Totta vai Tarua? K15

Vaikuttaa hyvältä tilanteelta Wink

. Toivottavasti tää taistelu päättyy sankarien voittoon

En halua spoilata, mutta sanotaanko että yllätyksiä on luvassa Wink

Ou jeah mä rakastan ylläreitä Wink

. Varsinkin stooreissa

Pahoittelut jo valmiiksi tämän osan lyhyydestä.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Totta vai Tarua?

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Viimeinen osa 16: The end

Tiesin, että se tulisi päättymään, miten se päättyi. Iloon ja suruun. Yllätyksiin ja odotettuihin asioihin. Tulevaisuudessa on kuitenkin paljon hyvää tulossa, vaikka vanhat haamut kummittelevat nurkan takana.

Allekirjoittanut: Puvitsu

Sankari kolmikko lähestyi päämääräänsä: Auguksen alusta. Alus kohosi ylös ja kolmikko seurasi perässä. “Päätetään tämä nyt tai ei koskaan!” Turbo huusi. “Ideoita?!” Moto kysyi huutaen. Aluksen ja prätkien melu oli niin kova, etteivät he kuulleet normaalia puhetta. Turbo mietti hetken. Vaarallinen ja nopea vai turvallinen ja hidas? “Suunnitelma K1LL!” hän vastasi valiten vaarallisen ja nopean. “Mitä?! Sehän on hengenvaarallista!” Moto huusi. “Vastustan!!” Vinski vastasi ristien kätensä. “Nyt!” Turbo ärähti hieman säikäyttäen kaksi muuta. Mukisematta Moto ja Vinski liittivät prätkänsä yhteen ja odottivat, että Turbo oli valmis. “Kolmannella! Yksi! Kaksi! Kolme!!” Turbo huusi ja Moto sekä Vinski antoivat johtajalleen vauhtia.

Parin metrin päässä aluksesta Turbo hylkäsi prätkänsä ja hyppäsi aluksen kylkeen. Hän piti kranaatista kiinni hännällään ja kipusi aluksen päälle. Kun hän löysi aluksen katolla olevan luukun hän avasi sen ja heitti kranaatin sisälle. “Mitä tämä meinaa?! Perhanan hiiret!!” August huusi ja tähtäsi aseellaan Turboa yrittäen samalla ohjata alustaan. “Terveiset Marsin armeijalta ja vapaustaistelijoilta!” Turbo huusi, sulki luukun ja loikkasi alas juuri ennen, kuin alus räjähti. Hän ei kerennyt nähdä kuin Marsin punaisen hiekan lähenevän ennen, kuin kaikki pimeni.

Räjähdys. Se oli syy, miksi kaikki pysähtyivät. Liskot vilkaisivat toisiaan ja katosivat yhtä nopeasti, kuin olivat ilmaantuneet. Yhdestäkään Augusta seuranneista liskoista ei näkynyt enää jälkeäkään. “Voitettiinks me?” Jane kysyi Minniltä. Ennen kuin Minni kerkesi vastata Moto ja Vinski saapuivat paikalle. “Se oli Auguksen alus ja August räjähti sen mukana”, Moto kertoi, mutta ei näyttänyt iloiselta. Minni alkoi huolestua nähdessään, ettei Turbo ollut kaksikon mukana. “Missä Turbo on?” hän kysyi. “Suunnitelma K1LL ja Turbo toimi keskellä”, Vinski vastasi paiskaten kypäränsä maahan ja nojaten käsiinsä. Minnin ilme muuttui kauhistuneeksi. “Ei”, hän puoliksi kuiskasi pudistellen päätään ennen kuin lähti juoksemaan räjähdys paikkaa kohti.

“Turbo!” Minni huuteli juostessaan sotilaiden läpi ja suurten kivilohkareiden välistä. Lopulta savun ja aluksen palasten keskellä hän näki maassa jonkun. “Ei… Ei, ei, ei”, hän hoki lähestyessään maassa makaavaa hiirtä. Minni laskeutui polvilleen ja käänsi hiiren. Kyyneleet kohosivat hänen silmiinsä nähdessään kihlattunsa haavoittuneet kasvot. Minni otti nopeasti radiopuhelimensa esille. “Täällä tarvitaan apua välittömästi!” hän ilmoitti ja sulki laitteen. “Koita kestää vielä. Apu saapuu aivan pian”, Minni puheli siirtäen Turbon hiuksia pois tämän kasvoilta.

