Pahin kokemasi kipu

Otsikko kertoo kaiken olennaisen eli tarkoitus on jakaa omia pahimpia kipukokemuksia. 

Varoitan, että ketjun lukeminen voi ahdistaa herkempiä ihmisiä. Ei sitten vähätellä toisen kokemuksia sanomalla että "ei voinut olla noin paha". Koska ihmiset kokevat ja kuvailevat kipuaan eri tavoin, ja jokaiselle nämä kokemukset ovat varmasti todellisia.


Varmasti pahin kipu jonka olen koskan kokenut, oli migreenikipu. Se kipu on täysin sietämätöntä, eikä sitä voi kuvitella jos ei ole sitä kokenut. Se ei todellakaan ole mitään normaalia päänsärkyä, vaan se saa antamaan ylen, makaamaan lattialla toimintakyvyttömänä ja toivomaan että kuolisi  En voi edes ennakoida kohtauksia, jotka tulevat arvaamattomasti ilman varoitusmerkkejä. Sitä kipua ei voi mitenkään lievittää vaan joudun makaamaan paikallani pimeässä huoneessa ettei kipu pahenisi. Onneksi kohtaukset kuitenkin menevät ohi itsestään.

Hampaan poisto on myös tehnyt häijyä. Kerran kävi niin että lekuri väitti antaneensa puudutetta vaikka tosiasiassa tuntui siltä ettei ollut antanut minkäänlaista puudutetta. Huusin kivusta koko ajan. Kokemus oli kokonaisuudessaan ahdistava ja sietämätön.  Jäi traumoja.

Isku nivusiin on myös tehnyt häijyä. Kaaduin kerran metallista kaidetta päin saaden samalla iskun arkaan paikkaan. Sattui niin että meni hetkeksi taju kankaalle ja silmissä musteni. Se kipu tuntui vatsassa asti. Onneksi tämä kipu meni ohi itsestään.

Millaisia kokemuksia teillä muilla on?

Mun ikävin kipu kokemus on kyl yleisesti ollu ennen jazien saamista siis ollu menkkakivut . Miettikää itse miltä tuntuu herätä keskellä yötä siihen että menkkakipuhin ja kärvistellä sitten jotain puolituntia niiden kanssa kun särkylääkkeet vaikuttaa hitaasti. Pari kertaa teki mieli potkasta seinään ja murtaa varvas niin sais muuta ajateltavaa.

Auts, ei varmasti ole kivaa  Varsinkin jos alkaa keskellä yötä ja joutuu odottelemaan että kipulääke alkaa vaikuttaa.

Jeah ja varsinkin jos joutuu lähteen aikaisin aamulla johonkin . Ei kiva.

Toinen tuskallinen kokemus on just toi viime torstainen viisaudenhampaan poisto. Mul kyl puudutettiin ien ihan totaallisesti ja kielen oikeanpuoleinen reuna samaten mut kyl hampaan hermot jotain tuntee kun sitä kiskotaan suusta irti ja suupieli tuntuu repeevän kohta

Viisaudenhampaiden poistot ja monet muut hammaslääkärin toimenpiteet ovat usein kivuliaita  Sen takia moni ei pidä hammaslääkärissä käymisestä.

Todellakin mut muuten mä otan hammaslääkärillä käynnit vaan ihan perusjuttuna . Lähinnä siks koska meidän perheessä naisilla on mineraalipitoisempi syljen koostumus mikä tuottaa tavallista enemmän hammaskiveä

Opiskeluaikana saatu korvatulehdus oli kyllä se pahin meikäläisellä. Mä itkin ihan huolella äidin kyydissä matkalla päivystykseen ja apteekin kautta kotiin ennen kuin alkoi lääke vaikuttaa ja kipu helppas.

Auts. Kuulostaa aika ilkeeltä

Kramppaava pohjelihas tekee myös häijyä vaikka ei se ole pahin mahdollinen kipu jonka olen kokenut. Aika monesti pohje menee kramppiin illalla kun on sängyssä unta odottamassa. Se on sen verran tuskallinen että on pakko purra tyynyä etten herättäisi muita huutamalla. Onneksi se menee ohi itsestään.

Joo toi tuttua mullekkin. Pari kertaa yöllä on alkanu jalka krampata ja sit täytyy vaan nousta ylös ja painaa jalkaa lattiaa vasten. Kerran mä kyl meni vetään jalkani koukkuun enkä saanu sitä enää ojennettua ja sattu ihan törkeesti.

Vaikka kukaan ei olekaan tänne vastannut kuukausiin enää mitään niin haluan avautua!

Toisiksi pahin on ehdottomasti ollut lukuisat angiinat mitä mulla oli kunnon putkessa kauppiksessa. Oikeesti siis kun antibioottikuuri loppui, niin ei menny kauaa ku heti seuraavan kuurin joutu hakemaan. Mulla oli siis vielä tosi isot nuo nielurisat sillon että kun niihin iski se tulehdus niin kurkun pää oli niin tukossa, että just joku pilli sieltä olis voinu läpi mennä. Sillon joskus kun olin oikein huonossa hapessa niin piti lähellä asuvaa ystävää pyytää tuomaan tuoremehua että sain jotain alas. Mutta sekin piti lantrata puolet vedellä, ettei se kirvellyt niin mahdottomasti alas mennessä.

Pahin on absoluuttisesti kun lähdettiin pikkuveljeni kanssa kevättä rinnassa mopoilemaan. Asutaan tosiaan niin vähän liikennöidyssä mestassa että harrasteltiin siinä matkalla sitä et ohiteltiin toisiamme ja välillä ajettiin rinnatustenkin. Kunnes sitten kotimatkalla veljeni ilmeisesti katsoi että mihin minä jäin ja kääntyi sitten kopaten meidät molemmat kumoon. Veljeni mopo meni lunastukseen, mutta herra selvisi sormeen tulleella haavalla. Mulla taas... no.. mopo on edelleen ajokuntoinen, mut asfaltti raastoi polvesta palan pois. Sain aivan katsella livenä miltä se polvilumpio näyttää omas jalas. Toisessakin polvessa oli tikattavaa, sit kädet ihan naarmuilla, takin hihat vaan rullas pois tieltä, takki siis pysy ehjänä. Ja kainalon vekki paljastui vasta kotona, että vaikka takis ei ollut jälkeäkään nii kainalossa oli ihan haava tullut siltakaiteesta. 

Muistan ikuisesti sen ekan aamun. Olin niillä tikatuilla polvillani taituroinut itseni yläkertaan omaan huoneeseeni nukkumaan. Puudutteet vissiin toimi vielä ihan riittävän hyvin. No seuraavana aamuna itkua purren sain taituroitua itseni sängyn reunalle ja muistaakseni äiti kävi apuna kampeamassa mut jaloilleen. Polvet siis oli törky kauan ettei niitä yksinkertaisesti pystynyt taittamaan, kun tikit kiristi. Varsinkin tuo missä toi polvilumpio näkyi. Se kun tosiaan pääsin jaloilleni niin multa meinas oikeesti lentää laatta. Laahaten sain itseni muutamaa metriä eteenpäin niin oli pakko veljeäni pyytää tuomaan särkylääkettä ja sanko.. siinä sohvan käsinojaan nojautuen sit niin kauan että lääke vaikutti. Ja sit itku kurkus taiteilla itsensä alas. En ees muista kauanko nukuin alakerrassa sohvalla kun en enää uskaltanu mennä yläkertaan...

Auts, nuo kuulostavat todella tuskallisilta kokemuksilta  

Angiina on varmasti epämiellyttävä kokemus, varsinkin kun siitä tulee kurkku kipeäksi. Kurkkukivusta muistuu mieleen oma kokemukseni kurkunpääntulehduksesta marraskuulta 2016. Kipu oli todella kova, niin kova ettei oikein uskaltanut yskiä vaikka olikin kova yskä samalla. Jopa veden juominen ja hengittäminen tekivät kipeää. Tavallinen kipulääke ei auttanut ollenkaan. Pahinta ei kuitenkaan ollut kipu, vaan huono olo ja jatkuva tunne siitä ettei saanut happea kun tuntui koko ajan siltä kuin olisi hirttoköysi kaulan ympärillä. Lääkäriin jouduin sitten lähtemään ja sain antibioottikuurin jonka aloittamisen jälkeen olo alkoi helpottua.

Ja tuo polven telominen kuulostaa todella tuskalliselta kokemukselta  Ei voi muuta sanoa kuin auts.

Auts ei kuuolsta kivalta . Varsinkaan toi polven telominen. Toi kurkunpääntulehdus ei kuulosta kovin hyvältä. Olen itsekin kokenut sen multa lähti vain ääni.

Yks aika ilkeä kipu on ollu se kun viidennellä kompastuin koulun pihalla ja rikoin uudet farkkuni. Mut vietiin opettajainhuoneeseen paikattavksia ja kun mä otin farkkuja pois että polvi saataisiin paremmin tutkittua niin mun eka mielikuva oli et se näytti samalta kuin Teho-osaston ensiapukohtauksissa. Yhtä verinen se ainakin oli vaik se olikin vain pintaruhje. Sama juttu olkapään kanssa joskin se oli vasen olkapää ja polvi oikea. Kämmeneenkin tuli hiukan ruhjeita mut niit oli vähemmän. Käytin sit koko loppukevään rasvalaastareita joiden päälle pistettiin isot kuvalaastarit joissa oli tiikerin pää ja perhonen. Se hyvä puoli niissä laastareissa oli että mulla oli ihan hyvä tekosyy jättää uiminen väliin luokan kevätretkellä.

Toinen aika ilkeä kipu on ollu sellainen kun onnistuin kiskaisemaan pesuhuoneen oven suoraan varpailleni niin että rikoin isovarpaan kynnen. Hetken siinä sitä sitten ähkii kivusta ja sadattelee puoli ääneen ja ryhtyy ontumaan takaisin olohuoneeseen kivusta irvistellen.

Kolmas inhottava kipu on se kun mulla oli edellisvuoden joulun alla poskiontelontulehdus. Arvatkaa vaan onko kivaa havahtua siihen että puolet pärstästä särkee joskus aamuyöstä. Onneks se oli sunnuntai aamu ja äiti järkkäs mulle lekuriajan samalle iltapäivälle. Oli kyl tosi ärsyttävää kun posket jomottavat koko ajan ja osittain jomottaa otsakin. Istuminen ei tuntunut hyvältä niin että sit iltapäivän Poirotiin asti lojun sängyllä. Mulla oli muutenkin silloin pitkittynyt flunssa mut poskiontelontulehdus oli kyl uutta.

Ääni lähti minultakin, ja siinä tuli muitakin oireita. Se tauti alkoi tuosta vain yhtenä sunnuntaipäivänä. Kello 12 olo oli hyvä joten lähdin koiran kanssa lenkille, mutta klo 16 vointi oli selvästi huonompi ja lämpökin oli noussut. Oletin että se on vain tavallinen flunssa, mutta kuume nousi korkeaksi ja kurkkukipu oli paljon pahempi kuin tavallisessa flunssassa eikä kipulääke auttanut ollenkaan. Vointi ei kohentunut, vaan paheni koko ajan. Yskä oli kova ja yskiminen sattui niin että yritin tosissani estää itseäni yskimästä - helpommin sanottu kuin tehty. Kurkkuun sattui niin että jopa hengittäminen teki pahaa. 39 asteen kuume teki olon tukalaksi ja nukkumaan ei pystynyt. Kuten totesin, kipu oli kovaa mutta vielä pahempaa oli tunne siitä että ei saa henkeä ja olo on kuin olisi kuristajakäärme kaulan ympärillä.

Keskiviikkona illalla sitten oli pakko lähteä yksityiselle lääkärille kun vointi vain huononi koko ajan ja alkoi tulla hengitysvaikeuksia. Diagnoosi oli kurkunpääntulehdus ja sain antibioottikuurin ja vasta se helpotti oloani.

Ja tuo isovarpaan kynnen rikkominen vahingossa - auts  Poskiontelontulehdus on varmasti inhottava vaiva. Olen myös kärsinyt siitä, tosin oireina oli jatkuva päänsärky ja tukkoinen nenä.

Uuh tuo kuulostaa inhalta . Oikeastaan vähän samalta kuin mun broidilla oli pitkällisempi flunssaputki päällä ja joutui käymään luennolla kuumeessa. Kävi luennon jälkeen ostamassa kuumemittarin apteekista ja oli kuulemma aika korkea kuume. Onneks sait antibioottikuurin.

Joo ei tuntunut kivalta. Joo se oli ilkeetä. Sain kans antibioottikuurin vaik lekuri eka ehdotti penisiliinikuuria mut mulla on jokin penisiliinin johdonnaisallergia. Se mikä oli aika huvittavaa siinä lääkekuurissa oli et mun broidilla oli kerran samat lääkkeet.

Pitkä flunssa ei kuulosta hyvältä, varsinkin kun on korkea kuume  Onneksi löysin hyvän lääkärin joka teki diagnoosin nopeasti ja määräsi antibiootit. Antibiooteilla oli hieman sivuvaikutuksia joihin kuului esim. hetkittäin ilmaantuva vatsakipu. Onneksi se meni ohi, ja tärkeämpää oli että tulehdus parani. En sitten osaa yhtään hahmottaa mistä sain sen taudin  

Jos on allerginen penisilliinille, on varmasti viisaampaa käyttää muita antibiootteja. Toivottavasti lääkkeet helpottivat oloa.

Joo ei kuulostanut minustakaan . Onneksi lääkkeet auttoivat.

Muistan kerran kun osasin kyllä sanoa mistä olin saanut vatsatautini ja se oli töistä kun siellä oli kyseistä tautia liikenteessä. Aika ilkeetä kun vatsa alkoi sattua iltapäivällä ja lojun sit koko loppu illan sohvalle vatsa krampaten. Isä oli kans silloin kipeenä ja siltä ei saanut mitään empatiaa siitä et mä tarvitsin kuumavesipulloa.

Joo helpotti ne. Oikeastaan ainoa sivuvaikutus oli se et mä olin vähällä tipahtaa töissä mut mulla on muutenkin alhainen verenpainen.

Auts, tuo ei varmasti tunnu kivalta

Joo ei tuntunut . Ensin mietin että onko tämä isomman luokan ilmavaiva mutta sitten kun jouduin ryntäämään vessaan oksentamaan totesin ettei tämä taida olla kiertävää ilmaa.

Muistin juuri aika ikävän tapauksen mikä mulle on sattunut sanan varsinaisessa merkityksessä. Olin töissä ottamassa karjalanpiirakka peltiä pois uunista ja se alkoi karata otteesta joten yritin nopeasti korjata pellin asentoa ja samalla patalappu siirtyi ja ZZZTH! JIAUTS! Poltin aika ilkeästi näppini. Hetken siinä sitten pompin yhdellä jalalla levinneiden karjalanpiirakoiden keskellä kunnes joku mainitsi et mun kantsis laittaa käsi kylmän vesihanan alle. Ja vaikka pidin aika pitkään kättäni vesihanan alla ja lisäks kylmäkallella varustetussa vesikulhossa mulle tuli kuitenkin rakkoja sormiin.

Auts, tuo kuulostaa tosi tuskalliselta

Joo niin se olikin . Pidin laastareita sormissa aika pitkään mut ehkä hankalinta niiden kans oli silloin kun veli yritti opettaa mua pelaan tietokoneella Team Fortressia. Eihän siitä mitään tullut kun hiiri oli liian nopea ja pari sormea oli paketissa.

Ei voi muuta sanoa kuin auts

Joo todellakin . Joskin ne on pientä niihin palovammoihin mitä mä olen joskus nähnyt TV:ssä.

Kaikki palovammat ovat enemmän tai vähemmän tuskallisia. Ne mitä televisiossa on näytetty ovat aika pahan näköisiä ja varmasti tekee häijyä polttaa itsensä