Last Chance Garage

Suomenkielinen foorumi Prätkähiiret Marsista - sarjan faneille.
 
PääsivuPääsivu  KalenteriKalenteri  FAQFAQ  HakuHaku  KäyttäjälistaKäyttäjälista  KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisään  

Jaa | 
 

 Venuslainen näpäytys (K13)

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas 
KirjoittajaViesti
Minde

avatar

Viestien lukumäärä : 206
Join date : 09.06.2016
Ikä : 30
Paikkakunta : Nokia

ViestiAihe: Venuslainen näpäytys (K13)   La Tammi 28 2017, 21:36

Title: Venuslainen näpäytys
Author: Minde
Beta: Pahgiz
Rating: K13
Warning: Sähköllä kiduttamista
Genre: Draama/toiminta
Pairing: Ei ketään selkeästi
Disclaimer: En omista Prätkähiiriä, enkä saa tästä ficistä mitään tuloja tai rojalteja. Mako ja Cale ovat omia hahmojani.
Summary: Mako palaa perheensä luota takaisin Chicagoon, mutta valitettavasti myös Leipäjuusto tietää sen ja päättää käyttää naisen kykyjä omiin tarkoitusperiinsä..
A/N: Jatko-osa Mako Ophelia-ficille.


Mako haukotteli makeasti ja venytteli samalla. 
Chicagon lentokenttä oli aikaisesta aamusta huolimatta täynnä työmatkalaisia, turisteja ja kentän työntekijöitä. 
Nainen vilkaisi kelloa ja puri miettiväisesti huultaan. Puoli seitsemän. Olisikohan se liian aikainen ajankohta soittaa..
Vaikka Santtu olikin sanonut, että hän saisi soittaa mihin kellonaikaan vain.
Hieman empien Mako kaivoi puhelimen olkalaukustaan ja valitsi numeron. Vastausta sai odottaa, hetken, mutta sitten se kuului.
"Mmh.. haloo.. Last Change.."
"Hu-huomenta, Santtu" Mako tervehti ja hän kuuli selvästi, miten toinen piristyi.
"Mako! Mitäs sinä?" Santtu vastasi hieman energisemmällä äänellä.
"Tuota.. mä tiedän, et kello on hävyttömän vähän, mut kuitenkin.. Mä oon Chicagon lentokentällä ja.." Mako aloitti varovaisesti, ei hän halunnut pakottaa toista kyyditsemään itseään, periaattessahan he olivat ihan vieraita vielä toisilleen.
"Ai, sä oot palannu? Jos jaksat odottaa vajaan puoli tuntia, mä tuun hakeen sut. Mennään kahville, mä tarvin kofeiini-annoksen et herään" Santtu naurahti.
"Selvä, kiitos, kun viitsit vaivautua" Mako hymyili.
"Kerronko mä jätkille, et sä oot palannu? Nekin haluais varmasti tavata sut taas."
"Jos sitten myöhemmin.. kello ei oo vielä seitsemääkään" Mako hymyili. "Mä voin ostaa sulle täältä lentokentältä take away-kahvin, niin et simahda rattiin."
"Älä edes yritä, ne maksaa siellä kolminkertaisesti lähimpään huoltsikkaan verrattuna. Haetaan sumpit sieltä, kun oon eka poiminu sut kyytiin. Millä ovella olet?"
"Tuota.. tää lähin on D-sisäänkäynti" Mako sanoi tähystettyään hetken ympärilleen.
"Asia pyton. Nähdään pian" Santtu lopetti puhelun.
Mako meni laukkujensa kanssa ulos ja istui penkille odottamaan naista. Sählykassin toisen pään nainen painoi maata vasten ja henkäisi, kun tunsi kiristävän paineen tunteen häviävän ohimoistaan. Lentomatkan hän oli yrittänyt hillitä voimiaan, että muut matkustajat saisivat nukuttua edes jotenkuten. Hän menisi nukkumaan päiväunet sitten jos ehtisi.
Pian tutun näköinen lava-auto ajoi kohti sisäänkäyntiä.
Mako nousi seisomaan ja vilkutti hymyillen, kun Santtu pysähtyi kohdalle.
"Nakkaa isompi laukku taakse. Käydään hakemassa sapuskaa ja mennään herättämään jätkät" ruskeahiuksinen nainen tervehti.
"Ai ne sankarit nukkuu vielä. Miten tää kaupunki oikein pysyy pystyssä..?" Mako virnisti istuttuaan apukuskin paikalle.
"Sitä mäkin oon useasti miettiny" Santtu hymähti lähtiessään ajamaan. "Miten sukukokous meni?"
"Väsyttävästi.. liikaa energioita, en edes muistanut, että kehoni reagoi toisten Venuslaisten läsnäoloon kuin saisin energiapiikkejä koko ajan.. mummilla mahtoi olla eläminen tuskaa tai hän kanavoi koko ajan hereillä ollessaan" Mako huokaisi ja nojasi päätään niskatukeen.
Santtu taputti toista osaanottavasti päähän. 
"Entä muuten.. saitteko sovittua mitään?"
"Isä otti yhteyttä siihen mieheen, joka päätti meidän tänne jäämisestä.. asia on viety eteenpäin, mutta saa nähdä tapahtuuko mitään kovin äkkiä.." Mako aloitti, mutta hiljeni nähdessään rakennustyömaan moottoritien varrella.
Kaivinkoneet olivat onneksi erään suuren rakennusurakoitsijan koneita ja nainen rentoutui hieman.
Huoltoasemalta naiset ostivat paitsi kahvit, myös jonkin verran voileipiä, mehua ja keksejä ennen kuin ajoivat tulostaululle herättämään hiirikolmikkoa.
"En kyl ois arvannu tätä paikkaa ihan heti.. "Mako naurahti seuratessaan Santtua sisälle. "No toisaalta, salamapyörää ei kovin helposti liikutella, joten logiikkaa tässä paikassa on."
Santtu avasi viimeisen oven ja he astuivat sisälle.
Hiirten prätkät väläyttivät hetkeksi ajovalot päälle, mutta kun ne tunnistivat tulijat, valot sammuivat ja prätkät tuntuivat asettuvan taas  lepotilaan.
Santtu marssi korkean kerrossängyn luo, johon hiiret olivat virittäneet riippumatot ja kiepsautti alimpana nukkuman Vinskin lattialle.
"HUOMENTA!" nainen karjaisi samalla, saaden Vinskin melkein sydänkohtauksen partaalle ja Turbon loikkaamaan keskimmäisestä sängystä alas.
Kullanruskea hiiri törmäsi Vinskin jalkoihin ja kaatui nurin.
Ylimmässä sängyssä hereille säpsähtänyt Moto ponkaisi istumaan ja löi päänsä kattoon.
"Santtuu.. et sitten yhtään hellempiä otteita osoita.. meillä oli rankka ilta.." Vinski valitti lattialta.
"Juu, amerikkalaisen jalkapallon seuraaminen onkin niin raskasta.." ihmisnainen murahti. "Ei olis pitäny ostaa teille sitä urheilukanavaa.."
Turbo nousi päätään hieroen istumaan ja hoksasi sitten sivummalle jääneen Makon.
"Mako! Morjens mimmi!"
Vinski ja Moto säpsähtivät ja käänsivät heti katseensa ovelle.
Mako virnisti ja heilautti pienesti kättään. "Huomenia."
"Teretulemast takas Chicagoon" Moto tervehti ja loikkasi alas ylimmästä riippumatosta hieman sulavammin kuin Turbo. "Koska sä tulit?"
"Tänä aamuna, melkein kaks tuntia sitten. Santtu haki mut lentokentältä ja tultiin sieltä suoraan tänne" mustahiuksinen nainen vastasi ja istui pienen pöydän ääressä olevalle tuolille kun Santtu alkoi jakamaan heille aamupalaa.
"No.. miten meni?" Turbo kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen.
Mako kohautti olkiaan. "Loppu riippuu ihmisistä. Isä kertoi Plutolaisista sille miehelle, joka päätti meidän oleskeluluvasta. Se on eri asia mitä he päättävät uskoa.. raha pyörittää tätä maailmaa enemmän kuin pakolaisen sana" nainen sanoi hiljaa.
"Ja Leipikseltä se ei äkkiä lopu.. vaikka me ollaan pari kertaa tukittu sen räkäkiisken rahavirtaa parinkymmenen hiirikranaatin edestä" Vinski tuhahti. 
Hetken porukka söi hiljaa aamupalaansa.
"Mun pitäis päästä kämpille.. tarvitsen unta lentomatkan päälle. Yritin pitää turbulenssin vähäisenä, että muut ihmiset sais nukkua" Mako sanoi haukotellen.
"Sun kämpästä puheenollen.. Hanttapulit on pyörineet sillä alueella jonkin verran. Tarkkaa osoitetta he eivät tunnu tietävän, mutta kuitenkin.." Turbo sanoi ja ojensi naiselle pienen, metalliselta rintamerkiltä näyttävän kappaleen. "Paina siitä keskeltä, se lähettää hätäsignaalia ja paljastaa sun olinpaikan, jos joudut tukalaan paikkaan."
"Kiitos, mä yritän pitää tämän mukana" nainen hymyili ja nousi sitten seisomaan Santun luvattua kuskaamaan hänet perille.
Asunnolleen päästyään Mako heitti laukkunsa sängylle ja päätti ottaa pitkän suihkun ennen Nukkumatin treffaamista. Suunnitelma kuitenkin keskeytyi siihen, kun naisen puhelin soi.
Mako rypisti kulmiaan, äiti soitti ja vielä facetime-puhelua.
"No hei, ko-aue. Just pääsin kämpille."
"Hei pikkuinen.. kaikki meni hyvin?" vanhempi, mustahiuksinen nainen kysyi.
"Juu, se Santtu, josta kerroin, haki mut lentokentältä ja toi kotia asti. Hiiret antoi mulle vähän kuin turvanapin, jolla saan kutsuttua apua. Eli kaikki hyvin" Mako hymyili.
Makon äiti näytti hieman rauhallisemmalta. "Hieno juttu.. kulta.. se mistä puhuimme viime viikolla.."
"Äiti, mä en jaksaisi nyt.."
"Mieti edes.. se on sinunkin kotisi.."
"Mun koti on täällä.." Mako sanoi hiljaa. "En mä edes muista koko paikkaa kunnolla! Ettekö te voisi jo siirtyä eteenpäin menneiden haikailun sijaan?"
Vanhempi nainen näytti järkyttyneeltä. "Olet selvästi väsynyt lennosta. Soitan myöhemmin uudelleen. Shi-shura, pikkuinen."
Mako heitti puhelimen sängylle, kun äiti katkaisi puhelun ja päästi tulemaan kaikki tuntemansa kirosanat.
Tästä aiheesta oli väännetty kättä pitkään ja hartaasti viimeisen kahden viikon aikana. 
Venuksesta paenneet aikuiset olivat alkaneet puhua, että he haluaisivat palata takaisin kotiin, rakentamaan Venusta uudelleen. Makon voimien avulla palautus ei olisi mikään ongelma, kunhan he veisivät riittävästi vettä mukanaan.
Mako ja muut Maassa lapsuutensa viettäneet olivat vastustaneet ajatusta, mutta heidän mielipiteensä oli ohitettu sillä, kun aikuiset vakuuttelivat, että Venus oli heidän kotinsa, eikä Maa. Ja varsinkin nyt he olivat taas vaarassa, kun Plutolaiset olivat ottaneet Maan seuraavaksi riistokohteeksi.
Mako marssi suihkuun, mutta edes se ei saanut hänen kiukkuaan laantumaan. Nukkumisesta ei tulisi mitään tällä mielialalla. Hetken nainen mietti kauppaan lähtöä, mutta kun hän huomasi kadulle pysähtyneen hanttapulin maasturi-häkkyrän, hän päätti soittaa Santulle.
"Et saanu unta?"
"En oikein.. liikaa mielenpäällä ja äidin soitto sai tällä kertaa vain pahalle tuulelle.. Mä lähtisin kauppaan muuten, mutta viidakkorumpu tais paljastaa, että olen taas maisemissa. Oven lähettyvillä on yks niistä hyypiöistä passissa" Mako sanoi hiljaa.
"Tiedätkös, mä tarvisin apua inventoinnin kanssa. Jätkät livisti muka ruoanhakureissulle, mut se voi kestää muutaman tunnin. Ruokapalkka" Santtu houkutteli.
Mako virnisti. "Kiinni veti."
Santun ajettua avolava-autollaan kadun varteen Mako varmisti vielä porraskäytävän ovelta että reitti oli selvä ennen kuin hän lähti juoksemaan kohti autoa.
Heti kun nainen paukautti auton oven kiinni, Santtu painoi kaasun pohjaan ja he kurvasivat pienessä kaarteessa pois paikalta.
"Pidä pääs alhaalla. Meillä on yks uuno perässä" Santtu sanoi ja vilkaisi taustapeiliä.
Yksi hanttapulien kotteroista seurasi häntä, mutta sitä ei onneksi ajanut Rasvanahka. 
"Mitä me sille tehdään? Pyydetään nätisti häipymään..?" Mako kysyi hädissään. "Musta ei ole juuri nyt puolustautumaan, ainakaan näin väsyneenä.."
Santtu osoitti eteenpäin, hiiret odottivat heitä, pysähtyneinä molemmin puolin katua.
"Jos tuolla hyypiöllä on vähänkin järkeä päässään, hän ei yritä tosta barrikadista läpi" Santtu virnisti.
Mako vilkaisi taustapeiliin juuri kun hanttapuli teki u-käännöksen ja palasi tulosuuntaansa. 
Korjaamolla Santtu ajoi suoraan tallin oven eteen ja Mako livahti sisälle.
"Ihan kuin mä olisin isokin rokkistara, jota henkivartijat suojelee" nainen naurahti väsyneesti.
"Koska vain, kaunokainen" Vinski virnisti polleana.
Mako mulkaisi toista väsyneesti ja nousi ylös. "Noh, avuksi mä tänne tulin."
"Meet nukkuun sitten kun siltä tuntuu. En mä aio sua tappaa töillä" Santtu hymyili ja opasti naisen varaosahyllynsä luo. "Jos saat tähän jotain tolkkua, oon tyytyväinen. Myös kykyjesi hyödyntäminen on sallittua, jos se vain auttaa tässä asiassa.."
Mako nyökkäsi ja painoi sauvansa kärjen lattiaa vasten. Energia hulmahti häneen kuin pikalautauksella. Korjaamon alla oleva maaperä oli paitsi vanhaa, myös hyvin voimakasta.
"Tuota.. tää voi olla outo kysymys, mut onko Leipis koskaan yrittänyt saada korjaamoa säpäleiksi, että pääsisi käsiksi maahan..?" nainen kysyi hiljaa.
"Sen yrityskertojen laskemiseen ei riitä edes meidän kaikkien sormet" Turbo naurahti ja katsoi toista. "Miten niin?"
Mako kohautti olkiaan. "Energiajuttuja. Maaperä tässä alla on hyvin.. voimakasta. Monellakin lailla."
Kun hyllyt oli järjestetty ja korjaamo siistitty, hiiret ja naiset rupesivat syömään.
"Sä näytät siltä, että nukahdat istualles" Moto sanoi ja nappasi ajoissa naisen juomatölkistä kiinni ennen kuin Mako pudotti sen lattialle.
"Sori.. ehkä mä meen hetkeks lepäämään.." 
Juuri kun Mako nousi seisomaan, prätkät alkoivat päästää hälytys-ääntä.
"Jahas, me saatiin kuokkavieraita jälkkärille!" Vinski hihkaisi riemuissaan kurkattuaan ovesta ulos. "Vika konnajahdissa on kilppari!"
Mako ja Santtu hymähtivät kun energiaa täynnä olevat hiiret syöksyivät ulos tappeluun.
"Milloin ne väsähtää?" Mako kysyi huvittuneena.
"Sit kun konnat loppuu" Santtu hymähti. 
Naiset eivät huomanneet, että heidän takanaan olevasta ikkunasta pudotettiin sisään pieni savukranaatti. Vasta kun Santtu alkoi yskiä, Mako tajusi, että joku oli pielessä.
"Äkkiä.. ulos ennen ku.." nainen sopersi, ennen kuin kaatui lattialle ja menetti tajunsa.

_________________
"Haluan lisäksi, että ne pappatuntskilla paahtavat paviaaninnäköiset pahvikorvat pannaan paloiksi!"


Lalli Leipäjuusto
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkämimmi



Viestien lukumäärä : 4875
Join date : 18.01.2015

ViestiAihe: Vs: Venuslainen näpäytys (K13)   Su Tammi 29 2017, 12:45

Tää vaikuttaa tosi siistiltä. Jatka pian pliis. Mä haluun tietää mitä seuraavaks tapahtuu.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Minde

avatar

Viestien lukumäärä : 206
Join date : 09.06.2016
Ikä : 30
Paikkakunta : Nokia

ViestiAihe: Vs: Venuslainen näpäytys (K13)   Su Tammi 29 2017, 17:01

Mako palasi hitaasti tajuihinsa. Jostain läheltä kuului puhetta. Ääni sai lähes vaistomaisesti hänen ihonsa kananlihalle ja oksennuksen maun kurkkuun. Tuon äänen nainen tunnisti, vaikka oli kuullut sen viimeksi ihan pikkulapsena.
"Kas, pikku symbioosimme suvaitsi vihdoin herätä ruususen unestaan" Leipiksen hymyilevät kasvot ilmestyivät naisen näkökenttään.
Mako inahti ja yritti vetää itseään kauemmas. Hänet oli kuitenkin kahlittu tiukasti käsistä, jaloista, vyötäröstä ja myös kaulasta.
"Taidat tunnistaa minut, vai mitä? Sitä se julkisuus teettää" Leipäjuusto huokaisi teatraalisesti. "Tein Venukseen ja sen väkeen niin lähtemättömän vaikutuksen.."
Mako mulkaisi plutolaista rumasti, yrittäen samalla miettiä miten hän oli oikein tänne joutunut.
Viimeinen muistikuva hänellä oli yskivästä Santusta ja oudosta pistävästä hajusta.. heidät oli tyrmätty kaasulla kun hiiret olivat olleet kauempana ajamassa hanttapuleja pois.
Mako vilkuili ympärilleen sen minkä kahleilta pystyi ja huokaisi pienesti helpotuksesta. Santtu ei ollut täällä, joten hänet oli joko jätetty niille sijoilleen tai hiiret olivat ehtineet estää mekaanikon sieppauksen.
"Mitä sä musta haluat?" Mako kivahti lopulta, kun Leipis vain katseli häntä hymyillen.
"Voi, en mitään erikoista... vain jutella, eihän se mitään maksa.. minulle tai sinulle" plutolainen naurahti. "Minun piti kuitenkin turvautua.. hmm... erikoistoimenpiteisiin niiden päästäisten takia. He varmaan asettivat pieneen sievään päähäsi ennakkoluuloja minua kohtaan.."
"Ne on ollu siellä jo lapsesta asti" Mako ärähti ja yritti repiä käsiään irti.
Nainen puri harmistuneena huultaan, hänen sauvansa oli osittain Leipäjuuston takana olevalla työtasolla ja joku professorin näköinen tyyppi tutki sitä tarkasti.
"Hei, näpit irti siitä senkin sekundatuote!" Mako ärähti, kun proffa otti sauvan käsiinsä.
Leipäjuusto astui Makon ja Nuikin väliin. 
"Odota rauhassa. Saat kyllä sauvasi takaisin. Itse asiassa tarvitsen sinun apuasi eräässä pienessä.. projektissa.." Leipäjuusto hymyili. "Saat auttaa minua kuten edelliset symbioosit.."
Mako kalpeni ja lopetti riuhtomisen.
"Miten sä symbiooseista tiedät..?"
Leipäjuusto hymyili seesteisesti ja istui tuolille naisen viereen.
"Minulla oli aikaa opiskella valloituksen aikana. En ole niin puusilmä, etten olisi huomannut miten maaperän vauriot korjaantuivat yhdessä yössä.. koska en voinut taistella symbioosejen energiaa vastaan, päätin käyttää sitä hyväkseni. Pistin heidät töihin. Kasvattamaan puita, puhdistamaan vettä.. sitä rataa. Se toimikin, mutta vain aikansa. Symbioosit eivät olleet kovin.. hmm.. pitkä-ikäisiä yhteistyömme aikana.."
Mako tärisi kauhusta hänen tajutessaan sanojen merkityksen. Leipäjuusto oli polttanut symbioosejen energiat loppuun ja nämä olivat kuihtuneet kuin ilman vettä olevat kasvit.
"Mutta sinä.. olet nuori ja täynnä voimaa.. kuten Chicagon maaperä, kaikista toimistani huolimatta" Leipäjuusto hymyili kuin hai, kun Nuikki tuli lähemmäs ja kiinni ohuen, hopeanvärisen pannan naisen kaulaan.
"Ja nyt varovaisesti neitiseni. Minulla on säädin tuohon pantaasi.. jos et tottele, kipu iskee suoraan hermoihisi.." plutolainen varoitti kun Nuikki avasi kahvasta Makon kahleet.
Varovasti nainen nousi istumaan ja hieroi ranteitaan, kahleet olivat olleet tiukalla ja käsissä oli punaiset jäljet hankauksesta.
"Lähdetään vähän ulkoilemaan" Leipäjuusto hymyili kun kaksi hanttapulia ottivat Makoa käsivarsista kiinni ja taluttivat tämän pomonsa perässä autotalliin ja siellä violetin limusiinin takapenkille.
Nuikki asettui kuljettajana toimivan Mutantin viereen Makon sauva hallussaan ja auto lähti liikkeelle hanttapulisaattueessa.
Auton ajettua ulos Mako hoksasi heti läheisen kerrostalon katolla neljä hahmoa ja puri huultaan. Hiiret ja Santtu. He siis tiesivät missä hän oli.. mutta arvasivatko he, että hän oli nyt limusiinin kyydissä matkalla jonnekin..
Tummennettujen lasien läpi Mako näki, että he ajoivat ensin esikaupunkialueelle ja sitten vieläkin kauemmas, kohti metsää.
"Tässä taitaa olla hyvä paikka" Leipäjuusto sanoi, kun auto pysähtyi tien varteen. "Naiset ensin.."
Mako nousi autosta ja värähti, kun hanttapulit ottivat hänestä taas kiinni.
He olivat metsätiellä, hakkuuaukion vieressä.
Makon sydän alkoi hakata tuhatta ja sataa hänen nähdessään aukiolla hämähäkkimäisiä kaivureita ja muita työkoneita. Tässä oli ilmeisesti Leipäjuuston oma metsäpalsta.
"Muista neitiseni.. yksikin väärä liike, yksikin hyökkäys ja et kävele viikkoon.." Leipäjuusto varoitti ja antoi Nuikille merkin tuoda sauva Makolle.
Nainen nappasi sauvansa käsiinsä ja tunsi energian pistelevän käsiään.
Maaperässä oli vielä runsaasti voimaa jäljellä, vaikka sitä oli kaivettu ja riistetty parhaalla plutolaisella ammattitaidolla.
Nuikki asetti kuljettimen vähän matkan päähän, mutta ei vielä käynnistänyt sitä, hanttapulit menivät työkoneilleen naisen vartijoita lukuunottamatta.
"Mitä mun pitäis muka tehdä?" nainen kysyi vihaisella ja tärisevällä äänellä.
"Hmm.. näin alkuun voisit vähän kasvattaa puita.." Leipäjuusto hymyili ja kaivoi taskustaan pussin, jossa oli siemeniä. Plutolainen heitti muutaman siemenen maahan heidän eteensä.
Mako nielaisi ja sulki silmänsä samalla kun painoi sauvan kärjen maahan.
Purppuraisena hohtavat kuviot tulivat ensin näkyviin sauvaan ja sitten naisen käsistä hehku siirtyi koko kehoon.
Siemenet painuivat maahan muutaman sentin syvyyteen ja alkoivat sitten itää. Vuosikymmenen kasvu tapahtui muutamassa sekunnissa ja viisi isoa mäntyä nousi Makon eteen puoliympyrän muotoon.
Leipäjuusto antoi merkin ja hanttapulit lähestyivät puita moottorisahojen kanssa.
Mako tarrasi vatsaansa, hänen kehonsa tunsi fyysisesti sen kivun, kun puut kaadettiin ja niistä karsittiin oksat pois. 
Hanttapulit kiskoivat puut kuljettimelle ja muutamassa välähdyksessä puiden rungot olivat kadoneet.
"Jatketaanpa sitten.." Leipäjuusto hymyili häijysti ja heitti enemmän siemeniä maahan, laajemmalle alueelle.
Mako suoristautui vaivalloisesti, ottaen sauvasta tukea.
"E-ei.. en pysty.."
Sähköinen räsähdys tuntui ihan korvan vieressä ja Mako kiljaisi kivusta, hänen toisen kätensä jännittyessä suoraksi hyvin kivuliaasti.
"Sanoitko jotain, pikkuinen?"
Mako mulkoili plutolaista vihaisesti ja otti sauvan uudestaan käsiinsä. 
Nyt puiden kasvu kesti muutaman minuutin, mutta ne kasvoivat tasan yhtä suuriksi kuin edeltäjänsä.
Kun puut oli lähetetty kuljettimella eteenpäin, Leipäjuusto heitti jälleen lisää siemeniä maahan.
Mako oli lysähtänyt polvilleen, haukkoi henkeään ja yski. Päässä pyöri ja häntä oksetti.
"No niin symbioosini, jatketaanpa.." Leipäjuusto hymyili ja tökkäsi naista kävelykepillään kylkeen. "Ylös ja töihin!"
Makon koko keho tärisi hänen yrittäessään nousta jaloilleen, mutta turhaan. Kehossa ei ollut enää yhtään voimaa.
Leipäjuusto painoi säädintä toistamiseen, tällä kertaa kipu iski kuin hain hampaat Makon jalkoihin ja ne alkoivat kouristella sähköiskun voimasta.
"Nousetko vai otatko vastaan toisen samanalaisen iskun?" Leipäjuusto kysyi pehmeästi. 
Ennen kuin Mako ehti vastata, ilmaa halkoi moottoripyörien ääni. Kolmen, lujaa lähestyvän moottoripyörän ääni.
"Pomo! Ne talttahampaat on täällä!" Rasvanahka ehti huutaa juuri ennen kuin Moto tempaisi hänet ilmaan haalarien selkämyksestä ja paiskasi täydellä voimalla päin Nuikkia. 
Harmaan hiiren silmä hohti punaisena raivosta.
"Seis siihen paikkaan, minä käsken!" Leipäjuusto huusi ja osoitti säätimellä Makoa. "Muuten tyttö saa lisää voltteja elämäänsä!"
Mako puri huultaan, nappasi sauvan käteensä ja iski sillä Leipäjuustolta jalat alta. 
Säädin putosi plutolaisen kädestä ja paiskautui päin kiveä, hajoten palasiksi. 
Mako kiljui kivusta, kun kaulan sähköpanta alkoi rätistä ja nainen kaatui selälleen kehon nykiessä ja täristessä kuin tuhannen horkassa.
Hämärästi nainen tajusi Santun tulevan hänen viereensä, kuuli metallinen kalahdus ja sähkövirta loppui.
Santtu kirosi ja ravisti käsiään. Hän oli saanut sähköstä osansa. 
"Ei hätää Mako, me tultiin hakeen sua. Sä oot turvassa" Santun ääni kuului ihmeen vaimealta ja tämän kasvot näyttivät oudon sumeilta.
Vähitellen kaikki muuttui sumeaksi ja Makosta tuntui kun hän olisi pudonnut syvään kaivoon. Kaikki äänet katosivat. Hän ei tuntenut enää kipuakaan. Hän vain.. oli siellä.. jossain.
Yhtäkkiä Mako tunsi oudon lämmön. Kuin joku olisi halannut häntä. Joku pitkä, jolla oli purppuran värinen iho ja haalean vihreät hiukset..
"Pikkuinen.. älä anna periksi.. ei vielä ole sinun aikasi tulla tänne" hellä ääni kuiskasi. 
Mako yritti terästää katsettaan, mutta ei nähnyt puhujan kasvoja.
"Shi-shura.. kuuntele tarkkaan. Sen Plutolaisen galleriassa on jotain Venukselle kuuluvaa. Hae se ja anna hänelle opetus minunkin puolestani. Kaikkien symbioosien puolesta."
Mako sai katseensa selväksi hetkeksi. "Mummi.."

Mako säpsähti hereille kuullessaan kovan kolauksen jostain läheltä.
"Niinpä Vinski.. sä ja termi hiirenhiljaa sovitte yhtä hyvin yhteen kuin Leipikselle tutu.." kuului jostain vaimeasti Turbon ääni ja sitä seurasi naurunpyrskähdyksiä.
Hitaasti Mako nousi istumaan ja hieroi otsaansa.
"Mahtoi olla muikea baari-ilta.." nainen mutisi itsekseen. "Kun on muistikin.."
Välähdyksinä ja tuskallisena pääkipuna muistikuvat vyöryivät takaisin päähän. 
Nuikin sähköpanta. Puiden tehokasvatus. Se tunne kun happi loppui.. Santtu irrottamassa yhä sähköstä rätisevää pantaa.. Mummin ääni.
Kyyneleet puskivat väkisin silmiin ja Mako joutui käyttämään koko tahdonvoimansa, ettei olisi alkanut parkua ääneen. Hän oli oikeasti kuullut mummin äänen. Se ääni oli pakottanut hänet takaisin.. kuin sanoen, että älä vielä tule..
Mako nosti katseensa, kun huoneen ovi aukeni ja Santtu kurkisti sisälle.
"Mako! Sä oot hereillä!" nainen henkäisi ja kiirehti sängyn luo. "Mikä olo?"
"Aika.. kipeä, jokapuolelta tarkkaan ottaen" Mako vastasi hiljaa. "Kauanko mä olin kaput?"
"Pari päivää.. aloin jo miettiä tutulle lääkärille soittamista, mutta se olis tienny sairaalareissua ja tiukkoja kysymyksiä" Santtu hymähti ja istui sängyn reunalle.
Kädellään ihmisnainen kokeili Makon otsaa.
"Kuume on ainakin laskenu. Ottaisitko jotain syömistä? Sun veli on täällä muutaman tunnin päästä."
Mako katsoi toista silmät suurina. "Mi-mitä? Cale? Täällä?"
"No se soitti aika monta kertaa eilen sun puhelimeen ja lopulta mä vastasin ja kerroin tilanteen. Veljes ilmoitti vain, että on tulossa ja kysyi tän paikan osoitteen. Äänensävy oli vähän sellainen, etten mä ruvennu vastaan väittämään.." Santtu sanoi nolona.
Mako hymähti pienesti. Kyllä hän veljensä tunsi, tätä ei edes norsulauma pitäisi poissa.
"Voisin mä jotain syödä.. ihan mikä vaan oikeastaan kelpaa."
"Mä käyn hakemas jotain. Koita levätä siihen asti" Santtu puristi nopeasti toisen kättä ennen kuin poistui huoneesta takaisin alakertaan.

"No, mikä tilanne?" Moto kysyi heti kun Santtu tuli alas.
"Hereillä on, mutta väsynyt ja nälissään" Santtu vastasi rauhoitellen. "Mä käyn hakemas jotain ruokaa ennen Calen tuloa. Olkaa kunnolla."
Santun ajettua pihasta Turbo kävi kurkistamassa ovelta oliko Mako hereillä, mutta kun nainen näytti nukkuvan, kullanruskea hiiri hiipi takaisin alas.
"On se sitkee mimmi" Vinski totesi ja vilkaisi ikkunan vieressä seinään nojaavaa Makon sauvaa. "Pitäiskö tuo viedä takas?"
"Mä luulen, et se voi odottaa vielä hetken" Turbo sanoi hiljaa. "Jos tuohon koskeminen avaa heti Makon energiavirran, niin hän on kohta taas tajuton."
Moto ja Vinski vilkaisivat toisiaan ja nyökkäsivät.
Pian Santtu kurvasi takaisin pihaan, mutta hän ei ollut yksin. 
Naisen auton perässä ajoi pieni vuokra-auto, josta nousi laiha, silmälasipäinen mies. Miehen hiukset olivat mustat ja kasvonpiirteet aasialaiset.
"Te taidatte olla ne Marsin prätkähiiret, joista sisko kertoi" mies sanoi. "Cale Oosaki. Sori, et tulin näin lyhyellä varoitusajalla."
"Me nähtiin Antin hodarikojulla, Cale oli siellä tutkimassa karttaa" Santtu sanoi ja nosti autostaan pari pussillista take away-hodareita ja pienen pahvilavallisen juotavaa. "Mennäänkö sisälle?"
Kun Santtu oli laskenut ostokset pöydälle, hän ja Cale kiipesivät portaat yläkertaan.
"Kop kop" Santtu kurkisti sisälle. "Cale tuli. Mä tuon teille kohta ruokaa."
Mako nousi varovasti istumaan ja hymyili väsyneesti, kun Cale kiiruhti sängyn luo ja rutisti siskoaan tiukasti.
Veljestä hohkaava energia melkein rätisi naisen korvissa, mutta sen ansiosta hän tuntui piristyvän hieman. 
"Äiti ja isä oli huolissaan, mut pelkäävät vissiin Leipäjuustoa sen verran, etteivät uskaltaneet lähteä tänne" Cale sanoi hiljaa, kuin arvaten mitä sisko seuraavaksi kysyisi.
"En moiti heitä siitä.." Mako sanoi hiljaa ja värähti kuin hänen olisi kylmä. "Ei minuakaan huvita siihen limanuljaskaan törmätä ihan heti."
"Ne pakotti sut samaan kuin mummin ja muut.." Cale sanoi hiljaa ja tuijotti lattiaa.
Mako nielaisi. "Sä.. tiesit?"
"Tiesin? Mä näin sen itse" Cale kuiskasi ääni käheänä. "Kun ne samperin fisut hoksasi miksi puut kasvavat takaisin ja vesi puhdistuu, ne päätti ottaa siitä kaiken hyödyn irti.. Osa symbiooseista yritettiin viedä Plutoon, että he elvyttäisivät sen planeetan.. he kuulemma kuolivat kuin puut, jotka revitään irti juurineen.. Symbioosi on elinikänen ja se voi kohdistua vain yhteen paikkaan kerrallaan. Mä yritin selittää sitä isälle, mutta hän ei kuunnellut."
"Miten sä tiesit siitä noin paljon..?" Mako kysyi kuiskaten.
"Yleensä perheen esikoisesta tulee seuraava symbioosi. Se hyppii aina sukupolven yli. Siksi mummi kertoi mulle niin paljon kuin vain ehti ja muisti. Mutta kun mun teini-ikä alkoi, mitään ei tapahtunutkaan. Sulle sen sijaan tapahtui, muutamaa vuotta myöhemmin" Cale sanoi hiljaa ja puristi Makon kättä tiukasti. "Ei isä tiennyt mitään kanavoinnista ja muusta. Minä ne kaikki sille opetin. Sauvan valmistuksesta alkaen."
Mako tuijotti peittoa osaamatta sanoa mitään.
"Sun symbioosi, siskoseni, on Maa. Sitä ei voi vaihtaa enää Venukseen" Cale sanoi hiljaa. "Mä puhuin matkalla isän kanssa ja yritin selittää asiaa.. ei menny ihan jakeluun asti."
Mako hymähti. "Yhtä jääräpää kuin sinäkin."
"Sukuvika siis" Cale virnisti ja pörrötti siskonsa hiuksia.

_________________
"Haluan lisäksi, että ne pappatuntskilla paahtavat paviaaninnäköiset pahvikorvat pannaan paloiksi!"


Lalli Leipäjuusto
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkämimmi



Viestien lukumäärä : 4875
Join date : 18.01.2015

ViestiAihe: Vs: Venuslainen näpäytys (K13)   Ma Tammi 30 2017, 08:17

Rock'n'roll boys! Tää tarina on ihan huippu. Jatka pian pliis.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Minde

avatar

Viestien lukumäärä : 206
Join date : 09.06.2016
Ikä : 30
Paikkakunta : Nokia

ViestiAihe: Vs: Venuslainen näpäytys (K13)   Ma Tammi 30 2017, 19:11

Mako vilkaisi ympärilleen, mutta ei nähnyt sauvaansa missään.
"Näin sauvasi alakerrassa. Santtu ja hiiret eivät oikein tienneet oliko hyvä pitää sitä lähelläsi, kun olit tajuttomana. He pelkäsivät, että kuolisit energiavirtojen ollessa auki" Cale sanoi hiljaa. "Luulen, että se oli paras ratkaisu siinä tilanteessa.."
"Vie minut alas, kiltti" Mako kuiskasi ja veti peiton sivuun.
"Älä nyt väsytä itseäsi piippuun heti herättyäsi" Cale murahti vihaisesti.
Mako katsoi veljeään tiukasti silmiin ja tämä huokaisi turhautuneena. "Okei, okei.. parempi kai sinun on olla lähempänä maata.."
Cale meni oven toiselle puolelle odottamaan ja Mako puki tuolille viikatut vaatteet ylleen. Santtu oli ilmeisesti lainannut hänelle yöpaitaa siksi aikaa kun hän oli nukkunut. 
"Okei, saa tulla" nainen huikkasi saatuaan kengät jalkoihinsa.
Cale ei näyttänyt oikein tyytyväiseltä, mutta auttoi kuitenkin siskonsa kävelemään ulos huoneesta, portaiden yläpäähän. 
Hiiret ja Santtu istuivat pöydän ääressä, mutta Santtu ja Moto nousivat heti seisomaan nähdessään kaksikon.
Mako puri hammasta laskeuduttuaan pari askelmaa ja pysähtyi hengittämään raskaasti. Jalkojen lihaksia särki yhä Leipäjuuston sähköiskun jäljiltä.
Moto nousi portaat ylös ja otti naista toisesta käsikynkästä kiinni ja yhdessä Calen kanssa he lähes kantoivat Makon alas ja pöydän ääreen.
"Ehkä sun ei olis kannattanu vielä nousta" harmaa hiiri sanoi huolestuneesti.
Mako vilkaisi toista, mutta ei sanonut mitään. 
Cale pudisti pienesti päätään Santulle, jos he veisivät naisen takaisin sänkyyn, tämä konttaisi itse huoneesta pois ja ryömisi portaat alas.
Santtu kohautti olkiaan ja tarjosi vieraille ruokaa. 
Syömisen jälkeen Mako pyysi saada sauvansa takaisin.
"Entä jos menetät taas tajus?" Vinski kysyi varovaisesti.
"En usko, että niin käy" Cale sanoi hiljaa. "Ainakaan nyt, kun Mako on vahvistunut tarpeeksi. Yhteys saattaa parantaa vammat nopeammin kuin pelkkä aika ja lepo."
Hiiret ja Santtu vilkaisivat toisiaan ja Turbo haki sauvan Santun työtason vierestä.
Mako painoi heti sauvan kärjen lattiaa vasten ja henkäisi helpottuneena. Toki energiakanava tuntui ensin vievän käsistä voimat, mutta sitten se alkoi palata kolminkertaisella vauhdilla takaisin, saaden koko kehon pistelemään.
"Symbioosi toimii molempiin suuntiin" Cale sanoi hiljaa, kun Makon tatuoinnit tulivat näkyviin ja alkoivat hohtaa. 
"Symbioosi?" Santtu katsoi toista kysyvästi.
"Sillä nimellä siskoa ja muita hänen kaltaisiaan kutsuttiin Venuksessa. Melkein jokaisessa perheessä oli joku, joka eli symbioosissa Venuksen kanssa. Planeetta oli riippuvainen heistä ja he.. planeetasta. Meidän isoäitimme oli perheeme symbioosi kun vielä asuimme Venuksessa. Normaalisti se hyppää sukupolven yli, siirtyen taas perheen esikoiseen. Siksi mummi valmensi mua siihen.. kertoi ja opetti niin paljon kuin pystyi."
"Kun symbioosi voi hyvin, myös planeetta kukoisti" Mako sanoi hiljaa ja toiset säpsähtivät. He eivät olleet huomanneet, että Makon yhteys maahan oli loppunut. "Ehkä syy siihen, että se hyppäsi Calesta yli, oli Plutolaisten hyökkäys. Mä ehdin niin sanotusti juurtua kunnolla Maahan ennen kuin teini-ikä alkoi. Silloin symbioosi-ominaisuus herää."
"Sä kerroit, että plutolaiset eivät joutuneet kokemaan kovin suurta sotilaallista vastarintaa, kun he tulivat" Turbo sanoi ja istui Makoa vastapäätä.
Nainen nyökkäsi. "Mummi ja muut hyökkäsivät toisella keinolla. Yöaikaan he korjasivat planeetalle tulleet vauriot. Se ei kuitenkaan jäänyt Plutolaisilta huomaamatta.."
Calen kädet puristuivat nyrkkeihin. "Niin. Ne samat nilkit tuhosivat Venuksen. Ja tappoivat suoraan tai välillisesti kaikki symbioosit."
"Tappoivat..?" Santtu kuiskasi.
"Samoin miten Leipäjuusto teki mulle.. pakotti töihin" Mako sanoi hiljaa. "He vain.. polttivat heidän energiansa loppuun.. kun symbioosit kuolivat, myös planeetta.."
Hiljaisuus laskeutui korjaamolle.
Mako nosti katseensa, kasvojen ilme oli tiukan päättäväinen.
"Mä annan Leipäjuustolle.. ison näpäytyksen" nainen sanoi hiljaisella äänellä.
Hiiret vilkaisivat toisiaan.
"Ehkä sun pitäis jättää se näpäytys meidän huoleksi" Vinski virnisti. "Meillä se on jo aika rutiinia."
Mako pudisti päätään. "Jos te teette sen, Leipäjuusto ei koskaan jätä mua rauhaan. Mä en nimittäin aio lähteä Chicagosta mihinkään, ainakaan vapaaehtoisesti" nainen sanoi kireällä äänellä.
Cale kosketti siskonsa päätä. "Miten sä aiot sen tehdä..?"
"Kun.. mä menetin tajuni.. mä taisin tavata.. mummin" nainen sanoi hiljaa ja muut säpsähtivät. "Mummi sanoi.. että Leipäjuuston galleriassa on jotain Venukselle kuuluvaa. Mun pitää hakea se takaisin."
"Galleriassa..?" hiiret vilkaisivat toisiaan ja Santtua.
"Leipis kyl omistaa kiinteistön, josta se ei kaiva maata alta.. sillä on joku muu käyttötarkoitus" Santtu sanoi hiljaa. "Se varmaan on se mummisi mainitsema galleria.."
"Lähdetäänkö tsekkaamaan se paikka?" Turbo ehdotti.

Mako laskeutui Moton takaa seisomaan ja katseli ympärilleen. Galleria oli oikeastaan vähän laimea sana kuvaamaan rakennusta. Siellä oli isot ikkunat ja suuria, oikeista materiaaleistä koottuja näyttelyitä, jotka taisivat esittää planeettoja, joita Plutolaiset olivat tuhonneet vuosien aikana. Näyttelyt olivat isojen lasien takana ja yläpuolella luki mistä planeetasta näyttelyt olivat.
"Leipis ei taida käydä täällä turhan usein.." Cale sanoi ja riisui kypäränsä. 
Mies oli matkannut gallerialle Turbon kyydissä. 
"Joo, pölyä on varmaan kymmenen sentin kerros.." Santtu totesi.
"Masentaa varmaan liikaa nähdä tämä" Vinski tokaisi käveltyään erään näyttelyikkunan luo.
Muut kävelivät katsomaan ja kaikki tyrskähtivät naurusta.
Näyttely kuvasti Maata. Siinä näkyi romahtaneita rakennuksia ja kuolleita puita.
"Eivät oo saaneet paljoa voitonmerkkejä" Mako naurahti.
Moto käveli jo eteenpäin ja pysähtyi hiljaa tuijottamaan seuraavaa näyttelyä.
Mako käveli hänen luokseen. "Onko tuo.. Mars..?"
Harmaa hiiri nyökkäsi vaikeasti. "Sellaisena kuin mä sen muistan.. kauan sitten."
Mako kosketti hiirimiehen kättä, mutta ei sanonut mitään. Tähän tilanteeseen ei tainnut olla oikeita sanoja.
"Mars oli ennen Maata.." Turbo pohti ääneen hetken hiljaisuuden kuluttua. "Eli.. onks nää aikajärjestyksessä?"
Mako ja Cale vilkaisivat toisiaan. 
"Siinä tapauksessa.. Venus on aika alkupäässä" Cale sanoi. "Plutolaiset kävivät ensin Auringosta päin Merkuriuksen kimppuun.."
Mako kiiruhti jo eteenpäin, kunnes pysähtyi toiseksi viimeisen näyttelyn kohdalle. Hänelle vain hämärästi lapsuudesta tutut kasvit rönsyilivät ikkunan takana, tausta oli väritetty Venuksen planeettaa mukaillen haaleanruskean eri sävyihin ja taivas oli savuisen sininen.
Nainen painoi kädet lasia vasten ja tunsi kyynelien valuvan pitkin poskiaan, mutta hän viis veisasi siitä nyt. 
Cale laski kätensä siskonsa hartialle, tuijotti hetken näkymää ja painoi sitten käden kasvoilleen, yrittäen hillitä omaa tunteenpurkaustaan.
Santtu oli valmis potkaisemaan hiiriä, jos nämä menisivät nyt häiritsemään, mutta hienotunteisesti kolmikko kääntyi takaisinpäin ja he antoivat Makon ja Calen olla hetken rauhassa.
Lopulta Mako pyyhki kyyneleet pois ja veti täristen henkeä. 
"Mummi ohjasi meidät tänne.. tarkoittiko hän Venuksen kasveja, jotka piti hakea pois..?" nainen kysyi hiljaa. "Mitä mä oon äidiltä kuullut, hänen mukanaan tuomat kasvit kuolivat heti, koska maaperä ei ollut oikeanlainen.. miten nämä selviäisivät täällä sen paremmin?"
"Otetaanko selvää?" Moto kysyi ja koputti lasia arvioivasti. "Pluton teräslasia, mutta onneks meillä on keinot sen räjäyttämiseen.. ottakaa vähän takapakkia."
Santtu kaivoi Vinskin prätkän takaboksista pienen, radiota muistuttavan laitteen, jossa oli kiinni pari metallipäistä anturia. Anturit nainen asetti lasia vasten ja käynnisti laitteen.
Lasi alkoi väristä ja samassa se romahti pieninä hileinä maahan.
"Ääniaaltoja?" Mako kysyi hymyillen kun Santtu sammutti laitteen ja keri anturit takaisin.
"Jeps. Tällä lasilla on samat heikkoudet kuin tavallisella lasilla, vaikka se kestää kovia iskuja" ruskeahiuksinen nainen naurahti. 
Mako astui lasimurskan ylitse näyttelytilaan ja katseli etsivästi ympärilleen. Hän ei vieläkään keksinyt mitä hänen pitäisi ottaa täältä mukaansa.
"Koita kanavoida" Cale ehdotti. "Ehkä kasvit tunnistavat sut sitten ja antavat jonkin vihjeen."
Mako nyökkäsi ja painoi sauvan kärjen maahan, sulkien silmänsä.
Purppura hohde levisi ensin sauvasta naisen tatuointeihin, mutta samassa myös kasvit alkoivat hohtaa samaa sävyä. Osa kasveista alkoi kasvattamaan isoja marjoja tai kukkia, osan lehdet muuttuivat entistä isommaksi. 
Kukista varisivat terälehdet, siemeniä putoili maahan ja lehdet värjäytyivät ensin oranssin eri sävyihin ennen kuin ne putoisivat kuivina ja koppuraisina alas.
Hiiristä ja Santusta tuntui, kuin he olisivat katsoneet syksyn saapumista pikakelauksella.
Kun Mako lopetti kanavoinnin, hänen jaloissaan oli toistakymmentä isoa siementä, joissa oli samoja kuvioita kuin hänen ihossaan.
"Näitä mummi varmasti tarkoitti.." nainen kuiskasi ja keräsi siemenet Turbon ojentamaan metallipurkkiin. Siemenet hohtivat koko ajan pienesti.
"Mitä niillä on tarkoitus tehdä?" Vinski kysyi kun Cale auttoi siskonsa lasimurskan yli takaisin käytävän puolelle.
Mako hymyili pirullisesti. "Kostaa."

_________________
"Haluan lisäksi, että ne pappatuntskilla paahtavat paviaaninnäköiset pahvikorvat pannaan paloiksi!"


Lalli Leipäjuusto
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkämimmi



Viestien lukumäärä : 4875
Join date : 18.01.2015

ViestiAihe: Vs: Venuslainen näpäytys (K13)   Ti Tammi 31 2017, 07:36

Okei nyt alkoi mennä kiinnostavaksi. Jatka pian pliis.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Minde

avatar

Viestien lukumäärä : 206
Join date : 09.06.2016
Ikä : 30
Paikkakunta : Nokia

ViestiAihe: Vs: Venuslainen näpäytys (K13)   Ti Tammi 31 2017, 19:27

"Siis.. sä haluat päästä maan alle?" Turbo katsoi Makoa kuin tämä olisi sanonut jotain täysin pähkähullua.
"Mä luulen, että teillä on siihen nopeampi konsti kuin jos mä loisin kanavoimalla tunnelin. Määränpää on tuon rakennuksen alla" Mako sanoi ja osoitti horisontissa olevaa Leipäjuuston tornia.
Hiiret vilkaisivat toisiaan ja sitten Calea.
Mies kohautti olkiaan. "Hän tietää mitä tekee. Tässä tilanteessa en rupea väittämään symbioosille vastaan, se olisi sama kuin tuuleen huutaisi."
"Omalla vastuulla sitten.." Turbo totesi ja hiiret aktivoivat porat pyöriensä eteen. "Kypärät päähän, aletaan vähän potkia multaa."
Joukko kaivautui ohitse metrolinjan, viemäreitäkin syvemmälle, kunnes Mako käski heidän pysähtyä. Moto perutti vähän ja nainen laskeutui alas prätkän selästä, kävellen tunnelin senhetkiseen päätepisteeseen.
"Me ollaan osittain tornin alla" Santtu tarkisti sijainnin Vinskin prätkän tutkasta.
"Tää on oikein hyvä. Meidän pitää tehdä vielä kolme muuta stoppia maan alla" Mako sanoi ja otti repustaan metallipurkin.
Sauvalla nainen loi pienen montun maahan ja tiputti siihen viisi siementä. Kuoppa kuroutui itsestään umpeen ja sen päälle jäi purppuran värinen symboli.
"Jatketaan kierrosta" Mako sanoi palattuaan Moton taakse istumaan.
Kolme kertaa Mako pysäytti hiirten etenemisen ja kylvi lisää siemeniä syvälle maaperään.
"Voidaan palata pinnalle" nainen sanoi viimeisen istutuksen jälkeen. "Tää pitää hoitaa etänä, koska pian täällä tulee.. ahdasta" nainen hymyili salaperäisesti.
Santtu vilkaisi tutkaa, johon oli merkannut siementen istutuspaikat ja vertasi sitä Leipäjuuston tornin pohjapiirrokseen. Mako oli kylvänyt siemeniä suunnilleen samoihin kohtiin, missä rakennuksen nurkat olivat.
Kun hiiret ajoivat kohti tunnelin suuta, Mako ojensi sauvansa taakse ja keskittyi. Tunneli alkoi kuroutua umpeen heidän takanaan, peittäen todisteet siitä, että he olisivat koskaan talon alla käyneetkään.
Moton ajettua viimeisenä ulos tunneli katosi lopullisesti.
Mako riisui kypäränsä ja käveli pienelle puistolevikkeelle, joka oli vain vähän matkan päässä Leipäjuuston tornista, mutta niin kaukana, etteivät talon automaattisen puolustuksen aseet osuneet häneen.
Cale käveli siskonsa viereen.
"Tiedätkö mitä teet?" mies kysyi hiljaa.
"Tiedän" nainen vastasi kuiskaten ja hymyili rauhoittavasti. "Antakaa mulle vähän tilaa.. ja nauttikaa näytöksestä."
Cale puristi toisen hartiaa tiukasti ja käveli sitten takaisin hiirten ja Santun luo.
Mako painoi hetkeksi sauvan varren otsaansa vasten. Tuulikin tuntui tyyntyvän. Koko kaupunki tuntui hiljentyneen, kuin odottaen jotain tapahtuvaksi.
Hitaasti Mako avasi silmänsä, ojensi sauvan oikessa kädessään ensin eteen ja siten sivulle, alkaen pyörittää sauvaa näppärästi sormissaan.
Sauvan pyörimisvauhti alkoi vähitellen kasvaa ja lopulta vauhti oli niin kova, että sauvan liikeestä alkoi kuulua ohut, huilumainen humina. Samassa sauvan kuviot alkoivat hohtaa, hohteen siirtyessä Makon kehon kautta naisen alla olevaan maahan, muodostaen siihen ympyrän.
Santtu kiljahti pienesti, kun maa heidän allaan vavahti, kuin jotain suurta olisi liikahtanut kohti Makoa ja hänen luomaansa energiakehää.
Cale nieleskeli. Siitä oli niin kauan, kun hän oli nähnyt mumminsa tekevän samaa.. keräämässä energiaa suurta korjausta varten. 
Moto nosti hetkeksi katseensa puistolevikkeen puihin ja henkäisi. Puiden lehdet muuttuivat syksyisen oransseiksi ja tippuivat sitten maahan. Puistakin näytti syöksyvän jotain kohti Makon alla olevaa kehää. 
"Shin.. kamer.. dana.. oglia.." Mako kuiskasi ja ojensi vapaan kätensä kohti Leipäjuuston tornia.
Energiakehä syöksyi kohti taloa ja katosi näkyvistä juuri ennen seinään osumistaan.
Maa alkoi täristä kuin maanjäristyksessä ja samassa lähimmän nurkan kohdalta esiin nousi tummanruskea puun runko. Myös muiden nurkkien puut alkoivat kasvaa ja alkoivat spiraalimaisesti kiertää Leipäjuuston taloa, alkaen nopeasti rutistaa taloa tiukkaan syleilyynsä.
"Voi mammani mun.. mä kun luulin kaiken nähneeni.." Moto kuiskasi.
Puiden rungot jatkoivat kasvamistaan ja kiertymistään toisiinsa. Kuului metallin vääntymisestä kielivä ääni ja samassa kaikki rakennuksen ikkunat hajosivat paineen voimasta. Puut olivat rutistaneet talon sisäänsä.
Vielä hetken puut jatkoivat kasvamistaan ja kiertymistään toisiinsa, kunnes niiden latvat saavuttivat kohdan, jonka korkeudella oli sijainnut rakennuksen katto. Kiertyminen ja kasvaminen hidastui ja pysähtyi lopulta kokonaan. 
Mako hidasti sauvan pyörimistä ja kun hän pysäytti sen, Leipäjuuston tornin paikalla näytti kasvavan kuin yksi iso puu, jonka lehdet humisivat hiljaa tuulessa.
"Tuoko oli.. Venuslainen näpäytys?" Vinski kysyi hiljaa.
"Parasta laatua" Cale naurahti ja rutisti siskoaan, joka oli kävellyt takaisin heidän luokseen. 
"Älkää ymmärtäkö väärin.. en mä ole täysin pasifisti.. tuo oli vain näpäytys muiltakin kuin multa" Mako sanoi hiljaa. 
"Leipis halusi puuta.. vastaakohan määrä ny tilausta?" Vinski pohti ja muut purskahtivat kovaan nauruun.
"Senkin hupakko! Mitä sinä olet tehnyt?!"
Joukko kääntyi katsomaan. Leipäjuuston limusiini seisoi heistä jonkin matkan päässä ja sen vieressä Leipäjuusto tuijotti epäuskoisena ensin puuta, joka kasvoi hänen tornitalonsa paikalla ja sitten joukkiota.
Mako irrottautui veljensä käsivarresta ja käveli lähemmäs.
"Varmaankin ymmärrät, että sama tapahtuu sinulle, jos vielä tulet lähelleni?" nainen sanoi hiljaa. 
Leipäjuusto katsoi Makoa epäuskoisena ja purskahti nauruun.
"Oliko tuon tarkoitus pelotella, vai, pikku Venuslainen?"
Mako hymyili seesteisesti ja painoi sauvan kärjen maahan.
Leipäjuuston alla aukeni kuoppa, johon plutolainen putosi kaulaansa myöten ja sitten maa kuroutui takaisin umpeen, jättäen Leipäjuuston vangikseen.
"Mietitäänpä. Joo, kyllä oli" nainen vastasi häijysti hymyillen. "Toivottavasti alaisillasi on hyvät työkalut. Muuten saat meditoida siinä seuraavaan routakauteen asti."
Hiiret purskahtivat nauruun ja joukko ajoi pois paikalta ennen kuin Rasvanahka ja hanttapulit tulivat pomonsa avuksi.
"Mun mielestä sä päästit ne liian helpolla" Vinski marmatti. "Nythän tuo Räkäkiiski saa puuta niin paljon kuin tarvii.."
Mako ja Cale purskahtivat nauruun.
"Puuta, joka on joustavaa kuin kuminauha ja todella mahdoton sahata poikki. Siitä ei saa kunnollista rakennuspuuta saati nuotiotarpeita, kun rakenne on kostea kuin nihkeä sammal" Cale hekotti. "Hän kiroaa puut vielä alimpaan hornaan moneen kertaan..."
Toiset purskahtivat nauruun.
"Tietteks mitä, tää juhlatunnelma edellyttää asianmukaisia biletystä!" Vinski hihkui.
"Minkähänlaista biletystä se sitten olis..?" Santtu kysyi nyrpeästi.
"Piknikkiä ja rokkia!"
Mako purskahti nauruun. "Myyty, jos se paikka on sama kuin viimeksi!"

Puistossa Mako istui heti isomman tammen alle, nojasi suurta runkoa vasten ja painoi sauvan kärjen maahan. Lähimmistä puista putosi muutama oranssiksi värjäytynyt lehti, mutta sitten kesäinen vehreys tuntui vain lisääntyvän koko puiston alueella.
Cale istui hetkeksi siskonsa viereen, mutta kun Mako nukahti, tämä siirtyi takaisin hiirten ja Santun luo.
"Kaikki ok?" Santtu kysyi hiljaa.
Cale nyökkäsi. "Hän tarvitsee vain palautumisaikaa. Viimeset pari vuorokautta on tainneet olla aika töyssyistä ja energiaa syövää menoa."
"Kuten elämä itse" ruskeahiuksinen nainen hymähti ja ojensi toiselle juomatölkin.
"Mitens.. tästä eteenpäin?" Turbo kysyi kun he saivat syötyä. "Mako ei ilmeisesti oo lähtemässä Chicagosta ja näytti just Leipikselle miten käy jos häntä ärsyttää.. mut entä teidän muu perhe?"
"Mä uskon, että me ollaan turvassa" Cale vastasi. "Ja isän on aika sopeutua siihen, että Maa on nyt se paikka, jossa asumme. Kyllä sen gallerian näkeminen sai mut ymmärtämään, ettei tää oo synnyinkoti.. mutta koti on aina siellä, missä perhekin on."
"Viisaita sanoja, veliseni" Mako totesi ja muut säpsähtivät.
Nainen oli herännyt ja istui nyt veljensä viereen syömään omaa osuuttaan. 
"Millanen olo?" Moto kysyi.
Mako kohautti olkiaan. "Parempi.. Tuntuu kuin raskas paino olisi nostettu pois selästä. Ehkä mummi ja muut symbioosit voi vihdoinkin levätä rauhassa."
"Aika kurjaa, että sä oot Maan ainoa symbioosi" Vinski tokaisi. "Plutolaisia täällä on tosi paljon, ne ehtii vielä saada paljon tuhoa aikaiseksi.."
"Ei sitä tiedä" Mako hymyili pienesti. "Osa täällä olevista Venuslaisista on vielä tosi nuoria.. ehkä mä joskus joudun mentorin virkaan, jos joku heistä paljastuu myös symbioosiksi."
Cale näytti hetken siltä, että hänen teki mieli sanoa jotain, mutta viime hetkellä mies muutti mielensä ja kaivoi puhelimensa esiin. "Mä taidan soittaa isälle. Kerron vähän kuulumisia."
"Kutsu jos tarvit taustatukea" Turbo sanoi kun mies käveli vähän sivummalle.
"Sitä mä todella tarvin" Cale irvisti ja hymyili leveästi ennen kuin valitsi isänsä yhteystiedon ja soitti tälle.
Mako siirtyi takaisin puun varjoon kanavoimaan ja keräämään energiaa. Pahin väsymys oli mennyt ohi, mutta alueen luonnon tasapainon korjaaminen vaatisi vielä pitkän ajan. 
Santtu istui Makon viereen kun hiiret asettuivat myös päivälepo-tilaan. Turbo nojaili toista puun runkoa vasten, Vinski meni rantaan etsimään litteitä kiviä joilla heittää leipiä veteen ja Moto kaivoi prätkänsä takaboksista kiillotustarpeet esille.
"Ai ne osaa ottaa rennostikin?" Cale kysyi Santulta matalalla äänellä istuessaan Makon toiselle puolen. 
Mustahiuksinen nainen näytti torkkuvan.
"Päivä täys, kyl sitä voi ottaa ny illankin rennommin" Santtu naurahti. "Miten meni?"
Cale kohautti olkiaan. "Isä otti aika lailla itseensä, mutta hän leppyy kyllä. Mä katoin äsken netistä lentoja, Friscoon lähtis lento alkuillasta. Mä taidan mennä sillä takas, ehkä isälle menee jotain jakeluun, kun hänen kanssaan puhuu kasvokkain."
"Joko sä lähdet?" Mako kysyi hiljaa ja avasi silmänsä.
"Mä tuun taas pian käymään. Eiks sun kesäloma lopu parin päivän päästä. Sun täytyy kerätä vielä energiaa siihen, että pysyt teinien vauhdissa."
"Teinien?" Santtu toisti kysyvästi.
"Mä en oo varmaan kertonu mitä teen työkseni" Mako naurahti. "Mä oon nuorisokeskusella töissä. Eli keksin nuorille tekemistä iltapäiviksi koulujen jälkeen. Mistä vetoa, pojat vaatii taas, että pelataan sählyä kun nuorisokeskus aukeaa kesätauon jälkeen.."
Santtu hymähti. Hän saattoi hyvinkin kuvitella Makon juuri tuollaiseen ympäristöön, jossa oli hyväksi paitsi fyysinen kunto, myös terävä pää ja sopivasti sarkastinen huumorintaju.

Muutamaa tuntia myöhemmin joukko saattoi Calen lentokentälle. Mies kävi palauttamassa vuokra-autonsa ja joukkio saattoi hänet lähelle lähtöselvistystiskiä.
"Toivottavasti lentomatka menee hyvin" Santtu hymyili kun Cale puristi hänen ja hiirien käsiä hyvästiksi.
"Ainakin nyt, kun mä en oo samalla lennolla" Mako naurahti.
"Meinasin just sanoa samaa" Cale naurahti. "Toivottavasti nähdään vielä" mies sanoi vielä hiirille ja Santulle.
Mako saattoi veljensä lähemmäs lähtöselvitystiskiä ja sisarukset rutistivat toisiaan pikaisesti.
Cale näytti sanovan Makolle jotain, joka sai naisen tuijottamaan häntä silmät suurina, mutta sitten mies käveli turvatarkastusalueelle ja nainen palasi hiirten ja Santun luo.
"Mitä Cale sulle sanoi? Onks se menos kihloihin?" Vinski kysyi kun he pääsivät ulos lentokentältä.
"Ai te näitte mun ilmeen?" Mako nauroi. "Ei mitään sellaista.. ehkä hyviä uutisia vain teille."
"Miten niin.. meille?" Turbo kysyi kulmiaan rypistäen.
"Se alus, millä me tultiin Maahan.. se ei ollut ainoa, jonka Venuslaiset otti haltuunsa" Mako paljasti hymyillen. "Kuulemma pakolaisia oli paljon enemmänkin, he valitsivat vaan toisen suunnan. Marsin suunnan."
Hiiret olivat ajaa päin edessä meneviä autoja.
"Siis.. mitä?!" kolmikko parahti yhteen ääneen.
Mako virnisti. "Meinaan vaan.. Marsissa saattaa olla Venuksen pakolaisia. Isä ei ole ainoa, joka osasi tehdä muutos-tatuoinnit.. ja heidän joukossaan oli myös lapsia. Mahdollisia tulevia symbiooseja. Itse asiassa, Marsissa saattaa olla jo symbiooseja, jotka elvyttävät planeettaa.."
"Hemmetti, mä voin vaan kuvitella Minnin ilmeen kun se kuulee!" Santtu nauroi ääneen. 
Korjaamolla Turbo jätti virallisen yhteydenottopyynnön Minnille, mutta Marsin armeijan kenraali ehti ottaa heihin yhteyttä vasta illalla, kun aurinko oli jo laskemassa.
"Yleensä sä otat yhteyttä oli tilanne mikä hyvänsä. Mistäs näin virallinen pyyntö?" harmaaturkkinen hiirinainen hymyili pienen ruudun välityksellä, kun Turbo avasi kuva- ja puheyhteyden.
"Virallista hyvää tietoa Marsille. Ehditkö kuunnella?" Turbo vastasi vain.
Minni kävi sulkemassa huoneensa oven ja palasi sitten takaisin. "Antaa kuulua."
Turbo selitti lyhyesti parin päivän tapahtumat ja tiedon, jonka hän oli juuri tänä iltapäivänä saanut mahdollisesti Marsissa olevista symbiooseista.
"No.. johan on piru" Minni ähkäisi. "Mä oon Venuksesta ja sen kansasta aika huonon tiedon varassa, mutta Rontti saattais muistaa jopa jotain. Se muistaakseni ajoi Venukseen päin menevää kauppa-alusta ennen sotia.."
"Onks mentori missä?" Moto kysyi.
"Jossain alokasleirillä juoksuttamassa tulokkaita" Minni hymyili. "Mut kyl mä siihen yhteyden saan heti kun lopetan teidän kanssa rupattelun. Mut ymmärsinkö mä oikein.. siellä on just ny paikalla yks symbiooseista?"
"Jep. Mako, tuutko tänne?" Turbo huikkasi ihmisnaiselle, joka joi teetä keittiön pöydän ääressä.
Mako vilkaisi hiiriä kysyvästi ja saatuaan näiltä rohkaisevat nyökkäykset istui Turbon viereen.
"Hei.. mä olen Mako Ophelia.. tuota.. Maan symbioosi" nainen tervehti Minniä.
"Tai tarkemmin Chicagon" Vinski heitti taustalta väliin.
Mako mulkaisi valkoista hiirtä. "No sanotaan että toistaiseksi Maan ainoa.. osa Venuksesta paenneista lapsista on vielä niin nuoria, ettei heidän symbioosi-yhteydestään ole vielä takeita.."
"Milloin se sitten alkaa?" Minni kysyi alkaessaan kirjoittaa muistiinpanoja.
"Teini-iässä. Ne, jotka olivat teini-iässä Venuksesta lähtiessä, eivät voineet tätä ominaisuutta saada" Mako vastasi. "Eli.. he ovat joko minun ikäisiä tai nuorempia."
Minni näytti miettiväiseltä. "Jos se mitä Turbo kertoi muutos-tatuoinneista pitää kutinsa, heitä ei kovin äkkiä löydä. Olisko jotain keinoa?"
"Jos he ovat kaukana rintamasta.. heidän puutarhansa kukoistaa" Mako vastasi. "Mä en voi ottaa pieneen asuntooni huonekasveja tai hetkessä asuisin viidakon keskellä."
Minnin ilme näytti kirkastuvan. "No sitten heitä ei ole vaikea löytää suojelu-alueelta, jos he ovat siellä. Kiitos tosi paljon, kun kerroit heistä."
"Tuota.. mulla olisi.. pieni pyyntö.. Jos he löytyvät ja ovat elossa.."
"Jos Venuslaiset ovat täällä ja he haluavat auttaa Marsin ekosysteemin palautuksessa, he ovat armeijan ja minun täydessä suojeluksessa" Minni lupasi vakavasti. "Haluatko, että kerron heille sinusta ja perheestäsi?"
"Mä luulen, että se olisi hyvä idea. Ehkä he silloin luottavat teihin enemmän" Mako virnisti.
"Selvä juttu. Kiitos vielä, Mako. Kai kundit pystyy suojelemaan sua siltä Leipikseltä?" Minni varmisti.
Hiiret purskahtivat nauruun.
"Ei huolta rouva, Mako pitää itsestään huolta oikein hyvin" Moto virnisti ja pörrötti hieman naisen päätä.
"Mä haluan joskus kuulla tuon stoorin tarkemmin, mut nyt pitää lopettaa, seuraava soittaja roikkuu linjoilla. Palaillaan, moi!" Minni heitti lentosuukon Turbolle ennen kuin katkaisi yhteyden.
"Helpotti?" Moto naurahti kun Mako venytteli.
"Jep. Kyl mä teidän kenraaliin luotan sen verran, että hän pitää sanansa. Ja toivon, että Marsissa on symbiooseja ja armeija löytää heidät ennen Plutolaisia" nainen sanoi rauhallisesti ja nousi seisomaan.
"Sä taidat lähteä kämpilles?" Santtu arvasi, kun Mako otti sauvansa.
"Jep.. tuntuu, että tänään on tapahtunut sen verran paljon, että tarvitsen vähän omaa aikaa" Mako naurahti. "Ja se oma aika koskee myös teitä."
"No todistetusti sä pärjäät hanttapuleille. Ja turvanappi on sulla edelleen?" Turbo vastasi.
Mako tarkisti farkkutakkinsa taskun ja nyökkäsi.
"Noh.. mä en voi liian usein täällä poiketa, mutta tuun moikkaamaan jos nähdään kaupungilla" nainen naurahti. "En mä tieten tahtoen itseäni Leipäjuuston tulilinjalle halua saada."
"Olispa se mullakin noin helppo päätös" Santtu naurahti. "Mutta nää kaverit olis pulassa, ellei joku välillä jeesaa."
"Pidä lippu korkeella" Turbo hymyili ja he paiskasivat naisen kanssa kättä ennen kuin tämä lähti kohti kotiaan.
Kun Mako oli kadonnut laskevaan hämärään, Santtu vilkaisi keittiön pöydälle. Makon juomasta teemukista versoi kaunis, oranssinmusta kukka, joka muistutti hiirten prätkissä olevia tunnuksia.


Loppuh~

_________________
"Haluan lisäksi, että ne pappatuntskilla paahtavat paviaaninnäköiset pahvikorvat pannaan paloiksi!"


Lalli Leipäjuusto
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkämimmi



Viestien lukumäärä : 4875
Join date : 18.01.2015

ViestiAihe: Vs: Venuslainen näpäytys (K13)   Ke Helmi 01 2017, 07:10

Tää oli  tosi hauska tarina. Mä en voinu kun hihittää kun kalakukko uppos maahan olematonta kaulaansa myöten ja sen torni muuttu puuksi. Sä oot tosi hyvä. Jatka samaan tapaan.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Minde

avatar

Viestien lukumäärä : 206
Join date : 09.06.2016
Ikä : 30
Paikkakunta : Nokia

ViestiAihe: Vs: Venuslainen näpäytys (K13)   Ke Helmi 01 2017, 11:09

Kiitos Prätkämimmi Smile

_________________
"Haluan lisäksi, että ne pappatuntskilla paahtavat paviaaninnäköiset pahvikorvat pannaan paloiksi!"


Lalli Leipäjuusto
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Puvitsu

avatar

Viestien lukumäärä : 227
Join date : 02.08.2015
Paikkakunta : oulu

ViestiAihe: Vs: Venuslainen näpäytys (K13)   Ke Helmi 01 2017, 14:41

Tää oli ihan hulvaton Smile! kiitos tästä, tykkäsin  Wink

_________________
"Räjäytetään ovi auki, pannaan kalusto remonttiin ja paiskataan Nuikki päin seinää!"~Vinski
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Minde

avatar

Viestien lukumäärä : 206
Join date : 09.06.2016
Ikä : 30
Paikkakunta : Nokia

ViestiAihe: Vs: Venuslainen näpäytys (K13)   Ke Helmi 01 2017, 16:33

Kiitos Puvitsu Smile

_________________
"Haluan lisäksi, että ne pappatuntskilla paahtavat paviaaninnäköiset pahvikorvat pannaan paloiksi!"


Lalli Leipäjuusto
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkämimmi



Viestien lukumäärä : 4875
Join date : 18.01.2015

ViestiAihe: Vs: Venuslainen näpäytys (K13)   To Helmi 02 2017, 06:55

Ole hyvä Smile
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Sponsored content




ViestiAihe: Vs: Venuslainen näpäytys (K13)   

Takaisin alkuun Siirry alas
 
Venuslainen näpäytys (K13)
Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Last Chance Garage :: Fanfiction ja fanitaide :: Prätkähiiritarinat S-K13-
Siirry: