Soturit Marsista (K-13)

Hurjaa, Moto päihitti lohikäärmeen 

Lil Hoss: No niin on . Jatkuu.

Pari päivää myöhemmin sankaritiimimme oli jatkamassa matkaa. Tiimiin oli lyöttäytynyt myös Minni. Minni oli antanut sijaisjohdon Jaskalle ja käskenyt joukkuojensa etsiä käsiinsä kapinalliset. Pluton kaloja vastaan tarvittaisiin kokonainen armeija. Nyt sankarimme kuitenkin ratsastivat kivisellä vuoristotiellä. Turbo oli kertonut edellisenä iltana tarinansa ja kertonut olevansa prinssi. Minni tarkkaili sivusilmällä Turboa. Pitkä ja komea nuorukainen jolla oli hunajanruskea turkki. Osittainen auringon valo sai turkin näyttämään kultaiselta ja otsalla silmät osittain peittävät hiukset tekivät hänestä salaperäisen näköisen. Minni ravisteli itsensä hereille. Mitä hän oikein haaveili? Hän oli amatsoniprinsessa. Naissoturien johtaja. Ei hänen kuulunut ihastua mieheen. Vaikka prinssi olikin hurjan komea.
- Herää Minni. Nyt ei ole aika etsiä suvunjatkajaa, hän ajatteli itsekseen.
Kommentoikaa pliis

Oih ihanaa! Jos saan antaa vinkin koskien Minniä ja Turboa niin olisko joku, että ne on kulkenut useamman päivän ja viettää ilta nuotiota jossai? Ja sit niille tulis herkkä hetki mikä sit keskeytyis?

Prätkisfan: Toi kuulostaa ihan hyvältä  . Katsotaan mitä saan aikaan. Jatkuu

Sankarit olivat kulkeneet jo pitkän tovin kun aurinko alkoi laskea. He olivat matkanneet jo useamman päivän ja päättivät leiriytyä kalliojyrkänteelle. Vinski ja Santtu tekivät tulen ja kaikki kerääntyivät nuotion ympärille. Turbo tarkkaili Minniä sivusilmällä. Kuun hohde sai amatsoniprinsessan näyttämään sanoinkuvaamattoman kauniilta. Hiekanvärinen turkki maalautui hopeiseksi ja mustat hiukset kehystivät kauniit kasvot. Hän ei kutenkaan oikein tiennyt miten puhua Minnille. Amatsonit olivat järkkymättömiä naissoturieta joita ei niin vain saisi herkistymään. Vinski avasi vesileilin aikomuksenaan juoda mutta huomasikin sen tyhjäksi.
- Just vesi on loppu, hän hymähti.
- Mä voin käydä täyttääs leilit. Huomasin jonkin matkan päässä kalliosta pulppuavan lähteen, Minni sanoi ja nousi.
- Mä voin lähtee mukaan, Turbo ehdotti ja nousi ylös.
- Kiitti mut pärjään yksinkin. En tarvitse henkivartijaa, Minni töksäytti mikä sai Turbon näyttämään hieman vaivautuneelta.
Minni lähti kohti lähdettä ja Turbo jäi katselemaan hänen peräänsä. Moto, Vinski ja Santtu huomasivat hänen ilmeensä.
- Sä taidat diggata tosta mimmistä vai mitä? Vinski tiedusteli.
Turbon naama karahti tulipunaiseksi ja hän kääntyi katsomaan kavereitaan.
- No jos diggaankin niin en mä sitä kuitenkaan saa. Minni on amatsoniprinsessa. Ei niitä niin vaan isketä, Turbo ähkäisi.
Moto hymyili hermostuneelle ystävälleen.
- Sä et varmaan o huomannu miten Minni kattelee sua. Se katsoo sua sillä silmällä et se saattaa tykätä susta, hän mainitsi.
Turbo kääntyi katsomaan harmaata jättiläistä mutta ei ehtinyt sanoa mitään kun Santtu sanoi:
- Mene jutteleen sen kanssa. Se ei pelaa joka pelkää.
Turbo katseli hetken aikaa ystäviään, huokaisi sitten ja lähti kohti lähdettä. Minni oli jo ehtinyt täyttää kaksi leiliä ja oli jo upottamassa kolmatta lähteeseen kun hän kuuli Turbon äänen takaansa
- Hei, Turbo sanoi.
Minni kääntyi ärtyneenä ympäri.
- Sanoin jo etten tarvitse henkivartijaa, hän hymähti.
- En mä sitä meinannukaan vaan ajattelin tulla jutteleen, Turbo selitti.
Minni katsoi häntä kysyvästi.
- Siis sä olet todella kaunis, Turbo sanoi.
- Kiitti et o hassumpi itsekkään, Minni totesi ja kääntyi takaisin lähteen puoleen.
- Tarkotan et oot kaunein tyttö jonka olen koskaan tavannu. Sä oot kuin kuu, Turbo selitti.
Minnin liike pysähtyi. Hän kääntyi katsomaan Turboa ja nousi ylös. Kukaan ei ollut ennen sanonut hänelle niin. Minni tunsi sydämensä sykähtävän ihan tietynlaiseen tahtiin. Hän käveli Turbon luo.
- Ja sä olet aurinko, Minni kuiskasi.
Turbo sipaisi hiussuortuvan Minnin kasvoilta ja oli jo aikeissa suudella kun leirin suunnasta alkoi kuulua huutoja ja kummalista rääyntää. Turbo ja Minni katsoivat toisiaan ja riensivät kohti leiriä. He olivat tuskin uskoa silmiään. Leiriin oli hyökännyt joukko lentoliskolla ratsastavaia saalistajia.
Kommentoikaa pliis

Aaaa ihan mahtava

Kiva et tykkäät

Jatkuu

- Mitä ihmettä noi on? Turbo huudahti samalla, kun riensi Minnin kanssa muiden avuksi.
- Ei mitään hajuu. Ne putkahti kuin tyhjästä, Vinski selitti ja onnistui välttämään kohti ammutun nuolen.
Santtu yritti häiritä lentoliskoja kirkkailla valopalloilla mutta turhaan. Hän oli vähällä päätyä yhden suupalaksi ellei Moto olisi napannut häntä kiinni.
- Kiitti Moto, Santtu sanoi.
- No problem, Moto virnisti ja syöksyi taas uuteen hyökkäykseen.
Turbo ja Minni taistelivat rinta rinnan saalistajia ja lentoliskoja vastaan. Tilanne näytti olevan tasaväkinen kun äkkiä kallion reunalta kuului tuskan huuto. Kaikki kääntyivät katsomaan ja näkivät Moton jonka selästä törrötti nuoli.
- Moto! Vinski huusi.
Moto yritti nousta pystyyn mutta häntä vastassa oleva saalistaja potkaisi häntä kipeästi rintaan. Moto kieri kallion reunalle. Saalistaja nosti miekkansa ja valmistautui iskuun.
- Ei mun vahtivuorolla, Vinski kivahti ja taklasi saalistajan.
Pahaksi onneksi saalistaja lensi Moton päälle ja kumpikin putosi reunan yli. Vinski syöksyi perään ja sai kiinni Moton ranteesta.
- Pidä kii, Vinski ähkäisi ja yritti kiskoa harmaan jättiläisen ylös.
Moto vilkaisi alas ja katsoi sitten Vinskiä. Jotain oli tulossa hänen takaansa. Kaksi lentoliskoratsua.
- Varo! Moto huusi mutta liian myöhään.
Lentoliskot tarttuivat Vinskiin ja nousivat ilmaan. Vinskin ote Motosta irtosi ja hän putosi alas kohti pohjalla virtaavaa jokea. Turbo, Minni ja Santtu yrittivät rientää avuksi mutta eivät enää ehtineet. Vinski oli vangittu ja Moto oli kadonnut. Turbo putosi polvilleen ja iski nyrkkinsä maahan irvistäen turhautumisesta ja surusta.
- Eih, hän voihkaisi.
Kommentoikaa pliis

Harmi että Moto loukkaantui. Nyt vain toivotaan että hän selviää.

Ei hätää kyl Moto selviää

Jatkuu

Minni laski kätensä Turbon olalle.
- Me saadaan ne pelastettua. Ei kannata vielä heittää toivoa menemään, hän sanoi.
Santtu nyökkäili vieressä.
- Me voidaan seurata niitä ratsain. Lentoliskot joilla on painolastia lentää hitaasti, hän sanoi.
Turbo katsoi hetken tyttöjä ja housi sitten päättäväisen näköisenä ylös.
- Selvä sitten. Lähdetään perään, hän sanoi.
Tytöt nyökkäsitvät ja loikkasivat hevosten selkään. Kolmikko lähti saalistajien perään.
Alhaalla joessa Moto oli onnistunut jotenkin pääsemään pintaan mutta siitä ei ollut kovin paljon apua sillä virta oli voimakas eikä nuoli selässä paljoa auttanut asiaa. Moto yritti kuitenkin jotenkin luovia itsensä kosken läpi. Pari kertaa hän vajosi pinnan alle ja nousi uudestaan pintaan henkeä haukkoen. Lähellä näytti olevan kallion kieleke jota kohti hän liikkui hurjaa kyytiä. Moton onnistui saada kiinni kielekkeestä ja hän alkoi kiskoa itseään kuiville. Kallio alkoi kuitenkin murentua hänen altaan. Hänen otteensa lipesi ja hän oli jo putoamaisillaan takaisin koskeen kun joku tarttui häntä ranteesta. Moto nosti katseensa ja näki vihreään huppuviittaan pukeutuneen hahmon kiskovan häntä kuiville. Päästyään rannalle Moto oli niin uuvuksissa ettei ehtinyt sanoa mitään kun hän jo tuupertui kalliolle tajuntansa menrttäneenä.
Kommentoikaa pliis .
A/N: Pelastajan henkilöllisyyttä saa arvilla.

Jatkuu

Paljon myöhemmin Moto alkoi palata tajuihinsa. Hän ei heti tuntunut oikein tajuavan missä oli, mutta huomasi pian makaavansa maassa kallioluolassa. Hän yritti nousta ylös, mutta nuolen aiheuttama haava vihlaisi ilkeästi. Sitten luolan suulle asteli huppuviittainen hahmo. Sama joka oli pelastanut hänet joesta. Hahmo käveli Moton luo ja polvistui tämän viereen. Hahmo veti hupun päästään ja paljastui sieväksi karamellin väriseksi hiiritytöksi jolla oli suklaanruskeat hiukset. Moto tuijotti tyttöä suu auki hämmästyksestä. Tyttö katsoi Moton haavaa ja veti sitten esille kirstalliriipuksen. Riipus hohkasi sinisenä ja siitä tuntui lähtevän jonkinlaista magiaa. Tyttö kosketti kevyesti haavaa kristallilla ja painoi sitten kätensä haavan päälle. Moto ähkäisi kivusta ja katsoi sitten haavaansa. Tyttö nosti kätensä pois haavan päältä jättäen siihen kädenjäljen. Kului vain hetki kun kädenjälki katosi ja haava oli poissa. Moto tuijotti haavaa hämmästyneenä ja sitten tyttöä. Tyttö hymyili mutta nosti sitten katseensa kohti luolan suuta. Joitakin ääniä oli kuulunut. Ne kuulostivat saalistajilta. Tyttö nosti sormen huulilleen ja nappasi seinän vieressä olevan jousen ja nuoliviinin.
Kommentoikaa pliis

Olisi kiva tietää lisää tästä hiiritytöstä.

Et sä arvaa kuka se on

Jatkuu

Tyttö pinkaisi luolan suulle ja katosi pian näkyvistä. Moto kompuroi pystyyn ja seurasi hieman ontuen perässä.
- Hei odota. Kuka olet? Moto huusi.
Kun hän oli päässyt luolan suu aukolle hän näki kuinka tyttö oli suojautunut kivien taakse. Kolme tai neljä saalistajaa oli liikkeellä miekkojen kanssa. Tyttö viritti jousen iskuvalmiiksi. Hän veti esille kiven ja heitti sen kohti saalistajia. Kivi kolahti toiseen suurempaan kiveen ja saalistajat kääntyivät katsomaan äänen suuntaan. Tyttö loikkasi kiven takaa esiin jousen kanssa.
- Okei rumilukset. Suksikaa suosiolla kuuseen tai teidät hukka perii, hän sanoi ja viritti jousen ammuntavalmiuteen.
Saalistajat näyttivät häkeltyneiltä mutta sitten johtaja otti uhkaavan askeleen kohti tyttöä.
- Mikääh sinä olet meitä vastaan tyttönenh, johtaja hönki.
Tyttö irvisti inhoavan näköisesti.
- Olen kalliosolan neito ja sit vielä toinen juttu. Henkes haisee, hän hymähti ja laukaisi ensimmäisen nuolen.
Nuolesta lensi verkko joka sai saalistajat satimeen. Toisesta nuolesta lähti rypäs tulikaunoikn piikkejä joiden myrkky oli tainnuttavaa. Sitoessaan saalistajia yhteen hän huomasi Moton hivuttautuvan ulos luolasta. Motolta pääsi pitkä vihellys.
- Oot aika taitava, hän sanoi.
Tyttö kohautti olkapäitään ja kiristi viimeiset köydet ennen kuin kääntyi katsomaan Motoa.
- No sitä oppii temppuja kun on koko ikänsä asunut yksin noidan miesten ympäröimänä, tyttö totesi ja sujautti jousen selkäänsä.
- Nimeni on muuten Moto, Moto sanoi ja ojensi kätensä.
Tyttö virnisti ja tarttui Moton käteen.
- Mua sanotaan kalliosolan neidoksi mut muuten mä olen Sissi, hän sanoi.
Kommentoikaa pliis

Jatkuu

Samaan aikaan Vinskin napanneet saalistajat olivat saapuneet vankeineen suureen jylhään linnaan. Saalistajat retuuttivat kädet selän taakse sidotun Vinskin valtaistuinsaliin ja tönäisivät valtaistuimen eteen. Vinski nosti katseensa ja hämmästyi näystä. Valtaistuimella istui kuvankaunis lintunainen jolla yllään pikimusta mekko ja harteillaan punainen sulkaviitta. Vinski virnisti. Hän oli todellinen haka iskemään naisia.
- No katsopas vain. Mikä tipu, hän sanoi.
Lintunainen hymyili omahyväisesti.
- Voi kiitos. Olenkin aika tarkka ulkonäöstäni, hän sanoi.
Sitten hän nousi ylös ja käveli Vinskin luo. Hän siveli hellästi tämän poskea.
- Olen Vilma Varaani. Kalliosolan noita, hän sanoi hiljaa.
- No mä oon Vinski ja varas, Vinski totesi.
Vilma kohotti kulmiaan. Vinski oli ensimmäinen jota hänen nimensä ei pistänyt vapisemaan.
Kommentoikaa pliis

Jatkuu

Vilman ilme muuttui kylmäksi ja hän nyökkäsi saalistajille.
- Pistäkää kiinni, hän sanoi.
Saalistajat kävivät Vinskiin käsikisi ja kytkivät tämän kahleisiin. Ennen kuin he lähtivät viemään Vinskiä mukanaan Vilma kuiskasi vielä tämän korvaan:
- Nähdään illallisella.
Vinski häkeltyi ja katsoi Vilmaa kummastuneena, mutta ei ehtinyt kysyä mitä tämän tarkoitti kun saalistajat lähtivät jo raahaamaan häntä pois. Vilma kääntyi suuren padan puoleen ja käveli sen luo. Yhdellä käden heilautuksella hän näki kaiken mitä solassa tapahtui. Hän näkin Turbon, Miinin ja Santun ratsastavan kohti linnaa ja Sissin ja Moton joen rannalla. Hän hymyili salakavalasti.
- Katsotaanpa nyt mitä tästä tulee, Vilma mutisi.
Kommentoikaa pliis

Jatkuu

Turbo, Minni ja Santtu ratsastivat kohti linnaa jonne lentoliskot olivat laskeutuneet. Linna näytti olevan rakennettu kalliolle ja osittain vuoren seinään kiinni. Heidän tullessa laskusillalle Turbo pysähdytti ratsunsa. Samoin tekivät muut.
- Täs on jotain pielessä. Mä en pidä tästä, Turbo sanoi.
Minni nyökkäsi.
- Oon samaa mieltä. Tää haiskahtaa liiaks ansalta, hän sanoi.
Santtu lennähti edemmäs.
- Mut Vinski voi olla jo vaik millases pulassa. Meidän on autettava sitä, hän sanoi.
Turbo ja Minni katsoivat toisiaan ja nyökkäsivät. Kolmikko ratsasti sisälle linnaan. Kun he pääsivät sisälle laskusilta nousi itsellään ylös, portit sulkeutuivat ja niin oli prinssi ystävineen vankina linnassa.
Kommentoikaa pliis

Jatkuu

Toisaalla Moto ja Sissi kävelivät pitkin joen vartta ja juttelivat.
- Sun puolisos siis kuoli kalojen hyökkäyksen aikana? Sissi varmisti.
Moto nyökkäsi huokaisten.
- Jeah. En ehtinyt avuksi ajoissa, hän sanoi.
Sissi katsoi Motoa hetken mutta laski sitten katseensa.
- Oon pahoillani, hän sanoi.
Moto hymyili hieman.
- No problem. Entäs sun perhees? hän kysyi.
Sissi huokaisi ja istui sitten lähellä olevalle kivelle.
- Mun vanhemmat on kirottu, hän sanoi.
- Täh kirottu? Moto hämmästyi.
Sissi nyökkäsi ja veti vyöllään olevasta pussista kristalleilla koristellun otsapannan.
- Mä olen kalliosolan ruhtinaan tytär. Mun vanhempien linnan valtasi yks haaskalintu noita joka kivetti mun porukat puutarhapatsaiksi, hän kertoi.
Sissin silmissä oli kyyneliä mutta katse oli päättäväinen.
- Mä aion pelastaa ne. Makso mitä makso, hän sanoi ja työnsi otsapannan takaisin pussiin.
Moto katsoi Sissiä jonkin aikaa mutta nosti sitten tämän kasvot omiaan kohti. Hän hymyili.
- Mä autan sua. Vaik henki menis, Moto sanoi.
Sissi hymyili ja halasi Motoa.
- Kiitti, hän sanoi.
Kommentoikaa pliis

Jatkuu

Linnassa Turbo, Minni ja Santtu kävelivät pihalla yrittäen löytää sisäänkäynnin. Turbo huomasi patsasparin jotka seisoivat toisiaan halaten surulliset ilmeet kasvoillaan.
- Hei, kaverit. Tulkaas katsomaan, hän huikkasi.
Minni ja Santtu tulivat paikalle.
- Näyttävät ruhtinasparilta, Minni sanoi.
Santtu katseli patsaita mittiväisenä. Hänestä miehessä oli jotain outoa. Aivan kuin tämän suu oli jähmettynyt huutoon.
- En tiedä teistä tyypit mut musta toi kaveri näyttää siltä kuin se huutais "mene", hän totesi.
Samassa heidän ympäriltään alkoi kuulua hiljaista sihinää. Samanlaista sihinää kuin saalistajista. Turbo valpastui ensimmäisenä ja veti miekkansa juuri kun saalistajat loikkasivat esiin.
Kommentoikaa pliis

Kiva että tämä tarina jatkuu

Mikähän tuo sihisevä ääni on?

Justhan se siinä luki . Se sihisevä ääni tulee saalistajista. Vähän niinku Predatoriesta kun odottaa saaliin ilmaantumista vaik se onkin enemmänki sellanen kurkkunakutus.

Saa nähdä miten siinä sitten käy.

Jeah niin saa

Jatkuu

Saalistajat saartoivat heidät nopeasti. Minni veti esiin kaarevat miekkansa ja näytti olevan valmis taisteluun. Santtu loi käsiinsä valmiiksi valopalloja joilla sokaista vastustajat. Kolmikko selätysten valmiina taisteluun. Saalistajat kuitenkin näyttivät selvästi odottavan jotain. Äkkiä hämärästä kulmasta lensi Turbon ranteen ympärille ketju. Turbo yritti kiskoa itsensä irti ja samalla vastustajan esiin varjoista kun jo toinen ketju lensi kiinni toiseen ranteeseen. Turbo yritti riistäytyä vapaaksi ja katsoi sitten tyttöjä. Tyttöjen tilanne oli vielä tukalampi sillä Minnin ympärille oli kietoutunut piikikäs köynnös ja Santun ympärille oli muodostunut jonkinlainen lasikupla.
- Joko tää linna on kirottu tai sit..., Minni ei päässyt loppuun kun varjoista astui esiin Vilma.
- Sitä asuttaa noita, Vilma sanoi omahyväisesti hymyillen.
Kommentoikaa pliis

Jatkuu

Hieman myöhemmin kolmikko oli viety linnan suureen vankisaliin. Turbo ja Minni seisoivat selät vastakkain sidottuina kivipilariin ja Santtu oli lukittu isoon lasikuvun sisälle. Turbo ja Minni yrittivät päästä irti kun Vilma käveli saliin. Hän katseli Turboa ja Minniä pää kallellaan.
- Olette todella kaunis pari. Puutarha kaipaisikin uutta patsasparia, hän totesi ja napasautti samalla sormiaan.
Siinä samassa Turbon ja Minnin jalkoja pitkin alkoi hitaasti nousta kivikuori. Vilma kääntyi Santun puoleen.
- Sinusta ei minulle ole hyötyä. Toivottavasti pidät hämähäkeistä, hän totesi.
Samassa lasikupoliin ilmestyi hämähäkki mikä sai Santun lennähtämään kattoon. Turbo yritti edelleen riuhtoa itsensä vapaaksi ja katsoi sitten Vilmaa.
- Missä on Vinski, hän kivahti.
Vilma pysähtyi ja kääntyi sitten hunajanruskean prinssin puoleen.
- Ai se valkoinen varas? Sanoisinpa että hän on hiukan kiinni tällä hetkellä, hän totesi ja veti sitten lähellä olevasta narusta.
Verhon takaa paljastui valtava sammio mansikkahilloa ja sen yllä roikkui ranteista sidottu Vinski.
- Vinski! kolmikko huudahti.
- Eh terve kaverit, Vinski sanoi hieman nolon näköisenä.
Kommentoikaa pliis