Last Chance Garage

Suomenkielinen foorumi Prätkähiiret Marsista - sarjan faneille.
 
PääsivuPääsivu  KalenteriKalenteri  FAQFAQ  HakuHaku  KäyttäjälistaKäyttäjälista  KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisään  

Jaa | 
 

 Sairastupalainen K11

Siirry alas 
KirjoittajaViesti
Prätkisfan

avatar

Viestien lukumäärä : 140
Join date : 25.08.2016

ViestiAihe: Sairastupalainen K11   Ma Toukokuu 14, 2018 11:00 pm

Tittle: Sairastupalainen
Author: Prätkisfan 
Genre: Romance, Humor, Vähän fluff, One-shot, H/C
Pairing: Turbo/Minni
Rating: K11
Disclaimer: En omista prätkähiiriä. Ne kuuluvat alkuperäisille tekijöilleen. En saa tarinasta mitään rahaakaan. 
Warning: Prätkähiiri väkivaltaa.
Summary: Mitä käy prätkähiiren, joka sairastuu äkisti. Joka älykkyydellään johtaa koko muuta tiimiään ja suunnittelee sadasosa sekunnissa taistelu strategian. Vaikuttaako yhden jäsenen puuttuminen taistelun laatuun ja pystyykö taistelun haluinen uros hillitsemään itseänsä sairastuvalla?

 
A/N: Haasteluolasta nappasin itselleni uuden tarinan taas kerrottavaksi. Anteeksi, kun muut tarinat viipyvät mutta tässä on sen kokonainen syy, miksi ne junnaavat paikallaan. Nauttikaa tästä yhden tarinan pätkästä. Very Happy 


 
 
Kanuunan laukaus oli korvia huumaava, kun prätkähiiri kolmikko ajoi kohti rantaa. Leipäjuusto oli keksinyt omasta mielestään taas vedenpitävän suunnitelman, mutta oli unohtanut ynnätä prätkähiirten voiman laskun summaan ja sai jälleen kerran huomata, kuinka suunnitelma veti vesiperät. Jätkät ajoivat ison höyrylaivan kantta pitkin Leipäjuuston konnat perässään. ”Suunnitelma 32B!” Turbo huusi ja kolmikon muodostama kolmio hajosi laivan kannelta eri suuntiin. Vinski ja Moto onnistuivat täräyttämään konnien ajokit toisiaan vasten. Rasvanahka toisaalla oli järjestämässä ansaa, kohti ajavalle Turbolle. Laivan kansi on pirullisen liukas ja haasteellinen ajaa. Oikeastaan se mitä jätkät rakastavatkin; Haasteet ja niistä selviäminen. ”Mua sää et ohitakkaan senkin motomajava,” Rasvanahka irvaili nurkan takana. Turbo sai juuri käännettyä uskollista ajokkiaan sen verran, että takana ajava Hanttapuli ajoi suoraan laivan kannella olevaan ilmastointi putkeen. Turbo nauroi makeasti räpiköivälle miehelle ja lähti kohti laivan toista puolta, jossa hänen veikkansa jo odottelivat. Rasvanahka oli kiivennyt tikkaita pitkin ylös laivan kapteeninkopin luokse ämpäri mukanaan. ”Missä se liukas öljykannu on?” Vinski kysyi ja tarkasteli kummankin olkapäänsä ylitse. ”Turbo on tuolla, ehkä se tietää,” Moto sanoi ja näki veikkansa. ”Tuolla!” Vinski huusi ja osoitti sormellaan kohti Rasvanahkaa. Jätkät eivät ehtineet edes varoittamaan Turboa, kun mies kaatoi täyden saippuaämpärillisen, vettä Turbon pyörän eteen. Turbo menetti ajokkinsa hallinnan ja lensi suuressa kaaressa laivan turvakaiteen yli. ”TURBO!” Vinski ja Moto huusivat. ”Hahha heippa hiiru,” Rasvanahka vilkutti hiirimiehen perään. Vinski ja Moto nappasivat Turbon pyörän matkaansa ja ajoivat laivalta pois. ”Entäs Rasvis?” Vinski kysyi. ”No se on törmäämässä jo epäonneensa, nyt meidän on selvitettävä onks Turbo kunnossa,” Moto totesi. Vinski vilkaisi taustapeiliinsä, jossa Rasvanahka huusi kurkkusuorana, kun laiva rymisi kovaan ääneen rannikolla täysin ruttuun. ”Onneks ei käynyt pahemmin. Muuten olisi voinut vaikka sattua,” Rasvanahka totesi ennen, kuin laiva kaatui kyljelleen maan murentuessa sen alta. Moto ja Vinski jättivät ajokkinsa, kun näkivät läpimärän veikkansa rämpivän kohti rantaa. ”Turbo ootko ok?” Vinski kysyi, kun mies hieroi vedet silmiltään. ”Joo onneksi, jos olisin tippunut maalle niin sitten olisi ehkä enemmän sattunut,” mies totesi laittaen lasinsa takaisin päähänsä. ”Mennään äkkiä tallille ettet tuu kipeeks,” Moto totesi huolestuneena. ”En mää kipeeksi tuu. Lämmintä järvivettä,” mies totesi ja puristeli huivinsa kuivaksi.
 
