Jatka tarinaa

Santtu ei heti löytänyt sanoja, mutta hän oli kuitenkin sitä mieltä että Elsa ja Moto näyttivät tosi hyvältä yhdessä.

*

Sillä aikaa Moto oli Turbon ja Vinskin kanssa matkalla kohti korjaamoa. Matkan aikana Moto muisteli, miten hän oli seurustellut Elsan kanssa kouluaikoina mutta pari oli joutunut eroon toisistaan sodan takia. Moto muisti yhä miten hän oli hermoillut pyytäessään Elsaa tanssimaan. Hän oli omasta mielestään näyttänyt tyhmältä smokki yllään, mutta oli kuitenkin saanut kehuja juhla-asustaan. Ja hän muisti vieläkin, miten kauniilta Elsa oli näyttänyt iltapuvussaan.

Moto oli hieman ajatuksissaan, ja havahtui vasta kun hän huomasi jääneensä Turbosta ja Vinskistä jälkeen ja  kiihdytti vauhtiaan jotta ehtisi näiden mukaan korjaamolle. Pian he pääsivätkin korjaamolle ja tervehtivät Santtua ja Elsaa.

- Hei tytöt! Ehjiä ollaan, Vinski huikkasi.
Elsa kääntyi ympäri ja nähdessään Moton hän syöksyi heti tämän kaulaan.
- Luojan kiitos olet kunnossa. Ehdin jo pelätä että menetän sut taas, hän sanoi.
Moto katsoi kavereitaan hieman nolona mutta halasi Elsaa.
- Älä huoli. Olen kunnossa, hän sanoi.
Santtu hymyili hivenen huvittuneena.
- Sä ja Elsa kuulemma seurustelitte lukiossa, hän sanoi.
Moto näytti punastuvan.
- Joo me oltiin pari koulussa, hän sanoi niskaansa hieroen.
Turbo ja Vinski naurahtivat.
- Te kaks olitte kyl päättäjäisbileiden upein ilmestys, Vinski sanoi.
Turbo katsoi Santtua.
- Elsa oli aikeissa jättää bileet väliin mut Minni ja Anni sai puhuttua sen ympäri, hän kertoi.

"Niin ja eikös Turbo tanssinut Minnin kanssa?" Vinski kyseli ja alkoi tirskua. Moto hymähti huvittuneena ja Turbo piti naamansa peruslukemilla. Hän oli jo tottunut tällaiseen vinoiluun.
"Voi pojat" Santtu huokaisi ja jatkoi Elsan prätkän korjaamista. "Prätkän korjaaminen alkaa olla loppusuoralla. Moottorissa oli rikkinäisiä osia, jotka oli pakko vaihtaa uusiin, ja seuraavaks mun pitää vielä oikoo lommot. Kyllä sen saa vielä kuntoon."
"Se on totta. Mä menin Minnin kanssa", Turbo myönsi ja hän alkoi hymyillä. Hän huomasi että Moto ja Elsa halasivat yhä toisiaan.

Saman huomasi myös Vinski.
- Hei kyyhkyläiset. Katosko ajan ja paikan taju? hän naurahti.
Moto ja Elsa tajusivat tilanteen ja irtautuivat toisistaan hieman noloina. Elsa kääntyi Santun puoleen.
- Jätkät oli oikeessa. Sua parempaa mekaanikkoa saa hakea toisesta galaxista, hän sanoi.
Santtu hymyili. Moto laski kätensä Elsan olalle. Elsa kääntyi katsomaan häntä.
- Kuule voitaisko jutella? Moto kysyi.
Elsa nyökkäsi hieman kummastuneena ja seurasi Motoa ulos. Turbo ja Vinski seurasivat heitä katseellaan.
- Kymppi vetoa. Se pyytää Elsaa treffeille, Vinski sanoi.
- Kiinni veti, Turbo naurahti.

Sisällä Santtu oli paikkaamassa prätkää ja korjaamassa lommoja. Vinski kurkisteli ikkunasta ulos nähdäkseen mitä Moto ja Elsa puuhailivat.

