Epäsuositut mielipiteet

Awww Bronx on tosi söpö siis isoksi gargoilikoiraksi . Onks sul omia hahmoja siin sarjassa? Mul on Brooke joka on gargoili ja Christie joka on noitatyttö.

Idean asteella fanfic, johon suunnitteilla oma hahmo Mai, joka on laulaja. Ja Elizan kämppis college-ajoilta

Kuulostaa hyvältä . Ois hauska lukee se

Keskustelu alkaa mennä aiheen vierestä joten palataanpa alkuperäiseen aiheeseen.


Michael Bayn Transformers - elokuvat ovat saaneet paljon negatiivista palautetta mutta siitä huolimatta osaan arvostaa niitä. Eivät ne minunkaan mielestäni ole häikäisevän hyviä, mutta arvostan niitä siksi koska niiden kautta tutustuin tähän Transformers -franchiseen joka on näitä uusimpia mielenkiinnon kohteitani.

Mun mielestä Transformers ykkönen oli hyvä mut sen jälkeen ne on kyl niin kun mun broidi sanos alkanu muistuttaa lelumainoksia.

Itekin pidin eniten ekasta Transformers-elokuvasta, mutta sitten juoni oli vähän.. eh..

Ja mulle Transformers Armada ja Energon ovat ne ykköset, myös siksi, että niissä oli hyviä ihmishahmoja. Erityisesti Energonin teinijätkä, joka pystyi potkimaan pariaan, vaikka tämä oli Autobot xD

Mullakin Armada on ensikosketus Transformersiin joskin se löi mun veljeen paremmin kuin muhun

Minun on vaikea ymmärtää, miten joku voi nauttia liikunnasta. Ei millään pahalla, liikunnan ystävät, mutta minulle liikunta on aina ollut kidutusta. Jostain syystä pidetään absoluuttisena tosiasiana sitä että ihan kaikki ihmiset saisivat mielihyvää liikunnasta, mutta minä en saa enkä ole koskaan saanut. En saa liikunnasta mitään irti, ja kuntoilusta saan pelkästään uupuneen olotilan - näistä syistä ei ole motivaatiota liikkua. Jostain syystä tämä asia on tabu.

Eikä siinä vielä kaikki. Koululiikunnasta on huonoja kokemuksia, koska minut valittiin melkein aina viimeisenä, olin se hitain ja kömpelöin oppilas, ja kilpailutilanteissa jäin lähes aina viimeiseksi vaikka yritin parhaani.

Jos kuntoilu on sinun juttusi, treenaa ihan rauhassa. Tästäkin asiasta voi olla montaa mieltä, ja tämä oli vain minun näkökulmani tähän aiheeseen.

Mulla se riippuu ihan siitä, millaisesta liikunnasta on kyse. Tykkään esim. käydä koiran kanssa pitkillä kävelyillä myöhään pimeällä ja pelata joukkuepelejä, mutta esimerkiks juokseminen ja kunnolla rasittava liikunta ei oo yhtään mun juttu.

Ala-asteella liikunta oli sinänsä kivaa kun pelattiin usein, mutta se oli harvoin oikeasti nautinnollista kun mulla ei ollut kavereita. Yläasteella yleensä pelattiin joukkuelajeja tosi paljon ja meidän luokassa kaikki vähintään tuli toimeen keskenään, ja se oli kivaa. Nyt lukioliikunnassa kursseilla on kahdenlaisia ihmisiä; todella kilpailuhenkisiä tyyppejä joille liikunta tuntuu olevan elämäntapa ja niitä, jotka eivät kehtaa tehdä mitään ja ovat tunneilla välttääkseen poissaolomerkinnän. Mulla ei muutenkaan ole ollut kavereita lukion liikunnassa, joten oon ilonen että pakolliset on käyty.

No mä harrastan tanssimista ja käyn lenkillä aina välillä et saan pidettyä itseni kunnossa.

Hyvä kun olette löytäneet omat juttunne.

Liikuntakammoni taustalla on koululiikuntakokemukset, vanhemmat sekä oma luontainen hitaus ja kömpelyys. Koululiikunta oli minun peruskouluaikoinani ja on varmasti vielä tänäkin päivänä ilotonta suorittamista, jossa hitaimpia jä kömpelöimpiä oppilaita käytännössä nöyryytetään. Yleensä minut valittiin viimeisenä tai ei valittu ollenkaan mukaan joukkueeseen. Silloin opettaja joutui erikseen määräämään että ottakaa tuo mukaan. Kilpailuissa ja kentän/salin ympäri juostessa jäin tavallisesti viimeisten joukkoon. Kärrynpyörät ja voltit, joita monesti vaadittiin, epäonnistuivat poikkeuksetta, enkä osaa niitä vieläkään. Suorituksia arvioitiin muiden oppilaiden nähden, ja kyllä siinä tuli nöyryytetty olo, jos ei onnistunut siinä missä muut. 

Vanhemmilla oli tapana pakottaa minua lenkille teinivuosina, enkä saanut valita sellaisia liikuntaharrastuksia, jotka minua itseäni olisivat kiinnostaneet ja tuntuneet omalta jutulta.

Jos minulla olisi ollut enemmän myönteisiä kokemuksia koululiikunnasta ja olisin saanut valita itse urheilulliset harrastukseni, suhtautumiseni liikuntaan olisi nyt toisenlainen ja olisin aktiivisempi. Tosin pidin kovasti salibandysta ja muista lajeista joissa piti viedä pallo vastustajan maaliin. Niissä lajeissa olin hyvä, ja pärjäsin myös fyysistä voimaa vaativissa lajeissa. Ja jos löydän nyt aikuisena jonkin lajin jossa voin pärjätä ja josta voin nauttia, niin mikä ettei. Toistaiseksi etsinnät jatkuvat.

Toivoisin etteivät ihmiset suhtautuisi niin tuomitsevasti sohvaperunoihin.

Itsekin inhosin koululiikuntaa lähes koko peruskoulun ajan. Ysiluokalla meille tulikin uus liikunnanope, joka oli vissiin opiskellut myös tanssinopetusta. Hän piti sitten ysiluokan aikana jazz-tanssikurssin, jolle meikäläinenkin osallistui ja se oikeasti tuntui kivalta hommalta.  
Mutta ne hiihto ja uinti..  Epävarmassa teini-iässä uimahallikokemukset oli ihan karseita ja kun mun perheellä ei ollut varaa ostaa monen sadan euron arvoisia hiihtovälineitä joka vuosi, niin sitä mennä lipsuteltiin vanhoilla raiskoilla ja pitovoiteetkin oli vähän niin ja näin..

Mies on taas ollut aina aktiiviliikkuja ja uinut ja hiihtänyt kilpaa nuorena.. Eli nyt kun sain kunnon hiihtovälineet ostettua, ei se niin kamalaa hommaa olekaan  Varsinkin kun mies osaa tuon suksien voitelupuolen. 

Ja koska ulkomuotoni on mallia omena-päärynä mix, niin uinti on sellainen laji, jota pystyy harrastamaan

Hyvä juttu että, uusi liikunnanopettaja sai tunnit tuntumaan paremmalta.  

Hui, uimahallikokemukset ovat varmasti kiusallisia  Varsinkin kun joutuu riisuutumaan pukuhuoneessa muiden nähden. Itse uiminen on kivaa ainakin omasta mielestäni, mutta ne suihkut ja pukuhuoneet... Iik  Hyvä kun on löytynyt hyvät hiihtovälineet. Jos on hyvät välineet, niin hyvä homma  Jos saa edetä ihan rauhassa omaa tahtia, liikkuminen on jopa siedettävää.

Uinnista tykkään, ja nyt olen jonkin aikaa harrastanut joogaa kotioloissa. Jooga on niin rentouttavaa, ettei se edes tunnu kuntoilulta ja se myös vähentää stressiä. Olen nyt jo niin notkea että saan jalan niskan taakse. Pitää vain olla varovainen etten mene umpisolmuun

Mulla on hiihtämisestä vain huonoja kokemuksia, tokalla luokalla kaaduin ojaan ja lojuin sielä puol tuntia muiden hiihtäessä takaisin kouluun. Opettaja yritti auttaa muttei nauramiseltaan kyennyt kunnolla, joten päädyin sit itse ryömimään vaivalloisesti paksun hangen hankaloittaessa tilannetta :'D

Peruskoulussa oli rasittavaa se, että tyttöjen liikunnassa piti lähinnä tanssia ja zumbata ja telinevoimistella, vaikka meitä kiinnosti eniten joukkuepelit kuten jalkapallo ja pesis jne. Yläasteella me ei saatu pelata lätkää vaan ringetteä, koska oltiin tyttöinä kuulemma liian heiveröisiä ja meihin vois vaikka sattua ja poikien laji ja ties mitä. Lopulta sit protestoitiin jättämällä tunnit välistä tai olemalla tekemättä tunneilla juuri mitään. Saatiin sit lopulta pelata sitä lätkää

Minun on vähän hankala ymmärtää miksi tyttöjen ja poikien liikuntatunnit ovat erikseen. Minusta he voisivat olla samoilla tunneilla ja kokeilla samoja lajeja. Itse kyllä muistan omilta peruskouluajoilta, miten tyttöjen liikuntatunneilla oli tavallisesti tanssia tai (teline)voimistelua. Talvella luistelua. Joskus oli salibandya josta itse tykkäsin kovasti. Lukiossa ja sen jälkeen tilanne oli toisenlainen, ja tytöt ja pojat olivat samoilla tunneilla samoissa lajeissa.

Viimeksi ammattikoulussa mulla oli yhdistettyjä liikkatunteja poikien kanssa. Ja jos tarkkoja ollaan niin opettaja kyllästyi jätkiin. Toisaalta me oltiin keittiöpuolen mimmejä ja ne tais olla logistiikkapuolen jätkiä. Yks muistikuva mikä oon jääny mieleen oli et yks yläasteen tuttu päätti yrittää polttaa mut kahden tulen välissä kun olin napannut pallon kun se oli kieriny rajan yli ja heitin sen kaverille. Ja toinen juttu kävi pesiksessä kun yks jätkistä onnistui heittämään pallon hiihtoputken katolle. Sen jälkeen ei enää ollu yhdistettyjä tunteja

Olenko tosiaankin ainoa Internetin käyttäjä, jota häiritsee monen muun internetin käyttäjä aloittaa tai lopettaa lauseet lol-lyhenteellä - vaikka puhuttaisiin vakavasta asiasta tai muuten asiasta jonka yhteydessä ei tarvitsisi nauraa. Tähän tapaan lol. Se on alunperin tarkoittanut "lauging out loud" tai "lots of laughs" eli ääneen nauramista tai paljon nauruja. 

Tämän lyhenteen käyttäminen mitätöi koko viestin sisällön, vaikka itse viesti olisi muuten asiallinen ja antaa vaikutelman typerästä tyhjännaurajasta joka nauraa räkättää kaikelle. Mille nämä rasittavat tyhjännaurajat oikein hirnuvat?  Joka kerta kun näen käytettävän tätä lyhennettä, suljen sen välilehden automaattisesti. Tälla tavalla kirjoittavaa ihmistä on täysin mahdoton ottaa vakavasti.

Toivon ettei tästä ilmiöstä tule ongelmaa täällä. Kannattaa nauraa vain jos naurattaa oikeasti.

Nykyajan internetiä voisi kuvailla muutenkin Toy Storyn Buzz Lightyearin lausahduksella - ei minkäänlaista älyllistä elämää.

Lil Hoss kirjoitti:

Nykyajan internetiä voisi kuvailla muutenkin Toy Storyn Buzz Lightyearin lausahduksella - ei minkäänlaista älyllistä elämää.

Tuo kyllä kiteytti koko jutun  . Eli olen samaa mieltä

Onhan internetissä hyvääkin sisältöä, mutta se hukkuu helposti huonon sisällön sekaan. Vaikka internet laskee kynnystä käyttäytyä tyhmästä, kannattaa kuitenkin ajatella mitä kirjoittaa. Koska sitä kirjoitusta ei ehkä saa koskaan pois. 

Onneksi on kuitenkin myös niitä ihmisiä jotka osaavat ilmaista itseään ilman tarvetta käyttää tyhmiä lyhenteitä.

Jeah totta puhut

En ymmärrä, miksi kellojen siirtäminen tuottaa ongelmia ihmisille. Minua se ei haittaa ollenkaan, ja jos joku osaisi loogisesti ja asiallisesti perustella, saattaisin ymmärtää.

Mullakaan ei ole mitään ongelmaa sen kanssa kun asun kotona, mut alkuun mun kroppa ei tajua et milloin on järkevää ruveta heräämään vaik aamuvirkku olenkin.

Tämäkin asia varmasti jakaa mielipiteitä, mutta minusta armeijan pitäisi olla vapaaehtoinen kaikille. Koen myös epäreiluna sen, että naiset saavat valita menevätkö armeijaan vai ovatko menemättä, mutta miesten on pakko valita armeija tai sivari- tai muuten häkki heilahtaa. Kun mies kieltäytyy sekä armeijasta että siviilipalveluksesta, sanotaan että hän on totaalikieltäytyjä. 

Tähän välihuomautuksena se, että minusta reilumpaa olisi sekin että armeija olisi pakollinen sekä miehille että naisille - tällainen käytäntö on Israelissa. 

Ne kaikki, jotka haluavat vapaaehtoisesti käydä armeijan, saisivat käydä sen. Ja ne kaikki, jotka haluavat vapaaehtoisesti käydä sivarin, saisivat käydä sen. Ja ne jotka eivät halua kumpaakaan, eivät saisi vankeusrangaistusta vaan saisivat rauhassa jatkaa omaa elämäänsä. Jos minulta kysytään, totaalikieltäytymisestä ei saisi rangaista ollenkaan - eihän aseista kieltäytyminen vahingoita ketään. Miksi rangaista teosta, joka ei vahingoita ketään?

Joskus nuorempana hinguin kovasti armeijaan, mutta nyt ajattelen että mitä itua siinä oikein on. Tästäkin asiasta voi olla montaa mieltä, ja mielelläni kuulisin muidenkin mielipiteitä tästä asiasta.

No mun pikkuveljen armeijaan meno luultavasti siirtyy vuodella tai parilla kun sen on opiskelemassa joten mä en osaa sanoa tähän juttuun juuta enkä jaata.

No, se onkin melko tavallista että armeijaan meno siirtyy opintojen takia. Tai toisin päin eli opinnot siirtvät armeijan takia.