Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15

Prätkämimmi kirjoitti:

Tää on tosi tiukka stoori . Jatka pian pliis.

Kiitos kiitos  juu nyt pitäisi jatkua ihan ajallaan kun ei tuota kouluakaan hirveästi enää ole näin joulun alla

Prätkisfan kirjoitti:

Prätkämimmi kirjoitti:

Tää on tosi tiukka stoori . Jatka pian pliis.

Kiitos kiitos  juu nyt pitäisi jatkua ihan ajallaan kun ei tuota kouluakaan hirveästi enää ole näin joulun alla

Oleppa hyvä  . Toivottavasti jatkat pian.

Tosi hyvää tekstii hei . Sä oot tosi hyvä. Ai et Minnillä on keliakia? Mielenkiintoista. Jatka pian pliis.

Jälleen loistavaa työtä . Tosin hyvin kirjotettu kans   . Saas nähä mitä seuraavaks tapahtuu  . En malta oottaa 

Puvitsu kirjoitti:

 En malta oottaa 

Sama täällä

Tää oli kyllä paras osa tähän mennessä  . Ihanaa et Minni on raskaana ja mä en malta oottaa seuraavaa osaa 

Tää on mahtavaa . Mä haluan todellakin tietää miten tää jatkuu. Jatka pian pliis.

Puvitsu kirjoitti:

Tää oli kyllä paras osa tähän mennessä  . Ihanaa et Minni on raskaana ja mä en malta oottaa seuraavaa osaa 

Kiitos kiitos. Joo oli pakko keksii uutta jännitystä kun varsinainen sota oli ohi  olkoon se nyt sitten Minnin raskaus.

Prätkämimmi kirjoitti:

Tää on mahtavaa . Mä haluan todellakin tietää miten tää jatkuu. Jatka pian pliis.

Kiitos. Jatkan heti kun taas saan kirjoitettua

Pari kuukautta oli mennyt hujakalla eteenpäin. Minni katseli kylpyhuoneen peilistä itseään. Pienen pieni vatsakumpu alkoi erottua hänen hoikasta ulkomuodostaan. Minni hymyili lämpimästi ja asetti kätensä vatsalle. "Tuntuuko mitään?" Turbo kysyi nojaten ovenkarmiin ja saaden Minnin pois ajatuksistaan. "Ei vielä," hän vastasi ja käveli miehensä eteen päästäen tämän kylpyhuoneeseen. Turbo pysäytti Minnin eteensä ja kosketti käsillään hellästi tämän vatsaa. Minni katseli miestään hymyillen ja suukotti kevyesti. Hetkeä myöhemmin Minni oli pukenut työvaatteensa päälle. "Mihin sää oot menossa?" Turbo kysyi astuen ulos kylpyhuoneesta ja katsoen kuinka Minni pakkasi isoa armeijan mustaa laukkua. "Mulla alkaa vuoro viikko Armeijalla tänään. Oon viikon pois kotoo kuten tiet," hän vastasi nostaen useamman housu ja paita parin laukkuun. Turbo katsoi puolisonsa tekemistä tyytymättömänä. "Mää en hirveesti tykkää siitä, että sää lähet tossa tilassa Armeijalle," Turbo tuhahti pukien omia vihreitä Vapaustaistelija vaatteita päälle. "Turbo. Mää en oo sairas," Minni vastasi hieman ärtyneenä. "Joo tiedän sen mut en vaan halua että oot mun luota niin kauaa pois. Mitä jos sattuu jotain?" Turbo sanoi huolestuneena kävellen Minnin viereen. "Hei. Sää tiet sen varsin hyvin, että mää en millään keinoilla vaarantaisi meidän lasta," Minni sanoi ja lähti kohti keittiötä. Turbo haroi hermostuneena hiuksiaan. Hän tiesi kyllä että ei Minni satuttaisi itseään tai vauvaa. Mutta kyllä se aina pahalta tuntui, kun Minni Armeijalle lähti. Hän katseli makuuhuoneen ovella kuinka Minni valmisteli aamiaista. "Mites muuten ne tanssiaiset?" hän kysyi. "Mitkä tanssiaiset?" Minni kysyi hämmentyneenä. "Ne ystävänpäivä tanssit mitä Milva ja Anni järkkäävät," Turbo sanoi kävellen myös keittiöön. "Koska ne on?" Minni kysyi. "Parin viikon päästä," Turbo sanoi. "Huuh. Mää oon vapaustaistelijoissa silloin," Minni sanoi huokaisten. Turbo silitti tyttöystävänsä selkää. "Mulla on ultra meinaan samalla viikolla," hän jatkoi katsahtaen miestään. "Koska me oikein kerrotaan tästä pienokaisesti," Turbo sanoi katsahtaen Minnin vatsaa. "Niin. Puhutaanko siitä kun tuun takaisin kotiin," Minni sanoi istuen sarakkeella olevalle tuolille. Turbo katsoi vastahakoisesti naistaan. Minni keksi aina kiertää aiheen, kun hän olisi lapsesta halunut kertoa. Häpesikö Minni sitä, että oli raskaana vai mikä oli kun hän ei sitä halunnut kumminkaan kertoa. "Miks sää et halua kertoa lapsesta?" Turbo kysyi tuntien kuin olisi astunut suoraan leijonan pesään. "Koska mää haluan olla varma, että lapsi on kunnossa," Minni sanoi lapaten puuroa suuhunsa. "Mut eiks Ianna sanonut jo, että sen huomaa lapsen kehityksestä," Turbo sanoi. "Eks sää nyt ymmärrä että mää en ole valmis kertomaan asiasta!" Minni sanoi vihaisena ja nousten ylös. Turbo tunsi kuinka itsekkin alkoi suuttumaan ja päätti pitää päänsä. Mikään ei olisi pahempaa kuin riita Minnin kanssa turhasta asiasta. "Mää lähen nyt. Nähdään ens viikolla," Minni sanoi ja paiskaten ulko-oven kiinni perässään. Turbo nojasi keittiösaraketta vasten käsiinsä. Juuri tätä hän yritti välttää Minnin kanssa ja tajusi että olisi pitänyt vain olla hiljaa. Turbo huokaisi syvään ja lähti kohti päämajaa.
 
 
Päämajalla Anni ja Milva istuivat yhteisissä tiloissa iso nippu erilaisia papereita ja kannettava tietokone auki. "Mut jos ottaa ton koristelun ja noi valot," Anni sanoi näyttäen paperia ja tietokoneen näyttöä. "Ottaaks siihen sitten tän ööö. Ajatus katkesi," Milva sanoi ja hieroi otsaansa. "Jos siihen ottaa sitten tuon Ystävyys-buffetin," Anni sanoi. "Just niin. Luit mun ajatuksen," Milva sanoi. "Hei!" Turbo sanoi kävellen tyttöjen luo. "Ai hei!" Anni sanoi. "Mihin sää Minnin oot jättänyt," Milva sanoi nostamatta katsettaan tietokoneen näytöstä. "Sillä on Armeijalla vuoro viikko," Turbo sanoi katsellen ympärilleen. "Aa ainiin," Milva sanoi ja katsoi Turboa hieman irvistäen. "Mmm m," hän sanoi. "Onks kaikki hyvin? Sää oot iha ok aina kun Minni lähtee Armeijalle, mutta nyt tuntuu että sä et ees haluais että se menis sinne," Anni sanoi ja Turbo tunsi kuinka sisarensa osui tätä arkaan paikkaan. Sinisillä silmillään Anni yritti saada katsekontaktin veljeensä. "Ei sillä mikään oo! Jatkakaa hommianne," Turbo sanoi ja poistui nopeasti paikalta. Anni ja Milva katsahtivat oudosti käyttäytyvän Turbon perään ja sitten toisiaan. He kohauttivat olkapäitään ja jatkoivat juhlien järjestämistä.
Turbo istui työhuoneessaan ja selasi tietokonetta. "Mitä katselet?" Rontti kysyi astuen kenraalin työhuoneeseen, jossa hänkin oli aikoinaan työskennelyt ja tehnyt kaikki tylsät hommat. "Katselen asuntoja tai asuntoja. Siis omakotitaloja," Turbo sanoi saaden Rontin hämmentymään. "Taloa?" hän kysyi. "Joo. Halutaan Minnin kaa rakentaa yhteistä tulevaisuutta ja olis aika irrottautua tästä kaikesta," Turbo sanoi selaten erilaisia taloja. "Joo mä ymmärrän," Rontti sanoi varovaisesti. "Mut eks sää tiennyt, että sulle ja Minnille on myönnetty talo tai rahallinen korvaus teidän saavutuksesta?" hän jatkoi. "Häh?" Turbo sanoi nostaen viimein katseensa. "Joo. Te ja moni muu ootte ansainnut jomman kumman uroteostanne," Rontti sanoi. "No siinä kohtaa mää otan sen talon," Turbo sanoi. "Hyvä päätös. Koska sitä ei oo vie rakennettu vielä ja siihen kuuluu suunnittelu ja paikan valitseminen," Rontti sanoi. Turbo tunsi kuin olisi löytänyt valoa tunnelin päästä. "Onks kaikki hyvin," Rontti jatkoi. "Joo on. Haluan vaan Minnin kanssa jotain yhteistä ja jotain pysyvää," Turbo vastasi. "Kas kun et suoraan kosi sitä," Rontti sanoi poistuen huoneesta ja jättäen Turbon hämmentyneeksi.
 
 
Ruoka aikaan kaikki oivat kokoontuneet yhteen. Ruokasalissa oli kunnon kuhina. Moto, Milva, Vinksi ja Santtu olivat jo syömässä, kun Turbo saapui heidän luokseen. "Hei. Miten menee?" Santtu kysyi nähdessään Turbon. "Kiitos ihan hyvin," Turbo sanoi ja istui Santtua vastapäätä Moton viereen. "Onks varmasti?" Milva kysyi pöydän päästä muistaen Turbon aamuisen käyttäytymisen. Turbo katsoi hetken eteensä ja siirsi katseen lautaseensa. "Joo on," Turbo sanoi voidellen leipäänsä. "Sää oot surkee valehtelija," Vinski totesi saaden Turbon lopettamaan ja siirtämään katseensa veikkaansa. "Kaikki on hyvin. Mitä nyt vähän tapeltiin Minnin kanssa aamulla," hän sanoi ärtyneenä. "Mistä te tappelitte?" Milva tenttasi kuin mikäkin syyttäjä. "Ihan olemattomasta asiasta," Turbo sanoi. "Hei, kyllä se siitä. Lepytät sen kun se tulee kotiin," Moto sanoi kannustaen veikkaansa. "Niin mää aionkin ja mulla on jo suunnitelma. Ja oikeastaan varasuunnitelmakin jos Minni ei lämpiä ekalle," Turbo sanoi. "Uuu se ehdottaa ensin vauvaa ja sit kihloja," Milva sanoi osoittaen Turboa osuen taas tätä arkaan paikkaan. "Ei! Lähetään yksinkertaisimmista asioista. Mut teidän pitää luvata ettette kerro Minnille mitään," Turbo sanoi osoittaen Vinskiä. "Täh! Miks luulet mun kertovan Minnille jotain," Vinski sanoi tuohtuneena saaden kaikilta ''älä viitsi'' katseen. "Kerro!" Santtu sanoi innostuneena. "Aijon ehdottaa sille yhteenmuuttoa," Turbo sanoi kaikki hieman hämilleen. "Mut etteks te asu jo yhdessä?" Moto kysyi hämmentyneenä. "Ei sillein. Ei meitä luokitella avopuolisoiks, kun Minni asuu vain vuoro viikon mun luona ja vuoro viikon Armeijalla," Turbo sanoi. "Niin eli sää haet tällä mitä?" Milva kysyi. "Haluan meille asunnon mihin kumpikin voi työpäivän jälkeen tulla. Eikä sillein, että oltais viikot erossa ja yhdessä," Turbo sanoi hieroen käsiään. "Toihan mahtavaa ja sopis kyllä sulle ja Minnille hyvin," Santtu sanoi. "Jep. Ei meinattu tajuta kun ei meillä ole tuollaista tilannetta mitä teillä on," Moto sanoi. "Niimpä," Turbo sanoi. "Mut mikä se toinen idea on jos Minni ei suostuis tohon? Koska toihan on sellainen uutinen että ihan varmasti Minni suostuis," Milva sanoi. "Mää aion ehkä kosia Minniä," Turbo sanoi hieman nolona. Saaden Milvan nousemaan ja halaamaan tätä tiukasti takaapäin. "Ihanaa! Milloin?" Milva kysyi irroittamatta otettaan Turbosta. "En tie vie, mutta varmaan sie teidän järkkäämissä juhlissa," Turbo sanoi katsoen ystäväänsä jonka ote tiukkeni hänen ympärillään. "Se tekee sille niin hyvää!" Milva sanoi painaen poskensa Turbon poskea vasten. Turbo siirsi katseensa kaulassaan roikkuvaan naishiireen ja hymyili tälle lämpimästi. "Niin tekee," hän sanoi. "Ooks sää miettinyt mitä mieltä Minnin äiti on asiasta?" Rontti kysyi istuen mentoroitaviensa seuraan. "En. Eikä kiinnosta. Saatan saada ehkä lisä pointseja surkeena poikaystävänä olemisesta," Turbo sanoi.  "Vihaaks Minnin äiti sua niin paljon?" Milva kysyi istuen omalle paikalleen. "Joo," Turbo sanoi nyökkäillen. "Pidetään peukkuja, että se tyytyis ees johonkin päätökseen," Rontti sanoi. "Mhm, joopa joo. Kaikki mitä mää teen on väärin Marien mielestä vaikka kaikki on ajateltu Minnin kannalta," Turbo sanoi. "Niin mut...," Rontin kommentti jääden kesken, kun hälytys kellot alkoivat soida. "HUOMIO YKSIKKÖ 2,3,5 ja 6,7,9,1 raideri porukka havaittu 4 kilometrin säteellä Tulikivikaupungista, Kategraami vuoren kohdalla. 14 astetta itään ja 71astetta pohjoiseen," kuulutuksen ääntäjä luetteli. Turbo nousi salamana pöydästä ja kaivoi povitaskustaan radio puhelimen. "Huomio itäinen puoli, 30 sotilasta prätkätalliin heti!" Turbo komensi radiopuhelimeen. "Jätkät, mennään," hän huikkasi kavereilleen. 


Hetkeä myöhemmin jätkät ajoivat muiden vapaustaistelijoiden kanssa tukikohtaan. Raiderit möyhivät maata ja heitteli vuoren vierellä asuvia marsilaisia syrjään. ”Okei kuvio kaks, noll, 51 ja menoks,” Turbo huikkasi radiopuhelimeensa. Ja tuttu huudahdus sai raiderien huomion. Piakkoin he huomasivat, etteivät ole yksin. Aivan vuoren toisella puolella mistä Kategraamin kaupunki alkoi, oli armeijan porukkaa. Turbo ajoi vihollismeren välitse iskien samalla koira tajuttomaksi. Hän yritti etsiä näkökenttäänsä johtajan, joka olisi vastuussa siitä, että Armeija ylipäätänsä oli tullut paikalle. Turbo ei huomannut tark’ampujaa joka osui häntä kylkeen. Turbo menetti ajokkinsa hallinnan ja hyppäsi pyörän päältä pois, ettei olisi valunut sen mukana. Hän irvisti pienesti ja piti kylkeään. Turbo seisoi Raiderien kaatuneen ajokin edessä ja havahtui että hänen takanaan seisoi joku. Hän otti aseensa ja kääntyi ympäri. Hän katsoi tyrmistyneenä naishiirtä. ”MINNI!” Turbo äläht ja sai Minnin kääntymään puhujansa suuntaan. ”Turbo?” hän kysyi hieman pelästyneenä ja veti miehensä nurkan taakse suojaan. ”Sää vuodat?” Minni sanoi nähden Turbon pitävän kylkeään. Turbo katsoi verta vuotava kylkeään ja sen jälkeen naista. Enemmän häntä oli sattunut Minnin valehtelu siitä, että tämä pysyi Armeijalla suojassa, mutta mitä ilmeisemmin nainen oli valehdellut hänelle. ”Yks haava sinne tänne,” hän tuhahti tyytymättömänä. ”Sut pitää viedä sairaalaan. Ja miten niin yks haava sinne tänne?” Minni kysyi painaen haavaa ja katsellen miestä huolestuneena. ”Sää valehtelit mulle,”Turbo sanoi saaden Minnin kääntämään katseensa muualle. ”Mulla ei ollut vaihtoehtoa,” hän mutisi hiljaa. ”Aina on vaihtoehto. Miten sää julkeet valehdella mulle päin näköä?” hän tivasi yrittäen saada naiselta tietoa. Minni tosin ei ehtinyt vastata miehen kysymykseen, kun tämä menetti tajuntansa. ”Tarviin apua!” Minni huusi laskien miehensä maahan.
Turbo heräsi pieneen piippaukseen joka tuli tarkoin väliajoin. ”Hei veikat! Hän heräs,” kuului Vinskin ääni hänen vierestään. ”Turbo!” Moto sanoi huojentuneena. ”Onneks oot kunnossa,” kuului myös Rontin huojentunut ääni. Kirkkaat valot sai Turbon pitämään silmät kiinni. Ja kaiken lisäksi kirkas valo sokaisi hänet ihan täysin. ”Saanks mun lasit,” hän kysyi kuivalla äänellä. Moto ojensi hänelle tämän lasit. Hetkeä myöhemmin valkotasapaino palasi ja Turbo näki sängyn päässä tutun naisen. Minni katseli Turboa alakuloisena nojaten samalla seinään. Turbo käänsi katseensa muualle. Jätkät katsoivat toisiaan ja sitten Minniä. Vaivaantunut ilmapiiri vallitsi huoneen. ”Joo ehkä te haluattekin puhua kaksi,” Rontti sanoi työntäen Vinskin ja Moton pois huoneesta. Turbo ja Minni katsoi ovea sen sulkeutumiseen asti. ”Mää haluan puhua sun kanssa,” Minni sanoi rikkoen hiljaisuuden ja istui sairaala vuoteen viereen. ”Istukko siihen tuolille,” Turbo sanoi katsomatta puolisoaan. Minni katsoi haikeana miestään ja vastahakoisesti istui vuoteen vierellä olevalle tuolille. ”Turbo mää…” hän aloitti. ”Sää valehtelit mulle!” Turbo sanoi edelleen katsellen muualle. ”Mää tiesin sun reaktion. Siks en kertonut,” Minni sanoi. ”Reaktion? Minkähän takia?” Turbo kysyi katsahtaen vihaisin silmin Minniä ja korotti ääntään. ”Tätä mää just tarkotan. Sää oot liian yli suojeleva,” Minni sanoi myös hiukan hermostuneena. ”Joo tiedän ja näköjään syystä. En määkään valehtele sulle,” Turbo sanoi yrittäen saada Minnin ymmärtämään virheensä. ”Hei! Oli aika pieni valhe sille, mitä sää oot joskus tehnyt,” Minni intti. Turbo pyöräytti epäuskoisena päätään naiselle. ”Mää en oo tietääkseni koskaan valehdellut sulle,” hän sanoi saaden Minnin hiljaseks. ”Mää yritän suojella meidän lasta,” Minni sanoi. ”Suojella?! Sää oot koko ajan puhunut siitä kuinka sää muka oot vaarantanut pienokaisen yhden illan juomisen jälkeen ja nyt sää viet itses ja vauvan taistelu kentälle,” Turbo sanoi huolehtuneena. Minni piti katseen maassa. Turbo osui oikeaan paikkaan ja sai hänet miettimään tekojaan. ”Ei mulla oo vaihtoehtoa,” Minni sanoi. ”No siks just tää on huono juttu ettei me olla kerrottu pienokaisesta,” Turbo sanoi. Minni siirsi hiuksiaan pois kasvoiltaan. ”Mää haluan että sää tuut kotiin,” Turbo sanoi kääntäen pään muualle. ”MINKÄ TAKIA?” Minni kysyi ärtyneenä. ”No minkäköhän? Tarviiko se vielä vääntää rautalangasta?” Turbo sanoi melkein huutaen. Minni keräsi tavaransa. ”Mihin sää nyt?” Turbo kysyi hieman kääntyen kunnes tunsi pistävää kipua kyljessään. ”Yritä pakottaa mut jäämään pois?” Minni sanoi ja lähti menemään. ”Minni!” Turbo huusi saaden Minnin pysähtymään ennen oven avaamista. Minni katsahti Turboa. ”Jos mää kuulen sun olleen kentällä. Mää vannon, että tää suhde oli tässä!” Turbo sanoi ja Minni lähti raivon vallassa pois huoneesta. Hän ei huomannut, että Ronti, Vinski ja Moto seisoivat oven takana ja oli melkein pamauttanut huoneen oven heitä päin. 




He katsoivat toisiaan hämmästyneinä. He olivat kuulleet koko riidan ja olivat epäuskoisia asian suhteen. ”Onks Minni paksuna?” Vinski kysyi ringissä kuiskaten. ”No ilmeisesti,” Moto sanoi. ”Ainakin mitä heidän puheesta ymmärsi,” Rontti jatkoi. ”Miks Turbo ei oo kertonut?” Vinski kysyi hämillään. ”En tie, mutta veikkaan kyseessä olevan Minni ja hänen haluttomuutensa kertoa asiasta,” Moto sanoi mietteliäänä. ”Ja Turbo sanoi, että Minni pelkäsi, että satuttanu lasta kun oli ollut juomassa?” Rontti sanoi mietteliäänä.  ”Ei juma!” Vinski sanoi tajuten asian. ”Mitä?” Moto kysyi. ”Minni on ollu paksuna jo ennen ylennystilaisuuden juhlia,” Vinski sanoi. ”Miks Minni sit joi?” Moto kysyi. ”Ehkä Minni ei tienny silloin vie olevansa raskaana. Koska hän on sen verran fiksu nainen, että olis passannut juomisen, mikäli olis tiennyt,” Rontti sanoi hieroen leukaansa. ”Turbo on sonni! Painaa puoliskonsa paksuks heti, kun palas kotiin,” Vinski sanoi. Moto ja Rontti nyökkäilivät vähän. ”Siks Turbo haluaa sen talon ja kihlautua Minnin kanssa,” Moto sanoi. ”C’moon meidän pitää kertoo tästä kaikille!” Vinski sanoi lähtien melkein juoksemaan käytävää pitkin ulos. Rontti nappasi tätä hännästä kiinni ja veti takaisin. ”Ei me voida,” Rontti sanoi pyöritellen päätään. ”Miksei?” Vinski kysyi. ”Koska kyse on meidän veikasta, joka varmasti haluaa kertoa itse kaikille tulevasta pikku soturista,” Moto sanoi. ”Niimpä. Ja kaiken lisäks Minni saattais mennä enemmän paniikkiin, mikäli kaikki saisivat tietää hänen selkänsä takaa heidän lapsesta, josta he haluavat kertoa,” Rontti sanoi. ”Minni ei näytä raskaalta,” Vinski sanoi. ”Se on varmaan ihan alussa vasta,” Moto sanoi. ”Niimpä, mutta jos sitä ei tiedä ei osaa myöskää katsoa,” Rontti sanoi. ”Pitäiskö meidän kertoo Turbolle, että me tiedetään,” Moto kysyi. ”Nääh annetaan niiden olla. Katsotaan miten tää etenee,” Rontti sanoi. Jätkät poistuivat sairaalasta ja lähtivät kohti vapaustaistelijoiden tiloja. Myöhemmin illalla Rontti ei kumminkaan omista sanoistaan huolimatta, saanut Minnin ja Turbon asiaa pois mielistään. Hän käveli illalla mökkien edustalla ja huomasi Turbon mökissä valon. Aika erikoista, että siellä oli valo. Minnin piti olla armeijalla viikko ja Turbo makasi sairaalassa. Hän koputti varovaisesti ovea. Hetkeen ei kuulunut mitään, kunnes Minni avasi oven. ”Minni?” Rontti kysyi hämillään. Minni näytti hiukan kärsineeltä ja hän oli selvästi aikaisemmin itkenyt. ”Onks kaikki hyvin?” Rontti kysyi astuen muutaman askeleen lähemmäksi sisarentytärtään ja ottaen tämän olkapäistä kiinni. Minni käänsi päänsä pois enosta ja yritti pitää itkun sisällään. ”Ei mikään,” hän sanoi ja käveli takan eteen olevalle sohvalle. ”Onpas ja mää nään sen,” Rontti sanoi kävellen naisen perässä. ”Ei ole. Usko JO!” Minni sanoi korottaen ääntään. ”Sää tappelit Turbon kanssa sairaalassa. Ja mää haluan tietää mistä,” Rontti sanoi. ”Eiks pari saa tapella toistensa kanssa, että aina siitä on joku kiinnostunut,” Minni sanoi ottaen pöydältä nenäliinan ja kuivaten silmäkulmaansa. Rontti katsoi siskontytärtään hetken. ”No oikeastaan, me kuultiin Vinskin ja Moton kaa teidän tappelu ja se syy,” Rontti sanoi saaden Minniltä vihaisen tyrmistyneen katseen. ”Me vahingossa vaan kuultiin,” Rontti jatkoi. ”Vahingossa?” Minni painotti. ”Miten te voitte kuulla vahingossa? Te jäitte tarkotuksella kuunteleen,” hän jatkoi saaden Rontin tuntemaan itsensä nolatuksi. ”No ehkä niin?” hän sai sanottu. ”Miten sää saatoit?” Minni kysyi. ”Miten te ette voinu kertoo, että saatte lapsen,” Rontti sanoi. ”Mun ei tarvi selittää sulle yhtään mitään. ULOS,” Minni huusi ja osoitti ovea. ”Minni kiltti,” Rontti sanoi nousten seisomaan. ”Ekkö sää kuullu? ULOS,” Minni sanoi repien Rontin paidasta kyyneleet silmissä ja heittäen tämän ovesta ulos. Rontti ei laittanut hanttiin, jottei olisi satuttanut pienokaista tai hänen äitiään.  Milva, Santtu ja Anni näkivät tilanteen. Minnin huutaessaan vielä enolleen he huomasivat tämän kyyneleet. He eivät koskaan olleet nähneet niin turhautuneena ja surullisena, että tämä olisi itkenyt. ”Mitä täällä tapahtuu?” Milva kysyi rikkoen kaksikon riidan. ”Ei mitään!” Minni tuhahti ja painui takaisin mökin sisälle. Tytöt katsahtivat toisiaan ja sitten Ronttia kysyvästi. ”Mää en puhu Minnin asioista,” hän sanoi poistuen paikalta. 




Illemmalla Santtu ja Milva kattasivat iltapala pöytää valmiiksi. ”Eeli tulekko auttamaan?” Milva huusi. Pikku sankari juoksi heidän luokseen. ”Kuorisikko nää?” Milva kysyi ja poika nyökkäsi tyytyväisenä. ”Ihanaa kun sulla on oma pikku apuri,” Santtu sanoi. ”Hankkikaa Vinskin kaa oma,” Milva sanoi tönäisten käsivarrellaan Santun käsivarteen. ”Me ei voida saada lapsia ja nyt ei oo oikee aika,” Santtu sanoi taitellen keittiöpyyhkeen takaisin kaappiin. Milva nyökkäsi myöntävästi koska ymmärsi Santun pointin. ”Mikähän Minnillä muuten on?” hän sanoi. ”Niimpä. Eiks sen pitäis olla armeijalla?” Santtu kysyi saaden Milvalta epäuskoisen nyökkäisyn. ”Mää tiedän sen, että Rontti tietää. Ja epäilen vahvasti, että myös meidän miehet tietää,” Milva sanoi nostellen leipiä koriin. ”Niimpä,” Santtu sanoi. Vinski ja Moto olivat Rontin huoneen edessä vielä tukikohdalla. He eivät voineet uskoa sitä, että Rontti ei ollut voinut pitää suutaan kiinni Minnin ja Turbon asioista. Rontti muutti kumminkin suunnitelmaa ja heidän oli pakko kertoa myös Turbolle, että he tiesivät ja kertoa, että Rontti oli myös kertonut Minnille. ”Yrittäkää nyt olla kertomatta Santulle ja Milvalle mitään,” Rontti sanoi. ”Hyvä on ja me mennään yhdessä huomenna Turbon luo,” Moto sanoi. ”Ei. Mää kerron, koska mää tätä sotkua vaan jatkoin,” Rontti sanoi. ”Tulkaa mun jälkeen vasta paikalle,” hän jatkoi. Moto ja Vinski nyökkäsivät. ”Nähdään huomenna,” Vinski sanoi sulkien radiopuhelimensa ja jättäen sen omalle paikalleen. ”Jep. Hyvää yötä,” Moto sanoi tehden saman ja lähtien rappusia alas kohti prätkätallia. ”Hyvää yötä,” Rontti sanoi kömpien huoneeseensa. Hetken päästä kaksikko oli heidän mökillään. ”Isä, kato mää tein iltapalaa,” Eeli sanoi juosten isänsä luokse ja melkein heti takaisin keittiöön. Milva tuli kylpyhuoneesta naureskellen. ”Kiitos. Hyvä, että ilmoitit muuten oltais saatettu mennä jo nukkumaan,” Moto sanoi napaten vaimonsa kainaloon. ”Tiettökö Minninstä?” hän kysyi. ”Minnistä?” Vinski sanoi istuen ruokapöytään. ”Mitä Minnistä?” Moto kysyi kanssa istuen ruokapöydän ääreen. ”Se oli ihan outo,” Santtu sanoi. ”Millä tavalla outo?” Vinski kysyi. ”Ja eiks sen pitäis olla armeijalla,” hän jatkoi. ”No joo pitäis, mutta ei ollut. Rontti oli aijemmin tänään käymässä sen ja Turbon mökillä. Minni oli hirveän raivon vallassa jostain syystä ja heitti Rontin konkreettisesti ulos,” Milva selitti kaataen Eelille mehua. ”Oudointa oli se, että Minni itki samaan aikaan,” Santtu sanoi. ”Minni? Vapaustaistelijoiden mökeillä, heittää raivopäissään Rontin ulos ja itkee?” Moto kysyi epäuskoisena. ”Minni on surullinen,” Eeli sanoi. ”Niin luultavasti on. Tietteks te asiasta jotain?” Santtu kysyi katsahtaen kaksikko. Moto ja Vinski katsoivat epäuskoisena toisiaan. ”Tiettekö asiasta jotain?” Milva kysyi uudelleen. ”Ei yhtään mitään,” Moto sanoi pyöritellen päätään ja ottamatta katsekontaktia. ”Niin mistä me voitais tietää mikä Minnillä ja Turbolla on?” Vinski sanoi saaden Moton mulkaisemaan häntä. ”Turbolla?” Santtu kysyi. ”Sori Rontilla. Hänellä ja Rontilla,” Vinski sanoi lapaten puuroa suuhunsa. Milva ja Santtu katsahtivat toisiaan. Ruoan jälkeen Eeli oli nukahtanut ja kaikki muutkin valmistautuivat yö unille. Moto tuli kylyhuoneesta ja Milva luki sängyssä kirjaa. ”Sää näytät hyvältä,” Moto sanoi silittäen Milvan säärtä samalla. ”Kiitti,” Milva sanoi hieman kylmästi. ”Onks kaikki hyvin?” Moto kysyi asettuen Milvan viereen nukkumaan. ”Mää luulin, että me voidaan puhua kaikista asioista toisillemme,” Milva sanoi sulkien kirjan. ”Mää tiedän ja mää haluaisin puhua siitä sulle,” Moto sanoi pyöritellen sormusta sormessaan. ”No kerro mulle,” Milva sanoi ja katsoi Eeliä joka änähti viereisessä huoneessa. ”Mää en voi,” Moto sanoi. ”Miks?” Milva kysyi. ”Koska kyse on Minnin ja Turbon riidasta jota me,” Moto aloitti. ”Jota te?” Milva kysyi. ”Salakuunneltiin,” Moto sanoi saaden Milvan kääntämään katseen toisaalle. ”Miten te voitte salakuunnella toisten riitaa,” Milva kysyi. ”En mää tiiä, mutta niiden on kerrottava siitä asiasta mistä ne tappeli koska muuten se voi erottaa ne,” Moto sanoi. ”Voiko se aiheuttaa Minnin ja Turbon eron?” Milva kysyi. Moto nyökkäsi. ”Toivotaan vaan, että ne sopis. En määkään haluu, että ne eroo,” Moto sanoi silittäen Milvaa. Milva nyökkäsi tälle ja katsoi lämpimästi. He toivottivat hyvät yöt ja toivoivat seuravan päivän olevan parempi.





Aamupäivällä Rontti oli ennättänyt sairaalalle Turbon luokse. ”Hei! Mikä vointi,” hän kysyi ja ojensi sarjakuvalehden tälle. ”Kiitti. Eipä kummemmin,” Turbo sanoi laskien lehden syliinsä. ”Onko kaikki hyvin?” Rontti kysyi huomaten mentoroivansa haikean mielen. ”Minni kävi täällä tänään?” hän sanoi. ”Ai. Mitäs Minni?” Rontti kysyi. ”Kertoi ottaneensa saikkua ja olevansa tukikohdalla,” Turbo jatkoi. Rontti nyökytteli. ”Kerto se muutakin,” hän jatkoi. ”Ai mitä?” Rontti kysyi hieman pelästyneenä. ”Se, että te kolme ootte salakuunnellu meitä,” Turbo sanoi vihaisesti heittäen lehden Rontille. ”Kuule. Mä voin selittää,” Rontti sanoi. ”Ai miten? Että te ihan vahingossa kuulitte meidän keskustelun,” Turbo sanoi tehden äkkinäisen liikeen ja tuntien viiltävää kipua kyljessään. Hän palasi takaisin selälleen. ”Kuule siks mää tulinkin tänne,” Rontti sanoi. ”Mmh, ihan sama. Se olis ollu asia mistä mää olisin halunnut kertoa henkilökohtaisesti, mutta näköjään sekin mahdollisuus vietiin multa pois,” Turbo sanoi hymähtäen katsoen ikkunasta ulos. ”Turbo anteeks,” Rontti sanoi. ”Ihan sama! Häivy täältä,” Turbo sanoi. ”Mutta Turbo,” Rontti intti. ”Onks sun kuulossa vikaa. HÄIVY!” Turbo sanoi. Rontti tunsi, kuinka eilen Minni häntä vei ovesta. Hän tiesi, että Turboa oli haavaan jo sattunut. Samaan aikaan Vinski ja Moto saapuivat huoneeseen. ”Siinä oikeen paha pari kanssa. Teille sama homma häipykää mun silmistä,” Turbo sanoi. ”Turbo?” Vinski ja Moto kysyi epäuskoisena. Turbo ei sanonut enää mitään ja hiljaisuudesta pystyi aistimaan hänen vihansa. Rontti nyökkäsi tälle ja työnsi kaksikon ulos huoneesta. Moto, Vinski ja Rontti istuivat Moton mökillä. ”Moi! No miks noin synkät ilmeet?” Milva kysyi. ”Turbokin on vihanen. Heitti meidät ulos sairaalasta,” Moto sanoi. Milva istui miehensä viereen ja lohdutti tätä. He puhuivat pitkään riidasta ja Eeli halusi lopettaa ikävät puheet ja katsella dvd.tä. iltahämärä oli saapunut jo Marsin ylle ja porukka kuuli, kuinka moottoripyörä ajoi heidän talon eteen. Koputus sai lopulta heidän huomionsa kokonaan. Milva avasi oven ja oli hämmentynyt. ”Minni?” hän kysyi epäuskoisena. Minni näytti entistä enemmän riutuneena ja itkenyt huomattavasti enemmän. ”Kulta mikä hätänä?” Milva kysyi, kun Minni ei edes katsonut häntä silmiin. Hän vain haukkoi henkeä ja yritti olla purskahtamatta itkuun. ”Turbo on joutunut teholle,” hän sai sanottua ja purskahtaen itkuun. ”MITÄ?” jätkät sanoivat järkyttyneenä yhteen ääneen. Milva ohjasi ystävänsä sisälle ja auttoi istumaan. ”Turbo on saanu pahan infektion ampumahaavan ja joutui leikkaukseen. Leikkaussalissa hänen sydämensä pysähtyi ja hänet jouduttiin elvyttämään. Leikkauksen jälkeen hänet nukutettiin ja laitettiin hengitys koneeseen, koska hänen kaikki elintoiminnot oli pysähtynyt,” Minni sanoi itkien käsiinsä. Eeli ei ymmärtänyt miksi Minni oli surullinen, mutta lohdutti häntä halaamalla tätä. ”Kukaan ei tie selviääkö Turbo,” Minni sanoi järkyttyneenä. Koko mökkiä vallitsi järkytys. Kukaan ei tienyt selviääkö Turbo. 




A/N: Jatkuu... Kommettia  

Apua tää jäi jännään kohtaan! Turbo parka ! Jatka pian, tää on huippu 

Jukra ei hyvältä näytä . Tää on mahtava. Jatka pian pliis.

Puvitsu kirjoitti:

Apua tää jäi jännään kohtaan! Turbo parka ! Jatka pian, tää on huippu 

Kiitos. Pakko tuoda jotenkin jännitystä välillä

Prätkämimmi kirjoitti:

Jukra ei hyvältä näytä . Tää on mahtava. Jatka pian pliis.

Jännittää myös itseeni. Jatkuu mahdollisimman pian

Prätkisfan kirjoitti:

Prätkämimmi kirjoitti:

Jukra ei hyvältä näytä . Tää on mahtava. Jatka pian pliis.

Jännittää myös itseeni. Jatkuu mahdollisimman pian

Hyvä homma  . Mä todellakin haluan tietää selviääks Turbo.

Pari viikkoa oli kulunut tuskallisen hitaasti. Minni oli ilmoittanut Armeijalle olevansa Vapaustaistelijoissa, Turbon paluuseen asti. Hän oli samalla ilmoittanut Adamille ja Antonille veljestään, jonka tilassa ei edelleenkään ollut tapahtunut muutosta. Turbo makasi edelleen hengityslaitteissa sairaalassa, eristetyssä huoneessa. Haavan infektion takia sairaala sulki vierailujen käynnit ja häntä sai vain katsoa paksun ikkunan takaa teho-osaston käytävältä. Minni oli tällöin antanut valtuudet Adamille tulla tilalleen yhdessä Penelopen kanssa. Minni istui Vapaustaistelijoiden kenraalin toimistossa ja hieroi kevyesti silmiään. Hän ei tuona parina viikkona ollut nukkunut kunnolla. Raskaana olevalle naiselle se ei tehnyt hyvää varsinkin, kun Minni oli pari päivää sitten tuntenut pienokaisen ensimmäiset liikkeet. Hän huokasi syvään. Hän tunsi syyllisyyttä Turbon huonoon tilaan ja mikäli hän olisi pitänyt miehelle lupauksensa, ei hän olisi joutunut ampumaksi ja näin liikkunut sairaala vuoteessa. Häntä pelotti ja hän tunsi ääretöntä ahdistusta. Hänellä olisi kaiken lisäksi ultra tänään ja joutui kohtaamaan Iannan. Hän ei edelleenkään ollut kertonut ystävilleen odottavansa lasta Turbolle. ”Hei mikä olo?” Milva sanoi astuen varovasti huoneeseen sisään. ”Iha ok,” Minni sanoi ja laittoi paperi nipun sille tarkoitettuun kansioon. Milva katsahti kysyvästi Minniä. Hän itse oli ollut raskaana ja katsoi ystävänsä pienesti pyöristynyttä ulkomuotoa. ”Niin siis sää pärjäät yksin?” Milva kysyi. ”Mää oon tietääkseni aina pärjännyt yksin,” Minni sanoi epäillen sammuttaen valot huoneesta ja ohjaten ystävänsä ulos. ”Joo kyllä sen tien, ajattelin nyt vaan kysyä. Mitä sää teet tänään?” Milva jatkoi. ”Meen käymään sairaalassa,” Minni sanoi katsellen lattiaan. ”Kattoon Turboo?” Milva kysyi. ”Sielläkin,” Minni sanoi. ”Mitä muuta sää sie teet?” Milva kysyi ihmetellen.  ”Meen käymään lääkärissä,” Minni sanoi. Hänen teki niin mieli asiasta kertoa, mutta ei vain pystynyt. ”Miksi?” Milva kysyi hämmentyneenä. ”Onks jotain mitä sää haluut kertoo?” hän jatkoi. ”Eii. Mää oon vaan nukkunut nää pari viikkoa todella, todella huonosti,” Minni sanoi. ”Tarviikko kyytiä?” Milva kysyi. ”Eeen kyllä mää pärjään,” Minni sanoi heilautten hermostuneen pienesti kättään. ”No onnea matkaan!” Milva sanoi, kun Minni lähti prätkätalliin ja hän kohti yleisiätiloja. Hän kurtisti kulmiaan. Hän tunsi, kuinka hänen ystävänsä valehteli tälle. Hän oli liian hermostunut. Ja yleensä Minni oli se, joka piti pään kylmänä ja ajatteli järkevästi. Milva käveli yleisiin tiloihin ison sohva ryhmän luo. ”Hei!” Moto sanoi maaten sohvalla ja siirtäen jalkojaan, jotta nainen pääsi istumaan. ”Onks kaikki hyvin?” Santtu kysyi, kun huomasi Milvan olevan hyvin mietteliäs ja hiljainen. ”Minni on tosi outo!” Milva sanoi nostaen hiuksensa päälaelle ja kiinnittäen ne ponnarilla. ”Mikä sillä nyt tällä kertaa on?” Moto kysyi nostamatta katsettaan lehdestä. Milva katsoi tympeästi miehensä välinpitämätöntä asennetta ja nappasi lehden tältä. ”Hei!” hän sanoi. ”Minni menee todella vaikeeks, kun siltä kysyy onks se okei?” Milva sanoo. ”Kui?” Santtu kysyi. ”Se hermoilee vastatessaan kysymykseen ja sen ulkomuotokin on muuttunut ihmeellisesti,” Milva sanoi käärien hermostuneena lehteä ja sujauttaen sen lopulta sohvapöydän tasolle. Vinski ja Moto katsahtivat toisiaan. ”Miten muuttunut?” Santtu kysyi. ”Sillä on vatsaa?” hän sanoi epämääräisesti selittäen. ”Eiks kaikilla oo vatsa?” Moto kysyi. ”Joo sää oot yks paksukainen,” Milva sanoi läpäten miestään. ”Mut siis Minnillä,” Milva aloitti ja nousi seisomaan. ”Siis mää tien, koska silloin kun mää odotin Eeliä. Niin se raskausvatsa näky semmosena pienenä pallona alavatsan kohdalla,” Milva sanoi selittäen käsillään vatsan seutuaan. ”Siis epäileks sää?” Santtu aloitti. ”Että Minni on raskaana ja se ei kerro siitä meille,” Milva sanoi istuen alas ja ristien kätensä. ”Turbolle?” Vinski kysyi ”epäilevästi” vaikka tiesi vastauksen. ”No totta kai Turbolle. Kenelle muullekkaan,” Milva sanoi kasahtaen valkeaa hiirtä, joka kohautti hartioitaan. ”Milva sulle on puhelu,” sotilas sanoi ojentaen tälle puhelimen. ”Me keskustellaan Minnin kaa tästä vie… Milva,” Milva sanoi ja lähti puhumaan hiljaisempaan paikkaan.
 
 
Minni oli ennättänyt sairaalalle ja odotti pääsevänsä Iannan luokse. Sairaalaan oli tullut myös pariskunta pienen tyttövauvansa kanssa, joka katseli Minniä hymyillen. Minni hymyili haikeana pienokaiselle ja silitti omaa vatsaansa. Pariskunta sai Minnin katsomaan ulos ikkunasta. He olivat niin onnellisia ja sai Minnin miettimään miksi kohtalo tuomitsi häntä ja Turboa jatkuvasti huonoilla uutisilla. ”Minni. Tule vain,” Ianna sanoi astuen odotusaulaan ja pyytäen Minnin huoneeseensa. ”Ei sitten Turbo tullut mukaan?” Ianna kysyi. ”Ei se voi,” Minni sanoi. ”Kuin?” Ianna kysyi. ”Sää et taida tietää vielä,” Minni sanoi haikeana ja näpräten sormiaan. ”Onko jotain tapahtunut?” Ianna kysyi ja sai Minnin nostamaan katseensa kattoon. Hän näki, kuinka tämän silmät kostuivat ja nieleskeli itkuaan. ”No? Mikä kulta on?” Ianna sanoi ja siirtyi tuolilla lähemmäksi Minniä. Hän ojensi tälle nenäliinan ja silitti selkää. ”Turbo joutui pari viikkoa sitten ammutuks taistelu kentällä. No se haava sai kumminkin pahan infektion ja Turbo joutui uuteen leikkaukseen. Sitten…” Minni sanoi, kun kyynelvana ei enää pysynyt sisällä. ”Sitten?” Ianna kysyi yrittäen saada Minniin katsekontaktia. ”Leikkauksessa sen kaikki elintoiminnot pysähtyi ja se jouduttiin elvyttään,” Minni jatkoi. ”Joo,” Ianna sanoi. ”Nyt se taistelee elämästään teho-osastolla hengitys koneessa,” Minni sanoi pyyhkien silmäkulmiaan. ”Kamalaa. Ja sää oot yksin asian kanssa?” Ianna kysyi. ”Joo. Mää menin hirveeseen paniikkiin, kun sain tietää raskaudesta. En oo viekään kertonut tästä kenellekkään,” Minni sanoi asettaen kätensä vatsalleen. ”Tällaisessa tilanteessa oli hyvä jos joku tietäisi. Sinullahan on paljon ystäviä, jotka varmasti tukisivat,” Ianna sanoi. ”Tiedän. En vaan jostain syystä pysty,” Minni sanoi. ”Ota vaikka, joku yksi kaveri. Se helpottaa varmasti,” Ianna sanoi ja laittoi ultraa valmiiksi. Minni laittoi nenäliinan roskikseen ja nousi tutkimuspöydälle. ”Onko sulla ollut joitain oireita. ”Ei. Kaikki raskauteen viittaavat oireet on mennyt stressin kanssa yhteen,” Minni sanoi nostaen paitaansa. ”Okei. Onko liikkeitä tuntunut?” Ianna sanoi saaden ilmapiiriä positiivisemmaksi. ”Itseasiassa pari päivää sitten. Kumpa Turbokin olisi saanut tuntee sen,” Minni sanoi. ”Kyllä sekin aika koittaa kulta vielä,” Ianna sanoi. Hän pyöritteli ultraa hellästi Minnin vatsan päällä. Minni asetti kätensä päänsä taakse ja katseli ultra kuvaa. ”Näät vasemmalla ylhäällä pienokaisen pään ja jalat näkyy ala viistossa oikealla,” Ianna sanoi. ”Se on kasvanut paljon siitä mitä me viimeks nähtiin,” Minni sanoi ja Ianna nyökkäsi tälle lämpimästi. ”Kaikki näyttäisi olevan loistavasti. Ei mitään ongelmia havaittavissa,” Ianna sanoi. ”Kerrankin hyvä uutinen tässä synkässä arjessa,” Minni sanoi. ”Haluakko kuvat?” Ianna kysyi. ”Joo todellakin. Mää taida tietää kenelle kerron tästä,” Minni sanoi ja pyyhki ultrageeliä vatsaltaan. ”Olisiko sinulla jotain kivaa tekemistä mistä saisit ajatuksia muualle. Kun siis puhuit synkästä arjesta,” Ianna kysyi ja laittoi ultra kuvat Minnille niille tarkoitettuun koteloon. ”Itseasiassa olis. Milva ja Anni järjestää ne ystävänpäivä tanssiaiset nyt viikonloppuna,” Minni sanoi mietteliäänä. ”Mee sinne! Mää määrään sut sinne. Vaikka Turbo nyt ei pääse sun mukaan, niin mee sinne. Tekee todella hyvää!” Ianna sanoi. ”Täytyy katsoa,” Minni sanoi. Hän kätteli Iannaa ja kiitti tätä. Hän oli laittamassa kuvia liivinsä povitaskuun, kunnes hän avasi oven. Hän säikähti hieman edessään seisovia ystäviään. Hän sujautti kuvat taskuunsa ja sai Milvalta epäilevän ilmeen. ”Mitä?” Minni sanoi. Rontti seisoi oven edessä ja näytti hengästyneen säikähtäneeltä. ”Turbo on kadonnu!” hän sanoi. ”MITÄ?” Minni sanoi korottaen epäuskoisena ääntään. ”Sen pitäis olla teholla,” hän jatkoi poistuen huoneesta nopeasti siirtäen ystäviään hieman. ”No niin pitäis, muttei ole,” Rontti sanoi. ”Onks siitä tehty ilmoitus,” Minni sanoi. ”On ja meille ilmoitetaan siitä sit,” Rontti sanoi tarraten Minniä kädestä kiinni ja pysäyttäen tämän matkan. ”En mää voi odottaa siihen asti, että Turbo löydetään se oli hengitys koneessa. Miten se on voinu päästä niistä?” Minni sanoi hätääntyneenä ja tunsi vatsassaan pistävän kivun lantionsa kohdalla. ”Onks kaikki hyvin?” Moto kysyi, kun Minni oli mennyt kaksin kerroin. ”Joo on. Meidän pitää löytää Turbo!” Minni sanoi. ”Kukaan ei tiedä mihin se olis voinu mennä tai kuka on irrottanut hengityskoneen,” Rontti sanoi. Minni katsoi tympeenä Ronttia.
 
