Soturit Marsista (K-13)

Nimi: Soturit Marsista
Genre: Fantasia/seikkailu
Ikä: K-13
Parit: Joitakin saattaa tulla tarinan edetessä.
Waring: Joitain verisiä kohtauksia saattaa tulla ja tästä tulee sit tosi pitkä.
Disclamer: En omista Prätkähiiriä. Vain omat hahmoni joita saattaa tarinan edetessä tulla aika paljon.

A/N: Oon kokeillu samaa juttua kerran ennenkin eräällä toisella sarjalla ja nyt päätin kokeilla Prätkähiirillä. Omia ehdotuksiaan saa pistää kommenteissa mukaan jos haluaa.

Hahmojen rooliesittely.
Turbo: Komea nuori prinssi, sankarikolmikon johtaja, matkalla pelastamaan vangittua sisartaan.
Moto: Hyväsydäminen barbaarisoturi, sankarikolmikon lihakset, matkalla pelastamaan orjuutetun kotikylänsä asukkaat ja perheensä.
Vinski: Omahyväinen varas, sankarikolmikon hurjapää, matkalla pelastamaan vangittua prinsessaa.
Santtu: Kekseliäs keiju, tiimin aivot, apuri.

Kauan sitten oli kaunis ja hyvinvoiva maailma nimeltä Mars jota hallitsi viisas sisaruspari. Kansa rakasti prinssi Turboa ja prinsessa Annia hyvin paljon. Kaikki sujui hyvin kunnes Pluton kalahirviöt hyökkäsivät. Hiiret saivat joten kuten pidettyä puolensa, kunnes kuninkaalliseen hoviin soluttautunut rotta ryösti prinsessan. Sen jälkeen vihollinen oli saanut yliotteen hiiristä ja prinssi joutui pakenemaan joukkojensa kanssa maan alle. Paetessaan hän kuitenkin vannoi itselleen voittvansa vielä vihollisen ja pelastavansa sisarensa. Kului monia vuosia ja prinssi alkoi käydä levottomaksi. Lopulta hän ei enää kestänyt maan alla oloa.
- Rontti, mun on pakko lähteä. Mä tuun hulluks jos mä vielä joudun istumaan täällä venttaas et mua lakataan etsimästä, hän sanoi kapinallisjoukkojen komentajalle.
- Mä ymmärrän miltä susta tuntuu, mut sun on parasta olla täällä. Sä oot niille kalanaamoille liian arvokas pidettäväks hengissä, Rontti sanoi.
Turbo katsoi vanhaa ystäväänsä ällistyneenä.
- Kuulinks  mä just oikein? Rontti, kapinallisten johtaja, on luovuttamassa, hän kysyi.
- En mä luovuttamassa ole. Yritän vaan pitää sut hengissä, Rontti hymähti.
Turbo huokaisi. Rontti katsoi häntä.
- Kuule. Mä tajuun täysin miltä susta tuntuu. Sä haluat löytää sisares. Itse asias mä haluaisin itse lähtee etsiin sitä, mut mä en voi. Mun on pidettävä edes toinen teistä elossa. Mut mä en estä sua. Jos sä haluat lähteä pelastaan sisartas pulasta niin siitä vaan, hän sanoi.
Turbo nyökkäsi ja riensi sitten ratsunsa luo. Hän loikkasi Leidin selkään ja katsoi sitten Ronttia.
- Pitäkää kala-aivot kiireisinä. Mä vannon löytäväni Anni ja tuovani sen takaisin. Toivota onnea, hän sanoi ja karautti kohti luolan suu aukkoa joka toimi kapinallisten väliaikaisena piilopaikkana.
Rontti heilutti hyvästiksi nuoren prinssin kadotessa näkyvistä.
- Onnea matkaan, prinssi, hän ajatteli.
Kommentoikaa pliis

Vaikuttaa kiinnostavalta. Jään seuraamaan.

Samoin

Kiva et tykkäätte . Jatkuu .

Turbo oli kulkenut jo päivä kausia kun hän saapui tiheään metsään. Metsä oli synkkä ja lehvästö oli niin sankka että vain harva auringon säde pääsi tunkeutumaan oksiston läpi. Äkkiä pensaikosta hänen eteensä loikkasi joukko ryöväreitä.
- Okei jyrsijä. Rahat ja arvoesineet tänne, yksi ryöväreistä luultavasti johtaja käski.
Turbo ei sanonut heti mitään vaan veti esille tikarinsa.
- Tulkaa hakemaan, hän hymähti.
Rosvot kävivät yhtenä rynnäkkönä hyökkäykseen. Leidi potkaisi ensimmäiset hyökkääjät kumoon. Turbon onnistui puolustautua jonkin aikaa kunnes yksi ryöväreistä viilsi häntä käteen veitsellä niin että hän pudotti tikarin. Samalla hetkellä jokin sai Leidin nousemaan yllättäen takajaloilleen niin että Turbo lensi satulasta. Rosvot saartoivat hänet nopeasti. Turbo tajusi olevansa satimessa.
- Neljä yhden kimpussa? Ei oikein tasaväkistä, kuului silloin jostain oksistosta.
Kun rosvot kääntyivät katsomaan äänen suuntaan, johtajan leukaan jo osui tyylikäs lentopotku. Potkun aiheuttaja oli pitkä, lihaksikas harmaa hiiri jolla oli barbaarisoturin varusteet. Soturi veti selästään pitkän kahden käden miekan ja osoitti sillä ryöväreitä.
- Mä en tykkää siitä et yhtä kiusataan joukolla, hiiri murisi ja hänen silmänsä alkoi hohtaa punaisena.
Ryövärit ottivat nopeasti jalat alleen. Soturi kääntyi Turbon puoleen.
- Ooks sä okei? hän kysyi ja auttoi Turbon ylös.
- Jeah oon. Kiitti kun autoit. En ois ehkä selvinny niitä vastaan kovin kauaa, Turbo sanoi.
- No problem. Noita pyörii täällä päin aika paljon, mut ei ne mulle mitään mahda. Mun nimi on muuten Moto, Moto esitteli itsensä.
- Mä oon Turbo, Turbo sanoi ja kätteli Moton.
Moto vilkaisi Turbon kädessä olevaa naarmua.
- Mä luulen et parantajan ois parempi vilkasta tota. Mun kotikylä on täs lähellä. Tuu, Moto sanoi ja otti Leidiä suitsista.
Turbo nyökkäsi ja nousi nopeasti ratsunsa selkään. Moto lähti johdattamaan häntä kohti kyläänsä. Äkkiä Turbo haistoi jotain. Aivan kuin savun haju.
- Hei, haistaks sä saman? hän kysyi.
Moto näytti huolestuneelta.
- Joo haistan. Se tulee kylän suunnasta. Ei kai..., Moto keskeytti lauseensa peläten pahinta ja lähti juoksemaan.
Turbo seurasi Leidillä aivan kannoilla. Kun he pääsivät  aukiolle heitä tervehti järkyttävä näky. Siinä missä olisi pitänyt seistä pieni soturi kylä oli nyt kasoittain luhistuneita rakennuksia ja kyteviä raunioita.
- Voi ei, Moto henkäisi ja riensi oitis raunio kylään.
Turbo laskeutui satulasta ja tuijotti näkyä järkyttyneenä. Kuka oli voinut tehdä jotain tällaista. Pluton kalatko? Vaiko rotat? Hän seurasi Motoa raunioihin yrittäen löytää edes jonkun eloonjääneen. Äkkiä hän huomasi jonkin liikkuvan palaneen seinän osan takana. Hän veti esille tikarinsa ja lähestyi hiljaa kohdetta. Seinän takana piilotteli arviolta 16-vuotias hiiripoika jonka ruskeissa hiuksissa oli oranssi raita.
- Moto! Tääl on yks eloonjäänyt! Turbo huikkasi ja kääntyi sitten pojan puoleen.
- Mitä täällä on tapahtunut? hän kysyi.
Ennen kuin poika ehti vastata Moto riensi paikalle.
- Miihkali! hän huudahti ja nappasi pojan vahvaan halaukseen.
Sitten hän katsoi poikaa silmiin.
- Mitä täällä on tapahtunu? Missä isoäiti, sun äitis ja siskos on? Ja ennen kaikkea Sakura? Moto kysyi melkeinpä hädissään.
Miihkali ei meinannut ensin saada ääntä suustaan. Niin pahoin hän oli pelästynyt. Lopulta hän sai kuitenkin kielensä liikkeelle.
- Pluton kalat. Ne hyökkäs. Ne rupes ryöstään ja polttaan taloja. Ne vangitsi melkein kaikki kyläläiset. Sakura yritti puolustaa meitä, mut palava katto putos sen päälle. Mä onnistuin pakenemaan. Mä oon tosi pahoillani Moto-setä, Miihkali sanoi ja näytti siltä että hänen silmistään alkaisi pian valua kyyneleitä.
Moto katsoi nuorta sisarenpoikaansa kauan ja halasi  sitten häntä. Turbo katseli ympärilleen. Äkkiä hän huomasi jotain erään kytevän lautakasan alla. Sieltä pilkotti musta käsi. Hän riensi kasan luo ja alkoi siirrellä lautoja. Moto ja Miihkali seurasivat pian perässä. Pian lautakasan alta paljastui mustaturkkinen hiirinainen jolla oli lumen valkoiset hiukset. Moto putosi polvilleen ja nosti tytön syliinsä. Hän silitti hellästi neidon hiuksia painoi sitten otsansa hänen otsaansa vasten. Näki että Motolla oli kyyneleet herkässä.
- Sakura. Eih. Eih! SAKURAAAAAA! Moto karjui tuskaansa ilmaan.
Paljon myöhemmin illalla Turbo ja Miihkali seisoivat kauempana kun Moto oli polvillaan puolisonsa hautarovion ääressä. Taistelussa kaatuneiden ruumiit tuli polttaa niin nopeasti kuin mahdollista ettei vihollinen voisi viedä niitä julkisesti häpiäistäviksi. Turbo käveli uuden ystävänsä luo ja laski kätensä hänen olalleen.
- Mä ymmärrän sua, hän sanoi.
Moto nousi ylös ja kääntyi Turbon puoleen.
- Jos sulla on sama päämäärä kuin mulla, mä lähden messiin. Pistetään ne kalat palaamaan takaisin tuhottuun maailmaansa, hän sanoi päättäväisen näköisenä.
Turbo nyökkäsi. Moto katsoi Miihkalia.
- Etsi kapinalliset ja liity niihin. Ne pitää susta huolta, hän sanoi.
Miihkali nyökkäsi ja vihelsi. Metsiköstä nelistä kaksi ratsua. Toinen oli  ruskea ja toinen yön musta. Miihkali loikkasi ruskean selkään ja katosi pian ratsastaen näkyvistä. Moto nousi mustan hevosen selkään ja kääntyi Turbon puoleen.
- Tää on Pikkuinen. Eiköhän aleta painua, hän sanoi.
Turbon nyökkäsi ja nousi Leidin selkään. Kumpikin karautti liikkeelle jättäen pian rovion kajastuksen taakseen.
Kommentoikaa pliis

Turbo näyttäisi joutuneen pulaan mutta onneksi barbaarisoturi Moto saapui paikalle.  Tuo kohtaus, jossa Sakura löydettiin kuolleena, oli aika surullinen  

Tämä vaikutaa hyvältä tarinalta, ja seuraan sitä mielelläni.

Kiva et tykkäät . Jatkuu .

Kaksikko oli ratsastanut jo pitkään kun he saapuivat pieneen kaupunkiin. Torin keskelle oli pystytetty lava jonka ympärille oli kerääntynyt paljon väkeä.
- Mitä on tekeillä? Turbo kysyi eräältä kaupunkilaiselta.
- Sotilaat saivat varkaan kiinni rysän päältä ja hänet aiotaan hirtättää, mies selitti.
Juuri silloin joukko sotilaita asteli paikalle mukanaan kädet selän taakse sidottu ja pää hupulla peitetty vanki. Vanki tönittiin ylös lavalle ja pyöveli sujautti köyden hänen kaulaansa samalla kun kiskaisi hupun hänen päästään. Vanki paljastui komea valkoturkkiseksi hiirimieheksi jonka vasenta puolta kasvoista peitti puolinaamio.
- Mitä se on tehny? Moto kysyi.
- Ei hajuukaan. Kapinallinen, mies vastasi.
Pyöveli asteli hirttolavan vivun luo ja katsoi sitten vankia.
- Viimeiset sanas, jyrsijä? hän kysyi.
- Vain tää. Eläköön prinsessa Anni! Eläköön prinssi Turbo! vanki huusi.
Pluton kalasotilaat buuasivat mutta ne peittyivät hurraavan yleisön äänten alle. Turbo ja Moto katsoivat toisiaan.
- Meidän on autettava sitä. Ootko mukana? Turbo kysyi.
Moto nyökkäsi ja kaksikko alkoi hivuttautua lähemmäs lavaa. Juuri kun pyöveli aikoi vetää vivusta Turbo ja Moto loikkasivat lavalle vetäen miekan ja tikarin esille. Ennen kuin kukaan ennätti estää Moto katkaisi hirttoköyden nopealla sivalluksella ja Turbo vapautti vangin ranteet siteistä. Vanki vetäisi vyöltään veitsen. Samassa kolmikko huomasi että heidät oli saarrettu. Moto vilkaisi Turboa.
- Hyvin sujui tähän asti. Entäs nyt? hän kysyi.
- Mulla on idis, vanki virnisti ja vihelsi.
Samassa väkijoukon sekaan laukkasi pillastuneelta vaikuttava vaaleanharmaa ori mikä sai lievän sekasorron aikaan. Vanki katsoi Turboa ja Motoa.
- Nyt mahdollisuus häipyä. Liikkuu, hän sanoi.
Turbo ja Moto nyökkäsivät ja vihelsivät omat ratsunsa paikalle. Kolmikko loikkasi ratsaille ja pakeni paikalta valtavan pölypilven saattelemana. Kun he olivat päässeet kauas kaupungista he pysähdyttivät ratsunsa.
- Kiitti kun tulitte avuks. Oisin mä kyl yksinkin pärjänny, vanki sanoi virnistäen.
- En oikeen tiedä siitä pärjäämisestä jos sä olisit roikkunu seuraavaks narun jatkona, Moto hymähti.
- Miks ne oikeestaan vangitsi sut? Turbo kysyi.
- Mä en ollu tarpeeks varovainen. Mä etsin nimittäin kadonnutta prinsessaa. Oon etsiny siitä lähtien kun se katos. Yritin vähän kysellä tavernassa ja seuraavaks mä heräänkin tyrmässä. Mua sanotaan muuten Vinskiksi, vanki sanoi ja ojensi kätensä.
- Moto, Moto sanoi ja kätteli Vinskiä.
- Turbo, Turbo sanoi ja kätteli myös Vinskiä.
Vinski virnisti.
- Meillä kaikilla taitaa olla yhteinen päämäärä, hän totesi.
- Jos se meinaa tän maailman ja läheisten pelastamista niin jeah, Turbo sanoi.
- Hei, mehän voitais olla tiimi, Moto ehdotti.
- Jeah. Miten ois soturit, Vinski ehdotti.
- Soturit Marsista. Kuulostaa hyvältä, Turbo sanoi.
Kolmikko teki ylävitosen ja lähti jatkamaan matkaa.
Kommentoikaa pliis

Tää on huippu ! Jään oottaan innolla jatkoa ! Jatka pian 

Puvitsu kirjoitti:

Tää on huippu ! Jään oottaan innolla jatkoa ! Jatka pian 

Kiva että tykkäät  . Laitaks sä pian sen Leijona/hiirikuninkaan  ?

Prätkämimmi kirjoitti:

Puvitsu kirjoitti:

Tää on huippu ! Jään oottaan innolla jatkoa ! Jatka pian 

Kiva että tykkäät  . Laitaks sä pian sen Leijona/hiirikuninkaan  ?

Kyllä se päivä päivältä valmistuu, että enköhän sen piakkoin julkaise . Pitää vaan miettiä, et julkasenko koko höskän samaan syttyyn vai laitanko pätkittäi eri osiksi 

Mä kannatan koko settiä mut se on sun päätökses . Kiva et tykkäät . Jatkuu

Oli kulunut pari päivää kun Turbo ja Moto olivat pelastaneet Vinskin tulemasta hirtetyksi. He ratsastivat tiheässä metsässä kun Turbo huomasi äkkiä Leidin ontuvan. Kolmikko pysähtyi ja Turbo nousi satulasta tutkimaan ratsunsa jalkaa.
- Leidillä näyttäis olevan haava kaviossaan, hän sanoi.
- Älä  huoli kamu. Etsitään jostain talli ja hoidetaan se kuntoon, Vinski ehdotti.
- Enpä tiedä. Ollaan ratsastettu jo kilsa tolkulla eikä oo näkyny yhtään tavernaa tai majataloa, Moto huomautti.
Vähän matkan päässä puiden lomasta kuitenkin kajasti valoa.
- Mä luulen et vähän matkan päässä  on laakso. Mennään tsekkaa, Vinski sanoi.
Moto ja Turbo nyökkäsivät ja lähtivät kohti valon kajastusta Turbo taluttaen Leidiä. Kyseinen laakso oli ainoa paikka johon kalojen evät eivät olleet vielä yltäneet. Se oli kaunis ja vehreä poukama jossa oli kaunis vesiputouksen aikaan saama järvi. Koko paikkaa kuitenkin hallitsi valtava vanha tammi joka antoi mahdollisen kodin kaikille pikkueläimille aina linnuista oraviin ja hyönteisiin. Koko laaksoa suojeli nuori keiju joka  tälläkin hetkellä yritti välttää katastrofin.
- Kerro sille limaiselle paronille et laakso on mun suojeluksessa enkä mä luovu siitä mistään hinnasta, keiju ärähti isolle örkille jolla oli täysi taisteluhaarniska.
- Mietihän vielä kerran pikkuinen. Sen minkä paroni Leipäjuusto ikinä tahtoo sen se myös saa, örkki mörähti ja kohotti nuijaansa.
Keiju lehahti kauemmas.
- Kuules nyt senkin peikonhönkäys. Sulla kymmenen sekuntii aikaa häipyä ennen kuin vedän turpaan, keiju uhkasi.
Örkki vain nauroi.
- Uuu suorastaan tärisen pelosta, örkki sanoi.
- Häivy täältä ja käske pomosi painua..., keiju kivahti ja lennätti taikaa örkin edessä olevaan kantoon.
Kanto kasvoi nopeasti pituutta vieden örkin mukanaan. Kasvuspurtti kuitenkin pysähtyi niin rajusti alimpiin oksiin että maahan satoi tammenterhoja.
- Oho. No talvivarastoni kaipasikin tammenterhoja, keiju totesi ja lakoi keräillä maahan putoilleita pähkinöitä.
- Alat käydä hermoilleni rääpäle, örkki murisi ja repi puusta oksan irti.
Sitten örkki paiskasi oksan kohti keijua. Keiju onnistui väistämään oksan ja yritti lentää pakoon mutta törmäsikin päistikkaa hämähäkin verkkoon. Örkki loikkasi alas ja tuli lähemmäs.
- Vilkaiseppas vielä kerran tätä anteliasta ostotarjousta, örkki sanoi ja työnsi esille paperin.
- Jätähän pikkuinen rauhaan senkin ladon ovi, kuului silloin örkin takaa nuorukaisen ääni.
Kommentoikaa pliis

Jotenkin tulee mieleen jakso Hanat auki. Veikkaan, että tuo keiju on Santtu.

Siitähän se . Nappi arvaus . Kiva et tykkäät . Jatkuu .

Örkki kääntyi ympäri ja huomasi takanaan seisovan valkoturkkisen hiirinuorukaisen.
- Täh? Mikäs sä oikein olet komentelemaan mua? örkki kysyi.
- Ai kuka mä oon? Kyllä mä näytän sulle kuka mä oon, Vinski naurahti ja veti vyöllään olevasta pussukasta savupommin.
Hän heitti sen maahan ja syöksyi hyökkäykseen savun turvin. Harmi sinänsä että örkki ennätti väistää ja Vinski lensi päin puuta. Hän valui puuta pitkin maahan ja örkki käveli hänen luokseen.
- No mikäs hätänä? Tuliks pikku pipi varkaalle vai? Nouse ylös ja puolustaudu senkin luuseri. Mikä sä oikein luulet olevas häh, örkki ärähti ja kiskaisi Vinskin ylös  kauluksesta.
Juuri silloin metsiköstä loikkasivat esille Turbo ja Moto.
- Hiiri, Moto totesi.
- Onks sulla jotain hiirii vastaan? Turbo kysyi.
- Varsinainen läävä koko laakso. Vilisee rottia, örkki murahti.
Sitä ei olisi kannattanut sanoa sillä Moton silmä alkoi palaa punaisella.
- Rottia? Mun äiti ei kasvattanu mitään haisevaa rottaa. Meniks perille, Moto karjaisi.
- On aika heiluttaa häntää, Turbo totesi.
- Jeah, listitään toi rumilus, Moto sanoi ja hänen haarniskoitu käsivartensa alkoi  hohtaa.
Nopealla liikkeellä Turbo kietaisi häntänsä örkin jalkojen ympärille ja Moto ampui energiasäteen puun oksistoon niin että örkin niskaan ihan satoi oksia. Vinski oli päässyt irti ja seisoi nyt valmiustilassa puuta vasten. Turbo kiskasi häntänsä irti ja örkki lähti hyrrän lailla pyörimään kohti Vinskiä.
- Lisää kierroksia kultaseni, hän totesi ja iski nyrkillä örkkiä niin kovaa että tämä lensi suoraan metsikköön.
- Tästä ei kyllä pisteitä heru, örkki mutisi mennessään.
Keiju oli edelleen jumissa hämähäkin verkossa kun Turbo käveli hänen luokseen.
- Oletko kunnossa? Turbo kysyi.
- Askelkin lähemmäs niin kopautan, keiju äyskähti.
- Hei hei ei tartte kimpaantua. Mun ratsu vaan ontuu toista etujalkaansa, Turbo selitti samalla kun Moto toi kolmikon ratsut aukiolle.
Keiju katseli hetken hevosta ja nyökkäsi sitten.
- Mä voin auttaa kunhan sä autat mut irti. Mun nimi on muuten Santtu, keiju sanoi.
Turbo nyökkäsi ja otti esille tikarinsa. Hän ryhtyi vapauttamaan Santtua.
- Mä olen Turbo, toi iso harmaa barbaarisoturi on Moto ja valkoinen varas on Vinski, Turbo esitteli samalla kun vapautti Santun verkosta.
Santtu nyökkäsi hymyillen ja lehahti sitten tutkimaan Leidin jalkaa. Hetken päästä hän lensi tammen sisälle ja tuli kohta takaisin mukanaan yrttejä. Santtu kävi vielä hakemassa sidettä ja sitoi sitten Leidin kavion ympärille siteen haavan peitoksi.
- Yrtit auttavat haavaa parantumaan mut sun ei kannata ratsastaa ainakaan enää tänään, Santtu kertoi Turbolle.
Turbo nyökkäsi ja katsoi sitten kavereitaan.
- Sitten kai pystytetään leiri tähän, hän totesi.
Kommentoikaa pliis

Tuo örkki oli varmasti Rasvanahka. Tämä luku muistuttaa Hanat auki - jakson kohtausta jossa hiiret saapuvat Santun korjaamolle ja löylyttävät Rasvanahkaa.

Nappiin taas . Siitähän se . Kiva et tykkäät . Jatkuu .

Samaan aikaan örkki oli palannut kalliojyrkänteelle rakennettuun linnaan jota isännöi paroni Leipäjuusto. Örkki oli varma ettei hänen herransa olisi tyytyväinen tuloksiin. Örkki asteli valtaistuin saliin ja polvistui valtaistuimen eteen.
- Öh tota sori pomo, örkki sanoi.
Valtaistuimella istui pyylevä lihava mies jolla oli lyhyet mustat hiukset ja yllään  samanlaiset kuteet kuin keskiajan Englannissa kuningas Arthurin hovissa Camelotissa.
- Rasvanahka pojuseni, Leipäjuusto sanoi.
- Joo pomo? Rasvanahka kysyi.
- Sotket mattoni limaan! Leipäjuusto karjui.
Rasvanhaka nousi äkkiä ylös ja seisoi suurinpiirtein asennossa. Leipäjuusto puisteli päätään.
- Minähän lähetin sinut hankkimaan sen keijun suojeleman laakson eikö niin? hän kysyi.
- Joo pomo, Rasvanahka myönsi.
- Ja enkös minä sitten käskenyt tuhota sen laakson? Leipäjuusto kysyi.
Rasvanahka nyökkäsi.
- No miksi sitten se valtava tammi on yhä pystyssä?! Leipäjuusto ärjäisi.
- Ei se ollu mun vika pomo. Ihan tosi. Se prinssi ilmaantu sinne ja..., Rasvanahka ei päässyt loppuun kun Leipäjuusto kysyi:
-  Prinssi? Hiirten prinssi?
Rasvanahka nyökkäsi jälleen. Leipäjuusto nousi valtaistuimelta ja käveli seinään piilotetulle salaovelle. Rasvanahka seurasi perässä. Roistot laskeutuivat linnan alla oleviin katakombeihin jossa sijaitsi joukkion kolmannen jäsenen ilkeän velhon Nuikin laboratorio.
- Nuikki! Leipäjuusto karjaisi astuttuaan sisään labraan.
Hintelä isopäinen velho oli vähällä hypätä nahoistaan kuullessaan herransa huudon. Nuikki kääntyi ympäri.
- Kutsuitte teidän kylläisyytenne, hän sanoi.
- Niin kutsuin. Haluan tietoja. Haluan tietoja siitä prinssistä, Leipäjuusto sanoi.
Nuikki hieroi käsiään yhteen.
- Hetkinen vain teidän homeisuutenne. Vilkasen vain taikapadastani, hän sanoi ja kääntyi höyryävän padan ylle mumisten loitsua.
Leipäjuusto ja Rasvanahka tulivat lähemmäs. Keitoksen pinnasta näkyi laaksoon jossa Turbo, Moto ja Vinski auttoivat Santtua erilaisten paikalle kerääntyneiden eläinten kanssa. Vinsnki oli aika tottumaton eläinten käsittelijä sillä koitettuaan auttaa uros hirven jalassa olevan tikun poistamisessa hän lensikin jo korkeassa kaaressa järveen hirven potkaistua häntä. Muita nauratti.
Leipäjuusto kääntyi Rasvanahan puoleen.
- Ota mukaasi joukko miehiä ja etsikää prinssi. Haluan hänet elävänä, hän sanoi.
Kommentoikaa pliis

Mitähän se juustoparoni juonii? Seuraan edelleen tarinaa - on mukavaa lukea tätä.

Kiva et tykkäät . Jatkuu .

Ilta oli alkanut pimetä ja hiiret olivat sytyttäneet nuotion. Ilta ei suinkaan ollut ensimmäinen minkä he olivat viettäneet ulkosalla mutta jotain erilaista siinä oli. Turbosta tuntui että jotain oli tapahtumassa. Hän ei vain saanut siitä kiinni. Hän katsoi kepillä nuotiota kohentelevaa Motoa ja hänen katseensa eksyi tämän haarniskoituun käteen.
- Tota mitä sun kädelles on sattunu, Turbo kysyi.
Moto nosti katseensa ja vilkaisi käsivarttaan.
- Se on mulle vähän arka paikka. Varsinkin nyt kun Sakura on kuollu, hän sanoi huokaisten.
- Kyl sä meille voit kertoo. Me ollaan frendei, Vinski kehotti.
Santtu istui Vinskin olalla. Moto katsoi kavereitaan hieman epävarmana mutta huokaisi sitten.
- Okei. Yhes vaihees mä olin maata kiertelevä seikkailija. Kerran mä osuin alueelle mitä hallitsee yks rosvopäällikkö jota sanotaan Monttupomoks. Joo en mä kättäni menettänyt sen kanssa taistellessa vaan sen lemmikin, Moto kertoi.
- Lemmikin? Mikä se sit oli? Vinski ihmetteli.
- Lohikäärme, Moto totesi ykskantaan.
Vinski vaikeni nopeasti. Moto jatkoi tarinaansa:
- Mä osuin paikalle kun sen rumiluksen luolan suuaukolle oli jätetty uhriks joku Monttupomon entisitä orjatytöistä. Se sattu oleen Sakura. No mä syöksyin pelastaan neitoa hädästä ja tässä tulos.
Moto katsoi osittain onnettomana osittain katkerana haarniskoitua käsivarttaan.
- Se peto puri multa käden irti ja raateli mun kasvoja niin että menetin toisen silmäni. Mä onnistuin kuitenkin vapauttaan Sakuran ja se ansensi mulle alkemistin kykyjensä avulla mulle tän rautakouran, Moto selitti.
- Pelastajasta tulikin pelastettava, hän huokaisi.
Turbo,Vinski ja Santtu katsoivat hetken toisiaan ja sitten surullisen näköistä Motoa. Oli kulunut vasta pari viikkoa Sakuran kuolemasta eikä Moto ollut vieläkään näyttänyt kunnolla toipuneen. Turbo nosti maasta vesileilin ja aikoi ottaa kulauksen mutta huomasikin sen olevan tyhjä. Hän nousi seisomaan.
- Mä käyn täyttääs leilin. Tuun kohta takas, Turbo sanoi ja lähti leilin kanssa kohti järveä.
Järvelle päästyään hän polvistui täyttämään leilin vedellä. Samalla hänen katseensa hakeutui taivaalla tuikkiviin tähtiin.
- Mitähän sä mietit tällä hetkellä, Anni. Pitäiskö mun kertoa kavereille et olen prinssi. Sun vangiks joutuminen oli mun syytä. Mä olen pahoillani Anni, Turbo ajatteli.
Äkkiä joku tarttui häneen takaapäin ja peitti hänen suunsa kädellään. Turbon onnstui kuitenkin katsoa kättä ja hän huomasi sen olevan ällöttävän suon vihreä. Se Santtua uhkaillut örkki. Turbo yritti taistella itsensä vapaaksi ja varoittaa kavereitaan jotenkin mutta turhaan. Hänen suulleen vedettiin liina ja kädet sidottiin selän taakse ja jalat yhteen. Pari muuta örkkisotilasta painoi hänet maahan. Rasvanahka virnisti.
- Sun bileet on ohi prinssi, hän naurahti.
Turbo yritti taistella itsensä vapaaksi mutta se loppui kun yksi örkeistä kopautti hänet patukalla tajuttomaksi.
Kommentoikaa pliis

Jatkuu .

Jonkin ajan päästä Turbo alkoi palata tajuihinsa synkässä tyrmässä. Hän roikkui ranteistaan sidottuna katosta ja nilkoissa oli paino mikä piti hänet aloillaan.
- Uuh, mun pää. Mitä tapahtu? Mis mä olen? Mis jätkät ja Santtu on? hän ajatteli.
Samassa tyrmän ovi aukesi ja sisään astui pyyelvä paroni perässään velho ja örkki.
- Aah, vankimme on näemmä herännyt, Leipäjuusto myhäili.
Turbo aikoi sanoa jotain, mutta huomasi sitten, että hänen suussaan oli suukapula estämässä puhumisen.
- Aivan niin, hiiriprinssi. Kaikki mahdolliset pakoyritykset on estetty täysin. Katsos olen tehnyt kaikkeni, että tuntisit olosi epämukavaksi, Leipäjuusto sanoi.
- Kidutust, huh? Odotiks sä murtumista? Turbo ajatteli.
- Mutta en ajatellut kidutusta vaan ratkeamista, Leipäjuusto nauroi ja hönki päin Turbon kasvoja.
Prinssi yski tukahtuneesti ja mulkoili paronia.
- Ungh, ou mään. Unohda toi velho. Toi sun hengitykses tekee jo selvää jälkee, hän ajatteli.

Laaksossa Moto, Vinski ja Santtu olivat alkaneet huolestua Turbon viipymisen takia.
- Mis se oikein viipyy? Ei kai nyt järvelle niin pitkä matka ole? Moto ihmetteli.
- Ei oo. Se on vain muutaman metrin päässä tammesta, Santtu sanoi.
- Mä käyn tsekkaas, Vinski sanoi ja nousi ylös.
Vinski lähti kohti järveä ja ei aikaa, kun  Moto ja Santtu kuulivat hänen huutavan:
- Tyypit, hei! Tänne ja äkkiä!
Moto ja Santtu riensivät paikalle. Järven rannalta ei löytynyt muuta kuin leili ja kamppailun jälkiä.
- Noi on örkkien jälkiä. Turbo kaapattu, Moto tajusi.
- Mut miks? Mitä ne siitä haluaa? Santtu ihmetteli.
- En tiedä. Mut me pelastetaan se, Moto murahti ja hänen silmänsä alkoi hohtaa.
Vinski virnisti.
- Oon mukana, iso kamu, hän sanoi.
- Sama täällä, Santtu ilmoitti.
Kumpikin hiiri katsoi keijua yllättyneenä.
- Mitä? Santtu kysyi.
- Ei millään pahalla, mut sä oot aika pieni, Vinksi sanoi.
- Jeah, sä oisit vaan vaarassa tulla tallatuksi, Moto lisäsi.
Santun hehku punehtui aika vahvasti.
- Kuulkaas, kaverit. Mä olen pelastanu eläimiä ja suojellu tätä laaksoa jo ties kuinka kauan. Kun te kolme ilmaannuitte laaksoon teistä tuli osa sitä. Mä en jätä Turboa paroni Leipäläven tai mikä sen nimi ikinä olikaan kauppatavarks, hän sanoi aika kiivaaseen äänen sävyyn.
Vinski ja Moto katsoivat toisiaan.
- Okei, sait yli puhuttua, Moto totesi ja nousi hevosensa selkään.
Samoin nousi myös Vinski ja kolmikko karautti liikkeelle.
Kommentoikaa pliis

Jatkuu .

Paljon myöhemmin kolmikko oli jo päässyt paronin linnalle. Linnan ympärillä liikuskeli joukoittain pieniä ryhmiä vartijaörkkejä.
- Näyttää siltä et suora rynnitä on huono idis, Vinski totesi.
- Jeah.  Musta tuntuu et ois parasta kiertää takakautta, Moto sanoi.
Vinski ja Santtu nyökkäsivät.

Samaan aikaan linnan tyrmissä Turbo roikkui edelleen katosta ranteista sidottuna. Hän oli yrittänyt riuhtoa itsensä vapaaksi mutta huomannut sen olevan turhaa. Sen lisäksi näytti aika vahvasti siltä että köyden sisälle oli piilottettu lasin sirpaleita. Hänen ranteistaan oli nimittäin hetken rimpuilun jälkeen alkanut vuotaa verta. Turbo tuijotti toivonsa menettäneenä lattiaa.
- Mä olen pahoillani, Anni. Mä en pystynyt pelastamaan sua, hän ajatteli ja hänen silmistään putosi muutama kyynel.
Samassa tyrmän ovi aukesi ja Leipäjuusto astui sisälle perässään Rasvanahka.
- Ota tuo jyrsijä alas ja vie Nuikn labraan. Taikajuoman testaukseen tarvitaan koe-eläin, Leipäjuusto sanoi.
- Mä en nyt ihan tajuu. Eiks sil o se menninkäinen koekaniina? Rasvanahka ihmetteli.
- On mutta tämän liuoksen testaukseen tarvitaan hiiri! Leipäjuusto ärähti.
Rasvanahka nyökkäsi ja irroitti Turbon roikkumasta katosta. Sitten hän lähti viemään prinssiä kohti velhon laboratoriota.
Kommentoikaa pliis

Jatkuu .

Moto, Vinski ja Santtu hiippailivat linnan taakse. Vinski varmisti ettei kukaan nähnyt ja heitti sitten iskuhaalla varustetun köyden linnan muurin yli. Kolmikko alkoi kiivetä köyttä pitkin ylös. Ei aikaakaan kun he olivat muurin harjalla.
- Okei, sisällä ollaan. Nyt pitää vain etsiä Turbo, Moto sanoi.
Vinski ja Santtu nyökkäsivät ja porukka lähti liikkeelle.

Nuikin labrassa Rasvanahka kahlitsi Turboa juuri tutkimus pöytään. Nuikki hääräsi taikajuomiensa kimpussa ja Leipäjuusto tarkkaili tilannetta. Paroni alkoi tulla kärsimättömäksi.
- Mikä sen juoman kanssa oikein maksaa. Se myrkky on testatava hiirellä ja prinssi on paras mahdollinen, hän ärähti.
- Hetkinen vain teidän hienotuoksuisuutenne. Tämän kanssa ei kannata hätäillä, Nuikki sanoi ja kääntyi hetken päästä Leipäjuuston puoleen kädessään koepullo.
- Voila! Valmista on teidän vastenmielisyytenne, hän hihkaisi.
Turbo irvisti ja yritti taistella itsensä vapaaksi. Hän ei tuota litkua joisi vaikka kalat yrittäisivät mitä. Nuikki tuli lähemmäs koepullon kanssa. Liemi pullossa oli kuvottavan kirkkaan violettia ja se kupli höyryten.
- No niin, hiirulainen. Tämä ei satu yhtään jos vain suostut yhteistyöhön, Nuikki sanoi virnistäen julmasti.
Turbo, jolta oli vihdoin irrotettu suukapula, irvisti vihaisesti.
- Mä en suostu minkäänlaiseen diiliin kalojen kanssa. En vaikka yrittäisitte mitä, hän ärähti.
Rasvanahka tarrasi Turboa päästä ja yritti pakottaa tämän avaamaan suunsa, jotta liemen saisi sisälle. Turbo yritti kiemurrella itsensä vapaaksi.
- Lakkaa rimpuilemasta, Nuikki äyskähti.
Juuri silloin labran ovi ammuttiin punaisella energiasäteellä hajalle ja savun seasta labraan astuivat...
- Jätkät! Turbo huudahti.
Kommentoikaa pliis

Nyt vain toivotaan että Turbo pääsee pois eikä joudu Nuikin kyseenalaisen kokeen kohteeksi.

Lil Hoss: Todellakin. Jatkuu

Moto, Vinski ja Santtu siesoivat labran ovella aseet esillä. Moton silmä hohti punaisena.
- Te kalat saatte maksaa siitä mitä ootte Marsille tehny, hän murisi.
- Jeah, eikä unohdeta vangittua prinsessaa, Vinski säesti.
Leipäjuusto toipui nopeasti hämmästyksestä ja katsoi hiiriä ylimielinen hymy huulillaan.
- Luulitteko minua niin tyhmäksi, etten olisi järjestänyt vartiointia koko linnaani? Te jyrsijät olette pian historiaa, hän sanoi ja napasutti sitten sormiaan.
Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Leipäjuusto katsoi hämmästyneenä ympärilleen ja napsautti uudelleen sormiaan. Santtu virnisti.
- Lopetiks sä jo, silakka? Mulla on uutisia. Me teilattiin sun vartijat jo, hän sanoi.
Leipäjuuston naama venähti ja hän katsoi Rasvanahkaa.
- Mitä sinä vielä siinä seisoskelet? Hoitele nuo häiriköt! hän ärähti.
Rasvanahka nyökkäili ja kävi hyökkäykseen. Moto oli kuitenkin valmiina ja iski örkkiä leukaan sellaisella voimalla että tämä lensi seinästä läpi. Vinski veti esille heittoveitsen ja iski sillä koepullon Nuikin kädestä. Santtu lensi Turbon luo ja vapautti tämännopeasti pöydästä.
- Oletko okei? hän kysyi.
Turbo nyökkäsi ja huomasi sitten Leipäjuuston joka oli käymässä santun kimppuun takaa päin.
- Santtu varo! hän huusi, mutta liian myöhään.
Leipäjuusto nappasi keijun nyrkkiinsä. Turbo loikkasi pystyyn ja yritti hyökätä Leipäjuuston kimppuun, mutta paroni iski hänet päin taikajuomahyllyä. Pulloja lensi lattialle särkyen ja Turbo jäi lojumaan taikajuomalätäkköön tajuttomana.
- Turbo! Moto ja Vinski huudahtivat.
- Liikkumatta tai murskaan keijun, Leipäjuusto uhkasi ja kiristi otettaan Santun ympärillä.
Vinski irvisti ja syöksyi päin Leipäjuustoa saaden tämän irroittamaan otteensa Santusta. He lensivät päin työpöytää ja kaikki tavarat lensivät lattialle. Valitettavasti Nuikki oli jättänyt spriiliekin päälle ja kaikki paikat olivat täynnä kemikaaleja. Roihahdus vain ja koko labra oli tulessa. Pahikset pakenivat paikalta tuli hännän alla. Moto, Vinski ja Santtu katsoivat toisiaan.
- Nyt ois hyvä hetki ottaa hatkat, Vinski totesi.
Moto ja Santtu  nyökkäsivät ja Moto nosti  Turbon olalleen. Kolmikko pakeni labrasta ja linnasta juuri ennen kuin koko paikka roihahti liekkeihin. Porukka katseli tulipaloa jonkin matkan päästä kun Turbo alkoi virota.
- Uuh mitä tapahtu? hän voihkaisi.
Santtu laskeutui hänen viereensä.
- Oletko okei? hän kysyi.
Turbo ei ollut vielä avannut silmiään mutta nyt hän avasi ne. Moto, Vinski ja Santtu henkäisivät järkyttyneinä. Turbon silmien väri oli muuttunut hailakan vaaleansiniseksi. Hän oli sokea. Turbo yritti käsikopelolla löytää missä oli. Hän alkoi hätääntyä tajutessaan ettei nähnyt mitään.
- Mä...mä en näe. Mä en näe! hän hoki.
Moto laski kätensä ystävänsä olkapäälle.
- Rauhoitu. Me autetaan sua, hän sanoi.
Kommentoikaa pliis

Jatkuu

Vinski kaivoi vyöllään olevasta pussita valkoisen liinan ja ojensi sen Santulle.
- Tää autaa ehkäseen häikäisyä, hän sanoi.
Santtu nyökkäsi ja sitoi siteen Turbon silmille. Moto auttoi ystävänsä pystyyn. Turbo ei ollut vieläkään sanonut mitään. Hän vaikutti yhä järkyttyneeltä. Moto katsoi muita.
- Luuletteks te et tää johtuu niistä kemikaaleista? hän kysyi.
Santtu nyökkäsi.
- Jeah. Musta meidän ois parempi löytää jostain parantaja, hän sanoi.
Muut nyökkäilivät ja nousivat hevosten selkään. Moto piteli kiinni Turbon ratsun suitsita ja sankarit lähtivät matkaan.
Kommentoikaa pliis. Sori et oli niin lyhyt pätkä

Harmi että Turbo sokeutui mutta onneksi on kuitenkin kaverit auttamassa.

Lil Hoss: Jeah totta. Jatkuu.

Pari päivää ratsastettuaan he saapuivat kallioiseen solaan. Moto katseli ympärilleen epäilevän näköisenä.
- Tää ei o hyvä reitin valinta. En pidä tästä, hän sanoi.
- Suorin reitti kulkee solan halki. Otetaan riski, Vinski totesi.
Moto huokaisi ja seurasi muita solaan. Sola oli hämärä ja sokkeloinen. Pimeän tullen nouseva usva ei myöskään auttanut asiaa. Äkkiä he saapuivat kolmen tien haaraan.
- Hajaannutaan. Jokainen valitsee yhden reitin. Se joka löytää ulos tästä kivilabyrintistä sytyttää merkkitulen, Turbo ehdotti.
Muut nyökkäilivät ja lähtivät liikkeelle. Turbo ja santtu eivät olleet kulkeneet kuin vain kappaleen matkaa, kun jokin syöksyi huimaavaa vauhtia Turbon päätä kohti.
- Väistä! Santtu kiljaisi ja onnistui juuri ajoissa saamaan Turbon kumartumaan. Hänen päätään kohti oli  lentänyt lingolla heitetty kivi. Samassa kallioseinämiltä loikkasi alas joukko tyttöhiiriä aseet tanassa. Leidi nousi takajaloilleen, mutta Turbo onnistui pysymään selässä. Hän veti esille veitsensä.
- Kerro mistä suunnasta on tulossa, Turbo kuiskasi Santulle.
Santtu nyökkäsi ja huusi sitten:
- Oikea!
Turbo kääntyi juuri ajoissa torjuakseen miekan iskun. Iskuja sateli, mutta Santun avulla Turbo onnistui torjumaan jokaisne. Onni ei kuitenkaan kestänyt kovin pitkään kun yksi sotureista nappasi Santun ja tunki lasipurkkiin. Turbo alkoi olla alakynnessä ja ei aikaakaan kun yksi sotureista sai kiskaistua hänet hevosen selästä ja hänen päälleen lensi verkko.
- Sitokaa hänet ja viekää leiriin. Prinsessa haluaa kuulustella heitä, yksi tytöistä sanoi.
- Prinsessa? Turbo ajatteli itsekseen.
Kommentoikaa pliis.

Jatkuu.

Moto ratsasti jonkin aikaa omaa solaansa pitkin, kunnes Pikkuinen alkoi hirnahdella levottomasti. Jokin oli vialla.
- Mikä hätänä? Haistaks sä jotain? Moto kysyi.
Samassa kallioiden välistä hänen kimppuunsa hyökkäsi lauma rosvoja. Moto kyllä tunnitsi rosvojoukon tyylistä.
- Monttupomon miehiä. Mä arvasin et tää oli huono reitin valinta, hän ajatteli ja veti esille miekkansa.
Rosvojoukko hyökkäsi hänen kimppuunsa yhtenä rynnäkkönä. Moto yritti taistella vastaan, mutta vaikka hänellä oli maaginen haarniskoitu käsivartensa ja Pikkuinen apunaan se tuntui olevan toivotonta. Rosvoja oli moininverroin enemmän. He kiskaisivat Moton alas hevosen selästä ja painoivat hänet maahan. Pari yritti  pidätellä hevosta siinä kuitenkaan  onnistumatta.
- Pakene, tyttö! Etis muut! Äkkiä! Moto huusi.
Hevonen potkaisi osan roistoista lakoon ja lähti laukkaamaan tulosuuntaan. Joku rosvoista aikoi lähteä perään mutta muut estivät sen sanoen:
- Annetaan sen mennä. Ei toi tyhmä kaakki ulos löydä.
Sitten he kääntyivät Moton puoleen. Moton kädet oli kahlehdittu selän taakse. Yksi rosvoista virnisti.
- Viedään tää harmaa rotta pomolle. Se tulee ilahtuun kun me napattiin uhrivoro, hän sanoi.
Moto irvisti raivoisasti ja hänen silmänsä alkoi hohtaa punaisena.
Kommeintoikaa pliis.
A/N: Otan vastaan ehdotuksia miltä Keskiaikaiseen fantasiaa sijoitettu Monttupomo vois näyttää. Antakaa mielikuvituksen lentää.