Moto oli vienyt Elsan ulos siinä toivossa että saisi jutella tämän kanssa ihan rauhassa kahden kesken. Hänen ei ollut helppo löytää oikeita sanoja, ja sydän hakkasi tuhatta ja sataa. Hän tunsi itsensä jännittyneeksi miettiessään, miten Elsa suhtautuisi hänen treffipyyntöönsä. "Tuota noin... mä haluisin kysyy sulta yhtä juttuu..."

Elsa katsoi Motoa kysyvästi. Motosta tuntui että hän palasi hetkeksi lukion käytävälle muuttui taas 16-vuotiaaksi.
- Niin mä...tuota..., Moto änkytti.
- Niin? Elsa kysyi.
Moto veti syvään henkeä ja yritti hetken keskittyä.
- Kokoa itses Moto, hän ajatteli.
Sitten hän katsoi Elsaa.
- Haluaisitko lähteä treffeille? Moto kysyi.
Hetken oli hiljaista. Moto jännittyi odottaen vastausta.
- Tietty, Elsa sanoi hymyillen.
Moto näytti hieman ällistyneenä.
- Sanoiks sä kyllä? hän kysyi.
- Joo lähden mielelläni sun kanssa ulos, Elsa sanoi.

Vinski yritti edelleen tarkkailla Moton ja Elsan tekemisiä ikkunasta, mutta ei saanut selvää keskustelusta.

Moto oli ilahtunut siitä että Elsa oli vastannut hänen treffipyyntöönsä myönteisesti. Treffipyyntöä edeltänyt hermostuneisuus katosi ja sen tilalle tuli innostus. "Jes! Onks sulla mielessä jotain paikkaa jonne haluaisit mennä? Voin viedä sut minne tahansa."

Elsan ilme muuttui hieman ujoksi ja hän pyöritteli palmikkonsa päätä sormissaan.
- Tuota. Mitä jos mentäis ulos syömään? Vaik kiinalaista, hän ehdotti.
Moto ei ollut ennen maistanut kiinalaista ruokaa joten hän nyökkäsi.
- Okei. Kiinalaista siis, hän sanoi hymyillen.
Elsa hymyili Motolle ja sitten he palasivat takaisin sisälle korjaamoon. Vinski näytti kysyvältä.
- No? hän kysyi.
Moto ei sanonut mitään vaan katsoi kavereitaan.
- Eiköhän aleta mennä? hän ehdotti.
Turbo nyökkäsi ja nousi prätkänsä selkään. Vinski yritti päästä selville siitä saiko Moto Elsan treffeille vai ei.
- No sano nyt jo, hän sanoi.
Moto kääntyi Elsan puoleen ja kuiskasi:
- Tuun hakeen sut myöhemmin.
- Ok, Elsa vastasi.
Kun pojat ajoivat ulos korjaamolta Elsa kääntyi Santun puoleen.
- Tuleeks Hyytäjä pian kuntoon? hän kysyi.
- Joo muutamia lommoja pitää vielä oikoa. Kui ni? Santtu kysyi ja kääntyi katsomaan Elsaa.
Elsa punastui kuin koulutyttö.
- Moto pyysi mut treffeille, hän sanoi.

"Mä arvasin kyllä et se pyytäis sua treffeille", Vinski sanoi hymyillen.

Santtu puolestaan keskittyi lommojen oikomiseen. Hän oli iloinen Elsan puolesta, ja toivoi että treffit sujuisivat hyvin. Nainen laski työkalut kädestään ja pyyhkäisi hikeä otsaltaan. Hänen vaatteilleen oli roiskunut moottoriöljyä. "No niin. Moottori oli aika mäsänä, ja mun oli pakko vaihtaa rikkinäiset osat uusiin. Sain myös kaikki lommot oiottua, joten Hyytäjän pitäis olla nyt kunnossa. Voisit kokeilla käynnistää moottoria."

Motolla oli hymy herkässä ja syystä. Hän odotti innolla tulevia treffejä. Mikään ei voisi pilata tätä iltaa.

Elsa nyökkäsi, nousi prätkän selkään ja polkaisi sen käyntiin. Pyörä murahti käyntiin.
- Hyytäjä on kunnossa! Santtu sä oot paras, Elsa huudahti ja halasi Santtua.
Elsa oli intoa täynnä. Prätkä kehräsi kuin tyytyväinen kissa ja hänellä oli treffit Moton kanssa. Mikään ei voisi pilata tätä iltaa.

Samaan aikaan Chicagon alla nuori tumma mies juoksi varjoissa kohti maasta rakennettua linnoitusta joka muistutti termiittikekoa. Hän huomasi erään käytävän suulla nuoren tytön jolla oli kellanruskeat hiukset ja yllään valkoinen paita ja hame ja punainen nauha vyö. Mies laski kätensä tytön olalle jolloin tyttö kääntyi hätkähtäen ympäri.
- Roope! Älä säikyttele, tyttö sihahti.
- Sori Lucia. Mitä Monttupomo suunnittelee? Roope kysyi.
- En tiedä. Se puhui jotain jäähiirestä ja kaupan käynnistä mut en tiedä mistä on kyse, Lucia sanoi.

(Mihin Turbo ja Moto on menossa?)


Santtu oli hieman yllättynyt halauksesta mutta otti sen vastaan ja oli hyvillään siitä että oli pystynyt auttamaan. "Ja autan mielelläni tällaisissa asioissa aina kun tarvitaan."

*

"Jäähiiri?" Roope ihmetteli. "Muistatko mitä Monttupomo sanoi jäähiirestä?" Tämä oli ensimmäinen kerta kun Roope kuuli jäähiiristä, mistä hän päätteli että sellainen hiiri oli hiljattain saapunut kaupunkiin. Ja mitä Monttupomo oikein halusi tuosta jäähiirestä ja miksi hän oli puhunut kaupankäynnistä? Hän ei ollut itsekään täysin varma siitä mistä oli kyse.

Vähän matkan päässä Moto pysäytti prätkän ja kääntyi Turbon puoleen.
- Kukat vai kaulaketju? hän kysyi.
- Täh? Turbo kysyi kummastuneena.
- Sä olit Minnin kanssa jo ylä-asteella. Mä tapasin Elsan lukiossa. Auta, Moto ähkäisi.
- Okei okei. Must kaulaketju ois sopiva, Turbo sanoi.
Moto nyökkäsi hymyillen. Kristallit jotka näyttivät jääpuikoilta olisivat upeat Elsan kaulassa.

Hieman myöhemmin Moto palasi korjaamolle Turbon kanssa. Elsa, Santtu ja Vinski olivat odottamassa heitä. Nähdessään Elsan Moton leuka loksahti auki. Elsalla oli yllään jäänsininen spagettiolkaimellinen mekko jonka Santtu oli lainannut hänelle. Elsa hymyili hieman ujosti. Hän katsoi Motoa.
- Pidätkö? Elsa kysyi.
- Olet upea. Mennäänkö? Moto sanoi hymyillen.
Elsa nyökkäsi, nousi prätkänsä selkään ja kaasutti. Kaksikko kaahasi tiehensä Turbon, Vinskin ja Santun katsellessa heidän jälkeensä. Vinski kääntyi katsomaan Turboa.
- Se pyys Elsaa treffeille. Maksa vetos, hän virnisti.

Ennen kuin Lucia ehti selittää tarkemmin muistä käytävistä alkoi kuulua meteliä.
- Sun kantsii mennä. Jos sut saadaan kiinni sä joudut varmasti areenalle, Lucia sanoi hätääntyneenä.
- Ei ne mua saa, Roope virnisti ja antoi suukon Lucian poskelle.
Sitten hän säntäsi tiehensä. Lucia jäi seisomaan käytävän suuaukolle pidellen poskeaan hieman yllättyneenä. Iloisesti yllättyneenä.

Ilta oli jo alkanut hämärtyä ja ilma oli melko viileä mutta se ei Motoa ja Elsaa haitannut ollenkaan. Kaupungilla oli melko rauhallista, eikä liikennettä ollut paljoa - tosin muutamia autoja liikkui siellä täällä. Moto vilkaisi vierellään ajavaa Elsaa ja hymyili. Hän kuitenkin malttoi keskittyä ajamiseen. 

*

Roope oli poistumassa linnoituksen luota ja näki kaukaa miten Monttupomon kätyreitä liikkui alueella. Hän ei halunnut jäädä kiinni ja joutua areenalle, ja hän toivoi että Lucia ei jäisi kiinni.

Hetken päästä kaksikko saapui kiinalaisravintolan luo. He menivät sisälle. Tarjoilija hämmästyi ensin nähdessään kaksi marsilaishiirtä mutta ohjasi kuitenkin Moton ja Elsan pöytään. Elsa tilasi annoksen riisiä, hapanimeläkastiketta ja friteerattua kanaa. Moto tilasi saman paitsi että kanan tilalla oli kevätrullia. Pian kaksikko pääsi juttelun makuun ja muistelemaan lukioaikoja.
- Muistaks sä sen biologian tunnin kun me leikeltiin sammakoita? Elsa kysyi.
- Joo sä jäädytit meidän sammakon keuhkot, Moto sanoi.
- Ja sä sujautit sen Vinskin paidan sisälle, Elsa nauroi.
He nauroivat hetken muistellessaan miten Vinski oli ponkaissut pystyyn ja yrittänyt saada kylmiä jääpaloja paitansa sisältä. Moto katsoi hihittävää Elsaa hymyillen. Sitten hän vakavoitui.
- Muistaks mitä mä sanoin sulle kun me alettiin vakinaisesti seurustella? hän kysyi.
- Ai sillon kun sä pelastit mut siltä rottajengiltä? Elsa tarkensi.
- Joo ja mä sanon sen jälleen, Moto sanoi ja kaivoi farkkujen taskusta korurasian.
Elsa näytti yllättyneeltä. Moto katsoi Elsaa.
- Mä menettäisin vaikka molemmat käteni sun takias, hän sanoi ja avasi rasian.
Elsa henkäisi kuuluvasti nähdessään kauniin kristallikaulanauhan. Moto otti ketjun rasiasta, nousi, käveli Elsan luo ja pujotti korun hänen kaulaansa.

Moto ihaili hetken aikaa kristallikorua Elsan kaulassa. "Se sopii sulle tosi hyvin."

Aika kului jutustellessa ja muistellessa kouluaikoja. Vaikka Moto oli tottunut hot dogeihin, kiinalainen ruoka ei ollut hänestä yhtään hullumpaa. Hänelle tärkeintä oli yhdessä oleminen ja se, että sai viettää illan Elsan kanssa. 

Moto huomasi välillä tuijottavansa treffiseuralaistaan silmiin ja punastui hiukan.

Elsa hymyili Motolle hieman ujosti. Moto katsoi Elsaa. Hänen mielessään oli pitkään pyörinyt kysymys mitä hän oli miettinyt siitä lähtien kun Elsa oli saapunut maahan.
- Miksi katosit elämästäni? Moto kysyi äkkiä.
Elsa katsoi häntä hieman yllättyneenä.
- Mitä sä tarkotat? Elsa kysyi.
- Sä katosit heti kun Marsissa syttyi sota. Mulle vaan sanottiin ettei sua päästetty rintamalle. Mitä tapahtu, Moto sanoi.
Elsa laski katseensa ja huokaisi raskaasti.
- Isä lähetti mut Deimokselle. Silloin sitä ei ollu vielä vallattu. Mun oli tarkotus oppia hallitsemaan jäävoimiani, hän selitti.
- Mut sähän hallitsit silloin jo voimas, Moto hämmästyi.
- En ihan. Aina kun hermostuin sain aikaan Midaskohtauksen, Elsa sanoi.
- Eli kaikki mihin koskit...Moto aloitti ja Elsa jatkoi:
- Muuttui jääksi.

Samaan aikaan korjaamolla Santtu oli ehtinut vaihtaat moottoriöljyn sotkemat vaatteensa ja käydä suihkussa.
"Huh huh, mikä päivä", nainen huokaisi. Hänellä oli pukeutunut kylpytakkiin, ja hiuksista tippui vettä suihkun takia. "Ensin saadaan yllätysvieraita, sitten otetaan yhteen Leipäjuuston konnien kanssa, pojat pistää tornin tuusannuskaksi ja tuntikausia kuluu moottoripyörää paikkaillessa. Mitenkähän Motolla ja Elsalla menee?"
"En osaa varmana sanoo miten niillä sujuu", Vinski sanoi. "Mut satutsä tietään, onks Elsalla siskoa?"
Santtu löi Vinskiä nyrkillä olkapäähän. "Äh! Ne miehet!"
Vinski hieraisi sitä kohtaa johon Santun nyrkki oli osunut. "Täh? Mitä mä nyt oon muka tehny?"

*

Nyt Moto ymmärsi miksi Elsa oli kadonnut hänen elämästään. Hänen mieleensä tuli kysymyksiä. Mistä Elsa oli oikein saanut jäävoimansa? Moneen vuoteen hän ei ollut nähnyt Elsaa, ja hän myönsi itselleen että hänellä oli ollut kova ikävä. Se aika oli tuntunut ikuisuudelta. 

"Tuota noin... mistä sä oot saanut jäävoimat?" Moto kysyi.

- Olit taas tyypillinen sä, Turbo naurahti.
- Ja muuten on. Muistaks sä Annan?
- Ai se punatukkainen tyttö yläasteelta jolla oli valkaisuraita hiuksissaan? Oliks se duracelpupu Elsan sisko? Vinski hämmästyi.
- Joo oli. Pikkusisko, Turbo sanoi.
Vinski näytti edelleen hämmästyneeltä mutta ei ehtinyt kysyä enempää kun korjaamon eteen ajoi maasturi ja siitä nousi tumma nuorukainen.
- Roope. Mitä mies, Vinski huudahti.
- Kiva nähdä teitäkin jätktät mut mä tulin varottaan. Monttupomo juonii jotain, Roope sanoi.
Turbo, Vinski ja Santtu näyttivät yllättyneiltä.
- Tiedäks sä mitä se suunnittelee? Turbo kysyi.
- En ole varma mistä on kyse mut siihen liittyy joku jäähiiri ja kaupankäynti, Roope selitti.
Turbo ja Vinski katsoivat toisiaan pelästyneinä. Jäähiiri tarkoitti Elsaa.
- Mis Moto muuten on? Roope kysyi.
- Se on ulkona Elsan kanssa, Santtu sanoi.
Roope näytti yllätyneeltä.
- Elsa? hän kysyi.

Elsa katsoi Motoa hieman vaivautuneena.
- Tiedäks sä Deimoksen siunauksen? hän kysyi.
- Jos Deimoksen ollessa täysi syntyy lumenvalkea hiiri hän saa jäävoimat, Moto sanoi.
Elsa nyökkäsi.
- Mut sehän on vaan tarua, Moto hämmästyi.
- Ei ole. Mulla on Deimoksen siunaus. Mä synnyin yöllä kun Deimos oli täysikuu, Elsa sanoi.
Hetken oli hiljaista. Moto oli aikeissa sanoa jotain mutta ei ehtinyt kun sisälle ryntäsi kaksi kaveria liekinheittimien kanssa.
- Joka iikka lattialle! Me halutaan kassa! ensimmäinen huusi.
Kun toinen laukaisi liekin kattoon kaikki painuivat lattialle.
- Keitä noi on? Elsa kysyi. Hän kuulosti pelokkaalta.
- Monttupomon kätyreitä. Pysy tässä, Moto sanoi ja nosui seisomaan.

Turbo huomasi Roopen yllättyneen ilmeen. "Se jäähiiri on Elsa. Tuli tänään tänne Chicagoon aikaisemmin päivällä. Leipäjuuston konnat yritti siepata sen mutta ne ei onnistunu", Turbo selitti.
"Tiedättekö missä se on nyt?" Roope kysyi.
"Meni syömään illallista Moton kaa. Keskustan kiinalaisravintolaan", Vinski vastasi.
Santtu vilkaisi Vinskiin päin. "Toivottavasti Monttupomon konnat ei oo ehtiny vielä sinne asti."
"Musta vaikuttaa siltä et ne on voinu ehtiä jo sinne asti", Turbo sanoi.
"Siinä tapauksessa... mitä me oikeen venataan?" Vinski puki kypärän päähänsä ja hyppäsi moottoripyörän selkään.

* 

Ravintolan asiakkaat piiloutuivat pöytien alle, ja tarjoilijakin pelästyi niin ettei uskaltanut olla tottelematta. Moto oli sillä hetkellä ainoa joka seisoi yhä. Tilanne oli jopa hänen mielestään hermostuttava, mutta hän ei näyttänyt sitä ulos päin.  

Tarjoilija yritti tarttua tiskillä olevan puhelimen luuriin soittaakseen poliisille.
"Älä sotke poliisia tähän", toinen roistoista tokaisi ja uhkasi tarjoilijaa liekinheittimellä.

Moto tarttui liekinheittimen suulakkeeseen ja väänsi sen osoittamaan kohti kattoa.
- Huono ajatus, hän murahti.
Roistot näyttivät hämmästyneiltä.
- Voi rotta. Se on se harmaa, ensimmäinen älähti.
- Pois tieltä. Mä hoidan sen, toinen sanoi ja käänsi liekinheittimen Motoon.
- Ei mun vahtivuorolla, Elsa mutisi ja lennätti jääsäteen suoraan liekinheittimeen.
Liekinheitin jäätyi täysin. Konnat vilkaisivat Elsaa ja sitten toisiaan.
- Haneen? ensimmäinen kysyi.
Toinen nyökkäsi ja kaksikko säntäsi ulos pää kolmantena jalkana.
- Ne pääsee haneen! Elsa huudahti.
- Ei ne pitkälle pötki, Moto sanoi ja katsoi sitten tarjoilijaa.
- Saataisko me lasku?
- Talo tarjoaa, tarjoilija onnistui sanomaan.
Moto nyökkäsi ja kaksikko säntäsi ulos, loikkasi prätkien selkään ja lähti konnien perään. Takaa-ajo jatkui jonkin aikaa kunnes Elsa huomasi konnien kaartavan rakennustyömaalle.
- Nyt ne on nalkissa, Moto naurahti.
Kun he kaartoivat kulmasta he tajusivat ajavan suoraan kohti valtavaa monttua.
- Jarrua, Elsa kiljaisi mutta he eivät ehtineet tehdä mitään kun prätkät syöksyivät jo suoraan kuiluun.

Turbo ja Vinski pukivat kypärät päähänsä ja lähtivät Roopen kanssa kaupungille Motoa etsimään. Santtu olisi halunnut tulla mukaan mutta Turbon mielestä oli parempi että nainen jäisi korjaamolle. 

Ajaessaan kiinalaisravintolan ohi Turbon kanssa Vinski huomasi, että ravintolassa oli hajotettu paikkoja, ja poliisikin oli jo paikalla.
"Ou män", Vinski älähti. "Moto on pitäny hauskaa ilman meitä."
"Tästä on hauskuus kaukana. Yritän paikantaa Moton ja sen prätkän. " Turbo vilkaisi prätkänsä kojelautaa ja näki siinä vilkkuvan valon. "Bingo. Se on rakennustyömaan montuilla nyt. "

* 

Moto oli Elsan kanssa putoamassa kuiluun, mutta he painoivat prätkien kojelaudassa olevaa nappia, ja laskuvarjojen avulla laskeutuivat kuilun pohjalle. He eivät osanneet odottaa että vastassa olisi Monttupomo kätyreineen.
"Kappas, yksi prätkähiiristä ja se jäähiiri." Monttupomo tuli lähemmäksi sähköinen ruoska kädessään. 
Moto siirtyi Elsan eteen suojellakseen häntä. "Jos sä taitat hiuskarvankaan Elsan päästä, niin mä.."
"Suu suppuun, kapinen viemärirotta." Monttupomo kohotti ruoskansa uhkaavasti.
"Rotta!?" Moto karjaisi raivoissaan, silmä punaisena loistaen. "Nyt tuli tupenrapinat!"

Monttupomo huitaisi ruoskallaan joka osui Motoon. Moto karjaisi, tällä kertaa sähköiskun aiheuttaman kivun takia. Harmaa hiiri lyyhistyi maahan.

- Moto! Elsa kiljaisi ja aikoi sännätä hänen luokseen kun Monttupomon kätyrit tarttuivat hänen käsivarsiinsa.
Elsa iski kyynärpäänsä toisen vatsaan ja iski toista nyrkillä naamaan luotuaan nyrkkinsä ympärille jääkuoren. Konnia kuitenkin oli edelleen liikaa. Taistellessaan roistoja vastaan Elsa ei nähnyt Monttupomoa ja heilautti ruoskaansa. Ruoska kietoutui Elsan ranteen ympärille saaden tytön katsomaan taakseen. Monttupomo virnisti ja painoi kahvassa olevaa nappia. Valtava sähköisku lensi Elsan kehon läpi. Elsa huusi tuskasta ja lyyhistyi sitten maahan Moton viereen.
- Ottakaa toi jäähiiri ja viekää linnoitukseen. Mulla on käyttöä tolle kuurankukalle, Monttupomo sanoi.
- Mitäs me tolle harmaalle jyrsijälle tehdään? yksi konnista kysyi.
Monttupomo virnisti ilkeästi.
- Viekää sille maanalaiselle altaalle, hän sanoi.

Hieman myöhemmin Elsa alkoi pikkuhiljaa palata tajuhinsa. Hänen otsallaan oli jotain viileää ja kosteaa. Hän katsoi vierellään olevaa tyttöä jonka kasvot olivat vielä sumeat.
- Santtu? Elsa onnistui kysymään.
- Ei ihan. Mun nimi on Lucia, tyttö sanoi.
Elsa nousi istumaan päätään hieroen. Lucia laski kätensä hänen olkapäälleen.
- Sun ei kannata nousta. Sä sait aikamoisen tällin sähköruoskasta, hän sanoi.
Elsa ei sanonut mitään. Hän tuijotti ällistyneenä yllään olevaa pukua. Hänellä oli jäänsiniset balleriinat joissa oli platinakoristelu, jäänsininen hame johon kuului platinavyö, jäänsininen bikinitoppi jossa oli platinakoristelu ja jäänsiniset irtohihat johon kuului platinarannekorut. Ainoastaan kristallikaulakoru oli jätetty paikalleen.
- Missä vaiheessa musta tehtiin Star Warsin orjaneito? Elsa kysyi.

Samaan aikaan Moto alkoi myös palata tajuihinsa. Hän nosti päänsä heikosti ähkäisten.
- Mitä tapahtu? Missä Elsa on? Moto ähkäisi ja tajusi sitten että hänen ranteensa oli kahlehdittu yhteen ja samoin nilkat. Hän roikkui ranteistaan kahlehdittuna vanhan nosturin nokassa jaloissaan paino. Moto yritti päästä vapaaksi kun hän kuuli Monttupomon äänen:
- Aaa vimein hereillä.
Moto käänsi katseensa Monttupomoon silmä punaisena hohtaen.
- Mitä sä teit Elsalle? hän ärähti.

Monttupomo katsoi Motoon päin, ruoska yhä kädessään. "En vielä mitään. Mulla on kaupankäynti kesken. Ja sun olisi parempi olla sekaantumatta siihen."

Moton ja Elsan prätkät olivat myös nosturin luona. Monttupomon kätyrit yrittivät ottaa prätkiä kiinni, mutta ne väistelivät ahdistelijoitaan eivätkä antaneet kenenkään nousta kyytiin. Yksi roistoista yritti nousta Moton prätkän kyytiin aikomuksenaan selättää se, mutta hän ei onnistunut, sillä moottoripyörä heitti roiston selästään kuin pillastunut hevonen.

*

Samoihin aikoihin Vinski ja Turbo olivat saapuneet montuille ja pysäköineet moottoripyöränsä kuilun reunan lähelle. Turbo oli onnistunut paikantamaan sekä Moton että Elsan prätkät.
"Ou män. Aika korkealta se on loikannut alas. Varmaankin on jo rikkonu mun hyppyennätyksen." Vinski katsoi alas kuiluun.
"No mitä tuohonkin nyt sanois." Turbokin katsoi alas kuiluun. "Tässä on nyt tärkeempiäkin huolenaiheita. Kuten se et onks Moto ja Elsa kunnossa just nyt."

Toinen konna oli onnistunut pääsemään Elsan prätkän selkään mutta ei ollut aavistanut että prätkä painaisi kaasun pohjaan. Prätkä kaahasi edestakaisin kyydissään roisto joka piteli kiinni henkensä hädässä. Sitten prätkä löi jarrut pohjaan ja konna lensi ohjaustangon yli. Monttupomo painoi kätensä otsaansa ja veti sitä pitkin naamaansa. Kaikki näemmä piti tehdä itse. Monttupomo heilautti ruoskaansa mikä sai prätkät nousemaan takapyörilleen ikään kuin ne olisivat villihevosia. Hän iski nyrkkinsä nosturin seinustalla olevaan nappiin ja prätkien päälle putosi lasiteräshäkki. Moto tuijotti häkkiä.
- Pluton lasiterästä. Sä teet kauppoja plutolaisten kanssa, hän huudahti.
- Vain sen yhden joka on Chicagossa, Monttupomo sanoi ja kääntyi kätyreittensä puoleen.
- Laskekaa toi rotta altaaseen.
Yksi konna nyökkäsi ja veti kahvasta. Moto alkoi nousta ja liukui altaan ylle. Sitten hän putosi nopeasti altaaseen mutta syöksy pysähtyi aivan veden pinnan yläpuolelle. Altaaseen alkoi tulla vettä ja veden pinta alkoi nousta. Konnat lähtivät altaalta. Moto vilkaisi nopeasti nousevaa veden pintaa.
- Tää ei o hyvä juttu, hän ajatteli.

Veden pinta nousi melko nopeasti. Ei kestänyt kovin kauaa ennen kuin Moto oli kokonaan veden alla.

Samaan aikaan Turbo ja Vinski olivat ehtineet laskeutua montun pohjalle ja lähteneet etsimään Motoa. Kaksikko huomasi nosturin ja lasiteräksisen häkin jonka sisälle prätkät oli suljettu. Altaan reunalle saavuttuaan he huomasivat nosturin vaijerin, jossa Moto oli kiinni. He tajusivat että nyt oli tosi kyseessä, ja että oli toimittava nopeasti. Vinski väänsi kahvasta, ja nosturi nosti Moton pois altaasta ja laski maahan. Moto oli hädin tuskin tajuissaan. Turbo ampui toveriaan pidättelevät kahleet rikki, ja ryhtyi ravistelemaan tätä.

Hetken kuluttua Moto tuli tajuihinsa ja alkoi yskiä. " Oi äiti... " Hänen äänensä kuulosti melko käheältä. "Mitä ne on tehny sun pojalle..? "