Last Chance Garage

Suomenkielinen foorumi Prätkähiiret Marsista - sarjan faneille.
 
PääsivuPääsivu  KalenteriKalenteri  FAQFAQ  HakuHaku  KäyttäjälistaKäyttäjälista  KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisään  

Jaa | 
 

 Tuttuja menneisyydestä (K13)

Siirry alas 
KirjoittajaViesti
Minde

avatar

Viestien lukumäärä : 297
Join date : 09.06.2016
Ikä : 30
Paikkakunta : Nokia

ViestiAihe: Tuttuja menneisyydestä (K13)   To Huhti 12 2018, 22:21

Title: Tuttuja menneisyydestä
Author: Minde
Beta: Pahgiz
Genre: Draama
Pairing: OC/Miihkali
Rating: K13
Disclaimer: En omista prätkähiiriä, enkä saa tästä(kään) tarinasta mitään tuloja. Oma hahmoni on täysin itsekeksimäni.
Summary: Tuttuja Tanyan menneisyydestä saapuu kaupunkiin.. eikä mitenkään pienellä räminällä Very Happy 
A/N: Tälläinen pieni kirjoituksen räpistely, kun Tanya tapaa entisen omistajansa ja Rodimuksen pitkästä aikaa. Yritin hyvän aikaa miettiä tälle ficille jatkoa tai parempaa aloitusta, mutta tästä tuli nyt.. tällainen pintaraapaisu. Koittakaa kestää.



”Onneks te sentään ilmoititte etukäteen tulostanne, ettekä rysähtäneet tänne tuli aluksen persiissä..” Santtu naurahti ja ojensi vieraille kotikaljatölkit kylmästä.
”Mä oon harjoitellu sitä kerran elämässäni, jätän mieluusti ens kerran väliin” Tanya virnisti ja hetken pähkäilyn jälkeen sai tölkin auki.
”Joo, ei mitään herkkua, varsinkaan taju kankaalla” Miihkali totesi ja muut purskahtivat kovaan nauruun.
”Mut hei, nuoriso paikalla, kai meidän pitää kelvollisina isäntinä esitellä paikkoja?” Vinski ehdotti. ”Tap´sin viime visiitillä jäi kaupunkikierros tekemättä tyystin!”
”Käy mulle, jos pysytään täl kertaa kaukana Leipiksen tönöstä” hiirityttö naurahti.
Santtu oli vastaamassa jotain, mutta samassa yskivän moottorin ääni sai hänet keskittymään siihen.
Yskivä ja rämisevä ääni tuli suht lähelle ja sitten moottori sammui.
”Sulle tais tulla asiakkaita, Santtu-typy” Turbo totesi. ”Jos me mennään keittiön puolelle odottaan?”
”Vois olla ajatusta” Santtu myönsi ja nousi seisomaan, kävellen ovelle.
Hiiret siirtyivät toiseen huoneeseen, kun raskaat askeleet lähestyivät varikon avointa ovea.
”Ei oo Rasvis, sen haistais kilsan päähän” Vinski mutisi kurkkiessaan keittiön ovelta halliin päin.
”Anteeks, ketään kotona?” matala ja hieman römeä ääni kysyi ja samassa Santtu näki tulijan.
Tämä oli lähemmäs kolmimetrinen, hieman kahdella jalalla kävelevää dinosaurusta muistuttava. Yllään tulijalla oli tummanvihreät housut ja purppuranvärinen t-paita. Hartialta toiselle vyötärölle meni panosvyö ja vasemmalla lonkalla roikkui sarjatuliase, jota kuka tahansa muu olisi joutunut kantamaan kaksin käsin. Tämän jätin vierellä se näytti käsiaseelta.
”Auto päätti tehdä tenän ja mun pitäis hakea pomo pian.. Saisko apua?” jätti katsoi Santtua ystävällisesti. ”Voin kyl maksaa, jos luottokortti kelpaa.”
Santtu kokosi itsensä parissa sekunnissa.
”Joo, tottakai. Mennääns katsomaan mikä murua ahdistaa” nainen otti autostaan yleispakkinsa ja seurasi jättiä ulos.
”Pitäiskö yhden meistä mennä lähemmäs varmistamaan ettei tuo kaksjalkanen dino tuu nälkäseks..?” Vinski ehdotti.
Tyhjä tölkki tipahti Tanyan käsistä lattialle kovasti kolahtaen.
”Sanoitsä.. dino..?” hiirityttö kuiskasi kasvot kalpeina.
Tanya oli kuunnellut vieraan puhetta ja ajatteli sen kuulostavan etäisesti tutulta, mutta kun Vinski alkoi kuvailla tulijan ulkonäköä, hiirityttö alkoi täristä kuin haavanlehti.
”Tanya? Mikä tuli?” Turbo huomasi hiiritytön ilmeen.
”Rodimus..” Tanya kuiskasi ja ampaisi nopeasti kohti ovea.
Vinski ja Turbo yrittivät estää tytön juoksua ovesta ulos, mutta Tanya pyörähti kuin piruetin ja väisti kummankin ojennetut kädet ja säntäsi ovesta ulos.
Jätti ja Santtu olivat viereisen talon kohdalla tutkimassa isoa, hieman maasturia muistuttavaa ajoneuvoa, jonka konepellin alta nousi hieman savua.
”Pari johtoa iskeny vähän kipinää keskenään. Mulla pitäis olla sopivia hyllyssä, menee vähän säätämiseksi, mut kyl täl vielä kulkeen pääsee” Santtu rauhoitteli jättiä. ”Toivottavasti pomollas ei oo hirveen kova kiire..”
Jätti vilkaisi kelloaan. ”Eiköhän se malta odottaa hetken. Ymmärtää kyl varmasti ku selitän tapahtuneet ja luottokortin käytön.”
Tanya tuijotti jättiä ja otti seinästä tukea. Rodimus se oli. Ilmielävänä. Kasvoissa oli pari arpea lisää, toinen silmä näytti liikkuvan vähän hitaammin kuin toinen, mutta silti..
Samassa Turbo ehti hiiritytön luo ja yritti kiskoa hänet takaisin sisälle, mutta jätti ehti kääntyä varikon suuntaan ja huomasi samassa kaksikon.
Santtu puri hermostuneena huultaan, pääasiassa vieraat avaruusmatkaajat olivat suhtautuneet hiiriin ystävällisesti, mutta sitä hän ei tiennyt mitä tämä kaveri tekisi.
”Tanya..?” jätti kysyi hitaasti.
Hiirityttö päästi parkaisun ja itkun sekaisen huudahduksen, tempaisi itsensä irti ja otti pari kompuroivaa juokuaskelta dinoa kohti.
Pari harppausta ja jätti sai estettyä Tanyan kaatumisen.
”No voi yhden kerran.. sä oot hengis! Sä jumankekka oot hengis!”
Tanya nauroi ja itki yhtä aikaa. ”Sa-samaten sä..”
Jätti rutisti hiirityttöä pikaisesti ja pörrötti hiuksia. ”Abigha oli oikees. Sä oot liian sisukas kuolemaan edes aluksen maahansyöksyyn..”
Tanya tyrski naurusta ja kuivasi silmiään.
”Te selkeesti tunnette toisenne” Turbo totesi ja muut hiiret tulivat näkyviin.
”Ei hätää, Rodimus.. nää on..”
”Marsin Prätkähiiret, veikkaisin” jätti virnisti ja auttoi hiiritytön jaloilleen. ”Te ootte aika tehokkaasti potkineet kiviä Leipäjuuston kelkan eteen, etten sanois.”
”Kuuluu toimenkuvaan” Vinski virnisti. ”Mistä te tunnette toisenne?”
”Oltiin saman Plutolaisen palveluksessa” Rodimus vastasi tyynesti. ”Tai no, mä oon oikeestaan vieläkin..”
Tanya nielaisi. ”Onko..?”
”Juu, Otiwan-herra on Leipistä tapaamassa.. Tyypiltä alkaa olla rahoitus tiukassa ja jopa pomon tapainen luopio kelpaa rahoittajaksi..” Rodimus totesi leukaansa raapien. ”Mä sain neuvottelujen ajaks luppoaikaa ja päätin katsella vähän ympärilleni. Harmi, että meidän kulkupeli rupes tökkimään auto-moodissa kulkemista..”
”No se selittää moottorin..” Santtu naurahti. ”Autoks naamioitu avaruusalus siis?”
”Tehokas, muodostaa madonreikiä ja kulkee niiden läpi” Rodimus virnisti ylpeästi. ”Auto-moodissa ei vaan voi pitää voimakenttää yllä tai muut kulkuneuvot ja asfaltti alkais sulaa..”
Santtu meni hakemaan tarvittavia varaosia hyllystä ja hiiret siirtyivät vähän sivummalle, antaen Rodimukselle ja Tanyalle aikaa vaihtaa kuulumisia.
”Pomo sai selville sun lentoreitin ja me yritettiin seurata. Jäljet kylmeni lähellä Maan kuuta, joten me luultiin Plutolaisosaston ilmavalvonnan tehneen susta selvää..” Rodimus sanoi kun Tanya istui läheisen ison roska-astian kannelle. ”Mut niin ei ilmeisesti käyny..?”
Tanya pudisti päätään. ”Mä tein kuulemma aika komean leiskauksen mahalaskulla” hiirityttö naurahti.
”Et vissiin tännepäin kuitenkaan?” Rodimus totesi ja nojasi viereisen rakennuksen seinään.
Tanya pudisti päätään. ”Montanaan, lähelle Kalliovuoria. Alus vaurioitui niin pahoin, ettei radiostakaan ollut enää mitään iloa.. Enkä mä halunnut riskeerata pelastajieni henkeä sillä, että kutsuisin Plutolaiset kylään..”
”Fiksu likka sää oot aina ollu. Pärjäät ku vaan niin päätät” jätti virnisti. ”Missäs ny asustelet?”
”Mä palasin Marsiin.. vajaa vuos sitten” hiirityttö vastasi. ”Ei elo siellä vielä mitään tasaista oo, mutta.. mä opiskelin hoitajaksi ja mun apua tarvitaan armeijan tukikohdassa..”
”Kunhan pidät ittes pois pahasta paikasta, se tieto riittää mulle.. ja varmaan Abighallekin. Se naikkonen vääntää multa hännän solmuun tästä hyvästä.. ja silkasta ilosta, et halua tietää mitä se tekee kiukkusena..”
Tanya nauroi makeasti, mutta vakavoitui sitten.
”Onko.. kaikki muut.. Lishe-rouva ja..”
”Kaikki hengis, Myriel-neitiä myöten” Rodimus naurahti. ”Me ollaan pysytty pois Plutosta ja Camembertin silmistä ihan turvallisuuden vuoksi. Se lahna osaa olla pitkävihainen asioista joita ei tapahtunut kuin hänen omassa limaisessa päässään..”
”Eli.. Otiwan-herran perheen ajojahti oli juorujen seurausta..?” Tanya kysyi hiljaa.
”Jeps. Ilmeisesti Camembertin lähipiirissä joku ei pitäny nuoresta pyrkyristä” Rodimus totesi. ”Haluatko tavata hänet? Mä voin järkätä tapaamisen.”
Tanya vilkaisi sivulleen, muut hiiret olivat selkeästi kuulomatkan päässä.
”Mun.. pitää vähän neuvotella siitä” hiirityttö vastasi hiljaa.
”He pitävät omistaan huolen, selvähän se” Rodimus hymähti ja suoristautui, kun Santtu käveli kulkuneuvon luo vaihtamaan johtoja ja muita tarpeellisia osia.
Jätti palasi Santun avuksi ja Miihkali käveli Tanyan luo.
”Kaikki ok?” nuorukainen kysyi ja otti toista kädestä kiinni.
”Juu.. ylläri oli vaan melkoinen” hiirityttö naurahti ja pyyhkäisi loput kyyneleet pois silmistään.
”Ootko varma? Haluat tavata entisen omistajas?” Turbo katsoi Tanyaa kulmat rypyssä kun hiirityttö kertoi Rodimuksen ehdotuksesta.
”Mä en tottapuhuen tiedä mitä ajatella..” Tanya vastasi hiljaa ja hieroi ohimoaan. ”Mä luulin jo, ettei menneisyys enää puskis näkyviin.. mut se rämistelee paikalle ihan itte..”
Santtu paukautti kulkuneuvon konepellin kiinni. ”Okei, koita käynnistää.”
Auto hörähti käyntiin huomattavasti pehmeämmällä äänellä kuin äsken ja kävi tasaisesti.
”Tää varmaan helpottaa myös lentämispuolta. Kiitos paljon” Rodimus virnisti tyytyväisenä ja sammutti moottorin hetkeksi ja seurasi naista sisälle maksua suorittamaan.
”Ilo on molemminpuolinen, ainakin luottokortti oli toimiva” Santtu virnisti käytettyään korttia maksupäättellä. ”Mä veloitin vain varaosien hinnan, Tanyan takia. Se ilahtu sun näkemisestä, vaikka taitaa olla aika ymmällään sen suhteen mitä pitäis ny tehdä..”
”Jos mä otan yhteyttä alkuillasta? Sovitaan tapaamispaikka jos susta siltä tuntuu” Rodimus ehdotti Tanyalle kun he palasivat takaisin ulos.
”Joo, selvä” Tanya mutisi ja hymyili varovaisesti. ”Mut älä paljasta tätä juttua Leipäjuuston kuullen.. mulla on vähän sellanen olo, että siitä seurais vaikeuksia..”
Rodimus nyökkäsi, hän oli ajatellut ihan samaa.
Kun jätti oli huristellut matkoihinsa, hiiret palasivat sisälle tuhoamaan hodareiden loput parempiin suihin.
”Millainen se Otiwan-tyyppi oikein on?” Vinski ei pysty enää olemaan kysymättä, vaikka saakin Turbolta heti vihaisen mulkaisun ja Motolta koppaisun takaraivolle.
”No.. vois sanoa, että ihan reilu tyyppi.. Noin Plutolaiseks” Tanya vastasi hetken miettimisen jälkeen.
”Onks sellaisiakin..?” Miihkali kysyi epäilevästi.
”Se, että sulla on edessäs toistakytä sotilasta, ei tarkoita, että he kaikki ajattelisivat samalla lailla, vaikka saisit heidät tottelemaan käskyjäs” Tanya päätti selittää asian armeijatermein. ”Sulla on edessäs kakskytä erilaista persoonaa, joista jokainen ajattelee asioista eri lailla, vaikka koulutus ja perhetausta olis lähes sama..”
Miihkali näytti nololta, mutta hymyili sitten. ”Sä taisit tehdä päätöksen jo ajat sitten, vai mitä?”
Tanya veti syvään henkeä ja nyökkäsi sitten. ”Joo.. mä haluan tavata hänet. En mä silti oo palaamas palvelukseen tai mitään.. Mulla on työ ja elämä Marsis ny, vaikka se ei ookaan mitään helppoo hommaa..”
Turbo pörrötti Tanyan hiuksia. ”Äläkä edes ajattele, että me päästetään sut tapaamispaikalle yksin.”
”Ei tulis pieneen mieleenkään” hiirityttö virnisti takaisin.


Tapaamispaikaksi sovittiin näköalapaikka kaupungin ulkopuolella. Siellä oli tarpeeksi vähän liikennettä ja jos Leipäjuusto päättäisi tulla juhliin kuokkimaan, he kuulisivat sen ajoissa.
”Eivät ainakaan kovin täsmällisiä oo..” Vinski mutisi, kun hiiret olivat odottaneet toista osapuolta paikalle kymmenisen minuuttia.
”Madonreikien luominen tarkasti tiettyyn paikkaan on aika vaikeeta” Tanya totesi. ”Voi olla, että he joutuivat lentämään kauempaa..”
Samassa ilma alkoi rätistä sähköä, kuului outoa, rätisevää ulinaa ja alus ilmestyi tarkasti heidän yläpuolelleen. Rodimus ohjasi aluksen sivummalle ennen kuin laskeutui ja sammutti moottorin ja voimakentän.
”Sori kun kesti.. piti tehdä harppaus sen verran kaukaa, ettei kiertoradalla päivystävä partio huomaa” Rodimus huikkasi avattuaan kuljettajan oven ja loikattuaan maahan.
Tanya puristi Miihkalin kättä tiukemmin kun jätti käveli aluksen takaovelle ja avasi sen.
Rodimuksen avustuksella aluksesta nousi hoikka ja pitkä plutolainen, joka nojasi vahvaan kävelykeppiin. Plutolaisherran kasvoissa oli muutama arpi ja toinen jalka näytti liikkuvan aika hitaasti.
Tanya hymyili hiirille ja Santulle rauhoittavasti ennen kuin käveli Otiwania vastaan.
”Sinä todellakin selvisit.. luulin, että Rodimus päätti aloittaa Aprillipäivän etuajassa kun hän kertoi törmänneensä sinuun kaupungilla..” Otiwan naurahti ja laski kätensä hiiritytön olalle.
”Pitkästä aikaa..” Tanya vastasi, mutta ei oikein tiennyt pitikö hänen lisätä 'herra'-sana perään vai ei.
”Vähän liiankin pitkästä, olisit voinut ilmoittaa, että olet hengissä” plutolainen virnisti ja istui läheiselle penkille jalkaansa hieroen. ”Kuten näet, alan tulla vanhaksi ennen aikojani.. enkä ole päivääkään rintamalla viettänyt.”
Tanya istui varovaisesti penkin toiseen päähän.
”Olisin ehkä ottanutkin yhteyttä.. mutta en tiennyt minne.. ja tuskin Camembert olis tykänny kyttyrää jos olisin tiedustellut teidän olinpaikkaa häneltä” hiirityttö virnisti.
”Siitähän se riemu vasta oliskin revennyt” Otiwan nauroi.
Muut hiiret vilkaisivat toisiaan ja rentoutuivat hieman. Otiwan todellakin taisi ajatella asioista eri lailla kuin muut Plutolaiset.
”Kerrohan, jos voit.. mitä sinulle tapahtui? Rodimus paljasti, että teit mahalaskun tänne Maahan, mutta ei juuri muuta..” Otiwan kysyi.
Tanya selosti lyhyesti miten oli päätynyt Santun serkun tilalle ja saanut rauhassa toipua siellä ennen paluutaan Marsiin.
”Onneksi sinulla on kaikki hyvin.. ennen kuin minusta tehtiin syntipukki asioihin, joita en tehnyt, Camembert kaavaili minua seuraavaksi Marsin kuvernööriksi. Olisit päässyt sitä kautta myös kotiisi, mutta.. asiat harvoin menevät niin kuin suunnitellaan” Otiwan totesi hieman surullisesti.
”Siitä olisi voinut tulla ongelmallista.. Marsin tilanne ei kuulemma ollut mikään helppo ja sun perhe olis saattanu joutua tulilinjalle..” Tanya totesi hiljaa. ”Eikä pelkästään hiirten osalta.”
Otiwan kohautti olkiaan sen merkiksi, ettei asialla ollut enää niin väliä ja Tanya tulkitsi, että asian puiminen oli parasta jättää tähän.
”Meidän on parasta jatkaa matkaa.. Et ilmeisesti ole tulossa takaisin?” plutolainen naurahti ja nousi ylös.
”En.. enkä ole pahoillani siitä” hiirityttö vastasi hymyillen.
”Älä olekaan. Sinä ansaitset oman elämäsi. Ai niin..” Otiwan kääntyi vielä Tanyaa kohti ennen kuin astui alukseen. ”Onko orjasiru niskastasi poistettu?”
Hiirityttö kosketti niskaansa ihmeissään. ”Onko mulla sellainenkin?”
”Jos et tiennyt, niin sitten se vielä on siellä. Sitä varten on olemassa jäljitinlaite ja jos joku plutolainen keksii osoittaa sinua sellaisella, saat kunnon sähköiskun.. Eli suosittelen, että poistatat sen ja mieluiten nopeasti” Otiwan vastasi. ”Kovin montaa jäljitinlaitetta ei taida enää olla kunnossa, mutta se orjakauppias, jolta sinut ostin, on vieläkin vapaalla jalalla. Galaksienvälinen tuomioistuin on julkaissut hänestä etsintäkuulutuksen, mutta silti.. sinuna olisin varovainen.”
”Kiitos varoituksesta” Tanya mutisi kun Miihkali käveli hänen viereensä ja veti tytön kainaloonsa.
”Onko sun alaisilla ne vielä olemassa?” Turbo kysyi Otiwanilta.
”Multa se poistettiin kun olin ollu palvelukses pari vuotta” Rodimus vastasi herransa puolesta. ”Abighalta vähän ennen kuin Tanya tuli taloon. Muita ei ole.”
”Ja silti jäitte. Taitaa teillä viirata päässä” Vinski tuhahti.
”Meillä kummallakaan ei oo enää paikkaa, jonne palata. Galakseja on vaarallista kiertää orpona ja yksin, vaila suojaa. Meillä on turvallinen paikka olla, vaikkakin te saatatte katsoa sitä kieroon” Rodimus totesi autettuaan herransa alukseen ja käveli sitten Tanyan luo.
”Saaks mä ottaa kuvan? Abighalle todistusaineistoa, että ollaan nähty sut hengissä ja suht kunnossa” jätti kysyi.
Tanya virnisti. ”Ota pois vaan. Ei se valtionsalaisuus ole, vai mitä?” hiirityttö vilkaisi kysyvästi muita ja nämä nyökkäsivät rohkaisevasti.
Rodimus nappasi nopeasti kuvan ja käveli sitten aluksensa luo.
”Ehkä nähdään joskus, ehkä ei. Heippa ja hyvästi, Tanya.”
Hiiret ja Santtu väistyivät kauemmas kun aluksen voimakenttä aktivoitui, alus nousi ilmaan ja ampaisi sitten kohti tummuvaa taivasta.
Taivaalle muodostui sähköinen madonreikä, josta alus katosi läpi ja sitten reikä sulkeutui humahtaen.

_________________
Velvet: "Stop fooling around."
Magilou: "But I'm seriously about my fooling around!~"

-Tales of Berseria-
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkämimmi



Viestien lukumäärä : 10464
Join date : 18.01.2015
Ikä : 24

ViestiAihe: Vs: Tuttuja menneisyydestä (K13)   Pe Huhti 13 2018, 15:39

Tää oli tosi mukava pikku tarina Very Happy. Otiwan ja Robimus vaikuttaa tosi hyviltä tyypeiltä eikä kukaan varmaan uskaltais ruveta ryppyilemään Robimukselle sen kuvan mä oon saanu
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Minde

avatar

Viestien lukumäärä : 297
Join date : 09.06.2016
Ikä : 30
Paikkakunta : Nokia

ViestiAihe: Vs: Tuttuja menneisyydestä (K13)   Su Huhti 15 2018, 14:39

Kiitos, Prätkämimmi Smile Juu, Rodimus on aika pelottava tyyppi.. siis muualla kuin kotonaan Very Happy

_________________
Velvet: "Stop fooling around."
Magilou: "But I'm seriously about my fooling around!~"

-Tales of Berseria-
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkämimmi



Viestien lukumäärä : 10464
Join date : 18.01.2015
Ikä : 24

ViestiAihe: Vs: Tuttuja menneisyydestä (K13)   Ma Huhti 16 2018, 08:15

Ole hyvä vain Smile. Joo sellaisen kuvan mä sainkin mut onks Rodimus tyrannosaurus vai triceratops vai minkä sortin dino se on?
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Minde

avatar

Viestien lukumäärä : 297
Join date : 09.06.2016
Ikä : 30
Paikkakunta : Nokia

ViestiAihe: Vs: Tuttuja menneisyydestä (K13)   La Huhti 21 2018, 17:49

Muistuttaa omissa mielikuvissani hieman tyrannosaurusta. Ja just vasta muistin, että oon piirtäny joskus kauan sitten Rodimuksen Very Happy

https://mindriann.deviantart.com/art/Tanya-and-Rodimus-161805741

Silloin Tanya tosin oli ollut Plutolaisperheessä pidempään ja saanut myös henkivartijan koulutuksen.. Mutta ehkä ihan hyvä, että tarina muuttui siihen muotoon mitä se olikin Very Happy

_________________
Velvet: "Stop fooling around."
Magilou: "But I'm seriously about my fooling around!~"

-Tales of Berseria-
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkämimmi



Viestien lukumäärä : 10464
Join date : 18.01.2015
Ikä : 24

ViestiAihe: Vs: Tuttuja menneisyydestä (K13)   Su Huhti 22 2018, 08:55

Rodimus näyttää tosi siistiltä Very Happy. Tosi iso ja hurjan näkönen dino
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Sponsored content




ViestiAihe: Vs: Tuttuja menneisyydestä (K13)   

Takaisin alkuun Siirry alas
 
Tuttuja menneisyydestä (K13)
Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Last Chance Garage :: Fanfiction ja fanitaide :: Prätkähiiritarinat S-K13-
Siirry: