Last Chance Garage

Suomenkielinen foorumi Prätkähiiret Marsista - sarjan faneille.
 
PääsivuPääsivu  KalenteriKalenteri  FAQFAQ  HakuHaku  KäyttäjälistaKäyttäjälista  KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisään  

Jaa | 
 

 Hyvä? Paha? Isänpäivä? K7

Siirry alas 
KirjoittajaViesti
Prätkisfan

avatar

Viestien lukumäärä : 129
Join date : 25.08.2016

ViestiAihe: Hyvä? Paha? Isänpäivä? K7   To Toukokuu 10 2018, 23:48

Tittle: Hyvä? Paha? Isänpäivä?
Author: Prätkisfan 
Genre: Romance, Humor, Vähän fluff, Family
Pairing: Turbo/Minni, Moto/OC & Vinski/Santtu
Rating: K7
Disclaimer: En omista prätkähiiriä. Ne kuuluvat alkuperäisille tekijöilleen. En saa tarinasta mitään rahaakaan. 
Warning: -
Summary: Minni naisystävineen, on järjestämässä jätkille yllätystä. Isänä oleminen on parasta jätkien mielestä. Miten isänpäivä sujuu, kun jätkien aikataulu tuntuu tarttuvan pelkkään työntekoon. Ratkaiseeko Minni ystävineen ongelman tähän pulmaan. 

 
A/N: Viimeisimmän pitkän tarinan yhteydestä leijahtunut idea yhden lukijan johdosta, minkä päätin toteuttaa näin äitienpäivän jälkeen  toteuttaa isänpäivä stoorin. Nauttikaa Very Happy 




 
Turbo nukkui sikeästi sängyssään, eilinen työpäivä oli jättänyt veronsa miehen vireyteen. Hän käänsi vaihteeksi kylkeään ja nyrpisti nenäänsä. Hän avasi varovaisesti silmiään ja näki pienen jalkapohjan painautuneena kasvojaan vasten. Hän siirsi jalkaa kasvoiltaan ja nousi hieman käsiensä varaan pystyyn. Minni nukkui häneen nähden selin. Voi 180cm sänky tuntua pieneltä, kun kolme hiirilasta ja kaksi aikuista nukkuu samassa sängyssä. Turbo hieraisi silmiään. Hänen esikoisensa Nicholas nukkui kiinni äidissään, Michael oli taasen jäänyt nukkumaan vanhempiensa jalkopäähän pienelle kerälle. Mutta tämä pieni hiiri tyttö nukkui väärin päin sängyssä. Turbo muisti, että oli jo yöllä kääntänyt tytön kerran ympäri, kun oli kantapäällään potkinut tätä suoraan kylkiluiden väliin. Kerran jo heränneenä Turbo ei edes yrittänyt enää nukkua. Hän nousi sängynlaidalle ja katseli verhon takaa pilkkivää aurinkoa. Hän asetti lasinsa päähänsä ja lähti kohti alakertaa. Pinnasängystä kuuluva ähinä sai miehen huomion. Hän katseli jalkojaan pitelevää hiiri tyttöä. Tyttö hymyili leveästi isälleen. ”No ainakin edes yksi nukkui omassa sängyssään,” mies ajatteli ja nosti pienokaisen mukaansa.
 


Hän asetti tytön keittiö saarekkeessa kiinni olevaan istuimeen. Tyttö istui kiemurassa tuolissaan ja katsoi isänsä touhuamista mielenkiinnolla. Turbo ojensi pussista tälle naksun, joka hymyillen nyrpisti tälle nenäänsä ottaen naksun vastaan. Turbo laittoi itselleen ja Minnille valmiiksi kahvia sekä tyttärelleen puuroa. Liiaksi lämpenemään päässeen puurokulhon hän laski keittiön saarekkeelle. Rappusista kuuluva töminä sai miehen huomion. ”Huomenta isi,” vanhempi tyttö sanoi ja juoksi isänsä jalkoihin. ”Huomenta. Nukuitko hyvin?” Turbo kysyi ja silitti tytön tumman ruskeita hiuksia. ”Huomenta Rosa,” tyttö sanoi ja silitti pikkusiskonsa kättä. Tyttö juoksi nopeasti olohuoneeseen. Tuo reipas 2-vuotias kullanruskea hiiri tyttö muistutti isäänsä väriltään ja luonteeltaan hyvin paljon äitiään. ”Haluatko Harper aamupalaa?” Turbo kysyi ja otti itselleen kaksi leipää. ”Mä-mää haluan kohta,” tyttö sanoi ja etsi olohuoneesta kaukosäädintä. ”Mikä on kohta?” mies totesi ja siirsi puurokulhoa kauemmaksi Rosasta, joka olisi halunnut vetää kulhon saarekkeelta alas. ”Mää haluan ensin kattoa piirrettyjä,” Harper totesi myrtsinä istuen sohvalle. Turbo käveli olohuoneen puolelle ja otti kaukosäätimen hyllyn päältä. ”Koko aamu ei mene sitten tv:n ääressä,” Turbo totesi ja katsahti rappusia kohden, kun tuntui että pojat tulisivat lattiatasanteesta läpi. Turbo vaihtoi paikkaa eteiseen rappujen juureen nopeasti. Hän ei sietänyt sitä, että pojat rymistelivät rappusia alas. ”Isi,” Michael sanoi leveästi hymyillen ja pysähtyi isänsä jalkojen juureen, kuin seinään. Turbo otti Nicholaksen käsivarresta kiinni, kun tämä yritti luikkia saarnan ohitse karkuun. ”Älä!” Nicholas kiljaisi. Turbo nosti veljekset seisomaan vierekkäin. ”Mitä mää olen sanonut teille rappusissa rymiämisestä?” Turbo kysyi tiukasti. ”Et mitään!” Nicholas pelleili. Neljännen lapsen jälkeen Nicholaksen käytös oli muuttunut hieman ilkikuriseksi. Ainahan hän oli ollut, mutta jostain syystä se oli lisääntynyt tyttöjen syntymän jälkeen. ”Nicholas mää en pelleile! Jos ei ala menemään sanoma päähän, niin sitten me opetellaan kädestä pitäen niiden alas tuleminen. Onko selvä?” Turbo kysyi vielä tiukemmin. Kumpikin pojista laski katseensa maahan. Vaikka heillä oli ilkikurisen pienen pojan taustaa, eivät he silti isälleen vastaan uskaltaneet sanoa. Turbo kohotti kulmaansa yrittäen saada poikien huomion. ”On,” Nicholas totesi, kun nosti nopeasti katsettaan. ”Michael?” Turbo kysyi. ”On,” poika vastasi katsomatta isäänsä. ”Hyvä,” Turbo sanoi ja antoi pojille luvan mennä olohuoneeseen katsomaan televisiota. ”Nich, kato hetki Rosaa. Menen hakemaan lehden postilaatikosta,” Turbo sanoi napaten avaimet sivupöydältä. Nicholas ei sanonut mitään, mutta roikkui nojatuolilla katsellen keittiöön. Rosa yritti edelleen saada puurokulhon pöydältä.


 
”ÄITI!” Harper huusi, kun havahtui askeliin takanaan. ”Huomenta,” nainen vastasi ja silitti tytön poskea. ”Rosa haluaa ruokaa,” Nicholas sanoi. Minni käveli saarekkeen luokse ja tyttö oli revetä kaikista henkseleistään, kun näki äitinsä. Minni rauhoitteli tyttöä ja veti puurokulhon lähemmäksi tyttöä ja alkoi syöttämään tätä. Turbo lueskeli lehteä samalla, kun käveli taas keittiöön. ”Huomenta,” Minni sanoi hellästi herättäen miehensä ajatuksistaan. ”Huomenta,” Turbo sanoi ja suukotti vaimonsa poskea. ”Onko sulla viikonloppu suunnitelmia?” nainen kysyi ja katsoi pöydän ääreen istuvaa miestään. Ennen, kuin mies ehti sanaakaan sanomaan hänet keskeytettiin. ”Saadaanks me mennä trampalle?” pojat kysyivät juosten äitinsä luokse. Isänsä nuhtelemina he eivät kysyneet häneltä mitään. ”Oletteko syöneet aamupalaa?” Minni kysyi ja antoi viimeisen lusikallisen tyttärensä suuhun ja nosti kulhon tiskialtaaseen. ”Ei,” Nicholas totesi. ”Ensin aamupala, sitten hauskan pito!” Minni totesi ja laittoi kulhon pesukoneeseen ja nosti Rosan lattialle. ”No okeiiii!” Nicholas huokaisi syvään ja istui veljensä kanssa pöytään. Minni nosti lautasen miehensä nokan eteen. ”Ai niin,” hän totesi. Minni katsoi hymyillen tätä. Lasten syötyä Minni laittoi itselleen aamupalaa. Nicholas, Michael ja Harper pomppivat jo trampalla. Rosa tutki takaoven kynnystä. ”Voidaanko muuten sopia, että tästä lähin lapset nukkuvat omissa sängyissään,” Turbo sanoi ja sulki lehden edestään. ”Sovitaan vaan, se riippuu tosin ihan herrasta,” Minni sanoi ja laski kätensä miehen hartialle.
 
”Ai musta?”


”Niin. Sultahan ne ekana tulee kysymään.”


”Ei ole sitten rouva totta.”


”Onpas ja sinä tiedät sen!”


Turbo katsoi huvittuneena vaimoaan. Hän kaappasi naisen syliinsä, joka pienesti kiljaisi miehen äkkinäisestä liikkeestä. Minni suukotti miestä hellästi ja pitkään. ”Et vastannut mun kysymykseen,” nainen sanoi ja silitti miehen leukaa. ”Ai mihin niistä?” Turbo kysyi. ”Että onko sulla suunnitelmia viikonlopuksi?” nainen toisti. ”On, mää olen töissä,” Turbo vastasi. Minni huokaisi syvään. ”Tää on jo viides viikonloppu, kun sää olet töissä,” hän vastasi miehelle. ”Tiedän, mutta en voi sille mitään,” mies vastasi ja nosti naisen sylistään. ”Kyllä sää nimenomaan voit sille jotain tehdä,” Minni vastasi ärtyneenä. ”Oliks sulla suunnitelmia viikonlopuksi?” Turbo kysyi laittaen kuppinsa pesukoneeseen. ”Ei mitään erikoista,” nainen vastasi tuhahtaen. Turbo kohotti kulmiansa ja lähti pukemaan päällensä. Hänellä olisi jälleen yksi vuoro vapaustaistelijoiden tukikohdalla, mutta Minni ei ollut siitä läheskään innoissaan. Ennen lähtöään Turbo suukotti vaimonsa ja lapsensa lähtien kohti työmaataan. ”Nähdään illalla,” mies huikkasi. Minni katsoi nyrpeänä miehen perään ja nappasi puhelimensa käteensä, kun kuuli, kun mies hurautti moottoripyöränsä käyntiin. ”Äiti mitä sää teet?” Harper kysyi nuokkuen terassin kaiteella. ”Soitan yhden puhelun. Sää voit mennä veljien kanssa leikkimään,” Minni tokaisi ja tuki toisella kädellä seisomista harjoittelevaa tyttöään. Hän ei sietänyt sitä, että mies viihtyi enemmän töissä ja oli unohtaa koko perhettä koskevan juhlapäivän kokonaan. 
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkämimmi

avatar

Viestien lukumäärä : 11257
Join date : 18.01.2015
Ikä : 24

ViestiAihe: Vs: Hyvä? Paha? Isänpäivä? K7   Pe Toukokuu 11 2018, 15:33

Oijoi ei hyvältä näytä. Meneeks nyt koko isänpäivä puhin vai ei. Sä oot tosi hyvä kirjoittaan. Jään seuraan Very Happy
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkisfan

avatar

Viestien lukumäärä : 129
Join date : 25.08.2016

ViestiAihe: Vs: Hyvä? Paha? Isänpäivä? K7   Su Toukokuu 20 2018, 23:54

Turbo käveli tukikohdan kahvilaan ja näki pöydässä istuvan, jokseenkin väsyneen näköisen ystävänsä. Hän osti itselleen kahvin ja käveli veikkansa luokse. ”Huomenta,” mies totesi reippaasti. ”Hä. Ai huomenta,” Vinski totesi ja painoi päänsä takaisin käsiinsä. ”Väsyttääkö?” Turbo kysyi huvittuneena. ”No arvaa vain. Tytöt heräsivät vuorotellen, valittaen milloin mistäkin,” Vinski vastasi hieman ärtyneenä ja hieroi silmiään. ”Hahhaah,” Turbo nauroi veikalleen. ”No mites teillä? Nukuitko yhtään sen paremmin?” Vinski kysyi ja sai veikkansa vakavoitumaan. ”Sitä arvelinkin,” hän jatkoi ja suoristi itseään. ”Meidän sänky oli lastattu kolmella hiiri lapsella,” Turbo vastasi. ”Sää olet liian kiltti,” Vinski vastasi. ”Miten niin?” Turbo kysyi näreissään. ”Kun päästät lapset teidän sänkyyn,” Vinski sanoi kurkkien olkansa yli. ”Minni sanoi ihan samaa. Kaiken lisäksi suuttui mulle jostain,” Turbo sanoi ja hörppäsi kahvitipan kupin pohjalta. ”Ai mistä?” Vinski hämmästeli kulmat kurtussa. ”Varmaan samasta aiheesta, kun Milvakin,” Moto totesi ja istui kaksikon seuraan. ”Niin siitä, että ollaan viikonloppu töissä?” Turbo kysyi ja sai ison miehen nyökkäilemään. ”Sääkin näytät väsyneeltä. Onko huonosti nukuttu yö?” Vinski irvaili. ”Mitä nyt kaksoset valvotti puoli yötä,” Moto vastasi tyhjä ilme kasvoillaan. ”Hahaha,” Vinski ja Turbo naureskeli. ”Taidetaan olla jätkät aika tossun alla,” Turbo totesi. ”Joo sellaisten koon 15-tossujen alla,” Vinski totesi saaden veikkansa nauramaan makeasti.  ”Tossuista puheen ollen pitäisi ostaa Eelille uudet lenkkarit,” Moto mietti. ”Onko jäänyt pieneksi?” Turbo kysyi nojaten tuolin selkänojaan kädellään. ”Ei, kun niissä on peukalon kokoiset reiät,” mies vastasi. ”Vähän kuluneet,” Vinski totesi. ”Ei, kun Eeli kaatui koulusta tullessaan pyörällä. Asfaltti poltti niihin reiät. Itse tosin olin huolissani enemmän pojasta, kuin kengistä,” Moto vastasi. ”Kävikö Eelille pahastikin?” Turbo kysyi nousten samalla, jotta sai vietyä kupin likaisten astioiden kärryyn. ”Mitä nyt muutaman ruhjeen oli saanut,” Moto vastasi lähtien miehen perään. ”Onko suunnitelmaa työpäivän kulusta?” Vinski kysyi. ”Mulla on muutama kokous tänään. Mutta Tulikiven etelä puolella olisi sotilas prikaatille tarvetta,” Turbo sanoi katsoen hälyttimen kelloa. ”Mitä ne etelään tekee?” Moto kysyi. ”Siellä aletaan tämän päivänä aikana rakentamaan uusia asuintaloja lisää. Rakennusurakoitsija oli pyytänyt, että värväisin vapaustaistelijoita pitämään rotat ja raiderit pois maisemista,” Turbo vastasi ja pysähtyi työhuoneeseensa eteen. ”Eivätkö ne voisi jo luovuttaa,” Vinski mietti. ”Voisivat varmasti, mutta minkäs sille voi, jos vastapuoli on varustettu ajattelemaan hännällään,” Turbo naurahti kohottaen harteitaan. ”Me mennään pitää vähän hauskaa niiden kustannuksella,” Moto naurahti. ”Tehkää se,” Turbo sanoi ja astui työhuoneeseensa.
 
 
Turbo pakkasi työhuoneessa nipun papereita mukaansa ja suuntasi sen jälkeen prätkätallille. Musta moottoripyörä hyrähti tyytyväisenä, kun mies saapui tämän luokse. Turbo sujautti paperit moottoripyörän sivulaukkuun ja suuntasi kohti Tulikivikaupungin kaupungintaloa. Mies katseli ympärilleen, kun mukamas arvokkaan näköisiä mies ja naishiiriä käveli korkeita rappusia kohden talon pääaulaa. Turbo katsahti katseensa sivulle ja näki tutun auton parkkeerattuna omaan ruutuunsa. Hän käveli kaupungintalon sisälle ja näki mustaan kenraalin asuun pukeutuneen naishiiren. Turbo asteli naisen luokse ja suukotti tämän poskea. ”Näytätpä sää tyylikkäältä,” Minni totesi ja kääntyi mieheen päin katsoen tätä silmiin. ”Pitää sitä kai kenraalin hyvälle näyttää,” mies totesi ja suoristi mustaa takkia. ”Vaatteiden väri voisi, vain olla toinen,” Minni vastasi ja suoristi hamettaan. ”Jäikö Rosa hyvin hoitoon?” Turbo kysyi. ”Kyllähän se huusi, mutta jäi sinne,” Minni totesi. ”Naapureiden iloja,” Turbo naurahti. ”On se hyvä, että meillä on hiiriä lähellä, joihin voimme luottaa,” nainen vastasi. ”No kohta se pääsee siskonsa ja veljensä kanssa päiväkotiin,” mies vastasi napaten naisen kainaloonsa. Minni hymyili miehelle leveästi. ”Oletko sää vielä mulle vihainen?” mies kysyi anovasti naiselle. ”No hieman. Mua vaan ärsyttää se, että oot taas töissä viikonloppuna. Vaikka voisit viettää meidän kanssa leffailtaa kotona,” Minni vastasi puristaen kädet eteensä. ”Mää lupaan, että siitä seuraavalla viikolla olen kotona,” mies vastasi saaden naisen huokaisemaan. Minni oli sanomassa jotain miehelle, mutta kuulutus sai heidän huomionsa.
”Tapauksen 13-7BC käsittely alkaa salissa numero 864-A. Kaikki tapauksen käsittelyyn kutsututtuja pyydetään siirtymään saliin välittömästi. Ovet ovat auki 5-minuuttia, myöhästyneitä sakotetaan Marsin lakien mukaisesti.”
 
Minni suukotti miestään hellästi poskelle. He lähtivät istumaan omille paikoilleen. Tosin kuten yleensä he istuvat eripuolilla salia. Minnin tarkoituksena oli olla armeijan edustajana, kun taas Turbo oli puolestaan vapaustaistelijoiden- ja vastarintaliikkeen edustaja. Saliin käveli harmaa vanha mieshiiri, joka istui niin sanottuun tuomarin tuoliin. Hän oli puheenjohtaja Stenvan, joka oli aikoinaan ollut myymässä Marsia plutolaisille. Jostain syystä hän oli saanut itsensä syytöksistä irti ja sai tilaisuuden edelleen toimia Marsia koskevissa päätöksissä johtavassa asemassa. ”Kello on nyt 10.05. Voimme siis aloittaa kokouksen,” Stenvan aloitti ja pöytäkirjan pitäjä pisti kaikki ylös. ”Marsin armeijan kenraali Carbine Thremes. Voisitko aloittaa puheenvuoron koskien Marsin armeijaa koskevia muutoksia,” Stenvan pyysi ja katsoi Minniä. ”Kiitos teidän puheenjohtajuutenne. Viimeisten vuosien aikana Marsin armeijan everstit ja kenraalit mukaan lukien allekirjoittanut on tehnyt radikaaleja päätöksiä värvätä alaikäisiä armeijan riveihin. Marsin armeija on yksimielisesti päätösten vaikuttajien kesken päättänyt lopettaa alaikäisten lasten värväämisen armeijan riveihin. Mikäli Marsia joskus kohtaisi uusi koko planetaalinen taistelu, on täysi-ikäisiä marsilaisia ehditty värväämään jo tarpeeksi armeijan riveihin. Tällein pyrimme suojelemaan alaikäisiä sekä tukemaan heidän kasvuaan ja kehitystä ilman, että aikainen värvääminen armeijaan, ei olisi tuhoksi heidän kehitykselleen,” nainen sanoi päättäen puheenvuoroansa. ”Kiitos kenraali,” Stenvan sanoi ja Minni hymyili miehelleen, joka näytti tälle peukaloa onnistumisen merkiksi. ”Seuraavaksi vapaustaistelijoiden ja vastarintaliikkeen edusta Throttle Thremes,” Stenvan pyysi. Turbosta taas tuntui, että mies teki tämän piruuttaen, koska oli armeijan edustajan kanssa naimisissa. ”Kiitos teidän puheenjohtajuutenne. Marsin vapaustaistelijoiden ja vastarintaliikkeellä on seuraavia muutoksia. Olemme edustajistomme kanssa yhdessä päättäneet edelleenkin olla kuuntelematta valtiolta tai armeijalta tulleita käskyjä ja sääntöjä. Tietysti haluan tässä korostaa asiaa, joka on hiertänyt asioita edustajien välillä. Vaikka vapaustaistelijat eivät toimi sääntöjä kuunnellen, olemme silti valmiina auttamaan avunpyynnön saapuessa. Haluamme olla valmiimpia ja ennakkoluulottomampia, mikäli avun pyyntöjä saapuu ja antaa armeijalle luottamuksen siihen, että olemme käytettävissä, hyödyntäen omia strategioitamme. Lisäksi vapaustaistelijat ja vastarintaliike ovat, myös lopettanut alaikäisten hiirien värväämisen riveihinsä. Toimimme näin eettisesti oikein ottaen huomioon lapsen psyykkisen ja fyysisen hyvinvoinnin,” Turbo vastasi päättäen kanssa puheensa. Stenvan oli hieman hämmentynyt. Kaksikon vastaukset muistuttivat epäilyttävästi toisiaan, mutta ei alkanut epäilemään kaksikkoa sen enempää. Mies oli maineensa muutenkin saanut sotkettua eikä halunnut sen takia enää pahentaa asioita. Likemmäksi kolmea tuntia myöhemmin, kokous saatettiin päätökseensä. Turbo oli joutunut perumaan toisen kokouksensa ja silti hänellä olisi vielä yksi edessä. ”Lähetkö syömään?” mies kysyi naiselta. ”Mun pitäis hakea Rosa,” Minni vastasi väsyneenä. ”Jaksat sitten lasten kanssa paremmin jaaaaa… saisit sen kerran lämpimän aterian lisäksi huippu seuran,” mies naureskeli ja veti naista lähemmäksi. ”No okei,” Minni totesi naureskellen ja suukotti miestään.
 
 
Vähän ajan päästä Turbo saapui takaisin tukikohdalle. ”Kenraali. Hyvä, kun tulit. Olet saanut sähkeen,” sotilas sanoi ja sai miehen hämilleen. ”Kiitos,” Turbo vastasi ja nappasi lapun mukaansa kävellen samalla huoneeseensa.  Hän järjesteli paperinsa omille paikoilleen, jonka jälkeen kiinnitti lappuun tarkemmin huomionsa. Hän tarkasteli kirjettä ensin sähkettä päältä päin. Sähke oli pakattu siististi kuoreensa, jonka vastaanottaja puolella oli kauniilla käsialalla vain hänen nimensä.  Turbo oli entistä hämmentyneeni ja päätti avata sähkeen. Kirje oli kaksin kerroin, jonka sisäpuolelle oli tietokoneella kirjoitettu teksti;
”Tapaamme viimeinkin 4 päivän päästä,”
Turbo oli nyt todella hämmentynyt kirjeestä. Myöhemmin hän näytti kirjettä, myös Motolle ja Vinskille. Hän olisi odottanut jätkien hämmentyneisyyttä kirjeestä, mutta hekin olivat saaneet samanlaiset kirjeet. ”Kuka pelleilee meidän kanssa?” Vinski ärähti. ”En tiedä, mutta joku ihan selkeästi,” Turbo totesi. ”Mennäänkö teille?” valkea uros jatkoi. ”Mulla on vielä yksi kokous, mutta hei! Kukaan ei kiellä teitä menemästä meille etukäteen,” Turbo sanoi ja iski miestä kevyesti hauikseen. Vinski katsoi Motoa hetken, joka kohautti harteitaan. Heillä ei ollutkaan rakennusmaalla tekemistä, tarpeettomien koneiden puuttumisen vuoksi ja yllättäen kaksikko koki tylsyyden tunnetta. ”Lähetään jo,” mies valitti.
 
 
Hetkeä myöhemmin kaksikko saapui omakotitalon pihaan. ”Milvakin on täällä,” Vinski totesi. ”Näköjään,” mies vastasi ja käveli hänen perässään takapihalle, josta kuului lasten iloiset naurahdukset. ”Isi,” kaksikon lapset huusivat yhteen ääneen. ”Hei pikkuset,” kaksikko totesi, kun pienet lapset juoksivat heidän jalkoihinsa. ”Mitä te täällä teette?” Minni kysyi ja laski mehu tarjottimen terassin pöydälle. ”Turbo antoi meidän tulla edeltä, kun hällä oli joku kokous vielä,” Vinski tokaisi ja istui vaimonsa viereen. ”Joo niin on,” Minni sanoi ja antoi Milvalle tilaa, joka juuri tuli ovesta tuomaan välipalaa lapsille. ”Tulkaas syömään,” nainen huikkasi trampoliinilla pomppiville lapsille. ”Pääsetkö alas kulta?” Santtu kysyi pienemmältä tyttäreltään, joka katsoi trampoliinilta alas. ”Ei,” tyttö totesi päätä pyöritellen. Vinski nousi seisomaan mennäkseen auttamaan tytön trampoliinilta alas. ”Isi auttaa,” Vinski sanoi ja ojensi tytölle suojaverkon alta käsiään. Tyttö tuli reippaasti isänsä syliin. Vinski suoristi tämän paitaa. Valkea hiirityttö hymyili tälle kainosti ja kokeili kädellään tämän metallista maskia. Evelynn käveli taas hiekkalaatikolta Michaelin kanssa. Lapset istuivat vieretysten ja naureskelivat toisilleen. ”Mikäs naurattaa?” Minni kysyi kaataen heille mehua. ”Ei mikään,” Nicholas totesi hyvinkin nopeasti. ”Evelynn kato,” nuorukainen jatkoi ja laittoi porkkanat pitkiksi hampaiksi. ”Ei oo hauskaa!” Evelynn totesi kovaan ääneen. ”Nicholas lopeta! Haluaisko Riina muovi mukin?” Minni torui ja kysyi Santun sylissä istuvalta pikku tytöltä, joka olemuksesta päätellen oli hyvin väsynyt. ”Olisi ehkä suotavaa,” Santtu totesi naiselle. Minni lähti hakemaan pienelle tytölle mukia. ”ISKÄ TULI!” Michael huusi ja juoksi sisaruksiensa kanssa isäänsä vastaan. ”Hei!” Turbo sanoi ja nosti pojat olkapäilleen ja tyttärensä syliin. ”Onko ollut kiva päivä?” mies kysyi ja käveli terassille. ”Joo on,” pojat vastasivat. ”Iskä arvaa mitä?” Harper vastasi innoissaan. ”No?” Turbo kysyi näyttäen hiukan yllättäneeltä. ”Me, me, me, me käytiin retkellä tänään,” Harper sanoi innoissaan. ”Retkellä?” Turbo kysyi. ”Joo. Me nähtiin lintuja,” Harper sanoi ja tiputtautui isänsä sylistä juoksien samalla trampoliinille. ”Mahtavaa,” Turbo vastasi hymyillen ystävilleen. Hän nosti terassin rappusten juuressa kurkottelevan pikkuisensa syliinsä. ”Oliko sulla kiva päivä?” Turbo kysyi tyttäreltään ja heristeli sormeaan tämän nenää vasten. Rosaa alkoi kutittamaan ja alkoi kikattaa pienesti. Turbo hymyili aarteelleen hellästi ja suukotti tämän päälakea. Hän käveli terassille istumaan ystäviensä seuraan. ”Mitä sää nyt jo tulit? Eikö sulla ollut joku kokous?” Moto kysyi. ”Joo, mutta se peruttiin, koska yli puolet osallistujista puuttui,” mies vastasi hieman näreissään. ”No niinpä tietysti, mutta joko olet selvittänyt meidän mysteeri viestin lähettäjän?” Vinski kysyi. ”Minkä viestin?” Minni kysyi ja istui miehensä viereen ojentaen Santulle muovimukin. Jätkät vetivät itsensä hiljaisiksi. ”Mikä kirje?” Milva tivasi. ”No me saatiin kaikki kirjeet, missä joku sano tapaavansa meidät viimeinkin neljän päivän päästä,” Moto selitti. ”Kuka?” Santtu kysyi. ”No sen, kun tietäis,” Turbo vastasi kohottaen harteitaan. ”Oliko se enemmän niin, kuin uhkaus vai?” Minni kysyi ja nappasi naurahtavan tyttärensä syliinsä. ”Ei se vaikuttanut uhkaukselta,” Moto sanoi ja risti kätensä eteensä. ”Mutta mitään ei voi sanoa varmuudella. Me ei voida ottaa riskejä,” Turbo vastasi miehelle. ”Niinpä. Teidän pitää huomioida meidätkin,” Santtu sanoi huolestuneena ja silitti tyttärensä hiuksia. ”Totta kai söpöliini. Te olette parasta mitä meille on sattunut,” Vinski lohdutti silittäen vaimonsa olkapäätä. Santtu hymyili pienesti miehelle. ”Kerrotte kyllä heti, jos niitä viestejä tulee lisää. Olisiko mahdollista, jos sille kirjeelle tehtäisiin käsikirjoituksen skannaus?” Minni kysyi ja laski tytön sylistään. ”Ne oli kirjoitettu koneella,” Vinski totesi. ”Mutta ei kaikki,” Turbo vastasi mietteliäänä. ”Mitä sää salapoliisi nyt keksit?” Moto kysyi veikaltaan. ”Se viesti oli kirjekuoressa. Ja se kirjekuoren teksti oli kirjoitettu käsin,” mies vastasi. ”No mää ehdin heittään sen jo roskiin,” Vinski vastasi. ”Ja minä,” Motokin sanoi nostaen toisen kaksospoikansa syliinsä. ”Niin minäkin, mutta se on edelleen mun työhuoneeni roskakorissa,” Turbo sanoi mietteliäänä. ”Dyykkari salapoliisi hiiret Marsista,” Minni tokaisi naurahtaen ja sai miehen kaappaamaan hänet kainaloonsa. ”No hei! Älkää kaikkea ottako tosissanne?” hän naurahti katsahtaen miestään. ”Pakko, jos kyse on meidän perheiden turvallisuudesta,” Turbo vastasi vakavana. ”Ootte te niin herttaisia,” Minni sanoi ja silitti miehen olkapäätä. Turbo hymähti naiselle ja siirsi katseensa trampoliinille.
 
 
Turbo aukaisi illalla aviovuodettaan. ”Onko kaikki hyvin?” musta hiuksinen nainen kysyi vessan oven suusta hammasharja puoliksi suussa. ”On. Miten niin?” Turbo vastasi, kun heräsi ajatuksistaan. ”Näytit vaan kauheen mietteliäältä,” Minni jatkoi mennen takaisin kylpyhuoneeseen. ”Ai kauheen? Mutta mää olen ihan sata varma, että niitä lappuja tulee joka päivä tän neljän päivän aikana,” mies tokaisi kömpiessään sänkyyn. ”Mutta, jos se oli jotain viatonta pilaa,” Minni tokaisi ja siirtyi miehensä viereen sängylle. ”Todella mautonta, jos se sitä on,” Turbo hymähti napaten kirjan yöpöydältään. ”Kaikki selviää kyllä,” Minni sanoi silittäen miehen kättä. Turbo hymyili vaimolleen hellästi ja sai naisen suukottamaan tätä. Ovi aukesi varovaisesti ja sai kaksikon katsomaan unisia silmiään hierovaa pikku tyttöä. ”Isi. Saanko mää tulla teidän viereen?” Harper kysyi ja sai kaksikon katsomaan toisiaan hellästi. ”No isi? Mitäs vastaat?” Minni kysyi naureskellen. Harper käveli isänsä puolelle ja siristeli silmiään. ”Nyt saat kyllä nukkua omassa sängyssä. Sää olet jo iso tyttö,” Turbo sanoi ja siveli tytön poskea. ”Mutta mää haluan nukkua… teidän kaa,” Harper sanoi alkaen itkemään samalla. ”Tiedän, kultapieni. Mutta isi ja äiti nukkuu tän yön kaksin. Ja mää lupaan, että me järjestetään joku kiva ratkaisu sille, että oma sänky on parempi nukkumiseen,” Turbo sanoi nousten sängystä ottaen itkevän lapsensa syliinsä. ”En mää halua,” Harperin itkevä ääni kuului, kun he lähtivät kohti tytön huonetta. Oma aikansa meni ennen, kuin Turbo tuli takaisin omaan makuuhuoneeseensa. ”Menipä sulla kauan,” Minni mumisi tyynyä vasten. ”No joo. Suurin osa ajasta meni siihen, että tyttö piti saada lopettaa itkeminen, ettei herättäisi poikia,” mies sanoi ja hautautui peiton alle. ”Mutta sää onnistuit,” Minni vastasi kääntyen mieheen päin. ”Niin tein. Lasten kasvattaminen on kyllä ollut mun elämäni yksi vaikeimmista haasteista,” Turbo totesi laskien lasinsa pöydälle. ”Niinhän se on. Sitä paitsi Michael kävi tässä jo. Halusi viereen kuulemma, koska Nicholas kuorsasi,” Minni tokaisi saaden miehen naureskelemaan. Minni hyssytteli miestä ettei huoneessa oleva ainut nukkuva lapsi herännyt heidän metelöintiinsä. Mies suukotti vaimoansa ja toivotti tälle hyvät yöt.
 
 
Kolme päivää oli kulunut siitä, kun jätkät olivat ensimmäisen lappunsa saaneet. Turbo oli ollut oikeassa siitä, että joka päivä lappuja heille satelisi. He istuivat lounas tauolla Santun ja Vinskin luona. Turbo tutki lappua kädessään, jossa luki;
”Tapaamme viimeinkin huomenna,”
Mies huokaisi syvään ja laski lapun kädestään. Santtu asteli keittiöön kolmikon seuraan ja laski Riinan kummisetänsä syliin. ”No heipä hei!” mies sanoi tytölle hymyillen. ”Mitä te meinaatte tehdä?” Santtu kysyi kaataen kahvikuppeihin mustaa nestettä. ”Ei mitään hajua. Näissä lapuissa ei lue, että missä tää salaperäinen kirjelähetti meidät tapaa,” Turbo vastasi ja käänsi tyttöä sylissään. ”Se selviää huomenna, kun mennään töihin,” Moto vastasi näreissään ja istui keittiön pöydän ääreen. ”Oletteko oikeasti menossa huomenna töihin?” nainen kysyi hämmentyneenä ja antoi tyttärelleen välipalaa. ”Pakkohan meidän on,” Vinski sanoi. ”Huomennahan on,” Santtu aloitti, kunnes ovikellon soitto sai heidän huomionsa. Vinski nousi avaamaan. Nuorukainen oven takana näytti hengästyneeltä. ”Miihkali,” Moto totesi yllättyneenä. ”Hei,” nuorukainen totesi ja istui Vinskin paikalle. ”Hei!” Vinski älähti. Miihkali hymyili leveästi miehelle. ”Mites hää järjestelyt?” Moto kysyi. ”Siinähän ne missä kaikki muutkin työt,” mies totesi, kun oli saanut hengityksensä tasaantumaan. ”Näytät huolestuneelta,” Turbo totesi. ”No joo. Saitte tällaisen,” Miihkali vastasi kaivaen polvitaskustaan Turbolle kirjeen. Mies tutki tovin kirjettä kädessään. ”Mikä se on?” Vinski kysyi nojuen keittiön saarekkeeseen. ”Avaamalla se selviää,” mies tokaisi ja alkoi avaamaan kirjettä. Riinakin oli innokas ja auttoi kummiaan avaamaan kirjettä. Kun kaksikko oli saanut avattua kirjeen, antoi mies tyhjän kuoren tytölle, joka hörähti tyytyväisenä. Turbo kurtisti kulmiaan. ”No?” Moto kysyi. ”Se salaperäinen kirjoittaja haluaa meidät huomenna Kalleiumin järven etelä puolelle,” Turbo tokaisi katsomatta veljiään. ”Siis sinne samalle, missä?” Moto aloitti. ”Siellä missä tapasimme ensimmäisen kerran Minnin ja Milvan,” Turbo sanoi ilmeetön ilme kasvoillaan. ”Pitääkö meidän mennä leirintä alueelle?” Vinski kysyi hieman vihoissaan. ”Ei suoraan leirintä alueelle. Etelä puolella Kalleiumin järveä on pieniä saaria, joissa on mökkejä,” Turbo pohti hieroen leukaansa. ”Mutta mistä me tiedetään mihin niistä saaren mökeistä meidän pitää mennä?” Moto mietti. ”Olisiko kartasta apua?” Miihkali kysyi ja osoitti Turbon kädessä olevaa lappua. Miehet katsoivat miestä hieman näreissään ja sai Turbon kääntämään lapun ympäri. Sen takapuolelle oli kiinnitetty teipillä taiteltu lappu. Mies nyppäsi lapun irti ja siitä saattoi havaitakin erilaisia viivoja ja karttaan viittavia merkkejä. Turbo ojensi lapun Motolle, joka aukaisi kartan kokonaisena pöydälle saaden myös Vinski sen ääreen nojaamaan. ”Tuossa on Kalliumin järvi,” Moto aloitti. ”Ja tuossa on se leirintä alue, jossa aikoinamme olimme,” Turbo jatkoi. ”Katsokaa. Etelä puolelle on merkattu ympyrä,” Miihkali sanoi ja osoitti punaisella ympäröityä pienen pientä saarta. Kaikki nousivat katsomaan pienen pientä saarta. ”Tuoko?” Vinski kysyi hämmentyneenä ja pyyhki peukalollaan kohtaa. ”Sinne siis. Nyt tämä pelleily saa loppua,” Turbo sanoi ja nousi seisomaan. Hän laski tytön sylistään lattialle seisomaan. Myös Moto, Vinski ja Miihkali seurasivat miestä olohuoneen kautta eteiseen. ”Nähdään pulu myöhemmin,” Vinski jatkoi ja suukotti vaimonsa poskea. Santtu jäi hämmentyneenä seisomaan olohuoneen ja keittiön väliin. ”Isi,” Riina totesi ja osoitti ulko-ovelle. ”Niin isi läh…” Santtu aloitti. ”Sori. Piti ottaa vaihtovaatteita. Tässä menee päivä kumminkin,” mies totesi astellen takaisin sisälle saaden naisen entistä hämmentyneeksi. ”Okei, olkaa varovaisia,” nainen huikkasi, kun mies oli saanut tavaransa pakattua. ”Hei. Me ollaan prätkähiiret. Vaarallisuus on alaamme,” mies totesi ja pisti oven kiinni. ”Ja vaatimattomuus,” nainen totesi itselleen. Jätkät olivat kotona käyneet pakkaamassa tavaroitaan ja kertoneet vaimoilleen suunnitelmastaan. Minni ei asiasta ollut tyytyväinen eikä ollut Milvakaan. Kolmikosta heillä oli eniten lapsia kaitsettevinaan. Turbo oli yrittänyt selittää heille turvallisuudesta, mutta nainen oli todella näreissään. Hän ei todellakaan ollut tyytyväinen, että mies pisti työnsä perheensä edelle. Hän huokaisi syvään, kun mies oli lähtenyt. Hän painoi rannekellon näköistä taulukkoa kädessään, johon aukesi hologrammi kuva. ”Nyt on aika,” nainen sanoi ja hologrammi kuva nyökkäsi hänelle sanomatta sanaakaan. Hetken päästä hologrammi katosi ja Minni kiipesi yläkertaan. ”Äiti mihin sää meet?” Nicholas kysyi ja juoksi äitinsä perään. ”Nicholas nyt aika pakata,” Minni sanoi. ”Ai nytkö on sen suunnitelman aika?” Nicholas kysyi. ”Juuri niin,” Minni nyökkäsi pojalleen. Nicholas juoksi pakkaamaan tavaroitaan. Vähän ajan päästä nainen pakkasi lapset ja tavarat autoon ja lähti ajamaan auringon laskuun.
 
 
Seuraavana aamuna jätkät pääsivät Kalliumin järvelle. ”Tää paikka ei ole muuttunut yhtään,” Vinski tokaisi ja otti kypärän päästään. ”Paitsi, että järvessä on vettä,” Moto naurahti. Turbo paineli moottoripyöränsä näyttöä. Hän asensi kartan saaren moottoripyöränsä navigaattoriin. ”Ei muuta, kuin HANAT…” hän aloitti. ”AUKI!” he huusivat ja lähtivät ajamaan veden pinnan yläpuolelle. ”Toi teki jätkät hyvää,” Vinski naurahti ja surffasi prätkällään. ”Joo ei ollakaan huudettu tuota pitkään aikaan,” Moto naurahti myös. ”Mua vaan ihmetyttää, että kuka näkee rauhan aikaan tällaisen vaivan,” Turbo mietti. ”Hei Turbo! C’moon. Sua vaan huolettaa se, että tappelit vaimosi kanssa,” Vinski irvaili ja sai Turbon potkaisemaan hänet kumoon. Makea nauru vallitsi kaksikon, kun valkoinen egoisti keräsi itseään takaisin prätkän päälle. ”No Minni nyt hermostuu pienestäkin asiasta. Pienet riidat kuuluu parisuhteeseen enkä ole siitä huolissani,” Turbo totesi vastaten miehelle. ”No kohta ollaan perillä. Tuolla se saari nimittäin on,” Moto totesi osoittaen sormellaan saarta, joka olikin yllättävän iso. He ajoivat laiturin puolelle noustakseen rantaan. He nostivat moottoripyöränsä laiturille ja lähtivät jaloin kävelemään kohti rantasaunaa ja sen takana näkyvää mökkiä. Jätkät riisuivat kypäränsä laskien ne saunalle. He eivät huomanneet tummia hahmoja puiden latvoissa, jotka nyökkäsivät toisilleen. Moto huomasi jotakin erikoista mökin toisella puolella ja sai tämän tarttumaan Turbon olkapäästä. ”Mitä nyt?” Turbo kysyi. ”Eikö tuo olekin teidän auto?” hän kysyi ja osoitti valkeaa maasturia. Turbo katsoi kulmat rutussa valkoista maasturia. ”Se on meidän,” hän totesi. Kuusi hahmoa laskeutui heidän taakseen. Yksi hahmoista otti kepin maasta katkaistaakseen sen. ”Hä?” jätkät totesivat ja kääntyivät ympäri. ”Ou mään. Joudutaanko me taistelemaan ninjoja vastaan?” Vinski ulvahti. ”Jos se on välttämätöntä,” Turbo sanoi valmiina taistelemaan. ”Mutta siitä on aikaa, kun me ollaan käytetty nyrkkejä,” Moto totesi hermostuneena. ”Ne taidot ei helposti ruostu. Me ollaan prätkähiiret,” Turbo totesi ja väisti kahta ninjaa. Moto ja Vinski nyökkäsivät toisilleen lähteäkseen auttamaan veikkaansa. Kuudessa oli kolmelle hyviä vastuksia. Toisin, kun prätkähiiret ninjat olivat nopeampia liikkeissään. Jätkät tunsivat jääneensä kakkoseksi. ”Mitä olet tehnyt vaimolleni?” Turbo kysyi vastustajaltaan, kun muisti nähneensä autonsa parkissa mökin toisella puolella. Ninja hymyili miehelle vastaamatta tämän kysymykseen. Muutama terävä väistöliike ja ninja sai miehen iskettyä tajuttomaksi. ”Turbo!” Vinski ja Moto huusivat, joka sai heidän keskittymisensä herpaantumaan. Muutama isku ja kaksikko makasivat tajuttomina maassa.
 
 
”Ouh mun pääni,” Turbo totesi ja nousi istumaan. Hän katseli ympärilleen. Hänen vieressään makasivat hänen veikkansa. ”Hei jätkät… herätkää,” hän tokaisi herätellen veljiään. Hitaasti kömpien miehet nousivat seisomaan. ”Ouh, missä me ollaan?” Moto kysyi. Mökki oli vanhasta tukkipuusta rakennettu. Iso avokeittiö oli yhteydessä isoon tilavaan olohuoneeseen, joka oli sisustettu metsästys henkisesti. Pienestä portaikosta aukeni monta erilaista huonetta ja isoista kivistä rakennetusta takassa roihusi tuli lämmittäen mökin.  ”Ihan sama. Meidät nöyryytettiin kunnolla,” Vinski totesi vihoissan pyyhkien housujaan samalla. ”Ja ei olla vai ruosteessa,” hän jatkoi saaden Turbon mulkaisemaan tätä. ”Joku pelasti meidät?” Moto pohti ja käveli mökissä edes takaisin. ”Käydään ulkona katsomassa, joko löydettäisiin pelastajamme,” Turbo totesi. He aukaisivat ulko-oven ja kävelivät terassilta hieman alla päin. ”Me selvitään tästä kyllä,” Moto kannusti. Turbo ja Vinski tuhahti miehelle jotain epämääräistä. ”Mikä tuo on?” Vinski kysyi ja osoitti puun oksassa olevaa japanilaista paperivalaisinta. ”Se on lyhty,” Turbo totesi. ”Tuolla on toinen,” ”Ja kolmas,” Moto ja Vinski luetteli. Turbo oli utelias ja lähti veikkojensa kanssa seuraamaan lyhtyjä. ”Tää on varmasti niiden ninjojen syytä,” Vinski tuhahti. Turbo pysäytti veikkansa kuultuaan mökin takaa ääntä. He olivat kiertäneet mökin ja tajusivat olevansa edelleen samassa paikassa, mutta olivat tulleet toista kautta ulos. Tie jota he seurasivat, johti heidät takaisin kohti rantaa. ”Hyökätäänkö?” Vinski kysyi. ”Mennään ihan rauhassa, mutta varautuneina,” Turbo ohjeisti. He kävelivät jännittyneinä mökin sivua pitkin. ”Puhe loppui,” Moto kuiskasi herauttaen korviaan. Jätkät ottivat varovaisesti askeleen, jos toisenkin. ”Mitä?” he kysyivät yhteen ääneen yllättyneinä. ”YLLÄTYYYYYYS!” koko heidän perheensä huusivat yhteen ääneen. ”Mitä tämä nyt on?” Turbo kysyi rauhallisempana, kun näki vaimonsa pitelemästä Santun kanssa valtavaa kakkua. Lapset juoksivat isiensä luokse. ”Hyvää isänpäivää!” he sanoivat ja ojensivat erilaisia kortteja ja lahjoja mitä olivat päiväkodissa ja koulussa tehneet. Jätkät ottivat hämmentyneenä lahjat vastaan ja silmin nähden herkistyivät. Turbo polvistui lapsiensa tasolle ja halasi heitä tiukasti. Minnin ja Santun lisäksi paikalla oli totta kai Milva. Anni, Rontti, Miihkali sekä hänen kihlattunsa Emily olivat myös saapuneet paikalle. ”Siis onko nyt?” Moto kysyi hämmentyneenä. ”Isänpäivä,” Santtu totesi puristaen kädet eteensä. ”Te olitte vain niin kiinni omissa töissänne tolvanat, että meinasitte unohtaa kokonaan tärkeän päivänne,” Minni jatkoi. Anni ojensi Rosan isänsä syliin ja mies tuoksuttelikin pikkuistaan. ”Mutta miten pääsitte tänne ennen meitä?” Vinski kysyi. ”Aluksella tietysti,” Rontti hymyili ja kaappasi miehen kainaloonsa. Naiset halasivat miehiään, jotka vieläkin vetivät syvään henkeä ja pyyhkivät silmäkulmiaan.
 
 
Naiset olivat kattaneet ulos isänpäivä illallisen ja lapset esittelivät innoissaan iseilleen erilaisia lahjoja ja kortteja. Jätkät hieman ihmettelivätkin sitä, miten naiset olivat saaneet lapset pitämään tällaisen salaisuuden. Lapset pelasivat miesten kanssa erilaisia pelejä, sillä aikaa, kun naiset järjestelivät pöydästä ruokia takaisin jääkaappiin. Rontti oli lähtenyt laittamaan saunaa päälle. Saunan lämmettyä sankarimme saunoivat yhdessä perheidensä kanssa. Minni ja Turbo istuivat mökin portaikolla. Minni letitti samalla tyttärensä hiuksia, koska halusi vielä uimaan ennen nukkumaan menoa. Sitä ennen heidän piti odottaa, että kaikki saivat saunoa rauhassa. ”Järjestikkö sää tän kaiken?” Turbo kysyi. ”Idea lähti minulta. Santtua ja Milvaa ei tarvinnut juuri ollenkaan puhua ylitse,” Minni vastasi. ”Mää en ymmärrä, kuinka mää olin unohtaa isänpäivän ja pettää lapseni,” Turbo totesi surkeana. Harper lähti juoksemaan heti kun letit olivat valmiina. ”Sää olit vain niin kiinni töissäsi, ettet voinut kaikkea huomata,” Minni lohdutti. ”No en mää silti olisi tällaista päivää saanut unohtaa,” Turbo intti. Minni suukotti miestään hellästi poskelle. ”Jos musta riippuu sää et tule unohtamaan mitään,” Minni vastasi silittäen miehen kättä. Turbo hymyili hellästi puolisolleen. ”Kiitos! Tää oli universumin paras isänpäivä!” mies sanoi ja suukotti vaimoaan. ”HEI RAKASTAVAISET! TULKAA UIMAAN!” Vinski huusi laiturilta. Minni iski miehen katseen maahan ja lähti juoksemaan laiturille. Turbo suoristi hiuksiaan ja lähti naisen perään kaapaten tyttärensä matkalta mukaan. Hetkeä myöhemmin he seisovat laiturilla. ”Sydämelliset kiitokset rakkaat,” Moto totesi kaikkien puolesta. Lapsilla oli mehulasit ja aikuisilla perinteistä kotikaljaa. ”Ei kestä!” Milva jatkoi. ”Hyvää isänpäivää!” lapset tokaisivat saaden aikuiset nauramaan. ”HYVÄÄ ISÄNPÄIVÄÄ!” he kaikki sanoivat ja kilistelivät lasejaan yhteen. Jätkät olivat onnekkaita omistaessaan näin mahtavan perheen…



A/N: Tässä oli tämä stoori. Seuraavaksi palaan vanhoihin tarinoihini. Toivottavasti nautitte tästä. Kiitos paljon lukijoille Very Happy 
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkämimmi

avatar

Viestien lukumäärä : 11257
Join date : 18.01.2015
Ikä : 24

ViestiAihe: Vs: Hyvä? Paha? Isänpäivä? K7   Ma Toukokuu 21 2018, 08:22

Ou jee Very Happy! Juhlat onnistui kuin onnistuikin. Tää oli tosi kiva stoori. Oot tosi hyvä
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Sponsored content




ViestiAihe: Vs: Hyvä? Paha? Isänpäivä? K7   

Takaisin alkuun Siirry alas
 
Hyvä? Paha? Isänpäivä? K7
Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Last Chance Garage :: Fanfiction ja fanitaide :: Prätkähiiritarinat S-K13-
Siirry: