Sissi katseli tähteä hetken ja puisteli päätään. Ei hänen kannattanut muistella menneitä. Ne aiheuttivat aina hänelle vain tuskaisia muistoja.
Sissi: Äh! Ei tää auta. Mun on pakko puhua jonkun kanssa.
Hän nousi ylös ja meni prätkälleen. Hän polkaisi sen käyntiin ja lähti ajamaan pitkin Chicagon öisiä katuja. Oikeastaan Maassa oli vain yksi ihminen jonka kanssa hän voisi nyt puhua ja se oli Santtu.
Sissi kaarsi korjaamon pihaan ja koputti napakasti ovea. Unenpöpperöinen ja haukotteleva Santtu avasi oven.
Santtu: Sissi? Onks prätkässä joku vika vai onks jätkät pulassa vai miks sä oot täällä?
Sissi: Sori, et herätin mut mun oli pakko puhua jolle kulle. Ja se joku ei o jätkät.