Lemmikkieläimet

Todennäköisesti osalla meistä on jokin lemmikki tai joillakin ei ehkä ole. Tähän ketjuun tulee kaikki lemmikkieläimiin liittyvä keskustelu, ja halutessaan voi äänestää kyselyssä joka on aina avoinna.

Pari aiheeseen johdattelevaa kysymystä jotka voivat auttaa alkuun. Eli onko sinulla jokin lemmikki? Jos on, millainen lemmikki (laji/rotu, ikä, sukupuoli)? 

Jos ei ole omaa lemmikkiä, haluaisitko oman? Ja jos haluat, millaisen?

Juuri tällä hetkellä itselläni ei ole lemmikkiä, mutta haluaisin oman koiran - ja mahdollisesti hankin sellaisen joskus. Olen enemmän koiraihminen, mutta kissoissakin on hyvät puolensa. Itse en omista lemmikkieläintä, mutta porukoilla on koira. Haluaisin mieluiten jonkin ison, näyttävän ja lempeän koiran, josta olisi seuraksi ja lenkkeilykaveriksi - jotta saisin raahattua itseni ylös, ulos ja lenkille. 

Äänestin siis vaihtoehtoa "Ei ole mutta haluaisin."

Meillä on ollut kissa mut se kuoli kun mä olin kolmannella luokalla. Sil oli virtsakiviä. Ennen kuolinpäiväänsä se teki kunniakierroksen asunnossa (asuttiin silloin kerrostalossa) kuin hyvästelläkseen. Äiti kerto myöhemmin et Nessu oli odottanu vessassa et äiti tulee ja kuollu vasta sitten. Se oltais viety seuraavana aamuna heti eläinlääkärille mut ei ehditty ja musta tuntuu et jos oltais ehditty ei se ois enää tullu takas .

Nyt meil ei ole ollu mitään lemmikkiä kiitos sen et pikkuveli on allerginen sekä kissoille että koirille.

Mä haluaisin oikeestaan minkälaisen eläimen tahansa mut eniten mä haluaisin joko koiran tai kissan. Jos se ois koia niin joko saksanpaimenkoira tai joku alkukantaisen rodun edustaja ja jos se ois kissa niin ihan tavallinen musta kissa.

Se on aina ikävä juttu kun lemmikki kuolee  Itse en ole vielä joutunut kokemaan sitä että lemmikki menehtyy, mutta jonain päivänä sekin koittaa koska vanhempieni omistama koira on jo iäkäs enkä tiedä kauanko se vielä elää. Tosin en hirveästi halua asiaa ajatella. Tämä koiruus täyttää tänä kesänä 11 vuotta.

Allergialle ei oikein voi mitään, mutta jonain päivänä lemmikin hankinta voi onnistua jos samassa kotitaloudessa ei ole allergisia ihmisiä.

Jeah  . Sen muistelu itkettää yhä

Otan osaa, itsellenikin on käynyt samoin, kun isovanhempien maltankoira menehtyi luonnollisista syistä hieman yli 10 vuotta sitten ja ensimmäinen lemmikkikissani katosi keväällä 2011 jäljettömiin, kun se halusi niin kovasti ulos ja se maukui ja maukui aina siihen asti, kunnes se sitten lopulta päästettiin ulos. Ette voi kuvitellakaan, kuinka paljon itseäni kaduttaa ja ottaa vihaksi. Alunperin tämä kissa oli sisäkissa, mutta aina ensimmäisen kerran jälkeen, kun se sai olla ulkona, sille tuli kummallinen pakkomielle päästä aina iltaisin ulos, ja aina ennen tätä viimeistä kertaa se kuitenkin tuli myöhemmin seuraavana päivänä takaisin. Tämän viimeisen kerran jälkeen en enää ole sitä sitten nähnyt, tiedä häntä onko joku ottanut sen omistukseensa vai onko se päätynyt jonkun petoeläimen kitaan. 

Syksyllä 2012 perheeseen otettiin n. 1,5 -vuotias mustaturkkinen maatiaisnaaraskissa, joka on sen entisen omistajan mukaan joutunut elämään metsässä aina syntymästään lähtien. Tänä vuonna rouva täyttää sitten joko 7 tai 8 vuotta, toivon todellakin, että se elää vielä pitkään. Tältä naaraalta kyllä saalistushommat onnistuvat, oli sitten kyseessä jyrsijät tai linnut, tosin se saattaa tehdä "ylilyöntejä", esim. kerran se toi taloon sisään oravan, mikä sai hameväen paniikkiin ja kyseinen orava oli vieläpä elossa. Onneksi pikku kaveri pääsi kuitenkin lähtemään ilman sen suurempaa hämminkiä.

