Last Chance Garage

Suomenkielinen foorumi Prätkähiiret Marsista - sarjan faneille.
 
PääsivuPääsivu  KalenteriKalenteri  FAQFAQ  HakuHaku  KäyttäjälistaKäyttäjälista  KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisään  

Jaa | 
 

 We are not relationship anymore... Or are we? K15

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas 
KirjoittajaViesti
Prätkisfan

avatar

Viestien lukumäärä : 102
Join date : 25.08.2016

ViestiAihe: We are not relationship anymore... Or are we? K15   Su Huhti 16 2017, 16:43

Tittle: We are not relationship anymore… Or are we?
Author: Prätkisfan 
Genre: Draama, Angst. Action, yritystä Romantic ja Fluff, sekä viittauksia toisen tarinan seksikohtaukseen, H/C, hieman AU
Pairing: Turbo/Santtu/Minni
Rating: K15
Disclaimer: En omista prätkähiiriä. Ne kuuluvat alkuperäisille tekijöilleen.
Warning: Ei suorasanaista seksi kohtausta, mutta viittauksiaan seksuaaliseen kanssa käymiseen. Raakaa kielenkäyttöä. Mielipahaa aiheuttava ficci. Surullinen ja toiminnallista sekä hahmon vaaraan joutumista. Pahanmielen purkamista hieman väkivaltaisesti.
Summary: Minni on saapumassa maahan kertomaan iloisia uutisia Marsista, Maahan, kunnes raaka todellisuus saa hänet ymmärtämään sekä pohtimaan, onko hänen ja Turbon suhde luotu todella kestämään.

 
A/N: Uusi lyhyehkö fanfictio. Jeeeee Very Happy Ficci perustuu Minden fanfictioon: Friends with Benefits. Tarinan ideana olisi se, että mitä tapahtuisi, jos salaisuudesta huolimatta Turbo/Santtu olisi puuhistaan jäänyt kiinni Minnille. Luvan ficcin käyttöön olen saanut kirjoittajalta. Nauttikaa Smile 
 
 
 
Avaruus. Se oli lähes maagisen kaunis, kun marsilainen avaruusalus lensi asteroidien ohitse. Minni siirsi kädellään paksuja hiuksiaan ja katsoi pikku peilistään itseään. Hän hymyili itselleen ja niitä harvoja kertoja, kun hän tunsi itsensä kauniiksi. Marsin kurja tilanne oli saanut, hänet ajattelemaan ennemmin muita, kuin itseään ja itsensä kauniiksi kokeminen oli suuri tunne hänen sisällään. ”Mitähän Turbokin ajattelee?” ”Olenko todella niin kaunis, kuin hän on kehunut?” ”Vai onko se, vain ollut sanonta?” Minni pyöräytti päätään hymyillen. Turbo oli kumminkin, kiltein, ajattelevin ja ihanin mies kenet hän oli ikinä tavannut. Hän oli rehellisin ja avuliain. Tai niin hän ajatteli. Mitä lähemmäs hän pääsi Maata, sitä suuremmaksi rakkaus kävi miestä kohtaan. Hän ei vain osannut odottaa mitä tulevan pitäisi. Hän painoi automaatti pilotin päälle. Aurinko todella porotti kunnolla maahan ja Minnin aluskin tuntui lämpenevän ihan uudelle asteelle. ”Huuh, miten kuuma,” hän totesi ja nousi seisomaan. Hän riisui takkinsa ja vihreän liivinsä ja kääri ne aluksen sängylle. Hän pyyhki otsaansa. ”Onneksi tähän kuumuuteen on totuttu,” Minni sanoi ja ohjasi aluksen kohti urheilu stadionia. Napin painalluksella alus muuttui näkymättömäksi. Hän laskeutui stadionin katolle ja käveli huoltoluukun luokse.
          ”Ei, ei, ei sinne… kokeile sitä toista,” Vinski huusi Motolle, joka pyyhki hikeä otsaltaan. Hän kiinnitti koripallo koria uudelleen seinään ja kuumuus sai hänet vaan veteläksi. ”Vinskikö on ryhtynyt työn johtajaksi?” Minni kysyi ja astui valkoisen hiiren viereen. Nuori mies näytti hölmistyneeltä, kun kenraali seisoi hänen vieressään. ”Kenraali Minni? Mitä sää täällä teet?” Moto kysyi. ”Tuon tilanne raporttia,” Minni vastasi ja katsoi tikkailla roikkuvaa jättiläistä. ”En, vain arvannut täällä olevan näin kuuma,” hän jatkoi ja käveli jätkien jääkaapille. Hän nappasi vesipullon käteensä. ”Joo varmaan joku 30 astetta. Me ollaan lähdössä järvelle. Tuukko sääkin?” Vinski sanoi ja katsoi matalaan jääkaappiin nojaavaa naista. ”Mm. Mikä ettei,” Minni vastasi. ”Missäs Turbo?” hän jatkoi, kun ei nähnyt kullan ruskeaa miestään missään. ”Öö se meni hakeen Santun luota prätkäänsä, kun se otti vähän osumaa, kun taisteltiin Leipäjuustoa vastaan. ”Onko sulla prätkää mukana vai haluakko kyydin tallille?” Moto kysyi ja laskeutui alas. ”Mulla on oma prätkä mukana,” Minni vastasi ja siirsi hiuksiaan, jotka tuntuivat liimautuvan kehoon kiinni. ”Me lähetään tästä suoraan järvelle, Turbo sanoi tulevansa perässä,” Vinski sanoi. ”Mää käyn tallilla ensin. Tuun sitten Turbon ja Santun kanssa,” Minni sanoi ja lähti kohti huoltoluukkua. ”Selvä se kenraali,” Moto sanoi ja istui pyöränsä päälle. Minni hymyili kaksikolle ja lähti kiipeämään kohti kattoa. Hän siristeli silmiään, kun paahtavan kuumana porottava aurinko melkein sokaisi hänet. Hän huokaisi syvään ja otti aluksen takaosasta moottoripyöränsä ja nosti kypärän, sille tarkoitetusta lokerosta. Hän nousi pyörän kyytiin ja huitaisi kokonaan juuri tippumaisillaan olevan lompakon maahan. Hän nosti lompakon käteensä ja katsoi sen sisälle, kun taskussa vilkkuva kuva sai hänen huomionsa. Hän kaivoi kuvan esille, jossa oli Turbo virallisessa sotilaskuvassa. Oli outoa nähdä hänet seisomassa jämäkästi, vapaustaistelijan uniformussa, kameran edessä. Hän ei hymyillyt kuvassa ja oli oikeastaan, jopa tylyn näköinen. Lasien alta paljastui kumminkin hänen hymyilevät silmänsä ja lempeä katseensa. ”Miten hän voi aina olla niin positiivinen, vaikka elämä on kohdellut jopa häntä niin kurjasti,” Minni mietti ja pyyhkäisi hikeä taas otsaltaan. Hän laittoi kuvan takaisin lompakkoon ja käynnisti pyöränsä. Kuva oli hänelle todella tärkeä ja vaikeissa taistelutilanteissa, hän sai jopa voimaa lisää, kun Turbo oli hänen mukanaan. hän hymyili lempeästi. ”Kuinka onnekaskaan olen, kun sain sinut Turbo,” Minni ajatteli ja lähti kohti Santun tallia.




Santun tallille päästyään, vaikutti paikka toivottavan hiljaiselta. Nainen nousi prätkänselästä ja kääri t-paitansa hihoja. Kuumuus todella porautui hänen turkkinsa läpi suoraan ihoon ja viileältä kuulostava järvi oli tehnyt terää. Hän käveli tallille ja kuuli erilaista äänähdyksiä. Hän kurtisti kulmiaan ja käveli läheisen ikkunan luo. ”Oih Turbo!” kuului tutun naisen voihkaisu. Minni kääntyi nopeasti ikkunasta poispäin. Hän ei voinut uskoa silmiään, siitä mitä hän juuri oli nähnyt. Kaikki hänen kuvitelmansa unelmien miehestä oli juuri pirstaloitunut miljoonaan osaan. Hän tunsi, kuinka itku oli tullakseen ja kuinka sydäntä yritettiin repiä irti rinnasta. Kummankin kliimaksisen huipun huudahdukset kantautuivat tallista. Minni katsahti taivaalle. Edes porottava aurinko ei tuntunut enää niin pahalta, kuin se minkä hän halusi olla, vain unta. Minni katsoi vihaisin silmin eteensä samalla, kun nojasi tallin oveen. Hän pyyhkäisi vierähtäneen kyyneleen poskeltaan. Itku ei tuntunut olevan vaihtoehto nyt tässä kohtaan. Kaikkein pahinta, tässä asiassa oli se, että mies oli kanssa nauttinut yhdynnästä. Sisällä tallissa Turbo oli juuri irtautumassa naisesta. ”Se oli… mahtavaa,” nainen tokaisi miehelle. ”Samat sanat kaunokainen,” Turbo sanoi ja otti askeleen taaksepäin naisesta. ”Sovitaan sitten, että tää jää, vain meidän väliseksi,” Santtu sanoi naurahtaen. ”Sovittu. Parempi silti, että käyt suihkussa enne, kuin lähdetään. Lemuat sen verran seksiltä, että tekis mieli ottaa toinen erä,” Turbo sanoi ja sai naisen käärimään pyyhkeen lanteilleen ja kävelemään kohti suihkua. Hän vilkaisi hengästynyttä miestä, joka puki selkä ovelle päin housujaan, mutta pysähtyi järkytyksestä suihkun ovelle. Turbo oli saanut housunsa juuri jalkaansa ja katsoi järkyttynyttä naista. ”Mitä nyt?” hän kysyi ihmeissään, kun nainen katsoi häntä ja ovea vuorotellen. Hän kääntyi naisen katseen osoittamaan suuntaan ja tunsi kuinka sydän olisi vedetty solmuille useampaan kertaan. Silmät lautasen kokoisina ja järkyttynyt ilme kasvoillaan, hän katsoi oven karmiin nojaavaa ja kädet puuskassa seisovaa mustahiuksista naista. Minnin ilme ei ollut tyytyväinen. ”Minni… mää… en… ööö” Turbo änkytti naiselle ja yritti tarrata tästä kiinni, mutta nainen vetäytyi kauemmas tästä. Häntä oli loukattu kaikkein pahimmalla tavalla, mitä hän olisi voinut ikinä kuvitellakkaan. Minni seisoi miehen edessä kädet puuskassa katsellen sivulleen maahan. ”Minni. Mää toivon, että sää ymmärrät,” Turbo sanoi ja sai naisen vihaisen katseen itseensä. Hän työnsi miehen sisään ja paiskasi oven kiinni perässään. ”AI YMMÄRRÄ? MITEN MÄÄ VOIN YMMÄRTÄÄ TÄN TAI EDES YRITTÄÄ?” Minni huusi miehelle ja sai tämän todella nolostumaan. ”Minni kuuntele. Tää ei ole Turbon syytä,” Santtu sanoi, yrittäen suojella ystäväänsä. ”OLE SINÄ HUOMIO HUORA HILJAA,” Minni huusi ja Santtu näki edessään vain loukatun naisen, jonka silmät oli kostuneet. ”Minni rauhoitu,” Turbo sanoi ja yritti siirtää ärtynyttä naista taaemmas. ”Nytkö sää jo puolustelet tota?” Minni kysyi ja katsoi edessään olevaa miestä. ”Mää en puolustele ketään. Yritän saada sut rauhoittumaan,” Turbo sanoi. ”Miten sää luulet, että mää voin rauhoittua? SÄÄ OOT JUST PETTÄNYT MUA!” Minni huusi ja tönäisi miehen taaemmaksi itsestään. ”Oliko hieno salaisuus, kun jäitte sittenkin kiinni?” Minni kysyi ja katsoi kumpaakin vihaisena. Santtu ei ollut ikinä nähnyt Minniä noin vihaisena, kuin hän nyt oli. Hän oli usein kylmän rauhallinen. ”Näinkö sää kohtelet mua?” Minni kysyi ja katsoi miestä, kyyneleet valuen. ”En, mutta tätä mää tarvitsin. Kyse oli pelkästä panosta,” Turbo sanoi, yrittäen puolustella itsensä ja Santun tekoa. ”Pelkkä pano? Miltä susta tuntuisi, jos mää kävisin tekeen, vain pelkkiä panoja?” Minni sanoi, puristaen kädet eteensä. Turbo ei vastannut naiselle mitään ja katseli poispäin. ”Mieti miltä se tuntuu olla selibaatissa, useampi vuos,” Turbo sanoi viimein. ”Missähän mää oon ollut nää vuodet ja jopa silloin, kun sää olit Marsissa? Sää yrität keksiä vaan tekosyyn, joka asiaan,” Minni sanoi ja katsoi muualle. Hänen äänensä värisi ja Turbostakin tuntui todella pahalle. Hän ei osannut kuvitella, että tämä asia olisi satuttanut Minniä näin paljon. Hänestä tuntui, ettei hänellä ollut enää järkevää sanottavaa naiselle. ”Ehkä se sit ajoi, mut tähän pisteeseen,” Turbo sanoi ja tunsi kuinka osa hänen sisällään olisi kuollut. Minnin katse oli sanoin kuvaamaton. Mitä mies oli juuri sanonut tälle. ”Yritäkkö sää kääntää tän mun virheekseni?” Minni kysyi ja astui askeleen lähemmäs miestä. ”Hei! Jutellaan tää läpi, niin kuin ystävät,” Santtu sanoi ja sai Minnin katsomaan tätä. ”Ai niin kuin ystävät? Mistä lähin ystävät on pettänyt toista?” Minni kysyi ja astui naisen eteen. Santtu nielaisi kunnolla. Hän, jopa pelkäsi Minniä. Minni on todella uhkaava ja Santun teki mieli juosta karkuun. ”Minni-kulta,” Turbo yritti sanoa ja käänsi käsivarresta naisen ympäri. Temppu sai Minnin purkamaan kiukkunsa kokonaan ja veti kovan litsarin miehen poskelle. ”Älä koske muhun! Älä kullittele, muruttele tai sano mitään muutakaan mulle,” Minni sanoi ja astui taakse päin, osoittaen sormellaan miestä. Kyyneleet oli jälleen valumaan vuolaasti ja Turbo tunsi, kuinka häntä oikeasti sattui, kun näki naisen tuskan. ”Tee mulle yksi palvelus vielä Turbo,” Minni sanoi ja katsoi olan takaa miestä, kun oli juuri avaamassa oven. ”Minkä?” Turbo kysyi hieman yllättyneenä. ”Jätä mut rauhaan… Lopullisesti! Äläkä puhu mulle enää koskaan,” Minni sanoi ja astui ovesta ulos, paiskaten sen kiinni perässään. Turbo tunsi, kuinka hänen maailmansa mureni miljoonaan osaan. Ihan, kuin joku olisi vetänyt maton jalkojen alta ja lattian tilalla olisi ollut, vain monttu johon olisi voinut, vain tippua. Hän juoksi naisen perään, kun oli tajunnut tilanteen. Ulkopuolella ei kumminkaan näkynyt ketään ja hän katsoi ympärilleen.
 