Tik, tok, tik, tok…Kellon tikittävä ääni oli tehdä Minnin hulluksi. Lopulta Miri saapui paikalle ja kaikki käytävällä odottaneet hiiret nousivat seisomaan. “No?” Minni kysyi huolestuneena. “On hyviä ja huonoja uutisia. Hyvät uutiset ovat, että saimme poistettua kaiken ylimääräisen hänen kehostaan. Huonot uutiset ovat, että emme ole varmoja herääkö hän enää”, Miri kertoi ja kaikkien hymyt hyytyivät. “Saanko käydä katsomassa häntä?” Minni kysyi lopulta. “Et juuri nyt. Huomenna saat. Mä olen hyvin pahoillani”, Miri sanoi taputtaen Minnin olkaa ja poistui sitten paikalta. Sillä sekunnilla Minni murtui. Hän antoi kyynelten virrata, eikä pysäyttänyt niitä. Ei edes silloin, kun Rontti halasi häntä. “Mä en voi menettää Turboa nyt! En voi!” Minni sanoi värisevällä äänellä. “Älä huoli. Turbo on taistelija joka selviää vaikeistakin tilanteista”, Rontti lohdutti katsellen samalla muita. Vinskiä, jonka jalka oli edelleen paketissa ja naama hieman ruhjeilla, Motoa jonka rintakehää koristi nyt pitkä tikattu haava, Santtua joka halasi Vinskiä katse lattiassa kiinni, Bellaa joka painoi päänsä Motoa vasten, Maxia ja Stellaa joilla oli kuivunutta verta ja ruhjeita kehossaan ja he istuivat vierekkäin pidellen toisiaan kädestä, sekä Jackia joka nojaili seinää vasten puristaen Turbon punaista huivia kädessään. Kaikki he näyttivät surullisilta, eikä kukaan sanonut sanaakaan.

Laitteiden tikitys oli ainut asia mikä kuului huoneessa jossa Turbo makasi edelleen tajuttomana, ja kun kukaan ei huomannut, valo välähti tässä hämärässä huoneessa. Sängyn vierelle käveli hahmo tummassa kaavussa. Hän laski hupun päästään paljastaen pikimustat, pitkät kiharat hiukset, vitivalkoisen turkin ja sinisen violetit silmät. Keskellä otsaa oli tumman violetti kuun muotoinen merkki. “Sinä siis olet se sankari joka poisti pahuuden Marsista. Pieni poika josta kasvoi suuri soturi jolla on suuri sydän. Tänään uhrasit itsesi muiden puolesta. Kihlattusi on raskaana ja teit mitä tahansa pitääksesi hänet elossa. Tiesit kuolevasi, mutta silti teit sen. Se todistaa suurta rohkeutta. Mietimme kauan annammeko sinun siirtyä eteenpäin ja toiselle puolelle vai pelastammeko henkesi. Tulimme siihen tulokseen, että tarvitsemme sinua vielä, joten pelastamme sinut”, hiiri nainen sanoi ja vei kätensä Turbon rintakehän yläpuolelle. Hän lausui jotain kielellä jota ei ymmärrä ja samassa hänen kätensä alkoivat loistaa. Muutaman sekunnin ajan koko huone oli valkoinen. Kun kaikki oli taas normaalia nainen oli kadonnut ja näytti kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Huoneen täytti piippaus, joka merkitsi Turbon sydämen pysähtyneen, mutta sitten tapahtui jotain. Laitteet sammuivat ja huoneen vallitsi hiljaisuus. Vain yksi lamppu valaisi huonetta ja se kyseinen lamppu oli Turbon yläpuolella.

Yksi hengenveto ja…

Turbon silmät avautuivat.

The end?

A/N: Se olis nyt tässä. Tätä tarinaa kirjoitin 1 vuoden, 4 kuukautta ja 10 päivää. Aika hyvin Very Happy

. Anteeksi tosiaan viimeisen osan lyhyydestä ja siitä, että jätin sen tälleen. MUTTA, tarina saa jatkoa Wink

. Eipä venytetä tätä enempää. Mitä mieltä olitte? Oliko tarina hyvä? Mikä oli parasta/paras osa tai kohtaus? Missä olisi vielä parantamista? Nähdään uusien tai vanhojen tarinoiden parissa.

Puvitsu out!

Viestien lukumäärä : 149 Join date : 25.08.2016

OMG!!!! Siis tää lopetus. Ihan mahtava stoori Very Happy

odotan innolla tän kaltaista kakkososaa. Turbon herääminen oli niin kuin siinä Avatar elokuvassa. Harmi kuin jäi tälläiseen pisteeseen, mutta ihan fantsua Very Happy

Tää tarina oli mahtava Very Happy

. Toi Turbon herääminen oli tosi upea ja mäkin odotan jatkoa innolla. Jotenkin tää loppui vähän töksähtäen mutta mikä minä olen puhumaan. Omat stoorinikin tuppaavat töksähtämään