Yön saalistajat Chicagossa (K-7)

Nimi: Yön saalistajat Chicagossa
Age: K-7
Genre: seikkailu/jännitys
Summary: vampyyrejä Chicagossa
Huomio: en omista prätkähiiriä



Biker mice from Mars
Yön saalistajat Chicagossa

Pojat tarkkailivat Leipäjuuston tornia viereisellä katolla.
- Äh. Me ollaan odotettu jo toista tuntia eikä vieläkään oo tapahtunu mitään, Vinski valitti.
Juuri silloin Leipäjuuston tornin ovista ajoi violetti limousine ja sen perässä Rasvanahan romusta väsätty harrikka.
- No, nyt alko tapahtuu, Turbo sanoi.
Jengi loikkasi prätkien kanssa katolta ja ajoi Leipäjuuston perään. Leipäjuusto suuntasi kohti Chicagon ulkopuolella olevia vanhoja raunioita.
- Mitä se lahna hakee raunioilta? Moto ihmetteli.
- Ei hajuukaan, mut siit otetaan selvää, Turbo sanoi.
Hiiret pääsivät pian raunioille. Erään kivien taakse oli parkkeerattu Leipäjuuston violetti limousine ja Rasvanahan harrikka. Vinski nousi prätkänsä selästä ja meni limousinelle.
- Kuule, kuhapää. Nyt pamahti parkkisakko, Vinski sanoi, avasi auton takaoven ja aikoi täräyttää Leipäjuustoa, kun hän huomasi, että auto oli tyhjä.
- Tää autohan on yhtä tyhjä kuin Rasviksen pää, Moto sanoi vilkaistessaan Vinskin ohi autoon.
Jengi lähti etsimään roistoja rauniolta. Äkkiä vähän matkan päässä näkyi liikettä.
- Hei, näitteks te saman kuin mä? Turbo kysyi, kun heidän ympärilleen kerääntyi laumoittain jotain olioita.
- Jos multa kysytään, noi on vampyyrejä, Moto sanoi ja kytki käsitykkinsä valmiiksi.
- Vampyyrejä? Meinaaks sä niitä, jotka puree niskaan ja imee kuiviin? Vinski kysyi.
Moto ei ehtinyt vastata kun vampyyrit hyökkäsivät. Turbo kytki hanskansa zernot päälle, Moto valmistautui tulittamaan käsitykillään ja Vinski veti esiin muutaman valoammuksen. Taistelu kesti jonkin aikaa, kunnes yksi vampyyreistä hyökkäsi Moton kimppuun. Vampyyri upotti hampaansa Moton niskaan. Moto karjaisi tuskasta, tarttui yhä selässään roikkuvaan vampyyriin ja heitti tämän korkeassa kaaressa päin kiveä. Vampyyrit ottivat jalat alleen. Irvistäen tuskasta Moto kaatui maahan. Turbo ja Vinski syöksyivät hänen luokseen.
Kaksikko kantoi Moton prätkälleen. Vähän myöhemmin stadionilla Turbo ja Vinski istuivat pöydän ääressä juttelemassa tilanteesta. Moto oli viety huoneeseensa lepäämään.
- Usko pois, Turbo. Jos leffat pitää paikkansa, Moto herää vampyyrinä, Vinski sanoi hermostuneena.
- Siis kuinka monta vampyyrileffaa sä oot kattonu tän viikon aikana, Turbo kysyi.
Samassa Santun työhuoneesta kuului hätääntynyt kirkaisu. Turbo ja Vinski syöksyivät sisään Vinski olkapää edellä. Moto kääntyi Turboon ja Vinskiin päin silmä hohtaen punaisena. Moto päästi sihisevän äänen, irotti otteensa Santusta ja syöksyi Vinskin kimppuun työntäen seinää vasten.
- Älä pure mua! Mun verenpaine on tosi alhanen, Vinski ähelsi.
Turbo ja Santtu syöksyivät avuksi ja vetivät Moton Vinskin kimpusta. Moto oli kuitenkin vahvempi kuin Turbo ja Santtu ja lennätti heidät kimpustaan.
Moto syöksyi ulos työhuoneesta ja suoraan prätkälleen. Kun Turbo ehti paikalle, Moto oli jo stadionin ulkopuolella kaasuttaen kohti raunioita.
- Oletko okei? Santtu kysyi Vinskiltä.
- Joo. Oon mä. Et sit kuullut sitä armon anelua, Vinski sanoi huomatessaan Santun huvittuneen ilmeen.
- Kamut! Moto suuntaa raunioille. Mentiin, Turbo ilmoitti.
Samaan aikaan raunioiden alla oli meneillään paljon kaivostoimintaa. Leipäjuusto käveli pitkin käytävää seurassaan Nuikki ja Rasvanahka.
- Graniitin varastaminen näyttää sujuvan hyvin, Leipäjuusto sanoi.
- Aivan niin, teidän separointisuutenne. Näiden vampyyrien avulla kukaan ulkopuolinen ei ole uskaltanut astua lähellekään raunioita, Nuikki sanoi.
Äkkiä käytävän päässä näkyi punaista hehkua. Sieltä astui esiin Moto. Leipäjuusto tuijotti hetken Motoa ja kuiskasi sitten Nuikille:
- Iskikö joku niistä sinun vampyyreistäsi hampaansa tuohon.
- Niin taisi tehdä, teidän vakiointisuutenne, Nuikki sanoi.
Vähän ajan päästä Turbo, Vinski ja Santtu saapuivat raunioille kaatosateessa.
- Yäh! Mun turkki on inhottava märkänä, Vinski valitti.
Erään kiven takaa löytyi Moton prätkä, mutta Motoa ei näkynyt missään. Vinski nojasi erääseen kiveen, kun se petti ja Vinski kaatui alas vievään portaikkoon. Turbo ja Santtu juoksivat perään.
- Portaat johtavat luolastoon, Turbo huomasi.
- Helppo Sherlockin on loistaa, kun Watson tekee jalkatyön, Vinski mutisi.
Kolmikko käveli käytävässä jonkun aikaa, kunnes tulivat jonkinlaiseen luolaan. Luola oli täynnä arkkuja. Vinski nosti yhden kantta. Arkussa makasi vampyyri. Vinski säikähti sen verran että pudotti arkun kannen lattialle. Vampyyri räväytti silmänsä auki. Muidenkin arkkujen kannet nousivat ja niistä ilmestyi vampyyreja. Pian jengi oli saarrettu. Silloin luolan suuaukolle ilmestyivät Leipäjuusto, nuikki, Rasvanahka ja...
- Moto!? Turbo ja Vinski huusivat yhtä aikaa.
Moto näytti normaalilta, mutta hänen silmänsä hohti punaisena, hänellä oli terävät kulmahampaat ja hänellä oli hartelillaan kaulusviitta.
- Mitä sä teit Motolle, Turbo ärähti Leipäjuustolle.
- En minä. Vaan joku näistä vampyyreistä. Ja ennen kuin alatte hoidella verenimiöitäni sanon: Tuhotkaa heidät! Leipäjuusto karjaisi.
Vampyyrit hyökkäsivät Turbon, Vinskin ja Santun kimppuun. Pojat saivat lyötyä vampyyreja kimpustaan ja Vinski huomasi käytävän suuaukon vähän matkan päässä.
- Kamut mentiin! Tännepäin! Vinski huusi ja työnsi yhden vampyyreistä tieltään. Santtu syöksyi Vinskin perään ja niin yritti myös Turbo, mutta Moto hyökkäsi hänen kimppuunsa. Moto väänsi Turbon kädet selän taakse ja kiersi metallikätensä Turbon kaulan ympärille. Turbo yritti kiemurella vapaaksi Moton otteesta, mutta Moto oli häntä vahvempi.
Käytävässä Vinski ja Santtu pysähtyivät uuvuksissa.
- Huh, selvittiin. No, Turbo. Miten me pelastetaan Moto, Vinski kysyi.
Silloin molemmat huomasivat, että Turbo ei ollut heidän mukanaan.
- Turbo jäi vangiksi. Meidän on pelastettava se ja Moto, Santtu huudahti.
Vinski lysähti seinän viereen.
- Joo. Okei. Mene sä hoitaan ne vapaaks, Vinski mutisi.
- Et kai sä vaan pelkää, Santtu kysyi.
- No, en tietenkään, Vinski huudahti.
Santtu katsoi häntä pitkään ja tutkivasti.
- No, okei, okei. Mä pelkään. Vampyyrit on aina ollu mun heikkokohtani, Vinski sanoi hiljaa.
Santtu laskeutui Vinskin puoleen ja antoi hänelle suukon poskelle.
- No, nyt sun on aika kohdata pelkos, Santtu sanoi hymyillen.
Samaan aikaan Turbo oli kahlittu jaloistaan ja ranteistaan kahteen tolppaan. Turbo yritti kiemurrella vapaaksi, mutta köydet olivat tosi tiukat. Turbon ylle ilmestyi varjo. Se oli Moto kädessään vasara ja puinen vaarna. Moto asetti vaarnan Turbon rinnalle ja kohotti vasaran. Juuri silloin vasara lensi Moton kädestä laserin saattelemana. Luolan suuaukolla seisoivat Vinski ja Santtu.
- Okei, ahvennaama. Peräänny kätyreines tota seinää vasten ja vapauta Moto vampyyri muodosta, Vinski sanoi.
- Sanoinhan jo, että se oli joku noista vampyyreista. Kimppuun! Leipäjuusto huusi.
Vampyyrit hyökkäsivät kohti Vinskiä ja Santtua. Vinski veti aseen esiin ja Santtu nappasi maasta pudonneen tippukiven. Santtu täräytti ensimmäistä kimppuunsa käyvää vampyyria tippukivellä. Samassa Moto lysähti pidellen päätään. Santtu tajusi osuneensa Motoa purreeseen vampyyriin. Moto nousi pidellen päätään.
- Uuh. Mitä tapahtu? Mis mä oon? Miks mulla on viitta, Moto ihmetteli. Silloin hän huomasi Turbon.
- Turbo! Ootko okei, Moto kysyi ja ampui köydet auki.
- Jeah. Samaa vois kysyä sulta, Turbo sanoi ranteitaan hieroen.
Turbo ja Moto syöksyivät Vinskin ja Santun avuksi. Kolmikko veti esiin hiirikranaatit, heitti ne kohti vampyyreja ja häipyi luolaan. Kranaatit räjähtivät ja tuhosivat vampyyrit.
- Ne riivatun rotan rääpäleet. Vampyyrit on tuhottu ja samoin graniitti kaivos. Tämä ei voi mennä tämän huonommaksi, Leipäjuusto jupisi.
- Ööh, teidän homogenointisuutenne. Tämä luola on tornimme alla ja luulen että räjähdys taisi vauriottaa perustuksia sen verran, että..., Nuikki ei ehtinyt pidemmälle, kun torni romahti.
Jengi käveli käytävissä jonkun aikaa kunnes löysi uloskäynnin. Ulkona paistoi aurinko niin kirkkaasti, että jengin piti suojata silmiään. Turbo ja Vinski olivat matkalla kertoneet Motolle, mitä oli tapahtunut.
- Mua nolottaa. Meinasiks mä oikeesti tappaa teidät, Moto kysyi.
- No, Vinskin sä meinasit muuttaa vampyyriks, Turbo sanoi.
- No, nyt, kun päästiin maan alta kuka kannattaa hodarille lähtöä, Vinski kysyi.
Kaikille sopi.
- Ei valkosipulia mulle, Moto sanoi.
Kaikki katsoivat Motoa hämmentyneinä.
- Se oli vitsi, Moto nauroi.
Kommentoikaa pliis

Aika hurjaa nähdä Moto vampyyrina - onneksi palasi ennalleen. Lopetus oli kyllä hyvä

Kiva et tykkäsit

Tarinassa on mukavan selkeä juoni ja hiirten puheet ovat kuin alkuperäisestä piirrossarjasta  Pari pikku juttua tuli mieleen: kun hypätään ajassa eteenpäin tai toiseen tapahtumapaikkaan, kannattaa lisätä siihen väliin yksi tyhjä rivi, jotta lukijan on helpompi pysyä mukana. Lisäksi muutamasta kysymyksestä puuttui kysymysmerkki perästä. Sulla kyllä näyttää ideoita riittävän ja näitä on kiva lukea 

Kiva et tykkäät

Nyt ois vuorossa Sam .

Nimi: Sam
Osoite: Viimisen mahdollisuuden prätkätalli Chicago
Syntymäpäivä: 15.9
Vuosi: 1993
Horoskooppimerkki: Neitsyt
Hiusten väri: Ruskea
Silmien väri: Siniset
Sisarukset: Santtu
Harrastukset: Motocross, showpaini ja painonnosto
Parhaat ystävät: Vilma, Tina, Turbo, Maxie, Moto, Vinski, Santtu, Rita, Miihkali, Max, Minni, Roxy, Roope, Rianah, Rontti, Hevi- mimmi, Hevi-hemmo ja Tintti
Kiinnostava urheilulaji: Minigolf
Paras kirja: Dana-tytöt
Eläimiä, joista pitää: Hiiri
Paras elokuva: Alien vs Predator
Paras kappale: Lopeta
Lempiruoka: Hodarit ja kotikalja
Hauskin oppiaine koulussa: Metallityöt
Tv-ohjelmasuosikki: Alf
Eniten inhoaa: Plutolaiset, pahikset, Vinskin leveily
Eniten pitää: Vilma, Santtu, prätkien korjaaminen
Lempiväri: Musta
lempikukka: Omenankukka
Toiveammatti: Mekaanikko
Hartain toive: Oma talli
On ollut: Showpainija, vampyyri, painonnostaja, lampunhenki ja avaruussankari
Saa kommentoida