Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus K15

Tittle: Viimeinen taistelu, Uusi tulevaisuus 
Author: Prätkisfan 
Genre: H/C, action, romance, vähän huomor, vähän fluff, Lemon&Lime ja suspense 
Pairing: Turbo/Minni, Moto/OC, Vinski/Santtu 
Rating: K15
Disclaimer: En omista prätkähiiriä. Ne kuuluvat alkuperäisille tekijöilleen. Ainoat hahmot, jotka kuuluvat minulle ovat omat OC:hahmoni. Hahmoja esiintyy ficcissä. 
Warning: Voimakasta väkivaltaa ja verilöylyyn viittauksia. Viittauksia hahmon psyykkiseen hyviinvointiin, seksiä hahmojen välillä, joista osa kohtauksista on tarkemmin kuvailtuja. Kahden hahmon yhdistämistä sisaruksiksi, vaikka alkuperäisessä sarjassa he eivät olekkaan. 
Summary: Minni saa vihjeitä Marsissa, ystävänsä olin paikasta ja päättää ilmoittaa asiasta myös jätkille. Tämän seurauksena jätkät palaavat takaisin kotiplaneetalleen. Operaatio ei suju ongelmitta ja päästään myös seuraamaan heidän uuden tulevaisuuden syntyä. Mitenköhän jätkien mahtaa käydä? 
 

A/N: Ja näin rakkaat kanssa lukijani ja kirjoittajat pääsemme toiseen ficciini. Tämä ficci tulee olemaan pitkä ja saa nähdä pystynkö ficciä ollenkaan lopettamaan. Ficissäni painotan Minni ja Turbon suhdetta, koska mielestäni kyseisestä parista löytyy hirvittävän vähän ficcejä. Käytän tässä, myös toista ficciäni avuksi ja toivottavasti sen tekstissä tulee huomaamaan. Toivotan teille antoisia lukuhetkiä ficcini parissa ja toivon paaaaljon kommentteja. Kiitos ja kaunis kumarrus.  




Oli kulunut puolitoista vuotta siitä, kun prätkähiiret olivat viimeksi vierailleet Marsin maaperällä. Minni makasi sängyssään ja ajatteli sen päivän tapahtumia. Sen päivän tapahtumia ei ollut helppo unohtaa. Varsinkin, kun Minniä oli viety kuin pässiä narussa ja hän oli omiensa sijaan valmis uskomaan ennemmin plutolaisia, kuin heitä. Oman rakkaansa hän oli valmis heittämään kuolemaan, jota Minni ei voinut vieläkään uskoa todeksi. Oman rakkaansa, mitä hän oli oikein ajatellut. Minni hieroi kevyesti silmiään. Hän ei todellakaan ollut tiennyt miksi oli valmis siihen, vaikka tiesi että sisimmissään hänen sydämmensä särkyisi. Turbon onneksi hän oli kasannut itsensä ja myöntänyt tälle merkitsevän hänelle kaikkea mitä uskalsi toivoa. Olihan Turbo sen hänelle aikaisemminkin myöntänyt, mutta se, että tämä teki sen Vinskin ja Moton kuulleen oli erittäin kunnioitettavaa. Kaksikko oli kumminkin se, joka jatkuvasti pilaili Minnin mukaan heidän suhteellaan. Hän oli ollut vakavissaan suhteesta jo alkuvaiheessa, kun Turbo oli halukas aloittamaan parisuhteen ja ei sen puitteissa pitänyt ollenkaan siitä, että heidän suhteellaan pelleiltiin. Minni huokaisi syvään. Hän kaipasi Turboa todella paljon. Minni nousi ylös ja puki päälleen samettisen aamutakin. Hän katsahti itseään peilistä. Aamutakinkin hän oli hankkinut Turboa varten, koska halusi parantaa heidän sänkypuuhiaan tuomalla siihen ripauksen sexyä. Minni keitti itselleen kahvia. Jätkien ansiosta Marsin vesivaranto oli parantunut ja nyt he tiesivät miten vettä jatkossa saisi lisää. Puoli vuotta sitten Marsissa oli käyty paha enteinen verilöyly, joka oli päättynyt marssilaisten voitoksi. Lordi Camembert oli käskenyt joukkojensa vetäytyvän Marsista, koska heidän tehtävänsä Marsissa oli saatu päätökseen. Minniä tämä toisaalta huvitti, että plutolaiset eivät voineet edes myöntää nöyrästi häviötään. Hän vain toivoi, että plutolaiset eivät lähde muihin planeetoille ryöstöretkille. Minni uskoi myös ettei kaikki plutolaiset olleet kuunnelleet käskyjä, vaan olivat jääneet auttamaan Marsiin rottia ja raidereita. Minni istui huoneensa parvekkeella ja katseli vuoren takaa nousevaa aamu aurinkoa, siemaillen samalla kahviaan. Yht'äkkiä suuret rauta ovet aukenivat ja sisään kirmasi sotilas pino papereiden kanssa. "Kenraali, kenr-...," sotilas pysähtyi, kuin naulittu parvekkeen oven suulle. Eihän sitä joka päivä näen naiskenraalin sääriä, joita ei yleensä ole tarkoitettu joka miehen nähtäväksi. "Mitä sotilas?" Minni kysyi hakien samalla katsekontakia tähän. Sotilas kokosi itsensä ja ajatuksensa. "Kenraali. Olemme tehneet luultavammin läpimurron. Olemme nimittäin löytäneet koordinaatteja maan alta," sotilas selitti ojentaen Minnille nipun papereita. "Koordinaatteja?" Minni kysyi hämillään. "Kyllä. Ne kertovat nimittäin missä Anni on. Sillä, kun katsoo OOR-koodia niin tunnus kuuluu Annille," sotilas jatkoi. "O-oletteko varmoja?" Minni kysyi empien tavalla jota häneltä ei usein kuule. "Kyllä olemme. Jos saamme vielä varmennuksen koordinaateista. Niin siellä on rotat, loput plutolaiset ja heidän...," sotilas sanoi. "Niin siellä on heidän Emä alus ja Anni..." Minni jatkoi juosten samalla tietokoneelleen. "Sotilas! Tule ilmoittamaan, kun olette täysin varmoja," Minni sanoi käynistäen samalla konetta. Sotilas nyökkäsi ja poistui huoneesta yhtä nopeasti, kuin oli tullutkin. 




Maassa jätkät pelasivat normaaliin tapaa baseballia, urheilu stadionin kentällä. Santtu puolestaan korjaili vanhaa laatikkomaista televisiota, joka oli mennyt rikki jätkien pelatessa vähän rajusti jalkapalloa. "JIIIHAHAAHAA!" kuului tuttu kiljaisu Santun olan takaa. Samalla Vinski ampaisi punaisella pyörällään pallon perään, jonka Turbo oli lyönyt. Yhtä nopeasti Vinski palasi takaisin pallon kanssa voiton riemuisesti. "Jes, mää oon kovin!" Vinski sanoi heittäen Motoa pallolla. Punaisena hohtava silmä sai Vinskin aavistuksen peruuttamaan ja laannuttamaan tämän innostusta. "Hei! Ei kai te ala tappelemaan?" Turbo kysyi ajaen veljiensä eteen. "Hei no problemos," Vinski sanoi nostaen kätensä ilmaan. "Joo kiitti vaan Vinski. Peli on nyt pilalla," Moto tuhahti. Turbo pyöritteli päätään. "Heii!" Santtu huusi. "Uuu mun tyttö kaipaa mua!" Vinski sanoi nousten samalla pyöränsä päältä. "Mitäs mun kaunokainen?" Vinski kysyi laittaen kätensä naisen olkapäälle. Nainen mulkaisi valkeaa hiirtä pieni virne kasvoillaan. "Mulla oli asiaa Turbolle," Santtu sanoi pyöräyttäen kättään kohti Turboa. Pienellä kateudella, Vinski hyväksyi naisen aikeen puhua ennemmin veljelleen, kuin hänelle. "Mikä hätänä Santtu-neiti?" Turbo kysyi riisuen samalla kypäränsä. "Ei mulla ole mitään hätää, mutta teidän vanhan aluksen tietokone on piipittänyt jo jonkin aikaa. Ja hetken jo luulin, että olen seonnut," Santtu sanoi osoittaen peukalollaan taakseen, jossa kone sijaitsi. Jätkät katsahtivat toisiaan. Kukaan ei heihin ollut neljään vuoteen ottanut yhteyttä. Turbo käveli koneen luokse hieman epävarmana, ottaen samalla viereiseltä pöydältä kotikalja pullon mukaan. Hän avasi koneen ja oli tukehtua suussansa olevaan nesteeseen. "Wow, mikä ilmestys," hän sai todettua. "Kiitos. Mutta olen kyllä vähemmästäkin usein otettu," Minni sanoi flirttaillen tavalla, josta tiesi Turbon pitävän. "Voisit pukeutua useammin noin," Turbo totesi. "Tää asu ja sen sisältö on usein yksityiseen käyttöön," Minni vastasi. "Mhhm," Turbo hymähti ottaen huikan samalla juomastaan. Minni naurahti pienesti. "Oli mulla asiaakin. Olemme luultavammin löytäneet koordinaatteja ja yhden OOR-koodin maan alta. Uskomme, että siellä on kasa rottia ja loput plutolaiset, sekä..." Minni sanoi vaivautueena. "Sekä?" Turbo kysyi. "Sekä Anni," Minni sai lopulta sanottua. Turbo katsoi Minniä epäuskoisena. Moneen vuoteen hän ei sisarestaan mitään ollut kuullut ja nyt hänen paremmalla puoliskollaan olisi tietoja tämän olin paikasta. Myös Vinski ja Moto olivat kiinnostuneet keskustelusta. "Kun koordinaatit on varmistettu, lähden muutaman sotilaan kanssa katsomaan pitävätkö sijainnit mitenkään paikkaansa," Minni jatkoi. "Mmm-mmm ei onnistu. Me tullaan mukaan," Turbo sanoi äänellä josta huokui epävarmuus. "Ei! Teillä on tehtävä, joka tiedän on syytä hoitaa loppuun. Sitä paitsi ei sun tarvi olla huolissas. Me käydään vain tarkastamassa," Minni sanoi tiukasti, mutta huolehtivaisesti miehelleen. Epävarmana, ärtyneenä ja nöyrtyvästi Turbo myöntyi Minnin tahtoon. "Kyllä me nähdään vielä," Minni sanoi. "Tiedän. Pidä huoli itsestäsi kaunokainen," Turbo sanoi rauhoittuneena. Minni lähetti pienen lentopusun Turbolle. Turbo teki samoin, jonka jälkeen näyttö pimeni. "Vohouu. Minni on oikeasti todella seksikäs," Vinski sanoi ja sai osakseen Turbon mulkaisun. "No soriii, tiedän että Minni on sun. Ei tarvii hermostuu," Vinski sanoi väistäen, kun Turbo meni hänen ohitseen. "Mitä Minni edes näkee sussa, kun määkin olen olemassa?" Vinski ihmetteli. "Minni ei tahdo pelimiestä," Turbo vastasi saaden Moton naurahtamaan. Myös Santtu oli kiinnostunut keskustelusta. "Noo siis. Mitä me aijotaan?" Moto kysyi. "Jep mitä Mars tekee ilman meitä? Mehän ollaan sen planeetan sankarit?" Vinski kysyi pullistellen hauistaan. "Sankareita on myös muut marsilaiset. Ne oli saanu nimittäin suurimman osan plutolaisista perääntymään," Turbo sanoi saaden Vinskin jälleen hiljaiseksi. "Turbo. Et kai sä?" Moto aloitti. "Aloittaa lopputaistelua täällä maassa?" Vinski jatkoi, kun Turbo ei hetkeen ollut sanonut mitään. "Kyllä! Limakalat Tahko ja se juustopunkero pitää saada kiinni," Turbo vastasi ja katseli Leipäjuuston tornia. 




Samaan aikaan... "Hahhahahaaa, NUIKKI!" Leipäjuusto karjahti toimistossaan. "Mmmmm niin teidän raejuustoisuutenne," Nuikki nöyrysteli ja nousten laboratoriostaan keskelle Leipäjuuston toimistoa. "Missä se uusi keksintö on, jolla saan niitattua sen taulapää Tahkon ja ne moottoripyörillä ajavat pumpulikorvat palasiksi?" Leipäjuusto uteli. "Mmm niin, tässä on prototyyppi keksimästäni keksinnöstä. Tässä on etätähtäin- katapultti. Kun koordinoinnit on saatu kohdalleen, niin KA POOOM! Koko rakennus tai maa-alue lentää taivaan tuuliin, jolloin plutoon saadaan järjettömästi kivipölyä," Nuikki selitti näyttäen samalla prototyypillä, kuinka laite toimii. "Hahah loistavaa! Minulla on semmoinen tunne, että tämä tietää kahden aikakauden loppua ja minut kruunataan ylipäälliköksi," Leipäjuusto sanoi varman oloisesti. 






A/N: Näin ensimmäinen luku saatiin päätökseen. Mielipiteitä otan mielelläni vastaan ja etenkin parituksista. Kiitos  

Hyvältä kuulostaa . Paritukset on hyvät ja muutenkin kaikki on kohdallaan . Ootan innolla jatkoa

Tää kuulostaa tosi hyvältä . Odotan innolla tota MotoxOC:tä . Jatka pian.

Kiitos kiitos! Huomenna jatkuu jossa selviää Moto/Oc kuvio

Jes vihdoin jatkoa

Joo koulu hommat hieman rokottivat kirjoittamista, mutta kyllä mää tän valmiiks aijon saada. ;D

Kiva osa vaikka muutaman kirjotusvirheen löysinkin mutta niitä sattuu kaikille . Ootan innolla seuraavaa osaa

Tosi hyvä pätkä. Jotenkin mä tavallaan arvasin et Moton tyttö ois kuollu mut silti tosi hyvää tavaraa sä tuotat. Jatka pian pliis

Kiitos! Ja pahoittelen kirjoitusvirheistä

Heipsan! Korjailin kirjoitusvirheitä. Toivottavasti ei ole kauheasti enäää

En ainakaan huomannut . Jatka pian pliis

Jatkan niin pian kun pystyn

Hyvä juttu

Hei! Kiitos kärsivällisyydestänne. Pyrin tänään saamaan tarinaa koneelle ja sitä mukaan tänne

Maassa Leipäjuuston kaveriksi oli saapunut Teuvo Tahko. Leipäjuuston koelaukaukset olivat menneet muutaman kerran pieleen niin, että jätkienkin oli pakko puuttua asiaan. Laukaukset olivat olleet todella lähellä asutuksia ja jätkät pitivät huolen siitä että Chicagon asukkaat olisivat edes turvassa. Tahko oli lähiseudulle rakentanut oman ison haisevan torninsa, mikä oli hyvä. Koska, nyt jätkien oli helppo alkaa kehittelemään suunnitelmaa jolla he saisivat kummatkin limalohet kiinni. Haju vain alkoi olemaan sietämätöntä kaupungissa. 
          Turbo nukkui Moton kanssa stadionin tulostaulussa. Vinski taasen oli jälleen viettänyt yötä Santun luona. Kumpikaan ei silti myöntänyt suhdetta vaan olivat niin sanotulla "kaveripohjalla". Turbon ja Moton oli vain vaikea uskoa tätä. Aamuauringon kirkkaat säteet valaisivat isoista ikkunoista sisään. Osa säteistä osui inhottavasti Turbon silmiin. Turbo kirosi peiton alla Aurinkoa ja yht'äkkiä alkanutta koneen piipitystä. Turbo hieraisi voimakkaasti silmiään. Muutenkin hänen näkönsä oli huono ja kirkkaalla säällä hän ei kyllä nähnyt mitään ilman lasejaan. Marsissa tapahtuneen onnettomuuden jälkeen Turbo oli myös alkanut kärsimään voimakkaista migreeni-kohtauksista, jotka vetivät hänet sängyn pohjalle niin pitkäksi aikaa, kun kohtaus vain kesti. Turbo luovutti ja nousi ylös katsomaan tietokonetta. Hän oli ärtynyt, nappasi läheiseltä yöpöydältä lasinsa. Housut olivat tietokonetuolin päällä. Hän avasi koneen. Ruudun toisella puolella ei ollut hänen parempi puoliskonsa vaan Rontti. "Rontti?" Turbo kysyi hieman hämillään ja yrittäen pukea samalla housujaan jalkaan. Rontti katseli hommaa huvittuneena kun toiminnasta ei meinannut tulla mitään. "Miten menee?" hän kysyi, kun Turbo oli viimein saanut puettua housut jalkaansa. "Ihan hyvin. Kummatkin lohet on nyt samassa kaupungissa ja kehittelemme suunnitelmaa jolla saisimme heidät kiinni," Turbo selitti istuen samalla tuolille. "Hyvä. Onko mitään käryä mitä meinaatte tehdä?" Rontti jatkoi. "Jotenkin homma on jaettava, koska vihollisia on kaksin kertainen määrä," Turbo sanoi. Rontti nyökytteli myönteisesti. "Missä Minni? Luulin, että se olis soittanut," Turbo kysyi. "Ai eiks, mun naama tyydytä?" Rontti kysyi vitsailevaan sävyyn. "No oikeestaan et!" Turbo jatkoi naureskellen. "Jaaha tää keskustelu oli sit tässä, en tietenkään halunnu kertoo Minnistä sulle. Joten nähdään sit kun tuutte!!" Rontti sanoi ja oli "aikeissa" painaa koneen sulkijaa. "Odota, odota. Ehkä sää just meet. Mitä Minnistä?" Turbo kysyi. "Minni katos niiden koordinaatio reissulla. Sotilaat jotka olivat hänen mukanaan epäilivät kidnappausta," Rontti sanoi. "Mää tiesin ettei Minnin kannattanut lähtee ilman mua!" Turbo sanoi puristaen kätensä nyrkkiin ja iskien sen pöytään. "Turbo. Sää et olis voinut tehdä mitään, kun oot siellä. Nyt vain hoidatte hommanne siellä ja palaatte Marsiin. Sitä paitsi eiks se oo parempaa pelastaa oma rakastettu, kuin olla suojelija," Rontti selitti. "Niin ehkä," Turbo sanoi kohauttaen hartioitaan. "No no. Missä se prinssi rohkee, joka ratsastaa rohkealla ratsullaan pelastamaan rakkaansa," Rontti sanoi kiusoitellen. Turbo mulkaisi lasiensa takaa mentoriaan pienen hymyn kanssa. "Sitä paitsi, kun tää päättyy niin voitte Minnin kanssa alkaa miettimään jälkikasvua ja häitä ja koko loppu elämää," Rontti jatkoi. "Hei hei. Nyt sitten käsijarrua päälle," Turbo sanoi. "Mitä?! Etkö halua lapsia Minnin kanssa?Marie haluais niitä jo teiltä," Rontti jatkoi. "Haluan ja tossa et vedätä mua," Turbo sanoi osoitten sormellaan Ronttia. "Ai missä?" hän hämmenteli. "Marie on henkilökohtaisesti tuonu ilmi sen, että olen tervetullut perheeseenne kun vien Minnin vihille, jonka jälkeen saamme vasta lapsia," Turbo sanoi. "Täh? Ei se voi asettaa teille ehtoja!" Rontti sanoi tyrmistyneenä. "Kyllä sano ja vielä kaksin keskustelulla mulle. Minni ei taida ees tietää. Muutenkin Marie kohtelee mua, kuin ilmaa," Turbo kertoi. Rontti oli tyrmistynyt. Hänen sisarensa on usein reilu jokaista kohtaan, mutta se että hän kohtelee mentoroitavaansa kuin ilmaa oli tälle ihan uusi uutinen. "Haluakko, että puhun Marien kanssa?" Rontti kysyi. "Ei tarvi. Muutenkin Marie uskoo siihen, että sää oot mun kasvatti-isäni mikä viittaa siihen, että hän pitää mua ja Minniä serkuksina eikä pariskuntana," Turbo kertoi ottamatta katsekontaktia Ronttiin. "Todistatte sille vain, että te ootte pariskunta ja mää hoidan sen, että se tajuaa mun olevan mentori eikä isä," Rontti sanoi. Turbo nyökytteli pienesti. "Hoitakaa hommanne ja onnea matkaan," hän jatkoi. "Kiitos, nähdään pian," Turbo sanoi ja sulki näytön. Hän jäi istumaan hetkeksi tuoliin ja mietti Rontin puheita. Hän halusi välillä todella palavasti Minnin kanssa naimisiin ja lasten hankinnasta oli ollut jo ennen heiddän lähtöönsä puhetta. Minni ei vain ollut suostunut Turbon ehdotukseen hankkia lapsia. Joka toisaalta oli ollut parempi, kun huomioi nykytilanteen. Minnin äidin kanssa oli taas ollut ongelmia heti siitä lähtien, kun Marielle oli selvinnyt että hän oli ollut Rontin kasvatti. Kaiken lisäksi ensi tapaaminen Minnin äidin kanssa oli ollut jäykkä. Minnin lähtö armeijaan ei ollut helppo paikka ja poikaystävä paljastui isoveljen kasvatiksi. Turbo pyöritteli päätään. Ei hänellä ollut aikaa murehtia Minnin äitiä, vaan kehitellä suunnitelma ja lähteä Marsiin pelastamaan puolisoaan. Turbo meni herättämään Moton. Iltapäivään mennessä he olivat savuttaneet Santun tallin. Turbo kertoi Rontin soitosta ja ehdotti suunnitelmaansa muille. "Eli ensiksi ykkösten kiinni ottaminen?" Moto kysyi. "Ei vaan ensiksi hoidellaan luupää lauma ja Rasvanahka, sen jälkeen vasta ykköset eli Nuikki ja Ykkönen. Lopuksi limakalat," Turbo selitti aukaisten kotikalja pullon samalla. "JA MATKA PÄÄTTYY TORNIEN TUUSAN NUUSKAAMISEKSI!" Vinski innostui niin, että huitaisi Turbon kättä. Turbo mulkaisi veikkaansa ja pyyhki kotikaljaa rinnuksiltaan. "Nyt vain odotellaan, että niistä punkeroista kuuluu jotain," Turbo sanoi. 
        Pariin tuntiikaan plutolaisista ei kuulunut mitään. Telkkarissa pauhasi James Bondin uusin jakso. Turbo istui korjaamon katolla ja kuunteli sisältä kantautuvaa iloisia ääniä. Hän kaivoi lompakostaan kuvan. Kuvassa oli 15-vuotiaat Minni ja Turbo tanssiaisiltana jolloin he olivat alkaneet seurustelemaan. Lompakosta tippui toinen kuva. Kuva oli pienempi, mutta siinäkin oli tunnistettavissa kaksikko. Turbo oli ottanut kuvan kun he olivat viettämässä vapaapäivää Minnin kanssa. Turbon vanhat lasit olivat hänen otsallaan ja Minni antoi pusun tämän poskelle. Kummallakin oli veikeä hymy. Kuva oli ajalta ennen onnettomuutta. Turbo hymyili ja laittoi pienen kuvan takaisin lompakkoonsa ja katseli isompaa kuvaa. "Onks toi Minni?" kuului tuttu ääni Turbon takaa, josta kantautui  epätodellisuus vivahde. "Joo on," Turbo vastasi auttaen Santun tämän viereensä. "Saanko?" Santtu kysyi. "Joo totta kai," Turbo vastasi antaen kuvan tälle. "Minni on kaunis," Santtu sanoi. "Mmm niin on," Turbo vastasi hymyillen. Santtu ojensi kuvan takaisin Turbolle, joka sujautti sen takaisin lompakkoonsa. "Kauan te ootte ollu Minnin kaa yhdessä tai oikeestaan kuinka vanhoja olitte kuvassa?" Santtu kysyi. "15-vuotiaita. Ollaan seurusteltu 9-vuotta," Turbo sanoi hieman naureskellen. "Yhdeksän vuotta!" Santtu hämmästeli ja sai Turbolta vastaukseksi nyökkäilyä. Harvemmin Santtu oli kahdestaan yhdenkään hiiren kanssa keskustellut heidän elämästään ja se mitä he kertoivat olivat aina yhtä yllättäviä. Tätäkin ennen hän oli uskonut Minnin ja Turbon seurustelleen vain muutaman vuoden. Äkillinen ja iso räjähdys sai heidän huomionsa. "Nyt on aika!" Turbo sanoi nousten seisomaan. 




Samaan aikaan Leipäjuuston tornilla. Leipäjuusto tarkisteli etätähtäin-katapultin aiheuttamia tuhoja. "Hahhaha loistavaa. Minusta tuntuu, että tämä on maapallon loppu," hän naureskeli ja etsi kiikareillaan, potkulaudallaan ajelevan rasvaläjän. "Mitääääh?" hän karjaisi, kun ei etsimisistään huolimatta ollut Rasvanahkaa löytänyt vaan sai näkökenttäänsä Tahkon. Hän oli rantakyttiensä kanssa saapunut tornin juurelle. "Hahhaahah katsokaa meidän uusi valloituksemme! Hahhahahah hyökätkäääää!!!" Tahko huusi ja heitteli ympäriinsä kärrynpyöriä. Ykkönen ampui pääovista sisään ison ohjuksen mikä sai tornin heilumaan voimakkaasti. "Eiiiiiiiii!" Leipäjuusto huusi katsellen Tahkon toimintaa. "Rasvanahka! Vaihda suunta takaisin," hän karjui radiopuhelimeen. "Öööö. Vaihda mitä? Eihän mulla oo vaihteita, kun en tarvii sellasii," Rasvanahka sanoi raapien päätään. "Yksinkertaista poikaseni... TUHOA HEIDÄT!" Leipäjuusto karjui. "Aa jaa joo. Selvä on pomo," Rasvanahka sanoi vaihtaen suuntaa. 




Jätkät saapuivat paikalle ja katselivat etäämmältä toimintaa. He olivat hieman huvittuneita. Limakalojen toistensa tuhoominen sai heidät naurahtelemaan hieman. "Pitäskö puuttua asiaan?" Moto kysyi. "Todellakin! Ei me neljää vuotta täällä olla oltu, että me ei osallistuttais tappeluun," Vinski sanoi. "No eikohän laiteta sit HANAT" Turbo aloitti. "AUKI!" kolmikko huusi ampaisten matkaan. Yksi rantakytistä huomasi hiiret ja he kaikki lähtivät kohti hiiri kolmikkoa. "Suunnitelma toimii! Pysykää siinä!" Turbo ohjeisti. Muutamalla hännän heilautuksella sekä Leipäjuuston, että Tahkon apurit keräilivät maasta itseään. Jätkät jatkivat matkaa. "Mua te, ette ohitakkaan senkin moto majavat,"Rasvanahka sanoi ajaen kohti jätkiä. "Ai jaa! Syö pääs!" Vinski sanoi lyöden Rasvanahan pyöränsä päältä. Turbo laukaisi köyden ja Moto sitoi rasvakannun läheiseen tolppaan kiinni. "Ja eikun löyhkä tornille," Turbo sanoi. 
          Lasin helinä sai huoneeseen ääntä. Toimisto oli aivan tyhjä. Ainoastaan kengän pohjissa narskui lasin palaset. "Ihan hiljaista," Moto totesi. "Ehkä liiankin," Turbo sanoi. Hiljaa huomaamatta huone alkoi täyttymään kaasulla. Jätkien yskiminen sai huoneeseen ääntä lisää. Kaasu oli ohutta ja se pääsi kypärien alaosasta läpi suoraan jätkien hengitykseen. Hetkeä myöhemmin he kaatuivat tajuttomina maahan. 


Päänsärky ja epämielyttävä haju sai jätkät heräämään. Heidät oli sidottu tutkimuspöytään. Moton robottikäsi oli irrotettu, Vinskin ase vyö viety ja Turbon zernopuikko hanska otettu pois. Kirkas valo valaisi huoneen. Jätkien edessä seisoi kaksi haisevaa ja lihavaa plutolaista. Huoneen sivummalla seisoi Nuikki ja Ykkönen. "Aa nyt on aika jatkaa siitä mihin viimeksi jäätiin," Leipäjuusto sanoi hieroen käsiään yhteen. "Jatkaa mitä?" Turbo kysyi ärtyneenä. "Nuikki," Leipäjuusto naksautti sormiaan. "Mmmm kyllä tiedän juustoisuutenne," Nuikki nöyristeli. "Jatkaa mitä?" Vinski ärähti. "Yksinkertaista. Jatkamme siitä mihin Marsissa aikoinaan jäimme," Leipäjuusto sanoi naureskellen. "Anna mennä proffa," hän jatkoi. Järkytyksestä jätkien suut loksahtivat auki. "No onks tää loppu?" Moto kysyi. Turbo ja Vinski katsahtivat toisiaan. 




Marsissa oli hiljaista. Minni heräsi hiljalleen iskun jälkeen. Varovaisesti hän avasi silmiään. Näkökenttä oli hetken sumeeta kunnes se kirkastui. Minni makasi kylmällä teräslattialla. Hän nousi varovaisesti istumaan ja piteli otsaansa. Hän havahtui otsassaan olevaan kuivuneeseen vereen. Osa haavasta oli vielä kosteaa. Hän katsahti sormiaan, jonka jälkeen nousi seisomaan. Hän katsahti kroppaansa. Hänen paita, sukat ja kengät oli viety. Liivit jätetty. Minni kohautti kulmaansa. Housut oli jalassa, mutta revitty asiattomaan kuntoon. Hän katsoi ympärilleen. Huone oli täysin pimeä, lukuunottamatta yhtä ainoaa ikkunaa katossa, joka valaisi pienen osan huoneesta auringon liikkumisen mukaan. Hän katsoi pimeyteen kunnes havahtui siihen ettei ollut huoneessa yksin. Hän kääntyi ympäri ja käveli lähemmäs valokeilaa. Hän itse pysyi kumminkin pimeydessä. "Kuka siellä?" hän kysyi puristaen kätensä nyrkkiin. "Eiks tunkeilijan pitäisi kertoa ensin kuka on?" nais ääni kysyi piemydestä valokeilan toiselta puolelta. "Niimpä. Joten sinuna paljastaisin itsesi," sanoi toinen nais ääni pimeydestä. "Mmmmm eli se, joka kolkataan koordinaatio reissulla ja heivataan tänne vähäpukeisena niin sekö on tunkeilija," Minni vastasi ristien kädet eteensä. "Tulkaa esiin," Minni jatkoi. Hetkeen pimeydestä ei kuulunut mitään ,kunnes valokeilaan astui kaksi ruskea turkkista naishiirtä. Minnin hengitys salpaantui, koska toinen toi kauan sitten kadonneita menetyksiä mieleen. "Anni ja..." Minni aloitti ja nielaisi. Kyynelkanavat meinasivat aueta. Minni veti syvään henkeä. "Milva?!" hän kysyi epäuskoisena. Naiset katsahtivat toisiaan. "No, kun kerran tunnet meidät voit varmasti kertoa sitten kuka itse olet," Milva sanoi. Hänen äänensä oli madaltunut vuosien myötä ja hän näytti, että häntä oli kohdeltu hyvin huonosti. Arpia oli pitkin hänen hoikkaa kehoonsa joita ennen hänen kuolemaansa ei ollut. Anni näytti paremmin voivalta. Ilmeisesti osasi nöyrtyä ennemmin, kuin Milva. Hetken miettimisen jälkeen Minni astui valokeilaan. Annin ja Milvan katseet laajeni ja he katsoivat hämmästyneenä toisiaan. Hymyilemättä Minni katsoi kaksikkoa. Hymyt nousi Annin ja Milvan kasvoille. Kerrankin moneen vuoteen he näkivät toivekkaana ehkä pelastajansa. He syöksähtivät Minnin kimppuun ja nauru täytti huoneen. Muutama ilon kyynelkin vierähti jokaisen poskelle. 
         Hetkeä myöhemmin he istuivat valokeilassa, jotta näkivät toisensa paremmin. Heillä oli paljon juteltavaa. "No. Minkälainen Mars on nykyään?" Anni kysyi. "Yhtä kuiva edelleen. Ilmanlaadultaan parempi," Minni sanoi. "Mitä? " Milva kysyi naureskellen. "Saatiin häädettyä suurin osa plutolaisista pois verisessä taistelussa. Varmaan oikeasti meinaan yksi pahimmista taisteluista Marsissa. Mutta sitten selvisi, että täällä saattaa olla plutolaisia vielä rottien kanssa," Minni sanoi. "You go GIRL," Milva sanoi innostuneena iskien Minniä käsivarteen. "Au," Minni sanoi pidellen käsivarttaan. "No sori," Milva sanoi naureskellen. Anni oli huvittunut kaksikon touhuille. Parhaat kaverit aina parhaat kaverit. "No Minni. Viekö pidätte yhtä pikkuveljen kaa?" Anni kysyi. "Mhmm joo. Ainoana, että Turbo, Vinski ja Moto joutui neljä vuotta sitten jättämään Marsin," Minni sanoi haroen parilla sormellaan hiuksiaan. "Miksi?" Milva kysyi. "Heidät vain ammuttiin avaruuteen. Nyt he ovat olleet maapallolla neljä vuotta avustamassa, koska siellä on myös plutolais ongelmaa," Minni selitti. "Ei helvetti," Milva tuhahti ja nojasi käteensä. "Jep," Minni totesi. "Mulla on ikävä sitä harmaata jättiläistä," Milva sanoi. "Moto oli silloin ihan hajalla, kun luuli sun kuolleen siinä aavikko taistelussa. Me kaikki olimme. Miks et oo muuten kuollu vaan oot siinä?" Minni kysyi hämillään. "Jos toi oli kohteliaisuus niin kiitti," Milva tuhahti. "Kerro," Minni jatkoi. "Ennen sitä taistelua sain tietää olevani raskaana," Milva sanoi haikeana. "Miks sää et kertonut?" Minni kysyi. "Koska mää en pystynyt," Milva jatkoi. "Kumminkin rotat toi mut tänne ja jotenkin ne vain vaistosivat mun raskauden ja sen pohjalta jätti mut eloon. No 6-vuotta sitten synnytin terveen poika vauvan. Hänen hymynsä oli jotain niin korvaamatonta ja siinä unohti kaikki murheet mitkä sillä hetkellä oli yllä," hän kertoi. Minni otti ystäväänsä kädestä kiinni. "Hän oli komea. Muistuttaa todella paljon isäänsä," Milva kertoi. "Motoa?" Minni teki varmentavan kysymyksen, vaikka jo tiesi vastauksen. Milva nyökkäsi haikeana. Minni siirtyi lähemmäksi ystäväänsä. "Poika on harmaa niin kuin Moto ja yhtä päättäväinen, kuin äitinsä. Nimesin pojan Eeliksi," hän kertoi. "Mutta valitettavasti nykyään saan nähdä poikaa harvoin ja pelkään rottien kasvattavan yhden heistä," Milva sanoi purskahtaen itkuun. "Voi kulta," Minni sanoi halaten Annin kanssa ystäväänsä. "Eeli sai, mut uskomaan, että Marsissa on jotain hyvää ja joku joka syntyy niin viattomana. Joten jos olisin saanut päättää en olisi halunnut poikaa, jos olisin tiennyt mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Hän olis säästynyt niin paljolta," Milva sanoi nieleskellen itkuaan kädet täristen. "Me päästään täältä pois. Jätkät meinaan tietää tästä ja mun katoamisesta tietää jokainen. Ja uskon, että myös Turbolle on ilmoitettu. Ja luulis, että ne on jo tulossa. Mää luotan siihen, että lähipäivinä me häivytään täältä," Minni sanoi toiveikkaana. "Miten voit olla noin varma? Mää oon ollut täällä 6-vuotta ja Anni viis," Milva kysyi pyyhkien kyyneleitään poskiltaan. "Mää tunnen Turbon. Se ei jättäis mua tälläsessä tilanteessa. Kuten ei myöskään Vinski ja Motokaan," Minni sanoi siirtäen katseensa ikkunaan, jonka taivaalla mollotti täysi kuu ja muutama tähti. Minni oli toiveikas ja hän lietsoi sillä myös ystäviään. Kurjat olot olivat saaneet heidät epävarmaksi, joten kannustajalle oli paikkaa nyt heidän kohdallaan. Kumpa Minni tietäisi vain mitä Maassa tapahtuu... 








A/N: Uhhuhh kiitos tuhannesti kärsivällisyydestänne. Lomailin syyslomalla tuossa välissä, jonka puitteissa kirjoittaminen jäi. Toivotaan ettei hirveästi olisi kirjoitus virheitä. Nauttikaa ja kommentoikaa. Yritän jatkaa tarinaa säännöllisesti, mutta koulu vaatii veronsa.
Kiitos! 

Mahtava osa jälleen ja ootan innolla jatkoa . Se on totta että koulu vaatii kyllä veronsa ja en itsekkään oikeen ton syysloman aikana ehtiny kauheesti kirjottaa 

Tää on mahtis stoori . Ja Puvitsu jos sä saat ne tän viikon aikana tänne niin oisin kiitollinen.

Prätkämimmi kirjoitti:

Ja Puvitsu jos sä saat ne tän viikon aikana tänne niin oisin kiitollinen.

Mä lupasin että ne tulee tän viikon aikana niin ne myös tulee tän viikon aikana 

Kiitos paljon. kummallekkin. Joo tää jatkuu pikinmiten kun oonntaas päässy vauhtiin

Toivottavasti pian . Odotan innolla jatkoa. Ja Puvitsu toivottavasti

Maassa jätkät yrittivät päästä irti tutkimuspöydästä. "Nonnii prätkähiiret Marsista," Nuikki sanoi ottaen käsiinsä tutun laitteen. Se oli sama laite, jolla hän oli aikoinaan aivopessyt Rontin. Rontin kohdalla toisin tämä ei ollut aivan onnistunut, koska hän oli pystynyt hallitsemaan mieltään tunteiden avulla. Tai että hän oli tarpeeksi jääräpäinen pitämään päänsä ja ohittamaan sillä aivopesun. Mutta jätkien epäonneksi Nuikki oli muunnellut sitä ja nyt se oli entistä parempi. "Ahahha nyt aloitan sinusta hiiristä fiksuin," Nuikki sanoi ja kääntyi Turboa kohden. Tämän käsissä oli iso nippu erilaisia piuhoja, jotka olivat kiinni mielenhallinta laitteessa. Turbo puristi kätensä tiukkaan nyrkkiin ja puri hammasta yhteen. Hän ei voinut paeta ja Nuikki sai kiinnitetyä piuhat tämän päähän. Turbon katse oli tyhjä. Hän ei voinut tehdä mitään. Ei voinut antaa ohjeita veikoilleen, ajatella heidän turvallisuuttaan tai omaa itseään. Hän oli käytännössä valmis hyvästelemään kaiken, veljensä, mentorinsa, ystävänsä ja ennen kaikkea hänen ikuisen rakkaansa Minnin. Vinski ja Moto katsoivat järkyttyneenä vierestä. He olivat aina uskoneet siihen, että Turbo olisi viimeinen marsilainen joka luovuttaisi. Nyt he olivat itsekkin tajunneet tilanteen ja tajunneet ettei heidän veikallaan ollut enää vaihtoehtoja. Turbo sulki silmänsä ja odotti Nuikin siirtoa. Nuikki oli jo aikeissa painaa vihreää nappulaa laitteessa, kunnes suuri räjähdys sai Nuikin lentämään taaksepäin suoraan toiseen päähän laboratoriota. Savupilven hävitessä jätkät saattoivat nähdä suuren ammottavan reiän seinässä ja paljon pieniä vilkkuvia valoja. Kova ääninen kumina sai jätkien korvat menemään lukkoon. "Pelastaja hiiret palveluksessanne," mies ääni sanoi pölypilven keskeltä. Hän näytti seisovan jollain litteällä osalla irti maasta. Miehen asema oli sotilaallinen jykevästä seisoma asennosta ja siitä, että tämä piti suurta asetta vasemmassa kädessä, joka nojasi tämän oikeaan olkapäähän. "MIIHKALI!" jätkät huusivat yhteen ääneen, kun savupilven takaa paljastui nuoren sotilaan kasvot. "Häivytään täältä," Miihkali sanoi ja ampui konetta, joka vapautti jätkät tutkimuspöydistä. Turbo irroitti piuhat päästään. "Hyvää työtä skidi. Oli vähän tiukat paikat," hän sanoi iskien ystävällisesti Miihkalin selkää. Jätkät keräsivät aseensa ja vapauttivat prätkänsä. "Jutellaan myöhemmin lisää. Miihkali ota sää proffa, me napataan lohet," Turbo sanoi ja painoi kypärän päähänsä. Miihkali nosti tajuttoman proffan istumaan ja teki nopeasti tämän paidasta pakkopaidan tälle. Miihkali kantoi proffan aluksen viereen. Hän pamautti muutaman kerran voimakkaasti aluksen kylkeä, jonka jälkeen teräsovi aukesi. "Hyvä ja me lähetään kalaan. Ja eiku HANAT," Turbo aloitti. "AUKI!" jätkät huusivat ja lähtivät matkaan. Miihkali katsoi aluksen ovelta taakseensa, joka sulkeutui hänen käännyttyä ympäri. Hän laittoi proffaan aluksessa olevaan selliin, jonka jälkeen käveli aluksen ohjaamoon. "Missäs jätkät?" kysyi harmaantunut hiirimies. "Ne lähti nappaan ne lohet. Mennäänkö apuun?" Miihkali kertoi ja katsoi Ronttia, joka paineli erilaisia nappuloita. Rontti siirsi katseensa nuoreen pojan kloppiin. "Mitä?" Miihkali kysyi. "Kysyikkö sää tosissas, että mennännkö me apuun?" Rontti kysyi kulmiensa alta. "Joo," Miihkali sanoi epäilevästi. "Vapaustaisteilijoiden ensimmäinen sääntö; Älä ikinä kysy mitään tosissasi vaan toimi," hän sanoi. "Ai, kun mää luulin, että ensimmäinen sääntö oli että älä ikinä aliarvioi mentoriasi," Miihkali sanoi hieroen leukaansa saaden Rontilta mulkaisun. Hän painoi ilmanvastuttaja nappulaa mikä mahdollisti aluksen pysymisen paikallaan. Miihkali hymyili leveästi mentorilleen ja käynnisti moottorit täydelle teholle. Hän ohjasi aluksen läheiselle katolle, jossa he olisivat valmiina auttamaan jätkiä. 




Jätkät olivat ajaneet Leipäjuuston tornin huipulle. Heitä vastassa oli Ykkönen. "Hahha Hasta la Vista hiiret," hän sanoi viskimäisellä käheällä äänellä. Hän ampui hiiriä kohden ja jätkät vai istumalta väisteli iskuja. Vinski veti asevyöstään rähdyspuikon, jonka heitti Ykkösen jalkoihin. Hienossa kaaressa lentävä punapartainen mies iskeytyi jätkien jalkojen juureen. Turbo ojensi satulalaukustaan käsiraudat Vinskille. He etsivät näkökenttäänsä Miihkalin. Nopeasti he löysivät tämän. Miihkali oli noussut aluksen katolle ja näytti säikähtäneeltä. "VAROKAA!" hän huusi. Jätkät ehtivät pahaaksi hypätä sivuun, kun plutolaiskaksikko alkoivat tulittaa heitä. "Moto! Nyt!" Turbo huusi ja heitti harmaalle jätille sokattoman kranaatin, jonka hän löi metallisella nyrillään plutolaisten jalkojen juureen. Suuri räjähdys sai plutolaiset pudottamaan aseensa ja lentämään suuressa kaaressa jätkien yli. "Kattookaa pari lentofisuu," Vinski sanoi saaden veikkansa naureskelemaan. Nauru loppui lyhyeen, kun plutolaisten lento jatkuikin tornin reunan yli. "AAAHhhhh," jätkät huusivat yhteen ääneen. He juoksivat reunalle. Heidän suupielilleen nousi lievä hymy. Juuri muutaman metrin alempana Miihkali seisoi edelleen aluksen katolla pidellen kahta tajutonta plutolaista. "Putosko nää teiltä," hän irvaili saaden jätkät pudistelemaan päitään. Rontti nosti alusta ylemmäs, jotta jätkät pystyivät ajamaan prätkänsä aluksen sisään. "Hellureeii!" kuului Rontin ääni ohjaamosta. "Kato mitä vesu? Onko Mars hävitty kun sää täällä oo?" Vinski irvaili. "Hahha ootpa oikee hupiukko," Rontti vastasi ja lähti lentoon. "Vinski anna Rontin olla ja tule tänne," Turbo huusi veikalleen. "Mitäs nyt?" Moto kysyi, kun oli saanut Miihkalin kanssa plutolaiset samaan selliin Nuikin kanssa. "Työnjako! Moto ja Miihkali ottakaa verkko laskusillan kaapista ja noukkikaa Rasvanahka luupää laumoineen ylös. Rontti anna Santulle merkki laittaakseen korjaamon valmiiksi. Ja Vinski. Tää on Nuikin katapultti. Sun tehtävä on lopussa tuhota MERKISTÄ Leipäjuuston sekä Tahkon Chicagon tornit. Lisäksi tässä on koordinaatio Tahkon Detroitin torniin tuhoa sekin," Turbo ohjeisti ystäviään. "Ja eikun HANAT!" hän aloitti. "AUKIII!" kaikki huusivat yhteen ääneen. Turbo käveli ohjaamon Rontin avuksi ja antoi lisäohjeita veikoilleen. Rontti taputti kasvattinsa olkaa kevyesti ja sai tältä hymyn. "Hyvät ohjeet," hän sanoi. "Kiitti," Turbo vastasi. "Mitä meinasit noiden sotilaille?" Rontti kysyi. "Otetaan ne mukaan ja lasketaan Chicagon keskusvankilaan. Laitoin jo viestiä vankilan johtajalle," Turbo sanoi laittaen mikin kuuloketta korvaansa. "Täh? Missä välissä sä sinn..." Rontin lause jääden kesken kun Turbo vain katsoi hymyillen tätä. "Oot sää kyllä eläin! Ei moni osais ennakoida samaa," Rontti sanoi pyöritellen päätään. "Mää tiesin jo siinä kohtaa, kun oltiin sidottuina niihin pöytiin, että Santtu huolestuu ja ilmoittaa ennen merkkiä jo teille. Sitä en osannu ennustaa, että olitte ihan noin nopeita," Turbo sanoi. "Nonniii sekin siitä olis vie puuttunutkin, että sää joku ennustaja olisit," Rontti sanoi saaden Turbon nauramaan. "Joo ei musta ennustajaa tuu," Turbo sanoi. "Meinasikko pelastaa Minnin tän jälkeen?" Rontti kysyi. "Totta kai! Ja Annin myös," hän vastasi katsahtaen samalla Ronttia, jonka ilme oli vakava. "Et kai sää oikeesti usko Annin kuolleen?" Turbo ärähti ja sammutti laskutelineiden merkkiäänen, kun Moto ja Miihkali oli mennut laskutilaan aluksen ollessa käynnissä. "Ei kukaan oo todistanut sitä, että Anni on elossa. Ei yks koodi sitä kerro," Rontti ärähti takaisin. Turbo puri hammasta ja siirsi katseensa tuulilasiin josta heijastui Chicagon pimeä keskusta. Hän tiesi mentorinsa olevan osittain oikeassa, mutta jos hänkin uskoisin sisarensa kuolleen voisi hän vedota siihen, että hänen tyttöystävänsäkin olisi kuolleena jossain. Rontti huokaisi syvään. "Mää lupasin vuosia sitten, että pidän teistä huolta. Annin katoamisen jälkeen osa mun sisältäni on kuollu. Tajuuks sää? Mää oon nää vuodet pelännyt, että sääkin katoot tai sut tuodaan kuolleena Marsiin. Ilman sua ja Annia mulla ei ole mitään. Mulla ei olis mitään minkä vuoksi mää olisin elänyt. Jos teitä ei olis olisin heittänyt veivini aikoja sitten. Mutta arvaaks miks mää en oo tehnyt sitä?" Rontti vastasi surun murtamana. "No?" Turbo kysyi vaikka tunsi sisällään tietävänsä vastauksen. "Koska mää halusin nähdä teidän varttuvan. Löytävän sen oikean niin kuin sun kohdalla kävi. Sää et löydä Minniä parempaa puolisoa, enkä oikeestaan haluukkaan, että löydät. Ihan helvetin sama mitä Marie tai kuka tahansa siihen sanoo. Mää haluan nähdä teidän avioitumiset ja sen kuinka saatte lapsia! Eli tottakai mua pelottaa, että Anni on kuollu" Rontti sanoi ohjaten aluksen jyrkästi oikealle. Turbo ei sanonut hetkeen mitään. Se mitä hän juuri kuuli Rontin suusta oli jotain ennen kuulematonta. Hän ei todellakaan osannut tulkita Ronttia ja tuskin kukaan. Kukaan ei hänen varmastikkaan tiennyt hänen kokevan jotain tuollaista. "Rontti! Mää oon pahoillani. Mua vaan turhauttaa, koska pelkään löytäväni Minnin sekä Annin kuolleena," Turbo sanoi apeasti. "Tiedän. Mutta meidän on vaan toivottava että ne löytyy ja mielummin elossa," Rontti sanoi ruahoittuneena. Turbo nyökkäsi mentorilleen. Kolahdus lastaustilasta herätti pilotti kaksikon huomion. "Rasvanahka kumppaneideen hoidossa," Moton ääni kuului Turbon ja Rontin korvanappiin. "Hyvä! Vins..." Turbo sanoi, kunnes kuului innokas vislaus ja suuri pamahdus. "Hyvin odotettu merkkiä Vinski," Turbo sanoi ilmeettömästi. "Ups!" hän vastasi. "Anna nyt mennä ne lopukkin tornit sit," Turbo jatkoi. Hetken päästä kuului kaksi muuta räjähdystä. Turbo oheisti vieressään istuvaa Rontti vankilan luokse. "Moto ja skidi. Voitte laskea," Turbo sanoi painaen ilmanvastustajan päälle. Hiljalleen Moto ja Miihkali laski rosvoverkon vankilan keskelle. Kun rosvot saatiin paikoilleen vankilan johtaja vilkutti hyvästit jätti hiirille. "Ja sitten kohti Santun tallia," Turbo sanoi. 




Santtu seisoi korjaamon ulkopuolella kädet ristissä rintansa kohdalla. Hän oli todella apealla tuulella. Se oli ohi. Hiirten ja tämän seikkailut. Mitä hän nyt tekisi. Suuri humina sai Santun huomion katsomaan taivaalle. Suurehko alus laskeutui kevyesti hänen eteensä ja ulos asteli tuttu kolmikko. Santtu ei sanonut mitään vaan halasi näitä. Sanat tuntuivat takertuvan kaikkien kurkkuun. "Älä huoli Santtu-neiti. Kyllä me nähdään vie," Moto sanoi nostaen Santun leukaa sormellaan. "Tiedän," Santtu sanoi nyökytellen. "Teidän pitää palata. Pelastaa ystävänne," hän jatkoi. Kolmikko oli kerrankin hiljaa. Lähtö tuntui ylitsepääsemättömältä. "Jätkät... mennään," Rontti sanoi nojaten aluksen ovenkarmiin. Jätkät halasivat viellä kerran luotettavaa mekaanikkoaan ja lähtivät kohti alusta. "Jätkät odottakaa!" Santtu sanoi saaden jätkät kääntymään. "Mää tuun teidän mukaan," Santtu sanoi saaden jätkät hämilleen. "Santtu. Marsissa on..." Vinski sanoi ottaen naisen olkapäistä kiinni. "Vaarallista. Tiedän. Tuun marsilaisten mekaanikoksi," Santtu sanoi. "Entä sun talli?" Moto kysyi. Sen voi myydä tavaroineen päivineen. Oon kasarmilla koko ajan ja asun Vinskin kanssa niin ei mulla hätää oo," Santtu sanoi. "Niin paitsi on sulla yks," Miihkali sanoi. "Mikä?" Santtu kysyi hämillään. "Yksinkertaista. Sää asut Vinskin kaa," Rontti jatkoi saaden kaikki nauramaan. "HEI!" Vinski tokaisi. "Jos tää on päätetty niin sopii mulle," Turbo sanoi saaden kaikki nyökyttelemään. Prätkä porukka oli valmis aloittamaan matkansa kohti Marsia. 




Marsissa Minni oli herännyt aikaisemmin ja piti vahtia. "Toi vahtivietti on aika kriipiä," Milva sanoi nousten istumaan ja venytteli pienesti. "Jonkun on pakko," Minni sanoi. Hetken päästä Annikin heräsi. Valokeila oli siirtynyt auringon noustessa huoneen toiseen laitaan, mutta huone oli paljon valoisampi aurinkoiseen aikaan eikä paikkaan tarvinnut vaihtaa jatkuvasti. "Voi Turbo missä sää oot?" Minni ajatteli. Yht'kkiä suuri ovi aukeni heidän edessään ja kirkas valo sokaisi naiset hetkellisesti. Heille laitettiin käsi- ja jalkaraudat. Heidät lähettiin kuljettamaan pois huoneesta. Tai huone oli oikeastaan selli. Minni oli hämillään. Hän tajusi olevansa maan alla, jota oli kyllä useamman vuoden rakennettu. "Anteeks minne meitä viedään?" Milva kysyi. Anni ja Milva olivat harvoin käyneet sellin ulkopuolella ja ikinä ei voinut tietää mitä sellin ulkopuolella tapahtuu. Minni taasen katseli ympärilleen. Maanalainen luola oli oikea sokkelo, joka puolelle lähti erilaisia käytäviä ja plutolaisia sotilaita sekä rottia oli joka puolella. Heidän irstaiden katseet ei ollut mukavaa katseltavaa. Yks plutolaisista yritti kouraista Milvaa, josta Minni taasen hermostui. Hän risti kätensä nyrkkiin ja kalautti plutolaisen kauas saaden muitakin sotilaita kaatumaan. Minni pysähtyi ja katsoi kulmiensa alta plutolaista joka yritti keräillä itseään ylös takaisin. Minnin olemus herppaantui, kun hänet vedettiin liikkeelle ja aseiden lataus äänet sai hänet kulkemaan jälleen eteenpäin. "Mitä sää teet?" Anni kysyi kuiskaten. "Mää en niin helposti nyörry noiden eteen. Yritän pysyy elossa," Minni sanoi katsahtaen vieressään seisovaa aseistunutta sotilasta. "Pysyttäis paremmin elossa, jos toteltais niitä," Milva tiuskasi. "Ai no sää varmaan haluut sit seksiorjaks," Minni tokaisi ärtyneenä saaden Milvan kylmän mulkaisin. "Nyt lopetatte kumpikin ton. Pysytään paremmin elossa jos vaan nyt totellaan noita," Anni sanoi saaden molemmat jääräpäät kulkemaan kiltisti eteenpäin. Minni siirsi katseensa kattoon missä tiesi taivaan olevan. "Tulkaa pian," hän ajatteli ja kulki jonon mukana eteenpäin. 




Ilta oli koittanut Marsin pinnalle, kun sankarit saapuivat takaisin kotiin. Turbo astui väsyneenä Marsin maanpinnalle. "No mikä olo?" Rontti kysyi. "Ihan OK. Väsyttäis pirusti, mutta toisaalta haluaisin heti lähtee," Turbo sanoi venytellen samalla. "Hei tehdään näin. Menkää nukkumaan ja lähetään aamulla jo aikaisin niin ehditään perille ennen puoltapäivää," Rontti ohjeisti. "Onks sinne koordinaateille pitkä matka?" Moto kysyi. "Minnin porukka huhujen mukaan ajoi pari päivää," Rontti sanoi. "No onneks on vähän tehokkaammat pyörät käytössä," Vinski tuhahti. "No on sitten ihan hyvä jos nukutaan välissä," Turbo sanoi hetken tuumimisen jälkeen. "Ookko varma? Mitä nopeemmin pelastettais Minni sitä nopeemmin saisit," Vinski vinkkaili veljeään kohden tuuppien tätä samalla. "Mmm joo sänkyhommathan on ekana mielessä, kun ei ees tie onko Minni elossa vai kuollu," Turbo sanoi poistuen prätkänsä viereen. Vinski ei sanonut enää mitään Moton mulkaisten tätä silmä hohtaen. Jätkät lähtivät ajamaan kohti Vapaustaistelijoiden mökkejä. Itse päärakennuksen takana aukesi suuri määrä vanhan ajan mökkejä. "Näissäkö te asutte?" Santtu kysyi. "Ne on siistimmät sisältä miltä ne ulkoo näyttää," Turbo sanoi. Santtu katseli lukuisia mökkejä ja siirsi katseensa viereessään kohoavaa suurta rakennusta. Hänen mielensä herppaantui, kun Turbo kaarsi yhden mökin pihaan. Hän oli sanomassa, kunnes Moto aloitti: "Toi on Turbon asunto." "Miks se ei voi asua sun luona?" Santtu kysyi. "Ei ole tilaa ja Turbon kämppikset on kuollu sodassa. Ja mun asunnossa matelee valkoinen tollo," Moto sanoi. "Tollo! No jo on kumma, kun koko ajan kuulee jostain suunnasta huutelua," Vinski tuhahti saaden muut naureskelemaan. Santtu hymyili ja katsoi Turboa, joka astui mökkinsä sisälle. 




Paikka tuntui autiolta ja lähes neitseelliseltä, kun Turbo astui pitkästä aikaa omaan asuntoonsa. Hän laittoi valoja päälle ja katseli ympärilleen. Hän käveli keittiöön ja löysi pöydältä vanhan sanoman lehden jonka otsikkona oli; Marsilaisilla ei ole tulevaisuutta. Turbo pyöritti päätään. Ruokaa ei ollut kaapeissa eikä hän millään olisi jaksanut lähteä takaisin päämajalle hakemaan jotain nopeaa syötävää. Turbo otti hyllystä paksun kirjan ja lähti kohti makuuhuonetta. Hän istuuntui sängylle. Jonkun on pakko ollut käynyt mökissä sillä petivaatteet ja hyllyt olisi pölyn peitossa. Turbo riisui päälivaatteensa ja laittoi ne läheiselle penkille. Tuntui oudolta mennä yksin nukkumaan. Yleensä Minni oli hänen luonaan vaikka vuoroviikko olisi monen kilometrin päässä armeijalla. Hän otti yöpöydältä kirjan ja avasi sen. Kirjan välistä tippui kuva. Turbo katsoi kuvaa. Kuva oli otettu ennen hänen lähtöään seremoniasta, jolloin Minni oli saanut ensimmäisen kenraali merkin. Minni hymyili lämpimästi Turbon kainalossa. Päällään Turbolla oli tumma kauluspaita ja suorat housut. Minnillä oli puna-musta armeijan juhlavaatteet ja rinnan kohdalla kimalsi kenraalin tähti. Turbo ei voinut uskoa kuinka kauan tästäkin kuvasta on ja nykyisin tuo samainen nainen johtaa sekä armeijaa, että vapaustaistelijoita ja vastarintaliikettä täydellä neljällä tähdellä. Hän laittoi kuvan yöpöydälleen ja oli juuri aikeissa lukea kirjaa kunnes oveen koputettiin. Turbo ei voinut uskoa sitä todeksi. Hän oli selvästi sanonut, että haluaa nukkumaan ja nyt häntä häirittiin. Hän kömpi sängystä ylös avaamaan oven. Hän oli tukehtua hengenvetoonsa. Hyvin paljon Minniä muistuttava naishiiri seisoi oven takana. Nainen oli väriltää yhtä ruskea, kuin Rontti, mutta ulkonäöllisesti muistutti paljon Minniä. "Marie?" Turbo kysyi hämillään. Kun taas nainen katsoi Turbo asu kokonaisuutta hieman halveksivasti. Ennen suurta puhe vuoroa nainen astui sisälle kysymättä mitenkään Turbon mielipidettä ja katseli ympärilleen. "Onse hyvä, että jaksoin maalta asti tulla täällä käymään vaan siivoamaan," Marie tokaisi. "Sää olet siivonnut täällä? Miksi?" Turbo kysyi hämillään. "Mmh. Ethän sinä olisi saanut täällä siivottua, kun ei Minnikään jatkuvasti viittinyt täällä käydä," Marie sanoi halveksiva katse kasvoillaan. "No anteeksi kauheesti, kun satuin olemaan tuolla Maassa neljä vuotta komennuksella," Turbo sanoi. Marie tuhahti tympeästi. "Mitä sää haluat?" Turbo jatkoi. "Tulin katsomaan olisko Minni palannu, mutta ei ilmeisesti," Marie sanoi. "No ei kai se täällä oo jos se on kidnapattu," Turbo sanoi levittäen kädet ja pyörähtäen pienesti. "Mmm ei olis kidnapattu jos sen ''hyvä'' poikaystävä olis ollut täällä," Marie jatkoi astuen Turbon henkilökohtaiselle alueelle. "Mää oon syytön siihen, että Minni halusi lähteä," Turbo jatkoi. "Mmm niin hän sinä haluat uskoa. Minni sais niin paljon paremmankin miehen kuin sinä," Marie tuhahti päin Turbon kasvoja. "Nyt riittää! ULOS!" Turbo ärähti ja näytti sormellaan ovea. Marien olemus oli hieman säikähtänyt ja astui askeleen taaemmas. Turbo ei ennen ollut laittanut hänelle kampoihin saati nähnyt tätä vihaisena. Marie oli loukkaantunut. Korjasi laukkunsa asentoa olallaan ja poistui Turbon mökistä vihaisena paiskaten oven kiinni perässään. Turbo asteli huoneeseen ja istuuntui sängyn laidalle. Mikä häneen tuli. Ei hän ennen ollut hermostunut Marien puheille ja ensimmäsitä kertaa hän heitti tämän ulos asunnostaan. Turbo istui mietteliäänä sängyllään. Hän pyöräytti kerran päätään. Hän laittoi kirjan takaisin yöpöydälle, koska lukemisesta tuskin tulisi enää tapahtuman jälkeen mitään. Hän riisui lasinsa ja laittoi ne kirjan päälle. Lopulta kömmittyään peiton alle Turbo sammutti valot. Mikä päivä hän ajatteli. 




Aamulla Turbo kuuli ääniä olohuoneestaan. Hän puki päällensä ja asteli olohuoneeseen. "Huomenta" Rontti tervehti nuorukaista joka ei ollut edes vielä kunnolla herännyt. "Huuuom-enta," Turbo sanoi haukotellen. "Nukuikko hyvin?" Rontti jatkoi. "No en oikeestaan," hän vastasi ja istui keittiön kulahtaneelle tuolille. "No mistä moinen?" Moto kysyi ojentaen veikalleen kahvikupin. "Marie kävi täällä yöllä just ennen kuin olin menossa nukkuun," Turbo selitti. "Marie? Täällä?" Rontti kysyi hämillään. Turbo nyökytteli ja katseli tyhjällä katseella kahvikuppiaan. "Mitä se halus?" Rontti kysyi hämmästyneenä. "Tuli kuulemma tapaan Minniä," Turbo jatkoi. "Eiks se muka tiennyt Minnin kidnappausta?" Moto jatkoi. "Tiiiesi, siks sillä oli syytä haukkua myös mua siinä samalla," Turbo selitti. "Mikä sillä on sua vastaan?" Rontti kysyi. "En tie. Lopulta mää hermostuin sille ja heitin sen ulos. Joten vuoden poikaystävä pisteet taisi nousta entisestään," Turbo sanoi nojaten käsiinsä. "Hyvä poika. Oon ylpee susta," Rontti sanoi nousten nojatuolista ja iskien Turboa olkapäähän. "Mut nyt on tärkeintä, että me lähetään etsimään Minniä ja Annia," Rontti jatkoi. "Todellakin!" Turbo sanoi. 




Turbo käveli Rontin ja Moton kanssa ulos, jossa odotti jo Miihkali, Vinski ja noin kymmenen sotilasta. "Sotilaat ovat saaneet seuraavan ohjeen; Jos meille käy jotain heidän pitää lähteä välittömästi, koska he ovat ne jokka lähtee hakemaan apua," Rontti sanoi. "Okei. Sitten mennään!" Turbo sanoi. 
        Matka tuntui todella pitkältä, mutta mitä lähemmäs he pääsivät sitä toiveikkaimpia he kaikki olivat. Viiden aikaan iltapäivällä seurue oli viimein siellä missä Minni sotilaineen oli ollut. He alkoivat pinota polttopuita ja kasata telttojaan pystyyn. Turbo oli saanut osuutensa tehtyä ja nostettua telttansa pystyyn. Hän käveli Vinskin ja Moton kanssa vuorelle johon sotilaat olivat nähneet Minnin kiipeävän. "Ei täällä oo, kun hienot näköalat," Vinski tokaisi ja katsoi veljeään. "Mennänkö takaisin alas?" Moto kysyi. Turbo nyökkäsi ja oli käntymässä ympäri kunnes hänen silmäkulmaansa kimmelsi sameasta hiekasta jotain. Turbo nosti hiekasta esiin hopeisen riipuksen. "Sain tämän korun isältäni..." Sanat oli painautunut tämän mieleen tiukasti. "Tää on Minnin koru," Turbo sanoi. Kolmikko juoksi alas ja näyttivät korua Rontille. Koru oli tähän mennässä heidän ainoa johtolankansa ja Turbo alkoi olla varma, että ainakin hänen tyttöystävänsä oli vielä elossa. Iltanuotilla Turbo katseli korua tarkemmin. Solki oli hajonnut ilmeisesti olevassa kamppailussa. Hän korjasi korua parhaansa mukaan ja sai korun soljet pysymään kiinni niin että ainakin sen sai kiinni. Lähemmin katseltuna koru oli päälin puoli todella puhdasta ja laadukasta hopeaa mikä oli Marsissa harvinaista. Korussa oli upea kaiverrus Marsilaisesta ruususta. Yht'äkkiä Turbo huomasi korun olevan medaljonki. Minnin omaisuuteen hän ei ikinä kajonnut kysymättä lupaa, mutta tässä tilanteessa hän katsoi sen olevan etuoikeutettua. Hän avasi medaljongin. Toisessa puoliskossa oli virallinen kuva Turbosta ja toisella puoliskolla oli Minnin isän Hansin virallinen kuva. Turbo hymyili pienesti. Kukaan leirissä ei huomannut piilossa piileviä vaaroja. 




Toisaalla maan alla. Minni, Milva ja Anni oli ollut muutaman päivän hakkaamassa pehmeää Marsin kiveä isolla työmaa alueella. "Hei huora orjat," yksi plutolainen huusi naisille. Minni oli tympeä seisoi selkä kohti plutolaista ja puristi hakkua nyrkeillään. Hän katsahti Milvaa, joka pyöritteli päätään merkiksi ettei Minni tekisi mitään typerää. Minni nöyrtyi ja laski hakun käsistään. Hän ei tiennyt mikä hänellä oli. Yleensä hän ajatteli ennen kuin toimi. Käsiraudat puristettiin jälleen hänen ranteisiinsa kiinni ja taas heitä lähdettiin kuljettamaan jonnekkin. "Minne me taas mennään?" Minni kysyi. "Johtaja haluaa tavata teidät," rotta sanoi. "Ai se sama, joka muodosti kapinallis ryhmät plutolaisista ja rotista. Se joka uhmasi Camemberiä. Se joka kidnappasi meidät tänne," Minni raivosi, kunnes törmäsi edessään kävelevään rottaan joka oli äkinnäisesti pysähtynyt. "Hahhaha tiedät kenraali liikaa. Ehkä liikaakin," sanoi tuttu ääni korkealta rappusten päästä jotka laskeutuivat tasanteelta. "KENRAALI!?" Milva ja Anni huusivat yhteen ääneen. "No mitä nyt muutama hassu tähti kertynyt tuossa viime vuosina," Minni sanoi vitsaillen. "Cool! Montako?" Milva kysyi. "No neljä," Minni sanoi kohauttaen olkapäitään. "That's my giirl," Milva sanoi tuupaten ystäväänsä. "Hiljaa orjat," mies ääni sanoi ja astui alemmas jotta tytöt näkisivät hänet. "MASI!" tytöt huusivat. "Kyllä se olen minä!" Masi sanoi. "Missä mun poika?" Milva kysyi ärähtäen. "Voi älä huoli hän on kunnossa. Tälläkin hetkellä päiväunilla," Masi sanoi pyyhkien kynsiään paitaansa. "Päästä meidät täältä," Minni sanoi. "En mää voi," Masi sanoi säälivästi. "Miksi?" Anni kysyi. "Koska... te saatte kohta seuraa," Masi sanoi avaten ruudun jossa näkyi kuva leiristä missä jätkät olivat. Kaikkien suut loksahtivat auki. He olivat oikeasti Marsissa ja heti pulassa. "Hhahhahahhahaahhaaa. Hakekaa heidät!" Masi nauroi ja sai tytöt vain katsomaan toisiaan... 





A/N: Huuuuh saimpa kirjoitettua. Pahoittelen tälläistä kuukauden viivästymistä. Jouduin koneen sekoilun takia kirjoittamaan koko tekstin kokonaan uudelleen ennen kuin sain sen tänne. Kiitos kärsivällisyydestä ja lukekaa ja KOMMENKOIKAA! <3 

Tää on vaan niin huippu ! En malta oottaa et mitä tapahtuu seuraavaksi .

Tää on tosi tiukka stoori . Jatka pian pliis.

Puvitsu kirjoitti:

Tää on vaan niin huippu ! En malta oottaa et mitä tapahtuu seuraavaksi .

Kiitos kiitos  se jää nähtäväksi