Sekalaista höpinää

Auts, ei varmasti ole kivaa herätä keskellä yötä menkkakivun takia  

Aika kovat kivut on itselläkin ja joudun ottamaan sen maksimiannoksen särkyläälettä pahimpina päivinä. Jos en ota kipulääkettä, makaan lattialla täysin toiminta-ja puhekyvyttömänä ja tuntuu siltä että taju lähtee. Aloitan särkylääkkeiden syömisen heti kun kipu alkaa, jotta olo olisi siedettävä.

Just toi tai sit se katujyrä! Oon yllättyny miten hyvin särkylääkkeet on nyt lievittäny pahinta tuskaa, yleensä ne ei tehoa hillofestarisärkyihin sit millään vaikka kuinka kiskois huiviin koko purkillisen Liikkuminen on tosin vieläkin kivuliasta ja mieluiten en kääntyilis kauheesti.

Joo, se on ihan hirveetä miten ei oikeen voi tehdä mitään, ja se kun on viel asia johon ei itse voi vaikuttaa :/ Aikaisempina vuosina mulla oli tosi lievät kivut, mutta nyt vanhempana tästä on tullut aika sietämätöntä.
Joskus päätin mennä kivuista huolimatta kouluun ja otin särkylääkkeen jotta selviäisin - olin tunnilla noin 10 minuuttia kun nousin ja sanoin opettajalle että pakko lähteä kotiin :'D

Joskus tekee mieli astua tahallaan Lego-palikan päälle että saa muuta ajateltavaa edes hetkeksi.

Harmi, ettei kaikilla auta kipulääke kunnolla. Nuorempana oli lähes olemattomat kivut mutta vuosien kuluessa kipu vain yltyi. 

Siinä mielessä ikävä asia, että kyse on jostain mihin ei voi vaikuttaa.

Legoista tuli mieleen, luulin lapsena kuolevani verenhukkaan, kun kaaduin ilman paitaa legokasan päälle. Ei siitä tullut edes pientä naarmua, mutta sattui kyllä jonkin verran :'D

Auts

Haluaisin ryhtyy urbaaniks löytöretkeilijäks ja lähtee tutkimaan eri hylättyjä paikkoja. Eniten mua kiinnostaa hylätyt huvipuistot, mutta niitä ei oikein löydy Suomesta kovin paljon. Joissain hylätyissä kohteissa jotkut kävijät on kans hajottanu asioita ja se on melko ikävää.
Kävin viime vuoden Taiteiden Yönä lakkautetussa mielisairaalassa, jossa oli näyttelijöiden tulkitsema ääni-installaatio mm. siitä, mitä potilaat keskustelivat ja puhuivat niin itsekseen kuin keskenäänkin. Se oli melko kuumottavaa, onneksi siellä oli muitakin ihmisiä :'D

Muistin just että Wasalandia on ollut jonkin aikaa hylättynä, kun se suljettiin vuonna 2015. Airsoftaajat sai luvan käyttää aluetta, jos eivät riko mitään. Olis hienoa käydä siellä, en oo itse koskaan ollut sen ollessa vielä toiminnassa mutta mun perhe kävi joskus 1992 Sinänsä sääli, se kun oli mun tietääkseni yks suosituimmista huvipuistoista Suomessa.

Muistin että olen kerran elämässäni käynyt Wasalandiassa. Hauska ja mieleenpainuva kokemus. Sääli että se paikka suljettiin

Itsekin lapsena käynyt Wasalandiassa muutaman kerran, oli silloin läheisin huvipuisto. 5-6 luokilla alkoi kyllä tuntua aika lällyltä paikalta, kun Särkänniemessä oli paljon hurjempia laitteita..

Nykyisin kyllä aika tasan menee nuo Powerpark ja Särkänniemi. Särkkää tulee nykyään suosittua, kun on vain bussimatkan päässä, mutta Powerparkissa on mahtava puuvuoristorata

Olis kyllä kiva lähteä myös ulkomaille tutkimaan hylättyjä huvi- ja vesipuistoja. New Orleansin Six Flagsissa on päiväsaikaan vartijoita valvomassa mahdollisten seikkailijoiden varalta, mutta monissa muissa yhtä karmivissa paikoissa ei onneks ole. Moniin hylättyihin huvipuistoihin kans liittyy joku traaginen tarina, mikä tekee niistä vielä kiehtovampia.

Wasalandia vähän säälittää, se on kai ollut tosiaan yks suosituimpia kesämestoja Suomessa ja sit käviki näin. Jos kiinnostaa sen nykytilanne tarkemmin, niin netistä löytyy kuvia (tosin sekin ehdittiin sotkea melko perusteellisesti), ne on mielenkiintoisia myös.

retrogalaxy kirjoitti:

 yhtä karmivissa paikoissa 

Jos sä karmivaa kaipaat niin mene Japaniin. Siel on Fujin rinteillä paikka nimeltä Aokigahara-metsä. Sen väitetään olevan demonien, onien, pahojen henkien ja siellä itsemurhan tehneiden vainajien henkien riivaama. Vaikka ainoa outo juttu siellä musta on se että magneettikentät sotkee siellä kompassin. Paikka on toiseksi suosituin itsemurhapiste heti Golden gate-sillan jälkeen.

Oon kattonu joidenki urbaanien löytöretkeilijöiden videoita siitä metsästä, yrittivät löytää mahdollisia elossaolevia. Joku teemapuisto siitä läheltä suljettiin ja lopulta hylättiin, kun se metsä ahdisti kävijöitä niin paljon

Oli pakko etsiä Googlella tietoa siitä metsästä ja kuvahaun perusteelal vaikuttaa hiukan karmealta paikalta.

Itsekin nähnyt tuosta metsästä videomateriaalia parin matkailuohjelman katsomisella. On kyllä varsin hyytävä paikka.
Toisessa ohjelmassa paikallinen opas kertoi, että kerran vuodessa tuonne järjestetään iso etsintäpartio etsimään vainajat.. eikä kaikkia silti välttämättä koskaan löydetä hankalan maaston takia. 

Yksi varmasti karmivista paikoista on Tsernobyl ja Prypjatin kaupunki. Ydinonnettomuuden jälkeen kaikki jäänyt niille sijoilleen ja luonnon armoille..

http://www.angelfire.com/extreme4/kiddofspeed/page1_fin.html

Tämä on yhden motoristinaisen kertomus matkasta tuolla alueella.. Ihan suomeksi käännetty

Joo toi paikka on karmiva ja en yhtään ihmettele miks sitä käytetään kauhuleffoissa . Näin paikan kerran yhdessä luonto-ohjelmassa kun kalastajajuontaja metsästi jäähdytysaltaissa säteilyn ansiosta jättimäiseksi kasvanutta monnia.

Asiasta toiseen onks teille koskaan tullu metsässä mystinen olo? Meinaan että paikka on niin luomavan kaunis että melkein odottaa jonkin satu- tai taruolennon hyppäävän esiin. Mulle kävi niin Rhodoksella kun me käytiin perhoslaakossa. Aurinko siivilöityi puiden lehtien lomasta kauniille vesiputouksen varustamalle lammelle. Mä suorastaan odotin et näen jossain satyyrin soittamassa panhuilua.

Tsernobyl vaikuttaa karmealta paikalta. Vaikka ydinonnettomuudesta on jo yli 30 vuotta, sen vaikutukset tuntuvat vielä tänäkin päivänä. Alue on täynnä hylättyjä rakennuksia, eikä siellä asu ketään pysyvästi - ja ihan syystä.

Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/T%C5%A1ernobyl

Jep se paikka on eläinten hallinnassa

Ihan hiljan tuli televisiosta dokumentti Intiasta. Siinä kerrottiin, että lähes jokaisella kylällä oli oma pyhä metsänsä, jossa ei metsästetty eläimiä ja jossa oli jumalille tehty alttari. Nämä pyhät metsät tarjosivat suojaa myös harvinaisille eläimille, kuten tiikereille.
Kun Britti-imperiumi sitten kasvoi Intiaan asti, tiikereitä alettiin metsästää, eivätkä britit paljoa perustaneet paikallisten pyhistä metsistä. 

Suomessa näistä pyhistä paikoista, ajalta ennen kristinuskoa käytettiin nimitystä Hiisi. Ei tarkoittanut mitään pahaa, vaan oli pyhä paikka.

Ainakin minä uskon ja toivon, että näitä pyhiä ja lumoavia paikkoja vielä on, vaikka teknologia ja kehitys on vienyt maailmaa paljon eteenpäin. Ihan kaikkea ei silti tarvitse unohtaa..

Luomavasta puheen ollen jos joskus käytte Rhodoksella niin suosittelen perhoslaaksoa. Se on todella kaunis paikka. Sadoittain perhosia tulee sinne parittelemaan kesällä ja niitä on tuhansittain heinäkuussa tai ainakin opas sano niin. Se mikä teki muhun vaikutuksen oli yks kohta polulla. Aurinko paistaa puiden lehtien lomitse vesiputouksella varustetulle lammelle. Sitä suorastaan odotti kuulevansa satyyrin soittamassa panhuilua tai kentauria juoksemassa metsikössä.

Tsernobylissähän voi turvallisesti oleskella noin tunnin kaks ennen ku siellä olo alkaa käydä terveydelle vaaralliseks En kyl kuitenkaa itse uskaltais mennä, vaikka Pripyatin hylätty huvipuisto olis hieno nähdä. Sinänsä sääli, että se evakuoitiin jo avajaispäivänään 1986.

Olisi varmasti aika jännää nähdä Tsernobyl oikeasti, mutta turvallisuussyistä on ehkä parempi olla menemättä sinne.

Ilmeisesti Tsernobyliin järjestetään retkiä ja vanhaa ydinvoimalaa valvotaan myös työntekijöiden toimesta, mutta retkeläiset ovat melko pian vaatineet pääsyä pois, koska se hiljaisuus on tuntunut todella raa´alta ja pelottavalta. 

Itse ollut kerran mökillä (ammattiliiton vuokramökillä), jossa saunasta tullesta hiljaisuus on painanut korvia melkein jyskyttävällä tahdilla. Ei kuulunut mitään liikenteen, luonnon tai edes tuulen ääniä. Oli vain.. hiljaista. Pidemmän päälle se jos mikä on erittäin pelottavaa ja ahdistavaa, ettei kuule edes metsän eläinten ääniä.

Poden vakavaa valinnanvaikeutta ikkunastahyppäämisen ja suonenvedon aiheuttaman tuskan sietämisen välillä. Särkylääkkeet tai venyttely ei ikinä tehoa, ja tää kipu on niin kamalaa että alan ehkä kallistua ikkunan puoleen.

Toivottavasti et kuitenkaan hyppää.

Jos mulla alkaa pohje krampata yöllä niin mä nousen istumaan ja painan jalan lattiaa vasten. Se auttaa mulla. Kerran mä kyl menin vetämään jalan koukkuun ja seuraavaks mun piti huutaa äiti avuks et sain sen taas suoraks.

Joskus nukkuessa alkaa pohjelihas krampata tuskallisesti ja silloin en voi tehdä muuta kuin purra tyynyä etten herätä muita.