Sitten ennen vuoden 2013 joulua (jos muistan tarkalleen) perheeseen otettiin uusi kissanpentu, muutaman kuukauden ikäinen maine coonnaaras. Tämä kissa oli melkoinen rasavilli ja sen ja maatiaisen kanssa tuli välillä yhteenottoja, tosin ei mitään päällekäymistä vaan varoituksen tasolle jäänyttä sihinää. Se oli varsinkin pikkusiskojen kanssa kovassa suosiossa, mutta sitten tuli vastaan shokkiuutinen: äitini oli seuraavana keväänä koko ajan kipeänä kovasta siitepöly-allergiasta johtuen ja selvisi, että maine coon oli siitä (epäsuorasti) vastuussa. Maine cooneilla on niin tuuhea turkki ja sen takia se jouduttiin luovuttamaan takaisin myyjälle. Nuorempi pikkusisko ei ottanut tätä ilolla vastaan ja taitaa olla vieläkin vihainen äidilleen tästä hyvästä.

Kuulostaa ikävältä jutulta, että kissasi katosi  Ihan varmasti ottaa päähän. Kadonneille lemmikkieläimille voi tapahtua mitä tahansa. Parhaassa tapauksessa löytyy, pahimmassa tapauksessa katoaa eikä sitä näe enää koskaan. 

Kerran perheeni koira pääsi karkuun, koska ulko-ovi ei ollut mennyt kunnolla lukkoon. Sitä sitten etsittiin tovin aikaa, mutta onneksi löytyi samana päivänä. Siitä päivästä asti minulla on ollut suorastaan pakonomainen tarve varmistaa monta kertaa ulos lähtiessä, että ulko-ovi on kunnolla kiinni. Mutta nyt asun yksin eikä talossa ole eläimiä, joten ei tarvitse miettiä karkaako joku/jokin.

Kissa voi elää yli 15 vuotta, joten 7-8 vuoden ikäisellä kissalla on vielä runsaasti elinvuosia jäljellä. 

Oman perheeni koira on muuten todella kiltti ja se haluaa olla kaikkien kaveri, mutta jostain syystä kissat ovat sille ongelma. Jopa siinä määrin, että alkaa heti haukkua ja murista nähdessään kissan - ja ainakin pari kertaa olen nähnyt sen ajavan takaa naapurin kissaa. En yhtään osaa sanoa miksi se inhoaa kissoja niin kovasti

Last Chance kirjoitti:

Oman perheeni koira on muuten todella kiltti ja se haluaa olla kaikkien kaveri, mutta jostain syystä kissat ovat sille ongelma. Jopa siinä määrin, että alkaa heti haukkua ja murista nähdessään kissan - ja ainakin pari kertaa olen nähnyt sen ajavan takaa naapurin kissaa. En yhtään osaa sanoa miksi se inhoaa kissoja niin kovasti

Aika hassua kun yleensä kuvittelee ton koirien vihan kissoja kohtaan olevan vaan sarjakuvapila  . Toisaalta oon kyl nähny eläinpoliiseissa kun villikoirat on melkein tappanu kissan ja ressukka kiidätettiin eläinsairaalaan. Ei se raukkaparka kyl selvinny siitä vaik sitä yritettiinkin autta.

Prätkämimmi kirjoitti:

Last Chance kirjoitti:

Oman perheeni koira on muuten todella kiltti ja se haluaa olla kaikkien kaveri, mutta jostain syystä kissat ovat sille ongelma. Jopa siinä määrin, että alkaa heti haukkua ja murista nähdessään kissan - ja ainakin pari kertaa olen nähnyt sen ajavan takaa naapurin kissaa. En yhtään osaa sanoa miksi se inhoaa kissoja niin kovasti

Aika hassua kun yleensä kuvittelee ton koirien vihan kissoja kohtaan olevan vaan sarjakuvapila  . 

Kyllä sellaista tapahtuu tosielämässäkin. Ei vain sarjakuvissa. 

Meidän perheen koira ei ole koskaan tottunut kissoihin, mikä selittää ainakin jotenkin sitä miksi se inhoaa kissoja. Tosin jotkut koirat tulevat mainiosti toimeen kissojen kanssa. Tämä riippuu myös siitä, tottuuko koira kissoihin. 

Tässä on esimerkkivideo kissasta ja koirasta, jotka ovat ystävystyneet keskenään. Videolla tosin kerrotaan, että ne ovat kasvaneet yhdessä.


Toinen video, jolla kissa ja koira viihtyvät toistensa seurassa:

Aika söpöä kun nöffi ja seefferi on puolet isompia kuin kissa

Aika hauskan näköistä, kun kahdella lemmikillä on suuri kokoero  Pari muuta söpöä videota joilla on lemmikkejä joilla on iso kokoero. 

Kissa ja koira, jotka ovat ystävystyneet keskenään. Pieni kissanpentu leikkii ison koiran kanssa:



Irlanninsusikoiria ja pikkuisia chihuahua-koiria. Vaikea uskoa, että ne ovat samaa lajia.

Taas tosi söpöä kun kissa on puolet koiraa pienempi. Ei hitsi kun toi chihuahuan pentu yrittää leikkii ton ison koiran kanssa. Mega söpöä.

Kieltämättä  Se on kyllä hauskan näköistä. Chihuahua ja kissanpentu ovat niin pienen ja hauraan näköisiä, mutta irlanninsusikoirat käsittelevät niitä todella hellästi. Tämä isokokoinen rotu tunnetaankin lempeänä jättiläisenä  Tulee mieleen eräs harmaa motoristihiiri...

Tosta tulee kyl vähän mieleen Moto enkä puhu vain värityksestä

Ihana aihe kiitos! Eläimistä on aina kiva lukea.
Alkoi tosin surullisesti   mutta niinhän se on, että harva lemmikki elää yhtä pitkään kuin omistajansa. 
Yllättäen, olisihan se kiva pitää vaikka hiiriä mutta en tiedä miten kestäisin niin lyhytikäisiä ystäviä...

Täältä löytyy koira, alunperin itekin ajattelin keskikokoista lenkkikaveria tyyliin suomenpystykorva tai joku setteri mutta sattuma toikin kissan kokoisen sekarotuisen. Nyt en tiedä miten pärjäisin ilman sitä, se herättää aamulla herätyskelloa paremmin ja onpa se kerran tullut ilmoittamaan keittiössä käryävästä pannusta vaikka täysin toimiva palovaroitin oli vielä ihan hiljaa!

Alku oli melko surullinen mutta kyllä tämä tästä iloisemmaksi voi muuttua  Harvemmin lemmikit elävät yhtä pitkään kuin ihmiset, ja koirankin tyypillinen elinikä on 10-15 vuotta, isojen koirien elinikä on monesti alle 10 vuotta. Kannattaa ottaa ilo irti kaikista niistä vuosista kun lemmikki elää  

Kiva juttu, muitakin koiraihmisiä  Aika monesti koirat herättävät omistajansa aamulla ja jotkut jopa varoittavat ennen kuin ihmiset tai tässä tapauksessa palovaroittimet havaitsevat ongelman.

Itselläni ei ole kokemusta sekarotuisista koirista, mutta siskollani on urospuolisen chihuahuan lisäksi sekarotuinen narttukoira, jonka hän hankki viime vuonna alkukesästä. Koira oli tuolloin 2-vuotias löytökoira, joka oli elänyt suurimman osan elämästään kulkukoirana Venäjällä. Kulkukoirataustasta huolimatta todella ihmisrakas ja hellyydenkipeä, tosin hieman yliaktiivinen.

Norton kirjoitti:

 Nyt en tiedä miten pärjäisin ilman sitä, se herättää aamulla herätyskelloa paremmin ja onpa se kerran tullut ilmoittamaan keittiössä käryävästä pannusta vaikka täysin toimiva palovaroitin oli vielä ihan hiljaa!

Jos siinä on hiukan avustajakoiraa. Muistan joskus nähneeni jossain TV-ohjelmassa koiran jonka kerrottiin pelastaneen nuoren omistajansa insuliinishokilta kun se oli ruvennu nuoleen sen naamaa ja haukkuun apua.

Prätkämimmi kirjoitti:

Norton kirjoitti:

 Nyt en tiedä miten pärjäisin ilman sitä, se herättää aamulla herätyskelloa paremmin ja onpa se kerran tullut ilmoittamaan keittiössä käryävästä pannusta vaikka täysin toimiva palovaroitin oli vielä ihan hiljaa!

Jos siinä on hiukan avustajakoiraa. Muistan joskus nähneeni jossain TV-ohjelmassa koiran jonka kerrottiin pelastaneen nuoren omistajansa insuliinishokilta kun se oli ruvennu nuoleen sen naamaa ja haukkuun apua.

Aika jännä juttu, että koira on hoksanut käryävän pannun ennen palovaroitinta 

Tällaistakin tapahtuu, että koira havaitsee insuliinishokin tai muun sairauskohtauksen ja sitten yrittää hankkia apua tai muuten kiinnittää huomiota tapahtuneeseen. Esimerkkinä Iltasanomien juttu bulldogista, joka oli pelastanut isäntänsä joka oli nukkuessaan joutunut insuliinisokkiin. (Jutussa on muitakin tositarinoita koirista jotka ovat pelastaneet ihmishengen.) 

Ja ihan oikeasti koiran voi kouluttaa haistamaan matalan verensokerin.

Joo ja jokut koirat haistaa jopa syövän

Prätkämimmi kirjoitti:

Joo ja jokut koirat haistaa jopa syövän

Pitää paikkansa. Nykyaikana joitakin koiria on koulutettu haistamaan syövän. On se koiran hajuaisti niin ihmeellisen tarkka.

Joo totta. Toisaalta muistan kyl nähneeni yhdessä toisessa eläin ohjelmassa kun löytökissa jolta oli todella pahan silmätulehduksen takia jouduttu poistaan silmät kävi murtovarkaan päälle omistajan sängyltä ja ajo tyypin ulos koko talosta. Siinä onkin varsin vakuuttava murtohälytin sanoisin.

Todella vakuuttava. Yleensä kuulee, miten koira hätyyttää murtovarkaita, mutta kyllä ne kissatkin osaavat  

Pikkukoirista ei ehkä ole varkaita hätyyttämään, mutta niistä tulee hyviä varashälyttimiä. Siskoni lemmikkichihuahua on kova vahtimaan, ja alkaa automaattisesti haukkua kovaan ääneen jos joku on tulossa. Varmasti haukkuisi murtovarastakin.

Jep osaan ne kissatkin antaa pataan .

En oikein tiedä murtovarkaiden kanssa käyttäytymisestä mut käärmeen kanssa oon kuullu chihuahuan kyllä tapelleen. Omistajan lapsen lapsi oli ollu pihalla koiran kanssa ja ollu vähällä tulla kalkkarokäärmeen puremaks ellei chihuahua ois menny väliin ja saanu aika ikävää annosta tappavaa myrkkyä. En kyl muista selviskö koira kahakasta mut käärme varmaan miettii kahdesti ennen luikertelee siihen pihapiiriin.

Prätkämimmi kirjoitti:

Jep osaan ne kissatkin antaa pataan .

En oikein tiedä murtovarkaiden kanssa käyttäytymisestä mut käärmeen kanssa oon kuullu chihuahuan kyllä tapelleen. Omistajan lapsen lapsi oli ollu pihalla koiran kanssa ja ollu vähällä tulla kalkkarokäärmeen puremaks ellei chihuahua ois menny väliin ja saanu aika ikävää annosta tappavaa myrkkyä. En kyl muista selviskö koira kahakasta mut käärme varmaan miettii kahdesti ennen luikertelee siihen pihapiiriin.

Ja tässä on juttu kissasta joka pelasti naisen palavasta talosta  

Kuvauksesi vastaa aika hyvin tapausta, jonka löysin google-haun yhteydessä. Osuinko oikeaan? Löysin tämän jutun, jonka mukaan chihuahua oli mennyt 1-vuotiaan lapsen ja kalkkarokäärmeen väliin puolustamaan lasta ja siinä rytäkässä saanut käärmeen pureman. Pikku koira selvisi, vaikka siinä oli ollut hengenlähtö hyvin lähellä. 

Chihuahuat ovat ehkä pieniä, mutta myös todella sisukkaita.

Joo toi on se juttu . Mä näin sen kyl telkkarissa jossakin sankarikoirat ohjelmassa. Chihuahuat on pieniä mutta pippurisia

Todellakin  Pieniä mutta pippurisia. Sen huomaa siskon koirasta, joka on pikkuinen mutta asennetta riittää yllin kyllin.

Löysin toisen tapauksen, jossa koira pelasti ihmisiä käärmeiltä. Toisin kuin edellisen jutun chihuahua, tämän jutun koira ei ollut yhtä onnekas Tämä tapahtui Intiassa vuonna 2016, jolloin neljä myrkyllistä kobraa oli hyökkäämässä perheen kimppuun ja perheen lemmikkidobermanni taisteli käärmeitä vastaan suojellakseen perhettä, mutta menehtyi saatuaan monta käärmeenpuremaa. Tosin koira onnistui samalla tappamaan kaikki neljä käärmettä. Koiran omistaja perheineen selvisi välikohtauksesta.