Jatka tarinaa 3

Tuli vaan äkkiä hinku alottaa vielä yks tällainen. Idea on sama kuin kahdessa edellisissäkin ja omia hahmoja saa käyttää. Pitäkää hauskaa

Aurinko nousi Marsin pinnalla paljastaen yhä sen hetkisen vehreyden. Kaikki Marsin asukkaat suuntasivat askeleensa kohti suurta kalliota jota sanottiin Jylhäkallioksi lähinnä kuningasparin ansiosta. Kaikki hiiret kerääntyivät kalliolle juhlistamaan uuden prinssin syntymää. Kuninkaan neuvonanataja Steve kiipesi kalliolle ja kumarsi kuninkaalle. Kuningas Peter nyökkäsi hymyillen ystävälleen. Sitten väkijoukon halki kalliota lähestyi vanha tietäjä nimeltä Benjamin. Benjamin nousi kalliolle ja halasi vanhaa ystäväänsä. Sitten Peter ohjasi tietäjän vaimonsa Janetin luo. Janetilla oli sylissään parin viikon ikäinen hunjanruskea hiirenpoikanen. Benjamin katseli poikasta hymyillen ja ravisteli keppinsä kalisuttimia poikasen yllä joita pikkuinen yritti saada kiinni. Sitten hän halkaisi hedelmän ja siveli sen mehua pienokaisen otsalle. Benjamin kaapaisi maasta hiekkaa jonka hän sirotteli lapsen päälle saaden pikkuisen aivastamaan. Sitten hän nosti vauvan syliinsä ja lähti kohti kallion reunaa vanhemmat perässään. Benjamin nosti pienokaisen kaikkien nähtäväksi ja kansa alkoi hurrata. Pilvien lomasta tuleva osui poikaseen ja hiiret kumarsivat Marsin tulevaa kuningasta. Prinssi Turboa.

Samaan aikaan meren pohjalla kunigasparille oli myös syntynyt poika. Kansa juhli täyttä päätä samalla kun kuningas Frank ja hänen vaimonsa Kamala seurasivat juhlia sivummalta. Kuningas oli kuitenkin huolissaan. Poika oli syntynyt ilman toista kättä ja sen tilalle oli jouduttu asentamaan pala korallia. Kamala hyväili sylissään olevaa kääröä ja siirsi kapaloa sen verran että että esiin tulivat pienen harmaan merenhiiripojan kasvot. Poika haukotteli ja katsoi äitiään ja isäänsä himena kysyvän näköisenä. Frank suli hymyyn ja silitti pojan poskea.
- Tervetuloa maailmaan Moto, hän sanoi.

Marsin valtakunnassa oli synytnyt vielä kolmaskin prinssi. Nukkeprinssi. Vinskin vanhemmat juhlivat lasta nukketeatteriesityksen voimin. Valkoturkkinen pikku prinssi katseli nukkeja hämmästyneen näköisenä äitinsä sylistä. Väriloisto sai hänet valtoihinsa. Äiti hymyili ihmeissään olevalle pojalleen.
- Odota vain Vinski. Pian olet yhtä taitava kuin isäsi, hän sanoi.

Kului joitakin vuosia ja Turbosta oli kasvanut okein nokkela nuori prinssi. Poika vietti enimmäkseen aikaa leikkien parhaan ystävänsä Minnin kanssa. Eräänä päivänä kaksikko oli lähtenyt merenrannalle leikkimään.
- Koppi! Minni huusi ja heitti frisbeen kohti Turboa.
Turbo juoksi frisbeen perässä ja onnistui koppaamaan sen. Valittevasti lento meni pitkäksi ja hän putosi kivikkoon.
- Auts! Turbo voihkaisi ja hieroi päätään.
- Öh, tota voiks sä vähän siirtyä? Mä oon jo muutenkin jumissa, kuului hänen altaan toisen pojan ääni.
Turbo hypähti syrjään ja tuijotti edessään olevaa näkyä ihmeissään. Suunnilleen hänen ikäisensä poika mutta siinä missä hänellä piti olla jalat....missä piti olla jalat.
- Turbo! Ootko kunnossa? Minni huusi.
- Joo oon! Turbo huusi ja katsoi sitten poikaa uudestaan.
- Mikä tai siis kuka sä oot? hän kysyi.
- Mun nimi on Moto ja oon merenhiiri, Moto vastasi.

Turbo ihmetteli hetken näkemäänsä. Hän ei ollut aikaisemmin nähnyt merenhiirtä. "Siis niinku merenneito... mut hiiri."
"Jep. Ois kyl kiva tietää kuka sä olet."
"Mun nimi on Turbo, ja tässä on Minni", Turbo esitteli itsensä ja Minnin.

Minni oli rientänyt paikalle ja näytti yhtä yllättyneeltä kuin Turbo. Pojalla oli jalkojen paikalla purppuranvärinen pyrstö.
- Olen kuullut tarinoita merenväestä mutta että oikea merenhiiri, hän sanoi ja huomasi sitten jotain.
Moton pyrstö vain hipoi rantavettä ja Moto itse oli aivan uuvuksissa. Saman huomasi myös Turbo.
- Ootsä jumissa? hän kysyi.
- Jeah. Jos mä en pääse pian veteen, mä kuivun, Moto huokaisi.
Turbo nyökkäsi ja nosti Moton toisen käsivarren harteilleen. Sitten hän katsoi Minniä.
- Tuu avuks. En mä saa tätä kaveria yksin raahattua, Turbo ähkäisi.
Minni nyökkäsi ja tuli avuksi. Yhteisvoimin he saivat nostettua Moton ylös ja lähtivät kantamaan kohti vettä.

Moto huokaisi helpotuksesta päästyään takaisin veteen. "Kiitti."
"Ei ongelmaa", sanoi Turbo.

- Miten sä oikeen sä jouduit tohon nousuvesirailoon? Minni kysyi.
Moto näytti hieman nololta.
- No jos ihan tarkkoja ollaan niin halusin vaan nähdä maallaeläjien maailman. Aallot heitti mut karikkoon, hän selitti ja alkoi sitten hymyillä.
- Mut oon teille kiitollisuuden velassa kaverit. Jos tarvitsette apua niin kutsukaa vaan. Merenväki pitää sanansa, Moto sanoi ja sukelsi sitten veteen kadoten pian näkyvistä.
Turbo ja Minni katselivat Moton menoa ja lähtivät sitten takaisin rannalle. Juuri silloin Steve riensi paikalle.
- Siinähän te kaksi olette. Vauhtia nyt. Planeetan maineikkaimmat nukketeatterin vetäjät ovat saapuneet poikansa kanssa vierailulle, hän hoputti.
Turbo ja Minni vilkaisivat toisiaan hieman kysyvinä.

Hieman myöhemmin Turbo ja Minni pääsivät takaisin linnalle vain nähdäkseen pihalla olevan hälinän. Homma näytti enemmän sirkuksen kuin nukketeatterin pystytykseltä. Kaksi aikuista hiirtä seisoi jonkin matkan päässä.
- Missä se poika on? Hänen pitäisi harjoitella eikä telmiä pitkin puutarhaa, mies sanoi turhautuneena.
- Hercule, anna pojan leikkiä edes välillä. Hän ansaitsee edes vähän vapaa-aikaa, nainen sanoi.
- Hän on shown tähti, Ariadne. Hän voi olla lapsi myöhemmin, Hercule sanoi ja käveli sitten teltalle.
Ariadne puisteli päätään huokaisten ja seurasi miestään sisälle. Turbo ja Minni vilkaisivat toisiaan. Kenestä he olivat oikein puhuneet.
- Psst, hei täällä, kuului silloin ääni puutarhan sisäänkäynniltä.
Kaksikko kääntyi ympäri ja näki jonkun viittovan heille varjoista. He juoksivat hahmon perään ja tulivat kohta ruusutarhaan. Hahmo tuli nyt esiin varjoista ja paljastui vuoden nuoremmaksi pojaksi joka ei näyttänyt aivan tavalliselta. Hänen nivelensä näyttivät jotenkin jäykiltä ja puisilta.
- Moi oon Vinski, poika sanoi virnistäen.

- Mä oon Turbo ja tää on Minni, Turbo esitteli itsensä.
Minni oli tutkinut Vinskiä katseellaan ja huomannut ettei tämä ihan tavalliselta näyttänyt. Vinskin nivelet olivat todellakin jäykät ja hän itse asiassa oli puusta. Vinski huomasi tietysti tuijotuksen.
- Mitä? Etsä ennen marionettinukkee o nähny? hän kysyi.
- Joo olen mut en elävää, Minni totesi.
Vinski huokaisi ja istui kivelle.
- Juttu on katsokaas niin et mä olen nukke. Henkiin herätetty nukke. Porukat toivoi lasta mut eivät onnistuneet saamaan yhtään. Isä käytti nukentekijän ja velhon kykyjään ja herätti mut henkiin. Oikeaan hiirenhahmoon ei kuitenkaan päästy. Mä haluaisin olla oikea poika, Vinski selitti.
- Jos ois mahdollisuus törmätä haltijattareen tai johonkin vastaavaan niin mä toivoisin oikeaa olomuotoa tän puukuoren sijaan, hän lisäsi huokaisten.

Turbo ja Minni vilkaisivat toisiaan.
- Mitä luulet? Voisko Moto auttaa? Minni kysyi.
Vinski nosti katseensa ja katsoi kaksikkoa hämmästyneenä.
- Siis häh? hän kysyi.
- Moto on meidän kaveri. Me voidaan kysyy siltä neuvoo myöhemmin, Turbo ehdotti.
Vinski mietti hetken aikaa ja nyökkäsi sitten.
- Okei. Sopii, hän sanoi virnistäen.
- Vinski! Show alkaa kohta! kuului silloin Ariadnen huuto.
Vinski virnisti nolon näköisenä.
- Mun pitää mennä ny, hän sanoi.
- Ok. Nähdään myöhemmin, Turbo sanoi ja sitten porukka erosi toisistaan.

Trio ei kuitenkaan ollut huomannut että heitä oli tarkkailtu linnan ikkunoista käsin. Komea oranssiturkkinen hiirimies katseli Turbon, Vinskin ja Minnin menoa.
- Vai on prinssillä uusia ystäviä. Tästä voikin olla hyötyä vastaisuudessa, mies, Masi, mutisi itsekseen.
Juuri silloin hänen takanaan olevasta salaovesta luikahti sisälle kolme rottaa.
- Hei pomo. Pyöveli, yksi rotista kuiskuitti.
Masi kääntyi äkisti ympäri ja kiskaisi hiirinaamarin kasvoiltaan ärtyneen näköisenä.
- Monestiko se pitää sanoa? A. Älkää sanoko minua Pyöveliksi täällä ja B. Älkää tulko tänne päivällä, hän murisi.
- Sori pomo. Me haluttiin vaan kertoo et saatiin siltä merennoidalta se mitä tarvitaan kuninkaan raivaamiseksi pois tieltä, rotta kolmikon johtaja ja ainoa nainen sanoi ojentaen vanhan meriveden hioman lasipullon Masille.
Masi virnisti.
- Hyvää työtä Shenzi. Nyt vain odotellaan huomiseen, hän naureskeli.

Seuraavana aamuna Turbo ja Vinski livahtivat ulos mennäkseen merenrantaan tapaamaan Motoa. Minni oli luvannut pitää Steven kiireisenä ettei tämä huomaisi poikien häipyneen.
- Hei, olen kuninkaallisen henkivartiokaartin kapteenin tytär muistaks. Se hoituu multa helposti, Minni naurahti kun Turbo kiitti lähtiessä ystäväänsä.
Pojat pujahtivat portin välistä ja lähtivät juoksemaan kohti merenrantaa.
- Sä taidat tykätä Minnistä right? Vinski kysäisi.
Turbo vilkaisi Vinskiä hieman kysyvänä mutta tajusi sitten.
- No me ollaan oltu parhaat kaverit taaperoikäisestä alkaen,Turbo totesi.
- Ei kun mä meinasin prinssi ja prinsessa mielessä, Vinski selitti.
- Mä ja Minni vai? Eikä! Me ollaan vaan kavereita. Se ois harvinaisen noloo, Turbo naurahti kun he vihdoin pääsivät rantaan.
Turbo käveli rantaan ja huusi:
- Moto! Me tarvittais apua!
Ei aikaakaan kun vedestä nousi osittain rannalle harmaa hiiripoika jolla oli purppura pyrstö ja korallia käsivartena.
- Moi Turbo. Kuis kulkee, hän sanoi.
- Hei Moto. Tää mun toinen uus kaveri Vinski tarttis vähän apua, Turbo sanoi ja viittasi Vinskiä tulemaan lähemmäs.

"Mitä tapahtu?" Moto kysyi, valmiina tarjoamaan apuaan.

