Last Chance Garage

Suomenkielinen foorumi Prätkähiiret Marsista - sarjan faneille.
 
PääsivuPääsivu  KalenteriKalenteri  FAQFAQ  HakuHaku  KäyttäjälistaKäyttäjälista  KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisään  

Jaa | 
 

 Rakkauden Chicago (K15)

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas 
Siirry sivulle : 1, 2  Seuraava
KirjoittajaViesti
Maru



Viestien lukumäärä : 22
Join date : 14.05.2015
Ikä : 25
Paikkakunta : Pirkanmaa

ViestiAihe: Rakkauden Chicago (K15)   Ma Kesä 22 2015, 10:20

Title: Rakkauden Chicago
Author: Maru
Genre: Romance, Seikkailu, Toiminta, Angst, Draama, Huumori, Fluff, 
Paritukset: Moto/Sindi, Vinski/Santtu, Turbo/Minni
Rating: K15
Disclaimer: En omista Prätkähiiret -hahmoja, omistan ainoastaan Sindi-hahmon (ja muut mahdolliset keksityt sivuhahmot)


Warning: Seksiä, väkivaltaa, suhdedraamaa, jännitystä, lievästi tarkkaa seksin kuvailua (lime?), seksiä vieraiden lajien kesken, pieniä rivouksia kielenkäytössä.


Summary: Moto on ensimmäistä kertaa elämässään rakastunut ja iskenyt silmänsä chicagolaiseen lähikaupan pitäjään, Sindiin. Ongelma Motolle kuitenkin on, että hän on luvannut vanhalle harmaaturkkiselle äidilleen aikanaan löytää tytön Marsista ja äidillensä uskollisena hänen on pidettävä kiinni periaatteistaan. Vai onko?
Sindi on kuitenkin myös rakastunut Motoon ja muut Prätkähiiret sekä Santtu kannustavat kaksikkoa kohtaamaan toisensa. Samaan aikaan Lalli Leipäjuusto suunnittelee ovelaa juonta Prätkähiirien menoksi, sillä hän keksii Prätkähiirien heikkouden: Naiset ja hiirten tunteet heitä kohtaan. Onnistuuko Prätkähiirien pelastaa päivä, vai onko Leipäjuusto vihdoin keksinyt keinon päästä heistä lopullisesti eroon?


A/N: Olen etsinyt ficciä, jossa pääosassa olisi ollut Moto ja hänen tunne-elämänsä ja kun sellaista en löytänyt aloin kirjoittaa sellaista itse Very Happy Aloin itseasissa kirjoittaa tätä tarinaa heti kun löysin tieni tälle sivustolle. 
Olen kirjoittanut fanfictioneita viimeksi 2008 joten kirjoitustaitoni ovat ehkä hieman ruosteessa. Jos lukijat huomaavat, että tarinan genreen tai warningseihin olisi hyvä lisätä jotakin, toivon että jeesaatte ja ilmoitatte siitä Smile Kaikesta huolimatta toivon, että viihdytte tarinani parissa ja uskallatte antaa rehellistä palautetta.



Osa 1. Lallin juoni

- Parahin professorini…Mitenköhän on mahdollista, että emme vieläkään ole päässeet eroon niistä terrorisoivista motoristi-jyrsijöistä? Kysyi Lalli Leipäjuusto hullulta tiedemieheltään katsoessaan ison toimistonsa ikkunasta Chicagon karuja maisemia.
- Öhm…teidän homejuustoinen mozzarellaisuutenne…emme ehkä ole…olleet tarpeeksi..ööm…
Nuikki hieroi hermostuneesti käsiään ja mietti mitä sanoisi.
- Ehkä me ei olla vaan myönnetty että me ollaan liian tyhmii löytään niiden heikot kohdat. Ne on vaan liian älykkäitä, pomo! Huudahti Rasvanahka naurahtaen, jonka jalkaa Nuikki potkaisi kuultuaan yksinkertaisen apulaisen lausahduksen.
- Senkin hapansilakan aivot omistavat imbesillit!!! Ärähti Leipäjuusto ja katsoi molempia vihaisena! 
- Miten kehtaatte väittää että ne rock'n'rollia jumputtavat antennipäät olisivat muka minua älykkäitä?! Samassa Lallin ilme muuttui ja hänestä näki, että jälleen yksi eräänlainen ajatus syttyi hänen päähänsä.
- Niin… Tietenkin… Heikkoudet… Totta kai! Siinä se! Miksi en ole keksinyt tätä aikaisemmin! Ne aivottomat jyrsijäthän elävät täysin haaveillen jonkinlaisesta rokkitähden elämästä….ja miten rokkitähdet elävät? Leipäjuusto katsoi Nuikkia ja Rasvanahkaa.
- Ööm…Ne lottoaa? Rasvanahka hieroi päätään.
- Ei, senkin turvenuija.
- Musiikki on kova juttu ainakin hiirille, teidän juustosuikeroutenne, sanoi Nuikki.
- Sitäkin professori. Hiirten kohdalla se tarkoittaa syömistä, sitä karmaisevaa rokki-musiikkia ja…naisia! Oletteko huomanneet miten hiiret käyttäytyvät, kun olemme kidnapanneet heidän rakkaan Santtunsa? Varsinkin se valkoinen karvapallo. Hehän tekisivät sen tyllerön eteen mitä vain, kunhan naista ei satu. Mutta… meidän pitää selvittää, onko niillä kahdella muulla heikkojen tunteiden vaikuttajia, Lalli nauroi ilkeästi. - Olenpa etevä! Rasvanahka ja Nuikki, töihin siitä!!!



Osa 2. Moton sydän sykkii

Prätkähiiret olivat lähteneet Santun kanssa läheiseen pikkukauppaan hakemaan tarvikkeita perinteiselle hotdog-illalle. Vinski vilkuili kuitenkin kaupan nurkassa kovasti fanittamaansa sarjakuvaa, Turbon hakiessa kotikaljaa ja limonaadia riittävästi ja Moton auttaessa Santtua pakkaamaan hodari tarvikkeita kassalla.
- Saisko sit olla vielä muuta? kysyi nuori, noin Santun ikäinen tummatukkainen ja ruskeasilmäinen tyttö.
Santtu vilkaisi ympärilleen katsoen hiiriä.
- Noi limonaadilaatikot ja kotikaljat ja sit tolle yhdelle toi sarjis tuolta, Santtu hymähti osoittaen Vinskiä.
Nainen nyökkäsi ja paineli ostokset kassaan.
Moto tuijotti kassan tyttöä välillä hieman haaveillen ja hymy nousi hänen korvilleen, kun tyttö vilkaisi häntä välillä tummien kulmiensa alta, ujosti hymyillen.
Santtu maksoi kaikki ostokset ja otti osan tavaroista jo kouraansa.
- Vinski! Ota se sarjis mukaan ja tuu auttaan, Santtu huikkasi ulko-ovelta
- Tullaan söpöläinen, Vinski käveli ulos sarjakuvalehti kourassaan.
Turbo kantoi neljä laatikkoa limonaadia ovesta ulos ja vilkaisi mihin Moto jäi.
Moto seisoi yhä tiskillä ja katseli tyttöä kassan takana, kun hän yritti pakata sämpylöitä kassiin.
- Mä voin kyl hoitaa tän -, Moto sanoi ja otti vahingossa tyttöä kädestä ottaakseen kassin itselleen. Kummatkin punastuivat ja vetivät kätensä pois.
- Kyl mä voin pakata nää, tyttö hymähti.
Turbo seurasi tilannetta hieman huvittuneena.
- Moto, tuut sä? Turbo huudahti ovelta.
- Täh? Jo..joo tottakai veikka! Moto lähti ovelle Turbon luokse.
- Etkä ottanu sit kauppakassia? Turbo hymähti.
- Täh…ah…joo heh, tosiaan-, Moto punehtui, kun tajusi, että jätti ostokset kassalle.
Hän kirmasi hakemaan ostoskassin tiskiltä ja naurahti kiusaantuneesti.
- Heippa taas…
- Moikka, tyttö hymyili ja katsoi isokokoista mutta sitäkin lempeämpää marsilaista.
Turbo vilkaisi Motoa, joka käveli hänen ohitsensa ulos ja hymyili vielä myyjällekin, kunnes poistui kaupasta.
- Mihin te oikein jäitte? Santtu kysyi istuessaan jo Vinskin kanssa pyörän selässä.
- Motolla vähän kesti, Turbo virnisti ja laski laatikot pyöränsä perälle.
Moto tunsi kaikkien katsovan häntä, mutta ei kommentoinut mitenkään vaan hyppäsi pyöränsä selkään ja laittoi kypärän päähänsä.
- Hei… jokin hätänä isoveikka? Vinski katsoi Motoa ihmeissään.
- Täh? Moto havahtui ajatuksistaan.
- Onks sulla kaikki reilassa?
- Ah…on joo! Mennääs nyt mun on nälkä jo! Moto naurahti ja lähti ajamaan korjaamolle päin.
Vinski ja Santtu katsoivat hetken toisiaan ja sitten Turboa kysyvänä, sillä hänen hymynsä paljasti hänen aavistavan Moton omituisen käytöksen.
- Eiku hanat auki vaan, toverit! Turbo naurahti ja porukka lähti ajamaan korjaamolle.

Heistä ei kukaan aavistanut, että heitä oltiin tarkkailtu kaiken aikaa.
Rasvanahka oli seurannut tilannetta ja otti radiopuhelimensa esiin.
- Pomo, näyttäisi siltä, että se harmaa jyrsijä olis ehkä vähän lääpällään tohon pikkupuodin pitäjään, kaappaanko mä sen?
- Et senkin rasvaa imevä ihrakasa. Tämä täytyy suunnitella tarkoin. Emmehän halua, että ne marsilaiset karvapallot jyräävät tämänkin suunnitelman. Jotta pääsemme heistä eroon on meidän suunniteltava todella huolella tämä isku ja pääsemme lopullisesti heistä eroon. Epäonnistumiseen ei ole varaa, vastasi Leipäjuusto radiopuhelimen toisesta päästä.
- Okei pomo, sen sanottuaan Rasvanahka lähti takaisin Leipäjuuston rakennukselle.

Santtu oli kattanut pöydän kauniiksi ja se notkui herkuista.
- Ou mään! Mä tiedän, että mä olen universumin kuumin jätkä, mutta ihan tämmöstä kuninkaallista kattausta mä en kuitenkaan odottanut, söpöliini! Vinski käveli ruokapöydän ohi ja kietaisi kädellään Santun ympäri itseään vasten.
- Hahhah, sulta ei Vinski kyllä egoa lopu! Santtu naurahti ja vetäytyi Vinskistä hieman kauemmas.
-Tulkaas Turbo ja Moto kans syömään!
Pojat istuivat pöytään
- Jösses mikä kattaus, Santtu! Sä oot kyl yliveto, Turbo hihkaisi.
- Sitä mäkin sanoin! Vinski totesi hotkaistessaan jo ensimmäistä hodaria suuhunsa.
- Te ootte kyllä ehkä maailman kovimmat hodarin kuluttajat, jotka mä tiedän, Santtu sanoi istuutuessaan alas. Hän kiinnitti kuitenkin huomion Motoon, jolle ruoka ja juoma ei maistunut, vaikka tämä oli valittanut nälkää ensimmäisenä. Moto huokaisi raskaasti ja nojasi pään käteensä. 
- Moto? Onks jokin hullusti? Santtu kysyi.
- Jeah, sä oot ollu ihan ihmeellinen koko päivän…oikeestaan jo varmaan kuukauden ajan, Vinski nyökkäsi.
Moto ei kuullut mitään. Hänen ajatuksensa olivat selkeästi jossain aivan muualla.
- MOTO! LEIPÄJUUSTO ISKEE LÄHIKAUPPAAN! Turbo huudahti äkkiä.
- Täh?! MISSÄ?! Moto nousi välittömästi ylös pöydästä, hänen silmänsä muuttui punaiseksi ja marsilainen nosti robottikätensä aseen esille.
Samalla hetkellä Vinski ja Turbo repesivät nauruun. Moto katsoi heitä hetken aikaa, kunnes tajusi veljensä huijanneen häntä.
- Haahaa…tosi hauskaa jätkät, Moto sanoi rauhoituttuaan, istui alas ja nojasi päänsä nyt molempiin käsiinsä.
- Halutteko te avata mullekin nyt, että mistä on oikein kysymys? Santtu katsoi kaikkia ihmeissään.
- Isoveikka on pihkassa, Turbo taputti Motoa olkapäälle hymyillen, tämän vain mulkaistessa häntä.
- Aa, nyt mä tajuun. Se oli se gimma siellä kaupassa! Hei…hetkinen…oot sä Moto ihastunu?! Oumään! Nyt on maailman kirjat kyl sekasin, Vinski tuijotti Motoa.
Moto huokaisi jälleen.
- Se on vaan jotenki niin…niin…vastustamaton! En mä…tai siis…musta ei jätkät oo ennen tämmöseltä tuntunu, Moto yritti selittää.
- Hetkonen...Puhutteko te nyt Sindistä? Siitä pikkukaupan pitäjästä? Santtu kysyi.
- Siitäpä siitä, etkö sä Santtu huomannu miten Moto katteli sitä siinä kassalla tänään? Niin pahasti jäi jumittaan että meinas unohtaa ostokset tiskile, Turbo hymyili.
Moto punehtui hieman ja yritti peittää kasvonsa.
- Mitä sä Moto häpeilet? Ei ihastumisessa oo mitään väärää. Sitä paitsi Sindi on todella mukava, ystävällinen ja jopa mun mielestä se on todella kaunis tyttö, Santtu katseli Motoa.
Moto vilkaisi kavereitaan hiukan häpeillen ja nolostuneena.
- Kertokaa te...
- Sä et taida tietääkään söpöläinen… Vinski vilkaisi Motoa ja sitten Turboa.
- Mitä? Santtu vilkaisi Vinskiä.
- Että Moto ei oo ikinä ollu rakastunu kehenkään tyttöön, Turbo jatkoi.
- Mitä?! Santtu järkyttyi. - Et koskaan?
Moto katsoi Santtua ja pudisti päätään.
- En koskaan…
- Mut..mut…Miten se on mahdollista? Tehän ootte aina heittäny härskejä kommentteja, miten naiset on kuumia. Sit sä et oo ikinä ollu rakastunu? Tommonen söpö, isokokoinen herrasmies!
- Hei, mikäs mä sitten oon? Mähän oon machoista machoin, Vinski katsoi Santtua hiukan loukkaantuneena.
- No oot säkin ihan jees, mutta sulla on vähän liian iso ego. Ihmettelen, jos joku tyttö siihen on joskus retkahtanut, Santtu totesi.
- Kysytkin vielä beibi…kysytkin vielä, Vinski virnuili leveästi.
- Ne miehet… Santtu naurahti ja kääntyi takaisin Moton puoleen. 
- Mut siis sä et oo ennen rakastunu…mikset oo?
- Mä vaan…en oo kokenu ketään kohtaan sellasia fiiliksiä…tai siis tämmösiä. Tää on mulle niin outoa ja uutta, Moto vastasi.
- Kyllähän Moto on tunteellinen jäbä, mutta vaan harva kaveri onnistuu sen sydämen viemään, Turbo katsoi kaveriaan.
Santtu tuijotti isoa harmaata marsilaista. Hän ei ikinä olisi uskonut, että Moton kaltaisella miehellä ei olisi ollut ikinä vientiä naisten keskuudessa.
- No, mitä sä meinaat tehdä? Turbo kysyi Motolta.
- Ai niinku minkä suhteen? Moto katsoi Turboa.
- No sen Sindin suhteen tietty. Täytyyhän sun saada selvitettyä mitä mieltä se susta on.
- Voi jumpe…siinä on vaan yks ongelma, Moto mietti.
- Mikä muka?
- Se että se on ihminen… Ei siis millään pahalla Santtu-matami, mutta mä lupasin mun äidille aikanaan, että jos joskus tapaan jonkun tytön on sen oltava marsilainen hiiri-tyttö, Moto huokaisi.
- Lupasit äidilles? Ou mään…se onkin sit pieni probleema. Mut hei, mitä äitis ei tiedä ei satuta sitä, Vinski vinkkaisi silmää Motolle.
- Ei ehkä sitä, mutta mua satuttaa, jos mä rikon äitini lupauksen.
- Onko hei vähän suloista. Sä välität vielä noin isonakin miehenä siitä mitä oot äidilles luvannu… Mutta Moto, eihän se tarkota että te menistte naimisiin. Kyl sitä aina treffeillä kannattais käydä. Tai viedä joku pieni lahja tai edes jutella. Kyllä se on aina virkistävää, kun on edes vähän pientä sutinaa. Se tekis varmasti Moto sullekin hyvää, Santtu kannusti.
Moto katsoi häntä pitkään miettien.
- Niin… Sindi on kyl tosi ihana, Moto haaveili ja pieni hymy nousi hänen huulilleen. 
- Mut mitä jos se säikähtää kun tämmönen mahtipontinen siimahäntä astelee sen eteen? Moto näytti todella epävarmalta itsestään. Ensimmäistä kertaa Santtu näki tämän puolen hänestä tai oikeastaan yhdestäkään hiirestä.
- Kundit. Meidän täytyy pitää Motolle pieni treffikoulu, Santtu sanoi Turbolle ja Vinskille.
- Jes! Hurmaaminen onkin mun erikoisalaa! Hahahahaaa! Vinski nauroi.
Moto katsoi kaikkia kolmea hiukan epäilevästi.

Seuraavana päivänä nelikko seisoi jälleen kaupan edessä, valmiina kannustamaan Motoa juttelemaan ihastukselleen.
- Mut…Mä…Mitä mä sanon sille? Moto tunsi vatsassaan kummallista möyrimistä.
- Mitä vaan! Kehut sen kutrei, silmii, muotoja ja niin edelleen, Vinski virnisti.
- Joopa joo Romeo…Moto hei, älä mieti liikaa. Annat vaan jutun mennä omalla painollaan. Se kyl lähtee siitä, jos on lähteäkseen, Turbo työnsi Vinskin edestään pois ja lohdutti Motoa.
- Mitä jos ei lähde? Moto mietti hermostuneesti.
- Relaa Moto, sit sä tiedät ettei se ole sua varten. Mut sä oot herrasmies naisia kohtaan ja mä tiedän ettei kukaan tyttö ikinä vois olla vastustamatta sitä puolta miehessä…tai siis hiiressä, Santtu hymyili harmaalle ystävälleen kannustavasti ja silitti tämän poskea.
Moto katseli kolmikkoa jonkin aikaa, nyökkäsi ja nielaisi todella hermostuneena.
- Mammani mun, hän huokaisi ja keräsi rohkeutensa. Sen jälkeen hän asteli kauppaan.

Moto katseli ympärilleen ja huomasi Sindin. Sindin kehosta näki, että hän oli selkeästi urheillut paljon. Moto tunsi jalkojensa hieman tutisevan ja pelkäsi ettei saisi sanaa suustaan.
Sindi kantoi juuri takahuoneesta horjuvasti, painavan näköisiä laatikoita täyttääkseen kauppansa hyllyjä.
- Oho… Hei varovasti! Moto katsoi naista, joka meinasi jo melkein kaatua laatikoiden kanssa. Hän tarrasi laatikoiden toisesta päästä.
- Hups… Ai, hei Moto, Sindi hymyili hieman ujosti laatikon takaa nähdessään harmaaturkkisen marsilaisen jälleen kaupassaan.
- Hei… Moton äänestä kuului pieni ihastunut huokaus, mutta hän havahtui nopeasti, kun laatikko meinasi livetä hänen otteestaan. 
- Sä et sais kantaa tämmösiä laatikoita yksin. Voit vielä loukata itses, Moto sanoi huolestuneesti.
- Ei tässä mitään. Onhan näitä tullut ennenkin kanniskeltua, Sindi vähätteli naurahtaen.
- Siis ihan yksinkö? Moto kummasteli.
- Niin. Ei kauppa valitettavasti pyöri itsestäänkään, Sindi vastasi.
Moto katseli hieman väsähtäneen näköistä ihastustaan ja mietti.
- Anna mä autan sua, Moto otti laatikot kevyesti täysin omiin käsiinsä.
Sindi näytti hieman hämmentyneeltä. Hänelle ei oltu aikaisemmin tarjottu apua.
- Ei se oo tarpeen, hän sanoi.
- Ei tästä oo mitään vaivaa…tai siis, jos leidi on pulassa niin herrasmiehet kyl jeesaa, Moto hymyili Sindille ja tajusikin keskustelun käyvän naisen kanssa luontevasti.
Sindi katsoi häntä pitkään, mutta hymyili lopulta.
- Noh, yhdet apukädet ei oo kyllä koskaan pahitteeksi, Sindi ohjasi Moton oikealle hyllylle ikkunan ääreen ja alkoi tämän kanssa purkaa laatikoita.

Turbo, Vinski ja Santtu seurasivat kaupan ulkopuolella tapahtumia ja kun he näkivät Moton auttavan Sindiä he hymyilivät keskenään.
- Asiaa! Vinski hihkaisi ja heitti ylävitoset Turbon ja Santun kanssa.
- Jees eiköhän se isoveikka pärjää yksikseenkin tästä eteenpäin. Lähdetäänkö käymään murkinalla? Turbo veti kypärän päähänsä.
- Jahuu, ilman muuta! Vinski nauroi ja käynnisti moottoripyöränsä. Santtu hyppäsi hänen kyytiinsä ja kolmikko huristi kaupungille.

- Joten…kauanko sulla tää kauppa on ollu? Moto mietti katsellessaan kauppaa.
- Hmm…oliskohan nyt kuudetta vuotta… Tää kuulu mun isälle ja mä oon ollu täällä kyllä koko ikäni. Mutta kun isä kuoli mä lupasin sille, että kauppa pysyy suvussa, Sindi katsoi haikeasti valokuvaa tiskin takana olevalla seinällä, jossa näkyi vanhan harmaahiuksisen miehen kuva.
Moto katsoi kuvaa mietteliäänä ja sitten Sindiä.
- Ymmärrän. Perinteistä täytyy pitää kiinni, Moto alkoi taas miettimään äitinsä sanoja.
- Niin… Mä en anna minkään tuhota tätä kauppaa. Mikään muu ei merkitse mulle niin paljon, Sindi huokaisi, koska tavallaan hän myös tunsi hieman olevansa kahlittuna kauppaan. Moto katseli haikeana naista.
- Joten… säkö et koskaan vietä vapaa-aikaa?
- En mä ehdi… Kauppa pitää pyöriä vaikka mikä olis. Niin isä aina sano, Sindi katsoi Motoa. Moto mietti.
- Mitä jos… jos… tota… sä laittaisit kaupan yhtenä päivänä vähän aikasemmin kiinni ja sallisit itselles pienen..öm…vapaa-hetken…? Moto takelteli.
Sindi katsoi häntä hetken aikaa.
- Mitä?
- Niin…ei voi pyörittää elämäntyötään, jos ei välillä saa vähän rentoutua, Moto hymyili varovasti.
- Ja tekisin mitä? En mä tiedä mitä mä tekisin…
- No…mä voisin vaikka viedä sut…vaikka…vaikka ajelulle mun moottoripyörällä?
Sindi katsoi hiukan Motoa joka nielaisi.
- Öm…mut kyllä mä ymmärrän jos sua ei nappaa, Moto alkoi änkyttämään.
- Pyydätkö sä mua…treffeille...?
Moto punastui täysin ja tunsi palan nousevan kurkun tukkeeksi. Hän oli jo varma, että Sindi kieltäytyisi.
- No… siis… joo… Moto katsoi naista.
Sindin ilme muuttui hitaasti ja äkkiä hän katsoikin Motoa ujosti hymyillen.
- Se… se olis tosi kivaa, Sindi sai sanottua ja Moton huulille nousi leveä hymy. 
- Käviskö sulle huomenna? Tänään mun on pakko pitää kauppaa auki vähän pitempään, jotta saan kaikki tavarat purettua, Sindi selitti.
- Huominen käy aivan buenosti! Käviskö kuudelta illalla?
- Se sopii, Sindi hymyili.
Moto koetti pysyä rauhallisena, vaikka hänen sisällään tärisi ja jalat tuntuivat edelleen olevan hieman spagettia.
- Okei! No huomenna sitten, Moto hymyili Sindille ja tämä hymyili hänelle nyökäten. 
Hetken päästä Moto poistui kaupasta ja hyppäsi prätkänsä selkään. Hän ajoi Santun korjaamolle ja päästyään sisälle asti hän sammutti pyörän, istui hetken hiljaa paikallaan ja sen jälkeen hän huudahti kovaan ääneen.
- JES!!!! Moto nosti kätensä ylös ja tuuletti innoissaan.
Samalla hetkellä muut Prätkähiiret ja Santtu palasivat korjaamolle ja katsoivat Motoa.
- Hahaa! Hei Moto, miten meni? Kauhistuko mimmi nähdessään sut? Vinski ajoi pyöränsä hänen vierelleen.
- Ilmeestä ja huudahduksesta päätellen taisi olla jotain ihan muuta, Turbo seurasi Moton ilmeitä.
Moto hymyili onnensa kukkuloilla ja nojasi taaksepäin prätkässään.
- Noh, joko sä pääsit kosketusetäisyydelle? Harvinaisen nopeeta toimintaa kyllä siinä tapauksessa, Vinski naurahti.
- Parempaa, Moto hymyili. - Mä vien sen huomenna ajelulle.
- Eli sulla on treffit! Ihanaa Moto! Santtu kapsahti Moton kaulaan ja halasi tätä tiukasti.
- Kiitti Santtu ja kaverit, kun jeesasitte. Nyt vaan täytyy toivoa, että se haiseva Leipälaardi ei tuu sotkeen mitään, Moto totesi.
Samassa Turbo havahtui ajatukseen.
- Tosiaan…Leipäjuustosta ei oo kuulunut mitään vähään aikaan eikä oo tullu mitään yllätyksiäkään. Hmm… Outoa. Todella outoa, Turbo mietti.
- Relaa Turbo. Ehkä se haiseva jäteläjä on kyllästynyt ottaan mittaa meistä, kun me ollaan niin mageita. Jos se ajattelee, että se ei mahda mitään unversumin kovimmille jätkille, Vinski pullisteli, mutta Santtu löi häntä hellästi keskelle vatsaa ja Vinskin pullistelu loppui siihen.
- Vinski saattaa olla oikeessa, tai sitten se nimenomaan suunnittelee taas jotain meidän kolmen pään menoks… pitäis ehkä selvittää, Turbo jatkoi.
- Mitä jos joskus relaisit ja nautittais siitä ettei ole mitään ongelmia, Turbo? Vinski katsoi Turboa, joka näytti mietteliäältä.
- Niinpä kai, Turbo kohautti lopulta olkiaan. - Onhan se toisaalta helpottavaa vähän relata, kun tietää ettei se löyhkä-Lalli keksi mitään, mikä meidät tuhoais.
- Niinpä! Vinski hymähti, mutta hänhän ei tiennytkään, mitä kauheuksia Lalli nytkin mahtoi suunnitella.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Lil Hoss
Admin


Viestien lukumäärä : 2352
Join date : 27.10.2013
Ikä : 26
Paikkakunta : Pohjois-Pohjanmaa

ViestiAihe: Vs: Rakkauden Chicago (K15)   Ma Kesä 22 2015, 13:46

Mukava juttu kun Moto on löytänyt naisseuraa. Smile Saapa nähdä miten treffit sujuvat. Hienosti osaat kuvata Moton omia ajatuksia. Kielioppi on ok, ja hahmot puhuvat ja käyttäytyvät kuin sarjassa.

Lainaus :

Moto ei kuullut mitään. Hänen ajatuksensa olivat selkeästi jossain aivan muualla.
- MOTO! LEIPÄJUUSTO ISKEE LÄHIKAUPPAAN! Turbo huudahti äkkiä.
- Täh?! MISSÄ?! Moto nousi välittömästi ylös pöydästä, hänen silmänsä muuttui punaiseksi ja marsilainen nosti robottikätensä aseen esille.

Hajosin.  Laughing

Jään seuraamaan tarinaa.

_________________
"Tiätsä, laserin kool ei oo merkityst jos osaa käyttää sitä." - Moto

Lil H muualla: http://lilhoss.livejournal.com/ ja http://lilhoss.vuodatus.net/ | Lil H:n tarinointa
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://lastchancegarage.palstani.com
Maru



Viestien lukumäärä : 22
Join date : 14.05.2015
Ikä : 25
Paikkakunta : Pirkanmaa

ViestiAihe: Vs: Rakkauden Chicago (K15)   Ma Kesä 22 2015, 22:57

Kiitosta Lil Hoss! 
Hahaa! Hauskaa kuulla, jos tarinasta löytyy jotain erityisen hauskoja pätkiä. Very Happy
Kielioppi ei ole välttämättä joo sieltä parhaimmasta päästä, mutta kunhan isompia kirjoitusvirheitä ei tule niin eikös se ole pääasia? Very Happy
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Lil Hoss
Admin


Viestien lukumäärä : 2352
Join date : 27.10.2013
Ikä : 26
Paikkakunta : Pohjois-Pohjanmaa

ViestiAihe: Vs: Rakkauden Chicago (K15)   Ma Kesä 22 2015, 23:04

Maru kirjoitti:
Kiitosta Lil Hoss! 
Hahaa! Hauskaa kuulla, jos tarinasta löytyy jotain erityisen hauskoja pätkiä. Very Happy
Kielioppi ei ole välttämättä joo sieltä parhaimmasta päästä, mutta kunhan isompia kirjoitusvirheitä ei tule niin eikös se ole pääasia? Very Happy

Totta. Se on pääasia, että tekstissä ei näy isompia kirjoitusvirheitä ja saa selvän lukemastaan. Smile

_________________
"Tiätsä, laserin kool ei oo merkityst jos osaa käyttää sitä." - Moto

Lil H muualla: http://lilhoss.livejournal.com/ ja http://lilhoss.vuodatus.net/ | Lil H:n tarinointa
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://lastchancegarage.palstani.com
Maru



Viestien lukumäärä : 22
Join date : 14.05.2015
Ikä : 25
Paikkakunta : Pirkanmaa

ViestiAihe: Vs: Rakkauden Chicago (K15)   Ma Kesä 22 2015, 23:26

Innostuinkin nyt kirjoittamaan niin paljon, että julkaisen vähän lisää tekstiä  Twisted Evil Tekstiähän on syntynyt kyllä jo varmaan noin tarinan puoleen väliin asti, mutta katsotaan miten paljon innostun sitä julkaisemaan ja millä tahdilla Smile


Osa 3. Kyllä harmaaturkkinen äiti tietää

Lopulta seuraava päivä koitti. Moto katseli itseään peilistä ja näytti hermostuneelta.
Vinski laski rappusten kaidetta alas ja näki kaverinsa tuijottavan itseään peilistä.
- Noh, jokos sä olet valmis hurmaamaan elämäsi neitosen?
Moto heräsi ajatuksistaan ja katsoi vähän säikähtäneenä Vinskiä.
- Äh... Moto huokaisi.
Vinski katseli häntä pää kallellaan.
- Noh? Mikä on?
- Äh, ei mitään ihan tyhmä juttu...
- Hei...kyllä sä mulle voit kertoa. Etkö tiedäkin, Moto?
- Tiedän tiedän mut tää on vaan niin tyhmä juttu...
- Kerro. Vinski istui Moton viereen pöydän ääreen.
- Eikö tää oo vähän outoa kun...se on ihminen ja mä oon...
- Marsilainen?
- Hiiri. Ja jos se pelästyy mun kättä ja...näitä silmiä.
- Eli sä pelkäät että tommonen macho-hiiri ei vetoa siihen? C'moon Moto! Sä oot mielettömästi paremmassa kunnossa kuin moni mies täällä Maassa. Sitä paitsi, tärkeintä ei oo se mitä sä oot ulkopuolelta. Vaan tärkeintä on se, mitä sä oot sisimmässäsi ja sä, ystäväni, sä olet sekä suurikokoinen että myös suurisydäminen herrasmies. Luota itseesi ja siihen mitä olet, Vinski katsoi Motoa hymyillen.
Moto katsoi Vinskiä pitkään. Hän ei ollut ikinä kuullut tuolta valkoiselta, niin paljon ulkokuorestaan huolehtivalta, toveriltaan mitään vastaavaa ennen.
- Outoa kuulla tuota sun suustasi, Moto sanoi vain hämmentyneenä.
Vinski naurahti.
- Elämä opettaa, nuori marsilainen kohautti olkiaan ja katsoi ulos.
Moto katseli häntä.
- Onko sulla ikävä Annia?
- Välillä. Mutta...Anni teki oman valintansa, mä tein omani. Toivottavasti se on onnellinen Rontin kaa. Mä olen onnellinen omasta päätöksestäni olla Santun kanssa.
- Santun?! Mut..mi...kui...?!
- Älä nyt oikeesti väitä, että se tuli sulle jonain yllätyksenä? Vinski katsoi ystäväänsä.
- Siis kyllähän mä nyt oon aina tienny että teillä on jatkuvasti flirttiä päällä mutta...siis...te...
- Naidaan?
- ..."harrastatte lisääntymistä" oli kyllä se mitä tässä hain, mutta joo varmaan puhutaan ihan samasta asiasta.
- Jep. Kyllä. Eikä oo muuten huonoo, Vinski vinkkasi silmää ja otti vesilasin käteensä.
- Vaikea sanoa kun ei ole kokemusta asiasta, Moto murahti.
Siinä samassa Vinski sylkäisi vedet suustaan suoraan Moton viereen kävelleen Turbon naamalle.
- Hei! Huomenta vaan teillekin mutta mä löydän suihkuun itsekin, kun sinne kaipaan! Turbo otti tuolilla lojuvan pyyhkeen ja pyyhki kasvojaan.
- Sori Turbo, mä kuulin vaan jotain järkyttävää. Moto ei oo ikinä harrastanu...seksiä! Vinski kuiskaisi viimeisen sanan sillä hän ei halunnut Santun kuulevan vaikka tämä vielä vetikin hirsiä.
- No eihän se ollut yllätys kerta meidän veikka ei ole koskaan seurustellutkaan.
- Kiitti jätkät... Ei riitä että mä epäröin oman ulkomuotoni vuoksi nyt vielä olen jotenkin jälkeen jäänyt koska en harrasta pariutumista ihan kenen tahansa kanssa!
- Ei Vinski sitä varmana tarkoittanut. Mutta kuka tietää, ehkä Sindin kanssa sellainen mahdollisuus saattaa sattua, Turbo hymyili. - Kunhan muistatte että huolehditte ehkäisystä.
- Ettei tule pikku-Motoja! Vinski valisti.
- Kiitosta vaan lemmentohtori, mutta mä kyllä olen läksyni lukenut terveystiedossa, Moto mulkaisi Vinskiä.
- Eihän se olis luonnollista, että sinä ja Santtukin saisitte lapsia!
- Hah, älä nyt. Ollaan me siitä puhuttu.
- MITÄ?! Turbo ja Moto huudahtivat yhdestä suusta.
- Jep! Vinski hymyili.
- Mut mehän palataan Marsiin, kun meidän tehtävä Maassa on suoritettu! Turbo sanoi. - Vai meinaat sä raahata Santun ja mahdolliset tenavat sinne mukaan? Turbo mietti ja näki silmissään pyöriviä tenavia, jotka olivat ihmisen ja marsilaisten sekoituksia.
- Mitä pahaa siinä olis jos Santtu haluaakin lähteä mukaan? Kai mä saan tehdä mitä mä haluun! Vinski alkoi pian nahista Turbon kanssa.
- Niin mutta onkohan Santtu sun kaa samaa mieltä...
Moto katseli kavereidensa kinaamista ja mietti päänsä puhki. Hän ummisti silmänsä hetkeksi, mutta kun poikien kina vain jatkui ja tuntui pahentuvan Moto löi nurkkinsa pöytään.
- NYT RIITTÄÄ!
Turbo ja Vinski vaikenivat samantien ja katselivat isoveljeään.
Moto murisi ja nousi ylös pöydän äärestä. Hän nappasi moottoripyöräkypäränsä ja käveli kiivasta vauhtia ulos. Hän tunsi päänsä hajoavan ajatuksista. Moto hyppäsi prätkänsä selkään ja ajoi pitkän matkaa kaupungin toiseen päähän erään järven äärelle.
Hän katseli sinistä taivasta ja lintuja jotka lentelivät vapaina vailla päämäärää. Hän huokaisi haikeana ja katsoi moottoripyöränsä näyttöä jonkin aikaa. Sitten hän painoi muutamaa nappia. Yhtäkkiä näyttöön ilmestyi vanha, mutta kiltin näköinen harmaa hiirirouva.
- Haloo…? Moto! Sinäkö se olet?
- Hei äiti, minä täällä…
- Voi minun rakas poikani. Miten sinulla menee? En ole saanut sinuun yhteyttä pitkiin aikoihin. Etkä sinäkään pahemmin ole kirjoittanut.
- Anteeks äiti…Maasta ei hirveästi lähetellä kirjeitä Marsiin. Onko kaikki hyvin? Miten sisko ja Miihkali voi?
- Meillä on täällä asiat niin hyvin kuin vain voi tällä hetkellä Marsissa olla. Miihkali on edennyt Vapaustaisteilijoiden joukoissa 3.joukkueen päälliköksi. Hän on niin täynnä tarmoa oman vakaamuksensa suhteen. Kuten harmaa Moto-setänsä, harmaaturkkinen äiti-hiiri hymyili vihjailevasti pojalleen.
- Voi sitä poikaa. Kuulostaa hienolta, Motolle nousi pieni hymy huulille.
- Niin. Mutta kuule Moto…
- Niin äiti?
- Sinulla on jotain huolia. Näen sen kasvoistasi.
Moto vakavoitui jälleen ja mietti miten asiansa sanoisi.
- Öhm…niin on äiti. Kuule…mä…ähm...
Äiti-hiiri katsoi poikaansa ja tämän änkyttämistä hetken.
- Moto, sinä olet tavannut tytön ja nyt mietit mitä mieltä minä olen asiasta, äiti sanoi äkkiä tietäväisesti.
Moton leuka meinasi pudota paikoiltaan.
- Mut…miten sä…
- Kyllä vanha äiti tietää. Sitä paitsi sinä olet änkyttänyt tasan kerran tuolla tavalla. Kun olit pieni ja olit ihastunut naapurin tyttöön, Hän hymyili. - Ja siskosi änkytti samalla tavalla, kun hänen piti kertoa odottavansa Miihkalia. Kyllä se kulkee suvussa. No, kerro? Hän ei todennäköisesti ole hiiri kun olette Maassa? Äiti kuulosti kuitenkin Moton korvaan hieman epäilevältä.
Moto punastui ja näytti vähän häpeävältä.
- Ei oo…se on ihminen…sen nimi on Sindi. Hän on kaunis, älykäs ja älyttömän kiltti. Se on pitäny isänsä kuoleman jälkeen sellasta pientä kauppaa tossa Santun korjaamon lähellä, Moto innostui selittämään.
Moton äiti katseli poikaansa hieman kyseenalaistavasti.
Moto näki äitinsä ilmeen.
- Sä et taida tykätä?
Äiti-hiirin huulille nousi hymy.
- Moto-kulta, sinä et ole ikinä esitellyt minulle yhtäkään tyttöä, vaikka minä olen sitä syvästi sydämessäni toivonut. Sinä et ole koskaan osoittanut edes oikeastaan kiinostuneesi yhdestäkään tytöstä, paitsi silloin pienenä. Minusta on valtavan ihanaa, että sinulla on nyt joku mielitietty.
Moto katseli äitinsä ilmeitä ihmeissään.
- Mut…äiti…Sindi ei ole marsilainen hiiri. Vaan Maan asukas…ihminen…
- Mitä väliä sillä on?
- No, mähän lupasin sulle aikanaan, että jos joskus tapaan tytön, on sen oltava marsilainen?
- Rakas poikani, se oli isäsi toive ennen hänen kuolemaansa, mutta minulle on tärkeintä vain se, että sinä olet onnellinen. Me olemme kaikki erilaisia ja kiinnostumme erilaisista asioista ja olennoista. Kuten vaaleaturkkinen isäni tapasi sanoa; ei ole väliä sillä, mitä muut miettivät. Tärkeintä on se, että tiedät itse haluavasi olla onnellinen, äiti-hiiri hymyili pojalleen.
Moto tuijotti pitkään äitiään, mutta tunsi valtavan helpotuksen aallon pyyhkivän kehonsa läpi.
- Kiitti äiti, sä olet paras.
- Samoin sinä rakas poikani. Joko te seurustelette?
- Eheh ei nyt sentään äiti. Herrasmies vie leidin tänään vaan vähän pienelle prätkä-ajelulle.
- Kuulostaa romanttiselta. Muistan kuinka isäsi vei minut piknikille omalla prätkällään, kun me aloimme tapailla, Äiti-hiiri huokaisi haikeana hymyillen, muistellessaan vanhoja muistojaan. - Lupaathan soittaa minulle taas pian Moto-rakas. Haluan kuulla lisää tästä Sindistä heti, kun olet tutustunut häneen paremmin.
- Mä lupaan. Kiitos äiti. Olet rakas, Moto sanoi iloisena ja lopetti puhelun. Hän tunsi olonsa niin helpottuneeksi ja vilkaisi kelloa. - Voi äiti, mähän myöhästyn! Prätkähiiri käynnisti moottoripyöränsä ja hurautti takaisin Santun korjaamolle.

Jonkin matkan päässä piilossa oli auto, jossa Leipäjuusto oli tarkkaillut ja salakuunnellut nuoren Vapaustaistelijan käymää keskustelua äitinsä kanssa.
- Pomo, miks me ei napattu sitä nyt? Rasvanahka kysyi. - Se olis ollu ihan yksin ja se olis varmaan ollu helpoin nakki.
- Kuinka monta kertaa minun pitää tämä sinulle selittää, senkin öljy-aivoinen hamsteri? Annamme tuon hiirulaisen viettää treffinsä sen puodin pitäjän kanssa. Sitten vasta me iskemme, kun tiedämme, miten paljon tuo pärinä-hiiri on valmis tekemään tytön vuoksi. Mutta tämä on asia mitä sinä et munaa, senkin toope, Lalli huokaisi Rasvanahan tyhmyydelle ja mietti.
- Tähän tarvitaan kovempia tyyppejä. Joku, joka tuntee hiirten heikkoudet ennestään…

Moto katsoi itseään vielä peilistä ja mietti äitinsä sanoja. Hän oli niin helpottunut saatuaan keskusteltua äitinsä kanssa naisasiat asian selväksi. 
Sitten hän nappasi pöydältä hommaamansa kukkakimpun. Santtu katsoi häntä hörppien kahviaan.
- Pidähän lippu korkeella. Hyvin se menee. Sindi on hölmö jos se pystyy vastustaan sua, Santtu hymyili ja nosti peukalon kannustavasti pystyyn.
Moto hymyili ja nosti peukkunsa ylös. Hän veti syvään henkä ja lähti ulos.

Sindi laittoi hiuksiaan sivulle nutturalle ja sen jälkeen hän maalasi huulensa ihonvärisellä huulipunalla. Hän katsoi itseään peilistä hermostuneesti. Mitä jos hän olisikin Moton mielestä aivan tylsä tyyppi? Tai Moto pitäisikin häntä rumana? Oliko tämä asu sittenkään hyvä valinta? Sindi katsoi kelloa.
- Apua! Mä myöhästyn! Hän laittoi hösseliksi, laittoi korkkarit jalkaansa ja otti pienen olkalaukkunsa, kirmaten sitten ulos ja laittoi kaupan oven lukkoon.
Hän kääntyi ympäri ja hätkähti nähdessään Moton nojaavan moottoripyöräänsä kukkakimpun kanssa. Sindin polvet meinasivat notkahtaa hänen altaan.
Moton leuka meinasi jälleen pudota kun hän näki Sindin tyrmäävän ihoa myötäilevän asusteen. Ihan eri näköinen kuin se tyttö, jonka hiukset olivat yleensä kiedottu ponnarille, ne vähän olivat sekaiset ja yllään Sindillä yleensä oli löysät vaatteet ja essu.
- Moi, Moto hymyili.
- Moih, Sindi käveli hänen luokseen ja meinasi horjahtaa hänen syliinsä.
Moto hymyili jännittyneenä ja ojensi kukat.
- Nää on sulle...
- Kiitos, nää on niin kauniita, Sindi hymyili ja nuuhkaisi kukkia. - Mä käyn nopeasti viemään ne sisälle maljakkoon?
- Joo ei mitään kiirettä, eikös meillä oo koko ilta aikaa? Moto hymyili.
Sindi kirmasi nopeasti sisälle ja laittoi kukat maljakkoon näyte-ikkunalle ja tuli nopeasti takaisin. Hänen sydämensä sykki. Samoin Moton.
- No, mitäs ne tehdään? Sindi kysäisi hieman ujona.
Moto otti ohjaustangossa roikkuneen Santun kypärän ja ojensi sen Sindille.
- Mähän lupasin viedä sut ajelulle, Moto hymyili.
- Ai niin, niinhän sä lupasit, Sindi naurahti ja tajusi että hänen nutturansa menisi lyttyyn kypärän kanssa, mutta lopulta laittoi kypärän päähänsä.
- Hyppää kyytiin leidi, Moto hyppäsi pyöränsä selkään ja katsoi hieman jännittynyttä Sindiä.
- Ei tarvi pelätä, mä lupaan ettei mennä lujaa. Ja jos sua vähääkään pelottaa niin sanot vaan, Moto sanoi lempeästi.
Moton sanat saivat Sindin rohkaistumaan. Miten joku noin karskin näköinen voi olla noin kiltti herrasmies, hän ajatteli.
Sindi hyppäsi Moton taakse.
- Pakko sanoa että sulla on kyl näpsäkät ja  asian mukaiset varusteet, Moto sanoi kiinnittäessään huomiota Sindin vaaleisiin, hieman rikkirevittyihin farkkuihin, mustiin korkkareihin ja mustaan nahkatakkiin.
- Ai, kiitos...tota, mistä mä otan kiinni?
- Joko siitä tangosta selkäs takaa tai sit musta. Kumpi tuntuu paremmalta, Moto vastasi.
Sindi kokeili hetken tangosta kiinnipitoa mutta se tuntui hankalalta, joten hän kietoi kätensä Moton ympäri.
- Näinkö? Sindi kysyi.
Moto tunsi sisässään lämpimiä väristyksiä.
- Joo, noin on hyvä... Moto sanoi hiljaa, itsekseen hymyillen. - Sit mennään.
Hän käynnisti moottoripyöränsä ja lähti ajamaan kaupungin läpi aivan toiseen suuntaan kuin minne hän aikaisemmin oli ajanut.

He ajoivat pitkän matkaa. Toisaalta Sindi nautti vauhdista, mutta kyllä Moto huomasi heti milloin Sindiä pelotti liian tiukat kurvit tai kova vauhti, sillä hän tunsi aina silloin Sindin otteen hänen vyötäisillään tiukentuvan.

Lopulta ajomatka päättyi erään korkean rinteen huipulle ja Moto sammutti pyöränsä.
Sindi tunsi kuinka hänen jalkansa tärisivät hänen istuessaan yhä prätkän päällä.
Moto oli jo noussut sen selästä ja katsoi hiukan huvittuneena Sindiä.
- Pelottiko?
- Joo vähän.
- Pääset sä pois siitä?
- E... en mä tiedä... Mun jalat tärisee, Sindi vastasi hieman hämillään.
Moto katseli hetken naista ja nosti tämän lopulta vahvoilla käsivarsillaan pyörän vieressä sijaitsevalle penkille. Sindi katsoi Motoa hetken ja tunsi kuinka hänen poskiaan alkoi kuumottaa. Hän istuutui penkille.
- Eh... Kiitos, hän ujosteli.
- Eipä mitään...
Moto istui naisen viereen ja katseli maisemia jotka avautuivat mäeltä.
- Wau... Täältähän näkee koko Chicagon, Sindi sanoi hurmioituneena.
- Jeah... Mä tuun tänne joskus fiilisteleen ja miettiin, kun haluan olla rauhassa, Moto katsoi näkymiä.
Sindi katseli häntä jonkin aikaa.
- Moto, kerro mulle jotain susta ja Marsista...
Moto häkeltyi ja katso Sindiä.
- Ai...oikeesti?
- Joojoo, mä oon kertonu sulle kuka mä oon... Nyt on sun vuoro kertoa kuka sä oot, Sindi hymyili.
Moto katseli Sindiä pitkän aikaa ja mietti mitä uskaltaisi kertoa.
- No, mä oon marsilainen Vapaustaistelija ja... Mulla on äiti, sisko ja kaks siskon lasta.
- Missä sun isä on?
- Kuollut monta vuotta sitten.
- Okei, mä oon pahoillani...
- Kiitti. Vaikkei sillä nyt niin väliä oo. Me ei oltu kovin läheisiä. Isällä oli tosi kova kuri ja...noh, mä vähän oon tämmönen mamman poika. Kasvoin äidin helmoissa, Moto hymyili Sindille.
Sindi hymyili takaisin.
- No sä oot sit vähän erilainen mammanpoika kuin mitä mä oon nähny, Sindi hymyili ja korjasi asentoaan.
- Mikä muuten on Vapaustaistelija?
- No, mä oon toisin sanoen sotilas. Me puolustettiin kaiffojen kaa Marsia plutolaisilta ennenku me päädyttiin tänne. Se taistelu vei multa toisen silmän ja tän käden, Moto viittasi robottikäteensä vähän häpeillen.
- Musta se on komee. Totta kai kurjaa, että sä oot menettänyt toisen kätes, mutta parempi että sulla on tollanen sit niin sä voit pelastaa neitoja hädästä, Sindi hymyili kannustavasti. Moto hymähti hieman hämmentyneesti. Kukaan ei ollut koskaan varsinaisesti kehunut hänen kättään. Paitsi Miihkali, jonka mukaan käsikanuuna oli ainoa siisti asia, minkä plutolaiset olivat keksineet.
- Saanks mä kokeilla sitä? Sindi kysyi ja kääntyi Motoa kohti paremmin.
- Joo tietty ole hyvä vaan, ei se pure. Tietääkseni.
Sindi laski kätensä varovasti robokäden päälle ja siveli sitä hitaasti olkapäästä alas päin.
- Tää on lämmin...
- Jeah, ihan kun normaali käsi periaatteessa, kun sitä joutuu kuitenki käyttään...
Sindi katseli käden muotoilua ja värejä ja siveli sen pintaa aseluukun kohdalta. Kuin vaistomaisesti ase nousi ylös luukusta ja se sai kummankin hieman hätkähtämään.
- Oho, sori! Moto nolostui. - Näin ei oo ikinä käyny...
Sindi katsoi asetta tutkien.
- Kiehtovaa. Tosi jännä mekanismi, Sindi sanoi ja katsoi sitten Motoa.
- Plutolaista käsityötä... Moto huokaisi ja käänsi päänsä muualle.
Sindi katsoi häntä hetken. Hän ei tiennyt mikä oli plutolainen, mutta ilmiselvästi ei mikään hyvä asia, sillä se tuntui olevan harmaalle, kookkaalle hiirelle arka asia. Sindi mietti ja otti Motoa hellästi leuasta kiinni.
- Ehkä se on plutolainen, mutta se on marsilaisen käytössä...
Moto katsoi Sindiä syvälle silmiin ja tunsi kuinka hänen sydämensä tykytys kaikui päässä asti.
Sindi hymyili ja vei kätensä Moton sormille. Moto puristi hellästi Sindin käden omansa sisään.
Molemmat katsoivat hitaasti toisiaan.
- Sindi mä... Moto änkytti hiljaa.
- Niin? Sindi katsoi häntä hieman lähempää kysyvänä.
- Mä...ähm...
Lopulta Moto huomasi olevansa niin lähellä Sindin kasvoja ettei enää tiennyt mitä oli sanomassa. Moto nielaisi.
Äkkiä hän tunsi kuinka Sindi tarrasi häntä hellästi kasvoista kaksin käsin ja painoi hellän suudelman marsilaisen huulille.
Moto näki tähtiä kun hän ummisti silmänsä kiinni. Hän vastasi suudelmaan ja veti Sindin ihan kiinni itseensä. Sindi kietoi kätensä tiukasti Moton niskan ympäri. Suudelma tuntui kestävän pienen ikuisuuden ja kun Sindi lopulta irtaantui hän katsoi Motoa aivan punaisena.
- Sori…
- Mitä?
- Mäh….vähän innostuin, Sindi nolostui.
Moto hymyili.
- Ei haittaa…mä… Moto nielaisi ja keräsi rohkeutensa. - Sindi, vaikka nää onkin heti ekat treffit, on mun kerrottava sulle, että mä olen todella…todella ihastunut suhun, Sindin sydän poukkoili kuullessaan Moton sanat. Hän mietti hetken aikaa kunnes rohkaisi mielensä.
- Moto, mä ihastuin suhun sillä samalla hetkellä, kun te astuitte ekan kerran mun kauppaani. Eli kyllä, tunne on molemmin puolinen.
- Eli…sua ei haittaa että mä oon… Moto viittasi ulkomuotoonsa.
- Marsilainen prätkähiiri, jonka toinen käsi on metallia? Ei tietenkään, Sindi silitti Moton poskea. - Musta sä olet komea, kiltti, rohkea, vahva ja ennen kaikkea herrasmies, Moto.
Moton mieltä lämmitti Sindin sanat.
- Sä oot mun mielestä herttainen, kiltti, avulias, kaunis, mukava kaikille ja ennen kaikkea…kaikinpuolin ihana Sindi, Moto hymyili.
Sindi hymyili ujosti. Moto painoi suukon Sindin huulille ja tämä hymähti. Sitten hän nojautui Moton kainaloon ja katseli auringonlaskun valaisemaa kaupunkia.
- Noh…kannattiko näiden treffien takia sulkea kauppa vähän aikaisemmin?
- Ehdottomasti… Sindi otti Motoa hellästi kädestä kiinni. Moto puristi hellästi Sindin kättä. Hän ei muistanut milloin viimeksi tunsi olonsa näin onnelliseksi.

Auringon painuessa mailleen ja yön verhon peittäessä Chicagon taivaan, Moto ajoi turvallisesti Sindin kotiinsa. Sindi hyppäsi kyydistä pois ja ojensi kypärän Motolle.
- Kiitti kyydistä. Sulla on kyllä melkonen prätkä, Sindi hymyili.
- Hehe, se on paras prätkä universumissa, Moto taputti prätkäänsä joka vilkutti valoja ja päästi pientä piipitystä.
- Ehkä mä joskus ehdin tutustua siihenkin paremmin. Kaikki tekniikka kiinnostaa mua, Sindi sanoi.
- Niinkö? No, miksi sä et sitten tee jotain tekniikkaan liittyvää?
Sindin ilme muuttui vakavaksi.
- Koska mulla on toi kauppa, Sindi sanoi.
Moto katsoi häntä ja hänellä oli mielessään eräs ajatus, mutta hän päätti olla sanomatta sitä ääneen sillä ei halunnut loukata Sindiä vaan tyytyi nyökkäämään.
Kaupan rännin reunuksella istui pienen pieni lintu. Mutta se ei ollut mikä tahansa lintu. Se oli Nuikin rakentama vakoojarobotti, jonka avulla samaan aikaan Leipäjuusto katsoi toimistossaan tietokoneeltaan Motoa ja Sindiä, kun nämä eivät huomanneet. Leipäjuusto nappasi kulhosta ison kasan matoja ja ahmaisi ne suuhunsa. Hän painoi erästä nappia ja zoomasi lähemmäksi Moton ja Sindin kasvoja.
- No… Oli tosi kivaa…Kiitos, Sindi sanoi lopulta.
- Oli. Tota…nähdäänkö huomenna? Moto katsoi Sindiä varovasti, joka näytti empiväiseltä.
- No…miksei…toki! Täällähän mä hengaan, joten aina saa tulla moikkaan, jos oot liikenteessä, Sindi sanoi ja vinkkasi silmää.
- Okei…no mut… Moto kaivoi taskuaan. - Jos sulle tulee jotain niin, paina tätä ja mä tuun, Moto kaivoi taskustaan pienen marsilaislogon muotoisen vekottimen ja ojensi sen Sindille. Sindi katsoi pientä lähetintä, jossa oli pienen pieni nappula. Moto hymyili toiselle varovasti.
Sindi katsoi hiiren pään muotoista laitetta ja hymyili toiselle.
- Kiitos, Sindi hymyili herttaisesti.
Moto katsoi hiukan hurmaantuneena naista ja tämä katsoi hiirtä. Hän painoi suukon Moton poskelle ja hymähti.
- Hyvää yötä Moto.
- Hyvää yötä…Sindi.
Tämän jälkeen Sindi käveli avaamaan oven ja ennen kuin hän sujahti sisälle hän katsoi vielä Motoa, joka käynnisti prätkänsä. Sitten hän sulki oven perässään.
Moto katsoi niin kauan Sindin kauppaa, että hän näki kaupan yläkertaan, jossa Sindi asui, syttyvän valot. Sen jälkeen hän lähti ajamaan kohti Santun korjaamoa.

- Erinomaista… Lalli sanoi kaksikon teiden erotessa ja lähetti robotin takaisin toimistolle. - Kun suhde tuosta syvenee, viemme naisen tuon harmaan hiiren edestä ja hänen sydämensä murenee. Ja kun hän on heikoimmillaan…Listimme hänet ja sitä mukaa myös hänen toverinsa… Uskon, että se hetki tulee olemaan sinulle nautinnollinen parahin kiero apurini, Lalli nauroi pimeässä istuvalle hahmolle, joka vain virnuili pirullisena itsekseen. Varjoon kätekytyvä hahmo vain odotti, että pääsisi kostamaan Prätkähiirille vanhat kaunat.

 Santtu, Vinski ja Turbo söivät hodareita ja pelasivat Aliasta, kun Moto pääsi takaisin korjaamolle.
- Okei tää on harmaa... Vinski alkoi selittää.
- Moto! Santtu huudahti nähdessään Moton astelevan sisälle.
- Täh? No ei!
- Hei! Mites meni? Turbo kysyi kääntyessään Motoa kohti.
Moto näytti hymyilevän kuin Naantalin aurinko.
- Aa, hehehee ilmeestä päätellen treffit tais osua aika nappiin isoveli! Vinskikin naureskeli huomatessaan lopulta Moton.
Moto istahti sohvalle huokaisten ihastuneena ja hymyili.
- Jahas, saakohan siltä minkäänlaista järkevää vastausta, Turbo mietti.
- Sindi on niin ihana. Mä tykkään siitä... Ja se tykkää musta! Me...me suudeltiin!
- Wohohoouuu! No milloin on seuraavat tärskyt? Vinski hymyili.
Moto hymähti.
- Sit kun sillä joskus on aikaa… Sindi sano, että se tykkäis tehdä kaikkea tekniikkaan liittyvää, mut sillä on se sen isän kauppa eikä se pääse siitä eroon. Mä ajattelin sanoa että mä en usko että sen isä haluis sitä pakkopullan lailla pitää, vaan että se nainen olis onnellinen mut päätin sit olla hiljaa...
- Ehkä parempi niin. Se kauppa tuntuu olevan Sindille jonkinmoinen henkireikä, Turbo mietti.
- Kyllä mä sitä ainakin ymmärrän. Kauppa oli sen perheen monta vuotta ja varmaan viimeinen muisto hänen isästään. Kyllä mä itse vaalisin sitä muistoa niin hyvin kuin mahdollista, Santtu katsoi poikia.
- Söpöliini on oikeassa. Sun pitää Moto kunnioittaa Sindin toivetta säilyttää kauppa. Pääsethän sä aina sinne ite käymään jos haluatte nähdä. Kyllä se varmasti joskus pistää kaupan aikaisemmin kiinni ja pääsette paremmin treffeille, Vinski ajatteli.
- Niinpä, Moto mietti eikä voinut lakata ajattelemasta Sindiä.


Sindi istui sängylleen ja tutkaili Motolta saamaansa lähetintä. Lähettimessä oli pieni musta nappula ja hiiren silmissä oli lamput, joiden Sindi oletti alkavan vilkkua kun nappulaa painoi. Häntä todella kiinnosti kaikki tekniikka. Sindi tutkaili lähetintä aikansa, kunnes huomasi pian miettivänsä taas Motoa ja tämän kanssa vietettyä hauskaa iltaa. Sindi ei muistanut milloin viimeksi hänellä olisi ollutkaan niin hauskaa kuin tänään. Hän todella piti Motosta…ehkä jopa oli rakastunut? Sindi katseli sängyltään ikkunasta ulos ja tuijotteli kuuta ja tähtiä jotka vilkkuivat hämärästi Chicagon yllä, kunnes sukelsi peiton alle ja nukahti.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Lil Hoss
Admin


Viestien lukumäärä : 2352
Join date : 27.10.2013
Ikä : 26
Paikkakunta : Pohjois-Pohjanmaa

ViestiAihe: Vs: Rakkauden Chicago (K15)   Ti Kesä 23 2015, 08:58

Hienoa että treffit sujuivat hyvin Smile Ja Lalli sen kun juonittelee.

Hyvältä näyttää.

_________________
"Tiätsä, laserin kool ei oo merkityst jos osaa käyttää sitä." - Moto

Lil H muualla: http://lilhoss.livejournal.com/ ja http://lilhoss.vuodatus.net/ | Lil H:n tarinointa
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://lastchancegarage.palstani.com
Maru



Viestien lukumäärä : 22
Join date : 14.05.2015
Ikä : 25
Paikkakunta : Pirkanmaa

ViestiAihe: Vs: Rakkauden Chicago (K15)   Pe Kesä 26 2015, 18:47

Osa 4. Lempeä ja hodareita ilmassa.

Ennen kuin kukaan ehti huomata Moton ja Sindin onnistuikin viettää vain enemmän ja enemmän aikaa yhdessä tutustuessaan toisiinsa. Kului muutmia viikkoja ennen kuin Sindi havahtui siihen tosiasiaan ettei hän ollut pitänyt kauppaansa auki kunnolla pitkiin aikoihin. Siksipä hänen ja Moton ei onnistunut tavata kunnolla pariin viikkoon, mikä tuntui molempien mielestä ikuisuudelta.
Eräänä päivänä Santun korjaamolla porukka pakkasi rantakamat mukaansa ja he ajoivatkin Sindin kaupalle, joka näytti tyhjältä.
Moto vilkaisi ympärilleen, mutta nousi sitten ratsunsa selästä ja oli kävelemässä sisään, kun Sindi tuli häntä ovella vastaan ja törmäsi hiireen.
- Oho! Hei Moto, Sindi punastui ja hymyili.
- Heippa, Moto punehtui myös. - Mikä meno?
- Hiljainen, Sindi huokaisi. - Ei täällä oikein ketään käy.
- Yhtä hiljaista kuin aina…miten sä sit jaksat pitää tätä mestaa auki? Kun eihän täällä oikeastaan käy muita kuin me, Vinski narisi, mutta Santtu tuuppasi häntä selkään. Sen kuultuaan Motokin vilkaisi äreästi Vinskiä.
- Vinski! Mä väännän sun häntäs umpisolmuun…! Moto murisi.
- Ei se oo tarpeen Moto, Sindi tarrasi häntä kädestä kiinni. - Sun kaveris on ihan oikeassa.
- Ni…niinkö? Moto katsoi hämmentyneenä Sindiä. - No…siinä tapauksessa lähtisitkö sä meidän kanssa rannalle?
Sindi katseli hetken kauppaansa, sitten kesäistä ilmaa ja liikennettä, jota ei ollut kirjaimellisesti nimeksikään. Sitten hän kääntyi hitaasti katsomaan Motoa.
- Jep, Sindi totesi viileästi.
Moton sisällä sykähti ja hänen sisäinen hiirensä hyppi iloisena ilmaan monta kertaa. Santtu pani merkille sen, miten iloiseksi Sindin suostuminen Moton teki.
- Jes! Tai siis…siistiä! Moto yritti hillitä riemunsa.
- Ne on tapaillu nyt yli kuukauden ja käyttäytyy vieläkin kuin teinit ensitreffeillä, Turbo naurahti hiljaa Vinskille ja Santulle.
Vinski ja Santtu vilkaisivat toisiaan merkitsevästi ja tirskuivat hiljaa.
- Venatkaa sekunti mä tuun ihan just, Sindi kirmasi sisälle hakemaan tavaroita. 
Meni hetki ja hän tuli kahden laatikon kanssa ulos. 
- Teille varmaan maistuu kotikalja, hodarit ja vähän muuta naposteltavaa?
- Ai että maistuuko? Kysytkin vielä! Kiitti Sindi, Turbo nousi myös pyöränsä päältä ja otti laatikot pyöränsä perään.
- Wohohohouuu! Hei tää typykkähän osaa vetää oikeista naruista, Vinski naureskeli.
- Ja millähän tavalla? Santtu kysyi.
- Se tietää, että tie hiiren sydämeen käy hodareiden ja kotikaljan kautta! Vinski vinkkasi Santulle tämän pyöritellessä vain päätään.
Moto katsoi Vinskiä hieman varoittavasti.
Sindi punastui kuullessaan Vinskin lauseen ja vilkaisi Motoa.
- Pitääkö se paikkansa?
- Äh, älä Vinskistä välitä. Niin siis tosiaan. Ois ehkä syytä esitellä toisemme. Tässä on Turbo ja Vinski, mun veikat… ja Santun sä varmaan tiedätkin.
- Jep. Ihan hauska tutustua kuitenki teihin muihinkin kunnolla, Sindi nyökkäsi Turbolle ja Vinskille.
Turbo hymyili ystävällisesti Sindille kiinnittäessään eväslaatikoita moottoripyöräänsä.
- Moto unohti toki mainita, että meikäläinen on ehdottomasti galaksin kuumin prätkäjätkä! Vinski pullisteli lihaksiaan.
- Miehet… Santtu häpesi Vinskin machoilua ja pudisti päätään.
Sindi tuijotti Vinskiä ja repesi vain nauruun.
- Kuumin? Sinä? Sindi nauroi lisää valkoisen marsilaisen itsevarmuudesta.
- Onks muka vastaväitteitä? Vinski hymyili epäilevästi.
- No anteeks, mutta kyllä mun mittapuussa Moto menee kuumemmaksi… 
Äkkiä Sindi tajusi, mitä hän oli sanonut ääneen ja vilkaisi Motoa änkyttäen. Hän muuttui täysin punaiseksi 
- Tai siis…
Moto tuijotti Sindiä hämmentyneenä, mutta iloisesti yllättyneenä.
- Noniin kyyhkyläiset, lähetääs liikkeelle. Järvi, hodarit ja kalat odottaa meitä! Turbo naurahti ja hyppäsi takaisin pyöränsä selkään.
Moto ojensi Sindille kypärän, jonka oli varuiksi napannut Santun korjaamolta.
 - Ei muuta ku…HANAT AUKI! Pojat huusivat samaan aikaan, kun Sindi hyppäsi Moton taakse ja porukka lähti pian ajamaan lähimpää järveä kohti.

Puolessa välissä ajomatkaa Turbo havaitsi Rasvanahan kätyreineen ajavan heitä vastaan.
- O-ou veikat, kattokaas ketkä koettaa estää meidän huviretken! Turbo havaitsi.
- Whoohooohohou! Äksöniä tässä kaupungissa ei olekaan ollut sitten pieneen ikuisuuteen! Vinski intoili.
- Kuten äitimuorillani oli tapana sanoa; jos edessäsi on muuri, hyppä sen yli! Moto naurahti.
Santtu vilkaisi Sindiä, joka istui Moton kyydissä hieman ihmeissään. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Sindi näkisi poikien taistelevan.
- Pidä tiukasti kiinni Sindi! Santtu naurahti ja tiukensi Vinskistä otettaan.
Sindi nyökkäsi ja havaitsi, että Moto kiersi turvallisesti häntänsä hänen vyötärönsä ympäri. Moto vilkaisi nopeasti Sindiä olkansa yli hymyillen. Sindi tiukensi otettaan hänestä.
- Okei veikat…. Eiku rokkaamaan! Vinski innostui ja painoi kaasua kiilaten ensimmäsen hanttapulin ylitse.
Turbo aktivoi Annilta saamansa hansikkaan ja tinttasi kolmea hanttapulia päin näköä.
- Moto! Kuvio kolmekasiviis! Turbo huudahti.
- Hahah! Mun lempisiirto! Pidä Sindi kiinni ettet putoo, Moto painoi kaasua ja taiteili Turbon kanssa ristiin Hanttapulien autojen välistä iskien metallikätensä aseella jokaisen renkaat puhki.
Vinski ajoi porukan edellä kohti Rasvanahkaa ja otti aseensa esiin.
- Hei Rasvapösilö! Kiusaisit jotain itseäs tyhmempiä! Vinski irvaili ja koetti osua Rasvanahan moottoripyörän koneistoon.
- Senkin turvejyrsijä, mä sulle näytän! Rasvanahka laukaisi pyöränsä tynnyristä öljyansan ja Vinski ajoi suoraan öljylätäkköä kohti.
- Wohohohoouuuu, Prätkä varo! Vinski käänsi pyöränsä ympäri sen osuessa lätäkköön ja hän liukui takaperin menosuuntaan Santun kanssa. - Kirottu öljyllä läträäjä!
Vinski sai kuitenkin pidettyä pyöränsä hallinnan ja kun liukuminen päättyi, hän lähti ajamaan Rasvanahkan perään.
- Moto…! Sindi huudahti peloissaan.
- Älä huoli Sindi! Tää ei kestä enää kauaa, Moto sanoi ja kaasutti pyöräänsä ajaen suoraan kohti Rasvanahkaa. 
- Varo päätäs! hän huusi Sindille, joka siirsi päänsä toiselle sivulle, kun Moton metallikäsi täräytti Rasvanahkaa suoraan tämän kasvoja vasten niin että miesparka lensi taivaisiin.
Moto pysähtyi ja vilkaisi Sindiä.
- Oot sä kunnossa? Hän kysyi huolissaan.
- Joo, oon mä, Sindi katsoi Rasvanahan menoa. - Mut toi kaveri ei ehkä oo.
- Heheh, se on totta, Moto katsoi myös Rasvanahan lentoa. Mies parka lensi tunnetusti saman kaavan mukaan suoraan Leipäjuuston torniin.

Turbo ja Vinski ajoivat takaisin Moton luokse. 
- Kaikki kunnossa? Turbo kysyi.
- Jep, Moto nyökkäsi Sindin hypätessä tämän kyydistä pois.
- Oottekste aina tommosia? Sindi katsoi hiiriä.
- Jaa niin mimmosia? Turbo kysyi.
- Tollasia….rajuja…? Sindi kysyi hieman epäilevästi.
- Nooo… Moto vilkaisi kavereitaan.
- No itseasiassa… Turbo vilkaisi Vinskiä.
- Rajuja? Hahahah, tietty! Se on meidän duunia, muru. Ilman meitä, teidän pientä planeettaa ei olis enää. Leipäjuusto olis aikoja sitten roudannu sen Plutoon niinku meidän Marsin, Vinski selitti.
- Mit…Mitä?! Sindi katsoi Vinskiä ja sitten Motoa, joka ei sanonut mitään, sillä hän ei ollut kertonut Sindille minkä vuoksi Prätkähiiret olivat saapuneet Maahan, eikä hän ollut kertonut tarkkaan mitä plutolaiset olivat ja mitä Marsissa oli tapahtunut.
- Se on ihan totta Sindi, eiks Moto oo kertonu sulle…? Santtu katsoi Sindiä ja sitten Motoa.
- No et oo et… Sindi katsoi Motoa.
- No mut nyt tiedät, Turbo hymähti. - Mennääs sitten. Hodarit ja biitsi odottaa.
Moto mietti, mutta nosti sitten katseensa muihin.
- Tota...Menkää te edeltä…meillä on Sindin kaa juteltavaa, Moto sanoi hiljaa.
Vinski ja Turbo katsoivat veljeään hetken mutta nyökkäsivät sitten.
- Jep, tulkaa perässä, Vinski hymähti ja Santtu loi hämmentyneeseen Sindiin katseen, joka pyysi naista olemaan ymmärtäväinen. Sitten Turbo sekä Vinski lähti Santtu kyydissään jatkamaan matkaa rantaa kohti.
Moto istui pitkään hiljaa pyöränsä päällä ja katsoi Sindiä varovasti.
- Tota, mä… Moto änkytti lopulta pitkän hiljaisuuden ajan.
- Et sit voinut kertoa, että Lalli Leipäjuusto on plutolainen ja että se yrittää hyökätä tänne niinku Marsiin…? Sindi katsoi ehkä jopa vihaisena Motoa.
- En mä halunnu kertoa sulle, kun mä en halunnu huolestuttaa…!
- No onko aihetta?!
- Mitä?
- Että onko aihetta huolestua? Onko se mahdollista, että se vois onnistua aikeissaan?
- No ei! Kyl me jätkien kanssa estetään se, Moto sanoi.
- Miten te sen estätte?
- No meillä on keinot siihen kyllä ja me ollaan taisteltu Marsissa sitä vastaan, Moto mietti.
- Niin ja kuinka sillon sit kävi? Sindi kysyi.
- No… Moto vaikeni ja katsoi Sindiä sekä tämän odottavaa ilmettä. Naisen ilme kertoi Motolle sen, että nyt piti olla rehellinen. - Meidän planeetta myytiin. Se oli salajuoni. Plutolaiset osas huijata sen hallitukselta omistukseensa, jonka jälkeen ne kuljetti sitä pala palalta Plutoon. Me yritettiin taistella niitä vastaan ja… 
- Ja nyt se kuitenkin on täällä ja tuhoo mun ja Santun kotiplaneetan! Sindi kiljahti äreänä.
- Ei tuhoa! Ei mikäli se on musta, Turbosta ja Vinskistä kii! Moto ärähti niin, että hänen silmänsä alkoi punottaa.
Sindi hätkähti ja katsoi Moton silmää.
- Mitä? Moto kysyi.
- Sun… Sun silmäs… Sindi sanoi hiljaa, sillä hän ei ollut koskaan nähnyt Moton tätä puolta.
Moto tajusi silmänsä punoittavan, mutta sai sen sammumaan. Hän käänsi päänsä hetkeksi pois.
- Hemmetti…! hän sihahti.
Sindi tunsi, että ensimmäistä kertaa hänellä oli epävarma olo Moton lähettyvillä.
Moto ei myöskään itse tajunnut miksi hän ensimmäistä kertaa häpesi kaikkea mitä hän yksinkertaisesti vain oli.
- Sä et oo kertonut tostakaan…
- En mä oo muistanut. Se on ollut siinä niin kauan, kun mä muistan ja pidän sitä ihan luonnollisena nykyään niin en mä muista aina, että kaikki se sama ei oo sulle ihan normaalia...
- No onks tääkin joku sen Nuikin keksintö? Sindi ihmetteli.
Moto huokaisi ja nousi pyöränsä päältä. Hän käveli Sindin viereen. Marsilaismies otti kypäränsä pois ja katsoi Sindiä silmiin.
Sindi tuijotti marsilaista ja huokaisi.
- Tää on vaan niin heavya… Sindi mietti.
- Tätä kaikkea ei voi sanoin selittää… Anna mä näytän sulle, Moto sanoi.
- Näytät mitä? Sindi katsoi häntä ihmeissään.
Mutta ennen kuin Sindi ehti tajuta, Moto painoi punaisena hohkaavat antenninsa kiinni Sindin päähän jolloin Moton onnistui näyttää hänelle pätkiä menneisyydestään Marsissa. Sindi näki kuinka Moto soti ystäviensä kanssa Marsissa, mitä plutolaiset, etenkin Leipäjuusto, tekivät hänen planeetalleen ja kuinka he joutuivat vangiksi Nuikin laboratorioon ja mitä kaikkea Moto ja Rontti joutuivat kokemaan Nuikin kokeissa, mitä Annille oli tapahtunut ja miten he lopulta päätyivät Marsista Maahan.
- Tätä kaikkea mä en halua tapahtuvan sun planeetalles, joten me taistellaan viimeseen asti Leipäjuustoa ja sen apureita vastaan. Tää vaan on mun ja veljien homma… Moto sanoi ja veti antenninsa pois Sindin päästä.
Sindi avasi silmänsä ja katsoi Motoa. Hän yritti käsittää kaikkea näkemäänsä.
- Mä en halua että sulle tapahtuu mitään, Moto sanoi sipaistessaan peukalollaan naisen poskea. Sindi oli todella hämmentynyt.
- Onks teillä tän sorttisia taistelutilanteita sit usein? Sindi kysyi viitaten hetki sitten käytyyn taisteluun Rasvanahkaa ja tämän apureita vastaan.
- No…kyllä niitä valitettavasti tulee. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita…sellasia me vaan ollaan. Meidät on koulutettu siihen ja toisaalta…me nautitaan siitä, Moto naurahti vähän vaitonaisesti.
Sindi katsoi Motoa pitkään miettivänä.
- Mut…mä kyl tajuan ja ymmärrän, jos sä pidät mua friikkinä…ja tätä kaikkea muutenkin niin outoa ettet haluu enää nähdä mua, Moto istuutui pyöränsä selkään.
Sindi katsoi pitkään Motoa.  
- Moto…
- Niin? Moto katsoi naista.
Sindi käveli Moton eteen ja tarrasi tätä hellästi kasvoista ja suuteli. Moto häkeltyi, mutta tarttui myös hellästi Sindiin ja veti tätä lähemmäs itseään vasten.
Turbo oli jäänyt jonkin matkan päähän kulman taakse seuraamaan kaksikon keskustelua. Hän hymyili, kun näki Moton ja Sindin herkän hetken ja lähti ajamaan rantaan.
Hetken päästä Sindi painoi päänsä Moton päätä vasten.
- Et sä oo outo…mut mä haluan, että sä oot rehellinen sellasten asioiden suhteen mistä mun pitäis olla tietoinen, jos sä haluat että tää etenee johonkin…
Moto katsoi Sindiä ja nyökkäsi hetken päästä.
- Sori… Mä vaan aattelin, että kun…sä oot niin herkkä ettet sä säikähdä...
- Herkkä? Kuule…mä en ole yhtään niin herkkä kuin miltä saatan vaikuttaa. Sitä paitsi, jos Leipäjuusto aikoo tuhota Maan, mä haluan olla sun mukana pelastamassa sitä, Sindi sanoi.
- Hä?! Moto katsoi naista ihmeissään. - Ei ei ei, se on liian vaarallista!
 Sindi katsoi Motoa toinen kulma koholla.
- Moto, mä istuin sun kyydissä, kun sä laitoit ne sen apulaiset ojennukseen. Sekin oli vaarallista, mutta mä olin kyydissä.
Moto meni lukkoon kun tajusi asian. Hän änkytti jotain, mutta Sindi vain hymähti.
- Oot sä varma ettet oo marsilainen pukeutuneena ihmiseksi? Sussa on paljon enemmän sisua ja tahdonvoimaa kuin mitä päälle päin näkyy, Moto kysyi hetken päästä kun sai koottua itsensä.
Nainen tyytyi vain suukottamaan vielä hiirtä poskelle ja otti sitten kypäränsä.
- Mennäänkö? Muut venaa, Sindi silitti Moton poskea.
- Joo...Onks kaikki nyt okei…? Moto kysyi vielä.
- Tietenkin on, Sindi sanoi ja kiersi kätensä Moton ympäri.
Moto hymähti helpottuneena ja käynnisti prätkänsä.

Rannalla Vinski hyppäsi laiturilta järveen Santtu sylissään.
- Pommit irti! Vinski huudahti kun hän sukelsi kiljuvan naisen kanssa. Hetken päästä Santtu nousi veden pinnalle ja siirsi hiuksia naamaltaan.
Vinski nousi myös pintaan ja katsoi nauraen Santtua.
Santtu katsoi häntä hymyillen ja suukotti valkoista marsilaista. Vinski vastasi suudelmaan ja painoi Santun laiturin tikkaita vasten.
Santtu tunsi jonkin kovan painautuvan reittään vasten, kun Vinski painautui häneen kiinni.
- Vi..vinski… Santtu kuiskasi toisen suuhun.
- Shhh…Vinski alkoi äkkiä suudella naista intohimoisemmin ja vei kätensä sivelemään naisen lantiota.
Santtu painautui automaattisesti vieläkin kiinnemmäs Vinskiin.
Vinski vei toisen kätensä Santun bikinien alaosalle, jotka olivat naruilla kiinni, ja avasi toisen narun. Santtu huokaisi Vinskin suuhun kiihottuneena ja kiersi kätensä tämän niskaan.
Vinski laski omia uimahousujaan ja ennen kuin Santtu tajusi, Vinski oli työntynyt hänen sisäänsä.
Santtu kiljahti ihastuneesti ja kiersi jalkansa Vinskin lantion ympäri. 
Vinski hymyili Santun suuta vasten ja alkoi liikehtiä rajusti portaisiin nojaavaa naista vasten.
Santtu voihki ja koetti pitää äänensä hiljaisena ettei kukaan vahingossa kuulisi kaksikon lemmiskelyä. 
Vinski huokaili tyytyväisenä ja nopeutti liikkeitään vielä entisestään. Santtu tarrasi Vinskin toisen käteen ja vei sen hyväilemään naisen rintoja.
Kaksikko jatkoi samalla intohimoista suuteluaan, kunnes Santtu kirahti Vinskin suuhun ja tarrasi tätä kasvoista lujaa, kun hän tunsi kliimaksin aallon pyyhkivän ylitsensä ja koko kehonsa tärisevän.
Vinski jatkoi vielä hetken rajua, voimakasta liikehdintäänsä, kunnes hän tunsi laukeavansa ja hänen suustaan karkasi pieni karjaisu.
Äkkiä tuli aivan hiljaista ja kaksikko vain nojasi laiturin rappusiin.
- Sä oot mieletön... Vinski sanoi hiljaa irtaantuessaan hetken päästä Santusta.
Santtu katsoi häntä ja lipaisi huultaan.
- Samoin... Santtu kuiskasi ja kiersi kätensä Vinskin niskaan. Vinski katsoi Santtua pitkään silmiin.
- Santtu mä...rakastan sua... Vinski sanoi yllättäen.
Santun ilme oli näkemisen arvoinen. Hänen kulmansa kohosivat melkein hiusrajaan asti.
- Oikeesti...?
Vinski nyökkäsi.
- Niin mäkin sua senkin hömelö machohiiri, Santtu sanoi lopulta ja suuteli Vinskiä uudelleen.
Vinski hymyili naisen huulia vasten.
- No mut hei! Kuka nyt tämmöstä komistusta vois vastustaakaan? Vinski rupesi pullistelemaan.
- Heko heko! Sä oot mun ja se siitä! Santtu sanoi lopulta.
 - Wou, toihan kuulosti hyvältä, söpöliini! Vinski painautui Santtuun kiinni.
- Varo vaan mä en päästä sua kohta enää yhtään mihinkään! Santtu naurahti ja oli suutelemassa Vinskiä uudestaan.
- Hei! Hukuitteko te kaks vai minne te katositte? Turbo huudahti rannalta, kun ei nähnyt kaksikkoa missään saapuessaan lopulta rantaan.
- Ou mään, siinä meni se romanttinen hetki, Vinski murahti ja veti uikkarinsa takaisin ylös. 
- Voi kuule, kyllä meille niitä vielä tulee, Santtu hymähti korjatessaan omat bikininsä ja ui laiturin toiselle puolelle rantaan. - Täällä ollaan.
Turbo naurahti nähdessään molemmat.
- Jäittekö te kuherteleen sinne veden alle? Turbo katsoi Vinskiä joka tuntui punastuvan.
- Mit…eeei, Santtu katsoi hetken Turboa ja sitten Vinskiä. - Ootko sä kertonut?!
- No…hehe, vähän ehkä lipsahti… Vinski takelteli.
- Hei Santtu, ei se meille minään yllätyksenä tullu, Turbo naurahti purkaessaan eväitä prätkästään.
- Niin siis mikä?
- No se että te seurustelette. Kyllä Vinski siitä kerto jokin aika sitten.
- Mi….MEIDÄN PITI KERTOA YHDESSÄ! VINSKI MÄ HÖYHENNÄN SUT!!! Santtu huusi ja lähti juoksemaan Vinskiä kohti takaisin järveen.
- Apua!!!! Vinski lähti uimaan karkuun Turbon vain nauraessa kaksikolle.
- Jep, noi on kyllä tosiaan luotu toisilleen, Turbo pudisteli päätään ja alkoi laittaa rannalla olevaa grilliä kuumaksi.

Hetken päästä Moto ja Sindikin saapuivat paikalle. He katsoivat kummissaan, kun Santtu taisteli Vinskin kanssa vedessä.
- Mitä täällä tapahtuu? Moto kysyi ihmeissään.
- Santtu veti herneen nokkaan, kun Vinski paljasti että ne seukkaa, Turbo vastasi ja asetteli nakkeja paistumaan.
- Seurusteleeko Vinski ja Santtu? Sindi kysyi hieman hämillään.
- Joo, niillä on ollut jotain kemiaa kyllä jo ensikohtaamisesta lähtien, Moto naurahti.
Sindi katsoi Vinskin ja Santun peuhaamista järvessä mietteliäänä.
- Noh, mutta nyt kalaan! Lähteekö joku mukaan? Moto katsoi Turboa ja Sindiä.
- Sori veikka, mut jonkun täytyy hoitaa ruokinta, kun noi kaks peuhaa järvessä, Turbo hymähti.
- Mä voin hoitaa tän Turbo, menkää te ongelle, Sindi hymähti ja otti pihdit Turbolta.
- Ou…okei! No mikäpä siinä! Turbo hymähti yllättyneenä ja lähti Moton kanssa vähän matkan päähän onkivapojen kanssa.
Sindi katsoi poikien menoa hetken, mutta alkoi sitten käännellä makkaroita keskittyneesti.

Turbo heitti viehen järveen ja huokaisi rentoutuneesti.
- Ai että…tää se on elämää, Turbo etsiskeli hyvää lepoasentoa.
- Jep, mikään ei vedä vertoja kalastamisell, Moto ummisti silmänsä ja heittäyty makuuasentoon.
- Jeah…mites muuten…saako kysästä, että saitteko te puhuttua? Turbo kysyi.
- Joo saatiin. Ensimmäistä kertaa me saatiin kina aikaseksi. Hämmentävää. Tämmöstäkö se sit on naisten kanssa? Moto mietti.
Turbo nyökkäsi ja käänsi katseensa taivaalle.
Moto istui pitkään hiljaa hänen vieressään, kunnes katsoi ystäväänsä.
- Turbo?
- Joo?
- Onko sulla usein ikävä Minniä?
- Joka päivä. Kyllä mä aina välillä toivon, että se tulis käymään tai että me päästäis pian eroon Leipäjuustosta, jotta me päästäis täältä kotiin.
Samaan aikaan he kuulivat kuinka Santtu kirkaisi, kun Vinski heitti hänet laiturilta veteen. Moto katseli kaksikkoa ja mietti Vinskin puheita hänestä ja Santusta.
- Ootko koskaan miettiny, että mitä jos Vinski jää tänne Santun kanssa?
- Ja jos sä jäisit Sindin kanssa?
Moto hätkähti ja katsoi kaveriaan.
- Täh?! En mä sanonut mitään sellaista!
- Mutta ajattelit? Turbo katsoi vihjailevasti.
- En mä nyt niin pitkälle oo miettinyt me…mehän ollaan vaan käyty muutamilla treffeillä.
- Mut Moto kuule, susta näkee kilomterien päähän, että sä olet ihan korvias myöten lätkässä Sindiin ja sekin eittämättä suhun. Eikä siinä ole mitään väärää. Jos niin on tarkotettu niin asiat menee vauhdilla eteenpäin ja antakaa vaan palaa jos se tuntuu hyvältä, Turbo hymyili.
- Puhuuko nyt kokemuksen syvä rintaääni? Moto katsoi hetken Turboa.
- Ehkä. Ei meilläkään ole Minnin kanssa helppoa ollut, mutta kun se kerran natsas niin paluuta ei ole ollut. En mä ole edes halunnut olla kenenkään muun kanssa. Mä odotan vaan, että millon mä pääsen nappaan Minnin tiukasti syliini ja täyttään sen suudelmilla ilman, että enää koskaan tarvii pelätä, että jouduttais oleen erossa, Turbo huokaisi.
Moto katseli ystäväänsä ja näki selkeästi miten tämä kaipasi rakastaan.
- Mut sä et vastannu, Moto hoksasi hetken päästä.
- Niin… Jos se musta olis kiinni mä veisin koko köörin Marsiin Minnin luokse. Mut se ei ole. Te ootte aikuisia hiiriä ja teette ihan omat päätöksenne. Ja sit kuitenkin, meillä on omat vastuumme Marsissa hoidettavana, Turbo sanoi isällisesti.
Moto mietti ja nyökkäsi.
- Jep... Mut ei maailma pelastu jos me ollaan eri planeetoilla.
- Siinä sä oot ihan oikeassa veikka, mutta mä en usko että ihan vielä on aika miettiä semmosta. Täällä on niin paljon tehtävää Juustoköntin kanssa joten ei me hetkeen vielä kotio päästä, Turbo hymähti ja katsoi kaveriaan.
- Se on kyllä totta, Moto mietti ja kääntyi katsomaan Sindiä.
- Jännää miten naiset osaa pistää pään ja koko maailman ihan pyörälle, vai mitä? Turbo naurahti.
- Jeah… Mut vaan harva siinä onnistuu…ainakaan meikäläisen kohdalla, Moto hymyili.
- Hyvä että edes joku, Turbo hymyili. Hän oli sitä mieltä, että Motolle teki hyvää, että hänellä oli joku, jota tämä halusi suojella.

Jonkin ajan päästä Vinski ja Santtu tulivat vedestä pois.
- Oliko vesi lämmintä? Sindi kysyi.
- Joo, Vinski ravisteli itseään. - Onks ruokaa?
Sindi hymähti ja ojensi hodarilautasen Vinskille.
- Oi nam! Vinski nappasi saman tien kaksi hodaria käsiinsä ja meni grillin viereiseen pöytään istumaan.
Santtu katsoi Vinskiä päätään pudistellen.
- Te kuulemma seurustelette Vinskin kanssa…? Sindi katsoi Santtua.
- Ai säkin jo tiedät sen. Joo näin on, Santtu hymähti.
- Okei…miten teillä niinku käytännössä toimii kun se on hiiri ja sä oot ihminen…?
- Marsilaisten anatomia on muuten sama kuin ihmisillä, mut se eroo sillä, että niillä on häntä ja kevyt turkki. Joten, ei se seksi oo mikään ongelma, Santtu sanoi.
Sindi helahti punaiseksi.
- Tota…en mä mitään seksistä kysyny vaan niinku että miten se toimii teillä ylipäänsä kun Vinski on maailmaa pelastava marsilainen ja…sitä rataa… Sindi tunsi olonsa todella vaivaantuneeksi.
Santtu helahti myös punaiseksi kun tajusi mitä möläytti.
- Hups…hehe, no siis…ihan hyvin. Vinski tarvii jonkun joka huolehtii sen pyörästä, Santtu katsoi Vinskiä.
- Ja jonkun joka huolehtii sen hyvinvoinnista, Vinski sanoi ja kouraisi Santtua, kun tämä tuli hakemaan lisää hodareita lautaselta.
Sindi katseli kaksikkoa huvittuneena. Eriskummallinen parivaljakko, mutta heistä näki silti heti, että kaksikon välillä kipinöi.
- Ettekö te muka oo vielä Moton kaa ollu fyysisessä kontaktissa? Santtu kysyi Sindiltä.
- No ei herranjestas! Sindi havahtui ja jatkoi punoittamistaan.
- Onkse susta ällöttävä ajatus? Vinski kysyi.
- E…ei…Mut…ei kumpikaan selkeästi uskalla tehdä alotetta…
- Ahaaa! Eli sä kyllä haluaisit meidän isoveikan hoitelevan sut? Vinski virnisti irstaasti.
- Vinski! Santtu älähti.
- Mitä? Vinski kääntyi katsomaan Santtua. Santtu katsoi häntä hieman varoittavasti.
- Älä Vinski edes aloita…
- C'moon, mä tunnen temput ja osaan antaa vinkkejä!
- Joo ja nehän tosiaan toimiikin, Santtu naurahti.
- Kummasti mä sutkin sain niillä hurmattua, Vinski virnisti.
Santtu tökkäisi Vinskiä, muka loukkaantuneena.
- Kuule Sindi, Vinski heitti kätensä Sindin olan yli. - Järjestä Motolle joku yllätys, vaikka perinteinen kynttilä-illallinen. Se on meistä kolmesta todellinen romantikko.
- Että romanttinen kynttilä-illallinen, jossa tarjoillaan hodareita ja kotikaljaa? Sindi katsoi vähän niheästi Vinskiä.
- Äh, kyllähän me nyt syödään paljon muutakin. Kaikki käy, paitsi juusto! Muista, ei koskaan juustoa! Vinski sanoi.
- Minkä takia ei?
- Se on ällöttävin asia maailmassa! Hyi yök! Vinskiä alkoi ällöttämään jo ajatuskin juustosta ja hän laskikin hodarilautasen takaisin pöydälle, jonka oli ehtinyt napata käsiinsä.
- Okei… Sindi naurahti epävarmasti ja vilkaisi Moton suuntaan miettien.

Hetken päästä Turbo ja Moto tulivat rannasta, kun kolmikko istui pöydässä syömässä ja nauramassa.
- Mikäs noin naurattaa? Moto istui Sindin viereen hymähtäen.
- Vinskin egoilu, Sindi hymähti.
- Hei minkä mä voin sille, että mun äiti teki musta niin täydellisen! Vinski kohautti olkiaan.
- Jaaha. Taas jälleen herra täydellinen on vauhdissa naisten naurattamisessa, Turbo tuhahti istuessaan pöytään syömään.
Sindi katseli jonkin aikaa jokaista pöydässäolijaa vuoron perään.
- Kertokaa mulle jotain Marsista ja Prätkähiiristä, Sindi katsoi kaikkia uteliaina.
- Haluat sä todella kuulla? Vinski kysyi.
- Haluan, haluan! Jotain mä toki jo tiedän, mitä Moto on kertonut, mut…mä haluan kuulla teistä kaiken. Te ootte kovempia sankareita kuin James Bond, Sindi hymyili innostuneena. 
- Tykkäät sä James Bondista? Moto kysyi.
- Tykkään todella paljon, me katottiin sitä aina mun isän kanssa.
Moton onnellinen ilme oli näkemisen arvoinen. Nainen joka ei hätkähtänyt isoja marsilaisia, heidän toiminnan nälkäänsä ja rakasti James Bond-elokuvia. Tämän oli pakko olla unta, Moto ajatteli.
Hiiret alkoivat pian kertoa tarinaansa Sindille ja tämä kuunteli korvat höröllä. Santtu seuraili Sindin innostuneita ilmeitä, kun Vinski välillä innostui suorastaan esittämään joitain tapahtumia. Kun porukka keskusteli hyväntuulisesti milloin mistäkin, Sindi vilkaisi Motoa ja hätkähti huomatessaan hänenkin katselevan naista.
Sindi hymyili Motolle ja tämä hänelle. Jälleen kerran Sindi tunsi vatsansa tekevän kuperkeikkaa Moton samalla miettiessä Turbon sanoja hänen kiintymyksestään Sindiin.
Moto tarttui hellästi Sindiä kädestä pöydän alla. Sindi vilkaisi kättään, mutta hymyili sitten Motolle ja puristi hellästi tämän kättä.
- Onks sulla kivaa…? Moto kuiskasi Sindin korvaan Vinskin, Turbon ja Santun kinatessa siitä, kenen prätkä oli seuraavaksi huollon tarpeessa.
- On mulla, mukavia kavereita sulla, Sindi vastasi.
- Kiva kuulla, Moto hymyili.
Sindi hymähti ja pohti Vinskin hänelle antamaa vinkkiä.
- Moto mä mietin…että tulisit sä muuten illalla käymään mun luona?
Moto näytti hieman yllättyneeltä, mutta hymyili.
- Miksei, hän hymähti ja nappasi hodarin.
Sindi hyppi sisimmässään riemusta ja otti vihdoin myös itse hodarin.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Lil Hoss
Admin


Viestien lukumäärä : 2352
Join date : 27.10.2013
Ikä : 26
Paikkakunta : Pohjois-Pohjanmaa

ViestiAihe: Vs: Rakkauden Chicago (K15)   Pe Kesä 26 2015, 20:52

Hienosti kuvailtu taistelukohtaus. Smile Varmasti aika hurjaa istua kyydissä kun hiiret ottavat yhteen hanttapulien kanssa. 

Hyvältä näyttää.

_________________
"Tiätsä, laserin kool ei oo merkityst jos osaa käyttää sitä." - Moto

Lil H muualla: http://lilhoss.livejournal.com/ ja http://lilhoss.vuodatus.net/ | Lil H:n tarinointa
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://lastchancegarage.palstani.com
Prätkämimmi



Viestien lukumäärä : 2484
Join date : 18.01.2015

ViestiAihe: Vs: Rakkauden Chicago (K15)   Ma Kesä 29 2015, 12:29

Motolla on tyttö. Södeä. Tota ekaa osaa lukiessa mä en voinu muuta kun hymyillä ja hihittää Moton ujostelulle Very Happy
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Maru



Viestien lukumäärä : 22
Join date : 14.05.2015
Ikä : 25
Paikkakunta : Pirkanmaa

ViestiAihe: Vs: Rakkauden Chicago (K15)   Ma Kesä 29 2015, 21:49

Kiva Prätkämimmi jos tykkäät! Very Happy Lisää seuraa taas tässä:

Seuraava luku sisältää jälleen jonnin verran kuvailtua seksiä kahden eri lajin välillä, että jos et halua lukea niin suosittelen jättämään väliin ainakin alkuvaiheet. Muussa tapauksessa oikein antoisaa lukutuokiota Smile



Osa 5. Tunteiden vallassa.

Myöhemmin samaisena iltana Sindi katseli itseään peilistä ja laittoi jalokivikorviksia korviinsa. Hän katsoi pitkää, spagettiolkaimilla varustettua ihoa myötäilevää, mustaa ja kimaltelevaa mekkoa yllään. Hiuksensa hän oli suoristanut ja huulensa hän värjäsi tumman punaisella huulipunalla. Hän oli kattanut keittiön pöydän kauniiksi ja laittanut pari kynttilää palamaan.
Äkkiä hän hätkähti kun ovisummeri soi.
- Haloo? Sindi vastasi puhelimeen.
- Mä täällä, Moto vastasi ja Sindi painoi nappia avatakseen oven toiselle.
Kun ovikello soi Sindi avasi oven ja katsoi Motoa, joka oli normaalista poiketen pistänyt itsellensä mustan asun. Sindin jalat meinasivat pettää alta hänen nähdessään Moton puvun. Moto jäi tuijottamaan Sindiä, joka puolestaan oli hänen silmissään tyrmäävämpi kuin koskaan ennen.
- Wou… Moto tuijotti Sindiä.
- Sanos muuta… Sindi sai sanottua. 
- Nä…nää on sulle, hän ojensi Sindille ison tummanpunaisen ruusukimpun, kun sai ajatuksensa taas kulkemaan.
- Kiitti…tuu sisään, Sindi vain tuijotti Motoa. - Anteeks nyt kun mä sanon suoraan, mut toi puku niin sopii sulle!
- Kiitos, pakko kyl myöntää että toi sun asus on kyl kuuma, Moto vastasi.
Sindi käveli keittiöön pistämään kukkaset maljakkoon.
Moto seurasi häntä. Kun hän katsoi Sindin asua Moto tunsi, että hänen puvun housut alkoivat yhtäkkiä kiristää ikävästi haaroista, joten marsilainen kääntyi katselemaan asuntoa. Asunto oli pieni neliö. Olohuoneessa oli avokeittiö jonka jakoi baaritiski. Sen toisella puolella oli ruokapöytä ja toisella puolella niin sanottu keittiöosuus.
- Siisti kämppä sulla, Moto totesi.
- Kiitos. Joo kyllä täällä viihtyy, Sindi yritti olla katsomatta Motoa. Hänen teki mieli saman tien repiä vaatteet Moton päältä.
Sindi asetteli kimpun sivupöydälle Moton viereen.
- Onko sulla nälkä? Mä tein kalaa, kun ei se kalaonni suosinu teitä rannalla… Sindi katsoi hiirtä nopeasti.
Moto katsoi häntä hetken ja nielaisi.
- No…ihan rehellisesti sanottuna niin…en mä tänne kyl syömään tullu… Moto sanoi käheästi.
- Ai…jaa…? Sindi nielaisi. - Mitäs sit…? Sindi kysyi varovasti.
Moto tuijotti häntä pitkän hetken silmiin. Äkkiä hän tarrasi naista kasvoista ja suuteli intohimoisesti. Sindi inahti pienesti hätkähtäessään, mutta kiersi kätensä saman tien Moton niskaan. Moto nosti naisen kepeästi baaritiskille istumaan.
Sindi tunsi poskiensa kuumottavan ja sydämensä tykyttävän tuhatta ja sataa.
Moto veti hiukan huuliaan erilleen naisesta ja siveli tämän kasvoja. Sindikin veti henkeä ja katsoi kookasta marsilaista.
- Sindi sä…sä teet mut hulluks… Mä välitän susta niin paljon… Moto sanoi hiljaa.
- Moto… Sindi nielaisi. - Mä oon ihan hulluna suhun ja mä haluun sut, Sindi huokaisi ja suuteli Motoa uudelleen.
Moto painautui naista vasten tiukemmin ja vei kätensä hyväilemään naisen kylkiä.
Ihan näin nopeasti Sindi ei uskonut kaiken tapahtuvan, mutta ei todellakaan laittanut pahakseen. Nyt hän sai vetää Motolta tämän takin pois päältä ja avata mustan rusetin kaulasta.
Moto hiveli tutkivasti Sindin lanteita ja laskeutui suutelemaan naisen kaulaa.
Sindi huokaisi pienesti ja tunsi kylmien väreiden kulkevan pitkin selkäänsä.
Marsilainen sujautti samalla kätensä naisen mekon alle ja Sindi säpsähti tajutessaan Moton metallikäden hänen paljaalla reidellänsä. 
Moto katsoi häntä hieman kysyvänä.
- Kutittaa, Sindi naurahti pienesti ja nainen kiersi jalkansa toisen ympäri tiukasti ja repi samalla Moton nappeja auki jatkaen kiihkeää suutelemista.
Moto nosti naisen syliinsä ja lähti kantamaan tätä makuuhuonetta kohti. Samalla hän avasi Sindin mekon kyljessä olevaa vetoketjua. Hän halusi riisua naisen asun pois niin pian kuin mahdollista, sillä oma kiihko tuntui tekevän jo suorastaan kipeää hänen housuissaan.
Sindi hypähti sängylle Moton sylistä ja veti mekkoa alemmas, kun sai olkaimet harteiltaan pois.
- Voi äiti… Moto huokaisi nähdessään naisen jykevän rintavarustuksen ja kävi Sindin päälle sängylle.
Sindi hymähti pienesti ja suuteli häntä uudelleen vieden samalla omat kätensä avamaan Moton housuja, joissa Sindi tunsi jotain todella kovaa. Hän avasi napin ja vetoketjun ja työnsi housut näppärästi pois.
Moto nousi hiukan ja potkaisi housunsa menemään helpottuneena ja veti samalla loputkin paidastaan pois.
Sindi tuijotti nälkiintyneenä Moton täysin paljasta yläkroppaa. Olihan hän toki ennenkin nähnyt Moton timmiäkin timmemmät vatsalihakset, mutta nyt hän näki myös tämän muskelimaiset rintalihakset.
- Voi taivas… Sindi huokaisi ja Moto tarttui häntä käsistä painaen ne sänkyä vasten.
Sindi inahti ja katsoi harmaaturkkista marsilaista.
- Oot sä täysin varma tästä…? Mä en halua että sä teet mitään mikä saattaa alkaa kaduttaan… Jos tää ei oo sun mielestä normaalia niin… Moto alkoi itse epäröidä, kunnes Sindi painoi sormensa hänen suulleen.
- Shhh… Moto relaa… Marsilaisen anatomia on lähes identtinen ihmisen anatomian kanssa… Ei tästä oo epäilystäkään… Sindi nielaisi ja katsoi vielä Motoa. 
- Mä…rakastan sua Moto..
Moto tuijotti Sindiä hetken. 
- Niin mäkin sua Sindi...
Kumpikin tuijotti toinen toistaan hetken aivan liikkumatta, suorastaan hypnotisoituneena, kunnes Sindi tunsi Moton painautuvan hänen sisäänsä. Siitäkin huolimatta, vaikka hänen suustaan karkasi kova voihkaisu, hänen katseensa ei herppaantunut Motosta. Moto puolestaan huokaisi ihastuneesti ja ummisti silmänsä. Sindi tunsi kuinka Moton ote hänen ranteissaan tiukentui. Sindi oli aivan varma, että hänen sydämensä läpätti niin lujaa, että se kohta hyppäisi hänen rinnastaan ulos.
Kaksikko alkoi viimein rakastella pitkään ja intensiivisesti.

Vinski istui prätkänsä selässä viereisen talon katolla. Talo oli hieman korkeampi, joten sen katolta näkyi aika hyvin Sindin ikkunoista sisään. Hän oli seurannut tilanteen kehittymistä jonkin aikaa ja hymyili nyt tyytyväisenä omaan itseensä. Pieni vinkkaus Sindille oli siis toiminut. Kun hän oli lähdössä, Vinski havaitsi, että Sindin talon katon reunalla liikkui joku. Se jokin juoksi rivakkaasti katolta ja hyppäsi seuraavan talon katolle.
- Mikäs ihmeen ninja se sä olet…? Vinski mutisi hiljaa itsekseen ja seurasi tumman hahmon kulkua. Kun hahmo hyppäsi katolta alas kadulle, hyppäsi Vinski hänen peräänsä ja kaasutti pyöränsä täyteen vauhtiin. Nyt hahmo huomasi, että hänet oli havaittu. Kyseinen hahmo juoksi kadunkulman taakse ja kun Vinski oli katsomassa sivukujalle, lähti hahmo tummalla moottoripyörällä karkuun vauhtia säästämättä.
- Hei! Vinski väisti juuri ennen kuin hahmo jyräsi hänet. Vinski lähti ajamaan mystisen hahmon perään.
- Kukaan ei karkaa Vinskiltä…! Vinski hymähti ja lisäsi kaasua entisestään. Kun hän oli saavuttamassa hahmoa, tämä äkkiä nosti aseen ja ampui Vinskiä kohden.
- Wou!!! Vinski väisteli osumia pyörällään vaarallisenkin lähellä maata käyden. - Ai sä et sit helpolla antaudu? Osaa kuule muutkin noilla leikkiä, Vinski nosti oman aseensa ja antoi ammusten lentää edessä pakenevaa hahmoa kohti. Lopulta Vinskin yksi osuma teki haavan ajajan käsivarteen ja hänen tasapainonsa petti. Hahmo lensi pyöränsä selästä kadulle ja pyöri hetken aikaa eteen päin. Vinski pysäytti prätkänsä suoraan hahmon eteen niin ettei tämä voinut mitenkään enää paeta.
- No niin, hippa on kiva leikki, mut sä hävisit. Kuka sä olet ja mitä sä teit tuolla katolla? Vinski osoitti yhä hahmoa aseellaan.
Henkilöllä oli musta kommandopipo päässään ja hän keräili itseään hetken ajan maasta.
Vinski nousi pyöränsä päältä ja repäisi pipon hahmon kasvoilta ja tunnisti henkilön.
- Masi?! Vinski tarrasi Masia kauluksesta ja tunsi kuinka raivo alkoi nousta hänen sisällään. 
- Yllätys yllätys... Vinski, Masi sanoi ja katsoi Vinskiä.
- Mitä ihmettä sä teit tuolla katolla ja mitä hemmettiä sä ennen kaikkea teet tällä planeetalla?! Vinski nosti vanhan verivihollisensa ylös ja painoi tämän tiiliseinää vasten.
- Älähän nyt Vinski, vieläkö sä oot mulle katkera siitä Anni-jutusta? Hei sähän pelastit sen… Jaa niin mutta kuinka se kiittikään sua… Juoksemalla takaisin Rontin syliin, Masi naljaili.
- Suu kiinni Masi, senkin saastainen rotta! Vastaa mun kysymykseeni! Vinski vetäisi Masia lähemmäs itseään vasten ja painoi tämän uudelleen seinää vasten niin, että Masin pää kolahti.
- Ai! Se on Pyöveli sulle, senkin tampio!
Vinski täräytti Masin pään uudelleen tiiliseinään.
- Vastaa! Mun kärsivällisyyttä ei kannata koetella, Vinski sanoi vihaisesti hampaitaan purren.
- Aih… Olin vakoilemassa, Masi vastasi lopulta.
- Niinkö? Enpä huomannutkaan! Miks ja kenelle?!
Masi rimpuili hetken aikaa irti Vinskin otteesta, mutta Vinski painoikin seuraavaksi kätensä Masin verta vuotavaan haavaan.
- Ai!!! Masi älähti.
- Voooi, eikö pikku rotta kestä kipua? Vastaa!!! Vinski ärähti.
- Le…Leipäjuustolle olin vakoilemassa tietoja sun kaverista ja siitä naisesta…!
- Mitä ihmettä se haiseva suomusilmä tahtoo Motosta ja Sindistä?!
- En mä tiedä. Leipäjuusto vaan käski vahtimaan niitä ja raportoimaan joka ikisestä liikkeestä minkä ne yhdessä tekee…muuta mä en tiedä.
- Niinkö? Musta taas tuntuu, että sä tiedät enemmän muttet vaan kerro…! Vinski mietti ja painoi Masin haavaa entisestään.
Masi huusi tuskasta ja koetti rimpuilla pois Vinskin otteesta.
- Se on totta…mä en ihan oikeasti tiedä!!!
Vinski siristi silmiään.
- Onks tää eka kerta kun sä vakoilit?
- Ei…oon mä pitänyt niitä jo jonkin aikaa silmällä…
- Alhainen saasta…sä oot vajonnu todella alas…
Lopulta Vinski kuitenkin päästi irti Masin kädestä ja laski otteensa tästä muutenkin. Hän katsoi halvekusen tuota rottaa, joka oli pettänyt koko Vapaustaistelijoiden joukon Marsin sodassa.
- Samperin impulsiivinen hullu… Masi vilkaisi kätensä haavaa. Samassa Vinski täräytti häntä kunnolla nyrkillä päin näköä ja Masi kaatui maahan menettäen tajunsa.
- Sä et tiedä hulluudesta mitään, Vinski murahti hiljaa ja lähti ajamaan takaisin korjaamolle.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Lil Hoss
Admin


Viestien lukumäärä : 2352
Join date : 27.10.2013
Ikä : 26
Paikkakunta : Pohjois-Pohjanmaa

ViestiAihe: Vs: Rakkauden Chicago (K15)   Ma Kesä 29 2015, 23:11

Motolla on ollut sutinaa Surprised Tuo Masin saapuminen Chicagoon tuli yllätyksenä.

Saapa nähdä miten seuraavaksi käy. Smile

_________________
"Tiätsä, laserin kool ei oo merkityst jos osaa käyttää sitä." - Moto

Lil H muualla: http://lilhoss.livejournal.com/ ja http://lilhoss.vuodatus.net/ | Lil H:n tarinointa
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://lastchancegarage.palstani.com
Prätkämimmi



Viestien lukumäärä : 2484
Join date : 18.01.2015

ViestiAihe: Vs: Rakkauden Chicago (K15)   Ti Kesä 30 2015, 08:44

Masi!? Se likainen rotta
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Vierailija
Vierailija



ViestiAihe: Vs: Rakkauden Chicago (K15)   Ti Kesä 30 2015, 10:15

Miten mä heti ajattelin että se hiippari on Masi. Piti kelata ekaan lukuun ja tarkistaa, kun muistin että Masi olisi siellä jo vilahtanut, mutta ei näköjään ollutkaan. Mitäköhän mä taas sekoilen Shocked  

Saa nähdä mitä Leipis juonii..  Smile
Takaisin alkuun Siirry alas
Maru



Viestien lukumäärä : 22
Join date : 14.05.2015
Ikä : 25
Paikkakunta : Pirkanmaa

ViestiAihe: Vs: Rakkauden Chicago (K15)   Ti Kesä 30 2015, 10:31

Feila Eldfluga: Itseasiassa Masihan vilahtaa osassa 3. Wink

- Erinomaista… Lalli sanoi kaksikon teiden erotessa ja lähetti robotin takaisin toimistolle. - Kun suhde tuosta syvenee, viemme naisen tuon harmaan hiiren edestä ja hänen sydämensä murenee. Ja kun hän on heikoimmillaan…Listimme hänet ja sitä mukaa myös hänen toverinsa… Uskon, että se hetki tulee olemaan sinulle nautinnollinen parahin kiero apurini, Lalli nauroi pimeässä istuvalle hahmolle, joka vain virnuili pirullisena itsekseen. Varjoon kätkeytyvä hahmo vain odotti, että pääsisi kostamaan Prätkähiirille vanhat kaunat.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Vierailija
Vierailija



ViestiAihe: Vs: Rakkauden Chicago (K15)   Ti Kesä 30 2015, 10:37

Katos vaan, en mä sit näköjään ihan omiani kuvitellut Very Happy
Takaisin alkuun Siirry alas
Prätkämimmi



Viestien lukumäärä : 2484
Join date : 18.01.2015

ViestiAihe: Vs: Rakkauden Chicago (K15)   Ke Heinä 01 2015, 08:36

Tää on tosi cooli stoori  Very Happy. Leipis on oma haiseva itsensä ja mitä Masiin tulee mihin rotta tyylistään pääsisi
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Maru



Viestien lukumäärä : 22
Join date : 14.05.2015
Ikä : 25
Paikkakunta : Pirkanmaa

ViestiAihe: Vs: Rakkauden Chicago (K15)   Ke Heinä 01 2015, 21:21

Todella kiva kuulla, että tykkäätte tarinasta, kiitos paljon! Smile
Tarinan kulku vähän muuttuilee tässä matkan varrella ja kenties hätiköidyti hyppelee asioista toiseen. Itelle ainaki välillä tulee olo, että voi jeesus mitä kuraa sitä taas oikein kirjotankaan tai että ei tää nyt näin voi mennä, mutta ensimmäistä kertaa 7 vuoteen on tuntunut olevan virtaa kirjottaa ja keskittyä johonkin tiettyyn juttuun. Tämä on ollut kiva projekti kyllä ja mukavaa, että saan jakaa sen joidenkin kanssa Smile
Tarinan piti alunperin jäädä lyhyeksi pätkäksi, mutta juuri nyt tuntuu siltä että siitä taitaa tullakin melkonen romaani xDDD
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkämimmi



Viestien lukumäärä : 2484
Join date : 18.01.2015

ViestiAihe: Vs: Rakkauden Chicago (K15)   To Heinä 02 2015, 08:57

Voiks antaa pienen spoilauksen: Sieppaaks pahikset Sindit?
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Maru



Viestien lukumäärä : 22
Join date : 14.05.2015
Ikä : 25
Paikkakunta : Pirkanmaa

ViestiAihe: Vs: Rakkauden Chicago (K15)   To Heinä 02 2015, 10:33

Prätkämimmi: Se selviää seuraavassa osassa Laughing



Osa 6. Leipäjuusto iskee!

Moto havahtui hereille aamuyöllä ja vilkaisi Sindiä joka nukkui kyljellään selkä häneen päin. Moto vilkaisi ympärilleen ja mietti yön tapahtumia. Hän veti paremmin peittoa Sindin päälle, kun havaitsi sen valuneen ja paljastaen hänen alastoman rintakehänsä. Samalla hän kiersi kätensä naisen ympäri suojelevasti ja ummisti silmänsä miettien oliko tämä kaikki totta vai unta. Jos tämä oli unta, hän ei haluaisi herätä ikinä.

Monta tuntia myöhemmin Moto havahtui uudelleen, kun auringon valo kutitti ikkunasta hänen nenäänsä. Hän vilkaisi ympärilleen muttei nähnyt Sindiä missään.
Sindi kokkasi keittiössä aamiaista. Hän kuunteli radiosta soivaa rokkia ja jammaili sen tahtiin samalla, kun hän teki pannukakkuja paistinpannulla.
Moto nousi ylös ja käveli hitaasti keittiöön. Hän seurasi huvittuneena Sindin touhuja.
Sindi pyörähti ja näki Moton ovella.
- Huomenta, hän hymyili.
- Huomenta. Sä näytät pirteältä, Moto hymähti.
- Niin mä oonkin, Sindi hymyili ja heitti mansikan suuhunsa.
Moto käveli lähemmäs naista ja suukotti tätä.
- Istu niin saat aamiaista, Sindi hymyili. Moto istui baaritiskin ääreen eräälle jakkaralle.
Sindi tarjoili hänelle amerikkalaisia pannukakkuja ja tuoreita marjoja vaahterasiirapin kera.
- Täähän näyttää hyvältä, Moto katsoi annosta ja sitten Sindiä.
- Mä ajattelin, että jos sä et oo koskaan syöny niin nyt ainakin maistat, Sindi hymyili vekkulisti tiskin toiseen puoleen nojaten.
Moto otti haarukan ja veitsen ja maistoi.
- Täähän on mahtavan makuista, Moto hymyili. Sindi hymyili myös ja otti itsekin annoksen.
Moto söi hetken ja katseli sitten taas naista.
- Tota noin… Mikä fiilis?
- Hyvä, Sindi sanoi tyynesti. - Entä sulla? Hän katsoi varovasti Motoa avonaisten tummien hiustensa alta.
- Tosi hyvä. En oo ehkä pitkiin aikoihin tuntenu itseäni näin energiseksi.
Sindi nyökkäili ja kokosi omaa annostaan.
- Oliko se muuten, totta mitä sä eilen sanoit? Moto kysyi.
Sindi mietti hetken ja otti haukun omasta annoksestaan.
- Hmm...Mä sanoin aika paljon kaikkea eilen?
- Tarkotan sitä, että kun sä sanoit että sä haluat mut...?
Sindi katsoi häntä hetken.
- Tarkotin. Mä oon tuntenut sut vasta niin vähän aikaa, enkä mä tiedä onko se täysin normaalia tuntea jotain tämmöstä tunnetta sunkaltaista kohtaan, mut silti musta tuntuu, että mitä enemmän mä oon sun kanssa sitä enemmän mä rakastun suhun... Sindi hiljeni hetkeksi ja mietti. - Moto...mä haluun olla sun...ja mä haluan että säkin oot mun.
Moto tuijotti häntä hetken ja nielaisi pannarin kurkustaan alas.
- Mä haluan pystyä sanoon sua mun poikaystäväksi, Sindi jatkoi vielä ja katsoi marsilaista varmana.
- Sä haluaisit että me virallisesti seurusteltaisiin...?
- Niin... Sindi alkoi epäilemään oliko Moto sittenkin halunnut hänestä pelkkää seksiä.
Moto laski ruokailuvälineensä lautaselle ja katsoi naista.
- Oletko sä valmis kestään sen, että mä kirmaan jatkuvasti pelastamaan maailmaa? Sen että missä tahansa ollaan, mun kanssa voi vaara iskeä? Ja oot sä valmis ottaan myös sen riskin, että mä en aina ole täällä? Sillä mä enemmän kuin mielelläni haluan suojella sua kaikelta pahalta ja kaikin mahdollisin tavoin. Mäkin haluan olla sun ja haluan sun olevan mun, Moto hymyili ja otti Sindiä tiskin yli kädestä.
Sindi katsoi häntä hetken silmiin.
- Kyllä mun tarvii hieman hullu olla, että mä sellaista haluan… mutta hulluahan tää elämä onkin… Kyllä. Mä olen valmis ottaan kaikki riskit, Sindi vastasi päättäväisesti.
Moto katsoi häntä hetken hiljaa.
- Okei…sit sä oot tästä lähin mun beibi, Moto sanoi ja sipaisi Sindin poskea. Sindi hymyili iloisesti ja katsoi Motoa. Sitten hän otti pöydältä tyhjät lautaset ja vei ne tiskiin.
Moto katseli päästä varpaisiin, pitkään paitaan pukeutunutta naista. Ensimmäistä kertaa täysin itseensä luottaen.
- Mistä tulikin mieleeni… Moto nousi tuolistaan ja käveli Sindin taakse kiertäen kädet hänen lanteilleen. - Mä olisin valmis ottaan sen viimeöisen uusiks… Moto kuiskasi Sindin korvaan.
Sindi vilkaisi Motoa sivusilmällään ja virnisti.
- Ai niinkö…? Sindi oli kääntymässä mutta ei kerinnyt kun hän tunsi Moton avaavan hänen paitansa nappeja.
Nainen painoi lantiotaan Moton lantiota vasten.
Moto näykkäsi hänen toista korvaansa ja sai Sindin huokaisemaan ihastuneena.
Samalla Sindi tunsi kuinka harmaan jättiläisen toinen käsi ujuttautui hänen alushousujensa sisään.
Sindi hätkähti ja joutui nojamaan kaksin käsin tiskiin, ettei olisi pudonnut lattialle, kun Moton sormet alkoivat kiusata häntä. Samalla Moto hiveli toisella kädellään naisen rintoja, kun oli lopulta saanut tämän paidan auki.
Sindi huokaili nautiskellen. Kun Sindistä alkoi tuntua, että hänen huippunsa oli lähellä hän irtaantui Moton otteesta ja kääntyi tätä vasten. Hän suuteli hiirtä ja avasi Moton housuja.
Moto käänsi hänet kuitenkin hyvin nopeasti takaisin ympäri, laski housujaan ja painoi itsensä naisen sisään. Sindi kiljahti ja nojasi tiskipöytään, kun Moto tarrasi häntä lanteista tiukasti ja alkoi rajun liikehdinnän.
Pienen ikuisuuden kestävä nautinnollinen akti päättyi lopulta kummankin kliimaksin huippuun ja lopulta Sindi tunsi kuinka Moto huohottaen rojahti hänen selkäänsä.
Sindi naurahti tyytyväisenä, kun Moto huokaisi rajusti hengästyneenä.
- Sä oot mahtava… Sindi henkäisi.
- Samoin… Moto suukotti naisen selkää ja koottuaan itsensä hetken hän irtaantui Sindistä ja veti vaatteet ylleen.
Sindi korjasi oman vaatetuksensa ja veti hiuksensa nutturalle.
Nainen huokaisi raukeasti ja katsoi sitten Motoa joka katsoi kelloa, kun oli saanut hengityksensä tasattua.
- Mun täytyy varmaan alkaa lähteä. Jätkät alkaa ihmetteleen missä mä meen, Moto hymähti ja katsoi Sindiä.
- Ehkä...
- Nähdäänkö illalla? Moto kysyi.
- Miksei, Sindi hymyili.
Moto tarrasi häntä kasvoista kiinni ja suuteli tulisesti. Sindi vastasi suudelmaan ja jäi paikoilleen katsomaan kun marsilainen lopulta lähti.
- Moto... Sindi hihkaisi vielä ennen kuin Moto lähti ovesta.
- Niin?
- Voiko sua kutsua mieheksi? Sindi kysyi.
Moto mietti hetken mutta nyökkäsi hymyillen ja lähti ovesta ulos.
Sindi nyökkäsi vasta kun Moto oli lähtenyt. Hän käveli ranskalaiselle parvekkeelleen ja katsoi kun Moto käynnisti pyöränsä ja lähti ajamaan Santun korjaamolle.

- Oot sä täysin varma? Turbo kysyi Vinskiltä kuultuaan tämän ja Masin viimeöisestä kohtaamisesta.
- C'moon Turbo! Keksisinkö mä tollasta huvin vuoksi päästäni? Leipäjuusto juonii jotain Sindin pään menoksi ja sitä kautta Moton ja meidän pään menoksi. Meidän pitää toimia! Vinski iski nyrkkinsä pöytään.
Turbo mietti hetken ja oli sanomassa jotain, kun kuuli Moton prätkän pärinän.
- Moto tuli, Vinski vilkaisi ikkunasta ulos.
- Ei puhuta Motolle nyt vielä mitään ennenku ollaan saatu urkittua vähän enemmän tietoja. Mä en halua huolestuttaa isoveljeä ettei tapahdu mitään äkkinäistä. Meidän täytyy kyllä silti pitää vähän silmällä myös Sindiä ettei se joudu Leipäjuuston kynsiin.
Vinski katsoi Turboa hetken ihmeissään, mutta nyökkäsi sitten ja katsoi iloisesti viheltävää Motoa joka talsi sisään.
- Moi kaiffat! Mitäs tänään on ohjelmassa? Hodarin syöntiä? Maailman pelastusta? Moto halasi kumpaakin.
- Ohoh! Mikäs sulla on? Vinski nauroi ihmeissään Moton eleelle, vaikka hän, jos kuka tiesi mikä isoa ystävää noin hymyilytti.
- Mä oon niin onnellinen. Mulla on tyttöystävä!
Turbo hymyili Motolle.
- Sanoit sä tyttöystävä? Santtu käveli paikalle ja hymyili innokkaana Motolle.
- Joo...me ollaan kimpassa Sindin kaa, Moto punehtui.
- Ihanaa Moto-kulta! Ihanaa nähdä sut noin onnellisen oloisena pitkään aikaan, Santtu silitti Moton poskea ja halasi tätä.
- Kiitti, Moto hymyili nöyränä. - Onks jotain ruokaa? Mul on nälkä, Moto käppäili keittiöön.
Santtu meni hänen peräänsä.
Turbo katsoi kaksikon menoa ja vilkaisi sitten Vinskiä.
- Meidän täytyy ottaa selvää mitä Leipäjuusto aikoo. Masi on varmaan kertonu meidän päässeen selville niiden touhuista, joten suunnitelmat on ehkä muuttunut. Ensin täytyy selvittää, mitä he aikovat ja sitten vasta iskeä.
- Ehkä viisainta toimia niin... Johan tässä nautittiinkin rauhasta ja hiljaisuudesta tovi, Vinski mietti ja katsoi ikkunasta Leipäjuuston toimistoa miettien minkälainen seikkailu olisikaan pian edessä.

- MITEN IHMEESSÄ SAATOIT MOKATA JA ANTAA SEN VIHELIÄISEN VALKOHIIREN KUULLA SUUNNITELMISTAMME?! Leipäjuusto löi kätensä pöytään, kun Masi oli päässyt kertomaan hänelle viime yön tapahtumista. Nuikki sitoi samaan aikaan Masin haavaan sidettä.
- Leipäjuusto hyvä… Vinski tietää vain, että olin vakoilemassa hänen ystäväänsä ja sitä naista. Hän ei tiedä mikä vakoilun todellinen tarkoitus oli. Vinski ei huomannut, että pääsin asentamaan lähettimen naisen kotiin.
- Aivan sama! Nyt ne viheliäiset karvapallot vahtivat sitä kauppaa ja naista ympäri vuorokauden. Suunnitelma epäonnistuu jälleen kerran ellemme keksi jotain! Luulin, että sinä, jos kuka pystyisit hoitelemaan sen kaverin, kun Marsissakin onnistuit kaappaamaan hänen tyttöystävänsä.
Masi vain naurahti kun muisteli tapahtunutta.
- Meillä on Vinskin kanssa vielä kana kynittävänä, mutta sen aika ei ole nyt, Masi totesi. - Prätkähiiret eivät voi vahtia naista kaiken aikaa, joten paras tapa kaapata nainen on virittää ansa.
- Teidän käristetty grillijuustoisuutenne, hän on oikeassa. Lähettimen mukaan nainen on yksin juurikin nyt, Nuikki sanoi, kun hän pääsi katsomaan pieneltä tietokoneeltaan lähettimen signaaleja. 
Tämä sai Leipäjuuston ilmeen muuttumaan.
- Hmm… Niinkö? Ja sinä selvästi tunnut tietävän mikä se ansa voisi olla, arvon jyrsivä apulaiseni…? 
Masin suu kääntyi pirulliseen hymyyn.
- Tää ei ole ensimmäinen kerta, kun mä huijaan Prätkähiiriä, Masi naurahti.

Sindi katsoi itseään peilistä, kun hän oli käynyt suihkussa.
- Voi luoja… hän huokaisi. Edellisillan silmämeikkejä oli vieläkin jäljellä ja hän kaivoi kaapista silmämeikin poistoaineen, jotta ei näyttäisi omasta mielestään enää pesukarhulta.
- Muista Sindi ettet enää osta vedenkestävää ripsaria, hän mutisi itsekseen.
Samalla hän mietti Motoa ja mietti oliko tämä kaikki täysin luonnolista. Vai olisiko kaikki luonnollisempaa, jos hän olisikin myös marsilainen hiiri. Erilaisia mielikuvia alkoi muodostua Sindin päähän, siitä millainen hiiri hän olisi, mutta hetken päästä hän pudisti päätään ja tuli tulokseen, että mietti aivan liikaa. Hän puki päällensä ja alkoi harjata hiuksiaan. Hän huomasi miettivänsä koko ajan Motoa. Miten komea ja hyväkäytöksinen mies hän olikaan. Hymy nousi vaistomaisesti Sindin huulille. Hän todella koki ensimmäistä kertaa näin suuria tunteita jotakuta kohtaan ja se oli hänelle täysin uutta ja outoa.
Äkkiä hänen ajatuksensa keskeytyivät, kun ikkunasta lensi savukranaatti sisälle ja huoneisto täyttyi harmaasta savusta.
- Mitä ihmettä…?!
Sindi yritti etsiä granaattia ja heittää sen pois, mutta savua oli liikaa ja häntä alkoi yskittää. Lopulta hän menetti tajuntansa ja vain pyörtyi lattialle.

Samaan aikaan Moto hehkutti jo toista tuntia keittiön pöydän ääressä Sindiä ja sitä miten rakastunut tähän oli.
Santtu kuunteli iloisena Moton turinoita, mutta Vinski ja Turbo tuntuivat saavan jo yliannostuksen.
- Mitä...? Moto katsoi Turboa ja Vinskiä hetken päästä.
Pojat vilkaisivat toisiaan.
- Ei pahalla Moto… Mä oon aina tiennyt, että sä olet romantikko ja tunteellinen tyyppi. Mutta nyt tää rakkaussiirappi valuu jo valitettavasti mun korvista yli, Vinski totesi.
- Hei! Anna Moton nyt fiilistellä, se on kerranki rakastunut! Santtu ärähti Vinskille.
- Hei olen mäkin rakastunut, mutta en mä sitä silti jaksa hehkuttaa sitä monta tuntia päivässä, Vinski totesi ja painoi käden suulleen kun tajusi mitä sanoi.
Moto ja Turbo vislasivat, mutta Santtu nousi vihaisena pöydästä ylös.
- Et jaksa?! Hitto jos sä sanoisit olevas rakastunu edes useammin kuin kerran kuukaudessa niin olis sekin jo jotain! Sä…sä…Ääh! Santtu hermostui ja tuuppasi Vinskin edestään pois ja marssi yläkertaan.
- Voi hitto, taitaa Santulla olla taas ne päivät tulossa… Vinski mutisi. Santtu valitettavasti kuuli Vinskin puheen ja nappasi jakoavaimen pöydän reunalta ja heitti sen Vinskiä päin.
- Au!!! Vinski huudahti saadessaan iskun takaraivoonsa.
- Täähän alkaa muistuttaan saippuaoopperaa. Missä popcornit viipyy? Turbo naurahti hieman.
- Hemmetti… Vinski istui alas ja mietti.
Moto katsoi Vinskiä.
- Sä tosiaan oot rakastunu Santtuun?
- Kun tietäisittekin vaan, Vinski huokaisi.
- Sori veikka, mutta vuoden romantikkopalkintoa ei kyllä tällä kerralla jaeta sulle. Santtu tuntu olevan tosi näreissään, Turbo jatkoi.
- Tiedän, tiedän… Vinski huokaisi.
- Hei, eikös sun suurena hurmaajana kuuluis tietää, että naisia kohdellaan hellästi ja kunnioittavasti? Moto vinkkasi silmää Vinskille.
- Heko heko, Moto. Sä kuitenkin nyt ehkä taidat olla meistä se romantikko.
- Ehkä, Moto kohautti tyytyväisenä olkiaan, kunnes maa jyrähti todella lujaa heidän allaan ja hän putosi tuolilta.
- Mikä ihme toi oli?! Turbo nousi ylös ja katsoi ikkunaan ja näki valtavan määrän isoja kaivureita ja työkoneita. 
- Jaha, Leipäjuusto on liikkeellä. Aika lähtee heiluttaan häntää.
- Hitsi! Tätä onkin odotettu! Nyt otetaan selvää siitä, mitä se haiseva limapunkero oikein meinaa! Vinski hihkaisi ja nousi ylös. Turbo loi häneen katseen joka yritti pyytää Vinskiä tukkimaan suunsa.
- Jaa miten niin? Moto kysyi ihmeissään.
- No…siis…ainahan se jotain juonii, Vinski sanoi hieman vaivaantuneena, kun tajusi melkein paljastavansa hänen ja Turbon salaisuuden.
- Nyt jätkät mennään ja pistetään… Turbo hyppäsi pyöränsä selkään.
- HANAT AUKI!!! Kuului koko kolmikon suusta, kun nämä kaasuttivat ulos varikolta.
Keskellä katua oli viisi tai kuusi erilaista työkonetta ja niiden kaikkien keskellä oli terävä ja piikikäs, selkeästi ansaksi viritetty laite.
- Hoidelkaa veikat te noi koneistot, niin mä hoitelen Leipiksen! Turbo sanoi ja kaasutti täysiä laseria syöksevien kaivureiden läpi kohti Leipäjuustoa. Hän hyppäsi pyöränsä selästä ja kapusi Leipäjuuston ajoneuvoon, joka oli iso maansiirto-kone.
- Kas kas kas, kukas se siinä! Leipäjuusto naurahti.
- Senkin mädälle haiseva savulohi! Nyt saat kyl luvan kertoa, että mitä sä tällä kertaa suunnittelet! Me tiedetään että sulla on vakoojia liikkeellä, Turbo ärähti ja tarrasi Leipäjuustoa kauluksesta.
- Niinkö? Voi, olisi mukavaa rupatella asiasta lisää, mutta katsohan tarkkaan hiirulaiseni. Ystäväsi saavat kohta kohdata elämänsä yllätyksen! Leipäjuusto viittoi Turboa seuraamaan ystäviensä toimia.
Samaan aikaan Vinski ja Moto kiertelivät kaivinkoneiden välistä ja onnistuivat tuhoamaan muutaman.
- Aika hallita…! Vinski vilkaisi hymyillen Motoa.
- …Ja hajoittaa! Moto hymyili ja nosti aseensa kohti keskelle tietä jätettyä ansaa.
- Kohta ystäväsi kohtaa niin kutsutun loppunsa. Kutsun sitä…Hiirenloukuksi, Leipäjuusto nauroi Turbolle.
Moto oli jo ampumassa loukkua kohti kun se yhtäkkiä kääntyi ja hän näki tajuttoman Sindin sidottuna ansaan.
- Mit…SINDI?! Moto hätkähti ja painoi samantien pyöränsä jarrua ettei ampuisi ja osuisi naiseen.
- Mitä ihmettä?! Vinski pysäytti pyöränsä myös, kun näki Sindin ansassa, mutta ei ehtinyt olla kuin hetken paikallaan kun Leipäjuuston apulaiset edelleen ampuivat heitä.
- Moto varo!!! Vinski huusi.
Moto kääntyi nopeasti nähdessään erään ammuksen lentävän Sindiä kohti. Moto nappasi erään roskiksen kannen suojaksi, josta laser kimpoutui takaisin menosuuntaan, mistä se ammuttiinkin ja räjäytti työkoneen.
- Sä senkin alhainen saasta! Vapauta tyttö heti tai mä…! Turbon hansikas syttyi jo päälle, kun hän ärisi Leipäjuustolle.
- Ette tule saamaan häntä, Lalli nauroi. - Ja nyt jos suonette anteeksi, minun täytyy poistua! Lalli painoi nappia josta hänen tuolinsa lähti lentoon ja Turbo putosi koneen kyydistä, mutta hänen prätkänsä otti omistajansa kiinni.
- Huh… Hyvää työtä Lady… Turbo taputti pyöräänsä ja lähti ajamaan kavereitaan kohti.
- Moto! Turbo huudahti nähdessään Moton aivan jäätyneenä.
Moto oli aivan lamaantunut, kun hän näki naisensa sidottuna ja vielä äsken hän oli pidellyt tätä sylissään.
- Moto! Herää! Turbo ärähti.
Moto havahtui ja vilkaisi Turboa.
- Moto vapauta Sindi! Me hoidellaan Vinskin kanssa nää muut tyypit. Vinski! Kikka kutonen!
- Wohoohohooo!!! Siitä mä pidän! Vinski kaasutti Turbon avuksi.
Moto hyppäsi pyöränsä selästä ja kapusi Hiirenloukkuun vapauttamaan naista.
Kun Moto sai köydet irti hän tarrasi varovasti Sindiä kasvoista.
- Sindi…Sindi! Oot sä kunnossa…? Voi taivas, puhu mulle… Sindi?! Moto katsoi naista todella huolissaan.
- Ei hätää, mä hoidan sut pois täältä, Moto avasi naisen köydet.
Sindin silmät aukenivat hitaasti ja hän katsoi yhtäkkiä Motoa oudosti hymyillen.
- Tervehdys kullanmuru, Sindi sanoi oudon miehisellä äänellä.
Moto katsoi häntä ihmeissään.
- Täh…?
Äkkiä Sindi iski Motoa nyrkillä niin, että tämä lensi pitkän matkan alas. Marsilainen oli kirjaimellisesti puulla päähän lyöty.
- Sindi…mitä ihmettä sä teet?! Moto keräili itseään ja ravisti päätään.
- Sindistä en tiedä, mutta mä… nainen veti naamarin kasvoiltaan ja katsoi Motoa nauraen. - HAUTAAN SUT ELÄVÄLTÄ!
Moto katsoi Sindiä ja hänen silmänsä pyöristyi.
- Voi äiti… Mä en usko silmiäni… MASI?! Moto oli todella ihmeissään nähdessään vanhan petturin jälleen silmissään pitelemässä maskia kädessään. Masi vain nauroi.
- MISSÄ SINDI ON?! Moto murisi vihaisena.
- Senhän sä haluaisit tietää, raju rakastaja, Masi ilkkui käyttäen samaa nimitystä Motosta kuin Sindi oli käyttänyt heidän edellisyön herkän hetkensä aikana Motosta.
- Mitä hemmettiä…?! Moto katsoi Masia ihmeissään.
 Turbo ja Vinski tuhosivat viimeisenkin kaivinkoneen ja ajoivat Moton luokse.
- Masi…! Turbo ärähti.
- Hienoa nähdä teitä pitkästä aikaa… kaverit, Masi nauroi ja risti kädet rinnuksilleen. - Etenkin sua Vinski, mitäs siitä nyt jo on… 12 tuntia kun viimeksi nähtiin? Vinski tuijotti Masia vain vihaisena.
- Oli virhe jättää sut eloon…!
- Niin totisesti oli, Masi naurahti.
Moto kääntyi katsomaan Vinskiä.
- Mitä toi rotta oikein puhuu, Vinski? Moto kysyi.
- Mä selitän myöhemmin isoveli. Nyt höystetään toi petturi!!! Vinski painoi kaasua ja nosti pyöränsä yhdelle renkaalle ja lähti ajamaan Masia kohti.
Masi hyppäsi tasanteelta pois ja potkaisi kevyen näköisellä, mutta sitäkin voimakkaalla iskulla Vinskin pyöränsä selästä pois.
Vinski lensi talon seinää päin ja menetti tajunsa.
Turbo puri hampaitaan yhteen.
- Sä alat todella käydä mun hermoilleni. Sä et satuta tätä jengiä enää koskaan! Turbo aktivoi hansikkaansa ja iski Masia, mutta tämän onnistui väistää viime hetkellä Turbon isku. 
- Niinkö luulet, Turbo? Masi naurahti ja hänen omien käsiensä hansikkaat alkoivat hehkua. Niissä oli samankaltaisia zernopuikkoja kuin Turbon hanskassa, mutta ne olivat voimakkaampia. Masi iski molemmilla nyrkeillä Turbon päähän niin, että tämän kypärä lensi ja Turbo-parka lensi myös pitkälle pyöränsä selästä.
Moton silmä muuttui punaiseksi raivon vallatessa hänen mielensä.
- Sä…senkin… alhainen…. saasteinen ja haiseva rotta! Moto nousi ylös maasta ja koetti ampua Masia käsikanuunallaan.
Masi oli kehittynyt valtavasti taistelijana sitten Marsissa tapahtuneen viimeisen yhteenoton. Hän oli nopeampi, voimakkaampi, ketterämpi ja vaarallisempi kuin aikaisemmin. Moto kuitenkin pystyi hiukan enemmän väistelemään Masin iskuja, kunnes Moton kohtaloksi koitui se, kun hän yritti iskeä Masia nyrkillä. Masi väisti iskun ja liukui nyrkin alle. Sieltä hän iski täysiä Motoa suoraan vatsaan. Ja toinen Masin nyrkki antoi suoraan, voimakkaan iskun Moton kasvoihin kypärän visiirin ollessa auki.
Moto tunsi että hänestä lähti ilmat pihalle ja yhtäkkiä hänen päässään pimeni.
Moto kaatui polvilleen maahan Masin eteen ja koetti saada henkeään kulkemaan.
- Tätä näkyä mä oon odottanut kauan…Prätkähiiri polvistuu mun edessä, Masi naurahti myhäillen ja katsoi kolmea Prätkähiireä, jotka lojuivat kaikki maassa voimattomina.
Moto keräsi itseään tovin ja katsoi hitaasti Masia, joka seisoi ihan hänen edessään. Nyt hänen silmänsä hehkui suorastaan verenpunaisena.
- Jos… jos sä kosket tikullakaan Sindiin… niin mä takaan että sä…! Moto yritti vetää henkeä.
- Voi kuule, mulla on paljonkin suunnitelmia sun pienelle kullannupulles…mutta sitä ennen… Masi naurahti ja kumartui Motoa kohti. Ennen kuin Moto huomasi Masi astui koko painollaan Moton vasemman käden päälle.
- Aih!!! Moto irvisti ja ennen kuin hän ehti toimia, potkaisi Masi toisella jalallaan täysiä Moton käden pois paikoiltaan.
- AAAAAAAAAGH!!!!!!! Moto huusi niin lujaa, että koko kaupunki kaikui.
- M…Moto…! Vinski keräsi itseään ja havahtui nähdessään, miten Masi kidutti hänen ystäväänsä. - Moto…EI…! Vinski nousi hitaasti ylös.
- AAAAHAAHAAH!!!! Moto karjui ja kiemurteli maassa tuskasta. Marsilainen oli todella kovan kipukynnyksen omaava, mutta hänelläkin oli valitettavasti oma rajansa.
Masi nauroi ja potkaisi kättä vielä toisen kerran varmistaen sen käyttökelvottomuuden. 
- Moto…! Turbokin nousi kerättyään itsensä ylös ja juoksi Vinskin luokse. Turbo kaappasi Vinskin jaloista kiinni, pyöräytti tätä ilmassa muutaman kerran ja päästi irti saaden Vinskin liitämään suoraan kohti Masia. Vinski kääntyi ilmassa ja iski jaloillaan suoraan Masin kasvoihin ja rotta lensi monta metriä eteenpäin.
- Tän sä saat vielä maksaa!!! Vinski polvistui auttamaan Motoa, joka makasi maassa tuskissaan.
- Niinhän sä luulet Vinski… Masi nousi ja kokosi itsensä yllättävän nopeasti maasta. - Mä hoitelen sut myöhemmin, mutta nyt mulla on kiire. Moton tyttöystävä kuollakseen haluaa tavata mut, Masi sanoi ja painoi ranteessaan olevaa laitetta ja niin hän katsoi sen siliän tien.
- Senkin koin syömä rotta!!! Mä kyllä vielä saan sut käsiini ja sen jälkeen mä revin sut kappaleiksi! Vinski raivosi ilmaan.
- Anna olla, Vinski. Nyt ei ole oikea hetki… Meidän pitää auttaa Motoa! Turbo juoksi Moton luokse joka piteli vasenta kättään vaikeroiden maassa. Turbo veti Moton kypärän pois päästä ja katsoi tämän kättä.
- Moto, oot sä kunnossa? Vinski katsoi toverian huolestuneena ja loi myös katseen Moton käteen, joka oli taittunut aivan ihmeelliseen asentoon. Se ei edes muistuttanut normaalin käden asentoa.
- Aaaih... Moto vaikeroi hiljaa.
- Isoveikka tarvii saada lepään. Me tarvitaan Santtua… Moto, pääset sä ylös? Turbo yritti nostaa ystäväänsä, mutta tämä ei pystynyt liikkumaan.
- Mä haen Santun! Vinski juoksi prätkälleen ja hurautti salamannopeasti korjaamolle.
- Turbo… Moto sanoi hiljaa.
- Ota rauhassa veikka…sä selviät kyllä, Turbo sanoi.
- Turbo… Sindi… Moto jatkoi. - Se pitää saada turvaan…! Moto tarrasi metallikädellään Turbon liiviin.
- Älä huoli Moto, kaikki järjestyy, Turbo vakuutteli. 
- Lupaatko…?
- Varmasti.

Pian Vinski kiisi paikalle Santtu kyydissään. Nainen hyppäsi pyörän kyydistä Moton viereen ja avasi ensiapulaukkunsa.
- Voi ei, Moto…! Santtu katsoi Moton kättä.
- Se on varmaan täysin murtunut, Turbo sanoi ääneen.
- Santtu…ni..niillä on Sindi…! Moto ähisi.
- Ei oo välttämättä murtunut, Santtu katsoi Turboa - Sijoiltaan ehkä… Meidän täytyy saada se niksautettua paikalleen… Moto-kulta, ei hätää, Santtu silitti harmaaturkkista jättiläistä varovasti kasvoista.
- Tää sattuu aivan sairaasti, mutta sä selviät kyllä… Jätkät. Pitäkää siitä kiinni,  Santtu nousi ylös, kun Turbo asettui pitelemään kiinni Moton ylävartalosta ja Vinski kävi istumaan Moton jalkojen päälle.
- Ei hätää isoveli, Vinski sanoi hiljaa.
Moto kiemurteli ja katsoi Santtua hieman peloissaan.
- Moto…anna anteeks, mut ei oo muuta vaihtoehtoa… Pysy ihan hetki paikallas, Santtu katsoi toista osaaottavasti. Hän laski kätensä marsilaismiehen olkapäälle, veti syvään henkeä ja rusautti sen sitten kaikin voimin takaisin sijoilleen.
Tuska sai Moton silmän muuttumaan aivan kapeaksi viiruksi ja Moto tunsi kuinka viiltävä kipu valtasi koko hänen marsilaisen kehonsa. Hän ei pystynyt pitelemään tuskaa sisällään vaan huusi ja rimpuili ystäviensä otteessa. Niin kovaa kukaan ei ollut koskaan kuullut hänen huutavan. Lähes tyhjässä kaupungissa kaikui ilmoilla vain marsilaisen taistelijan tuskanhuuto. Lopulta kipu oli niin valtava, että se vei harmaalta, isokokoiselta Vapaustaistelijalta tajun. Kaikki Moton ympärillä vaikeni. Tuli aivan hiljaista ja pimeää.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Lil Hoss
Admin


Viestien lukumäärä : 2352
Join date : 27.10.2013
Ikä : 26
Paikkakunta : Pohjois-Pohjanmaa

ViestiAihe: Vs: Rakkauden Chicago (K15)   To Heinä 02 2015, 11:13

Hui mitä Masi teki Motolle  Shocked Toivottavasti Moto toipuu kokemastaan ja Sindi saadaan pelastettua.

_________________
"Tiätsä, laserin kool ei oo merkityst jos osaa käyttää sitä." - Moto

Lil H muualla: http://lilhoss.livejournal.com/ ja http://lilhoss.vuodatus.net/ | Lil H:n tarinointa
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://lastchancegarage.palstani.com
Prätkämimmi



Viestien lukumäärä : 2484
Join date : 18.01.2015

ViestiAihe: Vs: Rakkauden Chicago (K15)   Pe Heinä 03 2015, 09:05

Mä niin arvasin tän. Moto-rukka Sad. Masi on sekä mun suosikki- et inhokkipahis. Samaan aikaan se on hottis ja samaan aikaan tekis mieli repiä antennit sen päästä tai ehkä oikea termi ois repiä sen häntä irti
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
ukuotus_ukuli



Viestien lukumäärä : 128
Join date : 25.11.2013
Paikkakunta : Pohjois-Karjala

ViestiAihe: Vs: Rakkauden Chicago (K15)   La Heinä 04 2015, 22:20

Vasta tokassa luvussa, mutta tätä on ilo lukea. 8'D

_________________
Se on niin vanha, ettei edes sen aamutohvelit kestä sitä. -Vinski
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://bmfmfanartsbyuku.blogspot.fi/
Maru



Viestien lukumäärä : 22
Join date : 14.05.2015
Ikä : 25
Paikkakunta : Pirkanmaa

ViestiAihe: Vs: Rakkauden Chicago (K15)   Ma Heinä 06 2015, 13:36

A/N: Tähän osaan haluan hieman spoilata sen verran, että kun Moto saapuu ottamaan yhteen Masin kanssa suosittelen teitä, rakkaat lukijat, laittamaan youtubesta soimaan sellaisen kappaleen kuin Critical Mass - You're Already Dead. Se on sellainen eeppinen soundtrack (kuuntelen sellaisia aika paljon tätä tarinaa kirjoittaessa) ja haluan jakaa tämän vahvan fiiliksen mikä minulle tuli sitä tarinaa kirjoittaessa, kun tuo kappale soi taustalla Smile Kappaleen loppumelodia sopii täydellisesti kohtaan jossa yhteenotto lopulta päättyy. Mukavia lukuhetkiä! Very Happy


Osa 7. Sindin mieli kokee muuttumisleikin

Sindi ei tiennyt kauanko hän oli ollut tajuton, mutta kun hän avasi silmänsä, hän tajusi roikkuvansa kahleissa jonkinlaisessa laboratoriossa. Sindi koitti repiä käsiään irti mutta turhaan.
- Tuo on täysin hyödytöntä arvon neiti, sanoi Lalli Leipäjuusto laskeutuessaan liukuvalla, ohuen ohuella, alustalla katosta alas.
- Ku…Kuka sä olet?! Sindi katsoi miestä hetken ja havahtui. - Lalli Leipäjuusto! Sindi kauhistui.
- Tunnet siis minut! Oi miten ihanaa kuulla, että maineeni kiirii edelläni.
- Sä oot yks hemmetin ruma ja haiseva lipeäkala, just niinku Motokin sano… Sun hajuas ei voi olla tunnistamatta, Sindi yökkäili. - Mitä sä oikein haluat musta?!
- Hehheh, voi ei. En minä sinusta mitään halua parhain tyttöseni. Ehen. Haluan päästä vain eroon siitä niin kutsutusta Prätkähiiri-poikaystävästäsi, mutta tarvitsen siihen sinun apuasi.
- Noup! Ei mene ikinä läpi senkin valekala! Kunhan Motolle selviää, että mä oon täällä se nuijii sut tuhannen kappaleiksi!
Lalli nauroi vain häijysti.
- Ei jos minä ehdin paloitella hänet ensin. Tai oikeastaan rakas ystäväni Pyöveli, Lalli kaivoi taskustaan kaukosäätimen ja avasi sillä yhden ison ruudun, jossa näkyi miten Masi oli taistellut Prätkähiiriä vastaan ja kuinka tämä kidutti Motoa. Masi tuli huoneeseen ja katsoi myös jättiruutua. Sindi katsoi järkyttyneenä videota, jolla hänen rakastaan höykytettiin. Lalli vain nauroi.
Sindi katsoi häntä ja ärähti.
- Miten sä kehtaat ikinä satuttaa Motoa?! MITÄ TE OOTTE TEHNY SILLE!! Odotas kun mä pääsen näistä kahleista mä…! Sindi rimpuili naiseksi yllättävän pelottamasti ja yritti saada itseään irti.
- Sinähän varsin sisukas sissi olet, Lalli naurahti Sindin vain murahtaessa.
- Mä en sua pelkää! Päästä mut irti!!! Sindi kiljui.
- Voi ei… no jos et pelkää minua, niin pelkäät kyllä Pyöveliä.
Sindi katsoi Lallin viereen tullutta rottaa, joka käveli nyt hänen eteensä.
- Rakas poikakaverisi oli sitä mieltä, että suhun ei kosketa tikullakaan… Masi veti taskustaan tikarin ja repäisi sillä Sindin kauluspaidan ensimmäisen napin auki niin että hänen rintavarustuksensa tuli hieman näkyviin paidan alla olevan topinkin alta.
- Mutta veitsestä ei ollut kyllä mitään puhetta, Masi hymähti ja painoi veitsen kärjen naisen leualle. Sindi hätkähti ja katsoi rottaa vihaisena.
- Kuulehan tyttö, saat luvan tehdä niin kuin minä käsken tai isäsi vanha kauppa tuhotaan ikuisiksi ajoiksi niin, että siitä on muistona jäljellä vain märkä läntti Chicagon kadulla. Ethän suinkaan halua isäsi elämäntyön ja sinun kotisi valuvan hukkaan jonkun avaruusolion takia? Mitä isäsikin sanoisi, jos antaisit sen vain puf, haihtua savuna ilmaan…tai tarkalleen ottaen… Plutoon, Lalli nauroi.
Sindi jäi tuijottamaan Lallia järkyttyneenä.
- Sä oot kyllä niin kiero ja häijy…!!! Sindi rimpuili ja yritti päästä edes potkaisemaan tuota lihavaa kieroilijaa, mutta Masi tarrasi häntä kipeästi hiuksista ja sai hänet pysähtymään.
- Voi voi sentään… jos ei hyvällä niin sitten pahalla, Leipäjuusto huokaisi turhautuneena. 
- Professori Nuikki!
- Niin Teidän Juustoisuutenne? Nuikki asteli paikalle.
- Ole hyvä ja aktivoi mielentaivutus-säde valmiiksi, Lalli määräsi.
 Nuikki teki työtä käskettyä ja tähtäsi säteen valmiiksi Sindiä kohden.
Sindi katsoi laitetta hammasta purren.
- Noh? Kumman valitset? Hiiren vai isäsi?
- Et sä voi tehdä näin!!! Sindi huusi.
- Oi, mutta kyllä minä voin. Ja teenkin. Noh? Päätähän pian, sillä aikasi käy vähiin.
Sindi tuijotti pitkään Lallia ja punnitsi isänsä muiston ja Moton tärkeyttä. Eihän hän tietenkään halunnut päästää irti kummastakaan. Vaikkei hän ollut huolehtinut kaupasta kunnolla pitkään aikaan ei hän siitä ollut valmis päästämään sitä plutolaisille. Nyt hän sen ymmärsi ja kirosi itseään, että oli laiminlyönyt kaupan. Lopulta hän väsähti ja laski päänsä alas surullisesti huokaisten. Se oli Lallille merkki antautumisesta.
- Erinomainen päätös tyttöseni.
- Mitä sä haluat mun tekevän…? Sindi kysyi masentuneesti.
- Sinun pitää dumbata se rokkaava jyrsijä niin pahassa paikassa, että hänen sydämensä murskaantuu totaalisesti ja kun hän on heikoimmillaan, minä höyhennän hänet ja hänen muut Prätkähiiri toverinsa.
Sindi katsoi Leipäjuustoa vihaisesti kulmiensa takaa.
- Sä et tule selviään tästä… sä olet inhottava… Sindi sanoi hampaat irvessä.
- Voi kiitos, Lalli naurahti. - Mutta varmistaaksemme, ettet sinä yhtäkkiä muuta mieltäsi… Nuikki!
Siinä samassa Nuikki painoi erästä nappulaa ja mielentaivuttimen säde valtasi Sindin kehon.
- Moto auta…! Sindi inisi katsoen sädettä, mutta liian myöhään.
- AAAAAAA!!!!! Sindi huusi kovaa tuskasta, kun hän tunsi valtavan energiakentän valtaavan kehonsa. Kuin tuhat salamaa olisi iskenyt hänen jokaiseen ruumiinosaansa. Hän mietti Motoa ja toivoi tämän voivan vielä pelastaa hänet, mutta pian mielikuva hänestä ja Motosta yhdessä alkoi oksettaa häntä ja hän alkoi tuntea vain suoranaista inhoa harmaata marsilaista kohtaan. Sindin tumman ruskeat silmät välähtivät kokonaan mustaksi, mutta palautuivat jonkin ajan päästä ennalleen. Hän ei selkeästi ollut enää oma itsensä.
Kun Nuikki lopulta päätti Sindin kiduttamisen ja sammutti mielentaivuttamisen, hyppäsi hän tuolistaan ja meni avaamaan Sindin lukot. Masi piti hänestä jälleen tiukasti kiinni ja painoi tikariaan tämän kauluksella. 
- Noin ystäväiseni, kerropas mitä tämä viemärigerbiilin ketale sinulle tuo mieleen? kysyi professori Sindiltä näyttäen Moton kuvaa.
Sindi katsoi kuvaa. 
- Ällöttävä jyrsijä, Sindi totesi ja sylkäisi kuvan päälle.
- Se toimii Teidän Hajusteisuutenne! Nuikki huikkasi.
- Loistavaa, kerrassaan loistavaa! Pian ovat mennyttä sekä ne kirotut Prätkähiiret, että Chicago ja Ylipäällikkö on minusta vihdoin ylpeä! Lalli nauroi niin ilkeästi ja niin kovaa, että hänen naurunsa jäi kaikumaan Nuikin laboratorioon.

Moto tuijotti Leipäjuuston tornia ikkunasta vihaisen näköisenä.
Hänen vasen kätensä oli kipsattu ja se lepäsi myös siteessä joka roikkui hänen niskastaan. Hän istui aivan paikoillaan.
Santtu, Turbo ja Vinski tuijottivat kaikki huolestuneena Motoa.
Korjaamolla kaikui vain kellon tikitys.
Kolmikko vilkaisi toisiaan ja he miettivät, kuka uskaltaisi ensimmäisenä sanoa Motolle mitään, joka oli istunut jo kolme tuntia hiljaa paikallaan kun tämä oli kuullut Vinskiltä, Masin vakoilleen häntä ja Sindiä. 
Ensimmäistä kertaa Moto näytti niin vihaiselta, ettei edes Santtu uskaltanut sanoa hänelle mitään.
Moto tuijotti tornia ja mietti päänsä sisällä jatkuvasti miten pelastaisi naisensa ulos tuosta hirveästä paikasta.
Santtu vilkaisi Turboa ja Vinskiä.
- Vinski…mene puhumaan sille, Santtu kuiskasi.
- Enköhän mä ole avannut suutani jo ihan tarpeeksi, Vinski kuiskasi viitaten siihen, että oli kertonut Masin kohtaamisesta.
- Moto ei voi istua tossa koko päivää, Turbo huokaisi.
- Ou mään… Vinski veti syvään henkeä ja käveli Moton viereen.
- Moto mä…
- Jos haluat säilyttää valkosen turkkis, suosittelen lämpimästi pitämään pääs kiinni, Moto vastasi kylmästi tuijottaessaan edelleen Leipäjuuston tornia.
- Moto, ei Vinski tahallaan jättänyt sulle kertomatta heti, että Masi oli vakoillut teitä. Se olin minä, joka käskin olemaan puhumatta, koska me haluttiin olla perillä Leipäjuuston toimista ennenku me kerrotaan sulle.
- JOS TE OLISITTE KERTONU HETI, MÄ OLISIN VOINUT SUOJELLA SINDIÄ JA SE EI OLIS JOUTUNUT LEIPÄJUUSTON PANTTIVANGIKS!!! Moto karjui vihaisena.
Turbo katsoi ystäväänsä. Hän ei ollut ennen nähnyt Motoa tuollaisena.
- Tätä kaikkea ei olis tapahtunu jos te olisitte heti kertonu!!! Moto paiskasi metallikädellään kaikki tavarat alas pöydältä.
- Hei! Moto rauhotu! Vinski tarrasi hellästi kaveriaan kunnossa olevalta olkapäältä.
Moton silmä oli jälleen punainen ja hän katsoi Vinskiä todella vihaisena. Vinski irrotti otteensa ja katsoi ystäväänsä jopa hiukan peloissaan. Moto kääntyi ja pysähtyi nähdessään Santun edessään. Santtu katsoi häntä hieman tuimana, mutta silti huolestuneena.
- Moto, mä ymmärrän että sä oot huolissasi Sindistä. Me kaikki ollaan. Mutta nyt meidän täytyy antaa sun kädelle hetki aikaa toipua ja miettiä miten me pelastetaan Sindi.
Moto katsoi Santtua edelleen vihaisena, mutta hänen silmänsä lakkasi hehkumasta.
- Mä haluan olla nyt yksin…! Moto käveli ulos äreänä.
- Moto…! Santtu kääntyi katsomaan jättiläisen perään, mutta Vinski tarrasi häntä kädestä.
- Anna sen mennä… Sen täytyy nyt saada käydä toi läpi. Sen rakkain on uhattuna ja Motolle mikään ei ole tärkeämpää kuin se, että sen rakkaimmat on turvassa. Tää on sille varmasti aivan uusi tilanne ja se on todella sekaisin. Plus sen lisäks turpiin saaminen Masilta anto varmana kolauksen itsetunnolle, Vinski katsoi Santtua rauhallisena.
Santtu katsoi Vinskiä ja huokaisi. Vinski veti hänet tiukkaan halaukseen.
Turbo mietti ja katsoi ulos. Hän koki hieman olevansa syyllinen siitä, mitä Sindille oli käynyt, mutta sitä oli turha surkutella enää. Nyt oli aika miettiä keinoja miten uusi ystävä pelastettaisiin.

Moto istui läheisessä puistossa ja tuijotti suihkulähdettä, josta valui hatarasti vettä.
Hän puri hampaitaan yhteen. Häntä ahdisti. Häntä ahdisti olla niin tunteellinen ja kantaa kaikkia maailman murheita harteillaan. Hän mietti kuollakseen miten pelastaisi rakastamansa naisen plutolaisten kynsistä ja sitä, mitä kaikkea pahaa nämä voisivat hänelle tehdä.
Äkkiä Moto tunsi kyynelpisaran valuvan silmäkulmastaan. Hän häkeltyi, pyyhkäisi kyyneleen sormelleen ja katsoi sitä pitkään. Hän itki.
Hetken sitä ihmeteltyään Moto tunsi jonkun tuijottavan häntä. Moto katsoi sivulleen ja näki Turbon.
Turbo oli hiljaa ja käveli ystävänsä viereen istumaan puiston penkille. Kumpikaan ei sanonut pieneen ikuisuuteen mitään.
- Anteeksi, Turbo nosti katseensa Motoon.
Moto tuijotti maata miettien.
- Anteeksi Moto, että mä kielsin Vinskiä kertomasta sulle. Jos mä olisin tiennyt, että tässä käy näin mä olisin kertonut sulle heti…
- Päätit sitten kuitenkin olla kertomatta, Moto totesi.
- Mutta sitä on nyt enää turha miettiä. Sindi on pelastettava ja vaan me yhdessä voidaan tehdä jotain sen asian hyväksi. Me ollaan tiimi, Moto.
Moto nosti katseensa suihkulähteeseen.
- Jos Sindissä on pienikin raapaisu niin Leipäjuusto saa katua syntymäänsä…
Turbo uskaltautui jo hymyilemään varovasti.
- Sä todella rakastat sitä naista, Turbo sanoi.
Moto sulki silmänsä ja nyökkäsi.
- Enemmän kuin elämää ja mä viimein voin sanoa niin, koska tiedän mitä se tarkoittaa, Moto vastasi jämerästi.

Vinski seuraili Santtua, kun tämä sääteli joitain uusia varustuksia Vinskin pyörään. Moto ja Turbo kävelivät takaisin korjaamolle ja katsoivat Vinskiä tämän kasvoilta paistaessa selkeästi kysymys oliko Moto jo rauhoittunut.
Kolmikko loi toisiinsa selkeän katseen, jonka vain he pystyivät tulkitsemaan toisistaan. Vinski hymyili helpottuneena.
- Aika pelastaa neito pulasta, Turbo totesi.
- Jo oli aikakin, mä jo virittelin teidän pyöriin uudet ladatut aseet, Santtu hymyili ja vinkkasi silmää.
- Kuulostaa hyvältä, Moto sanoi.
- Miten sun kätes jaksaa, Moto? Santtu kysyi.
Moto repäisi siteen ja kipsin irti kädestään. Santtu oli ollut oikeassa. Käsi ei onneksi ollut kuin vain lähtenyt sijoiltaan, mutta Santtu oli varuiksi kipsannut sen.
- Paremmin kuin koskaan, Moto sanoi hymähtäen ja oli selkeästi valmis taisteluun.
Hiiret hyppäsivät kukin omalle ratsailleen ja asettivat kypärät päähänsä.
- Vinski… Santtu sanoi ennen kuin Vinski oli lähdössä. - Olkaa varovaisia.
Vinski loi häneen huolettoman hymyn.
- Kuule Santtu-kulta, vaikka nää sankarihommat onkin enimmäkseen miesten hommaa… me tarvitaan sut mukaan.
- Täh? Santtu näytti hämmentyneeltä.
- Vinski on oikeassa. Me ei pärjätä ilman sua. Sä olet osa meidän tiimiä. Joten hyppää kyytiin, Turbo jatkoi.
Santtu katsoi vuoroin Vinskiä ja vuoroin Turboa ja lopulta Motoa, joka nyökkäsi kannustavana.
- Siis jos sä vaan haluat…? Moto kysyi.
- Te ootte tosissanne… Santtu haukkoi henkeään ja nappasi innoissaan kypäränsä. Sitten hän hyppäsi Vinskin kyytiin ja kiersi kätensä tämän ympärille.
- Nainen joka rakastaa vaaraa. Wohohou, mun mieleinen tyttö! Pidä tiukasti kiinni beibi, edessä on kuoppainen tie ja eikun… Vinski hymyili ja kaasutti pyöräänsä.
- HANAT AUKI!!! Moto, Turbo, Vinski ja Santtu huusivat yhteen ääneen ja karauttivat kohti Leipäjuuston rakennusta.

Nuikki katseli kelloa ja näpytteli tietokonettaan.
- Parahin Kastematoisuutenne, eikö teistäkin ole hieman outoa, että ne pahuksen Prätkähiiret eivät ole vieläkään saapuneet paikalle?
- Parahin Nuikkiseni. Heillä kestää toipua iskusta, jonka Pyöveli heille aiheutti. On vain ajan kysymys, koska ne jyrsijät saapuvat tänne taas mekastamaan. Mutta uskon, että kun tämä tytön hupakko saa isoimman kaverin tunteet murrettua on Pyövelin helppoa tehdä hänestä selvää kauraa.
Masi naurahti istuessaan tuolissa jalat ristissä ja kädet puuskassa.
- Sen järkäleen ainoasta toimivasta kädestä ei ole enää mihinkään. Kiitos proffa näille sun uusille kuteille, jotka kehitit, Masi viittasi hanskoihinsa joilla oli tyrmännyt Prätkähiiret. Sitten hän loi katseen Sindiin, joka lähti hakemaan vesipisteeltä itselleen juotavaa.
- Vaikuttavaa. Mihin muuten lähetitte Rasvanahan oi Maitojuustoisuutenne? Nuikki katsoi Leipäjuustoa.
- Lähetin hänet hankkimaan kellarista räjähteitä. Parahin professori. Käykäämmekin muuten tarkistamassa ettei hänen onnistu räjäyttää koko torniani jälleen kerran, kun ne vietävät motoristijyrsijät lopulta löytävät tiensä tänne.
- Oikein hyvä idea, Teidän Suomuisuutenne, Nuikki nyökkäsi ja lähti Leipäjuuston kanssa labortatoriosta.
Masi odotti kaksikon poistuvan ja käveli sitten Sindin viereen.
- Noh, joko on päivänselvää miten tylysti aiot rakkaan poikakaveris jättää? Masi naurahti ja otti itsekin vettä.
- Ensinnäkin, mulla ei ole mitään poikaystävää ja toiseks… se ei kuulu sulle, Sindi tuhahti röyhkeästi ja hörppäsi vettä mukista.
Masi joi vetensä ja heitti muovimukin roskiin.
- No mutta, jos sä olet kerran sitä mieltä, että et seurustele niin sithän me kaksi voidaan pitää hieman hauskaa! Masi tarrasi äkisti Sindiä käsistä ja tämän vesimuki tippui lattialle.
Sindi kiljaisi säikähdyksestä.
- Mitä sä teet?! Päästä irti senkin hullu! Apua!!!
Masi painoi Sindin seinää vasten ja katsoi tätä irstaalla hymyllä. Sindi repi itseään Masin otteesta eikä hän muistanut, että hänen housujen taskussa oli Moton lahjoittama lähetin, joka aktivoitui sen napin osuessa seinään oikeassa kulmassa.

Moton prätkän lähetin alkoi hälyttää signaalia.
- Sindi! Moto hihkaisi tämän tajunneen käyttää lähetintä.
Moto sai prätkäänsä navigointiohjeet lähettimestä.
- Bingo… Kaverit! Mä tiedän missä Sindi on! Moto huudahti.
- Näytä tietä isoveikka! Turbo huudahti heidän saapuessaan Leipäjuuston tornille. Nelikko lähti kiipeämään pilvenpiirtäjää ylöspäin.
- Koeta kestää Sindi… Moto sanoi hiljaa ajaessaan Leipäjuuston rakennuksen sivua ylös.

- Turha panna hanttiin, kaunokki. Kukaan ei kuule sun huutoas täällä, Masi nauroi ja alkoi kähmiä naista.
- Että sä olet ällöttävä elukka! Sindi läimäytti Masia avokämmenellä naamalle ja tämän hieman vetäytyi.
- Ärhäkkä kiukkupussi. Just sellanen mistä mä tykkään, Masi sanoi, kaatoi Sindin maahan ja repäisi tämän kauluspaidan auki niin, että loputkin napit sinkoilivat joka suuntaan.
Sindi kiljui kauhusta, sillä hän ei pystynyt enää työntämään Masia päältään pois.
Samassa laboratorion ovi räjähti auki ja savun hälvettyä keskeltä paljastui Moton hahmo.
- Mitä ihmettä?! Masi karjaisi.
- Sitä samaa voisin kysyä sulta, Rotta…
Moto käveli sisälle kylmän rauhallisena, mutta hänen oikea silmänsä loisti kirkkaan punaisena, mikä kertoi hänen erittäin suuresta aggressiivudestaan.
- Näpit irti mun naisestani, Moto tähtäsi robottikätensä Masia kohti.
- Ala painua siitä! Etkö sä nää, että meillä on täällä herkkä hetki?
- Pidä herkkä hetki keskenäs…! Sindi rimpuili Masin otteesta ja onnistui potkaisemaan tätä täysiä miehen herkimpään kohtaan.
Masi kyyristyi hänen viereensä tuskastuneena niin, että nainen onnistui pakenemaan. Sindi kiitti itseään siitä, että oli sinisen kauluspaitansa alle laittanut valkoisen topin, ettei Masi ollut päässyt täysin käsiksi hänen rintavarustukseensa.
- Mähän sanoin Masi sulle… Kosket tikullakin Sindiin ja sä kärsit siitä koko loppuelämäs. Tässä sulle pienen pieni vinkki; Älä koskaan ärsytä marsilaisia Prätkähiiriä.
Moto tuijotti Masia häijysti.
Samassa Turbo ja Vinski kiihdyttivät labraan sisälle. Santtu hyppäsi Vinskin kyydistä ja juoksi Nuikin siirtolaitteelle samalla, kun Vinski nappasi Masia niskasta kiinni. Hän ajoi ylös ja alas labraa pitkin ja kurmootti Masia, joka ei ehtinyt reagoimaan mitenkään.
- Takaisinmaksun aika, Masi. Mä potkasen sut takasin kiertoradalle minne sä kuulutkin. Yksin. Galaksien pimeyteen! Vinski sanoi hiljaa ja sinkosi Masin katosta lattialle.
- Valmiina Santtu?
- Pari minuuttia vielä! Santtu huudahti näprätessään siirrinlaitteen kimpussa.
- Tässä kerkeää tasaamaan siis tilejä, hän hyppäsi prätkänsä selästä ja hyppäsi Masin eteen.
 Masi katsoi Vinskiä hieman peloissaan.
Vinski mäiskäisi kaikin voimin häntä nyrkillä päin näköä niin, että rotta lensi suoraan Turbon syliin.
- Se oli Annista! Vinski ärähti.
Turbo aktivoi hansikkaansa ja keräsi kaikki voimansa käteensä, yhteen iskuun ja antoi samalla mitalla Masille kuin Vinskikin.
- Tää oli Marsin pettämisestä!
Masi oli aivan voimaton, kun hän lopulta lensi Turbon iskusta Moton käsittelyyn. Moto otti Masin kurkusta kiinni ja puristi sitä lujaa niin että rotta sai hädin tuskin henkeä.
- Ja tää…tää on kaikesta siitä tuskasta, mitä sä olet aiheuttanut meille Marsissa ja Maassa. Meillä oli Masi hetkemme, mutta tää suhde ei vaan enää toimi. Älä soittele perään, Moto vitsaili ilmeettömänä ja keräsi omasta, jälleen voimissaan olevasta kädestään kaiken irti ja paiskaisi Masin siirtimeen. Santtu painoi nappia ja häikäilemätön petturi katosi sen siliän tien.

Laboratorion valtasi syvä hiljaisuus. Santtu tuijotti siirtimen tietokoneen näyttöä. Vinski, Turbo ja Moto taas puolestaan siirrintä varmistuakseen, että Masi todella oli poissa.
- Se onnistu, Santtu sanoi lopulta helpottuneena.
- Jeeheheheee!!! Hiirikolmikko löi nyrkkinsä yhteen voitokkaana.
Moto kääntyi lopulta katsomaan Sindiä, jonka paita repsotti rikkirevittynä auki.
- Sindi! Moto juoksi halaamaan naista helpottuneena.
- Voi luoja mä olin niin huolissani susta.
Mutta samassa Sindi työnsi Moton kauemmas.
- Oot sä kunnossa? Moto kysyi varovasti.
- Kunnossa? Sindi kysyi takaisin ja katsoi Motoa.
- Niin…ehtikö Masi tehdä sulle jotain?
- Kuule, anna mä kerron sulle jotain motoristipoju… Ilman sua…mä en olis koko tässä saakelin jamassa! Sindi karjahti.
Moto tuijotti Sindiä ihmeissään.
- Tää on kaikki sun syytäsi! Mitä ihmettä mun päässäni on oikein pyöriny, kun mä oon hengaillu tollasten friikkien kanssa!!! Ja se mitä mä tein sun kanssa… HYI! Mua oksettaa!
Moto tuijotti häntä järkyttyneenä.
- Sindi… mikä ihme sua vaivaa… kaikki kääntyy hyväks vielä… Mähän rakastan sua.
- Rakastat?! Sindi repesi mielettömään nauruun. - Että ihan rakastat?! Voi luoja sä olet Moto sekaisin!
- Mut… sähän sanoit että säkin rakastat mua… Moto oli todella hämmentynyt Sindin käytöksestä.
- MINÄ?! RAKASTUNUT?! SUHUN?! Herrajumala kuka tollaseen friikkiin vois rakastua, kun jatkuvasti tarvii ilmeisesti pelätä tuleeko jättiläisrotan vai hiiren raiskaamaksi?!
Turbo, Vinski, Santtu ja Moto järkyttyivät kuulemastaan ja tuijottivat kaikki Sindiä.
- Ymmärrä tää kun mä sanon; Mä en ikinä. SIIS IKINÄ! Vois rakastaa sunkaltaista! Mä vihaan sua, Sindi katsoi Motoa häijysti silmiin. Jos oli oikein tarkkakuuloinen, pystyi kuulemaan kuinka Moton sydän särkyi kuin rikkinäinen peili.
- Sä…sä et voi tarkottaa tota… Moto ei uskonut korviaan.
- Totta kuule jokainen sana! Sindi älähti ja käänsi selkänsä.
- Sindi sä et ole oma itses nyt, Moto laski kätensä tämän olalle.
- ÄLÄ KOSKE MUHUN!!! Sindi kirkaisi ja läimäytti Motoa kädelle.
Moto jähmettyi ja tuijotti naista järkyttyneenä.
- Mä en halua olla sun kanssa missään tekemisissä, Sindi totesi ja jatkoi matkaansa.
Moto tuijotti hänen peräänsä. Eihän tämä nyt näin vain voinut mennä!
- Sindi! Moto lähti juoksemaan naisen perään, mutta yhtäkkiä hänen eteensä ilmestyivät valtavat kalterit.
- Varokaa! Santtu huudahti ja huomasi äkkiä olevansa poikien ja näiden prätkien kanssa lukittuna isoon häkkiin.
- Oot sä kunnossa söpöläinen? Vinski kysyi Santulta tämän vain nyökätessä.
Turbo hakkasi kaltereita.
- Äh, plutolaista terästä… ei oo kovin iisiä tuhota! Turbo huokaisi turhautuneena.
- Sindi!!! Moto huusi kalterien välistä ja yritti kiskoa niitä kaikin voimin auki. Siinä kuitenkaan onnistumatta.
Sindi pysähtyi ja kääntyi katsomaan ovelta Motoa.
Moto oli sanomassa jotain, kunnes huomasi Leipäjuuston ja Nuikin sekä Rasvanahan saapuvan nauraen laboratorioon Sindin vierelle.
- Hyvin tehty Sindiseni, saimme hiiret vihdoin viimein loukkuun, Lalli laski kätensä Sindin olkapäälle.
- Ihme, että sulla meni niinkin kauan napata ne, Sindi tokaisi ja risti kädet rintakehälleen. Hänen suunsa kääntyi häijyyn hymyyn.
Moto tuijotti Sindiä shokissa.
- Sindi…et…et kai sä…!
- Tee töitä minulle? Totta kai hän tekee! Sinällään omituista, ettet sitä ole huomannut aikaisemmin, rakas karvapallo. Olettehan olleet perillä suunnitelmistamme jo hyvän aikaa, Leipäjuusto nauroi.
- Sä…sä et oo tosissas…Sindi! Moto katsoi kaltereiden välistä naista, kun tämä käveli takaisin häkin eteen. - Sano mulle, että tää ei oo totta, sä et työskentele Leipikselle, sano!
Turbo ja Vinski katsoivat myös naista, joka seisoi heidän ystävänsä edessä kalterien toisella puolella.
Sindi tuijotti Motoa vain kulmiensa alta hieman mielipuolisen näköisenä.
Moto tuijotti naista silmiin ja tunsi kuinka hänen toimivaan silmäänsä kohosi painetta. Moto puri hampaitaan yhteen.
- Moto… Santtu kuiskasi, mutta Vinski tarrasi hänestä kiinni ja pudisti päätään.
- Kaiken tän jälkeen… Kaiken sen jälkeen mistä me puhuttiin ja mitä me tehtiin… sä teet mulle näin, Moto painoi silmänsä kiinni ja koetti välttää silmäänsä kostumasta.
- Voi miten herkkää katseltavaa. Prätkähiiri joka itkee, Leipäjuusto nauroi. - Tulehan Sindi, meillä on Chicago vallattavana. Hoitelemme nämä jyrsijät myöhemmin, kun he ovat selvinneet pahimmasta järkytyksestä.
Sindi tuijotti ilmeettömänä Motoa ja käänsi sitten selkäänsä tälle. Hän käveli Leipäjuustonkin ohitse ulos laboratoriosta.
- SINDIII!!!
Moto tuijotti Sindin perään eikä enää jaksanut estää kyyneltulvaa valumasta harmaaturkkiselle poskelleen. Moto hakkasi kaltereita kaikin voimin valtaisan raivon vallassa.
- Moto! Rauhotu! Rauhotu Moto! Rauhotu tai sun kätes on kohta taas entinen! Turbo yritti saada toista rauhoittumaan, mutta tuloksetta.
- Tää ei vaan voi olla totta!!! Moto valui lopulta maahan kaltereista kiinni pitäen.
Vinski ja Santtu katsoivat Motoa osaaottavina ja vilkaisivat sitten toisiaan.
- Ideoita? Santtu katsoi Vinskiä, joka pudisti huokaisten päätään.
- Ikävä sanoo, mutta mulle alkaa tuleen fiilis, että Prätkähiirten viimeset hetket on koittanut ellei me saada jostain ulkopuolista apua… Tässä koko jutussa kyllä haiskahtaa jokin muukin kuin Leipäjuusto, mutta mä en osaa sanoa, että mikä, Vinski pohti ja jäi tutkimaan kaltereita.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Lil Hoss
Admin


Viestien lukumäärä : 2352
Join date : 27.10.2013
Ikä : 26
Paikkakunta : Pohjois-Pohjanmaa

ViestiAihe: Vs: Rakkauden Chicago (K15)   Ma Heinä 06 2015, 14:59

No niin, nyt päästiin eroon Masista. Moto parka on kokenut kovia tässä tarinassa Sad Saapa nähdä miten seuraavaksi käy, ja pääsevätkö hiiret ja Santtu pois kaltereiden takaa.

_________________
"Tiätsä, laserin kool ei oo merkityst jos osaa käyttää sitä." - Moto

Lil H muualla: http://lilhoss.livejournal.com/ ja http://lilhoss.vuodatus.net/ | Lil H:n tarinointa
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://lastchancegarage.palstani.com
Prätkämimmi



Viestien lukumäärä : 2484
Join date : 18.01.2015

ViestiAihe: Vs: Rakkauden Chicago (K15)   Ti Heinä 07 2015, 09:08

Moto rukka Sad. Se haiseva lahna. Tekis niin mieli pistää se roikkumaan kiduksistaan niinku Jackpot-jyrsijöissä
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Sponsored content




ViestiAihe: Vs: Rakkauden Chicago (K15)   Tänään kello 19:22

Takaisin alkuun Siirry alas
 
Rakkauden Chicago (K15)
Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 2Siirry sivulle : 1, 2  Seuraava

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Last Chance Garage :: Fanfiction ja fanitaide :: Prätkähiiritarinat K15-K18-
Siirry: