Keksi kohtaus biisistä

Eli homman nimi on keksiä lyhyt tai pitkä kohtaus edellä mainitusta biisistä ja antaa sitten seuraava biisi. Vähän sama idea kuin Oletko nähnyt edellisen elokuvan-topicissa. Jos kyse on tunnarista silloin on vuorossa crossover. No joka tapauksessa eka biisi tulee tässä .

Batman

On myöhäinen yö Chicagossa. Kaikki vaikuttaa rauhalliselta paitsi että erään satama-alueen varstossa Leipäjuuston kätyri Rasvanahka ja lauma hanttapuleja on tyhjentämässä viimeisintä räjähdekuormaa pomonsa käskystä. He eivät kuitenkaan huomaa tummaa hahmoa joka seuraa heidän jokaista liikettään kattoikkunan kautta.
- Okei, karjut. Pomo halus et me roudataan nä paukut sen mekaanikkomimmin korjaamon alle ja kun on aika on oikee... BOOM! Hiiri mureketta kaikkialta, rasvanahka naureskelee.
Juuri silloin valot sammuvat.
- Hei mitä tapahtu? yksi hanttapuleista kysyy.
- Oisko ne hiiret? kysyy toinen.
- Toope. Ei ne sammuta valoja, kolmas huomauttaa.
Juuri sillon kuuluu hätääntynyt huuto ja pian yksi hanttapuli roikkuu tajuttomana kattoparrusta ylösalaisin. Yksi toisensa jälkeen hanttapuleja alkaa katoilla ja löytyä taju kankaalla roikkumasta. Lopulta Rasvanahka seisoo yksinään keskellä kaikkea. Hänellä ei ole aavistustakaan kuka on tämän takana. Äkkiä hänen kimppuunsa käydään takaapäin ja pian hän näkee tähtiä. Palatessaan tajuihinsa Rasvanahka todellakin toivoo olevansa edelleen taju veks.  Hän nimittäin roikkuu pilvenpiirtäjän katon reunan ulkopuolella pää alaspäin. Samassa paikalle kävelee mustiin pukeutunut mies.
- K-k-kuka sä oot? Rasvanahka änkyttää peloissaan.
- Olen Batman, synkkä hahmo toteaa.

My little pony

On pimeä ilta Chicagossa. Vain yksittäiset katuvalot luovat valoa synkille kaduille. Jokin nelijalkainen juoksee täyttä vauhtia kadulla. Hahmo pysähtyy hetkesi ikään kuin hengähtääkseen. Äkkiä siihen osuu valkokeila paljastaen sen vaalean violetiksi poniksi.
- Tuolla se on! Napataan se! Pomo haluu sen sarven, yksi hanttapuleista huutaa.
Poni Twilight Sparkle singahtaa taas pakosalle. Hän ei ymmärrä miten hän on oikein joutunut tähän synkkään kaupunkiin. Hänen on karistettava takaa-ajajat kannoilta ja nopeasti. Äkkiä hän huomaa raollaan olevan oven ja pujahtaa sinne. Twilight sulkee nopeasti oven ja kuuntelee kuinka roistot ajavat ohi. Hän huokaisee helpotuksesta.
- Hei, kukas sä olet? kuuluu äkkiä hänen takaansa.
Twilight kääntyy äkisti ympäri ja nähdessään puhujan olevan vähän päälle kaksimetrinen hiiri hän pyörtyy.

Autiotalo

Vinski palaa heikosti voihiken tajuihinsa. Hän tuntee nojaavansa jotakin vasten. Toista selkää.
- Santtu? Ootsä okei? hän kysyy hiljaa.
Santtu voihkaisee hiljaa.
- Jeah, mut mä en näe mitään. Mun silmät on taidettu peittää liinalla, hän sanoo.
Vinski nyökkää hiljaa ja alkaa tutkia tilannetta. Heidät on vangittu ja viety johonkin. Rähjäisestä kunnosta ja naulatusta ikkunasta päätellen joko vanha varastorakennus tai autiotalo. He istuvat selät vastakkain sidottuina lattialla. Mitään isoa ongelmaa ei ole tai niinhän sitä luulisi.
- Ou mään, Vinski voihkaisee.
- Mitä? Mikä se on? Santtu kysyy.
- Aikapommi. Aikaa noin 24 tuntia. Ou mään. Missä jätkät on? Vinski sanoo hädissään

Kimmon puuhevonen

Turbo ratsastaa kohti kalliojyrkännettä, jonka harjalla seisoo paaluun sidottuna Minni.
- Koita kestää, Minni! Mä oon tulossa! hän huutaa.
Turbo lähtee kiipeämään kallioista rinettä ylös, sillä hevosella ei eteenpäin pääsy on mahdotonta. Juuri kun hän on saavuttamaisillaan Minnin jokin huitaisee hänet tasapainosta ja Turbo on vähällä pudota. Hänen ja Minnin välissä on valtava kolmipäinen lohikäärme.

Ville Vallaton

Yrittäkää nyt edes

Jätkät ajavat khti korjaamoa kun he huomaavat sen pysähtyneen auton. Autosta on noussut nuoripari ja arviolta viisivuotias poika. Santtu seisoo juttelemassa pojan vanhempien kanssa. Pojan äiti antaa suukon pojan otsalle.
- Olethan sitten kiltisti etkä aiheuta mitään katastorfia, äiti sanoo.
Poika nyökkäilee myöntävästi. Vanhemmat nousevat autoon ja ajavat tiehensä. Pojat tulevat paikalle.
- Moikka Santtu. Kukas tää skidi on? Moto kysyy ja ojentaa kätensä pojalle.
- Tää on mun sukulaispoika Ville. Pidän hänestä huolta kun porukat on työmatkalla, Santtu selittää.

(Näit ideoita saa sit käyttää omissa tarinoissa jos haluaa)
Pieni ankanpoikanen

Pojat kaahaavat pitkin Chicagon puistoa kun he huomaavat hanttapulien aikovan täyttää läheisen lammen.

Täti Monika

Santun täti tulee vierailulle.

Chicagon katoilla liikkui jokin punaisiin pukeutunut hahmo. Se näytti paholaiselta. Jätkät ajoivat kadulla seuraten hahmoa.
- Täs on nyt jotain outoa, Turbo sanoi.
- Jeah. Se suuntaa kohti Leipiksen tornia, Moto ilmoitti.

Jätkät ja Santtu nousivat kujalla hieroen päätään.
- Uuh mitä tapahtu? Santtu kysyi.
- En tiedä mut ei me ainakaan enää Chicagossa olla, Turbo totesi.
Santtu vilkaisi ylös ja hänen suunsa loksahti auki.
- Empire sate building. Me ollaan nykissä, hän henkäisi.

"Olisko tässä riittävästi?" Santtu kysyi laskettuaan täyteen ahdetun kylmälaukun Turbon prätkän takaosaan. Prätkän jouset vonkaisivat kylmälaukun painosta.
"Ou jes, kulti! Bileet alkaa!" Vinski hihkaisi, nappasi hännällään naisen taakseen ja hiiret ampaisivat matkaan, läpi aamuisen Chicagon.
"Ja loma samaan syssyyn.." Moto virnisti, vilkaisten Leipiksen tornin savuavia raunioita. "Mihinkäs suunnataan? Detroitiin? Michiganille? Niagaran putouksille?"
"Sinne minne tie vie.." Turbo naurahti.

Jätkät kaahasivat kohti Leipiksen tornia jonka katon yllä pyöri myrskypilviä.
- Tää ei näytä hyvältä jätkät, Turbo sanoi.
- En  osi ikinä uskonu et se kalanaama aikoo oikeesti tehdä sen, Vinski henkäisi.
- Jaa minkä? Kaupungin kivettämisen vai? Moto kysyi.
- Ei vaan kuolemattomuuden hankkimisen, Vinski hymähti.

Moto heräsi ensimmäisenä. Hän katseli ympärilleen. Sairaalaosasto.
- Missä me ollaan? hän ajatteli ja vilkaisi sitten sivulleen.
Turbo ja Vinski makasivat toisilla sängyillä. Moto ravisteli heidät hereille.
- Hei jätkät hereille, hän sanoi.
Turbo nousi istumaan päätään hieroen.
- Uuh missä ihmeessä me ollaan? hän voihki.
- En kyl tiedä mut ei ainakaan enää taistelemassa niitä tyyppejä vastaan, Vinski sanoi.
- Hyvä että olette hereillä, kuului äkkiä ääni joka sai kaikki katsomaan ympärilleen.
Ääni oli kuulunut ilmasta. Sitten ovi avautui ja sisään kelasi mies pyörätuolissa ja hänen perässään tuli kaunis tummaihoinen nainen jolla oli valkeat hiukset.
- Keitä te ootte? Mis me ollaan? Turbo kysyi ja yritti nousta.
- Sinun kannattaa istua. Toad iski sinua aika pahasti, mies sanoi.
- Mikä? Turbo ihmetteli.
Sitten hän alkoi muistaa jotain vihollisista. Vihreä sammakkoa muisttuttava tyyppi.

Sitten paikalle tuli nuorukainen jolla oli aurinkolasit.
- Te ootte kartanolla. Ryhmä-X:n tukikohdassa, nuorukainen selitti.
Jätkät näyttivät yhä hämmästyneiltä. Heillä ei ollut aavistustakaan mistä oli kyse. Moto kutenkin alkoi muistaa hämärästi miehen jolla oli ollut kypärä päässään ja oli saanut hänen mekaanisen kätensä sekoamaan. Sitten hän huomasi Vinskin tuijottavan mekaanista kättä ja hän vilkaisi sitä. Mekaaninen käsi oli rusikoitu melkein yhtä käyttökelvottomaan kuntoon kuin silloin kun se oli jäänyt sementtiauton alle. Moto tuijotti kättään suu auki. Miten se kaveri oli onnistunut.

Pojat ja Santtu kävelivät hiljaa Detroitissa sijaitsevalla tehdas alueella. Tahko ja Leipäjuusto olivat jälleen kerran sotajalalla mutta nyt jutussa oli jotain outoa. Tahkon miehet olivat jotenkin muuttuneet ja selitys siihen löytyisi vain Detroitista.

Jätkät ajoivat Chicagon kaduilla kun äkkiä joku loikkasi pilvenpiirtäjän katolta ja katsoi melkein yhtä nopeasti kuin oli ilmaantunutkin.

- Mikä ihme toi oli? Turbo kysyi.
- En tiedä. Se oli niin nopea, Moto sanoi.
- Painutaan perään, Vinski ehdotti ja kaahasi jo hahmon perään ennen kuin muut ehtivät sanoa mitään.
Hahmo loikki katoilta toiselle todella nopeasti.

Chicagon tulostalulun päällä seisoi kaunis mustahiuksinen punaisiin pukeutunut nainen. Hän tutki paikkoja katseeltaan ja lähti sitten loikkimaan katolta katolle kuin ninja.