 
Viikonloppua kohden ei Turboa oltu edelleenkään löydetty. Minni katsoi huolestuneena mökin ikkunasta ja joi teetä. Hän oli Iannan pyynnöstä suostunut lähtemään Ystävänpäivä juhliin. Fiilis ei vain ollut yhtä korkealla. ”Voi Turbo! Missä sää oot?” Minni mietti. Vauvakin antoi huomionsa Minnille ja potkaisi ensimmäistä kertaa kunnolla. ”Tiedän. Kyllä se isi sieltä kotiin tulee,” Minni sanoi silittäen vatsaansa. Illemmalla oveen koputettiin. Minni oli saanut itsensä juuri valmiiksi. Hänellä oli vaaleansininen juhlahame ja hiuksiaan hän oli kihartanut. Hän avasi oven ja tuttu ystävä seisoi oven takana viinipullon ja kahden lasin kanssa. ”Ai hei!” Minni sanoi ja tunsi epävarmuutta siitä, että Milvalla oli viiniä mukana. ”Tänään unohdetaan kaikki ikävät asiat ja juhlitaan,” Milva sanoi kävellen sisään keittiösaarekkeen eteen. Hän avasi viinipullon ja ojensi toisen viinilaseista Minnille. ”Miten mää voin pitää hauskaa, kun mies on kadonnut?” Minni sanoi ottaen vastahakoisesti viinilasin. ”Kyllä Turbo löytyy! Nyt meille!” Milva sanoi kohottaen maljaansa kilistämisen merkiksi. ”En…. en mää voi,” Minni sanoi laskien lasin kädestään. Milva katsoi surkeena ystäväänsä. ”Niin kauan kun Turbo on kateissa mää en voi juhlia kunnolla,” Minni sanoi. ”Hei! Turbo löytyy. Mää oon varma siitä,” Milva sanoi halaten ystäväänsä. Minni hymyili ystävälleen. Hän puki kenkänsä jalkaan ja lähtivät kohti Vapaustaistelijoiden isompaa tukikohtaa. Tukikohdalle päästyä he katselivat ympärilleen. Joka puolella oli valkoisia, vaaleanpunaisesta, pinkkiin olevia kukka köynnöksiä. ”Täällä on kaunista,” Minni sanoi ja istui pöydän päähän. Pöydät olivat pitkiä ja kauniisti koristeltuja. Kaikki saivat jutella toistensa kanssa ja tutustua samalla uusiin ihmisiin. ”Kiitos,” Milva sanoi. ”Mitä täällä on?” Minni kysyi. ”Ensimmäisenä on ruokailu, sen jälkeen erilaista ohjelmaa, koska paikalla on myös sotilaiden puolisoita ja heidän lapsiaan. Ja illasta kun lapset ovat lähteneet niin baila baila,” Anni selitti. ”Mää luulin, että Marsin ystävänpäivä juhla olis rakastuneiden juhlapäivä niin kuin maassa,” Santtu sanoi. ”Eiiii. Täällä ystävänpäivä on päivä tai aika viettää tärkeiden ihmisten kanssa yhteistä aikaa. Syöden hyvin ja nauttien,” Minni sanoi pöydän päästä. ”Erittäin hyvin sanottu Kenraali,” Moto sanoi kohottaen maljan. ”Meille,” Minni sanoi. ”Meille!” kaikki sanoivat yhteen ääneen ja kohottivat maljat. He keskustelivat pitkään ja hartaasti. Minnikin alkoi pikkuhiljaa rentoutumaan, vaikka häntä oli kiellettykkin etsimästä miestään. Hän luotti muuhun partiointiin. Yht’äkkiä valaistus himmeni ja suurta betonimuuria vasten oli asennettu kangas. Valotykki alkoi heijastamaan siihen vuosien varrelta. ”Eii voi olla totta,” Minni sanoi laittaen kätensä poskiaan vasten. Ruudulla vilahti hänen 10-vuotis kuvansa Rontin kanssa, kun hän oli juuri liittynyt armeijaan. Valot palasivat muutaman kymmenen minuutin jälkeen. ”Sää olit söpö lapsi,” Santtu sanoi. ”Jep. Herkkä tyttö armeijaan josta kasvoi Marsin suurimmaksi johtajaksi, itsepäisin ja ajattelevin kenraali,” Rontti sanoi. ”Oo kiitos,” Minni sanoi. ”Mut näitteks Moton ja Vinskin,” Milva sanoi osoittaen kaksikkoa. ”Rimpula kaksikko,” Anni sanoi nauraen. ”Turbokin oli siinä,” Vinski sanoi saaden Minnin jälleen hymyttömäksi. ”Sori,” hän jatkoi. ”Ei se mitään,” Minni sanoi hymyillen. Heidän huomionsa sai, kun suuret muurissa olevat rautaovet aukenivat aavikkoon päin. Minni ystävineen nousivat seisomaan. Portista ajoi sisään pitkä täysin musta limusiini. ”Mitä tapahtuu?” kuului jonkun ääni juhlakansasta. Limusiini pysähtyi poikittain muurin eteen. Minni ja muut olivat kävelleet eturiviin suoraan limusiinin eteen. Limusiinin kuljettaja nousi autosta ja tervehti juhlakansaa pienesti kumartaen. Hän käveli limusiinin toiselle puolelle ja avasi oven. ”Kukahan se on?” Milva kysyi nojaten hieman Minniin päin. Minni pyöritti epäuskoisena päätään. ”Ei mitään hajua,” hän sanoi. Limusiinin ovi aukesi kunnolla ja mustissa kengissä ja mustassa kenraalin asuun pukeutunut mies nousi autosta. Puvussa oli kolme kenraalin tähteä ja kultaiset olkapääkoristeet ja muita pieniä kultaisia yksityiskohtia. Minni meni suorasanaisesti shokkiin miehen nähtyään. ”TURBO!” kaikki huusivat yhteen ääneen tai no kaikki paitsi Minni. Jätkät juoksivat veikkansa luokse, joka suoristi coolisti takkiaan, hymyillen lämpimästi ja kiittäen limusiinin kuskia. Tytöt olivat pikkuisen arempia ja seisoivat vain paikoillaan. He siirsivät katseen Minniin, joka oli epävarma ja hieroi hermostuneena käsivarsiaan. Turbo ohitti jätkät ja tytöt. Hän otti Minniä kädestä kiinni. ”Sää oot elossa?” hän kysyi hiljaisen epävarmasti. ”Totta kai mää oon. En mää teitä jättäis,” Turbo sanoi ja katsahti pitkään Minniä. ”Mää haluan kysyä sulta jotain,” Turbo sanoi pitkän hiljaisuuden jälkeen. Kaikki sotilaat olivat ympäröineet heidät. Minnistä tuntui vain huojentuneelta nähdä miehensä elossa ja seisovan hänen edessään. ”Mitä?” Minni vastasi. Turbo kaivoi puvun taskua. ”Carbine Milanius,” hän aloitti. ”Ei voi…” Minni sanoi siirtäen vapaan kätensä suulleen. Myös tytöt olivat jännittyneitä ja ilakoivat jo valmiiksi. ”Suokko mulle kunnian ja tuletko mun vaimoksi?” Turbo kysyi polvistuen Minnin eteen ja avaten punaisen rasian josta paljastui timantti sormus ja kultainen sormus. Timanttisen sormuksen keskellä oli iso kivi jota ympäröi monta pienempää timanttia. Sormuksesta teki Minnin tyylisen, timanttien täsmällinen järjestys. ”Voi Turbo! Totta kai mää tuun sun vaimoks,” Minni sanoi ja Turbo pujotti hymyillen sormuksen Minnin vasempaan nimettömään. Hän nousi seisomaan ja ojensi rasian Minnille. Hieman tärisevin käsin hän pujotti sormuksen miehensä sormeen ja suuteli tätä tunteellisesti. Suuret hurraukset ja aplodit valtasivat tukikohdan. Heidän ystävänsä saapuivat heidän luokseen ja onnittelivat heitä lämpimästi. Tytöt ihailivat sormusta ja olivat Minnin kanssa pakahtua onnesta. ”Tiesittekö te tästä?” Minni kysyi epäuskoisena. ”No ei todellakaan!” Anni sanoi. ”Ei ees tiedetty tuon olevan elossa,” Milva sanoi, osoittaen jätkien ympäröimää Turboa joka nauroi lämpimästi. Minni siirtyi hymyilevän miehensä kainaloon. ”Mut nyt häiritsee yksi iiiiiisoooo asia,” Vinski sanoi huitoen ilmaa käsillään. ”Totta!” Moto sanoi osoittaen kullanväristä veikkaansa metallisormellaan. Turbo oli hämillään. ”Totta!” Minnikin sanoi ja erkaantui miehensä otteesta. ”Mitä?” Turbo älähti huvittuneena. ”Miks sää vaan lähdit sairaalasta?” Rontti kysyi. ”Niin ja miten kukaan ei voinut tietää sun lähdöstä,” Minni sanoi huolestuneena. ”Aaaa niin se. Joo kuulu suunnitelmaan,” Turbo sanoi ristien kätensä. ”Hä?” Vinski kysyi. ”Hän voi ehkä kertoa,” Turbo sanoi ja osoitti kädellään limusiinia, josta nousi ruskea hiuksinen nainen. Nainen muistutti paljon Ronttia ja hymyili sankareille lämpimästi. ”Äiti?” Minni kysyi hämmästyneenä katsoen ensin äitiään ja sitten miestään. ”Te kaks ootte ollu samassa autossa?” Rontti kysyi katsellen kaksikkoa myös hämmästellen. ”Kyllä Rontti! Mää olin paikalla sairaalassa, kun Turbo heräsi. Olin kuullut Marcukselta Turbon tilasta. Ollessani sairaalassa, Turbo heräsi ja esitti toiveen. Hän vakuutti minulle, että kuoleman porttien jälkeenkin hän palaisi Minnin luokse… joten annoin Turbolle mahdollisuuden. Näin, että hän oli tosissaan. Loppujen lopuksi pyysin häneltä anteeksi kaikkea mitä olin tehnyt ja sanonut,” Marie selitti saaden tyttärensä hämmästyneeksi. ”Te siis sovitte?” hän kysyi varovaisesti. ”Kyllä! Haluan olla teidän elämässä! Ja kaikessa uudessa mukana,” Marie sanoi vihjaisten, saaden Minnin katsomaan miestään. Turbo hymyili tälle lämpimästi kaapaten tämän kainaloonsa. ”Mut entä sairaanhoitajat ja lääkärit?” Anni kysyi hämmentyneenä. ”Aaa niin se. Ne oli mukana juonessa,” Turbo sanoi heilauttaen kättään. ”Mut edelleen teillä on salaisuus. Voitteko nyt vihdoin kertoa siitä?” Milva sanoi hermostuneena. Minni katsahti miestään. ”Kaikki riippuu susta,” hän totesi. Minni mietti hetken. Hän oli todella vastahakoinen. ”Ollaanks me tehty sulle jotain, ettet voi kertoa meille?” Milva jatkoi. Minni huokaisi. ”Mää oon,” hän aloitti. ”Sää oot?” Anni jatkoi. ”Mää oon raskaana,” Minni sanoi. Koko porukka hiljeni ja katsoi vain paria. Marie oli myös yllättynyt. Hän ei todellakaan tiennyt näistä uutisista. ”Ja syy miks en halunnu kertoa oli, että pelkäsin satuttavani lasta,” Minni jatkoi. ”Et sää voi satuttaa sun omaa lasta,” Anni totesi. ”Kyllä voin jos on juonu samalla kun on raskaana,” hän sanoi. ”Minni rakas. Kerran vielä. Sää et tiennyt olevasi silloin raskaana, kun viimeksi joit,” Turbo sanoi kääntäen Minnin itseään kohden ja pitäen tämän olkapäistä kiinni. ”Tiedän, koska vauva on ihan kunnossa,” Minni sanoi ja ojensi laukusta ultra kuvan kasvaneesta pienokaisesta. Turbon ympärille tuli ruuhkaa ja Minni sai tilaisuuden kohdata äitinsä. ”Voi miten suloinen,” kuului heidän takaansa. ”Onhan se okei, me ei…” Minni aloitti kunnes hänen äitinsä pyysi häntä lopettamaan. ”Kulta. Mää olen onnellinen sun ja Turbon puolesta. Ja oli jo aikakin, että jompikumpi teistä tekisi lapsia. Kaiken tän kokeman jälkeen niin mulle on ihan sama ootteko naimisissa vai, ette. Pienokainen ansaitsee teidät,” Marie sanoi hymyillen ja saaden Minnin halaamaan äitiään. 14-vuoden riita oli viimein saatu päätökseensä. ”Eeli on niin onnellinen, kun se kuulee tästä,” Milva sanoi hymyillen miehensä kainalossa. Pitkään juhlittua porukka oli valmis lähtemään. Turbo tarjosi ystävilleen limusiinilla kyydin mökeille. Ystävät heitettyä hän kiitti limusiini kuskia ja antoi tipin. ”Kiitos sir,” kuljettaja sanoi ja lähti kuljettamaan Minnin äitiä vielä kotiinsa. Minni hyvästeli äitinsä ja kertoi tulevansa käymään kotona ja kertomaan hänelle kuulumisia kasvavasta pienokaisesta.
 
 
Minni oli suihkussa, kun tunsi hännän hivelevän hänen reittään. Hän kääntyi ympäri ja Turbo lähestyi häntä. Hän asensi käden tämän vatsalle. Minni katseli Turbon kyljessä olevaa arpea ja silitti sitä hellästi. ”Onks kipee?” Minni kysyi. ”Ei. Se on jo täysin ummessa,” Turbo sanoi. Minni hymyili tälle lämpimästi ennen kuin suuteli tätä hellästi. Turbon häntä siveli edelleen Minnin reittä ja siirtyi suutelemaan tätä kaulalle. Minni siveli Turbon kroppaa ja tunsi kuinka, kiihko alkoi tuntumaan jo koko kropassa. Turbo nosti Minnin syliinsä ja suuteli tätä intohimoisesti. Kiihkeä hengitys huokui hänen suuhunsa. Minni laskeutui Turbon sylistä ja sammutti suihkun. Hän veti miehensä makuuhuoneen puolelle. Hetkeä myöhemmin he makailivat sängyssä ja halailivat toisiaan. ”Ihanaa, että sää oot siinä,” Minni sanoi halaten miestään tiukasti. ”Niimpä ja se että ootte pienokaisen kanssa siinä,” Turbo sanoi. ”Mää tunsin sen potkasevan tänään kunnolla,” Minni sanoi kääntyen selälleen. ”Oikeesti?” Turbo kysyi iloisesti hämillään asettaen käden Minnin vatsalle. ”Pienokainen taitaa nukkua,” hän jatkoi ja kääntyi niin, että sai korvansa laitettua Minnin vatsan päälle. Kevyesti hieroen kihlattunsa alavatsaa ja sulkien silmänsä hän kuunteli pientä sydäntä. Minni katseli tyytyväisenä miehensä isällisyyttä ja silitti tämän hiuksia.
 
 

Aamulla Turbo hääri keittiössä. Hän kuuli Minnin heräävän ja menemään kylpyhuoneeseen. Hetken päästä hän tuli pois pyyhkien suupieliään. ”Onks huono olo?” Turbo kysyi huolestuneena. ”Joo aamupahoinvointia,” Minni sanoi halaten miestään ja istuen pöydän ääreen. Turbo istui hänen viereensä ja ojensi kahvikupin. ”Ihanaa, kun sää hoidat mua,” Minni sanoi. ”No se on vähintä mitä voin tehdä, kun mää oon tämmönen luupää,” Turbo sanoi. ”Ai sää? Taidetaan molemmat olla,” Minni sanoi naureskellen. Minni piteli Turbon vasemmasta kädestä kiinni. ”Sulle sopii sormus,” Minni totesi. ”Kappas kummaa. Joku on halunnu kihloihin jo siitä asti, kun täytettiin 18,” Turbo sanoi hieroen puolisonsa kättä. Minni katsoi tyrmistyneen hymyillen miestään ja irrottaen otteensa hänestä. Turbo naureskeli hänelle ja suuteli kevyesti. ”Tuli tässä mieleen, että missä sää meinasit asua ennen pienokaisen syntymää,” Minni kysyi. ”Miten niin mää. Kai sää nyt vauvan kaa mukaan tuut?” Turbo sanoi nojaten käsiinsä. ”No joo tullaan, mutta ei me voida täällä asua ennen vauvan syntymää,” Minni jatkoi. ”No en. Pakko hakea asunto jostain, ennen tätä pienokaista,” Turbo sanoi nousten ja koskettaen Minnin vatsaa. ”Joo mistä?” Minni sanoi ja samalla Turbo kantoi pöydälle hänen työ koneensa. ”Ookko kuullu siitä kiitos korvauksesta mikä meille luvataan,” Turbo kysyi avaten koneensa. ”Joo oon ja vaikka me ollaan pari, me saadaan kumpikin se valittu korvaus,” Minni sanoi. ”Eli me saadaan sekä asunto, että raha?” Turbo sanoi katsoen Minniä. ”Joo,” Minni sanoi. ”Hyvä, koska mää oon löytänyt meille mahdollisen tontin,” Turbo sanoi kääntäen näytön Minniä kohden ja siirtyen tämän viereen. ”Talon tontin alue on aika hyvän kokonen. Ja se sijaitsee… ouh” Minni sanoi. Niymarin kaupungissa,” hän jatkoi ja katsoi hämmästyneenä miestään. ”Jep. 200 neliömetrinen tontti niin kyllä siihen talon saa,” Turbo sanoi tajuamatta Minnin pointtia. ”Turbo. Oikeasti? Niymarin kaupunki? Miksi?” Minni kysyi. ”Joo se on noin puolen tunnin päässä kaikessa. Yks vähiten tuhoutuneita kaupunkeja ja just passelilla paikalla, että kumpikin voi työvuoron jälkeen tulla kotiin lepäämään,” Turbo sanoi. ”Ajattelikko sää oikeesti, myös mun vuoroviikon kannalta tän asian?” Minni sanoi hellästi. ”Joo,” Turbo sanoi hymyillen. ”Ja sua ei haittaa jättää sun veikkoja tänne?” Minni kysyi epävarmana. ”Kyllähän se ahdistaa, mutta mun on ajateltava meidän tulevaisuutta. Sitä paitsi nähdään jätkien kaa joka päivä töissä,” Turbo sanoi. ”Sää oot ihana,” Minni sanoi hieroen miehen poskea. ”Tiedän,” Turbo sanoi. ”Koska kerrot heille?” ”En tiedä. Mutta, tää on meidän tulevaisuus ja jätkät saa mukautua siihen,” Turbo sanoi jääden Minnin kanssa selailemaan tietokonetta. 




A/N: Tälläistä tällä kertaa. Nauttikaa  

Aww, Turbo ja Minni on kyllä suloisia keskenään ja toi kosinto oli aivan loistava  ! Jatka pian, tää on huippu 

Tää on huippu . Toi kosinta oli aivan mahtava. Jatka pian pliis.

”Huhuu. Onko täällä ketään?” Turbo huhuili tyhjässä Vapaustaistelijoiden ruokatilassa. Autiolta vaikuttava paikka sai kumminkin Turbon huomion, kun hänen takanaan syttyi valo. ”Tulithan sä viimein,” Vinski tokasi hänen takaansa. ”Niimpä Turbo. Me odotettiin jo sua,” Milva sanoi toiselta puolelta. ”Ethän sä olis voinut jättää tulematta,” Moto sanoi taasen toiselta puolelta. Turbo oli ympäröity ja hän katseli vuorotellen ystäviään. ”Mitäs tää nyt on?” hän kysyi ja laskeutui alemmas, kun Eeli halusi tämän syliin. Varovaisesti nostaen hän nosti pikku soturin syliinsä. ”Iha, kun et tietäis,” Vinski sanoi. Jokaisen ääni oli hyvin kylmä. ”Ai mistä?” hän kysyi. ”Susta ja Minnistä,” Moto sanoi. ”Mulla olis kerrottavaa,” Turbo aloitti. ”Joo tiedetään,” Milva sanoi. ”Sää muutat Minnin kanssa Niymariin,” Vinski sanoi. ”Mistä te?” Turbo kysyi hämillään. ”Tiedettiin. Voi kuule, ettehän te tänne jää, kun on salattu vauvakin tulossa,” Milva sanoi. ”Mää luulin, että tää asia oli jo käsitelty, halusin kertoa teille vain,” Turbo sanoi hieman peläten. ”Muutosta,” Moto sanoi. ”Miltä tuntuu hylätä omat veikat,” Vinski kysyi. ”Mitä? En mä,” Turbo sopersi. ”Hylkääks sää meidät?” Eeli kysyi surullisena Turbon sylissä. ”Voi ei ei!” Turbo sanoi katsoen säikähtäen pikku poikaa. ”Kyllä aikoo,” Milva sanoi kaapaten pojan syliinsä vihaisena. ”Ei en mä,” Turbo sopersi ja nosti kätensä päälleen. Koko huone pimeni ja ainoastaan Turbo seisoi valokeilassa. Hän pyöri ympyrää ja katseli, kun hänen ystävänsä olivat kadonneet ja jäljelle jäi, vain heidän äänensä. ”Kyllä kyllä aijot,” Moto sanoi. ”EI!” Turbo vakuutteli. ”Sä et oo mitään muuta kun petturi… petturi… pettur… pet… ”
”AH!” Turbo huudahti ja nousi sängyllään istumaan. Hän katsahti ulos ikkunasta. Ulkona oli alkanut sataan rankasti ja sadepisarat ropisivat peltikattoon. Minni oli havahtunut myös Turbon huudahdukseen ja nousi miehensä viereen istumaan. Turbo oli hyvin hengästynyt ja hänen otsansa oli kylmän hikinen. ”Onks kaikki hyvin?” Minni kysyi huolestuneena, asettaen kätensä tämän olalle ja pyyhkien hänen kasvojaan. Turbokin pyyhkäisi kädellään otsaansa ja odotti hengityksensä tasaantuvan. ”Se… se oli vaan painajainen,” Turbo sanoi, kun hengitys oli hieman tasaantunut. ”Oliko pahakin?” Minni kysyi. ”Jokseenkin joo. Mitä kello?” Turbo kysyi ja katsoi puolisoaan, jonka silmistä huokui huoli. ”1.20 miten niin?” Minni sanoi katsoen vanhaa pöytäkelloa yöpöydältä. ”Mää kerron sulle aamulla,” Turbo sanoi, palaten takaisin makuuasentoon. ”Ookko varma, että et kerro nyt?” Minni sanoi asettaen peittoa paremmin. ”Joo olen. Tekin tarviitte unta,” hän sanoi ja asetti käden Minnin vatsalle, joka oli asettunut hänen viereensä makuulle. Minni katsoi huolestuneena miestään, joka oli kääntynyt mahalleen ja piteli Minniä otteessaan. Onneksi loppu yönä Turbo ei enää herännyt painajaiseen. Aamulla Minni heräsi ja katseli ympärilleen. Mökki oli oudon hiljainen ja hän astui varovasti huoneesta yleiseen tilaan. ”Turbo?” hän kysyi varovaisesti kävellen keittiöön. Pienokainen oli, myös herännyt ja venytteli pitkään ja hartaasti saaden Minnin hieromaan vatsaansa. Hän tarkisti joka paikan, mutta miestä ei vain näkynyt. Hän katsahti pihaan ja tajusi Turbon pyörän puuttuvan. ”Missähän se sun isä taas menee?” Minni mietti ääneen hieroen vatsaansa. Hän söi aamupalansa ja hoiti muut aamu hommat sekä puki päällensä. Hän avasi vaatekaapin, jonka sisällä ovesta peilistä paljastui hänen takanaan oleva penkki. Hän kääntyi ympäri ja katsoi hämmentyneenä penkkiä. Penkillä oli usein Turbon työvaatteet ja nyt ne olivat kadonneet. ”Ei voi olla totta! Se mies saa kokea kunniansa, kun saan sen kiinni,” Minni sanoi ja nosti kaapista housunsa.
Hetkeä myöhemmin Minni saapui Vapaustaistelijoiden tukikohtaan. Hän parkkeerasi pyöränsä talliin ja kiipesi metalli rappusia ylös, kohti yleistä tilaa. ”He-heiii. Mitä meidän tuleva äityli?” Anni sanoi innostuneena ja halasi Minniä. ”Äityli. Kiitos ihan hyvää. Etsin miestäni. Sattunut näkemään?” Minni sanoi naureskellen ja vetäen itsensä vakavaksi, kun etsi Turboa. ”Sun takana,” Milva sanoi. ”Mitä?” Minni sanoi. ”Se on sun takana,” Milva sanoi uudelleen nyökäten viitaten Minnin taakse. Minni kääntyi ympäri ja näki miehensä jakavan ohjeita muille. Hän oli tyrmistynyt ja käveli tämän luokse. ”Ai sää oot hereillä?” Turbo sanoi yllättyneenä. Minni katsoi häntä tympeetyneenä. ”No mitä nyt?” hän jatkoi, kun Minni ei edes katsonut tätä silmiin. ”Saanen kysyä mitä herra tekee täällä?” Minni kysyi asettaen kätensä eteensä ja katsahtaen miestä. Turbo vihelsi pienesti ja katseli ympärilleen. ”Sitä minäkin,” Minni sanoi. ”Oo c’moon! En mää voi vaan istua kotona!” Turbo huudahti huvittuneena heilauttaen käsiään ilmassa. ”Kyllä voit! Sää oot saikulla, joten kotiin siitä!” Minni sanoi ja osoitti prätkätallia. ”Mää oon aikuinen mies päättämään mitä mää teen,” Turbo sanoi kävellen Minnin ohi. ”Ohhoh et muuten oo jos mää päätän niin,” Minni sanoi ja kääntyi ympäri Minniä kohden. Hän katsoi puolisoaan huvittuneena. ”Et oo tosissas?” hän sanoi. ”Olen! Sää pidit musta huolen ja nyt on mun vuoro. Joten tulekko suosiolla vai vienkö väkisin?” Minni sanoi. ”Voi Minni! Susta tulee loistava äiti,” Milva huikkasi pöydästä. ”Unissas,” Turbo sanoi ja ennen kuin hän ennätti minnekkään, Minni tarrasi tämän korvasta kiinni ja lähti kuljettamaan tätä kohden prätkätallia. Koko yleisissä tiloissa oleva porukka repesi nauramaan, kun Turbo taisteli kivusta korvassaan Minniä vastaan. Ei mennyt aikaakaan, kun he saapuivat mökille. Turbo hieroi korvaansa ja käveli tympeentyneenä Minnin perässä. ”Oliks sun pakko?” Turbo kysyi ja laski kypäränsä hattuhyllylle. ”Oli koska muuten sää et olis tullu mukaan,” Minni sanoi avaten radion. ”Täällä ei tapahdu mitään,” Turbo sanoi lösähtäen sohvalle. ”Meillä olis aika paljon tekemistä siihen nähden, että sulle ei tule tylsää,” Minni sanoi istuen Turbon jalkoihin. ”Kuten?” hän kysyi. ”Soittaa välittäjälle, rakennus firmalle, hankkia vauvalle tarvikkeita ja uusia huonekalujen katsomista,” Minni luetteli. ”Eiks se oo vähän aikasta?” Turbo kysyi. ”Turbo ei ole!” Minni sanoi vakavasti. ”Se talo on aloitettava jos meinasit, että se valmistuu ennen vauvan syntymää. Kaikki pitää olla valmiina,” Minni sanoi. ”No ollaanks me päätetty se kiinteistö firma?” Turbo kysyi. ”Sehän on se firma jonka valtio on jo valmiiks valinnut. Sinne pitäis ottaa vain yhteyttä,” Minni sanoi silittäen miehensä jalkaa. ”Niin,” Turbo sanoi huokaisten. ”Hahha sää oot niin tossun alla!” Vinski kiljaisi ja astui mökin sisälle. ”Joo, käykää sisään vaan Vinski ja Moto,” Turbo sanoi sarkastisesti heilauttaen kättään samalla. Vinski kiersi nopeasti sohvan toiselle puolelle ja naureskeli pienesti. Moto tuli hieman nolona sisälle ja suukotti Minni poskea kevyesti. ”Miten sää voit?” Moto kysyi ja kyykistyi Minnin tasolle. ”Kiitos ihan hyvin ja pikku kaveri kanssa,” Minni sanoi nousten ylös, koska Vinski ja Turbo oli alkanut nahistelemaan Turbon tossun alle jäämisestä. Minni ja Moto katsoi kaksikon painia. ”Turbo. Soitatko sinne?” Minni sanoi keskeyttäen kaksikon touhut. ”Minne?” Moto kysyi uteliaana. ”Kiinteistövälittäjälle,” Turbo sanoi kävellen keittiösaarekkeen luokse. ”Mitä? Mihin te rakennatte talon?” Vinski kysyi kanssa saapuen keittiöön. Minni katsoi Turboa, joka selvästi nieleskeli asiaa. ”Niymariin,” Turbo sanoi katsellen kattoa ja pidellen tukea saarekkeesta. Vinski ja Moto katsoi toisiaan. ”Niymariin?” Vinski kysyi. ”Joo,” Turbo sanoi. ”Miks sinne? Eiks Tulikivi oo hyvä?” Moto kysyi. ”On, mutta meidän töiden kannalta Tulikivi on liian kaukana armeijasta. Silloin Minni joutuis oleen joka toinen viikko poissa kotoa. Ja sit meidän pitää ajatella meidän lasta,” Turbo sanoi. ”Hei veikka. No problem. Kyllä me ymmärretään,” Vinski sanoi rohkaisevasti veikalleen. ”Jea. Ja jos tarviit niin me autetaan rakentaan sitä taloo,” Moto sanoi. ”Ja Niymari ei oo niin kaukana, että eikö meidän luokse vois tulla,” Minni sanoi. ”No ei todellakaan. Ja me nähdään joka päivä, vaikka eri kaupungeissa asuttaiskin,” Moto jatkoi. ”Toi on hyvä kuulla,” Turbo sanoi helpottuneena, kun muisti viime öisen painajaisen. ”Tuli muuten yks juttu mieleen,” Minni sanoi. ”No?” Turbo sanoi uteliaana. ”Me tarvitaan auto,” Minni sanoi. ”Auto?” Vinski kysyi epäuskoisena. ”Joo voi herrat olla varmana, että kun raskaus etenee niin mää en todellakaan astu moottoripyörän kyytiin. Saati sitten, kun vauva syntyy,” Minni sanoi osoittaen kaksikkoa. Moto oli hyvin huvittunut. ”Sopii, mutta mää päätän sen,” Turbo sanoi. ”Miks sää saat päättää sen?” Moto kysyi näsäviisastellen Minnin nyökkien vieressä. ”Koska mun pitää mahtuu sinne autoon,” Turbo sanoi ja alkoi kaivamaan puhelin luetteloa esille. ”Aaa niin joo, mutta hei ilmotelkaa,” Vinski sanoi kävellen kohti ulko-ovea. ”Jees nähdään,” Turbo huusi heidän perään.
 
Hypätään puoli vuotta eteenpäin. Minni oli jäänyt viimein äitiyslomalle 8 kuukauden pamahtaessa käyntiin ja suuri vatsa alkoi tuntumaan selässä. He asuivat edelleen Turbon kanssa Vapaustaistelijoiden mökissä, kun Turbo ystävineen ja veljineen sekä rakennusmiesten kanssa pystyttivät taloa Niymarin kaupunkiin. Turbo oli ollut useamman päivän uupunut tehdessään ensin työnsä Vapaustaitelijoilla, josta jatkoi matkaa rakennus työmaalle. Minni oli todennut hänelle, että rakennusmiesten tulisi myös hoitaa työnsä ja kehottaen näin ollen miestään lepäämään. Minni istui keittiön pöydän ääressä ja viikkaili pesusta tulleita neutraalin värisiä vauvan vaatteita, joita äidiltään oli saanut lahjaksi. Hän tai Turbo ei lapsen sukupuolta tiedä ja olikin todennut miehelleen, että ainoa tapa jolla hän haluaa tietää pienokaisen sukupuolen, on yllättää hänet yllätys kakulla, joka tulisi mahdollisiin vauvakutsuihin. Milvakin oli kysynyt kutsuista Minniltä, hänen todetessa vain, että eikö niiden pitäisi olla yllätys. Milva oli tuumaillut tätä hetken ja todennut, että mistä he saisivat sukupuolen selville. Minni oli luvannut sen verran auttaa ystäväänsä ja hankkimaan tiedon Milvalle, joka antaisi sen konditorion leipurille. Milva ei tosin paljastanut kutsuista enempää, mutta oli Minnillä muutakin mietittävää kuin yhdet kutsut. Minnin havahtui, kun puhelin alkoi soimaan. ”Vapaustaistelijoilla kenraali Minni puhelimessa,” Minni sanoi asialliseen sävyyn. ”Hei Minni! Marcus täällä,” kuului hieman viskimäinen ääni langan toisesta päästä. ”Marcus! Ei oo totta. Mitä isoveli?” Minni sanoi todella innostuneen yllättyneenä. ”Mitäs tässä, juuri saavuin Tulikivikaupunkiin,” Marcus sanoi. ”Tulikiveen? Mitäs sää täällä?” Minni kysyi hämillään. ”Mut pakotettiin tuomaan, joku lappu Turbolle koskien Koillisen puolen leirin purkamista,” Marcus sanoi. ”Aijotaanko Koillinen purkaa?” Minni kysyi hämillään. ”Joo, koska se on suoraan kaupungin päällä. Tieto tarvitsee tuoda kaikille kenraaleille,” Marcus selitti. ”Kas, kun et tuo mulle sitä,” Minni sanoi vihjaillen. ”En mää kato viitti. Kun sääkin oot nyt paksuna ja sun pitäs keskittyy lapseen,” Marcus totesi naureskellen. ”Vaikka mää oon raskaana niin ei se, estä mua ottamasta yhtä lappua vastaan. Ja sitä paitsi olis kiva nähdä sutkin,” Minni sanoi. ”Sori sys. Mää oon saanut käskyn ja noudatan kanssa sitä. Nähdään viimeistään, kun muksu syntyy,” Marcus sanoi ja sulki moottoripyöränsä radiopuhelimen ennen kuin Minni ehti sanoa mitään. Minni katsoi lankapuhelinta hetken ja laski sen telineeseen. ”Huh mikä päivä. Mennäänkö?” Turbo kysyi astuen sisään. ”Ai minne?” Minni kysyi, kun ei ennättänyt edes keittiöön takaisin. ”Se rakennuspäällikkö ja talontarkastaja tulee tänään käymään. Ne haluaa keskustella kummankin kanssa siitä onko taloprojekti onnistunut vai flopannut täysin,” Turbo sanoi ja alkoi vaihtamaan siistimpiä vaatteita päälleen. ”Pitääks pukeutua jotenkin erikoisesti?” Minni kysyi. ”Kunhan olis siistit vaatteet. Ite en ainakaan meinannut työvaatteissa mennä paikalle,” Turbo sanoi napittaen mustaa kauluspaitaa päällee. ”Okei mää vaihdan vaatteet kanssa,” Minni sanoi ja hetken päästä pariskunta olikin jo valmiita lähtemään. ”Haluukko sää ajaa?” Minni kysyi ojentaen auton avaimia miehelleen. ”Ekkö sää kykene?” Turbo kysyi kiusoitellen. ”Suoraan sanottuna, että en. Koko aamun ollut taas vetämätön olo,” Minni sanoi istuen pelkääjän paikalle. ”No kohta se on ohi, kun pienokainen syntyy,” Turbo sanoi ja säätäen seisoen penkkiään taaksepäin. Matka Niymariin kesti 40 minuuttia ja Minni ehti kertoa veljensä soitosta ja heidän keskustelustaan. Viimein he saapuivat omakotialueelle ja pysähtyivät puunvärisen talon eteen. ”Voi Turbo! Se on kaunis,” Minni sanoi nousten autosta ja pidellen käsiään rinnan kohdalla. Turbo hymyili tälle lämpimästi ja nappasi kainaloonsa. ”Kaikkee pikku puuhaa pitäisi tehdä vielä, mutta talo on täysin valmis. Joten ei tarvitse, kuin kantaa huonekalut sisään ja pikkunen kun se on maailmassa,” Turbo sanoi, silittäen Minnin vatsaa joka suuteli tätä hellästi. ”Se on upea,” Minni sanoi ja käveli kohti etuovea. ”Neiti on hyvä,” Turbo sanoi ja antoi tälle avaimen. ”Kiitos,” Minni sanoi. Oven auetessa aukesi eteisaula, johon oli laitettu suuria kivilaattoja. Hieman viistosti oikealle lähtivät rappuset kohti yläkertaa. Eteisen seinän jälkeen avautui olohuone ja jonka takana oli suuri keittiö, mistä myös eteisestä pääsi ihan suoraan. Oikealla puolella aukeni takkahuone, jonka takaa pääsi autotalliin. Keittiöstä aukeni takapiha. ”Alakerrassa on vessa ja pesuhuone on ylhäällä, kuten myös makkarit,” Turbo sanoi kävellen hiukan eteenpäin vetäen Minniä perässään pois tuulikaapista. ”YLLÄTYYYS!” kuului Minnin takaa saaden hänet hieman pelästymään. ”Eikää!” Minni kiljaisi ja asetti kämmenensä kasvoilleen. Nyt hän myös huomasi, että Turbo oli jo kantanut huonekalut sisään ja saanut sisustuksessa ilmeisimmin hänen naisystäviltään apua. Minni katsoi epäuskoisesti miestään ja sitten ystäviään. ”Hei ihana! Tervetuloa sun ihan omille vauvakutsuille,” Milva sanoi halaten ystäväänsä ja ojentaen tälle juoman. ”Ja uuteen kotiin,” Rontti huikkasi nostaen maljansa. Minni oli iloisen järkyttynyt ja katseli vain ympärilleen. Hän rakasti miehensä yllätyksiä ja taas sai ne kokea. ”Mää en mitä mää sanon,” Minni sanoi. ”Katos katos. Eka kerta, kun MINNI on hiljaa,” Rontti sanoi halaten siskontytärtään. ”Ja eiks se niin oo, että vauvakutsujen pitää ollakkin yllätys äidille,” kuului sama viskimäinen miesääni naisen takaa. Hänen kääntyessä ympäri, hän näki äitinsä ja veljensä. ”Sää oot huijari,” Minni totesi huvittuneena ja halasi veljeään. ”No en mä sulle voinut kertoa, että mää tänne tuun,” Marcus älähti. Marcus oli Minniä hiukan pidempi, beigen harmaa väriltään ja hänellä oli, paksut mustat hiukset jotka oli siististi aseteltu päälle. ”Nyt on aika aloittaa pikkukaverin juhliminen,” Anni sanoi hymyillen. Paikan päälle oli ennättänyt Turbon kaikki sisarukset, Moto, Vinski, Santtu, Milva, Eeli, Rontti, Miihkali, Marcus, Minnin äiti Marie sekä Turbon veljien puolisot Sandra ja Neera ja Adamin ihastuttavat tyttäret Viivi ja Emilia. Tytöt asettivat Minnille vihreän nauhan, jossa luki: Maailman paras ja tuleva äiti! Turbo esitteli miesporukalle lopullista taloa ja naisporukka istui olohuoneessa keskustelemassa äitiydestä ja sen tulevista haasteista. Milva, Anni ja Santtu olivat suunnitelleet vauvakutsut. Heillä oli yhteistä ohjelmaa ja lopulta tarjoilu missä paljastuisi konditorion tekemistä muffineista lapsen sukupuoli. Toisaalta Minni oli kiinnostunut myös talosta ja rakennus projektin ollessa vielä kesken Turbo oli kieltänyt häntä tulemasta talolle. Aina välipäivinä eli vapaapäivinä hän oli antanut Minnin tulla paikalle katsomaan rakennelmia. Nyt hänellä oli tilaisuus käydä koko talo läpi ilman, että hänen miehensä kielsi tätä. Hän otti naisjoukon ja lapset mukaansa. He suuntasivat yläkertaan, jossa miesjoukon iloinen nauraminen kuului. ”Tää on ihan sika iso,” Minni sanoi kun oli kävellyt rappusten yläpäähän. Rappusista lähti kumpaankin suuntaan pitkä käytävä poikittain. Oikealla käytävän päässä oli iso makuuhuone, josta röhähtelevä nauru kuului. ”Toi on sun ja Turbon makkari ja se sisältää wc,” Milva sanoi, kun Minni oli jo lähtenyt kohti makuuhuonetta. ”Yllättävän paljon tänne on saatu luonnon valoa,” Minni totesi ja astui huoneeseen. ”Hei” Turbo sanoi kaapaten puolisonsa kainaloonsa. ”Nyt, kun ollaan kaikki täällä niin herra varmaan voi esitellä meille koko talon,” Minni sanoi. ”Alakerran saatte tutkia keskenänne. Me käytiin se jo läpi,” Turbo sanoi. Hän kertoi, että yläkerrassa oli makuuhuoneet, suihkutila ja kaksi vessaa. Hänen ja Minnin huoneessa oli pieni parveke. ”Mitä ton oven takana on?” Eeli kysyi, kun Turbo oli jättänyt mainitsematta yhden huoneen yläkerrasta. Minnikin katsoi Turboa. ”Se on yllätys Minnille,” Turbo sanoi ja ohjasi puolisonsa alakertaan. Minni oli hieman hämmentynyt ja nauroi hermostuneena. He tutkivat naisporukan kanssa alakerran ja olivat pyytäneet miehiä ottamaan tarjottavia esille kaapeista ja asettamaan ne keittiössä olevalle Marmoriselle saarekkeelle. Keittiöstä pääsi suoraan takapihalle, johon oli rakennettu iso terassi. Terassille oli nostettu valkoiset vauvan rattaat sekä ulkohuonekaluja ja grilli. Takkahuoneen takaa pääsi autotalliin, joiden väliin oli rakennettu lämmin tila, jota Turbo kutsui pesutilaksi. Eikä ihme. Pesutilasta näki osittain talon takapihalle ja reunalle suurista ikkunoista. Sinne oli nostettu vierekkäin pesukone ja kuivausrumpu ja valkoiset kaapistot ja lavuaari. Isompaan pesutilaan ja saunaan pääsi portaiden vierestä olevasta ovesta, joka vei kellari kerrokseen. Alakerrassa oli myös ns. kylmä tila johon sai esimerkiksi vietyä vuoden ajan mukaan tavaraa suojaan. ”Onks Turbo oikeesti suunnitellut tän kaiken?” Santtu kysyi ihmeissään. ”Suurimmaksi osaksi joo. Mutta en mää arvannut, että se teki suunnittelijoiden kanssa näin hyvää jälkee,” Minni sanoi katsellen ympärilleen. ”Niin ja se, että se on saanut näin ison ja valosan tästä,” Marie sanoi. Minni nyökytteli. ”Joo kyllä tänne kehtaa vauvan tuoda,” Milva sanoi halaten Minniä takaapäin. ”No kyllä,” Minni sanoi ja lähti kohti yläkertaa. Miehet olivat saaneet tarjoiltavat pöytään, kunnes heidän huomion sai ovikello. ”Ainakin ovikello toimii,” Turbo sanoi naurahtaen ja avasi oven. ”Tilaus Konditoria Unelmasta,” nuori hiiri kuski sanoi ja ojensi Turbolle kasan valkoisia laatikoita. ”Joo mää tilasin ne,” Milva sanoi, työntäen Turboa varovaisesti ja allekirjoitti tuotteen sekä antoi nuorukaiselle tipin. ”Voi ei. Mua alko jännittämään,” Minni sanoi ja kietoi toisen kätensä Turbon ympärille ja nosti toisen tämän rinnalle. ”Luulin, että sua on jännittänyt koko ajan,” Turbo sanoi, saaden Minnin naureskelemaan ja pitäen tästä hellän tiukasti kiinni. ”Joo saatte vie elää jännityksessä,” Milva sanoi ja osoitti olohuonetta. ”Joo ensin ohjelmat,” Anni sanoi. ”Lahjojen avaamista,” Minni sanoi.  ”Ei vielä,” Milva älähti keittiöstä ja nosti muffineja tarjoilu astialle. ”C’moon. En mää jaksa odottaa,” Minni sanoi ja istui kaksi henkiselle nojatuolille Turbon kanssa. ”Nyt on rouva kenraalin oltava kärsivällinen,” Vinski sanoi. ”Anteeks vaan, mutta mää oon neiti,” Minni sanoi pyöräyttäen sormeaan, saaden porukan nauramaan. ”Koska meinaatte mennä naimisiin?” Adam kysyi ja nosti tyttärensä syliinsä. ”Ei varmaan tänä kesänä, mutta seuraavana,” Minni sanoi ja katsoi miestään. Turbo katsoi huvittuneena tätä. ”No mennäänkö?” Minni älähti nauraen. ”No mennään, mennään,” Turbo sanoi hermostuneesti nauraen ja suoristi itsensä vasten selkänojaa. Minni pyöritteli nauraen päätään ja asettui Turbon kainaloon istumaan. ”Hei Minni ei hätää! Turbo on vaan mies,” Anton sanoi kiusoitellen. ”Nii-in vaan mies,” Turbo sanoi katsoen eteensä ja nauraen veljensä heitolle. Pienokainen ilmoitti osallisuutensa juhliin ja sain Minnin irvistämään pienesti ja siirtämään kätensä vatsalleen. Tyttöjen järkkäämässä ohjelmassa oli muun muassa:
1.  1. Kuinka syöttää vauva= tämä koski talon miehiä, joiden piti valita itselleen pari. Toinen pareista oli isä, joka syötti vauvaansa tuttipullolla. Vauvan kasvaessa vaihdettiin tuttipullo kiinteään vauvan ruokaan, jossa sai tuottaa sottaa ja puklauksia haluamansa määrän mukaan. Ja samalla myös isän sai sotkea, jos halusi.
2.  2. Toisessa tehtävässä oli tietovisaa, jossa oli mm. oli kysymyksiä vavan ruokkimisen määrästä vuorokaudesta, unen määrästä ja miten vauvan sukupuoli määräytyy.
3.  3. Kolmannessa tehtävässä oli, arvaa ja piirrä vauvan tarvike.
Koko porukka sai nauraa kunnolla ja viihtyä toistensa seurassa. Lopulta oli aika viimeisen ohjelman, joka oli kaikkein jännittävin. Neljäs tehtävä koski Minniä ja Turboa, joiden oli aika ottaa keittiöstä muffini ja paljastaa lapsen sukupuoli. Muffinista oli tehty huomattavasti muita isompi. ”Okei, kondiktori sanoi, että sisälle on pursutettu kermaa, joka on joko pinkkiä tai vaaleansinistä. Se kumpi väri muffinista paljastuu, on teidän pienokaisen sukupuoli. Ja tieto on tarkka, se on saatu Iannalta ilman, että Minni tai Turbo sitä tietäisi,” Milva sanoi selittäen muulle juhlaväelle. Minni ja Turbo nousivat television eteen. Turbo haki muffinin, jonka Milva ojensi. Kumpikin otti yhdellä kädellä kiinni muffinista ja katsoi hermostuneen nauraen toisiaan. Koko juhlaväestä pystyi aistimaan jännityksen. Hyvä ettei kaikki pidellyt jännitystä. Minni ja Turbo katkaisivat varovaisesti muffinin kahtia. ”Ooooo!” kuului huuto koko talosta. Turbo kyykistyi ja piti käsiään silmillään estäen kyynelten virtausta tulemasta, hän oli nostanut lasinsa otsalleen. Minniltä tämä ei ihan onnistunut ja kyynelvana valui hänen poskiaan pitkin, hänen nauraessa hysteerisesti samalla. Turbo nousi ylös ja halasi kihlattuaan. Kaikki jännityksessäkin olleet pyyhkivät silmäkulmiaan. Minni piti Turbon käsivarsista kiinni ja katsoi tätä onnellisena suoraan silmiin. ”Se poika,” hän kuiskasi hiljaa ja suuteli miestään. ”Niin on,” Turbo sanoi painaen otsansa Minnin otsaa vasten. ”Miks kaikki itkee?” Viivi kysyi katsellen ympärilleen, kun kaikki pyyhkivät onnesta silmäkulmiaan. ”Tää on onnellista itkemistä kulta,” Sandra sanoi silittäen tyttärensä kullanruskeita hiuksia. ”Mää en tiennyt, että sää oot halunnut pojan,” Miihkali sanoi Minnille, joka oli päässyt takaisin istumaan. ”Joo siis jostain syystä, mää oon halunnut aina pojan,” Minni sanoi ja pyyhki silmäkulmiaan Milvan ojentamaan paperiin. ”Ai oikeesti?” Vinski kysyi. ”Joo,” Minni sanoi vakuutellen. ”Mitä jos se olis ollut tyttö?” Vinski jatkoi. ”Yhtälailla sitä oltais rakastettu, kun poikaakin,” Turbo sanoi ja asettui Minnin viereen. ”Tarviikko paperia?” Milva kysyi. ”Ei kiitos. Kyllä mää pärjään,” Turbo sanoi.

Loppu vauvakutsut sujuivat kahvittelulla ja lahjojen avaamisella. He saivat mm. lisää tuttipulloja, tutteja, vauvan vaatteita, tossuja ja lapasia. Tytöt olivat koonneet vaippakakun, jossa oli pienokaiselle ensimmäinen vauva lelu. Minnin äiti oli ostanut vauvalle ensi rannekorun, jota koristeli pienet elefantit ja keskellä oli pieni laatta. Laattaan pystyi kaivertamaan halutessaan. Vieraiden lähdettyä Minni ja Turbo siivosivat paikkoja. Milva oli myös ehdottanut apua, mutta Minnin kieltäessä häntä, hän oli poistunut paikalta. Minni asetteli tiskejä koneeseen ja Turbo laittoi ylimäärä ruokaa jääkaappiin. ”Pitäskö mun viedä töihin nää ylimääräiset ruoat?” Turbo kysyi ja katseli ruoan suurta määrää. ”Joo kyllä sää mun puolesta voit,” Minni sanoi ja silitti miehen selkää. Turbo katsoi puolisoaan hymyillen. ”Mää usko viekään, että se on poika,” Turbo sanoi. ”En määkään, mutta ehkä synnytys salissa sitten,” Minni sanoi. ”Niimpä,” Turbo jatkoi. ”Mitä jos kokeillaan meidän uus sauna?” hän kysyi ja lähti kohti rappusia. ”Todellakin,” Minni sanoi nojaten keittiösaarekkeeseen. He kävivät saunassa, jonka jälkeen olivat valmiita yöpuulle. Sitä ennen Turbo paljasti lukitun huoneen puoliskolleen, joka oli aivan heidän huoneen vieressä. Huoneen takaa paljastui vauvan huone, jossa oli pinnasänky, hoitopöytä ja makuualusta. Vaatekaappi koristi huoneen seinää vasten ja seinille oli asetettu nalle tapettia. ”Oih tää on täydellinen,” Minni sanoi ja katsoi miestään. ”Pinnasängyn voi siirtää meidän huoneeseen, kun vauva syntyy,” Turbo sanoi ja pyyhki ovenkarmia. Minni nyökkäili pienesti. ”Missä sitteri on?” Minni kysyi. ”Se on täällä,” Turbo sanoi ja avasi vaatekaapin tankokaapin, jonka pohjalla oli musta punainen sitteri. ”Kiitos, tää on ollut maailman paras päivä,” Minni sanoi ja silittäen miehensä selkää. ”Sanotaan toistaiseksi,” Turbo sanoi ja ohjasi Minnin ulos huoneesta ja sammutti valot. Minni riisui pyyhkeensä ja puki alushousut jalkaansa, jonka jälkeen asettui sängylle. Hän katseli makuuhuonetta haltioituneena ja veti peiton paljaan rintakehänsä päälle. Hän katsahti sänkyä, joka oli tuplasti leveämpi, kuin heidän mökkinsä yhden hengen sänky. Minni oli aina todennut sovun sijaan antavan ja näin heidän kohdallaan oli ollut. ”Huomenna voidaan hakea meidän loput tavarat mökiltä,” Turbo sanoi asettuen Minnin vasemmalle puolelle. ”Joo, mun kaikki yövaatteet on sie,” hän sanoi käyden maate Turbon viereen. Turbo laski lasinsa läheiselle yöpöydälle ja kaappasi Minnin itseään vasten. ”Mieti kaks viikkoa ja sit tää on meidän luona täällä,” Turbo sanoi silittäen Minnin vatsaa. ”Niimpä, kaks viikkoa on lyhyt aika,” Minni sanoi, suukottaen miehensä otsaa. Lopulta pari nukahti. Minni tosin heräsi keskellä yötä inhottavaan tunteeseen. Hän nousi istumaan ja tunsi kipua alavatsassaan. Hän meni vessaan ja isku vatsaan sai hänet nojaamaan lavuaariin. Hän pidätti kipua, ettei herättäisi Turboa. Hän katsoi itseään peilistä ja tunsi jotain lämmintä valuvan jalkaansa pitkin. Hän katsoi jalkoihinsa. ”Voi luoja….” hän sanoi kuiskaten pelokkaasti. ”TURBO!” hän huusi. Salamana Turbo oli noussut ylös ja ennättänyt vessaan. ”No mikä hätänä” hän kysyi, kun Minni nojasi lavuaariin kädellään ja piti toisella vatsaansa. ”Mun lapsivesi meni!” Minni sanoi kivun mennessä ohi. ”Meidän pitää lähtee sairaalaan,” Turbo sanoi kylmän rauhallisena ja puki päällensä. Hän ojensi Minnin vaatteet vessaan ja kokosi tarpeelliset vauvan tarvikkeet. Hän avusti Minnin autoon. ”En mää uskonut tän näin nopeesti taphtuvan,” Minni sanoi pidellen vatsaansa ja pitäen kipua sisällään. ”No joo en ihan määkään,” Turbo sanoi. ”Onkohan lapsi kunnossa,” Minni mietti. ”Älä mieti tollaisia, kuinka usein sulla on supistuksia?” Turbo kysyi. ”En minä tie. Koko ajan,” Minni sanoi ja pidellen auton ikkuna kahvasta kiinni. ”Kohta ollaan sairaalla,” Turbo sanoi ja yritti rauhoitella puolisoaan. Hän ei todellakaan osannut varautua ihan näin nopeasti lapsen syntymään. ”Kiltti, joku siellä ylhäällä. Anna mun lapsen syntyy terveenä, vaikka onkin kaks viikkoa liian aikasta,” Turbo sanoi mielessään. 




A/N: Tiettekö sen tunteen, kun omakin kirjoitus menee tunteisiin ja kirjoitat kyyneleet silmissä jotain kohtausta. Mää tiedän..  Nauttikaa!

Kyllä tiiän tunteen ja pakko sanoa et tää osa sai hieman vetistelemään  . Toivottavasti vauva on kunnossa  . Jatka pian tää on huippu 

Tuttua on . Sä oot mega hyvä. Toivottavasti pikkuinen on kunnossa. Jatka pian pliis.

Kiitos Puvitsu ja Prätkämimmi  

Jatkuu... 



”Huomenta Alokkaat pojat ja tytöt,” Rontti sanoi, kun saapui kasarmin pihaan. ”Eiks meidän kanssa pitäisi olla Kenraali Turbo?” yksi alokas kysyi. ”Piti, mutta kenraali ei ole paikalla, joten saatte tänään yksilötehtäviä, joita sitten esitellään ensiviikolla. Ohjeet saatte Annilta. TAAKSE POISTU!” Rontti sanoi korottaen ääntään, kun alokas kokoonpano lähti kohti Annin pistettä. Rontti kurtisti kulmiaan ja tarkasti puhelimensa. hän pyöritti päätään ja sujautti puhelimen takaisin povitaskuunsa. Sisällä Vinski ja Marcus pelleilivät pöydillä, yrittäen iskeä toisiaan rautaputkilta. Rontti huokasi ja pyöritti päätä. ”Onks kaikki hyvin?” Moto kysyi pöydästä. ”On taas idiootin huipentuma,” Rontti totesi ja katsoi kaksikko. ”No joo on,” Moto sanoi. ”Hei Eeli!” Rontti sanoi ja pöyhensi tämän hiuksia. ”Moi!” Eeli sanoi reippaasti ja huikkasi pillimehustaan. Rontti istahti pöydän päähän ja piti päätään käsissään väsyneen näköisenä. ”Sää näytät väsyneeltä,” Moto totesi. ”Mää oon,” Rontti totesi lasittunut ilme kasvoillaan. ”Mistä moinen?” Milva kysyi istahtaen Motoa vastapäätä ja ojentaen Eelille täytetyn leivän. ”No se helkkarin pariskunta. Tai oikeestaan se mies. Turbo on taas kadonnut eikä ole ilmoittanut mitään!” Rontti sanoi heilauttaen ärtyneenä käsiään pöydän päällä. ”Outoa. Eilen se oli vie kunnossa,” Moto totesi mietteliäänä. ”Mää voin kokeilla soittaa Minnille,” Milva sanoi kaivaen puhelimensa. ”tuuuuut… tuuuuut… tuuuuut… tuutuutuutuuuu, tämä on vastaaja…” ”Ei sekään vastaa,” Milva sanoi sulkien puhelimen. ”Ai ei ollenkaan,” Moto kysyi. ”Ei. Meni vastaajaan,” Milva sanoi ja väisti lentävää tuoppi lasia. ”VINSKI!” hän karjaisi. ”Sori,” kuului taaempaa. ”Missä ne kaksi nyt on?” Rontti sanoi hämillään. ”Jaa mitä? Ketkä? Missä?” Vinski kysyi hengästyneenä ja istuen seurueen seuraan. ”Onko tietoo Minnistä ja Turbosta?” Rontti kysyi. ”ÖÖö ei!” Vinski sanoi. ”Marcus!” Vinski huusi ja kääntyi ympäri niin, että nojasi pöytään. ”Hä?” Marcus kysyi. ”Onks tietoo missä sun systeri on?” hän kysyi. Marcus pyöritteli mietteliäästi päätään. ”Jos ne käymässä kaupassa ja niillä ei ole puhelimia mukana,” Milva sanoi. ”Toi olis konkreettinen selitys,” Moto sanoi ja katsoi vaimoaan. ”Tai sitten se vauva syntyy,” Eeli totesi. Kaikki katsoivat tuota hämmentyneenä tuota pientä soturia ja sitten toisiaan. ”Voisko olla mahdollista?” Vinski kysyi. ”En mää usko. Minnin laskettuun on vielä viisi viikkoa ja turva rajaan on kaksi viikkoa,” Milva sanoi. ”Hei!” Anni sanoi saapuen tilaan. ”Eiks se oo niin, että Minnin synnytykseen on ainakin kolme viikkoa?” Milva sanoi ja katsahti takanaan seisovaa ystäväänsä. ”Joo siis laskettuun on viisi viikkoa, mutta turvaraja on kahen viikon päästä,” hän totesi ja istui alas. ”Nonnii, mää sanoin. Ne on vaan jossain, että ne ei oo tavoitettavissa,” Milva sanoi. ”Mutta outoa silti, Turbo ei ikinä jätä töitään sivuun,” Moto sanoi. ”Niimpä,” Rontti sanoi. ”Hei! Turbo on aikuinen, kyllä se sieltä tulee,” Vinski sanoi.
 


Iltapäivällä porukka oli kokoontunut ulos auttamaan alokkaita yksilötehtävissä, koska kaikki palikat tuntuivat olevan hukassa, no kellä ei olisi. Milva ja Moto pelasivat nuorten kanssa palloa ja Eeli teki eskari tehtäviä. Rontti oli opettanut, että hyvä sosiaalistaminen olisi avain hyvään tiimityöskentelyyn. Vinski ja Marcus rehvastelivat miten cool voi pysyä siistinä. Rontti ja Anni antoi ensiapu ohjeita. Santtu oli saapunut myös paikalle, kun osa nuorista oli halunnut tietää nopeat korjaus ohjeet moottoripyörälle tukalassa tilanteessa. Yht’äkkiä heidän huomionsa sai, kun keskelle kasarmia nousi kaksi suurta hologrammi hahmoa. Ensimmäisenä läpikuultavat kasvot kuuluivat Minnille ja toinen hologrammi oli Turbon. ”Hologrammi puhelu Rontti,” tiedustelija huusi. Hologrammi puhelu on kuin videopuhelu, mutta kolmiulotteinen. Rontti otti kaukosäätimen näköisen ohjaimen ja avasi sillä hologrammi puhelun, joka heijastui valoprojektorista. ”Heiii!” Turbo sanoi iloisena. ”No oli jo aikakin,” Rontti sanoi ja Turbo oli hölmön näköinen. ”Täh?” hän sanoi hymyn keskeltä. ”Koko aamu odoteltu, että herra ilmottais itsestään jotain. Missä sää olet?” Rontti sanoi tympeenä ja puristi kätensä ristiin eteensä. ”Sori! Tuli parempaa tekemistä,” hän sanoi saaden kaikki hämmentyneiksi. ”Missä sää oot?” Moto kysyi. ”Tällänen kiva kivinen valkoinen ja oikeestaan aika viihtyisäkin paikka,” Turbo sanoi ja katseli ympärilleen jossa ei näkynyt kuin valkoinen tausta. ”Hullujen huoneella,” Rontti tuhahti ja sai Turbon katsomaan tätä. ”Ei, mää soitan kohta takas. Vaihdan videopuheluun,” Turbo sanoi ja sulki hologrammin. Kaikki katselivat toisiaan ihmeissään. Hetken päästä video puhelin soi ja se heijastettiin samalle valkealle kankaalle, johon oli heijastettu Ystävänpäivä kekkerin kuvat. ”Sun koko kroppa oli parempi, kun pelkästään naama,” Rontti sanoi naureskellen. ”Kiitos, mutta täällä on eräs, joka haluaa sanoa Hei!” Turbo sanoi. Hän käänsi käsissään kameraa ja kuvassa näkyi vain hänen jalkojaan sekä lattiaa. Viimein Turbo sai kameran suoraan ja ohjasi sen läpinäkyvän sängyn viereen. ”Hei! Sanokko kaikille, että olen saapunut maailmaan,” Turbo sanoi ja raotti pienen kapalon reunaa, jonka alta paljastui kokonaan pienen pikku hiiren haukottelevat kasvot. ”OOOooooo!” tytöt huusivat ja halasivat toisiaan. Jätkät katselivat pieniä silmiä, joita pienen pieni hiiri yritti availla, mutta haukottelu vei voiton. ” Voi Turbo! Hän on suloinen,” Milva sanoi pidellen kättään sydämellään. ”Hän on. Ja vain muutaman tunnin vanha,” Turbo sanoi ja laittoi kapaloa paremmin pienokaiselle. ”Koska teitä voi tulla katsomaan?” Santtu kysyi. Turbo katsoi pois kamerasta. ”Porukka kysyy koska voi tulla käymään,” hän kysyi kihlatultaan. ”Huomisesta eteenpäin,” kuului Minnin ääni hänen takaansa. ”Okei. Kuten varmaan kuulitte niin huomenna,” Turbo sanoi. ”Jees kuulostaa hyvältä veikka,” Vinski sanoi ja näytti peukaloaan. ”Joo. Nähään huomenna,” Turbo sanoi. ”Huomiseen veikka,” Moto sanoi ja nosti kättään. Hetken päästä puhelu sammui. ”MÄÄ OON TÄTI!” Anni hihkui ja halasi tyttöjä. ”Niin oot,” Santtu sanoi, kun Anni pyyhki silmäkulmiaan. ”Ja mää eno,” Marcus sanoi ja halasi onnellisena Annia. ”Näittekö kuinka pieni se oli?” Santtu kysyi. ”Joo. Mut se on etuajassa,” Milva sanoi ja tuntui kun hän olisi palannut todellisuuteen. ”Totta,” Anni sanoi haikena. ”Mut lapsi näytti voivan hyvin,” Rontti sanoi ja sai naiset kääntymään itseään päin. ”Niin se kyllä näytti,” Milva sanoi miettien. ”No huomenna kuullaan, onks vauva varmasti kunnossa,” Rontti sanoi ja jatkoi hommiaan. ”Näikkö Eeli sää sait kaverin?” Milva sanoi pojalleen, joka oli hämillään. ”Joo näin,” Eeli sanoi hieman haikeana. Muut iloitsivat niin, etteivät huomanneet Eelin pientä haikeutta.
 


Sairaalalla Turbo istui sängynlaidalla ja oli vetänyt vauvan kaukalon lähemmäs sänkyä ja ihaili pientä tuhisijaa. Varovaisesti tunnustellen hän silitti poikansa poskea. Minni liittyi myös seuraan ja nojasi Turbon olkapäätä vasten. Hänen poskensa osui Turbon poskeen ja tunsi kuinka, lämmin tämä oli. Turbo siirsi vai katsettaan Minniin ja hymyili lämpimästi. ”Tää on varmasti meidän paras ajattelemattomin asia, mitä ollaan tehty,” Turbo sanoi ja katseli poikaansa. ”Niin on, mutta en vaihtais mihinkään,” Minni sanoi naureskellen ja asetti kätensä Turbon hartialle tukien päätään. ”Heiii! Mites täällä menee?” kätilö sanoi ja astui pienen sinisen ammeen kanssa huoneeseen. ”Kiitos ihan hyvin,” Minni sanoi nostaen katseensa. ”Me voisimme kokeilla, kylvettää pikkuista ja vaihtaa puhdas kapalo sekä vaippa. Jonka jälkeen voidaan kokeilla taas syöttämistä,” kätilö ehdotti. ”Haluakko sää hoitaa kylvettämisen?” Minni kysyi Turbolta. ”Ai mää,” Turbo kysyi hymyillen ja osoitti itseään. ”Repeytyminen sattui ja just kun mulla on hyvä olla niin, ettei satu, niin voisikko?” Minni selitti. ”Totta kai. Ekköhän sää saa pestä häntä tarpeeksi,” Turbo sanoi ja suukotti Minnin otsaa. ”Jos illasta sitten käveltäisiin vähän, ettet jumitu sängyn pohjalle. Ja on tosi hyvä, että otat rauhallisesti ompeleiden kanssa,” kätilö sanoi ja seisoi kaukalon edessä. ”Mutta aloitetaan. Isä ottaa pojan kantoon, niin päästään kylpyyn,” kätilö sanoi ja silitti sormellaan pojan poskea. Turbo vaikutti hyvin hermostuneelta. Hän ei ollut kokenut tällaista ennen ja pelkäsi satuttavan poikaa jollain keinoin. ”Muista, ennen kuin nostat käännä häntä hieman kyljelle ja sitten nostat,” kätilö ohjeisti. ”Onko kyljellä väliä?” Turbo kysyi ja asetti kätensä pojan alle. ”Mieluiten oikealle, kun vasemmalla sijaitsee sydän ja muistat rauhallisen käännöksen ettei tule huono-olo pikkuiselle,” kätilö sanoi ja Turbo teki työtä käskettyä. Turbo käänsi pikkuisen varovaisesti käsivarrelleen ja käveli pesutilan kohdalle. Turbo laski vauvan hoitopöydälle samalla kaavalla, kuin oli nostanutkin. ”Veden pitää olla aina kädenlämpöistä ja sitä ei tarvitse olla kuin,vain siihen asti, että vauvan jalat koskevat veteen,” kätilö ohjeisti. ”Miksi vain jalat,” Turbo kysyi. Minni ihasteli sängyllä Turbon oppimisen halua ja isyyttä muutenkin. ”Koska tiedät sen itekkin, kun otat sukat pois niin jalat vetää kylmyyttä tai lämpöä maasta ja tässä tapauksessa, kun vesi on lämmintä vauvalla ei ole niin kylmä. Varsinkaan nytten, kun hänellä ei ole kunnon turkkia vielä,” kätilö sanoi. Turbo katsoi lastaan, hän tunsi itsensä hölmöksi. ”Nyt avataan varovaisesti kapalo,” kätilö sanoi ohjaten melkein kädestä pitäen Turboa. ”ÄÄÄää ÄÄÄäääÄÄäää!!” poika alkoi kiljumaan kovaan ääneen. ”Niin ei mitään hätää, käyt vain isin kanssa kylvyssä,” kätilö sanoi hieroen tämän vatsaa. ”Ooh joku on tehnyt isälle yllätykset,” kätilö sanoi ja sulki vaipan. Turbo katsoi Minniä. ”Voikko sää?” hän kysyi. ”Ohhoh älä sit yhtään kuvittelekkaan, saa herra itse nyt hoitaa tämän,” Minni sanoi äänekkäästi nauraen. ”Ennen kylpyä on hyvä pyyhkiä ylimääräinen kakka pois,” kätilö sanoi. Turbo oli vastahakoinen ja meinasin yökätä pari kertaa, Minnin nauraessa kippurassa sängyllä. ”Kyllä sääkin tän koet vie,” Turbo sanoi. ”Niin koekin ja useammin kuin sinä,” Minni sanoi nauraen. Poika onneksi antoi hyvin kiltisti putsata itsensä ja hän puristeli käsi tiukaan nyrkkiin. Lopulta Turbo nosti pienokaisensa pieneen ammeeseen, joka oli vauvoille tarkoitettu ja tuki heitä kylvyn aikana. Pienen jalan koskiessa veteen poika alkoi huutamaan taas. Kätilö ohjeisti eri paikkojen pesun ja mistä kannatti aloittaa. Pieni peppu pestiin ensin hanan alla. Kätilö oli myös sanonut Turbolle, että tällä oli tuuria, kun vatsa oli nyt toiminut eikä vasta kylvyn jälkeen. Minni katsoi kelloa ja havahtui koputukseen. Marie astui varovaisesti huoneeseen sisään. ”Hei kulta!” Marie sanoi halaten ja ojentaen Minnille pienen nallen ja sinisen heliumpallon, jossa luki: It’s a boy!” ”Kiitos,” Minni sanoi ja kiinnitti ilmapallon kaukaloon. Marie käveli varovaisesti Turbon viereen, joka kuivasi kylvystä tullutta poikaa. ”Voi… kulta,” hän sanoi ja nojasi Turbon hartiaan. Ei olisi uskonut, että reilu 9kuukautta sitten he olivat olleet pahimmat vihamiehet. Pian pienokainen oli tiukassa käärössä. ”Sitten ruokailu,” kätilö sanoi ja katsoi Minniä, joka jo odotti poikaansa käsivarsilleen. ”Saanko minä?” Marie kysyi, ennen kuin Turbo ehti nostaa lasta. ”Totta kai,” hän sanoi. ”Oih! Voi, kun hän on pieni,” Marie sanoi ja käveli Minnin luokse, joka otti pienokaisen vastaan. Kätilö auttoi Minniä hieman sanallisesti ja pian poika söikin jo hyvällä mielellä. ”Käyn avustamassa muita äitejä, tulen pian takaisin,” kätilö sanoi ja poistui huoneesta. Turbo istui Minnin vieressä painaen päänsä tämän omaa vasten ja kietoi hellästi tämän kainaloonsa. ”Pienellä on kova nälkä,” Marie totesi. ”Toi kylpeminen on rankkaa puuhaa,” Turbo totesi ja antoi sormensa pienokaiselle, joka puristi sitä tiukasti. ”Höpö höpö. Samanlainen ruokahalu, kuin isällään,” Minni sanoi katsahtaen hymyillen miestään ja naurahti hieman. Turbo suuteli Minniä hellästi. Marie katsoi haltioituneena tuoretta perhettä ja tajusi Minnin oikeasti voivan hyvin Turbon seurassa, joka oli kaiken lisäksi taannut tälle onnellisen tulevaisuuden. ”No oletteko pohtineet ensi vuoden häitä?” Marie kysyi. ”Ei oikeastaan. Odotimme niin jännittyneinä vauvaa, ettei muusta ajattelusta tullut mitään,” Minni sanoi silittäen samalla poikansa poskea ja parantamalla rinnan asentoa. ”Niin ja sitten oli kiire sen talon kanssa,” Turbo jatkoi saaden Minnin nyökkäilemään. ”Mutta toisaalta hyvä, että kiirehditte sen talon kanssa, ei siellä mökissä olisi lasta kasvatettu,” Marie sanoi. ”Kerrankin ollaan samalla aaltopituudella,” Minni sanoi, katsahtaen äitiään. ”Tiedättekö minkä värinen, pojasta tulee?” Marie kysyi. ”Vauva vetää kehittyessään enemmän geenejä isältä, mutta ei se tarkoita, että pojasta välttämättä kullanruskea tulee,” Minni sanoi. ”Niin ja jos perisi isäsi suvun mustat hiukset, niin päälaki olisi tumman harmaa tai musta,” Marie sanoi. ”Eipä tuolla väliä kumpi on,” Turbo totesi. Turbo katsahti ulos ikkunasta. Ilta oli peittänyt Marsin taivaan ja tummat pilvet olivat kerääntyneet taivaalle.
 


Samaan aikaan Milva ja Moto olivat valmistumassa nukkumaan. Milva luki vielä lehteä, Moton maatessa vatsallaan tämän vieressä. ”Äiti ja isi?” Eeli kysyi varovaisesti oven suusta. ”Mitä kulta?” Milva kysyi. ”Voinko tulla teidän viereen nukkuun. Taisin kuulla ukkosen,” Eeli sanoi pidellen nalleaan tiukassa otteessa. Milva katsoi Motoa, joka nosti katsettaan hieman. ”Tule vain! Siitä on aikaa, kun olet nukkunut vieressä,” Milva sanoi ja oli pakahtua pienen pojan ilosta. Pieni sänky oli ahdas muutenkin, mutta Milva ei antanut sen haitata tätä. Eeli kömpi nallensa kanssa vanhempiensa sänkyyn ja isänsä kainaloon, saaden tämän nyrpistämään hymyillen nenäänsä. Milva luki hetken vielä, kunnes sammutti valonsa ja alkoi nukkumaan. Eeli heräsi aamulla vanhempiensa jalkapäädystä. Hän hieroi kevyesti silmiään ja huomasi ulkona olevan todella kirkasta. Hän käveli läheiselle penkille ja raotti verhoa. Pojan ilme oli, kuin ahaa elämys. ”ÄITI JA ISKÄ!” Eeli huusi ja hyppäsi isänsä päälle ja siitä heidän väliinsä. ”Eeli kello puol kahdeksan aamulla. Mitä nyt?” Milva kysyi. ”Ulkona sataa jotain valkosta,” Eeli hihkui. Moto nosti katseensa nopeasti Milvaan, jonka katse oli myös laajentunut. He juoksivat ikkunaan. ”VINSKI JA SANTTU HERÄKKÄÄ! SIELLÄ SATAA LUNTA!” Milva huusi ja meni ulko-ovelle, Eelin juostessa perässä. ”Mitä te metelöitte?” Vinski kysyi. ”Marsissa sataa lunta ensi kerran 30 vuoteen,” Moto hihkaisi, saaden ja Vinskin sekä Santun juoksemaan ulos. ”Hyi se on kylmää!” Eeli sanoi ja pysyi terassilla. Milva ja Moto taasen iloitsivat lumesta ja halasivat toisiaan. Moto suuteli tätä lämpimästi. ”Joo se on ehkä kylmää, mutta ihan parasta,” Vinski sanoi ja rohkaisi Eeliä pistämään lenkkareita jalkaan. ”Hei mää soitan Turbolle ja kysyn, koska voidaan mennä käymään siä,” Moto sanoi ja käveli hänen peräänsä. Eeli seisoi lumessa nallensa kanssa ja katsoi haikeana isänsä perään. Moni muukin oli tullut ulos satavan lumen takia ja iloitsivat siitä suurella riemulla. Anni, Miihkali ja Rontti oli ennättänyt myös Moton mökille. ”Mennäänkö moikkaamaan tulevaa Vapaustaistelijaa?” Rontti kysyi. ”Moto soittaa Turbolle ja kysyy koska voi tulla?” Santtu sanoi ristien kätensä, kun pakkanen alkoi puremaan ihoon. ”Mikä kuukausi nyt on?” Miihkali kysyi hämillään. ”Helmikuu,” Anni sanoi hieroen käsiään. ”Mennään sisälle ettei tulla kipeiks,” Milva sanoi, nähden kun hänen poikansa suu alkoi hieman sinertämään. ”Mikä päivä se skidi synty?” Miihkali kysyi putsaten raitasta tukkaansa. ”Ihania nimiä miehet. Vapaustaistelija, pikku soturi, skidi,” Anni sanoi kohottaen kulmakarvaansa ja katsellen nuorukaista. ”No ei sillä skidillä nimee oo,” Miihkali sanoi nauraen. ”Olisko vaikka Minnin ja Turbon vauva?” Santtu kysyi, kun nuorukainen istui tämän viereen. ”Miten vaan,” hän totesi. ”Turbo ei vastaa,” Moto sanoi saapuen makuuhuoneesta. ”Varmaan nukkuu vielä,” Rontti sanoi. ”Niin määkin luulen,” Moto sanoi.
 


Sairaalalla Minni ja Turbo oli saanut vaihdettua huoneen perhe-huoneeseen, jossa vanhemmat saivat nukkua samassa sängyssä, yhdessä vauvan kanssa. Turbo oli siirtymisen jälkeen lähtenyt hakemaan lisää tavaroita sairaalaan ja hakea loput tavarat mökiltä Niymariin, jotta uudet alokkaat saivat itselleen nukkumapaikan. Lähteminen oli vaikeaa, mutta hän pääsi pian takaisin pian. Turbo päätti yllättää myös jätkät. Hän kaarsi valkoisen auton Moton mökin pihaan. Hän koputti oveen. Hetkeen asunnosta ei tuntunut kuuluvan mitää. ”TURBO!” Eeli huusi ja halasi kullanruskeaa marsilaista. ”Hei! Mitä pikku mies,” Turbo sanoi, kun nosti pojan syliinsä. ”Eiikä! Mitä isukki?” Vinski sanoi tervehtien veikkaansa. ”Mitäs tässä. Sairaalasta tullen. Onnitella saa vasta, kun tuutte siellä käymään,” Turbo sanoi ja osoitti kaikkia sormellaan. ”Miksi?” Miihkali kysyi. ”Koska reiluudesta myös Minniä kohden,” hän sanoi. ”Se oli niin sulonen,” Anni sanoi. ”Niin on. Se on semmonen hurmuri,” Turbo sanoi ja piti Eeliä sylissään. ”Voi vitsi,” Santtu sanoi. ”Mitä sää teet täällä?” Rontti kysyi. ”Tulin hakemaan meidän loput tavarat. Vien ne Niymariin ja meen takaisin sairaalalle,” turbo kertoi. ”Voiks tulla samalla lennolla sinne?” Vinski kysyi. ”Voi mun puolesta. Paitsi jos jäätte hetkeks meidän luo. Adam ja Anton puolisoineen tulee käymään ennen sitä sairaalassa,” Turbo sanoi. ”Mää voisin liittyy samaan seurueeseen,” Anni sanoi. ”Perjaatteessa joo, mutta kuka sit vahtii näitä,” Turbo sanoi nyökäten jätkien suuntaan. Anni naurahti huvittuneena. ”Mariekin kävi eilen sairaalassa,” Turbo totesi. ”Ai! Miks se pääsi jo eilen?” Rontti kysyi. ”Minni soitti sille heti pojan syntymän jälkeen ja kysyi missä se menee. Oli tulossa tännepäin. Minni ehdotti sille sit näkemistä ja sanoi, että voi yöpyä meidän luona,” Turbo selitti. ”Niin kun sillä on niin pitkä se matka tänne,” Rontti totesi saaden Turbon nyökyttelemään. ”Niin siis Marie asuu yli 10 tunnin päästä täällä, meidän lapsuuden kodissa maaseudulla,” Rontti selitti, kun Miihkali, Milva ja Santtu näytti hämmentyneiltä. ”No. Pitää mennä. Mää lupasin Minnille, että en oo myöhään,” Turbo sanoi ja laski Eelin sylistään. ”Oota! Me puetaan päälle ja tullaan sun kanssa,” Milva sanoi nousten seisomaan. ”Pääsenkö mää sun kyydillä?” Eeli kysyi katsomalla Turbon ohi. ”Mun puolesta,” Turbo sanoi hymyillen. Hetken päästä seurakunta oli Turbon mökillä. Turbo katsoi hämmästyneenä mökkiin, jossa paloi valot. Hän astui terassille ja koputti oveen. Nuori 18-vuotias alokas avasi oven ja näytti vähän säikähtäneeltä. ”Ke-kenraali Turbo,” hän sanoi. Muutkin alokkaat nousivat seisomaan. ”Lepo sotamies. Tulin vaan hakemaan mun loput kamat,” Turbo sanoi astuen mökkiin sisälle. ”Me pakattiin ne sulle kenraali valmiiks. Siis kenraali Rontin pyynnöstä,” sotilas sanoi. Turbo katsoi Ronttia, joka nyökkäsi tälle. Sotilas ojensi Turbolle tämän tavarat ja Minnin tavarat. ”Kenraali! Nää on varmaan vie teidän,” sotilas huikkasi, kun Turbo pakkasi autoa. Turbo katsoi pussin sisälle, josta paljastui vauvan vaatteita. ”Joo on. Kiitos,” Turbo sanoi ja hymyili miehelle. Ennen lähtöä hän katsoi haikeasti mökkiä. 15-vuoden asuminen päättyi siihen ja uusi aikakausi alkoi. Turbo kiinnitti Eelin auton takapenkille. Naisporukkakin halusi mieluummin auton, kuin moottoripyörän kyytiin. Niymariin päästyään he purkasivat tavarat sisälle ja Turbo lähti takaisin sairaalalle. Jätkät ja tytöt keskustelivat paljon Marien kanssa ja tulivat tulokseen, että Minni oli antanut väärän kuvauksen äidistään aikaisemmin, mutta johtuen vain siitä, että tämä oli riidoissa Turbon kanssa, joka vaikutti Minniin. Minni oli tuntenut olonsa olevansa välikappale riidassa ja oli joutunut osittain valkkaamaan Turbon ja äitinsä välillä. Tosin osa syy oli Minnin armeijaan lähtö.
 



Sairaalalla Turboa ennen oli ennättänyt jo paikalle hänen veljensä, heidän puolisot ja Viivi ja Emilia. ”Hei! Onneks olkoon!” Adam ja Anton toivottivat. ”Kiitos,” Turbo sanoi hymyillen ja katsoi haltioissaan, kun nojatuolissa Viivi piti ensimmäistä serkkuaan sylissä hänen äitinsä seisoessa vieressä. ”Turbo kato!” hän sanoi onnellisena. ”Mää nään,” hän sanoi hymyillen. Hän istui sängylle Minnin kanssa, joka oli myös haltioissaan. Pitkään keskustellen oli heidän aika palata kotiin. Kotimatka olisi lapsille pitkä ja halusivat kotiin ennen kunnon myrskyä. Minni ja Turbo sai hetken hengähtää. He ehtivät vaihtaa poitsulle vaipan ja pukea Turbon tuomia vaatteita tälle. Minni oli juuri aloittanut vauvan syöttämisen, kun oveen koputettiin. Eeli juoksi sisään ja nousi varovasti Minnin viereen. ”Oi onko tää vauvalle?” Minni kysyi, kun Eeli ojensi tälle pehmolelu pupun. Eeli nyökkäsi ja ihmetteli mitä Minni teki. ”Hei! Kaunokainen,” Milva sanoi ja astui varovaisesti Minnin viereen. ”Hei!” Minni sanoi hellästi ja halasi varovaisesti ystäväänsä. ”Heei kulta!” Anni sanoi ja halasi tätä sängyn toiselta puolelta. ”Hei!” Santtukin sanoi liittyen samaan porukkaan. ”Voi, kun hän on pieni,” Anni ja Santtu sanoi yhteen ääneen. ”Hän on,” Minni sanoi. ”Mitä Minni tekee?” Eeli kysyi. ”Minni ruokkii vauvaa,” Milva sanoi silittäen poikansa hiuksia. ”Syöks vauvat tissiä?” Eeli kysyi uteliaana. ”Kyllä tavallaan. Tissistä tulee maitoa, mitä vauva syö ennen, kuin voi syödä meidän ruokaa,” Milva selitti. ”Terve tupaan, vouuuu!” Vinski sanoi ja työnsi mies porukan ulos huoneesta ennen kuin kukaan heistä oli edes huoneeseen päässyt. ”Mikä teille tuli?” Turbo kysyi kurkkien ovelle nojatuolista. ”Mikä Vinskille tuli?” Miihkali älähti. ”Minni, se…” Vinski änkytti. ”Ruokkii vauvaa. Ihan luonnollista,” Turbo huudahti porukalle. ”Kyllä te tänne voitte jätkät tulla. En mää nyt koko varusteluani teille esittele,” Minni huikkasi. Moto ja muut siirsivät Vinskin sivuun ja kävelivät huoneeseen. He toivat Minnille ja vauvalle onnitteluksi paljon kukkia ja heliumpalloja ja muutaman pehmolelun. ”Meillä on enemmän tavaraa, verrattuna siihen kun saavuttiin tänne,” Turbo totesi. ”Sellaista se rakas on,” Minni sanoi ja kurkisti liinan alle, jolla oli peittänyt itsensä. ”Kaikki hyvin,” Milva kysyi huomattuaan Minnin hieman tuskallisen ilmeen. ”Hei! Kuules nyt pikkunen, älä pure!” Minni sanoi ja laittoi sormensa hetkeksi vauvan suun ja rinnan väliin. ”Voi pieeni!” Santtu totesi. ”Miten se voi purra jos sillä ei ole edes hampaita?” Vinski kysyi. ”Kovat ne ikenekkin on,” Minni totesi. ”No kerro, miten sun synnytys meni, pojan mitat ja mihin kellon aikaan syntyi?” Anni tiedusteli. ”Kaikki tieto vaan,” Rontti sanoi. Minni nosti pojan pois liinan alta ja nosti olkapäälleen, nostaen myös paitansa ylös. ”Synnytys meni hyvin. Oli tosi nopee,” Minni aloitti. ”Oikeesti?” Milva kysyi. ”Joo. Silloin vauvakutsujen samasena yönä mulla meni lapsivesi suoraan kylppärin lattialle… ööö sitten kun päästiin sairaalalle niin heti saliin ja sit. Kauan me oltiin salissa,” Minni kysyi katsoen Turboa. ”Me oltiin joku kuus tuntia salissa, kun vauva jo syntyikin,” Turbo sanoi raapien hieman kaulaansa. ”Kuus tuntii?” Milva katsoi. ”Joo,” Minni vakuutteli. ”Mää synnytin Eeliä joku 20 tuntia,” Milva sanoi. Kaikki irvistivät pienesti. ”Ööö poika syntyi kello 7.42 23.huhtikuuta. Painoa pojalla oli 2 kiloa ja 348 grammaa ja pituutta oli 43cm,” Minni sanoi. ”Pieni,” Santtu totesi. ”Joo niin on, mutta niin kuin kaikki marsilaiset vastasyntyneet,” Minni sanoi. Santtu oli hämillään. Minnillä oli ollut valtava vatsa vielä hetki sitten ja kumminkin vauva oli todella pieni. ”Marsilaiset vastasyntyneet ovat kaikki alle 3kilosia. Vatsan koko on vain valtava, sen takia, että se kerää rasvaa hirmuisesti,” Anni selitti, saaden Santun ymmärtämään. Lopulta kaikki pitivät pienokaista sylissään. ”Minni,” Eeli sanoi varovaisesti, kun tämä istui tämän jalkovälissä. ”Mitä kulta?” Minni kysyi suukottaen tämän otsaa. ”Saanks mää pitää kanssa vauvaa sylissä,” hän kysyi. ”Totta kai. Haluakko istua siinä vai mennä nojatuoliin,” Minni kysyi. ”Tässä, jotta sää voit auttaa,” Eeli sanoi. ”Turbo,” Minni huikkasi. ”No?” hän kysyi. ”Eeli haluais pitää myös poikaa,” Minni sanoi. ”Joo totta kai. Miihkali,” Turbo sanoi huikaten nuorukaiselle. ”Mitä?” hän kysyi. ”Eeli haluaisi pitää pienokaista Minnin kanssa,” hän sanoi. ”Joo totta kai,” hän sanoi ja ojensi pojan varovaisesti Turbolle. Turbo istui varovasti sängyn laidalle ja asetti vauvan Eelin syliin. ”Hyvinhän se menee,” Minni totesi hymyillen. ”Eeli kato tänne,” Moto sanoi. Eeli nosti katseensa hymyillen leveästi, samalla hänen isänsä napatessa kuvan heistä. ”Äidin reipas,” Milva sanoi silittäen poikaansa. Eeli tunsi suurta ylpeyttä ja kunniaa. Kaikki toivottivat vauvan lämpimästi maailmaan tervetulleeksi, mutta eivät osanneet odottaa tulevaa tapahtumaa… 






A/N: Ja näin taas jatkuu. Katsotaan mitä sankareille tapahtuu. Kommentoikaa.  

Aww . Tää osa oli suorastaan älyttömän söpö. Voin vaan kuvitella miten sulonen se pikkukaveri on.
Jatka pian pliis. Sä oot tajuttoman hyvä