Vinski tuli esiin varjoista paljastuen pojan kokoiseksi marionettinukeksi. Moto henkäisi hämmästyksestä.
Vinski näytti vaivautuneelta.
- Joo mä olen nukke mut mä haluaisin olla oikee hiiri. Mun porukat loihti mut henkin kun eivät muuten saaneet lasta, hän selitti.
Moto näytti miettivän ankarasti.
- Mä tiedän yhden joka vois auttaa, mut sen luo kannattaa mennä vaan äärimmäisen epätoivosena, hän sanoi.
- Kuka se kaveri on? Vinski kysyi toiveikkaana.
- Leipäjuustoks kutsuttu merinoita. Se voi kyl toteuttaa toiveita mut vaatii aika raskaan korvauksen. Mä tiedän yhden joka menetti äänensä sille, Moto kertoi.
Turbo katsoi Motoa tyrmistyneenä ja Vinski nielaisi. Velho ei kuulostanut kovin hyvältä vaihtoehdolta.

"Ei kuulosta kovin hyvältä jutulta", Vinski sanoi.
"Satutsä tietään kuka menetti äänensä sille merinoidalle?" Turbo kysyi. Hänestä alkoi vaikuttaa siltä, että merinoidan luona käyminen ei olisi kovin hyvä idea.

- Jeah se on mun siskon kaveri. Nimi on Ariel. Se halus päästä elämään maalla kun se tapas prinssi ja meni pyytään apua merinoidalta. Jalat se kyllä sai mutta ääni lähti, Moto totesi.
Vinski istui alakuloisena lähellä olevalle kivelle.
- Se siitä ideasta sitten, hän huokaisi.
Turbo laski kätensä Vinskin olalle.
- Hei me autetaan sua. Me kyl keksitään keino mil susta saadaan hiiri. Me ollaan kavereita, hän sanoi hymyillen.
Vinski alkoi hymyillä ja nousi seisomaan.
- Kiitti tyypit. Me ollaan tunnettu vasta pari minuuttia ja puolipäivää mut te ootte mun parhaat kaverit, hän sanoi.

Samassa paikalle ilmestyi Steve ja hänen perässään Minni.
- Aah täällähän te olette sir. Joutuin nyt. Meillä on tärkeä ilmoitus kansalle, hän sanoi.
- Sori pojat. En saanu pidäteltyä tota, Minni huohotti.
Turbo kohautti harteitaan kuin sanoen "No problem". Steve oli jo menossa.
- No niin te kaksi romanssin siementä. Olette jo puhkeamassa kukkaan. Vanhenpanne ilahtuvat. Olettehan luvatut toisillenne, Steve sanoi.
Nelikko tuijotti toisiaan hämmästyneinä.
- Anteeks kuinka? Turbo kysyi.
- Luvatut. Tuleva pari. Kihloissa, Steve selitti.
- Eli? Minni ihmetteli.
- Eräänä päivänä te kaksi menette naimisiin, Steve kertoi.
- YYYYÄÄÄÄKKKK!!!! kaikilta neljältä pääsi yhtä aikainen älähdys.
- En mä voi naida tota. Se on mun kaveri, Turbo sanoi.
- Jeah se ois ällöö, Minni lisäsi.
- Anteeksi jos poksautan unelmianne mutta teillä kyyhkyläisillä ei ole vaihtoehtoa. Se on perinne. Vuosisatoja vanha, Steve ilmoitti.
Turbo pyöritteli silmiään ja vilkaisi sitten kavereitaan.
- Just. Kun mä olen kuningas se on eka joka häipyy, Turbo totesi.
- Ei niin kauan kun minä olen mukana, Steve sanoi.
- No sitten saat potkut, Turbo virnisti.
- Hyvä yritys mutta vain kuningas voi thedä sen, Steve huomautti.
- No toi on tuleva kuningas, Vinski mainitsi.
- Jeah joten tee niinku mä sanon, Turbo naurahti ja tönäisi Steveä rintaan.
- En vielä tee. Ja tuollaisella asenteella sinusta tulee aika pateettinen kuningas tosiaan, Steve hymähti ärtyneenä.
Turbo kääntyi katsomaan Steveä olkansa yli.
- En ole samaa mieltä, hän naurahti.

Paljon myöhemmin Turbo, Vinski ja Minni olivatkin jo palanneet linnaan missä oli järjestetty juhlat. Turbo tunsi itsensä tyhmäksi seisoessaan juhlakansan keskellä vaikka hänellä oli kaksi ystävää seuranaan.
- Miten Steve oikein onnistu puhuun meidät ympäri? hän ihmetteli.
- Älä multa kysy, Vinski totesi.

Hetken kuluttua Masi laski kätensä nuoren prinssin olalle ja Turbo katsoi häntä.
- Isänne haluaa puhua kanssanne, hän sanoi ja kumarsi hieman.
Turbo lähti Masin matkaan ja ei aikaakaan kun he olivat saapuneet erään sivuhuoneen ovelle. Masi kolkutti ovelle.
- Poikanne on täällä sir, hän ilmoitti.
Ovi avautui ja Turbo meni sisälle. Turbon isä seisoi pöydän ääressä.
- Turbo. Olet tullut siihen ikään että minun on aika kertoa sinulle jotain, hän sanoi.
Turbo nyökkäsi ja odotti.
Kuningas Peter kaatoi pikariin viiniä ja kääntyi sitten seinällä olevan kartan puoleen.
- Tämä on kuningaskuntamme. Kaikki mitä on tällä kartalla kuuluu meille, hän kertoi.
- Eli meri kuuluu siis Motolle, Turdo mutisi itsekseen.
- Motolle? kuningas kysyi.
- Yks ystävä vaan, Turbo selitti nopeasti.
Kuningas nyökkäsi ja jatkoi:
- Jonain päivänä aurinko laskee minun valtakaudelleni ja nousee sinun kuninkuudellesi.
Turbo katseli karttaa kunnioituksesta mykkänä. Hän tiesi olevansa prinssi mutta tuleva kuninkuus tuntui hiukan pelottavalta. Entä jos hän ei olisi valmis tai jos hän olisi huono hallitsija. Tällaiset ajatukset poukkoilivat nuoren prinssin päässä. Kuningas laski kätensä poikansa olalle.
- Malja tulevaisuudellesi poika, hän sanoi ja joi viiniä.
Samassa hän pudotti pikarin ja tarttui kurkkuunsa.
- Isä mikä hätänä? Turbo kysyi hätääntyneenä.
- Viini...myrkkyä, kuningas onnistui sopertamaan ja kaatui sitten lattialle menehtyneenä.
Turbo yritti hetken saada isäänsä tokenenmaan mutta kääntyi sitten pikarin puoleen ja nuuhkaisi viiniä. Siinä oli outo sivuhaju.
- Pallokalan myrkkyä, Turbo tajusi juuri kun ovi aukesi ja Masi tuli sisälle.
Nähdessään menehtyneen kuninkaan ja viinipikarin Turbon hänen käsissään hän huudahti:
- Surmasit oman isäsi!
- Täh? Miten mä..., Turbo ei päässyt loppuun kun Masi alkoi huutaa vartijoita paikalle.
Turbolle tuli vain yksi asia mieleen siinä tilanteessa: pako. Hän syöksyi päin Masia onnistuen tönäisemään hänet tieltään ja juoksi takaisin juhlasaliin. Vinski ja Minni rupattelivat kahden kesken kun hengästynyt Turbo ehti paikalle.
- Turbo sä oot hiessä. Mikä hätänä? Vinski kysyi.
- Nyt häivytään ja äkkiä, Turbo onnistui huohottamaan.
- Häh? Minni hämmästyi.
- Mun isä on myrkytetty ja mua syytetään siitä, Turbo selitti hätäisesti.

"Ei kai?" Vinski ihmetteli.
"Se ei oo mun vika", Turbo selitti.
"En mä sitä epäilekään", Minni sanoi. 
"Otetaan hatkat ja häivytään täältä!" Turbo sai sanotuksi vaikka hengästytti.

Minni nyökkäsi ja lähti johdattamaan poikia puutarhaan. Kolmikko juoksi Minnin perässä kunnes tulivat pienelle sivuportille.
- Tästä pääsee suoraan merenrantaan. Etsikää Moto ja paetkaa niin pian kuin pääsette, hän sanoi.
- Sä tuut mukaan, Turbo sanoi.
Minni puisti päätään.
- Mä en voi. Mun on huolehdittava isästä. Mene nyt, hän sanoi ja antoi suukon Turbon poskelle.
Sitten hän juoksi pois. Turbo jäi tuijottamaan ällikällä lyötynä hänen peräänsä kunnes Vinski kiskoi hänet portista ulos. Masi seurasi tilannetta ikkunasta ja kääntyi sitten rottakätyriensä puoleen.
- Tappakaa prinssi. Sille puunukelle saatte tehdä mitä tahdotte mutta prinssi on saatava hengiltä, hän sanoi.
Rotat nyökkäilivät ja riensivät ulos. Turbo ja Vinski olivat jo päässeet merenrantaan ja kutsuneet Motoa. Moto nousi pintaan ja katsoi poikia kysyvänä.
- Tepä näytätte hengästyneiltä. Mikä hätänä? hän kysyi.
- Mun isä..., Turbo ei saanut järkytykseltään sanottua loppuun.
Vinski tuli avuksi.
- Turbon isä on myrkytetty ja sitä syytetään murhasta. Me tarvittais kyyti pois täältä ennen kuin meidät listitään, hän selitti hätäisesti.
Moton silmät laajenivat hämmästyksestä mutta hän viittasi kavereitaan seuraamaan perässä läheiseen luolaan joka oli nousuveden aikaan piilossa. Luolassa oli valtava merirosvoaluksen hylky joka oli jo osittain lahonnut käyttökelvottomaan kuntoon mutta jotkin pelastusveneet olivat vielä kunnossa. Kolmikko työnsi veneen vesille vaikka heillä ei ollut airoja saati sitten ruokaa tai vettä.
- Miten me saadaan tää kulkemaan? Turbo kysyi.
- Ei hätää. Mun pyrstö on tarpeeks vahva, Moto tokaisi.
Juuri kun he olivat melkein ulkona poukamasta rotat saavuttivat heidät.
- Vauhtia kaverit! Vinski huusi ja auttoi Turbon veneeseen.
Moto loikkasi veteen ja alkoi uida niin kovaa kuin pystyi. Rotat eivät päässeet  ranta-aallokkoa pidemmälle kun vene oli jo kaukana.
- Kuuliks sä? Jos sä tuut takas me tapetaan sut! yksi rotista rääkyi.
Vinski huokaisi helpotuksesta ja heittäytyi tuhdolle.
- Huh se oli likellä, hän huokaisi.
Turbo ei vastannut sillä hän oli jäänyt tuijottamaan rannikkoa.
- Oliskohan mun sittenkään pitäny sittenkään lähteä, hän mutisi itsekseen.
- Mitä sä puhut? Suthan ois listitty, Vinski huudahti.
- En mä sitä tarkota vaan Minniä, Turbo sanoi ja katsoi kavereitaan.

Vinski ja Moto katsoivat Turboa hieman kummastuneina mutta eivät sanoneet mitään. Ei aikaakaan kun Turbo ja Vinski olivat nukahtaneet pikaveneen vauhtia kulkevan pelastusveneen kyytiin sillä paon aiheuttama adrenaliini oli kulunut loppuun ja pojat olivat aivan uuvuksissa. Paljon myöhemmin Turbo heräsi siihen että häntä ravisteltiin olkapäästä. Hän avasi silmänsä ja näki yllään Moton joka oli jostain vetänyt vyötäisilleen purjeen kappaleen lannevaatteeksi. Turbo katsoi Motoa ymmällään ja sitten Vinskiä joka oli jo hereillä.
- Älä multa kysy miten toi pystyy kävelemään, En mä tiedä, hän sanoi.
Moto alkoi viittoa kuin yrittäisi selittää mitä oli tekeillä. Turbo ei saanut heti tolkkua mutta sitten hän sai viitomista selvän.
- Merenväki voi tietyissä tilanteissa nousta maihin jolloin he saavat jalat mutta eivät voi puhua, hän tulkkasi.

- Puhut sä viittomaa? Vinski hämmästyi.
- Vain vähän, Turbo totesi.
Pojat katselivat saarta mihin olivat rantautuneet. Ei kovin suuri mutta ei mikään vain yksi palmu tapauskaan. Juoma vettä saattaisi löytyä syvemmältä viidakosta ja ruokaa saisi vramsti riittämiin. Itse asiassa ei hassumpi paikka.
- Vaikuttaa ihan hyvältä mestalta, Moto viittoi.
- Jeah samaa mieltä. Hakuna matata, Vinski totesi.
Turbo katsoi Vinskiä kummastuneena.
- Siis mitä? hän kysyi.
Moto tuli avuksi.
- Hakuna matata. Se meinaa ei huolia, hän viitoi.

Turbo näytti edelleen kysyvältä. Hänelle rennosti ottaminen ei ollut mikään tuttu käsite.