 

Minni oli juuri päässyt takaisin alukselle ja tunsi kuinka jalat eivät meinanneet kantaa edes aluksen sisälle. Oven mentyä kiinni, nainen valahti aluksen ovea vasten lattialle. Vuolaat kyyneleet ja itkuinen ääni kaikui tyhjässä aluksessa. Hänen maailmansa romahti kerta heitolla. Kaikki mihin hän uskoi oli vain haihtunut savuna ilmaan…
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkämimmi



Viestien lukumäärä : 4834
Join date : 18.01.2015

ViestiAihe: Vs: We are not relationship anymore... Or are we? K15   Ma Huhti 17 2017, 08:10

Auts aika paha tilanne Very Happy. Toivottavasti ne saa korjattua välinsä. Turbo ja Minni kuuluu mun lempparipareihin tässä sarjassa ja mä haluisin ne ihan kunnolla yhteen. Jatka pian pliis.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkisfan

avatar

Viestien lukumäärä : 102
Join date : 25.08.2016

ViestiAihe: Vs: We are not relationship anymore... Or are we? K15   Ti Huhti 18 2017, 15:18

Prätkämimmi kirjoitti:
Auts aika paha tilanne Very Happy. Toivottavasti ne saa korjattua välinsä. Turbo ja Minni kuuluu mun lempparipareihin tässä sarjassa ja mä haluisin ne ihan kunnolla yhteen. Jatka pian pliis.
Ne on mun lemppareita kanssa täällä ja Minni on mun lempi hahmo ylipäätänsä. Mutta mietin radikaaleja ratkaisuja mitä tekisin heidän suhteen Wink
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkämimmi



Viestien lukumäärä : 4834
Join date : 18.01.2015

ViestiAihe: Vs: We are not relationship anymore... Or are we? K15   Ti Huhti 18 2017, 15:23

Prätkisfan kirjoitti:
Prätkämimmi kirjoitti:
Auts aika paha tilanne Very Happy. Toivottavasti ne saa korjattua välinsä. Turbo ja Minni kuuluu mun lempparipareihin tässä sarjassa ja mä haluisin ne ihan kunnolla yhteen. Jatka pian pliis.
Ne on mun lemppareita kanssa täällä ja Minni on mun lempi hahmo ylipäätänsä. Mutta mietin radikaaleja ratkaisuja mitä tekisin heidän suhteen Wink
Aivan joo ymmärrän Wink
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkisfan

avatar

Viestien lukumäärä : 102
Join date : 25.08.2016

ViestiAihe: Vs: We are not relationship anymore... Or are we? K15   Su Huhti 23 2017, 16:17

”Jätkät!” Turbo huusi ja ajoi järven rannalle. ”Mihin sää Santun ja Minnin jätit?” Vinski huusi laiturilta miehelle. ”Siitä mää halusinkin kysyä. Ootteko nähnyt Minniä?” hän huusi. ”Ööö sen alus oli stadionin katolla,” Moto huusi hieman ihmeissään. Turbo ei sanonut enää mitään, vaan lähti saman tien pois paikalta, kun sai tietää Minnin mahdollisen olinpaikan. Hän ajoi stadionille ja suoraan katolle. Mutta katolla ei näkynyt mitään tai ketään. Turbo kaasutti moottoripyöräänsä, jolloin savu mikä pyörästä tuli, toi näkyviin piilotetun aluksen. Turbo havaitsi aluksen oven ja koputti sitä voimakkaasti. Hetkeen aluksesta ei kuulunut mitään, kunnes ovi aukeni. Minni katsoi pienestä ovesta miestä ja pamautti sen samalla sekunnilla kiinni. ”Ei Minni!” Turbo yritti ja katsoi näkymätöntä alusta. Käsi tuntumalla hän etsi aluksen siiven ja sitä kautta hyppäsi aluksen katolle. Aluksissa suurimmassa osassa oli huoltoluukku, jonka sai ulkopuolelta, myös auki. Hän löysi luukun vetokahvan ja avasi sen. Hän hyppäsi aluksen sisään ja näki lentäjän paikalla jalat ohjauskaluston päällä istuvan naisen. ”Voidaanko me puhua?” Turbo yritti ja sai Minnin näyttämään, jopa säikähtäneeltä, kun mies seisoikin hänen takanaan. ”Ekkö sää ymmärrä, että mää en halua puhua sulle?” Minni kysyi vihaisena ja itkuisena. Hän oli taas lyömässä miestä, mutta mies otti tämän käsistä kiinni. ”Se mitä tapahtui mun ja Santun välillä ei ollut mitenkään tunteellista,” Turbo sanoi. Minni riuhtaisi itsensä irti miehen otteesta. ”Mua ei kiinnosta miten tunteellista se oli. Sää petit mua!” Minni huusi ja kääntyi ympäri kääntäen miehelle selkänsä. ”Mää tiedän ja haluan korjata tän asian,” Turbo sanoi, yrittäen saada naiselta ymmärrystä. ”Mää en halua korjata näitä välejä, mulle on ihan sama, vaikka panisit kaikki maan naiset,” Minni sanoi ja katsoi kyyneleet valuen miestä. ”Mää nään, että se ei ole sulle ihan sama,” Turbo sanoi. ”Minkä takia sää välität mitä mää tunnen? Ei sua hetki sitten kiinnostanut, että miltä musta saastais tuntua,” Minni sanoi. Nainen osui oikeisiin paikkoihin koko ajan ja sai Turbon vain enemmän katumaan tekojaan. ”Selvä järki ei vain tuntunut liikkuvan sillä hetkellä. Ja mää oon ihan oikeasti pahoillani,” Turbo sanoi ja astui naisen eteen, joka vain puristi kätensä eteensä ja katseli maahan. ”Mää rakastan sua,” Turbo sanoi ja sai Minnin pyöräyttämään silmiään. ”Jos sää rakastaisit mua, niin et sää mulle tällaista olisi tehnyt,” Minni sanoi ja katsoi inhoten miestä. Mitä nainen oli juuri sanonut hänelle. Hänen sisällänsä oikeasti murskautui jotain. ”Mää haluan selvittää tän. Mää tien, että sää et voi enää luottaa muhun tai olla mun kanssa, mutta oltais edes väleissä,” Turbo yritti. Minni lähti kyyneleet silmillä ovelle. ”En mää voi,” Minni sanoi ja pyöräytti päätään. ”No miksi sää oot täällä vie, jos et pysty olemaan edes sovussa?” Turbo sanoi hermostuneena. ”KOSKA MÄÄ EN VOI. MÄÄ OON VIELÄKIN TÄÄLLÄ SEN TAKIA, KOSKA EN VOI OHJATA ALUSTA. MÄÄ OLEN IHAN RIKKI SUN TAKIA!” Minni huusi kyyneleet vuolaasti valuen ja pamautti oven auki. Oven takana oli enemmän hämillään olevat Vinski ja Moto sekä Santtu. ”Siinä paha kanssa missä mainitaan,” Minni sanoi ja osoitti Santtua. ”Mikä tää juttu oikeen on?” Vinski kysyi ja katsoi, myös Santtua. ”Ai te, ette ole kertonut,” Minni sanoi ja katsoi Turboa. ”Vai onko tässä sama juttu, kun mun kanssa että kenenkään ei tartte tietää,” hän jatkoi ja risti kätensä eteensä. ”Onks sulla kaikki hyvin Minni neiti?” Moto kysyi ja katsoi ensi kertaa naista, joka itki ensimmäisen kerran heidän edessään. ”Ei ole ja mää toivon, että te viette Turbon sekä ton naisen mun silmistä pois. Ja katsotte, että mää en näe heitä enää koskaan,” Minni sanoi. Moto vinkkasi veikalleen, että heidän olisi parasta lähteä. ”Mää toivon, että sää annat mulle anteeks joku päivä,” Turbo sanoi, kun käveli naisen ohi. ”Älä huoli en anna ja voitte olla muuten varmoja, että tätä tapausta alkaa hoitamaan toinen kenraali,” Minni sanoi ja pamautti oven kiinni napista heidän perässään. Turbo katsahti surullisena suuntaan, jossa aluksen ovi sijaitsi. Meni useampi tunti, kun jätkät havahtuivat, että alus lähti stadionin katolta. Se kuka Minnin oli tullut hakemaan, ei heillä ollut tietoakaan. Turbo istui sohvalla laiskassa asennossa. ”Tässä,” Moto sanoi ja ojensi kotikaljan surulliselle veikalle. ”Kiitos,” Turbo sanoi vaisusti. ”Onks sun ja Minnin kanssa kaikki hyvin?” Moto kysyi. ”Ei… huoh… me erottiin,” Turbo sanoi ja katsoi vain kuplivaa juomaansa. ”Mitä? Te erositte? Mutta tehän olitte niin erottamattomat,” Moto sanoi hämillään. ”Niin määkin luulin, kunnes menin mokaamaan ja pahasti,” Turbo sanoi ja laski kotikaljan lattialle ja hieroi silmiään. ”Mitä sää teit?” Moto kysyi. Turbo oli juuri kertomassa, kunnes kuuli ulkoa kovaa huutoa. ”TE TEITTE MITÄ?” kuului Vinskin vihainen ääni ulkoa. ”SÄÄ ET MÄÄRÄÄ MUN TEKEMISIÄNI!” kuului myös Santun ääni. ”JOO EN PÄÄTÄ, MUTTA SÄÄ TIESIT, ETTÄ MÄÄ TYKKÄÄN SUSTA JA SÄÄ MEET PANESKELEEN MUN PARASTA KAVERIA, JOKA ON VIELÄ VARATTU!” Vinskin ääni kuului, jonka jälkeen hiljeni. Valkea hiiri käveli sisälle. Turbo ja Moto nousivat ylös sohvalta ottamaan pahantuulisen hiiren vastaan. Valkoinen hiiri latasikin kunnolla ja iski Turbo poskeen. ”VINSKI!” Santtu huusi ja käveli muutamalla juoksu askeleella miehen luokse. ”Se oli Minnin puolesta,” Vinski totesi. ”Kiitos, Minni teki mulle jo ihan saman, vähemmällä latingilla vain,” Turbo sanoi ja piteli hieman verta vuotavaa nenäänsä. ”No se oli ihan oikein sulle. Mitäs menit pettämään sitä ja vielä Santun kanssa,” Vinski sanoi vihaisena ja poistui paikalta rauhoittumaan. ”Ookko sää kunnossa?” Santtu kysyi huolissaan, mutta Turbo irrottautui tämän otteesta ja otti jääkaapista kylmän kotikaljapullon. Hän painoi pullon niskaansa kiinni ja otti paperia pöydältä pidelläkseen nenäänsä. ”Sää siis petit Minniä? Santun kanssa?” Moto kysyi hämillään. Hän ei olisi ikinä uskonut veljestään että tämä olisi tehnyt naiselle tällaista. ”Joo ja kadun sitä,” Turbo sanoi ja katsoi sohvalle istuvaa naista. ”Mää oon osa syyllinen siihen mitä sun ja Minnin välillä tapahtui,” Santtu sanoi. ”Mää en tie mitä mää teen,” Turbo sanoi ja sulki silmänsä. ”Mitä sää haluat tehdä?” Moto kysyi. ”Mää haluan Minnin takaisin,” Turbo totesi. ”Miten aioit onnistua, kun sää loukkasit sitä?” Moto kysyi hieman näreissään. Hän, jos joku ei tykännyt siitä, että naisia loukattiin. ”En mää tiiä,” Turbo sanoi…
 
 
”Kiitos Miihkali,” Minni sanoi ja käveli aluksesta ulos, kohti Vapaustaistelijoiden tukiyksikköä. ”Ei mitään kenraali!” Miihkali sanoi ja jäi tekemään jälkihuollon alukselle. ”Sää tulit jo nyt?” Rontti kysyi hämillään, kun nainen käveli sisälle. ”Olisko mun pitänyt olla kauemmin poissa vai?” Minni kysyi. ”No ajattelin, että sää olisit viettänyt Turbon kanssa vähän laatu aikaa, jos ymmärrät mitä tarkoitan,” Rontti sanoi vinkkaillen. ”Mun ei tartte tehdä enää mitään laatu aikaa sen miehen kanssa,” Minni sanoi. ”Hä?” Rontti kysyi hämillään. ”Me erottiin,” Minni sanoi ja käveli kohti toimistoaan. ”Erositte?” Rontti kysyi. ”Kyllä ja mää laitan heidän tekemisiään vahtimaan toisen kenraalin,” Minni sanoi pysähtymättä. Mies oli hölmistyneen näköinen. Minni pääsi huoneeseensa ja sulki oven haikeana kiinni perässään. Hän halasi hetken ovea. Sänky tuntui houkuttelevalta ja Minni lysähtikin sängylle. Hän makasi kyljellään ja katsahti yöpöydällä olevaa kehystettyä kuvaa. Hän nappasi kuvan käteensä ja kääntyi selälleen. Kyseessä oli kuva hänestä ja Turbosta. Hän silitti haikeana miehen poskea kuvassa, jonka jälkeen tunsi suurta vihaa tätä kohtaan. Suurella latauksella hän heitti kuvan läheiseen vaatekaappiin ja kaatui takaisin sängylleen. Lasin sirujen helinä täytti huoneen äänellä.
”Miksi minun pitäisi olla aina se ymmärtäväinen?” ”Eikö se mies tajua, kuinka paljon loukkasi minua?” ”Mitä hän oikein ajatteli?” ”Oliko se oikeasti, vain seksiä vai jotain muuta?” ”Miksi juuri minä?” ”Miksi hän lupasi aikoja sitten minulle sellaista, mitä toinen oli tehnyt aikaisemmin?” ”Eikä siltikään pitänyt lupaustaan?” ”Vihaanko häntä vai rakastanko?” ”Miksi?”
Useat ajatukset sinkoilivat hänen päässään. Hän ei tiennyt mitä ajatella. Olisiko hänen vain pitänyt, itse tehdä jotain toisin. Ehkä hän oli pihi antamaan miehelle, mutta ei sekään ole syy pettämiselle. ”Minni… Onko kaikki hyvin?”  kuului naisen ääni ovelta ja katsoi hämmentyneenä, kun valokuvakehyksen lasinsirut killuivat lattialla. ”Hei Neera,” Minni sanoi haikeana. ”Hei mikä sulla on? Miksi sää oot hajottanut sun ja Turbon kehyksen?” Neera kysyi. Puna hiuksinen ja vaalean beige nainen kysyi. Minni nousi istumaan ja risti jalkansa. Neera istui naisen viereen ja katoi tätä huolestuneena. ”Me… erottiin Turbon kanssa,” Minni sanoi nieleskellen. ”Jättiks se sut?” Neera kysyi. Minni pyöritti päätään. ”Mää jätin hänet,” Minni sanoi haikeana. ”Mitä? Miksi?” Neera kysyi. ”Koska se petti mua,” Minni sanoi ja katsoi järkyttynyttä naista. ”Ja vielä meidän yhteisen ystävän kanssa,” hän jatkoi. ”Mikä sika! Siis oikeesti Minni oli Turbo munkin mielestä hot, mutta en mää olis silti vietellyt sitä, että olisin sen kanssa päässyt sänkyyn,” Neera sanoi näreissään. Tuo punapää, jos joku kiehahti nollasta sataan muutamassa sekunnissa. ”En määkään olis uskonut, että ne olis tällaista tehnyt, mutta näköjään tekivät,” Minni sanoi. ”Jos mää nään, sen jätkän täällä niin vedän siltä hampaat sisään,” Neera sanoi tuiskuten. Minni katsoi häntä hennosti hymyillen. ”No?” hän kysyi rauhoittuneena. ”Turbo ei oo sen arvonen,” Minni sanoi ja siirsi katseen kenkiinsä. ”Sitä paitsi, mää löin sitä jo avarilla naamaan,” Minni sanoi. ”Se on oikein sille. Mitäs on macho sika,” Neera sanoi ja sai naiset naureskelemaan. ”Kiitos,” Minni sanoi. ”Mistä?” Neera kysyi. ”Viimeiset pari päivää, mää olen vaan itkenyt ja sää sait mut nauramaan, sekä unohtamaan sen miehen,” Minni sanoi. ”Hei mitä vaan ihanan ystävän puolesta,” nainen vastasi ja halasi kenraalia tiukasti. ”Tule,” hän sanoi ja pomppasi ylös. ”Mihin?” Minni kysyi. ”Hakemaan ruokalasta jäätelöä ja lähetään vuorille puhumaan kaikista paskaa,” Neera sanoi ja sai musta hiuksisen naisen nauramaan. Hän nousi naisen matkaan ja lähtivät kohti ruokalaa.
          He saapuivat korkealle vuorelle ja istuivat alas. ”Mikään ei ole erotilanteessa parempaa, kun ajatella että koko maailma on paska ja jäätelö on parasta,” Neera totesi ja avasi jäätelöpurkkinsa. ”Hahah, kyllä mää ennenkin jäätelöä olen suruuni syönyt. En siis Turbon takia,” Minni sanoi, kun sai naiselta katseen. Naurun raiku kaikui alas rinnettä kohti tukikohtaan. He istuivat useamman tunnin kalliolla ja juttelivat kaikesta mahdollisesta. He olivat juuri lähdössä, kun kuulivat moottoripyörien äänen. He katsahtivat alas ja näkivät kolme tuttua pyörää ajavan kohti tukikohtaan. ”Jaa tais se hyvä päivä mennä sitten siinä,” Neera totesi, kun Minni katsoi prätkiä haikeana.
          Tukikohdalleen päästyä jätkät nousivat seisomaan. Turbo riisui kypäränsä ja sai osakseen vihaisia katseita. ”Minni on tainnut puhua,” Moto totesi, kun näki muiden marsilaisten ilmeitä. ”Niin näyttää olevan,” Turbo totesi. ”Jätkät?” Rontti kysyi hämmentyneenä. ”Hei Rontti,” jätkät sanoivat. ”Santtu?” hän jatkoi hämmentyneenä. ”Hei Rontti!” Santtu sanoi haikeasti. ”Mitäs te?” Rontti kysyi. ”Tuotiin muutama plutolainen maasta ja palattiin vähän niin, kuin kotiin,” Turbo vastasi. Rontti nyökkäsi hämmästyneenä. Hän ohjasi sotilaansa ottamaan plutolaiset kiinni. ”Kai sää tiedät, että sua kartetaan hieman, sen puitteissa mitä sää teit Minnille,” Rontti kuiskasi Turbolle. ”Tietääks kaikki jo?” Turbo sanoi. ”Jos se pettämis huhu on totta, niin joo,” Rontti sanoi ja sai Turbon huokaisemaan syvään ja katsoi portille, kun tunne että jokin katsoi tätä. Hän katsoi haikeana naista, joka lähti ystävänsä painostuksesta kävelemään kohti sisätiloja. Matkalla Minni mulkaisi alakuloisen näköistä naista ja tuuppasi tätä olkapäällään. Santtu katsoi haikeana naisen perään. ”Nyt sää saat tuntea Minnin raivon,” Rontti sanoi. ”En odottais mitään muutakaan,” Santtu totesi. ”Mää kumminkin loukkasin sitä todella pahasti ja se sentään oli mun ystävä,” hän jatkoi ja risti kädet eteensä. Kaikki katsoi haikeana naista. Marsissa pienikin pettäminen katsotaan pahalla ja sitä ei hyväksytä. Tämän vuoksi Turboa aletaan kaihtamaan, koska luottamus on hajotettu puolisoa kohtaan.
          ”Uuuh mää en voi uskoa, että se ääliö tuli tänne!” Minni huusi ja heitti läheisen pöytälampun huoneessaan seinään. ”Miten se ees kehtaa tuoda sen naisen tänne?” Neera ihmetteli ja sulki huoneen oven. ”No älä!” Minni sanoi ja pyöri ympyrää huoneessa. ”Mikä idiootti!” Neera totesi ja istui sängylle. ”Mun tekis mieli vaan vääntää se mies solmuun ja jättää lojumaan aavikolle,” Minni sanoi ja katsoi ovelle, kun sen ulkopuolelta kuului koputus. ”Mene pois,” Minni tuhahti. ”Se oon mää,” Moto sanoi varovaisesti ja kurkisti ovesta. ”Ai sinä! Tule sisään,” Minni sanoi rauhoittuneena, kun harmaa jättiläinen astui sisään. ”Miten sää voit?” Moto kysyi isovelimäisesti naiselta. ”Surkeesti,” Minni sanoi ja purskahti itkuun. Hän halasi Motoa tiukasti. ”Miten se voi tehdä mulle näin?” Minni kysyi itkien miehen rintaa vasten. ”En olisi ikinä Turbosta uskonut,” Moto sanoi silittäen naisen selkää. Hetken itkettyään, alkoi tunteet taas helpottumaan. ”Kiitos,” Minni sanoi ja pyyhki silmäkulmiaan. ”Ei kestä. Mää en hyväksy Turbon tekoa, mutta ei tavallaan koske mua rikkoa välejä siihen,” Moto sanoi. ”No ei teidän tarvitse välejä katkasta,” Minni sanoi ja huokaisi syvään. ”Mmm, mutta silti en olis ikinä niistä kahdesta uskonut,” Moto sanoi. ”En määkään ja en ymmärrä sitä, miksi teidän piti tuoda Santtu tänne. Vääntää vaan puikkoo syvemmällä haavassa,” Minni sanoi. ”Mää en edes tiedä syytä siihen. Varmaan Vinskin takia,” Moto sanoi ja nojasi pöytään. ”Ihan sama, nyt mää voin tehdä ihan mitä vain,” Minni sanoi. ”Uuu uu. Lähdetään baariin tänään,” Neera sanoi. ”Eiks Vapaustaistelijoilla ole bileet tänään Tulikivikaupungin baarissa,” Moto mietti. ”Mahdollinen tilaisuus törmätä Turboon,” Neera totesi. ”Ihan sama, me ollaan sinkkuja,” Minni sanoi naureskellen. ”Mää voisin liittyä teidän seuraan illemmalla, jos tulee tilaisuus,” Moto sanoi. ”Totta kai veikka,” Minni sanoi ja halasi tätä vielä. ”Nähdään myöhemmin,” Moto sanoi. ”Heippa,” tytöt sanoivat. ”Meidän pitää valmistautua,” Neera sanoi ja pomppasi sängyltä. ”Mennään suihkuun,” Minni sanoi ja heitti kaapistaan pyyhkeen naiselle. Mites nää lasinsirut?” Neera kysyi. ”Totta kerätään ne ensin,” Minni sanoi. Hetken päästä he olivat valmiita. ”Täytyy sanoa vielä siivoojalle, että tulee imurilla ottamaan tämän siistiksi,” Minni totesi. ”Joo, mutta mennäänkö?” Neera kysyi. ”Joo mennään vaan,” Minni sanoi ja nappasi pyyhkeen matkaansa. Naisten suihkutilassa oli hiljaisempaa. ”Onks täällä joku?” Neera kysyi, kun kohina kuului suihkutiloissa. Minni kietoi pyyhkeen ympärilleen ja lähti kohti suihkutiloja, Neeran seuratessa perässä. Minni pysähtyi, kun seinään, kun ihmisnainen siirsi hiuksiaan. Santtu tajusi, myös että joku seisoi hänen edessään. Hän katsoi vihaisin silmin katsovaa naista. Minni käveli naisen ohitse huomioimatta tätä. ”Minni voidaanko me jutella,” Santtu sanoi ja sai naisen pysähtymään. ”Mitä juteltavaa meillä muka on?” Minni kysyi tiukasti. ”Paljonkin,” Santtu totesi. ”Joo veit mun poikakaverin, eli voitit… Joten pidä hyvänäs,” Minni sanoi ja lähti kohti suihkuja. ”Mää haluan jutella tän asian sun kaa,” Santtu sanoi ja tarrasi naisen kädestä kiinni. Minni riuhtaisi itsensä irti. ”Mää en halua Turboa, enkä sua mun elämään!” Minni sanoi ja korotti ääntään. ”Mää en halua Turboa,” Santtu yritti tivata naiselle. ”Joo mutta panna haluat!” Minni sanoi ja katsoi vihaisena naista, joka veti sanattomaksi. ”Painu helvettiin! Sää oksetat mua,” hän jatkoi ja poistui paikalta, jättäen taakseen rikkinäisen naisen, jota oli sanallisesti satutettu. ”Miten se kehtaa?” Neera kysyi ja avasi suihkunsa. ”En mää tiedä. En ajatellut tuhlata ajatustakaan niihin kahteen enää. Senkun kuhertelee ja paneskelee niin paljon kuin mieli tekee,” Minni sanoi. ”Toi on oikeaa puhetta,” Neera sanoi. Minni hymyili viekkaasti naiselle. ”Vedetäänkö kunnon lärvit tänään?” Minni kysyi. ”Joo todellakin, toi oli tyhmä kysymys,” Neera sanoi naureskellen. Suihkun jälkeen tytöt palasivat Minnin huoneeseen. Sitä ennen he olivat poikenneet Neeran huoneessa hakemassa tämän vaatteet. ”Oili,” Minni huusi vanhemmalle naiselle. ”Kenraali Minni. Onko kaikki hyvin?” hän kysyi, kun nainen käveli hänen luokseen. ”Parempaan päin. Tuota voisitko auttaa. Suutus päissäni rikoin valokuvakehyksen ja pöytälampun, niin huoneeseeni jäi pieniä lasin siruja vielä. Ehditkö nopeasti imuroimaan?” Minni kysyi nolostuneena naiselta. ”Joo totta kai,” Oili sanoi ja lähti kohti naisen huonetta. Hetken tytöt odottivat oven ulkopuolelta ja ohikulkevat sotilaat katselivat pyyhkeissä olevia naisia. ”Ohi vaan sotilas,” Minni sanoi ja katsoi hieman säikähtänyttä miestä. ”Nonnii nyt olisi valmista,” Oili sanoi ja käveli huoneesta ulos. ”Kiitos paljon,” Minni sanoi. ”Minni saanko antaa neuvon,” Oili sanoi ja pysähtyi Minnin viereen. ”Neuvot on aina tervetulleita,” Minni sanoi. ”Hyvän miehen löytää välittävyydestä. Muista, vaikka pettäminen sattuukin, on välittämisen osoittaminen, katumuksen merkki,” Oili sanoi. ”Eli, Turbon katumus näkyy välittämisenä,” Minni mietti. ”Kyllä ja erilaisten mieltymysten lisääminen, mutta sun sydän päättää mitä sinä haluat,” Oili sanoi. ”Ymmärrän,” Minni sanoi haikeana. ”Hyvää iltaa ja olkaa nätisti,” Oili sanoi ja taputti naisen olkapäätä. ”Kiitos,” tytöt sanoivat. Minni sulki oven perässään. ”Aiotko laittaa kenraalin vaatteet päälle?” Neera kysyi, kun Minni katsoi ajatuksissaan vaatteita kädessään. Minni puristi vaatteita käsissään ja heitti ne lattialle. ”En. Mää aion näyttää mitä se mies menetti,” Minni sanoi ja katsoi naista. ”Mitä jos Turbo ei tule sinne?” Neera kysyi. ”Sitten saa kuulla,” Minni sanoi ja alkoi penkomaan kaappiaan. ”Kunnon puhetta,” Neera sanoi. Minni kaivoi kaapistaan musta paljettisen lyhyen mekon. Minni näytti mekkoa ystävälleen, joka nyökkäsi hyväksyvästi. ”Aiotko sää todella tehdä sen?” Neera kysyi, kun Minni teki smokey eyes silmämeikkiä itselleen. ”Aion,” Minni sanoi. ”Siitä tulee niin mustasukkainen,” Neera sanoi. ”Niin tulee,” Minni totesi. Naiset pukivat päälleen ja lähtivät kohti baaria, joka sijaitsi Tulikivikaupungissa.
 
 
 ”Täällä on ihan sikana porukkaa,” Turbo totesi baarin sisällä. ”No joo,” Moto totesi tämän vierestä. ”Kiva, että ollaan sovussa,” Santtu totesi ja saapui Vinskin kanssa kaksikon luokse. ”No todellakin. Sovinnolle,” Turbo sanoi ja ojensi tuoppiansa. ”Sovinnolle,” porukka sanoi ja kilisteli lasejaan. He hörppäsivät juomiaan. ”Mmm… se siitä illasta,” Santtu totesi tylysti. ”Kui?” Turbo kysyi. Santtu nyökkäsi ovelle, kun kaksi marsilaista naishiirtä astui sisälle. Turbon suu oli loksahtaa auki. ”Wohhoouu. Onks toi Minni?” Vinski kysyi ja katsoi naista. ”On,” Turbo sanoi ja käänsi katseensa hetkeksi muualle, ottaakseen kulauksen juomastaan. Turbo katsoi naista. ”Turbo on tuolla,” Neera sanoi ja nyökkäsi miehen suuntaan. ”Siellähän on. Tässä on sille jotain mitä se ei voi saada, muuta kuin ääritilanteessa,” Minni sanoi ja lähti kohti baari tiskiä. ”Minni on upee,” Vinski sanoi ja sai Santun huitaisemaan tätä. ”Minni tekee tän aivan tahallaan, että mulla olis entistä paskempi fiilis,” Turbo sanoi tympeentyneenä. Moto taputti tämän olkapäätä rohkaisevasti, kun kullanruskea hiiri haluaisi vetää vain pään täyteen. ”Turboa vituttaa,” Neera sanoi ja kurkki baaritiskiltä miestä. ”Hyvä,” Minni totesi ja katsoi naista. ”Sää oot uskomattoman hot,” Neera jatkoi, kun katsoi naista. ”Kiitos,” Minni sanoi ja kääntyi ympäri. ”Onks sulla hyvä fiilis oikeasti?” Neera kysyi, kun Minni katsoi haikeana miestä. ”Joo,” Minni sanoi ja lähti kulkemaan nelikon ohitse, kohti tanssilattian vierellä olevia penkkejä. Turbo seurasi haukkana naisen perään ja huokaisi syvään. Hän vain halusi kaapata naisen syleilyynsä ja unohtaa kaiken menneen. ”Kenraali Minni,” kuului naisten takaa ja sai osakseen myös Turbon huomion. Minni kääntyi ympäri ja näki hänen sekä Turbon hyvän kaverin. ”Luukas hei,” Minni sanoi iloisena ja halasi miestä. Luukas oli aikoja sitten Turbon kanssa samalla luokalla. Turbo kurtisti kulmiaan kylmästi. ”Mitä sulle kuuluu?” Minni kysyi. ”Ihan hyvää,” Luukas sanoi. Luukas oli Turbon mittainen tummanharmaa väriltään ja turkooseineen hiuksineen, jotka oli aseteltu siistille kampaukselle päälle. ”Tässä on mun ystäväni Neera,” Minni esitteli miehen naiselle. ”Hei Neera,” ”Luukas. Hauska tavata,” ”Samoin,” he sanoivat ja kättelivät lämpimästi. ”Mää kuulin susta ja Turbosta. Paska juttu,” Luukas sanoi. ”Mennyttä,” Minni sanoi ja heilautti kättään. ”Mennään istuun,” nainen jatkoi ja vei miehen mennessään. Yön tullen kaikki alkoivat olemaan hyvässä nosteessa ja Minni tunsi hyväntuulista läheisyyttä Luukakseen. He flirttailivat keskenään ja sai osakseen myös tiukkaa seurantaa. ”Musta tuntuu, että mulla on tikarilajitelma selässä,” Luukas sanoi ja katsoi Minnin kanssa taakseen, nähdäkseen Turbon. Mies siirsi katseensa juuri pois, kun kaksikko vuorostaan katsoi heitä. ”Älä välitä. Se ei tee mitään,” Minni sanoi. ”Mut te ootte kumpikin mun kavereita,” Luukas sanoi. ”Niin sitten,” Minni sanoi ja painoi nenänsä tämän nenään kiinni. ”Ei mitään,” Luukas sanoi ja alkoi kiusoittelemaan naista, joka naureskeli lempeästi. Neera oli, myös löytänyt poikaystävänsä baarista ja kuherteli tämän kanssa. ”Tässä,” Moto sanoi ja ojensi Turbolle uuden tuopin mallasjuomaa. ”Kiitos,” Turbo sanoi tympeenä. ”Kaikki hyvin?” Moto kysyi. ”Ärsyttää,” Turbo vastasi. ”Ai kun Minni suutelee Luukasta?” Moto kysyi. ”SUUTELEE?” Turbo korotti ääntään ja katsoi kaksikon suuntaan. Minni oli kietonut kädet miehen kaulan ympäri ja suuteli tätä. Turbo tunsi suurta inhoa sisällään. ”Toivo vaan, että se on yhden illan juttu,” Moto sanoi. ”Ihan sama,” Turbo sanoi ja huikkasi juomansa kerralla. ”Mihin sää nyt meet?” Moto kysyi miehen perään. ”Lähden menee,” Turbo tuhahti ja lähti takaisin tukikohdalle. ”Missä Turbo?” Vinski kysyi, kun saapui hieman jälkikäteen Moton perässä. ”Lähti meneen,” Moto sanoi. ”Miksi?” Santtu kysyi. ”Ei kestänyt näkemässä Minniä suutelemassa toista miestä,” Moto sanoi. Kaksikko katsoi, myös Minniä, joka juuri päätti herkän hetken. ”Nyt Turbo tietää miltä Minnistä tuntuu,” Vinski totesi. ”Joo, mutta on lapsellista aina kostaa,” Santtu totesi. ”Paraskin puhuja,” Vinski sanoi ja sai naisen pyörittelemään silmiään.

           Valomerkin aikaan kaikki poistuivat baarista pois. ”Mitäs nyt?” Luukas kysyi, kun he seisoivat baarin ulkopuolella. ”Kyllä sää tiet,” Minni sanoi ja halasi miestä, joka suuteli tätä ohimolle. ”Sit meidän pitää lähteä,” Luukas sanoi ja kiusoitteli naista. Hetken päästä he pääsivät takaisin kasarmille ja Minni sulki hymyillen ovensa, joka pysyi aamuun asti lukittuna… Minni heräsi hirveään päänsärkyyn. Hän nousi istumaan ja piti ohimoitaan. Hän muisti edellis yön tapahtumat ja katsahti viereensä. Harmaa hiiri nukkui mahallaan hänen vieressään. Vaatteet oli ympäri huonetta hujan hajan ja Minnin olo oli todella kurja. Hän puki päällensä ja putsasi vessassa edellisen yön meikit pois. Hieman ehostusta ulkoasuunsa ja aamupalalle. Hän seisoi linjastolla ja katsoi tarjottavia. Oikeasti hänen ei tehnyt mieli mitään. Yhden yön juttukin tuntui virheeltä. ”Huomenta,” Neera sanoi, saapuen naisen taakse innoissaan ja tarrasi tämän olkapäistä. ”Huomenta,” Minni sanoi väsyneenä. ”Onks sulla krapula?” Neera kysyi ja katsoi ystäväänsä. ”On ja pahaolo eilisestä,” Minni sanoi. ”Mutta eiks Luukaksen kaa ollutkaan upeaa yötä?” Neera kysyi. ”En mää olis uskonut, että mulla näin paska fiilis olis,” Minni sanoi ja poistui jonosta. ”Ai kui?” Neera kysyi. ”Mää en ymmärrä miksi vajosin niin alhaalle tasolle,” Minni sanoi. ”Jos sää mietit Turboo, niin unohda se mies jo,” Neera sanoi. ”En mää voi,” Minni sanoi ja istui pyöreään pöytään ja hieroi käsiään surullisena. ”Miksi et?” Neera kysyi. ”Koska… mun aivot on eronnut hänestä ei mun sydän,” Minni sanoi surullisena. ”Ero tulee aina olemaan paha, mutta se helpottaa ajan myötä,” Neera sanoi. ”Sää et ymmärrä,” Minni sanoi. ”Ai miten niin?” Neera kysyi hämmentyneenä. ”Mää erosin, vaan koska mää olin vihainen. Mutta mää en oikeasti ole päästänyt irti hänestä. Tunnen vaan, että ollaan pahassa riidassa eikä eronneita. Ja toi viime öinen ei helpota mun oloani,” Minni sanoi ja katsoi surkeana ystäväänsä. ”Eli sää?” Neera yritti ystäväänsä saada sanomaan jotain mitä halusi kuulla. ”Mää rakastan Turboa edelleen ja uskon oikeasti, että päästäis tän yli,” Minni sanoi. ”Sit teillä taitaa olla juteltavaa,” Neera sanoi ja asetti kätensä naisen käsille ja katsahti tämän taakse. ”Mitä nyt?” Minni kysyi. Vahvat kädet halasivat tätä takaa päin. ”Huomenta,” Luukas sanoi ja suukotti tämän poskea. Minni irroitti tämän otteen. ”Huomenta,” hän sanoi haikeana. ”Oliks sulla ihana yö. Mulla ainakin oli,” Luukas sanoi. Minni nousi seisomaan ja katsoi miestä. ”Me voitais tänään tehdä jotain kivaa,” Luukas sanoi. ”Luukas… se mitä tapahtui yöllä, oli vain yhden illan juttu,” Minni sanoi ja puristi kädet eteensä. Neera nousi naisen viereen seisomaan ja näki miten mies suuttui naisen sanalle. ”Yhden yön juttu?” Luukas kysyi ja sai Minnin nyökkäämään. ”Miten sää voit pitää sitä yhden yön juttuna?” Luukas kysyi vihaisena. Tämä oli yksi syy miksi Minni ja Turbo oli irtautuneet miehestä aikoja sitten. ”En mää mitään muuta etsinytkään, joten jätä mut rauhaan,” Minni sanoi ja katsoi hieman näreissään miestä. ”Miten sää kehtaat?” Luukas sanoi ja oli lyömässä naista. Isku kumminkin pysähtyi nopeasti, kun joku tarttui miehen nyrkkiin kiinni. Minni katsoi vieressään seisovaan kullanruskeaa hiirtä. Luukas oli Turboa hieman lyhyempi, mutta huomattavasti pienempi rakenteeltaan. Hän katsoi hieman pelokkaana miestä. ”Anna olla viimeinen kerta, kun yrität lyödä Minniä,” Turbo sanoi ja tönäisi miehen kauemmas niin, että meinasi kaatua. Minni katsoi miestä kulmiensa alta, mutta ei ollut vihainen hänelle. Oilin sanat tulivat päällimmäisenä hänen mieleen… Välittämisen osoittaminen, on katumuksen merkki…” 


Viimeinen muokkaaja, Prätkisfan pvm Ma Huhti 24 2017, 13:29, muokattu 1 kertaa
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkämimmi



Viestien lukumäärä : 4834
Join date : 18.01.2015

ViestiAihe: Vs: We are not relationship anymore... Or are we? K15   Ma Huhti 24 2017, 08:15

Oon edelleen sitä mieltä et auts mut loppupuoli alkaa jo näyttää paremmalta. Jatka pian pliis.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkisfan

avatar

Viestien lukumäärä : 102
Join date : 25.08.2016

ViestiAihe: Vs: We are not relationship anymore... Or are we? K15   Ti Huhti 25 2017, 13:03

A/N: No kyllä se ehkä tästä eteenpäin menee Wink ei voi tietää... 




Minni katsoi haikeana miestä, joka oli juuri pettänyt häntä, mutta vastaanottamassa turpaan iskua. Turbo oli asettunut hänen ja Luukaksen väliin. ”Säähän oletkin oikea hiiri sanomaan, ketä saa satuttaa ja ketä ei,” Luukas sanoi ja suoristi paitaansa. ”Ehkä, mutta mää sentään yritän korjata tilannetta,” Turbo sanoi. ”Tää ei jää tähän,” Luukas sanoi ja poistui paikalta. Turbo huokaisi syvään ja kääntyi ympäri nähdäkseen, oliko nainen kunnossa. Yllätykseksi nainen ei ollut enää tämän takana ja sai hänet haikeaksi. Peremmällä Neera työnsi ystäväänsä eteenpäin. ”Neera… LOPETA!” Minni sanoi korottaen ääntään ja irrottautuen naisen otteessa. ”Saanko muistuttaa mitä se mies teki sulle?” Neera kysyi. ”Joo muistan ja sää et tainnut muistaa mitä mää just hetki sitten sanoin,” Minni sanoi ja osoitti itseään. ”Joo, mutta eikö olisi helpompaa päästää irti?” Neera kysyi. ”Ei… ahhh,” Minni sanoi nojatuen seinään ja pidellen päätään. ”Onko kaikki hyvin?” Neera kysyi, kun ystävän vointi romahti kummasti. ”Joo on. Äkillinen päänsärky vain,” Minni sanoi ja nousi seisomaan. ”Pitäskö silti käydä lääkärissä?” Neera kysyi. ”Ei tarvi,” Minni sanoi ja pyöritti päätään pienesti. ”No miten…” Neera sanoi ja siirsi katseensa kattoa kohden. Suuret jyrähdykset ilmasta sai heidän huomionsa. Hälytys äänet kaikuivat koko kasarmilla. ”Tilanne raportti,” Minni sanoi radiopuhelimeen ja lähti nopeasti hakemaan työhuoneestaan asekoteloaan. ”Raideri ja plutolais aluksia kasarmin yläpuolella. Sekä rantaraidereita tulossa peltiromuillaan. Etäisyyttä 4 kilometriä,” sotilas luetteli. ”Vapaustaistelijat tiedätte mitä tehdä!” Minni sanoi. ”Neera. Ota 3-4 yksikkö haltuusi, sekä varmista kuudennen yksikön lähtevän raidereita vastaan,” Minni sanoi. ”Selvä kenraali!” Neera sanoi ja lähti pikavauhtia toiseen suuntaan. Nainen saapui prätkätalliin, jossa jo liuta sotilaita odotti. ”Varmistaako kukaan kattoa?” hän huusi. ”Kyllä! Yksikkö kahdeksan neiti kersantti!” sotilas sanoi ja avasi prätkätallin oven. ”Selvä! Yksikkö 3 ja 4, mun mukaan! Yksiköt 1, 2 ja 7 odottavat kenraalin määräystä,” Neera sanoi. ”Ouu C’mooon,” Vinski marisi. ”Ei auta! Lähdetään,” Neera sanoi ja lähti kaasuttamaan, kohti vihollisjoukkoa. ”Ei tässä mitään, toiminta on kohta ohi ja Minniä ei näy missään,” Vinski jatkoi, kun Neera oli poistunut kuuloetäisyydeltä. ”Mää käyn kattoon missä se on,” Turbo sanoi ja nousi prätkänsä päältä. ”Ookko ihan satavarma, että haluat ottaa sen riskin?” Moto kysyi. ”Sota on sota, ja mun ja Minnin on, myös osattava unohtaa meidän omat juttumme hetkeksi,” Turbo sanoi ja otti muutaman juoksuaskeleen kohti yläkertaa. Hän käveli hiljaisella käytävällä, kuunnellen samalla katolta kuuluvaa meteliä. Hän pysähtyi Minnin oven kohdalle ja huokaisi syvään. Hän koputti voimakkaasti oveensa. ”Mää tien, että olen huono hiiri hoputtaan sua, mutta…” Turbo sanoi ja astui huoneeseen sisälle. Hän katsoi järkyttyneenä edessään olevaa naista, joka makasi lähes elottomana toimistonsa lattialla. ”MINNI!” Turbo huusi ja juoksi naisen luokse. Hän nosti naisen käsivarrelleen ja silitti tämän kasvoja. ”Minni herää,” hän yritti saada naisen reagoimaan. Hän kokeili tämän pulssin ja hengityksen. ”Rontti ota yksiköt haltuun. Minni pitää saada sairaalaan,” Turbo sanoi ja nosti naisen syliinsä.
 
 
Turbo pääsi sairalalle ja vei naisen suoraan ensiapuun. Nainen otettiin suoraan sisälle ja vietiin tutkimuksiin. Tunnit vaihtuivat hitaasti ja Turbo tunsi itsensä odotusaulassa hyödyttömäksi. ”Turbo!” kuului hänen ystäviensä ääni, jotka ottivat pieniä juoksuaskeleita hänen luokseen. ”Hei!” Turbo sanoi vaisusti ja huolestuneena. ”Miten Minni voi?” Moto kysyi. ”Mää en tiedä,” Turbo vastasi. ”Mää olen odottanut seitsemän ja puoli tuntia,” hän jatkoi. Porukka oli huolissaan Turbon voinnista. Hän todella pettämis touhun jälkeen vielä oikeasti rakasti Minniä, vaikka tunne ei välttämättä ollut molemmin puolista. ”Hei! Te tunnette Kenraali Minnin,” lääkäri sanoi sinisessä kaavussa. ”Mitä Minnille on tapahtunut?” Turbo kysyi ja nousi seisomaan, kun näki kirurgin asussa seisovan lääkärin edessään. ”Minnillä oli paha aivoverenvuoto aivojen takaosassa,” lääkäri sanoi ja näki, kuinka koko seurue meni shokkiin. ”Mitä se voi tehdä Minnille?” Rontti kysyi. ”Pahimmassa tapaussa muistinmenetystä ja halvaantumista, mutta onneksi kenraali löydettiin nopeasti ja vuoto saatiin hoidettua. Oliko Minnillä joitain oireita? Päänsärkyä, huimausta, toisen puolen halvaantumista?” lääkäri kyseli. ”Joo oli,” Neera sanoi yht’äkkiä, kun oli kanssa ennättänyt sairaalalle. ”Minni sai ennen hälytystä voimakkaan päänsärky kohtauksen. Väitti olevansa kunnossa, muuta en tie,” hän jatkoi. ”Osaatko sanoa kauan näin on ollut?” lääkäri kysyi. ”Ei mitään hajua. Pari päivää sitten Minni tuli Maasta,” Neera sanoi ja katsoi Turboa kädet puuskassa. ”Oliko Minnissä jotain poikkeavaa, kun hän oli Maassa?” lääkäri kysyi. ”Ei, ainoastaan äärimmäisen vihainen,” Turbo sanoi. ”No se ei vaikuta aivoverenvuodon syntyyn,” lääkäri sanoi. ”Onko Minni kunnossa?” Rontti kysyi huolissaan. ”Tällä hetkellä teho-osastolla tarkkailussa. Hänen tilansa on tällä hetkellä vakaa,” lääkäri sanoi ja sai porukan rauhoittumaan.
          Sankari joukkomme istui sairaalan kanttiinissa. Sääntöjen mukaan yksi kerrallaan sai käydä teho-osastolla ja tällä kertaa se olisi Rontti, koska hän informoi Minnin äitiä tapahtuneesta. ”Tässä,” Turbo sanoi ja ojensi kuumana höyryävän teen alakuloiselle hiirinaiselle. ”Mää en halua sulta mitään,” Neera tuhahti ja työnsi kupin kauemmas. ”Älä viitsi” Turbo yritti ja istui pöytään. ”Sää loukkasit mun parasta kaveria,” nainen sanoi tiukasti. ”Ja pelastin hänet,” Turbo sanoi ja sai naisen hiljaiseksi. ”Se ei silti korvaa sitä mitä sää teit,” Neera sanoi. ”Ei korvaakkaan, mutta ekkö sää ymmärrä,” Turbo sanoi ja nojasi käsiinsä. ”Ymmärrä mitä?” Neera kysyi näreissään. ”Mää yritän kaikkeni, että saisin korjattua meidän välit. Neera. Mää rakastan Minniä, valitettavasti voi olla jo liian myöhäistä,” Turbo sanoi ja sai naisen ilmeen sulamaan. Hän mietti todella tarkasti mitä sanoisi. Toisaalta hän ei halunnut juoruta hänen ja Minnin asioita, mutta toisaalta tilanne vaati sitä. ”Mää voin kertoa sulle yhden asian. Kaksin,” Neera sanoi ja katsoi muita. ”Mennään sitten,” Turbo sanoi ja nousi seisomaan. He kävelivät ulos sairaalasta. ”Ensinnäkin,” Neera sanoi ja iski miestä avokämmenellä kasvoihin. Turbo näytti tympeentyneeltä, viimeisen neljän päivän aika hän oli saanut jo kolme iskua kasvoihinsa. ”Se oli mun omasta puolesta, koska sanoin Minnille, että jos nään sut niin isken sulta hampaat kurkkuun,” Neera sanoi. ”Päätit sitten lieventää?” Turbo kysyi katsoen naista. ”Sää pelastit Minnin. Sille olis voinut käydä paljon pahemminkin,” Neera sanoi. ”Mistä sää halusit puhua?” Turbo kysyi ja katsoi naista. ”Mää en usein halua puhua kenenkään asioista. Mutta ennen sitä, kun pelastit Minnin Luukaksen nyrkiltä, niin hän kertoi mulle yhden asian,” Neera aloitti ja painoi katseen maahan. ”Mitä?” Turbo kysyi hämmentyneenä. ”Minni rakastaa sua, ja se mahdollisesti uskoo siihen, että pääsisitte tän asian yli,” Neera sanoi ja sai Turbon hämmentyneeksi. ”Sanoiko Minni tosiaan niin?” Turbo kysyi. ”Joo ja sen sydän on vielä parisuhteessa sun kanssa. Ero juttu oli vaan, se kun Minni oli vihainen, mutta se tuntee, vain että ootte pahoissa riidoissa, ettekä eronneena,” Neera sanoi. ”Neera! Mää tarviin sun apua. Miten mää saan Minnin takaisin?” Turbo kysyi ja otti askeleen lähemmäksi naista. ”Tue sitä, vaikka se torjuis sut. Näytä, että sää oot marsilainen, joka on luottamuksen arvoinen,” Neera sanoi ja katsoi ilmeetöntä miestä. Turbo nyökkäsi ja kiitti ystäväänsä.
 
 

Viikko oli kulunut siitä, kun Minni oli sairaalaan joutunut. Hänen tilansa oli kohentunut ja hän oli päässyt normaalille osastolle, ilman hengityskonetta. Tukikohdalla Rontti oli ottanut tilanteen haltuun. Turbo oli, joka päivä vieraillut naisen luona ja piti tälle seuraa. Yhtenä yönä hän oli tullut sairaalalle myöhään ja nukahtanut puoliksi Minnin sängyn vierelle. Turbo ei vain tiennyt mitä silloin tapahtuisi. Minni avasi varovaisesti silmiään ja katsoi ympärilleen. ”Keskiyö,” hän ajatteli, kun näki ikkunasta vain kuun loiston. Hän käänsi katseensa toiseen suuntaan ja näki miehen nukkuvan rinnallaan. ”Turbo?” ”Mitä on tapahtunut?” ”Missä mää olen?” ”Sairaala?” ”Voitettiinko me?” hän mietti ja katsoi, vain miestä. Mies istui tuolillaan ja oli ristinyt kädet tyynyikseen. Minni huomasi vierellään olevan hälytyksen ja painoi sitä. Hoitaja saapui huoneeseen. ”Mitä on tapahtunut?” hän kuiskasi. ”Jutellaan siitä aamulla, kun lääkäri tulee. Tarvitseeko hänet poistaa?” hoitaja kysyi ja katsoi Turboa. Minni siirsi katseen mieheen ja hymyili hennosti. ”Ei, saisiko hän huovan?” Minni kysyi ja katsahti hoitajaa. Hoitaja nyökkäsi ja otti vaatekaapista punaisen huovan. Minni kurottautui hieman ja otti varovaisesti miehen lasit pois tämän kasvoilta ja asetti ne vuoteen vieressä olevalle pöydälle. ”Lepäähän sinäkin nyt,” hoitaja sanoi ja silitti vielä Minnin olkapäätä. Minni nyökkäsi hoitajalle, joka poistui huoneesta. ”Ootko sää ollut koko tänä ajan täällä?” ”Mutta miksi?” Minni mietti ja painoi päänsä takaisin tyynyyn. Epämiellyttävä vihlaisu sai hänet koskemaan päätään. Side harso sai hänet hämmentyneeksi. ”Mitä ihan oikeasti on tapahtunut?” ”Sainko osuman päähän?” ”Miksi en muista?” hän ajatteli. Lopulta Minni väsyi uudelleen ja hän nukahti. Aamulla Turbo tunsi, kuinka hän oli ihan jumissa ja yritti, vain saada itsensä suoraksi. ”Ei kaikkein paras nukkuma asento,” hän totesi hiljaa ja katsoi ulos ikkunasta venytellen itseään samalla. ”Ainakin oli hyvää seuraa,” kuului kuiva naisen ääni hänen takaansa. Turbo kääntyi ympäri ja näki lempeästi katsovan naisen. ”Minni!” hän sanoi raukeana ja istui sängyn reunalle ottaen tämän käden itselleen. Minni katsoi miestä, hymyillen. ”Mitä sää teet täällä?” Minni kysyi. ”Koska sää oot mulle korvaamattoman arvokas,” Turbo sanoi katsomatta naista. ”Sääkö… pelastit mut?” Minni kysyi haikeana. ”Turbo katsoi naista haikeana. ”Totta kai! Mää rakastan sua!” Turbo sanoi ja sai huoneeseen äärimmäisen hiljaisuuden…
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkämimmi



Viestien lukumäärä : 4834
Join date : 18.01.2015

ViestiAihe: Vs: We are not relationship anymore... Or are we? K15   Ti Huhti 25 2017, 14:33

JEEEESSSS Smile!!!! Ne on taas yhdessä tai ainakin melkein. Jatka pian pliis.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkisfan

avatar

Viestien lukumäärä : 102
Join date : 25.08.2016

ViestiAihe: Vs: We are not relationship anymore... Or are we? K15   Ti Huhti 25 2017, 14:53

Prätkämimmi kirjoitti:
JEEEESSSS Smile!!!! Ne on taas yhdessä tai ainakin melkein. Jatka pian pliis.
Ei voi tietää Wink
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkämimmi



Viestien lukumäärä : 4834
Join date : 18.01.2015

ViestiAihe: Vs: We are not relationship anymore... Or are we? K15   Ti Huhti 25 2017, 16:05

Jeah mut toivon sitä Wink
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkisfan

avatar

Viestien lukumäärä : 102
Join date : 25.08.2016

ViestiAihe: Vs: We are not relationship anymore... Or are we? K15   Ke Huhti 26 2017, 13:15

Minnin ja Turbon katseet olivat pysähtyneet. Kuinka hänen tekisi, vain mieli repäistä mies suudelmaan ja olla niin, että mitään ei olisi tapahtunut. Viha kumminkin oli liian suuri vielä. Hän irroitti kätensä miehen otteesta ja sai tämän huokaisemaan syvään. Hän siirsi katseensa muualle. ”Ookko sää kunnossa?” Turbo kysyi varovaisesti. ”EN! Mää en tie mitä on tapahtunut. Mää en tie miksi olen sairaalassa? Ja miksi mulla on sideharso päässä?” Minni mietti tiukasti, katsomatta miestä. ”Sää saat siihen vastauksen kyllä,” lääkäri sanoi ja astui huoneeseen. ”Mitä on tapahtunut?” Minni kysyi uudelleen ja hieman huolissaan. ”Sää et ilmeisesti muista,” lääkäri sanoi ja tutki pienellä taskulampulla Minnin silmiä. ”En sitä hälytystä enempää,” Minni sanoi. ”Ei sulla kumminkaan hirveää ajatuskatkoa ole,” lääkäri sanoi. ”Ajatuskatkoa?” Minni kysyi hämmentyneenä. ”Sää sait hälytys päivänä pahan aivoverenvuodon aivojen takaosaan. Pitkittyneenä se olisi voinut johtaa muistamattomuuteen ja halvaantumiseen,” lääkäri sanoi. ”Onneksi ei pitkittynyt,” Minni sanoi haikeana. ”Tarkistetaan sun haava,” lääkäri sanoi. Turbo siirtyi sivummalle. ”Olinko mää pitkään tajuton?” Minni kysyi, kun lääkäri alkoi harsoa irroittamaan. ”Reilu viikko,” lääkäri sanoi ja katsoi takaraivossa olevaa pientä haavaa. ”En sen kauemmin?” Minni kysyi. ”Et. Mut sää olet pitkään sairaslomalla vielä,” lääkäri sanoi hymyillen ja alkoi puhdistamaan haavaa. ”Kauan olen sairaslomalla?” Minni kysyi. ”Ainakin neljä viikkoa,” lääkäri sanoi. Minni huokaisi syvään. Neljä viikkoa neljän seinän sisällä istumista. ”Onko sulla läheisiä ystäviä, jotka pitäisi sinulle seuraa aina välillä?” lääkäri sanoi ja katsahti ikkunalautaan nojaavaa marsilaismiestä. ”On. Mää soitan Neeralle,” Minni sanoi ja käänsi katseensa mieheen. ”Ei onnistu,” Turbo sanoi tiukasti, mutta välittävästi. Minni oli hämmentynyt. Mitä mies sanoi juuri hänelle. ”Ja saanen kysyä miksi?” Minni mietti. ”Koska, Neera on toisella puolella Marsia johtamassa itäistä yksikköä,” Turbo sanoi. ”Teillä taitaa olla kaksin keskeisiä asioita selvitettävänä,” lääkäri sanoi ja kiinnitti siteen kiinni. ”Kiitos,” Minni sanoi haikeana. Lääkäri ja hoitaja poistuivat huoneesta ja Minni puristi kätensä eteensä. ”Miksi sää oot noin kylmä?” Turbo kysyi ja istui samaiselle tuolille, jossa oli nukkunut. ”Kyllä sää tiedät,” Minni sanoi ja vapautti kätensä tiukasta puristuksesta. ”Tiedän. Mutta mää olen huolissani susta,” Turbo sanoi. ”Ihan turhaan,” Minni sanoi. ”Sää oot just selvinnyt aivoverenvuodosta. Arvaa kuinka pahalta musta tuntuu, koska sää et ota mun apua vastaan?” Turbo kysyi hermostuneena. ”Ja kenenköhän syy se on? Mulla on luottamus pula suhun,” Minni sanoi myös korottaen ääntään. ”Ja silti sää koet vielä olevas parisuhteessa mun kanssa,” Turbo sanoi ja sai naisen katsomaan häntä. ”Mitä sää sanoit?” Minni kysyi hämmentyneenä. Turbo katsoi hetkeksi muualle. ”Neera siis puhui,” Minni sanoi. ”Niin puhui,” Turbo sanoi. ”Miten kaikki voi loukata mua koko ajan? Mitä mää oon tehnyt teille?” Minni kysyi itkuisena. ”Et mitään,” Turbo sanoi ja tarrasi naista kädestä. ”Miksi te sitten kohtelette mua näin?” Minni kysyi, kun kyynelvana alkoi valumaan tämän poskille. ”Minni, mun ei ikipäivänä pitänyt satuttaa sua niin hirveällä tavalla, mää vaan toivon nyt, että sää annat mun auttaa sua,” Turbo sanoi surullisena. ”Mene pois!” Minni sanoi lähes kuiskaten. ”Jos sää haluat tukea mua, niin lähe nyt pois,” Minni sanoi, kun mies oli jämähtänyt paikalleen. ”Hyvä on, mut tää on sulle,” Turbo sanoi ja suukotti voimakkaasti tämän ohimoa. Turbon lähdettyä Minni painoi päänsä takaisin tyynyyn. Päänsärky tuntui vielä hallitsevammalta, kun itku oli alkanut. Hän oli sekaisin jälleen eikä olisi tiennyt mitä olisi ajatellut.
 

Minnin heräämisestä oli kulunut neljä päivää ja lääkäri oli sitä mieltä, että nainen oli valmis lähtemään kotiin. Rontti oli tuonut hänelle vaihtovaatteita ja ylimääräisiä vaatteita hän pakkasi laukkuunsa. ”Hei!” Neera sanoi varovaisesti ja kurkisti ovesta. ”Voit häipyä saman tien,” Minni sanoi tiuskaisten. ”Älä viitti. Mun oli pakko kertoa Turbolle,” Neera sanoi ja astui huoneeseen sisälle. ”Mikä pakko?” Minni kysyi. ”Mieti, kun se saa tietää. Se mies alkaa oikeasti miettimään miten se sais sut takaisin. Koska usko mua. Mää tunnen sut sen verran hyvin, että sää et TODELLAKAAN myönnä sille miehelle mitä sää oot sanonut,” Neera sanoi. ”Ei sun silti olis tarvinnut kertoo,” Minni sanoi. ”No itse asiassa se oli turhaa,” Neera totesi. ”Kuin?” Minni kysyi hämmentyneenä. ”Kun olin jo Turbolle kertonut meidän keskustelun ja palaamassa kanttiiniin. Niin hän kertoi, että oli vahingossa kuullut koko keskustelun,” Neera sanoi. ”Se, että se pettää mua niin se vie salakuuntelee?” Minni kysyi vihaisena. ”Ja välittää susta, pitää susta huolta ja ennen kaikkea RAKASTAA,” Neera sanoi. Minni huokaisi syvään. ”Anna sille tilaisuus,” Neera sanoi. Minni ei sanonut mitään vaan sulki kassinsa kiinni. ”Mää tarvitsen aikaa ja todisteen siis kunnon todisteen, että se on luottamuksen arvoinen,” Minni sanoi. Neera otti kassin kantoonsa ja silitti rohkaisevasti ystäväänsä selkää. ”Kyllä se tulee vielä. Ajan kanssa,” Neera sanoi. Sairaalan aulaan oli kokoontunut paljon henkilökuntaa. ”Oletteko lähdössä?” hoitaja kysyi, kun näki naiset. ”Joo ollaan,” Minni sanoi hämmentyneenä. ”Me ei voida valitettavasti päästää teitä ulos,” hoitaja sanoi. ”Miksei?” Minni kysyi. ”Tappelu, kahden Vapaustaistelijan välillä,” toinen hoitaja sanoi. Minni kurkisti ikkunasta ulos ja huokaisi vihaisesti todella syvään. ”Ei ole totta!” Minni sanoi ja lähti ulos, varoituksista huolimatta, Neera hänen perässään. ”Aiotko mennä niiden väliin?” Neera kysyi. ”Aion. Turbo ei ole sen arvoinen, että se ottais turpaan jälleen,” Minni sanoi. ”Mutta sehän voi käydä Luukaksen päälle,” Neera sanoi. ”Tunnen Turbon sen verran hyvin, että se on mahdotonta. Uhkaava se voi olla, mutta ei se päälle käy,” Minni sanoi. ”Ai kuin?” Neera kysyi hämmentyneenä, kun Minni lisäsi vauhtia. ”Turbo on sellainen luonteeltaan. Ja, jos se löis Luukasta se olis toinen sen virhe, mitä se…” Minni sanoi ja pysähtyi, kuin seinään hetkeksi. ”Mitä nyt?” Neera kysyi. ”Mää tajusin yhden jutun,” Minni sanoi ja jatkoi matkaansa. ”Nonnii anna tulla! Nouse sen pyörän päältä ja näytä onks susta mieheks?” Luukas sanoi nyrkit heiluen. Turbo pyöritti päätään epäuskoisena. ”Mää en aio tapella sun kanssas,” Turbo sanoi. ”Katotaan onko susta miestä Minnille,” Luukas sanoi uhkaillen. Turbo nousi seisomaan ja käveli Luukasta lähemmäs. Minni näki tämän ja otti miesten luokse muutaman juoksuaskeleen. ”LOPETTAKAA!” Minni sanoi ja asettui miesten väliin levittäen kätensä. ”Tosi törkee veto käyttää sairaalasta päästyä naista välikätenä,” Luukas totesi. ”Mää en käytä Minniä välikätenä,” Turbo sanoi. Minni huokaisi silmät kiinni todella syvään. ”Moto ja Vinski, hieman apua?” Minni kysyi, kun tunsi jäävänsä kahden miehen väliin. Kaksikko irroitti riitapukarit toisistaan ja Minni sai ilmaa ympärilleen. ”Mitä HLVETTIÄ te teette?” Minni kysyi. ”Luukas oli haastamassa Turboa nyrkki tappeluun ja kilpaillakseen susta,” Moto sanoi, kun oli saanut Turbon rauhoittumaan moottoripyöränsä päälle. ”Tappeleen musta?” Minni kysyi ja katsoi vihaisesti miestä. ”Turbo ansaitsee sen, mitä se teki sulle,” Luukas sanoi. ”Ei, ei ansaitse,” Minni sanoi puolustellen miestä. Turbo katsoi naista ihmeissään. ”Miten niin?” Luukas kysyi. ”Turbo teki virheen, mutta se yrittää sentään korjata sitä, kun taas sinä pahennat asioita,” Minni sanoi. ”Miten sää voit pitää pettäjää parempana, kuin mua?” Luukas kysyi näreissään. Vinskillä oli tekemistä, että piti miehen kaukana naisesta. ”Se on! Me ollaan tähän pisteeseen asti oltu kahdeksan vuotta yhdessä. Maa rokotti meidän parisuhdetta pahasti, mutta silti Turbo on aina ollut mun tukena. Kaikessa! Kunnes tapahtui virhe. Virhe mikä tuntuu todella pahalta, mutta sitten mää tajusin yhden jutun, kun katsoin teidän tappelua,” Minni aloitti. ”Ja mikähän sekin on?” Luukas kysyi. ”Kahdeksan vuoden aikana oppii tuntemaan toisen, kuin omat taskunsa. Tietysti aina toinen osaa yllättää. Mutta, mun pointti on se, että tän kahdeksan vuoden aikana tää pettäminen oli Turbon ensimmäinen virhe. Ei se ole aikaisemmin mitään ole muuta tehnyt,” Minni selitti ja katsoi hämmentyneitä miehiä vuorotellen. ”Mää tarvitsen aikaa antaakseni anteeksi, en mitään muuta. Ja sää raivostut tästä, mutta mää olin sun kanssa vaan sen takia, että halusin Turbon kokevan sen miltä musta tuntuu,” Minni sanoi. Luukas pyöritti päätään ja lähti vihaisena paikalta. Minni huokaisi syvään. Hän katsahti haikeana Turboa, joka tunsi helpotusta siitä, että nainen oli tullut hieman vastaan häntä. Minni nousi kevyesti hymyillen Neeran kyytiin ja he lähtivät kohti Minnin henkilökohtaista asuntoa, joka sijaitsi Tulikivikaupungissa. ”Olikko sää tosissas mitä sanoit Turbosta?” Neera kysyi, kun he pääsivät naisen luokse. ”Joo olin. Ei Turbo ole tehnyt mitään virhettä, kun ollaan oltu suhteessa. Kyllähän se normaaliin poikaystävän tapaan on ärsyttänyt tahallaan, mutta ei tehnyt vaikuttavaa virhettä,” Minni sanoi. ”Okeii. Se antaa sulle hieman tilaa nyt,” Neera sanoi. ”Mää haluaisin, että se pyytää anteeksi, myös mun äitini edessä, koska se olisi iso kunnian osoitus,” Minni sanoi. ”Eli se olis jotain todella romanttista?” Neera kysyi. ”Joo,” Minni sanoi nyökkäillen. ”Oh mulla kauhea nälkä!” Neera sanoi ja kaatui sohvalle selälleen. ”Niin mullakin,” Minni totesi. DINGDONG. Tytöt katsahtivat toisiaan ja Neera meni avaamaan ovea. ”Hei!” hän sanoi ilahtuneena. Minni katsahti ovelle, kun harmaa jättiläinen astui sisälle. ”Nää on toipilaalle,” hän sanoi ja ojensi muutaman ruusun naiselle. ”Kiitos,” Minni sanoi. ”Ookko seuraava sulhasehdokas?” Neera kysyi naurahtaen. ”En mää vois tehdä sitä Turbolle,” Moto sanoi ja laski toisesta kädestään valkean muovipussin pöydälle. ”Mitä sää toit?” Minni kysyi. ”Jos ihan perinteinen pikaruoka kelpaa, niin saa syödä. Huom täysjyvällä,” Moto sanoi, ennen kuin Minni ehti sanoa mitään. ”Ihanasti ajateltu ja kiitos ruoka kelpaa,” Minni sanoi ja haki lautasia porukalle. He söivät ja juttelivat pitkään. Moto oli kuin isoveli Minnille, jota hän tarvitsi. Iltaa kohden kaksikko oli lähtenyt ja Minni sai hetken rentoutua. Tai ainakin hän luuli niin. Voimakas koputus oveen sai hänen huomionsa. Hän avasi oven. ”Turbo?” Minni kysyi, kun näki hieman riutuneen miehen ovellaan. Mies oli selvästi itkenyt ja nyt hän oli tullut naisen luo. ”Mää rakastan sua!” hän sanoi. ”Turbo mää…” Minni sopersi ja peruutti hieman. ”Mää en voi elää ilman sua,” Turbo jatkoi. ”Mää en tie mitä sanoa,” Minni sanoi. ”Minni! Mää tien, että mää tein virheen. Suuren!” Turbo sanoi ja sai jälleen kyyneleet naisen poskille. ”Carbine Milanius,” Turbo aloitti ja tarrasi tätä kädestä kiinni. Minni katsahti miestä, joka kaivoi pienen rasian käsiinsä. ”Tän kaiken virheen ja pahanolon tuoton jälkeen! Tuutko mun vaimoksi?” Turbo kysyi polvistuen ja sai Minnin ihan shokkiin…
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkämimmi



Viestien lukumäärä : 4834
Join date : 18.01.2015

ViestiAihe: Vs: We are not relationship anymore... Or are we? K15   Ke Huhti 26 2017, 15:06

Oho johan tuli puun takaa tän osan lopetus. Jatka pian pliis.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkisfan

avatar

Viestien lukumäärä : 102
Join date : 25.08.2016

ViestiAihe: Vs: We are not relationship anymore... Or are we? K15   Su Toukokuu 14 2017, 21:17

Minni katsoi miestä pitkään. Turbo oli hyvin väsyneen näköinen ja oli nukahtamassa melkein pystyyn. ”Turbo! En mää voi,” Minni sai sanottua ja kääntyi ympäri. ”Mikset?” Turbo kysyi ja nousi seisomaan. Kun mies astui lähemmäs, saattoi Minni haistaa miehen hengityksen. Hengitys haisi alkoholille ja todella runsaalle sellaiselta. ”Sää et anna mulle tilaa. Ja kaiken lisäksi sää oot humalassa,” Minni totesi ja kääntyi mieheen päin. ”No en nyt pahassa,” Turbo intti. ”Olet kumminkin. Ja mää en halua sun anteeksi pyyntöä, jos sää käyttäydyt noin,” Minni sanoi surullisena. ”Mää tiedän, että mää olen idiootti, mutta aina kun yritän pyytää anteeksi, niin teen sen väärin. Mun ajatus toimi sillein miten haluaisin sen toimivan ja sen takia teen virheitä, virheiden perään,” Turbo sanoi ja istui naisen sohvalle painaen kätensä kasvojaan vasten. Minni huokaisi syvään. Hän ei tiennyt mitä olisi pitänyt sanoa. ”Mää käyn vessassa nyt ja toivon sun lähteneen, kun tuun takaisin,” Minni sanoi ja paineli vessaan. Minni pesi kasvonsa kyyneleistä ja katsahti itseään peilistä. Hän poisti pienen siteen takaraivostaan, putsasi haavansa ja laittoi siihen uuden siteen. Hän sammutti vessan valon ja katsoi sohvalle. Mies oli todellakin lähtenyt tai niin hän luuli. Hän käveli sohvan viereen ja katsoi sohvalle nukahtanutta miestä. Hän ei voinut olla hieman säälimättä miestä. Hänen eleensä oli toisaalta liikuttava, mutta alkoholista saatu rohkeus ei ollut sitä mitä Minni haki. Minni heitti viltin miehen päälle ja meni makuuhuoneeseensa. Hän otti puhelimen ja soitti ystävälleen puhelun. ”Moto hei! Olikko jo nukkumassa?” Minni sanoi, kun harmaa hiirimies vastasi puhelimeen. ”En mää. Just pääsin kasarmille,” Moto vastasi. ”Turbo tuli tänne,” Minni sanoi hiljaa ja sulki makuuhuoneen oven. ”Tuli sinne? Ei ihmekkään ettei sitä täällä näkynyt,” Moto sanoi yllättyneenä. ”Joo ja se oli juonut” Minni selitti. ”No ei ole kyllä Turbon tyylistä,” Moto sanoi hämmentyneenä. ”No ei todellakaan ja arvaa mitä se teki,” Minni sanoi. ”Ei mitään tuon maalaista hajua. Kerro,” Moto sanoi uteliaana. ”Se kosi mua,” Minni sanoi näreissään. ”Kosi sua?” Moto sanoi entistä hämmentyneempänä. ”Joo, mutta humalassa, Minni selitti. ”Auts! Miten sää voit?” Moto kysyi. ”Huonosti. En mää halua Turbolta tällaista kohtelua,” Minni sanoi. ”Missä se nyt on?” Moto kysyi. ”Sammu mun sohvalle. Jos voisit aamulla sen tulla hakemaan,” Minni sanoi hieman surullisena. ”Jos se voi olla aamuun siellä, niin joo totta kai voin,” Moto sanoi. ”Joo kyllä se voi. Tuskin saisit edes ylöskään, kun kerran nukahti,” Minni sanoi ja istuuntui sängylleen, kun oli hieman rauhoittunut. ”Okei. Nähdään aamulla! Hyvää yötä,” Moto sanoi. ”Kiitos samoin. Nähdään aamulla. Ja nuku hyvin,” Minni sanoi, kun he päättivät puhelun. Hän teki iltatoimet vielä ja painui nukkumaan. Yöllä hän kumminkin heräsi inhottavaan päänsärkyyn ja hänen oli pakko hakea särkylääkettä. Hän suoraan pelästyi, kun tiskipöydän vieressä seisoi mies henkilö juomassa vettä. Turbo käänsi katseensa tuntiessaan toisen läsnäolon. ”Minni?” hän kysyi varovaisesti. ”Tuli ryyppy reissun jälkeen limeisesti jano,” Minni totesi kylmästi ja puristi kätensä eteensä. ”Älä viitti. Mulla on tarpeeks paska olo muutenkin,” Turbo totesi ja laski lasin kädestään. ”Ihan sama. Moto tulee hakemaan sut aamulla,” Minni sanoi ja astui miehen viereen napaten lopun vesipullon mukaansa ja särkylääkepurkin pienen jääkaapin päältä. ”Voidaanko me puhua?” Turbo kysyi ja tarrasi Minnin kädestä. ”Ei. Ainakaan nyt!” Minni sanoi. ”Sää sanot aina noin,” Turbo vastasi. ”Niin, koska sää et anna mulle aikaa. Viimeksi kun ollaan yritetty puhuun sää oot ollut, joko tappelussa, humalassa tai muuten vain hyvin päälle käyvä. Joten ÖITÄ!” Minni sanoi vihaisena ja pamautti oven kiinni hänen ja Turbon väliin. Turbo huokaisi syvään ja käveli takaisin sohvalle. Minni istui sängyllään ja nappasi särkylääkkeen suuhunsa. ”Eikö Turbo yhtään mieti mitä se aiheuttaa?” ”Ihan kuin, joku olisi vetänyt hänen älykkyytensä vessasta alas.” Minnin ajatukset vain seikkailivat hänen päässään. Toisaalta hän kaipasi miestä viereensä todella paljon. Toisaalta hänellä oli luottamuspula tähän. Minni huokaisi syvään ja hieroi silmiään. Hän halusi, vain avata oven ja käpertyä miehen vierelle sohvalle. Hän ei tiennyt mitä ajatella. Anteeksi pyynnön pitäisi lähteä Turbosta, mutta kumpa hän hoitaisi sen naisella miellyttävällä tavalla.
          Aamulla aikaisin Turbo havahtui oven koputukseen. Hän avasi oven ja näki hieman näreissään olevan veikkansa. ”Lähdetäänkö?” hän kysyi. Turbo nyökkäsi ja nappasi nahkaliivinsä mukaan. ”Kannattaa toi sormuskin ottaa,” Moto sanoi. Turbo huokaisi ja nappasi rasian mukaansa. Päästyään ulos Turbo siristeli silmiään. ”Missä sun prätkä on?” Moto kysyi. ”Siellä baarin pihassa,” Turbo vastasi. ”Mitä sää oikein ajattelit?” Moto kysyi ja ojensi kypärän miehelle. ”En mää tiedä. Tuntuu että selvä ajattelu on vain lähtenyt mun päästä ja mää söhlään kaiken,” Turbo sanoi. ”No todellakin. Minni pyytää tilaa ja sää vaan ahdistelet sitä,” Moto sanoi ja lähti ajamaan kohti baaria. ”Joo mää tiedän. Silti en osaa lopettaa,” Turbo sanoi. ”Sun pitää ajatella Minnin parasta,” Moto sanoi. ”Tiedän,” Turbo sanoi. Matka baarille ei ollut pitkä. Turbo nousi oman prätkänsä kyytiin ja laittoi vara kypärän pyöräänsä kiinni. He lähtivät kohti päämajaa.
 
 
Viikot kuluivat ja Minnin sairasloma hupeni hupenemistaan. Neera oli saanut naisen liikenteeseen ja he lähtivät läheiseen ravintolaan lounaalle. ”Miten sää oot voinut sen Turbo episodin jälkeen?” Neera kysyi ja tunki haarukallisen ruokaa suuhunsa. ”Hyvin. Turbosta ei ole kuulunut sen jälkeen mitään,” Minni sanoi. ”Ai ekkö sää tiedä?” Neera sanoi ihmeissään. ”Tiedä mitä?” Minni kysyi ihmeissään. ”Että Turbo otti siirron,” Neera sanoi. ”Minne?” Minni kysyi, ja kurtisti kulmiaan. ”Etelän yksikköön,” Neera sanoi. ”Etelässä käydään pahimmat taistelut tällä hetkellä,” Minni sanoi huolestuneena. ”Oletko sää huolissasi?” Neera kysyi. ”Onks Vinski ja Motokin siellä?” Minni kysyi. ”Ei. Turbo halusi lähteä yksin,” Neera sanoi. ”Se mies on ihan hullu,” Minni sanoi. ”Huhun mukaan se halusi antaa sulle tilaa reilulla kädellä ja selvittää ajatuksiaan,” Moto sanoi heidän takaansa. ”Ei sen sinne asti olis tarvinnut lähteä,” Minni sanoi. ”No se ite halusi ja Etelän Vapaustaistelijat halusivat kokeneen johtajan,” Moto selitti. ”Ooo Minni sää välität siitä edelleen,” Neera sanoi säälien. ”Pahempaa… Mää rakastan häntä ja olen todella huolissani hänestä,” Minni sanoi ja menetti ruokahalunsa. Edes Neeran ei tehnyt mieli kommentoida, mitään edes vitsillä. Hän katsoi ystäväänsä, joka oli todella huolestunut. ”Mitä sää aiot tehdä?” Moto kysyi. ”En mää tiedä. Turbo on ihan hölmistynyt jos pamahdan sinne ja kerron, että rakastan häntä,” Minni sanoi. ”Hei,” kuului hento naisen ääni heidän takaansa. Santtu seisoi Vinskin kanssa tarjottimet käsissään. ”Voidaanko me istua, vai haluatteko olla keskenänne?” Vinski kysyi kun Minni käänsi päänsä muualle. ”Joo istukaa vain,” Minni sanoi huokaisten ja teki kaksikolle tilaa. ”Kuulikko sää jo Turbosta?” Vinski kysyi. ”Joo kuulin,” Minni sanoi. Santtu katsoi huolestuneena naista ja hieman ihmeissään. Mikä oli hänet saanut päästämään tämän samaan pöytään hänen kanssaan. Tunnelma oli hieman jännittynyt, mutta ei Minni heittänyt ketään poiskaan. ”Miten sää oot voinut Minni?” Santtu kysyi varovaisesti. Nainen yritti rikkoa jäätä. Kaikki oli kääntänyt katseensa Minniin. ”Ihan hyvin kiitos. Välillä pientä päänsärkyä, ei muuta” Minni vastasi luomatta katsekontaktia. ”Voidaanko me jutella jossain välissä kahdestaan?” Santtu jatkoi. ”Mää olen tänään menossa päämajalle, jos haluat jutella,” Minni sanoi. Santtu katsoi helpottuneena Vinskiä. Kerrankin Minni näytti hänelle vihreää valoa. Seurueen syötyä he lähtivät kohti päämajaa. ”Onko muuten armeijasta kuulunut mitää?” Neera kysyi. ”Lähetin ne paperit sinne, yhden toisen sotilaan matkaan. Ilmeisesti mennyt perille, kun mitään ei ole kuulunut,” Minni sanoi naureskellen. Piakkoin he pääsivät tukikohdalle ja Minni toteutti lupauksensa Santulle. He istuivat Minnin työhuoneen parvekkeelle. Santtu ei tiennyt mistä olisi aloittanut. ”Mää haluan pyytää sulta ihan anteeksi ensimmäiseksi,” Santtu sanoi hiljaisuuteen. Minni istui parvekkeen tuolilla ja piti jalkojaan parvekkeen betoni kaiteella. ”Mitä sää hyödyit siitä, että sää harrastit seksiä Turbon kanssa?” Minni kysyi. ”Rehellisesti. En mitään, muuta kuin aiheutettiin pahaa mieltä,” Santtu sanoi. ”Minkä takia te halusitte salata sen mitä te teitte?” Minni kysyi. ”Se oli, vain pako tilanne sille mitä me tehtiin. Haluttiin vain unohtaa se sopimalla vain, että siitä ei puhuta,” Santtu selitti hermostuneena. ”Eli te kummatkin tajusitte sen olevan virhe?” Minni kysyi. ”Joo ja varsinkin, kun kohdattiin sut,” Santtu sanoi ja katsoi naista. ”Mutta se oli, vain seksiä. Mulla ei ole minkäänlaisia tunteita Turboa kohtaan. Ei nyt, eikä koskaan. Turbo on mun ystäväni,” Santtu sanoi. ”Tiedän, ei sun tartte todistella mitään. Mulla oli samanlainen, tunne kun olin Luukaksen kanssa,” Minni sanoi. ”Mutta, ethän sää seurustellut silloin Turbon kanssa?” Santtu kysyi ihmeissään. ”Joskus toisesta voi erota ajatuksellisesti, mutta ei tunteellisesti,” Minni sanoi huokaisten. ”Eli sää rakastat Turboa yhä?” Santtu kysyi. Minni huokaisi. ”Todella paljon,” hän jatkoi haikeana. ”Musta tuntuu pahalta, että mää rikoin luottamuksen meidän välillä sekä sun ja Turbon,” Santtu sanoi. ”Sietääkin, mutta tällaisen tapahtuman jälkeen alkaa, vain rakentamaan luottamusta uudelleen,” Minni sanoi. Santtu katsoi naista helpottuneena ja hieman hämmentyneenä. Minni oli viikkoja sitten melkein käynyt häneen käsiksi ja nyt hän istui tyynen rauhallisena tämän kanssa samalla parvekkeella. Nyt hän ymmärsi yhden osan naisesta, miksi hänet oli valittu Marsin kenraaliksi. Hänen ymmärryksensä oli todella suuri. ”Kai me ollaan edelleen kavereita? Mää ymmärrän että ystävyyden saavuttamiseen menee varmasti aikaa, mutta edes kavereita?” Santtu kysyi varovaisesti ja sai hiiri naisen hymyilemään. ”Kyllä me kavereita voidaan olla. Tilan antaminen teki todella hyvää ja mää alan pääsemään asian yli. Ymmärrän nyt sen, että kyse oli todellakin vain panosta ja se vain tapahtu,” Minni selitti. ”Ai niin kuin sun ja Luukaksen yö?” Santtu kysyi hymyillen ja rohkeammin. Minni naurahti ääneen ja sai Santun myös naurahtamaan. ”Joo. Mun ja Luukaksenkin yö oli vain kosto Turbolle,” Minni sanoi. ”Kosto? Osaatko sääkin sen?” Santtu kysyi. ”Joo osaan kostaa, enkä yleensä tee sitä mitenkään kivasti,” Minni sanoi. ”Mutta miksi sää kostit?” Santtu kysyi. ”Koska halusin Turbon tietävän miltä musta tuntui, kun mää näin teidän kuhertelun,” Minni vastasi ja siirsi hiuksiaan. ”Joo Turbo oli todella vihainen silloin,” Santtu sanoi. ”Tiedän, mutta arvaa mikä osoitti mulle sen, että hän on luottamuksen arvoinen silti kaiken tapahtuneen jälkeen?” Minni kysyi ja katsoi ensikertaa naista. ”No?” Santtu kysyi hämmentyneenä. ”Hän huolehti musta, kun sain melkein selkääni Luukakselta tai kun sain aivoverenvuodon ja se kun hän oli paikalla, kun heräsin,” Minni sanoi, kun silmät kostuivat kyynelistä. ”Totta muuten,” Santtu sanoi. ”Onks kaikki hyvin?” hän jatkoi, kun näki naisen poskilla kyyneleet. ”Ei. Mää oon niin huolissani hänestä, vaikka tiedänkin hänen pärjäävän, mutta en halunnut hänen silti lähtevän,” Minni sanoi ja pyyhki kyyneleitä poskiltaan. ”Totta kai se pärjää, mutta olihan se ikävää, että se yksin lähti,” Santtu sanoi ja lohdutti naista. ”Niimpä,” Minni sanoi ja irrottautui naisen otteesta. ”Hae se takaisin,” Santtu sanoi. ”Minä?” Minni kysyi hämmentyneenä. ”Turbo rakastaa sua ja sää sitä. Näytä sille, että annat sille mahdollisesti anteeksi,” Santtu sanoi. ”Pitäiskö mun antaa anteeksi sille?” Minni kysyi. ”Totta kai pitää. Turbo on sellainen, että se ei virheitään toista, kahta kertaa peräkkäin,” Santtu sanoi. ”Oot oikeassa,” Minni sanoi ja nousi ylös. ”Mutta te saatte tulla mukaan. On liian vaarallista lähteä yksin Etelään,” hän jatkoi. ”Sovittu,” Santtu sanoi. Naiset lähtivät alakertaan etsimään ystäviään ja kertoivat tilanteesta. ”Eli sää haluat Turbon takaisin?” Vinski kysyi innoissaan. ”Haluan. Koko ajan olen halunnut, mutta se vaati aikaa. Turbon lähteminen sai, mut tajuamaan, että en voi päästää hänestä irti,” Minni selitti. ”Ja me tunnetaan Turbo. Se ei tee samaa virhettä kahta kertaa,” Santtu jatkui. ”Ja sää pysyt sinkku miehissä,” Minni sanoi ja katsoi kulmiensa alta hymyillen naista. ”Joo todellakin,” Santtu sanoi. ”Haetaan se valopää kotio sitten,” Vinski sanoi. ”Ai valopää? Mää luulin, että se oli Vinski,” Minni sanoi ja lähti miehen perään. ”HEI!” Vinski älähti kovaan ääneen ja sai prätkätallin kaikumaan, jonka perässä kaikui naurun kaiku.
 
 
Matka etelään kesti kaksi päivää. Mitä etelämpään seurue pääsi sitä karummaksi maisema muuttui. He saapuivat kolmantena päivänä viimein Eteläisen-Vapaustaistelijoiden yksikköön. ”Miksei meitä tänne olla laitettu?” Vinski kysyi. ”Koska tää on ihan pommivarma paikka kuolla. Hyvät taistelijat koulutetaan Pohjoisessa,” Minni sanoi ja parkkeerasi pyörän pihalle. Sotilaat katsoivat seuruetta hämillään. ”Kenraali Minni?” kuului mies ääni hänen takaansa. ”Kenraali Philip? Mikä yllätys, että sut näkee täällä,” Minni sanoi hymyillen ja kätteli miestä. ”Juu samat sanat. Mitä sää täällä teet?” Philip kysyi. ”Mää johdan kaikkea. Kai saan seurata yksiköiden toimintaa?” Minni kysyi. Philip kurtisti kulmiaan ja puristi kätensä eteensä. Punaruskea hiiri oli Minnin mittainen, lihaksikas rakenteeltaan. Hänen kasvojaan korosti kolme erilaista arpea. ”Mää en usko sua. Mitä sää teet täällä?” Philip kysyi. ”Tulin hakemaan Turbon kotiin,” Minni sanoi. ”Jaa sää tunnet Thremeksen?” Philip kysyi. ”Turbo on mun poikaystävä, jonka kanssa ollut isompi riita menossa,” Minni sanoi. ”Aaa ja nyt sää lepyit,” Philip sanoi naurahtaen ja astui pienen ympyrän. Minni tönäisi miestä hyväntuulisena. ”Missä se on?” Minni kysyi. ”Se on ollut tehtävällä viimeiset neljä päivää. Mitään ei olla kuultu,” Philip sanoi vakavana. ”Mitä?” Minni kysyi. ”Me ei siis tiedetä missä Turbo on,” Philip sanoi. Minni tunsi kuinka maailma olisi murtunut hänen jalkojensa alta. ”Oliko mies elossa?” ”Ja missä hän olisi?” Minni ei voinut olla kasarmilla paikoillaan. Hänen seurue sai Philipin tarjoamaa ruokaa. Minnin ruokahalu tosin oli syystä kadonnut. Tuliko hän liian myöhään kertomaan miehelle että tämä rakasti häntä. Iltaa kohden ei Turbosta ollut vieläkään kuulunut. ”Kenraali Philip,” sotilas sanoi ja käveli seurueen luokse. ”Mikä hätänä?” Philip kysyi. Minnikin kiinnostui keskustelusta ja käveli heidän luokseen. ”Olemme löytäneet neljän sotilaan ruumiit. Kureaimin kallion juurelta,” sotilas sanoi. ”Omia?” Philip kysyi säikähtäneenä. Sotilas nyökkäsi. ”He kuuluivat komentaja Thremeksen yksikköön, vielä neljä heistä on kadoksissa,” sotilas sanoi. ”Onko Turbo elossa?” Minni kysyi. ”Vaikea sanoa?” sotilas sanoi. Minni ei aikaillut vaan kiirehti pyöränsä juurelle. ”Mihin sää menet?” Moto kysyi. ”Jos Turbolla on pienikin mahdollisuus olla elossa, niin mää lähen etsimään,” Minni sanoi ja käynnisti pyöränsä. Minnin kaverit katsoivat toisiaan ja toimivat kenraalinsa mukana. ”Ootteko varmoja?” Philip kysyi. ”Meillä päin ei ketään jätetä kuolemaan, vaikka oma henki olisi vaarassa,” Minni sanoi ja lähti ystäviensä kanssa liikkeelle. Philip oli hieman hämmentynyt tilanteesta ja seurasi katseellaan vain häviävää pölypilveä.
          ”Mihin asti me ajetaan?” Moto kysyi. ”Aloitetaan sieltä kallion juurelta ja jatketaan matkaa, mahdollisesti sen reunalta toiselle puolelle,” Minni ohjeisti. Kallio ei sijainnut kaukana tukikohdalta. ”Oudon hiljaista,” Vinski sanoi ja nousi seisomaan. ”Liian hiljaista,” Minni jatkoi. ”Tää on varmasti meidän typerin idea,” Neera sanoi. ”Me ei tehdä mitään typerää, vaan pidetään huolta toisistamme. Sitä paitsi mää en pakottanut teitä mukaani,” Minni sanoi ja näki kallion vieressä olevat neljä ruumista. ”Kamalaa,” Santtu sanoi. ”Tän takia mää en tykkää etelästä. Ne jakaa porukan ryhmiin ja jättää ns. oman onnensa nojaan,” Minni sanoi. ”Turbo voi olla missä vain,” Moto sanoi. ”Niin voi,” Minni vastasi. Yhtäkkiä raskas hiekkapilvi ympäröi heidät. ”Plutolais alus?” Moto mietti. ”Me ollaan vaarassa, jos jäädään paikoilemme! Hajaantukaa!” Minni huusi ja käänsi katseensa taivaalle. Porukka hajaantui kahtia ja iski plutolaisalukseen neljästä eri suunnasta. Vinski ja Moto osuivat aluksen moottoreihin ja nopealla syöksyllä plutolaisalus syöksyi maahan roihahtaen palamaan. Korvia huumaava humina kaikui kaikkien korvissa ja vähän aikaan sai jokaisen keräilemään kuuloaan takaisin. Hiekkapilvi laski hetken kuluttua ja Minni näki koko ryhmänsä kasassa. Hän kiirehti heidän luokseen. ”Ootteko te kunnossa?” hän kysyi huolestuneena. Nelikko pyyhki vaatteitaan hiekasta. ”Juu ei tässä mitään,” Vinski totesi. ”Kaikki hyvin,” Moto totesi ja sai Minnin olon hieman helpottumaan. ”Onkohan toi plutolaisalus jahdannut Turboa ja sen joukkoa?” Neera kysyi ja puhdisti hiuksiaan. ”Luultavasti,” Minni sanoi ja katseli ympärilleen. Iltaan kohden ei Turbosta tai hänen joukostaan ei ollut kuulunut mitään. Moto oli saanut Minnin puhuttua ympäri ja menisivät yöksi kasarmille. Minni katseli kasarmin ikkunasta ulos. ”Missä sää olet?” ”Jos sää välität musta niin sää tuut ulos piilostasi.” ”Kaiken tän jälkeen.” Minni ajatteli. ”Mää rakastan sua!” hän sanoi lopulta ääneen. Hän kapusi sängylleen ja yritti saada unen päästä kiinni. Hänen päässään oli liian monta ajatusta käsiteltävänä ja tuntui ettei uni vain tullut.
          ”Minni, Minni, Minni herää!” Neera sanoi ravistellen kevyesti ystäväänsä. Minni havahtui naisen ravisteluun ja katseli hämmentyneenä ympärilleen. Hän oli jossain välissä nukahtanut ja hän ei ollut hirveän virkeä aamusta. ”Mitä nyt?” hän kysyi, kun naisella oli jopa innostunut ilme kasvoillaan. ”Arvaa mitä?” Neera sanoi. ”Neera… mää en nyt jaksa tällaista,” Minni sanoi väsyneenä. Kaiken lisäksi hänen päätään särki. ”Turbo on tullut takaisin!” Neera sanoi. ”Mitä?” Minni kysyi hämmentyneenä. ”Joo joo. Tuli tänään takaisin,” Neera sanoi. ”Miten? Sehän oli kadonnut,” Minni ihmetteli. ”Se oli totta. Ne oli pakoillut sitä plutolaisalusta, mutta vaan sen takia, että niillä ei ollut tarvittavia aseita,” Neera sanoi. ”Entä Turbon prätkä?” Minni kysyi. ”Se oli ottanut osumaa ja aseet ei vain lauenneet,” Neera sanoi. Minni vain istui paikallaan ja katsoi ympärilleen. ”Tule nyt! Sun on mahdollisuus kertoa sun tunteista!” Neera sanoi ja riuhtaisi naisen sängystä peräänsä. Minni irtautui naisesta, kun he pääsivät alakertaan. Sotilaat katsoivat pitkään vieraita naisia. He kävelivät ulos. Minni oli todella hämmentynyt. Se tosiaan oli Turbo. Hän seisoi ystäviensä kanssa ja naureskeli makeasti. Santtu korjasi tämän pyörää. Minni tunsi suurta helpotusta. Enää hänen tarvitsi ottaa se askel, että hän todella antaa miehelle anteeksi. ”No mitä sää mietit? Mene jo,” Neera painosti. ”Äläkä sano, että sua alkoi kaduttaan!” hän jatkoi. ”Ei mua kaduta! Mää oon vaan niin hermona,” Minni sanoi. ”Ai sää? Hermona? Marsin armeijan kenraali?” Neera kysyi ihmetellen. ”Ei se kenraalisuus sitä kato,” Minni sanoi. Neera kyllästyi naisen empimiseen ja työnsi tätä Turboa lähemmäs. Turbo pyyhi silmäkulmiaan, jotka oli kostuneet nauramisesta ja hämmentyi salamana, kun näki Minnin edessään. Minnikin oli pysähtynyt kuin seinään. Turbon hymy oli hyytynyt. Hän ei odottanut Minniä paikalle. Eikä jätkätkään olleet maininneet hänen seurastaan. Jätkät huomasivat, myös Minnin ja teki heidän välilleen tilaa. Minni tunsi suurta helpotusta sisällään nähdessään miehen edessään ja hän tunsi, kuinka kyyneleet nousivat pintaan. Turbo oli taas varautunut naisen huutoon ja siitä, kuinka oli lähtenyt salaan. Minni käveli hitaasti miehen luokse, mutta lopuksi hän vain miehen yllätykseksi juoksi tämän luokse ja halasi tätä tiukasti. Turbo oli hämmentynyt, mutta helpottuneena halasi naista tiukasti. Minni painoi kasvonsa tiukasti Turbon olkapäätä vasten. ”Älä ikinä säikäytä mua näin,” hän kuiskasi. ”Mää luulin, että sää halusit tilaa?” Turbo kuiskasi. Minni hölläsi otteensa miehestä, pitäen edelleen tämän käsistä kiinni. ”En halua. Mää haluan sut,” Minni sanoi ja katsoi miestä silmiin. ”Mutta miten meidän välit?” Turbo kysyi. ”Mieluummin mää annan sulle anteeksi ja aletaan luomaan meidän suhdetta uudestaan, kun se että me oltais erossa väkisin toisistamme,” Minni sanoi, kun hennot kyyneleet valuivat hänen kasvoillaan. ”Eli sää annat mulle anteeksi?” Turbo kysyi. Minni ei epäröinyt, vaan tarrasi miehen poskista kiinni ja suuteli tätä. Turbo oli tilanteesta yllättynyt mutta kietoi kätensä hennosti tämän ympärille. Santun saatua korjattua miehen prätkän, Minni teki ilmoituksen Turbon siirrosta takaisin Pohjoiseen ja seurue lähti takaisin kohti kotia. He ajoivat koko matkan ja he olivat ilman taukoja nopeuttaneet vauhtiaan ja olivat toisen päivän aamu yönä perillä kasarmilla. Kaikki olivat todella väsyneitä. Minni harjasi takkuisia hiuksiaan huoneessaan, kunnes oveen koputettiin. ”Hei,” mies sanoi varovaisesti. ”Hei,” Minni sanoi hymyillen ja käänsi selän miehelle. ”Saako tulla?” Turbo kysyi. ”Mikset?” Minni kysyi. Turbo käveli naisen taakse, mutta teki ilmeisesti virheen. Nainen harjasi edelleen hiuksiaan ja takkuisista hiuksista riuhtaistu harja osui suoraan miehen leukaan. Minni kääntyi ympäri ja katsoi naureskellen miestä, joka piteli leukaansa. ”Hahha anteeks,” Minni sanoi ja otti miehen syleilyynsä. ”Mää luulin, että meidän riita oli ohi?” Turbo sanoi. ”Älä nyt viitti,” Minni sanoi ja suuteli miestä. ”Saanko mää nukkua sun vieressä?” Turbo kysyi ja keskeytti suudelman. ”Saat,” Minni sanoi nyökkäillen. Hän harjasi loput takkunsa auki ja kömpi miehen viereen. Turbo otti hänet tiukkaan otteeseensa. Minni tunsi tunteikkaiden ajatustensa helpottuvan ja uni saapui nopeasti. Turbo ei sanonut mitään, vaan silitteli Minniä hennosti. Hän ei koskaan tajunnut sitä miksi petti naista. Hän kaipasi aina häntä, kun oli maassa ollut, mutta ei pettänyt ollut ratkaisu hänen rakastamaansa hiirtä kohden. Hänen olisi pitänyt onnistua pitämään housunsa jalassa, mutta himot olivat vieneet voiton tällä kertaa ja tarkemmin ajatellen Turbo ei ollut miettinyt kenen kanssa oli ollut. Hän hymyili naiselle ja suukotti tämän päälakea ennen kuin nukahti itse naisen viereen.
 
 
”Vauhtia Vinski se alkaa nyt!” Santtu hoputti miestä, joka suoristi kravaattia kaulassaan. ”Joo joo,” Vinski sanoi ja nappasi takkinsa matkaan. He ajoivat kasarmin vieressä olevalle vuoristolle, jonka puolessa välissä aukesi suurehko tasanne. Tasanne avasi kauniin maiseman Marsin hiekka aavikolle. Paikka oli koristeltu valkoisin penkein. Toivon puutarhasta oli haettu valkoisia kukkia, joista oli tehty köynnöksiä ja jotka oli aseteltu keppien päihin. Kukat muodostivat näin kauniin yksityiskohdat ja käytävän kohti koristeltua alttaria. ”Ehdittiin,” Vinski sanoi hengästyneenä. ”Aina myöhässä,” Moto totesi. ”Höpö höpö,” Vinski sanoi. Turbo katsoi kaksikkoa huvittuneena. Hän oli pukeutunut mustiin suoraan housuihin ja valkoiseen kauluspaitaan. Vieraita oli saapunut pieni määrä. Paikalla oli heidän yhteiset ystävät, Rontti, Minnin äiti ja pappi. ”Nyt mennään,” Turbo sanoi ja sai veikkansa kääntämään katseensa käytävän toisessa päässä seisovaan nais hiireen. Turbo oli haltioissaan. Minnin täysin suora yksinkertainen valkoinen laahusmekko korosti hänen hoikkaa ulkomuotoaan. Hänen hiuksensa oli kiedottu letille hänen olkapäälleen ja päässä koristi suurista valkoisista kukista tehty seppele. Pieni vaaleanpunainen kukka kimppu oli hänen käsissään.  Hän käveli alttarille. Pariskunta oli ottanut teemavärikseen valkoisen, koska halusivat korostaa rauhaa värillään kaikkien välillä. Tilaisuus oli hento. ”Haluatko Minnin aviovaimoksesi ja rakastaa häntä niin myötä, kuin vastoin käymisissä, kunnes kuolema teidät erottaa?” ”Tahdon.” ”Haluatko Turbon aviomieheksesi ja rakastaa häntä niin myötä, kuin vastoin käymisissä, kunnes kuolema teidät erottaa?” ”Tahdon.” ”Onneksi olkoon. Olette nyt mies ja vaimo. Voit suudella ihan tuoretta morsiantasi,” pappi sanoi hymyillen. Turbo kaatoi naisensa käsivarsilleen ja suuteli tätä hennosti. Heitä onniteltiin ja halattiin tuoreen avioitumisen johdosta. Minni tunsi olonsa hyväksi.




Sain viimein rauhan sisälleni. Koen Turbon ottaneen opikseen virheestään. Entinen vanha sananlasku sanoo: Jos haluaa rakastaa, pitää uskoa!
Rakkaus kestää ja se kestää myös virheet. Tästä on hyvä jatkaa tulevaisuutta! Mitähän se tuo tullessaan! Sitä ei voi kukaan tietää!
Tulevaisuus ei katso päivää tai aikaa! Se tulee tullakseen!
-Minni, Marsin kenraali
 
 
 
 

Loppu!
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkämimmi



Viestien lukumäärä : 4834
Join date : 18.01.2015

ViestiAihe: Vs: We are not relationship anymore... Or are we? K15   Ma Toukokuu 15 2017, 09:25

Ou jee! Rakkaus voittaa! Ne on taas pari! Tää oli mahtava tarina. Oot huippu kirjoittaja.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Sponsored content




ViestiAihe: Vs: We are not relationship anymore... Or are we? K15   

Takaisin alkuun Siirry alas
 
We are not relationship anymore... Or are we? K15
Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Last Chance Garage :: Fanfiction ja fanitaide :: Prätkähiiritarinat K15-K18-
Siirry: