Nimi: Videopelivillitys
Genre: Toimintaseikkailu
Ikä: K-7
Parit: ei ole
Waring: Tosi aloitteiljamainen
Disclaimer: En omista Prätkähiiriä. Vain omat hahmoni. Kunhan vain annan mielikuvituksen lentää.
Prätkähiiret Marsista
Videopelivillitys
Vinski ajeli ympäriinsä keskustassa. Hän yritti löytää Vilmalle syntymäpäivälahjaa.
- Äh, mä en ikinä löydä sitä peliä, Vinski narisi ajettuaan kolmannen kerran keskustaa ristiin rastiin.
Äkkiä läheiseltä syrjäkujalta kuului ääntä. Siellä oli isopäinen tyyppi, joka äkkäsi Vinski nopeammin kuin Vinski hänet.
- Osta Warcraft 3. Saat sen miltei ilmaiseksi, valeasuinen Nuikki kehotteli.
Vinski meni halpaan kuin kala verkkoon ja osti pelin. Kun Vinski lähti prätkälleen, Santtu huomasi hänet.
- Moi miten menee? Santtu huusi.
Kun hän tuli lähemmäksi hän huomasi pelin.
- Mistä sä ton sait? Santtu kysyi ihmeissään.
- Tuolla olleelta katu kauppiaalta, Vinski sanoi.
Vinski lähti viilettämään prätkällään. Santtu lähti tutkimaan syrjäkujaa. Silloin hän kuuli jonkun puhuvan.
- Sain sen jyrsijän ostamaan sen pelin, Nuikki sanoi ja nauroi.
Santtu perääntyi hitaasti ja äänettömästi kadulle. Päästyään sinne Santtu ryntäsi juoksuun ja törmäsi Tinaan, Maxieen ja Vilmaan, jotka olivat tulossa läheisestä tavaratalosta.
- Minne sulla on noin kiire? Tina kysyi.
- Stadionille. Vinski sai Nuikilta videopelin, Santtu kertoi.
Tytöt vilkaisivat toisiaan ja ryntäsivät Santun perään. He saapuivat stadionille liian myöhään. Kun he pääsivät sinne, ensin kuului avunhuuto ja sitten ikkunoista näkyi punertava valo. Tina ryntäsi sisälle tyttöjen huoneeseen ja huomasi, että Vilman ohjain oli romuna. Vilma ryntäsi hänen ohitseen ja alkoi ravistella TV:tä.
- Vinski, Vinski, hän huusi ja ravisteli TV:tä.
Samassa Turbo ja Moto tulivat sisälle ja Santtu selitti tilanteen heille lyhyesti.
- Pahispunkkarit liikkuvat yleensä satamassa tai kaupungin laidalla olevissa kapakoissa, Tina sanoi.
- Tässä kaupungissa on kaks kapakkaa. Toinen on satamassa oleva Kultainen Kobra ja toinen on Kakkosen kapakka kaupungin laidalla, Santtu sanoi.
- Me hoidetaan Kultainen, hoitakaa te Kakkonen, Tina ehdotti.
Tina valitsi valeasujen joukosta mustan topin, nahkatakin, nahkafarkut ja mustat buutsit. Maxie valitsi violetin huivin, ruskean korispaidan, siniset farkut, mustat lenkkarit ja valkoisia violetteja tusseja, joilla hän maalasi kolme tatuointia. Vilma innostui vähän liikaa, sillä hän valitsi hiusgeelin, huuli- ja kulmakorun, vihreän repaleisen t-paidan, mustat kommandohanskat, oranssit risat farkut ja keltaiset maihinnousukengät. Santtu antoi heille vielä varusteita.
- Infrapuna-aurinkolasit, nestetasapainotabletit ja magneettirannekkeet, Santtu esitteli.
Tytöt saivat sen lisäksi uudet ajoneuvot. Tina sai polkupyörän, Maxie sai rullaluistimet ja Vilma rullalaudan.
- Onks näissä varmasti aseita? Tina kysyi.
- Kyllä, etuvalosta tulee laseria, rullaluistimissa on suihkumoottorit ja rullalaudasta lähtee savua, joka peittää jäljet, Santtu sanoi.
Tytöt ajoivat Kultaisen kobran luo. Kun tytöt olivat päässeet sinne , Vilma avasi kapakan saluunaovet auki. Kaikki sisällä olijat käänsivät kasvonsa heitä kohti, kun tytöt kävelivät tiskin ääreen.
- Jääkylmät kokikset jäillä, Vilma sanoi ja paukautti nyrkin tiskiin.
Samassa iso bodarinnäköinen tyyppi tuli ja sanoi ivallisesti:
- Ooteks te varmoja ettette haluu sitä tuttipulloissa.
- Meillekö sä puhut poju? Vilma sanoi kääntäessään kasvonsa häneen päin.
- Katotaas, ei tässä taida olla muita joten varmaan puhun teille, bodari sanoi.
- Mä toivoin ettet olis puhunu. Sun henki haisee kuin kaiken kokenut komposti, Vilma sanoi.
Tina ja Maxie yrittivät pidätellä nauruaan. Bodarilta lähti hermot ja hän tarrasi Vilmaa rinnuksista. Silloin hän huomasi että Vilma olikin hiiri.
- Hei, tää onkin yks niistä rotista, hän huudahti.
Vilma täräytti bodaria leukaan ja työnsi tämän seinää vasten.
- Mä kysyn vain kerran. Missä Nuikki ja Rasvanahka ovat, Vilma kysyi ja työnsi naamansa bodarin naamaan kiinni.
- Ne on vanhassa varastorakennuksessa täällä satamassa, bodari sanoi.
Työt painuivat ulos kapakasta suoraan kulkuneuvoilleen.
- Kannattaisiko hälyttää pojat? Tina kysyi.
Vilma ja Maxie nyökkäsivät ja Tina otti kännykän esiin. Ennen kuin Tina ehti edes avata kännykkää Moto ajoi täyttä kaasua heidän ohitseen. Tytöt painuivat hänen peräänsä. he seurasivat Motoa vanhalle varastorakennukselle. Moto painui sisälle ja tytöt kiipesivät pahvilaatikoiden päälle. Ikkunasta näkyi tappelunnujakka. Moto taisteli punkkareita vastaan, mutta jäi alakynteen. Motoon oli tarttunut lauma punkkareita, jotka raahasivat hänet Leipäjuuston eteen.
- Mistä sait selville että olemme täällä? Leipäjuusto kysyi.
- Ei kuulu sulle, Moto sanoi vihaisena.
- Meidän on saatava Turbo tänne, Tina kuiskasi.
Tytöt riensivät kulkuvälineilleen ja lähtivät etsimään Turboa. Tina muisti samassa että hänellä oli kännykkä taskussaan. Hän otti sen ja näppäili Turbon numeron.
- Tina, mehän sovittiin, että sä käytät kännykkää vain hätätapauksissa, Turbo sanoi.
- Hei haloo. Nyt on hätätila. Moto on vankina, Tina sanoi.
Siinä vaiheessa Turbo tajusi. Hän ilmestyi tyttöjen luo viidessä minuutissa. Tytöt johdattivat hänet varastorakennukselle. Tina alkoi ihmetellä mihin ne pahvilaatikot olivat hävinneet.
- Vilma, laskeudu polvillesi, Tina sanoi.
Tina ja Maxie nousivat hänen päälleen ja kiipesivät ikkunasta sisään.
- Auts. En mä ole mikään keittiöjakkara, Vilma ähkäisi.
Maxie veti Vilman ja Turbon sisälle. Moto roikkui pää alaspäin piraija-altaan yläpuolella. Vilma ja Maxie vetivät esiin infrapuna-aurinkolasit ja pistivät ne päähänsä.
- Tuolla on peliohjain. Sillä me saadaan Vinski ulos ohjaimesta, Vilma sanoi.
- Ja Moto roikkuu tuolla, mutta millä me saadaan se pois sieltä, Maxie kysyi.
- Mä ja Maxie napataan ohjain Nuikin nenän edestä, pelastakaa te Moto, Tina sanoi.
Tina ja Maxie livahtivat Nuikin selän takaa ja nappasivat ohjaimen. Vilma ja Turbo tainnuttivat vartijan ja vapauttivat Moton. Homma meni hiukan mönkään kun Vilma liukastui öljyvanaan ja kaatui.
- Mitä yksi niistä junioriprätkähiiristä, Leipäjuusto huudahti huomatessaan Vilman.
Tina vetäisi Vilman pois alta ennen kuin tulitus alkoi.
- Hienoa me ei ikinä päästä täältä ennen kuin Vinskiltä on mennyt viimeisetkin elämäpisteet , Maxie sanoi, kun laserit kimpoilivat heidän suojastaan.
Samassa Tina huomasi venttiilin, jossa oli lappu ja siinä luki:
”Vaara! Vesiventtiili. Älä avaa.”
- Äkkiä, ottakaa nestetasapainotabletit. Mä avaan ton venttiilin, Tina sanoi ja tarrasi venttiiliin.
Tina avasi venttiilin ja vesi alkoi tulvia rakennukseen. Maxie ampui laserilla ylös kattoon ja sai pari palkkia irti liitoksista. Vilma yritti nousta, mutta hänen nilkkansa oli nyrjähtänyt.
- Moto, auta Vilmaa, Turbo huusi auttaessaan Maxieta hitsaamaan palkit yhteen.
Moto Tuki Vilman palomies otteessaan ja ehti pois hyökyaallon tieltä. Hyökyaalto työnsi punkkarit seinää vasten. Leipäjuusto nousi ja oli suuntaamassa laseraseen piipun Tinaa kohti, kun Turbo tarrasi siskoaan ranteesta ja veti hänet pois alta. Lasertulitus meni ohi.
- Äkkiä ylös, Turbo sanoi ja Tina juoksi kohti palkkia.
Turbo tuli hänen perässään.
- Okei eiköhän aleta painua, Maxie kysyi.
- Ekaks, kenellä on ohjain? Tina kysyi.
Kaikki osoittivat Vilmaa. Vilma alkoi kaivella farkkujen taskuista ja t-paidan alta. Lopulta hän löysi sen.
- Löytyi, Vilma huudahti.
Tina tarrasi ketjuun ja heilautti itsensä ikkunalle.
- Okei alkaa tulla, Tina huusi.
Loppujen jengistä heilautti itsensä ikkunalle. Päästyään ulos he ajoivat stadionille. Vilma kytki ohjaimen ja alkoi pelata. Lopulta hän sai veljensä ulos pelistä.
- Jee! Tytöt huusivat yhteen ääneen voiton kunniaksi.
- Okei, ens kerralla mä tarkistan myyjän kasvot, Vinski sanoi.
- No saatiin sut ainakin ulos pelistä yhtenä kappaleena, Turbo sanoi.
- Ai joo sä sanoit että mä en selviäis punkkareista yksin, Vilma sanoi ja veti esille valokuvan.
- Selvisinpäs sä tarjoot hodarit, Vilma sanoi nauru suupielessään.
- Me lyötiin vetoa, että jos mä selviän, se hoitaa hodarit jos en niin mä hoidan, Vilma kuiskasi.
Tytöt alkoivat tirskua.
Pääsivu 