 
Santun tallilla Turbo oli pakotettu lämpimään suihkuun. Mies hieroi lämpöisen veden kasvoiltaan, mutta antoi virtauksen vuoksi niiden kastua uudelleen. Hän oli yleensä se, joka piti huolen muista eikä ikinä ollut tottunut siihen, että häntä passattaisiin. Suihkun jälkeen Santtu antoi hänelle vaihtovaateita. ”Oletko varma, että oot kunnossa?” Santtu kysyi. ”Hei! Mulla ei ole hätää,” mies vakuutteli naiselle. Turbo poistui yöksi huoneeseensa. Miehen vakuutteluista huolimatta, hän heräsi yöllä vahvaan paineen tunteeseen rinnassaan. Hän hengitti hieman raskaasti. Hän sulki yläpuolellaan olevan ikkunan, joka yli puoli yötä oli puskenut huoneeseen viileää ilmaa. Miehelle tuli pakottava tarve mennä juomaan. Vesi helpotti hetkellisesti miehen oloa. Loppu yö sujui kohtalaisesti. Turbo heräsi vähän väliä pistävään ja jokseenkin ahdistavaan tunteeseen. Aikaisin aamulla alkoi kova yskä, joka raikasi koko tallissa. ”Jaa sää olet kunnossa?” Santtu naljaili, kun mies käveli huonovointisen näköisenä pöydän ääreen. Turbo ei vastannut naiselle mitään. Päivä sujui normaaliin malliin, niin kuin aina ennenkin. Santun ehdotuksesta huolimatta, että Turbo jäisi yskän takia lepäämään, mutta mies ei kuunnellut häntä. Taistelukentällä kaikki meni miehen osalta puihin. Kuiva yskä iski aina juuri silloin, kun yritti ohjata veikkojansa.
 
 
Suhteellisen huonon taistelun jälkeen jätkät palasivat korjaamolle. Turbo ajoi jätkien jäljessä, koska yskän takia ei pystynyt keskittyä ajamiseen. Totta kai tekoälyllä toimiva prätkä auttoi ohjauksessa, mutta ei sekään ihan kaikkeen pysty. ”Sun pitäis mennä lääkäriin,” Santtu sanoi, kun mies pääsi vihdoin tallille. ”Mistä mää lääkärin tähän hätään löydän?” mies totesi tavallista käheämmällä äänellä. Santtu näytti mietteliäältä. Chicagon paikallinen lääkäri varmasti pelästyisi pahanpäiväisesti, jos humanoidi hiiri astelisi hänen vastaanotolleen. ”Entä Mars?” Moto kysyi. ”Mistä mää Marsin matkan repäsen tässä kohtaa?” Turbo kysyi ärtyneenä. Hän otti naiselta vastaan särkylääkkeen ja meni hetkeksi nukkumaan. Nukkuminen sujui yhtä haperosti, kuin yölläkin. ”Meillä on idea!” Vinski huudahti ja pamahti miehen huoneeseen jalka edellä. ”Ai mikä!” mies sanoi ja nousi vaivalloisesti istumaan. Kuiva yskä oli aiheuttanut miehelle keuhkokipuja ja lihassärkyä. ”Me hommataan sut Marsiin Nuikin siirtimellä,” mies totesi ja nojasi oven karmiin. ”Mää en tiedä oonko mää ajokunnossa,” Turbo sanoi ja nojasi käsiinsä. ”Onks sun olo pahentunut?” Vinski kysyi tavalla, joka häneltä oli epätavallista. Nuori mies oli todella huolissaan veljestään ja se näkyi, myös hänen asenteessaan. ”Musta tuntuu, että mulla on kuumetta,” mies sanoi katsomatta veikkaansa. Hiirillä kuume ei tunnu samanlaiselta, kuin ihmisillä. Vinski poistui nopeasti sanaakaan sanomatta veikalleen takaisin Santun ja Moton luokse. Hän kertoi kaksikolle Turbon voinnista. Heidän oli keinolla millä hyvänsä saada Turbo Marsiin ennen, kuin hänen tilanteensa pahentuisi ennestään. ”Turbo on saanut jonkinlaisen influenssa tartunnan Michiganin järvestä,” Santtu epäili. ”No onhan se ollut Leipäjuuston käsittelyssä muutamaan otteeseenkin, joten en yhtään ihmettele asiaa,” Moto vastasi kädet puristettuna eteensä. ”Entä Turbo?” Vinski kysyi. Santtu astui Turbon huoneeseen. Hän passitti miehen Moton takapenkille istumaan. Koko matkan ajan, jopa Moto sai varoa, ettei veikka menettäisi tajuntaansa kokonaan. Santtu vilkuili Turboa huolestuneena. Koko 3 vuoden aikana hän ei ollut ketään kolmikosta nähnyt yhtä kipeenä mitä mies nyt oli. Muutaman hanttapulin jälkeen he pääsivät Leipäjuuston tornille ja Nuikin siirtimelle. Nuikki oli lähtenyt hakemaan apuvoimia pelästyttyään isoa räjähdystä, jonka seurauksena seinässä ammotti nyt iso reikä. Santtu ehti aktivoimaan siirtimen ja jätkät pitivät huolen siitä, että Turbo pysyi siirtimessä tolpillaan. ”Turbo tsemppiä. Sain asennettua siirtimen niin, että sinun pitäisi päästä teidän tukikohdalle suoraan,” nainen sanoi. Turbo nosti vaisusti peukaloonsa ja nojasi heikkona siirtimen seinään. Välähdys ja tyhjää kaikuva humina täytti huoneen ennen, kuin Nuikku seisoi, Rasvanahan ja hanttapulien kanssa täyttäen tyhjyyttä hyytävän hiljaisuuden aseiden latauksella.
 
 
Turbo avasi silmänsä varovaisesti. Välähdys oli aiheuttanut miehelle lasien kanssa väliaikaisen näkökatkon. Hän oli häkeltynyt. Hän nojasi tukikohdan muuria vasten ja katseli ympärillään olevia vapaustaistelijoita. Turbo ei aikaillut, vaan lähti kohti tukikohdan lääkäriasemaa. ”Hei Minni! Eiks toi ole Turbo,” sotilas totesi musta hiuksiselle kenraalille. Minni kääntyi katsomaan hoipertelevaa marsilaista. ”Se on Turbo!” nainen totesi antaen paperinipun sotilaalle ja lähti kiireesti miehen luokse. Turbo vaikutti naisen silmiltä juuri sellaiselta, että kohta tämä kaatuu. Minni huikkasi Miihkalille tilanteesta ja otti Turboa kohden muutaman juoksu askeleen. ”Turbo. Turbo, hei!” Minni huikkasi ja pysäytti miehen. ”Minni?” mies kysyi ja katsoi naista silmiin. ”Mikä sulla?” nainen kysyi huolestuneena. ”Turbo,” Miihkali hihkaisi. ”Mun on… pakko… päästä lääkäriin,” mies sanoi yskän keskeltä ja hieman hengästyneenä. Turbosta tuntui, että sydän pamahtaisi ihan justiinsa rinnasta ulos. Tajuntakin tuntui sumenevan silmissä. ”Turbo!” Minni totesi ja koppasi miehestä kiinni Miihkalin kanssa. ”Me saatetaan sut,” hän jatkoi ja ohjasi nuorukaisen kanssa rakkaansa lääkärin vastaanotolle. Turbo nojasi käsiinsä. Mies oli vaatimaton ja antoi taistelussa itsensä loukkaantuneiden mennä ensimmäisenä lääkärin vastaanotolle. Minni hieroi kevyesti miehen selkää, ja Miihkali nojasi huolestuneena seinään. ”Sää voit mennä Miihkali,” Minni totesi. ”Mutta entä Turbo?” hän kysyi. ”Me pärjätään kyllä,” nainen vakuutteli. Turbo oli uninen ja tunsi olevansa hieman tajuton. Miihkali poistui epäröiden asemalta. Pitkän odotuksen jälkeen mies pääsi vihdoin lääkärin vastaanotolle. Hän kertoi mitä oli tapahtunut ja sai naisen vieressään enemmän huolestumaan miehen voinnista. Lääkäri tutki miehen perinpohjaisesti. ”Vaikuttaa siltä, että olet saanut maan vedestä influenssa tartunnan. Sinulla on keuhkoputken ja poskiontelo tulehdus,” lääkäri totesi. ”Kai kuume, johtuu ihan tartunnasta?” Minni kysyi. ”Johtuu,” lääkäri nyökkäsi ja kirjoitti miehelle reseptin lääkkeisiin. Minni auttoi miehensä seisomaan ja otti lääkäriltä reseptin vastaan. Minni hoiti pääsääntöisesti kaikki Turbon avut. Hän oli passittanut miehen nukkumaan työhuoneeseensa, jotta pääsisi itse hakemaan miehelle lääkkeitä. ”Mun pitää palata Maahan,” mies totesi naiselle, kun tämä saapui takaisin apteekista. ”Sun pitää levätä,” nainen sanoi tiukasti. ”Minni!” Turbo komensi. ”Turbo!” nainen antoi samalla mitalla takaisin miehelle.
 
 
Santtu oli pudota tuoliltaan, kun räjähdys tuntui lähellä korjaamoa. Hän oli huolissaan Turbosta, mutta nyt ennen kaikkea siitä ettei mies ollut antamassa ideoitaan ja luomassa strategioita kaksikolle, jotka olivat saaneet liian vapaat kädet Leipäjuuston konnien lyömiseksi. Jyrinä tallin yläpuolella sai naisen ponkaisemaan seisomaan. Lasit helisivät kaapissa ja hyllyn reunalla oleva työkalupakki tippui lattialle. ”Mitä ihmettä?” nainen kysyi itsekseen. Hän oli menossa ulos, kun näki tutun kullanruskean marsilaisen oven suussa. ”Turbo? Miten sää pääsit takaisin näin nopeasti?” nainen kysyi häkeltyneenä. ”No eihän se olisikaan ellei sitä tuotaisi tänne. Hyvä, kun pysyy pystyssä,” Minni sanoi astuen miehen takaa tämän vierelle ja katsoi tiukalla katseella miestä. ”Onks kaikki hyvin?” Santtu kysyi ja astui lähemmäksi pariskuntaa. ”On,” Turbo sanoi heikosti ja meni omaan huoneeseensa. Minni ja Santtu olivat huolissaan miehestä ja ihan syystä. Hän vaappui huoneeseen ja sulki oven perässään. Santtu ohjasi naiskenraalin taasen pöydän ääreen.
          ”Turbolla on siis?” Santtu aloitti ja kaatoi mustaa nestettä vastapäätä istuvan kenraalin kuppiin. ”Keuhkoputken ja poskiontelon tulehdus, pitkittäminen olisi aiheuttanut keuhkokuumeen,” Minni selitti. ”Ja kaikki siitä järvestä,” Santtu hämmästeli. ”Juuri niin,” Minni nyökkäsi tyhjyyteen katsoen. ”Mitä sää täällä? Toit miehesi?” nainen kysyi hymyillen. ”Sitäkin. Olen täällä siihen asti, kunnes Turbo on paremmassa kunnossa,” Minni vastasi nostaen katseensa ihmisnaiseen. ”Miksi?” Santtu kysyi. ”Sää olet tuntenut jätkät sen verran lyhyen ajan vielä, että et ihan tunne Turboakaan kunnolla. Se osaa olla kiltti ja huomaavainen, mutta sen kerran kun se sairastuu, niin se on käsittämättömän ilkeä ja lujatahtoinen,” nainen selitti ja nosti lääkekassin pöydälle. ”Täh?” Santtu hämmästeli ja oli tukehtua kahviinsa. ”Joo. Turbo turhautuu siitä, kun on kipeä. Usein se johtuu vain siitä, ettei halua olla vaivaksi ja painuisi maankoloon mieluummin, kuin olisi passattavana,” nainen jatkoi leveästi hymyillen. ”Voi Turboa,” Santtu sanoi haroen hiuksiaan. ”Ja sää olet ilmeisesti niin kova tahtoinen, että saat Turbon kuriin?” nainen varmensi. Minni nyökkäsi ystävälleen. ”Me ollaan 8-vuotta oltu yhdessä. Kyllä siinä toisen oppii tuntemaan aika hyvinkin,” Minni sanoi sivellen kahvikuppiaan. ”Turbosta sisimmissään tuntuu varmasti hyvälle, että sää olet täällä,” Santtu totesi. ”Kyllä se meitä tulee kiittämään vielä huolenpidosta, vaikka se ei nyt sitä osoittaiskaan,” Minni naurahti. Santtu hymyili leveästi ystävälleen. Ajan kuluksi Minni esitteli Turbon lääkkeet. Isolla miehelle isot määrät erilaisia lääkkeitä. Santtu laski, että parhaimmillaan miehen tulisi ottaa viisi eri lääkettä. Hän oli oikeastaan tyytyväinen, että kenraali oli päättänyt tulla miehen mukaan, koska ei tämä olisi marsilaisista lääkkeistä mitään ymmärtänyt.
 
 
Vinski ja Motokin saapuivat hieman mutaisina takaisin tallille. Santtu passitti kaksikon vuorotellen suihkuun. Naiset kertoivat Turbon voinnista. Sillä aikaan, kun kaksikko tappeli siitä, että kumpi pääsee ensimmäisenä suihkuun, niin Minni katsoi ensimmäisen lääkesatsin miehelle. Turbo nukkui suhteellisen hyvin huoneessaan. Minni herätti miehen, joka hieman pelästyi hereille. ”Anteeksi. Ei ollut tarkoitus säikäyttää,” Minni sanoi ja istui sängynlaidalle. ”Mitä sää haluat?” mies kysyi hieman ilkeästi. ”Toin sun lääkkeet,” nainen sanoi ja lätki miestä nousemaan istumaan. Hieman näreissään mies nousi naisen viereen. Minni ojensi lääkkeet miehelle sekä vesilasin. Turbo vaikutti tyytyväiseltä, vaikka häntä ärsytti hieman naisen ylihuolehtivaisuus. ”Lisäksi tää,” nainen jatkoi ja otti pöydältä pullon. ”Yskänlääkettä?” mies kysyi käheänä. ”Joo. Tää tehostaa antibioottien vaikutusta keuhkoputken tulehdukseen,” nainen totesi lukien pullon kylkeä. Minni ojensi lääkekipon miehelle, joka nyrpisti nenäänsä ottaessaan lääkettä. Ilme oli sanoin kuvaamattoman mutkalla lääkkeen voimasta. ”Oliks se noin pahaa?” nainen kysyi huvittuneena. ”No ei sitä voi hyväksikään sanoa,” Turbo totesi ja köllähti takaisin makuulleen. Minni katsoi hellästi miestä ja kokeili mieheltä vielä kuumeen. Turbo avasi varovaisesti silmiään. Nainen hymyili miehelle rakastavasti. Hän oli nousemassa ylös, mutta mies veti tämän viereensä. ”Mikäs sulla on?” nainen kysyi, kun mies kietoi itsensä naiseen kiinni. Hän upotti kasvonsa naisen paksuihin hiuksiin. ”Mulla on ollut vaan niin ikävä sua,” mies sanoi varovaisesti. ”Niin mullakin sua. Mutta mun pitää mennä nyt, etten saa ite tartuntaa,” nainen sanoi ja nousi istumaan miehen otteesta. Turbo katsoi väsyneenä naista. Minni suukotti kevyesti miehen otsaa, jonka jälkeen antoi miehelle tilaisuuden nukkua vielä.
 
 
Leipäjuusto oli epätavallisen aktiivinen ja oli vaikea saada rauhoittumaan. Kenties hän oli huomannut yhden hiiristä puuttuvan ja yritti käyttää tilaisuutta hyväkseen. ”Mites Turbo?” Moto kysyi ja kuivasi robottikättään. ”Siellähän se. Toivotaan, että lääkkeet alkavat vaikuttamaan,” Minni sanoi ja sulki oven varovaisesti kiinni perässään. ”Toivotaan,” Vinski totesi ja vetäisi farkkunsa jalkaansa. Räjähdys sai kaikki nojaamaan seinään. ”Jaahas. Vaihteeksi voitaisi taas mennä lyömään Leipäjuusto alas,” Moto totesi ja kiinnitti rintapanssarinsa paikoilleen. ”Haluaako kenraali toimintaa?” Vinski kysyi. ”Mikä ettei,” Minni sanoi ja pyöräytti sormessaan asettaan. ”Määkin olen valmis,” Santtu totesi innoissaan. ”Ä ää, muista kultsi ei siviileitä,” Vinski aloitti. ”Olisitko Santtu kiltti ja jäisit Turbon kanssa tänne?”  Minni kysyi anovasti. Santtu huokaisi, mutta ymmärsi kenraalin huolen. Turbo oli sen verran kipeä, ettei häntä voinut jättää yksin ettei sattunut mitään vakavampaa.
          Taistelukentällä oli häslinkiä. Minni huomasi selvästi, että Vinski ja Moto tekivät mitä sattuu, kun Turbo ei ollut maisemissa. Hän hyppäsi sivuun, kun yksi hanttapuli yritti estää naisen pääsyn Leipäjuuston tornille. ”Moto pientä apua,” nainen toisti kypäräänsä ja sai isolta mieheltä apua. ”Sua ei auta enää kukaan,” Rasvanahka sanoi ja veti hupun naisen päähän. ”Minni. Minni?” Moto huusi yrittäen saada naiseen kontaktin. ”Missä Minni?” Vinski kysyi ja iski hanttapulin auton ruttuun. ”En mää tiedä, mutta oon varma että Leipäjuusto on tämän takana,” Moto totesi vihaisena. Nuikki oli keksinyt uuden poran, joka syöksyi maanalla aiheuttaen suuria maanjäristyksiä ja talojen sortumista. ”Wohouuu,” jätkät totesivat, kun kaatuivat pyörällään asfaltille. ”Mitäs nyt?” Vinski kysyi. ”Mitä Turbo tekis?” Moto pohti. ”Nyt ei ole kyse siitä, mitä Turbo tekis, vaan siitä mitä me tehtäisi,” Vinski ärähti. ”Me lähdetään pohtimaan mitä me tehtäisi,” Moto totesi ja nosti Vinskin henkseleistä seisomaan. ”Entä Minni?” valkoinen egoisti kysyi. ”No ennemmin Leipäjuusto on ongelmissa sen kanssa, kuin toisin päin,” Moto sanoi nostaen seuraavaksi pyöränsä.
 
 
Tallilla Santtu selasi televisio kanavia läpi. ”Mitä me katotaan?” tuttu mies kysyi hänen takaansa. ”En mää tiedä, kun ei täältä tule mitään,” Santtu sanoi samalla, kun mies istui nojatuolille hänen viereensä. ”Onks kylmä?” nainen kysyi, kun mies piteli käsiään tiukasti ristissä. ”Vähän,” mies sanoi käheällä äänellä. ”No ainakin sää olet paremmalla tuulella,” Santtu sanoi nousten ja laski viltin miehen harteille. ”Se on Minnin ansiota. Mää en jaksa olla paasattavana,” Turbo totesi ja laski viltin paremmin ympärilleen. ”Mikä sun vointi muuten on?” nainen kysyi. ”Parempi. Huomaa kyllä lääkkeiden vaikutuksen,” Turbo totesi ja katsahti nopeasti naista. Moottoripyörien humina sai heidän huomionsa. ”Missä Minni on?” Turbo kysyi, kunnes yskä sai hänen huomionsa muualle. ”Leipäjuusto luultavasti kaappas sen,” Vinski totesi. ”Täh…?” Turbo älähti. Yskiminen tuntui vain pahentuvan. ”Meidän pitää pelastaa se,” mies jatkoi, kun sai yskimisen rauhoittumaan. ”Heii! Ei huolta me haetaan se takaisin. Ole huoletta,” Vinski sanoi pyöritellen päätään. ”Mää tuun mukaan,” Turbo sanoi ja oli menettää tasapainonsa kuumeen vuoksi. Moto koppasi hänestä kiinni, ettei mies satuttanut itseään. ”Sää jäät tänne,” Santtu sanoi. ”Kertokaa te kaikki. Mennään samalla laittaa Turbolle teetä,” Santtu totesi ja käveli Vinski perässään keittiöön. Moto auttoi veikkansa nojatuolille istumaan ja lähti kaksikon perään. Turbo kurkkasi olkansa yli ystäviensä perään. Hetken mielijohde nosti hänet uudelleen seisomaan. Tasapainoa piti etsiä hetken verran, mutta sai lopulta pidettyä itsensä pystyssä. Hän otti prätkänsä päältä kypäränsä ja painoi sen päähänsä. Turbo talutti uskollisen ajokkinsa ulos tallista. Muutama korttelia eteenpäin hän uskalsi käynnistää pyörän ja lähteä ajamaan kohti löyhkätornia. Tajunnan taso oli maan ja toisen ulottuvuuden välimaastossa, mutta Minnin pelastaminen sai Turbon keskittymään.
 
 
”Kattokaa hiiri. Napataan se!” yksi hanttapuleista huusi ja alkoi tulittamaan Turboa. Turbolla ei ollut selkeää suunnitelmaa, miten hän armaansa tornista löytäisi. Mies painoi silmänsä tiukasti kiinni. Turbo tunsi, kuinka silmissä sumeni ja hän menetti hanttapulien edessä tajuntansa ajautuen suoraan heidän syliin. ”Turbo… Turbo kuuletko mua… Hei rakas her…” Minni sanoi ravistellen miestä hereille. Hän oli helpottunut, kun mies avasi varovaisesti silmiänsä. ”Minni?” Turbo kysyi haperoiden ja nousi heikosti istumaan. Edes kädet eivät tuntuneet pitävän miestä pystyssä. ”Oletko sää ihan hullu?” nainen kysyi ja tuki miehen asentoa. ”Mää olin huolissani,” mies vastasi, jota seurasi yskän puuska. ”Sää saat keuhkokuumeen tätä menoa. Ei mulla mitään hätää olisi ollut,” Minni vakuutteli ja silitti miehen hiuksia. ”Niin hän sinä voit kuvitella senkin tytön hupakko,” kuului iljettävä ääni heidän takanaan. ”Leipäjuusto,” nainen mulkaisi miestä vihoissaan inho äänensävyssään. ”Olet väärässä enkö yrittäisi teille jotain tehdä,” Leipäjuusto totesi. ”No se nyt mikään uutinen olisi, jos sää et mitään yrittäisikään,” Minni vastasi nälvien paksulle plutolaiselle. ”Niin niin, aivan aivan. Nuikkiiii,” Leipäjuusto huuteli. ”Mmmnn niin teidän juustoisuutenne,” Nuikki mateli. ”Haluan eroon noista pannukakkukorvista. Pystykkö auttamaan?” Leipäjuusto tiedusteli. ”Mmm kyllä, minulla on heille muutama idea,” Nuikki sanoi ja käveli pöytänsä ääreen. ”Mutta ensin suunnitelma tämän tuulisen kaupungin vuoksi,” Leipäjuusto mumisi. ”Kyllä teidän juustoisuutenne. Ohjukset ovat valmiina lähtemään 10 minuutin kuluttua kaupungin alle murentaen kaiken betonin plutoon,” Nuikki sanoi hieroen käsiään yhteen. Turbo yritti nousta seisomaan. Se vei kauan ja sai Minnin auttamaan miehen pystyyn, vaikka tämä ei sitä halunnutkaan. ”Sää olet hullu, jos yrität jotain,” Minni kuiskasi miehelle. ”Jos ei yrittänyttä lasketa niin tätä kaupunkia ei kohta enää ole,” mies totesi kuiskaten naiselle. ”Anna edes mää hoidan tän, sää et osuisi edes hitaasti kävelevään kilpikonnaan,” Minni totesi ärtyneenä. Turbo mulkaisi naista vihaisesti. ”Valmiina?”  Nuikki kysyi. Minni ja Turbo vilkaisi toisiaan. Nuikin vieressä lämpeni suuri sädease, joka huminallaan täytti huoneeseen ääntä. Nuikki nauroi ilkeästi. Suuri räjähdys hänen jalkojensa alla sai Minni ja Turbon suojautumaan. Nuikki lensi suuressa kaaressa ulos laboratoriosta. ”Prätkähiiret paikalla,” Vinski hihkaisi. Moto pamautti Minnin ja Turbon häkin oven auki sekä auttoi veikkansa prätkänsä päälle. ”Mitä sää oikein ajattelit?” Moto kysyi, jopa hieman toruen. Turbo ei vastannut mitään. ”Aika posauttaa tää torni ilmaan,” Vinski hihkaisi. ”Mutta ennen on estettävä Leipäjuustoa tuhoamasta tätä koko kaupunkia,” Minni totesi. Hän sulki miehensä kypärän visiirin kiinni ja auttoi tätä ohjaamaan kohti kattoa. Katolla käytiin perinteinen taistelu konnia vastaan. Minni tutki Nuikin laitetta ja sai sen asennettua tuhoamaan itsensä. Minni hyppäsi miehensä taakse istumaan. ”Sitten mennään,” Minni huusi. Torni räjähti uuteen uskoon. Ja sai sankarijoukkomme iloisesti nauramaan, paitsi Turbo jonka yskä ei tuntunut hellittävän millään. "Tästä eteenpäin sinä lepäät ja kunnolla," Minni totesi hänen takanaan asettaen kätensä miehen olalle. 
 
 
Neljä päivää oli mennyt tornin tuhoamisesta. Turbo tunsi itsensä paljon virkeämmäksi, kuin muutama päivä sitten. Hän nousi istumaan ja katsoi vieressään makaavaa naista. Hän nousi seisomaan ja käveli keittiöön. Hän otti lääkekuurinsa ja rupesi miettimään omaa viime aikaista käyttäytymistään.
          Minni käänsi itseään niin, että heräsi. Hän katsoi väsyneenä kattoa ja siirsi katseensa viereensä, missä Turbo oli vielä hetki sitten nukkunut. Hän nousi istumaan ja haroi hiuksiaan. ”Huomenta,” mies vastasi oven raosta. Minni hieman säikähti miestä. ”Huomenta,” hän vastasi hymyillen. ”Mää ajattelin, että kun oon ollut kiukkupussi sua kohtaan… Niin ajattelin, että tää korvaisi sen,” Turbo empi, mutta laski aamupala tarjottimen naisen syliin. ”Kiitos,” Minni vastasi ihastuvana. Mies ei ollut pitkään aikaan yllättänyt naista. ”Mites sun vointi?” Minni kysyi. ”Parempi, kuin aikoihin,” Turbo vastasi ja hyppäsi sängyn toiselle puolelle naisen viereen. ”Sen huomaa,” Minni totesi ja hörppäsi kahviaan. Aamu sujui sutjakasti eteenpäin ja jätkät auttoivat Minniä pakkaamaan aluksen valmiiksi. ”Ota nyt rauhallisesti. Ainakin siihen asti kunnes sun lääkekuuri on ohitse,” Minni totesi vetäen miehen liivinkauluksista hänet lähemmäksi. ”Totta kai muru,” Turbo sanoi kietoen kätensä naisen ympärille. Minni suukotti miestään ennen lähtöään. ”Katsokaa nyt, että vältytte influenssa tartunnoilta. On vähän pitkä lääkärimatka muuten,” Minni tokaisi ja silitti miehensä lihaksia ennen, kuin astui aluksen sisään. ”Ei lupailla mitään,” Vinski naurahti saaden kenraalin pyörittelemään päätään. ”Nähdään,” Minni huikkasi. ”Pidä lippu korkealla,” Moto huusi ja sai Minnin iskemään nyrkin ilmaan. ”Hyvä, että sää parannuit,” Moto sanoi Turbolle. ”Tästä eteenpäin mää katon, ettette räjäytä koko kaupunkia ilmaan, kun oon poissa pelissä,” mies naurahti ja katsoi taivaalle kun alus katosi avaruuteen. ”Oliks jotain vikaa?” Vinski kysyi. ”Ei mutta kaikesta huolimatta,” Turbo totesi naurahtaen. ”Ja sää pidät huolen seuraavalla kerralla, että sairastat koko viikon sängyssä etkä poukkaile miten sattuu,” Santtu sanoi saaden kaikki naureskelemaan. ”Mää lupaan,” mies sanoi yskien vielä pienesti. Turbo ei viihtynyt olla kipeenä, mutta jälkeen päin ajatellenkin oli siinä paljon hyvääkin. Turbo tunsi itsensä paljon virkeämmäksi, kun oli saanut sairastaa kunnolla kerrankin. Toista kertaa hän ei halua olla yhtä kipeä.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkämimmi

avatar

Viestien lukumäärä : 12199
Join date : 18.01.2015
Ikä : 24

ViestiAihe: Vs: Sairastupalainen K11   Ti Toukokuu 15, 2018 2:04 pm

Huomaa kyl et Turbol tekee tiukkaa maata sängyn pohjalla potilaana kun kalakukko kätyreineen on liikekannalla Very Happy. Onneks jengi sai sen kuntoon. Tää oli tosi hyvä tarina. Oot tosi hyvä.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot Linjoilla
 
Sairastupalainen K11
Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Last Chance Garage :: Fanfiction ja fanitaide :: Prätkähiiritarinat S-K13-
Siirry: