santtu kysyi. ”Joo,” Minni sanoi hämillään. ”Mikä on hiipunut?” Moto kysyi. ”Mun korun väri,” Minni sanoi. ”Miten se voi hiipua?” Turbo kysyi ja istui naisen viereen. ”Mää en ymmärrä. Tän ei nimenomaan ei pitäis hiipua,” Minni sanoi. ”Mitä sää nyt meinaat sit?” Vinski tuhahti. Minni näytti siltä, että kohta lentäisi oksennus. ”Mitä nyt?” Santtu kysyi. ”Mun pitää soittaa, mun äidille,” Minni sanoi ja iski päänsä pöytään. ”Mitä pahaa siinä on? Säähän puhuit sen kanssa viikko sitten,” Santtu totesi. ”Joo, mutta mää en soita äidille ikinä. Se on äiti joka soittaa mulle,” Minni sanoi mutisten pöytää vasten. ”Mutta eihän tää asia selviä, jos et soita,” Moto sanoi ja asetti tukevasti kätensä naisen olkapäälle. ”Tiedän,” Minni sanoi ja nousi seisomaan. ”Soitatko sää sille nyt?” Santtu kysyi. ”Kai se on pakko,” sanoi Minnin loittoneva ääni. ”Mitähän sen äiti sanoo,” Vinski mietti. ”Jaa a, vaikea sanoa,” Santtu totesi ja ojensi jokaiselle lautasen. ”Mites sun ja Minnin yö muuten, oliko kosteet tunnelmat,” valkea hiiri jatkoi ja nojasi käsiinsä. ”Ei ollut,” Turbo totesi ja kaatoi vettä lasiinsa. ”Ei ees sormeilua,” Vinski kysyi ihmeissään. ”Vinski me ollaan ruokapöydässä,” Moto totesi ja mulkaisi veljeään. ”Ja toisten makuuhuone jutut ei kuulu ulkopuolisille,” Santtu totesi. ”No jo on ihme porukkaa,” Vinski totesi. Minni käveli apean näköisenä ulos huoneestaan. ”No mitä sun äiti sano?” Santtu kysyi. ”Mun pitää mennä sinne!” Minni sanoi ja istui ruokapöytään. ”Missä sun äiti asuu täällä?” Turbo kysyi. ”Japanissa,” Minni sanoi. ”Eli?” Moto kysyi. ”Toisella puolella Maapalloa,” Minni sanoi ja nojasi käsiinsä surkean näköisenä. ”Sit meidän pitää mennä sinne!” Turbo sanoi. ”Ai te ootte tulossa sinne? Miksi?” Minni kysyi ihmeissään. ”Joo joo, kyllä mekin halutaan tietää miksi sun koru ei toimi,” Moto vastasi. ”Miks just Japani?” Santtu kysyi. ”Japani on väkiluvultaan niin iso, ettei erilaisuutta ees huomioida siellä,” Minni sanoi. ”Mut mites Leippis?” Santtu kysyi. ”Minni onks Japanissa jotain mistä Leipäjuusto hyötyis?” Turbo kysyi. ”Silkkiä tuotetaan Japanissa,” Minni totesi. ”Kaiken lisäksi Japanissa on loistava liikemaa,” hän jatkoi. ”Sinne siis ja me varmistetaan, että Leipäjuusto tarttuu syöttiin ja lähtee Japaniin,” Turbo sanoi. Seurue nyökkäsi tyytyväisenä miehen idealle. ”Jippii. En malta odottaa äidin tapaamista,” Minni sanoi vaisusti ja painottui ajatuksiinsa. Hän katsahti korua joka hiipui hiipumistaan… 




A/N: Kiitos. Joo kyllä he ovat ja harmittaa heistä vähäinen ficci määrä. Mutta kiva kun tykkäätte.  

Oli kyllä taas niin huikee osa . Ja se on totta että Turbosta ja Minnistä on aika vähän ficcejä. Oma lemppari pari kun on nii vähän harmittaa se. No mutta jatka pian, oot huippu

Tää oli  ihan mahtava pätkä . Sä oot huippu kirjoittaja. Jatka pian pliis.

”Ootteks te valmiina?” Turbo kysyi ja katseli nurkan takaa, kun Leipäjuusto kätyreineen seisoi vanhan tehtaan luona. ”Todellakin,” Vinski intoili. ”Aina valmiina veikka,” Moto sanoi. ”Kumpikin muistaa suunnitelman?” Turbo kysyi. Hyväntuulinen ja innokas nyökkäys sai heidät lähtemään matkaan. ”AAAAA hevi-rotat!” Leipäjuusto huusi, kun hiiret herättivät heidän huomionsa tulittamalla heitä kohden. ”Nistikää!” Leipäjuusto huusi joukoilleen. ”Joo joo, tää on jo tuttua,” Rasvanahka mutisi ja lähti ajokillaan kohti hiiriä. Ei mennyt aikaakaan, kun hän lensi komeassa kaaressa Leipäjuuston ohi ”POMOOOOOO!” hän huusi ja lensi suoraan tehtaan ovesta läpi. ”HEI JÄTKÄT! KUULITTEKS TE SIITÄ JAPANISTA!” kuului Turbon ääni Leipäjuuston toiselta puolelta. ”JOO! EIKS SE OLLUT SE RAHAN LÄHDE?” Moto huusi taasen toiselta puolelta. ”JOO SE SILKKI ON KUULEMMA KORVAAVOTTAMAN ARVOKASTA!” Vinski huusi ja tykitti vastaan tulevaa luotia. ”HARMI, KUN EI OLE HYVÄÄ LIIKEMIESTÄ LÄHTEMÄSSÄ HAKEMAAN SITÄ!” Turbo huusi ja nousi prätkänsä päälle seisomaan, mutta joutui nopeasti hyppäämään alas, kun yksi hanttapuleista tulitti häntä kohti. Rosvo ja Turbo katsoi toisiaan silmästä silmään, kun hanttapuli osoitti Turboa aseellaan. Yht’äkkinen rosvon tajunnan menettäminen sai jätkien ja kaiken muun huomion. He katsoivat tehtaan katolle, jossa musta hiuksinen naiskenraali seisoi pidellen omaa asettaan armeijan vaatteet päällään. Hän hymyili jätkille, kunnes siirsi katseensa Leippikseen. ”HARMI, ETTÄ JAPANI ON SULLE LIIAN HAASTAVA!” Minni huusi ja lähti menosuuntaansa. ”Jätkät räjäyttivät hiiri kranaatin Leipäjuuston jalkoihin, joka lennätti hänet pitkälle ja lähelle torniaan. Jätkät lähtivät, myös menosuuntaansa, mutta saivat hetkellisesti peräänsä hanttapulit. Vaikeroiden ja pienesti haavoittuneena Leipäjuusto nousi seisomaan, tukien selkäänsä samalla. ”Oih munuais parkani, voi kiehuva sappeni,” Leipäjuusto vaikeroi. Toimistoonsa päästyään, hän käski Nuikin hoitaa haavansa. ”Oih! VAROVASTI TUMPELO!” Leipäjuusto huusi. ”An-anteeksi teidän juustoisuutenne!” Nuikki vaikeroi. ”Vielä minä näytän niille iki hillereille, että kuka täällä oikein määrää,” Leipäjuusto sanoi ärtyneenä ja pamautti pöytäänsä nyrkillään. ”Mutta ku-ku-kuulitteko siitä Japanista, mistä hiiret puhuivat?” Nuikki kysyi sopertaen pienesti edelleen. ”Oih kuulin, mutta mitä Lordi Camembert tekee silkillä? Hän friteeraa minut, jos teen vastoin hänen tahtoaan,” Leipäjuusto mutisi ja nousi seisomaan, katsoakseen ikkunastaan ulos. ”Niin, mutta silkin arvokkuus on lukematon,” Nuikki sanoi ja näpytteli kaulallaan roikkuvaa pientä tietokonetta. ”Ai kuinka arvokasta?” Leipäjuusto kiinnostui. ”Yksi todella laadukas silkki metri saattaa olla miljoonien arvokas,” Nuikki sanoi. ”MILJOONIEN?” Leipäjuusto kysyi hämillään. ”Kyllä,” Nuikki sanoi. Samaan aikaan pieni antenni kiinnittyi ikkunaan, kenenkään huomaamatta. Minni avasi radio yhteyden. ”Jalkasinko sää liikut?” Turbo kysyi hänen takaansa ja tarkisteli tämän olan yli laitetta tämän käsissä. Hän kaappasi naisen pieneen syleilyynsä, joka hymyili tälle pienesti. ”Syötti tuntuu menevän läpi,” Minni sanoi ja nosti radion äänenvoimakkuutta. ”Nuikki! Lordille viesti! Me lähdemme Japaniin! JA VARISTA, ETTÄ NE KAKSIPYÖRÄISILLÄ AJAVAT KIRPPUTURKIT JÄÄVÄT TÄNNE!” Leipäjuuston ääni kuului radiopuhelimesta ja hiiri nelikko katsoivat hymyillen toisiaan. ”Suunnitelma meni läpi!” Turbo sanoi. ”Ja sit varmistetaan, että Leipäjuusto kanssa lähtee Japaniin,” Minni sanoi ja kääntyi miehiin päin. ”Santulle pitää kertoo tästä,” Moto sanoi. ”Menkää sää ja Vinski, pakatkaa kamat valmiiks. Turbo mää tarviin kyydin kämpille, mun pitää etsiä kaikki koruun liittyvät lisä-osat mukaan,” Minni sanoi, jaellen käskyjä ja saaden jätkät nyökkäilemään. Jätkät lähtivät jokainen eri suuntiin.
 
 
Minnin asunnolle oli Leipäjuuston tornilta lyhyempi matka ja muutaman minuutin päästä he olivat perillä. Minni nousi prätkän kyydistä ja avasi ulko-oven. Vahva käsi hänen lantiollaan sai huomion taas muualle. ”Eiks sun kannattais lähtee pakkaamaan?” Minni kysyi ja kääntyi Turbon suuntaan. ”Mää ehdin kyllä, eihän mun ole kato mitään järkee ajella edes takaisin,” hän sanoi hymyillen naiselle ja laski päänsä tämän tasolle. Minni silitti pienesti miehen kylkeä ja lähti kohti hissiä. ”Kai sää tiedät missä ne osat on?” Turbo kysyi ja nojasi hissin seinään. ”Ne on kuule tarkassa paikassa,” Minni sanoi selkä Turboon päin ja katseli kun hissi nousi kerros kerrokselta kohti kattohuoneistoa. Turbo katsoi naista päästä varpaisiin. Minnin seurassa hän tunsi olonsa mukavaksi ja tämä hyväksyi hänet poikkeuksista huolimatta. Hän ei halunnut naiselle myöntää, mutta oli suurella sydämellä oikeasti rakastunut tähän. Hän hymyili lempeästi naiselle ja veti hänet tiukkaan syleilyynsä. Minni asetti kätensä miehen käsien päälle. ”Mää tien mitä me voitais tehdä ennen, kuin lähetään,” Turbo sanoi kuiskaten naisen korvaan, joka naurahti hyväntuulisena. Hän painoi itseään enemmän mieheen kiinni, joka murahti tyytyväisenä. ”Onks toi sun?” Minni kysyi ja katsoi kypärän alta miestä. ”Ehkä,” Turbo sanoi ja veti naisen lantiota vielä enemmän itseensä kiinni. Nainen naurahteli tyytyväisenä ja irtautui miehen otteesta, kun hissi oli ylimmässä kerroksessa. Minni avasi huoneistonsa oven. Kypärän hän laittoi hattuhyllylle ja riisui kenkänsä. Turbo tuli aivan hänen perässään. Hiirimies istui nojatuolille ja hieroi kevyesti silmiään. ”Onks kaikki hyvin?” Minni kysyi ja sai miehen katsomaan tätä. Hän piti pientä hopeista rasiaa käsistään ja laski sen keittiön saarekkeelle. ”Silmiä särkee,” Turbo sanoi ja katsoi kattoa. Minni istui sohvalle ja katsoi hieman huolissaan miestä. ”Haluukko kertoo mitä, sun silmille tapahtui Marsissa?” Minni kysyi varovaisesti mieheltä, joka edelleen piti katseensa katossa. ”Sanotaan sillein nopeasti, että iso räjähdys, kypärän suojalasin rikkoutuminen, jonka sirpaleet sitten osui suoraan silmiin puhkaisten ne samalla. Seuraavalla hetkellä plutolaisten koekaniinina niiden labrassa. Teko silmien asentaminen ja lopullinen sokeus. Rontin ansiosta nää lasit tasapainottaa valkotasapainon ja sen puolesta nään,” Turbo sanoi. Turbon kasvoilla oli tyhjä katse. ”Eiks niitä voi leikata, että sää näkisit ilman laseja?” Minni kysyi. Pieni naurahtava hymähdys mieheltä oli hetkellinen vastaus. ”Ehkä, mutta tällä hetkellä Marsissa ei ole sellaisia lääkäreitä, joka pystyis siihen. Ainoana mua häiritsee tässä se, että silmät on plutolais tuotantoon. ” Turbo sanoi ja hiplasi hermostuneena hanskaansa. Minni nousi seisomaan ja käveli miehen luokse. Turbo katsoi naista haltioissaan. Minni työnsi miehen kiinni nojatuolin selkänojaan ja istui tämän syliin. Paine housuissa tuntui kasvavan, kummankin housuissa. Minni otti kaukosäätimen pöydältä ja painoi nappia. Seurauksena tästä oli, että terassin isoille ikkunoille laskeutui verhot. Huone oli hämärä, lukuun ottamatta pientä lamppua nurkassa. Turbo asetti kätensä sivelemään Minnin jalkoja. Minni nosti varovaisesti lasit miehen kasvoilta pois ja laski ne sohvapöydälle. Hän hymyili miehelle pienesti. Hän silitti tämän kasvoja. ”Niin, kuin viimeks. Ne näyttää normaalilta,” Minni sanoi ja silitti sormellaan varovaisesti tämän silmäkulmaa. Turbo hymyili hennosti naiselle. Nainen asetti kätensä hennosti tämän kasvoille ja painoi intohimoisen suudelman tämän suulle. Turbo kohotti itseään hieman ja siveli naisen alaselkää. Minni taasen kietoi kätensä tämän kaulan ympärille. Minni keskeytti suudelman ja katsoi miestä. Turbo silitti toisella kädellä naisen poskea varovaisesti ja nielaisi syvään. Minni työnsi miehen varovaisesti takaisin kiinni selkänojaan ja suuteli tätä samaan aikaan. Suudelmat vaihtuivat todella intohimoisiksi, kun Minni tunsi kuinka, miehen kädet katosivat hänen paidan alle. Turbo nosti paidan pienellä otteella naisen päältä ja veti naisen takaisin suudelmiin. Turbo kohotti jälleen itseään, jotta Minni sai riisuttua tämän nahkaliivin pois, joka loppujen lopuksi heitti sen sohvan reunalle. Minni silitti kädellään miehen housujen pintaa ja tunsi tämän vahvan erektion. Turbo tunnusteli kädellään Minnin rintaa. Minni keskeytti suudelmat ja riisui liivinsä pois. ”Upeeta,” Turbo sanoi ja sai naisen hymyilemään leveästi. Minni nousi miehen sylistä ja nosti tämän seisomaan. Minni avasi miehen housujen napin ja vetoketjun ja upotti kätensä tämän housuihin hyväilemään miehen sukuelintä. Turbon kiihkeä hengitys tuntui hänen kasvojaan vasten ja suuteli lopuksi tätä intohimoisena. Turbo avasi myös naisen housut ja nosti tämän syliinsä. Nainen kietoi kätensä tiukasti tämän kaulan ympärille. Muutama askel ja hän laski naisen selälleen sohvalle. Minni tunsi kuinka, hänen housunsa lähtivät jalasta ja vahvat kädet hivelivät hänen jalkojansa. Minni tunsi kuinka, hengitys oli salpaantunut ja selkäranka taipunut, kun mies hyväili häntä housujen lähdön jälkeen. Hän upotti sormensa tämän hiuksiin. Huokaukset ja pieni liikehdintä tuntui suorastaan nautinnolliselta, jota parempaa Minni ei voinut toivoa. Ennen omaa laukeamistaan, hän nousi istumaan ja sai miehen huomion. Hän suuteli miestä syvään ja nosti tämän seisomaan. Minni laski miehen housut, joka riuhtaisi housut pienellä liikkeellä alas. Minni käänsi edelleen suudellen miestä sillein, että sai painettua hänet istumaan. Minni laski pienen suudelman Turbon suulle. Suusta pääsi pieni parahdus, kun nainen oli mennyt hyväilemään tätä. Turbo hieroi hengästyneenä kasvojaan ja siirsi katseensa naiseen. Hetki kesti pienen hetken, kun Minni nousi seisomaan ja istui miehen syliin. ”Sää oot upee,” Turbo sanoi hengästyneenä ja valutti itseään hieman alemmas. ”Ei tää ohi oo,” Minni sanoi pyörittäen pienesti päätään. Hän painoi suudelman miehen suulle ja auttoi kädellään paksun elimen sisäänsä. Kummankin suulta parahti hyväntuulinen äänähdys. Minni aloitti ratsastuksen miehen sylissä, joka siveli samalla tämän lanteita. Hän painoi samalla naista hieman alas. Turbo tunsi, kun hänen huippunsa lähestyi ja kaappasi naisen syliinsä. Hän kaatoi tämän sohvalle ja lopetti heidän intohimoisen rakastelun kummankin laukeamiseen. Minni kietoi kätensä tämän kaulalle. Turbo suuteli naista syvään ja pitkään. ”Sää oot uskomaton,” Turbo sanoi. Minni hymyili, vain miehelle ja suuteli tätä kiitokseksi. Turbo irrottautui naisesta ja nousi istumaan. Minni heitti jalkansa tämän yli. ”Miten me pysytään hereillä vielä tänään?” Turbo kysyi ja hieroi kämmenillään kasvojaan. ”Kyllä me pysytään,” Minni sanoi ja nousi istumaan. Turbo katsoi pieni virne kasvoillaan naista. ”Mitä?” Minni kysyi hymyillen. Turbo silitti naisen kylkeä. ”Meidän pitää mennä suihkuun,” Minni jatkoi ja nousi seisomaan. ”Onks pakko, jos ei jaksa?” Turbo kysyi ja katsoi naista. ”ON!” Minni sanoi tiukasti ja auttoi miehen seisomaan ja lähti viemään kohti kylppäriä.
          Suihkun jälkeen he lähtivät, kohti Santun tallia. ”Hei! Siinähän te ootte. Olkaa nopeita, Leippiksen tornista kuului jo isoja jyrähdyksen ääniä,” Santtu sanoi. ”Nuikki on asentanut siirtimen valmius asentoon,” Minni sanoi. ”Sit pitää olla nopea,” Turbo sanoi. Minni pakkasi muutamat vaatekerrokset mukaan. ”Mahtuuks mun muutamat vaatteet sun laukkuun?” Turbo kysyi oven suusta. ”Joo eiköhän ne mahdu,” Minni sanoi ja pakkasi rasian vaatekerrosten väliin. ”Onks sun korus missä?” Turbo kysyi ja antoi muutaman vaihtovaatteensa naiselle. ”Se on tuolla rasiassa. Ei sitä ole mitään järkee pitää, jos se ei toimi toivotulla tavalla,” Minni sanoi ja kääntyi mieheen päin. Turbo silitti kevyesti naisen olkapäitä, joka halasi tätä tiukasti. ”Kaikki järjestyy kyllä,” Turbo sanoi lohduttavasti. ”Kyllä mää sen tien… jotenkin,” Minni sanoi ja sulki laukkunsa. ”Mennään. Leipäjuusto ei nimittäin odota,” Turbo sanoi ja nosti naisen kassin matkaan. ”Leipäjuusto taida olla edes tyytyväinen salamatkustajiin,” Minni sanoi ja sammutti huoneen valon. Ulkona jätkät pakkasivat prätkänsä ja Santtu sulki tallin ovet. ”Valmiina?” Santtu kysyi. ”Valmiina,” hiiri nelikko sanoi yhteen ääneen. He ajoivat Leipäjuuston tornin lähettyville, joka hehkui jo vihreän keltaisen sävyissä. ”Mennään,” Minni sanoi ja jätkät ajoivat Leipäjuuston tornin juurelle. Jätkät pitivät vahtia ja Minni tiirikoi tornin juurella olevaa ovea. ”Aukeaako?” Santtu kysyi. ”Aukes,” Minni sanoi, kun samalla sekunnilla ovi aukesi. Jätkät työnsivät prätkät ovesta sisään, tyttöjen kävellessä perässä. He hymyilivät leveästi toisilleen. Minni istui Turbon viereen tämän prätkän päälle. ”Nyt mennään!” kuului vaimea ääni kaiuttimista, kun Leipäjuusto antoi käskyn. Vihreä välähdys ja muutamassa sekunnissa torni oli vaihtanut maata. Minni astui tornista ulos ja katsoi kauempana olevaa pikku kylää. ”Mää luulin, että Japanissa oli enemmän asukkaita,” Turbo sanoi ja katsoi alempana olevia riisipeltoja ja kukkivia Sakura puita. ”On niitäkin. Olemme pienemmässä Prefektuurissa ja sen takia ihmismäärä on suppeampi. Ja vaikka kylä näyttää suppealta täältä niin siellä on kumminkin saman verran asukkaita, kuin Chicagossa,” Minni sanoi ja katsoi miestä. ”Meidän kannattais lähtee nopeasti täältä,” Vinski sanoi. ”Mitä sää teit?” Turbo kysyi ja katsoi miehen takana vilkkuvia hiiri kranaatteja. ”Sit mennään,” Minni sanoi ja hyppäsi Turbon perässä moottoripyörän kyytiin. Räjähdystä seurasi, vain kaikuva humina kylään. Jonkin ajan kuluttua seurue oli ajanut maatila-alueelta pois, jonka takana aukesi suurempi kaupunki. ”No toi näyttää kaupungilta,” Vinski totesi. He katsoivat korkeita kerrostaloja ja outoja liikennemerkkejä. Minni onneksi vuosien varrella oli oppinut. Hän ohjasi jätkät kerrostalojen takana alkavalle omakotialueelle. ”Vielä kaksi korttelia ja sitten oikealle,” Minni sanoi. ”Tuo valkoinen talo tuossa rinteessä, vasemmalla,” Minni sanoi ja osoitti Turbon ohi sormellaan. Portti oli auki. ”Ajetaanko me ylös asti?” Moto kysyi. ”Joo. Talo on rakennettu rinteen päälle ja samalla rakennettu, myös tasanne autoille,” Minni selitti. Rinteessä kasvoi samoja puita, joita he olivat jo katselleet maaseudulla. ”Tää on hyvä etäisyys, meihin ja Leipäjuustoon,” Turbo totesi ja nousi seisomaan. ”Niimpä ja kuullaan, jos se tekee jotain,” Moto jatkoi. ”Ja jos hyvä tuuri käy, niin meidän ei tartte olla täällä hirveän kauaa,” Minni sanoi. Hänen huomionsa sai, kun talon ovi avattiin. Japanissa oli normaalia, että omakotitaloissa oli kaupungissa tasakatto, kun taas maalla oli harjakattoja. ”Hei kulta!” ruskea hiuksinen nainen sanoi ja halasi ei niin tyytyväistä tytärtään. ”Hei äiti,” Minni sanoi ja puristi kätensä ristiin eteensä. ”Et viitsisi,” nainen sanoi ja katsoi tytärtään. ”Sää, et tainnut mainita, että sulle tulee kavereita mukaan,” nainen sanoi. ”Joo, jätkät tässä on mun äiti Marie. Äiti tässä on jätkät Turbo, Vinski ja Moto. Santusta sää oletkin aikaisemmin kuullut,” Minni sanoi ja esitti vieraat toisilleen. ”Hauska tavata. Toivottavasti tyttäreni ei ole ollut hankala,” Marie sanoi ja katsoi kulmaa kohauttaen Minniä ja lähti takaisin sisälle. Minni hieroi toisella kädellään silmiään. ”Onks kaikki hyvin Minni?” Moto kysyi. ”Mää en siedä yhtään olla täällä. Äitikin, vaan esittää että kaikki olis hyvin,” Minni sanoi. ”Ehkä me nää muutamat päivät pärjätään,” Turbo sanoi kannustavasti. ”Kiitti, jos mulla ei olis teitä, niin en olis edes tullut tänne,” Minni sanoi ja ohjasi seurueen sisälle. ”Oletteko ennen käynyt Japanissa?” Marie kysyi, kun jätkät ja Santtu katsoivat hämmästyneenä ympärilleen. Oven auetessa vasemmalla oli iso sohvasarja ja talo takaosassa oli keittiö. Oikealla puolella oli koroke, johon oli asetettu reilunkokoinen ruokapöytä. Korokkeelta lähti seinän vierustaa rappuset ylä- ja kellarikerrokseen ja lasiovista pöydän takaa pääsi terassille. ”Ei ne ole,” Minni sanoi ja istui nojatuoliin. ”No sitten teillä on aikaa tutustuu, Minnin velipuoliin ja mieheeni sekä totta kai kaupunkiin,” Marie sanoi ja istui toiselle nojatuolille. ”Se olis mukavaa,” Moto sanoi kohteliaana ja istui sohvalle. Minni ei sanonut mitään, vaan piti katseen lattiassa ja kädet puuskassa. ”Huomasin, että olette marsilaisia. Mitä te täällä teette?” Marie mietti ja katsoi miehiä. ”Se on pitkä tarina, mutta me ollaan suorittamassa plutolais ongelmaa täällä,” Turbo sanoi ja sai Minnin katsomaan tätä vaimeasti hymyillen. ”Ja sää tiedät Minni, että mää en tykkää siitä, että sää kuljet ilman korua,” Marie yht’äkkiä tokaisi tytölle. Minni katsoi äitiään ärtyneenä. ”Vähän vaikea käyttää, jos se ei toimi odotetulla tavalla,” Minni sanoi. ”Anna se koru, niin katsotaan,” Marie sanoi ja sai Minnin penkomaan laukkuaan. Hän ojensi lippaan äidilleen. ”Onko täällä kaikki?” Marie kysyi. ”On,” Minni sanoi. Marie tutki korua, jonkun aikaa, kunnes suhteellisen iso räjähdys sai heidän huomionsa. ”Jätkät mennään. Odotatteko täällä?” Turbo kysyi ja asetti käden Minni olkapäälle. Minni nyökkäsi vaimeasti miehelle ja katsoi tämän perään, kun tämä poistui asunnosta. ”Joku taitaa olla rakastunut?” Marie vihjasi ja sai herätettyä Minnin ajatuksistaan. Minni ei sanonut mitään, olisi liian aikaista myöntää se, jopa edes Turbolle. ”Mikä siinä korussa on?” Minni kysyi, vaihtaen aihetta. ”Kiven voima hiipuu usein, jos on vakavasti sairas tai…” Marie aloitti ja tutki korua kädessään. ”Tai?” Minni kysyi hieman, jopa kauhuissaan. ”Tai raskaana,” Marie sanoi ja käänsi katseensa tyttäreensä. ”Ootko sää Minni raskaana?” hän kysyi järkyttyneeltä tyttäreltään. ”En,” Minni sanoi lopulta. ”Mää en ihan usko tuota,” Marie sanoi ja nousi seisomaan. Hän käveli vessaan. Minni katsoi järkyttyneenä Santtua. Hetken päästä Marie tuli raskaustestin kanssa vessasta ja ojensi sen tyttärelleen. ”Olis varmaan aika tehdä?” Marie sanoi. Vastahakoisesti Minni otti testin äidiltään ja lähti kohti vessaa. Hetkeä myöhemmin hän käveli vessasta ulos ja laski testin pöydälle. ”Tässä menee usein hetki,” Marie sanoi. Jännittyneinä he odottivat testin valmistumista. Marie otti testin käteensä ja katsoi huolissaan olevaa lastaan, joka nojasi käsiinsä. ”Sun olis parempi alkaa miettii tulevaisuutta ja kertoa tulevalle lapsen isälle, myös tästä,” Marie sanoi ja heilutti positiivista testiä. Minni tunsi, kuinka pahaolo tarttui kurkkuun. ”Ja sää tiedät, mitä mieltä mää oon tästä,” Marie sanoi, jopa hieman tylysti. ”Mennäänkö Santtu ulos? Mulla on huono olo?” Minni sanoi ja lähti kohti terassia, Santun seuratessa perässä.
 
 
Minni katseli terassilta aukeavalle järvelle ajatuksistaan. ”Aikamoinen uutinen,” Santtu sanoi rikkoen hiljaisuuden. ”Tää ei voi olla totta,” Minni sanoi. ”Saanko mää kysyä yhtä asiaa?” Santtu aloitti. ”Mää tien mitä sää oot kysymässä,” Minni sanoi. ”Ai,” Santtu sanoi yllättyneenä. ”Sää aijoit kysyä onks tää Turbon? Ja voin vastata, että kyllä, kyllä se on,” Minni sanoi. ”Mitä sää aiot tehdä?” Santtu kysyi. ”Mää en tie. Kai mun pitäis kertoo sille,” Minni sanoi hieroen hermostuneena käsiään. ”Se olis tässä kohta kaikkein paras, sekä sulle, että Turbolle,” Santtu sanoi. ”Mmm mää tiedän,” Minni sanoi mietteliäänä. ”Te, ette ilmeisesti suojautuneet,” Santtu pohti ja käänsi katseen järvelle. ”Ei suojattu, ei,” Minni sanoi. ”Onks lapsen isä täällä?” Marie kysyi ovelta hämmentyneenä. Minni siirsi katseen nopeasti äitiinsä ja sitten takaisin järveen. ”Onko lapsen isä, joku niistä kolmesta?” Marie tivasi. ”Mitä se sua kiinnostaa,” Minni sanoi, jopa tylysti. ”Kyllä mua kiinnostaa, kuka mun lapsen on painanut paksuksi,” Marie sanoi. Minni ei sanonut äidilleen enää mitään. ”Jos, sinä et kerro kuka heistä on, tuleva isä on, niin minä kyllä kysyn ja kerron, heille myös sinun olevan raskaana,” Marie sanoi. ”No sen mää kuule uskon ja kerro kuule ihan rauhassa. Sää saat siitä onneks hyvän mielen,” Minni sanoi ja poistui yläkertaan, Santtu perässään.

          Hetkeä myöhemmin jätkät palasivat taas talolle ja astuivat talon sisälle. Marie pyöritteli raskaustestiä kädessään, nojaten keittiön saarekkeeseen ja havahtui, kun kolmikko astui sisälle. ”Hei,” Turbo sanoi. ”Hei,” Marie sanoi ja piilotti testin kätensä alle. ”Onks kaikki hyvin?” hän kysyi, kun nainen oli hieman omissa oloissaan. Marie mietti hetken sanomistaan. Olisiko hän oikeasti niin ilkeä, että toteuttaisi uhkauksensa tyttärelleen. ”Joo on, Minni ja Santtu on yläkerrassa,” Marie sanoi ja osoitti yläkertaa. Jätkät nyökkäsivät naiselle ja lähtivät kohti yläkertaa. Huoneessa Minni makasi vatsallaan sängyllä ja katseli isosta ikkunasta ajatuksissaan ulos. Santtu luki läheisellä nuorisotuolilla kirjaa, jonka oli löytänyt kirjahyllystä. ”Hei kaunokaiset, kotona ollaan,” Vinski tokaisi ja astui huoneeseen sisälle. ”Hei,” kuului vaimea ääni sängyltä. ”No mikä on?” Turbo kysyi ja istui sängyn reunalle. ”Etteks te tiedä?” Minni kysyi hämmentyneenä. ”Tiedä mitä?” Moto kysyi. ”Ei mitään,” Minni sanoi nopeasti ja siirsi katseensa jälleen ikkunaan. Turbo katsoi hämmentyneenä naista ja silitti vain tämän selkää. Marie oli valmistanut illallista ja oli pistänyt takapihalla olevan paljun lämpenemään. Marien uusi mies Carl oli saapunut töistä. Hänen omat lapsensa oli Minniä kymmenen vuotta vanhempia ja asuivat omissa kodeissaan. Minni oli näin opastanut ystävänsä nukkumaan velipuoliensa vanhoihin huoneisiin. Turbo nukkui omasta tahdostaan Minnin kanssa. Minni ei vieläkään ollut kertonut miehelle olevansa raskaana tälle. Miten hän voisi? He olivat vasta pari viikkoa tunteneet, mutta tunteet kävivät jo rakkausasteella kummankin puolella. Hän pelkäsi miehen reaktiota. Hän pelkäsi Marsin reaktiota ja ennen kaikkea ylempien upseerien reaktiota. Mitä hän tekisi. Olisiko hän niin itsekäs, ettei kertoisi miehelle ja tekisi abortin, vain sillä perusteella, että hänen uransa säilyisi. Oliko itsekkyys sallittu tässä tilanteessa. Minni huokaisi syvään. Ei hän, kyllä tarkemmin ajatellen pystyisi sitä tekemään mieheltä salaa. Hänen olisi pakko keskustella asiasta tämän kanssa. ”Hei, sun äiti käski meidät syömään,” Turbo sanoi ja käveli takaisin huoneeseen. ”Joo mennään kohta,” Minni sanoi ja istui sängylle. ”Mikä sulla oikein on?” Turbo kysyi ja sulki makuuhuoneen oven. ”Mulla on sulle kerrottavaa,” Minni sanoi. Turbo istui naisen viereen ja silitti tämän selkää. Minni otti peiton päältä raskaustestin ja näytti sitä miehelle. Turbo katsoi hämmentyneenä ensin testiä ja sitten lasittunut ilme kasvoillaan huonetta. ”Mää oon raskaana. Sulle,” Minni sanoi ja katsoi miestä. ”Voi paska,” Turbo sanoi ja nojasi käsiinsä. ”Sanos muuta,” Minni totesi. ”Mitä me tehdään?” hän jatkoi ja katsoi hieman surullisin silmin miestä. ”Turbo?” hän kysyi, yrittäen saada miehen ajatuksistaan. ”Mää en tie. Mitä sää haluaisit?” Turbo kysyi. ”Jos mää saisin päättää, tekisin abortin,” Minni sanoi ja hieroi käsiään. Turbo katsoi naista surullisena. ”Meillä ei ole tarvittavia resursseja kasvattaa lasta. Toistaiseksi me ollaan vapaaehtoisia sodassa ja ei saada palkkaa työstämme. Ja kaiken lisäksi, Mars ei ole turvallinen niin pienelle lapselle,” Minni sanoi. ”Tiedän. Ja me ollaan tunnettu pari viikkoa, eikä seurustella. Olisko lapsella tulevaisuutta silloin?” Turbo sanoi ja näki kuinka, Minni pyöritti, vain päätään. ”Meillä taitaa olla päätös valmiina,” Minni sanoi ja asetti kätensä miehen kädelle. ”Niin taitaa, mutta se on oikein. Jos tilanne olis ollut toinen, niin päätös olis ollut luultavasti erilainen,” Turbo sanoi. ”Niin olis, mutta parempi näin,” Minni sanoi ja painoi päänsä miehen olkapäälle. ”MINNI JA TURBO SYÖMÄÄN!” Marie huusi alakerrasta. ”Mennäänkö?” Turbo kysyi ja nousi seisomaan. Minni ojensi kätensä tälle ja nousi ylös. ”Mää soitan huomenna Marsin sairaalaan ja varaan aikani aborttiin,” Minni sanoi. ”Se sopii,” Turbo sanoi.  Syötyään ja pitkään juteltuaan, sankari seurueemme meni paljuilemaan. ”Ihanan lämmintä,” Santtu sanoi ja nojasi paljun seinää vasten. ”Tää on parasta Carlin luona,” Minni sanoi. ”Eiks sun äiti asu täällä vakituisesti?” Santtu kysyi. ”Jotenkin joo, mutta äiti omistaa Marsissa edelleen ison maatilan, jossa se käy hoitamassa, sen eläimet,” Minni selitti. ”Aaaa, nice,” Santtu sanoi. Minni nyökkäsi ja alkoi hymyilemään leveästi, kun naurukolmikko saapui paikalle. ”Mitä te nauratte?” Santtu kysyi. ”Vinskille,” Moto vastasi. ”Aina mää saan kuulla kunniani,” Vinski sanoi tuhahtaen. Turbo istui varovaisesti Minnin viereen ja katsoi hymyillen tätä. ”Mitä?” Minni kysyi. ”Ei mitään, kiva nähdä sut virkeämpänä,” Turbo sanoi ja heitti kätensä naisen yli ja lepuutti sitä paljun reunalla. ”Kiva nähdä, että pidät mun siskontytöstä hyvää huolta,” sanoi tuttu mies ääni terassin ovelta. ”Rontti!” jätkät sanoivat yhteen ääneen… 




A/N: Kiitos ihanista kommenteista. Ja onneksi on parit, sitten jotka heistä kirjoittelee ficcejä  Nyt Jatkuu, joten nauttikaa

OMG. Tästä tuli nyt kyllä TODELLA mielenkiintosta. Isosisko katto hölmistyneenä vierestä ku intoilin liikaa . Jatka pian, oot huippu

Okei nyt alko mennä mielenkiintoseks . Jatka  pian pliis.

Puvitsu kirjoitti:

OMG. Tästä tuli nyt kyllä TODELLA mielenkiintosta. Isosisko katto hölmistyneenä vierestä ku intoilin liikaa . Jatka pian, oot huippu

Hahaha mulla on ihan samoja fiiliksiä kun luen sun ficcejä pitäis varmaan laittaa tonne esittely ficeistä niin näkee missä mennään ja mitä jatketaan seuraavaksi. Mulla on nyt kolme ficciä menossa samaan aikaan ja yritän niitä pyöritellä sitten tasasesti. Välillä tulee hankaluuksia, että mistä ficcistä on nyt kyse. jatkuu mahdollisimman pian

Prätkämimmi kirjoitti:

Okei nyt alko mennä mielenkiintoseks . Jatka  pian pliis.

Pakko sitä jännitystä lisätä. Ei huolta kyllä jatkuu mahdollisimman pian

Prätkisfan kirjoitti:

Prätkämimmi kirjoitti:

Okei nyt alko mennä mielenkiintoseks . Jatka  pian pliis.

Pakko sitä jännitystä lisätä. Ei huolta kyllä jatkuu mahdollisimman pian

Toivon totisesti

Prätkisfan kirjoitti:

Puvitsu kirjoitti:

OMG. Tästä tuli nyt kyllä TODELLA mielenkiintosta. Isosisko katto hölmistyneenä vierestä ku intoilin liikaa . Jatka pian, oot huippu

Hahaha mulla on ihan samoja fiiliksiä kun luen sun ficcejä pitäis varmaan laittaa tonne esittely ficeistä niin näkee missä mennään ja mitä jatketaan seuraavaksi. Mulla on nyt kolme ficciä menossa samaan aikaan ja yritän niitä pyöritellä sitten tasasesti. Välillä tulee hankaluuksia, että mistä ficcistä on nyt kyse. jatkuu mahdollisimman pian

Haha kiva kuulla . Itelläkin ainakin se kolme (ellei jopa enemmänkin) ficciä työn alla, että ymmärrän miltä se tuntuu, varsinkin nyt kun itellä on tosiaan tää maratooni jota pyörittelen, työtä riittää ja hankaluuksilta ei vältytä !

Puvitsu kirjoitti:

Prätkisfan kirjoitti:

Puvitsu kirjoitti:

OMG. Tästä tuli nyt kyllä TODELLA mielenkiintosta. Isosisko katto hölmistyneenä vierestä ku intoilin liikaa . Jatka pian, oot huippu

Hahaha mulla on ihan samoja fiiliksiä kun luen sun ficcejä pitäis varmaan laittaa tonne esittely ficeistä niin näkee missä mennään ja mitä jatketaan seuraavaksi. Mulla on nyt kolme ficciä menossa samaan aikaan ja yritän niitä pyöritellä sitten tasasesti. Välillä tulee hankaluuksia, että mistä ficcistä on nyt kyse. jatkuu mahdollisimman pian

Haha kiva kuulla . Itelläkin ainakin se kolme (ellei jopa enemmänkin) ficciä työn alla, että ymmärrän miltä se tuntuu, varsinkin nyt kun itellä on tosiaan tää maratooni jota pyörittelen, työtä riittää ja hankaluuksilta ei vältytä !

Työn iloa  . Toivottavasti me saadaan pian lukee niitä.

Prätkämimmi kirjoitti:

Puvitsu kirjoitti:

Prätkisfan kirjoitti:

Puvitsu kirjoitti:

OMG. Tästä tuli nyt kyllä TODELLA mielenkiintosta. Isosisko katto hölmistyneenä vierestä ku intoilin liikaa . Jatka pian, oot huippu

Hahaha mulla on ihan samoja fiiliksiä kun luen sun ficcejä pitäis varmaan laittaa tonne esittely ficeistä niin näkee missä mennään ja mitä jatketaan seuraavaksi. Mulla on nyt kolme ficciä menossa samaan aikaan ja yritän niitä pyöritellä sitten tasasesti. Välillä tulee hankaluuksia, että mistä ficcistä on nyt kyse. jatkuu mahdollisimman pian

Haha kiva kuulla . Itelläkin ainakin se kolme (ellei jopa enemmänkin) ficciä työn alla, että ymmärrän miltä se tuntuu, varsinkin nyt kun itellä on tosiaan tää maratooni jota pyörittelen, työtä riittää ja hankaluuksilta ei vältytä !

Työn iloa  . Toivottavasti me saadaan pian lukee niitä.

Varmasti saatte, ehkä jopa tänään, ei sitä koskaan tiedä