Last Chance Garage

Suomenkielinen foorumi Prätkähiiret Marsista - sarjan faneille.
 
PääsivuPääsivu  KalenteriKalenteri  FAQFAQ  HakuHaku  KäyttäjälistaKäyttäjälista  KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisään  

Jaa | 
 

 Aavikko Prinsessa K13

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas 
KirjoittajaViesti
Prätkisfan



Viestien lukumäärä : 97
Join date : 25.08.2016

ViestiAihe: Aavikko Prinsessa K13   Su Tammi 01 2017, 23:19

Tittle: Aavikko Prinsessa
Author: Prätkisfan
Genre: Action, Romance ja pieni Fluff sekä Humor
Paring: Minni/Turbo, Moto/Oc, Vinski/Santtu ja Anni/Oc
Rating: K13
Disclaimer: En omista prätkähiiriä ja ne kuuluvat alkuperäisille tekijöilleen. Ainoat hahmot mitä omistan ovat omat Oc hahmot, jotka tarinassa ilmenevät
Warning: Marsin sotaan viittauksia, ei tarkkoja kuvauksia. Erilaisia kuolemia ei tarkkoja kuvailuja
Summary: Aikaa on kulunut 10 vuotta prätkähiirten voitettua Marsin sota. Nyt kuitenkin on aikuisten aika mennä viettämään ansaittua lepopäivää lapsistaan ja sysäävät he Rontille hoitoon. Se mitä Rontin luona tapahtunee jää varmasti nuorukaisten mieliin.
 
A/N: Tälläinen lyhyt tarina alkoi soimaan päässäni Joulu-pyhien aikaan ja nyt on aika tuottaa tuotos myös tänne. Nauttikaa!   cheers
 
 
 
 
10 vuotta on kulunut siitä, kun sankari kolmikkomme palasi Marsin pinnalle pelastamaan ystävänsä. Sota oli juuri saatu päätökseen ja oli aika alkaa rakentamaan uutta Marsia. Minni ja Turbo saivat sodan päätyttyä tietää odottavansa lasta. Tai ainakin he niin luulivat. Yhdeksän kuukautta myöhemmin Minni synnytti komeat kaksospojat Michaelin ja Thomaksen. He muuttivat Niymarin kaupunkiin, jonne he olivat rakennuttaneet ison oma kotitalon. Seuraavana kesänä he juhlivat häitään ja viisi vuotta tämän jälkeen he saivat kauniin tyttö lapsen Harper-Auroran. Moto ja Milva olivat asettautuneet Tulikivikaupunkiin ja olivat kunnostaneet vanhan omakotitalon uuteen uskoon. He saivat samoihin aikoihin, kun Minni ja Turbo olivat kaksospoikansa saaneet, toisen poika lapsen Wilhelmin. Eeli oli aloittanut Tulikivikaupungin ala-asteella ykkösluokan ja oli yhtä pursuavaa onnea. Vinski ja Santtu asuivat kerrostalossa Tulikivikaupungin sydämessä. Kuusi vuotta sodan jälkeen he adoptoivat kauniin valkoisen hiiri tytön Evelyn. Vinski oli kosinut Santtua kahta vuotta aijemmin. Nainen oli kumminkin kieltäytynyt ja kertonut tämän haluavan kihloihin, kun adoptio asia olisi varma. Heti Evelyn kotiin päästyä he kihlautuivat pysyvästi. Anni oli myös löytänyt sotavoimista itselleen miehen. Turbo, Adam ja Anton oli ensin jyrkästi kieltänyt suhteen, koska miehen aijemman taustan takia hänellä oli tapana pettää silloisiaan puolisoitaan. Turbo oli kumminkin löystänyt nyörejä kuulleessaan ettei mies ollut vieläkään pettänyt Annia ja samalla kuuli tämän odottavan lastaan. Annin esikoinen syntyi vuoden päästä sodassa ja tyttö sai nimekseen Victoria. Turbo oli kumminkin halunnut varmentua siitä, että pienokainen olisi turvallisten aikuisten ympäröivä ja ehdotti sisarelleen, että joku hänen kolmesta veljestä pitäisi olla tytön kummi. Anni oli suostunut tähän ja pyytänyt itse Turboa tytön kummisedäksi ja näin hän oli saanut myös suostuteltua veljensä tähän ettei lapsella olisi oman isänsä kanssa mitään hätää. Pari vuotta myöhemmin Anni synnytti toisen tyttärensä jolle antoi nimeksi Johanna. Johannan selustaa varmensi Adam. Sillä Anton oli jo Thomaksen kummisetä. Rontti oli asettunut myös viettämän eläkepäiviään läheiseen omakotitaloon, mikä sijaitsi lähellä Vapaustaistelijoiden tukikohtaa. Kun perhe arki oli koittanut ei sankareillamme ollut enää aikaa nähdä toisiaan. Nyt he päättivät laittaa lapsensa hoitoon Rontille ja lähtivät itse viettämään ansaittua lapsi vapaata arkea eräälle mökille järven rantaan. 
 
Turbo ajoi suhteellisen isoa maasturia kohti Rontin kotia. Niymarin kaupungista oli noin puolen tunnin matka ja lapset alkoivat olla jo turta ensimmäisen mutkan jälkeen. "Äiti?" pieni harmaan beige hiiri tyttö kysyi silittäe nukkensa hiuksia. Tytöllä oli hennot mustat hiukset ja ulkonäöllisesti muistutti äitiään. "Mitä kulta?" Minni kysyi etupenkiltä. "Mitä me tehdään Rontin kanssa?" hän jatkoi. "En tiedä. Teidän pitää kysyä Rontilta," Minni jatkoi. "Onks meidän pakko mennä sinne?" Thomas tuhahti ottaen kuulokkeen pois korvastaan. "Niimpä. Rontti on vaan harmauden muuttanut vanhus," Michael jatkoi tämän vierestä. "POJAT!" Minni tuhahti toruvasti. "No se on. Eikä sie ikinä oo mitään tekemistä," Michael jatkoi. Turbo hymähti naurahtavasti vaimonsa vieressä. "Älä sinä siinä naura," Minni sanoi huitaisten nyrkillään Turbon hauista. "Hei pojat. Te tiedätte, että Rontti on Rontti. Sitä paitsi tää asia on keskusteltu jo moneen kertaan. Ja kertokaa monestikko ootte tullu Rontin luota sillein ettei teillä olisi ollut edes kertaakaan hauskaa," Turbo sanoi katsoen taustapeilistä kahta kullanväristä hiiripoikaa. "Mut sää oot itekkin sanonu Ronttia vanhukseks," Thomas intti. Turbo pyöritteli päätään. "Se on eri asia," hän sanoi. "Millä tavalla?" Michael jatkoi. "Kuulkaas nyt esiteinit, nyt lopetat ton kiukuttelun," Turbo sanoi. "Eikä pahalla. Rontti suosii tyttöjä ja käskee meidän poikien keksii itsellemme jotain tekemistä," Michael sanoi puristaen kätensä eteensä. "Pojat. Nyt riittää, tää keskustelu on käyty ja te menette Rontille hoitoon," Minni sanoi katsahten poikaansa. Kumpikin pojista otti hieman itseensä ja katselivat ulos ikkunoista. Thomas siirsi mustia hiuksiaan pois tieltä ja asetteli kuulokkeen takaisin paikoilleen. "Sitä paitsi. Ette te siellä yksin Rontin kaa oo," Turbo sanoi kääntyen vasemmalle pienelle poikki tielle. "Niin siellä on Eeli, joka on 17. Sitä ei varmaan ees kiinnosta olla siellä ja sit Wilhem joka matkii veljeään joka asiassa. Sit meidän serkut jota Rontti suosii Harper mukana ja sit Evely joka menee samaan porukkaan," Michael sanoi työntäen Harperin nuken kauemmas itsestään. Minni ja Turbo huokaisivat syvään. "Sitä paitsi...." Thomaksen lause jääden kesken. "Ihan sama mitä mieltä te ootte, mun mielestä Rontti on kiva," Harper sanoi keskeyttäen veljensä ja halaavansa nukkeaan tiukasti. Minni ja Turbo hymyili lämpimästi toisilleen. Turbo kääntyi pienen keltaisen omakotitalon pihaan, jossa hänen tutut veikkansa puolisoineen ja lapsineen jo odottivat. "He-heii. Kattokaa. Suur-pien kaupungin perhe saapui viimeinkin," Vinski sanoi heittäen Turbon kanssa ylä vitoset. "Kiva nähdä veikka," Moto sanoi halaten kevyesti veikkaansa. "Samoin," Turbo sanoi pienesti venytellen. Milva, Santtu ja Anni tervehtivät Minniä ja nopeasti Harperia joka oli juossut serkkujensa ja Evelyn luo. Hän esitteli nukkeaan heille, joka oli kaunis prinsessa. Eeli istui porrastasanteen kaiteella ja kiusoitteli pikkuveljeään. Michael ja Thomas olivat menneet aidan viereen mököttämään. "Missäs vesu?" Turbo kysyi kun sankarit seisoivat vain pihalla. "Lappu ovessa. Sanoi palaavansa kohta," Milva sanoi ja naisjoukko käveli miestensä luokse. "Rontin tuntien sen kohta saattaa olla pari tuntii," Minni totesi. "Niimpä ja varsinkin tietää, että me tuodaan lapset tänne," Milva sanoi naureskellen. "Hyvä sit voidaan lähtee kotiin," Michael totesi aidan vierestä ottamatta katsekontaktia. Minni ja Turbo mulkaisivat poikaansa, joka edelleen piti katseen maassa. "Mikäs teillä on?" Moto kysyi hämillään. "Joku esivaiheinen teini-ikä," Minni sanoi siirtäen katseensa Rontin taloon. "Koko ajan pitää jostain vähän kiukutella," Turbo sanoi. "Mut eiks teidän pojat oo vasta?" Santtu kysyi mietteliäänä. "10," Minni sanoi nyökkäillen naiselle hieman epäuskoinen ilme kasvoillaan. "No ainakin tietää kenen poikii ne on," Milva totesi katsahten ystäväänsä. "Mitä toi nyt tarkotti?" Minni tuhahti. "Joo en kanssa tie," Milva sanoi leveästi hymyillen ja katsellen muualle. "Onneks meillä ei vie oo tollasta," Moto sanoi. "Kyllä se sieltä rakas tulee. Muisteleppa Eeliä," Milva sanoi katsahtaen harmaata jättiä. Moto katsoi poikaansa, joka nosteli häntäänsä ylös alas hänen pikkuveljensä pomppien alapuolellaan ja yrittäen napata tämän hännän. Moto asetteli kätensä ristiin eteensä. "Aaa apuaaaaa. Eeli kiusaa," Wilhelm sanoi juosten isänsä jalkoihin kiinni. Eeli juoksi kevyesti pikkuveljensä perässä ja pysähtyi isänsä ja äitinsä väliin. "En mää mitään tehnyt," hän sanoi naureskellen saaden isänsä pudistelemaan päätään tyytyväisenä. "Tässä näemme kaksi hyvin erilaista kymmenen vuotiasta," Vinski sanoi osoittaen ensin kädellään Wilhelmiä ja sen jälkeen kaksosia. "En mää oo kymmenen," Wilhelm totesi saaden valkoisen egoistin hiljaseks. Vinski näytti tyrmistyneeltä. Kyllähän tällä piti olla ainakin omasta mielestään tiedossa kuinka vanha hänen kummipoikansa oli. "Wilhelm on syntynyt loppu vuodesta. Viikkoo ennen Joulua synttärit," Milva sanoi palauttaen Vinskin muistin. "Totta," hän sanoi hymyillen ja Milva hymyili hänelle takaisin. "Mitä sulle kuuluu Eeli?" Anni kysyi nuorelta mieheltä, joka pituudeltaan oli vanhempiensa välissä. Hänen harmaa turkkinsa oli samaa väriä kuin isänsä ja hiukset oli tumman ruskeat. "Mitäs tässä, ei mitään erikoista," Eeli vastasi. "Eli ihan hyvää kuuluu?" Turbo kysyi. "Joo," hän sanoi. "Mitä sää nyt opiskelet?" Anni kysyi. "Mää oon Tulikivikaupungin kauppaoppilaitoksessa lukemassa Merkonomiks. Vuos olis vielä," Eeli sanoi. "Ei moottoriala sitten kiinnostanut?" Turbo kysyi naureskellen. "Kiinnostaa, mutta enemmän harraste mielessä," Eeli jatkoi. "Ja vuoden päästä sotavoimiin," Minni sanoi ristien kätensä eteensä. "No niimpä. Muutenkin yrittää ottaa irrottautumista vanhemmista ja sit joudun niiden kaa saman katon alle 365 päiväks," Eeli sanoi katsellen vuorotellen vanhempiaan. "Voithan aina lähtee toiselle tukikohdalle," Minni sanoi. "Et aja mun vauvaa toiselle puolelle Marsia," Milva sanoi ottaen poikansa päästä kiinni ja pitäen sitä kunnolla kiinni. Koko porukka nauroi kovaan ääneen ja havahtuivat tyttöjen juostessa portille. "Moi Rontti," Harper aloitti. "Sää tulit," Johanna jatkoi. "Heheei prinsessat. Joo enhän mää teitä unohtais," Rontti sanoi avaten portin. Hänellä oli käsissään kaksi isoa paperipussia. Nähdessään mentoroitava porukkansa hänen ilmeensä vakavoittui. "Menkääs valmiiks sisälle," hän sanoi ojentaen Eelille avaimensa. "Hei kaverit tulkaa! Mää sain avaimen," Eeli huikkasi muille lapsille. Wilhelm halasi nopeasti vanhempiaan ja lähti Eelin perään. Harper käveli äitinsä jalkojen juureen ja piti tästä kiinni. "Oothan kiltti tyttö," Minni kysyi suukottaen tyttärensä otsaa äidillisesti. "Ja nättinä," Harper sanoi iloisen innokkaasti. Hän hyvästeli myös isänsä, joka koppasi tämän syliinsä ja pusutteli tätä ympäri kasvoja saaden pikkutyttönsä kikattelemaan. "Nähdään sunnuntaina prinsessa," Turbo sanoi ja laski tyttärensä alas joka juoksi talon sisälle. Anni pusutteli myös tyttärensä jotka lähtivät yhtä reippaina sisälle. Evely oli vastahakoinen jäämään. Santtu ja Vinski hyvästelivät tyttärensä ja nostivat Rontin syliin. Kyynelvana alkoi valua tämän poskille. Rontti pyyhki tytön poskia ja kuiskasi jotain rohkaisevaa tämän korvaan. "Mmmh pojat," Turbo sanoi kun poika kaksikko käveli madellen heidän välistää. Pojat käännähtivät ympäri ja katsoivat vanhempiaan. "Soittimet," Minni sanoi ojentaen kättään samalla. Pojat katsoivat tympeentyneenä vanhempiaan ja sitten toisiaan. Vastahakoisesti he antoivat soittimensa äidilleen. "Olkaahan nätisti," hän huikkasi poikien perään. Vinski, Turbo ja Moto nostivat lasten vaatekassit Rontin terassille, josta Eeli nosteli niitä sisälle. Sankari porukamme oli sopineet lähtevänsä kahdella autolla. Vinski ojensi Rontille vielä auton avaimet ja suukotti kevyesti tämän pikkuista. Rontti käveli talon sisälle ja laski Evelyn sylistään. Sisällä oli jo täysi hullun mylly käynnissä. Hän käveli keittiöön ja katseli keittiösaarekkeen takaa riehuvia lapsia. Hän röhähti kunnolla saaden lasten huomion. "Mää mietin, että jos tehtäis ruokaa," hän totesi. "Ai niin kuin mitä?" Harper kysyi. "No olisko vaikka," Rontti aloitti ja kaivoi paperikasseja. "Hampurilaisia," hän sanoi ja nosti pussista hampurilais-sämpylöitä ja pihvejä. "JOOOOOOOO!" lapset huusivat yhteen ääneen ja nousivat keittiön pöydän ympärille. Jokainen sai kasata oman hampurilaisensa. Juomaksi Rontti oli jo aijemmin hankkinut limonaadia. Syötyään kaikki siirtyivät olohuoneen puolelle. "Oooh mää oon iha ähky," Michael sanoi avaten housun napin ja kaatuen lattialle selälleen. Kaikki nauroivat tyytyväisenä. Rontti istui läheiselle nojatuolille. "Mitäs nyt?" Eeli kysyi. "Pelataan jotain," Johanna ehdotti. "Sori ei pysty. Liian täynnä," Thomas sanoi. Rontti näytti mietteliäältä. "Ootteks te kuullu tarinan Aavikko prinsessast?" hän kysyi parantaen asentoaan. "Onks se joku likkojen tarina?" Thomas kysyi. "Hahha ei. Siinä on seikkailua ja toimintaa ja sankareita," Rontti sanoi naureskellen. "Ja prinsessa," Evely sanoi jo hieman rohkeammin. "Niin sekin," Rontti sanoi. "Kerro se meille," Wilhelm sanoi nousten veljensä jalkojen väliin istumaan. "Hyvä on, mutta mmhhh," Rontti sanoi ja näytti taas hyvin mietteliäältä. "Mitä nyt?" Victoria kysyi huolestuneena. "Tarinasta on hyvin kauan kun sen viimeksi olen kertonut ja en muista henkilöiden nimiä. Ne pitäs keksii ensin," hän jatkoi. Harper katsoi hetken prinsessa nukkeaan. "Mitä jos ne olis meidän vanhempia?" hän kysyi innostuneena ja halasi nukkeaan. "Joo meidänhän vanhemmat on muutenkin sankareita," Eeli sanoi. "Niimpä. Pelastihan ne Marsin iljettäviltä plutolaisilta," Thomas sanoi. "Mmmh hyvä on," Rontti sanoi. Lapset kokoontuivat lähemmäs häntä. "Tarina alku alkaa hyvin hyvin pitkän ajan takaa....."
 
 
 
Kauan, kauan aikaa ennen plutolaisia tai edes meitä. Mars oli vehreä planeetta, joka muistutti Maapalloa huomattavasti. Viidakkoja, laaksoja ja aavikkoja oli silmän kantamattomiin. Eräässä Marsin viidakossa, joka oli aavikon ympäröimä. Aivan viidakon keskellä sijaitsi kylä jota hallitsi pidetty Kuningas ja Kuningatar. He olivat toivoneet lasta pitkään ja he olivat pyytäneet Viidakossa sijaitsevan lammen hallitsijalta apua lapsettomuuteen. Lammen haltija teki kaiken voitavansa ja ihme kävi. Kuningatar synnytti yhdeksän kuukauden päästä lapsen. Prinsessan. Hänen mustat hiuksensa oli mustemmat kuin yön galaxi, hymy kuin tähti taivas, silmät kuin kaksi kimaltelevaa rubiinia ja hymy toi toivoa kylälle. Prinsessa sai nimekseen Minni. Prinsessan syntymä toi ongelmana yhden pienen probleeman. Prinsessa oli saanut syntymä lahjaksi voiman, joka oli tarkoitus pitää Marsin luonnon hyvinvoinnin tasapainossa. Sillä mikäli prinsessa joutuisi vaaraan, vaaraantuu myös Mars. Prinsessan kasvaessa hän opetteli hallitsemaan voimiaan. Iloisena ja hyväntuulisena sää oli mitä suotuisin ja aurinkoinen. Prinsessan ollessa surullisena satoi vettä ja raivokohtauksen iskiessä ukkosti ja salamoi. 
          Vuosia oli kulunut ja Minnistä oli kasvanut koko kylänsä rakastama prinsessa. Hän oli suurimmaksi osaksi iloinen ja hän auttoi ilomielin palvelijatteriensa kanssa kylän vanhimpia. Hän oli hyvä ystävä Milvan ja Annin kanssa, jotka työskentelivät linnassa Minnin avustajina. He jakoivat mielipiteitä keskenään ja kertoivat yksityiskohtaiset salaisuudet vain toisilleen. Aurinkoisena päivänä Minni harjoitteli lammella yhdessä lammen hallitsijan kanssa veden hallintaa. Vesi oli vaikea elementti hallita sen monen olomuodon takia. "Oikein hyvä teidän korkeutenne," hallitsija sanoi. "Kiitos," Minni sanoi. Minni oli juuri saanut veden liikkumaan käsiensä mukaan. "Teidän korkeutenne," Milva sanoi rannalta. Minni katsoi hymyillen ystäväänsä. "Mennään ihan juuri," hän sanoi muodostaen vesipallon eteensä. Minni mietti hetken ja heitti vesipallon Annin ja Milvan päälle. He nauroivat hieman epäuskoisesti ystävänsä teolle. Minnin hymy sai muutaman pilven siirtymään ja auringon tulemaan paremmin esille. "Teidän korkeutenne, pahoittelen nipottamisen mutta teidän on oltava varovainen voimienne kanssa. Meinaan yksikin virhe voi olla vaaraksi sinulle," haltija sanoi ottaen Minnin käsistä kiinni. "Tiedän. Huomenna samaan aikaan," Minni sanoi nostaen valkoista mekon helmaansa ja nousten lammesta. Haltija nyökkäsi ja katosi lammen syvyyksiin. "No?" Minni kysyi. "Me ollaan läpimärkiä," Milva sanoi hieman ärtyisenä. "Hhah anteeksi," Minni sanoi ja pyöräytti kättään heidän edessään ja samalla lämmin tuulen puuska pyörähti heidän ympäri ja hetkessä he olivat kuivia. "Mitäs me tänään?" Anni kysyi. "Kylän vanhimmat tarvitsevat polttopuita ja vettä," Minni sanoi. Minnin ja ystäviensä saapuessa linnan toiselle puolelle oli siellä hirveä kuhina. Minni katsoi hämmentyneenä ystäviään, kunnes sotilas meren keskeltä näki isänsä. "Isä?" Minni kysyi saapuen kevyesti juosten isänsä luokse. "Minni jää kotiin," kuningas sanoi siirtäen tyttärensä pois edestään. "Mitä tapahtuu? Minne olet menossa?" hän kysyi hieman hätääntyneenä. "Kivikylän porukka ampunut tulinuolia kohti viidakkoa," Kuningas vastasi ja nousi ratsunsa kyytiin. "Olkaa varovaisia," kuningatar sanoi ottaen tyttärensä olkapäistä kiinni ja halaten tätä hellästi. Minni katsoi huolestuneena, kun hänen isänsä lähti sotureidensa kanssa kohti metsän laitaa. Kivikylän väki oli hieman levotonta porukkaa ja he eivät useinkaan ajatelleet mitä tekivät. Heitä sanottiin usein kapinallisiksi siksi, että heidät oli aikoja sitten käsketty poistumaan kylästä Kuninkaan vastuttamisesta. Aikojen saatossa yhä useampi oli halunnut lähteä kapinallis ryhmään, kuin kuulua kuningas kuntaan. 
           Minni auttoi kylän vanhempia puiden hakkuussa ja veden haussa. Ilma oli muuttunut pilviseksi. Kaikki katselivat taivaalle ja sen jälkeen yleensä iloista prinsessaansa. "Onko kaikki hyvin teidän korkeutenne?" vanhempi hiirinainen kysyi. "huoh... olen vain huolissani isästä," hän sanoi syvästi huokaisten. "Voi kulta. Ei mitään hätää. Isäsi on hyvä soturi ja hän palaa ihan varmasti piakkoin kotiin," nainen sanoi silittäen Minnin olkapäätä rohkaisevasti. Minni hymyili haikeasti naiselle. Hänen huomionsa sai kimeä kirkaisu, joka ei kuulunut hiirelle vaan jollekkin eläimelle. Minni katsoi nopeasti ystäviään, kunnes lähti juoksemaan kohti metsän  syvyyksiä. Milva ja Anni seurasivat häntä. He saapuivat jyrkänteen reunalle ja näkivät heidän alapuolellaan pienen perhosapinan poikasen, joka oli ahdettu kiviseinää vasten. "Voi ei Gasaneleopardit," Anni sanoi, kun näki todella suuret kissaeläimet poikasen kimpussa. Gasanaleopardit muistuttivat maan leopardia, mutta oli huomattavasti paljon isompi ja lihaksikkaampi. Suuret pässimäiset sarvet ja kaksihaarainen häntä sai leopardin olemaan entistä vaarallisempi. "Mitä me tehdään?" Milva kysyi. Minni hermostui ja pystyi kohdistamaan vihansa leopardeihin. Salaman isku niiden väliin sai heidän huomion kääntymään Minniin. Minni katsoi tuimalla ilmeellä leopardeja. He olivat aikeissa perääntyä, mutta lähtivät seinää pitkin kiipien kohti tyttöjä. "Menkää!" Minni sanoi. Annilla ja Milvalla ei ollut vaihtoehtoja ja lähtivät kohti kylää. Minni lähti toiseen suuntaan ajaen leopardit kauas kylästä. Hän huomasi yhden leopardin yrittäessä lähteä ystäviensä perään ja heitti tätä suhteellisen suurella kivellä. Huomion saatua hän lähti juoksemaan metsään. Huonompi homma oli, että leopardit olivat hyvin notkeita ja Minni oli jäämässä kakkoseksi heille. Kaiken lisäksi yksi leopardeista oli kiivennyt puun oksille ja yritti yläkautta saada Minnin kiinni. Minnin pienen kropan ansiosta hän pääsi tekemään äkkiliikkeitä, kun taas isot kissat joutuivat kiertämään kauempaa. Juoksun aikana Minni levitti taikaa ympäri metsää. Minni saapui suurelle aukealle alueelle. Karjaisu sai hänet kääntymään ympäri. Minni katseli ympärilleen. Hänet oli piiritetty. Leopardit lähestyivät häntä uhkaavasti ja Minni oli päättänyt hyväksyä kohtalonsa. Isoin leopardi karjui kita suorana suoraan Minnin kasvojen edessä saaden hänet sulkemaan silmänsä ja kääntämään hieman päätään toisaalle. Sitten leopardi lopetti. Murisi pienesti Minnin edessä. "Prinsessaaa," kuului kaikuva ääni. Minni avasi silmänsä ja katsoi leopardia. "Olemme odottaneet sinuaaa," leopardi sanoi. Minni katsoi hieman epäuskoen kissaa. Se ei varsinaisesti puhunut. "Mä... Mää ymmärrän sua. Mutta sää et puhu," hän sanoi epäuskoisena. "En tietenkään, olet luonnon voima. Sinulla on voima mikä kuulee vain ajatuksemme sanan. Kukaan muu ei ymmärrä meitä,"  leopardi sanoi katsoen Minniä. "Mitä te haluatte?" Minni kysyi. "Haluamme varoittaa sinua," leopardi sanoi. "Mistä?" Minni kysyi epäuskoisena. "Perhettäsi kohtaa pian suuri suru ja sinä aloitat elämäsi vaarallisimman tehtävän. Mutta sinun on muistettava seuraava. Minne menetkin ja minne tuletkin sinua kohtaa vaara joka puolella. Sillä saatat olla vaaraksi myös itsellesi sekä muille," leopardi kertoi. Minni oli juuri esittämässä tarkemman kysymyksen, kun leopardin takaa kuului ääniä. "Kyläläiset," Minni sanoi kuiskaten. Leopardi katsoi Minniä ja karjaisi kovaa kerran. Leopardit lähtivät pakoon Minnin taakse takaisin metsän syvyyksiin. Minni ei ymmärtänyt mitä leopardi oli sanonut, mutta jos hänen perheensä olisi vaarassa hänen tulisi suojata heitä. "Tuolla hän on," yksi sotilas sanoi. "Oi teidän korkeutenne. Oletteko kunnossa," toinen sotilas kysyi. "Minne ne menivät?" sotilas tiedosteli. "Ei sillä väliä. Mää oon kunnossa. Mennään äkkiä kotiin," Minni sanoi lähtien kulkemaan kotiin päin. Sotilaat katsoivat ensin toisiaan ja sen jälkeen metsään jonne leopardit olivat juokseneet. Lopulta he lähtivät Minnin perään kohti kylää. 
          Paljon myöhemmin hovineito auttoi Minniä peseytymään. Hän oli kertonut äidilleen mitä metsässä oli tapahtunut, mutta tämä ei ollut uskonut häntä. Peseydyttyään Minni saapui saliin, jossa hän näki tuttuja sotilaita jotka keskustelivat kuningattaren kanssa. Nuo olivat ne samat sotilaat, jotka kuninkaan kanssa olivat lähteneet kivikyläläisiä vastaan. "Minni," kuningatar sanoi nähdessään tyttärensä. "Mitä täällä tapahtuu?" Minni kysyi hämmentyneenä. "Se sun ennuste. Se on totta," kuningatar sanoi halaten tiukasti tytärtään. Hänen äitinsä oli selvästi surullinen. "Mitä on tapahtunut? Missä isä?" hän kysyi irrottautuen äidistään. Hän katsoi epäuskoisena ensin itkuun purskahtanutta äitiään ja sitten haikealla mielellä olevia sotilaita. "Olemme prinsessa pahoillamme, mutta isäsi.... isäsi on," sotilas sanoi katsahtaen prinsessaa. "Ei... ei," Minni sanoi perääntyen. Samaan aikaan ulos oli kerääntynyt suuria painavia pilviä. "Mitä tapahtuu," kylästä kuului paljon ihmetyksen ääniä ja erilaista supinaa. Minni haukkoi linnassa henkeään kunnes purskahti suureen suruun lattialle. Ulkona alkoi samaan aikaan satamaan runsaasti. Sateen alkaminen aiheutti enemmän supinaa kylässä. Samanlainen sää oli jatkunut pari päivää ja kyläläiset hautasivat kuningattaren ja prinsessan kanssa kuninkaan viimeisimmälle matkalleen. Haltija siunasi kuninkaan kruunun ja lähetti sen viimeiselle matkalle kohti lammesta lähtevää jokea pitkin. Minni seisoi vielä muiden lähdettyä vesisateessa. Hän polvistui lammen eteen. "Prinsessa pitäsikö meidän mennä," Milva kysyi huolestuneena. "Mihin pitäisi? Eihän meillä ole enää mitään," hän totesi katsomatta ystäviään. "Mutta Minni," Anni yritti. "EI!" Minni karjahti saaden taivaan jyrähtämään kunnolla. "Mutta teidän korkeutenne," Anni yritti edellen ja Minni poistui paikalta luomatta katsekontaktia kehenkään. Minni saapui linnan toiselle puolelle missä oli paljon kyläläisiä."Prinsessa," "Teidän korkeutenne," "Prinsessa Minni," kuului joka puolella. Minni kääntyi ympäri ja katsoi kyläläisiään. "Prinsessa Minni! Teidän on tehtävä jotain. Kylä ei selviä tälläisesta tulvasta. Me palelemme, meillä on nälkä kun emme voi lähteä metsälle tälläisessä säässä. Teidän on tehtävä jotain," vanhempi mies sanoi kävellen väkijoukon keskeltä Minnin eteen, joka oli piiritetty. Minni katseli ympärilleen. Kyläläisten pahoinvointi näkyi suurena suruna eikä todellakaan helpottanut Minnin oloa yhtään. Päinvastoin pahensi vain. Lapsia itki joka puolella nälkää ja kylmyyttä. "En...en mää voi," Minni sanoi hieman änkyttäen. "KYLLÄ! KYLLÄ TE VOITTE!" mies sanoi yrittäen lähestyä prinsessaa. "EI! EN VOI!" Minni sanoi saaden salamat iskemään taas taivaalla. Metsästä lenti teräviä oksia jotka lensivät uhkaavast kyläläisten välistä. Suuresta voimasta minkä Minni oli luonut hän kaatui maahan. Kyläläiset katsoivat häntä järkyttyneenä ja lapset itkivät entistä kovempaa. "Sä... sää olet vaaraksi tälle kylälle," mies sanoi osoittaen prinsessaa järkyttyneenä. "Ei!" Anni yritti puuttua asiaan. "KYLLÄ!" mies huusi. Minni haukkoi henkeä ja nousi ylös. Hän lähti pakenemaan metsään. "Minni!" Milva yritti lähteä tämän perään, mutta sotilaat estivät häntä. Minni juoksi itkun voimalla eteenpäin. Sankka sade sai hänet sokeaksi ja hän ei nähnyt eteensä. Yht'äkkiä hän tippui kallion juurelta saaden hänet pyörimään rinnettä alas. Pyörimen loppui hänen iskeytyessä maahan. Hän jäi tajuttomaksi. Samaan aikaan sade ja kaikki muu vain pysähtyivät ja sateen tilalle nousi vain sankka sumu. Minni makasi maassa edelleen tajuttomana, kunnes tumma hahmo löysi hänet. Hän siirsi Minnin hiuksia tämän kasvoilta nähdäkseen tämän kasvot. Hahmo nosti Minnin kantoon ja katosi sumun sekaan.
          Minni heräsi päänsärkyyn. Hänen näkökenttänsä palasi pikkuhiljaa ja hän tunsi makaavansa peiton alla maassa. Hänen edessään oli tuli joka roihahti liekkeihin Minnin herätessä. Hän katseli hieman ympärilleen mitä kylki asennosta näki. Punainen hiekka kutitti hänen nenäänsä. Hänen huomion sai tulen toisella puolella istuva vanhempi nainen. Minni änähti pienesti ja yritti nousta istumaan. Hän piti päätään. "Anteeksi, missä mä olen?" hän kysyi saaden naisen kääntymään ympäri. "Ai sinä heräsit," nainen sanoi. Hän oli kauniin kullanruskea ja tummat laineikkaat hiukset oli solmittu palmikolle. "Missä mää olen," Minni kysyi hieroen otsaansa. "Olet turvassa. Poikani löysi sinut tajuttomana viidakon ja aavikon rajalla menevän jyrkänteen vierestä," nainen sanoi painaen kädellään hieman Minnin päätä. "Otahan tästä," nainen sanoi ojentaen ison puukauhan Minnille joka kupli kuumaa keittoa. Minni katsoi epäröiden kauhassa olevaa nestettä ja nousi istumaan. "Ei huolta kultaseni. Se on vain yrttiteetä, joka auttaa tuohon särkyyn," nainen sanoi äidillisesti. Moneen päivään Minni koki helpotusta suruunsa. "Kerrohan kultaseni. Mistä noin suuri suru," hän kysyi saaden Minnin hämmentyneeksi. "Anteeksi, mutta tunnemmeko?" Minni kysyi epäuskoisena. "Kyllähän kaikki sinut tuntevat. Olet Marsin luonto neito. Itseasiassa prinsessa, joka on syntynyt kastepisaran helmestä, jonka voimat suojelevat Marsin tasapainoa," nainen sanoi. Minni katsoi naista hämmentyneenä. "Niin ja haluat tietää kuka olen," nainen sanoi. "Kyllä," Minni sanoi ojentaen kauhan naiselle. "Olen muusa. Parantajan tytär. Voit kutsua minua Reeaksi," Reea sanoi katsahtaen Minniä. "Reea? Kertoisikko missä minä olen?" Minni kysyi edelleen hämmästyneenä. "Olet edes menneen mieheni perustamassa kylässä," Reea sanoi. Minnin ilme muuttui todella epäuskolliseksi. "Et kai vain...." Minni sanoi juosten ulos. Hän katseli ympärilleen. Hänen ympärillään oli punaista hiekkaa. Kylän asukkaat nukkuivat teltoissa, sekä muutamassa luolassa mitä oli vuorten rinteitä vasten. "Kivikylä," hän sanoi kuiskaten. "Prinsessa kiltti odottakaa," Reea sanoi juosten Minnin perään luolastaan. "EI! Te ja teidän kylä tappoi mun isän," Minni sanoi ja hänen takaansa alkoi kuulua kova piipitys. "Hiekkamyrsky!" joku kylästä huusi. Minni kääntyi ympäri ja näki nopeasti lähestyvän hiekkamyrskyn. "Prinsessa kiltti. Hermostuneisuutenne pahentaa myrskyn voimakkuuta. Teidän pitää RAUHOITTUA!" Reea huusi pidellen kiinni läheiseltä tolpasta. Minni katsoi kylään jossa kävi kuhina viedä lapsia turvaan ja jossa miehet kiristivät telttojen naruja. Minni siirsi katseensa hiekkamyrskyyn, sulki silmänsä ja huokaisi syvään. Hän nosti kätensä vaakatasoon eteensä ja hengitti kevyesti. Reea katsoi tapahtumaa hieman järkyttyneenä. Juuri kun hiekkamyrskyn alku osui Minni käteen, kuului iso humahdus ja hiekkamyrsky pysähtyi ja jakaantui. Reea huokaisi syvään. "Vaara ohi!" hän huusi. Minni hengitti raskaasti, avasi silmänsä ja laski kätensä. Kevyt tuulen puhallus liikutti hänen hiuksiaan pitkin hänen kasvojaan. Minnin katse oli tyhjä. Hän todellakin olisi vaaraksi muille. Reea käveli nuoren naisen luokse. "Mun oma kylä oli oikeassa. Mää olen vaaraksi muille," hän sanoi. "Voi rakas. Sinua on koko elämäsi ajan opetettu fyysisesti hallitsemaan voimiasi. Psyykkisen taidon hallitsemiseen olisi pitänyt käyttää tämä aika. Mutta jos jaksat ja haluat voin opettaa sinua," Reea sanoi kääntäen Minnin itseään kohden. Minni näytti väsyneeltä ja Reea yritti saada vastauksen prinsessalta. Minni katsahti Reeaa, kunnes menetti tajuntansa. "Teidän korkeutenne," Reea sanoi kaapaten Minnin syliinsä. "Tarvisin apua," Reea huusi ja yksi sotilas juoksi auttamaan Reeaa. "Kanna hänet luolaan," hän sanoi. Hetkeä myöhemmin Minni palasi tajuihinsa. Hän makasi samassa paikassa, kuin mistä hän aikaisemmin oli herännyt. "Oletko kunnossa?" Reea kysyi ja sai Minniltä vain tuiman katseen. Hän käänsi päänsä seinää vasten ja oli puhumatta tälle. "Se mitä sanoit. Haluan vain sanoa, ett..." hän aloitti. "Äiti! Ootteko te kunnossa?" nuori mies hiiri sanoi ja halasi äitiään tiukasti. "Voi Turbo! Totta kai olemme," Reea sanoi halaten poikaansa. Minni oli noussut hämmentyneesti ylös. Mies oli selkeästi kylän soturi hänen taistelu varusteistaan päätellen. Hän oli kullanruskea ja hänen silmänsä oli kirkkaanpunaiset. Vähän ajan päästä Turbokin huomasi Minnin. "Ai sää oot hereillä," Turbo sanoi. Minni katsoi miestä eikä sanonut mitään. "Mää olen Turbo. Löysin sut sieltä rajalta," Turbo sanoi ja ojensi Minnille kättelyn merkissä kättään. "Olisit jättänyt sinne vaan," Minni sanoi ja käänsi päänsä muualle. Turbo katsoi mustahiuksista naista hämmästyneenä. Hän katsoi Minniä, joka oli hänen mielestään tyrmäävän kaunis. "Prinsessa Minni. Se mitä yritin sanoa on, ettei me tapettu sinun isääsi," Reea sanoi polvistuen Minnin viereen. "Miten niin ette tappanut? Mun isä lähti nimenomaan taistelemaan teitä vastaan, kun te pommititte metsää tulinuolilla," Minni sanoi ja osoitti ulos. "Meillä ei edes ole tulinuolia," Turbo sanoi hämmentyneenä. "Joo ihan sama. Miks mun pitäs uskoo teitä?" Minni sanoi ja nousi Turbon eteen joka oli puristanut kätensä tiukasti ristiin eteensä. Minni mulkaisi kerran miestä ja poistui paikalta. "Anna meidän auttaa. Selvitetään kuka oikeasti tappoi isäsi," Reea yritti vakuutella. Minni katsoi haikeana naista kohden. Vaimeasti nyökäten hän suostui naisen pyyntöön. "Sopii, mutta haluan auttaa kylässäsi kaikin mahdollisin keinoin. Se pitää minut rauhallisena sekä haluan oman nukkuma paikan," Minni sanoi. "Sovittu. Turbon teltassa on tilaa," Reea sanoi kiusoitellen. "ÄITI!" Turbo älähti ja sai Minnin naureskelemaan hieman. Samaan aikaan ulkona alkoi paistamaan aurinko. "Ei vais, totta kai saat oman nukkuma paikan," Reea sanoi. 
 
 
Samaan aikaan viidakon kylässä. "Miten niin ette tiedä missä tyttäreni on?" kuningatar kysyi järkyttyneenä kuulleessaan mitä kylässä oli aikasemmin tapahtunut. Samainen mies, joka Minnin oli ajanut pois astui kuningattaren eteen joka oli suuressa järkytyksessä. "Olemme pahoillamme teidän ylhäisyys. Minni vaan ei kestänyt enää ja päätti lähteä," mies sanoi. "Lähteä? Sää oot kyllä yks kieroileva sapelikalmari," Milva sanoi ja sotilaat pitivät hänestä kiinni ettei tämä olisi päässyt miehen kimppuun. "Miten julkeat puhua noin sinun kuningattaresi edessä?" mies tivasi. "Kyllä hän on kuningatar ja kunnioitan häntä, mutta nyt puhuin sinusta ja siitä miten häädit Minnin pois," Milva sanoi. "Häädit?" kuningatar kysyi. "Prinsessa ei selvästikkään hallinnut voimiaan, joten sanoin hänen olevan vaaraksi muille. "Niin valitit siitäkin, kun sadetta oli jatkunut pari päivää ja että kaikilla olisi kylmä sekä nälkä. Yritit prinsessan pakottamaan unohtamaan surunsa kuollutta isäänsä kohden," Milva tivasi. "Miten sinä julkeat," kuningatar kysyi. "Teidän armonne. Antakaa kun selitän," mies sanoi peruuttaen. "Miten julkeat häätää tyttäreni pois? Hänet piti pitää turvassa tässä kylässä. Ja sitä paitsi kenelläkään ei olisi hätää kun olisivat pyytäneet sijaispaikkaa linnasta," kuningatar sanoi levitellen käsiään ja pyöritteli pienesti itseään. Mies näytti nöyrältä ja Milvakin rauhottui. "Etsikää tyttäreni kukaan ei lepää ennen kuin hänet on löydetty ja tuotu kotiin," hän sanoi antaen sotilailleen käskyn. 
 
 

Kivikylässä Minni oli hakenut polttopuita eräälle vanhalle naiselle. Kylän pikku pojat yrittivät kiusoitella Minniä heittämällä pikku papatteja tämän jalkoihin. Turbo nosti ystäviensä Vinskin ja Moton kanssa läheistä telttaa pystyyn Minnille. Hän huomasi tilanteen mitä pojat tekivät. "Mitä nyt?" Moto kysyi. "Vernorin veljekset ovat taas pahan teossa," Turbo sanoi. "Minni on aika hot," Vinski sanoi. Turbo katsoi huolestuneena Minniä, joka tunsi selvää ahdistusta siitä, että pikku pojat suorasanaisesti kiusasivat häntä. "Odottakaa tässä," Turbo sanoi laskien köyden koukkuun kiinni ja juoksi Minnin luokse. "Ookko samaa mieltä vai onks toi ihastunut prinsessaan," Vinski kysyi puristaen kätensä ristiin eteensä. Minni väisteli vieläkin poikien papatteja. "Heiii! Menkääs siitä," Turbo sanoi saaden lapsen nauramaan ilosta ja hääsi pojat pois Minnin  kimpusta. "Hahha tuo johtajan poika on niin oivallinen nuorimies. Kannattaa napata ennen kuin menee muille markinoille," vanha nainen sanoi naureskellen, huomattuaan Minnin katsoen saman ikäisen lihaksisen nuoren soturin perään joka oli jäänyt leikkimään lasten kanssa. Minnin hymy sai auringon paistamaan kirkkaammin. Turbo siirsi katseen taivaalle ja sitten Minniä. Hän hymyili tälle lämpimästi. Illalla kylän jäsenet toivottivat Minnin tervetulleeksi kyläänsä. Tarjolla oli paljon syötävää ja perinne tansseja suuren nuotion ympärillä. Ihanan musiikin alkaessa Minni löysi Turbon näkökenttäänsä. "Tule!" hän sanoi vetäen tämän perässään. turbo ojensi nopeasti mukinsa ystävälleen. "Minne me mennään?" hän kysyi. "No tanssimaan tietysti," Minni sanoi. Turbo huokaisi syvään, mutta harvemmin häntä haettiinkaan tanssimaan. Reeakin näki tilanteen ja lausui pienen taijan ja vaihtoi juhlavammat vaatteet Minnille ja Turbolle. Turbo pyörähti ympäri ja näki Minnin kauniissa valkoisessa A-linjaisessa mekossa joka kimmelsi hänen liikkeidensä mukaisesti. Turbon äiti otti tätä käsistä kiinni ja alkoi pyörittämään tätä. Hän antoi ystävälleen merkin joka pyöräytti Reean kanssa samaan aikaan nuoria, jotka törmäsivät tanssiasentoon juuri kun kappale loppui. Turbo oli kuin lumottu. Nolostuksissaan hän päästi Minnin otteestaan ja katsoi taivaalle. Yö taivas oli lumoava tuhansine tähtineen ja suuri kuu möllötti todella lähellä Marsia. Se johtui Minnistä. Ilmeisesti onnellisuus sai taivaan tuikkimaan. Turbo halusi näyttää Minnille erään paikan jossa itse tulee onnelliseksi. He eivät huomanneet, että heitä tarkkailtiin vihaisin silmin. Se oli Turboon ihastunut Elisabeth. Elisabeth ei sietänyt sitä, että Turbo yritettiin viedä häneltä. Hän katseli kuinka Minni kuherteli Turbon kanssa. He saapuivat vuoren huipulle, jonka päässä oli kaislikkoa ja pieni lampi. Kaislojen ja lammen välissä oli muutama kivi jolle pystyi istumaan. "Oih Turbo. Kuinka kaunista," Minni sanoi ja Turbo auttoi hänet kivelle istumaan. "Jep, niin on. Isä toi mut aina tänne, kun olin lapsi," Turbo sanoi katsoen lampea. "Mää luulin ettei aavikolla ole tälläistä paikkaa," Minni sanoi saaden Turbon hymähtämään nauraen pienesti. "Mun isä toi mut aina tänne, kun olin surullinen," Turbo sanoi. "Onks sun isän pois menosta kauan?" Minni kysyi laskien katseensa maahan. "Viis vuotta, mutta toivoa on kaikkialle. Niin kuin sinussa," Turbo sanoi katsoen lumoutuneena Minniä. Minni nosti katseensa Turboon. Hieman heidän taaempaa muutaman puun lomassa Elisabeth katseli heitä kiukkua raivoten. Hänen mukanaan oli hänen kaksi mies vartijaa. Turbo kumartui varovasti ja suuteli Minniä. Elisabeth oli niin raivoissaan, että käänsi selkänsä heille. "Odotetaan, että ne nukahtaa. Sitten haetaan ne ja toteutetaan suunnitelma," Elisabeth sanoi. Paljon myöhemmin Minni ja Turbo makasivat lammen vieressä. Minni oli nukahtanut Turbon rintaa vasten ja Turbo silitti kevyesti tämän selkää. Lopulta myös Turbo nukahti ja Elisabeth pääsi toteuttamaan suunnitelmansa. 
          Turbo heräsi aamulla kylmältä lattialta. Hän havahtui ettei ollut enää lammen vierellä Minnin kanssa. "Minni!" hän sanoi pyörien ympäri ja kuuli kahleiden kilahtelua. Hän katsoi itseään. Hänet oli kahlittu ranteista ja jaloista. Yht'äkkiä suuri sellin ovi aukeni. "Nonnii sitten mennään!" vartija sanoi vetäen Turbon mukanaan. "Kuningatar tässä hän on," vartija sanoi vetäen Turbon kuningattaren eteen. "Missä tyttäreni on?" kuningatar kysyi nousten valtaistuimestaan. "En tiedä," Turbo sanoi. "Älä valehtele. Te tapoitte jo mieheni miksi säästäisitte tyttäreni," kuningatar sanoi kävellen Turbon eteen. "Miks mää tappaisin sellaisen josta seurais koko Marsin tuho," Turbo kysyi. "No kerro missä tyttäreni on?" kuningatar sanoi välittämättä Turbon sanoista. "En tiedä. Näin hänet viimeksi eilen illalla," Turbo sanoi. "Eli olit hänen seurassaan," kuningatar sanoi. "Kyllä!" Turbo sanoi. "Harmi! Sillä olet saanut tähän kylään kuolemantuomion," kuningatar sanoi nousten valtaistuimensa eteen. Turbo näytti hieman säikähtäneeltä. "Valmistelkaa hänet," kuningatar sanoi ja sotilaat lähtivät kuljettamaan Turboa. Ulkona kävi kova supina Turbosta ja siitä mitä hän oli prinsessalle tehnyt. Samaan aikaan Minni heräsi maan alaisesta luolasta keskeltä lattiaa. "Ah Turbo!" hän huusi ja nousi nopeasti ylös. "Oi prinsessa Minni," kuului mies ääni hänen takaansa. "Sähän olet?" hän sanoi epäuskoisena ja hieman pelokkaana. Mies oli tumman ruskea, lyhyt ja kädessään hänellä oli sauva jonka päätä koristi sapelikalmari. Mies oli muistona pienenä Minnin mielessä. Mies oli Felix kuninkaan neuvonantaja joka oli karkotettu kapinasta valtakuntaa vastaa ja prinsessa vauvan tapon yrityksestä. "Suthan karkotettiin," Minni sanoi. "Niin tehtiinkin ja nyt haluan takaisin sen mikä minulta vietiin," Felix sanoi kävellen Minnin ympäri ja sivellen tämän mustia hiuksia. "Tunnet kai tyttäreni," Felix sanoi ja Elisabeth käveli nurkan takaa isänsä kainaloon. Minni oli järkyttynyt."Ja eikö ole hienoa, että omista teoista voi syyttää muita," Felix sanoi. "Mitä sää tarkotat?" Minni kysyi ärtyneenä. "Se Kivikylän porukka, hahha ne syyttömiä. Mä olen vastuussa niistä tuli nuolista ja...," Felix aloitti. "Ja mun isän kuolemasta," Minni sanoi järkyttyneenä. Felix nauroi ilkeästi ja he kääntyivät Elisabethin kanssa ympäri, kääntäen prinsessalle selän. Minni näki läheisessä ämpärissä nestettä jota alkoi muovaamaan käsissään. "Ikävä sanoo tän ihanan herkän hetkenne jälkeen, mutta mää en jää tänne," Minni sanoi ja suuri vesiaalto pyörähti hänen ympärilleen suojaksi. Ja veden voimasta Felix ja Elisabeth kaatuivat maahan. Hän muovasi vedestä avaimen jolla avasi lukon käsiraudoistaan. Hän piti vettä edelleen suojanaan ja lähti juoksemaan ulos. "Napakkaa hänet!" Felix huusi ja hoiperteli takaisin seisomaan. Minni oli ennättänyt ulos ja jätti vesimuurin taakseen. Hän yritti muodostaa hiekasta myrskyä. "Nonniin nonnii toimi nyt," hän kuiski ja sai lopulta hiekan liikkumaan. Hetkeä myöhemmin suuri hiekkamyrsky yltyi koko Marsiin. Kivikylän kansa oli ennättänyt jyrkänteen juurelle ja näkivät jyrkänteen juurella liudan sotilaita. He siirsivät katseen jyrkänteen huipulle, jossa Reea näki poikansa sidottuna. "Ei päästäkää hänet!" hän huusi ja kuningatar katsoi vain ylimielisenä Kivikylän kansaa. "Valmiina!" kuningatar sanoi ja sotilaat kohottivat aseensa. Juuri ennen laukaisu hetkeä suuri hiekkamyrsky pyyhkäisi heidän ylleen ja saaden heidän huomion muualle. Suuri puuska kuljetti terävän oksan joka katkaisi Turbon siteen, hänen saadessa haavan käsivarteensa. "Mistä tää nyt tuli?" Milva huusi pidellen kättään silmiensä suojana. Turbo laskeutui jyrkänteeltä alas. "MINNII!" hän huusi hiekkamyrskyn keskelle. "TURBOOOO!" kuului naisen ääni vaimeasti kauempaa. "Missä olet?" Turbo huusi. "Turbo!" Minni huusi. Hän havahtui kun hänen takanaan oli tumma hahmo. "Turbo?" hän kysyi epäröiden. "Kumpa olisinkin," Felix sanoi ja osoitti aseella kohden häntä. Hän hymyili viekkaasti Minnille saaden tämän perääntymään. Felixin ladattua aseensa, hän sai iskun kasvoilleen. "TURBO!" Minni sanoi innostuneena. Turbo kääntyi hengästyneenä ympäri ja oli innoissaan nähdessään Minnin. Minni taasen meni paniikkiin nähdessään Turbon haavan. "Turbo sää vuodat verta," Minni sanoi ja perääntyi entisestään. "Minni ei. Ei mitään hätää ihan pieni naarmu vain!" Turbo sanoi ja yritti saada Minnin lopettamaan perääntymisen. Hiekkamyrsky voimistui prinsessan mennessä enemmän paniikkiin. Leopardin sanat painivat hänen mielessään muiden vaarantamisesta. Turbo näki toisen tumman hahmon Minnin takana joka piti kädessään jonkin esineen. Hahmo kohotti Minnin takanaan jousen valmiiksi. "MINNI VARO!" Turbo huusi. Ennen kuin Minni ehti kääntyä hän tunsi jotain iskeytyvän selkäänsä. Hän hengitti raskaasti ja katsoi hiustensa alta Turboa. Hän kaatui maahan saaden Turbon juoksemaan tämän luokse. Kuin taikaiskusta hiekkamyrsky loppui, kuului suuri humahdus ja muodostivat taivaalle tummia mustan punaisia pilviä. Turbo laskeutui maahan Minnin viereen ja nosti tämän käsilleen nähden tämän kasvot. Varovasti tärisevin käsin hän siirsi hänen hiuksiaan pois tämän kasvoilta. Kaikkialla oli hiljaista. Sotilaat olivat napanneet aseen jolla Minniä oli ammuttu ja sen ampujan. Se oli Elisabeth. Hiljaisuutta valaisi järkytys. Suuret jyrähdykset ja maanjäristykset saivat kaikki hätääntymään. Turbo katseli taivaalle. Tulivuorten purkausten johdosta tuhka näytti kuin lumisateelta. Minni nostettiin puunoksista tehdyille paareille ja hänet peitettiin valkoisella läpinäkyvällä harsolla. Turbo olisi halunnut myös saattaa prinsessan lepopaikalle linnan taakse, mutta Kuningatar oli kieltänyt viidakon ulkopuolisia kyliä seuraamasta heitä. Seurueen vaellusta valaisi poluilla suuret soihdut. Paikan päällä haltija odotti haikeana ja ohjeisti sotilaita nostamaan Minnin puunoksista tehdylle lepopaikalle. Suru kellot soivat ja haltija siunasi Minnin lepoon... 
          Pari päivää oli kulunut Minnin pois menosta. Kuningatar oli murheen murtama ja katseli ikkunastaan Minniä. Kylmä tuuli, maanjäristykset ja tulivuoren purkaukset saivat kaikki ehdottamaan pakenemista. Kuningatar oli kieltäytynyt koska heillä ei olisi paikkaa jonne mennä. Kenelläkään ei ole. Haltija katseli lammen päällä prinsessaa ja sitten veden pintaa. Yht'äkkiä hänen päässään syttyi taskulamppu. Hän lähti juoksemaan kohti kovaa vauhtia linnaan. Hän juoksi suoraan linnan kirjastoon ja kiipesi tikkaiden yläpäähän. Hän kaiveli hetken kirjahyllyä kunnes löysi etsimänsä. Hän juoksi saliin. "KUNINGATAR KUNINGATAR! KEKSIN RATKAISUN!" hän huusi innoissaan. "Niin minkä?" kuningatar kysyi hämillään. "Keinon palauttaa prinsessan taas tänne," hän sanoi pyyhkien kirjan pölystä puhtaaksi ja avasi keskeltä sivun. "Tarun mukaan mikäli prinsessa/prinssi joka on saanut alkunsa kastehelmestä on hänet velvoitettu saamaan täyden turvan. Mikäli tuleva hallitsija vaaraantuu tai kuolee on hänet velvoitettu herättämään henkilö joka todistaa hänelle tosi rakkauden," haltija luki kirjasta. "Rakkaus?" kuningatar kysyi. "Kyllä rakkauden suudelma," haltija sanoi sulkien kirjan. "Onko prinsessa mielititetty jota hän rakastaisi ja joka rakastaisi häntä?" hän jatkoi. "On. Se Kivikylän johtajan poika," kuningatar sanoi. "Hakekaa hänet. Kertokaa hänelle kaikki?" kuningatar sanoi. "Muista ennen neljännen päivän kuun nousua prinsessa pitää herättää, se on tuhon päivä meinaan," Haltija sanoi. "Pitäkää sotilaat kiirettä," kuningatar huusi sotilaiden perään. Neljännen päivän iltana Kuningatar odotti kyläläisten kanssa hermostuneena sotilaiden palaamista. Yht'äkkiä Turbo juoksi nurkan takaa. Hän kiipesi rakennelmaan Minnin luokse. Hän veti harson pois hänen kasvoiltaan. Hän katsahti Haltijaa joka nyökkäsi tälle myöntävästi. Turbo kumartui prinsessan ylle ja suuteli tätä hellästi. Suudelma kesti jonkin aikaa. Turbo laskeutui Minnin tasolle ja piti kyynerpäitään paarien reunalla sulkien suunsa kämmenillään. Hän nousi surullisena seisomaan ja katsoi taivaalle kun kuu möllötti jo paikallaan. Myöhästyikö hän? Turbo huokaisi syvään. Hänen selkänsä oli kohti Minniä. Kaikki odottivat viimeistä jyrähdystä. Eläimetkin olivat kiinnostuneet tapahtuneesta ja seurasivat metsän reunalla hiljaa. "Turbo," sai hento kuiskaus hänet hätkähtämään. "Minni," Turbo sanoi ottaen Minnin käsistä kiinni ja polvistuen tämän eteen. Riemun raikahdus sai Marsin kaikumaan. Lämmin tuuli ja tähtien esiin tuleminen sai kaikkien toivon heräämään. Minni suuteli Turboa onnesta ja sai kuun suurenemaan. 
Minni seisoi Turbon kanssa viidakon laidalla. "Eikö me voitas olla yhdessä?" Turbo kysyi pitäen Minnin käsistä kiinni. "Valitan. Me kuulutaan omiemme luo. Rakkautemme pitää meidät elossa omissa paikoissamme," Minni sanoi. "Mun tulee ikävä sua ja siks mää pyydän että sää otat tän," Turbo sanoi ja kaivoi kolikko pussista sormuksen. Minni katsoi miestä epäuskoisena. "Mää haluan että sä voisit olla mun vaikka ei oltais yhdessä," hän jatkoi. Minni hymyili tälle lämpimästi ja ojensi nimettömänsä tälle. Turbo pujotti somuksen tämän sormeen ja suuteli tätä hellästi. Minni lähti kävelemään leopardi saattueen kanssa takaisin kohti kylää. "Minni!" Turbo sanoi. Minni katsoi miestä olan yli. "Hyvästi sää oot oikee Aavikko prinsessa!" hän sanoi. "Ei! Me nähdään vielä ja kiitos," Minni sanoi ja katosi metsän syvyyksiin. Turbo katsoi taivaalle ja hymyili lempeästi. Minni paransi myös kansojen välisiä suhteita ja nyt he tekivät erilaista kauppaa toistensa kanssa. Rauha oli jälleen laskeutunut Marsiin... 






"Ja tarun mukaan tarinan hahmot olisivat pätyneet yhteen ja saaneet jälkeläisen joka johtaisi maagista voimaa eteenpäin," Rontti sanoi päättäen tarinansa. "WWWAAAUU mikä tarina!" Harper sanoi innoissaan. "Mut harmi ettei he voineet elää yhteistä elämää!" Victoria sanoi haikeana. "No sellasia ne tarinat on," Rontti sanoi nousten ja venytellen pienesti. Rontti oli kävellyt keittiöön valmistelemaan iltapalaa ja hymyili lapsille jokka olivat todella innoissaan tarinasta. Michael selitti niin innoissaan, että avatut housut tippuivat hänen nilkkoihinsa. Nuarun raika vallitsi talon. Kun iltapala oli syöty, oli aika pestä hampaat ja mennä nukkumaan. "Lapset asettuivat huoneeseen omille nukkuma paikoilleen. Rontti pusutteli tytöt ja peitteli pojat. "Rontti?" Evely kysyi varovasti. "Mitä kulta?" Rontti sanoi polvistuen tytön viereen. "Voikko kertoa meille iltasadun?" Evely kysyi. Rontti hymyili tälle lempeästi ja nappasi kirjahyllystä valmiin tarinan. Tarinan päädyttyä kaikki olivat nukahtaneet ja Rontti sammutti valot. Seuraavana päivänä lasten vanhemmat saapuivat hakemaan heitä. "ÄITI JA ISI!" tytöt huusivat melkein yhteen ääneen. Jätkät katsahtivat tyttäriään ja koppasivat heidät syliinsä. Annin mies oli myös mukana sillä hän oli samana päivänä saapunut työmatkaltaan. "Oliks teillä kivaa?" Turbo kysyi ja suukotteli kikattavaa tytärtään sylissään. Tytöt laskeutuivat maahan ja hieman vastahakoisesti myös pojat tervehtivät vanhempiaan. "Jooooo oli!" Harper sanoi innoissaan ottaen Rontilta nukkensa. "Joo Rontti kertoi meille tarinan," Michael sanoi innoissaan. "Niimpä siinä oli sankareita," Thomas jatkoi. "Ja prinsessa," Evely sanoi hiljaa. "JA taistelua," Wilhelm sanoi pitäen suhina ääntä ja kuvitteli käteensä miekan. Lapset saivat vanhemmat katsahtamaan hämmenyksenä toisiaan. "JOO ja sit Minni oli prinsessa ja Turbo oli sen rohkea pelastaja," Johanna sanoi pyörien. Minni ja turbo katsahtivat toisiaan. Lapset lähtivät juoksemaan kohti omia autojaan ja heittäen tavaransa peräkonttiin. Porukka katsoi lasten perään ja hymyili toisilleen lämpimästi. "Heippa Rontti!" "Heippaa!" lapset huusivat ikkunoista. "Kiitos," Turbo sanoi kätellen mentoriaan. "Ei mitään!" Rontti sanoi. "Taisit kertoa niille tarinan Aavikko prinsessasta?" Minni sanoi. "Hei helppo tarina johon lapset saavat keksiä sankareiden nimet ja vaikka he kiukettelevat ja erkaantuvat teistä niin te olette heidän suuria sankareitaan," Rontti sanoi kaikkien hymyilevän hälle lempeästi. "ÄITIIIIII! MICHAEL VEI MUN NUKEN!" kuului Harperin karjaisu Minnin ja Turbon autosta. "Enkä vienyt" kuului Michaelin ääni autosta. Minni hymyili miehelleen ja silitti tämän käsivartta. "Mää meen kattoon ennen kuin syttyy pahempi taistelu. Ja kiitos vielä Rontti," Minni sanoi ja postui paikalta saaden enoltaan pienen nyökkäyksen. Jätkät kiittivät myös mentoriaan ja astuivat autoihinsa. Rontti katsoi hymyillen loittonevia autoja ja katosi talon sisälle. 






A/N: Huhhh sain tälläisen lyhyt pätkän tehtyä. Toivottavasti tykkäätte ja kommentoitte. Kiitos! Smile 
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkämimmi



Viestien lukumäärä : 3585
Join date : 18.01.2015

ViestiAihe: Vs: Aavikko Prinsessa K13   Ma Tammi 02 2017, 12:31

Tää tarina oli aivan mahtava cheers. Tuli mieleen jokin Disney-filmi. Sä oot tosi hyvä kirjottaan.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Puvitsu

avatar

Viestien lukumäärä : 231
Join date : 02.08.2015
Paikkakunta : oulu

ViestiAihe: Vs: Aavikko Prinsessa K13   Ma Tammi 02 2017, 14:39

Tää oli ihan huippu  Razz

_________________
"Räjäytetään ovi auki, pannaan kalusto remonttiin ja paiskataan Nuikki päin seinää!"~Vinski
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkämimmi



Viestien lukumäärä : 3585
Join date : 18.01.2015

ViestiAihe: Vs: Aavikko Prinsessa K13   Ti Tammi 03 2017, 08:52

Jeah tosi mahtava Razz
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkisfan



Viestien lukumäärä : 97
Join date : 25.08.2016

ViestiAihe: Vs: Aavikko Prinsessa K13   Ke Tammi 04 2017, 15:02

Prätkämimmi kirjoitti:
Tää tarina oli aivan mahtava cheers. Tuli mieleen jokin Disney-filmi. Sä oot tosi hyvä kirjottaan.
Kiitos. Joo tämä oli tälläinen oma unelma prinsessa stoori. Kiva kun tykkäsit Smile
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkisfan



Viestien lukumäärä : 97
Join date : 25.08.2016

ViestiAihe: Vs: Aavikko Prinsessa K13   Ke Tammi 04 2017, 15:02

Puvitsu kirjoitti:
Tää oli ihan huippu  Razz
Kiitos kiitos Smile
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Prätkämimmi



Viestien lukumäärä : 3585
Join date : 18.01.2015

ViestiAihe: Vs: Aavikko Prinsessa K13   To Tammi 05 2017, 08:47

Prätkisfan kirjoitti:
Prätkämimmi kirjoitti:
Tää tarina oli aivan mahtava cheers. Tuli mieleen jokin Disney-filmi. Sä oot tosi hyvä kirjottaan.
Kiitos. Joo tämä oli tälläinen oma unelma prinsessa stoori. Kiva kun tykkäsit Smile
Ole hyvä Smile
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Sponsored content




ViestiAihe: Vs: Aavikko Prinsessa K13   

Takaisin alkuun Siirry alas
 
Aavikko Prinsessa K13
Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Last Chance Garage :: Fanfiction ja fanitaide :: Prätkähiiritarinat S-K13-
Siirry: